#alaston nainen | Explore Tumblr posts and blogs

avevirgoavevos-blog · 6 years ago

Text

Neitsyitä ja taiteilijoita: historiallisen miehisen katseen alla

Naisen paikka taiteessa on perinteisesti ollut taiteen kohteena – ei sen tekijöinä. Neitsyet ja huorat kilpailevat aihevalinnan ykköspaikasta taiteen kaanonissa miehisillä kanvaaseilla, miesten ikuistamina. Tämä tarkoittaa, että nainen on perinteisesti nähty miehisten silmälasien läpi. Nainen ja hänen (usein alaston) ruumiinsa on alistettu miehen arvioivan katseen alle – ensin miestaiteilijan muovattavaksi ja sen jälkeen usein miespuolisen taiteentuntijan, keräilijän, kuluttajan tai katsojan kriittisen silmän tarkkailtavaksi. Historiallisesti miehillä yksinkertaisesti oli naisia paremmat mahdollisuudet sekä toimia taiteilijana että ostaa taidetta. Vaikka niin naispuolisia taiteilijoita kuin taiteen mesenaattejakin on toki aina ollut, heidän määränsä ja arvovaltansa tuppaavat jäämään miesten jalkoihin. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa valta ja varallisuus ovat historiallisesti olleet miesten käsissä.

Naisobjektin tarkkailu miehisten lasien läpi ei myöskään rajoitu historiassa vain taiteeseen, vaan sen voidaan nähdä määrittävän oikeiden, elävien naisten identiteettiä ja toimintaa. Koska mies on perinteisesti nähty universaalina ja ensisijaisena toimijana yhteiskunnassa, nainen on historiallisesti määrittynyt suhteessa mieheen. Esimerkiksi uuden ajan Euroopassa tämä valtasuhde ilmeni kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla lainsäädännöstä sosiaaliseen statukseen ja identiteettipolitiikkaan. Harvoissa Euroopan maissa naisilla oli vaikkapa oikeutta itsenäiseen omaisuuteen tai sopimuksentekoon. Naisen sosiaalinen status määräytyi aina hänen isänsä tai aviomiehensä kautta, ja naisen ensisijaisena identiteettinä yhteiskunnassa nähtiin vaimous ja äitiys.

Avioituminen merkitsi useimmiten tylyä loppua naisen vähäisellekin itsenäisyydelle. Esimerkiksi Englannissa oli pitkälle 1800-luvulle saakka käytössä keskiaikainen common law -lainsäädäntö, jossa avioituneella naisella ei ollut yksinkertaisesti minkäänlaista asemaa lain edessä; hän oli feme couvert, ”peitetty” aviomiehensä taakse. Häntä ei siis ollut olemassa lain silmissä. Tästä johtuen neitsyeksi – eli naimattomaksi – jättäytyminen oli kautta historian naisille keino säilyttää itsenäisyytensä ja yksilöllinen identiteettinsä sekä toiminnan mahdollisuutensa esimerkiksi taiteilijana. Avioliitto näet merkitsi usein naisen taiteellisten pyrintöjen loppua jo käytännön ajankäytöllisistä syistä.

Naisen määrittyminen suhteessa mieheen ei voinut olla vaikuttamatta laajalti siihen, miten nainen nähtiin yhteiskunnassa. 1700-luvun Englannissa tyttöjä koulutettiin pienestä pitäen vaimoiksi; samaan aikaan kun heidän veljensä opiskelivat latinaa ja retoriikkaa tulevia ammattejaan varten, tyttöjä opetettiin näyttämään kauniilta, puhumaan pehmeällä äänellä ja tanssimaan sulokkaasti aviomieskandidaatteja houkutellakseen. Tyttöjä kehotettiin muovaamaan koko olemuksena ja persoonansa mahdollisimman miehiä miellyttäväksi, koska naisen tärkein yhteiskunnallinen tehtävä oli toki tulla vaimoksi ja äidiksi. Toisin sanoen, naisia neuvottiin tarkastelemaan itseään – ja toisiaan – näiden samojen miehisten, arvioivien silmälasien läpi ja hiomaan käytöstään ja ulkomuotoaan miehistä silmää miellyttäväksi.

Tutkijat ovat antaneet tälle ilmiölle nimen male gaze – miehinen katse, joka järjestää maailman heteromiehen perspektiivin näköiseksi. Miehinen tapa katsoa ei siis ainoastaan näyttäydy arvovaltaisimpana ja oikeimpana näkökulmana, vaan kaikkien yhteiskunnan jäsenten oletetaan omaksuvan tämän heteromiehisen katsojaposition ja arvioimaan omaa itseään ja muita sen mukaisesti. Tällä tavoin maskuliininen positio siis määrittää sen, mitä yhteiskunnassa ja eritoten taiteessa sen kuvastajana pidetään kauniina, hyvänä, arvostettavana, luonnollisena ja ”oikeana”. Tämä vääristynyt tapa katsoa ja kritisoida ei myöskään rajoitu vain historiaan, vaan on yhä periytyvästi läsnä meidänkin jokapäiväisessä elämässämme – kuten silmäys mihin tahansa naistenlehteen pikaisesti todistaa.

Koska naisen paikka on perinteisesti ollut passiivisena katseen kohteena, on suhtautuminen naisiin aktiivisina taiteen tekijöinä ollut historian saatossa usein hankala paikka. Patriarkaaliseen sukupuolijärjestelmään näet kuuluu olennaisesti oletus siitä, että naiset eivät yksinkertaisesti kykene luomaan mitään uutta, originellia, esteettisesti tai älyllisesti kestävää, vaan heidän kykynsä rajoittuvat käsityöläisyyteen, jäljentämiseen ja ornamentaaliseen puuhasteluun. Tämä sukupuolittunut hierarkia ”aidon taiteen” ja harrastelijuuden välillä juontuu siitä yksinkertaisesta seikasta, että jos naisten olisi sukupuolena myönnetty kykenevän täysivaltaiseen rationaaliseen tai esteettiseen toimintaan, olisi heille täytynyt myöntää täydet yhteiskunnalliset oikeudet – mikä ei suinkaan olisi tullut kyseeseen.

Tästä johtuen naistaiteilijat on tyypillisesti leimattu harrastelijoiksi ja puuhastelijoiksi ja pitkälti pudotettu ”oikean taiteen” kaanonin ulkopuolelle – naistaiteilija oli nimittäin potentiaalisesti vaarallinen ennakkotapaus. Naistaiteilija haastoi väkevällä tavalla patriarkaalisen yhteiskunnan sukupuolittuneet valtarakenteet ja naisille varatun passiivisen objektin roolin. Naistaiteilijat, niin neitsyet kuin naineetkin, ovat tällä tavoin olleet sukupuolten välisen tasa-arvokehityksen historiallisissa kärkijoukoissa.

Soile Ylivuori

Kirjoittaja on historian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.

#rohkeatekijä #naistaiteilija #neitsyt #neitsytmaria #avevirgoavevos

2 notes · View notes

aleksiskivi · 7 years ago

Link

“ [...] Tällaisia uutisia on tämäkin kesä tulvillaan. Mies tapettu, puukotettu, joutunut henkirikoksen uhriksi, surmattu. Toki naisiakin tapetaan, mutta huomattavasti useammin väkivaltaisen kuoleman kohtaa mies. Kaikkein todennäköisemmin uhrina on huono-osainen mies, sillä valtaosa henkirikoksista on ryyppyriitatappoja. Eniten väkivaltaa kokevat 15–35-vuotiaat miehet. Toisin on televisiossa, jossa tappajan uhriksi joutuu nuori nainen. Britanniassa asiasta on puhuttu jo pitkään. Yksi keskusteluun osallistunut on Oscar-palkittu brittinäyttelijä Helen Mirren, joka kritisoi väkivallan lisääntymistä televisiodraamassa jo kolmisen vuotta sitten. Tuolloin Bafta-gaalassa puhunut Mirren totesi brittisarjojen olevan yhä verenhimoisempia ja yhä huonompia. Mirrenin mukaan brittiläiset käsikirjoittajat valinneet helpoimman tien: he ovat tyytyneet sullomaan nuoria naisia ruumispusseihin, yhä ikävämmät jäljet alastomissa ruumiissaan.

[...] Toki naisten jahtaaminen ja lahtaaminen on aina kuulunut esimerkiksi kauhu- ja splatterelokuvien kuvastoon. Naisia on viillelty, silvottu, raiskattu ja tapettu mitä sadistisimmilla tavoilla. Nyt ilmiö kuitenkin tuntuu uineen rikossarjojen valtavirtaankin. Syynä on osin pohjoismainen nordic noir -tyylilaji, joka pitää pintansa niin kirja- kuin tv-sarjagenrenäkin. Lajityyppi on synkkä, ja siihen kuuluu yhtenä piirteenä usein prostituoituina toimiviin naisiin kohdistuva väkivalta. [...] “

#violence ///#rape cw #misogyny ///#oon miettiny tätä kauan #katon paljon rikossarjoja ja naurettavan usein ekassa jaksossa on uhrina joko a) pikkutyttö b) kaunis nuori nainen #joka löytyy alasti makaamassa jostain ja joku sanoo 'se näyttää ihan nukkuvalta'#osaako nää ihmiset mitään muuta kuin shokeerata ja senkin huonosti

67 notes · View notes

masokistinenkissanpentu · 8 years ago

Photo

Tänää sairaalas käynnin jälkee. Mul oli ultraääni ja mentii sit sinne. Ensimmäinen ahdistava asia oli paidan riisuminen. Ylävartalon piti olla ihan alaston. Noh..onneksi tämän tutkimuksen tekijä oli nainen..sillä hyi..en olis menny jos olis ollu mies. Ei pahalla, mutta kun viimeksi ku mul oli ultraääni niin tää kyseinen tutkimuksen tekijä oli sellainen rääväsuinen vanha mies. Tai vanha ja vanha…joku 60. Silloin oli onneksi vaan imusolmukkeiden tutkiminen kaulasta. Mutta, noh..sitten. En ollut saanut siis käydä aamulla kusella vaan piti olla töys rakko. Ja noh..sitten menin siihe pöydälle. LoL peittelin rintoja koska duh…no sit se lääkäri antoi sellasen kivan jutskan siihe päälle ja olin tyytyväinen. Sitte se alko sillä jutskal tunnustelee…ja tietty laitto sitä geeliä. Mun piti vähä laskee housuja et se sai otettuu ihan siit alavatsastaki. Ja sit se vaa jää sinne pyörittelee sitä juttuu ja oikein painaa siit rakon päältä. Pystyin kuvittelemaan sen saatanallisen ilmeen ku se selitti että “ei täällä ainakaan mitään näy (mutta kiusaanpa sinua nyt kuitenkin kun sinun rakkosi on piri pintaan täynnä niin painelen täältä vähän pidempään).” Ja olin vaan siinä sillai..helvettisaatanaperkelekusipaskavittukyrpäkoira…onneks se oli nopeaa ohi ja olin iloinen koska siel ei ollu mitään! Ei kasvaimia..niiden alkuja..ei mitään vaurioita!! Oon terve nuori yksisarvinen. :3

4 notes · View notes

opiaatti · 6 years ago

Text

Kiirastuli

Pappi teki ristinmerkin kävellessään käytävän maalausten ohi. Hän meni hyttiin valmistautumaan illan toimitukseen. Laivaan oli tulossa vääräuskoisia. Pappi viikkasi kaavun sängylle ja asteli ikkunan eteen. Manner ei vielä näkynyt horisontissa.

Viereisessä huoneessa miehet pakkasivat reppujaan. Maalla ei viivyttäisi kauan. Kaikki eivät poistu laivasta. Yhden miehen nenästä alkoi taas valua verta, kahdeksatta kertaa tänä aamuna. Hän syytti tuohtuneena huumeita ja hermostui vain entisestään toisen yrittäessä rauhoitella tätä. Tilanne äityi kestämättömäksi kolmannen osapuolen osallistuessa tyynnyttelyyn ja tarjotessa käytettyä nenäliinaa. Verta oli valkoisilla lakanoilla ja kolmessa minuutissa se oli jo imeytynyt patjan syvimpiin kerroksiin.

“Tämä on jo kahdeksas tässä kuussa! Hiro, sinä tiedät, mitä ajattelen tästä!”

“Ei ole kahdeksas! Viides korkeintaan!”

“En puhu ruumiista vaan patjasta!”

“Ostamme uuden heti, kun pääsemme maihin.”

“Ihan kuin sinä rahojasi patjaan käyttäisit!”

“En käytäkkään”, Hiro käveli hytin ovelle, “vaan jonkun toisen.”

Siivooja puri hammastaan. “Voin pestä lakanat, en rahojasi!”

Kannella oli hiljaista lukuunottamatta meren kohinaa, ja lankkujen jatkuvaa narahtelua, vaikkei silmillä voinut erottaa ristinsielua. Ruorissa torkkui yksisilmäinen jalkapuoli. Hänet oli vedetty kölin alta vuosia sitten, kaksi kertaa. Laivan pohjan kotilot olivat puhkaisseet silmän, ja jalka oli amputoitu tulehtuneen haavan takia. Mies ei ollut puhunut kertaakaan amputoinnin jälkeen. Häntä kutsuttiin lakonisesti nimellä Köli.

Laivakoira laukkasi purjelaivan takaosaan. Kapteenin hytin kaksoisovet avautuivat. Kapteeni oli suutelevinaan jonkun kättä ja viittasi kohteliaasti poistumaan ennen häntä. Tummansiniseen samettiin pukeutuneen kapteenin harmaat kasvot kääntyivät haikeaan hymyyn. Vuodet olivat painaneet jälkiä hänen kasvoilleen, ja merituuli syventänyt uurteita, muokannut karttaa, jonka miehen vaimo oli joskus tuntenut läpikotaisin.

“Kuinka kauan vielä, Fredrika?” kapteeni huusi ylös tähystäjälle.

“Vajaa puoli tuntia.”

Käytävälle astuessa ensimmäinen hytti oikealta kuului kapteenin pojalle Mercurylle. Hän oli tumma, harteikas ja arvaamaton. Hän teki punnerruksia kapteenin astuessa sisään.

“Alle puoli tuntia.”

“Entä sitten. En aio poistua laivasta.”

“Sinun täytyy. Minä käsken.”

“Menisit itse! Sinä se tarvitset seuralaista.”

“Minulla on seuralainen.”

“Isä, Lydia on ollut kuolleena jo kohta kymmenen vuotta!”

“Sinä olet täällä hytissä yksin kuolleempi kuin hän, vaikka olet tietääkseni elossa!”

“Häivy!”

“Minä olen kapteeni ja annan käskyt täällä!”

Lääkäri keskeytti kiivaan keskustelun.

“Anteeksi Herra Kapteeni! Saanen ilmoittaa suru-uutisen. Rico löytyi tänään hytistään kuolleena. Oli ollut vääntöä Hiron kanssa.”

“Kuka helvetin Rico?” Mercury ja Kapteeni katsoivat lääkäriä kysyvästi.

“Eräs lainsuojaton, joka tuli mukaan Zaltasta, Herra.”

“Heittäkää laidan yli”, Kapteeni kiirehti sanomaan.

“Hoidan asian.” Lääkäri poistui. Isä kääntyi poikansa puoleen.

“Mercury, voitko selittää, mikä sinua vaivaa? Luulisi sinun kaltaisesi nuoren miehen kirmaavan naisten perässä mielihyvin.”

“Väitätkö, että minun tarvitsisi juosta heidän perässään? Fredrikakin kuolaa perääni kuin nälkäinen leijona!”

“Hyeena tai puuma olisi kuvaavampi. Sinun käsityksesi naisista on täysin vääristynyt!”

“Paraskin puhuja!”

Satamassa kaikui nauru, musiikki ja kalamyyjien yritykset houkutella asiakkaita. Kaupungin vanha osa näkyi kokonaisuudessaan laivan kannelta. Se oli täynnä sokkeloisia kujia sekä jos jonkinlaisia vaeltajia. Kaikki etsivät kunniatta omaa osaansa nautinnosta ja rikkauksista. Eräs pahaa aavistamaton poikajoukko etsi tietään laivalle. He toivoivat pääsevänsä töihin, ja ennen kaikkea tietysti saavansa palkkaa.

“Emmekö voisi viettää yötä satamassa ja hypätä laivaan vasta aamulla? Tuskin meitä edes otetaan nyt vastaan.”

“Missä kuvittelit meidän nukkuvan? Satama vilisee rottia ja varkaita.”

“No minä kun en ajatellut nukkua ollenkaan! Pojat hei, tuolla se paatti on!”

Pojat seurasivat, kun merimiehet laskeutuivat köysiä pitkin laiturille sitomaan laivaa. Ilta-aurinko antoi laivan pinnalle kullanruskean sävyn. Laivan kylkeä koristi kultainen nimilaatta, jonka ainoastaan Jonathan, pojista vanhin, osasi lukea. Kii-ras-tu-li, hän tavasi mielessään. Outo sana. Pojat kiihdyttivät askeliaan kohti laituria lumoutuneena mastojen korkeudesta ja laivan ylevästä olemuksesta. Johnathan, Terry, Dave, Kiko ja Gray katsoivat vuoroin laivaa ja vuoroin toisiaan.

“Ohoi! Mitäs te maakravut? Ettekö ole ennen laivaa nähnyt?” Eräs Hiron tovereista huusi pojille. Hänen virneensä paljasti kaikki viisi mustaa hammasta. Pojat seisoivat paikoilleen kangistuneina. Tämä mies ei ollut kuninkaallisen laivaston palveluksessa. He eivät olleet odottaneet näin epävirallista vastaanottoa. Terry kuitenkin esitteli itsensä muiden seuratessa varautuneina.

“Voimme aloittaa työt heti! Voitko näyttää kuinka laivaan kiivetään? Saammeko tavata kapteenin?”

“Vai olette te töihin tulossa. Luulen, että kapteeni ei ota teitä vastaan enää tänään. Hänellä on asioita kaupungissa.”

“Sallikaa minun johtaa teidät laivaan.” Hiro laskeutui köyttä pitkin tottuneesti.

Poikien seuratessa Hiroa laivaan, Mercury ja kapteeni tekivät jo matkaa sataman kapakkaan.

“Sain sinut sentään houkuteltua mukaan!” Kapteeni tuuppasi poikaansa kyynärpäällä.

“En ajatellut viettää sinun seurassasi koko yötä.”

“No et tietenkään! Sehän tässä on ideana!”

“Mitä sinä muka luulet, että löydän täältä? Elämäni naisen? Täällä on vain vanhoja huoria!”

“Ja mitä vikaa niissä muka on?”

“Kummalla meistä olikaan vääristynyt kuva naisista?”

“Tarkoitan, että sinun leikkikaluiksi ne sopivat vallan hyvin!”

“Muuten hyvä, mutta minä en tullut tänne leikkimään.” Tämän sanottuaan Mercury hävisi ihmisjoukkoon.

“Saatte nukkua täällä näissä riippumatoissa. Vaatii hieman totuttelua, mutta kyllä näissä nukkuu”, selosti Hiron toveri pojille. Hiro itse oli häipynyt papin kysyessä häntä hyttiinsä.

“Miksi laivassa on pappi?” kysyi Terry, joka oli edelleen pojista ainut suunsa avannut.

“Se on aivan tavallista. Merillä kun ei koskaan tiedä, millainen aallokko on vastassa. Todellinen merimies ei pelkää myrskyä vaan Herraa, joka myrskyn langettaa.”

“Te vain ette vaikuta kovin uskovaisilta?”

“No toiset uskovat enemmän kuin toiset, ja jotkut vain pelkäävät kadotusta.”

“Entä sinä? Mitä sinä uskot?” Terry jatkoi kyselyään.

“Minä uskon, että teidän olisi pojat parasta käydä unten maille.”

“Tapaammeko kapteenin huomenna? Eikö meidän tulisi esittäytyä?”

“Käykää nukkumaan! Teidät herätetään kyllä sitten, kun sen aika on”, mies ärähti ja lähti. Pojat jäivät öljylampun häilyvään valoon. Heidän varjonsa kiipeilivät ruuman seinillä kilvan iljettävien niveljalkaisten kanssa, kunnes lamppu sammui. Kauhu valtasi pojat. He olivat täysin ikkunattomassa varastotilassa, johon päiväsaikaan löysi tiensä vain muutama onneton valonsäde. Yöllä tila oli säkkipimeä. Pojat kapusivat riippumattoihin ja kääriytyivät aivan liian ohuisiin viltteihin. Kahdesta matosta kuului varovaista nyyhkytystä.

“Tarvitseeko meidän vielä kerrata? Onko kaikki selvää?” Hiro yritti tavoittaa papin harhailevaa katsetta. Pappi sipaisi levottomasti harmaita hiuksiaan ja rohkeni lähes sekunnin ajan kohtaamaan Hiron liekehtivät silmät.

“Hiro, tässä on paljon asioita joista emme ole sopineet etukäteen.”

“Tottakai Isä! Minä teen aina lennokkaita ratkaisuja. Kyllähän sinä sen tiedät!” Hiro taputti punaisen kaavun peittämää olkapäätä. “Kaikki menee hienosti! Sinä sen kun sytytät kynttilät ja siunaat!”

Uhri kiljui kuin sika, vaikka keuhkoista tuskin oli jäljellä mitään.

“Turpa kii! Turpa kii!” Mercury yritti hiljentää naista huonolla menestyksellä. Vasta isku kasvoihin sai naisen täysin hiljaiseksi. Mercury ei tosin lopettanut siihen. Lopulta hallitsemattomana purkautunut huuto herätti kadulla, roskakasassa nukkuneen punapään.

“Vähän hiljempaa siellä! Nyt on kuitenkin jo-”

Kadulle putosi alaston ruumis. Punapää nosti katseensa siitä nopeasti ylös. Parvekkeen kaiteeseen nojasi tupakkatakkiin verhoutunut Mercury. He katsoivat toisiaan yön pimeydessä ja tutkivat hiljaisuutta välillään.

“Hei sinä! Tule tänne!” kuului parvekkeelta.

“En tiedä haluanko tulla.”

“Onko sinulla yösijaa?”

“On. Nukun tässä.”

“Aivan, mutta ethän sinä enää nuku. Tule tai tulen hakemaan!”

Savukkeen katkuinen ilma hiveli ihoa pehmeästi. Kapakan melu ei tavoittanut huoneistoa, jossa Mercury kaatoi Scarletiksi itsensä esitelleen naisen kristallilasin täyteen.

“Asutko sinä täällä?” Scarlett kysyi, vaikka aavisti kysymyksen olleen typerä.

“Tämä on ensimmäinen, ja toivon mukaan myös viimeinen kerta tässä läävässä”, Mercury joi lasistaan, “vaikka kyllä tämä kadulla asumisen varmasti voittaa.”

Scarlett nyökytteli hajamielisesti katse pysähtyneenä pöydän reunaan.

“Tahdotko jotain vahvempaa? Tuolta kaapista löytyy vaikka mitä. Olisi sääli jättää ne tänne. Niiden omistaja kun tuskin kaipaa niitä.”

“Minä tunsin sen naisen.”

“Epäilen. Luulit minun asuvan täällä. Tuo oli sen sorttinen nainen, joka vehtaa kaikkien kanssa. Ei yksikään mies olisi muuttanut hänen luokseen.”

“Hän oli naimaton kirjanpitäjä.”

“Ehkä olikin, muttei täysin siveellinen.”

“Mistä niin päättelet?”

“Ensinnäkin siitä, että hän olisi halunnut rahat etukäteen. Toiseksi siitä, että hän vaikutti varsin ammattitaitoiselta.”

“Ai kirjanpitäjältä?”

“En viitsi mennä yksityiskohtiin, mutta pelkällä kirjanpitäjän palkalla ei osteta ihan näin hyvää vuosikertaa.”

Scarlett pyöräytti silmiään. “Et ole esitellyt itseäsi”, hän tokaisi täyttääkseen hiljaisuuden.

“Ajattelin, ettet ensivaikutelman perusteella välittäisi tutustua. Olen Mercury.”

“Vau. Olivatko vanhempasi tähtitieteilijöitä?”

“Isäni on merikapteeni ja hedonisti. Äitini on kuollut.”

“Otan osaa.”

“Älä suotta”, Mercury naurahti ja joi lasistaan. “Sanovat, että olen tullut äitiini.”

Kapteeni teki tilaa vanhemmalle rouvalle, joka ei ollut säästellyt poskipunaa sutiessaan. Paikallinen nuorisorikollinen oli päättänyt viihdyttää kapakan asiakkaita taikatempulla. Hänen ystävänsä hamusivat samalla kolikoita temppuun keskittyneen yleisön taskuista. Jotkut olivat jopa kaivaneet lompakkonsa avokätisesti esiin, valmiina lyömään vetoa pienen puupallon sijainnista. Kapteenia ei vanha temppu vakuuttanut.

“Huijareita. Roskaväkeä”, hän mutisi rouvalle. Melu alkoi käydä kapteenin korviin ja hän päätti siirtyä ulos polttamaan piippua. Se oli kuitenkin kadonnut tummansinisen samettitakin taskusta.

“Kuka helvetti!” Kapteeni tarttui taikuria kauluksista keskeyttäen taikatempun. Aiheutui suuri metakka. Yksitellen tajusi moni katsoja rahojensa hävinneen. Vanha rouva tiesi hetken koittaneen, hän lähti vähin äänin ulos, ja muutaman korttelin käveltyään sytytti tulitikun. Piippu menisi jo seuraavana päivänä myyntiin, mutta pitihän sitä kokeilla.

Varastotilan ovi narahti auki. Kaikki esittivät nukkuvaa paitsi Kiko, joka koisasi syvässä unessa vielä Jonathanin kiljaistessa.

“Hiljaa. Ei hätää. Teidät vain kastetaan laivan täysivaltaisiksi jäseniksi”, sanoi pojille tuntematon ääni. Pojat kannettiin riippumattoihin kiedottuina papin hyttiin.

“Onko Kapteeni vielä tullut?” kysyi Pappi arastellen.

“Ei. Hänellä ei sitä paitsi ole sananvaltaa minun toimiini”, kähisi Hiro.

“Mutta minä olen tässä mukana myös. En halua samanlaista jälkiselkkausta kun silloin Norigon jälkeen. Emmekö voisi vielä-”

“Kapteenille kertominen ei tule kuuloonkaan! Nyt vauhtia, hän tai Mercury saattavat tulla pian!” Hiro huusi merimiehille ja heitti nyytin olaltaan. Terryn pää kolahti lattiaan. Punaista steariinia valui pitkin kynttilänjalkoja.

“Eikö sinulla ole kylmä?” Mercury kysyi Scarletilta, jolla oli yllään vain rippeet ohuesta mekosta.

“Eikö sinun pitänyt olla joku, joka ei tuollaisia kysele?”

“Ai niin tosiaan.”

“Sattuuhan noita.”

Heidän huomionsa kiinnittyi kapakasta purkautuvaan väkijoukkoon. Kaikki olivat kovin vaillinaisia; Osalta puuttui lompakko, osalta hampaat. Kapteenin huuto oli muuttunut muminaksi ja ajatukset sataman yötä hämärämmiksi. Mercury ja Scarlett taluttivat vastahakoisen Kapteenin kauemmaksi muista.

“No piippu piippu, joo joo. Mitä helvettiä se sössöttää?” Mercury katsoi Scarletia kysyvästi.

“Pelkäänpä, että Herra Kapteeni on lyönyt päänsä.”

“Älä sitä herrottele. Vanha ukko se on. Hourailee, kun ei enää pää kestä paria kolhua. No, pakko se on kai laivaan raahata, ei me muuten päästä täältä helvettiin.”

Scarlett naurahti: “Ai, sinnekö te olette menossa?”

Hirolla oli omat käsityksensä siitä, kuinka laivaan tuli värvätä miehistöä. Lydian kuoltua Kapteeni ei ollu jaksanut välittää enää kovin paljon, mutta Mercury, joka ei ollut koskaan pitänyt sedästään, odotti aina sopivaa hetkeä saada Hiro kiinni. Mercury oli taitava lietsomaan vihaa veljesten välille.

Tapahtumat etenivät Papin sanojen saatteessa. Pojat miettivät, miksi olivat koskaan kuvitelleet, että laivaan astuminen olisi hyvä idea. Mitähän äiti ajattelee? Kuolenko minä tänne, ja olisiko se toisaalta parempi kuin elää loppuelämä täällä?

Kaikki oli miltei valmista. Jäljellä oli enää uhri. Hirolle kyse ei ollut rituaalin tai perinteiden kunnioittamisesta vaan silkasta mielipuolisesta huvista, mutta Pappi suhtautui asiaan vakavasti. Hänen mielestään Daven uhraaminen olisi haaskausta, sillä hänestä tulisi varmasti riuska merimies. Pappi ehdotti vielä Hiron pyyhkiessä veistä, jos he sittenkin kävisivät pyydystämässä jonkin eläimen ulkoa. Hiro nauroi.

“Ehei, kyllä me teemme nyt juuri kuten sovimme. Tuokaa kersa tänne!”

Jonathan yritti pysäyttää Davea, mutta häntä pitelevä merimies tiukensi otettaan. Hiro oli odottanut tätä koko päivän, tai oikeastaan jo heti viime kerrasta.

“Katsohan tänne”, Hiro puristi pojan kasvoja itseään kohti. Dave kohtasi kellertävät silmät. Oli kuin itse kuolema olisi häntä tuijottanut. Sitten ovi rikottiin.

Hiro päästi Daven otteestaan ja lähti ovea kohti raivoissaan: “Ei jumalauta!”

“Mitkäs lastenkutsut täällä on? Oho, sehän on sankari itse”, Mercury tuhahti ja piteli pian veitesen terää Hiron kaulalla. Punahiuksinen nainen katsoi ovelta sisään. Kaikki hiljenivät.

“Juu niin sitä vaan, että Kapteeni on nyt sängyssä.” Scarlett tuijotti vuoroin poikia, Pappia ja Hiroa hämmentyneenä.

“Mistä lantakasasta sinä tuon olet kaivanut”, Hiro virnisti, edelleen Mercuryn otteessa.

Aamulla oli määrä lähteä satamasta. Kapteenia ei näkynyt kannella, joten Mercury oli kutsunut miehistön kokoon. Pojat seisoivat rivissä merimiesten vahdissa. Hiro nojasi päämastoon, josta Fredrika ei ollut poistunut koko yönä.

“Hiro ja toverit, voitte näyttää pojille, kuinka paatti irrotetaan. Tulen auttamaan heti, kun saan Kapteenin hereille.”

“Jaa, vai pitäisi sitä ottaa käskyjä laivakoiralta”, mutisi Sake, Hiron pulska toveri. Heitto herätti satunnaisia hymähdyksiä. Jopa Hiro puhalsi ilmaa nenästään. Kapteenin poika loi Sakeen vain vihaisen katseen, vaikka hänen täytyi käyttää kaikki keskittymisensä hillitäkseen itsensä. Hän halusi päästä liikkeelle, ei ollut aikaa tapella.

“Käykää töihin.” Mercury tarpoi kohti Kapteenin hyttiä. Scarlett jäi toimettomana kannelle ja päätti lähteä tutkimaan laivaa. Se tulisi olemaan hänen uusi kotinsa, vaikka ennen nukahtamistaan hän oli vielä harkinnut lähtemistä. Yöllä Scarlett oli käpertynyt portaiden alle ja vetänyt juuttisäkkiä hieman peitokseen todeten sen voittavan kadulla yöpymisen.

Portaat tulivat käytävän päähän, toisessa päässä näytti avautuvan jonkinlainen suuri kajuutta. Hyttien ovet olivat kiinni siltä osin kun niissä oli ovi paikoillaan. Scarlett päätti laskeutua vielä alemmaksi. Hän kohtasi jälleen käytävän, jota kalterit reunustivat molemmin puolin. Selleissä oli lähinnä tynnyreitä ja puulaatikoita. Yhdessä kuitenkin kiilsi pieniä metallirasioita. Selli oli lukittu, mutta kaltereiden välistä Scarlett arvioi kykenevänsä kurkottamaan hopeiseen rasiaan. Kaikki muuthan olivat täydessä työn touhussa kannella. Hän vain katsoisi, mitä rasiassa on ja laittaisi sen takaisin. Keskisormi ylettyi jo hipaisemaan kantta. Scarlett tunsi ohimollaan kylmän metallin, joku latasi aseen.

“Kuka sinä olet?” kysyi ääni, jota olisi voinut erehtyä luulemaan miehen ääneksi.

“En kuullut tuloasi.” Scarlett pohti, kuinka se oli mahdollista. Hän ei ymmärtänyt edes pelätä.

“Ei ole hyvä tytön olla tällä laivalla.”

“Mutta vanha ämmä pärjää näemmä ihan hyvin.”

Mercury asteli heitä kohti kädet puuskassa: “Laita leikkipyssy pois, Fredrika.”

Tähystäjä oli silminnähden loukkaantunut. Scarletilla oli kaiken lisäksi upeat hiukset, kuulas iho ja mantelisilmät.

“Ei ollenkaan hyvä”, Fredrika kihersi.

Kapteenilla oli tapana nuokkua Kölin vieressä ja jupista tälle jotain, vaikkei vastausta koskaan tullutkaan. Uusia laivapoikia hän kutsui rimpuloiksi.

“No kyllä ne vielä tuosta kasvavat”, Hiro totesi.

“Kuulehan sinä. Olen miettinyt. Saisit hankkia oman laivan.”

“Ja kuinka ajattelit tämän toteuttaa”, Hiro vastasi huvittuneesti. Tästä oli puhuttu suurin piirtein siitä lähtien, kun isä oli testamentannut laivan vanhemmalle veljelle.

“Tarvitsemme lisää tykkejä”, Kapteeni tuumi.

“Olen itse ajatellut, että kelluva laiva olisi käyttökelpoisempi.”

“Ei mutta pelotteluun. Että jättävät laivan ja otamme sen.”

Hiro pudisti päätään: “Sinä se olet kanssa merirosvo.”

Mercury asteli kannelle selittäen Scarletille jotain.

“Tuossa ei käy hyvin”, huokaisi Kapteeni.

“Lyödäänkö vetoa?”

“Viisi viikkoa.”

“Viikkoa? Viisi päivää. Ja sekin on yläkanttiin. Vähän sääli.”

Kapteeni raapi päätään: ”Tämä on jo tähän mennessä ennätys. Luulen kuitenkin, että jokin muuttuu. Luissa tuntuu.”

“Älä viitsi. Ientauti sinulla on.”

Scarlett oli saanut kuulla rasioiden kuuluneen Lydialle, josta Mercury ei puhunut äitinään. Nopeasti aihe oli vaihtunut Fredrikaan, josta Mercurylla oli paljon inhottavia juttuja kerrottavana. Scarlett ei olisi liiemmin välittänyt kuulla, mutta ei viitsinyt keskeyttää. Mercury ei ollut koskaan kertonut tarinoita kellekään. Joku ryntäsi Kapteenin luokse hätääntyneesti. Mercury harppoi paikalle.

“Mitä on tapahtunut?”

“Pappi on murhattu. Hän makasi vuoteella. Silmät oli kaivettu pois.”

Mercury katsoi horisonttiin suu raollaan ja siristi silmiään.

Ruumis käärittiin valkoiseen satiinilakanaan, jollaisia oli vain kapteenin hytissä. Kaikki kerääntyivät kannelle, ja Kapteeni luki tekstin pyhästä kirjasta. Sitten kuului molskahdus, ja hait saivat ruokaa. Hartaassa joukossa seisoi myös Papin murhaaja. Murhat olivat laivalla harvinaisia. Tappoja tapahtui viikottain, mutta suunnitellut murhat vaativat aina motiivin. Saattoi olla niin, että koko murhan idea oli pelottelu, eikä suoranaisesti Papista eroon pääseminen.

Poikiin pelottelu ainakin tehosi. Kiko oli jo suunnitellut hyppäävänsä laidan yli ja uivansa maihin. Muut vakuuttivat, ettei hän selviäisi, mikä oli toisaalta Kikon mukaan samantekevää. Ruokaa saadessaan pojat vähän rauhoittuivat. Tosin keksit, joita heille tarjottiin olivat oikeastaan jauhoa. Seassa kiemurteli sitkeitä sattumia.

“Onko totta, ettette tuoneet maista ollenkaan ruokaa?” Scarlett kysyi.

“Eikö maistu neidille? On meillä sahanpurujakin.”

“Papista olisimme saaneet hyvän aterian”, tuhahti Sake. Mercury ei pitänyt kommentista.

“Noin ei puhuta vainajista!” Mercury iski nyrkkinsä Saken kurkkuun, joka oli jo valmiiksi tukehtua kuivaan keksimuruun.

“Ottakaahan olutta, hyvät herrat!” Fredrika kiirehti paikalle tarjottimen kanssa. Mallasjuoma tiesi usein lopun alkua. Kajuutta rauhoittui ensin noin tunnin ajaksi, ja sitten jokin sytytti sytytyslangan. Riita syttyi usein Mercuryn ja Hiron välille, Kapteeni viihtyi lähinnä omassa hytissään. Pojat hätistettiin varastoon, jonka ovi lukittiin. Scarlett jäi hetkeksi, mutta tunsi olonsa epämukavaksi Fredrikan läsnä ollessa, ja lähti etsimään vapaata hyttiä. Mercury aloitti kädenvääntö kilpailun, jossa hän tiesi olevansa ylivoimainen.

Scarlett löysi ikkunallisen hytin, jossa oli harvinaisen hieno patja. Siinä oli tosin kuivunut veritahra keskellä, mutta se oli todella mukava. Scarlett alkoi yhtäkkiä voida pahoin ja etsi hytistä astiaa. Sängyn alla oli metalliämpäri puolillaan nestettä. Se sai Scarletin viimeistään oksentamaan. Siivooja kuuli äänen.

“Anteeksi, oletko Hiron seuralainen? Voinko auttaa jotenkin?”

“Kuinka niin?”

“No, sinun hiuksesi roikkuvat saavissa.”

Scarlett nosti ne järkyttyneinä ja tarttui Siivoojan ojentamaan pyyhkeeseen.

“Tarkoitin, kuinka niin Hiron seuralainen?”

“Tämä on hänen hyttinsä.”

“Eikö tämä ole se Papin hytti, tuossa on tuo veritahrakin?” Scarlett hämmästeli.

“Niin, tuo on vanha tahra. Patja oli kyllä tarkoitus vaihtaa.”

“Mitä täällä on tapahtunut?”

“No en tiedä, onko se minun asiani kertoa. Sen sanon, että sinun kannattaisi harkita vielä siihen jäämistä.” Siivooja suki kynittyjä hiuksiaan ja lähti sitten sanojensa mukaan Kapteenin hyttiin. Scarlett oli unelias ja kylmänhikinen, patja tuntui kutsuvammalta kuin juuttisäkit. Tyynykin oli pehmeä, vaikka haisikin hieltä ja ties miltä.

Kajuutassa oli edetty kädenväännöstä painiin, ja Mercury vaikutti olevan siinäkin vahvoilla. Lopulta kuitenkin rommi oli saanut nuoresta miehestä yliotteen, ja Sake pääsi niskan päälle. Hän mursi Mercurylta pikkusormen. Fredrika seurasi tapahtumia erään merimiehen sylistä ja ainoana sääli Mercurya, joka tarttui tuskissaan jakkaraan tarkoituksenaan heittää se. Hänellä ei ollut kuitenkaan enää voimia tai kykyä tähdätä, ja jakkara lensi väärän miehen otsaan.

Pojat miettivät varastossa, kuinka saisivat rakennettua pelastusveneen, ja kuinka monta heistä se kestäisi. Gray sanoi, että hänen puolestaan Kiko voitaisiin heittää ensimmäisenä, sillä tämä valitti koko ajan. Jonathan yritti rauhoittaa tilannetta. Terry oli jo päättänyt jäävänsä laivaan. Dave ei osallistunut keskusteluun sanallakaan, hänellä oli muuta mielessä.

Lydia ja Pappi istuivat Kapteenia vastapäätä.

“On suurta vääryyttä, että minä en näe enää mitään.”

“Luulin todella, että pääsisit täältä paratiisiin kuoltuasi.”

“Niin kai minäkin, mutta jos ei pappi pääse niin ei kyllä varmaan kukaan sitten.”

Kapteenin mieli kirkastui hetkeksi. “Pappi, voisimmeko uusia vihkivalamme?”

“Ai nyt? Kyllä se sopii.”

“Meillä on ikuisuus aikaa yhdessä. Mitä olisi ikuisuus ilman sinua, Lydia? Tyhjää, turhaa. Sinä olet tarkoitukseni.”

Scarlett havahtui hennosta unestaan. Hytin ovi sulkeutui. Hiro hahmottui Scarletille sameana hahmona, Scarlett taas näyttäytyi Hirolle vähintään kahtena. Mies työnsi kasvonsa Scarletin hiuksiin. Se, minkä piti olla sensuelli nuuhkaisu päättyi nenän nyrpistykseen.

“Haiset ihan rotan virtsalta.”

“Itse haiset viinalta.”

“Sinut pitää kylvettää.”

“Osaan kyllä peseytyä ihan itse.”

“No ei siltä vaikuta.” Hiro repäisi Scarletin ylös ranteesta.

“Minä en lähde kanssasi minnekään!”

“Huudat vielä vähän kovempaa niin taitan niskasi”, Hiro kuiskasi aivan huulet kiinni Scarletin korvassa. He lähtivät kohti portaita. Scarlett oli aikeissa rynnätä karkuun, kunnes hän näki puukon Hiron reiteen sidottuna. Taas inhottava, voitonriemuinen virnistys. Scarlett olisi toivonut Mercuryn ilmestyvän jälleen, mutta tämä makasi kajuutan lattialla tiedottomana.

Yhdessä selleistä oli penkki ja erikokoisia sankoja. Sinne tuotiin kuumaa vettä peseytymistä varten. Saippuaa olisi ollut viereisessä sellissä, mutta Lydian tavaroihin ei saanut koskea. Hiro sekoitti kuumasta ja kylmästä vedestä sopivaa sankoon.

“Osaan kyllä itse”, Scarlett sanoi taas hiljaa.

“Tiedän.” Hiro katsoi repaleista mekkoa. “Sinä tarvitset uudet vaatteet. Tuossa viereisessä sellissä on varmasti joutilaita mekkoja.”

“Ne ovat Lydian vaatteita, ei niihin saa koskea.”

“Lydia on kuollut, on ollut jo luoja tietää kuinka kauan. Ja Lydia oli kaiken lisäksi huora.”

“Älä viitsi puhua noin.”

“Totta se on. Se oli vuorotellen kaikkien meidän makuualusta. Ruma nainen, mutta voittaa Fredrikan mennen tullen.”

“Entä Siivooja?” Scarlett yritti pitkittää keskustelua. Hiro vain naurahti pilkallisesti ja siirtyi avaamaan viereisen sellin ovea. Scarlett tarttui molemmin käsin vesisankoon. Se oli todella painava, hän sai tehdä töitä kaikin voimin nostaakseen sen päänsä korkeudelle. Kädet täristen hän kaatoi koko sangollisen päälleen. Pian tuli kylmä, mekko liimautui hänen ihoonsa.

“Kaikkea sitä näkee”, Hiro tokaisi, “Laita tämä yllesi, se sopii hiuksiisi.” Hiro roikotti punaista mekkoa.

“En varmasti laita.”

“Se on kyllä vähän liian pitkä”, Hiro sanoi mallatessaan mekkoa Scarletin päälle. Hän veti puukkonsa tupesta ja repäisi helmasta reilusti pituutta. Yhtäkkiä hän pudotti mekon märälle lattialle ja viilsi Scarletin päällä olevan mekon auki. Ihoon ei jäänyt jälkeäkään. Scarlett jähmettyi paikoilleen, puukko oli hänestä sentin päässä. Hiron katse oli lähes yhtä terävä, mutta se ei nähnyt Scarletin pään sisään. Hän pudotti mekon rippeet lattialle, mikä sai Hiron viskaamaan puukon otteestaan ja tarttumaan Scarletia käsivarsista. Hiro ei aavistanut Scarletin tavoittelevan pientä pannua, jossa oli lähes kiehuvan kuumaa vettä. Hiro keskittyi vain unohtamaan kaiken ajaksi, joka tuntui Scarletista ikuisuudelta. Pian Hiro tunsi polttavan nesteen niskassaan ja selässään, vähintään toisen asteen palovammoja. Scarlett keräsi mukaansa puukon sekä punaisen mekon ja jätti Hiron karjumaan selliin: “Punatukkaiset joutuvat helvettiin!”

Mercury luuli hetken näkevänsä unta, mutta kyllä se todella oli Scarlett Lydian vanhassa mekossa. Pelonsekaisen selostuksen jälkeen Mercury päätti, että nyt olikin jo korkea aika hankkiutua Hirosta eroon. Kapteeni oli samalla saapunut kajuuttaan puhuen itsekseen. Kaikkien huomio kiinnittyi pian Hiroon, joka oli kerännyt jostain raivokasta voimaa juosta heitä kohti.

“Haluatko päästä hengestäsi? Saavuit kreivin aikaan”, Mercury huudahti, eikä tyytynyt vain yhteen puukoniskuun. Kapteeni katsoi tragediaa voimattomana. Tosin näytelmä sai koomisia piirteitä poikien rynnistäessä paikalle. He olivat murtaneet varaston oven ja keränneet käsiinsä kaikkea laudanpätkistä ketjuihin. Heidän vallankumoukselliset aikeensa upposivat suureen verilammikkoon.

“Minä olen jo vanha ja väsynyt. Poikakin on jo täysin varttunut. Enkö voisi jo mennä?” Kapteeni kysyi puoliksi tähdiltä, puoliksi Lydialta, joka seisoi tämän vierellä.

“Mene vain. Minä olen tässä”, Lydia rohkaisi eikä Kapteenin tarvinnut kuulla muuta. Tumma aallokko, luontoäidin pohjaton syli. Ainakin Kapteeni sai reilun kuukauden kuluttua todistaa voittaneensa vedon, eikä Hiro viihtynyt kohtalossaan. Pappi teki ristinmerkin, ja samassa Mercury näki heidät kaikki.

#novelli suomeksi

0 notes

arikuosmanen · 7 years ago

Text

Näin taideväärennöksiä on tehtailtu Sisä-Suomessa – Katso kuvia väärennöksistä (Tamperelainen)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

POLIISI Keskusrikospoliisi on selvitellyt laajaa rikosvyyhtiä. Nyt on valmistunut esitutkinta Sisä-Suomen haarasta.

Keskusrikospoliisi on tutkinut useamman vuoden laajaa ja ammattimaista väärennetyn taiteen rikosvyyhtiä. Asiassa on jo aiemmin valmistunut tutkinnan ensimmäinen vaihe, jota on käsitelty Helsingin käräjäoikeudessa vuoden alusta lähtien.

Tämän kokonaisuuden ja siihen läheisesti liittyvien rikosasioiden osalta on Kansallisgalleriaan toimitettu aitoustutkimuksiin noin 220 väärennetyksi epäiltyä maalausta. Kansallisgallerian tutkimusten mukaan pääosa tutkintaan toimitetuista maalauksista on todettu väärennöksiksi ja epäiltyjen rikosten kokonaisvahingot ovat useita miljoonia euroja. Tämän ensimmäisen osion käsittely kestää marraskuulle 2017.

Nyt valmistunut esitutkintakokonaisuus on aiemmin uutisoitu tutkintakokonaisuuden niin sanottuna Sisä-Suomen haarana. Kyseessä on 27 esitutkintapöytäkirjasta koostuva rikoskokonaisuus. Rikoksesta epäillyn asemassa on yhdeksän henkilöä. Heistä yhden epäillään maalanneen suuren osan tämän ja jo oikeuskäsittelyssä olevan jutun teoksista. Asianomistajia kokonaisuudessa on 30.

Esitutkinnan mukaan väärennettyä taidetta on väitetty aidoiksi teoksiksi ja myyty ammattimaisesti useiden vuosien ajan. Asianomistajien hallusta on takavarikoitu 132 taulua, joista 114 on todennettu väärennetyiksi. Lisäksi epäiltyjen hallusta on takavarikoitu 52 taulua, joista 51 on todennettu väärennetyksi.

Kaiken kaikkiaan tutkinnan aikana noin 180 taululle on tehty aitoustutkimukset. Edellä mainitun lisäksi takavarikossa on yli 800 taulua, joiden osalta tultaneen esittämään käräjäoikeudessa menettämisvaatimus.

Esitutkinnan mukaan asiassa on aiheutettu noin 1,4 miljoonan euron rikosvahingot. Poliisin esittämiä ja käräjäoikeuden määräämiä turvaamistoimia on voimassa yli 700 000 euron arvosta. Omaisuutta on saatu jäljitettyä ja turvaamistoimien kohteeksi lähes koko käräjäoikeuden määräämän summan mukaisesti.

Asia on siirretty syyteharkintaan Sisä-Suomen syyttäjänvirastoon.

Näitä (kuvat alla) teoksia on onnistuttu myymään ostajille tuhansilla tai kymmenillätuhansilla euroilla.

Akseli Gallen Kallela Imatrankoski:

Eero Järnefelt Ikkuna-asetelma:

Ellen Thesleff Heijastuksia:

Reidar Särestöniemi Maisema;

Sigrid Schauman Vehreyttä:

Yrjö Saarinen Alaston nainen

from WordPress http://ift.tt/2w63xSp via IFTTT

#IFTTT #WordPress

0 notes

insuranceautolawnews · 8 years ago

Link

Kaksi viikkoa sitten pyysimme HS:n lukijoita kertomaan lempinimistähttp://ift.tt/2m9lkWk, joita he ovat antaneet naapureilleen. Ilmiö innosti 252 ihmistä vastaamaan kyselyyn, mikä oli ilahduttava määrä. Tähän juttuun valitsimme 41 lempinimeä.

Naapureista kerrotut tarinat olivat mainioita. Niistä kävi ilmi, että on tavallista suhtautua naapuriin lempeästi, ei vihamielisesti. Riidat nousevat usein helpommin esille, mutta hiljainen, sopusointuinen ja hyväksyvä yhteiselo on valtavirtaa.

1. Petturi. Välillä on ajanjaksoja, jolloin en saa juuri nukutuksi. Silloin lohduttaa, että myös naapurin valot palavat koko yön. Me valvomme yhdessä, minä lukien ja hän televisiota katsellen. Jos valot sammuvat yllättäen aamuyöstä, on pakko mennä parvekkeelle ja sanoa ääneen: ”Senkin petturi”.

2. Tittelityy ja Tittelitom. Englanniksi Tweedledee ja Tweedledum. Noin 50-vuotiaat täysin kaljut lähes identtiset kaksosmiehet, jotka näkee kulkemassa taloyhtiön pihalla melkein poikkeuksetta yhdessä.

3. Sorttiasemamies. Saattoi viettää päivittäin tuntikausia taloyhtiön jätekatoksessa lajitellen kierrätyksestä piittaamattomien asukkaiden roskia. Itse lajittelin jätteeni huolellisesti ihan vain helpottaakseni hänen urakkaansa.

4. Leguaani.http://ift.tt/2n0rjtR. Naapurin rouva, joka liikkuu hyvin hitaasti, hakee aamulehden iltapäivällä ja kitkee kukkapenkkiä joka kortta tuijottaen. Eli siis nauttii hetkestä ja elämästä kuin leguaani.

5. Käki.http://ift.tt/2m9qKAl. Hänellä oli tapana tempaista ovi auki ja työntää päänsä ulos oviaukosta sanomatta mitään. Tämä toistui usein ohittaessani hänen huoneistonsa oven.

6. Töräyttelijä.http://ift.tt/2n0IefS. Naapurilla on tapana niistellä äänekkäästi: aina kuuluu kaksi peräkkäistä töräytystä. Välillä havahdumme ja jäämme ihmettelemään, jos toinen töräytys jääkin tulematta.

7. Pessimisti.http://ift.tt/2m9jog8. Isäni seurasi ihmisiä ikkunastaan Myllypurossa. Eräs herra sai nimensä siitä, että kantoi aina sateenvarjoa mukanaan.

8. Zombie.http://ift.tt/2n0FEXu. Ei ota minkäänlaista kontaktia ulkomaailmaan eikä reagoi mihinkään, kulkee vain eteenpäin yksin omassa maailmankaikkeudessaan. Tosin yhtenä päivänä hän oli tulisesti rakastunut. Päättelin sen siitä, että hän vastoin tapojaan vastasi tervehdykseeni: kuului vaimea ”öh”.

9. Hieno rouva.http://ift.tt/2m9KpjN. Nainen, josta voi aistia menneiden vuosien tarkan tyylin. Hän pukeutuu hyvin jopa pesutupaan. Hän käyttäytyy hillitysti ja on tyylikkään kohtelias. Itselle tulee aina sellainen olo, että onkohan oma tukka hyvin.

10. Räpätäti.http://ift.tt/2n0mwIQ. Naapurin eläkeläispariskunnan täti, joka eleistä päätellen nalkuttaa ja huutaa leppoisalle miehelleen aina. Etuhiukset väpättävät ja kädet ovat uhkaavasti lanteilla tai toinen sormi ojossa, siis aina nalkuttamassa. Olen ennustanut, että joskus mies tappaa vaimonsa, kätkee ruumiin autotalliin ja alkaa nauttia hiljaisuudesta autuaasti hymyillen.

11. Hiace-mies.http://ift.tt/2m9nZPC. Naapurissamme asuu rakennusmies, jolla on Hiace-merkkinen pakettiauto. Hän ajaa Hiacellaan edestakaisin varhaisesta aamusta iltamyöhään saakka. Vuorokauden mittaan hän saapuu kotiinsa ja lähtee taas kymmeniä, ellei satoja kertoja. Katsoipa ulos milloin hyvänsä, Hiace-mies on juuri ajamassa pihaansa tai peruuttamassa pihastaan tielle. Lyhimmillään visiitit kotona kestävät kymmenkunta sekuntia ja sitten taas mennään – ja tullaan.

12. Mutsi mutsi.http://ift.tt/2n0rk17. Yksin asuva, hieman erakoitunut nuori mies, joka yöllä humalassa kotiin tullessaan aina laulaa Tuomari Nurmionhttp://ift.tt/2hz9fag Oi mutsi, mutsia.

13. Äänetön viulu kesäillassa.http://ift.tt/2n0KJPc. Kaunis kaupunginorkesterin viulisti harjoittelee viulunsoittoa vanhan puutalon vinttikerroksessa ikkunan ääressä. Minä katselen vastapäisen talon ikkunasta, vanhan jalavan lehvistön takaa, musiikin liikettä – ilman ääntä. Ensi kesänä pyydän häntä avaamaan ikkunan.

14. Puskakaljamies.http://ift.tt/2m9qkKB. Hölkkäsi ulos asunnosta lähes päivittäin lenkkivaatteissa. Kulman taakse päästyään hän kaivoi aina esiin talon seinustan murattiin piilotetun olutpullon ja jäi usein nauttimaan sitä tien viereen pysäköityyn autoonsa. Hänellä oli ilmeisen tiukka vaimo.

15. Alaston kokki.http://ift.tt/2n0GiUM. Naapuritalon neljännessä kerroksessa asuu mies, joka kokkaa keittiössään iltakuuden jälkeen arkisin alasti. Hän ilmeisesti kuuntelee musiikkia kokkaillessaan, koska keinahtelee samalla kepeästi.

16. Pinkkitäti.http://ift.tt/2m9nwwO. 70-vuotias rouva naapurikerrostalosta, joka pukeutuu kuin 25-vuotias floridalainen: pinkkiä, kiiltävää valkoista, karvakauluksia, turkoosinsinistä ja iloista keltaista, toppeja ja slimmejä farkkuja. Polttaa tupakkaa viedessään roskat matkalla kulmakuppilaan. Ensi kerran kohdatessamme esitteli itsensä vahvalla Varsinais-Suomen murteella. Nimi meni ohi toisin kuin se, mihin hän oli menossa: bingoon.

17. Mrs. Winehouse.http://ift.tt/2n0wVV2. Samassa rapussa asuva 1960-luvun nuori, jonka hius- tai meikkityyli ei ole muuttunut piiruakaan. Voisi olla Amy Winehousenhttp://ift.tt/2l5Vb8j äiti tai isoäiti.

18. Haamu.http://ift.tt/2n0rl4X. Hiljainen omasta rauhastaan nauttiva eläkeläismies on kuin Mustanaamio. Hän ei jätä jälkiä eikä aiheuta muita ääniä kuin pullolastin tyhjentämisen kilinän taloyhtiön roskakatoksessa. Ei käytä hissiä vaan leijailee porraskäytävässä ylös ja alas. Pelkonamme on joutua ullakko- tai kellarivarastolle samaan aikaan hänen kanssaan. Ei niinkään siksi, että hän olisi fyysisesti pelottava, vaan sen takia, että yllättäisimme hänet nostamassa luurankoja ulos kaapistaan.

19. Saukkis.http://ift.tt/2m9nJQL. Iäkäs nainen, joka köpötteli sauvakävelysauvojen kanssa katua edestakaisin monta kertaa päivässä. Ihan alkoi huolestuttaa, jos naista ei puoleenpäivään mennessä näkynyt.

20. Piiloasukki.http://ift.tt/2n0zAhB. Vain vastapäisen asunnon ikkunan ylimmässä osassa näkyy valoa. Muutoin sälekaihtimet ovat aina edessä. Koskaan en ole nähnyt ikkunoita auki.

21. Aurinkokuningar.http://ift.tt/2m9jq7K. Vastapäätämme on talo, jonka väri hehkuu lempeästi päivänvalossa. Taloon muutti kaunis nainen, joka ei valitettavasti halua tervehtiä ainakaan meitä.

22. Puutarhasetä.http://ift.tt/2n0zjLH. Mies, joka hoiti ahkerasti pientä pihaansa muotoon leikattuine pensaineen ja joka usein seisoi myös parvekkeellaan ihastelemassa aikaansaannoksiaan. Puutarhasedän leppoisien puuhailujen seuraaminen oli paljon parempaa viihdettä kuin telkkari.

23. Tupakkamummo.http://ift.tt/2m9nyoq. Erittäin vanha nainen, joka tupakoi parvekkeellaan aina tunnin tai kahden välein. Tätä jatkui jopa aamuneljään saakka. Yskiminen kuului avonaisesta ikkunasta, ja siitä pystyi tavallaan seuraamaan aikaa. Kieltämättä hieman suretti, kun sitten muutaman vuoden päästä yskimistä ei enää kuulunut.

24. Nahkalaukku.http://ift.tt/2n0KgwD. Huhtikuusta syyskuulle naapuritalon vanhempi herra päivysti aurinkoisina päivinä parvekkeella paidatta. Viimeistään heinäkuussa hän alkoi väritykseltään ja olemukseltaan muistuttaa parkkiintunutta nahkalaukkua.

25. Gaston.http://ift.tt/2m9sZDJ. Nimetty Disneyn Kaunotar ja Hirviö -elokuvan hahmon mukaan. Nuori pitkätukkainen ja hyväkuntoinen mies, joka kulkee itsevarmana asunnossaan verhot auki vähissä vaatteissa ja kampaa hiuksiaan huolellisesti ja pitkään peilin edessä.

26. Mammanpoika.http://ift.tt/2n0mDo2. Mies, joka aina lähtiessään vilkutti ikkunassa roikkuvalle äidilleen.

27. Tarzan.http://ift.tt/2m9pGg0. Asui taloyhtiössämme, kun olin lapsi. Kukaan ei vieläkään tiedä hänen oikeaa etunimeään, koska Tarzan oli yleisesti käytössä. Hänellä oli pitkät ruskeat hiukset ja aina todella tumma rusketus. Kesäisin hän viihtyi pihalla pelkkä nahkaläpyskä alaosanaan.

28. Tuhkimo.http://ift.tt/2n0GjYN. Entinen naapurini soitti joka viikonloppu Levotonta tuhkimoa ja muita saman genren hittejä. Miehen elämä myös muistutti levottoman tuhkimon menoa. Hänellä oli yleensä joka viikonloppu yövieraana nainen, joskus sama, usein eri. Hän ei kyennyt tarjoamaan naisille aamiaista, joten usein asunnosta kuului sunnuntaiaamuisin kovaäänistä keskustelua siitä, kuinka miehen tulisi raahautua kauppaan sitä hankkimaan, oli hän kuinka krapulassa hyvänsä.

29. Alaston imuroijatyttö.http://ift.tt/2m9roxN. Olin aina elänyt kuvitelmassa, ettei toisten ihmisten ikkunoista katsota sisään, vaikka sitten pitäisi sulkea silmänsä ja törmäillä esineisiin. Niinpä jos kotona tuli kuuma, hengailin alasti. Miksei, saunakulttuurin maassa. Vastapäätä oli toimisto, joten arvelin, ettei siellä illalla ketään ole, ja jos onkin, ovat töissä eivätkä kehtaa tiirailla. No, konsulttikaverini sattui käymään sanotussa toimistossa, ja olin kuulemma hyvin tunnettu nimellä Alaston imuroijatyttö. Imuroidessa tulee kuuma! Imuroin jatkossakin kuten mukavaa on, mutta olen hankkinut sälekaihtimen.

30. Bilettäjät.http://ift.tt/2n0Iewo. Kun muutin asuntooni, ikäväkseni huomasin, ettei siellä ole sälekaihtimia. Pian kuitenkin huomasin myös, että vastapäisessä talossa on sama tilanne. Ystäväni oli käymässä, katsoi keittiön pöydän ääressä ulos ikkunasta ja totesi, että ”tuolla juodaan viiniä”. Hetken katseltuaan hän sanoi haikeasti: ”Niillä on bileet.” Jonkin ajan kuluttua me molemmat huomasimme, että ”nyt siellä tanssitaan”. Nykyään aina viikonloppuisin tarkistan, onko naapureilla taas bileet. Useimmiten on.

31. Yläkerran Pissamies.http://ift.tt/2m9c2JU. Kävi (vessassa) kuin sveitsiläinen kello. Vastavalmistuneen kerrostalon viemäröinti oli rakennettu väärin, ja ylemmän asunnon miehen vessalorotukset kaikuivat pitkin asuntoani. Pissamiehen rakko toimi hyvin tarkasti, ja melkein joka yö sainkin vaipua turvalliseen uneen tutun lorotuksen saattelemana kello 22.30.

32. Toyota-mies.http://ift.tt/2n0IfQY. Törmäämme useita kertoja päivässä pihalla, kun naapuri on menossa autolleen, jota ilman ei kulje yli kymmenen metrin matkoja. Toyota-miehellä on kymmenen lasta, joten oma aika autossa tulee epäilemättä tarpeeseen.

33. Koiratäti.http://ift.tt/2m9n1CN. Hänellä oli kaksi suurikokoista koiraa, joita hän ahkerasti lenkitti. Pidän koirista, joten pidin myös Koiratädistä. Hän oli vähän kuin koiransa: ei ihan pieni ja puhisi äänekkäästi rappuja kiivetessään.

34. Työtön mies.http://ift.tt/2n0FFe0. Aamutakkiin sonnustautunut vastapäisen talon mies käy parveketupakalla noin tunnin välein vuorokauden ympäri. Laulamme aina J. Karjalaisenhttp://ift.tt/2ljyrF4 Mennyt mies -kappaletta sanoilla ”Työtön mies” hänet nähdessämme. Mies tuskin edes on työtön, sillä asunto ja puitteet näyttävät hulppeilta. En enää tiedä, mistä nimi on saanut alkunsa. Miehestä on tullut kuin osa perhettä hänen tiiraillessaan olohuoneeseemme kymmeniä kertoja päivässä.

35. A-tyyppi.http://ift.tt/2n0KK5I. Naapurin eläkeläismies on hoikka, huoliteltu ja sähäkkä. Mersu lähtee pihasta kuin raketti. Miehen lähtökohtainen suhtautumisen tapa on epäluulo ja suuttumus, vaikka ilme lauhtuukin heti, kun asioihin tulee selkoa. Ilmiselvä A-tyyppi, sillä ”A-tyyppinen käyttäytyminen on kilpailunhaluista, kärsimätöntä, vihamielistä ja nopeasti tavoitteeseen pyrkivää”. Olen ollut todella tyytyväinen tähän diagnoosiini varsinkin, koska antamani lempinimi antaa ymmärtää, ettei mies voi omalle tyylilleen mitään. Ja toisaalta nimi viittaa siihen, että minulle täysin tuntematon mies on naapurina aika metka, parasta A-ryhmää, varsinainen ässä.

36. Bile-Dani.http://ift.tt/2m9o0mE. Parikymppinen sinkkumies seinänaapurissa biletti jatkuvasti häiriten hiljaisuusaikaa. Naiset vaihtuivat tiuhaan, ja ego oli suuri. Kosteiden viikonloppujen jälkeen hän aina huusi puhelimeen katkerasti tylyttäen naisiaan. Kaikessa rasittavuudessaan tyypissä oli kuitenkin jotain hyvin lutuista.

37. Petri Nygård.http://ift.tt/2n0Gjbi. Istuu parvekkeella kalastajahattu ja aurinkolasit päässä. Huudattaa Petri Nygårdin tuotantoa.

38. Mattomummo.http://ift.tt/2m9qlhD. Vanha nainen, joka vei onnellinen hymy kasvoillaan matot pihalle joka perjantai. Toi kivasti rytmiä omaankin elämään: ”Mattomummo vauhdissa, on taas viikonloppu.”

39. Sänkymakkara.http://ift.tt/2n0qpxM. Viereisessä talossa pari kerrosta alempana asui henkilö, joka makasi aina sängyllä. Usein mietin, millaista elämää hän elää. Hänen makuuhuoneeseensa näki, kun itse laittoi omasta makuuhuoneesta iltaisin verhoja kiinni. Näitä iltaisin tehtyjä havaintoja kertyi varmaan parin vuoden ajalta etenkin talvisin, koska pimeässä valoisaan asuntoon näki hyvin. Hän makasi aina samassa asennossa ja lähes aina hänellä oli samat harmaat verkkarit ja sama vaaleanpunainen paita päällä. Välillä piti oikein kertoa silloiselle avomiehelle, jos tällä henkilöllä oli esimerkiksi vihreä paita päällä.

40. Smokeonthewater-mies.http://ift.tt/2m9x3Eh. Osti vahvistimen ja kitaran ja soitti uskollisesti kaikki päivät Smoke on the wateria tai joskus Paranoidia. Aamuisin hän heräsi minua puoli tuntia aiemmin, ja minä nousin vasta, kun olin kuullut hänen käyvän aamupissalla. Siitä kehkeytyi turvallinen aamurutiini.

Kerran hän ilmestyi sunnuntaina ovelle ja kiitti pianonsoitosta. Kertoi odottavansa sitä viikonloppuaamuisin. Olin ollut tietämättäni hänelle samanlainen kuuntelukohde kuin hänen kitaraharjoittelunsa oli minulle. Sen jälkeen emme enää kommunikoineet, mutta kohtaaminen jäi muistoihin.

41. Tähtimummo.http://ift.tt/2n0rxBo. Kerran pimeänä syysiltana ovikelloni soi. Oven takana oli mummeli, joka kysyi: ”Onko sinun ikkunassasi tähtivalo?” Myönsin ja mielessäni jo mietin, mitä vastaan, kun hän kohta kertoo pahoittaneensa mielensä tähden muodosta, väristä, ripustusajankohdasta tai muusta.

”Se on niin ihana”, pikkuinen mummo hihkaisi. ”Se tuo minulle niin hyvän mielen!”

Häkellyin sanattomaksi. Myöhemmin päättelin pitsiverhoista, mikä on Tähtimummon ikkuna, ja kävin viemässä hänelle joulukukan, tietenkin joulutähden.

#IFTTT #Blogger

0 notes