#aarteet

[annihaunia]

Jonna Halli, Anni Haunia, Netta Pöytälaakso, Miska Varis: häti-piti-häti-piti-häti-piti, zine, 2021.

Kuvissa zinen kannet sekä joitakin aukeamia ja sivuja. Koko zine on digitaalisesti selailtavissa Zineton-tapahtuman nettisivuilla: https://zineton.com/#zine-hati-piti-hati-piti-hati-piti 

Printattuja zinejä voi ostaa Rajatila-gallerian Laitapuodista Tampereelta ja Aarteet-kollektiivin jäseniltä!

/

Jonna Halli, Anni Haunia, Netta Pöytälaakso, Miska Varis: häti-piti-häti-piti-häti-piti, zine, 2021.

In the pictures: the covers and some pages and spreads of the zine. The whole zine is available in digital form on the webpage of the Zineton event: https://zineton.com/#zine-hati-piti-hati-piti-hati-piti

Printed zines can be bought in Laitapuoti (Rajatila gallery, Tampere) and from the members of Aarteet collective!

[lusiferi]

Tori.fi aarteet: Turbotööttiä ja Saatanaa- edition

[ruttotohtori]

Nenänkaivajain keskusliitto muistuttaa, että sieraimesta löytyneet natsien kulta-aarteet vaikuttavat Kelan Sinulle myöntämiin tukiin 1.1.2024 alkaen.

[homoprinssi]

[netticasinot4u]

Uudet Netti Casinot 4 U

Tämä ei johdu siitä, että ne toimivat graafisesti paljon paremmin kuin esimerkiksi playtech tai microgaming. Valmistajan toimittama rtp ei myöskään ole keskimäärin parempi. Mutta netentillä on erinomainen käsitys yhdistää jännittäviä konsepteja kasinomaailmaan. Riippumatta siitä, puhutko avaruusmatkaa äärettömyyteen, jossa taistelet tähtiä vastaan ​​suurista bonuksista. Tai onko seikkailun viidakossa sen jälkeen kun online-kasinon salaiset aarteet vain toimittavat. Ja he tekevät sen useimmiten, jossa varmasti ei vie kokemusta. Grafiikka ja ääni ovat maailmanluokkaa, ja viihde ei ole paljon suurempi kuin se on täällä.

Olen tietysti erittäin kiinnostunut siitä, että voin vastata kaikkeen mitä tarvitset kasinopelien suhteen. Siksi hyväksyn mielelläni myös kysymyksiä, jos sinulla on. Seuraavassa näet joitain esimerkkejä yleisimmistä kysymyksistä. Ja tietysti vastaukseni tähän. Uhkapelien vetovoima perustuu mahdollisuuteen pussittaa suuret voitot. Jännitys ja adrenaliini johtavat hauskanpitoon ja viihteeseen. Vielä vähemmän riskinottavat käyttäjät nauttivat pelistä. Näille leikkirahalle kasinot ovat ihanteellisia.

On olemassa erilaisia ​​oikean Uudet Netti Casinot 4 U rahan kasinoita. älykäs peluri etsii todellista rahaa ilman talletusbonusta. Tämän avulla käyttäjät voivat pelata oikealla rahalla ilman mitään ongelmia käyttämättä omaa rahaa. Tarjoukset ovat erilaisia ​​ja pelaajat voivat myös pelata oikealla rahalla kasinosovelluksissa. Ennen kuin keskustelemme tähän, on kuitenkin tärkeää selventää verkkopelaamisen yleiset perusteet. Tämä sisältää tietysti myös bonuksen. Joitakin mielenkiintoisia erikoistarjouksia on nyt esitetty. On tietenkin tärkeää, että tämä on laillinen ja säännelty kasino. Verkkopelaamista ja internet-kasinot koskevassa laissa on huonompi kuin naapureillaan.

Yksi osavaltio sallii online-kasinoiden toiminnan laillisesti, joten sitä voidaan pitää pioneerina liittovaltion tasavallassa. Voimme vain toivoa, että tulevaisuudessa on parempia oikeusperustoja. Heikko oikeudellinen tilanne ei tietenkään tarkoita, että pelaajan on muutettava voidakseen pelata oikealla rahalla online-tilassa kasinoissa ja käyttää siellä euroa, muutama vuosi sitten käyttöön otetun valuutan, jolla on tärkeä rooli. Kaikille niille, jotka etsivät isoa jättipottia tai jotka ovat tyytyväisempiä nimellisarvopeliin.

[pialep]

#aarteet #petteritikkanen #sarjakuva #eero #blackpeider

[ankeriassuolashokissa]

Katottiin National Geographic:ltä tota Egyptin kadonneet aarteet -ohjelmaa, ja aloin vaa miettiin, et kuin väärin se hautakammioiden kaivaminen on... Siis kuvitelkaa ny, menisin vaa kaivaan jonkun randomin haudan tuolta kylän hautausmaalta ja laittaisin näytille? Joo siinä opitaan siitä kulttuurista ja silleen, mut silti???

Tuli tostaki huono olo :)

[tuulap]

Druidien huviretki

Jos Zerethiin haluat mennä nyt, niin ehkä kyllästyt.

Jos Zerethiin haluat mennä nyt, näet aarteet etsityt.

Kas englightened repin grindaus on nyt alkanut monen hahmohon

On päivä uuden laajennuksen. Vain vanhat sitkeät mainit saa Nyt Zerethissä temmeltää

Voit aarteet, petit, saavuttaa Ja ammatteja edistää. Nyt kadonnut jo rare on, ja roksu mennyt varjohon.

On päivä uuden laajennuksen.

Sävel: Teddykarhujen huviretken mukaan :)

[oravanpesa]

Mökkiin tuli uusi vanha jääkaappi ja mun aarteet joutuivat muuttamaan. Parempi näin, ovat nyt paremmin esillä. ♥️ @oravankesapesa #oravankesäpesä #arabiafinland #finnisdesign #myprecious #mytreasure #oldthings #flashesofdelight #thehappynow #livethelittlethings #pursuepretty #theeverydayproject #makeyousmilestyle #thatsdarling #photosinbetween #soloverly #cottagecore #pursueprettythings #simpleandstill #enjoythelittlethings #liveauthentic #aquietstyle #seekthesimplicity #slowandsimpledays #littlemoments #thesweetlifeunscripted #whimsicalwonderfulwild #makeitblissful #cottagecoreaesthetic #myeverydaymagic #cornersofmyworld https://www.instagram.com/p/CRny28QAVc-/?utm_medium=tumblr

[shinondraws]

Törmäsin taas Yle Areenan puolella mielenkiintoiseen ohjelmasarjaan. Sarjassa kerrotaan monista sukupuuttoon kuolleista lajeista, sellaisistakin joista en ole itse aikaisemmin kuullutkaan. Jaksot eivät ole pitkiä, mutta Ylelle ominaiseen tapaan ne ovat täynnä tietoa. Suosittelen!

[sinisetmetsat]

XIII: Ystävä yllättää

Männyn oksa näytti Venlasta hauen päältä. Syy oli kiehtova. Kuva: Venla Kaasinen.

Havahdumme heti auringon noustua Peuravuoren ylle. Tuulee, mutta pilviä ei juuri näy. Kahdeksan sekuntimetrin lisäksi on aallokkokin melko korkea, ja jo Laajanlahden ylitys tuntuu aika punnertamiselta. Vaan heti Sittosalmen suulle saapuessamme astelee rantaan jutulle mahdottoman ihastuttava mökkeilijä, joka kertoo jutun jos toisenkin melontaseikkailuistaan Savon vesillä meidän pidellessämme kiinni rannan ikivanhoista kivirakennelmista. Tapaamme myös hänen puolisonsa sekä Samu-koiran. Kuulemme mökin olevan yli sata vuotta vanhan, ja salmen puolella näemme rannassa sen aikaiselta näyttävän huvimajankin.

Jo Härkinnientä kiertäessämme alamme epäillä tällä kelillä melomisen järkevyyttä. Rouvansaaressa näemme variksen poikasineen. Viimeistään Aittosaaren jälkeen päätämme nöyrtyä tuulen edessä ja kierähdämme Niemensalmesta suoraan Laulumäen länsirantaan, Kettuhiekalle. Tuntuu muuten aivan tolkuttoman, surffausmaisen siistiltä rantautua saumattomasti koordinoidun yhteismelonnan ohjaamana pehmeään santaan hurjistuvan tuulen ajamassa viivasuorassa myötäaallokossa! Aivan kuin Keitele heittäisi meidät, kuin järkiimme tulemisesta palkiten, hellin käsin hietaisille uumilleen lepäämään.

Tähänpä päätämme jäädä yöpymäänkin, onhan paikka viihtyisä ja nuotiopaikalla näin metsäpalovaroituksen aikaan kosolti tilaa vaatteidemme kuivatteluun silkan tuulen voimin. Tulimme tänään meloneeksi vain seitsemän kilometriä ja olemme jo aivan kotikaupunkimme porteilla, mutta on mukava kokea näinkin säiden osalta siunatun melontavaelluksen loppumetreillä tällainen nöyryyden hetki.

Kuva: Ville Koskivaara.

Päivä on kuitenkin vielä nuori, ja olemme saapuneet Sumiaisten legendaarisen Laulavan mörön polun varteen. Mikäpä silloin sopivampaa ajanvietettä kuin manata paikalle itse Laulava mörkö eli alkuasukkaista rakkain, Kettusen Jemo! Soitan muutaman kilometrin päässä asuvalle ystävälleni, ja syötyämme vankasti kässehtii hän paikalle tutkimushenkisen Luna-corginsa kanssa.

Jos reissumme onkin tarjonnut päivä päivältä mahtavampia ja odottamattomampia yllätyksiä, on tämä niistä ehdottomasti huikeimpien joukossa. Että harvojen, tuntemattomien ja yllätyksellisten ihmiskohtaamisten lisäksi saa vielä tutunkin! Jutustelemme, kahlailemme rantavedessä ja äidymme lopulta uimaankin. Kuulemme Jemon soittaneen keikan tänään ohittamassamme huvilassa, silmät sidottuna, kaapuihin sonnustautuneen eliitin ympäröimänä. Sitten läksimme kauniin rantakalliomännikön ja rinnelepikon halki tielle, mistä Jemon äiti kumppaneineen on tullut häntä noutamaan. Venla pääsee raatailemaan valokuvauksesta kokeneen ammattilaisen kanssa, ja saammepa yllätyslahjaksi melkoiset aarteet: vajaat pussilliset rusinoita ja sipsejä. Pelkän ilon voimalla tarvomme laulaen lähteelle, jonka löydämme Laulavan mörön polun kartasta.

Mitä syvemmälle veteen ihmiset menevät, sitä luimumpaan käyvät Lunan korvat. Kuva: Venla Kaasinen.

Ja voi jumalat sentään, miltä tuntuu juoda jääkylmää lähdevettä hiekkapohjaisesta hetteestä ensi kertaa tällä reissulla! Moinen päihdyttää, ja niinpä jaksammekin kiivetä paluumatkalla muurahaisten kansoittamalle Lauluvuorelle, jolta löytyy paitsi tsaarinaikaisen kolmiomittaustornin perustukset, myös infotaulujen tulkkaamia näkymiä Ukon- ja Härjänselille historioineen. On hyvä olla.

Kuva: Ville Koskivaara.

Yliärjyn tex mex -padan päätteeksi napostelemme saamiamme herkkuja pakuri-puolukkateen kera ihastellen hiljalleen laantuvaa aallokkoa. Ohi kävelee useampi seurue, viimeisimpänä parin kesäyön vaellukselle läksinyt pariskunta. Kaikki ihastelevat reissumme mittaa ja kyselevät paljon. Polku on iloksemme suosittu.

Pölkyllä tulipaikan piirissä hämmästelevät manterensa laitaa tulilude ja helmiäiskiiltoinen metallinvihreä pieni kovakuoriainen. Aallot hengittävät vasten pitkää hiekkarantaa kuin itse maailmankaikkeuden tai ihmisolennon kokoinen alkumeri. Se tuudittaa meidät uneen.

Kuva: Venla Kaasinen.

[ruttotohtori]

Suomalaiset arkeologit tekivät 1960-luvulla historiaa osallistumalla ainutlaatuiseen operaatioon Sudanissa. He kaivoivat esiin ”Egyptin loiston” ajan muinaisten hautapaikkojen aarteet, ennen kuin suuri patohanke peitti ne vedellä.

---

Nyt selvitellään, miksi esineet alun perin tuotiin Suomeen ja miksi ja milloin tarkalleen ne oli siirretty navettaan.

---

– Sudanissa levottomuudet ehkä estävät löydösten palauttamisen, mutta samalla voitaisiin kysyä, miten turvassa ne ovat olleet tähän mennessä Suomessakaan. On hämmentävää, että toimme valtavasti löytöjä Suomeen, mutta emme aikanaan huolehtineet niistä niiden vaatimalla tavalla, Ahola sanoo.

---

[aleksiskivi]

mun elämästä tulee aina puuttuu jotain ennen kun saan nähdä "tanskalaisten linnarouvien nukkekotien aarteet" 😥

...sain idean itte asiassa tollasesta ihan oikeasta tanskalaisen antiikkisarjan jaksosta, jossa ne kävi jonkun tanskalaisen linnanrouvan sukulinnassa kattomassa sen nukkekokoelmaa v_v menetit paljon

[b-galleria]

Niko-Matti Ahti: “Kaivajaiset”  

B-galleria 26.06.–07.07.2019  

Avajaiset tiistaina 25.06. klo 18-20. 

Tervetuloa!   

    Niko-Matti Ahdin ​Kaivajaiset ​ on installaatio, joka koostuu ääniteoksesta, kuvakollaaseista, esinesommitelmasta ja sanomalehden mielipidekirjoituksista.  

Kaivajaiset ​ -installaation teemoja ovat tulo- ja varallisuuserojen jatkuva kasvaminen; mediavallan ja poliittisen vallan yhä enenevä keskittäminen niille, joilla on taloudellinen valta; biodiversiteetin köyhdyttäminen ja tuhoaminen; demokratian olemattomuus; ihmisarvon väheksyminen; sekä nykyihmisen valinnanvapaus: missä mielessä ja millä tavoin voimme päättää elämänkuluistamme?  

Teemat ovat laajoja ja syviä, kapitalistisen kulttuurimme haudattuja aarteita ja kruununjalokiviä. Ne on kätketty maan alle, jonka uumenista ne kuitenkin loistavat elämiemme kirkkaina tienviittoina ja raja-aitoina. Monesti jätämme aarteet kätköihinsä ja rakennamme yhä uudelleen aidat ja häkit, jotka meitä ympäröivät. Miksi? 

  Installaatio kysyy teemoihinsa liittyen monia kysymyksiä ja kannustaa meitä kaikkia vilpittömiin ja avoimiin keskusteluihin – niin julkisiin ja yksityisiin kuin pään sisäisiinkin dialogeihin. Millaisia ulottuvuuksia on ”uudella” ja ”vanhalla” medialla? Entä median ”portinvartijuudella”? Miten muodostuu käsityksemme siitä, mikä on ”totta”? Mitä on kriittisyys? Miksi varallisuus ja valta jakautuvat niin epätasaisesti?  

Kaivajaiset ​ yrittää kaivaa maan peitosta edes joitain yhteiskuntamme valta-asetelmia. Installaatio tekee sen moniäänisesti ja monialaisesti, ja se valottaa nykyisen vallankäytön peiteltyä raakuutta. Samalla se on Niko-Matti Ahdin ensimmäinen gallerianäyttely. Kaivajaiset ​ juhlistaa ilolla äänen, tekstin, kuvan ja sommitelman hälyisiä siltoja sekä omistamisen ja tekijyyden suhteellisuutta.

   *****  

Niko-Matti Ahti (s. 1976) on Turussa asuva äänitaiteilija, kääntäjä ja tapahtumajärjestäjä. Ahti on työskennellyt pitkään musiikin ja äänitaiteen parissa. Vanhimmat yhtyeet, joiden jäsen hän on, ovat Kiila ja Kemialliset ystävät. Tällä hetkellä Ahti keskittyy kahden duonsa, Ahti & Ahti ja Tiheäsalo & Ahti, toimintaan, joilta molemmilta julkaistaan uusi levy vuonna 2019. (www.ahtiahti.com​)  

Vuodesta 2016 lähtien Ahti on myös kääntänyt kirjallisuutta. Willy Kyrklundin ”Aigaion” ja ”Till Tabbas” -teokset (1957 ja 1959) ovat parhaillaan toimitettavina. Poesia julkaisee ne vuonna 2020. Musiikkitapahtumia Ahti on järjestänyt yli 20 vuotta, ja hän on turkulaisen Himera-työryhmän perustajajäsen (​www.himera.fi​). Ahti valmistui filosofian maisteriksi Turun yliopiston Kotimaisesta kirjallisuudesta vuonna 2005.

[kiiabeilinson]

Treasures Aarteet

[arikuosmanen]

Lempäälän kirkon museoaarteet etsittiin esiin (Lempäälän-Vesilahden Sanomat )

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Strasbourgissa vuonna 1470 painettu Raamattu on Kansalliskirjaston aarteita samoin kuin Lempäälässä niin ikään käytetty saarnakirjan kopio samoilta ajoilta. Edeltäjänsä, kirkkoherra Tuomas Sarkolaisen omistamaa järkälettä ihailee kirkkoherra Mikko Oikarinen (oik.), vieressä kirjahistorioitsija Ilkka Mäkinen ja retken järjestäjä kanttori Kaisa Naukkarinen. Kuva: Riitta Mäkinen (Museoviraston luvalla)

Vauraan Lempäälän keskiaikaisessa kirkossa on ollut niin arvokkaita esineitä, että niitä on siirretty turvaan eri museoiden ja arkistojen kätköihin. Lempäälän seurakunta, käytännössä kanttori Kaisa Naukkarinen, järjesti harvinaisen tilaisuuden nähdä näitä aarteita.

Bussiretkelle ei tarvinnut houkutella. Yksi pieni ilmoitus Lempäälän-Vesilahden Sanomien Kirkonportti-liitteessä riitti nopeasti täyttämään ne parikymmentä paikkaa, jotka 1. syyskuuta olivat käytettävissä. Suurempaa joukkoa eivät vastaanottajat halunneet tiloihinsa.

Orimattila-Helsinki -reitille osui sopivasti Hollolan kirkko, joka on samalta ajalta kuin Lempäälän kirkko, mutta vielä komeampi. Siellä on tallella paljon vanhaa, kuten lukuisia keskiaikaisia puuveistoksia.

Kirsti Isotalo, Lea Blomqvist ja Krista Lindqvist lähtivät retkelle vuorikristallikorunsa kanssa ja tutkiskelevat sen monien satojen vuosien takaista mallia. Taustalla italialaissaksalaista tekoa oleva messukasukka. Kuva Riitta Mäkinen Museoviraston luvalla)

Katolisella ajalla pyhimyspatsaat olivat tärkeitä kunnioituksen kohteita, mitä ilmaisee lempääläisille tuttu kansanruno Aimalan kirkon palosta. Sen mukaan Piritta-piian onnistui pelastaa neljä pyhäinkuvaa. Hollolassa nähtiin monia puuveistoksia, joiden kaltaisia Lempäälän kirkoissakin on katseltu. Kansallismuseon keskiaikaisen kirkkotaiteen osastolla niitä nähtiin lisää. Yksi  siellä on naapuristakin, Vesilahden entisen kirkon Pyhä Eerik.

Edelleen meillä Lempäälässä on arvokas krusifiksi, kotimaista tekoa. Muutoin Lempäälän säilyneet aarteet ovat pääasiassa ulkomaista perua.

Kansallismuseon suuressa keskusvarastosta Orimattilassa oli vieraita varten nostettu esiin monia esineitä, kuten upea messukasukka, jonka korjauskin on jo 1700-luvulta.

Erityisen sykähdyttävä oli se vuorikristalliriipus, jonka kopioita tai pienoismalleja joillain lempääläisillä on ilo omistaa. Kalevala Koru valmisti 1980-luvulla sarjan täysikokoisia kopioita, mutta nyt uusi erä tulisi liian kalliiksi, on yrityksestä kerrottu. Seurakunta on teettänyt pienoismalleja ja uusi sarja niitä voisi olla harkittavissa.

Riipus löytyi remontin yhteydessä kirkon lattian alta. Sieltä löytyi koko joukko muitakin pieniä esineitä. Jotkut ovat kuuluneet hautoihin, toiset varmaan putoilleet töiden yhteydessä tai lattian raoista. Kaikki ovat omissa laatikoissaan huolellisesti luetteloituina. Muut säilytetään Orimattilassa, mutta kolikot lepäilevät lokeroissaan Kansallismuseon numismaattisella osastolla.

Museoväki tallettaa esineet huolellisesti. Kuvassa rahalöytöjä kirkon lattian alta, mm. venäläisiä pieniä ns. tipparahoja ja Ruotsin valtakunnan kolmella kruunulla varustettu kolikko. Kuva: Riitta Mäkinen (Museoviraston luvalla)

Miten kaikki nämä aarteet ovat päätyneet Lempäälästä muualle?

Aina joku on ymmärtänyt niiden arvon ja että ne olisi saatava varmaan paikkaan. Esimerkiksi keskiaikaiset alttariristin sekä suitsutusastian on Lempäälän seurakunta lahjoittanut Kansallismuseon edeltäjälle jo vuonna 1859, jolloin koko laitoksella oli vasta muutama sata esinettä. Alttariristi on nyt esillä ”Reformaatio Suomessa” -näyttelyssä Turussa.

Vanhaa Raamattua taas pidettiin osana kirkon irtaimistoa, kunnes se selästään räytyneenä unohdettiin. Kanttori Eino Koskimies löysi pölyisen sidoksen 1950-luvun taitteessa, ja selvisi, että mittava teos oli liki 500 vuotta vanha. Raamattu  reunamerkintöineen sijoitettiin seurakunnan arkistoaineistojen mukana Hämeenlinnan maakunta-arkistoon, mutta pian annettiin lupa siirtää se Helsinkiin.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa säilytettävän Lindellin koraalikirjan on sinne lahjoittanut riihimäkeläinen opettaja Fanni Hivanto vuonna 1908. Se, miten 1860-luvun Gustaf-kanttorin omaksi tuekseen kirjoittama nuotisto oli Fannille päätynyt, on osin hämärän peitossa. Ja missä onkaan kirjasta tehty kopio?

Lempääläisaarteita riittää vielä: Seurakuntaan liittymätöntä Jaran raha-aarretta voisi kysellä nähtäväksi Kansallismuseon arkeologiselta osastolta. Ja Kansalliskirjastoon voisi palata etsimään sitä ruotsalaista vuoden 1567 virsikirjaa, jonka lahjoittamisesta kertova uutinen vuodelta 1917 löytyi vasta retken jälkeen.

Riitta Mäkinen

from WordPress http://ift.tt/2f4PyVY via IFTTT