#NPTurku

[hevoslinja]

Hevoslinja eli Trans-Horse Brysselissä

Esiintymiset NPTurku-festivaaleilla Heikki Mikolan ja Kullanupun kanssa poikivat keikan Cifas -organisaation järjestämälle Signal #6 -festivaalille Brysseliin. Festivaalin kuraattorina toimi Antoine Pickels, joka on erikoistunut julkisissa tiloissa toteutuvaan esitystaiteeseen. Signal järjesti taiteellisten näytösten rinnalla Urban Academy -opintopiiriä, jota veti toimittaja/aktivisti Peggy Pierrot. Festivaalin ja opintopiirin ohjelma keskittyi teoreetikko Judith Butlerin määrittämien kokoontumisen poliittista vaikuttavuutta koskevien kysymysten ympärille (lisää aiheesta kirjassa Notes Toward a Performative Theory of Assembly, 2015). Esiintymiseen liittyvien matkojen aikana tutustuttiin Belgian liittovaltion ratsupoliisiyksikön toimintaan, järjestettiin työpajoja kaupunkilaisille sekä taiteilijoille, organisoitiin hevosparaati ja pyöritettiin hevostaksia. Festivaaliesiintyminen oli luonteva osa Hevoslinjan 2017 ohjelmaa, joka on keskittynyt ratsupoliisien työhön. Ratsupoliisien ja poliisihevosten toimintaa Helsingissä on seurattu jo viime itsenäisyydenpäivästä alkaen, ja työn alla on lyhytelokuva, joka valottaa nykytyöhevosten kaupunkisuhdetta ja roolia virkavallan edustajina.

Ensimmäisen vierailun aikana (toukokuun lopulla) tutustuttiin Brysselin poliisitalleihin ja haastateltiin Thierry Vande Veldeä (Insp.) joka oli toiminut ratsupoliisina yli 20 vuotta. Thierry esitteli tallit ja kertasi yleistietoja ratsupoliisin arjesta. Brysselissä sijaitseva 109 hevosen yksikkö palvelee koko Belgian tarpeita ja maassa liikkuu päivittäin vähintään 10 partiota (joissa kussakin kaksi ratsukkoa). Ratsupoliiseja kutsutaan paikallispoliisien toimesta avustamaan yleisötilaisuuksien joukkojenhallinnassa, partioimaan kaupunkitilaa ja mm. vartioimaan markkinoiden järjestämistä. Tämän lisäksi ratsupoliisilla on paljon joukkojenhallintatehtäviä EU-virkarakennuksilla toteutuvien mielenilmaisujen parissa, turvapaikanhakijoiden leirien vartioinnissa sekä urheilutapahtumien turvaamisessa. Vuosittain järjestetään myös kuninkaallisia paraateja, joihin osallistuvat kaikki ratsupoliisin hevoset. Myöhemmän matkan aikana kuvattiin myös partiokierros Wavren kaupungissa. Aineistosta on leikattu video, joka esitetään myöhemmin.

Kesän aikana tutustuttiin työhevoskulttuuria edistävään Bruno Vermeiriin, joka on ollut luomassa Cheval et Forêt -organisaatiota. Kaupungin liepeillä toimiva maatila kehittää pedagogista nykytyöhevostoimintaa ja pyrkii edistämään hevosten roolia yhteiskuntakehityksessä. Organisaation iskulause on “Back to the Future”. Lisäksi tutustuttiin taidehistorioitsija Véronique Daneelsiin, jota pyydettiin valmistelemaan Brysselin ratsastajapatsaiden historiaa kartoittava luento. Molemmat esiintyivät syyskuun lopuilla järjestetyillä festivaaleilla. He luennoivat liikkuvassa hevostaksissa, joka pyöri keskusta-alueella kuljettaen kaupunkilaisia minne he halusivatkaan mennä. Pietari johdatteli keskusteluja lennossa. Taksin sijainti piirtyi reaaliaikaisesti karttaan, joka näkyi esiintymistä varten tehdyillä verkkosivuilla osoitteessa wheredoyouwanttogofromhere.com.

Hevostaksi haastoi puhujat sovittamaan esiintymisensä ympäröivään kaupunkiin, kyydissä vaihtuvaan yleisöön sekä eläimen rytmiin. Irlannincobby Joe ja kärry saatiin mukaan Parc Maximilienin kotieläinpuistosta, joka sijaitsee kaupungin ytimessä. Kaupunki on Joelle tuttu, sillä se kerää komposteja lähialueelta osana kotieläinpuiston ympäristökasvatusohjelmaa. Puistossa järjestetään mm. kierrätys- ja käsityöpajoja. Keli ja vaihtuva yleisö hankaloittivat esiintyjien puheenvuoroja sopivasti. Keskustelut ja kohtaamiset äänitettiin. Podcast julkaistiin festivaalin aikana (äänite alkaa ranskaksi, mutta osuuksia löytyy myös englanniksi)

Kuuntele podcast verkossa: https://soundcloud.com/pietari/where-do-you-want-to-go-from-here

Hevostaksin ohella järjestettiin kaksi työpajaa ratsupoliisien MC Rolls (Insp.) sekä Vanessa Siatka (Insp.) kanssa. Ensimmäinen kolmituntinen työpaja toteutettiin taideyleisölle La Bellone -taidetilan aukiolla. Työpajaan osallistui hieman yli 20 henkilöä. Tilaisuudessa harjoiteltiin vasta-kehopaino liikkeitä ja luennoitiin viimeaikaisen kaupunkikehityksen vaikutuksesta ihmisten ja eläinten välisiin suhteisiin. Taide/teoria-puheen perään kuultiin ratsupoliisin kuvaus työstään sekä hevosen suhteesta kaupunkiin. Tilaisuus oli suunniteltu mahdollistamaan kriittinen tulokulma ratsupoliisin työhön (asettelusta oli sovittu poliisin kanssa). Kaikki kysymykset olivat sallittuja ja niiden asettelu tuettua. Ratsupoliisin edustajat olivat monessa otteessa samaa mieltä kaupunkikehitystä sekä tehokkuusajattelua vastaan osoitetusta kritiikistä. Keskustelulle laatimamme alustus pohjasi Tromsøssa virittyneeseen takakehitystä (de-developtment) koskevaan pohdintaan. Keskustelun aikana esiteltiin hevosen mellakkavarusteita sekä kontrolloimisessa käytettäviä välineitä. Puheiden jälkeen siirryttiin pihalle, missä tavattiin ratsupoliisin hevoset, rapsuteltiin ja syötettiin porkkanoita. Eläimet nousivat peräkärrystä ilman varusteita ja puettiin mellakkatamineisiin yleisön kriittisen katseen alaisuudessa.

Rennon rupattelun ja poliisin hyvästelyn jälkeen palattiin sisään purkamaan kokemusta. Osallistujien lähtökohtainen suhtautuminen poliisiin työhön oli kriittistä, mutta hevosten läsnäolo teki kärkevien kysymysten esittämisen vaikeaksi. Poliisien eläimiä kohtaan osoittama hellyys, eläimen käytöksen ja persoonan taidokas sanallistaminen sekä intiimi työsuhde vei sanat suusta. Myös hevosen henkilökohtainen läsnäolo, ilmeet ja hajut ohjasivat keskustelua. Tilanteessa jäi epäselväksi palveleeko empaattisen vuoropuhelun virittäminen eläimen ja yleisön välille virkavallan etua vai onko kyse eläinrakkaiden ratsastajien taistelusta julmaa maailmaa vastaan. Jälkikeskustelussa pohdittiin myös poliisin roolia suhteessa itseilmaisun vapauteen (kirjoitimme aiheesta lyhyen pohdinnan englanniksi ). Keskustelu viritti tulkinnan, jonka mukaan tämänhetkinen radikaali ja yksilöllinen itseilmaisun vapaus on osin poliisin (sekä muun muun liikkumista sekä ajattelun vapautta säätelevän) infrastruktuurin mahdollistamaa. Vapaa kriittinen ajattelu vaikuttaa tässä valossa jopa mahdottomalta!

Vastaava työpaja järjestettiin myös lasten leikkipuistossa Parc Bonnevie’ssä. Katutilassa toimittiin käytönnönläheisemmin, opetettiin tallisolmun tekemistä, neuvottiin ohjastusotetta ja istuntaa. Harjoitteiden ohella esiteltiin hevosen mellakka-haarniskan osia ja eläimen kontrolloimisessa käytettäviä välineitä. Hevoset saapuivat tilaisuuteen vasta myöhemmin (mikä oli hyvä sillä ne varastivat yleisön huomion). Tilaisuus oli paikalliselle yhteisölle palkitseva, sillä poliisin läsnäolo kaupungiosassa on ollut haastavaa. Eläimet kutsuivat paikalle eri kulttuuritaustaisia hevososaajia ja tilaisuudessa muisteltiin vanhojen kotimaiden hevoskulttuuria sekä hevosen merkitystä. Yhteistä kieltä ei aina löytynyt, joten keskustelut käytiin osin hevosten rapsuttelun ja taputtelun välityksellä.

Festivaalin viimeisenä päivänä järjestettiin hevosparaati johon osallistui 20 hevosta eri puolilta Brysseliä. Ratsastajia saapui Manège de la Motte ja 2rènes Pony Company -talleilta, hevoskärryt Commune de Schaerbeekistä ja Parc Maximilienistä, sekä ratsupoliisipartio. Paraatin liikkuessa soitettiin teknomusiikkia (ääntä pidettiin valitettavan hiljaisella sillä kulkueen eturivin hevoset kävivät kuumina). Paraatin lähtöpaikkana toimi Duchesse Brabant -tori, jossa järjestettiin vielä 90-luvun lopulla hevosmarkkinoita. Sint-Jans-Molenbeekin pormestari Françoise Schepmans tervehti paraativieraita, jonka jälkeen ratsastaja kulkivat kanaalin yli, liikennöidyn tien poikki ja autokauppakadun läpi palaten torille. Ratsastajat olivat nuoria ja hevoset tottumattomia kaupunkielämään, joten reittiä lyhennettiin matkan aikana. Osallistujille toimitetaan palkintomitallit jouluksi.

Festivaalin tunnetuimpana esiintyjinä oli Yes Men (US) ryhmä. Tapahtuman toisena suomalaisvahvistuksena oli mm. NPTurku -festivaaleilta tuttu John Court. Muita esiintyjiä olivat Vladimir Us (MD), Brigitte Mounier (FR), Martina Angelotti (IT), Eva Verity (CA), Lotte Lindner & Till Steinbrenner (DE), Linda di Pietro (IT), Leandre D'Souza (IN) sekä Vassia A. Vanezi (CY/GR). Pariviikkoinen vierailu kaupungissa mahdollisti intensiivisen työskentelyrupeaman ja pohjusti jouhevaa yhteistyötä ratsupoliisin sekä esityksiin osallistuneiden hevosalan ammattilaisten kanssa. Työskentelyä tuki Taiteen edistämiskeskus sekä Suomen Benelux-instituutti (TelepART).

[hevoslinja]

Heikki Mikola ja Kullannuppu johdattelee NPTurku festivaalin yleisön Turun kaupungin läpi. Samassa julistetaan ratsastaminen taiteen ja muotoilun tekniikaksi. “Ratsastamisen taide esiteltiin Turussa” (2014) tiedoite verkossa.