#KUMMISKI

[salmiakkisaatana]

Koitan kattoo arkeologiavideoo mut toi äijä on niiiiiiiiin hyvännäköne :<

[kasuaalipelitelevisio]

Ens viikon leiri vähän vittuttaa mahdollisten ryhmätelttojen käytön takia

[tatti-enthusiast]

Mut hei tatti aatteles, me voidaan juurruttaa jugurtti kieleen niin et kotuksen on *pakko* lisätä se hyväksyttyihin kieliasuihin. Live the life you want to live. Jugurtti forever!!

Oot kyllä ihan oikeessa. Jugurtti supremacy nyt heti.

(liittyy siis tähän)

Kuva-ID: Kuvankaappaus Tumblr-kyselystä, jonka otsikko on "Maidosta hapattamalla valmistettu välipala eli:" ja vaihtoehdot ovat jogurtti, jugurtti, jukurtti, ja joku muu mikä. Tatti-enthusiast on äänestänyt jogurttia ja kirjoittanut tägeihin: "Oon ite jogurtti puristi mutta silloin kun jukurtti lisättiin sallittujen oikeinkirjoitusten listalle mua ärsytti suunnattomasti koska miksi jukurtti oli sitten oikein mutta jugurtti ei. En tiiä miltä se lista näyttää nykyään mutta jugurtti olis musta paras kirjoitusasu. Oon kummiski kieliammattilainen ja yritän olla opettamatta itelleni kirjotusasuja jotka ei oo kotuksen hyväksymiä, joten oon sit pitäytyny jogurtissa koska sikäli kun tiedän jugurtti ei oo 'oikein'."

[bots-and-cons]

Anteeks mitä hittoa, en nyt ollu henkisesti valmis siihen et sä oot suomalainen😅 Mua aina yllättää nähdä suomalaisia tässä fandomissa. Mut ei siinä, keep up the good work!

Lol, se on kyl ihan totta, että aina vähä yllättää ku löytää muita suomalaisii tälläin random fandomeista, mut se on ihan kiva yllätys kyl. Ja ku suurin osa kummiski puhuu netis enkkuu, nii mistä sitä tietäis :D

[thespacecowboyyy]

Noniin

[jalopeura]

yäk yäk yäk yäk, avasin just äsken arla juustopaketin jossa parasta ennen pvm 11.1.2021 mut juusto oli päädystä homeessa, kuvottaa

en tiedä pitäskö reklamoida vai vaan antaa olla mut goddamn ikuset traumat ugh

[juukelispuukelis]

ajaisitko mieluummin pään vai kulmakarvat?

pään

[soheltaja]

Mun mielestä on hauskaa, kun joku selittää kuinka Bill Gates lopetti koulut ja tuli miljonääriks ja kertoo kuinka että vois lopettaa koulun.

Joo... Sinä, jonka älylliset lahjat on sitä samaa keskivertoa, kuin 99% koko maailmanväestöstä. Bill Gates on sentään älykäs ja tiesi mitä tekee.

Esim. Minä jos lopettaisin koulun ja päättäisin että milijunääriksi heti, niin sitä olis hauska kattoo. Klonkun näkönen äijä, joka asuu itsemurhayksiös ja yrittää päästä musiikilla pinnalle.

Siinä sitte varmaa joku vitun keripukki korjais, ku auringonvalo alkais tuntua pahalta silmissä ja kelan kirjeet avattais samalla tarmolla (ei se lähikauppa) kuin mumman antama kirjekuori jouluna. Paitsi että mumman kirjekuoresta ei tulisi ilmoitusta, että tuet lakkautetaan.

Siinä sitten kerätään kimpsuja ja kampsuja, itkua tuhertaen räkä poskella. Jos ei keripukkiin kuollut vielä, nii kyllä se ulkomaailma tappaa.

"Onko elämä elämisen arvoista? Ei vittu välttämättä ole, mutta eletään nyt kummiski" -Gandhi

[commander-ledi]

eniten mua nyppii puhelinkaupustelijoista nää romukullan keräilijät ja sähkömyyjät. niille kullan kerääjille pitää aina vääntää rautalangasta että en käytä kultakoruja, en ole koskaan käyttänyt kultakoruja, ja luultavasti en tule käyttämään kultakoruja jumankauta koskaan. silti ovat sillen “no mutta jos sulla kummiski ois joku vanha koru, ja jos mä kummiski lähettäisin sulle tämmöstä roskapaperia mihin voit sitten pistää korus :3 ?”. ja nääille sähkömyyjille pitää aina vääntää säkölangasta (höhö) että asun edelleen vanhempien luona, ja mulla ei ole yhtään mitään päätösvaltaa tän talouden sähköasioista, ja en ole lähiaikoina muuttamassa pois.

[kasuaalipelitelevisio]

Vittu vois tunkea sen porakoneensa perseeseen. Mitö vittua se remontti reiskailee kahdeksalta.

[vittukukaikkinimetonvarattu]

Näin 24,5 neliön opiskelijakämpässä asuvana ei riitä ymmärrys.

Tääki on aivan älyttömän pieni asumiseen, mä en edes saa yöpöytää minnekään koska muuten ei saa parvekkeen ovea auki. (Ranskalainen parveke, koska eihän kunnon parvekkeella kukaan mitää tee etenkään jos jo ite asunto on niin pieni että ahtaanpaikankammo iskee) Huonekaluja saa aina siirrellä että mahtuu kaverien kanssa keskelle asuinhuoneen lattiaa pelaamaan lautapeliä, koska ruokapöydän ympärillä ei oo riittävästi tilaa viidelle tuolille. "Runsaasti kaappitilaa" terveisin vuokranantaja. Paskanmarjat ole. Joo on näitä kaappeja täällä mutta ei kyllä ole mitenkään runsaasti sitä tilaa. Mä omistan aivan hiton vähä vaatteita eikä nekään meinaa mahtua kaappiin kun muillekin tavaroille pitää olla säilytystilaa. Häkkivarasto juu löytyy mutta ei sinne mitään kirjoja tai lakanoita kehtaa raahata kun niitä kummiski tarvii.

Ja jotkut meinaa tosissaan et 15,5 neliön asunnossa voi asua?? Eihän sellaseen mahu mitään

Helsingin yliopisto julkaisi heinäkuun alussa tiivistelmän asuntojen uudistuotantoa koskevasta tutkimuksesta.Sen mukaan jo 80 prosenttia uusista yksiöistä on hyvin pieniä ja "putkilomaisia", ja tutkijoiden mukaan pikkuasuntojen rakentaminen on jo kestämättömällä tasolla.

Niitä on vastustettu aiemminkin. Arkkitehtiliiton puheenjohtaja Henna Helander ei pidä putkiasuntoja sopivina edes yksineläjille, kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara tyrmäsi taannoin Saton selitykset 15,5 neliön minikotien ekologisuudesta ja yksinäisyyttä torjuvasta vaikutuksesta.

---

Kyse ei ole siitä, etteikö pieniä asuntoja tarvittaisi. Kyse on siitä, miksi uudeksi normaaliksi on hyväksytty tilanne, jossa meille rakennetaan niin naurettavia asuntoja, ettei niissä voi käyttää normaaleja huonekaluja. Tätä kirjoittaessani Helsingissä myydään hieman alle 9 000 euron neliöhinnalla näppärää yksiötä, jossa keittiön alle on rakennettu vetolaatikkoon "kätevä makuutila".

Minusta on lähinnä loukkaava ajatus, että viettäisin kolmikymppisen�� melko kunniallisena veronmaksajana yöni jossain keittiön laatikossa tai katon rajaan rakennetulla kiikkerällä hyllyllä.

Mite sellane asunto, mihi ei saa ees omaa sänkyä ja muita huonekaluja kunnolla, torjuu yksinäisyyttä jos tilaa ei oo siihe et kutsuis ystäviä kahville tai kattoo leffaa?

[thespacecowboyyy]

Fuckinf hell

[kissantassuset]

Kasvonsa vielä kerran mä näin part 2

Sain nyt tehtyä toisenkin osan tätä fikkiä (aika nopeasti, ette varmaan voi odotaa minulta vastaavaa tahtia jatkossa, olen pahoillani) ja osa kunniasta kuuluu kyllä kaikille jotka tykkäsivät ja kommentoivat, kiitos teille!

osa 1  osa 3  osa 4

Edellistä osaa ei varmaankaan ole pakko lukea, mutta se kannattaa mikäli haluaa tajuta tämän paremmin. Pohjatietona että fikki sijoittuu talvisotaan jossa olkapäästään haavoittunut Rokka löytää hylätystä majasta Tassun, jonka luuli kuolleen jo kuukausi sitten.

Hahmot/Paritus: Rokka & Tassu, Rokka/Tassu

Genre: Varmaan Hurt/Comfort, angstiakin löytyy

Varoitukset: Huono murre

Vastuunvapaus: Hahmot kuuluvat Väinö Linnalle. En saa tästä rahaa.

Summary: Kun Antti herää ensimmäisen kerran, Tassu on poissa.

Kun Antti heräsi seuraavan kerran, pää tuntui paljon vähemmän raskaalta. Hän oli kuitenkin sitäkin synkempi, sillä hän ei ollut selkeästikään kuollut eikä Tassua näkynyt missään. Kyllä hän oli sen tiennyt ettei Tassu oikeasti olisi elossa, mutta pieni toivonkipinä oli ehtinyt syttyä Antin parhaista tukahduttamisyrityksistä huolimatta.

Muutamaa kyyneltäkään hän ei saanyt estettyä, joten hän vain käänsi kylkeä (hitaasti ja varovasti, olkapään vamma oli yhä hyvinkin todellinen) ja painoi kasvonsa vanhan sohvan ummehtuneelta haisevaa pintaa vasten. Jonkin aikaa hän vain makasi siinä ennen kuin nukahti uudelleen.

Seuraavan kerran Antti heräsi oven paukahdukseen ja hiljaiseen kiroiluun. Hän ei avannut silmiään vielä. Ääni oli kuulostanut Tassulta, ja se tarkoittaisi että tämä oli unta. Antin unet sattuivat harvoin olemaan näin hyviä, joten hän piti silmänsä kiinni ja kuunteli vain. “Enkai mie sinnuu herättäny?” ääni kuiskasi eikä Antti vastannut. Hän pelkäsi unikuvan särkyvän. Jos hän oikein keskittyi, hän pystyi näkemään Tassun mielessään. Uni lipsui ja vaihtui seuravaan, ja Antti vaipui syvempään tiedottomuuteen.

Kun Antti heräsi kolmannen kerran, johtui se painosta hänen jalkojensa päällä. Hän avasi silmänsä vähän varoen. Tassu istui lattialla, selkä sohvaa vasten nojaten ja pää Antin jalkojen päälle taitettuna. Hän näytti olevan unessa, hiuksetkin sojottivat sekalaisina joka suuntaan. Nyt kun Antti tarkemmin katsoi, Tassun silmänalusia koristivat tummat renkaat. Olihan niitä kaikilla, mutta Antti oli ajatellut että taivaassa voisi levätä. Hän melkein kurkotti terveellä kädellään sukimaan lyhyet hiukset takaisin järjestykseen, mutta muutti sitten mielensä. Harhakuva oli mukava, ja Antti tiesi että koskettaminen saattaisi hajottaa sen pienenpieniksi pirstaleiksi. Niinpä hän tyytyi asettumaan takaisin makuulle ja katselemaan nukkuvaa Tassua kunnes nukahti itsekin.

Neljännen kerran hän heräsi käteen joka puristi hänen tervettä olkapäätään ja ääneen joka puhui jostain hänen edestään. “Antti, siun täytyy juua jottai. Herää ny.”

Tassu häilyi hänen edessään likasta mukia pidellen. Antti otti sen varovasti ja huomasi kätensä tärisevän. Vesi läikkyi hiukan ja Tassu siirsi oman kätensä Antin käden päälle, niin, että he molemmat pitivät siitä kiinni. He kuljettivat mukin Antin huulille ja tämä joi, irvistäen hieman makua. “Olekko sie oikeast elos viel?” Antti kysyi kun hän oli saanut juotua vedestä puolet ja Tassu oli ojentanut palan kovettunutta leipää. Tassu räpäytti silmiään pari kertaa. “Kyl mie olen”, hän vastasi vähän epävarman oloisena, kuin ei olisi itsekään täysin vakuuttunut. “Mihi sie mänt? Mie luulin jot sie olit kuollu ku et sie miulle mittää kirjottant.” Nyt meni Tassu vähän vaikeaksi. “Ei se ollutkaan niin paha se haava kun hyö luul mut lähetti miut sit kummiski sairaalaan. Sielt ne siirsi miut johonki ihan toiseen porukkaan. Mie yritin kirjottaa mutta ei ne varmaa ikinä sitte perille tullt. Nii mie kyl vähä ajattelink”, hän selitti. Antti pani merkille, että änkytys oli kadonnut lähes kokonaan tuon lyhyen puheenvuoron aikana. “Mites sie sit tääl ollet?” hän kysyi vähän hämmästyneenä mutta ei lainkaan huolissaan. Kyllä Tassu nyt itsestään huolen osasi pitää. “Mie karkasin”, oli lyhyt vastaus ja Antti vajosi nyökytellen takasin makuuasentoon. “Sitähä ne miulle yritti selittää et sie oisit kuollu ja kyl mie niit sitte usoinki”, hän mutisi. Tassu tökki hänet takaisin pystyyn. “Mitä sie nyt?” Antti kysyi kun Tassu alkoi kääriä pois olkapään ympärillä olevaa sidettä. “Tämän mie vaan vaihan”, Tassu vastasi ja irvisti hiukan kun ampumahaava tuli näkyviin. Anttikin sihahti viileän ilman koskettaessa arkaa pintaa. “Koskelaha se miul sit loppuen lopuks sano jot sie oot kuollu”, hän jatkoi puhumista päämäärättömästi, oikeastaan vain pitääkseen ajatukset poissa vammastaan. Tassun taitavat sormet puhdistivat sitä varoen parhaansa mukaan, sillä kaikella mikä heillä oli. “Mut en mie häl ol vihane. Hää vaan mietti jot parempi se ois hält kuulla kun et mie vaan ajattelen jot sie oot vielä hengissä”, Antti sanoi ja oli purra kieleensä kun liian voimakas painallus lähetti kipuaallon käsivartta pitkin. Tassu mutisi nopean anteeksipyynnön ja jatkoi toimiaan. “Mie haluisi olla vihanen niille venäläisille mut en mie hyöllekkää oikein voi ol. Hyö teki mitä hyön piti tehdä”, Antti jatkoi ja räpytteli pienet kivunkyyneleet pois silmistään. Sitten hän hiljeni hetkeksi. “En mie jaksais ol kellekkää vihanen”, hän lopulta totesi. He istuivat hiljaisuudessa sen jälkeen, ja Tassu viimeisteli sidoksen. Hän ei kuitenkaan lähtenyt vaan halasi Anttia takaapäin, varoen juuri sitomaansa haavaa. Tummat, karkeat hiukset kutittivat Antin kaulaa kun Tassu laski päänsä hänen terveelle olkapäälleen. Hän mutisi jotain, niin hiljaa, ettei Antti kuullut. Hetken hiljaisuuden jälkeen Tassu tajusi toistaa sanomansa. “Anteeksi.” Antti päästi pienen ilottoman hymähdyksen ja taivutti terveen kätensä silittämään Tassun hiuksia, sikäli kun se taipui. “En mie oo siullekkaan Tassu vihanen.”

[muumipeikkosaatana]

"Ehkä ei vastaan kannata taistella. Kuolema tulee kummiski."

Äikän ope

[juukelispuukelis]

12

12. lempikirosana? en oikeestaan kiroile ikinä, sanon aina vaan jumankekka tai jotain vastaavaa, mutta kyllähän se perkele on kummiski paras kirosana

[masokistinenkissanpentu]

Hei.

Oli pakko kysyä eilen kahdelta tärkeimmistä ihmisistä, et mitä ne tekis jos kuolisin. Se on viaton kysymys. Tavallaan. Oli vaan pakko saada tietää. Koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Koskaan ei voi olla varma tulevasta. Oon ollu masentunu jo jonku aikaa ja välillä tulee hetkiä ku tekis mieli vaan mennä pois. You know. Kuolla. Ja oli jotenki pakottava tarve saada syy olla kuolematta.

Mun ulkonäkö on ehkä nyt eniten paineita tuottava ongelma. Vihaan sitä miltä näytän. On rankkaa näyttää rumalta. Vaikka kaikki sanoo että en oo ruma, nii silti joka kerta ku näen kuvan itsestäni....haluan tappaa sen ihmisen siinä kuvassa.

Välillä mä vaan itken. Ilman mitään oikeaa syytä. Tai sit itken tuhansien syiden vuoksi. Joko oon liian ruma, raha asiat vie hermot tai jotain riitaa vanhempien kanssa raha asioista.

Vaikka suomi on hyvinvointi valtio, on suurin osa nuorista huonossa jamassa. Rahallisesti ja terveydellisesti.

Käytin tän kuun viimiset rahat siihen et yritin näyttää hyvältä. Yritin epätoivosesti löytää keinoja saada itseni kauniiksi. Ja toimiko se? Ei vitussa. Nyt oon raha ongelmissa ja entistä masentuneempi.

Vähän aikaa sitten kuvittelin että oon paremmassa kunnossa. Et oon parantumassa. Kävin kävelyllä ja olin iloinen. Mut todellisuudessa, mun tila on vaan pahentunu.

Sydäntä raastaa ku oon välillä tosi ilkeä mun poikaystävällekki. Ilman syytä. En siis tarkota olla ilkeä, mut oon vaan niin hermostunu kaikesta. Onneks se ymmärtää.

Välillä oon uskotellu itselleni etten oo masentunu. Jaksan tehdä kotitöitä, hoitaa lemmikit, ulkoilla, käydä kaupassa, nauraa, iloita. Mut todellisuudessa. Haluan kuolla ja oon väsyny.

Masennus on niin jännä asia. Se on kaikilla erilaista. Luin jonku kommentin kerran jostain jutusta ja se tyyppi oli viisas. Se kirjotti "masennus on kuin kuumetila. Se on merkki siitä että ihmisen kehossa kaikki ei ole kohdallaan, ja se pitäisi tutkia kunnolla. Löytää syy kuumeelle. Tulehdus." Jotain tollasta siin luki. Ei ihan noin mutta kummiski. Kuulosti järkevältä.

Mut juu. En tiiä mitä muuta kirjottaa. Joten. Kiitän jos luit vuodatukseni.