#valitusta

[dreamyholmes]

Se kun pitäis oikeesti käyttää rillejä koska pikkutarkka duuni, mut hikoilen nenänvarresta ja rillit valuu koko ajan ja aistiylikuormitus iskee siitä kun niitä pitää koko ajan tökkiä takaisin. 🫠🫠🫠

[pipariperho]

Kun olet unohtanut että Fredi ei ole Frederikin lempinimi ja hämmästyt miten laaja aihekirjo on artistilla jonka tunnet vain ärsyttävistä korvamadoista... kunnes tajuat lopulta.

[luxnebula]

Pari vuotta sitten kävin yliopisto-opinnoissani verkkoviestinnän kurssin, jossa yhtenä tehtävänä oli kirjoittaa blogipostaus itse valitusta aiheesta. Koska kurssin aikana minulla ei vielä ollut tätä blogia, julkaisin postauksen ensin Twitter-lankana ja LinkedInissäni. Näillä alustoilla molemmissa postauksille on rajoitteita, joten jouduin lyhentämään ja muokkaamaan postaustani saadakseni sen ilmoille. Mutta nyt voin julkaista koko postauksen kuten sen aikoinani kirjoitin. Joten tässä se on:

Kirjastopalveluja HLBTIQA-väestölle

Pride-viikko on tänä vuonna vasta tulevaisuuden haave, mutta HLBTIQA-ihmiset ovat olemassa Pride-viikon ulkopuolellakin. Siksi olisi hyvä miettiä, miten kirjastot voisivat olla avoimempia ja mukavampia sateenkaari-ihmisille. Tässä blogikirjoituksessa esittelen pari ideaa, mitä kirjastot voisivat tehdä ajaakseen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoista kohtelua.

Sateenkaariväestö lukee kirjoja kuten heterotkin. Siksi on tärkeää tarjota ajankohtaista ja tuoretta kirjallisuutta, jossa sateenkaari-ihmiset voivat nähdä itsensäkaltaisia ihmisiä. HLBTIQA-aiheiset romaanit ovat vielä valitettavan harvinaisia, mutta esimerkiksi HLBTIQA-aiheinen uutissivusto Kehrääjä julkaisee kirja-arvosteluja, joista kirjastot voisivat löytää uutta aineistoa kokoelmiinsa.

Tietokirjojakin tietysti tarvitaan, mikä toimiikin kätevänä aasinsiltana seuraavalle aiheelleni: tietopalveluille. Erityisesti transsukupuolisten tiedonhankinnasta on tehty tutkimuksia informaatiotutkimuksen alalla, koska heillä on erittäin uniikit tiedontarpeet eri vaiheissa elämäänsä. Esimerkiksi Aira Pohjanen totesi Transsukupuolisten identiteetin rakentamiseen liittyvä informaatiokäyttäytyminen (2013) pro gradu -tutkimuksessaan, että transsukupuoliset tarvitsevat tietoa valtavan paljon eri asioista. Tietoa etsittiin muun muassa: 

identiteeteistä, sanoista, ilmiöistä ja käsitteistä, 

muiden transihmisten kokemuksista,

sukupuolenkorjaushoidoista ja hormonihoidoista sekä miten ne vaikuttavat kehoon, 

sukupuolenkorjaushoitoihin lähetteen saamisesta, 

sukupuolenkorjaushoitojen kestosta ja kulusta, 

nimen vaihtamisesta 

ja leikkauksiin liittyvistä riskeistä. 

Pohjasen mukaan tärkein lähde on vertaistuki ja muut transsukupuoliset, mutta kirjastojen olisi myös hyvä tietää, mistä tätä tietoa löytää ja tarjota tätä tietoa monista syistä. Esimerkiksi kaikilla transihmisillä ei välttämättä ole vertaistukiverkostoa vielä tai jos cissukupuolinen henkilö on kiinnostunut aiheesta ja haluaa sivistää itseään. Brandon Lyttan ja Bibika Laloo ovat samaa mieltä tutkimuksessaan Equitable Access to Information in Libraries: A Predicament for Transgender People (2020): heidän mukaansa kirjastot voivat helpottaa transihmisten tiedonhankintaa helpottamalla pääsyä tietoon transasioista tarjoamalla sekä fyysistä että digitaalista aineistoa.

Kirjastot voivat tehdä paljon muutakin: ne voivat tarjota turvallisen paikan, jossa tavata muita ihmisiä. Suurin osa HLBTIQA-suuntautuneista tapaamispaikoista ovat baareja tai klubeja, mikä sulkee ulkopuolelle esimerkiksi alaikäiset, entiset alkoholistit, epileptikot ja ne HLBTIQA-ihmiset, jotka eivät vain pidä äänekkäistä klubeista. Erityisesti alaikäisille HLBTIQA-nuorille on elintärkeää tarkota paikkoja, joissa he voivat olla oma itsensä pelk��ämättä syrjintää ja jossa he voivat saada vertaistukea ja yhteisön tuntua.

Kirjastotyöntekijöiden tulee myös olla valmiita kohtaamaan sateenkaariasiakkaita. Heidän pitää olla tietoisia ainakin perustermeistä (transsukupuolinen vs cissukupuolinen, aseksuaali, muunsukupuolinen jne) ja asiakasta ei tulisi tentata siitä, miksi hän haluaa tietoa esimerkiksi sukupuolenkorjausprosessista. Kirjastonhoitajien tulisi olla tietoisia luotettavista tiedonlähteistä mitä tulee tietoon HLTBIQA-asioista ja haastaa omia sisäisiä ajatusmallejaan. Olisi hyvä, jos kirjastotyöntekijöille järjestettäisiin syrjinnänvastaista koulutusta ja syrjinnänvastaiset käytännöt olisivat käytössä yleisesti.

Kirjastojen asiakastietokannoissa voidaan myös ajaa tasavertaisuutta. Esimerkiksi asiakkaan sukupuolen merkitseminen tuntuu minulle henkilökohtaisesti tarpeettomalta sekä kirjaston asiakkaana että kirjaston työntekijänä. Mutta jos sille on jokin ylitsepääsemätön syy, olisi myös hyvä tarjota vaihtoehdot “muu” ja “en halua sanoa” ja tietysti antaa asiakkaille vapaa pääsy vaihtamaan merkintä myöhemmin halutessaan itse verkkosivujen kautta tai sähköpostilla. Myös nimen vaihtamisen tulisi olla yhtä helppoa.

[ketsuppia]

Törmäyksiä

Jonnen ja Veetin tarina, osa 1

Veeti oli jo sopivasti puoli tuntia myöhässä tunnilta. Megaforcen osto lähikaupasta oli tärkeämpää kuin opiskelu tällä hetkellä. Pakko oli kuitenkin paikalle mennä, ettei isä taas suuttuisi.

Aina senkin valitusta sai kuunnella, joku oli aina pielessä. Jos jotain teki, se tehtiin väärin. Ja jos jätti tekemättä, niin auta armias..

Ei sitä aina jaksa tehdä mitä käskee.

Saisi vain jonkun paperin, että pääsis vaikka saikulle taas..

Nyt hän oli ärtynein mielin matkalla luokkaansa, hiljaista käytävää pitkin, samalla kun katsoi säröiseltä puhelimen näytöltään TikTokkia. Katsomatta yhtään eteenpäin.

Yhtäkkiä hänen matkansa keskeytyi, kun joku käveli häntä päin. Tai pikemminkin, hän käveli jotakuta päin.

Veeti horjahti ja läikytti Megiksensä öljystä tahriintuneen hupparinsa päälle, ennenkuin tölkki putosi kolahduksella lattialle ja tyhjeni kokonaan.

"Vitun homo, eksä kattele yhtään minne kävelet??"

Veeti nosti katseensa suoraan kohti sen törmääjän silmiä. Se oli joku nuori mies, viiksivallu. Sitä katsoessa tuli mieleen joku elokuvan sotilas..

"Ai, oho. Oota tuon paperia."

Veeti katsoi, kun tämä poika reippaasti käveli sopivasti vieressä olleelle vesipisteelle, otti käsipaperi automaatista muutamia papereita, ja sitten käveli takaisin.

Hän yritti pyyhkiä Veetin hupparia, mutta Veeti punastui kuin tomaatti ja repäisi paperit hänen käsistään pyyhkiäkseen megikset itse.

Toinen poika vain katsoi kummissaan, sitten hymyili.

"No siis.. voin mie siule ostaa uuven juoman tuosta lähikaupasta, jos vuan halluut."

Veeti vilkaisi häntä sivusilmällään, ja meni äkkiä työntämään paperit roskiin.

"Mene jo vittuun."

"Selevä."

Ja niin tuo tuntematon poika jatkoi rennosti matkaansa, nähtävästi ulos päin. Veeti pudisteli päätänsä ja jatkoi myös kävelyä, miettien miten Wilmassa oli varmasti jo punainen merkintä.

'Ei vois paskemmin päivä mennä' hän ajatteli, kun vihdoin pääsi kotiluokkansa ovelle.

Hän koputti oveen ja odotti, hieman ajatuksissaan äskeisestä. Kun ovi aukesi, hän säpsähti ja katsoi edessään seisovaa opettajaa.

"Että sitä ollaan myöhässä taas? Nuori herra Veeti?" Kysyi silmälasipäinen mies, ei yhtään yllättyneenä.

"Minähän se, kuten aina. Ja ei se kello viel nii paljoo hei oo."

"Mikäpä on nuorella herralla myöhästymisen syy?"

"Jäin bussista, piti oottaa seuraavaa. Tiiäthän sä."

"Tiedänkö? Nyt marssippa omalle paikalles, istu, ja kuuntele."

Mies astui sivuun ja Veeti käveli käskystä sisälle luokkaan. Hän vilkuili kävellessään muita luokassa olevia. Nähtävästi tunnille oli lisätty muidenkin alojen opiskelijoita.

Hiljaista naureskelua kuului tämän sisääntulon seurauksena, muttei siitä kukaan tiuskinut.

Veeti käveli satunnaisen pulpetin luo ja istahti nopeasti alas. Miesopettaja alkoi selittämään jotain ryhmälle, mutta se meni hieman ohi. Hän ei jostain syystä voinut lopettaa tuon oudon pojan miettimistä. 'oli sillä kyllä saatana otsaa'.

---~~~---

Koulupäivä oli noin puolessavälin.

Veeti ei ollut kuunnellut lauseen lausetta tuntien aikana, vain sen, että nyt alkoi ruokatauko. Ja ruokailuun hän oli menossa.

Hän muisti hämärästi tutustumis käynniltään missä se oli.

Käytävillä oli paljon ihmisiä, eri näköisiä ja ikäisiä. Hän yritti olla katsomatta kehenkään päin.

Ruokalaan päästessään, Veeti katsoi ymmissään miten täynnä ruokasali oli. Ei yhden yhtä tyhjää pöytää. Kaipa se oli pakko mennä joidenkin kanssa istumaan.

Veeti meni ruokajonoon ja otti ilmaisruokansa, maittavia raaoiksi jääneitä perunoita ja mautonta kastiketta. Sitten hän katsoi ympärilleen, yrittäen löytää äänen keskeltä edes yhden tyhjän paikan.

Hän käveli hitaasti pöytien vieriä pitkin, yrittäen löytää tyhjää penkkiä mikä ei olisi ollut keskellä tuntemattomia kaveriporukoita.

Sitten hän huomasi, kun joku käveli hänen rinnalleen.

"Moro moro nuori herra Veeti. Tuukko istuu meidä pöytää?"

Veeti katsoi viereensä tullutta henkilöä. Hän muisti, että poika oli yksi niistä, jotka olivat samassa ryhmässä hänen kanssaan. Hän hymähti tämän kommentille.

"Ois se jees jos istuu pääsis."

"Hyvä. Seuraa ni meikä näyttää tien nuorelle herralle."

Veeti pyöräytti silmiään ja seurasi tätä virnuilevaa poikaa.

Poika johdatti heidät ruokalan laidalla olevalle pöydälle ja istui alas. Pöydässä oli muutama muukin, joita Veeti ei tunnistanut.

"Nii joo, meikä on Topias. Ja sää olit Veeti. Eiks joo?"

"Joo näin se oli." Veeti istui hitaasti tyhjälle paikalle.

"Täs on meikän frendit, Matias, Samuel ja Venla. Mut ei kandee yrittää iskee, se on kato lepa-"

Topias sai kämmenestä naamaansa.

"Pie poika turpas tukossa ja käytä oikeita ilmasuja." Venla tokaisi, katse värähtämättä ruoasta, saaden muut nauramaan.

Topias nauroi myös, ja katsoi Veetiä.

"Näätkö? Ei kannata."

"Selvä.."

Veeti alkoi syömään perunoitaan, ja yritti sulkea äänekkään taustamelun ympäriltään.

Hän näki silmäkulmassaan, kun joku käveli pöytää kohti. Ei hän sen suuremmin katsonut. Ajatteli, että se oli kävelemässä ohi. Mutta katse kuitenkin nousi, kun tuo ohimenijä asetti avaamattoman Megaforcen hänen tarjottimelleen.

Taas se sama poika. Hymy huulillaan.

"Tuossa, korvaus. Kato seuraavan kerran mihin oot mänössä eiks vuan?"

Kukaan ei sanonut mitään.

"..kyllä vuan. Törmäillään."

Ja sitten hän käveli pois, jättäen Veetin hieman hämilleen. Myöskin muun pöydässä istuvan porukan. Topias oli ensimmäinen joka kyseenalaisti.

"Öö.. miks see toi sulle ton?"

Veeti vilkaisi Topiasta, ja sitten katsoi taas megistä.

"Se öh, törmäs muhun aamulla ja pudotti mun tölkin. Kai tää on anteekspyyntö sit. Ei kyl hajua kuka se on."

Venla nosti äänensä kuuluviin.

"Se on Jonne, se on logistiikalla mun kaa. Se on vissiin töissä jossain siellä kaupungin isolla kone firmalla, tuli tänne täydentää tietojaan."

Veeti katsoi Venlaa ja otti megiksen käteensä.

"Väliä kuka se o.. Ny se ei sentää saa turpaan." Tölkki avautui kevyen sihauksen saattelemana.

"Töissä? Siellä? Miten? Eiks se paikka oo tosi kysytty?" Topias älähti.

"Se on vissiin jonku sen sukulaisen omistama."

"Vittu miten onnekas jätkä.."

---~~~---

Muutama tunti oli taas kulunut. Veeti oli kuunnellut muutamia lauseita sieltä täältä, jotain työturvallisuudesta ja sääntöjen noudattamisesta työmaalla. Ei hän kuullut mitään, mitä ei jo tietäisi.

Mutta vihdoin koitti aika mennä kotiin. Mutta Veetiä ei kiinnostanut mennä kotiin raatamaan. Onneksi ei ainakaan tarvinnut kiirehtiä, kun opettaja oli päästänyt luokan kotiin hieman etuajassa.

Veeti käveli ulos ammattikoulun lasisista ovista lämpimään ulkoilmaan. Näytti siltä, että kohta sataisi.

'Voi vittujen vittu' hän ajatteli, ja veti farkkujensa taskusta puhelimen, katsoakseen sääennustuksen. Hän ei ehtinyt edes avata sovellusta, kun ensimmäiset vesipisarat osuivat näytölle.

Veetiä kiinnosti vielä vähemmän mennä kotiin sateessa.

No, ei siinä muu auttanut kuin mennä, ei vaihtoehtoja ollut.

Veeti alkoi lampsia eteenpäin, hiljalleen kovenevan sateen alla. Hän veti hupun päähänsä ja katseli jo valmiiksi edessäpäin olevaa kauppaa, joka oli vain toisen sadan metrin päässä. Jos vaikka menisi sinne istumaan ja katsoisi sääennustetta, toivoen että sade olisi vain lyhyt kuuro.

Autoja ajoi ohi ees ja taas hänen ohitseen. Renkaista lentävä sade- ja kuravesi ei auttanut kuivana pysymisessä.

Onneksi jo hetkessä hän oli kaupan liukuovista sisällä.

Hän paineli suoraan ostamaan itselleen lisää Megaforcea.

Juomahyllyjen välissä, Veeti kurotteli kylmäkaapin perälle ottaakseen uudemman tölkin. Kun hän nappasi sen, hän näki kun toinen käsi kurotti myös hyllyjen perälle, jotain toista juomaa ottaen.

Veeti pudisti päätään samalla kun veti itsensä pois kylmäkaapista, ja kääntyi kävelemään pois. Ei ollut hänen asiansa kuka lie kurottelija oli. Nyt vain maksamaan tämä ostos.

Ei hän pitkälle päässyt. Heti kääntyessään hän törmäsi johonkin. Johonkuhun.

"Hei, taas sie! Eikö yks tölkki riittänyt? Voin mie toisenki osttaa."

Veeti melkein raivostui tuon äänen kuullessaan. Hän otti nopeasti muutaman askeleen taakse, pois tämän, "Jonnen" alueelta. Oliko se sen nimi?

"Taas sä! Miks sä seuraat mua?!"

"Seuraan? Enhän mie. Kauppaan vuan tulin ennen kotiin mänöä."

"Seli seli oot koko päivän ollu edessä!"

"Ollaan nähty kahesti. Tää on kolomas kerta.."

"Ihan vitun sama!"

"Selevä.."

...

Hetken oli hiljaista.

He vain tuijottivat toisiaan. Veeti vihaisena ja Jonne hämillään. Kunnes hän taas nosti hymyn huulilleen.

"...jhoo. Kolomas kerta hei toden sannoo, nimi on Jonne. Mikäs siun?"

"Ei kuulu sulle."

"..Selevä. No. Törmäillään!"

"Toivottavasti ei!"

---~~~---

Jonne käveli ulos kaupasta ja korkkasi ee vitosensa hyräillen. Hän huomasi siinä samalla, että oli alkanut satamaan. No, onneksi oli Volvo.

Hän kantoi ostoksensa autoon ja hyppäsi kuskin penkille. Ei vain vielä käynnistänyt, vähän aikaa kuunteli pisaroiden ääntä.

Muistutti siitä ajasta, kun oli kotona, rajan pinnassa. Yläkerran peltikattoa vasten kuului aina kauhea ropina sateella.

...

Ei se kyllä kauhean hyvä muisto ollutkaan. Auto käyntiin.

Onneksi autokin oli nyt oma. Hän sai keväällä myytyä vanhempien antaman auton pois, ja töistä saaduilla, pienillä ylimääräisillä rahoilla osti vähän kalliimman.

Eiku vain radiosta rokki soimaan ja menoksi.

Tai, melkein.

Jonne jäi katsomaan, kun tuo vaaleahiuksinen poika käveli ulos kaupasta. Miten sähköinen tapaus. Parempi oli kai pitää etäisyyttä.

Permatukkapoika vilkuili sateessa ympärilleen, ja niin vittuuntuneen näköisenä lähti kävelemään, että Jonnea nauratti.

Kyytiä voisi tarjota, mutta Jonne veikkasi, ettei tuo ollut kiinnostunut moisesta.

Hän lähti ajamaan kohti kotia.

Rivitaloalueen pihalla oli lapsia leikkimässä kuravaatteet päällä. Leluja oli levinnyt pitkin pihaa, muutamille pihoille asti.

Jonne ajoi autonsa oman asuntonsa eteen ja astui ulos, ottaen samalla ostoksensa toiselta penkiltä. Pian pihan leikkipaikalta kantautui lasten ääniä.

"Jonne!! Tule katsoo miten syvä kuoppa me kaivettiin, siitä pääsee kohta Kiinaan!!"

"En mie nytten, pitää ostokset laittaa ja syömistä tehä!"

"No höh!!"

Jonne naurahti ja käveli ovelle, käänsi avaimen lukossa ja käveli sisään.

Oli hiljaista. Radio soi hiljaa keittiössä ja kello raksutti seinällä.

Ostokset kaappiin laitettuaan hän meni etsimään kämppäkaveriaan.

"Missäs oot? Jätkä?"

Ei kuulunut äänen ääntä. Ehkä se oli nukkumassa.

"Jätkää? Kis kis kis.."

Sitten makuuhuoneesta kuului muutama naukaisu, ja pian pieni kolmijalkainen yksisilmäinen kissa hyppelehti esiin.

"No siinähän sinä pikku Jätkä.. oliko kiva päivä? Tylssää varmaan.. laitettaan vähän syömistä.."

Jonne otti mustan kissan syliinsä ja rapsutti varovasti sen päätä keittiöön mennessään.

Hän laittoi kissan kuppiin ruokaa ja alkoi sitten tehdä itselleenkin syötävää.

Illan hämärtyessä Jonne katseli televisiota ja leikitytti pientä kissaansa.

Niihin aikoihin kun Jonne oli tänne muuttanut, oli hän löytänyt tämän pienen ja loukkaantuneen kissan ulkoa.

Omistajaa ei löytynyt, joten hän vei sen itse hoitoon ja maksoi kulut.

Hänelle sanottiin, että olisi helpompaa päästää kissa tuskistaan, vaikutti siltä, että auto oli törmännyt siihen.

Mutta hän ei luovuttanut. Maksoi kaiken ja teki kaiken. Ja kissa parantui. Hän antoi sille nimeksi Jätkä, koska kissa oli yks helevetin kova jätkä.

Hallaa se teki pankkitilille. Palkka oli kyllä hyvä, mutta ei meinannut silti riittää.

Kaikki kyllä selviäisi vielä.

Ja ehkä tulevaisuudessa, näillä tiedoilla ja taidolla, hän voisi auttaa jotakuta muutakin, jolla ei ollut enää mahdollisuuksia, joka oli sairas ja loukkaantunut, jonkin sortin törmäyksistä.

Kielikuvat ovat outoja..

[siistikuntoinenjuho]

Siivoamassa yhtä käytävää, kiinteistöhuollossa. Pitää vaan odottaa, että saan kuulla valitusta, että olen metelöimässä täällä.

Samaa valitettiin eilen, kun pesin lattioita.

My man, joko sulla on superkuulo, tai mun luutu pitää ihme ääntä, jota en kuule kuulokkeiden vuoksi.

[toverivoetkylae]

Niihän siinä sit kävi, että vakuutusyhtiön lääkäri pitää mua työkykyisenä. Olipa ihan vitun ylläripylläri taas, no ei ollu. Tulkaa joku katkomaan mun jalat. Tai niska. Vittu.

No eihän siinä ku valitusta/uutta hakemusta, mutta en vittu jaksa enää. Mitään.

[karvoja]

Kiinnostuneille tiedoksi, tää on siis vuokraomakotitalo Tampereella.

Etupiha on ihan kiva, hyvä ja kelpo ryteikkö ainakin mun makuuni.

Eteisessä on laskujeni mukaan seitsemän ovea. Mahdollisesti jopa kahdeksan, sillä väittäisin asuinkerroksen vessa/kylppärin oven olevan eteisen ikkunan vieressä. Ja se kylpyhuone onkin yllättäen ihan asiallisen oloinen.

Keittiössä kaapinovet ja punainen työtaso on lystejä, eikä ikkunat kahteen suuntaan aiheuta suurta valitusta. Muuten sitten kulkisinkin keittiössä suljetuin silmin.

Pidän erityisesti tästä vaneriseinästä. Asettaisin tuolin sen eteen ja tuijottaisin päivittäin vähintään tunnin ajan, 5/5.

Erityisen hauskaa on, että joka huoneeseen on vähintään kaksi ovea. Toisessa makuuhuoneista on tottakai kolme ovea, yhdestä tullaan illalla sisään, toisesta aamulla ulostaudutaan ja kolmas on painajaisia varten.

Sanoisin, että ihan kelpo talo. Asuisin. En kävisi kellarissa kuin itseäni pelottelemassa.

Ullakolla on reilusti varastotilaa ja lisäksi yksi asuinkäyttöön soveltuva huone.

Ok sitte, kävisin pelottelemassa itseäni myös vintin puolella.

Kellarissa on lisäksi mm. pesutilat sekä arjen luksusta tuomassa puulämmitteinen sauna.

Ja mistä lähtien puukiuas on ollut arjen luksusta?

Oonkin aina halunnut laskeutua kirottuja portaita kirottuun kellariin käydäkseni suihkussa kirotussa pesuhuoneessa ja seisoa kirotulla paljaalla betonilattialla kirotun kattopinnoitteen alla.

[sekuli]

Nyt on kyllä huiputettu olo kun menkat alko eilen illal ja mietin sillon että jes mä voin nukkuu kipujen yli mut sit ne alkoki vast tänää ja nyt mä kärsin

[tavataan-muumipapan-hatussa]

Kiva oon kirjottamassa tarinaa ja oon niin kärsimätön kun mul on nii selvä kuva siitä juonenkulusta, että haluisin jo lukea sen tarinan valmiina, mutta se paisukin niin pitkäksi, että oon kirjottanu 143 sivua, enkä oo saanu ees 1/7 valmiiksi :) 

[nuketar]

Karma?

Minä meinasin jo kirjoittaa tästä tämän päivän aiempaan postaukseen, mutta sitten olin niin iloinen, etten tehnytkään sitä. Nyt mieltä taas alkoi vaivaamaan ja niinpä minä taas sorruin murehtimaan ja tuli tarve purkautua. En kuitenkaan halunnut taas kerran purkautua jonnekin nukkekanavalle/-foorumille, joten päädyin takaisin tänne.

Myös näiden kuvien takia, myönnän. Otin nämä siis tänään, murehdinta 1 ja murehdinta 1.1 välissä.

Minä siis tilasin jälleen kerran Doll.moelta nukkeja ja ensimmäisellä kerrallahan minä sain väärän lähetysseurantatunnuksen.. Toisella en ollenkaan, johtuen kuljetusfirman ongelmista ja nyt minä olen saanut kahteen pakettiin tunnukset, mutta..

Nyt 11.8. Espanjasta lähtenyt paketti on Suomessa, kun taas 8.8. Espanjasta lähtenyt on.. Jossain, matkalla? Toivoakseni ainakin.. Joten tästä huoli, murhe ja lievä ahdistuskin. Olen joutunut kahdesti olemaan yhteydessä Dolls.moesiin seurantatunnusten takia ja nytkö minun pitää olla sinne yhteydessä kadonneen paketin takia?! :O Luin jostain, että toimitus voi kestää 14 vuorokautta, joten maltan odottaa sen. Se tulee täyteen tällä viikolla, joten maanantaina kai olisi luvallista lähestyä asian suhteen? En olisi näin huolissani, ellei tuo kolme päivää myöhemmin lähtenyt paketti olisi näin keulinut ja no, omaan ahdistustaustaa, joten melkein, onneksi vain melkein, lähdin googlettamaan kaikkia uponneita tavarakuljetuksia.

Mutta kai se aurinko paistaa risukasaankin? Ja kaikki päättyy hyvin, vaikeuksista huolimatta? Näin ainakin tähän asti on Dolls.moen kanssa käynyt.

Niin ja se karma.. Minä kehuin vastikään kuinka olen niiiiin kehittynyt poispäin näistä paketeista ahdistumisista, joten.. Karmanlaki taisi löytää?

[iibislintu]

Kommentaari

valkoisia ja värillisiä vaatteita ei sekoiteta keskenään. Vähintään kaksi vaatekoria on välttämättömyys.

Pyh. Riittää että uusia tummia vaatteita ei pestä ekaa kertaa valkoisten kanssa.

talossa on hyvä olla useampikin pyykkikori ja mieluiten siellä missä vaatekasoja yleisesti esiintyy, esimerkiksi lastenhuone ja makuuhuone.

Talossa on hyvä olla useampi tuoli, joille vähän käytettyjä vaatteita kasataan kasoiksi. Sit sieltä voi ottaa vaatteen kun sitä tarvii. Vasta kun vaate on oikeasti likainen, se viedään sinne pyykkikoriin. Pyykkääminen vähenee huomattavasti.

hajustettuja pesu- ja huuhteluaineita ei käytetä ollenkaan, kanssaihmiset kiittää.

Todellakin!

pussilakanoiden kanssa on ihan turhaa pestä mitään pienempää kuten tyynyliinoja, koska pussilakanat tunnetusti syövät pienempiään kuin petokalat.

Mitä se haittaa? Sieltä ne sitten löytyy pussilakanan sisältä.

oikaistaan vaatteet ripustaessa ja ripustetaan järjestykseen; ihoa lähelle tulevat vaatteet sisemmille naruille ja päällysvaatteet uloimmille. Emännän kalsarit ei saa vilkkua vieraille.

Mitä ihmettä 🤔

lakanat ripustetaan suoraan. Jos ne pääsevät kuivumaan kieroon niitä on vaikea viikata kauniisti.

Sillä ei ole mitään väliä miten ne ripustaa tai viikkaa. Samalla tavalla niiden päällä nukutaan kuitenkin, kunhan ovat kuivia.

Pyykää tarpeeksi usein äläkä päästä pyykivuorta villiintymään, sen kesyttäminen on työläs ja hankala projekti. Yleensä on tarpeellista pyykätä päivittäin, monesti useampi koneellinen kun lapsiperheestä puhutaan.

Ks. kohta tuoleista joihin pinotaan vähän käytettyjä vaatteita.

silitysrauta päälle heti kun aloitetaan vaatteiden viikkaus. Silitä vähintään paidat ja tyynyliinat.

Vaatteita ei 1) viikata eikä 2) todellakaan silitetä. Liinavaatteisiin saa käyttää mankelia jos se tuottaa onnellisuutta mankeloijalle, mutta niitä ei todellakaan silitetä.

Kauluspaidan saa silittää jos on menossa puku päällä johonkin.

varataan ainakin pari koria joihin viikataan vaatteet omistajien mukaan. Jokainen voi viedä omat vaatteensa kaappiinsa. Jopa perheen pienin ja suurin osaa kyllä kun opetetaan.

Kuivat vaatteet nostetaan sohvalle kasaksi ja siitä voi sitten noukkia omansa kun ärsyttää että sohvalle ei mahdu istumaan.

parittomille sukille oma kori. Paritetaan sukat heti ja heitetään yksittäiset parittomien koriin. Kori käydään läpi kerran viikossa tai laitetaan vaikka lapset etsimään sieltä pareja kun kuuluu valitusta ettei ole mitään tekemistä.

Yksi ihminen käyttää vain yhdenvärisiä sukkia. Ei tule ongelmaa, kun kaikki sukat käyvät kaikkien kanssa.

Pyykkituvan perustuslaki

Pyykkivuoret ja vaatehuolto tuntuu monesta melko kaaoottiselta ja vastenmieliseltä osalta kodinhoitoa.

Vaatehuolto ei kuitenkaan ole pelkkää likavaatteiden loputonta tunkemista koneeseen, koneesta kuivumaan ja siitä kaappeihin. Pyykkituvalla on säännöt, joita kunnon kotiäiti noudattaa. Kiireessä ole kuitenkin armollinen itsellesi ja jousta, pääasia on että kaikilla on puhdasta vaatteenpartta aamulla.

valkoisia ja värillisiä vaatteita ei sekoiteta keskenään. Vähintään kaksi vaatekoria on välttämättömyys.

talossa on hyvä olla useampikin pyykkikori ja mieluiten siellä missä vaatekasoja yleisesti esiintyy, esimerkiksi lastenhuone ja makuuhuone.

hajustettuja pesu- ja huuhteluaineita ei käytetä ollenkaan, kanssaihmiset kiittää.

pussilakanoiden kanssa on ihan turhaa pestä mitään pienempää kuten tyynyliinoja, koska pussilakanat tunnetusti syövät pienempiään kuin petokalat.

oikaistaan vaatteet ripustaessa ja ripustetaan järjestykseen; ihoa lähelle tulevat vaatteet sisemmille naruille ja päällysvaatteet uloimmille. Emännän kalsarit ei saa vilkkua vieraille.

lakanat ripustetaan suoraan. Jos ne pääsevät kuivumaan kieroon niitä on vaikea viikata kauniisti.

Pyykää tarpeeksi usein äläkä päästä pyykivuorta villiintymään, sen kesyttäminen on työläs ja hankala projekti. Yleensä on tarpeellista pyykätä päivittäin, monesti useampi koneellinen kun lapsiperheestä puhutaan.

silitysrauta päälle heti kun aloitetaan vaatteiden viikkaus. Silitä vähintään paidat ja tyynyliinat.

varataan ainakin pari koria joihin viikataan vaatteet omistajien mukaan. Jokainen voi viedä omat vaatteensa kaappiinsa. Jopa perheen pienin ja suurin osaa kyllä kun opetetaan.

parittomille sukille oma kori. Paritetaan sukat heti ja heitetään yksittäiset parittomien koriin. Kori käydään läpi kerran viikossa tai laitetaan vaikka lapset etsimään sieltä pareja kun kuuluu valitusta ettei ole mitään tekemistä.

Älä masennu, pyykikorin pohja ei ole urbaani legenda.

Vinkki: Käytä koneen pikaohjelmaa silloin kun vaatteet ovat vain vähän likaisia. Ei kaikkea tarvitse pestä kolmen tunnin teho-ohjelmalla.

[rujorampaperisokea]

Ottaa kyllä pahasti nuppiin ainakin Espoolaisten keskuudessa oleva "keskustelu" Länsimetrosta. Asenneilmapiiri sen suuntainen, ettei Länsimetrosta missään nimessä SAA hyötyä ja rekkalastillisen paskaa saa niskaansa jos sen kehtaa myöntää julkisesti. Joo, faktahan se on, että turhan monen arkea metron tulo Espooseen häiritsee, mutta en todellakaan ala sen vuoksi teeskentelemään, ettei se mua hyödyttäisi. Uskoisin myös, että monelle vastustajalle metro olisi ihan toimiva vaihtoehto jos vain asenne ei tulisi tielle. Samansuuntaista asennetta olen huomannut ylipäätään julkista liikennettä kohtaan. Olen monesti kohdannut väitteen, ettei Espoossa ole mitenkään mahdollista pärjätä ilman autoa, vain julkisen liikenteen varassa, ja jos muuta kehtaa väittää, on automaattisesti yhteiskunnan vihollinen, viherpiipepertäjä-mädättäjä. Useamman vuoden olen kuitenkin asunut eri puolilla Espoota, ja aina olen pärjännyt loistavasti ilman autoa. En edes omista ajokorttia, eikä sen hankkiminen kuulu seuraavien vuosien suunnitelmiini. Mistäköhän tuollainen raivo julkista liikennettä kohtaan edes johtuu?

[thespacecowboyyy]

Mä varmaan sulan

[toverivoetkylae]

Niihän siinä sit kävi, että vakuutusyhtiön lääkäri pitää mua työkykyisenä. Olipa ihan vitun ylläripylläri taas, no ei ollu. Tulkaa joku katkomaan mun jalat. Tai niska. Vittu.

No eihän siinä ku valitusta/uutta hakemusta, mutta en vittu jaksa enää. Mitään.

[sepastian-ahoey]

._.

[ruttotohtori]

🐠