#sukupuoliroolit

[hiidenneiti]

Tällä hetkellä lukemassa — Mia Franck: Keikarit. Suomennos Laura Beck. Teos, 2021.

Vuoden 1912 Helsinki elää monen kielen ja kulttuurin moninaisuudessa. Mutta sukupuoliroolit ovat yksiselitteiset: nuorten naisten on syytä kiertää venäläiset sotilasporukat, eikä naisilla ole asiaa ravintoloihin ilman herraseuraa.

Dagmar on lahjakas hatuntekijä, joka haaveilee omasta liikkeestä ja Pariisista. Hän asuu ystävänsä Hilman kanssa Toivo-nimisessä talossa, josta muodostuu tukikohta myös kahdelle toiselle ystävälle, Klaralle ja Ebballe. Kaikki itse toimeentulevia, työssäkäyviä naisia.

Kukin heistä kaipaa kuitenkin itsenäistä elämää, liikkumisen ja itseilmaisun vapautta. Maailma on miesten. Mutta ystävättäret keksivät keinon: he pukeutuvat miehiksi ja äkkiä kaikki on avoinna ja suurta. Myös riskit; kiinni jääminen voi tuhota heistä jokaisen.

[myskikurpitsa]

Aamukahvilla äitin kanssa

Minä: Hei tässä muissa on 3 poikamymmeliä! En oo aiemmin huomannu

Äiti: *laskee mymmelit* näitä tyttöjä on 13

Minä: Oho, yks noista tytöistä onki poikamymmeli. Sillä on lyhyt tukka.

Äiti: Niin, mutta keltanen mekko niinku muilla mymmeleillä

Minä: No se voi silti olla poika. 4 poikaa 12 tyttöä

Äiti: No eihän ne hiuksetkaan määrittele sitä sukupuolta.

Äiti: Mitä jos kaikilla noilla on manbunit?

[norttitytot]

Eri sukupuolen esittäminen elokuvissa

Nörttityttöjen vieraskynässä sarjakuvantekijä Elisa Ruu analysoi elokuvia, joissa esitetään eri sukupuolta: mm. Some Like It Hot eli Piukat paikat, She’s the Man ja Mulan.

Lue koko bloggaus: http://geekgirls.fi/wp/blog/2017/10/09/eri-sukupuolen-esittaminen-elokuvissa/

Elisa Ruun sarjakuvia voi lukea myös hänen sarjakuvablogistaan ja Tumblr-tililtään, josta löytyy mm. sarjakuvanovelli Kosmonaut.

[oodlenoodleroodle]

Sukupuoliroolit roskikseen!

[oocmuumit]

must on kivaa et myy pukeutuu aina mieheks ku on jotai naamiaisasuja

Eikö!! Vielä mahtavampaa on et, ainakaan mun muistin mukaan, kukaan ei missään vaiheessa noteeraa sitä millään tapaa. Myyllä ei juuri oo mitään muita perinteisen feminiinisiä piirteitä kuin nuttura (jota voisi muiden mymmelien perusteella väittää melkeinpä geneettiseksi) mut se esitetään silti tyttönä eikä Myyllä muistaakseni oo siihen mitään vastalauseita. Niinku lowkey sukupuoliroolit vittuun vai mitä.

[vesku56]

Elisavetaa stressaa, koska ensimmäinen vaalipaneeli on edessä ja tietää, että siellä on paljon kokeneempia ihmisiä vastassa. Kertoo omasta arvokonservatiivisuudestaan ja kokee, ettei sukupuolirooleista kertomalla voi loukata ihmisiä, koska kyse on pohjimmiltaan biologiasta. Kertoo aika valikoivasti asioistaan vanhemmilleen, koska nämä pelkäävät Elisavetan puolesta ja ollut aika hiljaa vaalijutuistaan. Ei aio näistä puhua vanhemmilleen paljoakaan, koska tietää, mitä mieltä he ovat.

Meri kertoo, että oma elämänsä on yksi sekamelska ja jääkaappimagneettien kokoelma kuvastaa sitä hyvin. On tullut paljon reissattua. Työn ja vapaa-ajan erottaminen on usein hankalaa ja elämä yhtä pakkaamista ja purkamista. Töissään ei tuo esille kansallismielisyyttään, eikä käytä mitään tunnuksia yrityksen palveluksessa.

Jasmina ja ystävät ovat onkireissulla Kyläsaaressa. Toni Jalonen kertoo, että tapasi Jasminan ensimmäisen kerran Studia-messuilla joulukuussa 2018. Pentti Linkolan ajatukset ja vastavirtaan kulkeminen osaltaan yhdistävät. Linkolakaan ei välittänyt, vaikka ajatukset olivat normia vastaan. Kansallismielisissä piireissä perinteiset sukupuoliroolit ja arvot ovat suosiossa. Oikeasti piireissä on myös tilaa olla muutakin kuin kaikessa perinteiden perässä.

Meri kertoo, että jotkut pitävät kansallismielisyyttä sukupuolten välisen tasa-arvon vihollisena, mutta ei itse näe asiaa niin. Monet asiat ovat kuitenkin niin, että vain mies tai nainen sopii johonkin tehtävään. Absoluuttinen tasa-arvo kuulostaa upealta, mutta todellisuus ei ole ihan niin.

Jasmina ei koe, että naisena oleminen estäisi lähtemästä mihinkään, eikä yhteiskuntaa voi syyttää tietyistä sukupuolirooleista, vaan ne tulevat luonnostaan. Kansallismielisissä naiset erottuvat, koska heitä on vähemmän ja huomio on taattu. Jasmina ei kuitenkaan ole kokenut itseään yksinäiseksi, vaikka on ollut miesporukassa ja toinen nainen on voinut aiheuttaa enemmän hämmennystä.

Elisaveta pelkää, ettei tule ymmärretyksi puheissaan. Kokee, että persujen pahin vastustaja ovat vihreät. Monia voi provosoida ajatus, että Suomen kansa ensin. Sinänsä kannattaa ihmisten oikeutta olla mitä ovat, mutta pride julistaa esimerkiksi BDSM-asioita ja pukeudutaan säädyttömästi lasten nähden, mikä on väärin. Jos oltaisiin vähemmän provosoivia, niin ehkä asia olisi toisin. Ei pidä tuoda makuuhuoneasioita näkyville julkisesti. Ei koe olevansa feministi ja nykyinen feminismi etuoikeuttaa naisia ja joitakin vähemmistöjä ja syrjii miehiä.

Meri kertoo, että joskus on ehkä katsottu naisrekkakuskin edustavan feminismiä, mutta ei itse koe olevansa feministi, vaikka onkin kuullut kaikenlaisia juttuja telaketju-rekkalesbo-feminististä. Tämä ei ehkä ihan pidä paikkaansa. Alalla on ehkä jonkin verran ennakkoluuloja naisia kohtaan, mutta kokee todistaneensa oman paikkansa muiden joukossa. Ammatti sinänsä on perinteisen sukupuoliroolin rikkomista, mutta ei halua rikkoa rooleja kaikissa asioissa. Ei halua omalta osaltaan lähteä muuttamaan ammattinimikkeitä, koska maailmassa on paljon vakavampiakin ongelmia. Ihmissuhdetilanne on epäselvä, viritystä on, mutta ei tiedä mihin menee. Kumppaniehdokas on myös kansallismielinen, mutta ehkä ei aivan yhtä jyrkkä. Jos lapsia tulisi, niin jäisi kotiin, koska äidin tehtävä on olla kotona.

Elisaveta kokee, että sopivien miesten tapaaminen liberaalissa nykymaailmassa on todella haastavaa. Ei ole innokas lähtemään pelkkään huvitteluun tai avoimeen suhteeseen. Nyt kuitenkin on lupaava ja luotettava tyyppi tullut lähelle.

[johannesekholm]

29.3.2018, LEHDISTÖTIEDOTE

Louhimiesten aika on ohi – Wille Hyvösen Tuntematon murtaa sukupuoliroolit, elokuva nyt ilmaiseksi katsottavissa netissä!

Tuntematon on Wille Hyvösen ohjaama, Johannes Ekholmin kirjoittama, ja Jaakko Pallasvuon leikkaama metateos Aku Louhimiehen kolmannesta Tuntematon sotilas-filmatisoinnista.Tuntematonta esitettiin syystalvena 2017–2018 elokuvateattereissa ympäri Suomea ja suosio oli pienelle taide-elokuvalle huima. Nyt elokuva on ilmaiseksi nähtävissä netissä.

Elokuva tutkii sekä suomalaisten synkkien sotaelokuvien perinnettä, taiteen rahoitukseen liittyviä epäkohtia, että normista poikkeavaan sukupuoli-identiteettiin liittyviä ennakkoluuloja. Viime viikkoina puhuttanut Aku Louhimies -kohu on ohjaaja Hyvösen näkökulmasta osa laajempaa ilmiötä.

”Nyt paljastuvat tapaukset vallan väärinkäytöstä ovat valitettavia, mutta niiden ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Kyse on koko yhteiskunnan läpäisevästä tuhoisasta kulttuurista, jonka aika on vihdoin ohi.”, Wille Hyvönen summaa.

”Se minkälaista taidetta tuetaan on suora ilmaus siitä, minkälaisia arvoja halutaan yhteiskunnassa ylläpitää. Valkoisten cis-sukupuolisten heteromiesten törkeää ylivaltaa pönkittävän väkivaltakulttuurin rahoittaminen pitää lopettaa nyt”, Hyvönen vaatii.

Wille Hyvösen ohjaama Tuntematon on fiktioelokuva elokuvan tekemiseen liittyvistä esteistä ja vastoinkäymisistä. Tuntemattoman ilmestymisestä on vasta puolisen vuotta. Jotkut asiat ovat hänen mukaansa kuitenkin muuttuneet tässä ajassa.

”Alaa on leimannut pelon ja vaikenemisen ilmapiiri, joka liittyy siihen että työtilaisuuksia on vähän ja valtaa pitävät käsissään lähinnä muutamat setämiehet. Myös sivullisten hiljaisuus on osaltaan mahdollistanut ahdistelun ja alistamisen jatkumisen. Vasta syksyllä käynnistyneen #MeToo -kampanjan myötä nämä ongelmat on alettu laajemmin tiedostaa ja ottaa tosissaan”, Hyvönen toteaa.

Hyvösen mukaan on mahdollista, että #MeToo:n ansiosta lisää peikkoja tullaan vetämään päivänvaloon.

”Ei kuitenkaan riitä että nimetään yksittäisiä ahdistelijoita, vaan kritiikin pitää kohdistua koko siihen toksisen maskuliinisuuden kulttuuriin, joka tuottaa ja ylläpitää tällaista toimintaa”, hän muistuttaa. Siitä kulttuurista tämä elokuva kertoo, ja siksi se on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan.

[b-galleria]

Veera Mononen & Sofia Nieminen: You Shouldn’t Smile More B-galleria 19.8-5.9.21

 Veera Monosen ja Sofia Niemisen yhteisnäyttely You Shouldn’t Smile More on esillä B-Galleriassa 19.8-5.9.21. Näyttelyä rakentaessaan naiseksi identifioituvat taiteilijat pohtivat kokemiaan yhteiskunnallisia- ja arkisia epäkohtia, kuten yliseksualisointi, seksuaalinen ahdistelu, vähättely, patriarkaaliset valtarakenteet, kapeat sukupuoliroolit, sekä naisviha. 

 Monosen kuvaamassa valokuvasarjassa esiintyvät eri sukupuolia edustavat paidattomat henkilöt. Kulttuurissamme naisten ja naisoletettujen kehon nännejä yliseksualisoidaan, eikä itsemäärämisoikeus omasta kehosta toteudu kaikille sukupuolille tasa-arvoisesti. 

 Niemisen videoteos on hänen kirjoittamansa seksuaalisen ahdistelun, sekä raiskauskulttuurin teemoja käsittelevän runon ympärille luotu visualisointi, joka vertauskuvallisesti konkretisoi usein jo nuorena alkaneen ahdistelun vaikutuksia. 

The exhibition You Shouldn’t Smile More by Veera Mononen and Sofia Nieminen is on display at B-Gallery 19.8-5.9.21. While building the exhibition the artists who identify as women discussed their own experiences with social- and everyday grievances, such as oversexualization, sexual harassment, belittling, patriarchal power structures, narrow gender roles and misogyny.

Photographs captured by Mononen portray shirtless people of different genders. In our culture the female nipple and assumed female bodies are being oversexualized and self-determination of one’s own body isn’t equal for all genders.

Nieminen’s video is a visualization for her poem about sexual harrasment and rape culture. The video metaphorically concretizes the effects of sexual harrassment that often begins at a young age. 

Lisätietoja: veera.mononen(at)gmail.com sofianieminen98(at)gmail.com

Sosiaalisen median tunnisteet: @wordsbysofia @wcpontto @ssofiasylvia #youshouldntsmilemore

[avevirgoavevos-blog]

Synnytys, valta ja armo

Historiallinen äitiys Maria-myytin valossa

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan teksti tähän projektiin erityisesti teologista näkökulmaa soveltaen, olin hetken ymmälläni. Mistä aloittaa? Maria, ikuinen neitsyt? Maria Theotokos, jumalankantaja? Maria nykypäivänä, Maria tuhat vuotta sitten, Maria Uuden testamentin tai Koraanin tai ehkäpä “historiallisen” tulkinnan mukaan (menemättä nyt siihen oliko sellaista henkilöä, tai onko meillä menetelmiä hänen saavuttamisekseen). Mariaan liitetyt uskomukset, käytännöt ja dogmit ovat monimutkaisia, monitahoisia asioita, joissa vaihtelu sekä eri kristillisten traditioiden sisällä että islamilaisen tradition välillä on valtava – mutta viime kädessä minua kiinnostavat enemmän ihmiset kuin pyhimykset.

Monille Marian inhimillisin piirre on ollut hänen äitiytensä – joskin siihen liittyvää ruumiillisuutta on pyritty aktiivisesti häivyttämään vallitsevasta narratiivista. Epäkonventionaalisista piirteistään huolimatta Marian raskaus on resonoinut äideille ja tuleville vanhemmille läpi historian, erityisesti menneinä aikoina kun raskaus ja synnytys olivat merkittävästi riskialttiimpia suorituksia kuin nykyisin. Käsitteenä ”synnyttäminen keskiajalla” luo mielleyhtymiä verestä, kärsimyksestä ja epävarmasta lopputuloksesta sekä äidin että lapsen kannalta. Siksi, lukiessani Ulinka Rublackin artikkelia synnytyksistä 1400-1600 -lukujen Saksassa minua yllätti, että asiat eivät ehkä olleetkaan niin synkästi kuin olin kuvitellut. Rublack tarjosi vivahteikkaan kuvan aviomiehen roolista vaimon raskauden ajan tukijana, selvensi sitä huolenpitoa ja mukavuutta, joka raskaana oleville naisille lain edessä kuului myös mikäli aviomies ei kyennyt sitä tarjoamaan, sekä haastoi vallitsevaa käsitystä raskautta ympäröivästä eksklusiivisestä feminiinisyyden kehästä. Pikemminkin koko yhteisön osallisuus – kaikki tuomareista kätilöihin, aviomiehistä naapureihin ja kerjäläisistä tuomittuihin rikollisiin – havainnollistaa sekä raskauden naisille luomaa erityisasemaa että sen yleisyyttä näissä varhaisissa moderneissa yhteiskunnissa.

Rublackin tekstissä raskauden kehoon tuoma liminaalisuus näyttelee keskeistä osaa. Raskaana oleva keho nähtiin ainutlaatuisella tavalla avoimeksi ulkopuoliselle maailmalle, alttiiksi shokille ja negatiivisille tunteille, jotka helposti muuttuivat fyysisiksi vammoiksi. Tätä samaa avoimuutta pidettiin myös ehtona onnistuneelle synnytykselle – niin tarpeellisena, että jos nainen ei synnyttäessään noudattanut tyypillistä kaavaa ja kärsinyt ja valittanut riittävän näkyvästi, hänen ajateltiin ”sulkevan” itsensä ja sitä kautta vaarantavan synnyttämänsä lapsen.

Kieltäytyminen kärsimisestä horjutti kehittyvää pyhän perheen ja Jumalanäidin ylistykselle rakentuvaa teologista viitekehystä, jossa synnytyksen tuskien kärsiminen puhdistaa ja pelastaa naisen Eevan korruption vallasta. Miten prosessi saattoi olla aidosti puhdistava, jos se ei ollut myös tuskallinen ja kauhistuttava? Raskaudelle annettu teologinen painoarvo korotti sen kuitenkin myös vallan lähteeksi, sekä siitä syntyvien lasten takia että äidin ontologisen kategorian ansiosta. Tästä positiosta naiset saattoivat vaatia toimijuutta ja kunnioitusta, sillä he tarjosivat elämälle välttämättömiä asioita: avokätisyyttä, rakkautta ja huolenpitoa, jotka hyveinä tulivat lihaksi Marian hahmossa. Synnytykseen kuuluvasta kärsimyksestä kieltäytyminen haastoi yhteiskunnan perustavia oletuksia monella tasolla: se kyseenalaisti synnytyksen teologisen roolin, horjutti naisena olemiseen liitettyjä sosiaalisia sopimuksia ja sitä kautta kyseenalaisti myös miehenä olemisen rajoja, sillä toisensa ulossulkevat sukupuoliroolit rakentuivat silti suhteessa toisiinsa.

”Oikeaoppinen” synnytys, sitä vastoin, sai monenlaista tukea ja kompensaatiota yhteisössä. 1500-luvulta alkaen lähteet kertovat kaupunkien tukeneen köyhiä kansalaisia raskauden läpi lahjoittamalla tavaraa, ruokaa ja viiniä (!) sekä ennen synnytystä että sitä seuraavana perinteisenä kuuden viikon (!) toipilasaikana. Monia lakeja ja asetuksia perusteltiin ja oikeutettiin nimenomaan raskaana olevien naisten hyvinvoinnilla – huoli odottavien äitien ravitsemuksesta säännösteli esimerkiksi lihan hintaa ja siiderintuotantoa (siideriä saatettiin myydä viininä, jolloin kauhisteltiin viiniä vailla olevien odottavien äitien puolesta). Merkillisemmissä säädöksissä saatettiin kieltää ”hirvittävän rumia” ihmisiä lähtemästä kotoaan, jotta heidän näkemisensä järkytys ei aiheuttaisi kenellekään keskenmenoa tai rumuus tarttuisi syntymättömään lapseen.

Vaikka monet artesaanit luottivat vaimonsa apuun kisällin palkkaamisen sijasta, ymmärrettiin että raskauden loppuvaiheissa naisten ei tulisi tehdä raskasta ruumiillista työtä: jos mies pakotti vaimonsa töihin ja jotain meni synnytyksessä vikaan, sai mies syytteen lapsensurmasta. Odottavan naisen katsottiin tarvitsevan mieheltään myös muuta kuin pääsyä miehensä materiaaliseen omaisuuteen sekä pahoinpitelyn puutetta – miehen läsnäolo, osallistuminen ja emotionaalinen tuki olivat selkeästi yhtä tärkeitä, Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että mies saattoi saada vapautuksen asepalveluksesta tai vankeusrangaistuksesta vaimon synnytyksen lähestyessä, ja velat jätettiin hyväntahtoisesti keräämättä synnytystä ympäröivänä aikana.

Teologisesti kiinnostavana voidaan pitää myös odottavien äitien raskautensa perusteella käyttämää poliittista valtaa. Raskaana olevat naiset saattoivat esittää vetoomuksen tuomittujen rikollisten puolesta, perustaen auktoriteettinsa Marian rooliin Jumalan äitinä: elämän tuojan rooliin sekä raskauteen ja synnytykseen kuuluvan uhrautumiseen vedoten he saattoivat vaatia armoa vastineeksi kärsimyksestään. Vaikka tämä valta ostettiin kivulla, se oli silti erityinen ja kiinnostava, naisille ainutlaatuinen kärsimyksen sublimaatio armoksi.

Lähde: Ulinka Rublack: Pregnancy, Childbirth and the Female Body in Early Modern Germany, 1996 (https://www.jstor.org/stable/651238?origin=JSTOR-pdf&seq=1#page_scan_tab_contents) Käännös: Susi Vaasjoki

SASHA LINDER

[essiiko]

"Kuvilla päällystetty" työhön valitsin päällystettäväksi esineeksi kirpputorilta löytyneen lyhdyn. Aiheeksi valitsin sukupuoliroolit ja -stereotypiat.

Päällystin lyhdyn ensiksi liisteröimällä siihen sanomalehteä ja sen jälkeen kopiopaperia. Tulostin kuvia ja artikkeleita aiheeseen liittyen, ja liisteröin ne lyhtyyn sopivan kokoisiksi revittyinä paloina. Mielestäni työ onnistui tosi hyvin ja tykkäsin tehdä sitä.

Kuvien ja artikkeleiden lähteet:

https://www.allure.com/story/amber-liu-k-pop-beauty-interview

https://metalheadzone.com/the-untold-backstory-of-why-freddie-mercury-dressed-like-a-woman-revealed/

https://www.vogue.com/article/harry-styles-cover-december-2020

https://amp.scmp.com/magazines/style/k-pop/article/3108199/how-nuests-ren-challenging-k-pop-gender-norms-androgynous

https://yle.fi/uutiset/3-10997398

https://yle.fi/uutiset/3-11602466

https://edition.cnn.com/style/amp/barbican-masculinity-exhibition-gender/index.html

https://ew.com/movies/saoirse-ronan-timothee-chalamet-little-women-cover-shoot/

https://www.elle.com/culture/celebrities/g7479/kristen-stewart-black-and-snow-white/

[melodraamakuningatar]

Vähän erilaista luettavaa tapatiedon muodossa. Luin Mirva Saukkolan Etiketin herrasmiesoppilas Joonas Konstigin innoittamana, ja se oli mukavaa vaihtelua, mutta samaan aikaan valaisevaa luettavaa. Olen aina pitänyt tapatietokirjoista mutta suhtautunut niihin kevyellä ironialla. Etiketti on niin asiallisesti ja faktapohjaisesti koottu, että sen lukemisesta hyötyy kuka tahansa. Pidin erityisesti siitä, että Saukkola on ottanut kirjassa huomioon teknologian muutokset ja muuttuneet sukupuoliroolit. Hurjalta tuntuu, että Saukkola lähettää edelleen käsinkirjoitetut kiitoskortit osallistumiensa juhlien järjestäjille... kuten sanoin, kuka tahansa hyötyisi näistä opeista! #mirvasaukkola #tapatieto #etiketti #wsoy #kirjallisuus #tietokirja #tietokirjallisuus #kirjat #kirjagram #books #boookstagram #neilikka #carnation #bookcover #lukusuositus https://www.instagram.com/p/B8_6lg5h-BM/?igshid=1snavjlgrq0wi

[yet-another-suomi-blogi]

Riku on jälleen asian ytimessä.

[jonisimuna-blog]

Somekohut

Somekohuilla tarkoitetaan sosiaalisessa mediassa ilmeneviä poikkeuksellisen paljon huomiota herättäviä päivityksiä, jotka keräävät paljon kommentteja, puolesta ja vastaan. Tyypillisesti kohut nousevat esille hyvin nopealla aikavälillä, savupilven lailla, ja häviävät yhtä nopeasti. Kesto vaihtelee noin yhden ja kolmen vuorokauden välillä keskimääräisesti. Tarkoituksena on nostaa ikään kuin kissa pöydälle, ja tarkastella esimerkiksi julkisuuden henkilöä tai yritystä jopa liioitellun negatiiviseen, tai harvemmin positiiviseen sävyyn.

           Kohujen lähtökohtana toimii monenlaisia siemeniä, joista se voi lähteä itämään. Jos somekohuja tarkastelee niin, että yritys on objektina, seuraavanlaiset aiheet kylvävät bensaa liekkeihin: yleisimpänä nousee esille huono asiakaspalvelu tai reklamaatioihin vastaaminen. Nykyään mainoksiin täytyy kiinnittää paljon huomiota, sillä esimerkiksi sukupuoliroolit ja seksismi ovat polttavan kuumia aiheita, eivätkä ne saisi näkyä korostetun vahvasti mainoksissa. Alatyyliset vitsiksi tarkoitetut ilmaisut ovat hyvin kyseenalaisia, sillä aina löytyy joku, joka ei ole huumorimielellä lukemassa päivitystä. Ylipäätään täytyisi pohtia, onko vitsit ja muut monitulkintaiset asiat järkeviä aiheita, sillä brändin ja henkilöiden maine voi kärsiä paljonkin positiiviseksi tarkoitetusta julkaisusta. Muita tavanomaisia provosoitumisen aiheita ovat julkaisut, jotka ovat yhdistettävissä esimerkiksi vähemmistöryhmiin, politiikkaan tai ympäristöön liittyen.

           Somekohuilla on paljon voimaa, ne voivat tuottaa kohteelleen suuria tappioita esimerkiksi taloudellisilla mittareilla katsottuna, yrityksellä maineen aleneminen äärimmillään voisi johtaa konkurssiin, mutta yleisemmin huonot kokemukset aiheuttavat boikottia ja luottamuspulaa yritystä kohtaan. Ajankohtaisena kohuna tällä hetkellä on Postin strategiset toteutukset kulujen leikkaamisessa, tavallisten työntekijöiden palkoista on leikattu kolmasosa pois, mikä tietää mahdollisesti useille taloudellisia vaikeuksia.

Yksittäiseen henkilöön kohdistuva kohu voi kärjistyneenä viedä kasvot tai pahimmillaan esimerkiksi poliitikon kohdalla katkaista uran. Henkilöihin kohdistuessaan negatiiviset kommentit voivat aiheuttaa kohteelle psyykkisiä ongelmia, joilla on pitkäkestoisia vaikutuksia.

           Kohujen varalle olisi syytä varautua, ja kaikkein paras ase näiden varalle yrityksen näkökulmasta katsottuna on laadukas asiakaspalvelu, johon mukaanluettuna palautteiden analysointi, reklamaatioiden huolellinen käsittely ja oikeudenmukaiset hyvitykset sekä korvaukset tarvittaessa. Jokaista on mahdotonta aina miellyttää, mutta omaa etuaan voi varjella välttelemällä päivityksiä, jotka aiheuttavat paljon vastakkainasetteluja, monenlaista tulkintaa sekä mahdollisia riskinottoja esimerkiksi vitsien muodossa.

Lähteet:

https://www.dagmar.fi/sosiaalinen-media/mista-on-somekohut-tehty-miten-somekohu-syntyy-ja-miten-siita-voi-selvita/

[parsakaalimato]

Ei mua se karkauspäivä kinosta tai sukupuoliroolit mut se hamekangas kyllä