#performanssi

[annihaunia]

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): laskos, mutka, notkelma, installaatio, 2019-2022.

Kuvat: W A U H A U S

haus de pnojektin makoiluun kutsuva ja päivittäin muuttuva installaatio oli osana W A U H A U S -kollektiivin ja Aliisa Taljan järjestämää Huolenpidon piirit -tapahtumaa Vuotalossa, Helsingissä, lokakuussa 2022. Ensimmäisessä kuvassa <<Maan>> Puolustusvoimat -kollektiivin Lepotutkailuja-performanssi keskellä haus de pnojektin installaatiota. 

Lue lisää W A U H A U Sin ja Aliisa Taljan Huolenpidon piirit -projektista: https://www.wauhaus.fi/spheres-of-care

/

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): laskos, mutka, notkelma, installation, 2019-2022.

Photos by W A U H A U S 

The installation was part of the event Spheres of Care organized by W A U H A U S collective and Aliisa Talja. The event took place in Vuotalo, Helsinki, in November 2022. Haus de pnojekt’s every day changing installation invited people to lay down and rest. In the first photo performance Lepotutkailuja by <<Maan>> Puolustusvoimat collective is happening in the middle of the installation. 

Read more about the Spheres of Care project by W A U H A U S collective and Aliisa Talja: https://www.wauhaus.fi/spheres-of-care 

[karvoja]

#jos haluat henkilökohtaisen perspektiivin#oon on off tupakoija#ja yleensä siinä vaiheessa ku rööki nousee mun huulille#Ei haisevat sormet hirveesti kiinnostele. On elämässä käyny jotain nii hirveetä#mutta en sitten tiedä näistä jotka polttaa perus elämässään

Mun kysymykseen ehkä sujahti voimakas haju epäjalosta taka-ajatuksesta kaikkien mukahauskojen strutsipuuhkien taakse piiloon. Tiedäthän, ehkä vähän oman sädekehän kiillotusta ja oman näennäisen paremmuudentunnon pönkittämistä. Se ei ollut tarkoituksenani, Stubbin sanoin: sori siitä. On yllättävän helppoa lytätä muita oman vitsin kustannuksella, vaikka senhän me jo tiesimmekin. Pitää harjoitella parempien juttujen kertomista, ja paremmin kertomista.

Yrityksenäni oli väittää olevani erilainen nuori, not like other girls, ja kuinka oma potentiaalinen polttajuuteni olisi viaton performanssi ja estetiinen toimenpide. Mutta se meni miten meni, ja minusta tulikin tupakkaringin kevennyksen sijaan ringin ylimielinen kiusaaja.

Miks tupakoijat ei käytä savukeholkkia?

Jos minä polttaisin, en todellakaan haluais haisusormia. Vähänkö oisin tupakkapaikkojen pähein pahis, kun astelisin roskisten väliin rööki imukkeessa, tupakkatakkiin kietoutuneena ja strutsipuuhka kaulalla.

Mutta niin kauan kun mulla ei oo pihalla omaa tupakkaplantaasia, savukkeet saavat jäädä. Koska tupakkateollisuuden epäeettisyys ja niin edelleen ja olenhan hyvä ihminen tai jotain tai jotain.

[avevirgoavevos-blog]

ARVIO: “Barokin ja burleskin yhdistelmä oli yllättävän epäprovokatiivinen - ja yllättävän hauska”

RONDO-LEHTI, 9.9.2018 Tekijä: Santeri Kaipiainen 

Vanhan musiikin yhtye Detrituksen ja burleskitaiteilija Armi von Vepin näyttämöllisellä konsertilla Ave Virgo, Ave Vos halutaan tekijöidensä mukaan ”tutkia ja ottaa kantaa siihen, miten suhtautuminen naisen kroppaan ja seksuaalisuuteen sekä naisen asemaan taiteessa ja yhteiskunnassa on muuttunut Neitsyt Marian ajasta tähän päivään”. Luutisti Kaisamaija Uljaan ideoima konsepti koostuu kahdentoista Maria-aiheisen keskiajan ja barokin laulun yhdistämisestä neljään neo-burleskinumeroon; lisäksi esityksiin liittyvät yleisökeskustelut ja vieraskirjoittajien esseemuotoinen blogi. Rondo julkaisi aiemmin viikolla tekijöiden haastattelun.

Suomen kaltaisessa maallistuneessa yhteiskunnassa, jonka luterilaisessa kulttuuriperinnössä Marialla ei ole erityistä palvonnan tai esikuvan roolia, ei konsepti provosoi niin paljon kuin se voisi jossain toisaalla, varsinkin kun sekä vanhan musiikin että etenkin burleskin harrastajat ja seuraajat lienevät sieltä kansankunnan vapaamielisemmästä päästä, ja nykytaiteessa on nähty monta astetta rajumpaakin muurahaispesien sorkintaa. (Subjektiivisen) provokaation tunnun poissaolo mahdollisti kuitenkin esityksen tarkkailun uudenlaisen ilmaisullisen yhdistelmän kontekstina – joka osoittautui loppujen lopuksi yllättävän kiltiksi.

Avauksena toimineet Claudio Monteverdin Sancta Maria, succurre miseris ja Salve Regina olivat vielä itse musiikkiin fokusoituneita numeroita von Vepin istuessa taustalla hievahtamatta, kietoutuneena räikeän turkoosiin. Instrumentaation välinen akustinen tasapaino haki vielä itseään: Teatteri Universumin näyttämötila korosti Milla Mäkisen ja Anna-Maija Okan laulua ja peitti Sini Vahervuon bassonokkahuilua sekä Maija Lampelan gambaa, mutta konsertin edetessä nämä ongelmat korjaantuivat. Ohjelma oli monipuolinen: kirkollisten tekstien ohella kuultiin myös rahvaampaa Maria-laulustoa, ja tunnelma vaihteli meditatiivisen ja tanssillisen välillä. Okan solistisista vuoroista mieleenpainuvimpiin kuului mainiota tummasävyistä dramatiikkaa sisältänyt Barbara Strozzin Salve Regina, kun taas Mäkisen ääni oli luontevimmillaan Natale Monferraton Alma redemptoris Materin kaltaisessa keveässä ja koristeellisessa tyylissä. Lampela sai soolonumeronsa Tobias Humen Touch me lightlyssa, ja Vahervuo pääsi näyttämään nokkahuilistin taitonsa 1300–luvun tuntemattoman säveltäjän Tre fontane –instrumentaalissa.

Hildegard Bingeniläisen O Viridissima Virgan aikaan alkoi ensimmäinen von Vepin burleskinumeroista, ja se kenties voimakkaiten ilmensi hänen kiinnostustaan ns. ruumiilliseen groteskiin, ollen samalla kauimpana perinteisestä burleskikuvasta, muistuttaen irvokkaine keinomahoineen ja elastisine varaihoineen enemmän tavanomaista performanssitaidetta. Klassisen burlesin ekstravagantti röyhkeys loisti poissaolollaan hitaalla tempolla ja naama peruslukemilla tehdyissä numeroissa, mutta juuri Von Vepin keinovarojen räikeys ja visuaalinen liioittelu – tietoinen mutta hienovarainen huono maku – pitivät esityksen kiinni burleskin ydinajatuksessa, johon kuuluu viihdyttävä, koominenkin liioittelu. Marian kultaiset korkokengät ja led-valaistut rinnat Strozzin O Marian aikaan, tasselista loputtomiin valuva maitonaru Stabat Materin soidessa taustalla tai Regina angelorumissa, ”Enkelten kuningattaressa” nähdyt siipien kaltaiset höyhenviuhkat yhdistettynä Von Vepin ilmeen ja koko esityskontekstin ”vakavuuteen” sisälsi yliampuvana yhdistelmänä voimakkaan koomisen elementin – ja komiikkahan on yksi burleskin tärkeimmistä puolista. Muusikoillakin karehtivat hymyt toisen numeron aikana ja jälkeen.

Esityksen muu luonne olikin nimenomaan konsertillinen ja sen verran kaukana burleskista, että välillä hätkähdin miettimään, että mitäköhän katsojat nyt ajattelevat, kun tällaista tehdään kirkoss…konserttital…ei, hetkinen, mehän olemme teatteritilassa, ja tämä on täysin sitä, mitä pitääkin, ja mitä yleisö olettaakin näkevänsä! Tämänkaltaiset nukahtamiset esityksen luonteelle paljastavat, kuinka voimakkaana alitajunnassa elää kuva klassisen musiikin ja etenkin vanhan musiikin esitysten ”korrektista” kontekstista ja musiikkiin liittyvistä assosiaatioista.

Konsertin jälkeisessä keskustelussa vallitsi konsensus hyvin ja arvokkaasti toteutetusta esityksestä, mutta tuotiin myös esille huomio ajassamme vallitsevasta tavasta korvata suora kritiikki ja erimielisyys vaikenemisella tai poissaololla. Koska aiemmin mainitun luterilais-sekulaarin yhteiskunnan miespuolisena edustajana ei Maria-kuvan ravistelu oikeastaan hätkähdyttänyt omia paradigmojani, olin yllättynyt siitä, kuinka moni yleisön jäsen ilmensi puheenvuoroissaan Maria-kuvan olevan läsnä nykyhetkessäkin feminiinin ideaalina sekä vaikuttaneen tai pyrkineen jollain tavalla vaikuttamaan heidän näkemyksiinsä ja mielikuviinsa naiseen liittyvistä arvoista. Mikäli tämä todella on yhä henkilökohtaisella tasolla liikkuvaa kokemista eikä kokijasta ulkoistettua olkinukkeoletusta yhteiskunnan todellisuudesta, on siinä tapauksessa Ave Virgo, Ave Vos todella osoittanut olevansa tarpeellinen ja onnistunut taideteos kyseenalaistajana, ajatusten herättäjänä ja uuden emansipatorisen näkökulman tarjoajana.

Arvio julkaistu Rondon verkkolehdessä 9.9.2018 osoitteessa: https://rondolehti.fi/rondo-arvioi/konsertti_ja_ooppera-arviot/barokin-ja-burleskin-yhdistelma-oli-yllattavan-epaprovokatiivinen-ja-yllattavan-hauska/

[silokunnas]

Mirrored – photo performance exhibition 10–21 March 2021

MUU Helsinki Contemporary Art Centre Cable Factory, Tallberginkatu 1 C, Helsinki, Finland Tue–Fri 12–17, Sat–Sun 12–16

All performance artists have a special relationship with themselves and their body. As a medium, the body becomes a tool for examining oneself and one’s subject matter. In photo performances where there is no live audience, the artist is free to experiment and alter the approach.

Mirrored is curated from entries received in an open call and screened by a jury. It features works by 50 artists from 15 countries.

The exhibition consists of photographs in which the artist engages in a dialogue with the camera. Some of the works have a narrative or serial structure, others are freestanding images devoid of any storyline. Alternatively, a story may be concealed in the moment of exposure, or it can first come into being in the viewer’s imagination.

The pictures contain joy and fun, austerity and generosity, predetermination and randomness. For the artist in front the lens, the camera is an ally: it records without passing judgment. The artist’s presence and charisma are enough – a simple gesture in its context can reveal deeper meanings and levels.

The exhibition includes both classics from earlier years as well as never before exhibited new work.

Mirrored – photo performance exhibition 10–21 March 2021

MUU Helsinki Contemporary Art Centre Cable Factory, Tallberginkatu 1 C, Helsinki, Finland Tue–Fri 12–17, Sat–Sun 12–16

All performance artists have a special relationship with themselves and their body. As a medium, the body becomes a tool for examining oneself and one’s subject matter. In photo performances where there is no live audience, the artist is free to experiment and alter the approach.

Mirrored is curated from entries received in an open call and screened by a jury. It features works by 50 artists from 15 countries.

The exhibition consists of photographs in which the artist engages in a dialogue with the camera. Some of the works have a narrative or serial structure, others are freestanding images devoid of any storyline. Alternatively, a story may be concealed in the moment of exposure, or it can first come into being in the viewer’s imagination.

The pictures contain joy and fun, austerity and generosity, predetermination and randomness. For the artist in front the lens, the camera is an ally: it records without passing judgment. The artist’s presence and charisma are enough – a simple gesture in its context can reveal deeper meanings and levels.

The exhibition includes both classics from earlier years as well as never before exhibited new work.

Presented in the MUU Helsinki Contemporary Art Centre at the Cable Factory, the exhibition is part of MUU’s A Month of Performances programme. The jury of the Mirrored exhibition are: Helinä Hukkataival, artist; Anna-Kaisa Rastenberger, Chief Curator of the Finnish Museum of Photography; and Timo Soppela, Director of MUU.

https://www.muu.fi/events-and-exhibitions/mirrored-10-21-march-2021/

[b-galleria]

Elis Hannikainen ja Vappu Jalonen: Distress Run B-galleria 15.10.–3.11.2019 Esitys torstaina 10.10. klo 19. Tervetuloa!

Olen muovinmakuista vettä ja suoloja imevä ruumis, ja sen ruumiin imettäjä. Juoksen ja imen pullosta, imen energiageelejä, imen letkusta joka menee juomarakkoon selässäni. Kerran kyykistyn maahan märän kiven viereen ja nuolen kohtaa sammalen välissä.

Distress Run pohjautuu Hannikaisen ja Jalosen harrastamiin kestävyyslajeihin sekä henkilökohtaisiin kirjoittamisen prosesseihin ja niiden väliseen vuoropuheluun.

Teosten keskiössä ovat liikkuvat ruumiit kyvykkyyden ja kyvyttömyyden välissä. Ruumiit ovat normitettuja, nautintoa saavia, masentuneita ja tukea tarvitsevia. Teosten kuvaamat pitkät hiihtopäivät ovat yrityksiä selviytyä masennuksesta. Juoksija tarvitsee huoltoa ja kannattelua, kinesioteippausta, hierontaa, suolaa ja energiageelejä jaksaakseen ja pysyäkseen kasassa. Ruumiit ovat kietoutuneet käsityksiin terveydestä, kyvykkyydestä ja sukupuolesta.

Elis Hannikainen ja Vappu Jalonen tuovat B-galleriaan installaation, esityksen ja siihen perustuvan videoteoksen. Teosten kielet ovat suomi ja englanti.

Videoteos: kesto 11:28 min, kuvaus Camille Auer

Elis Hannikainen

Elis Hannikainen on taiteilija, joka työskentelee Suomessa ja Berliinissä.

Hannikainen valmistui Berliinin taideyliopistosta UdK:sta vuonna 2017, ja työskentelee tekstilähtöisesti mediataiteen ja installaation parissa. Hannikainen on käsitellyt teoksissaan kehollista kokemusta, osallistumisen mahdollisuuksia ja tukemisen ja kannattelun tapoja.

elishannikainen.com

Vappu Jalonen

Vappu Jalonen on taiteilija ja kirjoittaja, joka asuu ja työskentelee Helsingissä.

Jalosen teokset tapahtuvat kuvataiteen, esitystaiteen, äänitaiteen, kirjallisuuden ja tutkimuksen risteyskohdissa. Ne käsittelevät usein valtaa ja tiedontuotantoa tarkentamalla kehoihin ja jokapäiväisiin esineisiin, tilanteisiin ja sanoihin.

Jalonen on tehnyt useita puhe-esityksiä, joita hän on esittänyt muun muassa Helsingissä, Berliinissä, Genevessa, Varsovassa, Luulajassa, Melbournessa, Sydneyssä ja Cholulassa (2016–2019). Hän on yksi No play Feminist Training Camp -julkaisun kirjoittajista (nGbK Verlag, Berliini, 2017). 2018 Jalonen oli kaksi kuukautta Saaren kartanossa residenssissä.

vappujalonen.com

Elis Hannikainen and Vappu Jalonen: Distress Run October 15–November 3 2019 Performance on October 10 at 7pm. Welcome!

I am a running body and that body’s nurser. I suck from a flask, I suck energy gels, I suck from a tube that leads to a hydration bladder on my back. One time I kneel down by a wet rock and lick a spot between the moss.

Distress Run is based on the artists’ experience of endurance sports, personal writing processes and their exchange. The work is centred on moving bodies located somewhere between ability and inability.

The bodies are exposed to norms, able to feel enjoyment, depressed and in need of support. In the work, long days spent skiing are an attempt to survive depression. The runner requires care and support, kinesio taping, massages, salt and energy gels in order to keep going and not fall apart. The bodies are entangled in perceptions of health, ability and gender. 

In B-galleria, Elis Hannikainen and Vappu Jalonen will present an installation, a performance and a video work based on it. The works are in Finnish and English.

Video work: duration 11:28 min, camera Camille Auer

Elis Hannikainen

Elis Hannikainen is an artist working in Finland and Berlin.

Hannikainen graduated from the Berlin University of the Arts in 2017 and works with text-driven media art and installations. In their work Hannikainen has dealt with the bodily experience, possibilities of participation and means of support.

elishannikainen.com 

Vappu Jalonen

Vappu Jalonen is an artist and a writer. She lives and works in Helsinki.

The work of Jalonen happens at the intersections of visual art, performance, sound art, literature and research. Her work often deals with power relations and knowledge production by focusing on bodies and everyday objects, situations and words.

Her work includes speech performances in Helsinki, Berlin, Geneva, Warsaw, Luleå, Melbourne, Sydney and Cholula (2016–2019), and collective editing and writing of the publication No play Feminist Training Camp (nGbK, Berlin, 2017). In 2018 she was a fellow at the Saari Residence.

vappujalonen.com

[tealingual]

Extinction Rebellion vocabulary in Finnish

Elokapina - Extinction Rebellion Kapina - rebellion Ympäristöliike - environmental movement Kansalaisjärjestö - non-governmental organization Aktivismi - activism Väkivallaton - non-violent Suora toiminta - direct action Kampanja - campaign  Puhe - speech Performanssi, esitys - performance Mielenosoitus, protesti - demonstration, protest Kansalaistottelemattomuus - civil disobedience Kadunvaltaus - street reclamation, street invasion Nälkälakko, syömälakko - hunger strike Ilmastohätätila - climate emergency Ympäristöhätätila - ecological emergency Ilmastonmuutos - climate change Kasvihuonepäästöt - greenhouse gas emissions Luonnonvarojen ylikulutus - overuse of natural resources Luonnon monimuotoisuus, biodiversiteetti - biodiversity Massasukupuutto - mass extinction Hiilineutraalius - carbon neutrality; net zero Kriisitiedotus - emergency announcements Ekologinen jälleenrakennus - ecological reconstruction Kansalaisfoorumi - citizen's assembly Vaatia - to demand Julistaa - to declare  Kapinoida - to rebel, to protest Osoittaa mieltään - to demonstrate

[kukituksia]

Tervetuloa!

[johannankuvamatka]

B8 Performanssiteksti

9.10. Ryhmän Maanantaiaamu performanssi

Performanssiin kuului miljöönä muuten tyhjä tila, jossa oli keltainen sohva keskiössä. Tausalla näkyi keltainen projisointi, ja kuului sateenropinaa, jonka takaa hiljalleen voimistui Gary Julesin versio kappaleesta “Mad World”. Ryhmän jäsenet oli aseteltu tilaan, liikkuivat vuorotellen ja kappaleen alettua alettiin kuljettaa kelmumuovia ympäri tilaa. Performanssi oli pitkään teosta sanallisesti tai kirjallisesti tulkitsemisen jälkeen täydellinen väline päästä syvemmälle sen maailmaan. 

Olen täällä, mutta en koe kuuluvani. Haluaisin kyllä, mutta vaikka näen muut, en voi katsoa heitä, tuntea heitä. Katson kauas mutta valo lähellä käy silmiin, ja on vaikea pitää ryhtiä yllä. Olen surullinen, olen niin yksin. Olo on pehmeä, ja hento.

Joku käy lähellä ja poistuu. 

Otan askeleen sijoiltani ja tuntuu helpommalta kun en enää jännitä hartioitani. Kuljen heidän ohitseen näkemättä. Kuljen ja kiedon itseni osaksi heitä.

Hetken pelkään.

Entä jos teen virheen ja heihin sattuu? 

Olen nyt osa tätä. Nyt vain muistan katsoneeni kauas, ja katson vielä uudestaan, mutta suru jonka sitten näen on lämmintä.

[varjokirjamessut2022]

Ohjelma / Program 2021

Reitti Rauhanasemalta Pasilan kaupunkitaidekeskukselle (Opastinsilta 6Ab) / Route from Rauhanasema to Pasila Urban Art Center (Opastinsilta 6Ab)

(In English below)

Vuoden 2021 Varjokirjamessujen ohjelma on julkaistu! Se sisältää lukuisia kirjaesittelyjä, Anarkistisen viestinnän murros -paneelin sekä tietoiskuja, muun muassa aiheesta Päätepysäkki HKL:n yhtiöittämiselle. Varjokirjamessuilla teoksistaan puhumassa ovat Ina Mikkola, Jiipu Uusitalo, Niillas Holmberg, Mintie Das, Riina Tanskanen, Katja Kärki, Emilia Kukkala sekä monia muita. Tervetuloa mukaan!

HUOM! Tänä vuonna ohjelma toteutetaan Pasilan kaupunkitaidekeskuksessa, vain parin korttelin päässä Rauhanasemasta. Käyntiosoite tilaan, jossa ohjelma on, on Opastinsilta 6, ja sinne pääsee oheisen ohjeen avulla.

Näytteilleasettajat ja vegaaninen kahvila ovat perinteiseen tapaan Rauhanasemalla – tervetuloa kakkukahveille ja kirjaostoksille!

Opastinsilta 6, käänny tästä oikealle! / Opastinsilta 6, turn right here!

Lauantai 30.10.2021

11.00–11.30 Kirjaesittely: Katja Kärki: Eeled (suomeksi)

11.45–12.15 Kirjaesittely: Eleonoora Karttunen ja Toni Ruuska: Viimeinen siirto – suomalainen ympäristöliike nyt eli kuinka mahdoton tehdään (suomeksi)

12.30–13.10 Kirjaesittely: Tuomas Tammisto ja Timo Kallinen: Valtion antropologiaa. Tutkimuksia ihmisten hallitsemisesta ja vastarinnasta (suomeksi)

13.15–13.45 Kirjaesittely: Ina Mikkola: Valtakirjani (suomeksi)

14.00–14.30 Kirjaesittely: Mintie Das: Kuolleetkin ghostaa (englanniksi)

14.45–15.00 Runoesitys: Susinukke Kosola: Turkoosi vyöhyke (suomeksi)

15.15–15.45 Kirjaesittely: Niillas Holmberg: Halla Helle (suomeksi)

16.00–16.30 Kirjaesittely: Jiipu Uusitalo: Okanaamio (suomeksi)

16.45–17.05 Poliittisten venäläis- ja valkovenäläisvankien kirjeiden lukemista (suomeksi)

17.15–17.45 Esittely: Kutikuti-kollektiivi (suomeksi)

18.00–18.45 Paneeli: Anarkistisen viestinnän murros: mukana Dimitri Ollikainen, Kivitaskut ja Mato_matalan_meemikembalot (suomeksi)

19.00 Ovet kiinni, nähdään sunnuntaina!

Sunnuntai 31.10.2021

10.15–10.45 Kirjaesittely: Jarkko Räihä: Pekurinen (suomeksi)

11.00–11.30 Kirjaesittely: Emilia Kukkala: Kaiken jälkeen (suomeksi)

11.45–12.15 Tietoisku: Thaimaan poliittinen tilanne (englanniksi)

12.30–13.00 Kirjaesittely: Jenna Oldén: Chaos Void (suomeksi)

13.15–13.45 Kirjaesittely: Sonja Pietiläinen: White Skin Black Fuel: On the Dangers of Fossil Fascism (suomeksi)

14.00–14.25 Performanssi: Katri Naukari ja Janne Myllymäki: Murskautuminen

14.35–14.50 Työtaistelutuokio: Päätepysäkki HKL:n yhtiöittämiselle (suomeksi)

15.00–15.30 Kirjaesittely: Make Rojava Green Again (suomeksi)

15.45–16.15 Kirjaesittely: Leena Sainio ja Jonna Nummela: Susipaimen (suomeksi)

16.30–17.00 Peliesittely: Zapatisti-lautapeli (englanniksi)

17.15–17.45 Kirjaesittely: Riina Tanskanen: Tympeät tytöt (suomeksi)

18.00 Ovet kiinni, vuonna 2022 nähdään!

Pasilan kaupunkitaidekeskus / Pasila Urban Art Center

The program of Shadow Bookfair 2021 is published! The program consists of numerous book introductions, Turning Point in Anarchist Media discussion panel and bulletins, for example about the job action against the incorporation of HKL (Helsinki City Public Transport). This year to talk about their works will be Ina Mikkola, Jiipu Uusitalo, Niillas Holmberg, Mintie Das, Riina Tanskanen, Katja Kärki, Emilia Kukkala and many more. Welcome!

Note! This year the program is held at the Pasila Urban Art Center, only a few blocks away from Rauhanasema. The address is Opastinsilta 6, and the directions are attached to this invitation.

Vendors and vegan café are at Rauhanasema as usual - welcome to enjoy delicacies & book shopping!

Saturday 30.10.2021 (English language program in bold)

11.00–11.30 Book presentation: Katja Kärki: Eeled (in Finnish)

11.45–12.15 Book presentation: Eleonoora Karttunen and Toni Ruuska: Viimeinen siirto – suomalainen ympäristöliike nyt eli kuinka mahdoton tehdään (in Finnish)

12.30–13.10 Book presentation: Tuomas Tammisto and Heikki Wilenius: Valtion antropologiaa. Tutkimuksia ihmisten hallitsemisesta ja vastarinnasta (in Finnish)

13.15–13.45 Book presentation: Ina Mikkola: Valtakirjani (in Finnish)

14.00–14.30 Book presentation: Mintie Das: Kuolleetkin ghostaa (in English)

14.45–15.00 Poetry performance: Susinukke Kosola: Turkoosi vyöhyke (in Finnish)

15.15–15.45 Book presentation: Niillas Holmberg: Halla Helle (in Finnish)

16.00–16.30 Book presentation: Jiipu Uusitalo: Okanaamio (in Finnish)

16.45–17.05 Letter reading from political Russian and Belarussian prisoners (in Finnish)

17.15–17.45 Presentation: Kutikuti collective (in Finnish)

18.00–18.45 Panel: Turning Point in Anarchist Media: with Dimitri Ollikainen, Kivitaskut and Mato_matalan_meemikembalot (in Finnish)

19.00 Doors close, see you on Sunday!

Sunday 31.10.2021 (English language program in bold)

10.15–10.45 Book presentation: Jarkko Räihä: Pekurinen (in Finnish)

11.00–11.30 Book presentation: Emilia Kukkala: Kaiken jälkeen (in Finnish)

11.45–12.15 Info about the political situation in Thailand (in English)

12.30–13.00 Book presentation: Jenna Oldén: Chaos Void (in Finnish)

13.15–13.45 Book presentation: Sonja Pietiläinen: White Skin Black Fuel: On the Dangers of Fossil Fascism (in Finnish)

14.00–14.25 Performance: Katri Naukari and Janne Myllymäki: Murskautuminen

14.35–14.50 Moment of job action: End of the Line for the Incorporation of Helsinki City Public Transport (in Finnish)

15.00–15.30 Book presentation: Make Rojava Green Again (in Finnish)

15.45–16.15 Book presentation: Leena Sainio and Jonna Nummela: Susipaimen (in Finnish)

16.30–17.00 Game presentation: Autonomía Zapatista board game (in English)

17.15–17.45 Book presentation: Riina Tanskanen: Tympeät tytöt (in Finnish)

18.00 Doors close, see you in 2022!

[ukkolanpoika]

Painimestari 2/2 WIP

Vanhan Nelosen perseilyn esikatselua osa kaksi

Heikinaro palasi poikien luo posket edelleen hehkuen. Mies oli niin ankean näköinen, ettei Lampioinen vain voinut vastustaa kiusausta.

”Tota, Topi… täytyy myöntää sunki että aika kipeetä sakkia toi sun veljes ja sen porukka, en mä niinkun tarkota mitään-”

”Ei se, ei se mitään pahaa-”

”Eehen mä nyt sitä! Kauno-poika näytti siltä että aiko pitää Ukkolaa oikeen kunnolla hyvänä, voi että tules vähän tän-”

Lampioisen esitys keskeytyi, kun Hellström läimäytti tätä avokämmenellä takaraivoon. Olihan Lampioisen performanssi viihdyttävä, mutta Heikinaro näytti niin vaikealta, että oli aika päästää tämä kärsimyksistään. Tarinat Heikinaron veljeksistä olivat olleet jotakin muuta kuin miksi tämä vänrikki oli osoittautunut.

”Elä lyö, jumalauta!”

”Siinä oli paarma,” Hellström totesi muina miehinä, ”Se on ikävää jos se puree ja saat vaikka tulehduksen. Herra korpraalin olisi tärkeä pysyä nyt terveenä.”

Lampioinen oli ylennetty Petroskoissa korpraaliksi saavutuksesta, jonka tarkkaa kulkua ei kukaan oikeastaan tiennyt. ­­Korpraalinnatsoja mies esitteli kyllä enemmän kuin mielellään.

”Et viittis, Lampioinen,” Heikinaro mutisi, istuen alas, ”Se vaan kun Ulle… kaatu silloin aikoinaan niin Kaunosta tuli vähän… se vähän pimahti.” Heikinaro otti lasit nenältään ja alkoi hinkata niitä kesäpuseronsa kulmaan.

”Terve mieheen.”

Kolmikko nyökkäili pöydän viereen saapuneille Rekomaalle ja Sammille.

”Rauhala läks naisiin, ” Rekomaa lausahti nojaten pöytään. Hellström teki Sammille tilaa viereensä, ja tämä sujahti Lampioisen ja Hellströmin väliin leveä hymy kasvoillaan.

”Mihin?” Lampioinen tivasi, mutta Rekomaa sivuutti kysymyksen ja sytytti tupakan. Hänen katseensa nauliutui jo kaukana käyskenteleviin Ukkolaan ja Kariluotoon.

”Siellä on näköjään teatteriesitys jo nelosen puolesta valmiina. Kariluoto vie ja Ukkola vikisee,” hän sihisi hampaidensa takaa.

”Mitä se ryhmänjohtaja nyt?” Heikinaro tuhahti. ”Kuhan hölisen. Missäs Ulappa on?”

”Ei ole vänskää taas näkynyt sitten eilisen. Kuulemma asioita hoitamahan lähti.”

”Asioita, asioita. Pinnari se on,” Lampioinen murisi.

”Nooh. Se on hankala tulla uutena tämmöiseen porukkaan. Onko Lampioisella kortteja? Ehittäisiin yksi erä ottamaan.”

”Paskooko ryssä metsään?” Lampioinen virnuili, kaivaen housujensa taskusta kuluneen ja risan pakan.

Rekomaa hymähti, istui Heikinaron viereen.

”Mitä te pellaatte?”  

”Osku, Osku kysyy nyt ihan vääriä kysymyksiä. Ei mitä, vaan mistä pelataan? Mitä Rekomaan akan pojal on tarjota? Pelaako Hellström, kai Topikin? Mites Osku, joko sökö sujuu?”

”Ei mulla paljoo oo. Jotain naapurin upseerinatsoja. Ja tupakkia nyt tietysti.”

”Kai se on tultava. On mulla päivärahoja vielä.” Hellström tyhjensi taskujensa sisällön pöydälle. Heikinaro totesi jäävänsä takapiruksi. Sammi taas tuijotteli Lampioisen korttienkäsittelyä kiinnostuneena.

”…En tiiä sujjuuko, mutta kyllä mää voisin koittaa… mulla on näitä pullia vielä.”

”Kaipa nuo käy paremman puutteessa.”

Lampioinen tajusi itse kauhukseen, että häneltä uupui sekä rahat että mikä tahansa peliin panokseksi käyvä. Korttihai ei voinut jättää peliä pelaamatta, joten hän itsetietoisesti totesi asettavansa panokseksi korpinnatsansa.

[aikamatkaajat]

Aikamatkaajat

Aikamatkaajat on taide- ja tutkimusprojekti, jossa pohdimme  millaisia esineitä tulevaisuuden arkeologit löytävät ajastamme ja mitä ne kertovat meistä.

Taiteellisen tutkimuksen ja uusmaterialismin kontekstissa meitä kiinnostavat kysymykset yhteistoimijuudesta esineiden ja materiaalien välillä sekä niiden kanssa. Miten esineet esiintyvät? Mitä on äänen materiaalisuus? Miten tutkia valolla? Mitä on esineiden performatiivisuus? Milloin materiaali muuttuu esineeksi, tai teokseksi? Millaista tietoa esineiden kanssa toimimiseen liittyy ja miten sitä tuotetaan taiteessa?

Miten esineet tietävät? on kolme päivää kestävä installaatio ja performanssi Hietaniemen tutkimuspaviljongissa 4.-6.8.2021, jossa tarkastelemme erilaisia esineitä ja materiaaleja ja niiden välisiä suhteita. Joka päivä kuuden tunnin ajan taiteilijat lajittelevat, purkavat, yhdistelevät ja uudelleenyhdistelevät erilaisia materiaaleja ja kirjoittavat havaintojaan ylös. Samalla syntyy väliaikaisia kollaaseja, kokeiluja ja yhdistelmiä bricolagen hengessä.  

Instaallaatio Hietsun Tutkimuspaviljongissa 4.8.-6.8.2021 Klo 12-18

Tulossa esitys Virus-teatterissa helmikuussa 2022.

Työryhmä: Markus Heino, Tomi Humalisto ja Pilvi Porkola.

[avevirgoavevos-blog]

AVE VOS!

Paitsi että ”Burleski-Maria” projektimme on kanonisoitu kollektiivisen viisauden grammataan internetiin, siitä on myös tanssittu, laulettu ja soitettu ensimmäiset koepalat pienelle yleisölle, yhteistyökumppaneille ja continuo -tutkintolautakunnalle viime perjantaina, 13.4.2018.

Kiitos paikalla olleille palautteesta ja jakamistanne ajatuksista.

Julkaisemme tässä blogissa erityyppisiä Neitsyt Mariaan, naiseuteen, naistaiteilijuuteen, äitiyteen, klassisen musiikin ja burleskin maailmaan, ennakkoluuloihin ja ennakkoluulottomuuteen liittyviä tekstejä enimmäkseen vierailija -kirjoittajilta. Ennen kuin päästämme vieraat ääneen, pohjustan juttusarjaa ajatuksilla siitä, mistä Ave Virgo, Ave Vos - projektissa on kysymys minulle ja ymmärtääkseni myös muille sen tekijöille.

AVAV on totutun kyseenalaistamista monella tasolla. Se haastaa esiintyjät ja toivottavasti myös yleisön ajattelemaan sekä naista taiteen kohteena ja tekijänä että klassisen musiikin konserttia kantaaottavana konseptina. Ave Virgo Ave Vos on paitsi ikimuistoinen taide-elämys(!), myös ajatusten herättäjä - ehkä ärsyttävälläkin tavalla. Haluamme tietää, miltä yleisöstä tuntuu, kun taide haastaa nauttijansa ottamaan kantaa: Sekä naisasiakysymyksiin, että siihen, mikä on konserttitilanteen ”oikeaa” käyttöä.

Neitsyt Marian, Pyhän Jumalanäidin ja hurskauden täydellisen ilmentymän yhdistäminen yhteiskunnallisiin teemoihin ja burleskitaiteeseen on toki pieni riskinotto. Varmasti löytyy lähimmäisiä, joille moinen on kauhistus. Kokeilemme kepillä jäätä: miten Neitsyt Mariaa saa taiteessa kohdella, ketä oikeastaan kohtelemme, kun käsittelemme Neitsyt Mariaa taiteessa? Ketä me, Detritus & Armi Von Vep kohtelemme AVAV-projektissamme ja miten?

AVAV -tutkimuskysymyksiä

Kuinka kaukana länsimaisen taiteen tuntema Neitsyt Maria on siitä pikkutytöstä, josta raamattu puhuu?

Milloin ja miksi etäisyys on syntynyt?

Millainen on taiteen tuntema nainen ja voiko käsityksemme hänestä olla yhtä omatekoinen kuin Neitsyt Maria -kuvamme?

Mitä Neitsyt Maria -myytin määrittelemään ”hyvän naisen” kuvaan liittyy ja mitä sille tapahtuu, jos Maria-kuvaan kajotaan?

Palveleeko Neitsyt Marian palvonta hänen, Jumalan vai palvojan itsensä tarkoituksia? Kenen tarkoituksia palvelee taiteen naiskuvan suodattuminen Maria-kultin läpi?

Muuttuisiko tämän päivän naisen malli, jos näkisimme Marian nykykontekstissa: teiniäitinä, joka saa näkymättömän isän lapsen?

Jos Pyhä Jumalanäiti voi olla Burleski-Maria, mitä muuta hän voisi olla?

Millaisena naista ei haluta nähdä taiteessa? Miksi?

Vaikka maailma muuttuu, jokin pysyy: vaikka naisen nykyään kuuluu olla vahva ja itsenäinen, viattomuuden ja neitsytmariamaisuuden ihannointi ja romantisointi taiteessa pysyy. Ja vaikka tasa-arvosta puhutaan paljon ja joissain yhteyksissä sen toteutumisessa ollaan pitkällä, puhutaan edelleen naistaiteilijoista, naissäveltäjistä, naiskirjailijoista ja naisfilosofeista – naiset itsekin puhuvat.

Onko naismuusikko lavalla enemmän sukupuolensa edustaja kuin miesmuusikko? Onko hän enemmän sukupuolensa edustaja kuin muusikko?

KAISAMAIJA ULJAS

Työryhmä 13.4.2018 Koneen Säätiön Kammarissa continuo -tutkinnon ja AVAV-demon jälkeen. Vasemmalta: Kaisamaija Uljas, luuttu ja konseptisuunnittelu; Milla Mäkinen, laulu; Armi Von Vep, burleskitaide; Anna-Maija Oka, laulu; Sini Vahervuo, nokkahuilut; Maija Lampela, viola da gamba

[aipsintila]

tuntsari

Tila-aika-taide tuntsari

Aino Lius

Luokan kanssa käydään yhdessä koulun ympäristössä tarkkailemassa mitä sieltä löytyy ja millaisia paikkoja sieltä löytyy. Opettaja kuuntelee oppilaiden toiveita ja jos heillä on jokin tietty paikka joka heille tulee mieleen käydään siellä ja tarkastellaan mikä siitä tekee miellyttävän paikan.

Luokan kanssa kerätään luonnosta ja ympäristöstä tavaraa ja tehdään niiden inspiroimana pieni ympäristöteos joka valokuvataan.

Valitaan yhdessä yksi kouluympäristön paikoista ja mietitään mitä siellä tehdään, miten sen voisi tarinallistaa. Jotakin paikalle tyypillistä vaiko jotain aivan päinvastaista?? Mitä jos esim futiskentällä nukuttaisiinkin eikä urheilla?? Yhdessä suunnitellaan ja visualisoidaan idea Mitä siihen paikkaan rakennetaan

Ympäristöteos/installaatio rakennetaan yhdessä valitulle paikalle, tai luokassa myöhemmin siirrettäväksi.

Teos viimeistellään/viedään paikalleen, jonka perään valitulla paikalla esitetään yhdessä suunniteltu erittäin yksinkertainen performanssi jota rakennettu teos palvelee. Esim, nukutaan futiskentällä pienissä majoissa.

[harakanblogi]

MAHDOTTOMAN PÄIVÄ Harakan Taiteilijatalossa lauantaina 22.5 klo 16-18. Instagram LIVE @nomadinenakatemia     Kivi puhuu syvästä ajasta ja maailmankaikkeus syntyy pimeässä (kuulijoita kehotetaan hakeutumaan pimeään kuuntelemaan tätä ensimmäistä osiota).     Tervetuloa!    Nomadinen akatemia ja Tapahtujat    Ps. Jos tahdot tulla paikan päälle ole yhteydessä @nomadinenakatemia 

...    Impossible things in Harakka on Saturday 22th of May 16-18 (spoken parts in Finnish only) Instagram LIVE @nomadinenakatemia    Stone speaks from deep time (this in stone talk) and universe is born   in the dark (listeners are supposed to be in dark during the first performance).    Welcome!     Nomadic academy and Happeners group    Ps. If you want to see things in live, contact @nomadinenakatemia    #nomadinenakatemia #mahdottomanpäivä #impossiblethings #syväaika #maailmankaikkeus #deeptime #universe #performanssi #performance #helsinki

Kuva/Photo: Jacob Böhme, 1764-1781

[b-galleria]

PIMIÖTAITEILIJOIDEN TYÖRYHMÄ: PULVIS ET UMBRA B-galleria 10.09.–27.09.2020 Avajaiset keskiviikkona 09.09.2020. klo 18-20. Tervetuloa!

Pulvis et umbra -näyttely koostuu erilaisilla analogisilla menetelmillä tuotetuista valokuvateoksista. Näyttelyn nimi viittaa roomalaisen runoilijan Horatiuksen kuuluisaan lausahdukseen: "Pulvis et umbra sumus", eli "Olemme tomua ja varjoa." Lauseen tulkitaan usein tarkoittavan ihmisen merkityksettömyyttä, pienuuttamme maailman suuressa järjestyksessä ja vähäistä ohikiitävää aikaa, jonka siinä vietämme. Toinen mahdollinen tulkinta lauseelle on kuitenkin ajatus kaiken ykseydestä. Näyttelyn yhdistävänä teemana onkin ihminen ja luonto, näiden erottamaton suhde ja yhtäaikainen ristiriita. Pulvis et umbra käsittelee aineen ja aineettomuuden suhdetta, sekä niitä materiaaleja, joista sekä meidät, meitä ympäröivä luonto että materiaaliset valokuvat koostuvat. 

Pimiötaiteilijoiden työryhmän jäsenet ovat kaikki Suomen pimiötaiteilijat ry:n aktiivisia taiteilijajäseniä ja tällä hetkellä ryhmään kuuluu Jenni Haili, Natalia Kopkina, Patrick Kuoppamäki, Katri Lassila ja Taru Samola. Työryhmän tavoitteena on edistää perinteisten vedostusmenetelmien renessanssia ylidigitalisoituneena aikakautena. 

Suomen Pimiötaiteilijat ry on vuonna 2016 perustettu yleishyödyllinen yhdistys, jonka tehtävänä on säilyttää ja kehittää pimiötyöskentelyn ja -taiteen perinteitä Suomessa. Yhdistys ylläpitää Helsingissä Vallilan taiteilijatalossa Mörk-nimistä ammattitasoista mustavalkopimiötä, joka on rakennettu Suomen kulttuurirahaston myöntämän apurahan turvin. Nykyisin yhdistys käsittää yli kuusikymmentä jäsentä ja osallistuu aktiivisesti suomalaisen valokuvataiteen kentän toimintaan. Yhdistys järjestää vuosittain useita kursseja ja tapahtumia sekä toimii yhteistyössä mm. Valokuvataiteilijoiden liiton ja Suomen valokuvataiteen museon kanssa.

 Jenni Haili (s.1980) on Aalto yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Valokuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2011 valmistunut helsinkiläinen kuvataiteilija. Haili työskentelee monien tekniikoiden parissa, kuitenkin pohjaten työnsä useasti valokuvaan. Hailin teoksissa medium ja muoto linkittyvät teosten sisältöön merkityksellisellä tavalla. Keskeistä hänen tuotannossaan on piilottamisen ja esittämisen tematiikka. Hailin teoksia on nähty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Hän työskentelee taiteellisen työn ohessa valokuvauksen työmestarina ja tuntiopettajana Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa Helsingissä. Teossarja Syntyjä syviä ammentaa aiheensa eri kansojen mytologioista. Sarjan kuvat on toteutettu tinatypioina, minkä lisäksi joihinkin teoksiin liittyy soittorasialla soitettavia tunnettuja sävelmiä.

 Natalia Kopkina (s.1984) on Helsingissä asuva ja työskentelevä valokuvataiteilija, joka työskentelee aktiivisesti analogisen valokuvan parissa. Kopkina on yksi Suomen pimiötaiteilijat ry:n perustajajäsenistä. Kopkina on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston valokuvataiteen osastolta vuonna 2015. Vuonna 2018 hän perusti voittoa tavoittelemattoman kustantamon ”I am not Publishing” julkaistakseen valokuvataide- ja taiteilijakirjoja. Näyttelyssä esillä olevat kuvat ovat Sainte Anne -taiteilijakirjasta, joka julkaistiin kesällä 2019. Kirjan valokuvat on kuvattu Ranskassa Normandiassa taiteilijaresidenssin aikana vuonna 2016.

  Patrick Kuoppamäki (s.1997) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on Suomen pimiötaiteilijat ry:n hallituksen jäsen ja toimii yhdistyksen mustavalkopimiön työmestarina. Hän on myös mukana useissa yhdistyksen työryhmissä, joissa valmistetaan mm. daguerrotypioita ja lasinegatiiveja. Tällä hetkellä hän työskentelee vielä nimettömän sarjansa kanssa, jossa analogisen valokuva-materiaalin hyötykäyttö on läsnä. Hopea joka on analogisen valokuvan kulmakivi, on katoava luonnonvara, ja tätä miettien hän käyttää materiaaleja jotka muuten olisivat roskaa. Abstraktit teokset ovat kuvattu makulatuurista, kalvoista, löytyneistä ja saanneista materiaaleista.

 Katri Lassila (s.1979) on valokuva- ja elokuvataiteilija, joka on harjoittanut hopeagelatiinivedostustekniikkaa vuodesta 1999. Lassila aloitti sen harjoittelun valokuvataiteilija Pentti Sammallahden ohjauksessa ja valmistui valokuvataiteen maisteriksi vuonna 2008 Taideteollisesta Korkeakoulusta. Hän viimeistelee väitöstä Aalto-yliopistolle maiseman aiheesta ja työskentelee tuntiopettajana Median ja Elokuvataiteen laitoksilla. Lassilalla on ollut näyttelyitä vuodesta 1999 alkaen säännöllisesti ja hän on Suomen Pimiötaiteilijat ry:n perustajajäsen ja puheenjohtaja. Hän on kuvissaan pohtinut maiseman aihetta, sen sitoutumista muistin ja ajan kysymyksiin, sekä eksotismin ja valokuvan yhteyksiä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana hän on kuvannut paljon erityisesti Aasiassa. 

"Teossarjani Juuret käsittelee ihmisen ja puiden ikiaikaista yhteyttä. Vartuin maaseudulla ja leikkipaikkani oli kotimme lähellä sijaitseva vanha metsä. Puut ja niiden luonne ovat aina kiehtoneet minua. Paljon ihmistä vanhemmiksi elävinä olentoina ne kantavat mukanaan maailman muistia. Ne ovat kautta aikojen tarjonneet ihmiselle lämmön, suojan ja toimeentulon, välineet joilla matkustaa maailman ääriin ja tietenkin ilman jota hengitämme. Sarjani kasvaa pikkuhiljaa, puun tavoin. Sen vanhimmat kuvat ovat kahdenkymmenen vuoden ikäisiä, uusimmat aivan viime vuosilta. Kuvaan puita, jotka koskettavat minua erityisellä tavalla."

  Taru Samola (s.1984) on Fiskarsissa asuva ja työskentelevä valokuvataiteilija, joka käyttää analogisia ja vaihtoehtoisia vedostusmenetelmiä. Teokset liikkuvat myös installaatio-, performanssi- ja yhteisötaiteen kentillä. Luonto, ihmisyys ja toiseuden teemat ovat toistuvia elementtejä hänen teoksissaan. Samola aloittaa syksyllä 2020 opinnot Turun taideakatemiassa. Näyttelyssä on teoksia Viimeinen lento sekä Sigris sarjoista. Viimeinen lento -valokuvaprojekti oli osana Taru Elfvingin kuratoimaa ilmastonmuutosaiheista NIITTY 2020 kesänäyttelyä Fiskarsissa. Sarjan teokset on kuvattu residenssimatkalla Grassinassa, Italiassa, heinäkuussa 2019.  Osa sarjan kuvista on kuvattu 25 vuotta vanhoille filmeille ja kehitetty Caffenol-c menetelmällä. Sigris sarjan teokset on kuvattu Aspan ateljeen ympäristössä viimeisellä viikolla ennen Koronakaranteenin asteittaista purkamista.. Aspan ateljee on SKJL:n omistama saunamökki, joka sijaitsee Lohjanjärven rannalla kuvataiteilija, kirjailija ja esoteerikko Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870-1946) entisillä mailla. 

Kuva: Champ (Aux environs de Rouen 2016), Natalia Kopkina

Lisätietoja:

Natalia Kopkina

nkopkina(at)gmail.com

[planetaarinenkommunismi]

OHJELMA

Taija Roiha ja Mia Haglund: Yksilöllisestä voimaantumisesta planetaariseen solidaarisuuteen: kommunismin ja feminismin uudet horisontit

Pauliina Haasjoki: Luenta

Kaisa Kortekallio: Ihmisen suhteellisuuksien sanasto. Työpaja sanastosta, jossa puidaan posthumanistisen terminologian ja käsitteistön suomenkielisiä käyttötapoja

Elina Iida Sofia Hirvonen & Milena Huhta: WORLD RESET -zinepaja

Taneli Viitahuhta: Poikkipaikallisten ja hiljennettyjen kamppailujen merkitys: case free jazz communism / Significance of trans-locality and digging up the memories of silenced struggles: Case of Free Jazz Communism

Ott Kagovere: Discussion on book Free Jazz Communism with Taneli Viitahuhta

Teemu Paavolainen: Plural Performativity

Maria Matinmikko: Tractatus poeticum-philosophicus. Luenta

Saara Kanerva Tamminen: Mökkiajattelijat. Performatiivinen työpaja vetäytymisestä.

Tapahtujat: Taiteiden pitkä yö Anu Aamu Aurora Pulkkinen: Black Marble Tears Joonas Jokiranta: Rituaali Netta Omidbekhoda: Lampyrini -performanssi Kari Yli-Annala: Hailakansininen piste

Joel Kilpi: Fossiilityöväenluokka

Janne Säynäjäkangas: Resurssien ontologioista ja ontologioiden resursseista

Olli Hasu: Informaatio joka rakentaa ja purkaa planeetan

Miissa Rantanen: Huuhaa-harjoitus, työpaja materiasta ja hengestä