#armivonvep

[avevirgoavevos-blog]

Salve Regina

Montako asiaa voidaan törmäyttää sujuvasti ja orgaanisesti?

Kirkollisessa organisaatiossa syntynyt ja yhteiskunnan ylläpitämässä korkeakulttuurirakennelmassa kypsynyt jumalallis-eteeristä naishahmoa ylistävä musiikki + ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta ylistämään syntynyt underground -kulttuurilaji + 1500 -luvulla kirjoitettu ja laajalti kansan pariin levinnyt rukousteksti + elitismin stigmaa kantava moderni taidemusiikki + burleski + Neitsyt Maria + maallistunut nykyaika + pyhyys + hiki + tissit + lapsettomuus, lapsen menetys, synnytys ja nisäkkyys + hymni + tasselit + barokkisoittimet + kirkko + teatteri + lumi + yllätys + muu, mikä?

Montako Neitsyt Mariaa tarvitaan voittamaan ennakkoluulo?

Burleski: Armi Von Vep Laulu: Milla Mäkinen ja Anna-Maija Oka Nokkahuilu: Sini Vahervuo Viola da gamba: Maija Lampela Teorbi: Kaisamaija Uljas

Musiikki: Itzam Zapata 2018: Salve Regina Käsikirjoitus: Kaisamaija Uljas, Armi Von Vep ja Iina Terho Ohjaus ja kuvaus: Iina Terho Äänitys: Arto Ruotsala/SounA production Leikkaus: Iina Terho ja  Armi Von Vep Värimäärittely: Timo Luomanen Tuotanto: Kaisamaija Uljas ja Iina Terho / Sydänfilmi Oy

[avevirgoavevos-blog]

Salve Regina - säveltäjän ajatuksia

Miten teoksen sävelkieli kommunikoi tekstin ja tekstiin liittyvän Neitsyt Maria -tradition kanssa?

What sävelkieli to use in the piece was a very complicated question, I choose to appeal to fairly post-tonal treatment as it would suit better not only for the context of the text but for the context of the piece being written for a specific concert surrounded by baroque/renaissance music.

Ajattelitko Tekstin sisältöä ja kontekstia säveltäessäsi?

Yes, for me, Salve Regina has always been a text about mercy, about asking for a better life after the worst has happen, I tried to convey the positive of the message in the music without completely turning my head to the overall sadness of the general text.

  Mitä annettavaa nykymusiikilla on Neitsyt Maria -teemaisen kirkkomusiikin jatkumoon?

Music has always been an incredibly effective way to connect a text to the masses, contemporary music is just another vessel with a different point of view on aesthetics with the same purpose.

  Onko teoksesi kirkkomusiikkia?

In the old sense of the word, it’s not, as it was not written for the organization of the church, I would classify it more as a “music inspired by religious fate”.

  Miten käyttötarkoitus (barokkimusiikin ja burleskin yhdistely) näkyy teoksessasi / näkyi sävellystyön aikana?

The piece tries to convey emotions in an exaggerated way, inspired by the decadency of burlesque.

Miten teoksesi asettuu Ave Virgo, Ave Vos -projektiin?

I tried to write a piece that works both in itself and surrounded by music from different eras.

  Ajatteletko teoksen esittäjää/esittäjiä säveltäessäsi, vaikuttaako esittäjä(t) siihen, mitä kirjoitat?

It depends on the piece, this piece I decided to let myself be influenced by the performers, as I know some of them personally and I have worked with them in the past, so I decided to write something comfortable that hopefully makes them show their strengths.

AVAV - musiikkivideon teoksen Salve Regina on säveltänyt Suomessa opiskellut meksikolaissäveltäjä Itzam Zapata, joka nykyisin asuu ja vaikuttaa Dubaissa. 

[avevirgoavevos-blog]

Jälkipuintia n:o 2

Yleisöpalaute Kirjoittaja: Vuokko Hosia

9.9.2018 Ave Virgo, Ave Vos -esityksen synnyttämiä poukkoilevia hajamietteitä

Mitä ehkä odotin? Mitä minulle tuli mieleen? Näihin kahteen kysymykseen yritän vastata.

Lähdin konserttiin, niin kuin aina lähden, ilman ennakko-odotuksia ja ilman tietoa siitä, mitä tuleman pitää. Sattumoisin olin juuri pari viikkoa aiemmin tutustunut muutamiinBarbara Strozzin säveltämiin kappaleisiin. Toki tunnen Claudio Monteverdin ja Hildegard Bingeniläisen musiikkia – vanha ja barokkimusiikki kun ovat suosikkejani. Tiesin siis saavani kuulla mielimusiikkiani, vaikkakin ennestään minulle tuntemattomia kappaleita. Tiesin odottaa Detrituksen taitavia laulajia ja soittajia, joita olen ennenkin kuullut. En tiennyt, mitä odottaa Armi Von Vepiltä.

Vanha musiikki on sävelletty useimmiten uskonnollisiin tarkoituksiin, kirkossa esitettäväksi. Siksi siitä välittyy sakraalinen henki, syntyy pyhyyden kosketus. Burleskia tai neoburleskia en ole elävänä esityksenä koskaan nähnyt. Oli mielikuvia mutta niukasti tietoa: jotain hulvatonta, liioittelevaa, yllättävää, ylhäistä ja alhaista sujuvasti sekoittavaa, eroottistakin striptiisia.

Burleskiin liittyvää komediaa, parodiaa, leikkisyyttä jäin kaipaamaan. Armi Von Vepin burleskiesitys oli hillitty, elegantti, melkein häveliäs. Mainio oivallus oli nännistä purkautuva valkoinen lanka, jota riitti ja riitti: neitsytäidin ehtymättömästi vuotava rintamaito.

Eniten mietin koko esityksen keskeistä teemaa. Miksi Neitsyt Maria? Toki se kerrottiin: kaikki Neitsyt Marialle omistettu musiikki ja muu taide. Runsaan vuoden ajan käydyt koskemattomuus- eli metoo-keskustelut tulevat väistämättä osaksi jatkumoa: neitsythän on käsin koskematon. Useimmille evankelis-luterilaisessa miljöössä kasvaneille Neitsyt Maria on etäinen hahmo. Uuden testamentin kertomukset enkelin ilmestymistä Marialle ja Marian neitseellistä sikiämistä kuuluvat kristinuskon keskeisten kertomusten kaanoniin ja siten länsimaiseen kulttuuriin. Meille sekulaaristuneille ei Neitsyt Maria ole elämässämme läsnä eikä olemassa.

Länsimainen musiikki ja erityisesti kirkkomusiikki on vuosisatojen ajan hyödyntänyt Neitsyt Mariaa. Eikä vain neitsyttä vaan myös äiti-Mariaa. Marialla on kaksi toisilleen vastakkaista roolia, jotka elävät rinnakkain vaikkeivät todellisuudessa voikaan toteutua yhdessä ja samassa ihmisessä, neitsyt kun ei voi olla äiti. Esityksessä oli vahva kontrasti: toisaalta hillityt, lähes nunnamaisen eleettömät, musta-asuiset soittajat ja toisaalta eläväinen, lihainen, sulavasti liikehtivä, koristeellisissa asuissa estradille ilmestyvä, yleisöön viekoittelevasti kontaktia ottava Armi Von Vep.

Konserttiesityksen yksi lähtökohta saattoi olla musiikin ja liikkeen dikotomia. Itse konsertissa kuitenkaan ei ollut vastakkainasettelua, vaan laulu ja soitto ja performanssi täydensivät toisiaan.

Sakraalisen ja profaanin yhdistäminen siten, että profaani, epäpyhä muuttui pyhäksi ja oli pyhää: neoburleskin Neitsyt Maria -hahmot, odottava Maria, maitoa vuotava Maria, valkoasuinen morsian-Maria, strutsinsulkainen häveliäs vilauttaja-Maria, näyttäytyivät kurinalaisina, itsensä tiukasti hallitsevina nuorina naisina, jotka myös päättävät omasta ruumiistaan. Ja niin lensi kultainen pyhimyssädekehä lattialle.

Vaikka profaani ja sakraalinen ovat vastakkaisia, Ave Virgo -esitys ei pyrkinyt vahvistamaan eikä tukemaan vastakkainasetelua. Hyvin luonnollisesti, melkeinpä orgaanisesti laulu ja musiikki ja Armi Von Vepin performanssi olivat samaa kokonaisuutta ja esittelivät, kehittelivät ja käsittelivät yhteistä Netsyt Maria -teemaa eri keinoin paralleelisti tai vuorovetoisesti.

[avevirgoavevos-blog]

ARVIO: “Barokin ja burleskin yhdistelmä oli yllättävän epäprovokatiivinen - ja yllättävän hauska”

RONDO-LEHTI, 9.9.2018 Tekijä: Santeri Kaipiainen 

Vanhan musiikin yhtye Detrituksen ja burleskitaiteilija Armi von Vepin näyttämöllisellä konsertilla Ave Virgo, Ave Vos halutaan tekijöidensä mukaan ”tutkia ja ottaa kantaa siihen, miten suhtautuminen naisen kroppaan ja seksuaalisuuteen sekä naisen asemaan taiteessa ja yhteiskunnassa on muuttunut Neitsyt Marian ajasta tähän päivään”. Luutisti Kaisamaija Uljaan ideoima konsepti koostuu kahdentoista Maria-aiheisen keskiajan ja barokin laulun yhdistämisestä neljään neo-burleskinumeroon; lisäksi esityksiin liittyvät yleisökeskustelut ja vieraskirjoittajien esseemuotoinen blogi. Rondo julkaisi aiemmin viikolla tekijöiden haastattelun.

Suomen kaltaisessa maallistuneessa yhteiskunnassa, jonka luterilaisessa kulttuuriperinnössä Marialla ei ole erityistä palvonnan tai esikuvan roolia, ei konsepti provosoi niin paljon kuin se voisi jossain toisaalla, varsinkin kun sekä vanhan musiikin että etenkin burleskin harrastajat ja seuraajat lienevät sieltä kansankunnan vapaamielisemmästä päästä, ja nykytaiteessa on nähty monta astetta rajumpaakin muurahaispesien sorkintaa. (Subjektiivisen) provokaation tunnun poissaolo mahdollisti kuitenkin esityksen tarkkailun uudenlaisen ilmaisullisen yhdistelmän kontekstina – joka osoittautui loppujen lopuksi yllättävän kiltiksi.

Avauksena toimineet Claudio Monteverdin Sancta Maria, succurre miseris ja Salve Regina olivat vielä itse musiikkiin fokusoituneita numeroita von Vepin istuessa taustalla hievahtamatta, kietoutuneena räikeän turkoosiin. Instrumentaation välinen akustinen tasapaino haki vielä itseään: Teatteri Universumin näyttämötila korosti Milla Mäkisen ja Anna-Maija Okan laulua ja peitti Sini Vahervuon bassonokkahuilua sekä Maija Lampelan gambaa, mutta konsertin edetessä nämä ongelmat korjaantuivat. Ohjelma oli monipuolinen: kirkollisten tekstien ohella kuultiin myös rahvaampaa Maria-laulustoa, ja tunnelma vaihteli meditatiivisen ja tanssillisen välillä. Okan solistisista vuoroista mieleenpainuvimpiin kuului mainiota tummasävyistä dramatiikkaa sisältänyt Barbara Strozzin Salve Regina, kun taas Mäkisen ääni oli luontevimmillaan Natale Monferraton Alma redemptoris Materin kaltaisessa keveässä ja koristeellisessa tyylissä. Lampela sai soolonumeronsa Tobias Humen Touch me lightlyssa, ja Vahervuo pääsi näyttämään nokkahuilistin taitonsa 1300–luvun tuntemattoman säveltäjän Tre fontane –instrumentaalissa.

Hildegard Bingeniläisen O Viridissima Virgan aikaan alkoi ensimmäinen von Vepin burleskinumeroista, ja se kenties voimakkaiten ilmensi hänen kiinnostustaan ns. ruumiilliseen groteskiin, ollen samalla kauimpana perinteisestä burleskikuvasta, muistuttaen irvokkaine keinomahoineen ja elastisine varaihoineen enemmän tavanomaista performanssitaidetta. Klassisen burlesin ekstravagantti röyhkeys loisti poissaolollaan hitaalla tempolla ja naama peruslukemilla tehdyissä numeroissa, mutta juuri Von Vepin keinovarojen räikeys ja visuaalinen liioittelu – tietoinen mutta hienovarainen huono maku – pitivät esityksen kiinni burleskin ydinajatuksessa, johon kuuluu viihdyttävä, koominenkin liioittelu. Marian kultaiset korkokengät ja led-valaistut rinnat Strozzin O Marian aikaan, tasselista loputtomiin valuva maitonaru Stabat Materin soidessa taustalla tai Regina angelorumissa, ”Enkelten kuningattaressa” nähdyt siipien kaltaiset höyhenviuhkat yhdistettynä Von Vepin ilmeen ja koko esityskontekstin ”vakavuuteen” sisälsi yliampuvana yhdistelmänä voimakkaan koomisen elementin – ja komiikkahan on yksi burleskin tärkeimmistä puolista. Muusikoillakin karehtivat hymyt toisen numeron aikana ja jälkeen.

Esityksen muu luonne olikin nimenomaan konsertillinen ja sen verran kaukana burleskista, että välillä hätkähdin miettimään, että mitäköhän katsojat nyt ajattelevat, kun tällaista tehdään kirkoss…konserttital…ei, hetkinen, mehän olemme teatteritilassa, ja tämä on täysin sitä, mitä pitääkin, ja mitä yleisö olettaakin näkevänsä! Tämänkaltaiset nukahtamiset esityksen luonteelle paljastavat, kuinka voimakkaana alitajunnassa elää kuva klassisen musiikin ja etenkin vanhan musiikin esitysten ”korrektista” kontekstista ja musiikkiin liittyvistä assosiaatioista.

Konsertin jälkeisessä keskustelussa vallitsi konsensus hyvin ja arvokkaasti toteutetusta esityksestä, mutta tuotiin myös esille huomio ajassamme vallitsevasta tavasta korvata suora kritiikki ja erimielisyys vaikenemisella tai poissaololla. Koska aiemmin mainitun luterilais-sekulaarin yhteiskunnan miespuolisena edustajana ei Maria-kuvan ravistelu oikeastaan hätkähdyttänyt omia paradigmojani, olin yllättynyt siitä, kuinka moni yleisön jäsen ilmensi puheenvuoroissaan Maria-kuvan olevan läsnä nykyhetkessäkin feminiinin ideaalina sekä vaikuttaneen tai pyrkineen jollain tavalla vaikuttamaan heidän näkemyksiinsä ja mielikuviinsa naiseen liittyvistä arvoista. Mikäli tämä todella on yhä henkilökohtaisella tasolla liikkuvaa kokemista eikä kokijasta ulkoistettua olkinukkeoletusta yhteiskunnan todellisuudesta, on siinä tapauksessa Ave Virgo, Ave Vos todella osoittanut olevansa tarpeellinen ja onnistunut taideteos kyseenalaistajana, ajatusten herättäjänä ja uuden emansipatorisen näkökulman tarjoajana.

Arvio julkaistu Rondon verkkolehdessä 9.9.2018 osoitteessa: https://rondolehti.fi/rondo-arvioi/konsertti_ja_ooppera-arviot/barokin-ja-burleskin-yhdistelma-oli-yllattavan-epaprovokatiivinen-ja-yllattavan-hauska/

[avevirgoavevos-blog]

Jälkipuintia n:o 3

Syyskuun AVAV-esitysten jälkikeskusteluissa sanottua ja jälkikäteen viesteinä tullutta palautetta.

”Tietynlainen pyhyyden kokemus sai mut keskittymään siihen esitykseen, eikä käyttäytymään niin kuin burleskiesityksessä, mutta nyt kun sanoin tän ääneen niin alan kyseenalaistan sen, että miksi pyhän tarvis olla ainoastaan harrasta.”

”Yllättävä kokemus oli, että yleensä barokkimusiikkia kuunnellessa on tottunut siivoamaan tietynlaiset assosiaatiot pois, esimerkiksi just kaikki ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvät, niin oli kiinnostavaa, että täällä ne olikin silmien edessä tosi hienosti. Avartava kokemus.”

”Se oli huisia, että kirkkomusiikin melankolinen tunnelma toi esiin sen, millaisesta näkökulmasta Neitsyt Marian tarinaa on kerrottu, ja tässä kontrastoitiin sitä hienosti. ”

Anna: ”Aivan mieletön, rohkea ja kantaaottava projekti! Kai tiellä on lisää konsertteja tiedossa? Mun lempikohta oli alussa, kun Neitsyt Mariasta kuoriutui sieltä vuosisatojen aikana rakennettujen kulttuuristen merkitysten alta ihminen. Te vapautitte Neitsyt Marian! Amen!”

Noora Oksa: ” Selvästi tällaiselle avaukselle oli tarvetta ja tilaa. Mariana oleminen tulee vähän läheisemmäksi ja saavutettavammaksi ja merkityksellisemmäksi. Ja Maria astuu muiden naisten ja ihmisten joukkoon. Mitähän kaikkea se voi merkitä, esim. monelle vastakkainasettelulle ja erottelulle. Päällimmäiseksi jäi harras ja tosi vaikutelma ja se, että se ei tunnu olevan ristiriidassa seksuaalisuuden kanssa, onkin ilahduttavaa.”

Sanna Korteniemi: ”Kiitos hienosta konsertista! Oli ilahduttavaa kuinka tarkasti ja syvällisesti Maria-kuvaa oli tutkittu. Tuntuu että vasta konsertin jälkeen minulle on alkanut aueta eri roolien ja kuvien olemus. Etenkin se ensimmäinen vähän nunnamainen peitetty/paljas raskaana oleva Maria, jonka kohdussa ei ollutkaan mitään. Ja vielä se ledivalonännit ja Bellissima Regina -kappale. Vasta jälkeenpäin tajusin, että musiikki oli maallisesta yhteydestä. Siinä oli jotain todella vaikuttavaa. Valaistut nännipihat toi mieleen sädekehän, ja tuon rinnan paljastamisen sakraalin ulottuvuuden, syntynyt kokonaisuus oli yhtä aikaa vakava ja koominen, maallinen ja ylevä.

Projektinne liittyy yleisempäänkin keskusteluun siitä, miten taide vaikuttaa ja ottaa kantaa. Riittääkö se, että konserttiyleisö toteaa esityksen olleen "kiva"? Olitteko todella odottaneet, että yleisössä olisi ollut joku, joka olisi aidosti kyseenalaistanut tämän yhdistelmän?

Katson tietysti kokonaisuutta kuvataiteilijan näkökulmasta, ja tällaisia vaikuttamisen ja kontroversaalien lähestymistapojen mahdollisuutta jokainen taiteilija miettii. Onhan se vähän kuin taiteilijan märkä uni (jos ilmaus tässä yhteydessä sallitaan:) että onnistuisi tekemään jotain mikä todella vaikuttaisi, herättäisi vaikka pahennusta, kunhan herättäisi todellisia reaktioita, ei vain ympäripyöreää hyminää ja selkään taputtelua.”

Katri Kallio: ”Tulin ystävän kutsusta, odotin ehkä enemmän tietoista ärsyttämistä, mitä tässä ei ollenkaan ollut, mä ilahduin siitä, että se oli niin tyylikkäästi tehty ja nää kaikki ilmeisesti lähti jostain Neitsyt Marian kuvista. Se mitä meille barokkimusiikista on säilynyt, on tää kirkkomusiikki, mutta toki ne säveltäjät pölli ne melodiat maallisista renkutuksista.  Se, että kirkkomusiikissa on erotiikkaa ja aistillisuutta, ei varmaan ole yllätys kenellekään ja hirveen hienolla tavalla saitte sen sieltä esiin. Kiitos siitä.”

Anniina Seppänen: ” Kun mä näin tän projektin, niin mun eka ajatus oli että jes, mahtavaa että joku vihdoinkin tekee jotain tällasta! Mua on ihmetyttänyt ja ällöttänytkin se, että Mariassa hienointa on nimenomaan sen neitsyys ja ajattelin heti, että haluan ehdottomasti nähdä tän. Oon tosi iloinen ja kiitollinen, että te ootte tehnyt tän. Kiitos.”

”Tunnelma oli niin hieno, että se ei vaatinut väliaplodeja tai sellasta” ”Sitä vaan odotti seuraavaa tapahtumaa, koko esitys oli yhtenäistä tarinaa eikä sitä tehnyt mieli keskeyttää.”

Tuukka Haapakorpi: ”Mä katsoin tätä esitystä ei-naisoletetun näkökulmasta se, mitä mietin esityksen aikana, oli teidän suhde Mariaan semmosena nais-vertaisena meidän yhteiskunnassa. Ja suhteessa siihen, että miten te musiikillisesti tai taiteellisesti koette, että mitkä teidän mahdollisuudet on, että missä eri positioissa te voitte näyttää tätä Mariakuvaa, ja vaikuttaako teidän sukupuoli teidän suhteeseen siihen musiikkiin? Ja esimerkikisi, jos musiikin esittäjät olisi olleet miehiä ja muuten esityksen sisältö ois ollut sama, olisiko se muuttanut jotain ja mikä olisi muuttunut. Ja mitä se kertoo tämän päivän mahdollisista positioista naiselle olla osa tota musiikin historiaa.”

”Mä olin ajatellut viettää koti-illan, mutta sain sitten kaverilta vinkin tulla tänne ja mut sai liikkeelle kontrasti näissä teemoissa, selkeästi klassisen puolen musiikki, joka mun silmissä on tosi siveää ja kunnollista ja säädyllistä ja sit tää toinen puoli, joka haluaa provosoida. Mulla ei oikeestaan ollut odotuksia, mä halusin vaan nähdä, mitä te teette näillä elementeillä. Aika kilttejä oli mun makuun noi kaikki numerot.”

Iina Peltomäki: ”Tosi hienosti säilytitte sen arvokkuuden, joka tän teeman ympärillä on. Tää ei missään mielessä ollut halpa, mitä mä vähän pelkäsin, että tää vois olla.”

”Mä tulin tänne burleskiesiintyjänä ja sen katsojana ja just siksi, että mä koen, että busleskitaidetta voi hyvin levittää performanssitaiteen puolelle ja myöskin barokkimusiikin rakastajana mä nautin tosi paljon siitä, että mä sain sen mitä halusin ja jotain, mitä en oo kokenut aiemmin ja mä kiitän siitä.”

 Josef Donner: ”Tosi raikasta. Mä nyt en tiedä niin paljon asiasta, mutta ihana oli nähdä sitä riemua siitä, että voi itse päättää, mitä tekee sen musiikin ja sen visuaalisuuden kanssa. Myöskin se burleskin kauneus tuli ihan eri tavalla esiin, kun on käynyt katsomassa näitä villimpiä siinä ei tule keskityttyä sellaseen, miten kauniisti valo osuu ihoon tai miten käsi voi valaista kasvot tai viuhkat valaisee koko takaseinän. Siinä menee monet asiat ohi, kun kattoo vaan, millon seuraava vaatekappale lähtee.”

Marianna Haapakoski: ”Mä taas aistin kipua enemmän kuin riemua, tosi kiinnostava kuulla, että sulla tuli tuo olo. Mulle jäi päällimmäisenä mieleen sellanen naisena olemisen kipu ja se kauneus siinä.”

Anne Nimell: ”Yks kiinnostava elementti oli se tilan ottaminen, että asiat tapahtuu omassa rytmissään ja säännöllisesti, kasataan kamat ja sitten se sama sääntö, että tullaan istumaan ja sitten alkaa seuraava asia ja kaikella on oma aikansa ja tilansa, mikä mulla liittyy tuohon kuvastoon, että onko se Maria siellä kuvana, ja että kuka päättää siitä Mariasta ja omasta kuvastaan ja kehostaan. Herää myös kysymys teistä kaikista muista, se ei ole pelkästään Armi, joka on neitsyt Maria. Mietin semmosta kysymystä, että ikään kun jos on erilaista katsojuutta, että kun on katsojia, jotka on enemmän katsoneet burleskia tai sitten tätä musiikkia, ja vaikka tässä oli kaikki tosi orgaanista, niin tuli silti kiinnostavia hetkiä, että miten reagoi itse.

 Laura Reunanen: ”Mietin sitä, että kun lavalla on Buleski-Maria, niin sopiiko käyttäytyä yleisössä niin kun burleskikeikalla käyttäydytään, vaikka tää tila ja setup oli selkeästi niinku klasarimainen, mikä sai varmaan ihmiset olemaan hiljaa.”

”Pidin teoksen rauhasta. Burleski ja musiikki muotosivat yhdessä saumatonta, jopa yllättävän ristiriidatonta tunnelmaa. Minulle kyse oli keskiaikaisen musiikin voimalla neitsytmariamyytin ruumiskuvien esiin manaamisesta. Seurakuntamme edessä esiintyjät muuttuivat ja liittyivät osaksi kristillisen kulttuurin perimmäisintä naiskuvaa. Burleskin ruumiillisuus ja visuaalisuus tavoittivat neitsytmariamyytin kaksinaisuuden: pyhä ja puhdas & neitsyt/äitifantasia ja eroottisuus. Mielestäni nämä kristillisessä eetoksessa näennäisen vastakkaiset suunnat, halu ja pyhyys, avautuivat Armin ruumiissa kauniisti toisiinsa kietoutuneina ja ajoittain erottelun ylittäen. Tekijät framesivat teokselle feministisen ja purkavan lähdön teoskuvauksella, käsiohjelmassa ja yleisökeskustelussa. Mielestäni teos avasi neitsytmariamyytin nähtäväksi, mutta ei radikaalisti purkanut neitsytmariamyyttiä miesten luomana(?), ylläpitämänä(?) ja suppeaa naiskuvaa(?) rakentavana konstruktiona. Jäin ehkä toivomaan röyhkeyttä ja näkyjä ruumiillisuudesta, joka räjäyttää neitsytmariamyytin, pesee sillä lattiat ja jatkaa eteenpäin. Toisaalta yleisökeskustelu mahdollisti esityksen jälkeisen tilan, jonka kautta myös näihin kysymyksiin oli mahdollista palata. Arvostan kyllä myös tekijöiden valitsemaa kunnioittavaa sävyä tässä ajassa.”

Kiitos kaikille ajatuksiaan jakaneille.

[avevirgoavevos-blog]

AVE VOS!

Paitsi että ”Burleski-Maria” projektimme on kanonisoitu kollektiivisen viisauden grammataan internetiin, siitä on myös tanssittu, laulettu ja soitettu ensimmäiset koepalat pienelle yleisölle, yhteistyökumppaneille ja continuo -tutkintolautakunnalle viime perjantaina, 13.4.2018.

Kiitos paikalla olleille palautteesta ja jakamistanne ajatuksista.

Julkaisemme tässä blogissa erityyppisiä Neitsyt Mariaan, naiseuteen, naistaiteilijuuteen, äitiyteen, klassisen musiikin ja burleskin maailmaan, ennakkoluuloihin ja ennakkoluulottomuuteen liittyviä tekstejä enimmäkseen vierailija -kirjoittajilta. Ennen kuin päästämme vieraat ääneen, pohjustan juttusarjaa ajatuksilla siitä, mistä Ave Virgo, Ave Vos - projektissa on kysymys minulle ja ymmärtääkseni myös muille sen tekijöille.

AVAV on totutun kyseenalaistamista monella tasolla. Se haastaa esiintyjät ja toivottavasti myös yleisön ajattelemaan sekä naista taiteen kohteena ja tekijänä että klassisen musiikin konserttia kantaaottavana konseptina. Ave Virgo Ave Vos on paitsi ikimuistoinen taide-elämys(!), myös ajatusten herättäjä - ehkä ärsyttävälläkin tavalla. Haluamme tietää, miltä yleisöstä tuntuu, kun taide haastaa nauttijansa ottamaan kantaa: Sekä naisasiakysymyksiin, että siihen, mikä on konserttitilanteen ”oikeaa” käyttöä.

Neitsyt Marian, Pyhän Jumalanäidin ja hurskauden täydellisen ilmentymän yhdistäminen yhteiskunnallisiin teemoihin ja burleskitaiteeseen on toki pieni riskinotto. Varmasti löytyy lähimmäisiä, joille moinen on kauhistus. Kokeilemme kepillä jäätä: miten Neitsyt Mariaa saa taiteessa kohdella, ketä oikeastaan kohtelemme, kun käsittelemme Neitsyt Mariaa taiteessa? Ketä me, Detritus & Armi Von Vep kohtelemme AVAV-projektissamme ja miten?

AVAV -tutkimuskysymyksiä

Kuinka kaukana länsimaisen taiteen tuntema Neitsyt Maria on siitä pikkutytöstä, josta raamattu puhuu?

Milloin ja miksi etäisyys on syntynyt?

Millainen on taiteen tuntema nainen ja voiko käsityksemme hänestä olla yhtä omatekoinen kuin Neitsyt Maria -kuvamme?

Mitä Neitsyt Maria -myytin määrittelemään ”hyvän naisen” kuvaan liittyy ja mitä sille tapahtuu, jos Maria-kuvaan kajotaan?

Palveleeko Neitsyt Marian palvonta hänen, Jumalan vai palvojan itsensä tarkoituksia? Kenen tarkoituksia palvelee taiteen naiskuvan suodattuminen Maria-kultin läpi?

Muuttuisiko tämän päivän naisen malli, jos näkisimme Marian nykykontekstissa: teiniäitinä, joka saa näkymättömän isän lapsen?

Jos Pyhä Jumalanäiti voi olla Burleski-Maria, mitä muuta hän voisi olla?

Millaisena naista ei haluta nähdä taiteessa? Miksi?

Vaikka maailma muuttuu, jokin pysyy: vaikka naisen nykyään kuuluu olla vahva ja itsenäinen, viattomuuden ja neitsytmariamaisuuden ihannointi ja romantisointi taiteessa pysyy. Ja vaikka tasa-arvosta puhutaan paljon ja joissain yhteyksissä sen toteutumisessa ollaan pitkällä, puhutaan edelleen naistaiteilijoista, naissäveltäjistä, naiskirjailijoista ja naisfilosofeista – naiset itsekin puhuvat.

Onko naismuusikko lavalla enemmän sukupuolensa edustaja kuin miesmuusikko? Onko hän enemmän sukupuolensa edustaja kuin muusikko?

KAISAMAIJA ULJAS

Työryhmä 13.4.2018 Koneen Säätiön Kammarissa continuo -tutkinnon ja AVAV-demon jälkeen. Vasemmalta: Kaisamaija Uljas, luuttu ja konseptisuunnittelu; Milla Mäkinen, laulu; Armi Von Vep, burleskitaide; Anna-Maija Oka, laulu; Sini Vahervuo, nokkahuilut; Maija Lampela, viola da gamba

[avevirgoavevos-blog]

Tervetuloa!

AVE VIRGO, AVE VOS on Neitsyt Marialle sävellettyä musiikkia ja burleskitaidetta yhdistävä konserttiperformanssi ja vuoropuhelu naisesta taiteen kohteena ja tekijänä sekä yhteiskunnan vaikutuksesta Mariakuvaan ja Mariakuvan vaikutuksesta taiteen ja yhteiskunnan naiskuvaan. Performanssin ensi-ilta on Helsingissä 8.9.2018, joka on ortodoksisessa ja katolisessa traditiossa Neitsyt Marian syntymäpäivä. Siihen saakka julkaisemme tällä alustalla yhteistyökumppaneiden (ja rohkeuden riittäessä omiakin) tekstejä ja mietteitä projektin teemoihin liittyvistä aiheista. Tervetuloa mukaan. Projektia tukee Koneen Säätiö.

[avevirgoavevos-blog]

Säveltäjänaisen ulostulo

Kun astun sisään KONEEN-säätiön harjoitustiloihin Eirassa, odottaa minua tilanne, johon en ole täysin varautunut. Eteisessä vastassa on nuori hengästynyt nainen miltei alasti. Vain kultaiset tupsutasselit ja muutama naru peittää kehon strategiset paikat. Hämmennyn enkä tiedä miten päin olla, nytkö pitäisi kätellä ja esitellä itsensä? Onnekseni äkkään peremmällä harjoitustiloissa olevat muusikot ja pääsen livahtamaan turvaan heidän luokseen. Detritus-yhtyeen muusikkoja naurattaa hämmentynyt ensireaktioni ja he toivottavat minut lämpimästi tervetulleeksi. Eteisessä vastaan tullut nainenkin on ehtinyt pukea lämpimämmin ylleen ja esittäytyy Burleskitaiteilija Armi Von Vepiksi. On selvää, että nyt ei olla tultu ihan mihin tahansa klassisen musiikin harjoituksiin.

Olen tullut seuraamaan barokkimusiikkia ja burleskia yhdistävän Ave Virgo, Ave Vos - esityksen harjoituksia. Minua kiinnostaa naiseuden teemat: miten rohkeasti teos käsittelee naisena olemisen ääripäitä ja ristiriitoja Neitsyt Maria-myytin kautta. Janan toisessa päädyssä on äidillinen, pyhä Neitsyt Maria ja toisessa eroottis-lihallinen nainen. Miten tämä näkyy esityksessä? Millaisia rooleja, ennalta annettuja ja itse valittuja taiteilijanaisilla on? Voinko oppia tämän esityksen naisilta jotain?

Kokemusten jakaminen ja omien naiseuden roolieni pohtiminen tulee tarpeeseen. Saan säännöllisesti yhteydenottoja liittyen siihen, että olen sekä nainen että säveltäjä, enkä toistaiseksi ole ole ratkaissut miten niihin suhtautua. Minulta kysytään, miten koen ”naissäveltäjänä” olemisen tai pyydetään osallistumaan johonkin paneeliin, tutkimukseen tai teoshakuun nimenomaan naistaiteilijan roolissa. Myös tämän blogitekstin kirjoittaminen on saanut alkunsa tällaisesta yhteydenotosta. Yhteydenotot ja niistä seuraava julkisuus ovat sinänsä ihan positiivisia asioita. Uskon että kysyjät ovat vilpittömän uteliaita ja haluavat vain tuoda säveltäviä naisia esiin. Syystä tai toisesta yleensä kuitenkin ärsyynnyn näistä yhteydenotoista ja jätän osallistumatta. Tällä nimenomaisella kerralla päätin osallistua. Jos AVAV-esityksen tekijät laittavat itse itsensä likoon ja pohtivat naisena olemista taiteen kentällä, niin miksen minäkin tarttuisi härkää sarvista ja pohtisi?

Miksi ärsyynnyn, kun minua pyydetään julkisesti käsittelemään taiteilijuutta naisnäkökulmasta tai osallistumaan johonkin naissäveltäjänä? Suurin syy lienee se, että silloin koen minut laitettavan lokeroon, jota en ole itse valinnut. Lokeroihin liittyy äänensanomattomia oletuksia ja ennakkoluuloja. Jotkut oletuksista saattavat pitää paikkansa, jotkut eivät. Sukupuoli on toki yksi rakennuspalikka identiteetissä ja identiteetti puolestaan on tärkeä ammennuksen lähde taiteilijan työssä. Sukupuoli ei kuitenkaan ole ainoa tai välttämättä tärkein osa taiteilijaidentiteettiä. Se on aivan yksilökohtaista. Kun minuun otetaan yhteyttä nimenomaan naistaiteilijana, muut ikään kuin päättävät puolestani, että sukupuoli on identiteettini olennaisin osa. Omassa identiteetissäni koen sukupuolen lisäksi tärkeiksi asioiksi vaikkapa sen, että olen kasvanut suurperheessä ja muuttanut useasti lapsena. Ne ovat asioita, jotka ovat muovanneet minua sellaiseksi kuin nyt olen. Sukupuoli on helppo syy ottaa yhteyttä. Se on laiskan valinta ottaa yhteyttä. Jos sukupuoli unohdetaan, joudutaan oikeasti ottamaan ennakkoon selvää, millainen ihminen on kyseessä ja mitkä hänen kiinnostuksen kohteensa ovat.

Olen nainen ja säveltäjä ja siten edustan vähemmistöä edelleen miesvaltaisen säveltäjäkunnan sisällä. Joskus tuntuu siltä, että minulle yritetään sukupuoleni perusteella antaa jonkinlaista esitaistelijan ja naisten oikeuksien ajajan roolia. Oletetaan että säveltävänä naisena minulla olisi vahva agenda tai ainakin mielipide liittyen säveltäjien sukupuolijakaumaan. Kun minuun otetaan yhteyttä ja kysytään mielipidettäni naistaiteilijana, jään pohtimaan otettaisiinko minuun samalla lailla yhteyttä, jos aiheena olisi esimerkiksi moderni musiikkiteatteri? Vai onko minun nimeni listalla kohdassa, jossa lukee erityisosaamisen kohdalla: nainen, ota yhteyttä naiseuteen liittyvissä asioissa. Se mikä hiertää ei niinkään siis ole se, että minuun otetaan yhteyttä sen vuoksi että olen nainen ja taiteilija. Harmillista on se, että minuun otetaan yhteyttä lähes ainoastaan silloin kun naiseus on olennaista. Otetaanko säveltäjänaisiin yhteyttä monenlaisten mielenkiintoisten aiheiden tiimoilta? Tilataanko säveltäjänaisilta teoksia, joissa voi kunnianhimoisesti kokeilla ja ottaa riskejä? Vai riittääkö konserttien ja festivaalien taiteellisille johtajille se, että naisilta on ylipäänsä jokin teos mukana, niin että ohjelman naiskiintiö on täytetty?

Takaisin Eiran jugendtalon harjoitussaliin. Burleskitaiteilija Armi Von Vepista näkyy vain jalat polvista alaspäin, muun kehon peittää valtavat siniset strutsinsulkaviuhkat. Ne värisevät rytmikkään viehkosti yhtyeen soittaessa keskiaikaista tanssia rummuniskuineen. Sopraanot Milla Mäkinen ja Anna-Maija Oka laulavat Neitsyt Mariaa ylistävää laulua teorbin, viola da gamban ja nokkahuilujen säestyksellä. Unde, o suavis virgo, in te non deficit ullum gaudium. Hec omnia Eva contempsit. Nunc autem laus sit Altissimo. // Siksi, oi lempeä neitsyt; sinusta ei puutu iloa. Tämän kaiken Eeva hylkäsi. Nyt ylistys korkeimmalle! Ihailen burleskitaiteilija Armi Von Vepin taitoa olla luontevasti naisena, oman kehonsa kanssa yleisön edessä. Aivan kuin lavalla hän olisi täysin vapaa muiden ajatuksista ja oletuksista. Naisena oleminen ja sen tutkiminen tuntuu olevan hänen työskentelynsä perusta, asia, josta voi ottaa ja ammentaa. Voisinko minä oppia tästä luontevuudesta jotain? Ammentaa vastaavalla tavalla naiseudesta ja käyttää sitä materiaalina taiteessani aiheena muiden joukossa? Tai käsitellä tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä julkisesti ilman sen suurempaa kipuilua. Entä jos vähemmistön edustaminen olisikin positiivinen voimavara?

AVAV-teoksessa käsitellään naiseutta ilman valmiita vastauksia ja teoksen innoittamana naiseuden kysymyksiä voidaan pohtia monelta kannalta. Teoksessa naiseus ei näyttäydy päällekäyvänä tai aggressiivisena. Ehkä tämä liittyy siihen, että teoksen tekijät ovat itse kaikki naisia. Naiset pohtivat naiseuden rajoja toistensa kanssa, naisten kesken. En myöskään löydä AVAV-teoksesta nais-mies vastakkainasettelua tai miesten syyllistämistä. Aggressiivisuus ja vastakkainasettelu ovat asioita joihin naiseutta käsittelevä taide ja tasa-arvoa edistävät ryhmät joskus syyllistyvät. Ne ovat myös syitä siihen, miksi en ole ottanut säveltävien naisten oikeuksien esitaistelijan roolia omakseni. Tällä hetkellä koen itselleni parhaaksi tavaksi edistää tasa-arvoa nykymusiikin kentällä toimimalla esimerkkinä. Se riittää, että itse sävellän. Toivoakseni.

AVAV-harjoituksen päätyttyä jäämme keskustelemaan esityksestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Pohdimme yhdessä, miten paljon monipuolisemmin burleskitaiteilija voi käyttäytyä lavalla kuin vaikka klassisen musiikin laulaja. Milla Mäkinen kommentoi naisena olemisen ristiriitaisuutta oopperamaailmassa: ”toisaalta naislaulajan odotetaan olevan seksikäs, mutta ei saa olla liikaakaan Jos on liian avoin kaula-aukko, niin sitä ei katsota hyvällä”. Ave Virgo, Ave Vos -esityksen harjoitusten jälkeen on - nyt tulee jo toinen tässä kirjoituksessa esiintynyt trendisana - voimaantunut olo. Ei positiivisen ajattelun tavalla yltiömäisen pinnistelty olo, vaan aidon inspiroitunut ja vuorovaikutteisen rennon voimaantunut olo. Esityksen seuraamista ja keskustelua voisi pitää jopa terapeuttisena kokemuksena. Ihanaa kun näistä kipukohdista voi keskustella. Siihen Ave Virgo Ave Vos tarjoaa oivan alustuksen.

[avevirgoavevos-blog]

Jälkipuintia n:o 1

Yleisöpalaute Kirjoittaja: Marianna Haapakoski

Tulin teatteri Universumiin hieman hämmentynein mielin, sillä en oikeastaan halunnut katsella burleskia ensinäkemääni enempää. Tulin, koska halusin yrittää ymmärtää mitä Ave Virgo, Ave Vos -projektin tekijöillä on sydämellään. En tiedä ymmärsinkö, mutta olin kuulolla ja katselinkin, ihmettelin ja tutkistelin omaa sydäntäni.

Maria. Jeesuksen äiti. Ihmeellinen nöyrä Maria, joka vastaa Herran enkelin käsittämättömään ilmoitukseen Jumalan Pojan synnyttämisestä sanoen: Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit. (Luuk. 1:38). Hän on minun silmissäni kaunein mahdollinen nainen. Ihmeellinen ja esimerkillinen kuuliaisuudessaan. Rohkea ja voimakas Jumalan armosta, ei omasta tahdostaan. Samalla tavalla ihmeellinen kuin Betanian Maria Jeesuksen jalkojen juuressa. Hän, joka piti Herransa puheen kuuntelemista tärkeämpänä kuin vieraiden palvelemista, ja jolle Kristus itse antoi tunnustuksen: Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois. (Luuk. 10:42). Myös Magdalan Maria rakasti Jeesusta sydämestään, eikä syyttä: Jumalan Poika oli ajanut hänestä ulos seitsemän pahaa henkeä (Mark. 16:9). Kuinka kaunista muuten on se, miten Jeesus puhuttelee eroikäväänsä itkevää Magdalan Mariaa tyhjän haudan ulkopuolella puutarhassa kysymällä: Mitä itket nainen? (Joh. 20:15). Ehkä kauneinta mitä mies voi naiselle sanoa.

Marioiden kauneus välittyy Sanassa, joka heistä on kirjoitettu. Sana sytyttää sen ennemmin kuin kuva. Sanan kauneus on varmasti vaikuttanut myös siihen, millaisia kuvia neitsyt Mariasta on halki aikojen tapailtu. Eivät ne ole Maria, vaan ihmisten kokemuksia Mariasta. Kokemuksessa omat fantasiat, toiveet ja pelot, sekoittuvat herkästi todellisuuteen, ja kuva kertoo tekijästään vähintään yhtä paljon kuin kohteestaan. Tunnistaisiko kuvan tekijä todellisen Marian, jos hän tulisi arjessa vastaan? Sen talliin synnyttäneen köyhän ihmisen, tavallisen äidin, joka ihmisenä ei ymmärtänyt Jumalan salaisuuksia eikä siis varmasti poikaansakaan sen enempää kuin ihminen voi salattua ymmärtää. Ei hän tosiaan välttämättä ollut inhimillisesti ajatellen kaunis. Ehkä häneen sopivat jossain määrin samat sanat, joilla Jesaja kuvaa Jumalan Pojan ulkomuotoa: Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. (Jes. 53:2-3). Raamatun Marioiden kauneus on minulle Pyhän Hengen kokemisen valoa, katseen kirkkautta ennemmin kuin kehon kauneutta. Se on kohtaamisessa jaettua yhteyttä itseä suurempaan, eikä siinä ole mitään omaa. Neitsyt Marian palvominen ikuisena neitsyenä ja Pyhänä Jumalanäitinä vie huomion Jumalan Pojasta ihmiseen ja alkaa näyttäytyä ihmisfantasioiden palvontana. Onko Burleski-Maria kannanotto tuota epäjumalan palvomista vastaan?

Minusta Marian neitsyydessä ei ole mitään erityisen korostamisen tarvetta. Pyhästä Hengestä sikiäminen on todellinen Jumalan ihme, mutta melkein yhtä ihmeelliseltä tuntuu miehen ja naisen yhtymisessä tapahtuva sikiäminen. Se on paljon tavallisempaa, mutta kuitenkin lähes käsittämätöntä. Marian neitseestä sikiäminen osoittaa ennen kaikkea sen, miten ihmisille mahdoton asia on Jumalalle mahdollinen. Yhtä lailla oli ihmisten silmissä mahdotonta, että Marian sukulainen Elisabet saisi miehensä Sakariaan kanssa vielä vanhoilla päivillään Johannes Kastajan. Jumala lähetti enkeli Gabrielin kasvojensa edestä kertomaan tästäkin ihmeestä Marialle muun ilmoituksen yhteydessä: Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. (Luuk. 1:36).

Burleski-Maria oli itse asiassa lopulta aika liikuttavaa katseltavaa. Ei se pahalta tuntunut, muttei myöskään erityisen kiehtovalta. Lähinnä hämmentyneenä mietin sitä, miksi naiset tarvitsevat burleskia ja toisten naisten hyväksyvää katsetta yleisön edessä tapahtuvassa riisuutumisesityksessä voimaantuakseen. Eroottisuus on merkittävä lahja ihmisen elämässä, mutta uskon että sen kaunis tarkoitus ilmenee syvimmin miehen ja naisen suhteessa yksityisenä salaisuutena vaalittuna yhteydessä Jumalan rakkauteen. Kainous ja siveys ei ole nykyään erityisen muodikasta, mutta minusta hyvin rohkeaa, kaunista ja kunnioitettavaa niin miehessä kuin naisessa. Jotain on ensin särkynyt ihmisten välillä, miesten ja naisten välillä, vanhempien ja lasten välillä, ihmisen ja Jumalan välillä, kun tarvitaan voimaantumista. Ja voimaantumistahan tässä maailmassa todella tarvitaan. Rakkauden vajeessa me huudamme (tai kuiskaamme tai kiellämme, jos pelottaa) nähdyksi tulemista, ymmärrystä ja syliä.

Oli muuten ihana se kohta, kun Maija Lampela soitti viola da gambaa konsertin keskivaiheilla ja muuta ei ollut. Liekö ollut maalliseen vai taivaalliseen tarkoitukseen sävellettyä, en tiedä, mutta herkästi esitettyä se oli. Toivottavasti ei sentään ollut se aneiden siunaamiseen käytetty hymni! Tai jos olisikin ollut, niin tällä kertaa paremmassa yhteydessä. Vai oliko? Kaipasin Universumin pimeässä huoneessa näkymää ulos. Katselin kattoon ja olin näkevinäni tähtiä siellä. Tarkemmin tutkittuna ne paljastuivat repeilevän kattomaalin riekaleiksi.