#ota aika

[idolsgeneration]

[senseisy]

Fuck.

[barefeetwiki]

Aika Oota (Aika Ota, Aika Ohta)

[sademeow]

tää on sit kokonaan vitsi älkää vetäkö herneitä tai muitakaan palkokasveja nenään okei kaveri kehotti postaamaan tän tänne syyttäkää sitä

Riikka Purra paiskasi työhuoneensa oven kiinni raivoa tihkuen. Hän oli ollut torilla kertomassa hyvää hyvyyttään tekemistään leikkauksista ja vielä kehottanut Suomen nuorisoa, maan tulevaisuutta, menemään töihin. Sitten kaikki olivatkin uutisoineet tapahtuneesta syyttävään sävyyn. Miten he kehtaavat! Riikka puhisi. "Yritän kaikkeni mutta mikään ei kelpaa. Pitäisköhän lähteä kaljoittelemaan Teemun kanssa, se ymmärtää mua." Äkisti oveen koputettiin. Riikka nosti päätään. "Mm, sisään?"

Oven avasi Päivi Räsänen. Riikka ei voinut kuin hymyillä hieman. Hän tunsi kummallisen poltteen poskillaan, jonka hän nykyään aina tunsi nähdessään Päivin. Ehkä se oli iloa siitä, että hänellä oli niin samanhenkinen nainen työtoverina. "Mikäs sua nyt risoo? Ota tästä." Päivi heitti Riikan pöydälle Raamatun. "Tää auttaa mua aina kun ottaa päähän tää maan tilanne. Kyllä sillon kun mä olin nuori niin sitä vaan mentiin töihin eikä vikisty mistään masennuksista. On se saamatonta tää nuoriso."

Riikka nyökkäili ja hieroi ohimoaan. "Mä tänään ystävällisesti kehotin et menisivät töihin mut aivan kun olisin niitä uhkaillut helvettiin joutumisella tai jollain kun suuttuivat niin. Kuulemma ei sais enempää leikkailla."Päivi otti askeleen edemmäs ja siveli kädellään Riikan leukaa. "Eikös me kultsi sovittu, et jätetään se saksittaminen lesboille?" Hän hymyili ja hymy vain kasvoi, kun Riikan kasvoille nousi helakanpunainen hehku. "Mitä, ootko säkin nykyään joku lepakko? Pakko myöntää, aika hottista. Mä vaan oon julkisuudenkuvan vuoks näin raivohetero, saa kato enemmän viewsejä ja sillee." Päivi kumartui edemmäs. "Oikeesti mä oon rakastanu sua koko tän ajan." Riikka henkäisi, aivan häkeltyneenä koko tilanteesta. Ennen kuin hän ehti mitään tekemään painoi Päivi huulensa vasten hänen huuliaan. Naisen huulet olivat keski-ikäisen huuliksi yllättävän pehmeät ja niin makoisat. Päivin kädet alkoivat seikkailla Riikan valkoisella puserolla ja lopulta eksyivät sen alle.

sori ei enempää (100 likee tai mitä tääl ikin onkaan ja kakkos osa tulille tai jotain)

[torillatavataan]

Tiktok ja Meta eivät ole suoraan verrattavissa toisiinsa. Yhdysvalloissa, kuten EU:ssa, on lakeja jotka määrittää mitä tietoja käyttäjistä voidaan kerätä ja miten, sekä kuka näitä tietoja saa nähdä ja käyttää. Valtio tai poliisi ei voi noin vain vaatia esim. tietyn käyttäjän tietoja. Kiinassa, joka on Venäjän lailla (ehkäpä jopa pahempi) diktatuuri, lain mukaan valtiolla on oikeus yritysten kaikkeen dataan, mukaan lukien siis Tiktokin dataan, koska Tiktokin omistaa kiinalainen ByteDance. Tiktok itse on estetty Kiinassa siinä missä esim. Metan tuotteet eli sitä ei voi ladata eikä käyttää ilman VPN-yhteyttä (jonka käyttö Kiinassa on käytässä laitonta). Douyin ei ole sama sovellus kuin Tiktok, vaikka näyttääkin ihan samalta päällisin puolin.

Tiktok on tietoturvariskinä on ihan eri luokkaa kuin Meta. Tiktok on esim. jäänyt jo kiinni journalistien vakoilusta ja väitetysti käytti Tiktokia hongkongilaisten mielenosittajien tunnistamiseen. Eli todennäköisesti Tiktok vakoilee myös muita käyttäjiä kuten esim. poliitikkoja ja toisinajattelijoita. Koska Tiktok kerää ja jakaa valtaavan määrän dataa käyttäjistää, se kerää myös tietoa ihmisistä, jotka eivät käytä Tiktokia, joten esim. juuri nämä toisinajattelijakaan eivät ole siltä turvassa vaikkeivät sitä itse käyttäisi. Tiktok myös sensuroi sisältöä, joka on Kiinalle epäsuotuisaa esim. uiguurien kansanmurha, Tiananmenin aukion verilöyly, Hongkongin mielenosoitukset jne.

Yhdysvallat ei ole estämässä pääsyä Tiktokiin, vaan sen kieltäminen tarkoittaa, ettei se ole enää ladattavissa sovelluskaupoista. Jos se jo puhelimesta löytyy, niin sitä voi käyttää jatkossakin. Mikään ei myöskään estä käyttäjiä lataamasta Tiktokia jotain muuta kautta ja asentamasta sitä puhelimeen itse. Tiktok saa jatkaa Yhdysvalloissa mikäli onnistuu noudattamaan Yhdysvaltojen tietoturvalakeja eli käytännössä se täytyy myydä, jottei se ole enää kiinalaisomistuksessa ja käyttäjätiedot eivät enää ole Kiinan saatavilla.

Se, että muillakin alustoilla on disinformaatiota ja tietoturvariskejä ei ole mikään syy olla kritisoimatta ja/tai rajoittamatta Tiktokia. "Mut kun muutkin" on whataboutismia, jolla yleensä yritetään siirtää huomio kritiikin kohteesta muualle.

[karilapio]

Siis ihan oikeesti mitä vittua, miten helvetissä myt on matkahuoltokin lopettanut fyysisten sarjalippujen myynnin ja pyytää käyttään sovellusta

Mutta nämä sovellukset niin matkahuolto ku HSL ei toimi, arvostelut on aika jäätäviä tarinoita täys

Kai mä sit vaan ostelen niitä lippuja tuplahintaan yks kerrallaan, mun hermoilla ei todellakaan jännitetä joka kerta bussiin noustessa että toimiiko sovellus (+onko bussissa tilaa koska oon sitäkin nähny et ei ota kyytiin vaikka maksettu lippu se sarjalippukin on??)

TUNKEKAA SE DIGITALISAATIO PERSIISEENNE minä haluan fyysisen bussikortin saatana mikä ei tarvi mitään vitun virtaa tai nettiyhteyttä toimiakseen

[ruttotohtori]

---

Hän lohduttaa, että kokeneillakin luontokuvaajilta menee joskus pupu pöksyyn. Kerran kojusta soitettiin kuiskien, että mitä minä teen, kun karhu tulee päälle. – Sanoin, että ota valokuva, Rautiainen sanoo.

---

Rautiaisesta paras turva mustikkametsälle on ottaa lapsia mukaan. Ei siksi, että nämä on kätevä syöttää itsensä sijaan mesikämmenelle, vaan siksi, että lapset eivät ole koskaan hiljaa ja pitävät näin elämöinnillään pedot loitolla.

---

:D

[frikatilhi]

Trick or treat 📝🎃

Lukio AU, joskus hamassa tulevaisuudessa. Vain dialogia.

“Mä en ole valmis.”

“Jere, mä tiiän. Mutta nyt taitaa olla aika.”

“Mut… se on mun Fiat! Tiedätkö sä mitä kaikkee toi auto on nähny?”

“Tiiän kuule ehkä paremmin kuin kukaan.”

“Heh. Fiat on tosiaan nähny susta aika paljon.”

“Jopa vois sanoo että kaiken.”

“Mulla tulee ikävä sitä.”

“Mä uskon sen. Niin tulee mullakin.”

“Jos mä vielä vaan korjauttaisin–”

“Jere. Se katsastuksen vikalista oli pidempi kuin mun–”

“Erektio?”

“No helposti. Mä olin sanomassa että käsivarsi.”

“Huoh. Kai sä oot oikeessa.”

“Niin oon. Mut mä tiiän et se sattuu.”

“Mut ei puhuta mitään romuttamosta. Sovitaanko, että… Fiat muutti jonnekin maatilalle, missä se saa jahdata kanoja kaikki päivät?”

“Joo. Joku emäntä siellä kiillottelee sitä ja… emmätiiä, rassaa sen nappuloita?”

“Kuulostaa hyvältä.”

“No ni, annas ne avaimet sitten.”

“Ota nyt sitten. Hei, ja ai nii–”

“Joo, tärkein meinas unohtua!”

“Jukka? Vääntäydys nyt sieltä takapenkiltä, aika mennä.”

“Eiiii viiiittu.”

[arctixout]

Millon saahaan uusi horrible finnish JO meme? :)

On meinaan parasta viihdettä JO:n suomitumppufandomissa ❤️

Apua kuinka sydäntä lämmittävä kysymys 😭 kiitos nyymi ❤

Vastaus: sitten kun idea sellaiseen mun aivoista putkahtaa! HFJMt syntyy aika randomisti. Mut multa löytyy yks ei-HFJM tyylillä tehty HFJM-tier meemi jota en oo tainnu postaa tänne niin ota se palkaksi ihanasta kyssäristä <3 pus pus

[uenodivision]

Hypnosis Mic Shuffle Team, Vol. 3 (Part 3)

Six Pack

Starlight Specters:

Lana "Facade" Alarie

Itsuki "Tsuki" Kamiko

Kanade "Spooky" Alarie

Sakurai Clan:

Aranai "Ride or Die" Norikoru

Shisuta "The Saint" Heisha

Kisouna "Verdict" Yuzairu

Strange Magic:

Aoba "Guinevere" Yamamura

Kunio "James Moriarty" Chōten

Natsume "Wanderer" Kurome

MIHANASA:

Sanyu "MC Rogue" Inouye

Tasuku "Katame" Kawanoe

Ming "Miss Ming" Kawanoe

Femme Fatale:

Sayaka "Rhopalocera" Miyuki

Lola "Aphrodite" Takahashi

Kureha "Eclipse" Koizumi

Silent Tragedy:

Kanon "Mz. Hyde" Hojo

Reika "Belladonna" Aichi

Sakura "Renegade" Kito

RISE FROM DEAD

Chuohku’s Jinchū

Ritsuko "Strychnine" Okada

Kira "Huntress" Chinen

Keiko "Mangaka" Yumi

Chuohku's Justice

Boss Lady

Miho "Iron Maiden" Kobayashi

Kisouna "Verdict" Yuzairu

No Words, Just Action

The IIconics

Lola "Aphrodite" Takahashi

Aika "VeeXn" Yumi

Far from Where We Once Were

Free Spirit

Evelyn "SPIRIT" Rose

Kanade "Spooky" Alarie

Fly High, Baby!

Renowned Explorers

Criss "Paradox" Hiromi

Shian "Ready or Not" Meizono

Japan's Geek Mecca

Yummy Center

Sayaka "Rhopalocera" Miyuki

Kanra "D. Vil" Akemi

Cooking Lessons 101

The Fuzz

Wataru "Overseer" Sasaki

Seiji "Avenger" Tsukimoto

After a Long Day's Work...

Kawanoe Siblings

Ming "Miss Ming" Kawanoe

Tasuku "Katame" Kawanoe

Just Another Day in Fukuoka...

Yamamura Bros.

Aoba "Guinevere" Yamamura

Eden "Ember" Yamamura

Respect Your Brother

@kyoto-division @kumamoto-division @fukuokadivision1 @saitama-division @shizuokadivision @shinagawa-division @ota-division @akihabaradivision @minato-division01 @okinawa-division @akihabara-division03 @edogawa-division @kanazawa-division @niigata-division @fukuokadivision1 @hamamatsu-divison

[idolsgeneration]

[senseisy]

Respect.

[barefeetwiki]

Aika Oota (Aika Ota)

[hiidenneiti]

Lautapalttoo (2022) luettu:

Hurmaava historiallinen romaani, tapahtumapaikkana 1930-luvun Pohjanmaa (Kokkola) ja Helsinki. Naisten välistä rakkautta, kipuilua ahtaassa ilmapiirissä sekä kuoleman mystiikkaa.

Päähenkilö Elena on mennyt naimisiin arkkuveistämöä pyörittävään perheyritykseen; aviomies Ilmari on sulkeutunut ja taipuvainen vihanpuuskiin, anoppi Manta on eriskummallinen möläyttelijä. Kirjan alussa Elenan appiukko on juuri tehnyt itsemurhan ja asiasta täytyy tietysti vaieta.

Hiljainen arki katkeaa kun helsinkiläinen Moderni Nainen housupuvussaan (Lydia) saapuu asioimaan verstaalla, E & L rakastuvat toisiinsa ensisilmäyksellä. Tarinan kuluessa Elena hankkiutuu tekosyyn varjolla Helsinkiin ja kokee muutaman vapautuneen päivän Lydian seurassa tutustuen samalla boheemeihin piireihin, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia riittää. Kun Elenan on pakko palata Pohjanmaalle, näyttää naisten välinen rakkaus tuhoontuomitulta…… MITENKÖHÄN KÄY

Kirja oli oikein miellyttävä lukukokemus, kaikki tuntui harkitulta ja viimeistellyltä. Kieli erityisesti iski terävyydellään. Ehkä juuri kodin ja pienen perheyhteisön kuvaus oli teoksen vahvinta antia, joten kun siirryttiin Helsingin reissuun niin väistämättä kerronta vähän vesittyi. Toisaalta tämä puolivahingossa vahvisti Elenan kokemaa katkeransuloista tunnetta: kotona on rakas luonnon ympäröimä miljöö ja kummalliset mutta silti tärkeät perheenjäsenet, joista välittää, mutta se kaikki on jätettävä taakse, jotta hän voi kasvaa ihmiseksi.

Kuolema on kirjan kantavia aiheita ja sitä lähestytään monelta suunnalta. Arkkuverstaan kaltaiseen kuoleman kyllästämään paikkaan liittyy oma erikoinen stigmansa, joka tekee kaikista siellä työskentelevistä vähän outoja. Aikalaisilmiöt, kuten kiinnostus spiritismiin kiehtovat Lydiaa, joka yrittää epätoivoisesti saada jonkinlaisen yhteyden menetettyyn läheiseen. Kirjassa toistuu kuvio missä kuoleman todistaminen runtelee pysyvästi ja sen verkkoon takertuneet henkilöt eivät pysty etenemään elämässä. Tämä oli tavallaan virkistävää; teos ei tarjoile lohduttavia, yksiselitteisiä ajatuksia kuoleman hyväksymisestä, vaan se on sakea soppa.

Manta on kirjan toinen näkökulmahenkilö, ja hän nousi minun suosikikseni. Manta on hankalan vanhemman naisen perikuva, joka uskoo metsänväkeen ja kummituksiin eikä hänestä oikein ota selvää onko hän vähän höpsähtänyt vai juoksuttaa läheisiään tahallaan. Manta on maskuliininen, karkea ja epäkohtelias, mutta hänen näkökulmansa kautta saadaan ylisukupolvinen, erilainen versio Elenan tarinasta.

Sit siitä lopputwististä (kuka ilmiantoi ja miksi): tämä oli aika kova pala pureskeltavaksi. Ymmärrän täysin kirjailijan logiikan juonenkäänteessä—kukaan perheessä ei osaa puhua toisilleen, joten asiaa ei olisi voinut ratkaista ilman ulkopuolista—mutta viranomaisten tuominen mukaan teki koko jutusta niin likaisen ja uhkaavan, että se koetteli realismin rajoja. Muuten loppu oli niin makean onnelinen, että osaan kuvitella jonkun raa'empaan kuvaukseen tottuneen nikottelevan sen imelyydestä.

[dame-qui-kuovi]

FANFIC.

Yllätys yllätys Hietala. (Vuoden Hietala shippaaja🏆)

TW: itsetuhoisuus, alkoholiongelma ja masennus.

---------------------------------------------

Koskela pyöri pedissään. Teltassa tuntui jo viileältä. Syksy siis oli alkanut tehdä tehtäväänsä. Niin oli myös nikotiini. Koskela oli illalla jättänyt polttamatta ja nyt kello oli ehkä noin 5 aamuyön pintaa. Kaikki oli hiljaista, kun hän päätti nousta ja mennä ulos tupakoimaan. Sisällähän sitä muuten, mutta Riitaoja säälitti häntä. Tuo poika oli herkkä tupakansavulle. Mahtoi olla helvettiä joka päivä kärvistellä polttavien sotilaiden keskellä sodassa jota tuo pelkäsi hulluuteen asti. Koskela nojasi puuhun ja sytytti tupakkansa. Hän veti savun henkeensä ja puhalsi ulos. Päätä särki ja oli voimaton olo. Kuumeinen.

Teltan oviaukko kahisi takana. Hietanen käveli Koskelan vierelle ja kaivoi askia taskustaan. Hietanen nauroi itselleen miten tyhmältä tuntui toista seurata. Huoli kuitenkin teki mitä huoli teki.

-Ville miks et sää nuku?

-Pää huutaa tupakkaa. Mikset itse?

-Sama. Ja no mää haluisi vähä jutella.

Koskela nyökkäsi ja katsoi palavaa tupakkaansa. Oli ainakin hetken hyvä. Kylmän ilmankin hän jätti huomiotta. Molemmat olivat hiljaa kunnes Hietanen kysyi aidon oloisena:

-Onks sul jotai huoli?

-..Ei. ei mitään ihmeellistä.

-Ni, sitä.. sotaa vaan koko aja. Käy kaikille raskaaks.

Kaikista maailman asioista Koskelaa innosti vähiten puhua itsestään. Erityisesti Hietasen seurassa. Jollain tapaa Vilho kai taikauskoisesti suojeli näitä hetkiä. Kuin ne olisivat pyhiä. Turha niitä oli mielen heikkoudella tahria. Ennemmin se oli jopa loogista. Niiden juttelu hetkien oli hyvä olla irtautuminen hetkeksi kaikesta harmaasta. Tosiaan, Vilho olisi puhunut mielummin Urhosta.

-niin... Kai sinulla on kaikki hyvin?

-Mh? Mikäs mul, Mää e paljo mieti ikävii.

-hyvä.

Hietanen katseli kiinteästi vanhempaa miestä. Koskela oli hiljaa ja tuijotteli tupakkaansa. Taas tuo vaitelias mies käänsi koko keskustelun pois itsestään. Kysyäkkö uudestaan vakavammin vai kokeilla myöhemmin? Ei pitäisi painostaa. Hietanen tumppasi tupakkansa, vaikka poltto oli selvästi jäänyt kesken. Hietanen kääntyi ja otti hitaita laiskoja askelia ovelle.

-No. Öit kai sit.

-Odota.

Hietanen kääntyi takaisin häneen ja odotti kai ihmeen tapahtuvan.

-..Saattaa olla että otat komppaniasta vastuun huomenna. Taitaa minulle nousta kuume. Vähän sellainen olo.

Hietasen mieltä kaiversi pettymys, vaikka hän kyllä oli hyvin tiennyt ettei hän saisi Ville vaiteliaasta mitään irti.

-Mää ota. Mee sääki koht nukkumaa sit.

-Menen menen.

-Öit.

-Öitä.

.....

Koskela oli saanut ainakin alustavasti 4 päivää vapaata toipua. Ensimmäisenä päivänä aika oli jo alkanut kulua hitaammin. Sota ja kaikki muukin tuntui pysähtyneen. Koskela nousi istumaan pedilleen. Koko teltta oli tyhjä lukuunottamatta häntä itseään. Pojat olivat kuuntelemassa papin puhetta, jonka jälkeen jaettaisiin ansioituneille ristit. Olo tuntui heikolta. Hän ei ollut syönyt juuri mitään kahteen päivään, kun kuume vei ruokahalun. Silmien alla olevat varjot olivat käyneet yhä tummemmiksi ja kasvot sodan ja syömättömyyden tuella kapeammiksi. Posket näyttivät jo inhottavan teräviltä. Repun alta hän tunnusteli sinne kätketyn vodka pullon. Hän joi muutaman kulauksen. Ne kulaukset muuttuivat pidemmiksi. Tyhjällä vatsalla ja pullon prosenteilla ei päähän nousuun mennyt kauaa. Pikkuhiljaa sumentuva mieli ei vienyt sotaa taikka tunteita sieltä pois. Huono idea se oli aina juoda murheeseen, Koskela tiesi sen entuudestaan. Samat asiat päähän jäivät ja niitä käsiteltiin yhä huonommin. Mielessä yhä velloi hänen ja Hietasen keskustelu. Oliko Urho huomannut jotain vai miksi tämä oli yhtäkkiä kysellyt? Ja oliko Koskelan pidättäytynyt olemus vaivannut Urhoa jonka takia tämä niin nopeasti takaisin sisään lähti. Jos vain osaisi keskustella toisen kanssa vaivattomasti. Olla Hietasen huolen arvoinen. Tuon ajan ja mielenkiinnon arvoinen.

Kädet löysivät kaapista myös partateriä. Hän teki muutamia viiltoja ja jatkoi juomista. Mikään ei tekisi sellaisesta kuin Koskela oli Hietasen huomion arvoista. Hietanenkin ymmärtäisi sen viimeistään silloin jos tietäisi mitä hän luutnantin sydämessä oikein herätti. Jo nuorena Koskela oli oppinut rankaisemaan itseään niistä luonnon vastaisista ajatuksista. Hän selitteli sen olevan vain vähän vaarallisen kasuaali tapa. Nyt se edes niin pahasti tuntunut, kun mies alkoi olla kännissä.

Hietanen palasi yksikseen korsulle etuajassa. Koskela oli kuullut viimeisimmät askeleet sisäänkäynniltä ja yrittänyt nousta. Sitä hän ei kuitenkaan pystynyt tehdä huimaukseltaan tai alkaneelta humalaltaan. Hän oli vain onnistunut valahtamaan uudelleen maahan ja kaatamaan vodkan maahan. Hietanen avasi teltta kankaan ja näki ensimmäisenä Koskelan käsi veressä pedillään. Hietanen näki terän toisessa kädessä ja kaatuneen pullon maassa. Koskela katsoi hieman säihkähtäneenä Hietasta ja käänsi sitten itsensä tämän katseelta pois korjaten pullon maasta. Hietanen hivuttautui miehen luo ja polvistui tämän tasolle siirtäen vodka pullon kauemmas. Hietanen oli järkytyksestään huolimatta yllättävän päättäväinen ottaessaan terän pois koskelan kädestä ja laittoi sen taskuunsa. Hän katsoi taas Koskelaa.

-Ville mitä helvettii sää ole tehny..?

Hietanen huokaisi silmät suurina. Ääni karkasi osittain pettyneenä. Koskelan ilme värähti ja tämä nojautui kauemmas. kyyneleet olivat jo kohonneet silmiin, eikä sitä ryhdin korjaamisella enää hoidettu. Hietanen otti henkeä ja varovasti yritti vetää Koskelan kättä näkyville. Koskela vetäisi sen takaisin ja kielsi äkäisesti sammaltaen.

-Älä.

Hietanen hellitti säälien otteensa.

-Anna mu kattoa..

-Anna olla. Ihan tosi, ei tässä mitään.

Koskela puhui vaivaantuneen kireänä ja läpsäisi Hietasen käden pois. Jos Urhon tilalla olisi ollut kuka tahansa muu, olisi Koskela varmaan tönäissyt voimalla pois. Mutta se oli Urho ja Koskela pysyi paikoillaan. Hietanen jatkoi lempeämmin:

-Ville, näytä su kättäs. Jooko..? Mää halua auttaa suo

Hän otti taas Koskela kädestä varovasti ja veti sitä lähemmäs. Haavat eivät näyttäneet liian syviltä. Hän etsi lääkekaapista vanua ja sideharsoa. Hän kostutti vanua vähän vedellä. Sitten hän kyykistyi takaisin ja yritti katsoa Koskelaa silmiin.

-Saanko?

-saat.

Hietanen puhdisti haavoja niin varovasti kuin osasi. Kokoajan vilkuillen Koskelan ilmettä peläten satuttavansa. Kun se oli tehty hän otti sideharsoa ja kietoi sitä varovasti ranteen ympärille. Koskela nosti katsettaan vähän. Ei Hietaseen, mutta omaan käteensä. Hietanen solmi sidettä kiinni ja Koskela katsoi apaattisena kersantin sormien liikettä. Humala esti osan häpeästä. Tai siirsi sen moninkertaistaen myöhemmälle.

-Eikö sinun pitäisi olla jossain muualla?

Koskela kysyi hiljaa yhä suoraan katsomatta toista. Taas siirtäen huomionsa Hietasen asioihin.

-Muo ei tarvita ny missää muual ku tääl.

Koskela puri huultaan ja nojasi leuallaan omaan käsivarteensa jonka oli Hietaselle ojentanut. Oli vaikea keskittyä yhtään mihinkään. Kaikki oli sumeaa. Huimaus alkaisi pian oksettaa. Hietanen kävi yksitellen sormia huolellisesti läpi pyyhkien niistä kovaa vauhtia kuivuvaa verta. Vilho yritti keskittyä seuraamaan tätä pikkutarkkaa työtä. Tuntui typerältä kyhnöttää siinä lattialla ja porata miten elämä on kamalaa. Kaikkein vähiten hän halusi Urhoa sillä kuormittaa.

-Anteeksi.

Ville sammalsi omaa kättään vasten. Epämiellyttävä tunne siitä, että Hietasen katse oli noussut tähän ja se etsi epätoivoisena Koskelan silmiä vastaamaan niille, hiipi mieleen. Kyllä tuon silmiä olisikin katsellut, jos ei se vaan uhkaisi värjätä poskia.

-Ville, ei sun tartte mult pyyttää mitä anteeks.

-Mutta Joudut paasata-

-Älä. Sul ei oo Mittää mitä mult pahotel, ymmärräks?

Hietanen sanoi järkkymättömästi, mutta edelleen hiljaa samalla pudistellen päätöän. Koskela ei sanonut mitään, mutta nyökkäsi. Luutnantin silmät olivat punaiset ja edelleen posket kyynelissä. Hietanen pyyhkäisi ne peukallollaan pois. Koskela katseli Hietasta ääneti. Kersantti veti luutnantin halaukseensa. Humalainen Koskela oli sulaa siihen nuoremman käsiin.

-Sää oot laihtunu.

-mm.

-Ville su pitäs syörä.

-mm.

Hietanen hymyili ja matki toisen muminaa. Luutnantti taisi sittenkin olla rakastava juoppo. Tai hellyyden kipeä ilman, että itse sitä myönsi. Vasta nyt tässä lähellä Koskelan kehon lämmössä hän tajusi muistaa, että tämä oli kuumeessa ja varmaan seuraavaksi hän itsekkin.

-Mik olo sul o?

-Huimaa.. vähän

-Lepäät siin. Haluisiks sää puhua?

-niin mistä?

-..miks sää teet nii? Onks se tää sota vai jotai muut? Sää voit kerto mul, oli se sit iha mitä vaa.

Koskela nojasi taakse ja katseli Kersanttia haikeana. Tämän mieli ei kestänyt enää. Katse vaelsi tämän simillä, kaulla, hiuksissa, nenä varrella, huulilla. Luutnantin käsi nousi tämän poskelle ja peukalo harjasi tutkien miehen leuka linjaa. Suupieli nyki.

-Minä rakastan sua aivan liikaa.

Hietanen tuijotti suu vähän raollaan ja silmät häkeltyneenä. Tarkoittiko Koskela siis sellaista rakkautta? Tai miksi muuten sitä tuolla tavalla tunnustaa. "aivan liikaa". Ei, Tämä mies kärsi aivan liikaa. Siis siksikö Koskela teki itselleen... Hietanen nielaisi ja tunsi omien silmiensä vetistyvän. Hän veti Koskelan itseensä kiinni ja kietoi kädet tämän ympärille. Koskela ei vastustellut vaan nojasi tähän väsyneesti. Hietasen mieli jatkoi juoksuaan. Pieni ilon tunne piileksi jostain kaiken huolen alta. Ville tuntui oikealta juuri tässä hänen käsissään. Miten se pystyi tuntumaan oikealta, kun kaikki tässä oli vähän väärin tai oudosti. Kaikki muuttui äkkiä. Pari sekuntia sitten kun Hietanen oli toisen käsiensä "suojaan" vetänyt, oli se tehty lohduttaakseen. Nyt se tuntui anteeksi pyynnöltä, ettei itse ollut tajunnut miettiä asiaa aikaisemmin. Hietanen silitteli Villen niska hiuksia ja työnsi hellästi toisen pois.

-Ehkä su pitäs ny levätä

-anteeksi.

Villen äänestä paistoi tietynlainen halveksunta ja itse inho kun hän jatkoi.

-Lupaan, että teen tälle jotain.

-Ville lopeta.

Hietanen yhtäkkiä lähes käski. Koskela hiljeni.

-Kyl mää sen verran tiedä et sää et voi vaa lopettaa sit. Satuttaisit ittees vaa lisä. Mää en ole vihane sul. Se ei haitta.

Koskela nyökytti hiljaa ja epäuskoisena päätään. Hietanen työnsi hellästi Koskelan makuulleen. Hän epäröi, mutta suukotti Koskelaa hennosti poskelle.

-Meirä pitää jutel täst sit ku sää oot selvän taas.

....

Hietanen meni ulos ja sytytti tupakan. Hän käveli tahallaan hitaasti muiden luokse. Kauanko niillä enää siellä kesti. Hän pysähtyi yhden puun luo ja nojasi siihen. Hietanen ei ikinä ollut luokitellut itseään juuri ateistiksi taikka uskovaiseksi. Molempien puolten edustajat tarjosivat hänelle vain huvia. Yleensä hän itse mietti asian vain niin, että kyllä joku luoja varmaan oli. Mitä se tässä merkitsi? Raamatussa oli sivu tai pari, jotka kielsivät jotain hänelle nyt olennaista. Samoin Suomen laissa. Jumalasta ei tiennyt, mutta poliisille siitä vastattiin ensittäin. Kun Hietanen asiaa tunnusteli hän huomasi ettei tunteet Vilhoa kohtaan olleet muuttuneet aikaisemmasta. Hietanen käsitti ne nyt aivan eri tavalla. Entä Vera? Kyl mää oli hänee ollu.. no ihastunu kai vain. Voiks sellai ol et pitäs molemmist? Miehist ja naisist. Kai.. se sit o nii et mää ole rakastunu siihe miehee.

------------------------------------------------

[filmokosmos]

Tuntematon 55 - mutta se on Google Translate! (7/16)

RAHIKAINEN: Lehto on kaatunut. Emme löytäneet sieltä ketään.

KOSKELA: Jäätä. Eikö siellä ollut ketään?

RAHIKAINEN: Siellähän oli ulkomaalaisia. He eivät näyttäneet kaipaavan sitä. Tiedät sen. Tällaisiin paikkoihin.

KOSKELA: Onko ruumis jätetty sinne?

RAHIKAINEN: Siellä se on. Aivan nenän edessä. Konekivääri poistettiin kivun vuoksi.

KOSKELA: Rock. Rock.

ROCK: Mikä hätänä?

KOSKELA: Lehto on kaatunut. Ota tästä lähtien ensimmäinen kivääri hoitoosi.

ROCK: Se käy hyvin. Miten hän meni?

KOSKELA: Lähde ammattiin. Ei olisi pitänyt lähettää oikikseen. Olisi ollut parempi kiertää. Hyvä, että Leholle kävi niin. Se oli paras meistä kestää tuon kuoleman.

ROCK: Onnea on kahdenlaisia. Ensin onnea ja sitten huonoa. Lehdon pojalla oli vain jälkimmäinen.

ROCK: Voi hitto, se tankki ajoi juuri ohi. Tiellä on miinoja.

KOSKELA: Pankki aseman vasemmalla puolella. Jos se tietää kuinka kiertää kaivoksia, anna sen tulla. Pidä jalkaväki.

ROCK: Asia selvä.

---------

KARILUOTO: Muista pojat: Et jätä näitä vuoria. Kaikki pysyvät siellä missä ovat, tapahtuipa mitä tahansa.

HIOTETTU: Tähtää! Älä pommita niitä pilviä. Älä tuhlaa sitä kutinaa.

RAHIKAINEN: Älä käske, sotapäällikkö Mokoma.

----------

ROCK: Vanhan miehen turkki paloi siellä.

VANHA: Ahvenen karvat khiihhi. Ahvenen karvat....

SUSI: Se on myös helvetin kuolema.

ROCK: Sinä Tassu, älä ala sääliä itseäsi. Tämä ei ole pyhäkoulu. Sinun täytyy tappaa täällä helvetissä tai et jää elämään.

KOSKELA: Kuinka kävi? Heidän pitäisi antaa paholaiselle loma.

HIOTETTU: En tiedä mitään. En tiedä yhtään mitään. Minä vain puhalsin sen. Mutta minä pelkäsin Jumalaa. Olen loppujen lopuksi aika poika. Ihmettelen mikä minä oikeasti olen. Olen Suomen sankari! Se kauhea surina päässäni vain loppuisi. Eikö siinä ole mitään vikaa?

RAHIKAINEN: Olisiko tilaa jäljellä?

-------

SARASTIE: Luulen ymmärtäväni parhaiten mitä teit, koska tiedän tilanteesta eniten. Vapaudenristi tulee seuraavaan divisioonaan, ja kersantin arvosta aloitan viipymättä paperisodan.

--------

LAHTIN: Kyllä, mielestäni täällä käyttämäni vyö oli sen arvoinen. Lähes kuusinkertainen hyöty.

MÄTÄ: Se on jo se vanha, joka sekoittaa siellä. Ehkä sieltä miehet alkavat loppua.

LAHTIN: Et kuule muita miehiä siellä. Kyllä miehiä ja tavaraa riittää. Ja jos miehet loppuvat, 15 miljoonaa naissotilasta lähtee. Siellä on koulutettu myös kaikki vanhat anopit.

ROCK: Ei vittu, miten niin? Hyökkäävätkö venäläiset meitä vastaan sieltä?

LAHTIN: En tiedä tuleeko.

RAHIKAINEN: Se olisi helppo kohdistaa. Huijaus on tuttua.

VANHA: Siellä olisi hirvittäviä lähitaisteluja. Jopa Rahikainen saisi Mannerheim-ristin.

KARILUOTO: Jatketaan heti.

---------

EEROLA: Kuolema katolla. Herra Jeesus.

LÄÄKÄRI: Siellä ei ole ketään. Sulje silmäsi.

LÄÄKÄRI: Eerola loppuu pian. Yrittäisitkö edes jotain?

PASTORI: Veli, tuntuuko se vaikealta.

LÄÄKÄRI: Jeesus… Jeesus ottaa. Ota se täältä.

PASTORI: Veli, rauhoitu. Hän auttaa. Jeesus ei jätä ketään meistä. Hän vie meidät kaikki pois täältä turvaan. Jeesus on antanut sinulle syntisi anteeksi. Hän vie sinut ikuiseen iloon ja rauhaan. Aamen.