#maalaaminen

[maisseli]

Maalaaminen on sujunu lähiaikoina tosi hyvin. Jopa epäilyttävän hyvin..

[ilman-rekisteroitymista]

Miten harrastukset voivat muuttaa elämääsi?

Oletko koskaan miettinyt, kuinka erilaiset pienet asiat voivat avata elämään uusi ovia? Paras tapa löytää itsestään uutta, on aloittaa uusia harrastuksia. Harrastusten parissa ihminen on tutkitusti onnellisimmillaan. Varsinkin silloin, kun harrastuneisuus tulee hänestä itsestään.

Erilaisia harrastuksia on olemassa lukemattomia määriä. Joku tykkää urheilusta, jonka parissa voi harrastaa kaikkea juoksemisesta painimiseen tai tanssista mäkihyppyyn. Toiset taas tykkäävät harrastaa musiikkia ja voipa jonkun lempiharrastus olla, vaikkapa nettikasino.

Harrastukset ovat tutkitusti hyvästä, mutta miten ne muuten voivat muuttaa elämääsi. Tässä tekstissä paneudun tähän hieman tarkemmin.

Taiteen harrastaminen

Taide on yksi voimakkaimmista tavoista ilmaista itseään. Maalaaminen, piirtäminen tai valokuvaaminen tarjoavat mahdollisuuden purkaa tunteita ja ajatuksia visuaalisesti. Taiteen avulla voit löytää sisäisen rauhan ja kehittää luovuutta, mikä puolestaan voi parantaa mielialaa ja hyvinvointia.

Esimerkiksi monet taiteilijat löytävät inspiraatiota omista kokemuksistaan. Jos olet intohimoinen pelaaja, voit hyödyntää kasinoista saamaasi jännitystä luomalla teoksia, jotka heijastavat sitä. Kasinopelien värikkäät grafiikat ja kiehtovat teemat voivat toimia inspiraation lähteenä.

Musiikin Voima

Musiikki on toinen voimakas harrastus, joka voi vaikuttaa elämääsi. Se voi olla terapeuttista, nostaa mielialaa tai tarjota lohtua vaikeina aikoina. Musiikin kuuntelu tai soittaminen voi auttaa sinua irrottautumaan arjen kiireistä ja löytämään rauhoittumisen hetkiä.

Voit myös osallistua paikallisiin musiikkitapahtumiin tai jopa aloittaa oman bändin. Musiikin tekeminen yhdessä muiden kanssa voi luoda syviä ystävyyssuhteita ja yhteisön tunnetta. Olipa musiikkimakusi mitä tahansa, voit löytää yhteyksiä ihmisiin, jotka harrastavat myös musiikkia. Hyvien ystävien löytäminen harrastuksista onkin todellinen bonus.

Älä unohda urheilua

Urheiluharrastukset ovat varmaankin yhteiskunnan yleisimpiä harrastuksia. Urheilussa on ihmisille monia tutkitusti hyviä puolia. Ensisijaisesti ihminen voi yleensä fyysisesti paremmin, kun hän liikkuu ja kuluttaa energiaansa. Mutta on urheilussa myös muita erittäin hienoja piirteitä, joiden avulla voit saada elämästäsi enemmän irti.

Urheilu opettaa itsensä ylittämistä ja onnistumisen tunteita. Samalla se kuitenkin myös tarjoaa monesti epäonnistumisia, joiden käsitteleminen on elämässä erittäin tärkeä kyky.

Myöskin ystävien ja urheiluyhteisön voima on yksi liikunnan ja urheilun tärkeimmistä ulottuvuuksista. Kukapa meistä ei nauttisi samanmielisten seurasta pukuhuoneessa tai kentällä tekemässä asioita yhteisen unelman eteen?

Yhteisön Voima

Harrastukset voivat johtaa ystävyyksiin ja yhteisöihin, jotka rikastuttavat elämääsi. Osallistuminen eri ryhmiin, kuten taidekerhoihin, musiikkiryhmiin tai urheilujoukkueen toimintaan voi laajentaa sosiaalista piiriäsi. Kun jaat intohimosi muiden kanssa, voit oppia uutta ja löytää uusia näkökulmia.

Yhteisöjen kautta saat myös tukea ja kannustusta. Olipa kyseessä taideprojekti tai futisturnaus, ystävät ja yhteisön jäsenet voivat auttaa sinua kehittämään taitojasi. Tämä yhteisöllinen tuki voi olla erityisen arvokasta, kun kohtaat haasteita tai epäilyksiä.

Unelmien Toteuttaminen

Kun löydät intohimosi ja hyödynnät niitä aktiivisesti, avaat ovia unelmiesi toteuttamiselle. Olipa haaveesi liittyen taiteeseen, musiikkiin tai nettikasinoiden pelaamiseen, on tärkeää uskoa itseesi ja ottaa askelia kohti tavoitteitasi.

Älä pelkää kokeilla uusia asioita. Osallistu työpajoihin, hae keikkapaikkoja tai kokeile onneasi nettikasinoilla. Jokainen kokemus vie sinua lähemmäksi unelmiasi, ja voit oppia paljon itsestäsi matkan varrella.

Yhteenveto

Harrastukset ovat avain elämänlaadun parantamiseen ja itsesi kehittämiseen. Taide, musiikki ja urheilu tarjoavat mahdollisuuksia ilmaista itseään, oppia uutta ja luoda merkityksellisiä suhteita. Kun löydät itsellesi sopivan tavan nauttia elämästä, voit kokea enemmän iloa ja tyytyväisyyttä.

Muista, että luovuus ja yhteisöllisyys ovat voimavaroja, joita voit hyödyntää jokapäiväisessä elämässäsi. Älä pelkää unelmoida ja toteuttaa visioitasi. Seikkailusi voi alkaa nyt!

[meowoona]

Akvarelli - Merensydän

Aiheena oli oma teemani "mystiikka".

Merensydän on hahmoni, jonka olen keksinyt, inspiroiduttuani elokuvasta "Ponyo".

Akvarelleilla maalaaminen oli jo tuttua ja helppoa. Käytin märkää märälle ja märkää kuivalle tekniikoita.

Tämä työ on kurssini paras työ ja johon olen todella tyytyväinen.

[isokarhuni]

Lista nro 2

Näistä tulee hyvä olo:

Puman verkkarit (lämpimät, pehmoiset)

Adidaksen t-paidat (isoja)

Prisman urheilusukat (tukevia)

Black Horsen bokserit (halaa pyllyä)

Axen minttu-suihkugeeli (I can't believe I'm saying this)

Armani Acqua di Gio -hajuvesi (raikas)

Oliivi-shampoo (ei tee takkuja)

Vans-lenkkarit (ei satu)

Uiminen (tunnen itseni vahvaksi)

Musiikki (nyt maistuu Ronskibiitti, Käärijä, Tommy Cash, Kaija Koo, Teksti-TV 666)

Ystävät (ihme runkkareita)

Koti (N ja kissat - myös täysiä runkkareita)

Työkaverit (mainioita)

Kirkas taivas ja aurinko (lohdullista)

Earl Grey (always and forever)

Laulaminen (yksin)

Kompostoiminen (saa katsomaan tulevaisuuteen)

Piereskely (naurattaa)

Sauna (lämmittää ja rentouttaa)

Kalja (ilahduttaa jos ei paska lennä)

Ruuanlaitto (luovaa)

Piirtäminen ja maalaaminen (aivot narikkaan)

[vmku04]

Impasto

“Akryylimaalit ovat mulle vaikeita. Asioiden vaikeus tuntuu olevan teema tällä kurssilla, sillä mikään töistä tähän mennessä ei oo mennyt ilman hampaiden kiristelyä.” Luonnosvihko, 06.09.23

Suhtaudun akryylimaaleihin jonkinlaisella skeptisyydellä, vaikka olenkin työskennellyt niiden parissa paljon; syyksi siihen on se että ensimmäiset akryyli työni olivat aivan kamalia ja pilasin niillä ihan kunnollisia vanerilevyjä. Ehkä suhteeni akryyleihin olisi parempi jos olisin oppinut joltakulta kuinka niitä käytetään ennen kuin lähdin suuruudenhullun lailla sekoilemaan vääränlaisten siveltimien ja laadultaan kyseenalaisen maalin kanssa. 

Myöhemmin kun koitin ensimmäistä kertaa öljyvärejä en kokenut samanlaista turhautumista, sillä minulle opetettiin kuinka niitä käytetään - ja öljyväreillä saa muutenkin mielestäni kauniimman jäljen, mutta ehkä se johtuu omasta suhteestani niihin verrattuna akryyleihin. 

En ole koskenut akryyleihin muutamaan vuoteen ja mielestäni hyvästä syystä, vaatekaappini ovi kaukaisella Pärnumaalla sai tutkitusti pienet lapset itkemään, mutta se että minut pakotettiin päihittämään ennakkoluuloni ja pelkoni niiden suhteen on hyvä asia. 

Palettiveitsellä maalaaminen on mielestäni viehättävää ja hyvin rentouttavaa, sitä tehdessään ei voi ajatella samalla tavalla kuin sudilla sählätessään. Olin kesätöissä Viljo Syrjämän ateljeekodissa, niin kutsutussa Villa Villessä (kukaan ei sitä siksi aikoinaan kutsunut, paitsi Syrjämä itse, ja kieltäydyn itse käyttämästä sitä nimitystä) Syrjämä käytti maalauksissaan vallan palettiveistä; vaikkakin hänen wikipedia-sivunsa väittää “vahvojen siveltimenvetojen” olevan ominaisia hänen työlleen. Arvostan hänen töitään hyvin paljon, etenkin muotokuvia, ja olen tuijotellut niitä maalauksia useita tunteja.

Oma maalausjälkeni ei muistuta Syrjämän töitä juurikaan, mutta pidin niitä jatkuvasti mielessäni.

Valitsin sini-vihreän väripaletin, kuten suurin osa muistakin - miksi se paletti veti ihmisiä puoleensa? Itse valitsin kyseiset värit koska siinä kuvassa josta otin mallia oli lähinnä erilaisia punertavia sävyjä, ja se loi kivaa kontrastia niiden kahden välille.

Impasto tekniikassa hyvin mukavaa on se, että se voi olla hyvin vapaata ja nopeaa. Hiilityön urakan jälkeen olin todella helpottunut kun muut työt valmistuivat yhden kuvis kerran aikana. Jos minun olisi pitänyt kamppailla muiden töiden kanssa samalla tavalla ja yhtä kauan niin itku ei olisi ollut kaukana. Impaston avulla on mahdollista luoda hyvin nopeasti vakuuttavan ja valmiin näköisiä kuvia, ja minulle kuin jollakin tasolla aika kärsimättömälle ihmiselle se on idyllistä.

Olen tyytyväinen työn lopputulokseen, mielestäni onnistuin sekoittamaan värejä mielenkiintoisella tavalla ja luomaan kuvaan hyvää tekstuuria.

[ekaterinaru]

Outokummun kaivos. Havainnosta maalaaminen. Öljyväri kankaalle 70x40

[minnaikas]

Etenee (12.2.23)

Tämän viikon eteneminen kuvina. Liukuväri round 2 oli ihan vaivan arvoinen, paljon parempi nyt! Ikkunat on myös nyt sommiteltu paikoilleen, eli ensi viikolla alkaa varsinaisen sisällön maalaaminen vihdoin. Piti käydä hakemassa hiekkapaperia, kun häiritsi miten taustan ruudukko näkyi gessonkin alta. Jäi ehkä vieläkin vähän näkyviin, mutta eiköhän se sinne peity värikerrosten alle lopulta!

[kivespussirotta]

Hei tuleeko kellekään mieleen suomalaisia artisteja jotka piirtäs eläimistä (tässä tilanteessa kissoista) tilaustöitä? Joululahjaks ystävälle haluisin tilata. Kertokaa

[oneleggedflamingo]

24.06-19

Pictorem sol luceat, Sun shine painter

- Vivera Rossi

---

Finally, I can start my summer vacation for real. Last week I felt like I wasn’t present in the moment. 

I also got my first comission ever! I asked a gas station employee, if they would have use for a painting or a drawing of their building. 

And she said to me,’’sure! How much do you charge?’’

I was like, wow, this jolly employee thinks that I am a real artist and people pay to get my art. Me? Do I look like that? Do I have that serious painter vibe in my aura? Is it finally happening? I didn’t know it at the time, but I had my paint brush sticking out of my shoe, so pro tip: if you want to be taken seriously, have some art supply hanging on your person. :’D

I was confused and extremely happily surprised when I said, ‘’ I don’t know, couple of tens.’’

She asked me, ‘’what other works have you done?’’

I show her my pencil & sharpie drawings and my two acrylic paintings which stand the sunlight, ‘’I like working with colours.’’

She commented, ‘’I like your paintings. So sure, if it isn’t too pricy.’’

 ---

So apparently this is happening, i’m going to paint their building and then my painting is going to be on their wall. I’m seriously excited. :3

So go make use of your skills!

[heikurainen]

I love all of my plants very much but I have ranked them based on their suitability for instagram posts. Some plants have too big leaves or the pot is distracting. Now I’ve found a new champion 🌱 . #procreatedrawing #procreatebrushes #procreateartists #procreateartwork #piirustus #piirros #maalaus #taide #kuvataide #kuvitus #piirtäminen #maalaaminen #digitaalinentaide #procreateillustration #semirealisticartist #semirealism #semirealistic #semirealisticdrawing #characterillustrations #characterdesigns #journaling #sketchbookideas #plantlife #sketchingart #sketchbooks (paikassa Helsinki) https://www.instagram.com/p/CBRABdZj3yp/?igshid=13um0gju1k5q4

[helsinkicroquis]

Piirtäjien työvälineitä / Tools of the Artists #HelsinkiCroquis #taide #taidehalli #käsillätekeminen #Helsinki #Kaapelitehdas #sarjakuva #piirtäminen #maalaaminen #HelsinkiDIY #itsetehty (at Vapaa Taidekoulu) https://www.instagram.com/p/B7qLVOjhEUu/?igshid=1jzvrvau46d5z

[sowhowasiagain]

En näyttänyt yhtään seonneelle suihkuttaessani pihalla pinkkiä spraymaalia pahvilaatikkoon

[ikkunantakana]

Taidetta tulossa

[finnish-art-gallery]

Lady Werner, Gustaf Lundberg, Finnish National Gallery

Paul ja Fanny Sinebrychoffin taidekokoelmaan kuuluvassa pastellimaalauksessa, Kreivitär Poaton (?) (inv. S 91) on nuori nainen, jonka kasvot on kuvattu viistosti ja hieman kallellaan katsojasta oikealle. Miehustaa kehystää kaunis erilaisista kukista ja pitseistä sommiteltu reunus yhdessä huolettoman vapaana roikkuvan tummanruskean hiuskiehkuran kanssa. Hiuksista muodostuu kuin sattumalta pieniä ruusukkeita. Vaaleaksi puuteroitujen päällishiustensa peittona naisella on sinisistä pikkukukista sidottu kimppu. Kukkien kanssa samansävyinen sininen huivi toimii kuvassa katseenohjaajana. Tämänkaltainen kuvattavan käsittely on tyypillistä Lundbergin muotokuvissa, joissa hän toisti tietyt elementit vuodesta toiseen. Vain kasvojenpiirteet pyrittiin muuttamaan usein hieman imartelemalla kuvattavaa muistuttaviksi. Pastellimaalaukset ovat edustavimmillaan, kun niitä tarkastelee hieman hämärässä valossa ja tavallista pidemmältä katseluetäisyydeltä. Joissakin kohdin tätä muotokuvaa tekotapa näyttää läheltä katsottuna kömpelöltä, poskien puna on selvästi raidoitettu ja nenänympärystän iho vaikuttaa liioitellun tummalta. Ainoastaan naisen miehusta on tässä maalauksessa toteutettu äärimmäisen hienosti, ja siinä näkyy pastellimaalauksen lähes unenomainen herkkyys parhaimmillaan. Kun teoksen asettaa oletettuun aikalaisvalaistukseen, hämmästyy koko maalauksen kauneutta ja sen tekijän taitavuutta. Maalauksen on tehnyt taiteilija, joka ilmeisen tietoisesti karsi työstään pois kaiken ylimääräisen, ja kuitenkin sai aikaan suunnitellun lopputuloksen eli ihastuttavan pastellimaalauksen. Gustaf Lundberg menetti isänsä jo nuorena vuonna 1701, ja hänen kasvatuksestaan huolehti siitä lähtien isoisä, kultaseppä Fredrik Richter (1636–1714). Vuodesta 1712 hän opiskeli David von Krafftin johdolla maalausta. Lundberg matkusti opettajansa tahdon vastaisesti lisäopintoihin Pariisiin 1717, jossa hän ensin opiskeli kahden johtavan muotokuvamaalarin, Hyachinte Rigaudin ja Nicolas de Largillieren johdolla. Samoihin aikoihin Lundberg opiskeli myös piirustusta Ecole des Beaux-Artissa ja hänen maalaustyylinsä muuttui selvästi kevyemmäksi kuin David von Krafftin opetuksen aikana Ruotsissa. Vuonna 1720 italialainen Rosalba Carriera saapui Pariisiin vierailulle vuodeksi, tuoden mukanaan kokonaan uuden tekniikan ja tyylin maalata pastellimaalauksia. Lundberg pääsi tämän naistaiteilijan oppilaaksi ja omaksui pastellimaalaustyylin niin hyvin, että öljyväreillä maalaaminen sai jäädä. Pariisilaiset ihastuivat oikopäätä Lundbergin muotokuviin ja hänestä tuli Ranskan hovin suojatti, joka sai kunnian maalata myös kuninkaallisia. Erityisesti hän oli naisten suosiossa. Lundberg hyväksyttiin Carl Gustav Tessinin (1695–1770) suosituksesta Ranskan taideakatemian jäseneksi vuonna 1721. Tämä oli suuri kunnia ulkomaalaiselle taiteilijalle ja antoi hänelle samalla mahdollisuuden osallistua akatemiassa joka toinen vuosi pidettäviin näyttelyihin. Lundberg asettikin 1743 näytteille kaksi muotokuvaa, jotka hän oli maalannut kollegoistaan François Boucherista ja Charles-Joseph Nattieristä. Kilpailu Pariisissa tuon ajan muodin makuun sopivalla taiteenalalla kuitenkin koveni ja vuonna 1745 Lundberg katsoi viisaammaksi palata takaisin Ruotsiin. Tuolloin Lundberg oli asunut Pariisissa jo yli 25 vuotta ja oli itsekin jo 50-vuotias. Vanha ystävä Carl Gustaf Tessin toimi taas Lundbergin esittelijänä, ja ruotsin hovi ja salongit ottivatkin tämän pastellimaalarin avosylin vastaan. Maassa oli jo kaivattu hänenlaistaan Ranskassa koulutuksensa saanutta rokokoo-tyyliin maalaavaa maailmanmiestä ja taiteilijaa. Lundberg siis täytti aateliston odotukset, ja hänestä tehtiin hovi-intendentti, hovimaalari ja myös vuonna 1776 Kuninkaallisen akatemian johtaja. Hänen uransa johtavana muotokuvataiteilijana Ruotsissa kesti lähes 40 vuotta. Tänä aikana hän ehti maalata noin 500 työtä, joista suuri osa pastelleja. Lundbergin muotokuvansa ovat rakastettavia, suruttomia ja yleensä vailla syvempää psykologista analyysiä, eli juuri sellaisia, joita rokokoo-ajan ihmiset halusivat. Parhaimmillaan hän oli kuvatessaan nuoria naisia. Lundbergillä oli monia oppilaita, joista parhaiten tunnettu on miniatyyrimaalari Peter Adolf Hall, joka maalasi myös etupäässä naisten muotokuvia. Useimmissa Gustav Lundbergin maalauksista ei ole signeerausta eikä vuosilukua, joten niiden ajoittaminen on hankalaa. Tosin hänen tuotantonsa laatu muuttui – muiden kollegoidensa tapaan – vanhemmiten vaihtelevaksi eikä taiteilija enää saanut maalauksiinsa samaa herkkyyttä kuin parhaina päivinään. Teokset itse ovat myös muuttuneet ajan mittaan, pastellivärit ovat kuivuneet ja haalistuneet ja monien teosten alkuperäinen loisto on vain aavistettavissa. Myös tästä Sinebrychoffin taidemuseon pastellista S 91 on löytynyt konservaattoreiden tutkimuksissa muutoksia, mm. värin haalistumista ja silmin näkymätöntä hometta. Paul Sinebrychoff osti kaksi pastellia (inv. S 91 ja S 92) samanaikaisesti Bukowskin huutokauppaliikkeen välityksellä Tukholmasta vuonna 1903. Hänelle lähetettiin kuvat kolmesta pastellista, joista hän valitsi kaksi. Sinebrychoff kysyi teosten alhaisinta hintaa ja oli valmis ostamaan myös ainoastaan vain toisen. Kirjeessään hän tiedusteli kohteliaasti pastellien ikää ja sitä, että ovatko maalaukset todella Lundbergin maalaamia. Kuvista, jotka hän oli saanut, hän sai sen vaikutelman, että teokset olisi maalattu hiljattain, niin tuoreilta ja hyvin säilyneiltä ne näyttivät. Sinebrychoff tiedusteli samassa kirjeessä töiden restauroinnista ja niiden kehyksistä, sillä myös ne näyttivät hänestä uusilta ja oudoilta. Hänen mainitsemansa sininen maalikohta kehyksissä on nykyisin kultauksen peitossa. Samassa kirjeessä hän totesi kaikkien kolmen työn olevan samanlaisia ja kyseli mistä ne ovat lähtöisin. Säkeestä, jonka Sinebrychoff lähetti Bukowskille, käy ilmi, että keräilijä oli huolestunut teosten kuljetuksesta. Hän huoleti siitä, että pastellit pakattiin hyvin ja että niitä täytyi käsitellä varoen. Samalla hän halusi myös varmistua siitä, että pastellit suojattiin hyvin liialta kosteudelta. Teosten kauppasummaksi tuli yhteensä 2.200 kruunua. Nämä olivat viimeiset Lundbergin pastellit, jotka hän kokoelmaansa osti. Bukowskilta vakuutettiin, että työt ovat vanhoja ja että niitä ei ole restauroitu. Tuolloinen omistaja, joka halusi pysyä tuntemattomana, oli ostanut ne noin 20 vuotta aiemmin huutokaupasta, joka pidettiin ruotsalaisessa herraskartanossa. Henkilöiden nimet huutokauppaliike oli saanut kehyksistä, joiden taakse tiedot oli kirjoitettu vanhalla kirjoitustyylillä. Pastellin S 92, Rouva Werner os. Keilhorn, henkilöstä on löytynyt viimeaikaisissa tutkimuksissa tietoja, mutta S 91, Kreivitär Poaton, on vielä toistaiseksi täysin tuntematon henkilö. Olisiko Lundberg maalannut salaperäisen kreivittären kuvan kuitenkin jo ranskassa ollessaan? Reetta Kuojärvi-Närhi, amanuenssi Sinebrychoffin taidemuseo, 2007

http://kokoelmat.fng.fi/app?si=S+92

[b-galleria]

Raana Lehtinen: Minä ja maailma B-galleria 28.07.–15.08.2019

Minä ja maailma on sarja maalauksia, joissa haetaan yhteyttä ihmisen ja hänen ympäristönsä välillä. Figuratiivisissa teoksissa Lehtinen on pysähtynyt tarkastelemaan omaa elämäänsä. Ajatukset ja mielikuvat voivat esiintyä niissä yhtä konkreettisina kuin fyysinen todellisuus, luoden maalauksiin sadunomaisen tunnelman.

Kaikki näyttelyssä nähtävät teokset on maalattu öljyväreillä kankaalle. Lehtisen työskentelyn lähtökohtana on havainto. Hän käyttää apunaan myös valokuvia, joita yhdistelee vapaasti muistojensa kanssa. Osa maalauksista on omakuvia.

Maalaaminen on Lehtiselle prosessi, jossa vuoroin kadotaan ja ollaan läsnä. Taiteilijaa kiinnostaa rajapinta, jossa figuuri loppuu ja tausta alkaa. Aina ihminen ei tunnu päättyvän fyysisen kehonsa rajoihin, vaan jatkuvan sen ulkopuolelle, ehkä tietoisuutena. Kun meitä on samassa tilassa useampi, olemiset limittyvät ja syntyy jännitteitä. Tunteita herää.

Lehtinen on helsinkiläinen taidemaalari, joka on valmistunut Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2019. Viimeaikaisessa työskentelyssään hän on käsitellyt esimerkiksi ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita.

Lisätietoja:

Raana Lehtinen

raana.lehtinen(at)gmail.com www.raanalehtinen.com Instagram: raanaione