#kulttuuri | Explore Tumblr posts and blogs

kapitaali · 1 year ago

Photo

Kulttuurisotaa Eurooppaa vastaan

James Lindsayn esitys Euroopan Parlamentissa

Hei, kiitos kaikille. Hienoa olla täällä. Haluan ottaa kantaa johonkin mitä Tom juuri sanoi, joka on väite, että ”woken pitäisi edistää oikeudenmukaisuutta Euroopassa.”

Tässä on oikeudenmukaisuuden (engl. equity, tarkoittaa myös omaa pääomaa), miettikää vaikuttaako tämä jonkin muun sellaisen määritelmältä, josta olette joskus kuullut. Oikeudenmukaisuuden määritelmä tulee julkisen hallinnon kirjallisuudesta. Sen on kirjoittanut mies nimeltä George Frederickson, ja määritelmä kuuluu ”hallittu poliittinen talous, jossa osuudet säädetään niin, että kansalaisista tulee samanveroisia”. Kuulostaako tuo yhtään sellaiselta, josta olette kuulleet aiemmin, kuten sosialismilta?

He tulevat hallitsemaan taloutta tehdäkseeen osuuksista samanveroisia. Ainoa ero oikeudenmukaisuuden ja sosialismin välillä on omaisuuden tyyppi, jonka he jakavat uudelleen, osuuksien tyyppi. He tulevat jakamaan uudelleen yhteiskunnallisen ja kulttuurillisen pääoman taloudellisen ja aineellisen pääoman lisäksi, ja tämä on teesini kun kysymme ”mitä on woke?”.

Woke on maolaisuutta amerikkalaisilla piirteillä, jos lainaan itse Maoa sanoessani, että hänen filosofiansa oli marxismi-leninismiä kiinalaisilla piirteillä. Mikä tarkoittaa sitä, että woke on marxismia ja se on erittäin provokatiivinen lausunto. Se on jotain mitä varmasti kuulet ettei se ole, että se on jotain muuta ja että professorit ja filosofit käyttävät paljon aikaa selittämään miksi se ei ole sama asia. ”Ei, ei, silloin kun puhutaan marxilaisuudesta, puhutaan taloudesta. Tämä on yhteiskunnallista, tämä on kulttuuria. Tämä on eri asia.” Se ei ole eri asia. Haluan, että ajattelette biologisesti hetken, enkä tarkoita nyt kehoanne. Voisimme kyllä tehdä niin, mutta se on eri aihe.

Haluan teidän ajattelevan sitä, miten me luokittelemme kasvit ja eläimet, kun me tutkimme niitä. On lajeja, mutta niiden yläpuolella on eläinten heimot. On kissoja, kaikki kissaeläimet, on tiikerit, leijonat, kotikissat, leopardit, monenlaisia kissaeläimiä. Jos me ajattelemme marxilaisuutta ideologioiden heimona, silloin klassinen taloudellinen marxilaisuus on saman suvun laji. Kriittinen teoria on heimo, anteeksi laji tässä heimossa. Queer-teoria on laji tässä heimossa. Postkoloniaalinen teoria, joka piinaa Eurooppaa, on laji tässä heimossa, ja näillä kaikilla on jotain yhteistä, joka sitoo ne toisiinsa, nimeltään intersektionaalisuus, joka tekee niiden kohtelusta sellaisen, kuin ne olisivat yksi ja sama asia. Mutta itse logiikka on marxilainen.

Ja haluan vakuuttaa teidät tästä, koska Marxilla oli erittäin yksinkertainen ehdotus, mutta me eksyimme. Me luulemme Marxin puhuneen taloudesta, koska hän usein puhui taloudesta. Hän kirjoitti kirjan nimeltään ”Pääoma”. Se on erittäin kuuluisa kirja ja me ajattelemme, että no, tämä on taloustieedettä, mutta se ei ole totta. Se on totta ainoastaan pinnalta. Jos me menemmee pintaa syvemmälle, se mistä Marx puhui oli jotain muuta. Me tiedämme mikä Marxin hypoteesi oli; että meidän tulee ottaa tuotantovälineet haltuun jos me aiomme saada tuotua sosialismin kaikille kansoille, koko maailmalle.

Meidän tulee ottaa tuotantovälineet haltuun, joten tulee kysyä ”mitä hän tarkoittaa?” ja liittyykö se pääomaan. Silloin meiltä menee ohi se mitä hän tarkoittaa. Jos ajattelet, että se liittyy tuotantovälineisiin, vasaroihin tehtaissa ja sirppeihin pelloilla, silloin sinulta menee ohi se mitä Marx tarkoittaa, koska Marx selitti sen, mikä tekee ihmisistä erityisen, hänen varhaisissa kirjoituksissaan. Mikä tekee ihmisistä erityisen on, että ihminen on vaillinainen ja hän tietää olevansa vaillinainen. Hän on ihminen, jonka todellinen luonne on häneltä unohtunut, jonka todellinen luonne on sosiaalinen olento.

Ihminen on sydämessään sosialisti, joka ei tajua sitä. Ja syy siihen miksi hän ei tajua sitä on, koska talouden olosuhteet, jotka toimivat tuotannon välineiden kautta, eivät tuota tai rakenna ainoastaan taloutta, vaan hänet itsensä. Sosiaalista ihmistä ja erityisesti historiallista. Marx sanoi, että hän oli ensimmäisenä tutkinut historiaa tieteellisesti. Miten historiaa tehdään? Ihminen tekee ihmisen toimintaa, ja ihmisen keskeisintä toimintaa on taloudellinen toiminta, niinkuin hän sen näki. Ja taloudellinen tuotanto ei ainoastaan tuota talouden tuotteita ja palveluja. Se tuottaa yhteiskunnan itsensä ja yhteiskunta taas puolestaan tuottaa ihmisen. Tätä hän nimitti praksiksen kääntämiseksi. (suom. huom. Marx kutsui yhteiskunnan luomista “käytännöksi” (praksis) ja ihmisen luomista yhteiskunnan toimesta “käytännön nurinpäin kääntymiseksi”. )

Ja siten kun hän sanoo, että meidän tulee ottaa haltuun tuotantovälineet ja kun hän puhuu tehtaista ja pelloista, hän itse asiassa puhuu siitä miten me rakennamme sen mitä me olemme ihmisolentoina niin, että me voimme täydentää itsemme, jotta me voisimme saattaa historian loppuun. Ja historian lopussa ihmiskunta muistaa, että ihminen on sosiaalinen olento ja silloin meillä on sosiaalinen yhteiskunta. ”Täydellinen kommunismi, joka ylittää yksityisomistuksen”, kuten hän sen itse ilmaisi. Hän itse asiassa sanoi, että ”kommunismi kumoaa positiivisesti yksityisomistuksen inhimillisenä itsevieraantumisena”. Se on lainaus Taloudellis-filosofisista käsikirjoituksista (1844).

Joten Marx oli kiinnostunut sen kontrolloinnista, tai ymmärtämisestä ja kontrolloinnista, miten ihminen tuottaa itsensä. Hän kirjoittaa tästä yksinomaan 1840-luvulla. Erittäin syvällisesti. Miten me sen teemme? Ja hän tarkastelee taloudellisia oloja ja hän sanoo ”tässä se on”. Ja siitä me saamme taloudellisen marxilaisuuden. Ja siksi me pidämme Marxia taloustieteilijänä. Mutta Marx ei koskaan ollut taloustieteilijä. Hän oli teologi. Hän halusi tuottaa uskonnon ihmiskunnallee, joka ylittäisi kaikki ihmiskunnan muut uskonnot ja toisi ihmisen takaisin todellisen sosiaalisen luonteensa pariin. Ja tämä on Marxin todelliset kasvot.

Ja tavoitteena oli, kuten sanoin, täydentää ihminen. Joten hän sanoi, ”miten me rakennamme ihmisen tällä hetkellä?” Kaikki tämä talousanalyysi liittyy siihen, ”miten me rakennamme ihmisen tällä hetkellä?”, niinkutsutun materiaalisen determinismin avulla. Ja hän sanoi, ”No, meillä on yksityisomistuksen erityinen muoto yhteiskunnassamme. Yhteiskuntamme on järjestäytynyt yksityisomistuksen ympärille. Joten kaikki ajatuksemme on järjestetty yksityisomistuksen ympärille.” Toisin sanoen, on aivan tietynlainen yksityisomaisuuden muoto, johon porvarieliitillä on pääsy, ja sitten he järjestävät yhteiskunnan sulkeakseen kaikki muut tuohon omaisuuteen käsiksi pääsyn ulkopuolelle riistämällä, vieraannuttamalla, hyväksikäyttämällä.

Ja niin se mitä Karl Marx ehdotti oli, että taloudesta tulee välikappale, jonka avulla erottaa yhteiskunta porvariluokkaan, jolla on pääsy yksityisomaisuuden erityiseen muotoon. Ihmiset, joilla on pääsy johonkin, he haluavat pitää sen itsellään. Joten he riistävät ihmisiä ja pitävät muut poissa pääsyn ääreltä tuohon omaisuuden erityiseen muotoon. He pystyttävät luokkajärjestelmän tekemään sen. Sitä pakotetaan ideologialla nimeltä kapitalismi, joka uskoo, että tämä on oikea tapa tehdä asioita maailmassa. Ja se, mitä meidän on tehtävä, on herättää pohjalla oleva luokka, proletariaatti, maailman todellisiin oloihin sekä siihen seikkaan, että he ovat historiallisia muutoksentekijöitä. Ja saada heidät suorittamaan vallankumous ja muuttaa yhteiskuntaa niin, että meillä olisi oikeudenmukaisuus tai sosialismi. Kumpaa sanaa haluatkin käyttää, niillä on sama määritelmä.

Ottakaamme nyt askel taaksepäin. Otamme askeleen taaksepäin tästä lajista, tästä talouden lajista, ”Homo Economicus”, ja otamme askeleen taaksepäin heimoon ja tarkastelemme tätä ideaa, yksityisomaisuuden erityistä muotoa, joka erottelee yhteiskunnan ihmisiin, joilla on (porvarit), ja ihmisiin, joilla ei ole, jotka ovat luokkakonfliktissa ideologian kanssa, joka pitää heitä tässä asemassa. Ja altavastaajaluokan tulee herätä tietoisuuteen, jolla taistella tätä vastaan ja ottaa tuotantovälineet haltuun, välineet joilla tuotetaan tuota determinististä yksityisomaisuutta.

Sanotaan nyt, että muutamme luokan käsitettä, laitetaan tilalle rotu. Ja katso, saamme kriittisen rotuteorian, joka tippuu hatusta kuin tilauksesta. Erittäin yksinkertaista. Vuonna 1993 Cheryl Harris kirjoitti pitkän artikkelin Harvard Law Reviewiin nimeltä ”Whiteness As Property”. Hän selitti, että valkoisuus tai valkoinen etuoikeus on eräänlaista kulttuurillista yksityisomaisuutta. Hän sanoo, että se pitää lakkauttaa, jotta meillä voisi olla rodullinen oikeudenmukaisuus. Aivan kuten Karl Marx sanoi kommunistisessa manifestissa, jossa hän kirjoitti ”Tässä mielessä kommunistit voivat ilmaista oppinsa kahdella sanalla: yksityisomistuksen lakkauttaminen”.

Tämän takia kriittinen rotuteoria haluaa lakkauttaa valkoisuuden, koska valkoisuus on yksityisomistuksen muoto. Ihmiset, joilla on pääsy tähän yksityisomaisuuteen, ovat valkoisia, lähellä valkoisia, tai he käyttäytyvät valkoisen tavoin. Nämä ovat sanoja amerikkalaisten sanakirjoista, joilla he kuvaavat sitä miten ihmiset saavat pääsyn yksityisomaisuuteen. Ihmiset vailla sitä ovat värillisiä ja systeeminen rasismi riistää heitä. Systeemistä rasismia pakotetaan valkoisen ylivallan ideologialla kapitalismin sijaan.

Jos pidät valkoisuutta kulttuurillisen pääoman muotona, valkoista ylivaltaa siten kuin he sen määrittelevät, identtisenä kapitalismin kanssa, se on heidän uskomuksensa. He eivät usko, että valkoiset ihmiset ovat parempia. He uskovat, että valkoisilla on pääsy yhteiskunnan kontrolliin, ja että sen pitäisi pysyä valkoisilla. Vaikka et edes uskoisi siiheen, jos pelkästään tuet ajatusta idean tasolla, olet päästänyt valkoisen ylivallan ideologian ajatuksiisi.

Ja niin meillä on täysin sama järjestelmä ja tavoite: herättää rodullinen tietoisuus ihmisissä niin, että he voisivat liittyä yhteen luokkana ja ottaa kulttuurin tuotannon välineet haltuun, jotta valkoisen kulttuurin tuotanto ei enää ole dominantti tuotantotapa. Se on Euroopassa iso ihmetyksen aihe, läpi Euroopan ja Britannian kuulee kysymyksen kerta toisensa jälkeen: ”Mikä ihme on tämä amerikkalainen ilmiö orjuudesta ja sensellaisesta, joka ei sovellu maahamme. Miksi se on täällä niin suosittua?” Se johtuu siitä, että se ei liity histporiaan mitenkään. Ne ovat kaikki heidän käyttämiään tekosyitä. Se liittyy luokkatietoisuuden luomiseen, joka on valkoisuutena tunnetun yksityisomaisuuden muotoa vastaan, joka on dominanttia kulttuuria vastaan, joka voi olla tosiasia, jos olet Euroopassa.

Se on se syy. Koska siitä tulee tila, jossa ihmiset voivat liittyä yhteen ja he voivat kanavoida vittuuntumisensa ja yrittää anastaa vallan. Kirjoitin kirjan nimeltä Race Marxism ja määrittelin kriittisen rotuteorian sellaisena kuin se oikeasti on, heti kirjan ensimmäisellä sivulla. Sanoin kriittisen rotuteorian ”kutsuvan kaikkea sitä mitä haluat hallita ’rasistiseksi’ niin kauan, kunnes kontrolloit sitä”. Mutta emmekö me sanoisi samaa marxilaisuudestakin? Kaiken kutsumista ”porvarilliseksi”, kunnes se on omassa hallinnassa. Mutta nuo tarkoittavat samaa asiaa. Ne tarkoittavat täysin samaa asiaa.

Entäpä sitten queer-teoria? Miten se on marxilaista? Se on erittäin omituista. Kaikki tuo, sukupuoli, seksuaalisuus ja niin edelleen. Tom sanoi ”mikä on woke-hyökkäys? Normaalina olemisen idea”. No, queer-teoria ajattelee, että on olemassa tiettyjä ihmisiä, jotka saavat asettaa normit yhteiskunnassa. He ovat etuoikeutettuja. He kutsuvat itseään normaaleiksi. He sanovat, että tämä on normaalia. On normaalia pitää itseään miehenä ja näyttää mieheltä ja käyttäytyä miehen lailla ja pukeutua kuin mies ja syödä lihaa kuin mies ja sitten on naisia, joiden tulisi olla feminiinisiä ja kauniita ja kaikkea tätä.

Ja niin he saavat määritellä sen, mikä on normaalia. He ovat heteroseksuaaleja, joten he saavat määritellä, että heteroseksuaalisuus on normaalia ja muut seksuaalisuuden muodot epänormaalia. Ja täten on konflikti kulttuurillisessa pääomassa siitä, ketä saadaan pitää normaalina ja kuka on pervertikko tai friikki tai jokin muu termi, joka heidän kirjallisuudessaan mainitaan. Mutta teknisesti ottaen, kuka on queer, joka siis kuulostaa slurrilta, mutta he ovat ottaneet termin käyttöön ja se on nyt tekninen akateeminen termi. Se tarkoittaa identiteettiä ilman olemusta, identiteettiä, joka on tiukalla tavalla normaaliuden käsitettä vastaan, niinkuin queer-teoreetikko David Halperin määritteli vuonna 1995 ilmestyneessä kirjassaan Saint Foucault: Towards a Gay Hagiography. Minä en sitä keksinyt. En ole ekstrapoloimassa mitään. Näette, että queer-teoria on vain yksi laji marxilaisuuden heimossa.

Entäpä sitten postkoloniaalinen teoria, joka riivaa Eurooppaa kiitos Frantz Fanonin ja hänen suurimman eurooppalaisfaninsa Jean-Paul Sartren? Entäpä sitten tämä? No, se on samaa. Siinä länsi on riistäjä. Heillä on pääsy materiaaliseen ja kulttuurilliseen vaurauteen maailmassa, koska he ovat päättäneet, että heidän kulttuurinsa on oletus ja menneet ja kolonisoineet maailman ”tuodakseen muualle maailmaan kulttuuria”, niinkuin he sanovat. Ja näin riistetyt, alkuperäiskansat ympäri maailman, ihmiset joutuvat liittymään yhteen ja heidän toimintaansa nimitetään dekolonialisaatioksi. He joutuvat poistamaan jokaisen läntisen kulttuurin aspektin. Kun he tulevat Belgiaan tai Ranskaan tai Britanniaan ja sanovat ”me aiomme dekolonisoida opetussuunnitelman”, tai kun he tulevat Britanniaan ja sanovat ”me aiomme dekolonisoida Shakespearen”.

Sitä he tarkoittavat. Me joudumme poistamaan kulttuurisen merkityksen kulttuuriartifakteiltanne, koska nuo kulttuuriartifaktit itsessään ovat meitä riistäviä. Tämä on sama järjestelmä, sama laji samassa heimossa. Ja tuo heimo on marxilaisuus, joka on tapa ajatella maailmasta. Ja tavoite on aina ollut ottaa haltuun välineet, joilla tuotetaan ihmisiä, historiaa ja yhteiskuntaa. Marx uskoi vain, että tämä tapahtuisi talouden välinein. Nyt se on sosiokulttuurisin välinein.

Kehitys tähän tilanteeseen, jota joskus nimitetään länsimaiseksi marxilaisuudeksi, alkoi 1920-luvulla. Meillä oli Venäjän vallankumous vuonna 1917. Mutta vallankumousta ei tapahtunut Euroopassa ja marxilaiset hämmentyivät. Ja sitten Antonio Gramsci istui alas ja kirjoitti joitain juttuja ja Georg Lukács istui alas ja kirjoitti teoksensa ’Historia ja luokkatietoisuus’ vallankumouksen epäonnistuttua Unkarissa. Ja he kirjoittivat tekstejä, joista myöhemmin tuli kulttuurimarxilaisuus, idea siitä, että pitää tunkeutua kulttuuri-instituutioihin niiden muuttamiseksi sisältäpäin, koska länsimaisessa kulttuurissa on jotain, mikä hylkii sosialismia.

Joten meidän pitää mennä sisälle ja muuttaa kulttuuri tehdäksemme siitä sosialistista. Nykyään ei ole sallittua puhua kulttuurimarxilaisuudesta. He ovat luokitelleet sen salaliittoteoriaksi. He sanovat sen olevan antisemitististä. Se ei ole totta. Antonio Gramsci kirjoitti kirjoja. Georg Lukács kirjoitti kirjoja. Voit lukea nuo kirjat. Heillä on filosofia. Jos he eivät pidä kulttuurimarxilaisuus-nimestä, voimme käyttää nimeä, jota muut ihmiset tuohon aikaan käyttivät, länsimainen marxilaisuus. Ikäänkuin virus sopeutuisi olosuhteisiin, joissa se yrittää tartuttaa isäntää.

Se toimi maaorjayhteiskunnissa. Marxilaisuus sai vallan Venäjällä. Se sai vallan myöhemmin Kiinassa, se sai vallan ympäriinsä monenlaisissa maatalousvetoisissa feudaaliyhteiskunnissa, mutta se ei toiminut varsinaisissa kapitalistivaltioissa, koska Marx oli väärässä. Sitten useat saksalaiset Frankfurtin koulukunnasta alkoivat tutkia tätä ilmiötä syvällisemmin ja he kehittelivät ideaa pidemmälle. He kehittelivät sitä kriittisen marxilaisuuden ideaksi. He kehittelivät sen Kriittiseksi Teoriaksi.

Ja Max Horkheimer, joka kehitti Kriittisen Teorian, selitti teoriansa, ja mitä se sanoi? Se sanoi, ”Me tajusimme, että Marx oli väärässä yhdessä asiassa. Kapitalismi ei tee työläisistä kurjia. Se sallii heidän rakentaa parempaa elämää. Joten kehitin Kriittisen Teorian, koska hyvän yhteiskunnan ideaa ei ole mahdollista kommunikoida olemassaolevan yhteiskunnan termeillä”. Kriittinen marxilaisuus kritisoi olemassaolevan yhteiskunnan kokonaisuutta. Kaikki jollain tavalla tulee alistaa marxilaisen konfliktianalyysin alaisuuteen. Mutta miten sellainen suoritetaan?

He etsivät vastausta 1900-luvun puolivälissä ja syttyi toinen maailmansota. Frankfurtin koulukunta saapui Amerikkaan, joka tässä metaforassa on Wuhanin virologinen instituutti, koska marxilaiselle virukselle alettiin tehdä ”gain-of-function”-tutkimusta Amerikassa. Ja Amerikan yliopistot ottivat nämä saksalaiset professorit ja Herbert Marcuse kirjoitti 1960-luvulla äärimmäisen selvästi, vuonna 1969, että kapitalismi toimittaa tuotteet ja antaa hyvän elämän ihmisille, tekee heistä vauraita ja onnellisia ja heidän olonsa mukaviksi. Hän sanoi myös, että työväenluokka ei enää tule olemaan vallankumouksen perusta johtuen näistä asioista.

Toisin sanoen, meidän ei enää tarvitse olla vastuullisia työväenluokalle, mikä avaa ovet valtaa tavoitteleville marxilaisille ystävystyä korporaatioiden kanssa. Pomot eivät enää ole vihollinen, he ovat mahdollisuus. Koska työväenluokka ei ole relevantti. Hän sanoi, että energia on jossain muualla. Jän sanoi, että energia on rotuvähemmistöissä, seksuaalivähemmistöissä, feministeissä, ulkopuolisissa. Siellä on energiaa marxilaiselle vallankumoukselle lännessä, ei työväenluokassa.

Ja marxilaisuus kykeni näin jättämään työväenluokan taakseen. Ja mitä he tekivät? He olivat tutkineet 30 vuotta niinkutsuttua kulttuuriteollisuutta, teollisuudenalaa joka hyödykkeellistää ja paketoi kulttuuria ja myy sitä takaisin ihmisille, joilta oletetusti on riistetty se mitä se oikeasti on, nyt se on vain tyhjää ja abstraktia. Ja niin, mitä he sitten tekivät? He ottivat haltuun kulttuuriteollisuuden tuotantovälineet, koska sitä he tekevät. Ja niin he alkoivat transformoida kulttuuriteollisuutta myymään rotuun, seksuaalisuuteen, sukupuoleen perustuvaa agit proppia niinkuin se olisi oikeaa kulttuuria. Tällä tavoin me saamme käsitteet kuten kulttuurillinen omiminen, kulttuurillinen relevanssi, kulttuuri sitä, kulttuuri tätä, kulttuuri mitä vain.

Ja se kaikki tarjotaan pastissina, se tarjoillaan pilkkana siitä mitä oikeasti tapahtuu. Tämä kaikki on kehittynyt Amerikassa äärimmäisen rodullistetussa kontekstissa. Ja se kehittyi woke-muotoiseksi identiteettiperustaiseksi marxilaisuudeksi, kokoelmaksi marxilaisia lajeja. Tämä kaikki toimii samalla toimintaperiaatteella, mutta sijoittuu erilaisiin… ja käytän tässä saksalaista termiä, ”volkeihin”. LGBTQ on volk. Siihen perustuu volk-identiteetti ja heistä tulee aktivisteja.

Mustien yhteisö on volk. Mistä tiedän? Koska niin W. E. B. Du Bois sanoi sen olevan, kun hän loi perustan kriittiselle teorialle. He ajattelevat itseään kansallisvaltioina. Eikö heillä kaikilla ole liputkin? Eivätkö he kanna niitä lippuja kuin siirtomaavallat? Eivätkö he ripustakin niitä kaduille? He pitävät itseään valloittajavaltioina, mutta liitossa keskenään samalla tavoin kuin eri siirtomaavaltojen uhreiksi joutuneet siirtokunnat, jotka pyrkivät vapauttamaan itsensä länsimaiselta sivistykseltä.

Ja näin meillä on länsimainen marxilaisuus, joka saa monia muotoja, mutta jolla on yksi kaiken ylittävä tulokulma. Ja heidän käyttämänsä tulokulma, aloitin sanomalla, on maoistinen, ei pelkästään marxilainen. Tiedätte, että teoria on marxilainen. Se on vain kehittynyt eri lajeiksi, jotka hyökkäävät länttä vastaan sen heikoimpiin kohtiin meidän suvaitsevaisuuden, hyväksynnän, avoimuuden, anteliaisuuden kautta, parhaimpien piirteidemme kautta. Ne asiat, joista meidän tulisi olla ylpeitä, ne asiat joista me olemme ylpeitä.

Mao Zedong tiesi miten käyttää identiteettipolitiikkaa. En tiedä miten te opiskelette Euroopassa, mutta Amerikassa meillä on erittäin punaiseksi pesty koulujärjestelmä. Voitaisiin sanoa, että kommunistit ovat repineet koulujärjestelmästä pois kaiken kommunismin. Siitä ei Amerikassa kuule yhtään mitään. Joten me emme koskaan saa oppia Maosta ja ehkäpä ette tiedä tätä, mutta sanon tämän amerikkalaisille yleisöille ja he ovat järkyttyneitä. Mao käytti identiteettipolitiikkaa, hän loi Kiinaan kymmenen identiteettiä, viisi niistä hän nimesi punaisiksi kommunismin puolustajiksi. Viisi hän nimesi mustiksi fasisteiksi.

Ja hän luokitteli ihmiset näihin identiteettikategorioihin. Sillä ei ole väliä mitä ne luokat ovat. Tottakai, kun he olivat kommunisteja, siellä oli asioita kuten vuokraisännät ja rikkaat maanviljelijät ja tällaista. Oikeisto oli paha kategoria jo itsessään, konservatiivi, kaikki nämä olivat pahoja. Pahat vaikutteet. Saatoit olla paha vaikute jollekin pelkästään ajattelemalla vääriä asioita tai sanomalla vääriä asioita milloin tahansa, tai koska valtio vain päätti, että se ei pidä sinusta. Nämä ovat pahoja kategorioita. Ja jos olet pahassa kategoriassa, tärkeää on tajuta, että lapsesi ovat myös pahassa kategoriassa oletuksena. Joten he luovat sosiaalista painetta lapsille identifioitua vallankumouksellisiksi, jolloin he saavat punaisen identiteetin, kommunistisen identiteetin, hyvän identiteetin ja sitten heidät palkitaan siitä.

Ja nuoret johtivat vallankumousta Kiinassa, koska Mao käytti identiteettipolitiikkaa lapsiin kouluissa. Tämän pitäisi tuntua teistä todella epämukavalta, koska ainakin meillä USA:ssa kerromme lapsillemme, että valkoinen on paha, valkoinen on riistoa. Automaattisesti satutat muita olemassaolollasi. Mutta jos muutut queeriksi, me juhlimme sinua.

Ja sitten luodaan radikaali armeija, joka identifioituu sukupuolivähemmistöihin ja seksuaalivähemmistöihin seitsenvuotiaana. Heitä voi johdatella lääketieteelliseen sukupuolenvaihdokseen antamalla heille murrosiänestolääkitystä, mistä tottakai lääketeollisuus hyötyy. Seitsenvuotiaana, vanhempien selän takana. Tälle kaikelle on syynsä. Se on sama ohjelma, jota Mao Tsetung käytti radikalisoimaan nuoria Kiinassa. Ainoana erona on, että identiteettikategoriat ovat muuttuneet. Se on maolainen kulttuurivallankumous amerikkalaisilla piirteillä, jota viedään maasta Eurooppaan.

Ja samalla tavalla kuin kriittinen rotuteoria on saapunut Eurooppaan, vaikka se ei käy järkeen, se tulee Eurooppaan siitä huolimatta. Ja teilläkin tulee olemaan kulttuurivallankumous. Teillä oli eräänlainen oma versionne vuonna 2020. George Floyd kuoli Minnesotassa, mikä ei liittynyt mitenkään teihin ja teidän patsaitanne revittiin alas Euroopassa. Täyttä sekoilua. Sillä ei kuitenkaan ole väliä. Pointti on tuhota länsimainen sivilisaatio sisältä käsin. Käyttäen maolaisia tekniikoita. Viiminen pointti Maosta, jotta saan tuon pointin ajettua läpi.

Mao sanoi vuonna 1942, että tämä Kiinan muuttamisen kaava oli nimeltään Yhdistä Kritisoi Yhdistä. Ensin yrität luoda halun yhdistää kansa. Sitten kritisoit ihmisiä siitä, että he eivät saa sitä aikaan. Sitten tuot heidät yhteen uuden standardin alaisuuteen. Kuulostaako se yhtään siltä, mitä teille ollaan tekemässä? Mutta käytetyt sanat ovat erit. Me käytämme sanoja kuten inkluusio ja joukkoon kuuluminen, että on jokin mihin kuulua. Me vain haluamme inklusiivisia tiloja, mutta valitettavasti teillä on rasistisia ideoita ja meidän tulee kritisoida teitä siitä, te joudutte kritisoimaan itseänne siitä. Teidän pitää opiskella, shui shei, niinkuin mandariiniksi sanotaan, juuri niinkuin Mao sen sanoi. Ja sitten me voimme yhdistää teidät uuden standardin alle, jota Mao kutsui sosialistiseksi kuriksi, jota me emme lännessä niele. Lännessä me kutsumme sitä inkluusioksi.

Ja niin meillä on täm�� uusi ohjelma ja inkluusion sisällä, tai oikeastaan inkluusion yläpuolella meillä on kestävyys. Meillä on kestävä ja inklusiivinen tulevaisuus. Näen Agenda 2030:n täällä, ja sen päällä on ruksi. Kestävä ja inklusiivineen tulevaisuus on uusi sosialistinen standardi, että meillä olisi vapaus sosialistisen kurin alaisuudessa. Ja Mao sanoi, että se tapa, jolla tämä tulee toimimaan, sitä hän kutsuu demokraattiseksi sentralismiksi. Me kutsumme sitä sidosryhmäkapitalismiksi.

Ja otan Maailman Talousfoorumin kohteekseni, koska se on se joka tätä kaikkea koordinoi. Otan YK:n kohteekseni, koska se myös koordinoi tätä. Woke on siis marxilaisuutta. Sitä ajetaan maolaisella kulttuurivallankumouksella. Se käyttää amerikkalaisia identiteettikategorioita. Ja vaikka jotkut niistä eivät toimi Euroopassa, takaan teille, että koloniaalinen aspekti toimii. He tulevat löytämään teidän heikkoutenne, he tulevat sovittamaan teorian sille, koska se on kuin virus joka kehittyy isäntäänsä ja Eurooppa on suuressa vaarassa.

Viimeinen asia, jonka mainitsen on kaksiosainen. Kun siedätte marxilaisten provokaatiota, marxilainen strategia on aina samantyyppinen, sitä kutsutaan keskitason väkivallaksi. He eivät iske täysimittaisella bolshevikkihyökkäyksellä kovin usein. Se on keskitason väkivaltaa, mitä he yllyttävät. Mikä tarkoittaa, että jos annat periksi ja teet kuten Jean-Paul Sartre sanoi hänen esipuheessaan Frantz Fanonin jälkikolonialistiseen ’Sorron yöstä’-kirjaan. Hän sanoi, että väkivalta on tulossa. Euroopan on parasta antaa se pois niin, että he eivät tapa teitä. He murhaavat teidät ja vievät sen pois tai ehkäpä he antavat sen pois, antavat kulttuurinne pois, antavat pois maanne ja he antavat teidän elää. He ovat tulossa noutamaan teidät ja se Euroopan pitää oppia. Sitä hän sanoo ’Sorron yöstä’ esipuheessa. Voit lukea sen itse, mahdollisesti alkuperäisenä ranskalaisversiona, jota minä en osaa lukea.

Ja mielestäni tämä on se polku, jota Eurooppa on kulkenut. Joten voitte antaa periksi, se on eräs puoli, koska he ovat provosoineet keskeltä ja voitte reagoida ja ylireagoida, josta surullista kyllä Euroopalla on rankka historia viime vuosisadalta ylireagoinneissa, ja jos ylireagoitte, mitä he tekevät? He aseistavat ylireaktionne vuosisadaksi eteenpäin ja saavat moraalisen ylivallan niin, että te päädytte antamaan sen pois myöhemmin jokatapauksessa. Joten teidän pitää seistä selkä suorana periaatteidenne kanssa, mutta te joudutte tekemään niin viekkaasti. Te joudutte ymmärtämään sen, että teitä provosoidaan, mikä tarkoittaa että ette saa reagoida provokaattorin sitä halutessa. Te joudutte voittamaan heidät viekkaudessa, mikä ei ole mahdollista ellette tiedä diagnoosia ongelmaanne.

On olemassa puolalainen sananlasku, ”älä koskaan yritä parantaa sitä mitä et ymmärrä”. Woke on marxilaisuutta, joka on kehitetty hyökkäämään länttä vastaan. Jos et ymmärrä tuota, et toimi oikein, et paranna sitä ja se valloittaa maanne. Se valloittaa kaiken Euroopan ja meillä on erittäin, erittäin pitkä kestävä ja inklusiivineen tulevaisuus vailla minkäänlaista vapautta, koska tavoite on tehdä meistä niinkutsuttuja globaaleja kansalaisia. Oletteko kuulleet tätä termiä?

Se termi on hevonkukkua. Ei ole mitään globaalia suvereenia valtiota, joten ei ole mitään globaalia kansalaisuutta. Ei ole mitään suhdetta, koska ei ole johtajaa ja me emme halua maailmanvaltiasta. Se on höpöhöpötermi. Mutta he kertovat, jos oikeasti luet heidän kirjallisuuttaan, mitä globaali kansalainen tarkoittaa. Se on joku, ja tämä ei ole vitsi, he sanovat sen itse, se on joku joka tukee YK:n Agenda 2030:n seitsemäätoista kestävän kehityksen tavoitetta. Se on globaali kansalainen. Ja he sanovat, ”mitkä ovat globaalin kansalaisen oikeudet?” Tämä on kirjasta, joka kertoo globaalin kansalaisen koulutusjärjestelmästä, kahden vuoden takaa. Mitkä ovat globaalin kansalaisen oikeudet? Ja vastaus yhtä kappaletta myöhemmin on ”Globaalissa kansalaisuudessa me emme ole kiinnostuneita oikeuksista. Se liittyy enemmän globaaleihin velvollisuuksiin.” Toisin sanoen, se on orjuutta.

Tämä on länsimaisen maailman historian käännekohta. Malli, jota kohti he pakottavat, käyttäen tuon paikan keinoja ja mekanismeja, on se malli, jonka me näemme Kiinassa. Jos haluat tietää miltä tulevaisuus näyttää, jos me emme pysäytä wokea, katso Kiinaa! Katso sosiaalista luottopistejärjestelmää. Katso alistamista. Katso ihmisten katoamista väärien mielipiteiden vuoksi! Eräs suurimmista miljardööreistä, Jack Ma, sanoi väärän asian valtiosta ja hän katosi. Miljardööri.

Jos haluat tietää miltä Euroopan ja Amerikan ja minkä tahansa maan tulevaisuus näyttää, se on Kiina, se on se malli. Joten meidän on taisteltava wokea vastaan, mutta wokea vastaan taistellaksemme meidän tulee ymmärtää sitä, ja lopetan tähän esittämällä teesini uudelleen. Woke on marxilaisuutta, joka on kehitetty länttä vastaan, ja se on ollut tähän asti menestyksekäs, koska me emme tunne vihollistamme. Me emme voi nimetä vihollistamme, ja olen tullut tänne nimeämään vihollisemme. Joten kiitos teille ajastanne ja huomiostanne, kun sain niin tehdä.

youtube

https://kapitaali.com/kulttuurisotaa-eurooppaa-vastaan/

#Karl Marx #kulttuuri #kulttuurisota #marxilaisuus #marxismi #woke #demokratia #Kategorisoimaton

0 notes

kapitaali · 2 months ago

Photo

Symbioottisen kulttuurin strategia

kirjoittaja: Richard Flyer

En puhu bakteerien viljelystä. Itse asiassa bakteerien kasvattaminen on paljon helpompaa kuin ihmisten kasvattaminen yhteisölliseen ajattelutapaan!

Tänään haluan antaa yleiskatsauksen symbioottisen kulttuurin taustalla olevasta ”liimasta”. Se on oikeastaan kulttuurin muutosstrategia, elämäntapa, joka alkaa meistä jokaisesta — jokaisessa paikallisyhteisössä. Se ei ole mikään taivaan tuuliajolla haaveilu, sillä se perustuu neljänkymmenen vuoden kokemukseen ruohonjuuritason yhteisöjen rakentamisesta.

Tulevina kuukausina julkaisen videoita, haastatteluja, postauksia ja jopa runoutta keskeisen ajatuksen ympärille.

Olen myös innoissani voidessani jakaa kanssanne kirjani, Birthing the Symbiotic Age: Ancient Blueprint for a New Creation viikoittaisena sarjana täällä Substackissa. Julkaisen kaksi ensimmäistä osaa (kolmesta) ilmaiseksi, jotta voimme jatkaa yhteisömme rakentamista yhdessä.

Viime vuoden aikana, kun olen keskustellut ja tavannut ihmisiä, muutoksentekijöitä ja verkostoja, jotka haluavat muuttaa yhteiskuntaa, olen kuullut kaksi toisiinsa liittyvää kysymystä.

Muistakaa, että ”hajota ja hallitse” on toiminut useimmissa yhteiskunnissa, joissa ryhmät taistelevat toisiaan vastaan sen sijaan, että ne liittyisivät yhteen yli rotuun, uskontoon, politiikkaan, luokkaan, sukupuoleen jne. liittyvien rajojen. Se on vain ollut endeeminen osa ihmisyyttä.

Vaikka tämä on ollut totta, vastaus kysymykseen, voiko ihmiskunta yhdistyä, on edelleen yksiselitteinen KYLLÄ. Ihmiskunta voi, ja se on itse asiassa yhdistynyt monissa esimerkeissä, joista kerron. Ja se on yllättävän suoraviivaista. Näytän teille käytännön keinoja tuoda paikallisyhteisöt yhteen, erimielisyyksistä ja puhkeavista sodista huolimatta.

Jaan näitä tarinoita ja periaatteita Substackissa viikoittain. Niille teistä, jotka haluavat toteuttaa tämän symbioottisen kulttuurimuutosstrategian ja yhdistää paikallisyhteisönsä, opetan, miten se tehdään.

Paradoksi on tämä: globaaleja ongelmia ei voi ratkaista globaalisti, vaan ne on ratkaistava paikallisesti — ja työskenneltävä niin, että paikalliset yhteisöt voivat kasvattaa tätä uutta kulttuuria samanaikaisesti ja maailmanlaajuisesti, alhaalta ylöspäin. Ymmärrän — ehdotan tervejärkistä yhteiskuntaa, minun täytyy olla hullu! Viime viikon postauksessa korostettiin, miten Sri Lankassa sijaitseva Sarvodaya on jo saavuttanut tämän merkittävän saavutuksen — se on moniulotteisen (yhteisöjen sisällä ja niiden välillä tapahtuvan) verkostokasvun malli, joka on kehittynyt 5 000 paikallisen, bioregionaalisen ekosysteemiverkoston muodostamaksi kansalliseksi verkostoksi. Ja Sarvodaya leviää myös fraktaalisesti, koska he löysivät taustalla olevan mallin, joka perustuu siihen, mitä kutsun muinaiseksi suunnitelmaksi, joka on toistettavissa.

Tulevina kuukausina jaan tämän suunnitelman ”salaisen ainesosan”, sillä se ei oikeastaan ole salainen, se on vain kätketty materialistisen kulttuurin hälyyn.

Symbioottinen kulttuuri heijastaa tätä uutta ajattelutapaa paikallisyhteisön rakentamisesta ja uutta elämäntapaa — uutta yhteyden kulttuuria. Paradoksi: se on muinainen suunnitelma uutta luomista varten! Sen sijaan, että rakentaisit oman erillisen organisaatiosi siilona, rakennat ekosysteemiverkostoja, jotka koostuvat olemassa olevista paikallisista johtajista ja heidän järjestöistään, yrityksistä ja paikallishallinnosta — yhdistät kussakin yhteisössä olevan Hyvän tehokkaaksi järjestelmämuutoksen voimaksi — mallintaen sitä, mitä tapahtuu luonnon ekosysteemeissä.

On paljon enemmän meitä yhdistävää kuin erottavaa. Jäljempänä kuvatut yleismaailmalliset periaatteet ja arvot ovat pitäneet yhteisöjä koossa jo yli 3 000 vuoden ajan. Kutsumme tätä symbioottisen kulttuurin DNA:ksi. Kriteereinämme on niiden yleismaailmallisuus: voisimmeko löytää yhteisymmärryksen eri kulttuurien, uskonnollisten ja hengellisten kehysten sekä maallisen ja kansalaiskulttuurin välillä sekä eri maailmankatsomusten välillä?

Vastaus on KYLLÄ — meillä oli itse asiassa koko yhteisön laajuinen kokous (lähes kaksikymmentä vuotta sitten), johon osallistui johtajia ja keskivertokansalaisia ja jossa keräsimme kollektiivista tietoa yhteisistä periaatteista ja arvoista.

Olemme historian ”kaikki miehet kannelle”-hetkellä, jolloin meidän on asetettava nämä periaatteet ja hyveet etusijalle elämässämme riippumatta siitä, miten muut toimivat. Symbioottisen kulttuurin DNA on se, mitä ”ruiskutetaan” (sekä ruumiillistamisen että kulttuurisen meemin kautta) niihin bioalueellisiin verkostoihin (symbioottisiin verkostoihin), joita rakennamme kunkin yhteisön 12 yhteiselle tarpeelle (ks. alla).

Kyse ei ole vain ulkoisesta verkoston rakentamisesta, tuolla jossain — kyse on siitä, mitä tapahtuu sisällämme. Haluammeko olla Yhdistäviä vai Jakavia?

Symbioottisen kulttuurin ydin on siis tarkoituksellinen ja tietoinen molemminpuolinen hyöty, joka toteutuu kaikessa vuorovaikutuksessamme. Vaikutukset säteilevät sinusta ulospäin, kun käymme läpi tavanomaisia päivittäisiä vuorovaikutussuhteitamme: aloitat itsestäsi, perheestäsi, naapurustossasi, lähipiiristä olemassa olevissa organisaatioissasi ja sen jälkeen rakennat monisäikeisiä (mykiö-) verkostoja bioalueellasi.

Näin ”Hengen” aidosta sisäisestä uudistumisesta tulee perusta paikallisyhteisön uudistumiselle.

Koostimme yhteisön yhteisiä toiminta- ja rakennusperiaatteita siitä, miten todelliset yhteisöt toimivat, ja seurasimme ”muinaisen mallin” linjaa — Jeesuksen vuorisaarnan opetuksesta Mahatma Gandhin kylätaloudelliseen kehitykseen perustuvaan talouskehitykseen ja nykypäivän Sarvodaya-liikkeeseen Sri Lankassa. Esimerkiksi kultainen sääntö on periaate, joka löytyy lähes jokaisesta kulttuurista, uskonnosta ja ajasta. Se on todella suoraviivainen, eikä teoreettinen — sillä kyse on soveltamisesta ja ruumiillistamisesta. Kultainen sääntö liittyy jokaiseen vuorovaikutukseen, joita meillä on toisten kanssa, missä tarkoituksellisesti HARJOITETAAN tietoista molemminpuolista hyötyä tai symbioosia kussakin tilanteessa.

Kyse ei ole uskosta, vaan teoista. Siitä tulee uusi elämäntapa. Tässä on joitakin näistä periaatteista:

Me kaikki uskomme, että arvot ovat tärkeitä, mutta ne eivät ehkä ole etusijalla siinä, miten elämme elämäämme. Symbioottinen kulttuuri on pyrkimys rohkaista koko yhteisöämme ”noudattamaan puheitamme” samalla kun käytämme käytännössä näiden arvojen ”energiaa” rakentaessamme yhteisöä 12 yhteisen tarpeen alueella. Nämä yhteiset arvot ovat peräisin yhteisöltä saadusta palautteesta (joukkoistettu kollektiivinen älykkyys) ja tarkastelemalla monien yhteiskunnallisten instituutioiden ”ydinarvoja”, kuten Rotaryn kaltaisten palveluryhmien, yritysten, Yhdysvaltain armeijan, poliisilaitosten, kolmannen sektorin, uskonnollisten ryhmien jne. arvoja.

Rakennamme yhteisöpohjaisia symbioottisia verkostoja kahdellatoista sektorilla, joita kutsumme yhteisiksi tarpeiksi, eli sellaisilla yhteisön osa-alueilla, joista ihmiset ovat jo innostuneita. Nämä ovat jokapäiväisiä haasteita, joiden takana kaikki voivat seistä: paikallisen ruoan viljely ja kulutus, paikallistalouden vahvistaminen, puhdas ja terveellinen luontoympäristö, hyvinvointi, hengellisyys ja palvelutyö, syrjäytyneiden auttaminen ja muut yhteisönne tarpeet.

Kun kukin bioalue rakentaa omia ekosysteemiverkostojaan, nämä paikalliset verkostot kytkeytyvät orgaanisesti toisiinsa ja muodostavat kokonaisen järjestelmän, esimerkiksi kun ihmiset yhdistävät lähiruoan terveyteen ja koulutukseen sekä puhtaaseen ja terveeseen lähiympäristöön.

Tästä tulee perusta uudelle verkostoyhteisölle — rinnakkaiselle kulttuurille, yhteiskunnalle, taloudelle ja politiikalle.

Yhteiset periaatteet

Yhteiset arvot

Yhteisön yhteiset tarpeet

Yhteinen tarkoitus ja tavoitteet

Hajautettu verkkoinfrastruktuuri

Kiitos lukemisesta! Tiedän, että tämä saattaa olla paljon tietoa — mutta halusin jakaa teille laajemman kuvan ja kontekstin, kun menemme eteenpäin ja teemme tästä todellisuutta yhdessä. Muistakaa, että nämä viisi edellä mainittua maailmankuvan pääelementtiä eivät ole kiveen hakattuja — vaan niiden pitäisi kehittyä tulevaisuudessa. On syitä, miksi nämä elementit on valittu — koska ne heijastavat yhteistä ymmärrystä ja niitä on testattu todellisessa maailmassa, ja ne toimivat.

Lähde: https://richardflyer.substack.com/p/introducing-symbiotic-culture

https://kapitaali.com/symbioottisen-kulttuurin-strategia/

#commons #symbioosi #symbioottinen kulttuuri #Permakulttuuri

0 notes