#kaiken jälkeen

[kermakatti]

Fursonameemi

[kinuskikakku]

Katson Salkkareita ja tää on niin jännää miten kaikki Helsingin ulkopuolella vois yhtä hyvä olla Marsissa.

Nella harmittelee kuinka outoa on, ettei ole nähnyt pikkuveljeään Magnusia, maailman kypsintä 8-vuotiasta, sen jälkeen kun tämä oli vauva.

Magnus on asunut kaiken tämän ajan Espoossa.

On tavallaan Nella oma vikasi jos et oo nähnyt sitä. Lähijunalla mitä 20 minuuttia?

[neroushalvaus]

Se "Alexander Stubb on biseksuaali" -juoru on näemmä netin joka kolkassa ja valunut sieltä kahvipöytäkeskusteluihinkin niin, että minun täytyy lähettää jatkuvasti terveisiä läheisteni työkavereille, jotka paakkelssien yli jakavat juoruja faktoina.

Alexander Stubb EI ole biseksuaali (linkki vie Helsingin Sanomien julkaisemaan Tiktok-videoon, jossa tieto tarkistetaan).

Paikallinen luuseri vikisee nyt täällä jälleen faktantarkistuksesta, mutta kun kuulette tällaisen tiedon, muistakaa pysähtyä ja kysyä kovaan ääneen MITÄ?

M — Miksi mä en ole kuullut tästä aiemmin?

On aika omituista, että et ole koskaan aiemmin kuullut siitä, että yksi Suomen näkyvimmistä poliitikoista on julkisesti biseksuaali. Miksi kuulet asiasta vasta nyt, kun keskustelu toisen presidenttiehdokkaan seksuaalisuudesta käy kuumana?

I — Ihan uskomaton juttu...

Kuulemasi juoru on mehukas, mutta ei oikein käy järkeen. Alexander Stubb, biseksuaali? Tullut kaapista 2004, kun seksuaalivähemmistöt olivat paljon vähemmän tapetilla kuin nyt? Aivan uskomatonta. Jos väite ei kuulosta loogiselta kaiken sen valossa, mitä tiedät, sinun on hyvä epäillä sitä.

T — Teenpä taustatyöni.

Googlailet asiaa ja selvität, mistä tieto on peräisin. Ilmeisesti Wikipediassa on ollut viite Kokoomuksen puoluelehden artikkeliin, jossa tämä todettiin. Se kuulostaa uskottavalta, eikö? Paitsi ettet löydä lehdestä verkkoversiota... Ja tämä tieto tuntuu levinneen tämän vuoden puolella lähinnä Ylilaudalla ja Vauvafoorumilla... Se alkaa kuulostaa yhä vähemmän luotettavalta.

Ä — Ärsyttääkö joku minua tahallaan?

Mihin sävyyn Stubbin biseksuaalisuudesta puhutaan? Millaiset henkilöt puhuvat siitä? Millaiselle yleisölle se on kirjoitettu? Yritetäänkö juorulla lietsoa homofobista reaktiota? Kun luet uutta tietoa, yritä miettiä, millaista tarinaa sinulle sen kautta kerrotaan. Yritetäänkö sinua saada suuttumaan tai innostumaan ja jakamaan tietoa eteenpäin?

Näiden pohdintojen jälkeen olet epävarma vastaanottamasi tiedon todenperäisyydestä. Älä levitä tietoa silloin eteenpäin. Ihmisaivot osaa olla tyhmä vempele, joka uskoo asian herkemmin, kun sen kuulee moneen kertaan useasta suusta. Kun toistat väärän tiedon, sinusta tulee uusi suu, joka saa sen vaikuttamaan uskottavammalta.

[ketsuppia]

Syksyn kiekot

Jonnen ja Veetin tarina, osa 3

Kuukausi jos toinen vierähti äkkiä eteenpäin. Monitunteisen mökkireissun jälkeen, Jonne ja Veeti näkivät toisiaan useammin koulussa ja sen ulkopuolella. Ystävystyminen oli vähän kankeaa. Ei oikein ollut mistä puhua, mitään samaa kiinnostuksen aihetta ei tuntunut löytyvän, ja autot olivat turhan selvä vastaus ongelmaan. Jonnen suuripuheisuus ei myöskään auttanut asiaa.

Pikkuhiljaa, selvitettiin toisen kiinnostuksia ja harrastuksia. Tai ainakin Veeti yritti selvittää. Ei tuo ES:sän suurkuluttaja paljoa sanonut.

Mutta sentään se suutaan sen verran avasi, että ehdotti frisbeegolfin pelaamista. Veeti ei ollut koskaan pelannut sitä, ei ollut aikaa kokeilla.

Veeti odotteli tällä hetkellä urheiluhallin takana, josta rata alkoi ja jatkui metsään. Syksy oli tehnyt tulonsa, koivut olivat keltaisia ja vaahterat punaisia. Kylmenevä tuulenvire kahisutti lehtiä kevyesti, ja loi Veetin selkää pitkin muutaman kylmän väreen.

Veeti työnsi kätensä syvemmälle taskuihin. Oli tässä jo seisottu, mikä ihme kestää näin kauan.

Toisella puolen hallia, parkkipaikan puolella, eräs Volvon kuski epätoivoisesti etsi vapaata parkkipaikkaa. Kuka olisi arvannut että juuri tänään, juuri nyt olisi meneillään jokin urheilukerhojen tapaaminen...

Tuossa! Ei siinä on mauto... Perse.

Jonne puri hampaitaan yhteen. On sitä tässä hieno mies, vihdoin uskaltautuu kysyä mutta sitten jättää tulematta. Ääh.

Tuolla!

Kaasu pohjaan ja siihen parkkiin. Jes!

Ulkoilma oli viileä, kohta lehdet putoaisivat puista ja lumi peittäisi maan. Täällä päin lumi ei kuitenkaan niin herkkään tullut, ainakaan kun vertasi.. ei sen väliä. Auto lukkoon ja etsimään kylmävää heittokaveria.

Nopeasti tuo onneksi löytyi. Veeti oli jo kävelemässä pois hallin takaa, kun turhan kylmä alkoi tulla.

"Veeti! Anteeks anteeks mie oon myöhässä-"

"Täh- äh! Ootin varmaa puol tuntia, mene yksin heittää kiekkojas!"

Veeti käveli Jonnen ohi kun tämä tuli vastaan.

"Nooh.. Lähtö vähän myöhästy ja mie en parkkipaikkaa löytänä. Elä nyt vielä mäne, mie korvaan myöhemmin."

"Iha sama. Mul on muutenki kylmä."

"Heitellessä tulloo lämmin!"

"Äh.."

Ei tuolle hymylle voinut sanoa ei.

Jonnella oli omat kiekot, joita lainasi Veetille. Ne näyttivät vähän joiltain tie-dye paidoilta värien puolesta. Ihan nättejä.

Jonne katseli karttaa radan infotaulussa.

"Niin sie et oo ikinä heitelly?"

Veeti vilkaisi Jonnea hieman, sitten taas katsoi värikkäitä kiekkoja.

"Oon ehkä kerran heittäny frisbeen jossain sukujuhlissa."

"Noniin! Sittenhä myö lähetään ihan nollasta!"

"No voi kiitos."

Pieni opettelu ensin. Jonne näytti oivaa esimerkkiä kunnollisesta heittotaktiikasta, käsien liikkeestä ja miten osua maaliin, selittäen kuin kaikkitietävä mestari.

Veeti vain kokoajan meitti, ettei ollut ennen kuullut jätkän puhuvan näin paljoa. Ihme hyperfixaatio frisbee kiekkoihin tyypillä.

Sitten tuli hänen vuoronsa kokeilla. Jonne ohjeisti tarkasti, selittäen kaiken uudestaan mutta hieman eri tavalla. Ja lähempää. Vituttavan läheltä. Mutta, ei se haitannut.

Sitten heitto.

Päin persettä.

"Tosi hyvä! Kokkeile vuan uuvvestaa, keikkoja riittää."

"Tuoha oli ihan paska heitto."

"Eikä ollu. Ihan mahtava jos et oo ikinä enne heittänä!"

"Pitäs se silti onnistua pikkuse paremmi."

"Ei kukkaa oo seppä syntyessään."

"Aha."

Oli outoa, että joku kehui. Ei se tuntunut oikealta.

Mutta, samalla, se tuntui ihan mukavalta.

(extra)

[valejalkainen]

@petterski n jonne/veeti-fikistä tuli mieleen mun ja @40hotdogs n legendaarinen (ja valitettavasti kesken jäänyt) JoJo-Suomi-AU-fikki jonka päähenkilö oli Joonas "Jonne" Joestar. se pelasi frisbeegolffia ja sen kavereita oli Katri-Helena ja joku muu jonka nimeä en enää muista

Jotaro räjäytti Bodom-järven frisbeegolfradan (sillä oli crocsit) ja sen jälkeen piti hyökätä vihollisständi 『Mikan Faijan BMW』 joka muutti kaiken koskemansa Ladoiksi

Rohan yritti pölliä Prismasta Muumi-mukeja ja se pidätettiin

pääpahiksella ei ollut nimeä mut se oli periaatteessa vaan Antti Tuisku tosi tiukassa marimekossa. Dio oli värvänny sen IRCissä

[karvoja]

Mua houkuttais ajatus elää talvi pientä elämää.

Elää talvi muusta maailmasta eristyneenä teiden pääsemättömissä, keskellä metsää tai saaressa. Yksinäisessä töllissä maiseman keskellä. Koskemattoman lumen saartamana. Olla tekemättä talven aikana suuria asioita. Pakata mukaan vain välttämättömät, ja jättää puolet pois. Syödä yksinkertaista ruokaa henkensä pitimiksi. Olla hiukan kylmissään, mutta ei liikaa. Levätä vähän ja ehkä hitusen lisää. Askaroida hiukan talousaskareita. Laulaa pientä sävelmää lattiaa lakaistaessaan. Sytyttää pieniä tulia uuniin. Luikahtaa raotetusta ovesta. Kehitellä pieniä uskomuksia. Uskoa niihin vähäsen.

Ajautua hitunen kerrallaan kauemmas ihmisistä ja tulla kevään myötä rytinällä takaisin kaupunkiin. Kokea kaiken pienen jälkeen suuri paluu ja kaikki ihmisten liioiteltu elämä.

[kausijuoppo]

Luin tänään sun postauksesta et harvest-graffiti on peitetty jollain helvetin oatleyn mainoksella. Kapitalismi on vienyt multa kaiken

Harmi se on, muuta en voi sanoa. Tässä reddit-threadissä sitä pohdittiin kanssa, eikä mun mielestä lopputulos oo mitenkään mukava myöskään, kun ite ehdin siihen kanssa kiintyä. Joku enemmän tietävä voi valaista, en ite asu Turussa enkä oo löytänyt virallista uutisointia aiheeseen liittyen niin mulla on vaan huhupuheet tiedossa.

Toisaalta ymmärrän sen että taloyhtiön on pakko kaapia lisätuloa jostain, ja jos tämä oli se viimeinen vaihtoehto niin pakkohan se on hyväksyä. Ja tämä tosiaan tapahtui mun ymmärryksen mukaan vuonna 2021, että rahaongelmat tuli korona-ajan kurituksesta.

Tässä kuva ennen/jälkeen oatlyn kauppojen teon:

Luojan kiitos meillä on vielä ainakin kuvia teoksesta, ja itse ainakin meinaan piirreskellä sitä mun sarjiksiin taustalle ja muihin kuvituksiin. Jos ei mitään muuta voi tehdä niin kiitos ja kumarrus teokselle ja graffitin tekijälle, Aryzille.

Ja alas kapitalismi.

[omppupiiras]

Jaaha, ihmiset postailee omilla kielillään niin pitäiskö mun sit vähän hölistä suomeks jotain. 🙊 Yks juttu mikä mua aina huvittaa siinä, että musta tuli tällänen kylähullu kaheli Käärijäfani on se, kuinka kauan siinä kesti. Muistan kun veli linkkas mulle UMK:n jälkeen Käärijän esityksen ja sano, että "tänä vuonna suomi voittaa". Ja mä olin että häh???? Tälläkö kappaleella? Eihän tässä oo mitään tolkkua, ja eihän tää biisi oo ees hyvä! (Olin täys idiootti. Sori Jere. 😭 Mun puolustukseks oon aina vihannut suomiräppiä, niin kynnys lähteä arvostamaan räppiartistia oli mulle aika korkea.)

Sitten alko se cha cha cha hullunmylly. CCC soi kokoajan radiossa. Töissä ihmiset oli siitä täpinöissään ja laitto radioo aina kovemmalle kun se soi, ja mun potutus koko kappaleeseen vaan kasvo. Viisut lähesty ja tuttavat ties, että nopein tapa härnätä mua oli laulamalla mulle CCC:ta koska se jäi mulle joka kerta korvamadoks päähän kun sitä kuulin.

Kaiken tän vihan keskellä mä kuitenkin eksyin tiktokissa ja youtubessa kattelemaan Käärijästä videoita, ja niitten kattominen oli mulle eräänlainen salainen pahe. silloin toisella kädellä "inhosin" CCC biisiä ja toisella kädellä fanitin Käärijää tyyppinä, koska se nyt vaan oli niin ihana!!!

En sitten tiiä mikä mulla napsahti päässä, kun euroviisujen finaalipäivänä mä tajusin, että mun viha cha cha chata kohtaan oli niin pirun vahvaa niin pitkään, että se kaikki viha oli kääntyny huomaamattani rakkaudeks. JUST ajoissa siihen, että mun sydän särky niin täysin siitä, mitä siinä helvatan finaalissa tapahtu, ja se oli sit se naula arkkuun. Siitä tää mun mahalasku hulluuteen alko.

[hiidenneiti]

Saippuaprinsessa (2004) luettu:

Kepeä Utrio-romaani. Laukataan pitkin 1830-luvun Helsinkiä ja Uudenmaan kartanoita. Utrion epookeille perinteisenä teollisuushistorian oppituntina toimii tässä kirjassa sokerin viljely ja valmistus; taas opitaan.

Päähenkilöt ovat Ulrika ja Mauritz. Ulrika on syntyjään epäsopivasta liitosta (isä aatelinen ja äiti porvari) ja kaiken huipuksi kulkenut pitkin Vienan Karjalaa jalkapatikassa isänsä kanssa kansanrunoja keräämässä!! Isän äkillisen poismenon jälkeen Ulrika lähetetään Helsinkiin etsimään aviomiestä kaukaisten sukulaistensa, Ekestolpien luokse. Kaupungilla huhutaan, että Ulrika on perimässä kaksisataatuhatta ruplaa, mikä luonnollisesti pyyhkii pois alkuperän aiheuttamat kysymykset. Ulrika on herttainen ja kaikki ihastuvat häneen.

Mauritz on paroni Ekestolpe, vastikaan tittelinsä perinyt stressaantunut nuori herra, joka yrittää selvitä huithapeli-isänsä veloista. Perheeseen kuuluu myös tossukka äiti, teini-ikäiset pikkusisarukset, synkkä ja ankara kotiopettaja sekä Mauritzin morsian, jääkuningatar Viktoria von Sperling.

Pelkäsin etukäteen että kansanrunous olisi näkyvämmässä roolissa, mutta se jätettiin onneksi kyydistä heti alun jälkeen. Ei pahalla, mutta ei hirveästi kiinnosta se miten aatelishahmot sympatisoivat "Tavallista Rahvasta"—tai sanotaanko näin, että ei se haittaisi niin paljon jos kuka tahansa henkilöhahmoista harrastaisi kansankulttuuria, mutta kun ne ovat aina just ne rakastettavat, maanläheiset päähenkilöt.

Kirja kuhisee sympaattisia, humoristisia henkilöitä, joiden puolesta jännittää koko sydämellään. Ja sitten ovat myös ne pahikset: Viktoria ja hänen veljensä Herman. Viktoria on täysiverinen antagonisti, hänelle ei suoda minkäänlaista mahdollisuutta muuttua henkilönä, mutta se ei ole puute: Utrio muotoilee Viktoriasta ihanan vihattavan naisen sellaisella tarkkuudella. Olin iloisesti yllättynyt hänen lopustaan! Viktoriasta tuli myös mieleen Rakas Henrietta -romaanin päähenkilö, joka oli kuin hirmuhallitsija-Viktorian esiaste ennen parannuksensa tekemistä.

Herman oli suosikkihahmojani kirjassa—luulisi, että saamattoman rappionuorukaisen sivujuoni olisi teoksen tylsimpiä osuuksia, mutta ahminkin ne innolla, niissä vallitsee sellainen hiipivä turmion kauhu. Hermanin matka Ulrikaa kosimaan oli teoksen huippukohtia—mitään ei saatu aikaan, ja silti!

Teoksessa viritellään vastakkainasettelua tehokkaan, moraalisen ja keskiluokkaisen 1800-luvun sekä huikentelevan, hitaan ja aatelisen 1700-luvun välillä. Kysymys siitä, mitä pitää uhrata kehityksen tieltä ja milloin säästäväisyys ja säntillisyys pilaa elämänilon oli ihan mielenkiintoinen, mutta siihen ei saatu pureuduttua aivan kunnolla. Syynä olivat varmaan päähenkilöiden luonteet: Ulrika ja Mauritz ovat molemmat niin käytännönläheisiä, etteivät he lopulta erotu järkevän Viktorian mielipiteistä paljoakaan.

[ruusukultakruunu]

Rarity's children [MLP NextGen PolyVerse]

---

- Fleur De Lis x Rarity x Fancy Pants - Rarity x Capper -

---

Ice Crystal

- Rarityn ja Fancy Pantsin poika (vanhin lapsi) - Pitää kuitenkin Fleur De Lishiä yhtälailla äitinään.

- Yksisarvinen (suora sarvi joka on yleinen useimmilla yksisarvisilla)

- Hiljainen lukutoukka joka viihtyy ennemmin kotinsa suuressa kirjastossa, kuin Canterlotin seurapiirijuhlissa. Tästä huolimatta kuintenkin osallistuu lähes jokaisiin juhliin ja muihin tapahtumiin vanhampiensa rinnalla - nuorempana lähinnä viettääkseen aikaa vanhempiensa kanssa, mutta teini-iän jälkeen lähinnä vain todistaakseen kaosta ja kauhua jota hänen pikku siskonsa saavat aikaan eliittipiireissä.

- Canterlotin yksisarvis eliitille Ice on täydellinen keulakuva uudesta yläluokkaisesta yksisarvis sukupolvesta - menestyneet yksisarvis vanhemmat, elegantti ja hieman enemmän taikuutta kuin yksisarvisilla yleensä. Yksisarvis eliitti pyöriin Icen ympärillä, kuin kärpäset raadolla, yrittäen saada tämän huomion ja parhaassa tapauksessa deittailemaan heidän omaa lastaan. Icen vanhemmat yrittävät suojella poikaansa parhaansa mukaan -  Rarity on aiheuttanut useammankin skandaalin puollustaessaan lastaan : D Seurapiiri skandaali oli taattu, kun yläluokka sai tietää Icen deittailevan "maajussia" (Applejackin poikaa)

- Icen välit siskoihinsa ovat hyvät - hän on itse liian ujo ja hiljainen aiheuttaakseen kaosta, mutta rakastaa olla sivusta seuraajana kaoksessa jonka hänen paljon itsevarmemmat ja suorasanaisemmat pikku siskonsa aiheuttavat, niin seurapiiressä, kuin ystäväpiiressä.  Vaikka yleensä voisi luulla, että iso veli puolustaisi siskojaan, näillä sisaruksilla se menee yleensä toisinpäin - Candy ja Golden tekevät sen idiootin elämästä vaikeaa, joka uskaltaa satuttaa heidän iso veljeään.

- Vaikka Icen vanhemmilla on rahaa kuin roskaa, hän työskentelee viikonloppuisin kirjansitojana - lähinnä korjaillen ja entisöiden vanhoja kirjoja.

---

Cotton Candy Cloud

- Rarityn ja Fleur De Lishin tytär - Pitää kuintenkin Fancy Pantsiä isänään äitiensä lisäksi.

- Yksisarvinen ( suuri kaartuva sarvi joka on merkki erittäin voimakkaasta taikuudesta)

- Candy on kaikkea sitä mitä canterlotin yksisarvis eliitti rakastaa ja vihaa samassa pienessä pippurisessa paketissa. Hänellä on kadehdittava määrä taikuutta (niin paljon, että hänen on välillä vaikea hallita sitä), mutta ei oikein ole kiinnostunut mistään taikuuteen liittyvästä - Candy mielummin tekee asiat fyysisesti ja käyttääkin suurta sarveaan monen kauhuksi mm. muiden pukkimiseen pois tieltä, tavaroiden nosteluun ja lävistämiseen. Candy vähät välittää pitä muut hänestä ajattelevat ja elää jokaisen hetkensä kuin huomista ei tulisikaan. Äänekäs, suorapuheinen ja aina valmis vetämään jotakuta pataan.

- Candyn vanhemmat yrittivät opettaa tälle seurapiirin käytöstapoja, mutta antoivat pian periksi ja nyt vain tyytyvät yrittämään minimoida tyttärensä aiheuttamat vahingot.

- Tulee hyvin toimeen Rainbow Dashin keskimmäisen ja Applejackin nuorimmaisen kanssa. Kolmikko onkin Ponyvillen kauhu joka kerta kun Rarity vierailee tapaamassa ystäviään, sillä Candy saa aina vaarallisimmat ideat.

- Tykkäisi harrastaa agressiivisia joukkuepelejä, mutta sarvi tekee tästä ongelman - puhkaisi esiteininä vahingossa ystävänsä silmän pelin tuoksinnassa, eikä ole uskaltanut pelata sen jälkeen.

---

Golden Coin

- Rarityn ja Capperin tytär. Golden pitää Rarityä ja Fleuria äiteinään ja Fancyä isänään ja Capperin hän näki nuorempana lähinnä hauskana enona, joka vieraili välillä ja toi lahjoja tulleessan - nyt vanhempana heillä on enemmän isä-tytär suhde.

- Puoliksi yksisarvinen ja puoliksi kissa, mutta fyysisesti muistuttaa paljon isäänsä. (omaa hieman taikuutta, mutta joutuu tekemään todella kovasti töitä saadakseen sen esiin)

- Golden on "ruma ankanpoika" canterlotin eliittipiireissä vielä enemmän kuin siskonsa - nuorempana tämä häiritsi häntä, mutta myöhemmin Golden on oppinut ottamaan kaiken ilon irti kaoksesta. Candy on kuin hurrikaani huoneessa, kun taas Golden on hiljaisempi ja manipuloivampi kauos - Häneltä löytyy kiristysmateriaalia varmaan puolesta yksisarvis eliitistä, eikä hän arkaile käyttää niitä.

- Kaikki tietävät että Golden deittailee Discordin poikaa, mutta edes hänen vanhempansa eivät ole varmoja ketä kolmesta.

- Kun Golden täytti 15 Capper alkoi ottaa tämän mukaan matkoileen. Ensin lyhyille muutaman päivän reissuille, mutta myöhemmin jopa kuukausien mittaisille matkoille. Golden rakastaa aikaa isänsä kanssa, mutta hänen sydämmensä kuuluu aina canterlotille, eikä hän haluasi asua missään muulla vaikka muuta voisi luulla.

- Pyörittää pientä hämärää "etsivä bisnestä" poikaystäviensä kanssa.

---

[harmaanoita]

Mistä tuli idea kirjoittaa bojereä suomeksi? Rakastan sun fikkejä ihan sikana ja etenkin suomenkielisiä, kiitos monen päivän pelastuksesta! Oot ihana!

Äää en odottanut tällaista askia tänään 😭❤️

Mutta siis suomeksi Bojeren kirjoittaminen on lähtenyt ihan vain siitä, että koen pystyväni tavoittamaan tunnelmat parhaiten tällä omalla äidinkielellä sekä leikittelemään sillä parhaiten. Rakastan yli kaiken kaikenlaista kielellä maalailua, sanojen vääntelyä ja maisemien väritystä. Suomen kieli on niin kaunis.

Alunperinhän käänsin kaksi ensimmäistä ao3:ssa olevaa ficciäni suomesta englanniksi ja postasin englanninkieliset. Mutta täytyy sanoa, että käännökset eivät yllä alkuperäisiin versioihin mitenkään. Tuon jälkeen ryhdyin kirjoittamaan suoraan englanniksi, pitäytyen aina välillä suomeksi kirjoittamisessa. Kielen valintaan vaikuttaa paljolti idea ja kuinka paljon tahdon maalailla ja leikitellä kielellä.

Viime aikoina on tullut kirjoitettua enemmän englanniksi (jos ei lasketa Palaa sydän sarjaa), mutta kesäksi on kyllä tiedossa suomenkielistä Bojereä... 😇

Mutta äää, kiitos kiitos kiitos hirveästi siun ihanista sanoista 😭🥰 rehellisesti oon viime päivät ollut tosi epävarma omasta luovuudesta ja kirjoittamisesta niin tämä kyllä lämmittää niin paljon ja antaa puhtia.

Sie oot ihana, anon ❤️

[kattiperkele]

Mystinen Juustomestari

Juustoritarikunnan sankaritekojen jälkeen Sir Brie ja Salaneuvos palasivat takaisin Juustoritarikunnan päämajaan kansalaisten ylistäminä. Mutta rauha ei kestänyt pitkään.

Eräänä päivänä Sir Juustoinen sai sanoman valtakuntansa kaukaisimmasta kolkasta. Kaupungin kaikki juustolaboratoriossa työskentelevät juustomestarit olivat kadonneet. Pelko valtasi Sir Juustoisen, sillä tämä oli katastrofi, joka voisi järisyttää koko maailmaa ja lehmättömien juustojen tulevaisuutta. Hirvittävän kauhun vallassa hän kutsui jälleen Sir Brien ja Salaneuvoksen palvelukseen.

Sir Brien ja Salaneuvoksen matka kaukaisen maan juustolaboratorioihin ei sujunut kovinkaan mallikkaasti. Heidän tiensä vei läpi hirmuisen juustohiekkamyrskyn sekä fetahaita kuhisevan kullankeltaisen juustomeren.

Kun he viimein saapuivat kaukaiseen kaupunkiin, he löysivät jälkiä juustomestareista. Ennen mystistä katoamistaan, juustonvalmistajat olivat jättäneet johtolankoja, joita Juusto-juustohöylä Salaneuvos seurasi Sir Brien kannoillaan. Ja viimein he saivat selville kauhean salaisuuden.

Juustonvalmistajat oli siepannut hirvittävä Mystisen Juustomestari, joka oli jo pitkään vannonut kostoa Sir Juustoiselle erään Juustogaalassa tapahtuneen salaperäisen tapahtuman johdosta ja nyt hän aikoi varastaa kaiken juuston Juustokuningaskunnasta.

Sir Brie ja Salaneuvos astuivat rohkeasti juustolaboratorion uumeniin, selvittääkseen totuuden Mystisestä Juustomestarista ja pelastaakseen kadonneet juustomestarit. Matka läpi juustolaboratorion ei ollut helppo, sillä heidän tuli kulkea läpi omituisten laboratoriohuoneiden, jotka kätkivät sisäänsä mitä kummallisimpia vaaroja ja Mystisen Juustomestarin luomia juustohirviöitä.

Lopulta, tuntikausien harhailun jälkeen, Sir Brie laski juustomiekkasensa ja alkoi vollottaa. Onneksi Juusto-juustohöyhä Salaneuvos oli kuitenkin Sir Brien tukena, ja onnistui keksimään keinon selvittää Mystisen Juustomestarin olinpaikan.

Ja viimein he pääsivät Mystisen Juustomestarin puheille. Tämä paljasti (pahiksille tyypilliseen tapaan) katalan suunnitelmansa; hän aikoi varastaa kaikkien Juustokuningaskunnan juustomestarien luomat juustonvalmistustekniikat, jotta hän voisi hallita kokonaista juustoimperiumia, jolloin Sir Juustoiselle ei jäisi enää mitään. Ja kaikki kaapatut juustomestarit valmistaisivat tästä lähtien juustoa ainoastaan hänelle.

Sir Brie ja Salaneuvos kuuntelivat kauhuissaan suunnitelmaa. Oli hirvittävä ajatus, että tuollainen katala diktaattori saisi kaikki juustosalaisuudet hyppysiinsä. Niinpä Sir Brie ja Salaneuvos kyhäsivät kolmessa sekunnissa juonen, jolla he (ihme kyllä) päihittivät Mystisen Juustomestarin ja vapauttivat juustomestarit vankeudestaan.

He palasivat Juustokuningaskuntaan ja raportoivat Sir Juustoiselle, joka oli hyvillään siitä, että valtakunta oli jälleen turvassa ja juustonvalmistus saisi jatkua kuten ennenkin. Sir Brie ja Salaneuvos palkittiin sankariteostaan vuoden juustoilla sekä pääsylipuilla vuoden tärkeimpään tapahtumaan: Juustogaalaan.

[nyyhkis]

Toivottavasti siulla oli hyvä eka päivä töissä loman jälkeen! Sinuna palkitsisin itseni jollain kivalla pienellä jutulla 😊

meni ihan hyvin! yllättävän rauhallinenki meno siel kaiken kaikkiaan mm

en tiiä kyl millä palkitsisin itteeni yhtään mut ää ois ihan hyvä 😭 toivottavasti sun viikko alko hyvin, olit sit lomal tai arjessa tai jossain niiden välissä!

[ketsuppia]

Jonne

Ei pärjännyt peruskoulussa kovin hyvin. Liikuntaa kyllä rakasti, kun se oli ainoa asia millä pääsi ulos omaan rauhaan. Jäähalli ja frisbeegolf rata ei olleet kaukana. Pienissä kouluissa sai muutaman tuttavan, mutta ei niiden kanssa koskaan tekemisiin jäänyt. Jotain siinä oli vikana. Kukaan ei keksinyt mitä, ei seurakunta eikä vanhemmat. Kyllä se tiesi itse, mutta piti suunsa kiinni seuraamuksien välttämiseksi. Aina se tiesi miten omat asiansa hoitaisi järkevästi, ei se apua kaivannut. Kotona oltiin niin huolissaan, pelättiin että Saatana vie tämän samoin kuin vei tyttären. Koulun jälkeen heti töihin. Auto ja Jumalan siunausta annettiin, soitettiin ja kirjoitettiin, muttei se enää koskaan kotiin palannut. Tiesi, että jos salaisuudet selviäisi ei hyvä heiluisi. Vähän pitkittyneenä kesätyöläisenä ja sitten epävirallisesti vakituisena sedän firmassa, satojen kilometrien päässä, mahdollisimman kaukana. Kaiken läpi se veti tyytyväinen hymy huulilla. Tiesi aina, että parempaan päin mennään. Muutaman vuoden jälkeen piti kuitenkin vähän kouluttautua. Logistiikka siis kutsui.

Jonnella on molemmissa korvissa paksut rengas korvakorut. Pukeutuu välillä liian kevyesti, t-paita keli aina kun aurinko paistaa. Talvella kunnon vaatetus. Ylikasvanut siilitukka ja viikset joita vois kadehtia.

[syksyntuuli]

a collection of my favorite kuumaa lyrics

"vaikka tää on loputon moottoritie, mä tuun vaikka juosten jos sun luo se vie"

"kruuna vai klaava tai mikä vaan, kunhan mä pääsen luokses taas uudestaan"

"sä sanoit että sä palaat viel takaisin, mut mä en pysty vaan oottamaan, ja mä oon päättäny että mä löydän sut. mitä se ikinä vaatikaan"

"ku ei oo mitään muuta enää kun sä, mul on hajalla kengät ja palaa sydän, sä oot ainoa merkki mun kartalle, koska sä oot ylivoimainen"

"kun tulee päätökseen tää tie, nii eteisvalssiin mut viel vie"

"mä painan mieleen noi tähtisilmät ku oot siin viel"

"anna mulle anteeks etten ollut tarpeeks vahva, vaikka kuinka haluan"

"voidaan tanssii eteisvalssii, vielä hetki ja sit kadotaan"

"tiedän et ei voida kelata alkuun, kelata alkuun, vaikka me haluttais"

"hei, meidän ei, ei tarvii miettii enää yhtään. kerro mistä tykkäät, niin kai sen teen"

"ei meille tule uutta aamuu ja kynttilät sammuu"

"ei oo sellasta päivää, ettet sä mun mieleen juolahtais"

"vaikka tää tuntuu vaikeelta, enkä osaa sulle soitella. ni haluun et sä tiedät, joka päivä ootan et palaat"

"mä opettelen kestää kaipuuta. äijä sä oot kaikkein kalleinta ja haluun et sä tiedät, joka päivä ootan et palaat"

"lupaa et mе ollaan niinku ollaan aina oltu. se välillä mua painaa mut en sitä saa sanottuu"

"hei älä ota sitä vakavasti, sanotaan hyvästejä ihanasti"

"tietenkin luotiin unelmii suurii, kun me tähtiä kateltiin"

"mä olin haljeta onnesta sun kaa"

"ja niin kauniina aikana tän sun kaa, tuun muistamaan"

"sanotaan hei hei huolella ja päätetään et se on siin"

"vaik oon maalannu muistojen päälle, miks mä vieläki kuullen sun äänen?"

"aamuja, kun sä olit viel siin ja mä luulin että meillä on aikaa"

"vuodenajat vaihtuu, mut edelleen sua. taloja sortuu ja edelleen sua"

"vaan silmänräpäys taaksepäin sä olit lähellä ja jokainen hetki sun kaa tuntu keväältä"

"oliko se tuuli vain, joka muistutti tuttuu melodiaa? mä löydän vielä uuden kai, mut se mitä me oltiin oli ku elokuvaa"

"epätodellisii hetkii pääsin elämään sun kaa, nyt mä yritän vaan ettii jotain mikä niistä muistuttaa"

"mitä jos ei tuu uutta aamuu? en tiiä mihin täältä lähtis, eikö oo ikävä?"

"mitä sit vaik aurinko sammuu? se ei oo ees taivaan kirkkain tähti, enkä oo minäkään"

"mä haluun kokea kerralla kaiken sen huumaavan iskun taas"

"kunhan tuntuu hetken jossain"

"sä oot kaunis ja kummallinen"

"puolenyön jälkeen kun muut on jo menneet, niin meillä on kauniimpaa"

"kuhan tuntuu hetken jossain, anna mulle mitä vaan"

"sä olit tän kaupungin ainoa valo, jonka näin pois katoavan"

"meidän piti olla jotain suurempaa, ei kasvettu erilleen , ei kasvettu ollenkaan"

"meistä tuli tyypillisii taviksii, hyviksii ja pahiksii"

"tän piti olla ihan eri maa, mut sama sade sataa meidänkin ikkunaan"

"opinnot, kihloihin, muistetaan nyt täytyy pitää hauskaa"

"nyt hymyilet vaan jutuille, jotka sai sut aikasemmin nauraa"

"mä mietin miten rakastuisin, suhun uudelleen ennen aamuu"

"mä en kadu sitä et mä kävelin pois, itseasiassa, mä en kadu mitään"

"mitä jos meiän rakkaus muuttuu heti kun sen tunnustaa?"

"mut kauniimpaa, on epävarmuus varmasti"

"jos ollaan näin, ilman lupauksien kahleita"

"vaik lause on jo huulilla. älä sano sitä vielä. mä tunnen sen."

"ja mä oon onnellinen joka hetkestä jonka sä oot mun kaa. mä toivon et sä tiedät. se riittää et mä"

"meil kynttilät poltetaan molemmista päistä, väistä ei kumpikaan"

"parempi ois mennä pihalle jäähtyy, mut kun kerran ollaan vauhtiin päästy"

"jos sun pitää huutaa, huuda sitten luujempaa"

"anna tuulen tuulla ennen ku tyyntyy"

"jos haluat hajottaa, hajotetaan tää sit kokonaan"

"tänään se voi sattuu, ku yö on pimein ennen aamuu"

"ja mä lupaan et tää loppuu huomen"

"mä vannoin etten aio suhun rakastua, mut tulipalo on irti ja mä haluun sua niiku hullu, tuhlaan tulitikkuja"

"sanotaan vaan, et tää oli sattuman kauppaa"

"miten osuttiin samaan paikkaan samaan paikkaan ja aikaan?"

"voi helvetti kuinka oon jäänyt katumaan, sanoja joita en suoriksi saanutkaan"

"ja kun mä sanoin etten odota mitään, mä odotin sua"

"miks en suutani auki mä saanut siinä kun seisoit?"

"kun mä sanoin, että rakastan elämää, tarkotin sua"

"luulin se ois sanomattakin selvää, mut enhän mä voi siitä kun itteeni syyttää"

"kaikki mitä sul on pääl, on ku suunniteltu alunperin sua varten"

"multa lähtee järki, voinko saada kaikki nää mun vinot ajatukset anteeks? anteeks"

"must tuntuu et mä nään, sun mustan takin yhtenään. heijastus mun silmäkulmas, ennen kuin se häviää"

"sä oot kaikkialla. sä oot mun ihon alla"

"tääl mä jäädyn, vaik hies on muut"

"ja se kuinka tanssit mun tajun pois. kyynel kun mietin et mikä sut takas tois?"

"ei me oltu todennäkösii, pelkkii huonoi lopputulemii"

"ei tää oo hyvästi vaa näkemiin, leikitään että tää menee niin"

"ne on nuoren syksyn tuulia tai sit, onkse vaa niin et täs hetkes on kaikki?"

"ollu villi ja vaativa vuosi, mut vieläki hengis"

täs on kaikki mitä mä tarviin, enkä mieti mihin junien täytyy mennä, ku se on tulevaa, mitä sitä suremaan?"

"täs on kaikki mitä mä tarviin, kyllä huomisen jälkeen on päivii vielä, mut se on tulevaa, mitä sitä suremaan?"

"viisaat on koittanu kertoo et kaikki loppuu, haluun uskoa kuitenkin siihen et tää on vast alkuu"

"sä kiskot mua mukanas, sun maailmanlopun maisemiin"

"siks kai mä oon sun"

"sä tuhoat aivan tahallaan, mun mukavuusalueen rakennelmat"

"kun sä lähdet, mä jään, mut tiiät et juosken sun perään"

"kun viereen nukahat, mä jään valvomaan"

"sä tulit ja menit ennen ku tajusin"

"varoittamatta kun radiossa soi se biisi joka saa sut laulamaan, ja kaupungin halki juoksemaan"

"meitä odotetaan, mutta sä tykkäät vaihtaa suuntaa se saa mut seuraamaan"

"sun hulluista runoista, jää vain valoviivoja"

"ollaanko valoviivoja?"

"mut miks on niin vaikeaa, niin kovin vaikeaa pysyy aloillaan?"

"mä irrotan otteen ja liian myöhään tajuan, oot mun ainoa oikea satama"

"miten voi olla, et kaikkein kalleinta satutan?"

"se on vieras ja kaunis, se syleilyynsä mut sulkee"

"ja mä itelleni selitän, et mun piti tehdä juuri näin. mut silti mä vilkuilen taustapeiliin päin"

"sun pää räjähtää jos et saa mun sydäntä"

"tajuutsä et kaivat vääräst paikast kultaa?"

"sä oot niit tyypei, jotka vie mukanaan, antaa ensin taivaan, sit maahan pudottaa"

"oon kokeillut kaikkea, mutten mä vielkää sua pois mun mielest saa"

"onks sun lääkitykset pieles, vai ootsä vaan vajaa?"

"vai mennääks vaa ulos käppäilee?"

"pitäny ei juosta minnekkään"

"huolia ei ollut, meil yhtään"

"elettiin kai kerran, ku viimmestä päivää"

"vaikken yleensä niin tee, taisin onnesta itkee, mut sua vaa nauratti"

"kaukaa kaikki on aina kauniimpaa, jahtaan jotain mitä ei vaan kiinni saa"

"taas silmät kusettaa ja aina uudestaan mun sydän päätyy sitä uskomaan"

*insert juna-asema* *the whole song* *i can't even*

[sydanhaavoilla]

Koska mulla ei ole vieläkään aikaa kirjoittaa, arkistoin näköjään kaikki satunnaiset AU-ideat tänne odottelemaan parempia päiviä, mutta siis.

Koska Koskela/Lammio on noin niin kuin konseptinakin ihan järjettömän timanttinen, niin tänä iltana ajattelen aggressiivisesti skenaariota, jossa Koskelan luultiin kaatuneen samalla tavoin kuin Koskela canonissakin kaatuu, mutta todellisuudessa Koskela olisikin vain haavoittunut ja jäänyt sotavangiksi.

Lammio ei koskaan oikeastaan uskonut pelkkiin silminnäkijälausuntoihin siitä, että Koskela olisi kaatunut, mutta eipä sillä kuitenkaan olisi ollut mitään mahdollisuutta todentaa asiaa itse niissä oloissa, joten asia sitten jäi vuosikausiksi. Ehkä Lammiolla ja Koskelalla olisi ollut jo jatkosodan aikana jotain meneillään, ehkä ei, mutta joka tapauksessa jotain heidän välillään olisi jäänyt kesken.

Kovia kokenut Koskela palautetaan kaikessa hiljaisuudessa Suomeen joskus 50-luvun alussa ja värvätään pian sen jälkeen johonkin ~huippusalaisiin vastavakoiluhommiin~ Helsinkiin, koska kylmä sota ja kaikki sellainen, mistä mä en oikeastaan tiedä yhtään mitään ja mitä mun pitäisi selvittää, jos oikeasti haluaisin kirjoittaa tästä.

Samaan aikaan Lammio on edelleen sotilasuralla, joskin siirtynyt jo enemmän paperihommiin, ja kunnianhimoisena jahtaa taas kerran jotain ylennystä. Koskela puolestaan selvittelee jotain armeijan ympärillä pyörivää vakoilukeissiä, jonka takia Koskela ja Lammio törmäävät jossain mahdollisimman kuivassa ja virallisessa tilaisuudessa, siis jossain jonkin ministeriön tiedotustilaisuudessa tai vastaavassa.

Aluksi Koskela varmaankin epäilisi Lammiota osallisuudesta johonkin epämääräiseen toimintaan, jota en vielä tässä vaiheessa osaa sen tarkemmin määritellä. Lammio taas on lähinnä hämmentynyt siitä, että Koskela onkin kaikkien niiden vuosien jälkeen hengissä. Ja ihan kivannäköisenä. Jossain puvussa. En tiedä.

Siinä missä Koskela selvittelee, mitä Lammio oikeastaan nykyisin duunailee, Lammio yrittää joidenkin arkistolähteiden perusteella selvitellä Koskelan vaiheita kesän 1944 jälkeen. Käy kuitenkin ilmi, että Lammion löytämiä papereita on peukaloitu, niistä on selvästi otettu jotain pois.

Koskelaa taas turhauttaa, kun vastaavasti Lammiosta ei löydy oikein mitään, mikä todistaisi Koskelan epäilysten puolesta tai vastaan. Kyseessä olisi ehkä joku asekätkentäjuttu. En tiedä. Tämäkin vaatisi syventymistä, johon mulla ei tällä hetkellä ole aikaa.

Joka tapauksessa kumpikin tahollaan kehittää orastavan pakkomielteen toista kohtaan.

Jotain tapahtuu, ja Koskela hankkiutuu yömyssylle Lammion asuntoon johonkin, en tiedä, Töölöön. Koskela ajattelee olevansa siellä ihan puhtaasti sen takia, että osaa sitten Lammion poissaollessa murtautua huomaamatta sisään ja olla jättämättä jälkiä, mutta koska Koskela ei vieläkään ole oikein oppinut sylkemään lasiin, niin se ilta sitten vähän venähtää.

Alkuillasta Koskela kiinnittää huomiota kaikenlaiseen. Asuuko Lammio yksin? (Asuu.) Onko jälkiä mahdollisista yövieraista? (Ei.) Voiko Lammion kirjahyllystä tai lehtitelineeseen kertyneistä lehdistä saada jotain osviittaa Lammion todellisista poliittisista kannoista? (Ei. Lammio kyllä ymmärtäisi pitää kaiken sellaisen kätkettynä, jos jotain olisi.)

Parin konjakkilasillisen jälkeen Koskelan keskittyminen kuitenkin herpaantuu, ja he ajautuvat puhumaan sodasta, koska tietysti. Se menee sellaiseksi molemminpuoliseksi piikittelyksi ja vittuiluksi, koska kumpikaan ei oikein osaa sanallistaa ajatuksiaan eikä puhua tunteistaan tai purkaa traumojaan. Sellainen kun ei ollut tapana.

Koskela ei ole koskaan puhunut ajastaan sotavankina kenellekään. Lammio taas potee syyllisyyttä, vaikkakin sitten ainakin osittain sitä tajuamattaan, kun ei koskaan yrittänyt selvittää, mitä Koskelalle tapahtui, vaan nieli silminnäkijöiden kertomukset sellaisenaan ja antoi koko asian olla. Lammio ehkä ajattelisi jollain tavoin vältelleensä velvollisuuksiaan Koskelan esimiehenä, tai ainakin yrittäisi ajatella, ettei hänen tarvitsisi ajatella niitä muita syitä, miksi koko asia on mennyt sillä tavalla ihon alle.

Sen pidemmälle en oikeastaan ole vielä miettinyt, mutta ajan kuluessa kumpikin joutuisi sitten punnitsemaan, että riskeeraako uransa ja mahdollisesti kansallisen turvallisuuden sysäämällä kaikki velvollisuudet syrjään ja ryhtymällä sen sijaan selvittelemään toista kohtaan tuntemiaan tunteita ja sitä, mitä kaikkea niillä tunteilla voisi tehdä. 👀