#ja soitin kans

[ruttotohtori]

Siis voi jumalauta tän asian kans, viime vuonna ei onnistunu se DVD:n kattomine ku DVD-soitin toimi muute iha hyvi mut se ei vaa ala ollenkaa lukee niitä sinne laitettuja levyjä (levy lähtee pyörii ja hetken kuluttua se vekotin ilmottaa, että "no disc"), päädyttii sit kattoo mun läppäriltä Netflixistä yks kauhuelokuva

No tänä vuonna oli siis ideana, et otetaa toi mun Xbox 360 mukaan ja elokuva muistitikulle (Xbox ei myöskään enää lue levyjä) ja juu oli wmv-muodossa ja sain Filmoralla pienennettyä kokoa et oli vaa 2,85gt e sain sen siihe tikulle ja scart mukana et saa Xboxin tädin telkkaa kiinni ja virtajohtokin oli matkassa... No sit ku olin tädin luona saanu viriteltyy johot kiinni ni huomasin sellasen pikku asian, et se helvetin ohjain ei oo mukana VITTU

Ja sit taas neljän hengen voimin tapitettii läppärin näyttöä...

muistitikku luultavasti pitää alustaa ntfs tai exfat formaattii. perinteine fat32 formaatti ei tue yli 4gt tiedostoi

Juu ei tue mun xboxikaan... :/ vittu ku o hankalaa niinki yksinkertainen asia kuin elokuvan katsominen tädin luona television kautta ku ei toi saatanan konsoli suostu lukee enää mitää levyi ja ostin just uuen muistitikun mut sitä se ei ees tunnista ollenkaa VITTU

/////

no nYT SE TOIMII!!!! Ja tädil o onneks pieni telkka ni ei huomaa yhtää eroo kuvan laadussa (⁠✷⁠‿⁠✷⁠)

[homunculus-argument]

mulla ei omakannassa ole näkynyt vielä kertaakaan lähetteet, riippuu ihan kai siitä mitä ne lääkärit jaksaa/viittii/muistaa pistää sinne. et ei auttanu kai kans et ne kadotti mun ekan lähetteen kolmeksi kuukaudeksi ihan alun alkujaan eikä mulla ollut mitään tietoja olemassa kannassa siitä

Joo, olin jo puhelinjonossa (puhelupalvelu aukeaa 8:00, soitin 8:01 ja olin yli viiden minuutin jonon hännillä) kun tarkistin että sitä edellistä raporttia oli viimeksi päivitetty tänään (nimenomaan TÄNÄ AAMUNA, koska eilen illalla klo 11 tätä merkintää ei vielä ollut), että lähete on tehty 11 päivää sitten.

[kelkkamonologi]

Tuli saatua tägäys @homospeksuaali ’lta!

Nickname: Lissu, LISBE, Lisbet, Liz... The list goes on

Real name: Liisa

Zodiac sign: ??

Height: 163

What time is it: 22:33

Favorite musician(S): JVG, G-Eazy, Gasellit, ABBA, Spekti. Eminemiäkin ja RS & Koirat on tullu viime aikoina luukutettua

Favorite sports teams: Ilves Tampere, Washington Capitals, Die Mannschaft. Pakko sanoo Suomen ringettemaajoukkue kans

Other blogs: ei oo

Do I get asks: En :( Olis kiva saada

How many blogs I follow: ei käryä

Any tumblr crushes: ei oo

Lucky number: ei oo mut pelinumero on 13. Ennen mun pelinumero oli 20. 13 on syynsä, 20 ei

What I’m wearing right now: oversized huppari, t-paita, leggarit, Nuuskis-sukat, rillit

Dream vacation: Varmaan 5 vuotta ollu bucket listillä päästä kattoon Capitalsin peliä... Olis kans kiva käydä Saksassa kattoon futista!

Dream car: Tesla Model S. Lexus olis kans kova!

Favorite food: Iskän tekemä makarooniloora. Ei äiten vaan iskän.

Drink of choice: Pepsi (Max)

Languages: suomi, enkku

Instruments: suunsoitto... Joskus ala-asteella soitin klarinettia mut se on jääny

Celebrity crushes: liikaa mut sanotaan vaikka Samuli Vauramo, Kai Havertz, Tom Wilson, Ronen Rubenstein ja Shayan Sobhian to name a few

Random fact: Osaan imitoida mm. Heath Ledgerin Jokeria, Matti Näsää, Christopher Waltzia ja Donald J. Trumpia

Pallo @sadistinen-salami @too-spoopy-to-be-frukd @violasmirabiles ja @neroushalvaus

[sekuli]

Vittu tääl sataa eikä mulla oo sateenvarjoa

[kelkkamonologi]

Tuhlaajapoika

Modern au, teinikapina!Lammio. Tää idea lähti, kun mietittiin ainakin @trevardes ja @violasmirabiles kans Lammion teinivuosia :D

hahmot: Lammio, Lammion isä, äiti ja pikkuveli

sanamäärä: ~1300

varoitukset: ei oo? Ehkä kiroilu

disclaimer: Lammioo ketuttaa, kun porukat ei ymmärrä

vastuuvapaus: en saa rahaa, ja Lammio kuuluu Väpälle

—————

Herätyskello soi. Tai tarkemmin sanottuna kännykän herätys. Henrik Lammio hapuili kännykän käteensä ja torkutti huomatessaan kellon olevan puoli kahdeksan. Koulu alkaisi vasta yhdeksältä, ei hänellä mikään kiire ollut. Hän painoi silmänsä kiinni ja koetti nukahtaa uudestaan.

Kului pari minuuttia, kunnes ovi avautui ja kuului tuttuakin tutumpi ääni: ”Henrik! Vaihda vaatteesi ja tule aamupalalle.” Se oli isä. Henrik mutisi jotain vastaukseksi ja painoi päänsä tyynyyn. Voisi se mulkku pitää välillä turpansa kiinni ja opetella koputtamaan. Henrik kyllä tiesi, että oli ihan turha pyytää isää tai äitiä koputtamaan. Vastaus oli aina sama: ”Mitä piiloteltavaa sinulla muka on?”

Se ärsytti juuri 18 vuotta täyttänyttä poikaa. Oli hänellä paljonkin piiloteltavaa. Asioita, joista ei kotona puhuttu. Tai puhuttiin, mutta hyvin negatiivisesti. Ei hän yhtään tietäisi, miten selviäisi loppuelämänsä, kun pitäisi piilotella. Ja kun vielä pikkuveli oli niin kultapoika, Henrikillä alkoi palaa pinna. Mikaelilla oli jo 14-vuotiaana tyttöystävä ja kirkkaat tulevaisuudensuunnitelmat. Henrikillä ei ollut mitään. Hänen tulevaisuudensuunnitelmiinsa kuului vain intti lukion jälkeen. Ei hän yhtään tiennyt, mitä halusi opiskella.

Henrik veti päälleen mustat, polvista revityt farkut, harmaan liian ison t-paidan ja tummansinisen neuletakin. Farkkujen hän jätti juuri lantion alapuolelle ja tunki t-paidan niiden sisään. Neuletakin hän jätti auki. Kiharat hiuksetkin sojottivat mihin sattuu, ja hän ratkaisi ongelman vetämällä pipon päähänsä. Onneksi oli viimeinen koulupäivä ennen joululomaa. Ainoa huono puoli oli se, että hänen piti lähteä Lappiin perheen kanssa huomenna. Kyllä hän lumilautailusta piti, mutta ei hän sitä viikkoa jaksaisi tehdä. Ja vielä Mikaelin ja vanhempien kanssa.

Hän löntysti keittiöön ja istahti pöydän ääreen. Ei hänellä ollut edes nälkä, kouluun voisi ihan hyvin ottaa vaikka proteiinipatukan evääksi. Hänen edessään oli muumimuki ja mehutölkki, josta hän kastoi mukiin ja joi Pohjanmaan kautta.

”Miksu, tuuks sä kyydil?” Henrik kysyi pikkuveljeltään, joka voiteli leipää sivupöydällä.

”En. Äiti lupas jo viedä”, Miksu hymyili vähän Henrikille. Henrik hymähti vastaukseksi ja lähti keittiöstä yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Ulkona isä oli putsaamassa autoaan lumesta. Niin, ei kai upouudella Mersulla voinut ajaa, jos katolla oli pieni kerros lunta. Henrik katseli isän touhuja kulmiensa alta ja sytytti tupakan. Ei isä voisi siihen puuttua, hän oli täysi-ikäinen ja itse osti tupakkansa. Vanhemmat eivät vain tuntuneet tajunneen sitä. Kai hän oli heille edelleen se 10-vuotias vanhempien kultamussukka, joka totteli joka asiassa eikä sanonut mihinkään vastaan ja puhui yleiskieltä. Henrik ei ymmärtänyt, mitä väliä hänen puhetyylillään oli ja miten se vaikutti vanhempien elämään. Ei kukaan hänen kavereistaankaan puhunut yleiskieltä, vaan stadinslangia, ja sieltä hän oli sen keksinyt. Ehkä ärsyttääkseen vanhempiaan entistä enemmän tai jostain muusta syystä. Ei hän enää jaksanut elää vanhempien kasvatuksen mukaan. Ei siinä ollut mitään hienoa. Hän halusi aloittaa oman elämänsä ennen kuin oli liian myöhäistä.

”Henrik, mikä tuo on?” isä kysyi ja laittoi harjan auton takakonttiin.

”Rööki. Ei oo herra prikaatikenraali ikinä röökannu tai röökiä nähny?” Henrik sanoi ivallisesti. Kyllä hän tiesi, että isä ei tykännyt siitä, että kutsuttiin prikaatikenraaliksi kotioloissa tai siitä, että poika oli kuluneen syksyn aikana lopettanut yleiskielen puhumisen.

”Tumppaatko sen? Äläkä kutsu minua herra prikaatikenraaliksi. Olen isäsi, Henrik. Kutsu minua isäksi”, isä huokaisi.

”Ihan miten vaan. Mä oon täysikäne. Et sä voi mul duunaa midist tän röökin takii. Iha laillisesti mä röökaan. Enkä oo diilannu Miksulle. Sitähän sä pelkäät”, Henrik puhalsi savut ulos ja avasi autonsa ovet. Hän tiputti poltetun tupakan maahan ja talloi sen kengänkärjellään. ”Se on morjens”, hän vielä jatkoi ennen kuin meni istumaan autoonsa ja lähti kotipihasta.

****

Koulusta kotiin päästyään Henrik pakkasi putkikassiin vaatteita. Pari hupparia, kollarit, neule, chinot, toppatakki ja -housut, boksereita, sukkia, t-paitoja sekä alusasun. Pipo ja rukkasetkin löysivät tiensä kassin päällimmäisiksi. Vetoketju ei meinannut mennä kiinni, mutta minkäs teet. Hän pakotti vetoketjun kiinni.

Pakattuaan hän avasi huoneessaan olevat television ja pleikkarin. Hän alkoi hakata Assassin’s Creed - Odysseyta. Hän oli saanut sen paria viikkoa aikaisemmin syntymäpäivälahjaksi. Pari kaveria oli kysynyt, että eikö ollut tyhmää että syntymäpäivä oli itsenäisyyspäivänä, mutta ei se Henrikiä kiinnostanut, koska hän oli syntynyt.

”Iha sama se mul on. Faija varmaa diggaa, ku se on saatana ammattisotilas, ja poika syntyny itsenäisyyspäivänä. Sai muute faija just ittensä prikaatikenraaliks.”

****

Lammion perhe oli ollut viisi päivää Lapissa. Henrik ei ollut kapinoinut yhtään, ja muut olivat siitä hämmentyneitä, mutta samaan aikaan iloisia. Ei pojan kiukuttelua kestäisi kuunnella lomalla.

”Henkka, hypätäänkö tuosta hyppyristä?” Miksu kysyi poikien ollessa rinteessä.

”Joo. Kymppi vetoo. Jos sä saat alas bäkkärin alas, ja mä en, ni mä annan sulle kympin. Ja toistepäin”, Henrik virnisti. Hän oli selkeästi parempi laskija kuin Miksu ja luultavasti saisi hypyn onnistumaan. Pikkuveljestä hän ei ollut yhtään varma.

”Käyhän se. Entäs, jos molemmat onnistuu?” Miksu kysyi ja laski lasinsa silmilleen.

”No sit molemmat pitää massit itellään.” Henrik naurahti ja lähti laskemaan hyppyriä kohti.

Hän onnistui hypyssään, mutta alastulo epäonnistui. Hän tuli alas liian kyykyssä ja kaatui siitä selälleen. Hän tunsi oikeassa polvessaan muljahduksen. Miksu oli huomannut Henrikin kaatuneen ja oli heti veljensä vieressä, jos tuo kaipaisi apua.

”Mitä kävi?” Miksu kysyi huolestuneena.

”Ai saatana! Sattuu polveen”, Henrik nielaisi ja nousi ylös, että saisi oikean jalan siteet avattua.

”Soitanko mä isälle? Että tulee parkkipaikallr. Ei me tähän voida jäädä. Keskelle rinnettä”, Miksu huolestui lisää. Hän kyllä tiesi, ettei Henrik yleensä myöntänyt että sattui.

”Miten vaan. Saatana!” Henrik kirosi noustessaan ylös. Hän otti Miksun olkapäästä tukea, ja tuo sai laskettua heidät alas.

Henrik irrotti vasemman jalkansa siteet parkkipaikalla ja meni istumaan autoon pelkääjän paikalle. Miksu laittoi lumilaudat auton katolla olevaan suksiboksiin ja istahti takapenkille.

”Mä soitin isälle. Sano, että tulee kohta. Kuulemma pitää sua käyttää lääkärissä”, Miksu huokaisi.

”No miten pahasti mulle muka ois käyny? Vähän vaan muljahti. Ai vittu, ku sattuu”, Henrik kirosi ja etsi hanskalokerosta särkylääkettä. Hän tiesi isällä olevan kätkö hanskalokerossa pahan päivän varalta. Hän ei kuitenkaan löytänyt purkkia, ja se ärsytti. Hän sulki hanskalokeron ja hieraisi polveaan.

Kipu ei ennen autoon istumista ollut paha. Mutta nyt Henrikiä alkoi oikeasti sattua. Vähän niinkuin joku olisi tukkinut polvea puukolla auki. Ei hän sitä paremmin osannut kuvata. Toppahousujen alta hän ei nähnyt oliko polvi turvonnut, mutta niin hän arveli. Hän nojasi päänsä taaksepäin ja puri hampaansa yhteen, ettei huutaisi. Ei hän halunnut säikäyttää Miksua.

****

Henrik pääsi nopeasti lääkärille. Yksityiselle sai nopeasti ajan, ja hän oli jopa iloinen, että isällä oli rahaa. Muuten ei varmaan olisi ollut mitään toivoa päästä lääkäriin niin kaukana kotoa.

Magneettikuvista näkyi, että eturistiside oli katkennut ja oikeassa sivusiteessä osittainen repeämä. Henrik ei ollut uskoa korviaan. Niin mitättömästä kaatumisesta iso vahinko. Ja lääkärin mukaan polvi pitäisi leikata.

Henrik sai jalkaansa järeän tuen ja kepit. Pariin viikkoon hän ei saisi astua jalallaan, ja sen jälkeen alkaisi fysioterapia, jonka jälkeen leikkaus ja lisää fysioterapiaa. Paranemisarvio järkytti Henrikiä.

”Kuudesta yheksään kuukauteen? Ei saatana! Mun pitäis mennä inttiin heinäkuus”, Henrik pudisti päätään lääkärille. Lääkäri selitti asiasta enemmän, mutta Henrik ei jaksanut kuunnella. Isä tappaisi hänet, kun hän ei pääsisi inttiin heti lukion jälkeen.

Autoon päästyään Henrik painoi päänsä kojelautaa vasten. Ärsytti, vitutti ja kaikkea siltä väliltä. Polvi pitäisi saada kuntoon nopeasti. Nopeammin kuin puolessa vuodessa. Heinäkuussa jalan piti olla täydessä kunnossa. Mitään muuta Henrik ei halunnut.

”Ei se inttiin meneminen niin tärkeää ole, Henrik. Sen aloittamista saa siirrettyä hyvällä syyllä. Ja sulla on hyvä syy. Tärkeintä, että sä olet sielä terveenä. Turha sinne on puolikuntosena mennä. Ymmärrätkö sä?” isä laski kätensä pojan olkapäälle.

”Ärsyttää. Jos toi ei tulekaan kuntoon. Mitä mä sitte teen?” Henrik nosti päänsä kojelaudalta ja katsoi isää silmiin.

”Tulee se. Ja sitä paitsi… En mäkään menny suoraan lukiosta inttiin. Mulla oli sillon käsi paketissa. Talvella vasta. Ihan hyvin säkin voit niin tehdä”, isä hymyili.

”Oikeesti? Ehkä mä sitte… Ethän sä tapa mua?” Henrik naurahti.

”Miks mä niin tekisin?” isä pudisti huvittuneena päätään.

”Emmä tiedä. Kai mä selviän tästä. Ja kai mä haen sitte kadettikouluun intin jälkeen. Emmä enää jaksa äksyillä sulle tai äitille. Kiitti, kun sä uskot muhun ja kestät mua”, Henrik hymyili vähän. Yksi asia hänen tulevaisuudestaan oli isän tiedossa. Se saisi riittää ainakin hetkeksi aikaa.

”Kyllä sä sinne pääset”, isä nyökkäsi ja taputti poikaa olalle. Muulla tavoin hän ei oikein osannut osoittaa rakastavansa poikaa.

[ruttotohtori]

Näin jotai iha vitun outoo unta mis mun piti käyä siivoomas jonku tyypin asunto ja sit ku pääsin sinne ni se talo oli iha vitun iso (niinku joku rikkaan ihmisen talo) ja ku soitin ovikelloo ni sen oven avas Kim Basinger, jonka mä tunnistin heti vaik e oikeesti ees tiiä et minkä näköne se o mut oon melko varma et se o joku näyttelijä (kai? ja jos se o ni e kyl tiiä et oonko ees koskaa nähny yhtäkää elokuvaa mis se näyttelee ku nimest ei tuu mielee yhtää mitää). 

Sit se sano et sil o 2 pupua joil o oma huone et mun pitäis siivota se et mitää muuta ei tarvii tehä. Sit se vei mut sinne huoneesee ja siel oli keltaset seinät ja ei ollenkaa ikkunoita. Toine niist pupuist näytti leijonanharjaskanilt mut sil oli luppakorvat ja kellertävä turkki ja toine oli kans luppakorvane ja vähä saman tyyline ku englanninperhoskani. Sit niil oli poikasia ja mun piti ennen siivoomisen alottamista laittaa kaikki puput kuljetuskoppaa mut sit sitä urosta ei voinu laittaa samaa mis ne muut oli mut ku siel oli vaa yks kuljetuskoppa ni mä sit jouduin pitää sen uroksen vapaana siel huonees. 

Sit ku olin melkee siivonnu sen huoneen ni se Kim Basinger avas sen huoneen toises pääs olevan oven, mist pääs pihalle. Sen oven eessä oli tosi leveet rappuset ja sit jostai sen pihan toisest pääst tuli Hannibal ja Will Graham. Ne aiko mennä naimisii siel sen Basingerin pihalla ja sit sinne alko tulee kans muita sen sarjan hahmoja, jotka oli sit häävieraita ja sit ne halus et mäki jään sinne häihi.