#ihan muuten vaan

[ooc-sohvikset]

[damnprecious]

arvostaisin kovasti jos joku kertois mun siltakammolle et jos ajat pispalassa, ajat harjulla etkä sillalla

[pupunu]

Mä oon niitä ihmisiä, jotka sanoo vähän tota samaa, ja mitä mä sillä tarkotan on se, että ei ruotsi ole mitenkään teoriassa vaikeampi kieli. Suomalaisena enkkua oppii lähes oletuksena, jos yhtään haluaa katsoa sarjoja, leffoja, kuunnella musiikkia tai vaikka pelata videopelejä. Mä olen lapsena pelannut pokemonia enkuksi, koska sitä ei suomeksi ole olemassa. Olen katsonut animea enkkuteksteilla, koska suomeksi ei ollut.

Ruotsia voi oppia samalla tavalla: vaihda laitteiden käyttökieli ruotsiksi, laita tekstitykset ruotsiksi, asenna pelit ruotsiksi, katso ruotsinkielisiä ohjelmia ja youtube-videoita, kuuntele ruotsinkielistä musiikkia ja puheohjelmia, seuraa netissä ruotsinkielisiä ihmisiä ja osallistu ruotsinkielisiin keskusteluihin.

Suomen puuttuessa oletuskieli useimmilla on englanti, mutta ei sen tarvitsisi olla niin. Ja jos sanoo, että "mut jos tää peli on ruotsiks ni en tajuu siit mitään", niin niinpä. Silleen se on alunperin ollut enkunkin kanssa, mutta sillon se ei haitannut, koska ei ollut vaihtoehtoja. Kyllä siitä sitten oppii ᕙ⁠(⁠ ⁠ ⁠•⁠ ⁠‿⁠ ⁠•⁠ ⁠ ⁠)⁠ᕗ

vittu mua ärsyttää ku porukat o sillee "ruotsin oppimine on iha niinku englannin oppimine, mieti vaa sitä millasta oli opetella enkkuu :)" NIINKU VITUT mä oon osannu enkkuu puolet elämästä ja mul ei oo vittuakaan hajua miTEN se tapahtu, jos mun muistii luottais ni se ois vaa pompannu mun päähän joku päivä sillo ku olin 11 ja oon osannu puhuu sitä sen jälkee sillee vitutko ton on tarkotus auttaa mua oppii ruotsii, perkele

[mehukatti]

Unettomiin öihin, kun on vaikeaa:

Yöllä ahdistaa herkemmin. On normaalia, että ajatukset harhailee yöllä, kun ei ole mitään ulkopuolista aktiviteettia mihin suunnata ajatuksia toisin kuin päivällä. Et ole hullu.

Jos ajatukset ahdistaa, kannattaa kokeilla kohdistaa ajatukset johonkin, mikä on keskittymistä vaativaa, muttei niin haastavaa, että ajatuksiin tulee pitkä tauko ja ikävät asiat tulee taas mieleen. Esimerkiksi tavupeli (koira - rapu - pulu) tai asioiden keksiminen aakkosjärjestyksessä (Amsterdam, Berliini, Canterbury... Ananas, banaani, citrus... skippaa vaikeat kirjaimet) toimii itsellä hyvin. Kokeilemalla löytyy, mikä toimii parhaiten.

Jos puhelin on lähellä, meditaatioaudio tai podcast voi kans toimia. Yritä valita jotain, missä siun ei tarvitse katsella puhelimen ruutua.

Jos ajatukset ei jää ahdistavaan kierteeseen, vaan harhailee muuten vaan, sekin on ihan ok. Oon huomannut erityisesti puolivalveilla, että ajatukset kulkee vaikka mihin, koska aivot järjestelee kaiken uusiksi yön aikana. Ajatusten harhailu itsessään on normaalia eikä sitä tarvitse pelätä tai estellä. Sit jos ajatukset kääntyy taas ikävään suuntaan, voi keskittyä johonkin muuhun.

Suositellaan, että jos herää yöllä ja ei saa unta 20 minuuttiin, kannattaa nousta ylös. Tiedän, miten vaikeaa tää on väsyneenä, mutta pliis nouse ylös. Tällä ehkäiset, että jäät sänkyyn pyörimään ja tulee negatiivinen mielleyhtymä nukkumapaikkaan.

Laita vaan sen verran valoja päälle kuin tarvitset. Lue kirjaa tai vaikka mainoksia, tai kuuntele jotain rauhallista. Jos alkaa väsyttää mutta pelottaa, että sänkyyn siirtyminen herättää kropan liikaa, jää vaan siihen missä olet, ei haittaa vaikka nukahtaisit siihen.

Lepo on lepoa, vaikket saisi unta. Pelkkä silmät kiinni makaaminen auttaa palauttamaan voimia ja selviämään seuraavasta päivästä.

Vaan koska tää yö on vaikea, ei tarkoita että jokainen yö tästä eteenpäin on vaikea.

Vaan koska tää yö on vaikea, ei tarkoita että huominen on helvettiä. Varmasti väsyttää etkä saa ehkä niin paljon aikaan kuin haluaisit, mutta edessä voi silti olla ihan hyvä päivä.

Aamu tuntuu kaukaiselta, mutta se koittaa kyllä. Tsemppiä <3

[jossujb]

onkihommissa syötittä ja koukutta ihan muuten vaan

[neodyymi]

Miksei Lehto laula?

Niin kauan kuin Lehto muisti, oli hän tiennyt, että se Helvetti, josta ne siinä Raamatussakin alvariinsa jankuttivat, oli ihan oikeasti olemassa – ja se oli lastenkodin joulujuhla. Sitä varten joutui pesemään naamansa saippualla, joka kirvelsi silmiä, ja harjaamaan kynnenalusensa kahteen kertaan, että tuli varmasti puhdasta. Tukat kammattiin viivasuoralle jakaukselle ja likistettiin vielä vedellä oikein päänmyötäisesti.

Lopuksi heidät puettiin enkeleiksi – siis vanhoista lakanoista tehtyihin säkkeihin – jotta kukaan ei muistaisi, ettei heistä kellään mitään oikeita pyhävaatteita ollutkaan. Kaikki se vaiva, ja vain sen tähden, että heidät voitaisiin paimentaa parijonossa lavalle itkettämään kunnanpösöjen rouvia, jotta kunnanpösöt itse ymmärtäisivät löysätä kukkaronnyörejään lastenkodin hyväksi – jos eivät muuten, niin saadakseen edes rouvansa lopettamaan poraamisen.

Lauluesityksen päätteeksi samaiset rouvat tungeksisivat kilvan silittämään heidän päälakiaan ja nipistelemään heidän alituisesta nälästä lommottavia poskiaan – riisumatta hansikkaitaan, tietenkin, etteivät vain tulisi vieneeksi heidän täitään ja tautejaan omille penskoilleen – ja länkyttämään itku silmässä, minkälaisia pikku enkeleitä he olivatkaan.

Ja paskat, Lehto ajatteli. Siinä samassa, kun hoitajattaren silmä vältti, hän kiipesi pesukomuutin eteen kannetulle jakkaralle ja irvisteli rumasti omalle kuvajaiselleen peilissä. Ei hän suinkaan miltään enkeliltä näyttänyt, vaan sirkuspelleltä.

Miltä sellaiset sirkuspellet oikeastaan näyttivät, siitä hän ei tosin voinut mennä takuuseen, kun ei ollut koskaan päässyt sirkukseen.

Niin sietämättömältä hänestä tuntui katsella itseään sillä tavalla suittuna ja puunattuna, että pikaistuksissaan hän sotki tukkansa uudelleen. Sanomistahan siitä tulisi, mutta tulkoon. Ei se kumminkaan olisi mitään siihen verrattuna, mitä oli vielä edessä.

Hän oli hautonut suunnitelmaansa koko pitkän viikon, ja hetkenä minä hyvänsä koittaisi aika panna se täytäntöön.

Ajatus sai hänet irvistelyn sijaan virnistämään peilikuvalleen. Etuhampaat puuttuivat, mutta niiden tilalle kasvaisivat pian uudet, rautaiset hampaat. Niinhän hänelle oli kerrottu. Hän ei kylläkään ollut ensin uskoa lainkaan semmoiseen hölynpölyyn, mutta kun isommat olivat vakuuttaneet sen olevan totta ja väläyttäneet omia, kerran pudonneiden tilalle kasvaneita hampaitaan, oli hänenkin uskottava se todeksi.

Vaikka ei niitä kyllä oikeasti raudasta ollut tehty, niitä hampaita. Se oli sentään ollut pötypuhetta.

Kun aika sitten viimein koitti ja hoitajattaret rupesivat huseeraamaan heistä parijonoa, Lehto liittyi mukisematta jonon jatkoksi. Se oli osa hänen suunnitelmaansa. Hän sieti luunapinkin, jonka muuan hoitajatar hänelle antoi pantuaan merkille hänen sotkeneen vasta kammatun tukkansa. ”Mahtaako tuommoisesta elikosta ikänä kunnon ihmistä tullakaan”, tämä moitti. ”Katurakillekin kävisi käytöstapojen opettaminen helpommin.”

Pian heidät ohjattiin parijonossa lavan taakse, jossa hoitajat kiivaasti hyssytellen ryhtyivät järjestämään heitä uudelleen, sillä kertaa pituusjärjestykseen. Raskaiden samettiverhojen takana sali oli täynnänsä väkeä, sen saattoi kuulla lavan taakse kantautuvasta, innostuneesta puheensorinasta. Joku innokas kävi kurkistamassa verhojen raosta salin puolelle vahvistaakseen asian.

Viereisellä penkillä lojui pari jakamatta jäänyttä käsiohjelmaa. Lehto ei kylläkään osannut lukea, mutta hän oli asunut lastenkodissa kauan ja tiesi jo vanhastaan, että ensin laulettaisiin Orvon huokaus, takuuvarma kyynelten kirvoittaja, ja sitten lastenkodin johtajatar pitäisi puheen Suomen köyhäinhoidon tilasta, niin kuin edellisvuonnakin – ja sitä edellisenä, ja.

”Tulepas sinä Toivo tänne eteen”, yksi hoitajattarista supatti viittilöiden hänen suuntaansa. ”Sinulla kun on kaunein lauluääni.”

Silloin Lehto veti kätensä puuskaan eikä suostunut hievahtamaankaan. Monta kertaa hän oli joutunut nielemään tappionsa, kun hänestä ei ollut ikänsä saati kokonsa puolesta panemaan hoitajille hanttiin, mutta viimein hän oli sen keksinyt: laulamaan häntä ei voisi pakottaa, ei sitten millään. Pesköön hänen suunsa saippualla, jättäköön ruoatta tai antakoon selkään, siitä ei ollut niin väliksi – mutta ensimmäistäkään itkuvirttä häntä ei saataisi enää kuuna päivänä lurittamaan.   

”Toivo”, sihahti toinen hoitaja kärsimättömästi. ”Nyt teet kerrankin niin kuin sanotaan. Tänne sieltä niin kuin olisit jo.”

”En tee enkä tule enkä ihan varmana laula”, Lehto sanoi niin järkähtämättömästi kuin hänen ikäisensä riukusäärinen pojannappula vain ikinä saattoi. ”En, vaikka vetelisitte kepillä pitkin selkää!”

Sen hän sentään aavisti jo ennakolta, että lähimpänä seisova hoitaja aikoisi takuuvarmasti yrittää kopata hänet kiinni ja raahata väkisin eturiviin. Sen vuoksi hän panikin siltä seisomalta juoksuksi ja syöksähti avonaisesta luukusta lavan alle. Sinne hoitajat eivät mahtuisi häntä ollenkaan niin helposti seuraamaan. Sitä kautta hän pääsisi ulos ja sen myötä karkuun koko typerästä joulujuhlasta.

Eikä olisi niin väliksi siitäkään, vaikka hän pääsisi takaisin sisälle vasta tilaisuuden päätyttyä ja joutuisi siihen asti värjöttelemään räntäsateessa pelkkä lakana päällään. Tai vaikka saisi kuumeen ja joutuisi vuoteenomaksi, kun toiset pääsisivät laskemaan mäkeä.

Sentään hän oli näyttänyt niille, ja sehän se kaikkein tärkeintä oli.  

[pupunu]

Luin vähän aikaa sitten lehdestä (ja olen samaa mieltä), että Duolingo on kaikkein hyödyllisin kielenopiskelun alussa. Duolingossa pitää kuitenkin muistaa, että sen opetusmetodi toimii hyvin kielille, jolla opetuskieli on lähellä kohdekieltä, koska silloin voi opettaa pääasiassa suoria käännöksiä. Kielillä jotka on tosi erilaisia kuin opetuskieli, ei samalla tavalla intuitiivisesti nappaa kielen ominaisuuksia, ellei niitä erikseen sitten selitetä. Itse olen käyttänyt Duolingoa pääasiassa klingoniin ja japaniin ja siis siitä ei ymmärtäisi kauheasti jos ei erikseen opettelisi kielioppia.

Tää vaikeus näkyy hyvin näissä esimerkeissä:

I have a dog: Jag har en hund -> Päätellään että jag = I, har = have, en = a, hund = dog.

I have a dog: Minulla on koira -> Loogisin päättely lienee "minulla on" = "i have", koira = "a dog". Tässä pitää kuitenkin vähintään myöhemmin tajuta, että oikeasti "minulla on" ei liity mitenkään englannin "have" verbiin, vaan se on ihan erilainen rakenne. Esimerkiksi "minulla on kylmä" ei tarkoita "I have a cold", ja "pöydällä on kuppi", ei tarkoita "the table has a cup".

Tuon suomen rakenteen taustalla on aika selkeä logiikka, mutta koska Duolingossa ei ihan kauheasti selitetä mitään, niin logiikka jää hämärän peittoon. Myös ruotsissa on tietysti rakenteita, jotka eivät käänny suoraan englantiin (esim. kysymyksissä sanajärjestys muuttuu), mutta koska ruotsi on niin paljon lähempänä englantia, näitä on huomattavasti vähemmän, kun taas suomessa (ja mm. japanissa) lauseita on loppujen lopuksi aika vaikeaa ymmärtää fraasipohjalta. Ei mahdotonta, mutta tosi tosi paljon hitaampaa.

Itse aattelen, että Duolingo on paras sanaston opetteluun, ja siihen että pääsee opiskelussa vauhtiin. Se on tosi hyvä tuki muun opieskelun ohella ja fraasien oppiminen on kyllä hyödyllistä! Mutta se saattaa johtaa aika monissa asioissa harhaan jos kielten ominaisuudet ei esimerkkilauseissa kohtaa.

sending this to all duolingo haters

[kinuskikakku]

”Muuten me puhuisimme venäjää!”

Niin. Aivan. Kuten esim. Virossa ei puhuta enään eestiä vaan pelkkää venäjää. Se kieli katosi ihan kokonaan silloin.

[samisfalse]

Tervetuloa mun uusimpaan tuntsa AU:hun... ELI BROKEBACK MOUNTAIN KOSKILUOTO AU ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ-

Oon niin normaali heistä.

Valitsin tähän tosiaan trailerista screenshotteja koska tää on vähä niiku tän AU:m traileri. Puhuin tästä tuntsa discordissa ja nyt vihdoin sain tän kuvattuakin.

Kesken tän piirtämistä tajusin että mun Kariluoto (jonka olin aikasemmin piirtänyt kunnolla tasan kerran sivuhahmona mun MoRo! AU:ta varten) näyttää ihan Jake Gyllenhaalilta. Menin kans vähän sekasin ton sädekehän kanssa, mutta toi oli muuten toi tausta niin tylsä ja kylmä, että oli vaan pakko lisätä kimallusta.

Tää on mun eka kunnolla piirretty Koskiluoto :) Vesivärit vähän kiukutteli ja näkökulma oli vähän vaikea, mutta ovat he kyllä suloiset <3 En tiedä miksi en ole aiemmin heitä kunnolla piirtänyt kun oon heistä niin uskomattoman normaali, mutta nyt tuli tehtyä.

Tässä vielä kunnollinen Koskela, joka saa sitten kokea perhearkea ja sisäistettyä homofobiaa ja alkoholisimia ja kaikkea muuta ihan tosi kivaa /s <3 Selitän tän AU:n sillä että molempien perheet oli muuttanu siirtolaisina Ameriikoihin, ja oli näin päätyneet Kaarnan lampaita paimentamaan. Juonin tässä Koskelan morsioksi Railia, koska ne ois uskomattoman compulsory hetero pari. En oo varma tuleeks täst mitään hienompaa mutta päätin nyt jakaa kuitenkin. Eipä siinä muuta sitten :)

[paistelujaska]

Jumantsuikka miten paljon voi yhdestä ihmisestä lähtee pölyä (se oon minä minä oon se ihminen)

Ainut tapa millä onnistun pitään kodin ees vähän puhtaana on että imuri on koko ajan huoneessa ja piuha rasiassa valmiina käyttöön. Muuten en jaksa kaivaa sitä esille. Muutaman päivän välein sillä huristelen menemään, joskus vaan keskilattian joskus sängyn altakin. Ja tää ei usein riitä vaan pölyä on myös esim mun mattojen alla

Lamput, elektroniikka, ovien päällystä, ihan kaikki tasot aina pölyssä voi kekkuli

Luulin ennen että tää on normi mut mulla oli monta vuotta sama kämppis jonka en koskaan huomannut imuroivan tai muutenkaan siivoavan pintoja. Hengailin säännöllisesti sen huoneessa enkä koskaan - koskaan - nähny villakoiria ja ilma oli aika raikas. Ja sil oli mega tietsikka gamer laitteet eikä ne KERÄNNY PÖLYÄ

Mun teoria on että tää johtuu mun atooppisesta ihosta joka karistelee itteään jatkuvasti ympäriinsä. Tasan ei käy onnen lahjat

[ziirizka]

Ajattelen ihan liian usein sitä, että Lammiolla on koira <3 Ja toi kohtaus, missä se vaan hengaa koiransa kanssa (vaikka se koira vähän katoaakin tonne pimeyteen)!! Onko toi sääntöjä rakastava luutnantti oikeesti vaan päättänyt, että tarvitsen koiran elämääni, ei tätä muuten kestä ja ottanut sellaisen? Ja näinkö oikein, että sarjaversiossa näkyi, että koiralla on oma talo/koppi?? Kenet Lammio on laittanut rakentamaan sen?? Ja siitä huolimatta Lammio ilmeisesti ottaa sen välillä myös hengaamaan tuonne sisälle (joko siksi, ettei koiralle tule kylmä tai koska Lammio kaipaa koiraseuraa. Molemmat selitykset kuulostavat hyvältä) :D

[salmiakkisaatana]

Hei muuten piirrätkö?

Joskus aaaaaikoja sitte joo mut se ei ollu ihan mun juttu. Ei riittäny kärsivällisyys :D

Nykyää lähinnä tuhertelen jotai hassuja pikku juttuja ja teen taidetta niist jotenkin! Lähinnä vent art-tyyppistä kamaa ja sit jotain omaks huviks piirreltyi juttui.

Täs on hassuja pikku kumiankkoja ja sit tommone puoliks muuten vaan tuherreltu ja puoliks ihan oikeen tarkotuksen sisältävä teos :<

[zombieheroine]

Rakastin sun aatoksia MHA luku 426 ja Todorokeihin liittyen ja oli kiva yllätys törmätä toiseen suomalaiseen joka tykkää EndHawksista joten tässä kysymys: ideaali tulevaisuus Enjille ja Keigolle? 😌

Moi! On aina hauska törmäillä suomalaisiin missä vaan fandomissa! Ja kiitos, oli mukava saada tekosyy vähän tuuletella tunteita, aina parempi jos toisten mielestä niiden lukeminen on kiinnostavaa.

Sun kysymys on haastava, koska "ideaali" ainakin mulla sisältää myös vaikeuksia ja epätäydellisyyksiä. Oon shipannu endhawksia jostain neloskaudelta lähtien, minkä jälkeen esim oon lukenu mangan kiinni, eli juonen eri vaiheisiin on menny erilaisia tunteita.

Yleisesti mun mielestä paras endgame on, että Enji ja Keigo lopulta alkaa keskenään viralliseen parisuhteeseen, joka etenee hitaasti koska molempien pitää oppia paljon uutta, ja joka on lähinnä niiden lähipiirin tiedossa ilman sen isompaa meteliä.

En oo ikinä oikein välittäny sellasista versioista, joissa tehdään kauheen iso juttu siitä että Enjin lapsien pitää tavata ja hyväksyä Keigo. Ensinnäkin mun mielestä Keigo ei oo yhtään sen tyyppinen että se kokis tarpeelliseks ottaa jotain isäpuolen roolia muistuttavaakaan, plus Enjin lapset on melkein kaikki aikuisia muutenkin. (Ja Keigoa vanhempia, sehän ois vaan kiusallista kaikille.) Toisekseen musta Enji kantaa sitä vanhemman vastuuta itse, yleensä aika etäältä ja sen lasten ehdoilla, eikä niitä varmana kiinnosta niiden isän rakkauselämä. Keigo tukee sitä, koska iso osa siitä mitä se Enjissä henkilönä kunnioittaa on sen vakaamus kantaa vastuuta ja olla parempi ihminen, mutta Keigo on ensisijasesti kumppani eikä Todorokin perheen jäsen.

Haluun ajatella, että Enji ja Rei pysyy ystävinä. Niitä sitoo ensisijaisesti niiden lapset, mutta myös niiden yhteinen historia, joka on molemmille tosi määrittävää, vaikka siitä paljon onkin niin pahaa. Itse asiassa oon sitä mieltä, että todennäkösesti Enjin mielestä Reillä on oikeus tietää Keigosta ja halutessaan myös sanoa siitä suhteesta mielipiteensä, jopa vaatia sen loppumista. Parasta niille molemmille ois ottaa avioero ja alottaa tahoillaan uus luku elämästään, miten mä myös sen kirjottaisin, mutta ennen sitä päätöstä sanoisin, että Enji on Reille niin paljon velkaa, että Rein sana painaa tosi paljon.

Mutta heille avioero, molemmille uudet ihanat kumppanit ja paljon rakkautta ja tasapainoa. Rei ja Keigo muodostaa kohteliaan hyvät välit, muttei halua sotkeutua toistensa asioihin liikaa.

Mangan uudet luvut huomioon ottaen taas-- (spoilerileikkaus 🗡️)

Headcanon että Japanissa koittaa vähän samanlainen kausi kuin toisen maailmansodan jälkeen, eli konservatiivinen aikakausi kun kaikki yrittää saada kiinni jostain perusturvantunteesta suuren mullistuksen jälkeen. Repisin tästä draamaa tyyliin kielletty rakkaus (koska sitä ei ollu tarpeeks vielä, heh) joka kuitenkin on yksi parhaista ja aidoimmista asioista muuten tosi vaikeessa tilanteessa.

Keigosta ja Enjistä pitää nyt tulla tavallisia ihmisiä. Sanoisin, että edessä on pitkä tie täynnä monimutkasia päätöksiä ja raskasta työtä yhteiskunnan toiminnan ja isojen rakenteellisten muutosten eteen. Keigo ainaki on ihan muissa hommissa kuin mihin se ikinä ajatteli päätyvänsä, ehkä käyny hikisesti peruskoulun ja panostanu vaan oikkuunsa ja sankarointiin, mitä ei enää ole.

Muuten sanoisin että Enjin ois hyvä alkaa opettajaks, mutta veikkaan että vanhemmilla ois tähän pari sanaa sanottavana. Ehkei tosiaan mihinkään kouluun varsinaisesti, mutta johonki sankarikoulutukseen liittyvään harjotteluun tai vastaavaan. Ois kauheeta hukkausta olla hyödyntämättä sen kokemusta ja osaamista, mikä varmaan tajutaan ku lasketaan elossa olevia veteraanisankareita.

Yhteenvetona varmaan sanoisin, että draaman kaaren päässä on jotain ihan uutta, täysin päinvastasta mitä kumpikaan elämälleen halus, suunnitteli tai osas edes kuvitella, mutta se on kuitenkin se oikea tie, ja se on hyvä.

[vieraslaji]

Onko sulla jotain suomalaista taustaa vai kiinnostuitko muuten vaan suomen kielestä?

vähän molemmista! sanoisin et kyse on monimutkaista paitsi et monilla amerikkalaisilla on ihan samoja kokemuksia :D

basically mun isoisovanhemmat muutti varsinais-suomesta Michiganiin, mut mun isoäiti oli nuorein kolmastatoista lapsista ja sen vanhemmat kuoli kun se oli viel lapsi. ja mun isoisä oli väkivaltainen kusipää joka vaati sen anna kaiken suomen kulttuurin periksi kun ne meni naimisiin, joten isäni ei koskaan tiennyt paljoa perheenjuurista tai suomesta yleisesti ottaen.

(toinen vaikeus on se et mun isoisoäidin sisko, joka jäi suomessa, ei koskaan kertonut kellekään et sillä on sisko. sen lapset tajusi et nillä on kolmetoista serkkua vasta 90-luvulla, mut toi on toista tarinaa)

nuorena mä tiesin, et mulla on suomalainen taustaa, mutten tiennyt mitään pidemmän kunnes 16v kävin suomessa isäni kans ja se kertoi mulle lapsuudesta ja kuinka paljon se toivon et se olisi ollut tiennyt sen sukua. totta puhuen ennen kun me lähdettiin olin kiinnostuneempi virossa käymiseen, mut tolla matkalla ihastuin suomen kieleen ja päätin opiskelemaan sitä. (odotin aika kauan aloittamaan haha)

tl;dr mä kovasti tykkään suomen kielestä omansa tähden, mut rakastan isää ja  kun kerron sille jotain suomesta ja näen sen onnellisuutta mun kautta oppimasta, ja toi tuntuu arvoiselta kun tunnen itseni epäonnistukselta opiskelijana!

[kattiperkele]

Koska luistellaan ihan muuten vaan... 🎶

[pupucino]

mitä paskaa oot nähny ofmd-fandomissa, haluan likapyykkiä

tyyppejä, jotka fanittaa sarjaa, jonka pointti on steden ja edin romanssi, mut jotka silti vihaa äänekkäästi molempia hahmoja ja vittuilee niitten faneille eli koko muulle fandomille (kuulostaa trollaamiselta tbh)

homofoobikkoja (voitteko kuvitella, homoromanssisarjan fandomissa)

terfejä (kuvitelkaa, queer-sarjan fandomissa)

rasisteja (miten ihmeessä näitäki mahtuu sekaan, ku tyyliin puolet näyttelijöistä on ei-valkosia)

rasismista niin äänekkäästi call-outtaajia, että vaikka niillä on pointti, sun on pakko unfollata ne, koska sun fiidissä on muuten pelkkiä maratonipostauksia "tää fandom on rasistinen, ootte kaikki perseestä, kuolkaa", etkä näe enää mitään muuta sisältöä, etkä nauti tumpun selaamisesta, vaan se tekee sut surulliseks

tyyppejä, jotka poimii kaanonisesti homofobisen cisheterohahmon, päättää tulkita sen kaikin mahdollisin tavoin queerkoodatuks, unohtaa kaikki sarjan kaanoniset sateenkaari-ihmiset tai alkaa väittää niitä homofoobikoiks, luo päässään uskomattoman fanonin ja huutaa viikkokausia pää punasena jokaiselle, joka edes läpällä kysyy, että ollaanko me katottu sama sarja (tästä pääsee onneks eroon hiljentämällä tän hahmon nimi ja kaikki siihen liittyvät tägit)

tyyppejä, jotka syynää näyttelijöitten ja niitten puolisoitten ja sukulaisten ja ystävien somet ja kaikki läpi varmistaakseen, ettei ne vaan ole problemaattisia tai tekemisissä kenenkään problemaattisen kanssa, ja sit ku jonku vaimo ei otakaan henkilökohtasessa somessaan kantaa jokaseen maailman ongelmaan tai sanoo yhdenki vähänkään valistumattoman asian, ni sitä ruoditaan vihamielisesti ihan loputtomiin

tyyppejä, jotka kokee oikeutetuks ja asialliseks sanoa tyyliin "jos sarjan kakkoskausi ei tuu tänä kesänä niin mä tapan itteni" tai "meen murhaamaan kaikki hbo:n ihmiset ja sit itteni ku sarjan kolmatta kautta ei tuu"

tyyppejä, jotka luulee tän sarjan olevan historian ensimmäinen sateenkaarisarja, tyyliin keksineen koko sateenkaarikulttuurin ja olevan sen kulmakivi, ja sit paasaa tästä haukkuen koko tv-viihteen historian ja kaikki, jotka esittää eriäviä näkemyksiä

tyyppejä, jotka suuttuu, ku joku kutsuu tätä hupsua kevyttä komediasarjaa romanttiseks komediaks, pöljäilykomediaks tai mikskään komediaks ylipäätään, koska he kokee tän syvällisimpänä, kulttuurillisesti merkittävimpänä historiallisena draamana ikinä

tyyppejä, jotka valittaa kaikista edellisistä niin äänekkäästi, että kokemus fandomista alkaa olla vain edellä mainittuja ja niitten olemassaolon korostamista ja sen ruotimista (blokatkaa kusipäät, postatkaa ehkä yks call-out ja sit blokatkaa ne hiljasiks, älkää antako niitten ajatuksille näin paljon valtaa)

villiä, eikö?

ja tässä oli vain ekat, jotka tuli äkkiseltään mieleen