#hitote

[masayuki038]

ようやく暖かくなってきたこともあり、正直自宅で仕事するのに飽きてきたこともあり、最近はたまに出社している。普段は自宅で色々と考えてることが多いんだけど、家の中でロジカルに考えを進めていくと何か普通の結論にしかならなくて、悪く言えばコンサバな進め方になる傾向がある。もう少し色んな考えを取り入れ、チャレンジしたいが、朝起きて家で仕事を始め、仕事が終わって自分の時間が来るともう仕事のことを考えなくなっているので、新しいものが入ってくる余地が少ない気がする。自宅にいると本も読まないし。 音楽も、外で聴く方が良いと思うことがある。昨年の冬に肩の治療の待ち時間によく日比谷公園をブラブラしていた。その時に聴いていた Ross From Friends とか Henrik Villard が公園の風景と結びついて記憶に残っている。昨年も一年を通して色々と音楽を聴いたはずなのに、景色とともにあるこれらの音楽の記憶が突出して強いのは面白い。 先月、以前一緒に仕事をした人と会った。彼は仕事をしながら楽曲制作やライブを続けていて、今でもそれを続けている。一緒に仕事をしていた頃はお昼によく音楽の話をしていた。その後音楽を作るようになったのは彼の影響が大きい。会った時に、彼は近日中にまたライブをする、と言っていた。残念ながら別の用事があって行けなかったが、後日そのライブハウスが撮った動画が Youtube にアップされていた。この写真はその動画から。次はライブハウスに行って観てみたい。 (Ross From Friends とか Henrik Villard のリンクをインスタのハイライト "20230309" にアップしています。) #リモートワーク #日比谷公園 #rossfromfriends #henrikvillard #house #housemusic #hitote #DTM https://www.instagram.com/p/Cpkgqgyvp6w/?igshid=NGJjMDIxMWI=

[fyeahygocardart]

Mayosenju Hitot

[maraschinotopped]

i dont think i ever mentioned it here but i got into yugioh recently... while i do have a cyberse deck for actual play i feel like im honestly having more fun just collecting cards i like? its just clicking for me more.

also realized how much i love robot designs because god so many of the yugioh cyberse cards have such KICKASS robot designs.

[shikenzenya]

35 seki - JYUJYU (35席 -じゅじゅ) lyrics [english translation + romaji + kanji]

(cw: themes of bullying, suicide, murder and death)

english translation + romaji + kanji under the cut!

song: No.5 lyrics: No.5

35 DESKS

Among the rows of lined up desks, one of them, Mysteriously, is scribbled black – my desk; A scene the same as always

Unexpectedly, I thought you’d called out to me But you were just having fun with some sort of punishment game Scared of what’s behind those smiles, I look down

I want to talk to you I want to talk to you, but Just like a ghost, nobody notices me I’m sure when the flowers bloom You’ll forgive me, won’t you? Reaching you, across 35 desks, far, far away

The way you look at me, as if you’re looking at trash It’s alright, I’ve already gotten used to it I wonder if we can go back to those days I wonder if I’ll be able to laugh

Among the rows of lined up desks, one of them, How beautiful – adorned with a bouquet Apart from that, the scene is the same as always

I want to talk I want to talk to you, but I’ve become a ghost, nobody notices me I’m sure when you, too, die You’ll come find me, won’t you? One by one, I’ll adorn 35 desks with bouquets

That smell of burning hair It’s alright, it’s already dissipated Even if you grow to regret those days It’s much too late now

That view, as if in a dream Scribbled black You can’t see a thing, so you can’t walk huRRY uP anD coME

If something’s become trash, we throw it away It’s alright, it’s just returning to the ground You, too, trembling in insomnia Make yourself comfortable, won’t you? Once we’re all ash, dancing in the sky Here, where we can finally reunite I wonder if we can go back to those days I wonder if I’ll be able to smile

_______________________________________________

seiretsu sareta tsukuetachi ni hitotsu fukashigi de kuroku nuritsubusareta watashi no tsukue itsumo to kawaranai koukei

mezurashiku koe o kakete kureta to omoeba batsu GEEMU mitai de tanoshin deru egao no ura ga kowakute utsumuite

kimi to hanashi ga shitai na kimi to hanashitai kedo yuurei no you dare mo watashi ni nanka kidzukanai nda ne

kitto hana ga saitara yurushite kureru yo ne sanjuugo seki haruka tooku no kimitachi e todoke

gomi o miru youna sono metsuki mo heiki narete shimatta no dakara itsuka anogoro ni modoreru no kana itsuka waraeru no kana

seiretsu sareta tsukuetachi ni hitots kirei da ne soerareta hana no taba sore o nozokeba itsumo to kawaranai koukei

hanashi ga shitai na kimi to hanashitai kedo yuurei to nari dare mo watashi ni nanka kidzukanainda ne

kitto kimi mo shindara mitsukete kureru yo ne sanjuugo seki hitotsu hitotsu ni hanataba o soeyou

kami o moyasareta ano nioi mo heiki kiete shimatta no dakara itsuka anogoro o kuyamu to shite mo sudeni teokuredakara

yume o miru you ni ano keshiki wa kuro de nuritsubusareta no dakara nani mo mienakute arukenaikara haYAKU kiTE YO

gomi ni nattanara sutenai to ne heiki tsuchi ni kaeru dake dakara gatagata furuete nemurenu kimi mo raku ni shitete ne

minna hai ni nari sora ni maeba koko de saikai dekiru no dakara itsuka anogoro ni modoreru no kana

itsuka waraeru no ka na

___________________________

整列された机達に一つ 不可思議で黒く塗り潰された私の机 いつもと変わらない光景

珍しく声をかけてくれたと思えば 罰ゲームみたいで楽しんでる 笑顔の裏が怖くて俯いて

君と話しがしたいな 君と話したいけど 幽霊のよう 誰も私になんか気付かないんだね きっと花が咲いたら 許してくれるよね 35席 遥か遠くの君達へ届け

ゴミを見るようなその目付きも 平気 慣れてしまったのだから いつかあの頃に戻れるのかな いつか笑えるのかな

整列された机達に一つ 綺麗だね 添えられた花の束 それを除けばいつもと変わらない光景

話しがしたいな 君と話したいけど 幽霊となり 誰も私になんか気付かないんだね きっと君も死んだら 見つけてくれるよね 35席 一つ一つに花束を添えよう

髪を燃やされたあの臭いも 平気 消えてしまったのだから いつかあの頃を悔やむとしても 既に手遅れだから

夢を見るようにあの景色は 黒で塗り潰されたのだから 何も見えなくて歩けないから 早ク来テヨ

ゴミになったなら捨てないとね 平気 土に還るだけだから ガタガタ震えて眠れぬ君も 楽にしててね

みんな灰になり空に舞えば ここで再会出来るのだから いつかあの頃に戻れるのかな いつか笑えるのかな

[sosasensei72]

What’s your favorite Yosenju card

Mayosenju Hitot. I think he looks the coolest

[kattiperkele]

Ajattelin jakaa tämän ihan vain siksi, että jos sulla on ollut huono päivä, niin toisen tuska on yleensä tosi piristävää. Joten jaan nyt tuskaani, olkaa hyvät. (ei oo enää ihan tuoretta tuskaa, joten enemmänkin tykkäisin jos vaan nauraisitte tälle mun kanssa, koska en ois ikinä uskonut että hautajaisista voi saada aikaan jotain tällaista.)

Koska jos ikinä kuvittelit, että sun elämässä on joku draamalaama, niin sori, mun veli on laamampi kuin sun laama.

Veljeni on vihainen koska äitini osallistui isäni hautajaisiin.

Kaikki tämä vain siksi, että velikulta itse ei osallistunut lainkaan hautajaisiin, sillä hän loukkaantui suuresti siitä, kun ärähdin kaksi tuntia ennen hautajaisia että olisi voinut antaa minulle ensin sen voiveitsen. Hyi minua.

Joten kun velikulta ei lähtenyt, niin pyysin itku kurkussa (hitot, itkin vuolaasti ahdistuksesta) että äiti tulisi mun kanssa (olivat eronneet vuosikausia sitten, toim. huom.), koska hajoan jos joudun menemään yksin.

Joten, nythän tämä kaikki on äidin syytä. Miten kehtasikin.

Joten, velikulta on nyt vakavasti loukkaantunut. Hän ei voi puhua puhelimessa. Hän ei voi tulla käymään. Hän ei kerta kaikkiaan voi kun häntä on niin väärin nyt kohdeltu. Koska "Sä oot aina Kattiperkeleen puolella".

Toivottavasti mun tuskani piristi. Nyt voit kuvitella mitä tapahtui, kun velikulta kuuli että äiti osallistui myös uurnanlaskuun, johon velikulta itse ei voinut osallistua koska "hän ei tiedä mistä sitten taas riidellään".

Hyi minua.

Hups. Unohdin mainita. Jätkä on 30v.

[yoshifawful64]

So I have made a deck. Is it a good deck? No. Should I probably be playing HEROs or Harpies? Yes. Is it a fun deck? Absolutely

Just being able to go: scale, scale, pend summon Hitot and Daibak and bounce opponent's board before slamming for like 7k is so fun

Oh yeah nice, that does sound like a lot of fun!

[maerikaroliina]

The Sims 4: Oikukkaat Tarinat -haaste

✧･ﾟ: * Whimsy Stories Legacy Challenge *:･ﾟ✧ suomeksi vapaa suomennos alkuperäisestä postauksesta

Tuntuuko sinusta, ettei tarinointi suju sinulta luonnostaan? Löydät itsesi usein toistamassa samaa vanhaa tarinaa uudestaan ja uudestaan?

Haluatko olla se simmaaja, joka osallistuu simiesi elämään lähes mielipuolisella tavalla? Tämä haaste on juuri sinulle!

Rakastu monimutkaisiin ja kauniisiin simeihin Whimsy Stories Legacy -haasteen parissa! Herätä mielenkiintoiset tarinat eloon pikseliystäviesi kanssa!

Huom! Voit tottakai lisätä pelikokemukseesi mitä tahansa ylimääräisiä elementtejä, draamoja, ideoita - mitä tahansa keksitkään! Haasteen tarkoitus on monipuolistaa pelaamista, ei rajoittaa sitä.

Rahakoodit ovat SALLITTUJA (tietyissä määrin) ellei toisin mainita. Rahakoodeja voi käyttää esimerkiksi ilmaisen talon hankkimiseen (freerealestate) ja tarinallisiin tarkoituksiin tarvittaessa.

SUKUPOLVI 1: Ilman kotia, vaan et ilman rakkautta

Tarinamme alkaa, kuten useimmat tarinat.. sinnikkyydellä.

Olet koditon.

Olet lähtenyt maailmaan mukanasi ainoastaan teltta ja unelmia. Lapsena sinulla ei koskaan ollut kotia. Sinua siirrettiin paikasta toiseen. Unelmoit aina omasta kodista esikaupungissa, jossa asuisit oman perheen kanssa.

Olet koko ikäsi kaivannut normaalia elämää. Olet kyllästynyt siihen, että kaikki ympärilläsi on myrskyisää ja rikki, joten etsit iloa arkipäiväisistä asioista.

Elämä on alkuun yksinäistä, mutta onneksi löydät rakkaaksesi toisen kodittoman simin. Sinulla ei ole mitään, mutta kumppanisi kanssa sinusta tuntuu, että sinulla on kaikki mitä tarvitset.

Olet huoleton, luontoa rakastava ja hyväuskoinen unelmoija. Jotkin saattavat kutsua sinua hipiksi, mutta sinä kutsut itseäsi onnelliseksi.

Rakennat kaiken tyhjästä.

Valmista kynttilöitä, luo omat huonekalusi ja pengo roskiksia. Lopulta sinulla on oma koti, jonka olet rakentanut omin kätösin.

Pikkukoti.

Eikä ainoastaan pikkukoti, vaan pikkuruinen koti esikaupungissa! Unelmasi on viimein totta!

Asut tässä mukavassa, pikkuriikkisessä kodissa lopun elämäsi. Hoidat puutarhaa, kasvatat lapsiasi ja elätät perheen myymällä tuotoksiasi.

TAVOITTEET:

Rakastu toiseen kodittomaan.

Anna kaikille lapsille luontoon liittyvä nimi.

Asu koko elämä esikaupunkityylisessä pikkukodissa (minkä rakennat ilman huijaamista). Talon on oltava mikrokoti vähintään nuoren aikuisuuden ajan, myöhemmin voit laajentaa.

Olet kasviaddikti (Siis.. kotisi on TÄYNNÄ kasveja. Yllättävää, miten paljon mahtuu 32 ruutuun).

Hanki vähintään 3 tatuointia.

Maksimoi valmistus-, kätevyys- ja hyvinvointitaidot.

Omaa Ulkoilmasim ja Freegani -luonteenpiirteet.

Saavuta Verraton valmistaja -tavoite.

Työskentele freelancerina (Tee se itse -sim).

Pidä harvoin meikkiä tai pukeudu hienosti.

Piirteet: Ulkoilmasim, freegani Tavoite: Verraton valmistaja Ura: Freelancer (Tee se itse -sim)

—–

SUKUPOLVI 2: ONNI EI LÖYDY AINOASTAAN KUMPPANISTA

Vartuit vanhempiesi äärettömässä rakkaudessa ja huolenpidossa. He olivat täydellinen pari. Seurattuasi vierestä täydellistä rakkaustarinaa koko lapsuuden, sinusta tuntuu, ettet voi saavuttaa samaa.

Koko ajatuskin alkaa jo kuulostaa pelottavalta.

Päätät pysytellä kaukana rakkaudesta. Saatat käydä treffeillä silloin tällöin, mutta viime kädessä pelkosi ja ahdistuksesi kumppanin suhteen pitää sinut sinkkuna lähes koko elämäsi.

Vaikket koskaan välittänytkään löytää kumppania, rakastat lapsia. Olet aina halunnut olla äiti/isä. Sinua lämmittää ajatus siitä, että antaisit pienelle simille kodin ja rakkautta lopunelämäksesi. Haluat olla sellainen jollekulle.

Kuka sanoikaan, että tarvittaisiin kumppani lapsien hankkimiseksi?

Sanot hitot yhteiskunnan normeille ja adoptoit neljä lasta elämäsi aikana. Kasvatat heidät yksin. Vaikka olet ainut vanhempi, he saavat kaiken tarvitsemansa rakkauden. He ovat onnellisia. Perheesi on täydellinen.

Olet SUPERVANHEMPI ja sinusta tuntuu, että elämäsi on täynnä rakkautta, vaikka et koskaan ollutkaan kiinnostunut romanttisista suhteista.

Ainakaan kunnes ikäännyt vanhukseksi. Aivan puskista, tapaat jonkun, jonka kanssa sinulla on välittömästi yhteys. Olette molemmat jo eläneet omaa elämäänne ja tunnette olonne täysin rakastuneiksi, täysin odottamatta.

Elät loppuelämäsi uuden sielunkumppanisi kanssa ja neulot söpöjä asioita lapsenlapsillesi.

TAVOITTEET:

Adoptoi 4 lasta.

Älä seurustele ennen vanhuutta.

Mene naimisiin vanhuksena.

Saavuta Superkasvattaja -tavoite.

Omaa Epäromanttinen ja Perhekeskeinen -luonteenpiirteet.

Maksimoi vanhemmuus sekä tutkimus- ja väittelytaidot.

Juhli täysillä jokaista vuodenaikaa ja juhlaa. Siis, kotisi on KORISTELTU. Kuusesi on täydellinen. Kotisi tulisi olla lehdessä. Joo, sellaista omistautumista.

Saavuta Opetusalan huippu.

Taloudessa on oltava aina vähintään yksi lemmikki.

Omista seinä täynnä perhekuvia.

Piirteet: Epäromanttinen, perhekeskeinen Tavoite: Superkasvattaja Ura: Opetus

—–

SUKUPOLVI 3: JOSKUS ELÄMÄ TUO SINULLE PIENEN JOUKON ILOA VAHINGOSSA

Heti kun kasvat teini-iästä (mikä oli villiä biletystä ja myöhässä olevia läksyjä) ryhdyt paikallisen baarin mehumestariksi.

Olet kömpelö sim, joka pelkää sitoutua, mutta rakastat hauskanpitoa. Tykkäät käydä treffeillä uusien ja jännien simien kanssa, mutta et koskaan sitoudu mihinkään sen kummemmin.

Rakastat työtäsi ja sitä, ettei sinun tarvitse esittää kellekkään.

Jos sinun ei tarvitse esittää, et voi aiheuttaa pettymystä.

Eräs aamu rankan bileyön, kuplien puhaltelun ja juomisen jälkeen, sinusta tuntuu, että jokin ei nyt tunnu normaalilta. Olet väsynyt, voit pahoin ja ruoka kuulostaa vastenmieliseltä.

Teet testin ja olet raskaana!

Välittömän pelkotilan jälkeen kosketat vatsaasi ja tunnet lämpöä ajatuksesta, ettet ole enää yksin. Vaikka lapset eivät olleetkaan se ensimmäinen ajatuksesi, et voi kieltää ettetkö olisi ajatellut hankkia niitä myöhemmin. Nähtävästi nyt on se “myöhemmin”.

(Jos simisi ei pysty tulemaan raskaaksi, vauva “jätetään portaillesi” kolme sim-päivää myöhemmin. Et tiedä kuka lapsen vanhempi on. *voit käyttää tähän adoptiota*)

MUTTA. Kuka lapsen toinen vanhempi on? Tajuat, että vaihtoehtoja on kolme, etkä tiedä totuutta, ennen lapsen syntymää.

Kohtaatko vanhemman, kun saat sen selville ja hyppäät parisuhteeseen sekä yhteishuoltajuuteen, vai huolehditko lapsesta yksin? Saat päättää!

TAVOITTEET:

Saavuta Sarjahurmaaja -tavoite.

Saavuta ravintola-alan huippu (mehumestari).

Omaa Kömpelö, Sitoutumiskammoinen ja Ulospäinsuuntautunut -luonteenpiirteet.

Aloita elämä yksin likaisessa San Myshuno asunnossa.

Sinulla on aina kirkas tai hauska hiusväri.

Yritä saada vauva kolmen eri simin kanssa yhden illan aikana.

Jos sinulla on MCCC, aseta ‘yritä saada vauva’ onnistumisen mahdollisuudeksi 50%. Jos simisi ei voi tulla raskaaksi, adoptoi lapsi kolme päivää myöhemmin, jolloin ovellesi jätetään tuntemattoman vanhemman lapsi.

Nimeä lapsi jonkin alkoholipitoisen juoman mukaan (sori)

Maksimoi tanssiminen, drinksun sekoittelu ja mehunsihistystaidot.

Harrasta mehujen sihistystä.

Mikäli päätät huolehtia lapsesta yksin, voit koodien avulla lisätä joka viikko 500 simoleonia “elatusmaksuja” talouden rahoihin.

(Sinä VOIT hankkia lisää lapsia ja/tai mennä naimisiin ensimmäisen ei-toivotun lapsen jälkeen)

Piirteet: Kömpelö, sitoutumiskammoinen, ulospäinsuuntautunut Tavoite: Sarjahurmaaja Ura: Ravintola-ala (mehumestari)

—–

SUKUPOLVI 4: RIKKINÄISESTÄ KAUNISTA

Olet pitänyt taloista ja arkkitehtuurista niin kauan kuin muistat.

Myöhäisinä iltoina, kun sinua on kuljetettu lapsenvahdin luokse vanhempasi työskennellessä pitkiä öitä baarissa, tuijottelit aina ikkunasta ulos katsoen hylättyjen kotien reheytyvän piiloon. Tunsit piston sydämessäsi.

Rakastat paitsi taloja, myös kadun päässä sijaitsevia ränsistyneitä omakotitaloja. Niitä, joista kukaan ei enää huolehtinut. Niitä, joita uskoit jonkun rakastaneen kauan aikaa sitten.

Pystyt näkemään potentiaalia ja historian havinaa jokaisessa puulaudassa ja tiilessä, jotka pitivät noita ränsistyneitä taloja vielä pystyssä.

Teininä ja nuorena aikuisena huomaat, että sinulla on huonona tapana ystävystyä ja tapailla rikkinäisiä simejä. Sellaisia, jotka kaipaavat korjausta. Kasvaessasi kaaottisessa huushollissa oli vaikeaa olla tuntematta tällaista.

Sinun oli opittava oman käden kautta ettet pysty korjaamaan toisia simejä, joten sinun oli pysyteltävä talojen korjaamisessa.

Otit tavoitteeksi muuttaa kauniiksi sellaiset talot, joita pidettiin jo kelpaamattomina. Kunnostit kaikki talot kotikadultasi, kaikki ne vanhat ja kulahtaneet talot olivat nyt kuin uusia. Hitaasti, mutta varmasti kunnostit koko naapuruston uuteen uskoon.

Remppaamisen ohella työskentelit freelancer-taiteilijana, jotta saisit vähän voita leivän päälle. Pinterest on kirjaimellisesti paras ystäväsi.

Sinulla on myös menestynyt simstagram-sivu, jossa postailet uusia kuvia projekteistasi ja päivittäisestä elämästäsi!

Kaiken tämän keskellä löydät elämäsi rakkauden ja menet naimisiin simin kanssa, jonka intohimona on puu- ja käsityöt! Yhdessä te kunnostatte katastrofeja, jotka olivat ennen kauniita unelmia toisille simeille.

Huomaat pian olevasi oikeassa, että näitä koteja voi vielä rakastaa uudestaan.

TAVOITTEET:

Aloita elämä Courtyard Lanelta, Willow Creekistä. Remppaa jokainen naapuruston talo elämäsi aikana maailmojennhallinnan kautta. (Sinun ei tarvitse asua talossa, jotta voit kunnostaa sen) Voit lisätä näille tonteille omia ränsistyneitä rakennelmia, jotka sitten kunnostat. Mikäli tahdot extra-haastetta - arvo käytettävä budjetti! Voit lisätä budjetin yli jääneet varat simisi talouteen rahakoodin avulla.

Mene naimisiin simin kanssa, joka työskentelee ruumiillisen työn tekijänä ja harrastaa puutöitä.

Omaa Itsevarma ja Kunnianhimoinen -luonteenpiirteet.

Työskentele freelance-taiteilijana.

Kaikkien lapsien nimien on alettava samalla kirjaimella.

Maksimoi kätevyys, maalaus- ja valokuvaustaidot.

Postaa someen joka päivä.

Asu talossa, jonka kunnostat viimeisenä.

Pukeudu aina näyttävästi. Varttuessasi pukeuduit käytettyihin vaatteisiin ja tunsit itsesi vaivaantuneeksi. Nyt voit pukeutua niin fantastisesti kuin haluat!

Piirteet: Itsevarma, kunnianhimoinen Tavoite: Ei määritelty Ura: Freelancer-taiteilija

—–

SUKUPOLVI 5: RAKKAUS LÖYTÄÄ AINA KEINON

Olet koko lapsuuden ihastunut naapurissa asuvaan tyttöön/poikaan.

Olette toistenne parhaat ystävät sekä ensimmäiset ihastukset.

Kasvaessa teineiksi aloitte seurustella! Se kävi järkeen. Te yhdessä, se vain kävi järkeen. Ensimmäisistä ystävyksistä ensimmäisiksi kumppaneiksi. Tämä oli iänikuinen juttu jo alusta alkaen. Se on harvinaista, mutta se tapahtui teille.

Tämä siis, kunnes vanhempasi päättivät pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa takaisin kaupunkiin.

Kyynelten saattelemana tienne erkanevat, kun päätätte, että molempien on parempi jatkaa omille teilleen. Onhan San Myshuno aika kaukana pienestä Willow Creekin naapurustostanne.

Olet aina ollut todella akateeminen ja valmistautunut yliopistoon jo lukiosta lähtien.

Opiskelet ahkerasti. Kotiläksyt ja lukeminen ovat sinulle kaikki kaikessa. Sydäntäsi särkee välillä ikävä ensirakkauttasi kohtaan, mutta keskityt kouluun hukuttaaksesi tunteesi.

Käyt treffeillä silloin tällöin eri tyyppien kanssa, mutta se ei ole mitään verrattuna aiempaan rakkauteesi.

Haet yliopistoon täyden kympin lukiolaisena ja haaveilet työstä korkeimman oikeuden tuomarina. Tiedät, että voit tehdä positiivista muutosta maailmaan.

Sinut hyväksytään! Ja ensimmäisenä päivänä kampuksella, suureksi yllätykseksesi, näet henkilön, jota olet ajatellut joka päivä viimeiset kolme vuotta.

Lapsuutesi rakkaus.

Olette välittömästi uudelleen tekemisissä ja nopeasti rakkaustarinanne jatkaa kulkuaan. Tällä kertaa mikään ei erota teitä. Valmistumisen jälkeen teillä on kauniit häät ja pysytte yhdessä kunnes olette vanhoja ja ryppyisiä.

TAVOITTEET:

Maksimoi logiikka, tutkimus- ja väittely sekä karismataidot.

Saavuta Sielunkumppani -tavoite.

Omaa Lukutoukka ja Romanttinen-luonteenpiirteet.

Saa parhaat arvosanat koulussa.

Hanki kaksoset.. kahdesti.

Hae yliopistoon ja suorita historian tutkinto,

Saavuta lakiuran huippu tuomarina.

Järjestä kaikkien aikojen häät.

Ole paras ystävä toisen simin kanssa koko lapsuusaika, deittaile teininä ja sitten teidät erotetaan.

Kohdatkaa toisenne jälleen yliopistossa, jonka jälkeen olette yhdessä koko lopun elämää.

Piirteet: Lukutoukka, romanttinen Tavoite: Sielunkumppani Ura: Lakiura

---

SUKUPOLVI 6: KEKSIN TARINANI OMAA POLKUA KULKIESSANI

Siitä lähtien, kun muistat, et ole ollut varma mistään.

Et ole varma mikä on lempivärisi, lempimusiikkisi tai edes lempiruokasi!

Sinä tunnut vaihtavan mielipidettäsi samasta aiheesta kymmenen kertaa päivässä. Se väsyttää muita ihmisiä ympärilläsi, mutta sinulle se on normaalia.

Vaatteesi eivät sovi yhteen. Sinulla on erilainen tyyli joka päivälle ja jokaiselle asulle. Kotisi on sekoitus nykyaikaista, perinteistä, eklektistä ja modernia.

Elät sotkun keskellä. Ja sitä on.. paljon. Mutta sinä et haluaisi elää muulla tavalla. Jollakin tapaa sotku antaa sinulle lohdutusta.

Sinulla on jatkuvasti uusi taito, mistä olet kiinnostunut ja poimit aina uusia “asioita”.

Ja ristiriitainen mielesi yltää jopa sinun suhteisiin, joihin säntäät yhtä nopeasti sisään kuin uloskin.

Vanhuusikään mennessä olet ollut naimisissa kolmesti ja asetut viimein aloillesi simin kanssa, joka on täysin vastakohtasi. Hän on perfektionisti, joka hyväksyy aiheuttamasi kaaoksen, sillä hän rakastaa sinua aidosti. Hän ei halua muuttaa sinua, ja se saa sydämesi sykkimään. Koko elämäsi ennen häntä, sinua on haluttu muuttaa.

Kuljet virran mukana, vaihtelet hiustyyliäsi, aloitat puutyöt vaikka keskiyöllä. Sielusi on kaoottinen, kaunis sekamelska - juuri kuten haluat sen olevan.

TAVOITTEET:

Saavuta Moniosaaja -tavoite.

Käytä erilaisia tyylejä ja/tai huonoja väriyhdistelmiä kaikissa asuissa.

Randomoi yksi asu kokonaan (noppa-painike siminluonnissa).

Vaihda hiustenväriä aina, kun ikäännyt.

Mene naimisiin kolmesti (ja eroa kahdesti).

Hanki viisi ystävää ja menetä ne.

Saavuta taso 3 neljällä eri uralla.

Vaihda nimeäsi vähintään kerran.

Löydä perfektionisti simi, jonka kanssa menet naimisiin aikuisena.

Omaa Hassuttelija ja Sottapytty -luonteenpiirteet.

Piirteet: Hassuttelija, sottapytty Tavoite: Moniosaaja Ura: Vähintään neljä eri uraa tasolle 3

-----

SUKUPOLVI 7: Luonto pitää meitä lähellään, kun muut eivät

Ah, asuminen rauhassa ja hiljaisuudessa. Ainut ääni on virtaava vesi mökkisi takana (sellainen, jossa on täydellinen estetiikka).

Ei ole tarvetta haaveilla, sillä tämä ON sinun elämääsi!

Varttuessasi olet intohimoinen ympäristöä ja ympäröivää maailmaa kohtaan. Vanhempasi oli yksi SOTKU. Sinulla oli hauskaa lapsuudessasi, mutta vanhempasi jatkuva hyppiminen harrastuksesta toiseen aiheutti järkyttävän ympäristön.

Heti, kun kasvat nuoreksi aikuiseksi luovut kunnallisesta sähkö- ja vesiverkostosta (eli elät kantaverkkojen ulkopuolella). Haluat perua simien aiheuttamaa tuhoa maapallolle kaikin mahdollisin keinoin.

Vietät päiväsi korjaten tuulimyllyjä ja aurinkopaneeleita, käyt suihkussa sateessa, maalaat elättääksesi itsesi ja osallistut protesteihin kaupungilla aina kun mahdollista, vaikka vihaatkin poistua eristyksissä olevasta kodistasi.

Elät ollaksesi yksin, mutta enimmäkseen siksi ettet oikein osaa puhua toisille ihmisille. Oikeiden suhteiden luominen on sinulle vaikeaa, mutta haluat joku päivä elämääsi toisen hiljaisuutta rakastavan ihmisen.

Sinut voi löytää vapaa-aikanasi usein vaeltamasta, pyöräilemästä, uimasta, sukeltamasta ja jopa Komorebi-vuorelta! Luonto on läheisin ystäväsi.

Kun et ole vaeltamassa, leikit lemmikkipesukarhusi kanssa. Löysit sen eräs päivä penkomasta roskiasi, etkä voinut vain jättää sitä. Koska siis, katsokaa näitä kiiluvia pikkusilmiä!

Eräänä päivänä vaelluksella löydät toisen yksinäisen suden.

Toisen hiljaisuuden ja luonnonrauhan rakastajan.

Tunnet lämpöä rinnassasi, sellaista mitä et ole tuntenut vuosiin.

Rakkaus.

Yhdessä te kasvatatte yhden lapsen (rehellisesti, edelleenkään ette välitä ihmisistä TURHAN paljon) ja elätte lopun elämäänne lämpimässä kotikolossanne.

TAVOITTEET:

Omaa Synkistelijä ja Yksinäinen susi -luonteenpiirteet.

Saavuta Intendentti -tavoite.

Ole partiolainen lapsena.

Asu pienessä rantatalossa TAI metsämökissä.

Elä koko elämä kantaverkkojen ulkopuolella.

Osallistu mielenosoituksiin aina kun mahdollista (tai lahjoita rahaa asian puolesta)

Omista lemmikkipesukarhu.

Maksimoi maalaus- ja kuntoilutaidot.

Saavuta maalariuran huippu.

Omaa ainoastaan kolme läheistä ystävää.

Hanki ainoastaan yksi lapsi.

Piirteet: Synkistelijä, yksinäinen susi Tavoite: Intendentti Ura: Maalari

-----

SUKUPOLVI 8: Yksi todellinen ystävä on arvokkaampi kuin 1000 silmää katsomossa

Olet ollut huomion keskellä siitä hetkestä asti, kun avasit silmäsi. Olit ainoa lapsi perheessä, joka asui pienessä syrjäisessä mökissä, mutta kaipasit jotain enemmän.

Teininä seinäsi täyttyivät poikabändien julisteista. Lauloit jatkuvasti, ja teininä ihastuit näyttelemiseen.

Halusit olla tunnettu, haluttu, nähty. Halusit olla kaikkien simien tuntema.

Olet myös piiiikkuriikkisen täynnä itseäsi. Mutta emmekö me kaikki välillä olla?

Kuitenkin itsekeskeisen kuoren alta löytyy suuri sydän. Teet vapaaehtoistyötä joka viikko, lahjoitat hyväntekeväisyyksiin aina kun mahdollista, ja rakastat eläimiä.

Varttuessasi nuoreksi aikuiseksi muutat heti Del Sol Valleyyn, missä aloitat uran näyttelijänä. Tapaat pian megajulkkiksen, jonka persoonallisuutensa ei täsmää julkisuudessa annettuun kuvaan. Rakastut nopeasti ja menette naimisiin nuorina aikuisina.

Pian saatte yhden lapsen, mutta huomaat ettei kaikki ole miltä näyttää.

Kumppanisi jää kiinni pettämisestä kilpakumppanisi kanssa. Tiedät oman arvosi ja katkaiset suhteen heti pitäen lapsen itselläsi.

Aloitat kaiken alusta ja rakennat urasi itse. Olet yksinhuoltaja, mutta vahva ja sinnikäs.

Kaiken tämän keskellä saat kuuluisuutta. Löydät myös todellisen rakkauden simistä, joka ei ole kiinnostunut parrasvaloista, ja omaa myös lapsen.

Elätte elämäänne kauniissa kattohuoneistossa ihaillen täydellistä uusioperhettänne.

TAVOITTEET:

Omaa Itsekeskeinen ja Hyvä -luonteenpiirteet.

Tee vapaaehtoistyötä joka viikko.

Lahjoita hyväntekeväisyyteen joka viikko.

Omista aina kolme lemmikkiä taloudessa.

Mene naimisiin nuorena aikuisena simin kanssa, joka on romanttinen ja ilkimys.

Hanki yksi lapsi puolison kanssa.

Saa megakuuluisa puoliso kiinni pettämisestä simin kanssa, joka on vihollisesi.

Rakastu ei-kuuluisaan simiin, jolla on lapsi.

Päädy asumaan kattohuoneistossa (rahakoodia saa käyttää).

Maksimoi näyttelemis- ja karismataidot.

Saavuta näyttelijän uran huippu.

Saavuta Mestarinäyttelijä -tavoite.

Piirteet: Itsekeskeinen, hyvä Tavoite: Mestarinäyttelijä Ura: Näyttelijä

-----

SUKUPOLVI 9: Joskus totuus piilee sydämessäsi

Olet sateenkaaren määritelmä.

Olet kirkas päivänpaiste sadepäivänä ja RAKASTAT värejä!

Luovana siminä vietät vapaa-aikasi kirjoittaen ja haaveillen uusista tarinoista.

Mutta sinulla on salaisuus, joka piilee sisälläsi.

Olet äärimmäisen pakkomielteinen yliluonnollisia asioita kohtaan. Tavoitteesi elämässä on todistaa jokaisen okkultismin olemassaolo, joista on kuiskuteltu vuosien ajan. Nuo tarinat löytyvät kauan unohdetuista pölyisistä kirjoista.

Lapsena kasvoit oopperataloissa ja teattereissa vanhempasi mukana, ja kipinäsi syttyi kauan unohdettujen haamujen tarinoista. Haamuista, jotka piileskelivät vanhojen rakennusten varjoissa.

Haluat todistaa maailmalle, että nämä asiat ovat totta, sillä aurinkoisessa sydämessäsi tunnet, että taikuutta on oltava olemassa.

Siispä pakkaat tavarasi ja muutat kylään, jota lähes kaikki simit välttelevät matkoillaan.

Muutat Forgotten Hollowiin. Et anna periksi naapureillesi ja vaali heidän tyyliänsä. Rakennat räikeimmän kodin, mitä siellä on koskaan nähty.

Olet hyvin vainoharhainen, mutta tarkoittaako se, että olet väärässä? Et usko niin.

Vietät elämäsi etsien okkultisteja.

Ja mikä parasta? Löydät joka ikisen.

Kirjoitat kirjan kohtaamisistasi ja kuinka ystävystyit näiden kaikkien kanssa.

Päädyt jopa menemään naimisiin varsin komean loitsijan kanssa!

Vaikka sinulla on rauha itsesi kanssa, että olit aina oikeassa, eikä elämäsi ollut turhaa, muu maailma ei tunnu uskovan tarinoitasi. He rakastavat kirjojasi! Mutta uskovat niiden olevan fiktiota.

Se on sinulle okei. Koska sisimmässäsi, tiedät totuuden. Ja nyt sinulla on pieni osa taikuutta myös itselläsi.

TAVOITTEET:

Saavuta Menestyskirjailija -tavoite.

Maksimoi kirjoittaminen ja vampyyrien perimätieto -taidot.

Kirjoita kirja kaikista okkultisteista: vampyyrit, loitsijat, merenneidot, kummitukset, alienit. (Jokaista kirjaa varten on nähtävä todisteita okkultistin läsnäolosta tai ystävystyä niiden kanssa).

Asu Forgotten Hollowissa.

Pukeudu aina värikkäästi.

Omaa sätenöivä koti.

Mene naimisiin loitsijan kanssa.

Käytä voodoo-nukkea vapaa-aikanasi.

Saavuta kirjalijan uran huippu.

Omaa Vainoharhainen ja Luova -luonteenpiirteet.

Piirteet: Vainoharhainen, luova Tavoite: Menestyskirjailija Ura: Kirjailija

-----

SUKUPOLVI 10: Tiedän että olen outo, mutta taikuus ei ollut sitä mitä pyysin

Syntymästäsi lähtien sinusta hehkui taikuutta. Kaikki tunsivat sen.

Sinä myös tunsit itsesi erilaiseksi.

Mutta mitä erilaisuus tarkoittaa? Tiedät, että vanhempasi viettivät koko elämänsä etsien vastauksia paranormaaleihin kysymyksiin. Tiedät, että he uskovat siihen koko sydämestään. Mutta sinä olet skeptinen. Kunnes eräänä päivänä tutkit heidän kirjansa sivuja epätoivoisesti, etsien tietoa itsestäsi.

Suureksi yllätykseksi satut outoon käytävään, jossa on taikaportaali toiseen maailmaan. Astut varovaisesti portaaliin haudaten epäilyksen tunteesi, mutta toiveikkaana. Toiveikkaana vastauksille.

Saat selville, että todellisuudessa olet loitsija. Etkä ainoastaan sitä, vaan että toinen vanhemmistasi on loitsija myös. Tuona hetkenä maailmasi kääntyy ylösalaisin.

Yrität tutkia, mitä kaikki tämä tarkoittaa. Tutkit noituutta, löydät sauvan, apuolennon ja luudan. Yrität kaikkesi palataksesi keskinkertaiseen elämääsi, mutta paluuta ei enää ole.

Taikuus on nyt koko elämäsi.

Mutta maailma ei ole valmis taikuudelle. Simit ovat peloissaan kaikesta tuntemattomasta, joten piilottelet salaisuuttasi kotiesi seinien suojassa.

Rakastut kuolevaiseen ja lopulta löydät rohkeutta myöntää olevasi loitsija. Hän ei edes räpäytä silmiä kuullessaan. Hän tiesi, että sinussa on jotakin erilaista. Mutta myös niin ihastuttavaa.

Lopulta, hän päättää ryhtyä loitsijaksi itsekin.

Yhdessä te elätte kaunista ja taianomaista elämää. Eikä mitä tahansa loitsuja ja juomia, vaan se on täynnä kaikista erikoisinta taikuutta. Rakkautta. Luotte yhdessä kauniita muistoja.

Ja kuinka siirappiselta tämä kuulostaakin, elätte elämänne onnellisina loppuun saakka.

TAVOITTEET:

Kasva aikuiseksi tietämättä vanhempasi olevan loitsija (ignoraa simisi taikuus tämän ajan, okei? tässä tarvitaan hieman mielikuvitusta).

Pidä aina viisi läheistä ystävää (ihmiset rakastavat energiaasi).

Saavuta Loitsintaa ja noituutta sekä Taikajuomien toimittaja -tavoitteet.

Maksimoi loitsijataidot.

Liity liiketalousuralle ja eroa noustessasi tasolle 5.

Tee talouden lemmikistä apuolentosi.

Matkusta taikamaailmaan ensimmäisen kerran nuorena aikuisena ja etsi vastauksia.

Omaa Hilpeä -luonteenpiirre.

Ole oikukas pukeutuja (sinä päätät mikä on sinulle oikukasta, tämä tekee siitä oikukkaan!)

Rakastu kuolevaiseen, joka ryhtyy lopulta loitsijaksi.

Asu oikukkaassa ja taianomaisessa loitsijakodissa (ajattele hobittien koloja).

Piirteet: Hilpeä Tavoite: Loitsintaa ja noituutta + Taikajuomien toimittaja Ura: Liiketalous (tasolle 5)

-----

Iso kiitos haasteen alkuperäiselle luojalle ja teille, jotka haastetta pelaavat! 💜

[thefinalcinderella]

Tsurune Book 2 Chapter 3-Bow-Crazy (Part 1)

In this chapter: Everyone gets to touch Masa-san’s belly (except Minato) and we get a random genetics lesson

Since it’s Motomura’s birthday today, it’s only fitting that I release this chapter where he is a Very Good Boy

The twins may be obnoxious and rude, but their concern for Shuu is really adorable

Glossary here

Full list of translations here

Translation Notes

1. The word for dance here is “buyou (舞踊)”, used to refer to traditional Japanese theatrical dances like in kabuki. There’s a pun here where Masa-san says the “bu (武)” of “budo (武道)” leads to the “bu (舞)” in “buyou (舞踊) ”.

2. Monoecious trees are trees that have both male and female reproductive organs

3. Seiya refers to dojo yaburi, which was a thing in martial arts like kendo where someone would go to another school and challenge everyone there

4. The abdominal rectus muscles or the rectus abdominal muscles are the abs basically

5. Yuuzen is a dyeing technique for fabrics. It is now mainly used for kimonos.

Previous | Next

Afternoon classes during the rainy season. Standing next to the students who were reading their textbooks aloud, even the teacher was yawning. Minato watched the raindrops running down the window.

He loved the sound of rain. The falling drops drew ripples, the transparent living creatures jumping and dancing. A gentle melody enveloped the town, but if one was listening carefully to the sounds of the rain beating down on the ground like rage itself, one would feel like it was erasing a great number of words in one's head.

He could hardly wait until after school, but there was no helping it. I want to shoot. I want to face the targets much, much more.

I have to get better quickly——.

After they lost at the regional tournament, Tommy-sensei spoke to them.

"Well, I'd like to say how unfortunate it was, but even if everyone hit at this competition, I might not be able to praise you."

They had never heard Tommy-sensei's candid thoughts even once, and Minato and the others kept silent at those unexpected words.

Ryouhei asked him straightforwardly.

"Why, sir?"

"The answer to that is what you all need to find out. Everyone, think about it."

After Tommy-sensei left his seat, the five boys sat on the floor. Masa-san still hadn't shown up.

Ryouhei smiled bitterly.

"It's all because I missed… Saying that he couldn't praise us even if we all hit, is he saying that we don't have enough skill?"

"No, we had seventeen hits out of twenty shots, so as a competition result it wasn't so bad. There's also random chance involved in quickly facing a strong team in the tournament matchups, so I think there's some things that just can't be helped."

Seiya answered, and next to him, Minato also nodded.

As it got gloomy, Nanao spoke as brightly as he could.

"Well, first of all, we shouldn't be dwelling on our defeat, so let's focus our energies on the national tournament in the summer. Anyways, we're still first years, so we can challenge it again next year."

"That's right, there's nothing we can do about our loss this time. Anyways, all we can do is practice."

Kaito backed Nanao up.

However, Hanazawa, Shiragiku, and Seo, who were listening from nearby, joined the circle, and then Seo spoke.

"Sorry, but I was listening to you guys, and I understood the reason why Tommy-sensei is grieving. What is it? You're all responsible. But you're still archers? So uncool."

"What are you talking about? Don't talk like you know something we don't. What do you think, Seo?"

"Didn't Tommy-sensei say that you guys are the ones who have to come up with the answer?"

"Aah, good grief."

Kaito was frowning and pondering on it, but Minato wanted to get to practice soon rather than think about a competition that had already ended. It seemed that there were competition matters that Tommy-sensei couldn't accept, but he hadn't missed in any case. Even if they didn't get perfect scores, it shouldn't have been bad.

Minato spoke.

"Let's leave checking answers with each other later and get to practicing. We're wasting time."

"Right. Let's go through with shooting a hitote in zasha."

At Seiya's voice, the five boys rose with heavy feelings and began to practice.

Masa-san showed up when the five had finished exiting, and called Minato to a waiting room. Minato wanted to continue practicing as he was, but he reluctantly took off his yugake.

"Minato, you're banned from practice for a while. That includes entering the kyudojo."

Distant thunder sounded.

He was so shocked that he couldn't say anything.

The rain was intensifying. The sound of the rain drowned out voices, so he couldn't make out the continuation of the conversation very well. Minato moved his ear closer to Masa-san's mouth once more.

"This is based on a discussion with Tommy-sensei."

He finally opened his mouth.

"How long is a while?"

"One week, or more."

"No way. We won't be able to defeat Kirisaki or Tsujimine if I take a break for that long. Wasn't Shuu first place and Nikaidou second place in the individual competition?"

"Are you yourself aware that your shooting lately wasn't good?"

He knew that he was shooting like he was ignoring his teachings. He didn't stretch his left elbow when he was protecting his hurting wrist. Because of that, he had to shorten his kai, minutely adjust his right fingertips and release his arrow. The shooting method that made him rely on his intuition could go amiss at even a little break in between, but this time he should have survived it.

"But, didn't I fulfill my duties as ochi properly?"

"Is it the duty of an ochi to get a four-arrow kaichuu? So, as long as you hit, it doesn't how unsightly your form is, and your shooting quality is inconsequential?"

"I didn't say that!"

"Minato, at that time you were a slave to hitting. Kyudo is tainted by your heart in that state, and you won't be able to make a beautiful tsurune once more. I'm not telling you a metaphor, but the facts as they are now. If you shoot badly, your bow will show deformations, and if it's a bamboo bow, you won't even be able to use it. Warning you against 'uchikiri'—not doing yugaeri on purpose—is because that way of shooting will crush the futures of the bow and the archer."

Yugaeri was the act of the bow turning in the hand when the arrow is released, and the string rotates to the back of the hand. It would not turn when one was gripping too hard.

"I know that, you don't have to tell me. Don't treat me like a beginner!"

Minato shouted. He felt that the issue at hand was quickly getting off-point, but he did not know how to return to the main issue.

Masa-san suddenly grabbed Minato's left wrist.

"Tch…."

"Does it hurt? It hurts this much, and you're making light of me?"

"Let, let me go!"

Minato shook free of Masa-san's hand and backed up to the wall behind him.

I don't know this high-handed Masa-san.

"So that you won't secretly shoot at another dojo, I will hold on to your bow and arrows. I actually wanted to keep your yugake too, but it is your tranquilizer after all."

"…That's cruel!"

"This is the 'Kazemai High School Kyudo Club.' For many people, high school kyudo is their gateway to kyudo, and the 'martial' in martial arts leads to 'dancing.' (1) If you are not a beginner, you have to refrain even more from dances that makes the people watching uncomfortable."

Minato clenched his left hand hidden behind his back.

Don't take the bow away from me.

Of all people, why is it Masa-san who…

"What's wrong with you, you shitty, perverted old geezer!"

Minato flew out under the pouring sky. Noticing that, Seiya and Ryouhei looked between Minato's back and Masa-san.

"He'll get soaked again. What would he do if he caught a cold…"

The man with an iron-plate smile hid his eyes.

A severe earthquake ran through Kirisaki High School as well.

"Shuu will be absent from club for a week!? Why!?"

Senichi's and Manji's voices overlapped. The students walking in the hallway were turning their heads at the high synchronicity rate of the two.

Before going to club activities, Motomura and Sase invited Senichi and Manji to the terrace in the back yard. The school building after the rain was dyed in amber, and four long shadows grew. It was slightly late for afternoon tea, but on the table there was a teapot and cups, snacks served on the cake stand, and so on.

Motomura spoke.

"As the regional tournament is over, he would like to recharge alone in preparation for the national tournament. That is the official explanation."

"You said 'official explanation,' so what's really going on?"

"Fujiwara-kun is going to Kazemai High School."

"…Huh?"

Senichi's and Manji's mouth hung open.

"Eh, eh, what does that mean? Why is Shuu going to Kazemai? Isn't this weird?"

"Right, right! It's exactly as Sen-nii said!"

"Motomura-senpai, was it alright to let Shuu go? No, no way, does he plan on transferring to Kazemai High School… Were we abandoned by Shuu——?"

Sase flicked Senichi's and Manji's foreheads one after the other, as they were having stage-actor-worthy reactions by clutching their heads.

"Owww… What are you doing, senpai!"

"You guys are overimagining things. Nope, nope, it's not that at all."

"Then, why is Shuu going to Kazemai?" Senichi asked.

"It seems that he is going there to meet their coach for some reason. The coach over there is close to Fujiwara in physique, and apparently he's the grandson of Yasaka-hanshi, so he probably thought he could learn something? Besides, his two former teammates are there, after all."

"That's why, I hate this! It isn't like Shuu to hang out with old friends who never know when to let him go!"

I—we—want to support Shuu. I thought that Shuu responded to our feelings. Even though we should have become one at that moment in the regional tournament…

I knew that we lack ability. But, I didn't that he had so little confidence in us that he had to go to another school. After all is said and done, Shuu didn't even speak a word of it to us.

So frustrating. I'm so frustrated that I want to cry.

What's up with you, Shuu. What was that huddle with our shoulders joined together? Even though I was so happy that even Shuu could do such an enthusiastic, fervent thing.

I want to hit him.

Senichi bit his lip.

Motomura poured black tea into the teacups while everyone else was talking. The rich scent tickling their noses, the four brought their cups to their mouths before uttering another word.

Senichi and Manji also reached out for the sandwiches on the bottom of the cake stand. Feeling that they could not have this conversation unless they were eating something, they also stuffed their mouths with the scones on the second layer. Choosing to do it when the cookies and fruits on the top layer disappeared, Motomura spoke.

"Fujiwara-kun's master is still Saionji-sensei. However, when it comes to Fujiwara-kun's level, his master no longer makes any comments on his shooting technique. He would not tell him even if he asked. Furthermore, as it seems that Saionji-sensei currently cannot hold a bow, he cannot acquire new skills by watching anymore. He can search for a new teacher, but basically, people who are attempting to master something can only study it by themselves. They can only open up a path by——"

The fallen leaves scattered with the lukewarm wind, carrying the fragrance of the trees and flowers. Senichi covered his mouth at the grassy scent that was characteristic of monoecious trees. (2)

"What an outrageous thing to say… I feel like there's nothing at all we can do for Shuu."

"Is that so? Fujiwara-kun needs a place where he can return to with ease. We can watch over him and wait for him to return. Are those not things which only comrades can do?"

"I…might not be able to wait. I'm not that patient."

"I think that's fine the way it is. You may act according to your judgement."

"I will do so."

Motomura smiled gently at Senichi's words.

He had the same way-seeker's face as Shuu.

It was after school of the next day.

There was an unusual crowd seen around the Kazemai High School Kyudo Club. Female students filled up the area around the fence that surrounded the range, scrambling with the Nanao Fan Club for spots. As the Nanao Fan Club had rules such as not making any noise during their viewing tour of kyudo practice, and for how many minutes each day, so it was a scene that would be impossible normally.

Nanao whispered into Kaito's ear.

"Hey, hey, Kacchan. How did this happen?"

"No idea. But I feel kinda irritated when I see Masa-san teaching him."

Shuu was there.

He went before the targets along with Ryouhei, and Masa-san was coaching them. Thanks to the considerable dignity and curiousness of three men using yobisun-nobi—two-hundred-and-thirty-three centimeter—bows, even Hanazawa, Shiragiku, and Seo were watching in fascination. Since the sounds of the arrows flying were loud and the time it took for them to reach the targets was short, it was impressive to see.

Ryouhei turned to Shuu with a smile.

"Shuu-kun, your shots are so majestic, they're super cool! I can't believe that we're both high schoolers. I'll practice a lot too, since I want to catch up to everyone soon."

"There's no need to rush. Although you can't improve in one bound, if you do practice that fits your current level and do your very best at it, you will be surprisingly successful at kyudo."

"Really?"

"Yes. It's easy for taller people's upper bodies to go off-center, so the open width between your feet is important. Ryouhei, you often correct your stepping at ashibumi, but it looks nicer if you do it in one go. Since you can't look at your feet in reishakei, I marked the length of my arrow (yajaku) on the floor at home and practice that way."

"I'll try doing that too! Tommy-sensei and Nanao also talked to me about ashibumi."

Through Ryouhei, Shuu was reminded of when he himself began kyudo. He was happy just being able to shoot a bow, he had fun, and he was impatient for the seemingly distant days of practice. When shooting became an everyday routine, he had forgotten the elation of those days.

After Ryouhei left the targets, Kaito drew closer to Shuu.

"Oi, Fujiwara. I'm only gonna say this. Masa-san is our coach."

"It seems that Kazemai's coach is good at shooting through the hearts of archers, since he's adored by even you."

"I didn't say anything like that!"

At almost the same time as the ban on entering kyudojos was handed down to Minato, Shuu appeared, as though to replace him. The club members, who had no way of knowing the promise between him and Tommy-sensei, were constantly tilting their heads in confusion at the student from another school who was called the Young Prince.

Seiya put his elbow on Kaito's shoulder.

"I also want to ask you about what you came here to do. Did you come here to challenge us or something like that?" (3)

"I've never heard of challenging other dojos in kyudo, but I did not come here to do such an anachronistic thing. My advisor just had me come to join your practice, as there was an introduction from him. But it's a shame that Minato is taking a break."

"His wrist will get better faster if he doesn't use it. My dad wrapped a bandage around it. I asked him to walk Bear in the meantime, but it seems like he didn't go for some reason. Aah, he's really sulking a lot."

"…Could he be nearby?"

Outside the fence, in a corner of the group of female students, there was a male student crouching down to hide in the shrubbery.

Even though Minato was ordered to not attend club and that there was absolutely no use arguing about it, far from walking Bear, he did not feel like going out with his classmates or relaxing at home either, he ended up coming to the kyudojo.

He got emotional and called his master a shitty old geezer. He might not teach me anymore. On the contrary, he might not even speak to me… To begin with, why is Shuu at Kazemai in the first place? Could it be that I was in the way of Masa-san teaching Shuu?

His head was in a state of going around in circles with speculations and delusions. If he watched for a while, he then stood up and walked back and forth in front of the kyudojo entrance, so from an outside point of view he looked like nothing but suspiciously behaving person.

Just beside Minato, there was a shady duo who were also crouching down. They were dressed in uniforms that could be recognized as belonging to another school, and they were creating a perfect symmetry.

Senichi and Manji were whispering.

"Oi, Narumiya. Why are you here?"

"That's supposed to be my line. Since Kirisaki has a semester system, now the club activities are being stopped before the tests, right? I'm banned from entering the dojo, though."

"What's up with that?  So laaaame."

The two said at the same time.

Senichi and Manji were not able to wait patiently for Shuu's return. They investigated the advisor for the Kazemai High School Kyudo Club, snatched permission for entering the school, and started off by scoping out the lay of the land.

"So, Sen-nii, what are we going to do now? March into the kyudojo and bring Shuu back?"

"It'd be better to not do such aggressive things." Right when they were having their strategy conference, the two's shoulders were suddenly joined from behind.

"Gyaaah, let me go! Don't touch Sen-nii either! Oh, aren't you Ryouhei?"

"You remembered my first name."

Behind an astonished Minato, there was another boy.

"Kyaaaa, Nanao-kun!"

The Nanao Fan Club simultaneously clasped their hands together, as though praying.

"Sorry, everyone. We're doing combined practice with a student from another school for about a week, so could I have you all refrain from visiting? If there's so many cute girls here, I feel like I'd get too nervous."

"Alright! Everyone, disperse, disperse!"

At the words of the leader of the groupies, the girls dispersed. Nanao then winked at the three who are left.

"Gentlemen, come. Tommy-sensei said to come learn by watching the practice. Come on, you too, Minato."

Nanao forcibly made Minato stand up and pushed his back. Senichi and Manji also passed through the entrance of the kyudojo while being held from behind by Ryouhei, and they greeted everyone inside.

Masa-san appeared in Minato's field of vision. Normally, it would have been a situation where Masa-san would grin at him, but he felt a little sad at his weary expression.

Shuu and Seiya held back a laugh at seeing Senichi and Manji with Ryouhei hanging from their backs.

After Minato, Senichi, and Manji sat on the raised seating area in the judge's area, Masa-san turned his back to Minato.

"Since Fujiwara and Nanao asked me to teach about 'breathing method (ikiai)', let's talk about that today. Let's start with you, Nanao. What are your questions?"

"The Kyudo Textbook says that 'ikiai is respiration that results from the stimulation of bodily activities along with the activation of the consciousness, not physical breathing, and it becomes the driving force of the invocation of fighting spirit, especially in regards to kai and hanare,' but could you elaborate on that?"

"There are two kinds of breathing. The normal, physical breathing we do unconsciously, and the breathing in which we consciously stop and take deep breaths. The latter is called 'ikiai.' I think those who do yoga know this, but when we exhale, our muscles relax. To prevent the collapse of our postures, in archery we begin all our movements with breathing in."

"Hmm, I see."

"Although you can move your lungs consciously, there is no force to move the lungs themselves, and it is the external intercostal muscles and diaphragm that move them. Abdominal breathing, where you breathe using the abdomen, is done by lowering the diaphragm and taking in air."

"Oh, I saw the mechanism of that breathing in a science experiment at cram school!"

Ryouhei exclaimed excitedly.

"In order for your arrows to fly where you are aiming them at, first make sure your feet and your torso, which become the main axis, do not deviate. Kyudo emphasizes that vertical line, and one of the most important parts for maintaining that upright posture is the abdominal rectus muscle. (4) For 'holding your breath in your abdomen' and 'putting your sentiments into your dantian,' it is important to not relax the abdominal rectus muscle, or in other words, to exhale so that your abdomen will not cave in. At that moment, clench your butthole tightly."

Masa-san turned his gaze to Shuu.

"What did you want to ask about, Fujiwara?"

"It's not that there is an organ called dantian, but it is to create a 'place' or 'state' by breathing, correct? I seem to lack the feeling of having this dantian. How much breath are the senseis actually holding in their abdomens?"

"Well then, let's try it a little. Fujiwara, put your hand in the front sash of my hakama, and feel my abdomen."

"Huh?"

"There's no way you can touch the abdomen of a hanshi-rank master, right? Put your hand slightly below my belly button."

Masa-san started with douzukuri without holding anything, then performed the movements of raising a bow. In that way, he did daisan, hikiwake, and kai, following the Shahou Hassetsu.

Normally, the belly rose and sunk with respiration, with breathing in causing the belly to swell and breathing out caused it to sink in, but Masa-san's belly did not move. For that reason, Shuu's hand stayed inserted in the front sash of the hakama and also did not move.

Senichi and Manji leaned against Minato from both sides, and whispered in his ears.

"Does your coach always teach like that?"

Minato vigorously shook his head. It certainly might be easier to understand it than to explain it in words, but it wasn't done in a relationship that wasn't very familiar. It was a coaching that was equivalent to selling something way below cost at a giant discount.

Masa-san questioned Shuu.

"How did that feel?"

"I felt that you were holding a proper amount of breath, or rather, your abdomen that was filled up with one breath stayed very firm."

"Puff, puff, puff, like how a fish exhales, you exhale thin and long breaths."

"Is that what is called underwater breathing?"

"The breathing at kai is called 'underwater breathing.' In order to not release the tension of the abdominal rectus muscle, it is necessary to gently breathe out. Even among high-ranked archers, there are differences between them for where to inhale and where to exhale during shooting, and I believe each are correct, but I think that 'quiet and long breathing' is probably common for all of them."

"So, now I just have to use ikiai in conjunction with movements like kai and hanare, and practice it until I can even do it unconsciously."

Seeing Shuu convinced, Ryouhei and Nanao jumped up and down.

"I wanna touch Masa-san's belly too!"

"Me too, me too!"

"Really. Hey, wait, take turns. Only touch where I do dantian breathing."

It was somewhat ridiculous to see people lining up to touch Masa-san's abdomen. Even though they had gotten completely off track, Kaito shrewdly lined up.

Minato clenched his fists on top of his knees. It was irritating to be treated as a "visitor" along with the twins. The content of what he was talking about was completely different between Shuu and himself. Above all else, Shuu learned from him in only a few hours.

Minato quietly left the kyudojo.

When practice ended, Shuu was about to get into the car that greeted him, but Senichi and Manji called out to him.

"Shuu, you can go to Kazemai if you want, so just please tell us properly as well."

"That's right. Even if it's not me, can't you say a few words to Sen-nii at least? We're worried, you know."

"…Worried? Sen and Man about me?"

"We are! We're comrades, after all."

"I see, I'm sorry. Since I don't have a habit of reporting things to people or discussing with them, I never realized."

Shuu had always considered things by himself and acted by himself. He never learned to rely on or depend on anyone in the same generation as him.

"It's a week-long warrior training journey. Sen, Man, will you wait for me?"

"Yeah, we'll wait for you."

The corners of Senichi's and Manji's mouths lifted.

Afterwards, the car Shuu was riding in passed through a large front gate.

In the modern Japanese-style building which made heavy use of solid wood, the open ceiling spread out over the entrance hall. For the walls, decorations arranged with wooden panelling in a chic colour, Japanese paper and yuuzen-dyed (5) woven fabrics were done, and the combination of varying materials was beautiful.

Shuu looked up at the night sky. The shining moon with a blurred blue outline was gentle. Just thinking about his rival being beneath that sky made the depths of his body grow hot.

"Young master Shuu, welcome home."

"I'm back, Toujou-san."

Prompted by the butler Toujou, Shuu received his bow and quiver and walked on. The maids who waited at the entrance also bowed their heads.

"As it was unusual for the young master to request a car, I, Toujou, am deeply moved. Better yet, we shall have a car will drop you off and pick you up at Kirisaki High School henceforth as well."

"No, Father was said to also move with his own feet while he was young, so only when I go to Kazemai High School. For this time, I was only thinking about reducing time."

"I understand. I said something too impertinent."

"No, there's no problem. Where is Mother and Sae?"

"In the Skylark Room."

He pushed the door open, stepped on the carpet, and he saw a woman and a young girl who looked like life-sized Japanese dolls.

"Shuu-niisama! Welcome home."

"Mother, Sae, I have returned."

"Today, Sae had violin practice. Next time, I shall let Shuu-niisama listen to me."

"Yes, I'm looking forward to it."

Shuu held his younger sister Sae up in his arms.

Their mother smiled at Shuu without exchanging a word with him.

The Fujiwara family had the blood of a former nobleman flowing through their veins, and Shuu was the great-great-great-grandson. The viscount was a businessman who managed a real estate business in various places, and even now the Fujiwaras were prominent figures in the region. He should have been the target of respect and envy, but people always looked puzzled before Shuu, inferred something on their own, and shut their mouths.

That was because Shuu didn't resemble anyone in his family.

Contrary to Shuu's exotic-seeming looks, his family was Oriental with his single-lidded-father, and his mother and sister with black hair and dark eyes.

Shuu was a quarter-blood. His grandfather was British, and his blood skipped over his mother and were displayed prominently in his grandson Shuu only. That phenomenon was called Mendelian inheritance, and traits such as hair colour were determined by the genes inherited from parents, but the ones that were expressed were called dominant, and the ones that were hidden were called recessive. Those hidden genes were suddenly expressed in only one person in the grandchild's generation.

However, he was never abused or ostracized by his family because he didn't look like them. However, ever since Sae was born, the fact that he was different was thrusted before him.

Truthfully, the one who was the most bewildered was his mother.

For her, there was Shuu's appearance of course, as well as having no idea what to do with a son who had very little emotional ups and downs. Even though he is my child, he acts so reserved, like a stranger. To be honest, she didn't like children very much. Shuu was brought up a wet nurse, and he spent long breaks such as summer vacations at his grandparents' house.

Jealousy and envy were possessed by not a little amount of people, probably. Shuu learned the technique of turning those negative feelings into mental nourishment from elderly people.

On a certain day in fifth grade, his father spoke.

He said, "I found someone who is willing to teach Shuu in kyudo."

His busy father remembered Shuu saying that he wanted to learn kyudo. He took pains for his sake. Even now, he vividly remembered thanking his father with trembling lips.

Shuu, who shut his eyes at memories of his mother.

Minato, who treasured his memories of his mother.

The one who never had it from the beginning, and the one who had it but lost it. He didn't know which one of them was more misfortunate, but they were probably the exact opposite in everything. That was why he could not help but turn his eyes away.

Jet black hair and depthless eyes.

Even though his instincts had told him that he must not look into them, he committed that taboo. He harboured an impossible wish.

I might have wanted to become Minato——.

Sae was cute. Although that feeling wasn't a lie, he thought it was forbidden for him stay too long by Sae's side in front of his mother.

"Mother, Sae, I will be taking dinner now."

"Okay, Shuu-niisama. Farewell!"

After he finished eating, Shuu returned to his room.

When he took out his phone, Ryouhei's name was displayed on the screen. Shuu usually only replied with the bare minimum. Almost ignoring it.

(I was able to do ashibumi in one go)

(Tomorrow I'll try it with a bow)

(Shuu-kun look look)

(I'll bring the sweets my sister recommended tomorrow)

(Shuu-kun eat them eat them)

…What is this.

Minato and his friend were both somewhat ditsy. They were also similar in that they did not hold themselves back.

Shuu smiled, then replied with only "Got it."

The moon was still shining.

Previous | Next

[nosweetdreamm]

he’s

HItOT

[aethernalstars]

What’s your favourite misplay that people make against you? Personally, people trying to use destruction effects on Red Nova never gets old

Oh, back when I used to play a janky What Grows in the Graveyard plant synchro build, people trying to use trap cards on Barkion's summon was always funny. I wish that deck still worked :( the skill being nerfed killed it.

Or people using any kind of targeted destruction on basically any part of the Yubel Nephthys deck.

But the funniest one is definitely people going set 2 pass, when they know I have either Mayosenju Daibak or Hitot with the scales to summon them again.

[utaites-esp]

リスクテイカー / Risk Taker - Strawberry Prince [Kan/Rom/Esp]

Risk Taker - Strawberry Prince single?

Vocal: すとぷり

Words: るぅとxTOKU

Music: るぅとx松

Arranged: 松

❀❀❀❀

nukedashite misero

『抜け出してみせる』

"Salgamos de aquí".

kurayami ni shinobu yoru wa santan

sandan kowashite yoru ni thumb down

escape from deadscape now

yami wo matoi osoikuru marude SATAN

暗闇に忍び寄るは惨憺

算段壊した 夜にthumb down

escape from deadscape now

闇を纏い襲い来るまるでサタン

Arrastrándose miserablemente en la oscuridad,

desaprobando la noche en la que se descontroló todo.

Escapar ahora del paisaje muerto,

mientras pareciera que el mismo Satanás nos atacara en la oscuridad.

show down?? all falls down??

muri na soudan naraba let's dance!!

CRIME SUSPENSE

kuranda DISTANCE

deguchi no PIECE hitotsu HAMAranu CHASE

Show down?? All falls down??

無理な相談 ならばLet's dance!!

クライムサスペンス

眩んだディスタンス

出口のピース一つハマらぬチェイス

¿¿Confrontación?? ¿¿Todo cae??

Es imposible consultarlo, ¡así que bailemos!

Suspenso de un crimen,

desorientación entre la distancia,

una sola pieza para llegar a la salida y escapar de esa persecución.

yoiki to kodou no narusu RHYTHM

kyoufuto risei ga tsumabiki dasu MELODY

chiranaru angou doushiyou mo nai hodo

THRILL no aji yami tsuki ni naru

吐息と鼓動の鳴らすリズム

恐怖と理性が爪弾きだすメロディ

散らばる 暗号 どうしようもないほど

スリルの味 病みつきになる

El ritmo de los suspiros y los latidos,

hacen a la melodía que mezcla al miedo y a la razón.

Los códigos dispersos son los que dan

ese sabor emocionante y adictivo.

"hora suki darake"

『ほら隙だらけ』

"Mira, ahí está la abertura".

hora mitsukete sono mujihina hitomi

yureru yureru inochi no fuchi de

shinzou no haneru oto mo

naniyori bokura furui tataseru darou

ほら見つけて その無慈悲な視線

揺れる揺れる 命の淵で

心臓の 跳ねる音も

何より僕ら奮い立たせるだろう

Vamos, encuentra esa despiadada mirada,

balanceándote, balanceándote en la línea de la vida.

El sonido que rebota de nuestros corazones

nos inspirará a seguir, más que cualquier otra cosa.

hora sagase kono mujihina yoru ni

mawaru mawaru butai ni mayoi nayo

daremo inochi wa yasu urishinai

ほら捜せ この無慈悲な凶夢に

廻る廻る 舞台に迷いなよ

誰も 命は安売りしない

Vamos, busca en esta despiadada pesadilla nocturna,

y no te pierdas en este escenario giratorio,

nadie vende la vida a precio de ganga.

nando nigedashite mo matsuwa ritsuku HAZE

doko ni itemo sasoi komu MAZE

koko wa mou nukedasu koto no dekinai kariba

nigeba wa nai

何度逃げ出しても纏わりつく靄

何処に居ても誘い込む迷宮

ここはもう 抜け出すことの出来ない狩場

逃げ場はない

Neblina que se aferra a ti sin importar cuántas veces intentes escapar,

un laberinto que te invita a entrar, en donde sea que estés,

un coto de caza del que ya no podrás salir.

No hay escapatoria.

"nee kocchi muite"

『ねえこっち向いて』

"Hey, mira por aquí".

hora kikasete sono kanbi na koe wo

madoe madoe inochi no fuchi de

zetsubou no ameku oto ga

naniyori kimi wo utsukushiku kazeru darou

ほら聴かせて その甘美な悲鳴を

惑え惑え 命の淵で

絶望の 叫く音が

何より君を美しく飾るだろう

Vamos, déjame escuchar ese dulce grito,

desconcertado y confundido en la línea de la vida.

El grito de desesperación

te quedará maravilloso, más que cualquier otra cosa.

hora ochite kono kanbi na yoru to

odore odore butai ni agari na yo

SCENARIO wa kimi wo goshomou sa

ほら堕ちて この甘美な凶夢と

踊れ踊れ 舞台に上がりなよ

脚本（シナリオ）は 君をご所望さ

Vamos, piérdete en esta dulce pesadilla,

baila, baila en este escenario,

después de todo, el guión te quiere a ti.

welcome!! it's showtime!!

yoi ni dasshuu kou nai shoutai

unready?? sore jyaa deadly!!

owari no mienai kimochi wa doudai?

Welcome!! It's Showtime!!

宵に脱出口無い 招待

Unready?? それじゃあDeadly!!

終わりの見えない気持ちはどうだい？

¡¡Sean bienvenidos!! ¡¡Es hora del show!!

Invitaciones nocturnas de las que no puedes escapar.

¿¿No estás listo?? ¡¡Entonces hazlo mortal!!

¿Y qué hay de aquellos sentimientos que no desaparecen?

soukai soukai aa sonna monkai

sonna teido no mondai kurai younai

shoumonai choujou no night

RISK TAKER kurai ga choudo ii

そうかいそうかい ああそんなもんかい

そんな程度の問題くらい用無い

しょうもない 超常のNight

リスクテイカーくらいが丁度いい

Así es, así es. Aah, ese tipo de cosas,

no necesito esa clase de problemas

pues es una noche paranormal.

Ese quien toma los riesgos es perfecto.

『zettai ni nogasanai』

『絶対に逃さない』

"Nunca podrás escapar".

hora mitsukete sono mujihina hitomi

yureru yureru inochi no fuchi de

shinzou no haneru oto mo

naniyori bokura furui tataseru darou

ほら見つけて その無慈悲な視線

揺れる揺れる 命の淵で

心臓の 跳ねる音も

何より僕ら奮い立たせるだろう

Vamos, encuentra esa despiadada mirada,

balanceándote, balanceándote en la línea de la vida.

El sonido que rebota de nuestros corazones

nos inspirará a seguir, más que cualquier otra cosa.

hora sagase kono mujihina yoru ni

mawaru mawaru butai ni mayoi nayo

soshite GAME wa mato kurikaesu

ほら捜せ この無慈悲な凶夢に

廻る廻る 舞台に迷いなよ

そして惨劇はまた繰り返す

Vamos, busca en esta despiadada pesadilla nocturna,

y no te pierdas en este escenario giratorio.

Y entonces, la tragedia se repite de nuevo.

❀❀❀❀

Es el tema del tercer aniversario del videojuego "Identity V"

Desde que salió esta canción no paro de oírla, es que me encanta, aaaaA. TT //se muere.

Sí, sí, intentaré ser constante con las traducciones ahora sí. TTTT Es sólo que no tengo los ánimos a veces, y no puedo hacerlo. Les quiero traer una letra de mono palette. porque los quiero mucho, pero no sé cuál porque tienen como 3 canciones originales y 1749527 covers en su YT, SHSJHBHBVJJV. También quiero traducir de ChocoRabi pero creo que ellos tienen que esperar porque literal nadie los conoce. Equis, les recuerdo que pueden pedirme rolitas, sin pena, porque a veces no sé qué traducir de tantas canciones que quiero hacer. Si conocen otros grupos y quieren que traduzca de ellos, también e pueden decir y yo trabajaré en las canciones (siempre y cuando no tengan los subtítulos en YT o, si los tienen, éstos no sean muy entendibles). <3

[kelkkamonologi]

Lehto/Koskela VOL 2.0 (VOL 1). Mä kaivoin ittelleni kuapan tossa lopussa ja näin :D Jatkoo tulee, koska tää jäi kesken :D

Kirjoittaja: @poskihammas eli mä.

Päähenkilöt: Koskela ja Lehto, myös mm. Rokka ja Hietanen vilahtaa.

Vastuuvapaus: Hahmot kuuluu Linnalle.

Varoitukset: jonkin sortin panikkikohtauksen kuvailu, painajaiset, paljon kiroilua, itsemurhayritys.

Summary: jatkuu edellisestä

Lehto tuntui jaksavan paremmin kun Koskela oli antanut hänen nukkua tämän jalkojen päällä parina yönä. Koskela oli huomannut Lehdon lisääntyvän jaksamisen. Riitaoja oli saanut osansa alikersantin hyvin nukutuista öistä. ”Saatanan tonttu, liiku ny helvetti eteenpäin, perkele!”

Seuraavana iltana Koskela ehdotti, että Lehto nukkuisi muiden kanssa teltassa. Lehtoa ajatus puistatti. ”Jos ne paskiaiset saa tietää, niin minä vedän niistä jotakuta.” hän hymähti. ”Oles ny ihan rauhassa. Lupaan, että varmistetaan sulle paikka mun vierestäni. Hietanen varmaan änkee toiselle puolelle, mutta ei sen pitäisi haitata.” Koskela rauhoitteli Lehtoa.

Illalla Lehto oli ensimmäisiä, joka nukahti. Kaikkia tämä ihmetytti ja Lahtinen oli heti kommentoimassa asiaa. “Mikäs Lehdon pojalla o? Ei kai se pikkupaskiaine vaa oo väsymässä? Paree ois et se jaksais.” Lahtinen ihmetteli ja käänsi kirjastaan sivua. Riitaoja tuhisi Lahtisen kyljessä. “Mää en tiär yhtikäs mikä sitä vaivva. Tiäräks sää Koskela?” Hietanen kuiskasi, ettei Lehto, Määttä ja Riitaoja olisi heränneet. “Ja hitot. Hää esittää jot hää nukkuu.” Rokka ilmoitti. “Jaha. Eiköhän meitinkin kannattas nukkua.” Koskela kommentoi asian tiimoilta. Lahtinen murahti ja jatkoi lukemistaan, mutta Hietanen ja Rokka nukahtivat lähes heti. Koskela otti Hietasen viereensä ja lämmitti tätä, nukahtaen pää miehen niskassa.

Yhtäkkiä Hietanen kuuli huutoa läheltään ja heräsi. Hietanen avasi silmänsä ja näki Koskelan nukkuvan itsessään kiinni, mutta Lehto oli istuma-asennossa ja näytti hikoilevan. Hietanen vapautti itsensä Koskelan syleilystä ja liikkui mahdollisimman hiljaa Lehdon viereen. Rokkakin heräsi.

Lehto hengitti terävästi ja Hietanen pelkäsi tämän alkavan hyperventiloimaan. “Lehto, mikä sul on? Lehto, kuulek sää mua? Jumalaut kuulek sää?” Hietanen kuiskasi ja huomasi Rokan kävelevän teltan toiselta puolelta Lehdon viereen. “Mitä helvettiä sä siinä teet? Mee takas nukkumaan, jumalauta.” Lehto rähjäsi, mutta ei korottanut ääntään. Hengitys oli edelleen epätasaista. “Sää huusisit unissas ja mää heräsisin siihe. Mikä helvetti sul on?” Hietanen rauhoitteli Lehtoa. “Ei mikään. Herätä Koskela.” Lehto ähkäisi ja pyyhki hikeä otsaltaan. “Jumalaut. En mää hänt herätä. Anneta häne nukkuu kerranki.” Hietanen vastasi nihkeästi.

Rokka rauhoitteli parhaansa mukaan Lehtoa, mutta ei onnistunut. Lehto hengitti edelleen terävästi ja Rokan oli pakko herättää Koskela. Vain vänrikki saisi Lehdon rauhalliseksi. Rokka tökkäsi Koskelaa kylkeen ja vänrikki heräsi.

”Perkele. Mitäs te meluutte täälä?” Koskela kysyi unisena. ”Lehon poika meinaa alkaa hyperventiloimaa ja hää on iha hikinen niinko hitto. Ei hää miulle tai Hietaselle puhumaan suostunt. Öitä.” Rokka sanoi ja lähti omalle paikalleen. Hietanen teki saman.

Lehto hengitti edelleen epätasaisesti ja Koskela koski Lehdon olkapäätä. Lehdon kaula tuntui kuumalta ja Koskela pelkäsi tällä olevan kuumetta. “Lehto, ota rauhassa. Käydään ulkona rauhottumassa, okei?” Koskela kysyi ja Lehto nyökkäsi. Pojan hengitys oli edelleen hieman terävää ja epätasaista, mutta Koskela toivoi asian ratkeavan käymällä ulkona.

Rahikainen oli vartiossa ja paranteli nuotiota, kunnes huomasi Koskelan tulevan Lehdon kanssa ulos. Lehto oli hikinen ja näytti jollain tasolla pelokkaalta. Koskela viittoi Rahikaisen menemään telttaan. ”Me ollaan tää yö loppuun.”

Lehto istui kannolle nuotion viereen ja yritti tasoittaa hengitystään. Koskela istui pojan viereen ja kokeili tämän otsaa. Ihan normaali, ei siis kuumetta, joka oli hyvä asia.

”Ei saatana.” Lehto sai sanotuksi. ”Sama kuin se mistä kerroit?” Koskela rohkeni kysyä. ”Ei. Mua… hakattiin puukoilla ja jollain nuijalla.” Lehto vapisi. Koskela kietoi kätensä raukalta näyttävän pojan ympäri. ”Ei perkele. Haluutko kokeilla nukkua taas mun jalkojeni päällä?” Koskela silitti Lehdon hiuksia. ”Joo… Jos siitä ei ole vaivaa.” Lehto vastasi arasti.

Koskela istui maahan ja Lehto painoi päänsä vänrikin reisille. Koskela oli jo tottunut siihen, mutta olisi itsekin halunnut nukkua. Hän peitteli Lehdon univormun takillaan ja heitti itsensä päälle manttelinsa.

Aamulla Koskela herätti Lehdon ennen kuin kukaan ehti tulla ulos. Lehto näytti jotenkin vaivautuneelta ja ei-itseltään. Jotain oli selkeästi vialla.

”Lehto, mikä sulla on?” Koskela kysyi. ”Vituttaa vaan kun muut nukkuu helvetin hyvin ja sitten oon minä. Jumalauta.” Lehto murahti ja otti lakkinsa maasta. Koskela hymähti. ”Hietanen mitään hyvin nuku. Viikko sitten se heräsi hädissään ja tökki mut hereille. Siitä lähtien olen nukkunu siinä kiinni… Niinä öinä kun sinä et ole nukkunu jalkojeni päällä.” hän vastasi. ”Ai.” Lehto ihmetteli. Hän oli pehmennyt Koskelan käsittelyssä, mutta ei sitä muille voinut näyttää. ”Riitaoja hakee turvaa Lahtisesta.” Koskela tiesi kertoa. ”Niin ja Rokka ja Tassu toisistaan. Ei ne sitä uskalla kertoo, mutta tiedän. Parina yönä ei ole oikein tullu uni ja olen tarkkaillu teltan liikehdintää.”

Päivän marssilla Lehto esitti pahaa poikaa Rokalle, jonka Koskela oli määrännyt Lehdon pariksi, ja Koskela kysyi vieressään olevalta Hietaselta: ”Tieräkkö Lehdosta? Miks se ei nuku ja tälleen.” Hietanen nyökkäsi. ”Painajaissi mää veikkaa.” Koskela näytti peukkua ja Hietanen tiesi osuneensa oikeaan. ”Rokka tiätä kans.” Hietanen kuiskasi ja Koskela nyökkäsi vastaukseksi.

Lehto räyhäsi Rokalle eilisillasta ja tämä nyökkäili. Rahikaista ja Määttää, jotka marssivat parivaljakon perässä, parivaljakon rähinä ihmetytti. ”Perkele, et sitten kerro tai minä lyön sun nenäs hajalle saatana!” ”Kyl, tän mie uson.”

Koskela päätti antaa joukkueelleen tauon ja samalla hän jutteli Lehdon kanssa. Asiat eivät voineet jatkua samanlailla. Koskelan oli itsekin pakko saada nukuttua.

”Mitäs sanoisit, jos kokeilisit nukkua Rokan kanssa? Eihän se ole samallaine kun minä mut… Kai sä siitä turvaa saisit. Ja se kumminkin tietää asianlaidan eilisen takia.” Koskela ehdotti hymyillen. ”Ei helvetissä. Sillä on jo Tassu.” Lehto torjui esityksen ja sytytti tupakan. ”Tassu kyllä selviää yhren yön ilman Rokkaa.” Koskela vakuutteli. ”Hietasta ei missään helvetin tapauksessa. Rokka käy.” Lehto myöntyi.

Koskela kävi kertomassa asiasta Rokalle, joka oli yhtä hymyä. ”Meil tulloo olemaan hito lustii! Lehon poika saap nukkua minu vieres. Kyl Tassu pärjää.” Rokka katsoi vieressä istuvaa kaveriaan. ”K-kyl. Kyl mie selviän, jos vä-vänskä s-sitä v-vaa-vaatii.” Tassu vakuutti. Tassun änkyttäminen oli Koskelalle jo tuttua ja vänrikki hymyili kannaslaiselle. Tassu yritti puhua parhaansa mukaan. Koskela tiesi Rokan kertoneen Tassulle Lehdosta.

Illalla teltassa Riitaoja käpertyi taas Lahtisen kylkeen ja tämä murisi jotain epäselvää. Hietanen naurahti tilanteelle. Lehto nukkui Rokan kyljessä ja kukaan ei kommentoinut asiaa. Hietasen teki kyllä mieli, mutta Koskela esti asian.

”Jaha. Rankka päivä takana nii varmaa olis meitin hyvä nukkua. Pannaan maaten.” Koskela haukotteli. ”Lehon poika tos jo tuhisoo.” Rokka nauroi ja taputti vieressä nukkuvan alikersantin olkapäätä.

Lehto löi unissaan Rokkaa nenään ja Rokka heräsi tähän. Lehto pyöri ja tärisi. Rokka yritti herättää Lehdon, mutta poika ei kuullut. ”Ei hitto. Jos hää nyt kuolee nii…” Rokka kuiskasi itsekseen. Rokka katsoi nopeasti ympärilleen. Lahtinen oli hereillä ja luki kirjaa. Rokka viittoili häntä apuun. Lahtinen mutisi jotain Riitaojasta, mutta laittoi kirjansa sivuun ja meni auttamaan Rokkaa.

”Lehto! Saatana! Herääs ny!” Lahtinen läimäisi Lehdon poskea. Ei auttanut. Lehdon hengitys oli katkonaista. ”LEHTO PERKELE!” Lahtinen kajautti ja koko joukkue heräsi, Lehto mukaan lukien.

Koskela raahasi itsensä Lehdon viereen. Muut katsoivat silmä kovana alikersanttia. Lehto nojasi polviinsa ja itki. Kaikki ihmettelivät.

”Mennäänkö teltan ulkopuolelle?” Koskela kysyi rauhalliseen tapaansa. ”No, vitunko… väliä sillä enää on... kun koko saatanan joukkue tietää.” Lehto yritti olla itkemättä. Koskela näki, että tilanne pelotti sekä ahdisti Lehtoa ja päätti mennä tämän kanssa teltan ulkopuolelle.

Teltan ulkopuolella aamu oli pimeää eikä Ukkolan pitämä nuotio paljoa valaissut. Jostain syystä Ukkola oli siirretty Koskelan joukkueeseen. Koskela viittoi tätä menemään telttaan.

”Jaha?” Koskela sanoi Lehdon istuttua nuotion ääreen. ”Sama mikä viime yönä. Perkele, en mä edes tiedä enää. Tällä kertaa minua vain löi Lammio.” Lehto nyyhkytti ja raapi päätään. Koskela kietoi kätensä pojan ympäri ja painoi leukansa tämän päälakea vasten.

Lehto oli pehmennyt todella paljon Koskelan käsittelyssä ja häpesi itseään. ”Millon musta tuli tämmönen?” Lehto huokaisi syvään. ”Jaha… En tierä. Mut kai sinä tierät, että mulle voi puhua?” Koskela pörrötti Lehdon hiuksia. ”Juu.” Lehto vastasi vaimeasti ja kuivasi kyyneleensä.

Koskela jätti Lehdon nuotion ääreen ja viittoi teltasta Hietasen vartioon. Tämä ei ollut saanut vielä unenpäästä kiinni ja tuli mielellään.

Koskela ja Lehto palasivat telttaan nukkumaan. Koskela painoi päänsä Lehdon niskaan, yrittäen näin tehdä pojan olon turvalliseksi.

Aamiaisella Lehto oli haluton syömään. Puurovelli lillui pakissa ja lusikka sekoitteli sitä. Yhtäkkiä hän tyrkkäsi pakkinsa Riitaojalle. ”Syö sinä. Mun ei ole nälkä.” Lehto sanoi, otti kiväärinsä maasta ja lähti tiehensä. Koskela antoi nopeasti ohjeita Hietaselle ja lähti juosten Lehdon perään. Kivääri ei vaikuttanut hyvältä.

Koskela sai viime tingassa Lehdon kiinni. Lehto oli jo kerennyt lataamaan kiväärinsä ja oli painanut sen leukansa alapuolelle. Koskela lähestyi varoen alikersanttia.

”Hei, hei, ota ihan rauhassa. Ei tässä ny itteään tappamaan pidä ruveta.” Koskela sanoi varovasti ja otti kiväärin pois Lehdon kädestä itselleen. Koskela tyhjensi patit. ”Minä en kestä enää saatana.” Lehto sanoi ja hapuili vyötäröltä puukkoaan. ’Se on tosissaan.’ Koskelan aivot jyskyttivät.

Koskela taklasi Lehdon ja painoi tämän kädet maahan. ”Perkele. Sulla on vaikeeta mut niin on meillä muillakin. Kotopuolessa 14-vuotias velipoika painaa yksin hommia kun äite ja isä ei jaksa. Vanhemmat velipojan kuoli talvisodassa. Ja nii, tästä välikohtauksesta ei saa kertoo kellekkään tai sinä menetät sotilasarvos ja jourut hullujenhuoneelle, missä muut on vielä hullumpia kun sinä. Jostain syystä luulin, että joutuisin estämään ensimmäisenä Riitaojaa mut että sua? Se ei käyny mielessänikään. Mä ja Rokka voiraan alkaa sulle isähahmoiks, jos sinä semmosta tarttet. Tää sun pelleily, vai mikä lie, saa kyllä luvan loppuu. Lupaakko?” Koskela käytti koko kroppansa painoa pitääkseen rimpuilevan Lehdon maassa.

[plantyl]

🍂

Snow Hair: @darkosims3 [x]

Hitote Necklace & Collier De Chien Cuff: Toksik [x] [x]

Trapler Top & Pants: @magnolia-c [x] 😘

Gucci Sandals: @serenity-cc  [x]

[grev777]

Viikonlopun aikana alunperin piti käydä neljä laatikkoa tqpetrade kassut läpi (1990-2011), mutta hitot siitå mitään tullut. Tänään hätäpäissään n. 3/4 ekasta laatikosta kävin läpi, joten ens viikolla jatketaan. Perkeleen tyhjä olo on ollut jo pidemmän aikaa. En nyt millään jaksaisi masentua ja silleen. V#ttu. #tapetrade #cassettes #tapes #metalmusic #demos #rehearsals #autumn #depression #september (paikassa Mäntsälä) https://www.instagram.com/p/B14H8s-Jyp9dzy7AgIyoWU8EKSlHrNVDp4EFWI0/?igshid=x1m95n2a6sxw

[erdariel]

TEE SE! Ihan vaan koska hitot siitä, miksi ei, me eletään vaan kerran ja joskus täytyy tehä kaikkee tyhmää :D

Ok tee tai älä tee eihän tää minun valintani oo, mut niinku. Kaunis idea.

kirjota toi prompt 192. I swear I didn’t mean to touch your butt teemalla muumit, koska oon kauhee ihminen

Lintumamma ei