#fossiilisten polttoaineiden

[ruttotohtori]

---

Uotila huomauttaa, että riskejä arvioitaessa ei pidä kiinnittää huomiota pelkästään vahingollisen tapahtuman todennäköisyyteen, vaan myös siihen, miten suuren vahingon riskistä on kyse. Suuren vahingon riskiin on syytä suhtautua vakavasti, vaikka todennäköisyys ei vaikuttaisikaan suurelta.

---

Golfvirran pysähtyminen johtaisi ainakin neljän, mahdollisesti jopa 10 asteen keskilämpötilan laskuun Pohjoismaissa. Ilmasto muistuttaisi Pohjois-Siperiaa. Nykytiedon valossa talvet kylmenisivät enemmän kuin kesät, Uotila kertoo. Jos ilmasto muualla samaan aikaan lämpenee, Pohjolaan olisi odotettavissa entistä rajumpia tuulia ja myrskyjä.

---

Golfvirran heikentymiseen vaikuttaa Uotilan mukaan voimakkaimmin Grönlannin jäätiköiden sulaminen. Makean veden virtaaminen jäätiköistä mereen johtaa siihen, että meriveden tiheys pienenee ja sekoittuminen heikkenee. Tämä taas heikentää merivirtaa. – Maapallon mannerjäätiköistä varmaan Grönlanti sulaa nopeimmin. Etelämantereen lisäksi sen sulamista on myös pystytty vähiten ennakoimaan, Uotila toteaa. Oma osuutensa Golfvirran heikkenemiseen on myös Pohjoisen jäämeren jäiden sulamisella ja Siperian jokien virtaaman kasvulla. Kaikkien näiden syiden taustalla on ilmaston lämpeneminen, joka johtuu etenkin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Lämpötilan nousu jo sinänsä vaikuttaa Amoc-virtaukseen.

---

[eksopolitiikka]

Globaali systeemi romahtaa, mutta ei niistä syistä kuin kuvittelemme!

Keskustellaan ChatGPT:n kanssa: Minä: Entä maailman nykytila ja sen muutosmahdollisuudet? Chatgpt: On hämmästyttävää, miten paljon olemme riippuvaisia vanhasta järjestelmästä energiantarpeemme tyydyttämiseksi. Fossiilisten polttoaineiden, kuten kaasun ja öljyn, polttaminen on juurtunut yksityiselle ja kaupalliselle sektorillemme. Minä: Mutta onko olemassa uusiutuvia energialähteitä? Chatgpt: On olemassa vapaan energian käsite, joka on kehitetty kauan sitten. Se tarjoaa keinon täyttää […] https://eksopolitiikka.fi/uncategorized/globaali-systeemi-romahtaa-mutta-ei-niista-syista-kuin-kuvittelemme/

[hauskojakuvia]

Monicas ex tiedot merkki auton kaupungin

[tk-liitto]

Ilmastolakko työstäkieltäytymisenä

Viime viikkoina sana ‘ilmastolakko’ on vakiintunut osaksi poliittista puhetta. Tämä on yksinomaan Greta Thunbergin ja muiden koululakkoon ryhtyneiden ansiota. Ensin ihmiset peruskouluista ja lukioista ympäri Suomea lähtivät kaduille, nyt on vuorossa Suomen historian suurimmaksi povattu ilmastomielenosoitus, Ilmastomarssi 6.4. Helsingissä.

Työstäkieltäytyjäliitto tukee Ilmastomarssin tavoitteita oikeudenmukaisemman ja kunnianhimoisemman ilmastopolitiikan puolesta. Tällä artikkelilla haluamme osoittaa tukemme ilmastolakkoilijoille nyt ja tulevaisuudessa, sekä tuoda keskusteluun palkkatyökriittisen näkökulman (viite 1).

Palkkatyö elämänmuotona on räikeässä ristiriidassa maapallon ekologisen kantokyvyn kanssa. Siksi kamppailu paremman tulevaisuuden puolesta on kamppailua paremmasta elämästä tässä ja nyt. Historiallisella hetkellä jolla elämme, työstäkieltäytyminen ja ilmastolakkoilu ovat keinoja käydä kamppailua vapaudesta päättää mihin käytämme ainutkertaisen elämämme elinoloiltaan ainutlaatuisella planeetalla.

Ilmastoahdistus on kaikkialla

Hiilidioksidia on ilmassa enemmän kuin 800 000 vuoteen (2). Maailman merillä liikkuu valtavia muovihiukkasista koostuvia jätelauttoja. Lisääntyneet hurrikaanit, kuivuus, jäätiköiden sulaminen, sademetsien kato, eläin- ja eliölajien sukupuutot ja eri alueille ominaisten ilmastovyöhykkeiden muuttuminen ovat kaikki merkkejä siitä, että planeetan ekologiset järjestelmät ovat ajautuneet kriisiin, josta ei ole enää paluuta.

Ilmastoahdistus on ajan henki. Monet asiat, joita vielä hetki sitten pidettiin itsestään selvästi osana normaalin ihmisen elämää, kuten uusien vaatteiden ostaminen, lentäminen, autoilu ja lihansyönti, ovat muuttuneet kyseenalaisiksi, tai ainakaan suhteemme niihin ei ole yhtä viaton kuin aikaisemmin. Vaikka mikään ei ole muuttunut, kaikki tuntuu muuttuneen. Arkiseen elämään on tullut uudella tavalla ahdistava pohjavire.

Jotain outoa keskustelussa ilmastoahdistuksesta kuitenkin on. Mediassa ympäristökysymyksiä lähestytään useimmiten yksilön tekemien kulutusvalintojen kautta. Mitä kasaan lautaselleni? Miten voin kompensoida lentopäästöjäni? Kuuluuko purukumi bio- vai sekajätteeseen? Yksilön ilmastoahdistus kulminoituu ajatuksessa, että avokadoa kaupassa puristellessa on osallisena maailmanlaajuisessa huijauksessa, jossa tulevilta sukupolvilta ryöstetään hyvän elämän edellytykset. Vastakkain ovat hyvä elämä sellaisena kuin sen tunnemme ja ihmiskunnan kohtalo hamassa tulevaisuudessa.

Kuluttajien syyllistämisestä fossiilikapitalismin kaatamiseen

Kuitenkin avokadot ja lomalennot ovat vain nykyisen elämän yksi puoli. Ilmastoahdistuksesta ja kuluttajamoralismista puhuttaessa unohdetaan, että lentämisen ilmastopäästöistä huolestuneet ihmiset käyvät töissä kahdeksan tuntia joka päivä. Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n mukaan yksin energian- ja lämmöntuotannosta, teollisuudesta ja kuljetuksesta syntyy 60 prosenttia globaaleista kasvihuonepäästöistä (3). Kaikki nämä ovat paitsi palkkatyön pyörittämiä talouden sektoreita myös aloja, joita ilman palkkatyöyhteiskunnan pyörät eivät pysyisi liikkeessä.

Kuluttajien yksittäiset ostopäätökset ovat sivuraide, joka ei johda ongelman ytimeen. Keskittyminen yksilöiden kuluttamiseen on nurinkurista, sillä globaaleihin tuotantoketjuihin perustuva massakulutus on syntynyt, jotta ihmisten työvoima voitaisiin ohjata taloudellista voittoa tuottavaan toimintaan. Yksi massakulutuksen tehtävistä moderneissa yhteiskunnissa on myös tarjota työssäkäyville jotain vastineeksi siitä ajasta, jonka he käyttävät ainutkertaisesta elämästään työssä toisen alaisuudessa.

Palkkatyöhön perustuva elämänmuoto on olennainen osa nykyistä yhteiskuntamuotoa, jota voidaan nimittää fossiilikapitalismiksi. Kapitalismia siitä tekee hierarkia, jossa kaikki elämä aina nykysuomalaisista työttömistä työnhakijoista kaakkoisaasialaisiin indica-suvun riisikasveihin on pistetty palvelemaan pääomien kasvattamista. Kun tähän marssijärjestykseen yhdistetään fossiilisten polttoaineiden sisältämä tähtitieteellinen energiamäärä, tuloksena on kaikkialle planeetallamme levinnyt yhteiskuntamuoto, jonka olemassaolo riippuu sen kyvystä jatkuvasti kasvaa yli rajojensa ja kasvattaa tuotantoon investoitua pääomaa keinolla millä hyvänsä.

Fossiilikapitalistinen tuotanto ja talous ovat kohtalokkaalla tavalla riippuvaisia fossiilisista energianlähteistä. Tärkein niistä on öljy, jonka energiavoitto suhteessa energiainvestointiin on vailla vertaansa. Se tuottaa valtavasti enemmän energiaa kuin mitä sen tuottamiseen kuluu, mikä tekee siitä ennennäkemättömän voimakkaan energialähteen. Öljyn tehokkuus on syrjäyttänyt kilpailevat energiamuodot, ja viimeisten 150 vuoden aikana kaikki yhteiskunnissa aina asumisesta liikenteeseen ja tuotantoinfrastruktuuriin on rakennettu loputtomasti kasvavan öljynkulutuksen varaan.

Talouskasvuun perustuva talousjärjestelmä perustuu pääoman arvonlisäykseen, jonka on kasvettava jopa pysyäkseen stabiilina. Samalla talouskasvun käyrät kulkevat yhdensuuntaisesti hiilidioksidipäästöjen kasvua kuvaavien käyrien kanssa. Ainoat hetket viime vuosikymmeninä, jolloin hiilidioksidipäästöt ovat kääntyneet laskuun, ovat olleet Neuvostoliiton hajoaminen ja muut romahdukset, joissa bruttokansantuote on väliaikaisesti pudonnut.

Pääoman näkökulmasta on toissijaista, minkälaisia tuotteita tuotetaan ja millä tavalla. Jokaisen tuotantoon investoidun euron on tarkoitus tuoda omistajalleen enemmän euroja ja näin kasvattaa pääoman määrää. Lisäarvon tuottaminen ja pääoman kasautuminen ovat tuotannon ensisijaiset tavoitteet, ja kulutushyödykkeet ovat ainoastaan välineitä niiden saavuttamiseen. Tämä on keskeinen syy siihen, miksi nykyinen tuotanto on järjestään ekologisesti kestämätöntä: pääoman näkökulmasta on järkevämpää tuottaa jo valmiiksi vanhennettuja ja poisheitettäviä tuotteita kuin käyttöarvoltaan pitkäikäisiä hyödykkeitä, joita ei tarvitse korvata seuraavassa hetkessä uudella samanlaisella.

Pääoman kasautuminen tapahtuu kiihtyvän materiaalisen läpisyötön avulla. Kasvaakseen pääoma vaatii kasvavia määriä biofyysisiä resursseja, jotka kiskotaan ympäristöstä ja palautetaan sinne jätteinä, kun niistä on saatu tuotantoprosessin vaatima hyöty. Pääoman kasvun ja kasvavan resurssituhon spiraali on ylöspäin laajeneva: mitä enemmän kapitalistiset yritykset saavat kasattua pääomaa, sitä enemmän ne pystyvät sitä kasaamaan – ja mitä enemmän luonnonvaroja ne ovat kiskoneet tuotantoprosessin tarpeisiin, sitä enemmän ne kykenevät myös jatkossa alistamaan käyttöönsä.

Öljyn hyödyntäminen ei ole vapauttanut ihmistä työstä. Päinvastoin. Vaikka öljyn sisältämä energia tekee suurimman osan siitä työstä, joka aikaisemmin tehtiin ihmisvoimin, tilalle on syntynyt uusia työn muotoja, jotka tuottavat lisäarvoa rahanomistajille. Fossiiliset polttoaineet ovat toimineet pääoman ja vallan kasautumisen välineinä. Ne ovat tuottaneet yhteiskunnallisen tilanteen, jossa pääomasta on tullut niin hallitseva yhteiskunnallinen voima, ettei sen alaisuudessa tehtävästä työstä kieltäytyminen ole mahdollista. Paikallisen energian- ja ruoantuotannon korvaaminen keskitetyillä, fossiilisilla ratkaisuilla on vähentänyt palkkatyöstä riippumattomia itsenäisen elämisen mahdollisuuksia. Työn vähentämisen sijaan fossiilienergia on tarkoittanut työvoiman määrän räjähdysmäistä kasvua, sillä ihmistyövoiman lisäksi yrityksillä on käytössään moninkertainen määrä energiaorjia, öljyn ja hiilen tekemiä ihmistyövuosia, joiden todelliset kustannukset tulevat myöhempien sukupolvien maksettaviksi.

Vuosimiljoonien saatossa öljyksi, hiileksi ja kaasuksi muuntautuneet aineet eivät kuitenkaan ole polttoaineita itsessään, vaan ne vaativat ihmistyötä muuttuakseen energianlähteiksi. Fossiilikapitalismin kuolettavassa nälkäpelissä työläiset pitävät toiminnassa fossiilisilla polttoaineilla pyörivää tuotantoa, vaikka sen voitot päätyvät vain harvoille, samalla kun tuotannon seurauksena syntyvä ympäristötuho koskettaa kaikkia nykyisin ja tulevaisuudessa eläviä.

Työstä on tehty ainoa elämäntapa, ja se tuhoaa meidät

Ilmastonmuutosta ja ekologista kriisiä ajatellessa ei pidä unohtaa, että fossiilikapitalismi ei alun alkaenkaan ollut kaikkien ihmisten tavoittelema asia. Siirtymistä fossiilisiin polttoaineisiin ei päätetty demokraattisesti, vaan kyse oli yksityisestä liiketoiminnasta, jota luokkayhteiskunta aseineen suojeli. Fossiilisiin polttoaineisiin siirtyminen oli ennen kaikkea yhden ihmisryhmän käyttämä ase toista ihmisryhmää vastaan – tuhoisan menestyksekäs sellainen.

Fossiilienergiaan nojaava järjestelmä tekee mahdolliseksi työn hinnan alentamisen ja työläisten kollektiivisen voiman murskaamisen. Se on johtanut globaalilla tasolla yhä hienosyisempiin tapoihin erottaa työläiset toisistaan ja vähentää heidän päätäntävaltaansa tuotantoprosessiin ja omaan elämäänsä. Lisäksi se on tehnyt elämästä sellaista, että sitä on mahdotonta elää osallistumatta fossiilitalouden rakenteisiin. Tuotantovälineiden yksityisomistus tekee meistä riippuvaisia suuryrityksistä, joiden etujen mukaan ruoan- ja tavarantuotanto sekä asuminen ja liikkuminen on järjestetty.

Tämä näkyy esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa, jossa yksityisauto on edelleen ensisijainen liikennemuoto ja auton käyttäminen on pakollista, jos haluaa liikkua nopeasti asuinalueelta toiselle, kauppaan, lasten harrastuksiin – tai töihin. Tilanne, jossa työmatkalaiset köröttelevät päivittäin aamuruuhkassa kukin oman yksityisautonsa ratissa, on näköiskuva fossiilikapitalistisesta elämästä. Yritykset muodostaa kollektiivisia elämänkäytäntöjä ja ottaa huomioon oman toiminnan vaikutus elinympäristöön on tehty rakenteellisesti hankaliksi tai mahdottomiksi toteuttaa ja tehdä elettäviksi.

Niin länsimaissa kuin globaalissa etelässäkin suuryritysten palveluksessa ja niiden ehdoilla tehty palkkatyö on edelleen valtaosalle ihmisistä ainoa mahdollisuus elää yhteiskunnassa, jossa enemmistö on pakotettu myymään työvoimaansa. Työn tekeminen kuluttaa aina energiaa ja raaka-aineita, eivätkä maapallon luonnonvarat riitä 2–3 miljardin ihmisen tekemän työn tuottavuuden kohoamiseen ja sitä myötä heidän kulutustasonsa nousuun länsimaiselle tasolle. Jo nykyään globaali työllisyyden ylläpito vaatii noin neljän prosentin vuosittaista talouskasvua. Jos maailmantalous kasvaisi myös tulevaisuudessa neljän prosentin vuosivauhtia, se olisi vuonna 2050 lähes viisinkertainen verrattuna vuoden 2010 kokonaistuotantoon, vaikka jo vuonna 2010 ihmiskunnan ekologinen kuormitus oli jo 50 prosenttia suurempi kuin minkä maapallon kestokyky sallii.(4)

Ilmastonmuutoksesta huolimatta työn teettämiselle ei ole asetettu rajoituksia, eivätkä ympäristövaikutukset ole siirtyneet työn, tuotteiden ja palveluiden hintaan. Suomessa teollinen tuotanto perustuu fossiilisten polttoaineiden intensiiviseen kulutukseen, ja Suomen virallisten kannanottojen mukaan ilmastonmuutoksen torjunta ei saa hankaloittaa teollisuuden oloja (5). Energian hinnan nousun varalta Suomen valtio tarjoaa yrityksille arvioiden mukaan noin 2,1 miljardin edestä energiatukia. Siinä missä sosiaaliturvaa kehitetään entistä vastikkeellisemmaksi, 2015 yritystukiin lisättiin päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaatio. Sitä ja muita vastikkeettomia yritystukia on oikeutettu työpaikkojen säilyttämisellä.

Sekä Suomessa että globaalilla tasolla yrityksille on eri pelisäännöt kuin tavallisille työvoimaansa myymään pakotetuille ihmisille. Elämme yksityisomistuksen, alistetun työn ja äärimmäisen rikkauden maailmassa, jossa pohjoisen pallonpuoliskon rikkaat kuluttavat enemmän luonnonvaroja kuin eteläisen pallonpuoliskon asukkaat, joiden elämää ilmastonmuutos vaikeuttaa jo nyt.

Työstäkieltäytyminen on parasta ilmastopolitiikkaa

Miten pysäyttää itsetuhoisuuteen saakka talouskasvuun sitoutunut pääomavetoinen yhteiskuntajärjestelmä ennen kuin se nielaisee meidät?

Ratkaisu, yksi niistä, on työstäkieltäytyminen. Ei vain yksilöllisenä tekona vaan poliittisena toimintana, joka liittää meidät yhteen niiden kanssa, jotka ovat päätyneet samaan lopputulokseen: että nykyinen elämä on mieletöntä, emmekä halua sen jatkuvan tällaisena.

Nykypäivän työstäkieltäytyjä kulkee samaa polkua 1800-luvun tehtaista pakenevien orpolasten ja koneista tulppia kiskovien työläisaktivistien kanssa. Kuten teollisen vallankumouksen historia osoittaa, fossiilitalous syntyi vastauksena työläisten haluttomuuteen sopeutua siihen osaan, johon heidät oli pakotettu alistumaan. Vaikka nykyinen elämänmuoto voi näyttäytyä luonnollisena, se on syntynyt ristiriitojen ja kamppailujen kautta. Siksi työstäkieltäytyminen on aktiivista ilmastopolitiikkaa, joka ei ole kiinni valtioiden ja suuryritysten hyvästä tahdosta ja imagonkohennuksesta vaan jokaisesta ihmisestä, joka haluaa tulevaisuuden ilman ympäristöä tuhoavaa työtä.

Kuten kirjailija Ossi Nyman toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa:

[– –] suuri osa työstä on turhaa, joten miksi sitä sitten pitäisi tehdä? Siitä, että myy Kiinassa valmistettua muoviroskaa jossain Flying Tigerissa on ihmisille ja ihmiskunnalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Silti tällaista toimintaa arvostetaan, koska se luo työpaikkoja ja tuottaa verovaroja. Tämä on niin älytön järjestelmä, että sen luulisi romahtavan itsestään, mutta ei se romahda. Ihmiset siinä romahtaa, ja ekosysteemit. (6)

Ahdistus ilmaston lämpenemisestä ja elinympäristöjen tuhoutumisesta ei ole vain syyllisyyttä ja voimattomuutta. Radikaalissa muodossaan ilmastoahdistus on tietoisuutta siitä, että elämä työyhteiskunnassa on perustavalla tavalla pielessä. Se pysäyttää kesken kiireen ja stressin ja nousee mieleen, kun astelee sisään TE-toimiston ovesta. Tieto etenevästä luonnonjärjestelmien romahduksesta tarjoaa perspektiivin, johon työ ja työn vaatimukset asettuvat, eikä tuo perspektiivi ole se, johon meidät jatkuvasti julkisessa puheessa asetetaan: yksilön vastuuseen ja hänen arvonsa mittaamiseen sen mukaan, kuinka hyvin hän osaa esittää palkkatyönä määriteltyä tuottavuutta.

Näin käsitettynä ilmastoahdistusta voi ajatella radikaalina katkoksena, joka hätkähdyttää ulos ajattelusta, jossa palkkatyötä pidetään edelleen ihmisen elämän keskeisimpänä tehtävänä. En halua tuottaa lisää paskaa tähän maailmaan on vaistomainen reaktio tilanteeseen, jossa työn ja mielekkään elämän vaatimukset ovat peruuttamattomassa ristiriidassa. Ilmastoraivo auttaa kyseenalaistamaan palkkatyön merkityksen paitsi oman elämän sisältönä myös laajemmin koko mielekkään elämän ehtona. Se muistuttaa meitä siitä, että osana palkkatyöyhteiskuntaa olemme pyytämättä mukana toteuttamassa kuudetta sukupuuttoaaltoa, vaikka oikeasti tehtävämme olisi pysäyttää se.

Perustulo kytkee irti työn ja kulutuksen

The Human Planet -kirjan kirjoittajat Simon Lewis ja Mark Maslin ehdottavat ratkaisuksi nykyisen yhteiskunnan ongelmiin universaalia perustuloa.(7) Perustulon merkitys ekologiselle muutokselle on merkittävä, sillä jo pienen mittaluokan perustulokokeilut ovat osoittaneet, että vaikka suurin osa ihmisistä tekee palkkatöitä perustulon ohella, perustulo kytkee irti työn ja kulutuksen välisen yhteyden, joka on olennainen osa nykyistä kasvutaloutta.

Esimerkiksi Suomessa tilastot tulojen ja ympäristökuormituksen yhteydestä näyttävät vuoden 2012 perusteella, että ilmastopäästöillä ja luonnonvarojen kulutuksella on suora yhteys tulojen kasvuun. Tuolloin rikkain kymmenys kotitalouksista tuotti 2,4 kertaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin pienituloisimman kymmenyksen jäsenet, ja raaka-aineissa ero oli 2,8-kertainen. Samaa sanovat globaalit tarkastelut. Maailman rikkain kymmenys tuottaa lähes puolet yksityisen kulutuksen hiilidioksidipäästöistä, mutta maailman köyhin puolisko tuottaa vastaavista päästöistä vain kymmenyksen.(8)

Fossiiliperustaisessa työyhteiskunnassa aikuisväestö käy päivittäisessä palkkatyössä ja saa siitä vastineeksi ostovoimaa palkan muodossa. Käytännössä työntekijöiden mahdollisuus hyödyntää palkkaansa vaatii kuitenkin halpaa energiaa, kolmannen maailman luonnonvarojen riistoa ja kulutuksen ympäristövaikutusten ulkoistamista globaaliin etelään.

Lewisin ja Maslinin mukaan perustulo ratkaisisi tilanteen, jossa vaatimukset laskea kulutusta yhdistyvät vaatimukseen tehdä koko ajan enemmän töitä. Perustulon avulla materiaalista kulutusta voidaan laskea ilman, että se tarkoittaa työntekijöiden elämän heikentymistä ja ilmastonmuutoksen tulemista työntekijöiden maksettavaksi.

Maailmanlaajuisesti toteutettava perustulo vähentää riippuvuutta palkkatyöstä. Se antaa tilaa itsenäiselle toimijuudelle, jossa ihmiset voivat kieltäytyä kuluttavasta työstä ja luoda perustaa elämäntavalle, joka ei ole jyrkässä ristiriidassa elinympäristön kanssa. Perustulon avulla ihmiset pystyvät ajattelemaan elämäänsä pitkällä tähtäimellä ja tekemään suunnitelmia seuraavaa palkkapäivää pidemmälle.

Palkkatyö luo saasteet, työstäkieltäytyminen päivänvalon

Taistelu työtä vastaan on ennen kaikkea kamppailua ajasta. Niin kauan kuin elämme palkkatyön kultin alaisuudessa, aika, jonka voisimme käyttää yhteisöjen rakentamiseen ja ekologisten elämänkäytäntöjen luomiseen, on pakkolunastettu ja laitettu sellaiseen käyttöön, joka jouduttaa ympäristön ja luonnonjärjestelmien tuhoa joko suoraan tai välillisesti.

Työstäkieltäytyminen on yksi tapa sanoa “ei” – ja toisaalta sanoa enemmän “kyllä”. Niin kauan kun toisen palveluksessa tehtävä työ on normi, meitä estetään käyttämästä kykyämme tehdä eettisiä päätöksiä, joilla olisi merkitystä.

Työstäkieltäytymisen voikin käsittää eettisen valinnan lisäksi teoksi, joka mahdollistaa merkittävien eettisten valintojen tekemisen. Maailmassamme ympäristön järjestelmällisen tuhoamisen lopettaminen on niistä keskeisin. Mutta jotta ympäristötietoisuudella olisi vaikutusta mihinkään, se tulisi käsittää satunnaisten ilmastovalintojen sijaan pikemminkin jokaisella elämän tasolla tapahtuvaksi muutokseksi. Sen täytyy koskea meitä päivämme jokaisena tuntina, ei vain niinä, jotka eivät kulu palkkatöissä.

Nykyään kymmenet tuhannet öljy- ja kaasukentät, -putket, tankkerit, voimalat, jalostamot ja maakaasuterminaalit valtaavat lukemattomia neliökilometrejä maaperää ja muodostavat maailman laajimman ja kalleimman infrastruktuurien verkoston. Ilmastotiede kuitenkin osoittaa selvin luvuin, että jos ilmaston lämpeneminen halutaan pysäyttää kahteen asteeseen vuoteen 2100 mennessä, valtavat määrät käytössä olevia hiilivoimaloita ja muuta tuotantoinfrastuktuuria pitää poistaa käytöstä ennenaikaisesti vuosien 2030 ja 2050 välillä.(9)

Universaalin perustulon ohella Lewis ja Maslin ehdottavat metsäpinta-alan radikaalia lisäämistä, niin että puolet maapallon pinta-alasta varataan muiden eläinlajien kuin ihmisen käyttöön. Kaupungistumisen myötä tämä ei ole enää kaukainen ja mahdoton ajatus. Esimerkiksi Suomessa työnjälkeinen yhteiskunta voisi tarkoittaa metsien jättämistä rauhaan ilmastonmuutosta hidastavana hiilinieluna eikä pilkkahintaan keihästettävänä resurssina, joka kuluu teollisuuden tarpeisiin.

Yhdistettynä perustulovaatimukseen ja edistykselliseen metsäpolitiikkaan taistelu työtä vastaan voi siis olla työn ehtojen parantamista, työajan vähentämistä ja vapaa-ajan lisäämistä mutta myös tuhoisan ja ekologisesti haitallisen tuotannon alasajoa – ajan ottamista ekosysteemien palautumiselle.

Näin on väistämättä käynyt aina, kun työläiset ovat ryhtyneet laajamittaiseen vastarintaan omista lähtökohdistaan. Vuoden 1968 työläis- ja opiskelijaliikehdintää innoittanut Guy Debord kuvaa kirjoituksessaan Sick Planet, kuinka toukokuun -68 aikana Pariisin taivas kirkastui sitä hämärtäneistä ilmansaasteista, kun lakot sulkivat tehtaat ja liikenteen ja vain protestiksi poltetut autot savuttivat petrolia taivaalle. Nykyään, kun savusumu tekee Pekingin kaduista 1800-luvun teollisuuspainajaisesta muistuttavia kuolemanloukkuja, Debordin iskulause “Vieraantunut teollinen tuotanto luo saasteet – vallankumous päivänvalon!” kaikuu mielessä yhä enteellisempänä.

Ekologinen muutos vaatii kamppailua. Se vaatii meitä keksimään uudelleen, mitä on työ, mitä on mielekäs elämä, miten järjestämme ajan ja resurssit. Ekologinen muutos on mahdollista tehdä vain yhdessä. Siksi kestävä muutos ei perustu yksilön valintoihin ja päätöksiin vaan jaettuihin elämänmuotoihin, joissa ekologisuus on mukana kaikilla tasoilla. Yhteiskunnassa, jossa palkkatyö ei ole enää vallitseva normi, elämän järjestäminen uudelleen ekologisesti kestävälle pohjalle muuttuu mahdolliseksi. Lopulta elämä ilman ilmastotuhoa ei ole enää mahdottomalta tuntuva haave vaan jotain, mitä pidetään niin normaalina, että sen on vaikea kuvitella olleen joskus toisin.

Työstäkieltäytyjäliitto

Viitteet

1. Teksti perustuu lukuun “Ilmastotuhosta työstäkieltäytymiseen” teoksessa Työstäkieltäytyjän käsikirja (Into 2019).

2. WMO Greenhouse Gas Bulletin 2016.

3. EPA (United States Environmental Protection Agency): Global Greenhouse Gas Emissions Data. https://www.epa.gov/ghgemissions/global-greenhouse-gas-emissions-data, tilastot IPCC 2014.

4. Minea Koskinen: Miten käy työlle, kun ilmastonmuutos etenee? Kalevi Sorsa -säätiö 26.10.2017

5. Koskinen 2017.

6. Helsingin Sanomat 13.10.2017.

7. Lewis & Maslin 2018.

8. Marko Ulvila: Vauraus ja rikkaat ympäristöongelmana. Peruste 18.4.2018. https://perustelehti.fi/vauraus-ja-rikkaat-ymparistoongelmana/ (haettu 22.10.2018)

9. Malm 2016, 358–359.

[b-galleria]

Ilmastohellä aktivismi-ilta

#Ilmastohellä aktivismi-ilta perjantaina 22.3. klo 17–20 B-gallerialla Aktivismi-ilta on osa B-gallerian ja Titanikin #Ilmastohellä-toimintaa, jonka lähtökohtana on jaettu huoli ja turhautuminen poliittisten ilmastotoimien riittämättömyydestä. Joka perjantai ennen eduskuntavaaleja kokoonnumme yhteen purkamaan ilmastoahdistusta, kartoittamaan vaikuttamismahdollisuuksiamme sekä tukemaan ympäristöjärjestöjen tärkeää työtä. Ilmastoaktivismi on nyt kaikkien asia. Perjantaina 22.3. B-gallerialla tutustutaan ilmastovaikuttamiseen Juha Penttilän (Ende Gelände & Code Rood), Valtteri Moilasen (Fossil Free Turku) ja Joonas Uotisen (Turku 1.5) johdolla. Illan aikana kuulemme aktivistien kokemuksia muun muassa kansalaistottelemattomuudesta ja divestoinnista sekä pohdimme yhdessä niitä keinoja, joilla erilaiset yhteisöt voivat osallistua konkreettisiin ilmastotoimiin. Illan ohjelma: – Juha Penttilä, ilmastoaktivisti, joka on ollut mukana mm. Keski-Euroopan massa-aktioissa Ende Geländessä ja Code Roodissa: Kansalaistottelemattomuus ja väkivallaton suora toiminta ilmastovaikuttamisen keinona – Valtteri Moilanen, Fossil Free Turku -divestointikampanjan kampanjakoordinaattori: Rahavirtoihin vaikuttaminen on yksi tehokkaimmista ja nopeimmin kasvavista keinoista vaikuttaa konkreettisesti fossiilisten polttoaineiden yhteiskunnalliseen ja poliittiseen hyväksyttävyyteen. Taideyhteisöt ovat olleet maailmalla suuressa roolissa divestointiliikkeessä. Tulen puhumaan siitä, mitä divestointi tarkoittaa, sen merkityksestä ilmastotyössä, sekä siitä, kuinka taideorganisaatiot ja -yhteisöt voivat olla osana murtamassa meidän yhteiskuntamme kytköstä fossiilisiin polttoaineisiin. – Joonas Uotinen, Turku 1.5 -aktiivi ja taloussosiologian jatko-opiskelija: Kokemuksia puhelusta Turun kaupungin rahoituspäällikön kanssa ja hahmottelua Turun tilanteesta 1.5 tavoitteen suhteen. Keskustelua Tilaisuus on avoin kaikille ilmastovaikuttamisesta kiinnostuneille, lämpimästi tervetuloa! ♥ /// Ilmastohellä tarkoittaa radikaalia huolenpitoa maapallosta ja sen elonkehästä. Toiminta perustuu verkostoitumiseen, yhteisöllisten vaikutuskeinojen tunnistamiseen ja erilaisten toimintakulttuurien yhteensovittamiseen. Lisätiedot Ilmastohellä-ohjelmasta päivitetään B-gallerian ja Titanikin verkkosivuilla sekä sosiaalisen median kanavissa. #Ilmastohellä #ClimateTender #FridaysForFuture #Ilmastovaalit #NytOnPakko http://bgalleria.net/ilmastohella http://www.titanik.fi/ilmastohella/

Tapahtuma löytyy myös Facebookista. 

[tk1-us]

Vihriälän selvitysryhmä esittää hallitukselle oppivelvollisuuden pidentämistä, lukukausimaksuja ja fossiilisten polttoaineiden veronkorotusta

#uutisvahti

https://yle.fi/uutiset/3-11341918

[rahamaailma-blog]

UPM Chudovon vaneritehtaan laajennus ja uusi biokattilalaitos vihitään tänään käyttöön

UPM Chudovon vaneritehtaan laajennus ja uusi biokattilalaitos vihitään tänään käyttöön

UPM Chudovon vaneritehtaan syksyllä 2017 aloitettu laajennus vihitään tänään käyttöön. Laajennus lisää tehtaan tuotantokapasiteettia 155 000 kuutiometriin vuodessa. Uusi biolämpökattila puolestaan parantaa tehtaan materiaalitehokkuutta ja vähentää fossiilisten polttoaineiden kulutusta. Investoinnin kokonaismäärä on noin 50 miljoonaa euroa.

“Kaksivuotisen investointiprojektimme kasvattaa UPM…

[extralehdet]

WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas toivoo faktoja ja realismia ilmastokeskusteluun

YK:n alaisen Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas pitää Suomessa käytävää ilmastokeskustelua uniikkina koko maailmassa. Hän toivoo faktoja keskusteluun – ylilyönnit satavat populistien laariin.

“Meillä puhutaan etupäässä metsistä ja niiden nielujen kasvattamisesta, kun ilmastonmuutoksen ongelman ydin on fossiilisten polttoaineiden käyttö. Ongelma ratkeaa vain��

[mrhuu]

Suomi, sähköautojen luvattu maa?

Suomi, sähköautojen luvattu maa?

Ilmasto lämpenee, johon vaikuttaa fossiilisten polttoaineiden käyttö. Jotta ilmaston lämpötilan kasvua saataisiin hillittyä, on tapahduttava muutos. Suomessa on asetettu tiukat päästötavoitteet liikenteelle, jota vauhdittamaan on ajateltu jopa kieltää polttomoottoriautojen myynti nopeutetussa aikataulussa. Tavoitteissa on saada liikenteeseen 250000 täyssähköautoa/hybridiä vuoteen 2030 mennessä,…

[kapitaali]

Kosmo-lokalismi ja materiaalintuotannon tulevaisuus

         Kuva: Nicholas Zambetti – http://www.arduino.cc/, CC BY-SA 3.0,

Artikkelin kirjoittanut Jose Ramos

Tämä tutkiva essee esittää idean ’kosmo-lokalismista’ (tai ’kosmo-lokalisaatiosta’) mahdollisesti hyödyllisenä konseptina sekä selittämään uusia talousmalleja, että formuloimaan kestävän kehityksen polkuja. Se on ajatuksia herättävä koe joka kutsuu meitä ottamaan osaa keskusteluun uuden poliittisen taloustieteen designista.

Essee alkaa tarjoamalla yleiskatsauksen kosmo-lokalismin ideaan. Sen jälkeen Inayatullahin (2008) suunnittelemaa Tulevaisuuskolmio-pohjaa käyttäen identifioidaan

kosmo-lokalismin mahdollistavat muutoksen ajurit,

esteet ja historian painolasti joka haittaa kosmo-lokalismia sekä

nousevat tulevaisuudenkuvat jotka ovat kosmo-lokalismiin yhteydessä, erityisesti käyttäen Datorin (2009) neljää arkketyyppistä tulevaisuudenkuvaa.

Kosmo-lokalismi pohjaa aiempaan työhön vaihtoehtoisista globalisaatiokehityksistä, erityisesti suosittuihin diskursseihin uudelleenlokalisaatiosta, globaalista verkostoituneesta yhteiskunnasta ja kosmopoliitista transnationaalisesta solidaarisuudesta (Ramos 2010), sekä myös Bauwensin ja Kostakiksen työhön (2014) littyen yhteisvaurauteen perustuvaan vertaistuotantoon sekä Kostakis ym. (2015) kehittämään Design Global, Manufacture Local -malliin (DG-ML). Lisäksi on projekteja jotka esimerkillistävät kosmo-lokalismia, kuten Fab City -aloite.

Kosmo-lokalismi

Perusteista lähtien, kosmo-lokalismi kuvaa nousevan globaalisti jaetun tiedon ja design-yhteisvaurauden dynaamista potentiaalia yhdessä nousevien (korkean ja matalan tason teknologioiden) kapasiteettia arvon paikallistuottamisessa. Se on jo olemassa nykyään monissa nopeasti kypsyvissä muodoissa, kuten Maker Botin Thingverse ja Global Village Construction Set, kuten myös Creative Commons -lisenssien alla tuotetuissa lääkkeissä. Kosmo-lokalismi toteutuu helposti käsiksi päästävät designit yhdistetään lokalisoituun ja jaettuun tuotantokyvykkyyteen käyttäen läpimurtoteknologioita, jotka fasilitoivat paikallista tuotantoa ja valmistusta.

Nousevana ongelmana kosmo-lokalismi ennustaa inversiota. Perinteinen valmistaminen ja tuotanto perustuu aineettomaan pääomaan, joka (yleensä) on yksittäisellä yrityksellä, joka tuottaa tuotetta (suhteellisen) keskitetyssä paikassa (vaikka raaka-aineet olisivatkin peräisin muualta), ja sitten vie tätä muualle maahan ja maailmaan. Neoliberaali käänntös (alkaen 1970-luvulta) toi mukanaan Globaalin Tehtaan; jopa globaalisti hajautetut korporaatiot, aineettoman pääoman yleensä majaillessa korporaation sisällä (tai joskus lisensoituna), ja vaikka tuotanto saataisiinkin useampaan maahan, kasaamiskeskukset sitten vievät ulkomaille tuotteita kansallisesti ja globaalisti. Kosmo-lokalismi esittää tämän tuotantologiikan inversiota. Kosmo-lokalismissa aineeton pääoma on saatavilla globaalisti kaikkien käytettävänä (tai se voi olla lisensoitu Vertaistuotantolisenssillä). Ja hajautetut tuotantokeskukset käyttävät uusia tuotantoteknologioita sallien yritysten valmistaa ja tuottaa sellaisia tuotteita paikallisesti lokaaleille markkinoille ja erikoistarkoituksiin.

Logiikkavertailu  – tämän hetken tuotanto ja kosmo-lokalismi

Normatiivinen liikevoima kosmo-lokalismille perustuu useisiin ei-vielä-todistettuihin oletuksiin:

että kosmo-lokalismi voi auttaa kehittämään paikallisia kiertotalouksia / teollisuusekologioita jotka vähentävät tai eliminoivat jätteet;

että kriittisten hyödykkeiden lokalisoitu tuotanto voi tehdä kaupungista tai alueesta resilientimmän rahoituksellisten ja ympäristöshokkien iskiessä;

että kosmo-lokalismivetoinen tuonnin substituutio voi luoda työpaikkoja ja osaamista ja tarjota uusia kehitysmahdollisuuksia;

ja että kaukomailta maahantuotujen hyödykkeiden vähentäminen pienentää hiilipäästöjä ja ympäristöjalanjälkeä.

Tällaiset oletukset, jos ja kun ne todistetaan oikeiksi, esittäisivät myös kosmo-lokalismin potentiaalisia hyötyjä.

Teoreettisesti kosmo-lokalismi pohjaa vahvasti Bauwensin (2006) argumenttiin siitä, että nykypäivän verkostoituneessa maailmassa taloutemme valvheellisesti kohtelee aineettomia resursseja (tietoa / designeja) kuin ne olisivat niukkoja rajoittavilla globaaleilla aineettoman pääoman regiimeillä, ja kohtelee materiaalisia resursseja (mineraaleja, maaperää, vettä) niinkuin niitä olisi yltäkylläisesti. Sen sijaan, Bauwens esittää, että aineettomat resurssit voidaan jakaa nollakustannuksin, mikä parantaa globaalia tieto- ja designkapasiteettia, kun taas materiaaliset resurssit vaativat todellisia kustannusarvioita siirryttäessä globaaleista lokaaleihin kestävyyden ongelmiin.

Tämä voidaan laajentaa kosmopoliittiuden teorialla, jossa globaalin oikeuden imperatiivia sovelletaan maailman tieto- ja designperintöön. Jos, kuten Hayden esittää (Hayden, 2004, p. 70), ‘kaikilla ihmisolennoilla on yhtäläinen moraali yhdessä maailmanyhteisössä’, globaali design-yhteisvauraus tulisi olla ihmisoikeus, kriittinen kun köyhyyde, kestävyyden ja yhteiskunnan ongelmia ratkaistaan, ja kun voimaannutetaan ruohonjuuritason yrityksiä ja yrittäjyyttä. Ja samaten globaalin kansalaisuuden kontekstissa vastuullamme on laajentaa, tukea ja suojella globaalia tietoyhteisvaurautta.

Toiseksi, kosmopoliittiuden teoria olettaa myös, että me kuulumme globaaliin yhteisöön jolla on sama globaali tulevaisuus (esim. ilmastonmuutos vaikuttaa eri kansakuntiin eri tavalla — mutta kaikki joutuvat vaikutuksen alaisiksi), meidän tulee luoda uusia ylikansallisia rakenteita ja regiimejä jotka takaavat globaalin yhteisen hyvinvointimme (Held 2005). Tämä toinen säie luo tarpeen poliittisille projekteille joilla turvataan globaali yhteisvauraus. Tällä tavoin me tarvitsemme ylikansallisia hallintorakenteita suojaamaan ja laajentamaan globaalia tietoa ja design-yhteisvaurautta keskeisenä tukipylväänä jolla puututaan yhteisiin kestävyyshaasteisiin.

Viimeisenä, kosmo-lokalismi pohjautuu, mutta myös kritisoi ja laajentaa, uudelleenlokalisoinnin teoriaa. Uudelleenlokalisointi ajaa tarvetta eliminoida maahantuonti ja uudelleenlokalisoida kaupankäynti ja tuotanto monista eri syistä (Hines 2002; Cavanagh and Mander, 2003). Ensinnäkin, johtuen kuljetuskustannuksista ja siihen liittyvista suurista hiili/ympäristöjalanjäljistä, toiseksi tarve irroittautua siitä mikä nähdään kestämättömänä, volatiilina ja petomaisena globaalina kapitalistisena markkinajärjestelmänä, ja viimeiseksi tapana valmistautua vääjäämättömään energiakriisiin (fossiilisten polttoaineiden loppuminen) sekä ilmastonmuutokseen puuttumisena. He esittävät myös talouksien uudelleenlokalisoinnin (esim. jakamisjärjestelmien avulla) voivan rakentaa yhteisön solidaarisuutta, tietoa ja tasapainottaa kuluttajien homogeenisuuden vaikutuksia kultivoimalla paikallista kulttuuria ja yhteyksiä, joka tekee yhteisöistä resilientimpiä (Norberg-Hodge, 1992).

Vasta-argumenttina esitän, että me olemme päässeet globaaliin tiedon laboratorioon, jossa miljoonat yhteisöt kokeilevat muutosaloitteita ja kestäviä pyrkimyksiä, ja että meidän tulee oppia toistemme kokeista ja menestyksestä, usein soveltaa erään yhteisön innovaatioita uudessa kontekstissa. Globaalista tieto/design-yhteisvauraudesta irroittautuminen täten olisi perustavalla tavalla vahingollista niille samoille lokalisoidun kestävyyden tavoitteille. Uudelleenlokalisointi, joka ei perustu globaaliin tieto/design-yhteisvaurauteen ja joka rajoittuu ainoastaan paikalliseen tietoon, voi parhaimmillaankin tuottaa ”pelastusvene”-tyyppisen uudelleenlokalisaation ja pahimmillaan se ei tuota edes perustarpeita. Toisekseen, järjestelmät ja struktuurit jotka sallivat terveen toissijaisuusperiaatteen (valta paikallisesti kansalle) ovat valtiotasolla, kansallisella ja kaupparegiimien tasoilla toimivia, ja näin ne samat tavoitteet, jotka ovat uudelleenlokalisaation agendalla, vaativat poliittisia ja yhteiskunnallisia toimia kansallisella ja ylikansallisella tasolla.

Kosmo-lokalismin mahdollistavan muutoksen ajurit

Tässä osiossa käyn läpi kriittisiä ajureita jotka mahdollistavat potentiaalin kosmo-lokalismille:

Globaali tieto- ja design-yhteisvauraus

Kuluttajien valmistusteknologia

Tekijäliike

Urbanisaatio ja megakaupunkien alueet

Taloudellinen prekaarius

Resurssi-impaktit, niukkuus ja talouden kierrättäminen

Tieto- ja design-resurssit monille kriittisille tukijärjestelmille ovat nyt saatavilla hajautetussa webissä avoimien lisenssien alla (creative commons / gnu / copyleft). Näihin kuuluu: lääkkeet, ruoantuotantojärjestelmät, koneet, autot, 3D-tulostetut tuotteet, robotiikka ja monet muut alueet. Kirjaimellisesti miljoonat designit ovat saatavilla avoimen lisenssin alaisena, jotka sallivat ihmisten 3D-tulostaa, rakentaa koneita, robotteja ja mikrokontrollerijärjestelmiä (Arduino and Raspberry Pi), sekä ruoantuotanto- että maanviljelyjärjestelmiä, sairaalalaitteistoa ja lääkkeitä, ja jopa sähköautoja (katso vaikka farm hack project).

Toinen kosmo-lokalismia eteenpäin vievä muutoksen ajuri on tietyn tuotantolaitteiston kustannustason madaltuminen. Teknologiat kuten 3D-tulostus, mikrokontrollerit (Arduino/Raspberry Pi), laserleikkurit ja CNC-koneet ovat perinteisesti olleet liian kalliita henkilöiden omistaa. 3D-tulostus on muuttunut kalliista harrastuksesta, joka olisi maksanut kymmenen vuotta sitten $30,000, ja $4000 kolme vuotta sitten, noin $500 pakkaukseksi. Sama kustannusmuutos tapahtuu muiden koneiden kanssa. Allaolevat teknologiat, jotka näitä sovelluksia vievät eteenpäin, ovat mikrokontrollijärjestelmiä, jotka ovat nyt halpoja ja kaikkien saatavissa (lisäksi keskeisiä IoT:lle).

Vaikka tällä hetkellä 3D-tulostuksella voidaan tuottaa vain suhteellisen pieniä esineitä, jo nyt on olemassa useita suuren mittakaavan 3D-tulostusjärjestelmiä talojen ja muiden esineiden tulostukseen. Kiinassa on tuloillaan 3D-tulostettuja taloja. Ja Wikispeed on kehittänyt uusia tapoja tuottaa open sourcettuja autoja. Teollinen 3D-tulostus on hyvin päässyt käyntiin avaruusmoduuleineen ja lentokoneiden moottorien osineen. Lopulta uudet edistykset hajautetussa energiatuotannossa ja tallennuksessa tarkoittavat, että kosmo-lokalismi voi sijoittua urbaaneille, peri-urbaaneille ja maaseutualueille.

Kolmas seikka joka ajaa kosmo-lokalismin potentiaalia on tekijäliike. Tekijäkulttuuri on erittäin sekalainen seurakunta ja siihen kuuluu kaikkea esiteollisesta käsityöstä, kuten jalokivien teosta (esim. Etsyssä) tekstiileihin ja pitkälle vietyihin teollisiin käsitöihin kuten metallin sulatukseen, tehotyökalu-perusteiseen puutyöhön ja hitsaukseen, mutta myös korkean teknologian päähän spektriä. Ruohonjuuritason tekijäkulttuurilla on vahva sitoumus open sourceen ja tiedollisen oikeudenmukaisuuden näkökantoihin, lokalisaatioon, yhteisöoppimiseen ja kestävään suljetun kierron / kiertotalouden strategioihin. Käytä uudelleen, korjaa, ota toiseen käyttöön ovat usein kuultuja termejä. Tekijäkulttuurin potentiaali kosmo-lokalismille piilee sen tässä sekalaisessa seurakunnassa joka alkaa oppia toisten tiedosta ja kyvyistä ja joka tekee yhteistyötä tavaroiden designin ja valmistamisen tiimoilta, mikä vaatii korkeaa koordinaation tai organisoinnin tasoa. Tällä hetkellä tekijäkulttuuri on muuttuva verkosto, dynaaminen, luova ja räjähtävä, mutta ei kuitenkaan niin koordinoitu kohti valtavirran materiaalintuotantoa. Kaupallistaminen vaatisi kurinalaisempaa yhteistyötä ja organisointia, joka on tyypillisempää teollisille malleille.

Neljäs kosmo-lokalismin ajuri on nopea kaupungistuminen, ja tämän mukana tulevat mega-kaupunkialueet. Mega-kaupunkialueet ajavat kosmo-lokalismia koska kaupungit ovat moninaisten tuotantokapasiteettien, tiedon / osaamisen, inhimillisen, luonnollisen ja rakennettujen resurssien paikkoja, ja siellä on monenlaisia tarpeita ja markkinoita. Mega-kaupunkialueilla on skaalat jotka sallivat lokalisoidun tuotantokapasiteetin palvella suuria populaatioita. Johtuen läheisyydestä kaupunki voi kehittää kiertotalouksia ja suljettujen resurssien jätekiertoa helpommin kuin hajanaiset alueet (kuitenkin tunnustaen, että alueellisesti hajanaiset paikat voivat silti olla kriittisiä resurssikierron kiinnisaamiseksi). Kaupungit eivät kykene tuottamaan kaikkea tarvitsemaansa, ja monet asiat jouduttaisiin edelleen tuomaan muualta kaupan ja globaalin talouden avulla. Kuitenkin kasvava teollisuus ja vaatimukset urbaanille kestävyydelle ja taloudelliselle inkluusiolle voivat ajaa kaupunkeja, ja erityisesti mega-kaupunkeja, paikkoina joissa kosmo-lokalismi kehittyy.

Taloudellinen prekaarius on iskenyt moniin maihin, esimerkiksi Argentiinaan heidän vuosien 2001-2002 talouskriisin jälkeen, USA:n globaalin finanssikriisin jälkeen ja euroalueelle eurokriisin jälkeen, Venezuelaan sekä moniin muihin alueisiin. Tällä on ollut erityisen tuhoisat vaikutukset nuoriin. Siellä missä ihmiset jäävät syrjään dominantista markkinajärjestelmästä, heidän tulee luoda vaihtoehtoisia elinkeinoja. Castells näkee ‘uusien talouskulttuurien’ nousun populaatioista, jotka, sen lisäksi että he etsivät tietä ulos dominantista talousjärjestelmästä, yksinkertaisesti eivät kykene kuluttamaan tavaroita dominantissa järjestelmässä. Kosmo-lokalismin termein, sekä arvot että tarpeet ajavat uudenlaista sosiaalista toimiaa joka voi nostaa globaalin design-yhteisvaurauden ja yhteisöjen tekijätiloissa tapahtuvan tuotannon tavoilla jotka edistävät edustusta, voimaantumista ja elinkeinoja tarpeessa olevilla ihmisillä. Kosmo-lokalismi potentiaalisesti luo mahdollisuuksia yrittäjyydelle niille ihmisille jotka ovat työttöminä, jotta he voivat luoda omat elinkeinonsa, tai ainakin alkaa kokeilla uusia tuotantomahdollisuuksia. Mitä tulee siihen miten kosmo-lokalismi nähdään tapana tukea kansalaisten elinkeinoja, me voimme nähdä kosmo-lokalismin kunnan tai kaupungin tukemana prosessina.

Viimeinen seikka joka mahdollistaa kosmo-lokalismin liittyy ekologiseen kriisiin ja tarpeeseen luoda läpimurtoja innovoimalla suljetun kierron jätteitä minimoivia tuotantomalleja. Resurssien muuttuessa niukemmiksi ja niukemmiksi tulevaisuudessa, meidän tarvitsee olla parempia kierrättämisessä ja asioiden parempaan käyttön ottamisessa. Kartoitus, yhteistyö ja jakamistalouden alustat auttavat paikkoja kehittämään vaihdantajärjestelmiä jotka tarjoavat uusia perustoja lokalisoiduille resurssivaihtopaikoille, kiertotalouden kehittämiselle ja kunnianhimoisemmille teollisuusekologioille. Kosmo-lokalismi pitää sisällään potentiaalin kartoittaa ja aktivoida paikallisia resurssiekosysteemejä ja yhdistellä uusia tuotantokapasiteetteja urbaaneiksi metabolisiksi virroiksi jotka voivat vähentää tai eliminoida jätteen kokonaan. Lokalisoidut teollisen-urbaanit metabolismit voivat olla avain ympäristöyhteensopivien lopputulemien luomiseen.

Historian painolasti ja esteet kosmo-lokalismille

Kosmo-lokalismia edistävien ajurien lisäksi on yhtä voimakas ”historian painolasti”, legacy-järjestelmät, kulttuuritekijät ja muita esteitä kosmo-lokalismille. Näihin kuuluu:

Alustaoligopolit

Kansantalouden virkaatekevät

Aineettoman pääoman regiimit

Kuluttajakulttuuri

Alustaoligopoli on ensimmäinen haaste kosmo-lokalismille, Piilaakson yritysten valta monopolisoida ja potentiaalisesti tukahduttaa kosmo-lokalismin potentiaalit. Isot alustat, kuten Facebook ja Google, mutta nyt myös jakamistalouden alustat kuten AirBnb ja Uber, johtavat arvonsa relationaalisuuden käytännöistämme. Heidän innovaatioissaan on paljon arvoa, ja kuitenkin näiden alustojen käyttäjien tuottama rahallinen arvo jakamisellaan ja interaktioillaan ei jakaudu sosiaalisena uudelleeninvestointina takaisin käyttäjäyhteisöihin. Michel Bauwens kutsuu tätä ‘netarkseksi kapitalismiksi’, missä alustat vaurastuvat käyttäjiensä kustannuksella, jotka joutuvat tietynlaiseen taloudelliseen riippuvaisuuteen / prekaariuteen sellaisilla alustoilla. Kosmo-lokalismi nojaa globaalin tieto- / design-yhteisvaurauden tukemiseen samalla kun tuetaan investointeja lokalisoituihin tekijäyrityksiin (maker enterprise). Kosmo-lokalismi, joka perustuu välistävetäviin alustoihin, tyrehtyisi, sillä kosmo-lokalismi vaatii systeemejä lokalisoidulle uudelleeninvestoinnille joista puhutaan alustaosuustalouden nimellä.

Toinen suuri este on poliittisluonteinen. Kulutuksemme perustuu teollisen tuotannon perintöön, ja monet kansantalouden virkaatekevät eivät halua menettää bisnestään. Samoin kuin vastustus AirBnb:n ja Uberin kanssa, virkaatekevät saattavat lobata hallituksia voimakkaasti tekemään kosmo-lokalismin startuppien elämästä hankalaa. USA:ssa lainsäädäntö on rahavallan intressien haltuunottama, suurelta osin. Kosmo-lokalismin toimimiseksi sen täytyy mennä paikallisen tuolle puolen, ja valtiota ei tulisi hylätä paikallisella päätöksellä. Tämän vastatoimiksi tarvitaan yhteisvaurauteen perustuvia yrityksiä jotka työskentelevät yhdessä kosmo-lokaalin julkisen elimen muodostamiseksi, joka kykenee luomaan lainsäädännölle suotuisat olosuhteet. Bauwens on esittänyt, että medän tulee luoda“partnerivaltio”-malli jossa hallitukset aktiivisesti tukevat lokalisoitua yhteisvaurausperusteista tuotantoa ja kosmo-lokalismia. Viime aikoina hän on tehnyt pioneerityötä mallin parissa FLOK projectissa Ecuadorissa.

Kolmas este liittyy aineettomaan pääomaan. Globaali lainsäädäntö, jota on puskettu WTO TRIPSin ja TPP:n kautta, on kaikissa tapauksissa pyrkinyt saattamaan yhteen jäsenvaltiot länsimaisen aineettoman pääoman regiimin piiriin, joka perustuu positivistiseen oikeuteen. Positivistinen oikeus perustermein tarkoittaa yksinkertaisesti sopimusoikeutta. Se ei tunnusta kontekstuaalista, eettistä, kulttuurista tai historiallista dimensiota asian käytössä tai hallinnassa; se yksinkertaisesti sanoo, että jos olet allekirjoittanut sopimuksen — anna se tänne tai muuten. Tämän takia tietyt yritykset yrittävät ostaa hengityskoneresursseja hallinnolta, niinkuin Bechtel osti Cochabamban vesivarat, ja sitten nostaa veden hintaa asukkaille. Hengityskoneresurssijärjestelmien ostaminen ja myyminen on täydellisen ”oikeutettua” positivistisessa oikeudessa, mutta se on usein ristiriidassa ihmisten tarpeiden ja elinolosuhteiden kanssa. Nykypäivänä monet kuolevat tauteihin ympäri maailman koska he eivät pääse käsiksi halvempiin lääkkeisiin jotka heidän tautinsa parantaisivat. Tämä johtuu siitä, että tietyt aineettoman pääoman regiimit eivät salli ihmisten tuottaa paikallisia versioita. Globaali neoliberaali pakotus joka  peittää maailman aineettoman pääoman regiimiiin, joka kohtelee tietoa niukkana, ja perustuu puhtaaasti investoinnin ja tuoton logiikkaan, haittaa kosmo-lokalismia. Meidän tulee normalisoida tieto- ja design-yhteisvauraus oman työmme kautta, ja kehittää tiedon / designin jakamista ja lisensointijärjestelmiä, jotka vapauttavat tietoa maailman muuttamiseen positiivisin tavoin. Kuten Kostakis & Bauwens esittävät, ”yhteisvauraus tulee luoda ja siitä tulee taistella ylikansallisella, globaalilla tasolla” (2015, p. 130).

Historian painolastista viimeisimpiä on konsumerismin kulttuurillinen kaava. Se on syvästi juurtunut viime vuosisadan aikana, milloin ihmisille on opetettu ja he ovat oppineet useita ideoita ja asenteita. Se, että omanarvontuntomme perustuu siihen mitä me omistamme ja kulutamme. Se, että ei ole väliä mistä tuote tulee ja minne se menee käytön jälkeen. Se, että muut ihmiset tekevät asioita meille, ja me vain teemme rahaa jotta voimme ostaa niitä. Se, että jos jokin hajoaa, on parempi ostaa uusi kuin korjata vanha. Kosmo-lokalismi on kulutuskulttuurin antiteesi, ja vaatii ihmisiltä halukkuutta oppia miten tehdä asioita, halukkuutta kokeilla ja korjata asioita (tai tietää muita jotka voivat!), eksyä ongelmanratkaisuun ja olla tarpeeksi kärsivällinen niistä yli pääsemiseksi, työskennellä ihmisten kanssa ja jakaa ja oppia, ja välittää mistä jokin tulee ja minne se menee, mikä lopulta sulkee resurssi- ja jätekierrot.

Tulevaisuudenkuvia

Päätämme tämän tutkailevan esseen toteamalla, että on useita tulevaisuudenkuvia jotka liittyvät kosmo-lokalismiin. Tämän rakenteellistamiseksi käytän Datorin neljää arkketyyppistä tulevaisuudenkuvaa, lähtöpisteenä, ja tunnustan syvemmän skenaariotyön tarpeen.

Jatkuva kasvu: Kosmo-lokalismi käytössä

Jatkuvan kasvun tulevaisuudessa, me todennäköisesti näemme suurten pelureiden verkostokapitalismin, alustaoligarkit kuten Google, Facebook, Apple jne. sekä muut netarkisen kapitalismin muodot, olevan suuressa roolissa kosmo-lokalismin potentiaalin kaappaamisessa (esim. Google Make ja Facebook Fabricate ).

Tässä skenaariossa valmistustilat voidaan laittaa franchise-malliin, jossa, ottaen huomioon korporaatiomuotojen kyvykkyys systematisoida kannattavat mallit, niitä ilmestyy joka paikkaan, ja ne disruptoivat teollisuudenaloja jotka ovat kytköksissä materiaalintuotantoon. Alustat, samanlaiset kuin Airbnb ja Uber, mahdollistavat ihmisten julkaista heidän omia designejaan käytetyille alustoille, mutta alusta veisi suuren prosenttiosuuden heidän saamista voitoistaan. Designiin osallistujat saavat elinkeinonsa (kuten Uberin tai Taskrabbitin tapauksessa), mutta eivät koskaan tarpeeksi rahoittaakseen tai kehittääkseen robustia itseään pyörittävää liiketoimintaa, mikä luo riippuvuussuhteen.

Koska korporaatiomuoto selviää ja todellakin kukoistaa etsimällä kustannussäästöjä porsaanrei’istä (veroparatiisit, lapsityövoima) ja tämän avulla luo sosiaalisia ja ekologisia uskoisvaikutuksia, on epätodennäköistä että sellaiset etuoikeudet ja järjestelmät olisivat kovinkaan sitoutuneita kehittämään kiertotalouksia ja teollisuusekologioita, jotka vastaisivat todelliseen kestävyyskriisiin. Vaikka alkunperin nämä etuoikeudet kykenivät luomaan työpaikkoja (disruptoimalla muita), aika samalla tavalla kuin Uberin suunnitelma käyttää hyväksi kuskittomia autoja,  Google Make ja Facebook Fabricate -tyyppiset yritykset voitaisiin jossain vaiheessa automatisoida täysin.

Lopulta lupaus globaalista tieto- / design-yhteisvauraudesta on transformoitunut ”yhteisvaurauden köyhyydeksi” — jossa pääoma vaanii ja tuottaa itsensä uudelleen maailmanlaajuisesti mukanaolijoiden anteliaisuuden kautta.

Romahdus: kosmo-lokalimi sivistyksen boottaajana

Romahdusskenaario, luultavasti, luo nopeimman reitin kosmo-lokalismin prosessin voimaannuttamiseen, mutta ei ilman monia ongelmia. Sellaisessa skenaariossa, olipa kyse massiivisesta ympäristöllisestä, taloudellisesta tai poliittisesta disruptiosta, yhteiskunnat ajautuvat ”pelastuslautta”-selviytymisjärjestelmiin. Ilman globalisaatiota, ilman tuloja tai tapauksessa jossa hyperinflaatio ,ruokapula, vesipula, energiakatkokset ja tämänkaltaiset ilmiöt uhkaavat, kosmo-lokalismi muuttuu tärkeäksi survivalististrategiaksi.

Yhteisöjen ja kaupunkien tarvitsee nopeasti kehittää perusomavaraisuus, ja epäilemättä sellainen vivuttaisi kosmo-lokalismin tämän mahdollistajaksi. Avainasia on osaaminen liittyen koneisiin, lääkkeisiin, ruoantuotantoon, vesijärjestelmiin, rakentamiseen, ajoneuvoihin, jne. Miten ihmiset pääsisivät käsiksi näihin, kuitenkin, jos ei ole kansallisia järjestelmiä ja rakenteita, jotka ylläpitävät globaalia verkkoa, pilvipalveluita, sääntelylaitoksia, satelliitteja, ja yhteistyöjärjestelmiä joilla ylläpidetään verkkoturvallisuutta (esim. hakkerointien varalta)?

Sellaisessa skenaariossa pääsy globaaliin tieto- / design-yhteisvaurauteen ei olisi olemassa, tai se olisi rajoitettu tai rikki. Sen sijaan on todennäköistä, että ihmiset muodostaisivat mesh-verkkoja, käyttäisivät hitaasti synkronoivia pilvijärjestelmiä palvelunestohyökkäyksiä vastaan, kokisivat vakavia hakkerointi- ja verkkovirusdisruptioita ja kamppailisivat pelkän perusinfrastruktuurin ylläpitämisen kanssa kun globaali verkko ajautuu anarkiaan.

Läpimurrot valmistusteknologioissa ovat kaukainen muisto, sellaiset yhteisöt kamppailisivat tuotantokapasiteetin ylläpitämiseksi selviytymistasolla, joka riippuu mistä tahansa globaalista tietoresurssista mihin voidaan päästä käsiksi tai mikä voidaan pelastaa.

Kurinalainen alasajo: Kosmo-lokalisoitujen kaupunkivaltioiden liitto

Kurinalaisen alasajon skenaariossa tietyt megakaupungit, jotka ovat linkittyneet toisiinsa monikansallisten verkostojen kautta, ovat kriittisessä roolissa yhä suurempien ekologisten, poliittisten ja resurssiongelmien läpi luovimisessa. Globalisaatio oli toinen aikakausi, ja tässä skenaariossa ihmiset elävät kaupungit ylittävissä liittokunnissa.

Disruptoitu kauppa ja kuljetuskustannukset saattavat pakottaa kaupunkeja olemaan tietyssä roolissa perustarpeiden kosmo-lokaalissa tuottamisessa. Johtuen budjettirajoitteista, kaupungit saattavat luoda kaupunginlaajuisia jakamistlaouksia ja solidaarisuusjärjestelmiä, joissa kaikkia kynnelle kykeneviä kansalaisia pyydetään tarjoamaan tietty määrä aikapankitettua tukea. tai muuten heitä julkisesti rangaistaan / häpäistään. Resurssi-, energia- ja jäterajat pakottavat kaupunkeja luomaan kiertotalouksia, jotka sulkevat resurssikiertoja. Tämä transformaatio jätekaupungeista sosiaaliseen ja ekologiseen kurinalaisuuteen vaatii vallankumouksellista intohimoa, ja ei-konformistit saavat tuta nahoissaan rankasti, tai heidät ajetaan pois kaupungista. (Katso sci-fi -tarina “The Exterminator’s Want-Ad”, kirjoittanut Bruce Sterling Shareable Futuresissa, joka on tästä esimerkki.)

Koska kaupungeilla on tarpeellinen kokoluokka, tietoa, resursseja, markkinoita ja ihmisresursseja, ne kykenevät toteuttamaan kosmo-lokalistien aloitteet tehdä niistä niin omavaraisia kuin mahdollista. Kaupungit, erityisesti suurkaupungit ja megakaupunkialueet, tuottavat omat kulkuneuvonsa, ruoantuotantojärjestelmänsä (käytettäväksi kaupungissa ja maalla), tietokoneensa, koneensa, tekstiilinsä ja monet muut hyödykkeet. Kosmo-lokalismi on tärkeässä roolissa salliessaan kaupungeille pääsyn tietoon ja designiin joita ympäri maailman tuotetaan, ja erityisesti toisten kaupunkien sisäisesti kehittäessä tuotantoaan. Teknologia jatkaa kehittymistään ja sitä jaetaan, erityisesti jotta tuettaisiin urbaanien keskusten elinkelpoisuutta. (Katso esimerkiksi FabCity).

Kaupungin omat krediitit mahdollistavat arvon vaihdannan kaupungissa ja maaseutualueilla. Kaupungit ylittävä krediittijärjestelmä mahdollistaa arvon vaihdannan suurten kaupunkien kesken globaalisti, ja se auttaa kosmo-lokalismin prosessia mahdollistamalla ei-materiaalisen arvon vaihdannan (ideat / design) käyttäen globaalia design-yhteisvaurautta, joka pääosin on kaupunkiliittojen pyörittämä, ja joka tukee kriittistä ei-kosmo-lokaalia kauppaa.

Transformaatio: Monikansallinen yhteisvauraustalous

Transformaatioskenaari on sellainen jossa kosmo-lokalismia tukee ”Partnerivaltio”, niinkuin Bauwens on kuvannut, ja jossa kosmo-lokalismilla on aidosti suuri vaikutus kestävyyden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ongelmien ratkaisussa. Partnerivaltiomallissa valtiolla on tärkeä rooli vertaistuotantoperusteiseen yhteisvaurauteen investoinnissa, ja kaupunkilaisten kapasiteetissa käyttää avointa tietoa itsensä voimaannuttamiseen ja omalle yhteisölle tuottamiseen. Kosmo-lokalismin perspektiivistä valtio myös tukisi ruohonjuuritason pyrkimyksiä voimaannuttaa lokalisoitua suunnittelua, tuottamista ja jakamista.

Koska valtion strategia on eksplisiittisesti tekijäyritysten ruohonjuuritason voimaannuttamisessa, oletetaan että transformaatioskenaariossa yhteisöt ja kansa kykenisivät suuriin harppauksiin eliminoidessaan köyhyyden ja ratkaistessaan kestävyysongelmia. Voimaantuneena tieto- ja design-yhteisvauraudesta, valtion tuesta ja uusista lokalisoidun valmistuksen ja tuotannon teknologioista, ihmisillä olisi uusia mahdollisuuksia oman maailmansa muotoiluun.

Toinen transformaatioskenaarion aspekti on paljon jätteitä sivutuotteinaan päästävien valmistettujen hyödykkeiden eliminointi, mikä vivuttaa additiivisten valmistustekniikoiden potentiaalia ja radikaalisti leikkaa globaaliin kuljetukseen liittyviä päästöjä (olettaen maahantuonnin substituutioprosessin). Tämä transformaatioskenaario vaatisi jonkinlaista lokalisoitua strategiaa. Tässä tämä on kuviteltu olevan uuden kosmo-lokalismin ekosysteemien ”mikroklusterit”.

Teollisuusklusterit ja -käytävät ovat olleet olemassa jo vuosikymmeniä, mutta ne ovat suuren skaalan juttuja ja vaativat intensiivisiä pääomainvestointeja. Kosmo-lokalismin teknologiat ja megakaupunkialueiden geografia mahdollistaisivat mikroklusterien synnyn varsin nopeasti ja helposti. Sellaisilla kosmo-lokalismin mikroklustereilla saattaisi olla seuraavanlaisia piirteitä:

Yhteisö- ja työntekijäomisteisten tekijäyritysten kehittäminen (Avointen Osuuskuntien periaatteiden mukaisesti) korkean teknologian valmistuslaitteistolla, jonka yhteisö on aloittanut mutta jota valtio tukee;

Mikroklusterien koordinaatio: paikalliset yritysekosysteemit ilmentyvät jakamisen ja vaihdannan alustojen kautta (softajärjestelmät) ja niillä on ihmisten pyörittämä hallinto ja tuki joka tekee resurssi- ja tarvetäsmäytyksen, mikä toteuttaa kiertotalouden / suljetun kierron tuotannon mahdollisuuden;

 Avoimen Arvon Verkostojen (Open Value Network, OVN) periaatteiden pohjalta rakennetut mikroklusterit, jotka tarjoavat sosiaalisen inkluusien yhteisötasolla, sisäistävät vertaistuotetun arvon osuustoiminnallisiin yrityksiin, samalla kun ne ulkoistavat designin ja tiedon arvon globaalille yhteisvauraudelle;

Uudet pääomainvestoinnin järjestelmät jotka, vaikka ne eivät noudata Piilaakson venture capital -malllia, mahdollistavat tekijäyritysten skaalautumisen nopeasti, yhdessä Yhteisvaurauteen Perustuvien Vastavuoroisten lisenssien (Commons Based Reciprocity Licenses, CBRL) kanssa, jotka tarjoavat taloudellisen moottorin yhteisvaurauteen suuntautuville avoimille osuuskunnille;

Alkukustannusten leikkaaminen, pienemmät riskit ja pienemmät markkinoillepääsyn esteet, alueiden salliminen kohdistaa maahantuonti substituutiolle ja viedä maasta tietoa ja designia resursseina käyttäen CBRL:iä.

Lokaalit ja globaalit online- ja cybervaluutta/luottojärjestelmät saattavat olla suuressa roolissa kosmo-lokalismissa, ja ne auttavat taloudellisen arvon ja investointien vaihdantaa ajan ja paikan yli tavoilla, jotka eivät rajoitu perinteisen valuutan pääomavirtoihin. Jotkut näistä saattavat ottaa käyttöön CBRL-periaatteita (avoimien osuuskuntien luottojärjestelmä). Nämä voidaan yhdistää OVN-arkkitehtuurien kanssa niin, että yhteisvaurausperusteinen vertaistuotanto kehittyy ja sitä tuetaan makroekonomisella tasolla (CBRL:ien avulla) sekä mikroekonomisella tasolla (OVN-pohjaiset yritykset). Viimeisenä, cyber- ja verkkovaluutat saattava olla suuressa roolissa mahdollistaessaan vaihdannan mikroklusterialueiden kesken, mm. Phyles and Transnational Economic Collectives — niin että kauppa edistää ja parantaa lokalisoitua tuotantoa sen sijaan että se vain korvaisi ei-lokalisoituja hyödykkeitä sekä niihin perustuvia työpaikkoja.

Loppusanat

Kosmo-lokalisointi ei ole maaginen lääke maailman ongelmien tai globalisaation haittojen ratkaisuun. Se tarjoaa mahdollisuuden, joka kehittyy eri suuntiin riippuen vaihtoehtoisista tulevaisuuksista joita me kohtaamme ja autamme luomaan. Kasvavana ongelmana ja mahdollisuutena meille on tärkeää tarkastella sen rajoitteita, mahdollisuutta omaksumiselle, väärinkäytölle ja sen kykyä transformoida. Tulevina vuosina meitä tullaan painostamaan rohkeisiin ratkaisuihin ja kokeiluihin jotka auttavat meitä ottamaan kantaa sosiaalisiin ja ekologisiin ongelmiin, päätökset ja ongelmat, jotka kaikki joudutaan tekemään robustin ymmärryksen pohjalta kosmo-lokalismin potentiaalisista hyödyistä ja varjopuolista. Toivottavasti tämä essee tarjosi erään käyttökelpoisen askelman tälle polulle. Pyydän teitä mukaan keskusteluun siitä mitä kosmo-lokalismi saattaisi tarkoittaa poliittiselle taloudelle, jonka haluamme luoda yhteiselle tulevaisuudellemme.

Viitteet

Bauwens, M. (2006). The Political Economy of Peer Production. Post-Autistic Economics Review (37).

Cavanagh, J., Mander, J. (2003). Alternatives to Economic Globalisation. San Francisco: Berrett-Koehler.

Hayden, P. (2004). Cosmopolitanism and the need for Transnational Criminal Justice: The Case of the International Criminal Court. Theoria (August ).

Held, D. (2005). At the Global Crossroads: The End of the Washington Consensus and the Rise of Global Social Democracy? Globalizations, 2(1), pp. 95–113.

Hines, C. (2002). Localization: A Global Manifesto. UK: Earthscan.

Kostakis, V. & Bauwens, M. (2014). Network society and future scenarios for a collaborative economy. Basingstoke, UK: Palgrave Macmillan

Kostakis, V. Niaros, V. Dafermos, G. & Bauwens, M. (2015) Design global, manufacture local: Exploring the contours of an emerging productive model, Futures 73 (2015) 126–135

Norberg-Hodge, H. (1992). Ancient Futures: Learning from Ladakh. San Francisco: Sierra Book Club.

Ramos, J. Bauwens, M. and Kostakis, V. (Forthcoming 2016), P2P and Planetary Futures, In Carson, R. (Ed.), Critical Posthumanism and Planetary Futures, Springer, Zurich.

  Lähde:

  from WordPress http://ift.tt/2CRTEyX via IFTTT

[eksopolitiikka]

USA:n laivasto paljastaa salaisen avaruusohjelman patenttien avulla

USA:n laivasto paljastaa salaisen avaruusohjelman patenttien avulla

USA:n laivasto on järjestänyt erään tieteentekijöistään avoimesti jättämään sisään patenttihakemuksia kehittyneille teknologioille, joiden väitetään olevan kokeiluasteella, mutta monien sisäpiiriläisten mukaan ne on kehitetty salaa ja ovat olleet käytössä salaisessa avaruusohjelmassa jo vuosikymmeniä. Neljässä patenttihakemuksessa vuodelta 2015 hakemuksen tekijä,  Dr. Salvator Cezar Pais, joka laittoi hakemukset menemään laivaston johdon puolesta allekirjoittajana, on ehdottanut vallankumouksellisia keksintöjä, jotka käyttävät sellaisia periaatteita kuin elektromagneettista työntövoimaa perinteisten fossiilisten polttoaineiden sijaan.

Erään hakemuksen uskoo Philip J. Bonzell, pääpatenttitarkastaja USA:n patenttitoimistolla, esittävän keksintöä “Alukseksi joka käyttää inertiaalista massanpienennysjärjestelmää”, mitä hän piti niin tieteellisesti epäkelpona ja jostain muusta maailmasta kotoisin olevana, että hän hylkäsi sen marraskuun 28. päivä 2017.

Hylkäys johti heti laivaston lakimiehen valitukseen, joka löi pöytään kirjeen joulukuun 15. päivältä 2015. Kirjeen on kirjoittanut tohtori James Sheehy, johtava teknologiaupseeri laivastossa. Sheehy huomautti, että Pais oli laivaston palveluksessa, ja että hän tällä hetkellä työskenteli tehdäkseen vallankumouksellisesta työntövoimajärjestelmästä sopivaa ilmassa ja meressä kulkevaan hybridikoneeseen, joka hakemuksessa kuvattiin.

Intertiaalista massanvähennyslaitetta käyttävän aluksen piirustukset

Sheehy lisäksi huomautti, että Kiina oli vakavissaan tutkimassa samanlaisia teknologioita, ja että laivasto kohtaisi suuria kustannuksia mikäli patenttia ei hyväksyttäisi:

2…. Tri. Pais saa tällä hetkellä rahoitusta NAWCADilta [Naval Air War Center Aircraft Division] suunnitellakseen testilaitteen, jolla demonstroida korkean sähkömagneettisen kenttäenergian ja virtausarvojen saavuttamista…. Hänellä on vuosi projektista mennyt, ja hän on jo aloittanut sarjan kokeita joilla suunnitella ja demonstroida kehittynyttä korkeaenergistä työntövoimajärjestelmää.

3… Onnistunut sellaisen lopputuloksen realisaatio esittää, että tämä patentti dokumentoi tulevaisuuden mahdollisuudet ja siirtää työntövoimateknologian pois kaasudynaamisista systeemeistä kenttäinduktioon perustuviin hybridialuksiin, jotka kykenevät kulkemaan veden alla…

5. Perustuen alustaviin löydöksiin esitän, että tästä tulee todellisuutta. Kiina investoi jo merkittävästi tälle alueelle ja haluaisin, että patentti pidetään meillä sen sijaan että maksaisimme ikuisesti tämän vallankumouksellisen teknologian käyttämisestä.

Bonzell päätti pyörtää päätöksensä ja hänelle annettiin patentti joulukuun 4. päivä 2018. Paisilla on muita patentteja, mm.  “Korkeataajuusgravitaatioaaltogeneraattori”(2019),  “Pietsosähköinen huoneen lämpötilassa toimiva suprajohde” (2019) ja “Sähkömagneettisten kenttien generaattori sekä metodi tuottaa sähkömagneettisia kenttiä” (2018).

Laivaston nimissä Paisille annetuissa neljässä patentissa on varsin vähän tietoja hänen taustoistaan. Yksityiskohtaisessa artikkelissa otsikolla “Dokumentit kertovat laivaston UFO-patentin läpimenosta varoittamalla Kiinan samankaltaisista edistysaskelista” kirjoittajat Brett Tingly ja Tyler Rogoway syventyivät Paisin taustoihin ja löysivät seuraavaa:

Vain vähän informaatiota voidaan löytää Salvatore Cezar Paisista; hänellä ei ole käytännössä minkäänlaista läsnäoloa verkossa. Se mitä tiedetään on, että hän sai tohtorintutkinnon kone- ja ilmailutekniikasta Case Western Reserve Universitysta vuonna 1999 ja että hän tällä hetkellä työskentelee ilmailuinsinöörinä NAWCADilla Patuxent Riverin tukikohdassa Marylandissa — laivaston ykköstestitukikohdassa. Pais on julkaissut useita artikkeleita ja esittänyt tutkimuksia American Institute of Aeronautics and Astronauticsin konferensseissa vuosien mittaan, kuvaten hänen työtään sähkömagneettisen työntövoiman, vallankumouksellisen huoneenlämmössä toimivan suprajohteen ja hänen tohtoriväitöskirjansa aiheiden parissa: “Kuplageneraatio heikennetyn painovoiman alaisuudessa sekä myötä- että vastavirtauskonfiguraatioille”.

Eräs Tinglyn ja Rogowayn keskeisistä havainnoista oli, että yksikään patenttihakemus ei ollut tarkoitettu salaiseksi, vaikka laivastolla olisi hyvin ollut mahdollisuus salata ne jos ne olisivat halunneet pitää nämä itsellään kansallisen turvallisuuden nimissä. Sen sijaan Paisin hakemus sivuutti teknologian salassapidon mahdollisuuden, kuten käy ilmi hänen hakemuksestaan otsikolla “Alus joka käyttää inertiaalista massanvähennyslaitetta” jossa vaihtoehto “Pyyntö jättää julkaisematta” (Request not to publish) ei ole ruksattu.

Tingly ja Rogoway spekuloivat laivaston aikeilla:

Jos tällainen työntövoimateknologia on niin vallankumouksellinen ja jos laivasto todellakin haluaisi pitää teknologian poissa muitten näpeistä, silloin on erikoista miksi he ovat päättäneet jättää patentin julkiseksi. Ehkäpä laivasto signaloi vihollisilleen, että se myös on tietoinen tästä vallankumouksesta kyvykkyydestä ja siitä kenelle se kuuluu.

Ottaen huomioon sen, mitä me tiedämme USA:n laivaston ja ilmavoimien kehittämistä salaisista avaruusohjelmista, elektromagneettisia työntövoimajärjestelmiä on käytetty vuosikymmeniä aluksissa, jotka toimivat sekä avaruudessa että veden alla. Tämän takia tri. Pais ei valinnut pitää patenttihakemusta salassa, koska vanhemmat laivaston upseerit ovat päättäneet että on tullut aika paljastaa kehittyneet elektromagneettiset työntövoimateknologiat, jotka ovat olleet jo pitkään käytössä, sen sijaan että kehitettäisiin uusia innovatiivisia tulevaisuuden juttuja.

Järjestämällä erään tieteentekijänsä julkisesti hakemaan pantenttia vallankumouksellisille työntövoimateknologioille, sekä vielä tulla väliin silloin kun patentti hylättiin, oli käänteentekevä tapahtumien kulku. USA:n laivasto liikkuu eteenpäin paljastusprosessissa ja käyttää USA:n patenttijärjestelmää mekanismina herätellä tieteellistä yhteisöä ja kansaa vallankumouksellisiin elektromagneettista fysiikkaa hyödyntäviin teknologioihin.

Se mikä tuo vielä lisäuskottavuutta tälle päätelmälle on laivaston rooli Tic Tac UFO-videoiden julkaisussa, jotka sattuivat Tyynellä valtamerellä ja Atlantilla vuosina 2004 ja 2014, sekä vanhan perinteen muuttaminen joka nyt sallii pilottien antaa haastatteluja kohtaamisista.

Tingly ja Rogoway lisäksi spekuloivat niistä huomattavista samankaltaisuuksista, joita tri. Paisin patentissa olevan aluksen ja Tic Tac -havaintojen välillä on:

Normaalisti olisin samaa mieltä muiden kanssa, että nämä patentit ovat todennäköisesti vain laivasto joka varmistaa että jos tai milloin tämä teknologia tulee saataville, USA kykenee kontrolloimaan sitä. Kuitenkin, nämä eivät ole normaaleja aikoja mitä elämme. Kiitos To the Stars Academyn (TTSA), puolustusministeriön, sekä medialle kokoanisuutena, meille kerrotaan nyt että laivaston pilotit ovat havainnoineet aluksia jotka käyttäytyvät tasan tarkkaan kuten patenteissa kuvatut alukset, sekä jotkut pilottien näiden anomaalisten alusten visuaalisista kuvauksista tuntuvat hämmästyttävän samanlaisilta kuin Paisin patentin piirustukset.

Samankaltaisuudet Paisin patenttihakemuksessa ja Tic Tac UFO-havainnoissa selvästi rohkaisevat spekuloimaan sillä, että Paisin ehdottamat teknologiat ovat jo käytössä, ja tämä on se mitä laivaston pilotit todistivat. Kannattaa toistaa se että Sheehy tunnusti hänen vetoomuskirjeessään tukevansa Paisia, ja että kiinalaiset olivat jo investoineet tällaisiin vallankumouksellisiin teknologioihin.

Todellakin, Tingly ja Rogoway spekuloivat että laivasto saattaisi olla leikkimässä hippaa kiinalaisen avaruusohjelman kanssa, joka voi olla kehittyneempi tällaisissa teknologioissa:

Niin huomattavia kuin samankaltaisuudet hybridialusten väitettyjen kyvykkyyksien ja laivaston kuvaamien esineiden välillä ovatkin, ei siltikään ole tiedossa liittyvätkö nämä patentit käynnissä oleviin UFO-paljastuksiin…. Mahdollisesti muutamat palaset kuvamateriaalia, jotka ovat vuotaneet julkisuuteen viimeisten vuosien aikana, jotka väittävät näyttävänsä kehittyneitä aluksia, voisivat olla laivaston tapa alitajuisesti vihjailla, että tämä konsepti oikeasti toimii ja sitä testataan joko amerikkalaisten tai kiinalaisten kentällä. Se seikka, että Sheehy niin vahvasti nojaa kiinalaisten uhkaan viimeisessä kohdassa kirjettään, tuntuu viittaavan siihen että laivasto voi olla jo leikkimässä hippaa maallisen vihollisen kanssa.

Syvästi epäilen mitään hippaleikkejä. Tingly ja Rogoway eivät tunnu olevan tietoisia niistä monista sisäpiiriläisistä, jotka ovat astuneet esiin paljastamaan hätkähdyttäviä tietojaan USA:n takaisinmallinnusohjelmista, joihin liittyy kaapattu lentävä lautanen niinkin kaukaa historiasta kuin 1940-luvulta.

Viimeaikaiset tapahtumat Bob Lazarin ja Amiraali Thomas Wilsonin tapauksissa, jotka molemmat kuvaavat takaisinmallinnusohjelmia kaapatuista avaruusolentojen teknologioista 1980- ja 1990-luvuilta, kertoo siitä miten paljon julkinen tietoisuus on kasvanut koskien näitä ohjelmia.

Klikkaa jos haluat tilata kirjan nimmareilla

Tingly ja Rogoway eivät tunnu myöskään olevan tietoisia laivaston ja ilmavoimien kehittäneen samanaikaisesti avaruusohjelmia käyttäen kehittyneitä sähkömagneettisia teknologioita, jotka ovat peräisin heidän takaisinmallinnusponnisteluistaan. Viimeisimmässä kirjassani US Air Force Secret Space Program: Shifting Extraterrestrial Alliances & Space Force tarjotaan historiallisia dokumentteja ja todistajanlausuntoja, jotka kuvaavat näiden rinnakkaisten ohjelmien alkuperän, sekä salaa kehitetyt ilmailuteknologiat.

On myös paljon syitä optimismiin siitä, että tohtori Paisin patentit olisivat virallisesti luvan kanssa toteutettava USA:n laivaston paljastusprosessi, jossa nämä aiemmin salassa pidetyt teknologiat halutaan tehdä julkisiksi. Sähkömagneettisten teknologioiden vallankumouksellinen potentiaali ilmailualalle on suunnaton. Me olemme kaikenlaisten nopeiden kehityskulkujen partaalla ilmailualalla, mitä tulee energian varastointiin ja työntövoimaan, joista on myös tullut normi telekommunikaatioteollisuudessa, kiitos Mooren lain.

Kirjoittanut Michael E. Salla, Ph.D.

Artikkelin julkaissut Humans Are Free

https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/usan-laivasto-paljastaa-salaisen-avaruusohjelman-patenttien-avulla/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[arikuosmanen]

Teollisuus saastuttaa eniten – suomalaisten päästöt vähenivät (Tamperelainen)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Saastuttavat päästöt ovat vähentyneet merkittävästi Suomessa. Suurin syy kasvihuonekaasupäästöjen laskuun oli fossiilisten polttoaineiden, kuten kivihiilen ja maakaasun käytön vähentyminen ja uusiutuvan energian käytön lisääntyminen sähkön ja lämmön tuotannossa.

Tilastokeskuksen mukaan teollisuus on vuoden 2015 tilastoissa suurin saastuttaja, ennen piikkipaikka oli energiahuollolla. Fossiilisten polttoaineiden, erityisesti kivihiilen käytön vähentyessä energiahuollon toimialalla myös rikkidioksidipäästöt ovat laskeneet 15 prosenttia edellisvuotisesta ja typpidioksidipäästöt noin 13 prosenttia.

Kasvihuonekaasupäästöt Suomessa ja ulkomailla olivat hieman yli 58 miljoonaa tonnia vuonna 2015, mikä on noin 6 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Myös kasvihuonekaasuihin kuulumattomat päästöt laskivat edellisvuoteen verrattuna. Muun muassa pienhiukkaspäästöt laskivat yli 6 prosenttia edellisvuotisesta ollen tänä vuonna 31 tuhatta tonnia, kun taas rikkidioksidipäästöt laskivat noin 16 prosenttia vajaaseen 42 tuhanteen tonniin.

Muilla toimialoilla kasvihuonekaasupäästöt pysyivät pääosin vuoden 2014 tasolla. Teollisuudessa, kuljetuksen ja varastoinnin toimialalla sekä maataloudessa laskua edellisvuotisesta oli alle prosentti. Vuoden 2015 alusta voimaan tullut rikkidirektiivi kuitenkin vähensi rikkidioksidipäästöjä vesiliikenteessä alle neljännekseen edellisvuotisesta. Direktiivin seurauksena myös pienhiukkaspäästöt vesiliikenteessä laskivat noin 33 prosenttia.

Kotitalouksien tuottamat kasvihuonekaasupäästöt pysyivät lähes edellisvuoden tasolla, laskien noin 2 prosenttia. Kotitalouksien osuus kasvihuonekaasupäästöistä oli noin 12 prosenttia.

from WordPress http://ift.tt/2gdyDRY via IFTTT

[hauskojakuvia]

Erittäin Pian lähikuva keltainen ruoka puinen pöytä

[insuranceautolawnews]

Asetelma on tämä, ainakin julkisuudessa:

Elon Muskhttp://ift.tt/2gEPlJ7 on sähköautonvalmistaja Teslan toimitusjohtaja. Hän haluaa pelastaa maailman sähköautoillaan ja aurinkovoimatehtaallaan. Hän avaa sähköautoiluun liittyviä patenttejaan muiden valmistajien käyttöön, sillä kuten hän on itse sanonut, yksi yritys ei voi pysäyttää ilmastonmuutosta.

”Mikä sankari!” kehuvat ympäristönystävät.

Donald Trumphttp://ift.tt/2gEQJLQ on Yhdysvaltain presidentti. Hän haluaa avata hiilikaivoksia ja panostaa fossiilisiin polttoaineisiin. Hänen mukaansa ilmastonmuutos saattaa hyvinkin olla Kiinan salajuoni, eikä ensinkään totuudenmukainen uhka maailmalle.

”Mikä kelmi!” haukkuvat ympäristöystävät.

Ennen kuin Trump valittiin presidentiksi, Musk oli sitä mieltä, että Trump ei sovi presidentiksi. Hän sanoi kansainväliselle medialle suunnatussa konferenssipuhelussahttp://ift.tt/2kRCl6x:

”Heti alkuun haluan pyytää anteeksi amerikkalaisten puolesta. Tämä ei ole amerikkalaisen demokratian hienoimpia hetkiä. Kuten sanoin jo aiemmin julkisesti, emme usko, että hän [Trump] olisi ihanteellinen valinta presidentiksi.”

Nyt kun Trump on presidentti, hän on muun muassa nimittänyt Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston EPA:n johtoon Oklahoman oikeusministerin Scott Pruittinhttp://ift.tt/2l6Rthg, joka on vahva fossiilisten polttoaineiden kannattaja. Muutenkaan ei oikein vaikuta siltä, että Trump käärisi hihojaan vastatakseen ilmastonmuutoshaasteeseen, päinvastoin.

Näiden kahden, Trumpin ja Muskin, ei siis pitäisi kaiken järjen mukaan tulla kovin hyvin toimeen keskenään.

Yllättäen tilanne näyttää olevan juuri päinvastoin.

Kuten CNN uutisoi hiljattain: ”Elon Musk ja Donald Trump: uudet parhaat ystävät?” http://ift.tt/2kRIpvZ

Mikä on saanut Elon Muskin kääntämään kelkkansa Trumpin suhteen?

Pian Trumpin virkaanastumisen jälkeen uusi presidentti kutsui koolle maailman johtavien teknologiayritysten toimitusjohtajia. Kutsun oli saanut myös Elon Musk, ja hän saapui paikalle.

Idea onhttp://ift.tt/2lOvLME, että pomot Musk mukaanlukien tapaavat Trumpia säännöllisesti. Yritysten johtajat toimivat siis tietynlaisina neuvonantajina Trumpille.

Tilanne on Muskille hankala, sillä se näyttää takinkääntämiseltä: ensin Musk kritisoi Trumpia ja asettui muiden suuryritysten kanssa vastustamaan Trumpin maahantulokieltolakiahttp://ift.tt/2kmaRpi.

Samalla hänellä on kuitenkin suora linja presidentille, jonka neuvonantajana hän toimii tämän kabineteissa.

Mieshän pelaa selkeästi kaksilla korteilla.

Tätä mieltä ovat myös jotkut Tesla-fanit, jotka ovat jo suuttuneet Muskille. CNBC:n mukaanhttp://ift.tt/2kRgWHP jotkut Teslan Model 3 -auton varanneet ihmiset ovat jo peruneet ennakkovarauksensa, koska ovat tuohtuneet Muskin kaveeraamisesta Trumpin kanssa.

Muskin venkoilulla on kuitenkin järkevä ja ehkä jopa eettisesti kestävä syy.

Elon Musk saattaa olla idealistinen maailmanparannuspuuhissaan, mutta hän ymmärtää politiikkaa.

Musk tunnetaan opportunistisena ihmisenä. Jos siis maailman pelastaminen vaatii liittoa vihollisen kanssa, se on sen arvoista, Musk ehkä ajattelee.

Arkipäivän vertaus: jos haluaa, että ihmiset lopettavat lihansyönnin, paras strategia ei ehkä ole se, että rikkoo läheisen supermarketin ikkunan ja kirjoittaa liikkeen sisälle iskulauseita siitä, kuinka liha on murhaa. Sen sijaan saattaa olla fiksua keplotella itsensä mukaan marketin toimintaan – tehdä liitto vihollisen kanssa – ja sitä kautta koettaa vaikuttaa asiaan.

Silloin joutuu toki vähän nieleskelemään omia periaatteitaan ja kärsimään epämukavuutta, mutta jos kyse on kerran isommasta asiasta kuin siitä, että saa mukavan lämpöisen oikeudenmukaisuuden tunteen itselleen, se on ehkä vaivan arvoista.

Muskia pitkään seurannut ja hänestä kirjan kirjoittanuthttp://ift.tt/2kCb7R7 Ashlee Vancehttp://ift.tt/2lOmPHg kertoi Bloombergille, että hän tosiaan uskoo Muskin olevan aidosti mukana maailmanparannushommissa: hän haluaa vaikuttaa sisäpiiristä käsin Trumpiin, jotta tämä ottaisi huomioon ympäristöasiat.

”En minä usko, että se on pötyä [että Musk haluaa vaikuttaa Trumpin politiikkaan sisältä käsin], Vance sanoi.

Lisäksi Trumpilla ja Muskilla on – jälleen kerran ainakin näennäisesti – yhteisiä arvoja.

Molemmat ovat joko ainoastaan julkisuudessa tai ihan oikeasti niin sanottuja patrioottisia amerikkalaisia, kun puhutaan bisneksen tekemisestä.

Trump on esimerkiksi näpäyttänyt perinteisiä autonvalmistajia siitä, että nämä tehtailevat autojaan halpatyövoimalla ulkomailla.

Teslalla pääosa tuotannosta on Kaliforniassa Yhdysvalloissa, ja Tesla on luonut kymmeniä tuhansia työpaikkoja Yhdysvaltoihin sen sijaan, että se olisi ulkoistanut kaiken mahdollisen halpatyövoiman maihin.

Niin ikään Teslan uusi akkutehdas Gigafactory on Nevadassa, ja sekin luo runsaasti uusia työpaikkoja.

Musk toimii siis jo valmiiksi juuri siten, miten Trump haluaisi muidenkin toimivan.

Muskin kaveeraamisessa Trumpin kanssa ei siis todellisuudessa näyttäisi olevan mitään pahaa.

Musk tekee voitavansa maailman pelastamiseksi tilanteessa, jossa se on vaikeampaa kuin ennen. Hän tekee itsestään jopa poliittisen marttyyriin: päästäkseen tärkeämpään maaliinsa hän on valmis kärsimään sen, että osa Tesla-faneista kääntää selkänsä.

Ja onhan heillä niitä yhteisiä tavoitteitakin: luoda amerikkalaisille työpaikkoja.

Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Muskin toiminnassa näkyy merkkejä myös siitä, kuinka markkinataloutta manipuloidaan hyvä veli -verkostoilla.

Muskin bisnekset, avaruusrakettiyhtiö SpaceX ja sähköautoyhtiö Tesla ja SolarCity, ovat erittäin riippuvaisia valtiosta.

Sähköautoja ei vielä tällä hetkellä saada oikein kaupaksi, jos valtio ei tue niiden ostamista rahallisesti. Sama tilanne on pitkälti aurinkoenergian kanssa, johon Muskin SolarCity on keskittynyt. Niin ikään avaruusrakettibisnes on vahvasti kytköksissä valtion harjoittaman politiikan kanssa.

Muskin on siis syytä olla hyvää pataa valtion kanssa, eli Muskin on syytä olla hyvää pataa Trumpin kanssa.

Vaikka Muskilla varmasti on hyviä tarkoituksia sen suhteen, että hän haluaa vaikuttaa Trumpiin sisältä käsin, kyseessä on vaarallinen peli, jota on vaikea hallita.

Muskin bisnekset riippuvat niin vahvasti valtiosta, että mikäli Trump joskus päättäisi lopettaa yhteistyön Muskin kanssa, vauriot olisivat merkittävät.

Tämän vuoksi herää kysymys, miten pitkälle Musk on valmis menemään pysyäkseen Trumpin suosiossa.

Jos Teslan ja SpaceX:n menetymisen ehto on se, että Trump pitää Muskia hyvänä tyyppinä, kyse ei ole terveestä markkinataloudesta. Pikemminkin se tuo mieleen venäläisen markkinatalouden, jossa iso osa menestyksestä riippuu siitä, kuinka hyvää – tai huonoa – pataa on presidentin kanssa.

Niin ikään voisi spekuloida, että Trump käyttää Muskia sen verran kuin hän tarvitsee, sillä hän ei ole tunnettu erityisen hienotunteisesta politiikan saatikka bisneksen tekemisestä.

Muskin tasapainoilusta tuleekin mieleen sanonta: ne jotka ryhtyvät lampaaksi, joutuvat suden suuhun.

[hauskojakuvia]

kajakki iski salama korkea kuvakulman roskalaatikko