#entisöinti

[mattiastolvanen]

Renovation of an old gas holder at a historical industrial milieu of Suvilahti in Helsinki, Finland, vanhan kaasukellon kunnostus on aloitettu Helsingin Suvilahdessa. April 2019 huhtikuu.  

[speissi]

Kirpparilöydön surkean maalipinnan alta paljastuukin jotain upeaa. Beneath this hideous paintjob hides something awesome. #workinprogress #kirppislöytö #thriftstorefinds #maalinpoisto #paintremoval #restoring #entisöinti #woodenchest #puuarkku #identifythiswood somebody? (at Vantaa, Finland) https://www.instagram.com/speissi06/p/BwWCX4yDQ9W/?utm_source=ig_tumblr_share&igshid=14hy5jx3uzj72

[annmariatikka]

Nojatuolin entisöinti.

[kirpputorikisalli]

#vanha #kaappi #yläkaappi 1900-l. alku lev. 125cm, syv. 40cm, kork. 110cm, h. 90€, #alakaappi #keittiönkaappi #50-l. ei takaseinää 125x50cm, kork. 78cm, 38€, #lahti #kirpputori #kirpputorikisälli #antiikki #antiikkikauppa #juhokusti #retro #vintage #tuunaus #entisöinti #projekti (paikassa Kirpputori Kisälli)

yläkaappi myyty, myös alakaappi myyty

[maaariocreations]

Kapiokirstun entisöinti/tuunaus.

Asiakas pyysi minua uudistamaan kärsineen kapiokirstun harrastajateatterin näytelmään. Toiveena oli pirteämpi väri sekä talonpoikais-kukkamaalaukset. Sain vapaat kädet toteutukseen. 

Ensin hioin, paikkailin ja pohjamaalasin kirstun. Väriä miettiessä katsoin mitä kalustemaaleja koululta löytyi valmiiksi. Löysin haalean vaaleansinisen vajaan litran purkin. Sävy kaipasi vähän kirkkautta ja syvyyttä joten lisäilin vähän Roscon pigmenttejä. Inspiraationi sävylle oli tietty “mummolansininen” jota löytyi  muun muassa omassa mummolassani sisäkatossa.

Katselin kukkakoristeisiin inspiraatiota internetistä ja muokkasin niistä ja pintäkäsittelypuolen talonpoikaismaalaus-harjoituksien muistoista omat kuvioni. Pintakäsittelypuolella olin siis jo harjoitellut perus talonpoikaismaalaus -kuvioita ja tein tarjottimeen koristelut sillä tyylillä. Tämän johdosta osasin jo maalaustyylin perusteet ja kuviointi onnistui ihan hyvin.

[kapitaali]

Mitä on hajautettu valmistus?

Säilyttääksemme ja tuodaksemme takaisin elävän planeetan, ei riitä (tai ole tarpeen, tai suotavaa) ottaa haltuun olemassaolevia tuotantovälineitä. Sen sijaan meidän tarvitsee keksiä tuotantovälineet ja tavat tuottaa uudelleen. Suunnittele Globaalisti, Valmista Lokaalisti (Design Global, Manufacture Local ,DGML) on tuotantotapa, joka yhdistää digitaalisen tietoyhteisvaurauden käytön paikallistuotantoon ja automaatioteknologioihin.

Jos ensimmäinen Yhteisvaurausperustainen Vertaistuotannon aalto oli pääosin digitaalisesti tuotettu ja verkossa jaettu, me näemme toisen aallon siirtyvän yhä enemmän fyysiseen tilaan. Avoimet design-yhteisöt tuotetaan Fab Labeissa, hakkeritiloissa ja yhteisön verstaissa. Commons on tullut täyden ympyrän: Elinor Ostromin kuvaamasta luonnon resurssipohjaisesta yhteisvauraudesta yhteisvaurauspohjaiseen vertaistuotantoon digitaaliyhteisöissä ja edelleen hajautettuun, lokalisoituun valmistamiseen. Toisin sanoen, yhteistekeminen alkoi materiaalisesta maailmasta, laajeni hallitsemaan digitaalisia resursseja virtuaalitiloissa ja on nyt palannut fyysiselle tasolle, jossa digimaailma on työkalu uudenlaiselle isännöinnin, tuotannon ja jakelun muodoille.

Me kutsumme tätä jälkimmäistä prosessia Suunnittele Globaalisti, Valmista Lokaalisti (Design Global, Manufacture Local, DGML). Se on tulevaisuuden tuotantomuoto, joka perustuu digitaalisen tiedon, softan ja designin yhteisvaurauden sekä paikallisen valmistamisen ja automaattiteknologioiden yhdistämiseen. Nämä teknologiat usein sisältävät 3D-tulostimia ja CNC-koneita, sekä matalan teknologian käsityökaluja ja asianmukaista teknologiaa — usein toisiaan täydentäen. Homman ydin: se mikä on “kevyttä” (tieto) on globaalia, ja se mikä on “raskasta” (fyysinen valmistus) on lokaalia. DGML ja sen uniikit ominaisuudet auttavat avaamaan potentiaalin uusiin, kestäviin ja inklusiivisiin tuotannon ja kuluttamisen muotoihin.

Kuvittele prosessi, jossa designit luodaan yhdessä, tarkastetaan ja uusitaan osana globaalia yhteisvaurautta (eli universaalisti saatavilla oleva yhteinen resurssi). Samaan aikaan itse valmistus tapahtuu lokaalisti, usein yhteisten infrastruktuurien kautta lokaalit biofyysiset olosuhteet mielessä pitäen. Prosessi, jossa tehdään jotain yhdessä yhteisönä, käsi kädessä, luo uusia ideoita ja innovaatioita, jotka voivat kytkeytyä takaisin design-yhteisvaurauteen josta ne ovat peräisin. Tämä sykli kuvaa radikaalisti demokratisoidun tavan käsittää ja valmistaa tuotteita, joilla on suurempi kyky innovaatioon ja resilienssiin.

  DGML esittää ekologisesti mahdollisen tuotantomuodon, jolla on kolme keskeistä aihetta:

1) Voittoa tavoittelematon: kappaleet on suunniteltu optimikäyttöön, ei luomaan jännitteitä kysynnän ja tarjonnan välille. Tämä eliminoi suunnitellun vanhenemisen tai pakotetun konsumerismin modulaarisista, kestävistä ja käytännöllisistä sovelluksista.

2) Paikallinen: fyysinen valmistus yhteisöpajoissa, joilla on paikallisiin tarpeisiin räätälöity valmistus. Nämä ovat mahdollisuuksien talouksia (economies of scope), ei skaalatalouksia (economies of scale). Tarvittaessa suoritettu paikallinen tuottaminen ohittaa tarpeen suurille satsauksille pääomiin ja siitä johtuvaan tarpeeseen pitää ”pyörät pyörimässä” yötä päivää sijoittajien odotusten tyydyttämiseksi. Logistiikkakulut — olivatpa ne sitten rahallisia tai ekologisia — katoavat, kun taas ylläpito, varaosien valmistus ja jätteidenkäsittely hoidetaan paikallisesti.

3) Yhteinen: yhteisö identifioi ja jakaa joutilaat resurssit. Nämä voivat olla aineettomia ja globaalisti yhteisiä (piirustuksia, yhteistyöprotokollia, ohjelmistoja, dokumentaatiota, juridisia lomakkeita), tai materiaalisia ja aikallisesti hallinnoituja (yhteisötilat, työkalut ja koneet, hackathonit). Mitään kalliita patentteja tai immateriaalioikeusregiimejä ei ole pakottamassa keinotekoista niukkuutta. Valta on yhteistä ja jaettu autonomisesti, mikä luo ”Jakamistalouden” joka on nimensä väärti.

Tämänhetkisiä esimerkkejä DGML-lähestymistavasta ovat Wikihouse, voittoa tavoittelematon säätiö modulaarisen asunnonrakentamisen malleille; OpenBionics, 3D-tulosteiset proteesit jotka maksavat murto-osan (0.1:sta 1%:n) perinteisten proteesien hinnoista; L’Atelier Paysan, pienten ja keskisuurten maanviljelysten teknologista asemaa parantava open source -osuuskunta; Farm Hack, open source -knowhow’ta maatalouden tee-se-itse -innovaattoreille jakava farmivetoinen yhteisöverkosto; ja POC21, DGML-projekteja yhteisöatmosfäärissä kehittävä innovaatioleiri.

Säilyttääksemme ja tuodaksemme takaisin elävän planeetan, ei riitä ottaa haltuun olemassaolevia tuotantovälineitä; itse asiassa, sellainen ei välttämättä ole tarpeen tai edes suotavaa. Sen sijaan meidän tarvitsee keksiä uudelleen tuotantovälineet ja tavat tuottaa; radikaalisti miettiä uusiksi tapa jolla tuotamme. Meidän tulee myös yhdessä päättää mitä ei tuoteta, ja milloin suunnata tuotantokapasiteettimme kohti ekologiaa eheyttävää työtä ja luonnonjärjestelmien isännöintiä. Tähän kuuluu myös tarpeelliset toimet kuten permakulttuuri, maaperän entisöinti, regeneratiivinen suunnittelu ja uudelleenvilliinnytys (rewilding).

Nämä maailmoja muuttavat pyrkimykset eivät voi syntyä ja asemoitua elleivät kansalaiset ole vapaita ottamaan osaa, ja tämä tarkoittaa kestävien rahoitusmenetelmien löytämistä, jotka voivat vapauttaa aikaa tai pääomaa näitä kontribuutioita kehittämään. Yhtä ongelmallista on mahdollisuus kaapata ja aidata avoin design-yhteisvauraus, joka sitten muutetaan liikevoittovetoiseksi P2P-hybridiksi (joka yllä kuvattiin) ja joka pitkittää pääoman niukkuusmaailmankuvaa.

Tämän välttämiseksi tuottajayhteisöt voivat valita luovansa generatiivisia elinkeinoja ja solidaarisuusmekanismeja ylläpitääkseen itseään ja mittaamattoman arvokasta työtä jota he tekevät. Tämä on Avoimen Osuustoiminnan rooli, jota tarkastelemme myöhemmässä osuudessa.

Commons Transition Primer: Design global, manufacture local: a new industrial revolution?

Commons Transition:Peer to Peer and the Commons: A matter, energy and thermodynamic perspective; Open Design Commons and Distributed Manufacturing. Stories on Building the Open Source Circular Economy

P2P Foundation Blog: Cosmo-localism and the futures of material production. Stories on Building the Open Source Circular Economy; Distributed Manufacturing and P2P Manufacturing

Commons Transition Wiki: For distributed manufacturing see our Design and Manufacturing categories

P2P Foundation Wiki: For more resources on “Design Global, Manufacture Local” approaches, see our sections on Manufacturing and Sustainable Manufacturing

Video: Introductions to Wikihouse and POC21

Lähde:

  from WordPress http://bit.ly/2HbrCxQ via IFTTT

[arikuosmanen]

Mukava yllätys Viron ystäville: Kalle Palander avaa kartanonsa ensi keväänä (Tamperelainen)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Entinen alppihiihtäjä Kalle Palander ja hänen vaimonsa Riina-Maija Palander paljastavat mieluisan yllätyksen heille, joita matkailu virolaisissa maisemissa kiinnostaa. Palandereiden omistuksessa oleva, Itä-Virossa sijaitseva Ontika Manor -kartano aiotaan joltisenkin remonttitauon jälkeen avata jälleen matkailijoille.

Palanderit kertovat uutisen matkailuun ja makuelämyksiin keskittyvässä Muista maista -blogissa, jota ylläpitävät Tiina Vahtera ja Sakari Nupponen.

– Hotelli on kiinni aina talvisin ja kesällä auki. Ensi kesälle myymme vain ryhmille – näillä näkymin niin päivävisiittejä kuin myös yöpymispaketteja, kertoo Riina-Maija.

Palandereiden omistuksessa kuusi vuotta ollut kartano on ollut jo pitkään remontin tarpeessa. Tyyli on silti säilytetty. (Kuva: Muista maista -blogi)

Ontika Manor on maineikas kartano, jonka historia juontaa juurensa aina 1600-luvulle. Nykyinen myöhäisklassista tyyliä edustava päärakennus on peräisin vuodelta 1855, mutta se on ollut jo pitkään korjauksen tarpeessa. 

Taloon on muun muassa uusittu vesijohtoja ja rakennettu kokonaan uusi keittiö. Vaikka päärakennuksen entisöinti ei nykyisestään todennäköisesti etene, se kuitenkin on käyttökelpoinen näyttely- ja kokoustila ensi kesään mennessä.

Tasan 20 vuotta sitten kulttuuriarvojensa vuoksi suojellun kartanon Palanderit ostivat vuonna 2011. Kartanossa on toiminut kesäteatteri ja lisäksi siellä on esillä huippulaskija Palanderin välineistöä.

Huippulaskija Kalle Palanderin urallaan käyttämää välineistöä on esillä Ontika Manor -kartanon tiloissa. (Kuva: Muista maista -blogi)

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

from WordPress http://ift.tt/2A4plDu via IFTTT

[revanssiaportfolio-blog]

Lipaston entisöinti, nahkaiset yksityiskohdat

[mattiastolvanen]

Old Wooden villa of Linnunniemi in Joensuu, North Karelia, Finland, completed in 1887. Linnunniemen huvila valmistui vuonna 1887 ja tunnettiin aluksi rakennuttajan mukaan Axelsonin huvilana.

[johannaamnelin]

Saaren Taika Imurointipuuteri vanhojen talonpoikaisrokokoo tuolien pelastajana

Saaren Taika Imurointipuuteri vanhojen talonpoikaisrokokoo tuolien pelastajana

Tervehdys arvoisa lukijani!

Olenkohan muistanut kertoa sinulle, että ostin tuossa taannoin kaksi aivan ihanaa talonpoikaisrokokoo tuolia aika halvalla, 20€/kappale ja ne ovat siitä asti koristaneet makuuhuonettamme?

Tuolit olivat päässeet hiukan huonoon kuntoon ja olenkin suunnitellut maalaavani ne Soman Tupanimisestä ihanasta sodankyläläisestä kaupasta tilaamallani kalkkimaalilla ja ehkäpä…

[annmariatikka]

Kahden nojatuolin uudelleen verhoilu, sekä sisuksen uusiminen.

[mitatulitehtya]

Mitäs helvettiä sitä nyt tuli tehtyä? Ei paljon mitään, mutta kaverit teki - kuitulevyttivät koko olohuoneen. Siis totuushan oli se, että ajattelin ensin mennä rappauksella. Se on vain osoittautunut sen verran raskaaksi hommaksi, että päätettiin puolirisa rapattu seinä kuitulevyjen alle odottamaan sitä, että olen rikas, viriili eläkeläinen, jolla ei muuta olekaan kuin aikaa. Nyt mennään kuitulevy - paperitapetti menolla ainakin tämä huone. Muuten olisin tuolla vielä jouluna rappakauha kädessä. Kolme kaveria, Panu, Muhis ja Jens hoitelivat sen verran suvereenisti tuon levytyshomman, että keskityin hallin panelointiin. Samoille kavereille kestitys luvassa, kunhan saadaan juhlapöytä katettua. 

[crayhart]

Antiikki ja taide - lehden otsikko. #entisöinti #taide #antiikki

[dontflamingo]

Entisöity kehys

----

Asiakas halusi maalauksen uuden kesämökkinsä seinälle, ja piti alkuperäisestä kehyksestä sen verran että halusi vain korjauttaa sen. Kehyksessä oli useita halkeamia reunoissa ja kulmissa, jotka paikkasin liitujauhosta ja kaniliimasta valmistetulla kultaajan massalla. Massan kuivuttua liippasin, eli tasoitin, paikatut kohdat haalealla vedellä ja sävytin niitä keltaisella vesivärillä. Lopuksi laitoin kahdentoista tunnin mixtion-öljyä, jonka päälle laitoin lyöntimetallin.

Tämä oli ensimmäinen työ, jossa oikeasti painotettiin, että vanha kehys pitää korjata jos suinkin mahdollista. Onneksi kehys itsessään oli sen verran simppelin mallinen, että sen korjaaminen ei aiheuttanut harmaita hiuksia.

[kapitaali]

Kuinka paljon taloutta oikeasti tarvitsemme?

Kirjoittanut Chris Agnos

“Tienaa leipäsi.”

“Ole käytännöllinen.”

“Mene töihin.”

Todennäköisyys on hyvä sille että olet joskus kuullut nämä lauseet. Aikuisena me emme tarvitse enää ketään toista sanomaan meille näitä asioita. Me sanomme ne itsellemme. Mutta oli aika jolloin kaikki meistä kuuli ne ensimmäistä kertaa. Muistatko?

Milloin sinulle kerrottiin että elämän tarkoitus on ”löytää duuni?”

Muistatko kun lapsuuden unelmasi murskattiin?

Ehkä kuulit sen kun sinulta oltiin kysytty “Mitä aiot tehdä isona?” aivan kuin et olisi sitä jo. Saatoit vastata “Haluan leikkiä hevosilla” tai “Haluan matkustaa kuuhun” tai ehkä jopa “Haluan vähentää kärsimystä maailmassa”. Jos olit tarpeeksi nuori, aikuiset seuralaisesi saattoivat ihailla nuoruuden viattomuuttasi ja puhtauttasi. Mutta jos olit lähellä aikuisuutta, vastaus saattoi olla jotain tyyliin “Ihan kiva, mutta sinun tulee olla käytännöllinen. Sinun tarvitsee mennä töihin jotta tienaisit leipäsi.”

Ja niin vaihdoimme unelmat eläimien parantamisesta plastiikkakirurgiaan, unelmat avomerellä surffaamisesta investointipankkitoimintaan, unelmat harmoniassa olemisesta ympäristömme kanssa loputtomaan puskemiseen jotta tehtäisiin jotai leivän tienaamiseksi.

Saatat tuntea halua lopettaa lukemisen koska tiedät minne yritän päästä tämän kanssa. Minä sörkin jokaisen länsimaisessa yhteiskunnassa elävän sisällä olevaa haavaa — sitä hetkeä kun jokainen meistä tajuaa joko suorasti tai epäsuorasti, että me joudumme elättämään itsemme myymällä jotain jollekin jotta selviäisimme. Tiedän että se sattuu. Minulla on myös haava. Se haava sattuu jopa enemmän johtuen sen seurannaisvaikutuksista. Mieti nyt. Syy sille että joillain ei ole ruokaa syötäväksi, syy sille että ebolaan ei ole olemassa lääkettä, syy miksi me kierrätämme muotia ja suunnittelemme laitteet hajoamaan tarpeeksi nopeasti niin ettei asiakas suutu on se, että joka kerta näin tehdessämme mahdollistamme jonkun toisen “tienata leipänsä.” Mutta milloin pysähdymme kysymään kriittisen kysymyksen, ja vielä tärkeämpänä, tulemme luonnolliseen lopputulokseen että yksinkertaisesti kaikkien ei tarvitse “tienata leipäänsä” enää?

Trendi on kasvavaanautomaatioon päin lähes jokaisella työllistävällä sektorilla, joka tekee kaikenlaisesta ihmistyövoimasta tarpeetonta.

Mitä ”leipänsä tienaaminen” tarkoittaa yleensäkään?

Mieti niitä toimintoja joita esi-isämme ja heimokulttuureissa elävät ihmiset tekivät. Kun me emme leikkineet tai viettäneet vapaa-aikaa, lähes kaikki olivat mukana toiminnoissa jotka suoraan liittyivät ryhmän selviämiseen, missä ruoantuotannolla on päärooli. Toki kaikkien modernien teknologisten edistysten mukana meillä on kyky saavuttaa se mitä esi-isämme kykenivät — tyydyttämään ihmisen perustarpeet — paljon helpommin.

Kun USA julisti itsenäisyytensä 1700-luvun lopulla, 90% amerikkalaisista sai elantonsa ruoankasvatuksesta. Jäljelle jäänyt 10% jäi kauppiaille, sepille, pankkiireille ja kaikille muille ammateille. Nykyään alle 1% populaatiosta on mukana ruoantuotannossa, joka jättää suurimmalle osalle kansasta tarpeen keksiä joitain uusia asioita joita ihmiset ostaisivat. Sen sijaan että tajuaisimme minkä lahjan automaatio tuo koko ihmisrodulle helpottamalla ”leivän tienaamisen” tarvetta, me pitäydyimme teeskentelyssä pakottaa ihmiset keksimään uusia tapoja tehdä se. Joten mitkä ovat jotkut niistä tavoista tienata elantonsa nykyään?

Joel Comm teki 400 tuhatta dollaria rakentamalla mobiilisovelluksen iFart joka tuottaa pieruääniä napinpainalluksella. Gary Dahl teki $15 miljoonaa kuudessa kuukaudessa myymällä lemmikkikiviä ja Richard James teki $250 miljoonaa Slinkyllä. Jessica Vanessa tajusi että hän voi tehdä enemmän rahaa perseenkeikutusvideoilla netissä kuin hän tienaisi opettamalla lapsia. Maailma käyttää yli 500 miljardia dollaria joka vuosi yrittäessään vakuuttaa ihmisille että he tarvitsevat näitä uusia tuotteita ja palveluja, lähes kaksikymmentä kertaa nälänhädän poistamisen kustannusten verran. Sen valossa että 17 miljoonaa lasta USA:ssa ei saa tarpeeksi syödäkseen, tällaiset tarinat “leivän tienaamisesta” tulisi herättää vakavaa keskustelua. Miksi meidän pitää jatkaa orjaamista tekemällä turhaa työtä valmistamalla tarpeettomia hyödykkeitä kun veljemme ja sisaremme eivät saa edes syödäkseen?

Mitä ihmiset tekevät silloin kun koneet tekevät suurimman osan työstä?

Paine selvitä

En halua olla tunteeton tässä. Jokainen joka elää länsimaisessa yhteiskunnassa elää varsin todellisen paineen alla, vaikka se olisi keinotekoisesti tuotettu, tienata leipänsä. Selviytymisemme ei ainoastaan riipu leivän tienaamisesta, se riippuu myös vaikutteista, pidimmepä siitä tai emme, saamastamme kunnioituksesta, ja monille se on intiimisti kytköksissä omanarvontuntoon. Mutta siirrä tämä hetkeksi sivuun ja kysy itseltäsi kysymys.

Onko se mitä teen “leipäni tienaamiseksi” todella yhteiskunnan tarvitsema? Toisin sanoen, voisiko yhteiskunta pärjätä ilman sitä mitä tuotan? Rehellisesti voin sanoa että en ole koskaan ollut työssä joka on ollut kriittistä ihmiskunnan selviytymisen kannalta. Tämä ei ole totta kaikille, mutta mikäli me olemme rehellisiä itsellemme, suurin osa on samaa mieltä. Mikä on silloin taloutemme tarkoitus, jos se ei ole kaikkien ihmisten tarpeiden tyydyttäminen?

No, taloudellamme on tarkoituksensa. Se on maksimoida BKT, mittari joka kuvaa kaikkien tuotettujen tuotteiden ja palveluiden rahallista arvoa. Mitä suuremmaksi luku kasvaa, niin sanoo teoria, sitä parempi ja onnellisempi elämämme on. Tämä on perustavanlaatuinen oletus joka on esiohjelmoidun vastauksemme alla — tienata elanto — kysymykseen miten kulutamme kultaakin kalliimman rajallisen aikamme kauniilla avaruusalus Maalla joka leijailee läpi galaksin.

Onko meidät todella pantu tänne ”siniselle täplälle” luomaan lisäarvoa osakkeenomistajille?

Joten kuinka paljon taloutta me oikeasti tarvitsemme?

Osoittautuu, että ruoantuotantomme ja -jakelumme kattaa noin viisi prosenttia koko taloudesta. Energiantuotanto ja -jakelu on vain hieman yli kolme prosenttia, josta suurin osa menee näiden turhien tuotteiden kuljetukseen ja liikuttamaan meitä edestakas kodin ja töiden väliä, missä näitä turhia tuotteita suunnitellaan, markkinoidaan, rahoitetaan, tuotetaan ja toimitetaan. Jopa nykyisellä katastrofaalisen haaskauksen ja kiskurihintojen aikana terveysala on vain 7% BKT:sta. Mitä muuta me tarvitsemme? Internetin? 0,3 prosenttia. Eläinlääketieteen palveluja? 0,1 prosenttia. Kun kaikki summataan yhteen, vain 15% taloudesta tyydyttää perustarpeemme (ja mahdollisesti paljon pienempikin osuus johtuen haaskaavista käytännöistä joiden on tarkoitus maksimoida kassavirta).

Joten jos me tarvitsemme vain 15% taloudesta, mitä kuuluu tuohon loppuun 85 prosenttiin? Yllättävää kyllä rahoitus-, vakuutus-, vuokraus- ja leasing-alat muodostavat lähes 20% BKT:sta. Yksikään näistä palveluista ei tyydytä konkreettista ihmisen perustarvetta, vaan ne ovat olemassa meidän keksimäämme talouspeliä varten. Toiset 12% BKT:sta ovat ammattilais- ja liiketoimintapalveluja, jotka ovat auttavat yrityksiä suunnittelemaan, markkinoimaan, rahoittamaan, tuottamaan ja toimittamaan kaikki ne tuotteet jotka auttavat meitä ”tienaamaan leipämme”.

Voisi väittää että me tarvitsemme tuotanto- (12 prosenttia) ja rakennussektoreita (neljä prosenttia) taloudesta myös. Kuitenkin tällä hetkellä on niin paljon operationaalista ylikapasiteettia että voisimme helposti löytää keinoja jakaa nuo koneet. Itse asiassa, me jo olemme tehneet niin. Ja ottaen huomioon että asuntoja on viisi kertaa niin paljon vapaana kuin on kodittomia, voisimme mahdollisesti lopettaa uusien asuntojen rakentamisen myös.

Katsomalla mistä BKT koostuu näemme että suurin osa taloudesta on tarpeetonta ja on olemassa vain antiikkisen tarpeen takia jolla oikeutetaan olemassaolomme sen kautta mitä tuotamme ja mitä muut ostavat. Tuon lisäksi ylijäämäkapasiteetti ja ylikulutus (sekä ilmeinen tarve turvata ne resurssit joita tarvitaan homman pyörimisen jatkamiseksi) ovat ilmastonmuutoksen, eriarvoisuuden, sodan ja kaikkien kärsimysten perimmäinen syy maailmassa. Kaikki tämä talouden pyörittämiseksi jota emme edes tarvitse? Mitä me olemme tekemässä?

Ruoantuotanto ja -jakelu on vain 5% taloudesta. Jos ei niiden luomien työpaikkojen vuoksi, kuinka paljon taloudesta me oikeasti tarvitsemme?

On paljon tehtävää työtä, et vain voi hyötyä siitä

On todellakin paljon työtä joka kaipaa tekijää. Se ei vain ole sellaista jossa luotaisiin jotain mitä pitäisi kuluttaa. Ihmisten todellakin tulee aloittaa ruoan kasvattaminen paikallisesti, aloittaa tuhoutuneiden ekosysteemien entisöinti, käyttää aikaa lasten kasvattamiseen ja heistä huolehtimiseen jotta heistä tulee aikuisia jotka kykenevät käsittelemään tunteitaan tervein tavoin. Mutta pankkia ei saa suostuteltua lainaamaan rahoja tällaiseen. Pankit tekevät vain jotain sellaista joka tuo niille lisää rahaa. Tämä rajoittaa pahasti sitä mitä talous kykenee tekemään.

Me tarvitsemme taloudellisen vallankumouksen — sellaisen joka sallii meidän tyydyttää koko maailman tarpeet, ei ainostaan niiden jotka ovat onnistuneet löytämään tavan “ansaita leipänsä”. Siinä missä kaksisataa vuotta sitten otti yhdeksän kymmenestä ihmisestä jotta voitaisiin tarjota ruoka kaikille, nykyään tuo suhde on yksi sadasta. Automaation avulla olemme radikaalisti kasvattaneet tuottavuuttamme samalla vähentäen ihmistyövoiman tarvetta. Niin juurtunut on tämä ”leipänsä tienaamisen” konsepti että olelle epäonnistuneet tunnustamaan että voisimme vain lopettaa, ja sen sijaan jakaa yhä pienempi kaikkien ihmisten materiaalisten tarpeiden tyydyttämisen rasite. Sen sijaan me jatkamme uusien ”leipänsä tienaamisen” tapojen kehittelyä.

“Tienaa leipäsi.” Miten kiinnostava lause. Sinun täytyy tehdä jotain tienataksesi leipäsi. Sinun elämä ei ole jotain joka annetaan sinulle, vaan jotain joka sinun pitää oikeuttaa tekemisilläsi, jota mitataan myös tienaamasi tulojen määrällä. Istuessani porstuassani ja katsellen kauriin hyppäävän yli aidan jonka ihmiset ovat pystyttäneet suojaamaan heidän “omaisuuttaan” sekä oravien maahan pudonneiden pähkinöiden keruuta, ihmettelen heräämmekö koskaan oman tilanteemme todellisuuteen, että me olemme jo luoneet yltäkylläisen maailman joka kykenee tyydyttämään kaikkien ihmisten tarpeet. Meidän tulee vain kollektiivisesti tajuta se.

Me nujerramme yltäkylläisyyden voittoa tavoitellessamme.

Globaali talous on tuomiopäivän kone joka pitää pysäyttää ja uudelleenohjelmoida.

— Kalle Lasn

  This article, How Much Of The Economy Do We Actually Need? is free and open source. You have permission to republish this article under a Creative Commons license with attribution to Chris Agnos and ChrisAgnos.com. (Just copy and paste this text with links at the bottom of your page.)

  How Much Of The Economy Do We Actually Need?

  from WordPress http://ift.tt/2nKCubL via IFTTT

[eijamiranda-blog]

Laatikon helan sijasta koko kaappi

Kansalaisopiston kevätkauden entisöintikurssi alkoi eilen.  Ajattelin ensimmäisenä iltana kiinnittää jugendkaappini alalaatikon helan ja siirtyä sitten johonkin pienimuotoiseen työhön.  Otin kummatkin laatikot mukaan, jotta saisin helat samalle korkeudelle. Esitellessäni suunnitelmaani opettajalle, hän nappasi innoissaan puukon käteensä ja alkoi rapsuttaa laatikon pintaa.

– Selvä tapaus. Sellakkalakkaa.  Raappaat vain siklillä sellakat ja petsit pois. Sen jälkeen hionta ja katsomme, mitä laitamme tilalle, opettaja hehkutti. 

Siinä minä seisoin ihmeissäni. Opettaja ehti jo hakea kaksi petsattua näytepalaa, joista näki lakatun ja sellakan eron.  Sellakkapinta miellytti silmää pehmenänä ja vanhahtavana sävynä. 

– Sellakkaa vedetään parikymmentä kerrosta ja muutaman kerroksen jälkeen kevyt hionta, opettaja selosti.

– Mutta siinähän menee ikuisuus, sanoin ja muistelin kolmesti lakkaamaani pientä kirjahyllyä. 

– Sellakka kuivuu nopeasti. Yhtenä iltana ehdit vetää kymmenen kerrosta, opettaja vakuutti. 

Näytin hänelle kuvaa jugendtyylisestä kaapistani.

Opettaja oli tyytyväinen näkemäänsä. Suuria selkeitä pintoja ja muutama koristekuvio, joista sellakka ja petsi poistettaisiin maalinpoistoaineella ja harjalla.  Taas kerran huomasin, että työ valitsi minut ja tulisi kuljettamaan minut kohti kärsivällisyyttä vaativia, mutta toivottavasti myös palkitsevia haasteita.

Sikliä en omistanut.  Vanhasta suorastakulmasta syntyi teroittamalla sikli, jolla sellakka ja petsi lähtivät tammiviilupinnasta helposti irti. Kädet olivat tässä vaiheessa  jo sen verran kovilla, että kuvakin tärähti. 

Ensimmäisen illan aikaansaannos. Laatikot suurelta osin puhdistettu. Toisen laatikon viiluhalkeaman liimaus jäi kuivumaan puristimien alle. Seuraavalla kerralla ovien pariin.