#Natalia Estemirova | Explore Tumblr posts and blogs

vapaavenaja · 4 years ago

Text

Lännen Venäjä-politiikka polkee paikallaan

Jos länsimaat ottavat Venäjän suhteen tiukemman kannan ymmärtämättä, missä ne ovat aiemmin epäonnistuneet, politiikka vain polkee paikallaan, varoittaa ranskalainen valtiotieteilijä, riippumattoman ajatuspaja CERAP:n perustaja ja johtaja Nicolas Tenzer kolumnissaan akateemiselle The Conversation -verkkojulkaisulle. Vapaa Venäjä julkaisee Tenzerin kolumnin suomeksi kirjoittajan luvalla.[1]

Jotkut sanovat, että venäläisen oppositiojohtajan Aleksei Navalnyin tapaus — murhayritys kemiallisella aseella, pidätys hänen palattuaan Moskovaan ja sitten tuomitseminen yli kahdeksi ja puoleksi vuodeksi rangaistussiirtolaan — tarjosi länsimaiden johtajille tilaisuuden lisätä ymmärrystään Vladimir Putinin hallinnon todellisesta luonteesta.

Tätä väitettä on syytä epäillä. Navalnyin tapaus saattoi olla viimeinen niitti, joka Venäjän aiempien toimien jälkeen sai länsimaat lopulta ilmaisemaan suuttumustaan julkisesti. Samaan aikaan on kuitenkin olemassa vaara, että Navalnyi on puu, joka peittää metsän — Venäjän nykyhallinnon rikollisen luonteen.

Miksi länsi heräsi vasta nyt?

Herää kysymys: miksi länsimaat ovat havahtuneet juuri nyt? Miksi ne reagoivat nimenomaan Navalnyin tapaukseen? Miksi yli kaksikymmentä vuotta myöhässä? Kysymys ei ole suinkaan retorinen eikä mitenkään merkityksetön, vaan se koskee syvällisesti meidän kollektiivista tajuntaamme.

On ikään kuin Tshetshenian sotaa, joka nopeasti lakkasi herättämästä lännessä yleistä närkästystä, ei olisi ollutkaan. Ikään kuin ei olisi ollut myöskään Georgian (Sakartvelon) sotaa, jonka seurauksena Venäjä tosiasiallisesti miehittää 20 prosenttia maan alueesta ja jonka yhteydessä — kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin äskettäin totesi — Venäjä syyllistyi lukuisiin sotarikoksiin.

On ikään kuin Venäjä ei olisi hyökännyt Ukrainaan ja anastanut osaa sen alueesta, mikä sai Euroopan unionin Yhdysvaltain tavoin asettamaan rajoitettuja pakotteita. On ikään kuin Moskova ei olisi tehnyt salamurhia Euroopassa, joihin asianomaisten maiden reaktiot ovat olleet ällistyttävän maltillisia. Ikään kuin itse Venäjällä monia hallinnon vastustajia ei olisi karkotettu, vangittu ja murhattu.

Ennen kaikkea on ikään kuin ei olisi ollut Syyrian sotaa. Venäjä tukee sodassa hallintoa, joka on syyllistynyt rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja on vastuussa 700 000 ihmisen kuolemasta. Sodassa venäläiset joukot ovat syyllistyneet sotarikoksiin siviiliväestöä kohtaan. Ei pidä koskaan unohtaa, että Putinin hallinto on tappanut enemmän syyrialaisia siviilejä kuin ISIS. Kuka länsimaiden johtaja olisi mennyt kättelemään ISIS-johtajaa Abu Bakr al-Baghdadia?

On ikään kuin sivuuttaisimme suoran yhteyden Putinin, Venäjän turvallisuuspalvelujen ja järjestäytyneen rikollisuuden välillä. (Tämä yhteys on kerrottu selvästi Catherine Beltonin teoksessa Putin's People.) Ikään kuin Putinin ahdasmielisyys olisi pelkkää retoriikkaa eikä keino rikostensa oikeuttamiseksi.

Todeta EU:n ulkopolitiikan korkean edustajan Josep Borrellin tavoin epäonnistuneen Moskovan-vierailunsa jälkeen, että Eurooppa ja Venäjä ovat "ajautumassa erilleen" ja että Venäjä ei halua "vuoropuhelua", on havaintona yhtä paikkansapitävä kuin se on myöhässä. Tilanne on tosiasiassa ollut tämä jo vuosikausia ellei vuosikymmeniä.

On siksi edelleen syytä kysyä, miksi Navalnyi. Ei ainakaan Venäjän hallinnon lukuisten, vaivoin verhottujen valheiden takia. Olemme kuulleet niitä Malaysia Airlinesin lento 17:n alasampumisen jälkeen, Syyrian diktatuurihallinnon käytettyä kemiallisia aseita sodassa omaa kansaansa vastaan, Venäjän hyökättyä asevoimin Ukrainaan ja yritettyä murhata Englantiin loikanneen vakoojan Sergei Skripalin ja tämän tyttären.

Eikä Venäjällä tehtyjen poliittisten murhien takia: Anastasia Baburova, Stanislav Markelov, Anna Politkovskaja, Natalia Estemirova, Sergei Magnitski ja Boris Nemtsov eivät saaneet edes kymmenesosaa Navalnyin herättämästä huomiosta. Eikä sen oikeuden irvikuvan takia, joka on Venäjällä niin tavallinen tapa toisinajattelijoiden murskaamiseksi.

Vaan siksi, että Aleksei Navalnyi on saanut miljoonat venäläiset tukemaan hänen taisteluaan korruptiota vastaan. Vaikka hän ei ehkä kykenekään kaatamaan Putinia, Navalnyin on onnistunut horjuttaa Putinin asemaa ja tehdä hänet naurunalaiseksi. Ehkä länsimaiden johtajat ovat lopultakin tajunneet, että Putin ei olekaan yhtä kuin Venäjä?

Onko muutos mahdollista Venäjällä?

Mitä me voimme sitten odottaa, että Venäjällä tapahtuu? Ensinnäkin, Putinin sortokoneiston laajuus ja totaalinen kontrolli maan vaalijärjestelmästä antavat aihetta olettaa, että Putinin valta tuskin kaatuu katumielenosoitusten seurauksena huolimatta hänen suosionsa laskusta. Viimeisimmät mielenosoitukset tukahdutettiin ennennäkemättömällä voimalla väkivaltakoneiston ja tuomioistuimien avulla. Putinilla on yhä riittävän vahva turvallisuuskoneisto voidakseen jatkaa vallassa.

Sama koskee Venäjän väestökehitystä, aivovuotoa, talousvaikeuksia ja niitä valtavia yhteiskunnallista ongelmia, joista osoituksena ovat erityisesti maan kasvava köyhyys ja rappeutunut terveydenhuoltojärjestelmä. Lännessä pääteltiin jo vuoden 2011 alussa, että Venäjä lakkaa olemasta suurvalta 30-40 vuoden sisällä, mutta se ei poista sen tuhoisaa vaikutusvaltaa tässä ja nyt. Mikään ei estä Putinia pysymästä vallassa, jos hänen terveytensä sen sallii, vaikka vuoteen 2036 asti.

Venäjän kaltaisen läpeensä rikollisen hallinnon on äärimmäisen vaikea kehittyä kohti kansanvaltaista ja avointa järjestelmää. Liian monilla ihmisillä hallinnon kaikilla tasoilla — ennen kaikkea sen huipulla — on henkilökohtainen intressi ylläpitää nykyjärjestelmää. Näillä samoilla ihmisillä on liian paljon menetettävänä riippumattomassa oikeusjärjestelmässä, joka paljastaisi heidän sortotoimensa ja laittoman vaurastumisen.

Jos länsi haluaa tukea poliittista muutosta Venäjällä, — Ukrainalle ja Valkorutenian[2] kansalle annetun suoran tuen ohella — sen tehokkain vipuvarsi on pakotteet. Asettamalla paljon tiukempia pakotteita Putinin lähipiiriä vastaan länsi voi lähettää heille signaalin, että heidän kannattaa tehdä pesäero Putiniin, koska hänen vallassa pysyminen vahingoittaa heidän henkilökohtaisia etujaan.

Sen jälkeen meidän on tuettava siirtymäkauden muutosta pragmaattisesti, esimerkiksi takaamalla menneiden rikosten osittainen pois pyyhkiminen. Oikeusjärjestelmän on toki keskityttävä rikoksiin, mutta — kuten kaikissa oikeutta ja sovintoa tavoittelevissa prosesseissa — oikeutta on jaettava hyvin harkiten.

Lopuksi meidän on vältettävä nojautumasta dogmaattiseen talousteoriaan kuten tehtiin Boris Jeltsinin aikana ja tuettava siirtymää kohti vaurasta ja vapaata markkinataloutta samalla vahvistaen sosiaalista turvaverkkoa. Mutta olemmeko me todella valmiita tällaiseen rauhanomaiseen muutokseen Venäjällä?

Köykäiset käsitykset ja tarmottomat toimet

Onko meillä oikeasti syytä odottaa mitään merkittävää ja ratkaisevaa muutosta länsimaiden Venäjä-politiikassa? Ehkä meidän on palattava hetkeksi Syyriaan. Se, että demokraattisten maiden johtajat eivät ole edelleenkään ymmärtäneet Putinin hallinnon todellista luonnetta, edes sen jälkeen, mitä se on tehnyt Syyriassa, on todella hämmentävää.

Venäjän hyökkäys Ukrainan Donbassin alueelle ja Krimin anastus olivat kieltämättä hyvin huolestuttavia tapahtumia. Venäjä pyrki näin luomaan Eurooppaan uusia etupiirejä ja päättämään yksipuolisesti toisen valtion kohtalosta, sulkien Ukrainan kaikki ulospääsyt eurooppalaisen integraation tielle. Krimin laiton alueliitos oli ensimmäinen kerta, kun Euroopassa on anastettu toisen valtion alueita sitten Hitlerin vallattua Sudeettialueet.

Mutta Venäjän joukkojen sotilaallinen interventio Syyriassa syksystä 2015 alkaen merkitsi jotain aivan uutta: se osoitti, että YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenvaltio voi tehdä massiivisia sotarikoksia, jotka todennäköisesti johtaisivat niistä vastuussa olevien syytteisiin Haagin Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, ilman että demokraattiset maat edes mainitsevat tai suoraan tuomitsevat rikoksia.

Venäjä on käyttänyt YK:n turvallisuusneuvostossa veto-oikeuttaan 16 kertaa, useimmiten Kiinan tuella, estääkseen humanitaarisen avun toimittamisen syyrialaisille pakolaisille ja diktaattori Bashar al-Assadin hallinnon tuomitsemisen rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Tällä tavoin se on murentanut käsitystä näistä rikoksista länsimaiden johtajien pääkopassa ja yleisessä mielipiteessä. Käsitystä, joka on länsimaisten kansanvaltojen historiallisen omantunnon perusta.

Länsi polkee paikallaan

Mitä arvoa on Navalnyin tapauksen herättämällä huolestuneisuudella, jos me emme samalla tunnusta omia menneitä virheitämme? Jos me nyt otamme Venäjän suhteen tiukemman kannan ymmärtämättä, missä me olemme epäonnistuneet aiemmin — ennen kaikkea Syyrian suhteen, — niin me vain poljemme paikallaan.

Aiempien tuomioiden ja pakotteiden, erityisesti Ukrainan tai Skripalin tapauksen suhteen, ja EU:n uudempien julistusten ja helmikuussa asetettujen rajoitettujen pakotteiden välillä ei ole juurikaan eroa. Jotkut ovat tosin huomauttaneet, että tämä on ensimmäinen kerta, kun EU on ottanut käyttöön uusia niin sanottuja Magnitski-pakotteita, mikä on toki tervetullut askel.

On myös todettu, että Josep Borrellin kommentit Moskovan-vierailunsa julkisen nöyryytyksen jälkeen, jotka korostivat vastakkainasettelua Kremlin kanssa, menevät pidemmälle kuin EU:n edustajien aiemmat lausunnot. Joe Biden on puolestaan todennut selkein sanoin Venäjän olevan maailmanlaajuinen uhka, vaikka Yhdysvaltain asettamat ensimmäiset henkilöpakotteet ovatkin vielä melko lieviä. Lisäpakotteita voi kuitenkin olla tulossa.

Samaan aikaan Saksa ei ole luopunut Nord Stream 2 -hankkeesta, vaikka kaikki tunnustavatkin, että kaasuputki muodostaa uhan sekä EU:lle että Ukrainalle ja että sen käyttöönotto antaa Moskovalle strategisen edun ja lisäresursseja sotilaallisen aggression ja ulkoisen propagandan rahoittamiseksi. Euroopan parlamentti vaati ylivoimaisella ääntenenemmistöllä hankkeen pysäyttämistä. EU:n muut jäsenmaat eivät kuitenkaan ole yhdessä pakottaneet Saksaa tekemään niin, ja monet ovat nyt huolissaan, että Yhdysvallatkin pehmentää pakotteitaan hanketta vastaan.

EU ei myöskään ole ottanut käyttöön mekanismia jäädyttääkseen tai takavarikoidakseen Venäjän oligarkkien ja Putinin sisäpiirin varoja ja omaisuutta, jota varten Navalnyin perustaman Korruption vastaisen säätiön johtaja Vladimir Ashurkov on avuliaasti laatinut yksityiskohtaisen listan. Tähän voidaan lisätä vielä tiettyjen EU-maiden pehmeä suhtautuminen Kremlin rahavirtoihin ja sen ylläpitämien korruptioverkostojen tutkinnan lähes täydellinen puute.

Näin ollen on vaikeaa olla ajattelematta, että ymmärtämättömyys Venäjän muodostaman uhan luonteesta ja siitä, kuinka laajalle Euroopan eliitin keskuuteen Kremlin vaikutusvalta on levittäytynyt, nimenomaan selittää länsimaiden haluttomuutta ryhtyä päättäviin toimiin tuon uhan torjumiseksi.

Miksi olemme niin heikkoja?

Kolme syytä selittää länsimaiden arkailua. Ensimmäinen on eräänlainen henkinen korruptio valtaa lähellä olevissa piireissä tietyissä Euroopan maissa. Tällainen korruptio ei ole aina oikeudellisesti rangaistavaa: työskentely venäläisessä yrityksessä, vaikka olisitkin entinen poliitikko, kuten Gerhard Schröder, ei ole välttämättä laitonta. Maksullinen lobbaustyö Venäjän valtaa lähellä olevien yritysten hyväksi ei ole aina laitonta jos et ole tai et enää ole virassa oleva virkamies. Jopa Ranskan lainsäädännössä rajanveto lobbauksen, konsultoinnin ja vaikutusvallan väärinkäytön välillä on usein vaikeaa.

Useimmissa Euroopan maissa esimerkiksi yksityiset tutkimuskeskukset tai säätiöt voivat myös laillisesti vastaanottaa rahaa ulkomailta ilman, että niitä vaaditaan ilmoittamaan siitä. Samoin vaikka eurooppalaisiin toimittajiin sovelletaan yleensä eettisiä sääntöjä, jotka kieltävät rahan vastaanottamisen paljastamatta sen alkuperää, sääntöjen soveltaminen ei ole aina helppoa.

Toistaiseksi suurin osa EU-maista näyttää kuitenkin olevan haluttomia tiukentamaan lainsäädäntöään, saati vaatimaan täydellistä avoimuutta tai edes tutkimaan tapauksia. Tämä asettaa poliittiset piirit mahdollisesti alttiiksi harvainvaltaisten ulkovaltojen vaikutukselle. Ensisijaisena tavoitteena on siksi oltava korruption vastaisen juridisen arsenaalin vahvistaminen.

Toinen syy länsimaiden arkailuun Venäjän suhteen on valtiojohtajien neuvonantajien tiedon puute Venäjän nykyhallinnon todellisesta luonteesta; Bidenin hallinto on tosin tässä suhteessa merkittävä poikkeus. Tämä synnyttää harhaisia narratiiveja, jotka perustuvat romanttiseen käsitykseen Venäjästä. Nämä käsitykset nojaavat historiaan, maantieteeseen ja kulttuuriin eivätkä selkeään poliittiseen analyysiin.

Ei ole sattumaa, että jotkut "pehmeät" propagandistit kauppaavat näitä iänikuisia geopoliittisia tarinoita perustellakseen jatkuvaa vuoropuhelua ja yhteistyötä Moskovan kanssa. Tämä ymmärryksen puute Venäjän nykyhallinnon luonteesta on johtanut tuhoon tuomittuihin yrityksiin sitoutua uudelleen yhteistyöhön, jonka pääasiallinen seuraus on ollut heikentää, jakaa ja siten uhata vapaata Eurooppaa. Näillä neuvonantajilla ei näytä olevan minkäänlaista kokemusta siitä, miten väärät narratiivit voivat ruokkia propagandaa.

Kolmas syy on, että nykyinen diplomaattinen käytäntö rohkaisee irrottamaan keskustelun aiheet toisistaan. Josep Borrell esimerkiksi saattaa sanoa samassa lauseessa, että voimme olla tiukkoja Venäjää kohtaan ihmisoikeusloukkausten ja sen muodostaman uhan suhteen, mutta jatkaa samalla yhteistyötä esimerkiksi ympäristön ja terveydenhuollon saralla. Tämänkaltainen diskurssi on tuiki tavallista myös suhteissa Kiinaan.

Tällainen puhe tarjoaa kuitenkin aseita propagandaa tottuneesti hyödyntäville diktatuureille. Tällaisen puheen seurauksena Kremlin rikosten merkitys länsimaiden yleisessä mielipiteessä vähenee samalla, kun se asettaa meidät riippuvuussuhteeseen Venäjästä. Toivotaan, että uusi, kahta kauheampi koettelemus ei pakota meitä oppimaan kantapään kautta, vaikkakin aivan liian myöhään.

***

[1] Käännös perustuu Nicolas Tenzerin kolumnin sekä ranskan- että englanninkielisiin versioihin. Alkuperäiset artikkelit julkaistiin The Conversation -verkkolehdessä 3.3.2021 ja 10.3.2021. Käännöksen teki Vapaan Venäjän päätoimittaja Kerkko Paananen.

[2] Vapaa Venäjä käyttää suomeksi virallisesti "Valko-Venäjänä" tunnetusta maasta nimeä Valkorutenia, mikä viittaa historialliseen Rusiin eli Ruteniaan.

#venäjä #länsi #ihmisoikeudet #ukraina #syyria #putin

0 notes

arrhakis · 4 years ago

Video

(via Light In Shadows - Natalya Khusainovna Estemirova (1958 - … | Flickr)

Light In Shadows - Natalya Khusainovna Estemirova by daniel Arrhakis (2020)

Natalya Khusainovna Estemirova (1958 -2009) was a Russian human rights activist and board member of the Russian human rights organization Memorial.

Working for Civil Rights Defenders’ partner, Human Rights Centre Memorial, she investigated cases of grave human rights violations in Chechnya. In 2009 she was murdered. Her death is most likely connected to her human rights work, which many considered put her at risk. Around half of the texts on the Chechen conflict written by the Russian journalist Anna Politkovskaya (also murdered) were based on Natalia’s information.

Natalia Estemirova worked in a risky and dangerous environment but was aware of her enemies:

“We, human rights advocates, are defending human rights and fighting against crimes, while the state fights against us,” she said at the funeral of the human rights lawyer and journalist Stanislav Markelov, who was shot dead while leaving a news conference in Moscow on 19 January 2009.

On 15 July 2009, Natalia Estemirova was kidnapped in the vicinity of her residence in Chechnya’s capital Grozny. She was forced into a white car and driven to Ingushetia by unknown persons. In the afternoon she was found murdered, shot dead with two bullets to the head.

This is my tribute ....

0 notes

kiro-anarka · 5 years ago

Link

El presidente de Chechenia dijo públicamente que alguien tendría que cometer un delito para callar a la periodista Elena Milashina, heredera de Anna Politovskaya. El Gobierno checheno ha cerrado hospitales para no atender a pacientes con COVID-19 y los ha criminalizado equiparándolos a terroristas. Mientras, el presidente de Chechenia acapara los escasos test de detección para él y su entorno. Elena lo ha publicado. Como ha sido censurada, te lo contamos aquí.

La mirada de la periodista Elena Milashina no ha tenido nunca el horizonte en la versión oficial ni en el miedo. Es conocida –y reconocida internacionalmente– por sus reportajes de investigación que han incomodado más de una vez a los Gobiernos checheno y ruso. Ahora no está siendo diferente. Sobre la crisis del COVID-19, Elena escribió ‘Morir de coronavirus es un mal menor’, en el que denuncia el papel de las autoridades chechenas durante la pandemia. Acusa al presidente de negar asistencia médica a los enfermos e imponerles castigos, cerrar hospitales, permitir concentraciones de personas relacionadas con su entorno e incluso le señala por saltarse el confinamiento. Al día siguiente de su publicación online, el reportaje fue censurado y Elena Milashina recibió una amenaza de muerte por parte del presidente de la República de Chechenia –uno de los territorios que forman la Federación Rusa–, Ramzam Kadyrov.

Unas amenazas que, lejos de estar veladas o ampararse en la discreción, se publicaron en Instagram. En un vídeo, Kadyrov afirmaba que los periodistas del diario independiente en el que trabaja Elena eran “marionetas de Occidente” y pedía al presidente ruso, Vladimir Putin, que parase a “esos seres no humanos que escriben y provocan al pueblo”. De no hacerlo, Kadyrov aseguraba que alguien de Chechenia tendría que cometer un delito para silenciar a la periodista.

La actitud mostrada por las autoridades rusas, que quitaron hierro a las amenazas y retiraron la publicación por orden de la Fiscalía General, es motivo de preocupación para Amnistía Internacional. Esta organización cree que Milashina corre un “grave peligro” y exige medidas de protección por parte de Rusia. Una demanda a la que se ha sumado, entre otros, Reporteros sin fronteras y 100 personalidades rusas relacionadas con el arte, la ciencia y el activismo, que han firmado una carta conjunta.

¿Qué contaba el reportaje censurado?

“Personas sometidas a cuarentena o 'autoaislamiento' forzoso dijeron que en modo alguno informarían por voluntad propia a las autoridades de fiebre, tos u otros síntomas. La razón es simple: Kadyrov [el presidente checheno] ha equiparado públicamente con terroristas a las personas infectadas con COVID-19 y ha pedido que se tomen medidas adecuadas contra ellas… Por eso los hermanos Garayev, que estaban próximos a las autoridades, no informaron de su enfermedad y guardaron silencio incluso después de la muerte de uno de ellos. La población chechena prefiere optar por el mal menor: la muerte por coronavirus”, escribió Elena.

La periodista reconstruye los hechos en torno al fallecimiento del patriarca de la familia Garayev, posiblemente por COVID-19, y cómo las autoridades permitieron celebrar un funeral multitudinario por ser una persona importante en la Junta Directiva Espiritual de los Musulmanes y un hombre leal al presidente Kadyrov, que era además buen amigo de su padre. Según las investigaciones de Elena, alrededor de 500 personas acudieron a ese funeral. Las autoridades aseguran que se tomaron todas las medidas de seguridad. Sin embargo, se supo que varias personas que asistieron presentaron síntomas días despu��s, incluidos familiares cercanos del difunto. Elena afirma que a uno de ellos se le negó asistencia sanitaria porque se había decretado el cierre de algunos hospitales.

“Abdulla Garayev temía que sin ayuda médica pudiera terminar como su hermano Ahmad [la persona fallecida a quien se le hizo el funeral], así que se dirigió al hospital de distrito de Shali Central por sus propios medios. Sin embargo, lo interceptaron cuando se acercaba al hospital. El máximo mandatario de Chechenia lo reprendió públicamente por su ‘comportamiento irresponsable’: [Abdulla Garayev] se subió al auto y se dirigió al hospital. Si hubiera entrado [en el hospital], quién sabe a cuántos trabajadores médicos podría haber infectado. Menos mal que nos enteramos y lo interceptamos’. Lo cierto es que en ese momento estaban cerradas por cuarentena todas las instalaciones médicas en varios distritos de Chechenia, incluidos los hospitales del distrito central, los centros médicos policlínicos e incluso los puestos feldsher que prestan atención primaria urgente”, aseguraba su reportaje de investigación.

Elena Milashina deja en evidencia, con fechas y datos, la falta de transparencia del Gobierno de Kadyrov en su gestión de la pandemia y las dudosas estadísticas oficiales, pero también el comportamiento personal del presidente. “El coronavirus ha paralizado a toda la población de la república, excepto a su máximo mandatario. Kadyrov no sólo celebra a diario reuniones con el Grupo de Trabajo encabezado formalmente por Magomed Daudov, sino que lleva una vida plena y activa. Viaja a las zonas más remotas de Chechenia, por ejemplo, para liberar en espacios naturales ejemplares de cabra montés criados en cautividad. Mientras la población de Chechenia intenta salir adelante con la ayuda humanitaria distribuida por la Fundación Kadyrov, Ramzan Kadyrov celebra fiestas con barbacoa fuera de su residencia en plena montaña.

Mientras prohíbe que la gente rece y cierra las mezquitas, Kadyrov, junto con numerosos acompañantes, acude durante el día a su mezquita privada y ora con personas mayores en santuarios (ziyarats) de toda Chechenia por la noche. Mientras se prohíbe a la gente salir de sus casas y poblaciones, Kadyrov circula en automóvil por las calles desiertas de Grozni. Se detiene a hablar con los policías que atrapan a infractores ocasionales y disfruta reprendiendo largo y tendido a quienes osan incumplir las normas de la cuarentena. Se sigue llevando a su residencia a ciudadanos chechenos detenidos ilícitamente por comportamiento indebido”.

“La gente me escribe: ‘¿Por qué no respeta las normas [de la cuarentena]?’. Y respondió con franqueza: “Nos hacen pruebas dos veces al día, por la mañana y por la noche, nos sometemos a revisiones, y [solo] después de eso venimos aquí a reunirnos. Todos nos sometemos a pruebas”. Así pues, Kadyrov, los miembros de su Grupo de Trabajo sobre el Coronavirus, su destacamento de seguridad, sus familiares, sus periodistas y —podemos afirmar sin temor a equivocarnos— todas las personas con las que mantiene contacto a lo largo del día se someten regularmente a pruebas para detectar el coronavirus. Esto significa decenas de pruebas, por no decir centenares. Se supone que estas pruebas se incluyen en las estadísticas de Rospotrebnadzor sobre Chechenia. Sin embargo, solo se hacen pruebas a entre 100 y 200 personas al día en Chechenia (cada persona se somete a dos pruebas), lo que plantea la siguiente pregunta: ¿hace Chechenia pruebas a alguien que no sea Kadyrov y su círculo?”, se cuestiona Elena.

Actuar para que la historia no se repita

Elena Milashina ha seguido de los pasos de su mentora, Anna Politkovskaya, famosa por sus reportajes de denuncia sobre la corrupción y las violaciones de derechos humanos en Chechenia y otras regiones. Anna, al igual que Elena, trabajaba para el diario independiente Novaya Gazeta –uno de los pocos que se mantienen críticos con el Kremlin a pesar de los recortes contra la libertad de prensa de Putin– fue asesinada en 2006 en el ascensor de su casa. Había denunciado los abusos de los hombres más poderosos de Rusia, incluido su presidente. El nombre de Anna Politovskaya quedaba escrito así en una larga lista de periodistas rusos víctimas de crímenes, a la que se añadiría el de la conocida Natalia Estemirova tres años después. Cinco hombres fueron condenados, tras ocho años de lucha, por matar a Politovskaya. Pero la autoría intelectual quedó siempre en duda. Sus compañeros de profesión y otros colectivos sociales apuntaban con el dedo directamente a las autoridades. La justicia rusa, más muda que ciega, no ahondó.

La pericia y la determinación de Elena recuerda a Anna. También lo que simbolizan: la voz de la gente, el contrapoder, la valentía. Rusia es un escenario difícil para informadores e informadoras independientes. En concreto, Chechenia queda calificada como “un verdadero agujero negro de la información” en el último informe de Reporteros Sin Fronteras y cuyo presidente figura en la lista de depredadores de la libertad de prensa. Por eso, no es de extrañar que las amenazas hacia Elena Milashina no sean una novedad. El pasado mes de febrero, tanto ella como la abogada Marina Dubrovina fueron golpeadas en Grozni, la capital, por un grupo de hombres. Un suceso que no pudo ser investigado porque desaparecieron todas las pruebas técnicas, a pesar de haberse cometido dentro de un hotel con cámaras de vigilancia. Incluso, ya en 2017, tuvo que exiliarse tras destapar la persecución homófoba de las autoridades chechenas, que incluían secuestros, torturas y homicidios.

La visibilidad que ha ido ganando con sus investigaciones periodísticas puede ayudar a Elena si quienes leéis esto actuáis. Amnistía Internacional propone una movilización a través del correo electrónico, para enviar a las autoridades miles de emails. También, a través de Twitter, bajo el hashtag #LaValentíaSeLlamaElena, que llegue a @EmbajadaRusaES, @KremlinRUS y @novaya_gazeta.

#vladimir putin

0 notes

toldnews-blog · 6 years ago

Photo

New Post has been published on https://toldnews.com/world/russia-human-rights-chechnya-court-jails-memorial-activist/

Russia human rights: Chechnya court jails Memorial activist

Image copyright AFP/Getty Images

Image caption Oyub Titiev says his case was “fabricated”

A court in Russia’s Chechnya republic has sentenced a prominent rights activist to four years in jail for possessing illegal drugs.

Oyub Titiev, who heads the regional branch of rights group Memorial, said the case was “politically motivated”.

Amnesty International said the court verdict was “an affront” to justice.

In recent years, Memorial has investigated alleged abuse by Chechen authorities, including kidnappings, torture and the persecution of gay men.

Chechen authorities have repeatedly denied the allegations.

Media playback is unsupported on your device

Media captionChechen leader Ramzan Kadyrov is questioned by Sarah Rainsford on the region’s human rights record

Memorial is the last rights group to have a presence in the North Caucasus republic run by authoritarian leader Ramzan Kadyrov.

Oyub Titiev’s predecessor at Memorial, Natalia Estemirova, was abducted and killed in 2009.

Killer of Natalia Estemirova ‘on wanted list’

What did the court rule?

The court in the town of Shali, north-east of the capital Grozny, sentenced Titiev, aged 61, after the judge took nearly nine hours to read out her verdict.

The courtroom was packed with reporters and diplomats, as well as relatives and neighbours of the activist.

The judge said she had agreed with the demands of prosecutors, sentencing Titiev to four years in prison.

How did Titiev react?

The activist denied the charges, saying they were trumped up.

Titiev was arrested in January 2018 after police stopped his car to check documents.

The police said cannabis had been found in his car – he said the drugs had been planted.

After the verdict, Titiev said the authorities “fabricated the criminal case”.

What about international reaction?

In a statement, Amnesty International said: “The four-year prison sentence slapped on Oyub Titiev is an affront to human rights, reason, and justice.

“By pronouncing him guilty, despite all the evidence to the contrary, the court has demonstrated how deeply flawed the Russian justice system is.

“The court has revealed itself to be little more than a tool that the regional authorities have used to silence one of the last human rights defenders working in Chechnya.

The Council of Europe Commissioner for Human Rights, Dunja Mijatovic, said: “The conviction of Oyub Titiev is but the latest example of the hostile and dangerous environment in which human rights defenders operate in the Chechen Republic.”

0 notes

sauolasa · 6 years ago

Text

A 10 anni dall'omicidio di Natalia Estemirova, Amnesty chiede nuovbe indagini

Natalya Estemirova era una giornalista e attivista cecena dei diritti umani. È stata assassinata il 15 luglio del 2009. Quattro uomini l’hanno rapita nel suo appartamento a Grozny, e qualche ora più tardi il suo corpo è stato ritrovato crivellato da colpi di arma da fuoco

#A 10 anni dall'omicidio di Natalia Estemirova #Amnesty chiede nuovbe indagini News | Euronews RSS

0 notes

ericfruits · 7 years ago

Text

Chechnya moves to silence Oyub Titiev, a courageous critic

OYUB TITIEV suspected the day would come. As head of the Chechen branch of Memorial, a Russian human-rights group, his activities angered the region’s authorities. His predecessor, Natalia Estemirova, was kidnapped and murdered in 2009. No-one has been punished for the crime. Mr Titiev (pictured) received death threats himself. He warned friends and colleagues that he could be arrested any time. “They’ll plant drugs,” he told a friend.

Mr Titiev’s fears were justified. On January 9th Chechen police arrested him, claiming to have found some 180 grams of marijuana in a plastic bag inside his car. He was charged with drug possession and faces up to ten years in prison. Mr Titiev reported that officers threatened reprisals against his family if he did not plead guilty. The arrest looks like an attempt to force Memorial to cease its work in the region, where it has long documented torture and disappearances. On January 17th the Memorial office in neighbouring Ingushetia was burned down.

Upgrade your inbox

Receive our Daily Dispatch and Editors' Picks newsletters.

The Chechen authorities have a history of using fabricated drug cases to deal with critics. Ruslan Kataev, another human-rights activist, was arrested on drug charges in 2014, and released only late last year. Some two years later, Zhalaudi Geriev, an independent journalist, was sentenced on similar grounds; he remains behind bars. Both men were tortured in custody, says Human Rights Watch. The charges against Mr Titiev would be comical were they not so sinister. Friends and colleagues note that the 60-year-old Mr Titiev, a devout Muslim, neither drank nor smoked and began most days by running.

Russia’s federal authorities have limited influence over Chechnya’s internal affairs. The Kremlin depends on the Chechen leader, Ramzan Kadyrov, to preserve stability in the turbulent republic. Mr Kadyrov, in turn, is allowed to run the republic as a private fiefdom, with his own army.

Mr Kadyrov has been the target of particular criticism in the West for alleged human-rights abuses. He was recently added to America’s “Magnitsky List” in connection with his alleged involvement “in disappearances and extrajudicial killings”, including an anti-gay purge that swept the republic in early 2017. That led to Mr Kadyrov being banned from Western social networks such as Facebook and Instagram, which he used to communicate with millions of followers. The ban greatly irritated the Chechen leadership. The speaker of parliament, Magomed Daudov, described human-rights activists as “enemies” with “foreign bosses” and added: “If only Russia hadn’t had a moratorium [on the death penalty], we could’ve just bid these enemies of the people ‘salaam alaikum’ and been done with them.”

This article appeared in the Europe section of the print edition under the headline "Pot shots"

http://ift.tt/2mNQzFZ

#IFTTT #Feedly

0 notes

noticiasq · 5 years ago

Text

La periodista rusa Milashina, quien denunció la purga gay chechena, atacó a Grozny

Nueva Noticia publicada en https://noticiasq.com/la-periodista-rusa-milashina-quien-denuncio-la-purga-gay-chechena-ataco-a-grozny/

La periodista rusa Milashina, quien denunció la purga gay chechena, atacó a Grozny

Un conocido periodista ruso y un abogado describieron haber sido golpeados por una pandilla en un hotel en la capital chechena, Grozny. Yelena Milashina, quien denunció el secuestro y tortura de hombres gay chechenos, estuvo en Grozny con Marina Dubrovina para el juicio de un blogger local. Dijo que la pareja fue atacada por una pandilla de hombres y mujeres en el vestíbulo del hotel Kontinent. La policía estaba investigando el accidente, dijo el consejo local de derechos humanos. En su declaración a la policía, publicada por Milashina en Facebook, la periodista dijo que vio el ataque relacionado con su trabajo profesional, ya que había sido amenazado anteriormente por las autoridades chechenas y por el presidente checheno Ramzan Kadyrov. «Fue coordinado, orquestado», dijo a BBC Russian el viernes. «Eran matones, provocadores; las mujeres delincuentes llevaron a cabo este ataque punitivo. Eran mujeres jóvenes, niñas y hombres cercanos y que les daban instrucciones». La pareja fue tratada brevemente en el hospital y denunció el incidente a las autoridades chechenas. Sucedió justo antes de la medianoche del jueves y fue atacado por los atacantes, dijo el periódico. Milashina le dijo a la policía que ella y la Sra. Dubrovina regresaban de un bar al otro lado de la calle del hotel cuando vieron a más de 15 personas en el vestíbulo, incluido un hombre con una cámara.

La reproducción de medios no es compatible con su dispositivo

El líder checheno Ramzan Kadyrov fue interrogado por la BBC Sarah Rainsford sobre el historial de derechos humanos de la región

Mientras la pareja esperaba desde el ascensor, algunos miembros del grupo se les acercaron y una de las mujeres las acusó de haber venido a «defender a los wahabíes». «Una segunda mujer me preguntó a quién habíamos venido a defender. No tuve oportunidad de responder antes de que me golpeara en la cara. «Después de eso, toda la multitud comenzó a golpearnos a mí ya Marina Dubrovina; nos agarraron por el cuello y la cabeza, nos arrojaron al suelo, nos golpearon la cabeza contra el suelo de mármol con gran fuerza, lo que me dejó magullado». y heridas. Luego me patearon en el estómago y me rasgaron el pelo «. Activistas de derechos humanos y la organización de monitoreo de la OSCE pidieron rápidamente a las autoridades que investiguen el ataque.

El presidente Kadyrov ha gobernado la república chechena de Rusia durante 13 años y es visto como un fiel aliado del presidente Vladimir Putin, pero ha sido acusado por los grupos de derechos humanos de abusos graves, incluido el secuestro y la tortura de opositores y hombres. Gay. «Todos los que defienden grupos de derechos humanos y gays que supuestamente tenemos en la república chechena son agentes extranjeros», dijo Sarah Rainsford a la BBC en 2018. Yelena Milashina y un colega informaron en 2017 sobre una campaña para secuestrar, torturar y matar hombres homosexuales en Chechenia. Tuvo que abandonar Rusia durante varios meses en respuesta a amenazas de muerte. Incluso su periódico estaba bajo amenaza. Periodistas rusos y activistas de derechos humanos han sido asesinados en los últimos años por su trabajo en Chechenia. Natalia Estemirova, quien documentó el abuso de civiles por parte de milicias chechenas respaldadas por el gobierno, fue asesinada en Grozny en 2009. Era amiga íntima de Anna Politkovskaya, una periodista de investigación de Novaya Gazeta, asesinada en 2006 en su edificio de apartamentos en Moscú. Cubrió los horrores de la segunda guerra chechena en 1999 y trató de exponer las violaciones de los derechos humanos durante el conflicto.

Puedes leer el articulo completo (en ingles) Aquí

0 notes

courtneytincher · 6 years ago

Text

A Battered Professor Leads Moscow’s Growing Grassroots Protests Against Put

HandoutMOSCOW—Yulia Galyamina’s unraveling life illustrates all too well the risks of opposition politics in Russia, even on a local level. Police broke her teeth and jaw and gave her a serious concussion in 2017 when she was caught in a violent street protest. She has suffered from pain in her jaw ever since. Undaunted, Galyamina struggled this summer to take part in a Moscow City Council election scheduled for September. On Tuesday she called The Daily Beast on the phone from a police van driving her away from the Russian capital to jail in the provincial town of Mozhaisk. Galyamina is a 46-year-old linguistics professor at a prestigious university here and on the phone she sounded almost as if she were lecturing students about the dying Ketsky language. But clearly she had a message she wanted to get out.Go Inside Moscow’s Poisonous History of Covert Assassinations“I have a few minutes left before they take my phone away and cut me off from all communication with my supporters,” she said.Earlier in the day, a court arrested her and eight other key opposition leaders for calling on protesters to stage a rally in downtown Moscow without government authorization. To support the verdict, the judge read aloud a dozen or so of Galyamina’s Facebook posts about opposition demands to allow independent candidates, including herself, to run in September. Now from the van she told The Daily Beast, “Putin and [Moscow Mayor Sergey] Sobyanin must be afraid of responsible citizens and I am not surprised to get arrested—I always knew that criminal prosecution would be the price for my opposition activity.”Putin’s Russia has seen many courageous women fighting against injustice. But instead of embracing their constructive criticism, the Kremlin chose to silence them with police clubs and prison bars. There have also been several brilliant women, including journalist Anna Politkovskaya and activist Natalia Estemirova, who fell victim to assassins. But more women join the demonstrations. Last weekend, for instance, a 17-year-old protester named Olga Misik sat cross-legged in the street and read articles from the Russian Constitution to riot cops arrayed around her about “the right to assemble peacefully, without weapons, hold rallies, meetings, demonstrations and marches.” The image already is an icon of protest.Alexei Navalny ‘Poisoning’ Comes at a Critical Moment in Moscow ProtestsTwo years ago I visited Galyamina at the Botkin Hospital in Moscow, where she was recovering from a concussion. She had severe headaches after a Moscow OMON (Special Police) cop smashed her face. Then, too, it was striking to see pale Galyamina on the phone from her hospital bed, calling for her supporters to come out to the next rally. At the time, crowds of demonstrators had turned out in the center of Moscow’s to fight against the city hall’s renovation plan for the displacement of residents from hundreds of apartment blocks slated for demolition. People did not want to move from the central districts to the outskirts of the capital.Handout“Factories closed, leaving millions without jobs—but at least people had their apartments, their property,” Galyamina told me at the hospital in 2017. “The new law allows the state to deprive thousands of Moscow families of their beloved apartments and move them to wherever officials want.”Last year Galyamina won a seat in the Moscow municipal elections. Residents of Temiryazevsky region, where she sat on the district council, know their candidate well. She led her electorate in battles about fundamental causes in local politics like saving Dubki Park from development and demanding garbage recycling. She was building her political platform on that public support to run for the Moscow City Duma, a regional parliament, in September this year. “We spent last month collecting almost 4,000 signatures from Yulia’s supporters but authorities rejected hundreds of real voters to ban her from running for the election,” Nikolay Kosyan, one of Galyamina’s supporters, said. Kosyan was angry, as are many young activists protesting in the streets in support of the arrested leaders. “When the mayoral office realized that we had actually collected real signatures and not fake ones, they still decided to shut her up in fear of her powerful spirit.”On Saturday Galyamina became a hero for thousands of protesters. Facing rows of National Guard riot police, she said: “You are working for a fascist power, for those who rule for money, not for your sake,” she told men covered in body armor. “The men in power grow fat, while you work for kopecks [pennies]. You beat women, you beat sick people. Do you realize what you are doing?” Galyamina continued in a lecturing tone while the police looked like mischievous, slightly terrified students. (Video here in Russian.)Galyamina was wearing her usual red dress and a white jacket and was holding a little Russian flag in her hands. “I am a woman, I feel ashamed of you, strong men, who beat ordinary people—these people came out to the streets, because they strive to have independent institutes of power, which would not rob people like you,” the deputy continued. Ten minutes later two policemen grabbed her, twisted her arms behind her back, and dragged her away from the rally. Back in 2013, the Russian opposition leader Aleksey Navalny won 27 percent in a mayoral election in Moscow, even without access to state television channels, coming in second after the incumbent from the ruling United Russia party, Sergei Sobyanin. This time, apparently, Sobyanin wants to avoid the mistake of allowing a strong opposition showing. Nine key candidates for September election are currently behind bars. So is Navalny.Galyamina had been playing by the rules. She collected the necessary number of signatures in her support but authorities turned her candidacy down, claiming signatures were falsified. Police detained up to 1,400 protesters on Saturday, Russian courts opened 200 legal cases against the opposition.“She is stubborn and she is good at creating responsible communities in Moscow,” her friend Denis Bilunov, a political scientist, told The Daily Beast. “The Kremlin is scared of Galyamina.”Read more at The Daily Beast.Get our top stories in your inbox every day. Sign up now!Daily Beast Membership: Beast Inside goes deeper on the stories that matter to you. Learn more.

from Yahoo News - Latest News & Headlines

August 02, 2019 at 10:22AM via IFTTT

#Yahoo News - Latest News & Headlines

0 notes

ciscaucasia · 6 years ago

Link

#Google News #North Caucasus #English

0 notes

todaynewsstories · 6 years ago

Text

Vaclav Havel Prize goes to jailed Russian activist | News | DW

The sixth annual Vaclav Havel Human Rights Prize was awarded to Chechen activist Oyub Titiev on Monday. The prize was handed out in absentia by the Parliamentary Assembly of the Council of Europe (PACE), as Titiev has been imprisoned since January.

The 61-year-old is the head of the Memorial Human Rights Center in Grozny, the capital of Chechnya. Memorial is the last influential human rights organization still active in the troubled North Caucasus republic. It has offices throughout the Russian Federation, and works to document the historical wrongs of the Soviet Union, as well as to monitor rights abuses in modern Russia and former Soviet states.

Natalia Estemirova, Titiev’s predecessor, was murdered in 2009. Since then, PACE wrote on its website, he “has made a widely-recognized contribution to the defense of human rights in the region by reporting on abuses by the local authorities.”

Read more: Russian watchdog Memorial hit by arson attack near Chechnya

Politically motivated arrest

In a message from Titiev read out by the chairman of Memorial’s board, Aleksandr Cherkasov, the activist said he was convinced that “this work to protect human rights in Chechnya and Russia must continue and international solidarity can help us.”

Titiev was arrested for drug possession on January 9 after police said they found marijuana in his car during a routine check. In the statement, he denied the allegation and accused the officer of planting the drugs in his car. The trial against him began in July. If convicted, he faces up to 10 years in prison.

In an interview with DW, Cherkasov described the court case as a farce. “We see dozens of witnesses, repeating rehearsed lines one after the other,” he said. “You can see how uncomfortable they are, or they fervently invent their own lies — that is what is supposed to serve as truth in this trial.”

Other activists and opposition politicians from within Russia, as well as international NGOs like Human Rights Watch and Amnesty International, have criticized Titiev’s detention as politically motivated. In a letter to Russian President Vladimir Putin in May, dozens of Russian journalists and human rights campaigners demanded that the trial take place in a different region. But that plea has gone unanswered.

Read more: ‘Russia’s civil society is being destroyed’

‘Keep up the good work’

After the death of former Memorial head Estemirova, Titiev was particularly careful. He began collecting and systematizing reports of kidnappings, torture, illegal arrests and killings in Chechnya, but didn’t publish them under his own name. This way journalists and activists in Moscow could use his material, do their own research and provide help to those being persecuted.

Read more: Russian court slams Kremlin bid to close Memorial human rights group

“We are fully aware of the difficulties that Mr Titiev and his colleagues face. This prize is a recognition of the work he and Memorial are doing,” PACE President Liliane Maury Pasquier said.

“It is also a message to all those who work in this region to affirm the principles of the rule of law and human rights. Keep up the good work, you can count on our support,” she added.

The award, including €60,000 ($69,000) in prize money, was accepted by a representative. Last year it went to jailed Turkish judicial official Murat Arslan.

Every evening at 1830 UTC, DW’s editors send out a selection of the day’s hard news and quality feature journalism. You can sign up to receive it directly here.

The post Vaclav Havel Prize goes to jailed Russian activist | News | DW appeared first on Today News Stories.

from WordPress https://ift.tt/2RCLWwe via IFTTT

#IFTTT #WordPress

0 notes