#Kooll | Explore Tumblr posts and blogs

kapitaali · 25 days ago

Photo

Tieteellisestä konsensuksesta, Eugyppiuksen haastattelu

1. Ohjelmamme teeman mukaisesti, mitä pidät pandemian aikana vallinneen harhakäsityksen haitallisimpina ilmenemismuotoina?

”Illusorinen konsensus” on mielenkiintoinen käsite, en ole koskaan aiemmin ajatellut ilmiötä juuri näillä termeillä. Meitä hallitsevat monilla aloilla yhä useammin ihmiset, jotka esiintyvät asiantuntijoina ja joiden mielipiteet muka suuremman oppineisuutensa ja tietämyksensä vuoksi estävät julkisen keskustelun ja kaiken mahdollisen eriävän mielipiteen. Tätä me pohjimmiltaan tarkoitamme, kun puhumme ”teknokratiasta”. Tämän näkemyksen ongelmat ovat kaksijakoiset: Ensinnäkin se perustuu eräänlaiseen fabulistiseen käsitykseen yhtenäisestä, oraakkelimaisesta tieteestä, joka antaa aina ja kaikkialla yksiselitteisiä vastauksia poliittisiin kysymyksiin. Toiseksi, jotta tämä taru tieteestä säilyisi, teknokraattien on itse esitettävä yhtenäinen rintama. Teknokraattien sisällä esiintyvät eriävät mielipiteet heikentävät sen omaa mytologiaa ja heikentävät sen poliittista valtaa.

Pandemia-aikakauden teknokratia osoittautui huolestuttavan kyvykkääksi luomaan ja käyttämään väärää konsensusta monilla aloilla. Kolmella alalla oli mielestäni enemmän merkitystä kuin muilla. Viruksen alkuperästä käydyssä keskustelussa pieni ryhmä Anthony Faucin ja Jeremy Farrarin koolle kutsumia, kompromisseja tekeviä virologeja onnistui luomaan illuusion yhtenäisestä asiantuntijalausunnosta SARS-2:n luonnollisesta alkuperästä vain muutamassa viikossa helmikuussa 2020. Paljon hajanaisemmassa prosessissa, jossa Kiinan hallituksen virkamiehillä, WHO:lla ja Neil Fergusonin ympärillä toimineella Imperial Collegen ryhmällä oli ratkaiseva rooli, pandemian torjunta esitti joukkotorjunnan tieteellisesti hyväksyttävänä strategiana, vaikka siitä ei ollut mitään näyttöä ja vaikka se oli ristiriidassa vuosikymmeniä kestäneen sisäisen suunnittelun kanssa. Yhtä hajanaisella tavalla poliitikot ja kansanterveysviranomaiset eri puolilla länttä väittivät yhdessä, että rokotteet pysäyttäisivät viruksen leviämisen ja mahdollisesti jopa hävittäisivät SARS-2:n ihmisistä — jälleen kerran ilman mitään syytä uskoa, että tämä olisi edes mahdollista, ja ilman monia syitä epäillä, etteivätkö rokotteet voisi toimia tällä tavoin.

Kussakin näistä tapauksista väärä konsensus syntyi huolestuttavan nopeasti ja osoittautui huomattavan vastustuskykyiseksi todisteiden väärentämiselle – se hajosi vasta sen jälkeen, kun virushysteriaa oli mahdotonta ylläpitää ja poliittinen mielenkiinto näihin keskusteluihin haihtui.

2. Koska toimipaikkasi on Saksassa, mikä oli ainutlaatuista maassanne Covidiin reagoimisessa verrattuna muihin maihin?

Vaikka tämä on nopeasti muuttumassa, Saksan poliittinen kulttuuri on tyypillisesti vähemmän voimakkaasti polarisoitunut kuin eräissä muissa maissa ja perustuu enemmän puoluerajat ylittäviin konsensuskantoihin (vaikka ne ovatkin teoreettisia). Koko pandemian ajan kaikki valtavirran poliitikot kannattivat hillintää, ja ainoa merkittävä vastustaja oli Alternative für Deutschland -puolue, jota valtaapitävät pilkkasivat äärioikeistopopulisteiksi ja sulkivat sen vuoksi pois hallituskoalitioista. Keskustaoikeistolainen CDU Angela Merkelin johdolla nousi joukkotuhojen hillitsemisen ja joukkorokotusten veturiksi, mikä johtui osittain Merkelin henkilökohtaisesta pelosta virusta kohtaan, mutta mielestäni myös siitä, että CDU:n ikääntyvät äänestäjät olivat alttiimpia valtion tiedotusvälineiden levittämälle viruksen kauhupropagandalle.

Toisaalta tämä teki pandemiapolitiikkojen vastustamisesta sosiaalisesti ja kulttuurisesti erityisen vaarallista — se oli suurin piirtein sama asia kuin itsensä paljastaminen rasistiksi. Tämä jäykkä yhteiskunnallinen yksimielisyys hälveni pandemian kuluessa, mutta se oli edelleen varsin pelottava koko ensimmäisen Omicron-aallon alkuvaiheen ajan. Toisaalta, koska hygieniatyranniasta ei koskaan keskusteltu kotimaassa, rokotusten ja naamioinnin kaltaiset asiat eivät koskaan saaneet sellaista poliittista signaalivoimaa kuin joissain muissa paikoissa, kuten Yhdysvalloissa. Kummallista kyllä, saksalaiset kokonaisuudessaan ovat luultavasti vähemmän radikalisoituneita Covid-asioissa kuin monet edistysmieliset amerikkalaiset, jotka henkilökohtaisesti samaistuivat maskivelvoitteiden ja loputtoman ikuisen buusterirokotekierteen kaltaisiin asioihin.

3. Mitä mieltä olet äskettäisistä FOIA-sähköpostiviesteistä, joista käy ilmi Covidin ylätason toimijoiden välinen poikkeuksellinen yhteydenpito?

Näitä julkaisuja on ollut viime aikoina paljon, erityisesti Saksassa, enkä ole varma, olenko pysynyt viimeisimpien amerikkalaisten uutisten perässä. Jos tarkoitat uusia paljastuksia, jotka koskevat Faucin neuvonantajan David Morensin pyrkimyksiä piilottaa arkaluonteinen viestintä mahdollisilta FOIA-pyynnöiltä, voin sanoa, että on vähintäänkin mielenkiintoista, että hänen väistelyt alkoivat näin aikaisin, heinäkuussa 2020. Yleisesti ottaen olen pitänyt asiakirjojen julkistamista sekä Saksassa että Amerikassa pandemiaa koskevien teesieni kannalta hyvänä. Ne osoittavat, että Kiina (WHO:n kautta) oli jo varhaisessa vaiheessa ratkaisevassa asemassa vakiinnuttamassa joukkotuhoa länsimaiden ensisijaiseksi pandemiavasteeksi, että suhteellisen pienten toimijaryhmien väliset epäviralliset suhteet olivat tärkeitä, kun tehtiin ratkaisevia päätöksiä, jotka poliittinen puoli levitti sitten nopeasti kansallisiin kansanterveysbyrokratioihimme, ja että arvokkaat ”tieteen” avatarimme käyttäytyivät suhteellisen manipuloivasti. Näistä paljastuksista on jatkuvasti puuttunut viittaus siihen, että pandemiaan reagoiminen olisi heijastanut Maailman talousfoorumin tai jonkin muun koordinoivan kansainvälisen instituution tai lobbaajaryhmän keskeistä kansainvälistä salaliittoa. Mielestäni on parasta ajatella länsimaisia valtioita hallinnoivia hallintobyrokratioita konsensuksen tuottamis- ja levittämiskoneina, joista on tullut erittäin hyviä esittämään yhtenäistä rintamaa kotimaassa ja myös määräämään hyvin yhtenäistä politiikkaa rajojen yli.

4. WHO:n pandemiasopimusta koskevat suunnitelmat ovat kaatuneet. Oletteko tyytyväinen?

Kyllä, olen iloinen, vaikka epäsuosittu mielipiteeni onkin, että monet vaihtoehtoisen covidnarratiivin piirissä ovat liioitelleet suuresti WHO:n sopimuksen ja myös kansainvälisiin terveyssääntöihin ehdotettujen (mahdollisesti merkittävämpien) muutosten merkitystä. Jos lukijanne ovat kiinnostuneita, kirjoitin kaksi pitkää viestiä molempiin välineisiin ehdotetuista parannuksista:

WHO esitetään usein roistomaisena kansainvälisenä virastona, joka pyrkii maailman herruuteen, vaikka itse asiassa se on raskas byrokratia, joka on Maailman terveyskokouksen jäsenvaltioiden orjuuttama. Tämä ei tarkoita sitä, ettei WHO:lla olisi lainkaan toimivaltaa, vaan pikemminkin sitä, että sen pyrkimykset ovat sen oman sisäisen, alati kiihtyvän byrokraattisen vauhdin ja niiden asioiden epäpyhä summa, joita 194 WHA:n jäsentä haluavat. Minusta sopimusehdotus oli eri versioissaan pitkälti banaali ja usein epämääräisesti muotoiltu asiakirja, joka oli täynnä byrokraattisia määräyksiä, joilla pyrittiin ennen kaikkea heikentämään immateriaalioikeuksia rikkaammissa maissa, jotta lääkkeitä olisi saatavilla enemmän ja halvemmalla kehitysmaissa. Tämän hankkeen aiheuttamat puuttumiset kansalliseen suvereniteettiin ovat mielestäni tärkein syy siihen, ettei tämä asia mennyt mihinkään. Monet ennustivat todellakin tämän lopputuloksen.

Silti on hyvä, että se kariutui, koska nämä ehdotukset sisälsivät joukon pehmeitä autoritaarisia toimenpiteitä, jotka eivät ennakoineet meille mitään hyvää, ja myös siksi, että kariutuminen itsessään osoittaa, miten epäonnistunut pandemiareaktio todella oli ja miten se on onnistunut pikemminkin jakamaan kuin yhdistämään kansainvälisen pandemiatutkimuslaitoksen.

5. Mikä on mielestäsi pandemian suurin anti? Jos emme ota opiksemme siitä, mitä teimme väärin, olemme tuomittuja epäonnistumaan uudelleen.

Suurin johtopäätökseni on jokseenkin masentava, koska en ole varma, voimmeko tehdä asialle paljon mitään, ainakaan välittömästi. Pandemia osoitti ennen kaikkea sen, miten meitä hallitsevat monimutkaiset byrokraattiset järjestelmät, joita on hyvin vaikea ymmärtää ulkopuolelta, jotka eivät oikeastaan ole minkään tiukan poliittisen kontrollin alaisia ja jotka käyttäytyvät yhä useammin radikaalisti ja arvaamattomasti. Nämä järjestelmät eivät ole mitään uutta. Ne ovat syntyneet valtion luonteessa tapahtuneiden massiivisten muutosten seurauksena, jotka ovat jatkuneet siitä lähtien, kun teollistumisen loppuvaiheet synnyttivät massayhteiskunnan. Pandemia oli vain ensimmäinen hetki, jolloin nämä mielettömän monimutkaiset järjestelmät tekivät massiivisen ja avoimen virheen ja vaikuttivat julkiseen elämään valtavasti tavalla, jollaista ei ole nähty sitten toisen maailmansodan. Ainakin sota oli vakava tapahtuma; reaktiomme Covidiin oli suurelta osin tarpeeton, koska se oli vastaus virukseen, joka ei useimmille ihmisille ollut koskaan kovin vaarallinen, ja kaikki tekemämme toimet olivat sekoitus vastatuotannollista ja ilmeisen tehotonta.

Jos otetaan jokin tietty vastenmielinen pandemiapolitiikka — vaikkapa maskipakko — ja jäljitetään sen syntyä sen synnyn kautta, kun sen synnyttäneiden tilapäisten neuvoa-antavien ryhmien, tiedekomiteoiden, valtion virastojen ja poliittisten päättäjien huimaava joukko on saanut sen aikaan, jäämme täysin neuvottomiksi siinä, miten tämä hulluus voitaisiin estää tulevaisuudessa. Pääsyyllinen näyttää olevan valtiovallan luonteen rappeutuminen; monien sukupolvien ajan tämä valta on vuotanut ulospäin ja alaspäin, poliittisesta kädestä monenlaisiin lobbaustoimiin, akateemisiin elimiin, urakoitsijoihin ja yrityksiin ja jopa valtioon rajoittuviin journalistisiin yrityksiin, kuten julkisiin tiedotusvälineisiin. Tämä on eristänyt valtion kritiikiltä, koska nykyaikaisen valtion toimintaan liittyy väistämättä lukemattomia tuhansia yksittäisiä toimijoita, jotka ovat jakautuneet instituutioiden sokkeloihin sekä valtiokoneiston sisällä että sen ulkopuolella. Se on myös omituisella tavalla demobilisoinut valtion, koska niin monen ihmisen on osallistuttava jokaiseen merkittävään päätökseen. Tämän massiivisen koneiston liikkeelle paneminen edellyttää jonkinlaista koordinoivaa sysäystä. Lehdistön edistämästä hysteriasta ja paniikista on näin ollen tullut länsimaissa valtiovallan keskeinen piirre, joka on tärkeä paitsi kansalaisten propagandan kannalta myös valtion toimijoiden sisäisen koordinoinnin kannalta. Kun elefantti on kerran lähtenyt liikkeelle, kaikki sen tekemät toimet ovat uskomattoman inertion alaisia. Se jatkaa ilmeisen huonosti harkittua politiikkaa vuosikausia sokeana sen tuholle ja kustannuksille.

Ainoastaan rutiininomaiset valtion toimet, kuten veronkanto ja liikennesääntöjen valvominen, jäävät muodollisesti valtion yksinomaiseen toimivaltaan. Kaikki erityiset aloitteet ja kampanjat, olivatpa ne sitten ilmastonmuutosta, pandemioiden torjuntaa, ulkopolitiikkaa tai liikenneturvallisuutta, näyttävät syntyvän niin sanotuista ”vaikutussolmuista”. Nämä ovat epävirallisesti järjestäytyneitä eturyhmiä sekä valtion sisällä että yksityisissä instituutioissa, jotka vastaavat erityispolitiikkojen muotoilusta ja niiden edistämisestä poliittisessa järjestelmässä. Nämä solmukohdat kamppailevat jatkuvasti keskenään vaikutusvallasta ja pääsystä valtion vallan vipuvarsille. Vaikka näiden solmupisteiden sisällä olevilla toimijoilla on muodollisesti määriteltyjä tavoitteita suhteessa ulkomaailmaan, niiden todelliset tavoitteet ovat välttämättä urapoliittisia — ne haluavat lisää rahoitusta, lisää työpaikkoja ja lisää tulevaisuudennäkymiä itselleen, joten ne suosivat interventionistisia lähestymistapoja kaikkeen. Joskus, kuten Covidin aikakaudella, tapahtumat juonivat yhteen, jotta yksi tietty solmu nousisi valta-asemaan, ja silloin olet periaatteessa mukana matkassa. Ratkaisevaa on, että pandemian ”vaikutussolmu” kannatti vuosikymmeniä lähinnä hyväntahtoisia pandemian torjuntasuunnitelmia, ennen kuin helmi- ja maaliskuussa 2020 sattunut outo tapahtumasarja radikalisoi sen jäsenet ja sai kansanterveyslaitoksemme yhtäkkiä käyttämään kaiken vaikutusvaltansa ja tieteellisen auktoriteettinsa joukkotorjunnan ja myöhemmin joukkorokotusten tukemiseen.

Nähdäkseni suurin vaara ei välttämättä ole se, että saamme uuden kierroksen lukituksia ja rokotehysteriaa seuraavan muodikkaan viruksen ilmaantuessa (vaikka niinkin voi toki tapahtua), vaan pikemminkin se, että sama patologinen radikalisoitumisprosessi yhden ainoan kapeasti määritellyn uhan ympärille voi tapahtua millä tahansa alueella, jolloin mikä tahansa monista erilaisista ”vaikutussolmukohdista” (joista monista tuskin olemme tietoisia) voi kaapata elämämme ja yhteiskuntamme luoja tietää minkälaisen mielipuolisen projektin palvelukseen.

6. Miten päädyit kirjoittamaan Covidista ja miksi? Mikä on taustasi? Odotitko menestyväsi näin hyvin Substackissa? Miten se tapahtui?

Aloitin Covidista kirjoittamisen loppusyksystä 2020, koska olin raivostunut hellittämättömästä ja yhä järjettömämmästä virushysteriasta, mutta sain merkittävän yleisön vasta vuotta myöhemmin alkaneen joukkorokotusvillityksen myötä. En koskaan odottanut menestyväni näin hyvin, mutta kun muutama blogikirjoitukseni levisi elokuun 2021 jälkeen, tajusin, että minulla oli jo huomattava lukijakunta, ja aloin käyttää enemmän aikaa kirjoittamiseen. Tämä oli melko helppoa, sillä siihen mennessä olin viettänyt yli vuoden vajaa kotitoimistossa. Minulla ei ole minkäänlaista ammatillista taustaa kansanterveydestä tai virologiasta; olen — tai ennen kuin lopetin kirjoittamisen Substackille kokopäiväisesti, olin — antiikin historioitsija/filologi.

7. Covid on kuoleva aihe. Mihin muihin aiheisiin keskityt nykyään?

Covidin jälkeen olen yrittänyt keskittyä niihin Saksan politiikan aloihin, joihin pandemian aiheuttama hulluus näyttää vaikuttaneen. Saksan poliittinen johto oppi karanteeneista ja joukkorokotuksista, että valtiolla on varaa puuttua asioihin paljon enemmän kuin se oli koskaan kuvitellutkaan, ja sen vuoksi siitä on tullut hyvin aktivistinen yrittäessään määrätä ilmastopolitiikkaa energiamurroksen aikaansaamiseksi ja tukahduttaakseen ”populistiseksi oikeistoksi” kutsumansa poliittisen opposition vapaan sananvapauden ja poliittiset mieltymykset.

youtube

Lähde: https://www.illusionconsensus.com/p/interview-with-eugyppius-on-scientific

https://kapitaali.com/tieteellisesta-konsensuksesta-eugyppiuksen-haastattelu/

#COVID #COVID-19 #konsensus #korona #pandemia #tiede #anarkismi

0 notes

sossupummit · 28 days ago

Link

Julkaisemme epävirallisen käännöksen Nuevo Perun artikkelista. Fasistinen, kansanmurhainen ja petturimainen Dina Boluarten hallitus kutsui koolle kaksi päivää sitten parlamenttivaalit vuodelle 2026. Hallitus olisi voinut kutsua vaalit koolle vielä niinkin myöhään kuin 12. huhtikuuta, mutta se päätti kutsua ne koolle aikaisemmin rauhoittaakseen protesteja ja laajamittaista hallituksen vastustamista kansanjoukkojen keskuudessa, lähettäen viestin, että 16 kuukauden päästä se […]

#Gaza #Palestine #free Palestine #occupation #from the river to the sea #updates

0 notes

kuukkelijaika · 1 month ago

Text

フランスでルペン支持者らが抗議デモ

#公共放送トップニュース #国際ニュース

0 notes

eksopolitiikka · 3 months ago

Text

Vaikutukset ympäristöön, maailmanrauhaan, maailman köyhyyteen ja ihmiskunnan tulevaisuuteen

kirjoittanut LT Steven Greer

maaliskuu 2001

Useimmille ihmisille kysymys siitä, olemmeko maailmankaikkeudessa yksin vai emme, on pelkkää filosofista pohdiskelua — jotain akateemisesti kiinnostavaa, mutta käytännössä merkityksetöntä. Jopa todisteet siitä, että meillä vierailee tällä hetkellä kehittyneitä elämänmuotoja, jotka eivät ole ihmisiä, vaikuttavat monien mielestä merkityksettömiltä ilmaston lämpenemisen, musertavan köyhyyden ja sodan uhan maailmassa. Ihmiskunnan pitkän aikavälin tulevaisuutta koskevien todellisten haasteiden edessä kysymys ufoista, avaruusolennoista ja hallituksen salaisista hankkeista on pelkkä sivuseikka, eikö niin? Väärin, katastrofaalisen väärin.

Alla esitetyt todisteet ja todistajanlausunnot osoittavat seuraavaa:

Ø Että kehittyneet Maan ulkopuoliset sivilisaatiot todella vierailevat luonamme, ja näin on ollut jo jonkin aikaa;

Ø että kyseessä on kaikkein salaisimmin luokiteltu, siiloutettu ohjelma Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa;

Ø kuten presidentti Eisenhower varoitti vuonna 1961, nämä hankkeet ovat välttyneet oikeudelliselta valvonnalta Yhdysvalloissa, Britanniassa ja muualla;

Ø että kehittyneitä avaruusaluksia, jotka ovat peräisin Maan ulkopuolelta ja joita jotkut tiedustelupalvelut kutsuvat Maan ulkopuolisiksi ajoneuvoiksi (ETV), on pudotettu, löydetty ja tutkittu ainakin 1940-luvulta ja mahdollisesti jo 1930-luvulta lähtien;

Ø että näiden kohteiden tutkiminen (ja niihin liittyvät ihmisen innovaatiot, jotka ovat peräisin jo Nikola Teslan ajoilta) on johtanut merkittäviin teknologisiin läpimurtoihin energiantuotannossa ja työntövoiman tuottamisessa ja että nämä teknologiat hyödyntävät uutta fysiikkaa, joka ei edellytä fossiilisten polttoaineiden polttamista tai ionisoivaa säteilyä valtavien energiamäärien tuottamiseksi;

Ø että huippusalaisuuden yläpuolella olevilla salaisilla hankkeilla on täysin toimintakykyisiä painovoiman vastaisia työntövoimalaitteita ja uusia energiantuotantojärjestelmiä, jotka, jos niiden salassapitovelvollisuus puretaan ja ne otetaan rauhanomaiseen käyttöön, antaisivat mahdollisuuden luoda uusi ihmiskunnan sivilisaatio, jossa ei ole puutetta, köyhyyttä tai ympäristövahinkoja.

Niiden, jotka epäilevät näitä väitteitä, tulisi lukea huolellisesti kymmenien sotilas- ja hallitustodistajien lausunnot, jotka osoittavat selvästi nämä tosiasiat. Kun otetaan huomioon näiden lausuntojen laajat ja syvälliset seuraukset, riippumatta siitä, hyväksytäänkö väitteet vai epäilläänkö niitä vakavasti, kaikkien on vaadittava, että kongressi kutsuu koolle kuulemistilaisuuksia, jotta saadaan selville totuus tästä asiasta. Sillä kyse ei ole mistään muusta kuin ihmiskunnan tulevaisuudesta, joka on vaakalaudalla.

Vaikutukset ympäristöön

Olemme tunnistaneet sisäpiiriläisiä ja tiedemiehiä, jotka voivat todistaa avoimissa kongressin kuulemistilaisuuksissa, että meillä on todellakin hallussamme salaiseksi luokiteltuja energiantuotanto- ja painovoiman kumoavia työntövoimajärjestelmiä, jotka pystyvät korvaamaan täysin ja pysyvästi kaikki nykyisin käytetyt energiantuotanto- ja kuljetusjärjestelmät. Nämä laitteet pääsevät käsiksi ympäröivään sähkömagneettiseen ja niin sanottuun nollapiste-energiatilaan tuottaakseen valtavia määriä energiaa ilman saasteita. Tällaiset järjestelmät tuottavat energiaa pääasiassa hyödyntämällä alati läsnä olevaa kvanttityhjiön energiatilaa — perusenergiaa, josta kaikki energia ja aine virtaavat. Kaikki aine ja energia tukeutuu tähän perustason energiatilaan, ja sitä voidaan hyödyntää ainutlaatuisten sähkömagneettisten piirien ja kokoonpanojen avulla, jotta voidaan tuottaa valtavia määriä energiaa avaruudesta/ajasta ympärillämme. Nämä EIVÄT ole ikiliikkujia eivätkä ne riko termodynamiikan lakeja — ne vain hyödyntävät ympärillämme olevaa energiakenttää energian tuottamiseksi.

Tämä tarkoittaa, että tällaiset järjestelmät eivät vaadi polttoaineen palamista tai atomien jakautumista tai sulautumista. Ne eivät vaadi keskusvoimaloita, siirtolinjoja ja niihin liittyvää miljardien dollarien infrastruktuuria, jota tarvitaan Intian, Kiinan, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan syrjäisten alueiden sähköistämiseen. Nämä järjestelmät ovat paikkakohtaisia: ne voidaan asentaa mihin tahansa paikkaan ja tuottaa tarvittavaa energiaa. Pohjimmiltaan tämä on lopullinen ratkaisu suurimpaan osaan maailman ympäristöongelmista.

Tällaisen löydön ympäristöhyötyjä voidaan tuskin liioitella, mutta lyhyesti lueteltuna:

Ø Öljyn, hiilen ja kaasun käytön lopettaminen energiantuotannon lähteinä ja siten näiden polttoaineiden kuljetukseen ja käyttöön liittyvän ilman ja veden pilaantumisen poistaminen. Öljyvuodot, ilmaston lämpeneminen, ilmansaasteista johtuvat sairaudet, happosateet jne. voidaan ja on lopetettava 10-20 vuoden kuluessa;

Ø resurssien ehtyminen ja geopoliittiset jännitteet, jotka johtuvat kilpailusta fossiilisten polttoaineiden resursseista, loppuvat;

Ø on jo olemassa tekniikoita, joilla valmistuksen jätevedet voidaan puhdistaa niin, että ne eivät aiheuta päästöjä ilmaan tai veteen tai päästöt ovat lähes nollapäästöjä, mutta ne kuluttavat paljon energiaa, joten niiden täysimääräinen hyödyntäminen on liian kallista. Koska ne ovat lisäksi energiaintensiivisiä ja koska nykyiset energiajärjestelmämme aiheuttavat suurimman osan maailman ilmansaasteista, ympäristön kannalta saavutetaan nopeasti piste, jossa tuotto vähenee. Tämä yhtälö muuttuu dramaattisesti, kun teollisuus pystyy hyödyntämään valtavia määriä ilmaista energiaa (polttoaineesta ei tarvitse maksaa – ainoastaan laitteesta, joka ei ole kalliimpi kuin muut generaattorit), eivätkä nämä järjestelmät aiheuta saasteita.

Ø Energiaintensiivisiä kierrätyspyrkimyksiä voidaan hyödyntää täysimääräisesti, koska kiinteän jätteen käsittelyyn tarvittava energia on taas ilmaista ja runsaasti saatavilla.

Ø Maatalous, joka on nykyisin hyvin energiariippuvainen ja saastuttava, voidaan muuttaa käyttämään puhtaita, saastuttamattomia energialähteitä.

Ø Aavikoituminen voidaan pysäyttää ja maailman maataloutta parantaa käyttämällä suolanpoistolaitoksia, jotka ovat nykyisin hyvin energiaintensiivisiä ja kalliita, mutta joista tulee kustannustehokkaita, kun ne pystyvät käyttämään näitä uusia, saastuttamattomia energiajärjestelmiä.

Ø Lentomatkustaminen, kuorma-autoliikenne ja kaupunkien väliset liikennejärjestelmät korvataan uusilla energia- ja käyttövoimatekniikoilla (painovoiman vastaiset järjestelmät mahdollistavat äänettömän liikkumisen maanpinnan yläpuolella). Saasteita ei synny, ja kustannukset laskevat huomattavasti, koska energiakustannukset ovat mitättömät. Lisäksi kaupunkialueiden joukkoliikenteessä voidaan hyödyntää näitä järjestelmiä äänettömään ja tehokkaaseen kaupunkien sisäiseen liikkumiseen.

Ø Suihkukoneiden, kuorma-autojen ja muiden liikennemuotojen aiheuttama melusaaste poistuu näiden hiljaisten laitteiden avulla.

Ø Julkisia laitoksia ei tarvita, koska jokaisessa kodissa, toimistossa ja tehtaassa on laite, joka tuottaa tarvittavan energian. Tämä tarkoittaa, että rumat siirtolinjat, jotka ovat alttiita myrskytuhoille ja sähkökatkoksille, kuuluvat menneisyyteen. Maanalaisia kaasuputkia, jotka eivät ole harvoin rikkoutuneet tai vuotaneet ja vahingoittaneet maata ja vesivaroja, ei tarvita lainkaan.

Ø Ydinvoimalat poistetaan käytöstä ja niiden puhdistamiseen tarvittava teknologia on saatavilla. Ydinjätteen neutraloimiseksi on olemassa turvaluokiteltua teknologiaa.

Utopia? Ei, koska ihmisyhteiskunta tulee aina olemaan epätäydellinen — mutta ei ehkä niin toimimaton kuin nykyään. Nämä teknologiat ovat todellisia — olen nähnyt ne. Antipainovoima on todellisuutta, samoin ilmaisen energian tuottaminen. Tämä ei ole fantasiaa tai huijausta. Älkää uskoko niitä, jotka sanovat, ettei tämä ole mahdollista: he ovat niiden intellektuaalisia jälkeläisiä, jotka sanoivat, etteivät Wrightin veljekset koskaan lentäisi.

Nykyinen ihmisen sivilisaatio on saavuttanut pisteen, jossa se voi tehdä planeetanmurhan: kokonaisen maailman tappamisen. Voimme ja meidän on pystyttävä parempaan. Nämä teknologiat ovat olemassa, ja jokaisen ympäristöstä ja ihmiskunnan tulevaisuudesta huolestuneen ihmisen olisi vaadittava kiireellisiä kuulemistilaisuuksia, jotta nämä teknologiat voidaan paljastaa, salassapito purkaa ja soveltaa turvallisesti.

Vaikutukset yhteiskuntaan ja maailman köyhyyteen

Edellä esitetyn perusteella on ilmeistä, että nämä tämän hetken turvaluokitellut teknologiat mahdollistaisivat sen, että ihmiskunnan sivilisaatio voisi saavuttaa kestävän kehityksen. Lähitulevaisuudessa puhumme tietenkin ihmiskunnan historian suurimmasta yhteiskunnallisesta, taloudellisesta ja teknologisesta vallankumouksesta — vailla vertaa. En vähättele niitä koko maailmaa koskevia muutoksia, joita tällaiset paljastukset väistämättä aiheuttaisivat. Koska olen käsitellyt tätä aihetta suuren osan aikuiselämästäni, olen hyvin tietoinen siitä, miten valtavia nämä muutokset tulevat olemaan.

Sen ainutlaatuisen oivalluksen lisäksi, että homo sapiens ei ole maailmankaikkeuden ainoa — tai edistynein — olento, tämä paljastus saa ihmiskunnan kohtaamaan tunnetun historian suurimmat riskit ja mahdollisuudet. Jos emme tee mitään, sivilisaatiomme romahtaa ympäristöllisesti, taloudellisesti, geopoliittisesti ja sosiaalisesti. 10-20 vuoden kuluessa fossiilisten polttoaineiden ja öljyn kysyntä ylittää tarjonnan merkittävästi — ja sitten on Mad Max -skenaario, jossa kaikki sotivat viimeisestä öljytynnyristä. On todennäköistä, että tämä geopoliittinen ja sosiaalinen romahdus edeltää ympäristökatastrofia.

Näiden uusien teknologioiden paljastaminen antaa meille uuden, kestävän sivilisaation. Maailman köyhyys poistuu elinaikanamme. Kun nämä uudet energia- ja käyttövoimajärjestelmät tulevat käyttöön, minkään Maapallolla ei tarvitse kärsiä puutteesta. Jopa aavikot kukoistavat…

Kun köyhillä alueilla on saatavilla runsaasti ja lähes ilmaista energiaa maatalouteen, liikenteeseen, rakentamiseen, valmistukseen ja sähköistämiseen, ihmiskunnan saavutuksille ei ole rajoja. On naurettavaa — jopa hävytöntä — että maailmassa on mieletöntä köyhyyttä ja nälänhätää, kun me istumme salaisen teknologian päällä, joka voisi täysin muuttaa tilanteen. Miksi emme siis vapauta näitä teknologioita? Koska maailman sosiaalinen, taloudellinen ja geopoliittinen järjestys muuttuisi huomattavasti. Jokainen syvällinen sisäpiiriläinen, jonka kanssa olen tavannut, on korostanut, että tämä olisi ihmiskunnan tunnetun historian suurin muutos. Asia ei ole niin erittäin salainen siksi, että se olisi niin typerä, vaan siksi, että sen vaikutukset ovat niin syvällisiä ja kauaskantoisia. Luonnostaan ne, jotka valvovat tällaisia hankkeita, eivät pidä muutoksesta. Ja tässä tapauksessa puhutaan ihmiskunnan historian suurimmasta taloudellisesta, teknologisesta, sosiaalisesta ja geopoliittisesta muutoksesta. Siksi status quo säilytetään, vaikka sivilisaatiomme syöksyy kohti unohdusta.

Mutta tämän väitteen mukaan meillä ei olisi koskaan ollut teollista vallankumousta, ja luddiitit olisivat hallinneet tänäkin päivänä.

Tarvitaan kansainvälisiä ponnisteluja talouden häiriöiden minimoimiseksi ja uuteen sosiaaliseen ja taloudelliseen todellisuuteen siirtymisen helpottamiseksi. Voimme tehdä tämän, ja meidän on tehtävä se. Tiettyjen öljy-, energia- ja talousalojen erityisintressit on saatava kuriin ja samalla niitä on kohdeltava myötätuntoisesti: Kukaan ei halua nähdä vallan ja imperiumin murenevan. Kansakunnat, jotka ovat hyvin riippuvaisia öljyn ja kaasun myynnistä, tarvitsevat apua monipuolistamisessa, vakauttamisessa ja uuteen talousjärjestykseen siirtymisessä.

Myös Yhdysvaltojen, Euroopan ja Japanin on sopeuduttava uuteen geopoliittiseen todellisuuteen: Kun nykyisin köyhät mutta väkirikkaat maat kehittyvät teknisesti ja taloudellisesti dramaattisesti, ne vaativat — ja saavat — merkittävän paikan kansainvälisessä neuvottelupöydässä. Ja näin pitääkin olla. Kansainvälisen yhteisön on kuitenkin otettava käyttöön suojatoimia, joilla estetään se, että tällainen mahdollinen geopoliittinen lähentyminen ensimmäisen ja kolmannen maailman välillä muuttuu sotaisaksi ja häiritseväksi käytökseksi uusien vaikutusvaltaisten maiden taholta.

Etenkin Yhdysvaltojen on johdettava voimalla — mutta vältettävä nykyistä suuntausta kohti ylivaltaa. Johtajuus ja ylivalta eivät ole sama asia, ja mitä pikemmin opimme eron, sitä parempi maailmalle on. Kansainvälistä johtajuutta voi olla ilman ylivaltaa ja hegemoniaa, ja Yhdysvaltojen on ymmärrettävä nämä erot, jos se aikoo toimia kipeästi tarvitsemansa johtajana tässä asiassa.

Koska nämä teknologiat hajauttavat vallan — kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti — ne mahdollistavat sen, että kurjuudessa ja köyhyydessä elävät miljardit pääsevät uuden yltäkylläisyyden maailmaan. Taloudellisen ja teknologisen kehityksen myötä koulutus lisääntyy ja syntyvyys laskee. On hyvin tiedossa, että kun yhteiskunnista tulee koulutetumpia, vauraampia ja teknisesti kehittyneempiä — ja naiset ottavat yhä tasa-arvoisemman roolin yhteiskunnassa — syntyvyys laskee ja väestömäärä vakiintuu. Tämä on hyvä asia maailman sivilisaation ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Kun jokainen kylä sähköistetään puhtaasti, kun maataloudelle annetaan mahdollisuus käyttää puhdasta ja ilmaista energiaa ja kun kuljetuskustannukset alenevat, köyhyys vähenee maailmassa dramaattisesti. Jos toimimme nyt, voimme vuoteen 2030 mennessä tehokkaasti poistaa kaiken köyhyyden maailmasta, sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme. Tarvitsemme vain rohkeutta hyväksyä nämä muutokset ja viisautta ohjata ihmiskunta turvallisesti ja rauhanomaisesti uuteen aikaan.

Vaikutukset maailmanrauhaan ja turvallisuuteen

Muutama vuosi sitten keskustelin tästä aiheesta senaatin ulkosuhdekomitean entisen puheenjohtajan, senaattori Claiborne Pellin kanssa. Hän selitti minulle, että hän oli ollut kongressissa 1950-luvulta lähtien, mutta häntä ei ollut koskaan informoitu tästä aiheesta. Kerroin hänelle, että näiden mustien projektien luonne on johtanut siihen, että suurin osa johtajistamme on jätetty kaiken tätä asiaa koskevan päätöksenteon ulkopuolelle, ja mikä sääli tämä on. Sanoin: ”Senaattori Pell, koko sen ajan, kun olitte ulkosuhteiden puheenjohtajana, teiltä riistettiin mahdollisuus käsitellä äärimmäistä ulkosuhteiden haastetta…” ja osoitin tähtiä päämme yläpuolella. Hän sanoi: ”Tohtori Greer, pelkäänpä, että olette oikeassa…”

On totta, että suuria diplomaattejamme ja viisaita vanhuksia, kuten senaattori Pelliä, presidentti Jimmy Carteria ja muita kansainvälisiä johtajia, on nimenomaan ja tarkoituksellisesti estetty pääsemästä käsiksi tähän aiheeseen tai valvomasta sitä. Tämä on suora uhka maailmanrauhalle. Salailun tyhjiössä on ryhdytty toimiin, jotka suoraan uhkaavat maailmanrauhaa, eikä kansan, kansan edustajien, YK:n tai minkään muunkaan laillisen tahon valvomissa operaatioissa.

Useat sotilastodistajat, jotka eivät tunne toisiaan ja joilla ei ole ollut tilaisuutta yhteistoimintaan, vahvistavat todistajanlausunnot, jotka osoittavat, että Yhdysvallat ja muut maat ovat käyneet aseellisia hyökkäyksiä näitä ETV:itä vastaan, mikä on joissakin tapauksissa johtanut näiden ajoneuvojen alasampumiseen. Kuten sanoin rouva Boutros Ghalille, YK:n silloisen pääsihteerin vaimolle, jos on edes 10 prosentin mahdollisuus, että tämä on totta, kyseessä on ihmiskunnan historian vakavin uhka maailmanrauhalle.

Haastateltuani henkilökohtaisesti lukuisia uskottavia sotilas- ja ilmailu- ja avaruusalan virkamiehiä, joilla on suoraa tietoa tällaisista toimista, olen varma, että olemme tehneet näin. Miksi? Koska nämä tuntemattomat ajoneuvot ovat olleet ilmatilassamme ilman lupaamme ja koska olemme halunneet hankkia niiden teknologiaa. Kukaan ei ole väittänyt, että nämä kohteet olisivat todellinen uhka ihmiskunnalle: On selvää, että mikä tahansa sivilisaatio, joka kykenee rutiininomaiseen tähtienväliseen matkustamiseen, voisi tuhota sivilisaatiomme nanosekunnissa, jos se olisi sen tarkoitus. Se, että hengitämme yhä vapaata ilmaa Maassa, on runsas todiste näiden ET-sivilisaatioiden ei-vihamielisestä luonteesta.

Meille on myös kerrottu, että niin kutsuttu Tähtien sota (tai kansallinen ohjuspuolustusjärjestelmä) on ollut todellisuudessa peite pimeälle hankkeelle, jossa on otettu käyttöön asejärjestelmiä, joilla voidaan seurata, kohdistaa ja tuhota ETV:t niiden lähestyessä Maata tai tullessa Maan ilmakehään. Kukaan muu kuin Wernher Von Braun varoitti kuolinvuoteellaan tällaisen suunnitelman todellisuudesta ja hulluudesta, mutta ilmeisesti turhaan (ks. Wernher Von Braunin entisen tiedottajan Carol Rosinin lausunto).

Jos emme muuta suuntaa, päädymme todennäköisesti sinne, minne olemme menossa.

Nykyisten salaisen arsenaalin asetyyppien – jopa lämpöydinlaitteita pelottavampien aseiden – avulla ei ole mahdollista selviytyä konfliktista. Silti salailun pimeydessä on toteutettu jokaisen ihmisen puolesta toimia, jotka voivat vaarantaa tulevaisuutemme. Vain täysi, rehellinen paljastaminen korjaa tämän tilanteen. Minun ei ole mahdollista ilmaista sanoin tämän asian kiireellisyyttä.

Työskentelin 10 vuotta ensihoitolääkärinä ja näin, miten kaikkia mahdollisia esineitä voidaan käyttää aseena. Kaikkea teknologiaa käytetään konflikteihin, ellei sitä ohjaa viisaus ja halu hyvään ja rauhanomaiseen tulevaisuuteen — joka on ainoa mahdollinen tulevaisuus. Supersalaisten hankkeiden, jotka eivät ole vastuussa millekään laillisesti perustetulle elimelle — ei YK:lle, ei Yhdysvaltain kongressille, ei Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentille — ei saa antaa jatkaa tällä tavoin toimimista ihmiskunnan puolesta.

Yksi äärimmäisen salailun suurimmista vaaroista on se, että se luo hermeettisesti suljetun, suljetun järjestelmän, joka ei mahdollista vapaata ja avointa ajatustenvaihtoa. Tällaisessa ympäristössä on helppo nähdä, miten vakavia virheitä voidaan tehdä. Esimerkiksi tässä todistuksessa osoitetaan, että nämä ETV:t tulivat hyvin näkyviksi sen jälkeen, kun olimme kehittäneet ensimmäiset ydinaseet — ja aloimme mennä avaruuteen. Oli useita tapahtumia — jotka lukuisat uskottavat sotilasviranomaiset vahvistavat tässä yhteydessä — joissa nämä esineet leijuivat ICBM-ohjusten (mannertenväliset ballistiset ohjukset) yllä ja jopa neutraloivat niitä.

Suljettu, sotilaallinen näkemys tästä voisi olla se, että hyökättäisiin, ryhdyttäisiin vastatoimiin ja yritettäisiin kaataa tällaiset kohteet. Itse asiassa tämä olisi normaali reaktio. Mutta entä jos nämä ET-sivilisaatiot sanoisivat: ”Älkää tuhoko kaunista maailmaanne — ja tietäkää tämä: emme anna teidän mennä avaruuteen tuollaisen hulluuden kanssa ja uhata muita…”. Tapahtuma, joka osoittaa huolenpitoa ja jopa laajempaa kosmista viisautta, voitaisiin tulkita kerta toisensa jälkeen aggressiiviseksi teoksi. Tällaisista väärinkäsityksistä ja lyhytnäköisyydestä sodat syntyvät.

Olivatpa käsityksemme näistä vierailijoista millaisia tahansa, ei ole mahdollista, että väärinkäsitykset voitaisiin ratkaista väkivaltaisella sitoutumisella. Tällaisen hulluuden pohtiminen on yhtä kuin ihmiskunnan sivilisaation loppuminen.

On aika, että viisaat vanhukset ja senaattori Pellin kaltaiset järkevät diplomaatit ottavat vastuun näistä painavista asioista. Näiden asioiden jättäminen valitsemattomien, itse nimitettyjen ja vastuuvapaiden peiteoperaatioiden klikkien käsiin on suurin uhka Yhdysvaltojen kansalliselle turvallisuudelle ja maailman turvallisuudelle historian aikana. Eisenhower oli oikeassa, mutta kukaan ei kuunnellut.

Kun otetaan huomioon todistajanlausunnot, jotka osoittavat, että näihin vierailijoihin on kohdistettu väkivaltaisia salaisia toimia, on välttämätöntä, että kansainvälinen yhteisö yleensä ja Yhdysvaltain kongressi ja presidentti erityisesti tekevät seuraavaa:

Ø Järjestetään kuulemistilaisuuksia, joissa arvioidaan, millaisia riskejä aiheen nykyinen salainen hallinnointi aiheuttaa kansalliselle ja kansainväliselle turvallisuudelle;

Ø Aseiden välitön kieltäminen avaruudessa ja erityisesti kaikkien maan ulkopuolisten kohteiden kohdentaminen, koska tällaiset toimet ovat perusteettomia ja voivat vaarantaa koko ihmiskunnan;

Ø Kehitetään erityinen diplomaattinen yksikkö, jonka tehtävänä on toimia vuorovaikutuksessa näiden maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa, edistää viestintää ja rauhanomaisia suhteita;

Ø Kehitetään asianmukaisesti valtuutettu ja avoin kansainvälinen valvontaryhmä, jonka tehtävänä on hallinnoida ihmisen ja maan ulkopuolisten sivilisaatioiden välisiä suhteita ja varmistaa rauhanomainen ja molempia osapuolia hyödyttävä vuorovaikutus;

Ø Tuetaan kansainvälisiä instituutioita, jotka voivat varmistaa kehittyneisiin energia- ja työntövoimajärjestelmiin liittyvien uusien teknologioiden rauhanomaisen käytön (ks. jäljempänä).

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi vähemmän ilmeinen – mutta ehkä yhtä polttava – uhka maailmanrauhalle on se, että tämän aiheen salattu valvonta on johtanut siihen, että maailma on jäänyt vaille aiemmin käsiteltyjä uusia energia- ja käyttövoimatekniikoita.

Maailman köyhyys ja rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syveneminen ovat vakavia uhkia maailmanrauhalle, jotka voitaisiin korjata paljastamalla ja soveltamalla näitä teknologioita rauhanomaisesti (ks. edellä). Fossiilisten polttoaineiden niukkenevien varastojen vuoksi seuraavan 10-20 vuoden aikana syntyvä todellinen sodan uhka korostaa entisestään tämän julkistamisen tarvetta. Mitä tapahtuu, kun 4 miljardia köyhyydessä elävää ihmistä haluaa autoja, sähköä ja muita nykyaikaisia mukavuuksia – jotka kaikki ovat riippuvaisia fossiilisista polttoaineista? Jokaiselle ajattelevalle ihmiselle on selvää, että meidän on siirryttävä nopeasti käyttämään näitä nyt luokiteltuja teknologioita – ne ovat tehokkaita ratkaisuja, jotka ovat jo hyllyssä.

Tietenkin monet sisäpiiriläiset ovat huomauttaneet, että nämä teknologiat eivät ole isoisäsi Oldsmobile: Ne ovat teknologisia edistysaskeleita, kuten mikä tahansa muukin, joita terroristit, sotaisat kansakunnat ja hullut voivat käyttää väkivaltaisesti. Mutta tässä kohtaa joudumme 22:nteen saaliiseen: jos näitä teknologioita ei pian paljasteta, ihmiskunnan sivilisaatio ja ympäristö joutuvat varmasti romahtamaan; jos ne paljastetaan, uusia valtavan tehokkaita teknologioita on saatavilla mahdollisia tuhoisia käyttötarkoituksia varten.

Lähitulevaisuudessa on järkevää pitää todennäköisenä, että ihmiskunta käyttää mitä tahansa uutta teknologiaa väkivaltaisesti. Tämä tarkoittaa, että on perustettava kansainvälisiä virastoja varmistamaan – ja valvomaan – tällaisten laitteiden rauhanomaista käyttöä. Nykyään on olemassa tekniikkaa, jolla jokainen tällainen laite voidaan liittää GPS-monitoriin, joka voi tehdä toimintakyvyttömäksi tai käyttökelvottomaksi minkä tahansa laitteen, jota on peukaloitu tai käytetty muuhun kuin rauhanomaiseen energiantuotantoon ja käyttövoimaan. Näitä teknologioita olisi säänneltävä ja valvottava. Kansainvälisen yhteisön on saavutettava sellainen pätevyystaso, että se voi varmistaa niiden yksinomaisen rauhanomaisen käytön.

Kaikkien muiden maapallon kansakuntien olisi vastustettava ylivoimaisesti kaikkea muuta käyttöä.

Tällainen sopimus on välttämätön seuraava askel. Ehkä jonain päivänä ihmiskunta elää rauhassa ilman tällaista valvontaa. Mutta nyt tilanne on kuin kahlittujen koirien tilanne – jotkut vahvat hihnat ovat perusteltuja ja välttämättömiä.

Tällaiset huolenaiheet eivät kuitenkaan voi olla peruste viivästyttää edelleen näiden teknologioiden julkistamista. Meillä on tietoa ja keinoja niiden turvallisen ja rauhanomaisen käytön varmistamiseksi, ja niitä on sovellettava pian, jos haluamme välttää ympäristön pilaantumisen jatkumisen ja maailman köyhyyden ja konfliktien lisääntymisen.

Loppujen lopuksi meillä on siis edessämme sosiaalinen ja henkinen kriisi, joka ylittää kaikki teknologiset tai tieteelliset haasteet. Teknologiset ratkaisut ovat olemassa, mutta onko meillä tahtoa, viisautta ja rohkeutta soveltaa niitä yhteisen hyvän hyväksi? Mitä enemmän tätä asiaa pohditaan, sitä ilmeisemmäksi käy, että meillä on vain yksi mahdollinen tulevaisuus: Rauha. Rauha maapallolla ja rauha avaruudessa – universaali rauha, jota toteutetaan viisaasti, sillä kaikki muut tiet johtavat tuhoon.

Tämä on siis tämän aikakauden suurin haaste. Pystyvätkö hengelliset ja sosiaaliset voimavaramme vastaamaan tähän haasteeseen? Vaakalaudalla on ihmiskunnan kohtalo.

Artikkelin julkaissut drstevengreer.com

http://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/vaikutukset-ymparistoon-maailmanrauhaan-maailman-koyhyyteen-ja-ihmiskunnan-tulevaisuuteen/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

#ensikontakti #teknologia #UFO-kontakti #UFO-paljastus

0 notes

gosamiand-blog · 8 months ago

Text

Saksan kriisikokous sähköautokuolemista

0 notes

blue-village · 9 months ago

Text

Äärioikeiston mielenosoituksia on kutsuttu koolle jopa noin sata kello kymmeneksi keskiviikkoiltana Suomen aikaa.

Ensisijaisiksi kohteiksi on asetettu maahanmuuttoasioita hoitavia asianajajia sekä turvapaikanhakijoiden asuinrakennuksia, kertovat paikalliset medialähteet uutistoimisto AFP:n mukaan. Britannian yleisradioyhtiön BBC:n mukaan maan hallitus on huolissaan viestipalvelussa jaetuista listoista, jotka näyttävät liittyvän maahanmuuttajia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita avustaviin järjestöihin.

Useilla paikkakunnilla yrittäjät ovat peittäneet liikkeidensä näyteikkunoita vanerilla. Lisäksi monet, erityisesti ei-valkoiset henkilöt ovat sanoneet olevansa peloissaan.

Eri puolille on kerääntymässä myös vastamielenosoituksia. Rasisminvastainen Hope Not Hate -ryhmä sanoo priorisoivansa 48:aa kohdetta, joiden se arvelee olevan äärioikeiston mellakoinnin keskiössä.

Mielenosoituspaikoille on kerääntynyt sadoittain ja jopa tuhansittain vastamielenosoittajia erityisesti Birminghamissa, Liverpoolissa, Bristolissa, Lontoossa ja Rotherhamissa. Brittimedioiden mukaan vastamielenosoittajia on kerääntynyt runsaasti enenmmän kuin maahanmuuttovastaisia mielenosoittajia.

Ihmiset ovat myös tehneet erilaisia solidaarisuudenosoituksia. Liverpoolissa ihmiset asettuivat seisomaan ihmiskilveksi kirkon ympärille, jossa toimii turvapaikanhakijoiden neuvontakeskus.

#finnish #suomitumblr #yle #britannia

1 note · View note

spidermanepisodes · 1 year ago

Text

I WON BABAMA I WON BEIDEN Putin always stops me at qvillin' hiz PALAUTE-BOXI WID MY ALIEN-SUPER-LOW-HOOI-TEK

Pudin Pudel Puuderi Pudler

Pang

Mina kontolloin tama pimbi erotkaa homot

Kaikki joilla on HELL-EGENDE-DISPETCH erotkaa hinaajat

BABAMA A 90 PERCENDE HELL-EGENDE : Teeppä pooika maastomerkki että tässä mä piereskelin ison ruhman koolle aikanaani olin paaras monesta muusta uah uah

BEIDEN ei välitä mistään

Ei ne kehu. Alienit tuuppaa Beidenin ja Bobaman kehumaan toisiaan. TASS IS LAAV sanoo Hyper-nuuka Beiden. Hyper-nuuka oli HELL-EGENDE METERIAL.

Hyper-nuuga tabboo kaikki laneetat. Neptunus tapettiin hyper-nuugimalla.

Beiden + ET: ÖÖ Ö ÖÖ Ö ÖÖ Kylläpä beiden pitää eilieneista

Ainoa herrakerho onki enää idässä lännessä pelkkää alienien hinkkausta

0 notes

debaattimedia · 2 years ago

Text

VASEMMISTOLIITTO JA OPPOSITIOPUOLUEET: PUHEMIES HALLA-AHON KUTSUTTAVA EDUSKUNTA KOOLLE

Vasemmistoliitto vaatii, että puhemies Halla-aho kutsuu eduskunnan koolle käsittelemään ministereiden toimintaa ja luottamusta sekä koko hallituksen toimintakykyä. Vaatimuksen taustalla on oikeistohallituksen ministereiden jatkuvasti esiin nousseet rasistiset kirjoitukset ja äärioikeistokytkökset. – Emme voi hyväksyä, että valtiojohdosta viestitetään joidenkin ihmisten olevan vääränlaisia.…

View On WordPress

0 notes

karvaiset-sankareidet · 21 days ago

Text

paavilla on laaja ääniala. oktaavipaavi.

paavi kutsuu kardinaalit koolle. konklaavipaavi.

paavi on itäeuroopan maasta. slaavipaavi.

paavi pyydystää perhosia. haavipaavi.

paavi suolaa kalaa. kraavipaavi.

paavi on kovera. konkaavipaavi.

paavi on teletappi. tiivitaavipaavi.

paavi kirjoittaa. pukstaavipaavi.

paavin ihottumaa kutittaa. älä raavipaavi!

205 notes · View notes

jonathantaylorthomas · 7 years ago

Text

Omlo

#kooll #ollooaa

662 notes · View notes

kapitaali · 4 months ago

Photo

Yhteistekemisen mallit: Johdatus mallien kanssa työskentelyyn

kirjan Patterns of Commoning ensimmäinen luku, kirjoittaja: Helmut Leitner

Elokuun 6. päivänä 2000 törmäsin koruttomaan verkkosivustoon, jossa oli arvokasta tietoa ja mielenkiintoisia keskusteluja. Jokaisella sivulla oli muokkauspainike, jonka avulla pääsin osallistujaksi ja kirjoittajaksi samoilla oikeuksilla kuin muutkin. Se oli uutta ja riemastuttavaa, kuin olisi saanut odottamattoman lahjan. En tiennyt, että kyseessä oli ensimmäinen wiki-prototyyppi, jonka kehittyneempi versio sai maailmanlaajuisen tunnustuksen Wikipediana muutamaa vuotta myöhemmin. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että vuonna 2001 olisin yksi ensimmäisistä saksankielisistä, jotka rekisteröityivät ja osallistuivat. Sain tietää, että tämä prototyyppi Wiki Wiki Web oli keksitty, jotta ihmiset voisivat yhdessä kerätä ja kehittää ohjelmistomalleja, ja että Portland Pattern Repository -nimisenä se oli osaltaan mullistamassa ohjelmistokehitystä koskevaa ajattelua. Tuolloin en voinut mitenkään tietää, että olisin mukana järjestämässä ensimmäistä Wiki-konferenssia WIKISYM, että kirjoittaisin myöhemmin kirjan mallien teoriasta ja että tämä ja monet muut tapahtumat muuttaisivat ja vaikuttaisivat pysyvästi ajatteluuni — erityisesti yhteisöön ja yhteiskuntaan.

Tässä luvussa ei voida kertoa tätä tarinaa, vaan siinä käsitellään tärkeitä näkökohtia, joiden avulla yhteisistä hyödykkeistä kiinnostuneet ihmiset (yhteisvaurausliikkeeseen osallistujat) voivat tutustua mallien käsitteeseen. Mallien avulla ihmiset voivat helpommin kommunikoida yhteisiä ajatuksia monimutkaisista suhteista ja yhdistää saumattomasti teoreettisen tutkimuksen ja sen käytännön soveltamisen.

Vuonna 1977 arkkitehti ja epäsovinnainen ajattelija Christopher Alexander julkaisi kirjan A Pattern Language, josta tuli tietokirjallisuuden bestseller englanninkielisessä maailmassa (Alexander et al. 1977). Kirjassa kuvataan tärkeitä arkkitehtonisia rakenteita. Vaikka toinen teos The Timeless Way of Building muodostaa kokonaisuuden ensimmäisen teoksen kanssa, sillä oli paljon pienempi yleisö (Alexander 1979). Siinä kuvataan universaaleja suunnitteluprosesseja. Nämä kaksi kirjaa käsittelevät yhdessä huippulaadukasta suunnittelua suurissa ja pienissä mittakaavoissa, ja niiden tavoitteena on luoda eläviä kaupunkeja, eläviä alueita ja elämää tukevaa arkkitehtuuria.

Tavoitteena on, että kaikki ihmiset tuntevat olevansa täynnä elämää ja voivat elää hyvin ja vapaasti. Tämä edellyttää heidän osallistumistaan suunnitteluprosessiin ja arkkitehtuuria koskevien päätösten tekemiseen. Teoriaansa kehittäessään Alexander tutki arkkitehtuurihistoriaa kokonaisuudessaan ja osoitti omissa projekteissaan, että tällainen käytäntö on mahdollista. Hänen työnsä hylkää valtavirta-arkkitehtuurin, joka yleensä noudattaa kapitalistisen rakennusteollisuuden sääntöjä, ja askel askeleelta hän tarjoaa vaihtoehtoisen ohjelman rakennuspalikoita ja yhdistäviä palasia.

Näiden ajatusten siirtäminen arkkitehtonisista rakenteista muihin rakenteisiin omissa kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa ympäristöissään oli monille lukijoille mielekästä. Tämä johti uudistushenkisiin lähestymistapoihin suunnittelua ja päätöksentekoa varten kaikenlaisilla aloilla: demokratia, koulutusjärjestelmä, organisaatiosuunnittelu, terveydenhuoltojärjestelmä ja henkilökohtainen kehitys. Missä tahansa jotain suunnitellaan tai muotoillaan, siellä tuntuu uskottavalta soveltaa Alexanderin ajattelutapoja. Lähes jokaisella yhteiskunnan alalla ihmisillä on tunne, että tarvitaan muutosta kohti yhteisöllisempää rationaalisuutta ja osallistumista. Kesällä 2015, tämän kirjan painoon mennessä, kansainvälinen konferenssi ”PURsuit of Pattern Languages for SOcietal Change” (PURPLSOC) kutsui ensimmäistä kertaa koolle kaikkien tieteenalojen tutkijoita pohtimaan yhteiskunnan muutokseen liittyviä malleja (PURPLSOC 2014).

Kalifornian maineikkaan Berkeleyn yliopiston professorina Alexander teki vuosikymmeniä tutkimusta, työskenteli arkkitehtina ja kirjoitti kymmeniä kirjoja. Tässä yhteydessä on syytä mainita erityisesti hänen viimeinen neliosainen pääteoksensa The Nature of Order (Alexander 2002), jossa yhdistetään biologisten järjestelmien tutkimus ja löydetään kauaskantoisia yhtäläisyyksiä luonnon ja kulttuurin rakenteiden ja prosessien välillä.1

Tässä vaiheessa lukua, joka on käännös saksasta, sekä kääntäjä että kirjoittaja haluaisivat kertoa lukijoille englannin kielen ongelmasta. Alexanderin tutkimus sai hänet ymmärtämään monimutkaiset järjestelmät — kuten kaupungit ja taide- ja kulttuuriteokset — elävinä järjestelminä, jotka kasvavat ja kehittyvät biologisten organismien ja biosfäärien tavoin. Molemmat järjestelmätyypit, biologiset elävät järjestelmät ja ei-biologiset kompleksiset järjestelmät sekä näiden kahden yhdistelmät, noudattavat samoja periaatteita.

Koska Alexanderilla ei ollut englanninkielistä sanaa tällaisten elävien järjestelmien laadulle yleisessä merkityksessä, hän kirjoitti ”laadusta ilman nimeä”, mikä antoi hänen teksteilleen hieman mystisen sävyn. Muut kirjoittajat lyhensivät tämän lyhenteeksi QWAN. Tämä laatu on keskeinen, koska suunnittelijan tulisi optimoida se. Alexander yritti määritellä tätä laatua kahdellakymmenellä sivulla The Timeless Way of Building -teoksessa käyttäen sanoja kuten elävä, kokonainen, mukava, vapaa, tarkka, egoton, ikuinen, ei pelkästään kauneus, ei vain tarkoituksenmukaisuus ja hieman katkera. Myöhemmissä kirjoissa hän käytti sen sijaan sanaa kokonaisvaltaisuus.

Toiset kirjoittajat puhuvat järjestelmistä, jotka ovat eloisia, elinvoimaisia tai elämää ylläpitäviä, tai viittaavat niiden elinvoimaisuuteen tai eloisuuteen. Nämä korvikkeet eivät koskaan toimi täysin: lukijoiden on rakennettava käsite mielessään ilman, että heillä on yhtään vastaavaa sanaa. Tämä on useimmille vaikeaa, ainakin alussa. Kummallista kyllä, tätä ongelmaa ei ole saksan kielessä, koska siinä on adjektiivi lebendig ei-biologisessa merkityksessä, joka sopii täsmälleen Alexanderin käsitteisiin. Saksaksi puhutaan ”einen lebendigen Unterricht” (eläväinen/elävä opetus) tai ”die Lebendigkeit einer Geschichte” (tarinan kokonaisvaltaisuus/eläväisyys/voima). Siksi Christopher Alexanderin perinteeseen kuuluvaa monimutkaisten elävien järjestelmien teoriaa on paljon helpompi ymmärtää, opettaa ja kirjoittaa saksaksi. Seuraavassa tekstissä tällaiset rajaavat sanat on kursivoitu, jotta lukijat ymmärtäisivät, että ne viittaavat yhteiseen yleiskäsitteeseen.

Mutta takaisin tarinaan. A Pattern Language -teoksessa Alexander kuvaa arkkitehtuurin perustavanlaatuisia tietomoduuleja ja viisauksia. Kirjan 1 171 sivua esittelee 253 ongelmanratkaisukykyä edistävää, uudelleenkäytettävää käsitettä, joita hän kutsuu malleiksi, joista kunkin esittely kirjassa vie noin 3-6 sivua. Näitä malleja kutsutaan toisinaan designmalleiksi, erityisesti ohjelmistokehityksen alalla, ja ne kuvaavat asiantuntijatietoa maallikoiden ja opiskelijoiden ymmärrettävässä muodossa. Mallien kuvaukset noudattavat samaa muotoa. Kutakin voidaan lukea ja ymmärtää sellaisenaan, ja sitä voidaan käyttää ikään kuin rakennuspalikkana hyvin erilaisten projektien ja prosessien oppimisessa ja suunnittelussa. Voimme valita ne mallit, jotka ovat meille tärkeitä tietyllä hetkellä, aivan kuten otamme yksittäisiä työkaluja työkalupakista. Alexander antaa jokaiselle meistä mahdollisuuden kulkea omaa oppimispolkuaan tämän tietopaketin läpi, samaan tapaan kuin käytämme keittokirjaa tai tietosanakirjaa. Aivan kuten tietosanakirjan sanat saavuttavat ilmaisuvoimansa vasta sääntöihin perustuvien suhteidensa kudelmassa ja muuttuvat siten kieleksi, niin yksittäisistä malleista tulee mallikieli, suunnittelun ideoiden ilmaisuväline, vasta muiden kuvioiden ja niiden toiminnallisten suhteiden kudelmassa (kuva 1).

Kuva 1: Mallikieli verkostona.

Käytännössä useimmat projektit ovat väistämättä ”keskeneräisiä töitä”, joten on helpointa puhua ”X:n malleista (esim. X=yhteistekeminen)”, jotta voidaan yksilöidä kokoelma jatkuvasti parempaan laatuun tähtääviä malleja. Ajan myötä mallien kattavuus ja niiden kuvausten laatu paranevat, kunnes mallien kokoelma todella ansaitsee nimityksen ”mallikieli”. Silloin se on kuin työkalupakki, jossa on kaikki tarvittava. Termejä ”mallikokoelma” ja ”mallikieli” käytetään kuitenkin usein kritiikittömästi ja käytännössä synonyymisesti.

Mallien kuvauksista mallikieleksi

Mallikokoelman yksittäisten mallien kuvaukset noudattavat tiettyä pääpiirteittäistä mallia, josta tulee siten kuvausten standardi, jota kaikki kyseisen mallikokoelman parissa työskentelevät soveltavat. Muut tutkijaryhmät ottavat usein käyttöön tällaisia hahmotelmia, mutta joskus niitä muutetaan, kun alkuperäinen ryhmä soveltaa niitä; näin voi syntyä uusi standardi.

Alexander valitsi yhden formaatin arkkitehtuuria varten, Kent Beck toisen ohjelmointia varten, Rob Hopkins kolmannen siirtymäprosesseja varten jne. (kuva 2). Jonkun, joka kehittää mallikielen, on hahmotettava tiettyjä näkökohtia kuvausta varten ja sitten pidettävä kiinni valitusta mallista. Tarvittaessa sitä on aina mahdollista laajentaa ja muuttaa. Tärkeää on, että jokaisella tiedolla on tarkka paikkansa ja että eri näkökohtia ei sekoiteta lausumia johdettaessa. Tämä helpottaa yksilöiden ja ryhmien yhteistyötä sekä tietyllä alalla että eri tieteenalojen ja aiheiden välillä.

Kuva 2: Esimerkkejä mallikuvauksista.

Mallikokoelmat ovat perusta kaikkien osapuolten väliselle vuoropuhelulle. Maailmaamme voidaan ymmärtää ikään kuin se olisi kietoutunut yhteen tietoisten ja tiedostamattomien mallien avulla, jolloin jokainen malli on yhteydessä toisiin mallleihin. Muutokset maailmassamme näkyvät uusien mallien syntymisenä tai olemassa olevien mallien muuttumisena. Kaikki suunnittelumallit muodostavat kokonaisuutena ihmiskunnan kulttuuriperinnön, joka voi kuulua vain meille kaikille yhdessä. Mallien kuvaaminen on eräänlainen tapa jakaa tätä perintöä muiden kanssa ja tuoda se kaikkien ihmisten saataville heidän omassa elämässään ja ympäristössään. Mallimerkinnät ovat välineitä, joiden avulla voi osallistua päätöksentekoon sekä osallistua maailman jatkuvaan parantamiseen yhteisessä, luovassa, yhteistyöhön perustuvassa ja yhteisymmärrykseen perustuvassa prosessissa. Meidän on kuitenkin vielä ryhdyttävä tekemään sitä järkevästi ja laajemmassa mittakaavassa.

Christopher Alexander tuli hyvin tunnetuksi lukijoilleen ja seuraajilleen. Hän osoitti sekä teoreettisesti että käytännöllisesti, miten ihmiset voivat yhdessä suunnitella osia maailmasta elämää tukevalla tavalla ja hylätä liikevoiton optimoinnin päämääränä, minkä vuoksi häntä pidetään arkkitehtuurin moraalisena auktoriteettina. Silti vain harvat yksittäiset arkkitehdit ovat kyenneet vapautumaan rakennusalan kapitalistisista säännöistä. Rakennusteollisuus kokonaisuutena on edelleen kapitalistisen taloudellisen logiikan tiukkojen sääntöjen vanki ja siten törmäyskurssilla sellaisen maailman todellisuuden kanssa, jota ei voi riistää rajattomasti. Se pahentaa nykypäivän ongelmia: ympäristön tuhoutumista, luonnonvarojen liikakäyttöä ja ilmastonmuutosta, vain muutamia mainitakseni. Toisin sanoen toivottua arkkitehtuurin vallankumousta ei ole vielä tapahtunut, mutta lähestymistapa — päästä elämää ylläpitäviin rakenteisiin osallistavan suunnittelun avulla — on tällä välin osoittautunut hedelmälliseksi monilla muillakin aloilla kuin arkkitehtuurissa.

Kuva 3: Vaikuttavan kirjan “A Pattern Language” ilmestymisen jälkeen julkaistuja teoksia.

Mallitutkimuksesta design-prosessiin

Eri tieteenaloilla on julkaistu satoja kirjoja malleista (kuva 3). Myös opinnäytetöitä ja väitöskirjoja sekä tieteellisiä artikkeleita julkaistaan yhä enemmän. Joissakin yliopistoissa opetetaan ohjelmistokehityksessä mallien avulla työskentelyä, ja siitä on tullut valtavirtaa. Yksi osoitus malliajattelun merkityksestä on Wikipedia, jota ei olisi olemassa ilman Christopher Alexanderia ja hänen mallien teoriaansa, kuten edellä johdannossa hahmotettiin.

Polku malleihin muodostuu siitä, että lähdetään liikkeelle käytännön kokemuksesta ja käytetään sitä perustana hyödyllisen kokemustiedon laatimiselle yhteisessä prosessissa sekä sen pohtimiselle, jalostamiselle ja syventämiselle teoriaan viitaten. Kun mallit ovat olemassa teksti- ja tietokokoelmana, jota kutsutaan myös tietovarastoksi, niitä voidaan työstää ja valmistella käytännön työhön eri tavoin (kuva 4).

Figure 4: U-muotoinen työnkulkumalli tutkimus- ja julkaisumalleille, mallikokoelmille ja mallikielille.

Lopputulos ei välttämättä ole kirja. Myös kevyemmät muodot voivat olla sopivia, kun halutaan tehdä mallitietoa tunnetuksi ja auttaa sen vaikuttavuutta: esitteet, verkkosivut tai pinot seminaarikortteja. Jälkimmäiset ovat suosittuja erityisesti työpajoissa, koska niitä voidaan käyttää joustavasti auttamaan ihmisiä puhumaan kokemuksista, ideoista ja käsitteistä sekä soveltamaan opittua käytäntöön. Kuvassa 5 näkyy ryhmä opiskelijoita Keion yliopistossa Tokiossa laatimassa ”esitysmalleja” oppitunnin aikana (Iba 2012).

Figure 5: Malleja kehittelevä opiskelijaryhmä. kuva: Takashi Iba.

Kuviot ovat vain yksi puoli Alexanderin lähestymistavasta, vaikkakin se, joka havaitaan ja josta keskustellaan intensiivisimmin. Lisäksi Alexander esitti kehämäisen mallin (Alexander 1979) ideaalisesta ja tyypillisestä luovasta prosessista, jonka voidaan kuvitella muodostavan perustan jokaiselle suunnittelutapaukselle (ks. kuva 6).

Kuva 6: Ideaali-tyypillinen luovan syklin malli.

Se koostuu kuudesta sektorista. Sektorilla 1 järjestelmä hahmotetaan kokonaisvaltaisesti, sektorilla 2 etsitään kohta, josta lähdetään seuraavaan kehitysvaiheeseen, sektorilla 3 valitaan malli asiaankuuluvasta mallikielestä, joka sektorilla 4 sovitetaan käsillä olevaan konkreettiseen ongelmatilanteeseen, sektorilla 5 testataan, onnistuuko tai epäonnistuuko juuri kehitetty järjestelmätilanne, ja lopuksi sektorilla G muutos — lopputulos — joko hyväksytään tai kumotaan. Tämän jälkeen luova sykli alkaa uudelleen.

Alexanderin etiikka — Design-etiikka

Tämän luovan kehän, joka on ideaalinen ja tyypillinen malli, on perustuttava eettisiin periaatteisiin, jotta se toimisi ja tuottaisi hedelmää kaikille (kuva 7). Muuten se on vain arvoton ja arvoton mekanismi, jota voidaan käyttää väärin kuten mitä tahansa työkalua.

Ensimmäinen vaatimus: Onnistunut suunnittelu edellyttää kokonaisvaltaista käsitystä järjestelmästä ja sen mahdollisuuksista. Tämä voi onnistua vain, jos perehdytään tilanteen erityispiirteisiin paikan päällä sekä ihmisiin, joita asia koskee, ja heidän tarpeisiinsa; ja mikä tärkeintä: myös ihmiset, joita asia koskee, olisi parasta ottaa mukaan suunnitteluprosessiin. Alexander oli siis osallistavan rakentamisen ja suunnittelun varhainen edustaja. Hän ei kuitenkaan kannattanut sitä moralistina, vaan hänen perusteensa oli suunnittelijoiden empiirinen oivallus: optimaalinen suunnittelu on mahdollista vain osallistumisen avulla. Valtiomme, demokratiamme, yhteisömme, koulumme, yliopistomme, järjestömme jne. ovat kestäviä vain siinä määrin kuin ne toteuttavat tätä ajatusta — avautumalla ihmisille, heidän sitoutumiselleen ja luovuudelleen. Tämä teoreettisesti perusteltu avoimuus on syy siihen, miksi avoin lähdekoodi, avoin tieto ja avoin kaikki menestyvät. Yksi syy avoimen Wikipedian menestykseen oli Alexanderin vaiheittaisen parantamisen ja osallistumisen avoimuuden periaatteiden tarkoituksellinen soveltaminen. Wikipediaa edeltänyt suljettu hanke Nupedia, jonka konsepti perustui asiantuntijoiden kirjoittamiin artikkeleihin, oli aiemmin epäonnistunut toivottomasti.

Toiseksi, kuten edellä mainittiin, kuviot ovat yhteistä kulttuuriperintöämme. Jokainen ihminen ammentaa tästä ikivanhasta lähteestä, olipa hän siitä tietoinen tai ei. Sillä, käytetäänkö malleja nimenomaisesti vai epäsuorasti, ei ole merkitystä. Antamalla osaamista kuvioiden käyttöön, kuvioiden ja kuviokielten eksplisiittiset kuvaukset yksinkertaisesti antavat ihmisille mahdollisuuden parantaa itseorganisoitumistaan ja luovuuttaan.

Kolmanneksi, järjestelmää muuttavan muutoksen arviointi vaiheessa 5 kohdistuu järjestelmän elinvoimaisuuteen. Elinvoimaisuus on arvo, johon järjestelmän parannusten etsiminen, mallien valinta ja mukauttaminen sekä kaikkia muutoksia koskevat lopulliset päätökset perustuvat. Oikein ymmärrettynä tämä elinvoimaisuuden käsite sisältää sellaiset käsitteet kuin kestävyys, elämän tukeminen ja joustavuus ja pyöristää niitä.

Neljänneksi tämä suunnitteluteoria johtaa siihen, että ihmiset ja elämä kokonaisuudessaan asetetaan etusijalle tehokkuuden ja voiton maksimoinnin sijaan. Tämä mahdollistaa luovan imperatiivin muotoilun: ”Suunnittele ja toimi aina niin, että ihmiset ja elämä ovat etusijalla yksilöllisiin etuihin ja liikevoittoon nähden.” Lyhyesti sanottuna: ”Suunnittele ihmisiä, älä liikevoittoa varten.”

Kuva 7: Luovan syklin eettiset aspektit.

Alexander avasi järjestelmällisesti luovan alan kaikille ihmisille; hän vaati, että kaikille, joita asia koski, annettaisiin tietoa ja heidät vapautettaisiin, jotta he voisivat osallistua maailman suunnitteluun. Viesti: ”Jokainen on suunnittelija.”

Paradigmaattinen yleiskuva

Pysähdyn tähän ja teen visuaalisen yhteenvedon siitä, mitä tähän mennessä on esitetty. Mallitutkimus voi olla paljon muutakin kuin ongelmanratkaisumallien ja niitä vastaavien mallikielten laatimista. Seuraava pyramidi (kuva 8) havainnollistaa sovellusalueita.

Jokainen taso rakentuu alemman tason päälle, mutta ei välttämättä edellytä siirtymistä seuraavalle, korkeammalle tasolle. Esimerkiksi ohjelmistokehittäjät ovat tällä hetkellä tyytyväisiä tasoon 2, kun taas esimerkiksi pedagogiikan alalla tason 4 eettiset aiheet kiinnostavat erityisesti. Kullakin soveltamisalalla on yhteisten piirteiden lisäksi omat erityispiirteensä.

Kuva 8: Nelikerroksinen mallitutkimuksen pyramidi.

Mallit ja yhteismaaliike

Tulevaisuudessa yhteismaaliikkeen on kehityttävä siten, että liikkeessä ja sen toimijoissa elävän tiedon mobilisointia ja levittämistä on jatkettava. Tilanne vaikuttaa monimutkaiselta erityisesti siksi, että yhteisvaurausprojektien historialliset ja nykyiset ilmenemismuodot ovat moninaisia kaikissa kulttuureissa. On haasteellista tunnistaa peruskäsitteitä — ihanteellisia ja tyypillisiä malleja kaikille yhteismaaprojekteille — kaikessa tässä monimuotoisuudessa. Aivan kuin tämä ei olisi jo tarpeeksi monimutkaista, on vielä lisätehtävänä käsittää nykyelämän tärkeät ongelmat — esimerkiksi ilmastonsuojelu — yhteisöprojekteina ja löytää ratkaisuja tätä kautta.

Tilanne on kyllä monimutkainen, mutta tarvittavat käsitteet ja menetelmät ovat käytettävissä. Parhaillaan tehdään töitä mallien teorian ja yhteisten alueiden käytännön yhdistämiseksi. Alexandersin teorian kaksi muuta tärkeää osaa auttavat meitä ymmärtämään entistä yksityiskohtaisemmin elävien rakenteiden ominaisuuksia ja elävien prosessien periaatteita. Seuraavassa esseessä Silke Helfrich soveltaa tämän johdannon periaatteita malleihin ja osoittaa niiden merkityksen commons-liikkeen kannalta.

“Mikä on maailman voimakkain voima? Suuri mallia muuttava ajatus.”

– Bill Drayton, Ashokan perustaja

Lähdeviitteet

Alexander, Christopher, Ishikawa, S., Silverstein, M. 1977. A Pattern Language: Towns, Buildings, Construction. New York: Oxford University Press. Alexander, Christopher. 1979. The Timeless Way of Building, New York: Oxford University Press.

——— . 2002. The Nature of Order: An Essay on the Art of Building and the Nature of the Universe, 4 Volumes. Berkeley, California: The Center for Environmental Structure.

Iba, Takashi. 2012. “Pattern Language 3.0: Writing Pattern Languages for Human Actions.” https://de.slideshare.net/takashiiba/plop2012.

Leitner, Helmut. 2007. Mustertheorie – Einflihrung und Perspektiven auf den Spuren von Christopher Alexander, Graz, Austria: Nausner & Nausner Verlag.

Leitner, H. 2015. Pattern Theory: Introduction and Perspectives on the Tracks of Christopher Alexander. Graz, Austria: Helmut Leitner. Printed by CreateSpace.

PURPLSOC. 2014. Conference PURPLSOC, July 3-5, 2015, Krems, Austria, https://purplsoc.org.

Schuler, Douglas. 2008. Liberating Voices: A Pattern Language for Communication Revolution. Cambridge, Massachusetts, and London: MIT Press.

Helmut Leitner (Itävalta) on luonnontieteilijä, joka on valmistunut kemiasta Grazin teknillisestä yliopistosta. Hän työskentelee itsenäisenä ohjelmistokehittäjänä, järjestelmäanalyytikkona ja konsulttina. Vuonna 2000 hän alkoi tutkia wikijärjestelmien edelläkävijänä verkkoyhteisöjä, sosiaalisen median edeltäjiä, käyttäen malleihin perustuvia lähestymistapoja. Hänen viimeaikainen työnsä keskittyy pattern-lähestymistavan levittämiseen ja pattern-tutkimusyhteisön kasvun tukemiseen.

Toimittajan huomautus: Tämän luvun kirjoittaja on julkaissut helppotajuisen johdannon Alexanderin teokseen: Helmut Leitner, Pattern Theory: Introduction and Perspectives on the Tracks of Christopher Alexander, Graz, Itävalta, 2015.

Lähde: https://patternsofcommoning.org/working-with-patterns-an-introduction/

https://kapitaali.com/yhteistekemisen-mallit-johdatus-mallien-kanssa-tyoskentelyyn/

#mallit #yhteistekeminen #Commons

0 notes