#Kokemuksia

[karilapio]

https://yle.fi/a/74-20082939

Yep, sesonkityö Lapissa voi olla kurjaa muualta Suomestakin tulleille saatika sitten ulkomailta. Oon varmaa blokannu mielestä pahimmat jutut mutta muut kausityöntekijät oli ihania ja mikäänhän ei yhdistä ku yhteiset ikävät kokemukset joista valittaa x) Se mua toki yhä kyrsii että varakkaat perheet lomailee siellä joka vuosi eikä pidä sitä minään [saa lomailla never stöp the mädness ja parempi rahat elämyksiin ku materiaan se ei minua kyrsi vaan se että varakkaan perheen entiset lapset ei ymmärrä mikä etuoikeus ja luksus se on eikä todellakaan mikään "normaali/tavalinen" asia] mutta mun ja monen muun mun nuoren köyhemmistä oloista tulleen työkaverin sen sijaan oli pakko käydä läpi tosi ikäviäkin kokemuksia (työpaikkakiusaamista ahdistelua uhkailua) että pääsee revontulia näkemään. Se on kans semmonen homma jota ei sitä ekaa kertaa kadu kun kuitenkin pääsee kokemaan uutta hyvässäkin mielessä mutta on iso syy miks harva palaa seuraavana vuonna ellei oo aivan pakko tai satu hyvä paikka (mut hyvään paikkaan porukka haluaa palata joten niiden ei tarvi rekrytä joka vuosi joten todennäkösyys päästä hyvään on pieni)...

Jossain vaiheessa ei palaa ne asiakkaatkaan kun kyllähän se työntekijöifen kohtelu firman/pomon puolelta vaikuttaa palveluasenteisiinkin, ja kun kyseessä on luksusloma niin vaihtavat sitten kohdetta ja siinä saa nämä "sankariyrittäjät" sitten ulista lehdissä miten konkurssi uhkaa tai kukaan ei halua enää tulla töihin ja saa syyttää ihan itseään.

Haluan vielä mainita ton artikkelin "Se on työntekijöille vapaaehtoista" jos tulee töihin lepoajalla. JA SEURAAVAKSI pomo muistuttaa, että olet 0tuntisopparilla, provikalla tms ja on myös hänelle täysin vapaaehtoista antaako vuoroja edes sen vertaa että saat maksettua työsuhdeparakin vuokran ja kun tekijäkunta on muualta tullutta - mikä voi tarkottaa sitä että olet nyt jumissa Lapissa ilman rahaa ja asuntoa sun kallis lento kotimaahan vasta kuukauden päästä - ja nää pomot tietää tän pelon voiman vaikka oikeesti hehän siinä ovat kusessa jos tekijä lähtee kesken kauden kun selkeesti tekijöitä on jo valmiiks liian vähän jos yks tekee 16t / 7pvä...

Sesonkityö on raskasta - sitä kuvittelis helpottavan yrittäjänkin elämää ja stressiä vaalia luotettavia tekijöitä ja hyvää henkeä joka näkyis myös asiakastyytyväisyydessä mut sen sijaan niin tekijöitä kuin asiakkaita kohdellaan ku kertakäyttötavaraa, mehut/rahat pois ja roskiin. Tervetuloa uudelleen.

[johannaamnelin]

Katso, kuinka sain peptideillä ihoni punaisuuden ja epätasaisuuden pois

Mikäli et osaa päättää mikä peptidi sinulle parhaiten sopii, kannattaa ottaa varman päälle ja kokeilla Saaren Taika Ecolutionin neljää eri tehokasta peptidiä sisältämää Peptidi booster seerumia. Se on itselläni ollut nyt kolme viikkoa käytössä ja tässä

Mikä on peptidi? Peptidit ovat ihonhoidon uusi musta ja tällä hetkellä ne ovat pinnalla niin kauneusblogeissa, kuin julkkiksillakin. Peptidit ovat ihossa luonnostaankin esiintyviä ainesosia, jotka vaikuttavat solutasolla. Peptidit siis vaikuttavat ihosoluihisi saaden ne toimimaan niin kuin ne olisivat nuorempia. Peptidejä on useita erilaisia ja jokaisella niillä on oma aihealueensa. Peptidit…

[kahvikuppikakku]

"Vastaajien negatiiviset kokemukset terveydenhuollosta liittyivät tilanteisiin, joissa heitä oli kohdeltu eri tavoin epäasiallisesti ja asenteellisesti. Hoitovaihtoehdoista ei esimerkiksi ollut keskusteltu heidän kanssaan vaan hoitotoimenpiteet oli vain ilmoitettu heille, heitä oli pyritty painostamaan tai heille oli tehty toimenpiteitä ilman, että niistä oli kerrottu heille etukäteen.

Näiden vastaajien kokemuksia terveydenhuollosta ympäröi vaihtoehdottomuuden, salailun, painostuksen ja pakon tunnelma. Keskeinen kokemus oli se, ettei vastaaja ollut saanut mahdollisuutta osallistua omaa tai lapsensa hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Negatiivisiin kokemuksiin liittyi myös olennaisesti se, että hoidoille ei ollut selkeää terveydellistä perustetta.

Vastaajilla oli tällaisia kokemuksia myös 2010-luvulta, ja myös koskien lasten sukupuolipiirteitä muokkaavaa kirurgiaa. Vastaajien kokemukset osoittavat, että vakava huoli intersukupuolisten lasten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta suomalaisessa terveydenhuollossa on yhä ajankohtainen."

lähde:

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161410/OMSO_3_2019_Ei_tietoa_eika_vaihtoehtoja_.pdf

(selvitys vuodelta 2019)

[ketsuppia]

Kuulun edelleen kirkkoon, koska eteen ei oo koskaan tullu henkilökohtasta syytä erota, en oo jaksanu perehtyy asiaan ja joskus vähän haaveilen kauniista kirkkohäistä

Mut DVVn sivuilla silmiin sattu tuo eroamisnappi, joka sai miettimään, että pitäskö? En sillee usko jumalaan, enkä käy kirkossa

Mutta jäin sitte miettimään, että onko Suomen evankelisluterilainen kirkko samanlainen kun muutkin maailman kirkot, missä syrjitään vähemmistöjä ja laitetaan rahaa huonoille tahoille? Vai meneekö miunki verot oikeesti järkevään?

Haluisin näkemyksiä, kokemuksia, mahdollisia lähteitä hyvästä ja huonosta että saan laajemman kuvan mitä Suomen kirkko oikeesti on!! Jos vaan joku jaksaa jauhaa moisesta tietämättömälle

[kattiperkele]

Elämäni oudoimpia (liioittelen hieman) kokemuksia on keskustella työasioista esihenkilön kanssa lounaalla samalla kun paikalle pyöräilee tyyppi, joka soittaa pianoa (pyöräpiano).

Yritä nyt siinä sitten selittää projektin edistymisestä kun kumpikin kattoo että mitä vittua täällä taas tapahtuu.

[commander-ledi]

minkälaiset kokemukset siulla on transpolista ja diagnoosiprosessista? tuntuu et pää hajoo jos en pääse pian alottaan testoja, mutta oon kuullu niin paljon kauhutarinoita pelkän diagnoosin saannin pituudesta että mietin kannattaako vaan mennä DIY-reittiä (etenkin kun on adhd+autismi diagnoosit taustalla 💀💀)

rehellisesti sanottuna kokemukset oli ihan perseestä.

mulla kesti jotai kome ja puoli vuotta päästä testoille, ja mun kohalla aktiivisesti vitkuteltii adhd & autismin takia (lähetettiin autismisäätiön seksuaaliterapeutille "varmuuden vuoksi" toteamaan että ihan vitun turha olla siellä, mutta pakko käydä, ja lähetettiin adhd terapiaan toteamaan että mun on ihan turha olla siellä ja mut lähetettii bumerangina takas, eikä suostuttu tekemään lätetettä hormonipolille ennen kui mä meen sosiaalityöntekijälle juttlee mun adhd:sta). sain myös yhdeltä työntekijältä ihan ihme kohtelua (kirjotteli kantaan miten vaikutan todella nuorelta ikäisekseni, ja vänkäs mulle että mun pitää pyytää äidiltä apua ehkäisyn hankkimiseksi kun mulla on "noita nepsy ongelmia", eikä uskonu että tällee 25 vuoden kypsemmällä puolella olevana miehenä oisin kykenevä hoitamaan itse mun ehkäisyt💀)

nykyään ne jonot on kuukausikausia pidemmät kuin ne oli silloin kun mä olin siellä, ja tää voi helposti venyä joksiki viiden vuoden sirkukseksi. suosittelen että meet polille, ja sitten haet imagosta testot samalla kun hommaat polilta diagnoosia. kummiski diy on ihan helvetin kallista pitemmän päälle, ja "virallisen" reitin kautta on mahollista saada ne erityiskorvaukset testoihin.

ja ehdottomasti pidä mielessä että nää on vaan mun kokemuksia, ja voi olla että sun kohalle sattuu maailman ihanimmat ihmiset jotka eivät perseile sillee kun mun kohalla tehtii. siinä vähä heittää noppaa kun sinne menee että millasta porukkaa sieltä tulee setvimään sun kohalla.

ainoa mikä on täysin varmaa että siinä oppii jaloa suomalaista jonottamisen taitoa

[tittiannelinuutistoimisto]

Tinder, vertaistukea kaivataan, tilanne on sos ja sitä rataa 🫡🏳️‍🌈

Myönnetään heti alkuun, etten itsekään tiedä mihin tää postaus on menossa, kuhan kirjoittelen ajatuksiani tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Oon ensimmäistä kertaa elämässäni siinä tilanteessa, että nyt taitais olla aika pistää tinder laulamaan. Jotenkin oon aina ennen onnistunut puolivahingossa löytämään ihmisiä ja päätymään suhteisiin tai mitä mielenkiintoisimpiin situationshippeihin. Nyt en kuitenkaan uskalla luottaa tuuriini, joten taitaa olla viimein aika kokeilla ~✨️deittisovelluksia✨️~

Kun oon tässä edes teoreettisella tasolla pohtinut tällaista hurjaa nettideittailua, oon tajunnut, miten auttamattoman pihalla oon aivan kaikesta tähän liittyvästä. Aloitetaan klassisesta: en tiedä mitä kirjoittaa profiiliin, miten kertoa tarpeeksi muttei kuitenkaan liikaa. Toisaalta en tiedä, onko yleisenä tapana treffailla vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan vai voiko treffeillä käydä saman aikajakson sisällä useamman kanssa, jos mitään sitoumuksia ei ole vielä tehty. Onko näin homona (oon afab muusu ja kiinnostunut naisista) kuitenkin parempi käyttää jotain muuta sovellusta kuin tinderiä, vai onko kaikki muut sovellukset ihan kuolleita? Onko ylipäätään tuhoon tuomittu yritys etsiä tinderistä tai muusta deittisovelluksesta elämänkumppania, sitoutumista ja parisuhdetta? Miten voikin pieni ihminen olla näin pihalla. Auttakkee.

Saa kertoa rohkaisuksi hyviä kokemuksia tinderistä, heittää vinkkivitosia, vertaistukea tai vaikka viedä mut treffeille 😭💐

[hamyhamyhakki]

onko mulla arttimutuaaleja (tai mutuaalien mutuaaleja jne) jotka on tilannu printtejä omista töistään? hakukoneista tuntuu löytyvän lähinnä jenkkien puolelta printtifirmoja, joten plussaa ois jos löytys eu:n sisältä alvien takia, mutta mielelläni kuulen kokemuksia ihan mistä vaan firmasta.

mulla on semmonen ikuinen haave joskus päästä taidekujalle johonki coniin, mut sitä ennen ois kiva vaan ihan itelle ja kamuille hommata printtejä. erityisesti semmoset mihin saa holographic- tai foil-painatuksia mukaan kiinnostaa. sit kans jos ois mahollista tilata pieniä eriä kun omaan käyttöön ei samasta työstä hirveen montaa painatusta tarvii haha

jos on kokemuksia tai ajatuksia mistään yllämainitusta niin pienellä kynnyksellä viestiä!

[johannaamnelin]

Huomaatko eron? Saaren Taika booster seerumit muuttivat ihoani välittömästi!

Booster seerumit tasoittivat ihoni rakennetta, madalsivat ryppyjä, tekivät ihostani kimmoisamman näköisen ja vähensivät ihoni punaisuutta sekä tasoittivat ihoni värisävyä. Ja kaikki tämä YHDEN käyttökerran jälkeen! Aika vaikuttava lopputulos, eikö vain? J

Hei ihana lukijani! Arvaan, että olet yhtä innokas, kuin minäkin löytämään uusia, tehokkaita ja luonnollisia ihonhoitotuotteita. No, tänään minulla on jotain erityisen jännittävää jaettavana: Saaren Taika Ecolution Booster Seerumit! Huomaako mitään eroa? Vasen kuva ennen ja oikea kuva jälkeen YHDEN KÄYTTÖKERRAN! Booster seerumit tasoittivat ihoni rakennetta, madalsivat ryppyjä, tekivät ihostani…

[lusiferi]

Auttakkeeeee

Oon miettinyt että vois alkaa piirtää digitaalisesti. Ainoa ongelma on, että hankinko piirtotabletin eli piirtämiseen suunnitellun tabletin johon (mun käsityksen mukaan ainakaan) ei tarvitse erillistä näyttöä, vai ihan normaalin tabletin jossa on kynä mukana?

Onko kokemuksia ja plussia tai miinuksia? Ainoa haaste on se, että en tiedä piirtotableteista tai digitaalisesta piirtämisestä mitään ja olen vasenkätinen </3 auttakaa kuvalla huomiota terveisin Marjatta Kölkköniemeltä

[printmixoy]

Nykyään kaikki mahdolliset asiat siirretään digitaaliseen muotoon, joten myös perinteisten paino- ja mainosalan yritysten tulee olla tietoisia uusista trendeistä. Paljastamme 6 suosittua painotrendiä, jotka arvioimme tämän vuoden alussa olevan tämän vuoden trendejä. Viisi osui oikein, yksi ei osunut. Kannattaa lukea tämä Printmixin julkaisema artikkeli, joka perustuu heidän usean vuoden kokemukseensa painoalalta.

[vieraslaji]

Onko sulla jotain suomalaista taustaa vai kiinnostuitko muuten vaan suomen kielestä?

vähän molemmista! sanoisin et kyse on monimutkaista paitsi et monilla amerikkalaisilla on ihan samoja kokemuksia :D

basically mun isoisovanhemmat muutti varsinais-suomesta Michiganiin, mut mun isoäiti oli nuorein kolmastatoista lapsista ja sen vanhemmat kuoli kun se oli viel lapsi. ja mun isoisä oli väkivaltainen kusipää joka vaati sen anna kaiken suomen kulttuurin periksi kun ne meni naimisiin, joten isäni ei koskaan tiennyt paljoa perheenjuurista tai suomesta yleisesti ottaen.

(toinen vaikeus on se et mun isoisoäidin sisko, joka jäi suomessa, ei koskaan kertonut kellekään et sillä on sisko. sen lapset tajusi et nillä on kolmetoista serkkua vasta 90-luvulla, mut toi on toista tarinaa)

nuorena mä tiesin, et mulla on suomalainen taustaa, mutten tiennyt mitään pidemmän kunnes 16v kävin suomessa isäni kans ja se kertoi mulle lapsuudesta ja kuinka paljon se toivon et se olisi ollut tiennyt sen sukua. totta puhuen ennen kun me lähdettiin olin kiinnostuneempi virossa käymiseen, mut tolla matkalla ihastuin suomen kieleen ja päätin opiskelemaan sitä. (odotin aika kauan aloittamaan haha)

tl;dr mä kovasti tykkään suomen kielestä omansa tähden, mut rakastan isää ja  kun kerron sille jotain suomesta ja näen sen onnellisuutta mun kautta oppimasta, ja toi tuntuu arvoiselta kun tunnen itseni epäonnistukselta opiskelijana!

[hiidenneiti]

Yliluonnollinen sota (2021):

Muistitietoon ja haastatteluihin perustuva kokoelma selittämättömiä kokemuksia sota-ajalla. Lähinnä enneunia ja etiäisiä. Painotus on hivenen enemmän kotirintaman ja omaisten kokemuksissa, mutta kyllä rintamallakin olleiden kertomuksia on.

Teos koostuu kahdesta puoliskosta: ensimmäisessä käydään läpi talvi-, jatko- ja Lapin sodan vaiheet ja niiden yhteydessä usein nostetut yliluonnolliset kokemukset ("Summan enkeli", jne.). Toinen osa koostuu lyhyistä katkelmista haastatteluaineistoa.

Aihetta pohjustettiin hyvin puhumalla yleisesti sota-ajan epävarmuuden, kauhun ja käsittämättömän surun koskettamista ihmisistä, ja miten olosuhteet nostivat yliluonnolliset aistimukset pintaan. En ollut myöskään tullut ajatelleeksi, miten 1930- ja 1940-luvulla suhtautuminen enteisiin ja näkyihin oli usein sukupolvikysymys: elihän silloin väkeä, jotka olivat pitkälti 1800-luvulla syntyneitä ja kasvaneet esimodernissa Suomessa, jossa taikauskolla oli ihan eri rooli. Tarinoissa toistuikin usein se, että nuorempi kertoja sanoi "vanhojen" todenneen jonkin asian tarkoittavan jotain.

Suurin miinus: kirja on niin lyhyt. Onneksi teos käy läpi muuta tätä sivuavaa kirjallisuutta, eli jos aiheen tonkimiseen jäi energiaa, niin tietää mistä jatkaa.

Koskettavia juttuja oli paljon. Eniten jäi painamaan se tunne, että niin moni on haastattelupöydän äärellä kertonut lapsensa, sisaruksensa tai aviopuolisonsa kuolemasta avoimesti ja rohjennut puhua siihen liittyvästä oudosta kokemuksesta, vaikka asia oli varmasti kipeä.

[valejalkainen]

tajusin että mun puhelin on niin vanha ettei siihen ole saanut käyttis- tai tietosuojapäivityksiä kohta kahteen vuoteen (haista paska kännykkäteollisuus) ja raudankin puolesta puhelin vetelee viimeisiään, eli en jaksa asennella open source -käyttiksiä

uutta en osta, mutta onko kellään kokemuksia firmoista jotka myy huollettuja puhelimia? jakakaa ihmeessä 🙏 en ole ostanut puhelinta ikinä, saanut aina vain jonkun läheisen vanhan :D

[ketsuppia]

Jonne ja Veeti

Lyhyt alkuesittely

Kaikista oletuksista riippumatta, tämä tarina kahdesta nuoresta aikuisesta ei kerro rasistisista perussuomalaisten kannattajista, vaan tavallisista pojista omine haasteineen. Kiroilua ja uusia kokemuksia kyllä löytyy. Nimet pitävät kyllä arvonsa ja kaksi poikaa käyttäytyvät paikoittain niiden mukaan.

Jonne-sukupolvi on jo vähän aikuistuneempi, niin on myös kyseinen hahmokin. Kun taas Veeti-sukupolvi on vielä oppimaton, niin on myös kyseinen hahmokin.

Molemmat ovat täysi-ikäisiä ammattikoulun aloittaneita nuoria aikuisia. Ikä on katsojan silmässä, mutta he ovat siitä riippumatta todella erilaisissa elämäntilanteissa.

Veeti ei halua aikuistua ja itsenäistyä, se tuntuu niin vaikealta. On turhaa tehdä arkipäivien samoja asioita, toistoa, kun ei elämästä voi selvitä hengissä.

Jonne aikuistui ja itsenäistyi nopeasti, kaikki oli aina niin selvää. Elämä on usein tosi vaikeaa, mutta eteenpäin kuitenkin mennään, uusiin asioihin.

[ruttotohtori]

---

– Gynekologi tiedusteli, että onko minulle jo suositeltu lihavuusleikkausta. Sen jälkeen lasten hankkiminen olisi kuulemma vielä mahdollista.

Jonna kertoi gynekologille, ettei ole koskaan tahtonut lapsia, joten aiheesta ei olisi merkityksellistä puhua.

– Siihen gynekologi vastasi naurahtaen, että ”kun leikkauksen jälkeen sinusta tulee kaunis, niin mielikin voi vielä muuttua”, Jonna muistelee kommenttia, josta järkyttyi.

---

”Ollessani työtapaturman johdosta fysioterapeutilla tutkituttamassa olkapäätä, naisfysioterapeutti pyysi minua riisuutumaan alushoususille, ja olkapään liikkeet testattiin. Tämän jälkeen hän kehotti siirtymään peilin eteen ja siirryttyäni siihen hän käski minun kysyä itseltäni, olenko tosiaan tyytyväinen ulkonäkööni. Olin silloin 195 cm mies, jolla painoa oli 105 kg, joten vähän ylimäärästä löytyi muttei merkittävää ylipainoa, tämä oli melko alentava tilanne.” Mies, 28

---

”Menin terveyskeskukseen näyttämään turvonnutta jalkaa ja kertomaan erikoisesta kivusta. Lääkäri tutki pohkeen ja totesi, että ylipaino rasittaa selkääni, ja sen aiheuttama kipu säteilee selästä pohkeeseen. Tämän jälkeen lääkäri katsoi minua hyvin arvostelevasti päästä varpaisiin ja sanoi halveksuen: ’tästä eteenpäin sun pitää kyllä katsoa, mitä jääkaappiisi ostat’. Eli diagnoosi oli ylipaino ja hoito jääkaapin sisällön uusinta. Todellisuudessa oikeassa pohkeessani oli laskimoveritulppa ja kun viimein sain sitten ensiapuun jouduttuani oikeaa hoitoa, selvisi, että tulpasta oli mennyt osa myös oikeaan keuhkoon.” Nainen, 51

---