#vertaistuki

[tittiannelinuutistoimisto]

Tinder, vertaistukea kaivataan, tilanne on sos ja sitä rataa 🫡🏳️‍🌈

Myönnetään heti alkuun, etten itsekään tiedä mihin tää postaus on menossa, kuhan kirjoittelen ajatuksiani tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Oon ensimmäistä kertaa elämässäni siinä tilanteessa, että nyt taitais olla aika pistää tinder laulamaan. Jotenkin oon aina ennen onnistunut puolivahingossa löytämään ihmisiä ja päätymään suhteisiin tai mitä mielenkiintoisimpiin situationshippeihin. Nyt en kuitenkaan uskalla luottaa tuuriini, joten taitaa olla viimein aika kokeilla ~✨️deittisovelluksia✨️~

Kun oon tässä edes teoreettisella tasolla pohtinut tällaista hurjaa nettideittailua, oon tajunnut, miten auttamattoman pihalla oon aivan kaikesta tähän liittyvästä. Aloitetaan klassisesta: en tiedä mitä kirjoittaa profiiliin, miten kertoa tarpeeksi muttei kuitenkaan liikaa. Toisaalta en tiedä, onko yleisenä tapana treffailla vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan vai voiko treffeillä käydä saman aikajakson sisällä useamman kanssa, jos mitään sitoumuksia ei ole vielä tehty. Onko näin homona (oon afab muusu ja kiinnostunut naisista) kuitenkin parempi käyttää jotain muuta sovellusta kuin tinderiä, vai onko kaikki muut sovellukset ihan kuolleita? Onko ylipäätään tuhoon tuomittu yritys etsiä tinderistä tai muusta deittisovelluksesta elämänkumppania, sitoutumista ja parisuhdetta? Miten voikin pieni ihminen olla näin pihalla. Auttakkee.

Saa kertoa rohkaisuksi hyviä kokemuksia tinderistä, heittää vinkkivitosia, vertaistukea tai vaikka viedä mut treffeille 😭💐

[valejalkainen]

onko kellään suomitumpussa kuulolaitteita

jos on niin voiko joku kertoa millaista oli tottua siihen ettei enää kuulosta samalta omaan korvaansa

mul on hirveä identiteettikriisi jo nyt vaikka kojeet on vasta tilauksessa

[luxnebula]

Pari vuotta sitten kävin yliopisto-opinnoissani verkkoviestinnän kurssin, jossa yhtenä tehtävänä oli kirjoittaa blogipostaus itse valitusta aiheesta. Koska kurssin aikana minulla ei vielä ollut tätä blogia, julkaisin postauksen ensin Twitter-lankana ja LinkedInissäni. Näillä alustoilla molemmissa postauksille on rajoitteita, joten jouduin lyhentämään ja muokkaamaan postaustani saadakseni sen ilmoille. Mutta nyt voin julkaista koko postauksen kuten sen aikoinani kirjoitin. Joten tässä se on:

Kirjastopalveluja HLBTIQA-väestölle

Pride-viikko on tänä vuonna vasta tulevaisuuden haave, mutta HLBTIQA-ihmiset ovat olemassa Pride-viikon ulkopuolellakin. Siksi olisi hyvä miettiä, miten kirjastot voisivat olla avoimempia ja mukavampia sateenkaari-ihmisille. Tässä blogikirjoituksessa esittelen pari ideaa, mitä kirjastot voisivat tehdä ajaakseen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoista kohtelua.

Sateenkaariväestö lukee kirjoja kuten heterotkin. Siksi on tärkeää tarjota ajankohtaista ja tuoretta kirjallisuutta, jossa sateenkaari-ihmiset voivat nähdä itsensäkaltaisia ihmisiä. HLBTIQA-aiheiset romaanit ovat vielä valitettavan harvinaisia, mutta esimerkiksi HLBTIQA-aiheinen uutissivusto Kehrääjä julkaisee kirja-arvosteluja, joista kirjastot voisivat löytää uutta aineistoa kokoelmiinsa.

Tietokirjojakin tietysti tarvitaan, mikä toimiikin kätevänä aasinsiltana seuraavalle aiheelleni: tietopalveluille. Erityisesti transsukupuolisten tiedonhankinnasta on tehty tutkimuksia informaatiotutkimuksen alalla, koska heillä on erittäin uniikit tiedontarpeet eri vaiheissa elämäänsä. Esimerkiksi Aira Pohjanen totesi Transsukupuolisten identiteetin rakentamiseen liittyvä informaatiokäyttäytyminen (2013) pro gradu -tutkimuksessaan, että transsukupuoliset tarvitsevat tietoa valtavan paljon eri asioista. Tietoa etsittiin muun muassa: 

identiteeteistä, sanoista, ilmiöistä ja käsitteistä, 

muiden transihmisten kokemuksista,

sukupuolenkorjaushoidoista ja hormonihoidoista sekä miten ne vaikuttavat kehoon, 

sukupuolenkorjaushoitoihin lähetteen saamisesta, 

sukupuolenkorjaushoitojen kestosta ja kulusta, 

nimen vaihtamisesta 

ja leikkauksiin liittyvistä riskeistä. 

Pohjasen mukaan tärkein lähde on vertaistuki ja muut transsukupuoliset, mutta kirjastojen olisi myös hyvä tietää, mistä tätä tietoa löytää ja tarjota tätä tietoa monista syistä. Esimerkiksi kaikilla transihmisillä ei välttämättä ole vertaistukiverkostoa vielä tai jos cissukupuolinen henkilö on kiinnostunut aiheesta ja haluaa sivistää itseään. Brandon Lyttan ja Bibika Laloo ovat samaa mieltä tutkimuksessaan Equitable Access to Information in Libraries: A Predicament for Transgender People (2020): heidän mukaansa kirjastot voivat helpottaa transihmisten tiedonhankintaa helpottamalla pääsyä tietoon transasioista tarjoamalla sekä fyysistä että digitaalista aineistoa.

Kirjastot voivat tehdä paljon muutakin: ne voivat tarjota turvallisen paikan, jossa tavata muita ihmisiä. Suurin osa HLBTIQA-suuntautuneista tapaamispaikoista ovat baareja tai klubeja, mikä sulkee ulkopuolelle esimerkiksi alaikäiset, entiset alkoholistit, epileptikot ja ne HLBTIQA-ihmiset, jotka eivät vain pidä äänekkäistä klubeista. Erityisesti alaikäisille HLBTIQA-nuorille on elintärkeää tarkota paikkoja, joissa he voivat olla oma itsensä pelkäämättä syrjintää ja jossa he voivat saada vertaistukea ja yhteisön tuntua.

Kirjastotyöntekijöiden tulee myös olla valmiita kohtaamaan sateenkaariasiakkaita. Heidän pitää olla tietoisia ainakin perustermeistä (transsukupuolinen vs cissukupuolinen, aseksuaali, muunsukupuolinen jne) ja asiakasta ei tulisi tentata siitä, miksi hän haluaa tietoa esimerkiksi sukupuolenkorjausprosessista. Kirjastonhoitajien tulisi olla tietoisia luotettavista tiedonlähteistä mitä tulee tietoon HLTBIQA-asioista ja haastaa omia sisäisiä ajatusmallejaan. Olisi hyvä, jos kirjastotyöntekijöille järjestettäisiin syrjinnänvastaista koulutusta ja syrjinnänvastaiset käytännöt olisivat käytössä yleisesti.

Kirjastojen asiakastietokannoissa voidaan myös ajaa tasavertaisuutta. Esimerkiksi asiakkaan sukupuolen merkitseminen tuntuu minulle henkilökohtaisesti tarpeettomalta sekä kirjaston asiakkaana että kirjaston työntekijänä. Mutta jos sille on jokin ylitsepääsemätön syy, olisi myös hyvä tarjota vaihtoehdot “muu” ja “en halua sanoa” ja tietysti antaa asiakkaille vapaa pääsy vaihtamaan merkintä myöhemmin halutessaan itse verkkosivujen kautta tai sähköpostilla. Myös nimen vaihtamisen tulisi olla yhtä helppoa.

[guanomole]

Mikä ihmeen vertaistuki kaveri mustakin on ny muka tullu?

Ensin mä kaveerasin veljen kahen edellisen exän kans ku niil ei ollu kavereita lähel, sit mä oon joutunu oleen serkun tyttöystävän seurana paikois ku sil ei oo kavereita ja ny mun äiti taas yrittää tuputtaa mua jonku työkaverinsa tyttären kaveriks "koska me ollaan niin saman henkisiä ja tultas varmaan juttuun." Joku ihmeen terapia ihminen minä vai olen?

Pitääkö mun hankkii hattu jos lukee punasel Terapia ihminen.

[kissimyyr]

Mä huomaan että oon alkanut hylkimään epävakaan diagnoosia. Ihan oikeistakin syistä kyseenalaistan, mutta paljolti se on myös sitä, että mä en vaan yksinkertaisesti haluaisi olla epävakaa. Mua sattuu kuinka osa ihmisistä tuomitsee kaikki epävakaat esimerkiksi sen perusteella, että itsellä on huonoja kokemuksia. Ihan kuin me kaikki oltais samanlaisia.

Mua sattuu, kun musta tuntuu että tätä pidetään jonain trendinä. Mua sattuu kaikki typerät stereotypiat, mitä tähän liitetään. Ne kun ei ole faktoja, ne on vaan esimerkkejä siitä, miten epävakaa voi ilmetä. Ja sekin täytyisi muistaa, että ihmiset jotka oireilee todella voimakkaasti ulospäin ja haitallisesti muille ihmisille, on sairaita. Ei yksiselitteisesti vain paskoja ihmisiä, jotka vartavasten haluaa pahaa muille. Tuomitseminen ja ihmisten luokittelu diagnoosien perusteella ei auta ketään mitenkään.

Välillä elämä bpd:n kanssa on sitä, että jokin pieni asia vaan hätkäyttää tajuamaan taas, etten tunne itseäni ollenkaan, etten ikinä tiedä mitä haluan, ajattelen ja mitä tunnen. Kuinka hukassa oonkaan itseni kanssa. Tuntuu, että omat ajatukset ja tunteet on vieraita tai feikkejä.

Oma identiteetti on niin häilyvä, että usein tuntuu että oon vain tyhjä kuori tai pesusieni, joka imee itseensä muiden ajatuksia ja tunteita ja persoonallisuuden piirteitä, ilman mitään omaa. En tiedä miten elää, kun koko minuus tuntuu vieraalta ja hämmentävältä. Mulla ei ole mitään oikeita toiveita tai tavoitteita. En vaan kykene hahmottamaan, mitä se ihminen jota minuksi kutsun, haluaa. Mistä se pitää, millaiset arvot sillä on, millainen ihminen se on. Päätösten tekeminen on lähes mahdotonta.

Tuntuu, kuin mun elämä ei olisi mun. Välillä on vaikeaa erottaa, missä minä edes loppuu ja toinen ihminen alkaa. Tuntuu usein että on vaan tunteita ja ajatuksia, ilman minuutta. Ja se on musertavin tunne, mitä oon ikinä kokenut.

[salainensiirtolapuutarha]

Achievement Unlocked: lgbt-vertaistukiryhmä

Osallistuin tässä vasta ensimmäistä kertaa elämässäni sateenkaariväelle suunnattuun vertaistukikeskusteluun. Kyseessä oli ryhmächatti. Se oli ihan mukavaa, ei välttämättä sisällöllisesti maailmaamullistavaa – mutta konkreettinen tekeminen antaa olon kuin “tekisin” jotain uuden identiteettini eteen. En pääse eroon siitä tunteesta, että nyt kun olen tullut sinuksi bi-puolen kanssa minun pitäisi jotenkin muuttaa toimintapajoani ja kalibroida arkeni linjaan sen kanssa.

En ole tullut ulos vielä kuin ainoastaan kumppanilleni, joten juttuseuran puute tässä asiassa on ollut akuuttia. Se mistä haluaisin oikeasti puhua ylittää ehkä kasuaalin chatin rajat, sillä kysymykset eivät välttämättä ole aivan jokaiselle sateenkaari-ihmiselle samaistuttavia. Osaltaan se liittyy ikääni ja oman lähipiirini muodostaviin ihmisiin. Onkohan vielä olemassa foorumikulttuuria, jossa modaus toimisi tai biseksuaaleille suunnattuja omia vertaistukiryhmiä...

[painajaisnainen]

happy 2022 !!🌟 this will probably be the year i’ll commit suicide but i hope your year will be better 😀🍀

CW: the ask has talk of suicide

please contact a professional darling. dying isn't the solution and i'm speaking from experience. stay the fuck alive. stay alive for yourself, for your friends and family, for your pets or even to see 2069 or to outlive donald trump or for some other "silly" reason, i dare you.

i think you might be finnish so i'll link some resources for you

https://mieli.fi/tukea-ja-apua/ (kriisipuhelin, kriisikeskuksia, chat, ajanvaraus, vertaistuki, vinkkejä, jne.)

valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää neljällä kielellä. suomeksi päivystetään vuorokauden ympäri kaikkina päivinä numerossa 09 2525 0111.

https://sekasin247.fi/

https://www.nyyti.fi/ (opiskelijoille chat, verkkoryhmiä, vinkkejä, jne.)

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/hae_neuvoja_ja_apua/Pages/default.aspx (sopivan tuen etsiminen)

https://www.mtkl.fi/mista-apua/ (mielenterveyden keskusliitto. chat, neuvontaa, vinkkejä, jne.)

https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

https://www.helsinkimissio.fi/nuorten-kriisipiste

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/18/nain-saat-apua-kriisitilanteessa-kokosimme-listan-auttavista-puhelimista (yle on koonnut yhteen auttavia tahoja myös esim. päihdeongelmiin ja väkivaltatilanteisiin)

[shikitsune]

hei, kiitoksia että laitoit mulle viesti 💕 aamulla minulla oli vahan kauhea olo, mutta olen tehty kaikki minun luokat tänä päiväksi. on ihmeellistä miten ruokaa auttaa mieliä niin hyvin. aion levätä ja katsella joku ohjelmaa 😪 kiiti taas, mä toivon että sinun päivä / ilta on menossa hyvin 💕

Hei ❤️ Hyvä kuulla, että mieliala koheni 😊 Ruoka on kyllä taianomainen lääke! 😆 Muista jatkossakin, että mulle voi aina laittaa viestiä, jos siltä tuntuu! Oon ite kans masennukseen taipuvainen ja tiiän, miten tärkeetä vertaistuki voi niissä tilanteissa olla. Pysy vahvana!! 💞💞

[damnprecious]

Proffa: muistakaa vertaistuki graduprosessin aikana

Minä kavereille: voisko joku vertaistukea mua murhaamalla mut ennen ku gradu murhaa mut

[teologinajatuksia-blog]

Burnis on trendisana

Maureen H. Miner valottaa burnoutin oireita ensimmäisen 12 kuukauden aikana. Hän teki tutkimusta kuudellekymmenelle vastavalmistuneelle teologian opiskelijalle ja mittasi heidän stressitasoja näiden ensimmäisenä työvuotenaan. Maslach, Schaufeli, & Leiter, (2001) määrittelevät burnoutin psykologiseksi tilaksi, joka johtuu kroonisesta stressistä, joka liittyy ihmisten kanssa työskentelyyn. Sillä on kolme ulottuvuutta; emotionaalinen uupuminen, jossa ihminen kokee tulleensa emotionaalisesti imetyksi kuiviin työstä, kyynistyminen ja vetäytyminen muista ihmisistä sekä vahva riittämättömyyden tunne. Kristillinen palvelustyö onkin usein mielletty stressintäyttämäksi kutsumukseksi.

Tutkittavat kokivat eniten stressaavaksi konfliktit ja Miner ehdottaakin, että teologian opiskelijat saattaisivat hyötyä kriisienratkaisu-koulutuksesta. Kuitenkin korkeat odotukset ja tarpeet, ihmisten menetys, olivat stressaavia tilanteista, joihin tutkittavilla oli vain vähän vaikutusvaltaa, jolloin ongelmanratkaisu-strategioista ei olisi näihin tilanteisiin paljoakaan hyötyä, joten Miner ehdottaa tutkimuksessaan opiskelijoille lisättäväksi vertaistuki-ryhmiä, hengellistä ohjausta sekä ammatillista ohjausta ,joissa myös psykologiset aspektit on huomioitu.

Itselläni on kaksi ja puoli vuotta takana vakavaa työuupumusta, joka paljastui kun selittämättömiä uniongelmiani ruvettiin tutkimaan. Tämän jälkeen on kokeiltu työpsykologia, sielunhoitajaa, työterveyslääkärin palveluita ja luin monta burnout-aiheista kirjaa tuona aikana. Kun kaikki keinot oli käytetty jäi viimeiseksi vaihtoehdoksi työpaikan vaihto, koska rakenteellisia ongelmia ei saatu ratkaistua ja esimiehen johtamistyyli oli suorastaan ahdistava eikä tukea löytynyt jonka uskon olevan perimmäinen syy uupumukseen. Joskus oppimisen ja omien rajojen löytymisen täytyy tapahtua kantapään kautta.

[unitlux]

9.8.2018 Torstai

Aamusta aloimme käydä sosiaalisen vahvistamisen näyttösuunnitelmaa läpi, eilen keräämiemme avainsanojen kautta. Kirjoitimme sanat fläpille ja puhuimme niistä. Naana nosti niistä osaa esille joita me puimme tarkemmin.

Sosiaalinen vahvistaminen

Vahvistetaan nuorten sosiaalisia taitoja, jotta hän osaa toimia yhteiskunnassa eikä syrjäydy. Pyritään siihen että nuori saa rakennettua itselleen verkostot joiden avulla hän pysyy henkisesti vahvana, kehittää omaa itsetuntoaan ja osaatoimia sosiaalisissa tilanteissa. Autetaan löytämään omat keinot rakentaa ja ylläpitää sosiaalisia verkostoja. Kokonaisvaltaista elämänhallinan opettaminen.

Syrjäytyminen

Tipahtanut ehkä sekä sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle, että yhteiskunnallisten verkostojen ulkopuolelle. Onko syrjäytynyt vasta kun itse tajuaa olevansa syrjäytynyt? Oma lokeronsa omasta halusta syrjäytyneet? Aina syrjäytyminen ei tuota pahaa oloa, esim erakot tms. Mutta ehkä henkinen ja fyysinen hyvinvointi rajaa syrjäytynyt ja muuten vaan omasta halusta syrjäytyneet. Työssäkäyvä, hyvin toimeentulova saattaa olla myös syrjäytynyt sosiaalisesti, ilman että kukaan muu sitä välttämättä tajuaa. 

Moniammatillisuus

Samassa työyhteisössä monia eri ammatteja ja toimijoita, ja yhteistyöverkostot eri instituutioiden välillä. 

Lastensuojelulaki

 Määrittää puitteet jonka mukaan teemme töitä. 

Auttamisjärjestelmä 

Mitä verkostoja/toimijoita/hankkeita tms joita voimme tarjota nuorille, ja olemme itsekin osa sitä.

Vertaistuki

Toinen samassa tilanteessa ihminen. Ei pelkästään negatiivisessa mielessä, myös muissa asioissa. Yleensä vertaistuessa on pointtina yhteinen tavoite tai teema. Tämäkin asia on yleensä tiedostettava, mikä on samaa toisen kanssa, jotta vertaistuki syntyy.

Ehkäisevä nuorisotyö-korjaava nuorisotyö

Ehkäisevässä tiedostetaan mahdolliset uhat tai mahdolliset ongelmat, ja annetaan tukea ja apua ettei tilanne pahene. Korjaavassa ennaltaehkäisy ei ole toiminut tai sitä ei ole ollut ja ongelmia aletaan purkaa ja korjata. Välillä ehkä vaikeampaa kuin ennaltaehkäisevä? 

Erityisen tuen tarve

Voi olla nuoressa tai ympäristössä tarve erityiselle tuelle, määrä voi vaihdella radikaalistikin. 

Puhetta tuli huomattavasti enemmän kuin mitä kirjasin, kun ei kirjurin kädet pysyneet enää mukana keskustelussa.

Seuraavana kuva swop-tehtävä kuvan muodossa.

[arikuosmanen]

Lotta kestää, kestää… (Sydän-Hämeen Lehti)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Pälkäneen lottia Nuijantalon lottahuoneessa. Kaikki valkoinen on puhdasta ja rypytöntä, Suomen lippu keskellä ja lottaryijy seinällä. Kuvan omistaa Hanna-Liisa Anttila.

Kun lotta puki ylleen harmaan lottapuvun ja -lakin, hän samalla riisui jotakin pois itsestään, persoonallisuudestaan ja naiseudestaan. Hän sitoutui sotaa käyvän isänmaan palvelemiseen, uskonnon ja kodin arvojen suojelemiseen ja järjestönsä sääntöihin ja vaatimuksiin.

Lotan täytyi kestää kaikki – pommitukset ja ilmahälytykset, kaatuneiden ruhjoutuneet ruumiit, matkan vaivoissa sairastuneet evakkolapset, itkevät äidit, haavoissaan parahtelevat hevoset. Hän oli isänmaan tytär, jonka harteilla oli kansallinen äitiys: velvollisuus auttaa ja lohduttaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Lotan tuli myös noudattaa ehdotonta siveellisyyttä, hyväkäytöksisyyttä, sääntöjen mukaista pukeutumista. Meikata ei saanut, kampauksen piti olla hillitty ja huomiota herättämätön, korkokengät, korut ja hepenet sai unohtaa.

Lotta kesti, siihen täytyi kaikkien voida luottaa, mutta miten kesti lottamuottiin puristettu ihminen?

Pälkäneen Maanpuolustusnaisten puheenjohtaja, kasvatustieteen tohtori Aili Huhtinen on tutkinut kysymystä lottina toimineiden naisten todellisuuksista ja henkisestä liikkuma-alasta. Hän piti aiheesta yleisöluennon Valkeakoski-opistossa marraskuussa.

Lotiksi ryhtyneillä naisilla oli nimi, tausta ja persoonallisuus – mitä siis tapahtui Annalle, Helmille, Kaisalle, Vienolle tai Helenalle, joka heitti repun olalleen ja lähti kohti tuntematonta? Millaisina ihmisinä he aloittivat siviilielämän, kun lottaunivormut oli lopullisesti haudattu vinttien syvyyksiin tai viskattu uuniin?

Lotta itsenäistymässä

Talvisodan syttyessä suomalaisten maailma jakautui äkkiä kahteen todellisuuteen, joissa toimittiin eri säännöillä: kotirintamaan ja sotatoimialueeseen.

Moni nuori lotta lähti nuorten sotilaiden tavoin ensi kertaa kauas kotoaan. Lottana palveleminen merkitsi pitkää harppausta kohti itsenäistymistä ja maailmalla selviytymistä sekä monien uusien taitojen oppimista. Aika moni löysi myöhemmin ammatin samalta alalta, josta oli lottavuosina saanut kokemusta.

Vaikka lottalupauksessa luvattiin rehellisesti ja omantunnontarkasti avustaa suojeluskuntajärjestöä, lotat olivat käytännössä paljon enemmän kuin avustajia.

Moni oli kotonaan tottunut siihen, että isännän päätökset olivat koko perheen päätöksiä; mutta nyt ei ollut isäntiä paikalla. Oli pakko tehdä ratkaisuja omaan järkeen luottaen, ja oli pakko omaksua sodan logiikka, joka liikkui kaukana siviilielämän lainalaisuuksista.

Lotta kurissa ja pelossa

Lotta käyttäytyi aina hvyin, oli ahkera, uhrautuva, nöyrä, parhaansa yrittävä ja ennen kaikkea tottelevainen.

Jos ei ollut – tai ainakin jos jäi kiinni jostakin rikkeestä – palvelus keskeytyi. Kaikki eivät jaksaneet.  Sotien aikana palautettiin yhteensä noin 1000 lottaa, 400 heistä rangaistukseksi. Siitä ei mielellään puhuttu ääneen puolin eikä toisin.

Aili Huhtinen totesi, että äärimmäisen tiukalla rajoittamisella järjestö saattoi nujertaa jäseniään.

Toisilta palautetuilta olivat loppuneet  joko fyysiset tai psyykkiset voimat.

Rintamalla lotta joutui pois kaikessa pois mukavuusalueeltaan. Häneltä edellytettiin rationaalisuutta ja tunteiden hallintaa ymmärryksen ylittävissä olosuhteissa, joita hallitsi jatkuva kuolemanvaara. Selviytyäkseen ihmisen täytyy pystyä suurin piirtein hallitsemaan omaa arkeaan – ja lottien arkea olivat silpoutuneet ruumiit, kuolemaa odottavat haavoittuneet,  putoilevat pommit ja palavat kylät.

Jälkeenpäin ajatellen on käsittämätöntä, että yleensä kukaan jaksoi. Korutonta suomalaista todellisuutta on se, että useimmat jaksoivat. Mutta palautetuille ja heidän tuskalleen ei löytynyt montakaan kuuntelevaa korvaa.

Lotta tunteita paossa

Rationaalisuuden vaatimus johti siihen, että lotan liikkuma-ala tunnetasolla kapeni ja supistui. Hän ikään kuin otti askeleen kohti sukupuolettomuutta samalla, kun nieli koti-ikävän, pelon ja

KT Aili Huhtisen mukaan henkisen huollon on oltava keskeistä nykyaikaisessa maanpuolustustyössä.

vihan tunteita. Se oli hyve, kuuliaisen lotan merkki.

Aili Huhtisen mukaan tunnetason poistaminen saattoi joidenkin kohdalla johtaa dissosiaatiohäiriöön, jossa ajatukset, tunteet ja teot eivät ikään kuin toimi yhdessä, vaan mieli hajottaa ne erillisiksi. Silloin muistista saattaa kadota pitkiä jaksoja traumatisoivasta menneisyydestä.

Dissosiaatiohäiriö ei estä ihmistä toimimasta normaalisti, joten se ei välttämättä haitannut työtä eikä herättänyt kenenkään huomiota. Sitä paitsi, ketä yksittäisen lotan mielenliikkeet olisivat kiinnostaneet, jos hän edes suurin piirtein näytti pysyvän koossa?

– Kyllä toisia lottia sentään kiinnosti. Ihminen kestää stressiä ja kriisejä, jos hän saa apua, Aili Huhtinen muistutti.

Vapaahetkinä vertaistuki oli lähellä, ja parhaimmissa tapauksissa seudun lottavanhin tai joku muu varttunut lotta oli nuoremmille turvallinen äitihahmo, jolle uskalsi uskoa vaikeita ja pelottavia asioita.

Mutta tärkeintä oli tietää, että vierellä ahkeroiva lottasisar ymmärsi, tarvittaessa sanoittakin.

Kotilomat sallivat hetken vapauden, palveluksen vaihtuminen kevyempään saattoi helpottaa. Ja naisilla oli selviytymiskeinoja keskenään. Kaisa-Maria Peltokorven vuonna 2011 ilmestyneessä väitöskirjassa On elettävä kun koska tahansa voi kuolla on kuvauksia muun muassa siitä, miten vaaratilanteesta selviytyminen synnytti lotissa suorastaan ekstaattisen riemun.

Yhteinen ilo hersyi pienistä asioista: lättyjen paistaminen oli juhlaa, sauna oli juhlaa, omien vaatteiden pesu oli juhlaa, kun sellaiseen löytyi aikaa ensi kerran viikkoon tai kuukauteen.

Lottaperintöä jakamassa

Syksyllä 1944 lotilla oli kaiken jo kestetyn jälkeen edessä oman yhdistyksen papereiden ja tavaroiden hävittäminen osana koko järjestön pikaista lakkauttamista. Tuli kunnian menetys, ja koko lottamenneisyys piti viivata yli.

Vasta 1990-luvun alussa lotat, ne jotka vielä olivat kuulolla, saivat ottaa vastaan kunnianpalautuksen ja kansakunnan kiitollisuuden. Kriisiavun tarve oli ollut ja mennyt; naiset olivat kantaneet itse sisimmässään sen, mikä täytyi kantaa.

Maanpuolustus- ja suojelutehtävät meillä on edelleen käsissämme, niin naisilla kuin miehilläkin. Lotat, kuten muutkin maanpuolustustyössä uurastaneen naiset, jättivät jälkipolville esikuvan sitkeästä, uhrautuvasta työstä ja tehtäviin tarttumisesta ilman pelkoa ja epäröintiä.

Mutta jäikö vielä jotain muuta?

Annan, Helmin, Kaisan, Vienon, Helenan ja muiden sisäiset, hoidotta arpeutuneet haavat jättivät oman opetuksensa.

– Meidän täytyy omassa työssämme tuoda keskeiseen asemaan henkinen huolto, josta lotat pitkälti jäivät paitsi. Meillä pitää olla aikaa olla ihmisen luona silloin kun tarvitaan. On osattava ottaa jokainen huomioon kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisten tarpeiden, Aili Huhtinen muistutti.

Teksti  perustuu KT Aili Huhtisen 19.11.2017 pitämään luentoon Lottapuku ylle ja reppu selkään.

from WordPress http://ift.tt/2Brp0LW via IFTTT

[timorainio]

Opettajien vertaistuki vie koulut digiaikaan tietokayttoon.fi

Opettajat kokevat vertaistuen erittäin hyödyllisenä, kun digitaalisten opetustapojen käyttöä halutaan lisätä perusopetuksessa. Opettajien vertaistuki on myös nopeasti yleistynyt sen jälkeen, kun …

Opettajien vertaistuki vie koulut digiaikaan

[tomppaheinaaho]

Tässäpä tää mun tarina sellasena reilun 20 minuutin versiona. 

[painajaisnainen]

aika lohdullinen näky moodlessa “22 kirjautunutta osallistujaa (5 minuutin sisällä)”. non-verbaalinen vertaistuki <3