#JA NYT MÄ SAIN SEN

[vieraslaji]

Mikä sai sut innostumaan suomen kielen opiskelusta? En tiä oletko jo kertonut tästä jossain, mutta aina kiinnostaa! :D mun puoliso on Floridasta ja asuu nyt siis Suomessa, ja taistelee henkensä edestä suomea opetellessaan 😂

no ensinnäkin onnea puolisollesi että se pystyi pakenemaan floridasta (vitsailen) (en vitsaile)

puhua lyhyesti, sanoisin et suomen opiskelu on vaan asia jota oon aina tahtosin koittaa? mul on suomalaiset juuret ja isoäitini puhui suomea lapsena, mut mun isä ei oppinut sitä. mä ite en aatellu suomesta hyvin paljoo kunnes matkustin pohjois-eurooppaan 16v ja kuulin suomen kieltä ensimmäistä kertaa, ja heti rakastuin siihen. kelataan eteenpäin 9 vuotta 2020 saakka kun sain potkut töistäni covidin takia eikä mul ollu tarpeeksi rahaa ostaa switchia pelatakseni animal crossing niinku mun ystäviä, joten päätin et miksei opiskella kieltä? tykkään kielitieteestä ja palapeleistä, siis suomen kieli ei pelottaa vaan jännittää! mun ainoa katumus/kaipaus on se et Amerikassa ei oo paljon suomen puhujia joiden kaa voin keskustelua, mutta sen tähden oon tumblrissa :D

[oivallus]

Oletko koskaan halunnut nähdä kun LPS Määttä tippuu vessanpönttöön? Entä oletko halunnut nähdä limaisen Rahikaisen? Entä harvinaisen paskan turunmurteen? (yritin oikeesti parhaani) NO TÄSSÄ SITÄ PRIIMAA NYT TUMBLERINKIN NÄHTÄVÄKSI.

Sain poikaystävältä luvan jakaa tän mestariteoksen mikä synnytettiin maailmaan sen huoneen lattialla samalla kun sen sisko seinän takana pohti että mitä vittua ne puuhaa: LPS TUNTEMATON SOTILAS ELÄMÄÄ OSA 1. Tämän taideteoksen tekemiseen liittyy monta hauskaa tarinaa, kuten kun tän videon vientiprosessin aikana mä oksensin roskikseen, ja kaikkea muuta mukavaa.

SISÄLTÖVAROITUKSET: runsas kiroilu, rahikainen sanoo jotain transfoobista, valkaisuaine silmässä, Danny, alkoholismivitsi, tupakka, seksikohtaus, paikoitellen vähän rankkoja heittoja.

[kausijuoppo]

Get vibechecked, idiot

Nyt kun tää vuos on päättymässä, haluan taas kerran vähän katsahtaa että mitä tuli taas tehtyä sarjakuvien saralta. Tein tän analyysin viime vuonnakin, niin koitetaan taas uudestaan uusien kokemuksien jälkeen.

Positiivista

-Mulla oli itse asiassa henkilökohtainen haaste itselleni tälle vuodelle. Ja se haaste oli "postaa jotain joka ikinen viikko". Ei aina tarvi olla sarjakuva, mutta jotain siihen liittyvää, kuten ihan vaan illustraatio tai sarjakuvailusta lätisevä postaus. Jos joku on ehtinyt huomata, niin usein heitän tänne postauksia lauantaisin queue-toiminnon kautta. Joskus on laitettu muinakin päivinä, mutta vähimmäismäärä on ollut kerta viikkoon. Ja se on pysynyt. Luulen kuitenkin että tää ei tuu toistumaan ens vuoden puolella, joten postaukset melko varmaan tulee harventumaan. Wanha ei jaksa tällasta rumbaa.

-Niistä postausten sisällöistä... Huh hujakkaa. Lyhyellä matikalla laskin 130+ sivua valmista sarjakuvaa tän vuoden puolella. Melkein kaksinkertainen sivumäärä viime vuoteen verrattuna. Ja joudun myöntämään että kyllä tekemällä vaan oppii. Itse oon ainakin huomannut tietyntyyppistä kehitystä omassa tekemisessä.

-En saanutkaan vaan yhtä, vaan peräti kaksi pidempää rojektia ulos tän vuoden puolella! Niken ja Pasin omat tarinat. Jösses. Ei tän näin pitänyt mennä. Mutta se on hyvä että ne on nyt poissa päiväjärjestyksestä, ja voidaan keskittyä seuraavaan listalla. Ja sain näiden kahden takia mahdollisuuden kuvata tiettyjä taustoja joita oon pitkään halunnut piirtää. Harvest- graffitti, Turun tuomiokirkko ja Aurajoki sen koko Turun mukana. Paavon patsasta en saanut piirrettyä, mutta ens vuonna sitten ehtii.

-Tänäkin vuonna, kommentit ja tägit. Aivan mahtavaa settiä! Oon moneen otteeseen vaan hajonnut kun selaan teidän letkautuksia. 10/10. Vaikka palaute ja se kuinka monta notea saan postauksista ei oo prioriteetti, tuo ne kuitenkin mulle hyvän mielen. Tietää että muutkin kun vaan mä hirnun näille tyhmille vitseille.

Negatiivista

-RIP KOVALEVY!!! Saatanan saatana että teknolookia pettää joskus. No, ei auta itku markkinoilla. Pakko mennä asian kanssa eteenpäin, vaikka siinä rytäkässä tuli menetettyä iso pino matskua, mm. hahmojen kuvauskaaviot missä oli oikeesti tärkeetä tietoa, niin kuin myös referenssikuvia joita ei vaan enää saa takas. Ja jotain tosi tärkeitä tekstinpätkiä. Joudun nyt soveltamaan lennosta ihan perkeleesti >:(

-Mua ohuesti harmittaa se, että en oo ehtinyt piirrellä uusia hahmoja enempää. Mm. Haluaisin enemmän piirrellä Annaa, Niken perhettä, Lauraa ja Maken kotijoukkuetta. Ja Henrin kanssa mua kismittää kanssa se, että en vieläkään tiedä miltä sen tatskat näyttää (herralla on molemmat käsivarret tatuoitu). Huomaan sen että mitä on saatu tehtyä sivumääränä, on siihen uhrattu suunnitteluaikaa. AIna ei mee nallekarkit tasan.

-Vähän on päässyt valumaan sarjikset enemmän englannin kielen puolelle. Sinänsä tää ei oo paha asia, tää rojekti aloitti olemassaolonsa englannin kielellä mun teksteissä, ja melko varmaan pitkät stoorit tulee olemaan englanniks vaikka mikä on. Mutta se suomen kieli nyt vaan on niin pirun hauska, varsinkin komediapainotteisessa perseilyssä. Ihmekkös se, suomi on kielenä yks iso vitsi muutenkin.

-Mulla on tällä hetkellä sellanen tilanne että kun oon tehnyt jatkuvalla syötöllä sarjiksia, niin mulla alkaa taas tuntumaan sellanen burnoutin alku persuksissa. Hirvee kasa ideoita, mutta ei puhtia toteuttaa niitä. Ja ite lähdin tähän tarinantekoon siinä mielessä että kokeilen asioita ja saan itelleni paremman mielen tekemisilläni. Ens vuodelle pitää selvästikkin opetella tasapainottamaan tätä touhua paremmin, ettei se hauskuus jää kokonaan pois tästä tekemisestä.

In conclusion:

Ei hajuakaan. Loppua ei näy.

[paularinkeli]

Hilda ja Juulia

san. Paula Raitanen säv. trad.

Kaksi oli suloista lasta samass' kylässä kasvanutta Oli toinen heistä nimeltään Hilda toinen puolestaan ol' Juulia

He yhdessä leikkivät aina ja kerran he vannoivat niin Et parhaankaan riiarin kanssa eivät suostuisi he naimisiin

Nyt Hilda ja Juulia illoin pitkin raittia astelevat Kylän poikaset, tyttäret silloin kaikki tanssimaan kokoontuvat

Pojat tahtovat kaunista Hildaa jokainen vuorollaan tanssittaa Mutta yksikään heistä ei koskaan häntä kotiinsa saatella saa

Vaan Juulia syrjässä istuu katseen kaihoisan tansseihin luo Vain Lehtolan veijari-Ville hälle iltaisin seuraansa suo

Oi Juulia, lausahtaa Hilda kun muut ovat pois lähteneet Vielä muistatko valamme jonka oomme keskenämme vannoneet?

Ja Juulia helkkyen nauraa: hyvin muistan mä valamme sen Ohi mennyt on haaveilun aika aika leikkien ja lapsuuden

Niin hauska ois tyttönä rientää mutta saimme toisen kohtalon Onni on, että Villellä sentään talo, aitta ja peltoa on

Kun Juulia Villeltä kerran kultasormuksen sormeensa saa Hän riemuiten uutisen suuren rientää Hildalle nyt kertomaan

Vaan miksi on ilmeesi synkkä? Mikset kanssani iloita voi? Onko niin, että rakkaus Villeen salattu sinun rinnassas soi?

Minä yhdelle vaimoksi kelpaan sinä kenet vain sulhokses saat Kuinka kehtaat, sinä kirottu Hilda käydä minua kadehtimaan?

Voi Juulia, sun sanasi julmat kuin veitsen minä sieluuni sain! En huoli minä miehistä noista yhden ainoan tahdoin mä vain

Kun ystävä selkänsä kääntää enkä armastani saada mä voi Liian tuskaista tänne on jäädä joudun lähtemään iäksi pois

Nyt vietetään Juulian häitä mutta morsian hymyile ei Hän itkee miten katkerat lauseet hältä rakkaimman ystävän vei

Jo kaupungin melskeessä kauan ovat vierineet vuodet ja veet Ja eräänä päivänä Hilda kirjeen saanut on lukeakseen

Minut muistatko, Hilda sä vielä? Sulle leskenä nyt kirjoitan Sain Villestä puolison julman sinä elämän onnekkaamman

Joka päivä sitä riemua kaipaan jonka elämään ennen sä toit Siks nöyrästi kysyn nyt sulta josko anteeksi antaa sä voit

Pian Juulia lukea saakin Hildan lempeän vastauksen: Oi Juulia, Juulia rakkain sulle kaunoja kanna mä en

Suru kuulla sitä valtavaa tuskaa jonka sulhosi aiheutti sull' Mutten Villeä tahtonut koskaan sinä armahin ain' olit mull'

Ja Juulia silmänsä sulkee lohtu kyyneleet tullessaan tuo Ja kutsuun hän vastata tahtoo muuttaa kaupunkiin Hildansa luo

Ei arvannut Juulia ennen mutta totta se kuitenkin on: Ei kahdelle kaunokaiselle onni yhteinen oo mahdoton

[iibislintu]

katottiin tosiaan tänään valoa valoa valoa ja siis muistin jotain juttuja siltä ajalta kun olin sen ikänen kun mariia ja mimi siinä

ja mulla ja mun silloisella tyttöystävällä oli aika samanlainen dynamiikka kuin niillä leffassa, mä olin mariia ja tyttöystävä oli mimi

mut meidän juttu ei loppunut siihen mihin leffassa koska lastensuojelu toimi ja terapia ja tukiverkot

ja mä muistin nyt leffaa kattoessa semmosia ihania teinirakkausasioita joita en oo muistanut ehkä 15 vuoteen

kun tiiättekö kun eroo paskasti niin ei ne ihanat jutut uskalla näyttää naamaansa enää

mut nyt muistin juttuja ja siis. olihan se nyt. punastus kaikenlaisia juttuja tulikin tehtyä, kiivettiin kerrostalon katolle loikoilemaan niinkun ultra bran laulussa (tuskin oli btw viisasta) ja tanssittiin ilman musiikkia ja söpöiltiin julkisilla paikoilla ja punastus

aatelkaa mä sain leffan ansiosta palan mun elämäntarinaa takaisin, se on aika mainio juttu ❤️

[ruttotohtori]

Mä näin viime yönä unta, mis mä jonotin päästäkseni sisälle johonki kerrostaloo, ja sit ku mä pääsin sinne sisälle, ni se talo oli sisältä päin niinku joku vähä vanhempi omakotitalo. Siel oli puiset, kapeet rappuset, joita pitkin mä kävelin mua ennen sisälle menneitten perässä ja sit me päädyttiin pieneen keittiöön, jossa oli kaksi naista, jotka tarjos jokaselle keittiöön tulleelle tuopillisen olutta, jonka sekaan oli sekoitettu kermaa. Mä aattelin, et no nyt vihdoinkin selvisi se, että mitä se oli se kermakalja mitä ne joi Harry Pottereissa. Siellä keittiössä oli kaks oviaukkoa ja sieltä piti mennä pois eri oviaukosta ku mistä oli tullu sisää. Sit mä olinki taas ulkona ja katoin, et siinä on loiva rinne alaspäin ja siellä alhaalla oli just se tie mitä mä olin ettimäs. Sit mä kierin sen mäen alas.

Seuraavas kohas mä olinki kotona ja googlailin jotain koiriin liittyvää. Päädyin jollekin foorumille, jossa puhuttiin siitä, miten Brad Pitt on huono koiranomistaja, koska sillä on kaksi chihuahuaa, joista se ei edes tykkää, mutta pitää silti hyvää huolta niistä eikä suostu antamaan niitä uuteen kotiin.

Sit seuraavassa kohassa mä ja äiti oltii just saatu muuttokuorma purettua ku mä olin muuttanu johonkin kerrostaloon, mun kämppä oli alimmassa kerroksessa. Äiti lähti sit takas kotii ja mä kävelin ikkunattomasta olo/makuuhuoneesta erittäin pieneen keittiöön, jossa sijaitsi asunnon ainoa ikkuna. Aattelin, et kyllä kävi hyvä tuuri, kun sain tän asunnon vuokrattua itelleni sen jälkeen, kun Brad Pitt muutti täältä pois. Vähän kyllä harmitti se, että siellä oli vaan yksi ikkuna, ja sekin peitetty vaalealla verholla, josta tuli läpi valoa. Mä siirsin sen verhon pois ikkunan eestä ja näin ekaa kertaa, että ikkunasta näkyy kerrostalon erittäin pieni sisäpiha, jossa ei ollut muuta, kuin asfalttia ja roskiksia. Mietin, että joku toisenlainen maisema olisi kyllä ollut kivempi.

[aamukooma]

Mä luulin 12 vuotiaaksi asti et mun tädin ihan oikea nimi oli Mömmö, koska kaikki kutsu sitä sillä nimellä. Sit järkytyin kun sain tietää et sen nimi olikin Helena.

Eilen sain tiedon että mun täti on kuollut. Mulle hän on aina Mömmö ja muistelen nyt lämmöllä tota hetkeä.

[xylophonetangerine]

Torpeedo

Mä synnyin veljien käsissä pajan synkimmän, sain sisääni voimaa villiä pyhän Venäjän. Olin ladattu, tähdätty julminta meren hirmua sydämeen. Käsi taikurin painoi ponninta — minä alle veen.

Voi elämää… Syvä vaahtopää meri myllertää — ei eteen nää, ei jälkiä nää, ei jälkiä jää…

Mitä perhanaa mua liikuttaa! Mulla suunta on tää ja määrän pää, ja elämän työni täytän. Ratas raksuttaa — se on sorjempaa — teräs kellos on vieteri tiukka.

Niin naurettavaa, että näytän, — missä milläkin hetkellä kärkeni lie… Niin naurettavaa, että kallis ois nykyhetken vaahto, mi valuu pois. Nykyhetki on piste, summa on tie.

Mut kauas vie jo seuraava tuokion hiukka.

Tie lyhenee. Tie lähenee Mut rannalla viisahat veisaa. Meress’ joissain on salakallio, sodan yltiöpäinen turmio! Siksi ei saa päin puskea, täytyy väistää ja varoa, luovia, haroa.

— Ei luikurit, ette ainakaan Torpeedoa petä luovimaan. Se peli ei käy ollenkaan urotyössä uskotussa. Vaan suoraan tietä lyhintä päin pirua, niin lähinnä myös ihannetta pyhintä me päästään taistelussa.

Jos sattuu salakallioon, niin sattukoon! — Mä mennyt oon, ei muuta. — Veljet saisi vain odottaa, ohi kallion taas ampua toisen Torpeedon — niin monta kuin tarvittaisiin, työ kunnes tehty on. — Et pelastu meren perkele, on sulettu koko salmeke, siis ummessa tuomios! Ylen kauan jo kansoja ryöväsit, veriuhreja veit monin miljoonin, muut ryövärit kavaluudella yksin yllätit, sodat voitit orjain hurmehin. sotasaaliit sai hirveät hinkalohosi. Eikö siin ollut kyllin kerraksi. Pyrit perkele maailman herraksi, mut entä jos se on sun turmios! — Merirosvo, loppus sun kohtalos. — En pelkää! ilkkuvi päällikkö. — Hyvin hallita kansoja kansoja taidan… Riiviö lasin kohottaa. — Hepo tahtoo piiskaa ja kauraa, niin kansakin! Herrat hohottaa. Ja naiset irstahat nauraa.

Heillä riemua on, remu loppumaton, halu nautinnon, halu verraton. — Liha herras vain … vähän hauras. Tie lyhenee — Meren kummitus, lue rukous! Yö lähenee. Yö sulle ja mulle — kuitit siis — mut veljille voiton valkeus. Kuin laukaus puun puhkaisee, ukon leimaus kiven lohkaisee, loven lyö, repäisee, hajoittaa, — niin kalloni lyö loven panssariis, — halkeaa ja halkaisee…

— Viel hetkinen konnat korskukaa eläessänne päiviä laiskain! Sitä seuraava hetkinen ulvokaa ja sitten — ulvoen upotkaa sysi-syvyyteen, mistä päälle veen ei palaja riekaleen raiskaa.

— Mut orjat pois! Ylös ruumasta! Tuho tullut on rosvolaivan Eikö teill’ ollut itsellä voimia yli laidan heittää hurttia, kun meille sen jätitte vaivan? Teitä varroimme, te viivyitte. Oli vaarassa vapaus veljeinkin. Vapaus! Elon kallehin aarre se, oma onnenne, iki ihanne maan kansojen kaunoisin. — Yhä vieläkin vartovat veljenne, yhä viivytte…

Ulos laivasta! Nyt uskaltakaa! Kaikk’ kahleet kerralla katkaiskaa. Ulos merelle! Uikaa veljien punapurppuralipun alle! Se pelastaa! Se kokoaa puna-armeijaa työnhuolista taivasalle, maan ääriin, valtamerten taa, ylös kuiluista kunnahille!

—Otto Wille Kuusinen, 1920

[isokarhuni]

Bertin lemmenhuolet

Aloitin transsensitiivisen lyhytterapian. Terapeuttina toimii tuttu pariterapeuttimme, se on mukavaa. Sain nyt omalla ajalla taas sanoitettua N:lle yhden ristiriitajutun, mikä pitää kirjoittaa ylös seuraavaa tapaamista varten.

Kosketuksen antaminen ja vastaanottaminen on tuntunut vähän kummalliselta, saati muu seksi paitsi runkkaaminen. Siihen on liittynyt joku selittämätön nolous. Nyt jotenkin sain vähän kiinni siitä, siis musta tuntuu että mussa on tällä hetkellä joku tosi outo pedofiliahäivähdys. Oon aikuinen ihminen, jonka keho käy läpi murrosikää. Tulee samanlaisia konnotaatioita kuin jostain leffoista, missä joku Tom Hanks tai Robin Williams on aikuinen mutta lapsi ja keho ja henkisyys ei vastaa toisiaan. Mulla on äänenmurros ja uusia partahaivenia ja olkapäät ja selkä kukkii finnejä niinkuin viimeksi 14-vuotiaana. Tuntuu että mussa on tällä hetkellä joku elementti, jota ei pitäisi tai saisi olla seksitilanteissa mukana.

En koe ollenkaan olevani mies vielä, tuntuu että oon tosi vahvasti poika koska mun keho on vasta menossa kohti sitä "lopullista" muotoaan. Mut en mä halua intiimihommissa olla poika missään nimessä, niissä mulle on tosi tärkeää tulla nähdyksi nimenomaan aikuisena. En halua että teinipoika-elementit kuuluu 30-40-vuotiaiden ihmisten sänkyhommiin, se tuntuu väärältä ja vaaralta ja likaiselta ja joku piipaa-valo välkkyy mun takaraivossa sen johdosta.

Tää on kaikki mun omassa päässä. Ei N:llä ole tällaista oloa, mulla on. Harjoittelen sitä ajatusta, että mun keho muuttuu nyt vauhdilla juuri niin kuin murrosiässä, mutta mä olen silti täysvaltainen aikuinen eikä mun kanssa olemisessa ole mitään hyväkskäyttö-pedofilia-vivahteita!

Voisinpa ryömiä koteloon jossa hajota muusiksi ja kasaantua uuteen kehoon suojassa kaikilta katseilta. Kenenkään ei tarttis kuulla mun kähinää ja kiekunaa ja nähdä mun partaa jossa on yksittäisiä karvoja kuin hiiltyneitä puita Lapin sodan poltetussa maassa.

[cedrellaw]

Tää kuulostaa nyt ihan joltain reddit-postaukselta, mutta en osaa käyttää reddittiä enkä mä tästä halua muillekaan puhua, niin avaudun nyt täällä, vaikkei mua sinällään haittaa, vaikkei kukaan edes lukisi tätä. Mutta vähän saisi purettua tuntoja.

Sisältää enemmän tai vähemmän mun tuntoja liittyen kolmio-/neliödraamaan mun työkavereiden kesken, ja kuinka mä oon nyt kertonut asiasta vaimolle.

Mun työpaikalla kahden varatun ihmisen välillä on meneillään suhde. Miesosapuoli on nyt tekemässä eroa vaimostaan, jota minä pidän ystävänäni. Ja mä menin tänään ja kerroin sille vaimolle, mitä mä tiedän tästä suhteesta. Koska vaimo toivoisi vielä, että heidän avioliittonsa voisi pelastua, koska ei tiennyt tästä suhteesta.

Kun mä kuulin tosta työkavereiden suhteesta, mä en kertonut asiasta tolle vaimolle, koska kolmas työkaveri sanoi, että sillä hetkellä suhde oli laitettu poikki. Ja musta ei ollut mun asia mennä kertomaan asioista, jotka ehkä ovat tapahtuneet. Koska mä en ollut nähnyt mitään. Ei sillä, mä oon sosiaalisesti kömpelö ja huono lukemaan ihmisiä.

Mutta me keskusteltiin aina välillä tän mun kolmannen työkaverin kanssa noista kahdesta. Ja mä en edelleenkään nähnyt mitään konkreettista. En ole tähän päiväänkään mennessä nähnyt. Mutta kun mies alkoi yht'äkkiä harrastamaan avantouintia, koska tää nainenkin aloitti sen, niin onhan se outoa. Ne jäivät töiden jälkeen työpaikalle kahdestaan, perjantaina. Kun koko sinä aikana kun mä olen tuolla töissä ollut, toi mies ei ole jäänyt ikinä perjantaisin ylitöihin.

Ja eilinen katkaisi kamelin selän, kun sain tosiaan kuulla, että mies ja vaimonsa pohtivat eroa. Koska mies oli bändinsä kanssa esiintymässä ja me oltiin työkavereiden kanssa katsomassa. Ja osa porukkaa päätti lähteä jatkamaan iltaa. Mutta miehellä oli auto keskustassa, ja jos ajaisi sen kotiin, niin tarvitsisi kyydin takaisin. Niin yllättäen kyyti löytyi, kun tää nainen oli selvinpäin matkassa.

Ne lähti kymmenen jälkeen viemään autoa. Matka miehen kotiin kestää ehkä vartin, eli vartti sinne ja takaisin keskustaan. Ehkä vähän lisää, jos ei meinaa löytyä parkkipaikkaa. Mutta ei. Mä en lähtenyt jatkoille, mutta työkaveri laittoi puoli kahdentoista jälkeen viestiä, että nyt toi parivaljakko saapui. Että niin...

Laitoin tänä aamuna vaimolle viestiä. Ja sit me soiteltiin. Ja soiteltiin uudestaan sen jälkeen, kun vaimo oli jutellut miehelleen ja soittanut meidän työkaverille, joka mulle alunperin kertoi noiden kahden suhteesta.

Mies kielsi suhteen. Kertoi, että ihastumisen tunteita on joo, mutta ei ole mitään suhdetta. Ja vaimonsa soitti työkaverille, jonka mä sanoin kertoneen asiasta mulle. Ja tää eka kielsi tietävänsä mitään! Saatana! Me ollaan monta kuukautta keskusteltu asiasta, siitä kuinka noilla on jotain vispilänkauppaa ja tää vaimo on aivan tietämätön asian oikeasta laidasta. Kuinka sitä pyydettiin antamaan tolle naiselle tarvittaessa alibi yksien festareiden aikaan, kun ne kaks päätyi yhdessä jonnekin airbnbhen.

Ja sit tää mies kyseenalaisti, miksi mun on pitänyt tulla luomaan jotain turhaa draamaa heidän suhteeseensa! Että kuinka tää kaikki on nyt mun syytä. Että mitään ei ole tapahtunut, ja mä olen nyt turhaan kehittänyt jotain.

Niinku, anteeksi???? Mulla ei ole mitään tarvetta tehdä itsestäni osapuolta teidän kolmio-/neliödraanaan. Mä en saa tästä mitään! Jos yhtään mitään, niin mä oon varmaan menettänyt yhden ystävän (tää työkaveri, joka mulle asiasta alunperin kertoi ja joka nyt ei tunnustanut kaikkea tietämystään vaimolle) ja mun pitää huomenna vielä käydä töissä, niin siellä on varmaan aivan jäätävä tunnelma enkä varmana oo tervetullut takaisin. Onneks oon jo irtisanoutunut, ja jos mun ei olis pakko hoitaa tota yhtä asiaa, niin sitten en menis sinne.

Mutta saatana. Muutkin asiat on kuormittaneet mua tässä, niin tän asian salailu on syönyt mua yllättävän paljon. Ja musta tuntui, että mä en enää voi pitää tätä asiaa salassa. Että paska on osunut tuulettimeen, koska minä tämän kerroin, ja nyt sitten saa nähdä mitkä ovat seuraukset. Okei, ero noille tulee nyt aivan varmasti, mutta se, että jääkö mulle tästä nyt vain yksi ystävä, tää petetty vaimo, vai kaksi, on ehkä se suurin kysymys.

Kukaan ei ole vielä laittanut mulle viestiä, mutta sitä odotellessa.

Että tällänen sunnuntai sitten.

[parempimaria]

Tilanne 20.4.2024

Olin pe-la Amsterdamissa. Tietty oltiin sit Laurin kaa erossa ja siinä paluulennolla viimeistään aloin miettimään että ihana nähä ja fiilistelin sitä ja olin innoissani. Sit kun laskeuduin niin sain Laurilta viestin ��Käyn vessassa, tuun pian”

INSTANT TRIGGER

Mun ajatukset: Aha, se menee nyt sit puoleks tunniks vessaan eikä sitä kiinnosta vittuakaan nähä mua.

Noh, en halunnut sanoa näin Laurille koska en halunnut riidellä, mutta en silti osannut vittu pysähtyä tarpeeksi. Vaan laitoin sit viestiä että ”Ai nyt mun pitää ottaa sua 😅” ja tottakai en osannut viestiä sitä tarpeeks hyvin vaan sitten Lauri suuttui siitä ja soitti mulle että missä vitussa mä sit oon koska se olikin jo käynyt vessassa. Ja löi mulle luurit. Mutta mä en tajunnut tai ehkä tajusin en oo nyt ihan varma. Mutta en ollut viel lähelläkään ulosmenoa joten lähin sit nopeesti sinne. Sit.

Ku tulin sieltä ulos, niin tietysti Lauri oli mulle vihanen joten se oli siel vähän kauempana mököttämässä. Menin sen luo innoissaan ja se hyvä ku katto ja pussas mua.

INSTANT TRIGGER 2

Mähän sit tietysti koin että ei saatana, ei se haluu nähä mua part 2!!!! Ne mun ajatukset niinku konkretisoitu! Ja siitä sit lähtikin sellanen rumba, joka kesti sit lopulta johonkin 4 asti ja jossa oltiin taas eron partaalla ja Lauri ei osannut mua lohduttaa ja olin ihan paskana koko illan, me nähtiin siis joskus 22.30 kun olin takas Helsingissä ja kämpillä oltiin syöty varmaan 00 aikaan. Että siinä ku itki taas sen 4 tuntia niin on naama ja asiat paskana. Ja sit tietty mun menkat alkoki tänään 21.4. Mutta se ei saa olla syy, mutta kyllä se tietty selittää sitä mun aivan vitun hirveetä tuskasta oloa ees vähän.

Mitä mun ois pitänyt tehdä?

Mä tiesin että se viesti on sus ja yritin muotoilla sitä järkevästi ja se oli hyvä alku jo, että yritin olla kivempi eikä raivota mun ajatuksia ulos sellaisenaan suoraan, mutta OIKEESTI mun ois pitänyt PYSÄHTYÄ kunnolla! KUNNOLLA! Siis eli olla lähettämättä sitä vitun viestiä. Oikeesti. Rauhoitu. Soita vaikka ja kysy että mikä tilanne nyt on. Tajusin sen siinä kohti kun Lauri soitti MULLE. Ens kerralla siis jos vaikka MÄ soittaisin enkä lähettäisi sitä helvetin viestiä kun en näköjään osaa siinä itseäni ilmaista. Ja kun soitan niin siinäkin miettiä ja hengitellä hetki enneku sanoo mitään. Sanoa vaikka ensin että mulla on tällänen olo ja mun ajatukset sanoo näin. Sanoo aluks että mulla on tällänen olo ja nää on mun ajatuksia enkä syytä sua mistään. Kun en yhtään mitään faktoja edes vielä tiedä niin enhän mä voi syyttää! Selvitä siis ensin faktat! ÄLÄ KUUNTELE sun tyhmiä ajatuksia, luulis jo että oot sen oppinut. Sä et voi kontrolloida sun ajatuksia mutta sä voit kontrolloida sun KÄYTÖSTÄ ja sitä mitä teet niiden ajatusten pohjalta! MUISTA SE!

1. PYSÄHDY

2. ÄLÄ tottele niitä kaikkia tyhmiä ajatusten antamia käskyjä

3. HENGITÄ ja rauhoitu

4. Älä toimi niin hiton impulsiivisesti!

5. Jos ne ajatukset tuntuu mahdottomilta niin soita mieluummin ja selitä ne

6. Älä tuomitse ennenkuin tiedät faktat, sun ajatukset ei niitä tiedä!

[vieraslaji]

6, 10, 15!

6. Mitä tässä hetkessä himotat?

Taloni lähellä on leipomo josta myydään voileipää jolla on makkaraa, myskikurpitsaa ja mausteista majoneesi. Yleensä voileipää myydään Marraskuusta Tammikuun, mut eilen kysyin millon myynti alkaa ja mulle kerrottiin et todennäköisesti Tammikuun vasta :( olin niin jännittynyttä ja nyt oon vaan pettynyttä :(((

10. Lukemistossa kirjoja?

Suomeksi: Kalevan pojat, Toinen tuntematon, Tolkien ja kalevala, Valoa Valoa Valoa (vielä hupsista)

Englanniksi: Why Fish Don't Exist, Conquistadores, Devil in the White City, The Liar's Dictionary

Ja luen Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunkii/The Weaver suomeksi ja englanniksi samassa ajassa, joten se menee hidasti haha.

15. Kerro pehmolelusta.

Kun olin ehkä neljä vuotias, sain kissa-pehmolelun jota kutsuin Cat:ksi (kekseliäs, mä tiiän). Mun pikkusisko sai pienemmän version, jota mä kutsuin Kitteniksi, ja siskoni ei voinut väitellä koska ei osannut puhuu :D Cat kerran laitettiin pesukoneen ja sen karva vähän... suli yhteen? Olin toki lohdutonta. Mut tärkeintä pointti on se et Cat oli kyl poika, vaikka se oli Kittenin emä. Ymmärsin ristiriitää, mutten välittänyt. Ja nyt oon muusu ja tykkään siitä et mul oli (ja vieläki on) trans kissa :D

[aau-2023]

Viikkokatsaus 12.6.-18.6.

Ma 12.6.

Alan käydä tosi laiskaks tän blogin suhteen ku en meinaa muistaa kirjottaa mitään

Asioiden viivyttelyki on ollu arjessa vahvasti läsnä :D varsinki ku palautin sosiologian esseen kaks päivää ennen dedistä ja nyt grindaan vikoja palautuksii tällee alle viikko ennen palautusta

Mul ei ollu luentoo tänää mut lupasin ittelleni et meen kampukselle tekee töit ja niin myös tein!!! Muutama tunti hujahti sellasessa flow-tilassa et huhhuh

Sain kirjotettuu about reilu tuhat sanaa mun videopelikurssin esseeseen, ja minimisanamäärään on vähän päälle tuhat jäljellä. Onneks mul on viel paljon kirjotettavaa jäljellä ja sit viel viittaukset ja lähdeluettelon asettelu ja kaikkee

Ti 13.6.

Vika sosiologian tunti 💔 nyt on toka kurssi paketissa ja arvosanaa odotellessa

Mun pitäis päivittää sitä kurssipostausta, tehä sellanen loppuarviointi :D

Mun sosiologian kurssin kaveri on kyl niin kiva, harmi ku ei tulla todennäkösesti törmäämään sen jälkee ku lähen

Saksan vika kielioppikoe viikon ja puhekoe kahden viikon päästä vähän jännittää, oon tähän asti päässy hyvin läpi kokeet mut kuumottaa jos jää 9 noppaa vahingossa saamatta ☠️

Ke 14.6.

Suomivaihtari lähtee takas Suomeen tänään, vähän haikee olo siitä et "joudun olee" pari viikkoo viel yksin, vaikkei me niin säännöllisesti nähty toisiamme :D

Nautin kyl mäkkäriaamiaisest viel ku kerkeen, tulee kyl ikävä näit pannareit

Englannin kielen ja kulttuurin osasto täyttää tänä vuonna 50v ja niil oli joku juhlapäivä tänää, joten ei amerikkakurssin luentoo :-( tulin kuitenki kampukselle ajoissa et saisin jotain tehtyy ennen videopelikurssin luentoo

Pridelippu salossa kans kampuksella :-)

To 15.6.

Kuumotus on todellinen

Kokeet lähestyy, dedikset lähestyy, loppu lähestyy AAAA

Ok se amerikkakurssin tutori sano et se amerikkakurssi on yks ekoista kursseista mitä otetaan ja mä oon melkeen kokonainen kandi nii ei pitäis olla paha

MUT. Se on paperikoe. Mul ei oo ollu paperikoetta vuosiiiiin

Plus saksan koekki lähestyy

Pe 16.6.

SAIN VALMIIKS MUN VIDEOPELIESSEEN

Ok tänään oli dedis ja mul oli 200 sanaa kirjotettavaa jäljellä koska olin eilen tyyliin klo 2 asti yöllä hereillä kirjottelemassa

Prokrastinaatio oli todellinen

La 17.6.

Editoin yhen videon mun audiovisuaalisen tuotannon loppuportfolioon, jonka dedis on maanantaina

Se oli kyl kivaa puuhaa, tää kurssi oli siinä mielessä kiva et pääsin taas tarttumaan editointiin, mitä en ollu tehny vuosiin + tutustuin uuteen softaan ku aikasempi kokemus on Windows live movie makerillä mikä tuskin on olemassa enää

Että sellasta

Su 18.5.

HUHHUH kuumotus on todellinen ku teknisesti oon nyt palauttanut kaikki mahdolliset palautettavat työt ja nyt ois jäljellä enää kokeita

Jännittää ku tuntuu et oon palauttanu sellasta roskaa et huhhuh ":D"

Vähän lamaantunu olo mut katotaan ens viikol fiiliksiä lisää ku pääsee yli tästä 🫰

Voisin postaa ehkä mun videot tänne, who knows

[aamuntuoja]

Aaaaaaaaaaaaa! Mä etin Liikkuva linna kirjaa kivien ja kantojen alta ennen ku hoksasin, et pistän itteni yhden antikvariaatin e-mail listalle, että saan heti ilmotuksen ku se johonkin kauppaan tulee.

Perjantaina laitoin sen, launtaina sain viestiä, et se ois Jyväskylässä myynnissä. Oon niin happy ❤ __ ❤

[iibislintu]

hei just sä Kelan terapiaa toista kertaa hakeva

tää postaus liittyy siihen että sain just kirjeen jossa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta eväsi multa oikeuden uuteen terapiajaksoon vajaa vuosi sen jälkeen kun terapiaa hain.

jottei niin monen tarvitsisi rämpiä melkein vuotta Kelan valitusprosessin suossa, kirjoitan nää jutut nyt ylös.

eli tässä on niitä asioita joiden perusteella Kela voi myöntää uuden terapiajakson korvauksen:

edellisestä korvatusta terapiajaksosta on vähintään viisi vuotta JA

sulla on UUSI syy hakea terapiaa tai pystyt osoittamaan että vanha syy on jostain syystä pahentunut JA

pystyt osoittamaan että syy hakea terapiaa on sellainen että se voi uhata sun työ- tai opiskelukykyä

eli: vaadi sun psykiatria kirjoittamaan sellainen b-lausunto, josta nää asiat käy ilmi!

mä nimittäin en tiennyt näitä ehtoja (koska yllätys yllätys niitä ei vissiin ole julkisena missään) eikä tiennyt myöskään mulle lausunnon kirjoittanut psykiatri. eikä mun 20 vuotta alalla ollut terapeutti.

niin.

[neroushalvaus]

Koska niistä joululauluista on tullut nyt puhuttua, tässä on vähän mun omia suosikkeja, jos etsitte kuunneltavaa jouluunne:

Taivas sylissäni (säv. Carola Häggkvist suom. Pia Perkiö). Suosittelen Suvi Teräsniskan laulamana.

Marian ajatuksia, kun hän pitää vastasyntynyttä poikalastaan sylissään. "Olet aarre sydänten / Miten sinut suojelen? / Helmassani kantaa / itse taivastako saan?"

Seimiyö (säv. Olli Ahvenlahti san. Tommy Tabermann). Spotifyssa Johanna Iivanaisen versio, mutta youtubessa myös Johanna Kurkelan versio on aika ihana.

Tommy Tabermannin runoon sävelletty laulu. "Olemalla kynttilöitä toisilleen / eivät ihmiset / koskaan kulje täällä yksikseen"

Oi jouluyö / O helga natt (säv. Adolphe Adamin, suom. Kyllikki Solanterä ruots. Augustin Koch)

Tästä tärkein kohta on se neljäs "oi jouluyö", joka menee mukavan korkealle. Muista siis kuunnella mahdollisimman mahtavalla tenoriäänellä. Ruotsiksi kuunnellessa Jussi Björling on klassikkovalinta.

Joululaulu (säv. Konsta Jylhä san. Paul Holm)

Jeesus lohduttaa äitinsä haudalla surevaa lasta. "Joulun ensimmäisen / mä olla tallissa härkien sain / Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaaan / Sinne saapuivat tietäjät maan / Sitä taas viettämään / sinun kanssasi jään / Sinun joulusi kauniiksi teen / Sinä huomata saat / surun laaksot ja maat / voivat peittyä kirkkauteen"

Pieni taivaan enkeli (säv. Pekka Simojoki san. Anna-Mari Kaskinen). Tätä ei ole spotifyssa, mutta youtubesta löysin tosi ihania versioita.

Pieni taivaan enkeli pyytää Jumalalta lupaa mennä kertomaan koko maailmalle, että Jeesus on syntynyt. Tää on niin suloinen ja hellä biisi, varsinkin lapset liikuttuvat.

Sylvian joululaulu (säv. Karl Collan san. Sakari Topelius). Oikean mahtipohtisuuden tavoittaa ainakin Jarkko Ahola.

Tässä on sitä oikeaa joulun dramatiikkaa. Paatosta ainakin riittää. "Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään / Ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään".

Tää ei oo se joulu (säv. trad san. Hector)

Mä haluan pistää yhden surkeusosaston kappaleen, niin voin sanoa sen tehneeni. "On seimessä lapsi / viaton, viluissaan / Ei näy enkeleitä / raunion varjot vaan / Kun taas pyhään yöhön / ohjukset pisaroi / Uuteen surmatyöhön / valtiaat käydä voi"

Jouluyön hymni (säv. & san. Pekka Simojoki). Esimerkiksi Jipulla on kaunis versio tästä.

Tässä on vain niin valloittavan kauniit sanat. "Soi huurteessa helinä huilun / Niin kirkas on tähtinen yö / Hän kulkenut on yli kuilun / Maa taivaalle kättä nyt lyö"

Tulkoon joulu (säv. & san. Pekka Simojoki). Kyllä ainakin kerran joulussa pitää katsoa se youtubesta löytyvä Raskasta Joulua -musiikkivideo.

On tää vaan hieno. Hitti ripareilla kesät talvet. "Pääsköön vangit vankiloistaan" pitäis olla taglinena jos Christians For Prison Abolition perustais Suomi-osaston

Suutari ja vieras (säv. & san. Pekka Ruuska). Samuli Edelmann laulaa tän aika ihanasti, siinä on juuri oikea lempeä energia.

Vanha suutari odottaa Jeesusta jouluvieraaksi kotiinsa, mutta vastaanottaakin kolme muuta vierasta. Lopuksi hän kysyy Jeesukselta, miksi tämä ei tullutkaan, ja Jeesus antaa yllättävän vastauksen.