#Emenegger | Explore Tumblr posts and blogs

eksopolitiikka · 4 years ago

Text

Jenkkiarmeijan neljä tunnettua UFO-paljastusta

Jos et ole pyörinyt UFO-aiheesta enemmän keskustelevassa sosiaalisessa mediassa, saatat hyvinkin olla sitä mieltä, että tänä vuonna meillä on käsillämme UFO-paljastus isolla alkukirjaimella (‘Disclosure’). Lopultakin, pitkään odotettu Yhdysvaltain hallinnon paljastaminen avaruusolentojen alusten vierailuista Maapallolla. Viimeisen neljän vuoden ajan tunnetuimpien sanomalehtien ja televisiokanavien jutut ovat kertoneet armeijan pilottien UFO-havainnoista päiväuutisten seassa sotilaslähteistä ‘vuodettujen’ UFO-videoiden muodossa. Kun nyt tuleva virallinen raportti on tulossa, Pentagonin paljastaessa sen mitä se tietää UAP:sta/UFOista, uuden informaation esille tulo on saanut ihmiset odottamaan ‘jotain suurempaa’ aivan nurkan takaa.

Monet UFO-skenen vanhat parrat kuitenkin ovat epäileväisempiä. Vaikka ‘nuorisolaiset’ ovat viitanneet heitä kintaalla ja pitäneet heitä katkerina, ylikyynisinä, menneisyydessä elävinä ja/tai kyvyttöminä pysymään tuoreen informaation mukana, skeptisyydelle on syynsä: he tietävät, että monen vuosikymmenen ajan tietyt Yhdysvaltain armeijan elementit ovat työskennelleet täysin tekaistun UFO-sonnan levittämisen eteen sekä UFOista että kontaktihenkilöistä, tarkoituksenaan harhauttaa kansaa omien agendojensa mukaisesti.

Kuten Adam Gorightly huomauttaa kirjassaan Saucers, Spooks and Kooks: UFO disinformation in the Age of Aquarius, useat näistä tapauksista ovat liittyneet oletettavasti omia säätävään Yhdysvaltain armeijan ja tiedustelun työntekijöihin, jotka paljastavat salaista UFO/alientietoa elokuvantekijöille ja tutkijoille, jotka käsittelevät UFOja ja paranormaaleja aiheita. Kuulostaako tutulta?

Tässä pientä historiaa uudemmille:

1. Robert Emenegger ja Hollomanin ilmatukikohdan UFO-video

Vuonna 1975 ilmavoimien viranomainen otti yhteyttä tuottajiin Robert Emenegger ja Alan Sandler (jotka työskentelivät dokumentin UFOs: Past, Present and Future parissa). Hän oli luvannut heille 16 millistä videokuvaa UFOista ja avaruusolennoista, joka väitetysti oli kuvattu Hollomanin ilmavoimien tukikohdassa vuonna 1971.

youtube

Emenegger muistelee, että “vuonna 1973, kun olin Grey Advertisingin varatoimitusjohtaja, menin Nortonin ilmavoimien tukikohtaan tutkimaan aiheita puolustusministeriöstä tehtävää TV-ohjelmaa varten. Puhuessani useista eri aiheista, UFOt tulivat puheeksi ja [ilmavoimien Paul Shartle] kertoi meille filmistä, jossa avaruusolennot laskeutuvat Hollomanin tukikohtaan.” Shartle kuvaa filmin olevan…

…videokuvaa kolmesta lautasen muotoisesta aluksesta. Yksi aluksista laskeutui… se näytti olevan vaikeuksissa koska se heilui edestakaisin aina alas maahan asti. Kuitenkin se laskeutui kolmelle jalalle. Ovi liukui auki, ramppi laskeutui alas ja ulos tuli kolme alienia… ne olivat ihmisen kokoisia, niillä oli omituinen harmahtava iho ja korostuneen suuri nenä. Niillä oli tiukan sopivat asut ja päähineet, jotka vaikuttivat olevan kommunikaatiolaitteita ja käsissään heillä oli käännöskoje, minulle sanottiin. Hollomanin tukikohdan päällikkö ja muut upseerit menivät ulos tapaamaan heitä.

Emeneggerin mukaan filmi “kuulosta erittäin, erittäin erikoiselta ja me halusimme käyttää sitä televisio-ohjelmamme loppukuvassa… vaikka Pentagon oli ollut yhteistyöhaluinen, viime hetkellä filmi takavarikoitiin ja me menetimme koko show’n loppuhuipentuman, mutta sen mitä näin ja kuulin oli tarpeeksi vakuuttaakseni minut siitä, että UFO-ilmiö oli totta.”

2. Linda Moulton Howe ja EBE:t

Vuoden 1983 alussa Linda Howe — uunituore Emmy-palkinnon voittaja karjansilvontadokumentistaan A Strange Harvest — oli nimitetty tuottamaan HBO:n erikoisohjelmaa UFOista: The E.T. Factor. Huhtikuun 9. päivänä 1983 Howe tapasi AFOSIn vastatiedusteluagentti Richard Dotyn Kirtlandin ilmavoimien tukikohdassa, tapaus joka tuntuu olevan kuin suoraan vakoilutarinasta. Howe muistelee kirjassaan An Alien Harvest:

Istuin alas selkä ikkunoihin päin. [Doty] istui pöydän takana.

“Tiedäthän, että suututat joitain ihmisiä Washingtonissa ‘A Strange Harvestilla’. Se pääsi liian lähelle jotain mitä me emme halua päästää kansalle tietoon.

Siitä alkoi lyhyt keskustelu dokumentistani. Kysyin häneltä miksi avaruusolennot silpoivat eläimiä. Richard Doty sanoi, että aihe oli salainen, eikä hänellä ollut pääsyä tietoon. Hän sanoi minulle, että hän oli tarkkaillut minua jonkin aikaa tehdessäni filmiä…

…[Doty] tavoitteli vasemmalla kädellä pöytälaatikon nuppia vasemmalla puolella ja avasi sen. Hän otti esiin laatikosta ruskean kirjekuoren. Hän avasi sen ja otti esiin useita kirjepaperin kokoisia paperiarkkeja.

“Esimieheni ovat pyytäneet minun näyttämään näitä sinulle“, hän sanoi, antaen paperit minulle. “Voit lukea nämä ja kysyä minulta kysymyksiä, mutta et voi kirjoittaa muistiinpanoja.”

Otin paperit ja luin päällimmäisen. Otsikkona oli “Briiffaus Yhdysvaltain presidentille” tunnistamattomien lentävien alusten aiheesta… Richard Doty sitten nousi seisomaan ja sanoi, “Haluan sinun menevän tuonne.” Hän viittoi minua kohti suurta tuolia keskellä huonetta. “Silmät näkevät ikkunoiden läpi.”

Nousin ylös ja siirryin suureen tuoliin, hämmentyneenä. En tiennyt mitä tapahtui. Kun katselin sylissäni olevia papereita toiseen kertaan, mietin miksi hän näytti niitä minulle?

Oloni oli erittäin epämukava, mutta halusin lukea ne ja muistin joka sanan…

Howelle annetut dokumentit kuvasivat neljä erillistä lentävien lautasten maahansyöksyä, jotka olivat tapahtuneet Aztecissa, Roswellissa, Kingmanissa (Arizona) ja Meksikossa. Roswellista ainoa selvinnyt oli saanut nimen “EBE” (Extraterrestrial Biological Entity). EBEä pidettiin vankina Los Alamos Laboratoriesissa kuolemaansa saakka vuonna 1952, ja sitä kuvattiin metrin mittaiseksi harmaaihoiseksi ja karvattomaksi, jolla oli suuri pää ja suuret silmät, “kuin lapsi tuhannen ihmisen kyvyillä.” Yhdessä dokumentissa luki: “kaksi tuhatta vuotta sitten avaruusolennot olivat luoneet olennon” joka tuotiin Maapallolle opettamaan rauhaa ja rakkautta, ja se tuntui ilmiselvältä että tämä oli viittaus Jeesus Kristukseen.

EBEn kuoleman jälkeen — niin tarina kertoo — pari muuta avaruusolentoa (EBE-2 ja EBE-3) vierailivat Maapallolla osana vaihto-ohjelmaa. Doty kertoi Linda Howelle, että EBE-3 oli edelleen elossa ja että hän saattaisi nähdä sen. Lisäksi Doty kertoi Howelle, että korkealta valtionhallinnosta eräillä tiedustelu-upseereilla oli hallussaan filmikuvaa UFOsta laskeutumassa armeijan tukikohtaan, sekä valokuvia ja salaista materiaalia, jota hän voisi käyttää dokumentissaan. Doty sanoi, että hän ottaisi yhteyttä myöhemmin käyttäen koodinimeä “Falcon.”

Richard Doty

Doty piti Howea jännityksessä kuukausia, kunnes hän sanoi Howelle, että hänet oltiin otettu pois jutusta, ja että toiset tiedustelukontaktit ottaisivat häneen yhteyttä, jotka myös pitivät häntä kuukausia jännityksessä odottamassa luvattua UFO-videomateriaalia. Tämä viivästys aiheutti sen, että HBO lopetti projektin, mikä jätti Howen rannalle soittelemaan. Tähänkin päivään asti Howe pitää kiinni Dotyn hänelle esittämästä “uskomattomasta” materiaalista autenttisena todisteena avaruusolentojen olemassaolosta — vaikka hänen täytyykin olla tietoinen siitä, miten Doty oli levittänyt väärää tietoa ja dokumentteja vuosien varrella (katso Paul Bennewitzin tarina alla).

3. Majestic-12

Vuonna 1982 UFO-tutkija Bill Moore lähestyi filmituottaja Jaime Shanderaa hissipuheella hänen Roswell-tutkimuksia käsittelevästä uudesta dokumentista. Vaikka projekti ei koskaan saanutkaan tuulta purjeisiinsa, Shanderasta tuli sen sijaan Mooren tutkimuskumppani, mikä jatkui vuosia

Jouluun 11. päivä 1984 Shandera sai postitoimituksen kotiinsa Burbankiin, Kaliforniaan. Se oli lähetetty nimettömänä ilman lähettäjän palautusosoitetta, päiväyksellä joulukuun 9., Albuquerquesta. Kirjeessä oli 35-millinen filmirulla, joka kehitettäessä paljasti valokuvia, jotka tunnetaan MJ-12 papereina. Niihin kuului Eisenhowerin briiffausdokumentti eli “EBD.” Päiväyksellä marraskuun 18. 1952, tämä salainen dokumentti oli väitetysti valmisteltu Eisenhowerille briiffausta varten, joka käsitteli “Operation Majestic-12:a …huippusalaista tutkimus- ja kehitys/tiedusteluoperaatiota, joka on suoraan vastuussa ainoastaan Yhdysvaltain presidentille.”

Saatuaan MJ-12 paperit, Moore ja Shandera olivat vastahakoisia julkaisemaan materiaaleja ennen tutustumista niihin. Vuoteen 1986 mennessä MJ-12 paperien julkistamisen järjestellyt taho oli muuttunut kärsimättömäksi Mooren ja Shanderan hitaaseen työskentelyyn ja nopeuttaakseen toimintaa hän lähestyi brittiläistä ufologia Jenny Randlesia toimimaan paperien julkaisun välikätenä. Välikäsi tässä tapauksessa oli nuori mies nimeltään Robert, joka väitti että hän oli ennen palvellut Britannian armeijassa. Robert antoi Randlesille yli kuusisataa sivua materiaalia, jonka väitettiin saadun Yhdysvaltain armeijan tiedustelulähteistä, mikä kuulosti huikean samanlaiselta kuin MJ-12 paperit. Randles epäili, että jokin oli nyt vinossa ja päätti pysyä erossa sopimuksista joita hän myöhemmin katuisi.

Jälkeenpäin sama anonyymi lähde, joka lähestyi Randlesia, ilmeisesti löysi toisen brittiläisen ufologin joka tarttui syöttiin, tässä tapauksessa Timothy Good, joka suostui julkaisemaan MJ-12 paperit hänen kirjassaan Above Top Secret: The Worldwide U.F.O. Cover-Up. Tämä järjestely tehtiin sillä ehdolla, että Bill Moore joutuisi ensimmäisenä julkisesti ilmoittamaan dokumenttien julkaisusta kesäkuussa 1987. Tällä kahden askeleen tavalla Above Top Secret tarjoaisi riippumatonta todistusaineistoa Mooren tulevaan ilmoitukseen. Parhaat suunnitelmat menivät myttyyn kun Goodin julkaisija hätäisesti ilmoitti lehdistötilaisuudessa toukokuun 29. päivä 1987, että siihen kuuluisi pikainen vilkaisu MJ-12 papereihin. Kun Bill Moore sai vihiä näistä touhuista, hän päätti voittaa Goodin ja virallisesti julkaisi MJ-12 paperit toukokuun 28. päivä vuosittaisessa National UFO Conferencessa (NUFOC) Burbankissa, Kaliforniassa.

Tutkijat alkoivat käydä läpi MJ-12 papereita ja pian kiinnittivät huomionsa useisiin kommervenkkeihin. Esimerkiksi dokumenttien fontti vastasi Smith-Corona -mallia, jota oltiin kehitetty vuoden 1952 jälkeen, vuosi jolloin Eisenhowerin briiffausdokumentin piti olla julkaistu. Arkkidebunkkaaja Phil Klass huomautti, että päiväys MJ-12 dokumenteissa ei vastannut standardimuotoa, jota hän oli nähnyt käytettävän muissa valtion dokumenteissa. MJ-12 paperit käyttivät formaattia “18 November, 1952”, kun taas Klassin näkemissä dokumenteissa lukee yleensä “November 18, 1952” tai “18 Nov. 1952.” Lisäksi Klass väitti, että hän oli nähnyt käytettyä päiväysmuotoa Bill Mooren ennen vuotta 1984 tuottamissa papereissa ja kirjeenvaihdossa.

Kesäkuussa 1987 Klass otti yhteyttä William Bakeriin, silloiseen FBI:n kongressiasioiden varajohtajaan: “Liitän oletettavasti huippusalaisia dokumentteja, joita ei ole julkaistu, joita nyt William L. Moore nyt levittelee Burbankissa, Kaliforniassa…”

Klassin pyynnöstä FBI avasi tutkimuksen määrittääkseen olivatko MJ-12 paperit kusetusta vaiko salaisia dokumentteja, jotka oltiin vuodettu luvattomasti. Marraskuun 30. päivänä 1988 pidettiin kokous Washington DC:ssa FBI:n ja AFOSIn agenttien välillä. Tuohon aikaan “Office of Special Investigations, Yhdysvaltain ilmavoimat, sanoivat… että dokumentti on tekaistu. Dokumentin kopioita oli kierrellyt eri puolilla USA:aa…” Mysteerinä pysyy edelleen se miten ilmavoimat olivat määrittäneet, että MJ-12 paperit olivat väärennetty, ja kuka väärennöksen takana oli.

Vuonna 1998 UFO-tutkija Nick Redfern sai yhteydenoton entiseltä FBI-agentilta, joka oli työskennellyt MJ-12 paperien parissa. Yksi tutkimusalue — entisen agentin mukaan — oli teoria siitä, että neuvostoagentit olivat väärentäneet MJ-12 paperit käyttääkseen niitä “syöttinä” saada huijatuksi aseteollisuudessa työskenteleviä siviilejä, jotka olivat mukana UFO-tutkimuksessa. ‘Falcon’ kerran kommentoi Bill Moorelle, että AFOSIn vastatiedusteluoperaatio oli suunniteltu huuhtelemaan “muutama myyrä pois kolostaan” — myyrät tässä tapauksessa olivat neuvostovakoojia.

4. Paul Bennewitzin vastainen psyop

Vuoden 1989 MUFON Symposium, joka pidettiin heinäkuun 1. päivänä Aladdin Hotellissa Las Vegasissa, jää muistiin ufologian historiaan johtuen Bill Mooren pitämästä esityksestä.

Tuota tapausta edelsi huhuja siitä, että hän oli kääntänyt takkinsa ja oli nyt hyväpalkkainen valtion agentti, joka levitti UFO-disinfoa, väitteet joita Robert Hastings levitti kesäkuussa 1989 MUFON UFO Journalissa julkaistussa artikkelissa. Kaikkiin huhuihin vastatakseen Moore piti historiallisen esityksen otsikolla “UFO-tilanteen status vuonna 1989”, joka sytytti ufologian liekkeihin.

Mooren puhe alkoi ottamalla kantaa huhuihin siitä, että hän olisi väärentänyt MJ-12 dokumentit, tai hyötynyt siitä että hän oli valtion agentti, painottaen että hän oli “köyhä kuin kirkonrotta”. Kuitenkin, Moore avoimesti myönsi roolinsa AFOSIn informanttina, joka valtion leipiin oli tarkkaillut ufologiaa, raportoinut handlereilleen UFO-tutkimuksesta ja organisaatiosita. Aluksi tämä järjestely oli yksinkertaisesti informaationvaihdantaa, mutta ajan mittaan, Moore sanoi, disinformaation kummitus alkoi nostaa rumaa päätään, Paul Bennewitzia vastaan kohdistetun disinfokampanjan muodossa.

Paul Bennewitz oli sähköfyysikko, joka vuonna 1969 oli perustanut Thunder Scientific Corporationin, yrityksen joka keskittyi “kosteusgeneraattoreihin, mittainstrumentteihin ja kalibrointiin.” Sen päämaja oli Bennewitzin kotona, joka sijaitsi Kirtlandin ilmatukikohdan vieressä Albuquerquessa, New Mexicossa. 1970-luvulla Bennewitzista tuli Aerial Phenomenon Research Associationin (APRO) jäsen, joka on siviilien UFO-tutkimusorganisaatio.

Joulukuussa 1979 Bennewitz — kahdeksanmillisen elokuvakameran kanssa — alkoi kuvata UFOja Manzanon asevarikon yllä Kirtlandin tukikohdalla, joka samaan aikaan varastoi suurinta ydinasemäärää USA:ssa. Hän asensi valvonta-antennien arsenaalin hänen talonsa katolle tarkkaillakseen signaaleja, joita ilmeisesti nämä UFOt välittivät, joiden Bennewitz väitti olevan “D.F.” (direction-find) jopa 60 mailin etäisyyksillä. Bennewitz kuumottui, että nämä alukset saattaisivat olla turvallisuusuhka, ja hän hälytti Kirtlandin upseerit ja kertoi havainnoistaan.

Lokakuussa 1980 Air Force Office of Special Investigations (AFOSI) varoitti Bennewitzia tämän avaruusolentojen uhan aikaansaamista turvallisuustoimista — tai ainakin sellaista pajunköyttä AFOSI hänelle syötti. Viralliset dokumentit, joita myöhemmin on tullut esiin, ovat puhuneet päinvastaisesta, viitaten siihen että ilmavoimat kiistää kaiken mukanaolon UFO-tutkimuksissa tai yrityksissä keksiä minkäänlaista strategiaa tätä havaittua avaruusolentojen uhkaa vastaan. Mikä totuus sitten olikaan, AFOSI — ja erityisesti erikoisagentti Richard Doty — eivät panneet tikkuakaan ristiin saadakseen Bennewitz luopumaan käsityksestä, että hän oli nähnyt oikeita avaruusolentojen aluksia. Tähän aikaan AFOSI käynnisti vastsatiedustelututkimukset Bennewitzin toimista.

Kuten osoittautui, avaruusolennot eivät lähetelleet säteitä eikä maanalaiset tukikohdat kiinnittäneet AFOSIn huomiota Paul Bennewitziin. AFOSIn huolenaiheena oli se, että Bennewitz oli siepannut salaisen viestin Kirtlandissa sijaitsevalta laser-seurantajärjestelmältä. Greg Bishopin mukaan, joka on kirjoittanut kirjan Project Beta: The story of Paul Bennewitz, national security and the creation of a modern UFO myth: “satelliittiviestit oletettavasti lähetettiin laser-valolla. Radiopurskeet olivat todennäköisesti tapa kommunikoida ase- tai kenttäoperaatioiden kanssa.” (lisää Project Betasta: eksopolitiikka.fi)

Bishop huomautti, että nämä kryptatut viestit kuulostivat nopeutetulta siansaksalta — kunnes ne dekoodattiin ja hidastettiin — mikä oli se prosessi jolla Bennwitz yritti niitä selvittää. Nämä toimet huolestuttivat AFOSIa, ja osana heidän tutkimuksiaan piti selvittää miten pitkälle Bennewitz oli päässyt dekoodauksessa ja identifioida oliko kukaan muu ollut näissä aktiviteeteissa mukana.

Jossain kohtaa NSA (jolla oli toimintaa Kirtlandissa) käynnisti erillisen vastatiedustelututkimuksen ja käynnisti valvontatoimet Bennewitzin kotikadun toisella puolella olevasta tyhjästä talosta. Tähän operaatioon kuului sähkömagneettisten signaalien ampumista Bennwitzin antenneihin, millä yritettiin häiritä kaikkia lähetyksiä, joita Bennewitz oli Kirtlandista siepannut. Greg Bishopin mukaan: “NSA oli muuttunut suureksi tekijäksi Bennewitzin draamassa, erityisesti koska Neuvostoliitosta siepattujen signaalien mukaan häntä oltiin pidetty informaatiolähteenä, vaikka hän itse ei ollut mitenkään tietoinen omasta roolistaan….”

Kesällä 1981 entinen Project Blue Bookin tieteellinen neuvonantaja ja ilmavoimien konsultti tri. J. Allen Hynek väitetysti oli avautunut Bill Moorelle (tuopin ääressä) siitä, että hän oli antanut lahjaksi Bennewitzille tietokoneen, joka “auttaisi” häntä UFO-tutkimuksissaan. Kuitenkin Hynek jätti kertomatta Bennewitzille, että tämä tietokone oli annettu Yhdysvaltain ilmavoimien puolesta, ja että siihen oli laitettu sisälle ohjelmisto joka tuotti “alien-kieltä”. Ilmavoimien tietokoneen avulla Bennewitz väitti, että hän “Oli saanut suoran yhteyden avaruusolentoihin käyttäen… graafisesti tulostettua heksadesimaalikoodia”. Richard Dotyn mukaan:

Bennewitzilla oli [tietokone] kytketty hänen talon katollaan oleviin antenneihin ja pieneen mikroaaltolautaseen… ja hän katseli ruutua ja siinä oli kuvia ruudulla, jotka selvästikään eivät olleet avaruusolennoilta, mutta hän oli vakuuttunut siitä että ne olivat…. sanoin hänelle oikeasti, ‘en näe mitään.’ Ja hän sanoi, ‘minä näen, ja kuulen heidät’ ja hänellä oli kuulokkeet päässä ja hän sanoi, ‘kuulen heidän puhuvan’. Ja kysyin Paulilta: ‘Mitä kieltä he puhuvat?’ Hän sanoi, ‘He puhuvat omaa kieltään’… Ja hän kirjoitti satasivuisen dokumentin avaruusolentojen kielestä… Kun hän meni Kirtlandiin pitämään esitystään, kaikille näille kenraaleille, hän kertoi heille tämän informaation.

Kirjassa Dulce Base: The Truth and Evidence from the Case Files of Gabe Valdez kirjoittaja Greg Valdez (Gaben poika) muistelee vierailleensa Bennewitzin luona ja saaneensa demonstraation siitä miten hän käytti tietokonettaan ja kommunikoi avaruusolennoille:

Hän kirjoitti kysymyksen tietokoneelle erittäin monimutkaiseen tietokoneohjelmaan muotoon, joka muistutti paljon meidän nykyistä sähköpostiamme. Kaikkien yllätykseksi hän sai vastauksen kysymäänsä kysymykseen. Joskus hän sai välittömän vastauksen, ja joskus se kesti useita minuutteja. Hän sai erittäin karkeita ja alkeellisia kuvia tai grafiikkaa tietokoneelleen näiltä ‘alieneilta’. Jotkut näistä kuvista muistuttivat lintuja, joilla oli liskojen piirteitä, ja jotkut muistuttivat liskoja, joilla oli lintujen piirteitä. Kysely&vastaussessioiden aikana Gabe ohjeisti Paulia kysymään yksinkertaisen kysymyksen, ‘Mistä te olette kotoisin?’ Paul tiesi jo vastauksen kysymykseen, koska hän oli suoraan kysynyt kysymyksen ja hän vastasi ääneen kun vastaus tuli tietokoneelle. Siinä luki yksinkertaisesti Zeta Reticulin tähtijärjestelmä.

Näiden hälyyttävien tietokoneviestien ja kuvien takia Bennewitz alkoi uskoa, että Yhdysvaltain hallitus oli allekirjoittanut salaisen sopimuksen petturiavaruusolentojen kanssa, jotka olivat kääntäneet takkinsa Maapallolla olevaa sopimusosapuolta vastaan ja ottaneet haltuunsa Dulcen tukikohdan. Tämän tilanteen korjaamiseksi Bennewitz kirjoitti raportin nimeltä “Project Beta” (lue raportti: eksopolitiikka.fi) jossa hän kertoo UFO-tutkimuksistaan ja kuvaa strategian miten taistella näitä avaruusolentosoluttautujia vastaan. Bennewitz lähetti hänen Project Beta -raporttinsa senaattoreille Pete Domenicille ja Harrison Schmitt, toiveinaan että he auttaisivat häntä. Raportissaan Bennewitz kuvasi “säadeaseen” jota hän oli kehittelemässä, ja kaiken tämän tarkoituksena oli neutraloida avaruusolennot ja lopulta pelastaa ihmisrotu.

Erikoisagentti Doty rohkaisi Bennewitzia uskossaan siitä, että avaruusolennot olivat sekä vastuussa Kirtlandin omituisista touhuista että hän oli jyvällä siitä mitä Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtuu. Bennewitzin vedättämisen tarkoitus oli (Greg Bishopin ja Christian Lambrightin mukaan) siirtää Bennewitzin huomio pois Kirtlandista etäisemmille alueille kuten Archuletan pöytävuori (lähellä Dulcea) jossa AFOSI voisi tykitellä menemään disinformaatio-operaationsa kanssa helpommin ja lavastaa “UFO-tapahtumia.”

Hänen vuoden 1989 MUFON-konferenssipuheessaan Bill Moore esitti, että hän ajautui disinfokampanjaan mukaan Bennewitzia vastaan vilpittömin mielin:

Kun ensi kertaa törmäsin Paul Bennewitzia vastaan kohdistettuun disinformaatiokampanjaan, olin aika uniikissa paikassa. Minulla oli jalka oven välissä vastatiedustelupeliin, joka kaikin puolin vaikutti olevan suoraan kytkeytynyt korkean tason valtion UFO-projektiin. Ja perustuen ihmisten arvoasemiin, joiden tiesin olevan siinä suoraan mukana, se selvästikin liittyi kansalliseen turvallisuuteen! En todellakaan antaisi mahdollisuuden livetä käsistäni ilman, että saisin tietää ainakin jotain siitä mitä oli käynnissä. Aioin leikkiä mukana disinformaatioleikkiä, liata käteni tarpeeksi usein jotta prosessia ajavat uskoisivat, että tein juuri niinkuin he minun halusivat tekevän, samalla kun jatkan tien raivaamista matrixissa oppiakseni niin paljon kuin mahdollista siitä kuka sitä pyöritti ja miksi…

Kuitenkin, ajan mittaan disinformaatiokampanjalla oli katastrofaalinen vaikutus Paul Bennewitziin, mikä alkoi käydä selväksi:

Näin Paulin muuttuvan systemaattisesti kokoajan paranoidimmaksi ja emotionaalisesti epävakaammaksi, kun hän yritti saada sisäistettyä sitä mitä hänelle oltiin tekemässä. Hänellä oli kämppä täynnä aseita ja puukkoja, hän oli asentanut ylimääräiset lukot oviinsa, ja häntä huoletti se, että “ne” — eli siis avaruusolennot — olivat tulossä hänen seiniensä läpi öisin ja injektoivat häneen kaameita kemikaaleja, jotka veivät häneltä tajun pois pitkiksi ajoiksi. Hän sanoi minulle, että hänellä ei ollut mitään ideaa siitä mitä “ne” tekivät kun hän oli tajuttomana. Hän alkoi kärsiä pahemmista unettomuuden jaksoista. Muut alkoivat hoitaa hänen liiketoimintansa päivittäisiä hommia hänen käydessään tätä kaikkea läpi. Kerran katselin kun hän jätti syömättä haukkuakaan lounaastaan, samalla kun hän poltti ketjussa 28 tupakkaa 45 minuutissa. Tiesin että hän oli hermoromahduksen partaalla. Hänen terveytensä oli romahtanut, hän oli menettänyt paljon painoa, hänen kätensä tärisivät kuin horkassa, ja hän näytti kauhealta. Yritin ohjeistaa häntä jättämään UFO-hommat kokonaan ennenkuin hänen terveytensä menisi lopullisesti. Hän sanoi, että asiat näyttivät pahalta ja että hän yritti pärjäillä. Ei kauaakaan kun hän oli joutunut sairaalaan ja psykiatriseen hoitoon.

Tiedän ensikäden kokemuksesta, että valtion disinformaatiota oli paljon, ja että iso osa siitä mitä me nyt kuulemme pahantahtoisista alieneista, maanalaisista tukikohdista ja salaisista sopimuksista Yhdysvaltojen kanssa ovat perua siitä mitä Bennewitzille oltiin kerrottu…

Paul Bennewitz sai hermoromahduksen ja vuonna 1988 hänen perheensä vei hänet psykiatriseen sairaalaan. Hän kuoli vuonna 2003.

Vaikka Mooren puhe on pidetty vuonna 1989, hänen ajatuksensa resonoivat edelleen 40 vuoden jälkeen, sillä me elämme edelleen yhteiskunnassa, jota verkossa oleva disinformaatio uhkaa, sekä uusi kiinnostus UFOihin:

Nykyinen disinformaation määrä ei ole mitään uutta; se on vain eri ihmiset jotka leivttävät sitä. Odotan, että vastuussa olleet, ei huhujen levittäjät itse, mutta ne jotka niitä syöttävät, luulevat niiden toimivan yhtä hyvin kuin ne toimivat viime kerralla…

…Disinformaatio on omituinen ja hämärä peli. Sitä pelaavat ovat täysin tietoisia siitä, että operaation menestys riippuu informaation uppoamisesta sen kohteeseen sellaisella tavalla, että henkilö hyväksyy sen totuutena ja toistaa sitä, ja jopa puolustaa sitä toisten edessä niinkuin se olisi totta… Kun tämä on saavutettu, vastatiedustelun asiantuntijan työ on tehty. He voivat yksinkertaisesti siirtyä pois varmoina siitä, että muut ovat tehneet likaisen, myrkyllisten siementen levittämisen. Niiden teistä, jotka kaipaavat näyttöä siitä miten hyvin tämä toimii, tarvitsee vain katsoa ympärilleen. Joka kerta kun toistelee jotain vahvistamatonta tai katteetonta tietoa, ilman että perustelee sitä juurikaan mitenkään, ottaa itsekin osaa siihen prosessiin; ja joka kerta kun niin tekee, joku ylätahon pamppu nauraa paskaisesti sinun kustannuksella.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että nykyinen ufologinen tilanteemme on väistämättä vain pelkkä disinformaatiokampanja muiden muassa, tai että mukanaolijoilla on pahantahtoisia aikeita. Mutta yllämainittujen historiallisten esimerkkien tulisi antaa kenelle tahansa nykyisestä UFO-hypestä kiinnostuneelle hengähdystauko ja varmistaa, että he pysyvät kriittisinä ja epäileväisinä kaikkea informaatiota kohtaan jota Yhdysvaltain armeija tai tiedusteluviranomaiset tästä aiheesta julkaisevat. Ja armeijassa tai valtiolla olevien, jotka eivät ole tämä informaation julkistamisessa mukana, tulisi tajuta että skeptisismi ja epäily ovat täysin ymmärrettäviä reaktioita heidän toimiinsa — jopa ylistettäviä — kun ottaa huomioon menneen historian, jopa silloinkin kun heidän motiivinsa ovat täysin puhtaat tällä kertaa.

UFO-historiasta voit oppia Adam Gorightlyn kirjasta Saucers, Spooks and Kooks: UFO disinformation in the Age of Aquarius. Se on tarpeellista tietoa kaikille jotka ovat aiheesta kiinnostuneet.

Artikkelin julkaissut Daily Grail

https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/jenkkiarmeijan-nelja-tunnettua-ufo-paljastusta/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

#AFOSI #Bill Moore #FBI #Holloman-laskeutuminen #Linda Moulton Howe #Nick Redfern #Paul Bennewitz #Richard Doty #Robert Emenegger

0 notes

uapcatalog · 2 years ago

Text

UFO footage from Holloman Air Force Base (recorded by the Air Force). One UFO supposedly landed at the USAF Base and direct contact was made with its 3 passengers

#ufo #uap #USAF

8 notes · View notes

chronivore · 2 years ago

Text

The Killings at Outpost Zeta (1980) - IMDb

#the killings at Outpost zeta

0 notes

blogparanormalexpresso2stuff · 7 years ago

Video

youtube

NIXON ET TIME CAPSULE COUNTDOWN! WHITE HOUSE UFO DISCLOSURE! DARK JOURNALIST & GRANT CAMERON

SPECIAL DARK JOURNALIST LIVE BROADCAST! In this Special Live Episode Dark Journalist Daniel Liszt welcomes back Presidential UFO Expert Grant Cameron.

Together they will explore the strange connections between Former Nixon Insider Robert Merritt's startling revelations about President Nixon placing a Time Capsule in the White House and early efforts by the Administration before Watergate to produce a documentary film by Bob Emenegger callled 'UFOs Past present and Future' that revealed a mysterious craft landing at Holloman Air Force Base in order to bring the UFO issue to the public in the 1970s.

The new Merritt revelations claim Nixon read to him a Message to the American People where he described how a covert program to recover downed UFOs had brought forth incredible information concerning extraterrestrial communication with scientists at Los Alamos.

#dark journalist #ufo

30 notes · View notes

weveneverbeenalone · 7 years ago

Text

UFOS IT HAS BEGUN 1979

youtube

The footage of Rod Serling, who died in 1975, was shot not long after the cancellation of Night Gallery! Serling’s part was filmed in early 1974, around the same time he recorded the voice overs for the ancient astronaut films In Search of Ancient Astronauts and The Outer Space Connection. Serling was a late addition, however. The bulk of the film was shot in 1972 and 1973 at the request of the Republican Party, the Air Force, and/or the Department of Defense (depending on the source you consult), which in 1971 asked filmmaker Robert Emenegger to produce a UFO documentary based on credible U.S. government sources.

#ufo sightings #ufos #extraterrestrials #interdimensionals #documentary

94 notes · View notes

superfruittreeshaker · 5 years ago

Text

Did NASA Really Send Astronauts 1000 Times Further Than They Can Today – 50 Years Ago?

I grew up as the biggest fan of the “moon missions”, idolizing them since I was a child. As a four year old in 1969, my Air Force Major father gave me a VIP publicity packet of “Apollo 11” pictures. It contained a dozen 9×12 color photographs of the mission, which I thereafter hung on my cherished bedroom wall shrine to immortalize the occasion.

I saw these pictures of “men on the moon” every day for ten years, or some 3650 times, from the age of four to fourteen, before I even considered the possibility of their falsification. Fortunately, as a fourteen year old, I was still open-minded enough at the time to consider, at least the possibility of, a grand government deception about the technologically unrepeatable moon landings, done on the first attempt with 1960’s equipment, yet impossible today, even with 50 years of improved rocketry and computers.

If I went into all the proof of the moon landing fraud, it would take a book, which I am presently writing with the hope of an early 2020 release. Just ask yourself if there has ever been a technological advancement in the entire history of the world, such as the first airplane, the first automobile, or nuclear power, that was not far surpassed 50 years later, much less no one on earth was able to even repeat it 50 years later? Just ask yourself if there has ever been an occasion in the entire history of the world in which precious 175 billion dollar technology, and all of the original records and videos of it, were intentionally destroyed afterwards? (Only done so to hide the evidence of the fraud.)

I am a big fan of Mike Adams and Natural News. He is one of the ultimate “Truthers” on the planet. At the same time, I am fearful that this moon-landing-fraud subject is too controversial even for him. Yes, I believe that the earth is a sphere and that manned space travel into earth orbit is possible, and that unmanned probes beyond that are possible as well. This is about arrogant government corruption and their falsification of scientific data, not geography. The shape of the earth could be a triangle, and our federal government is still corrupt beyond imagination. If they are corrupt enough to kill millions of innocent people in repeated needless wars, then I think they are capable of counterfeiting one accomplishment in a television studio.

We have to take a stand for the Truth, even if it is unpopular or sounds “crazy”. Mike, if you publish this article on Natural News, I will give you a chance to have the exclusive first release of the following information, which I was previously reserving for my 2020 book’s release.

One of my high-ranking military sources observed the filming of the first “moon mission” himself. He did not want his testimony published until ten years after his death, which has now passed, for fear that his family could be murdered as retaliation. He was even warned of this specific penalty, face to face by threatening superiors, 50 years ago when he first eyewitnessed the “moon landing” being filmed inside of two airplane hangers at Cannon Air Force Base in Clovis New Mexico.

It was June 1-3 in 1968, about a year before the first official “moon landing” supposedly took place. President Johnson said that the United States federal government was going to achieve martyred Kennedy’s goal to put a man on the moon by the end of 1969, “Come hell or high water!” The only way for the President to assure its success, and not risking killing three national heroes on live international television, was to stage it, like a bluff in poker.

President Johnson personally authorized the faking of the moon landing in order to guarantee its success. Therefore, the military code name for the deception was called “Slam Dunk”, in that by faking the moon mission, thus guaranteeing it, made it a “Slam Dunk”, or an easy victory.

President Johnson gave my military source, who was the security chief for Cannon Air Force Base, his personal list of names whom he permitted to enter the facility in order to observe the unusual event. President Johnson himself was there for the first of three days of filming on the elaborate “moon” set, which was supervised by the United States Air Force’s “Special Operations Unit” and the Central Intelligence Agency’s “Slam Dunk” task force.

These are the names, in the order in which they appear, on President Johnson’s list of permitted visitors into the secure airplane hanger inside of Cannon Air Force Base . . .

Lyndon Johnson – President

Neil Armstrong – NASA Astronaut

Edwin Aldrin – NASA Astronaut

Wernher von Braun – Rocket Designer

Robert Emenegger – Image Consultant

Eugene Kranz – NASA Flight Director

James Webb – NASA Administrator

Joseph Kerwin – NASA Astronaut

Thomas Paine – NASA Administrator

Glynn Lunney – NASA Flight Director

Christopher Kraft – NASA Founder

James Van Allen – Radiation Expert

Arthur Trudeau – Army Intelligence

Donald Simon – Unknown (Navy)?

Grant Noory – Unknown (CIA)?

Even though President Johnson was eligible for reelection the following year, as he only served a quarter-term after President Kennedy’s assassination, he smartly decided not to run. Historian’s assumed that this was because of the controversial Vietnam War, yet Nixon was elected twice by landslides regardless of the same. The real reason for Johnson staying out of the Oval Office in 1969 was that the faking of the moon landing was about to occur, and who knew if that would work? If Johnson got caught doing it, that would be one heck of a legacy to leave for all time, so he adamantly avoided that potentiality.

Democrat Johnson instead meticulously laid the groundwork for the moon landing fraud, which Republican Nixon obviously approved, yet was still too fearful of it to even show up for the historic launch, literally distancing himself from it, should the deception unravel. This should show us clearly that the battleground before all Americans is not “Democrat vs. Republican”, as that is just as much of a distracting ruse as the moon landings are. The dragon for all Americans to slay is the United States federal government, who’s CIA murdered Kennedy, attacked their own soldiers to enter the Vietnam War that killed a million souls, and who had the arrogant audacity to siphon 175 billion dollars from the people under their care to stage the moon landings, thereafter spending the money on all of these illegal murderous activities.

If we do not put a stop to all of this, then American’s hard earned money will be used to buy the very bullets to kill their own honest countrymen, who are in the process of exposing this corruption for the benefit of all. Exposing the moon landing fraud is just the right medicine that the sick American nation needs, as the disclosure of this outrageous deception would finally bring about a much needed overhaul of the corrupt United States federal government and its many rogue “intelligence agencies”.

I recently confirmed the details of this foregoing information with my military source’s son, who house was then burglarized a few days later. The only things stolen were the documents relating to this event. A few days after this, he received two more visitors, this time face to face, who threatened the lives of his children if he spoke of his father’s participation in the moon landing fraud to a journalist ever again. I have notified the Tampa FBI to provide whistleblower protection for him.

My sources name, who was the head of security at Cannon Air Force Base in 1968, who personally eyewitnessed the faking of the first “moon landing” there inside of two airplane hangers converted into a large television studio, was Cyrus Eugene Akers.

I produced a half million dollar documentary on this subject (linked below), which was entirely financed by a prestigious board member of an aerospace company that builds rockets for NASA. He knows from an engineering point of view that the supposed moon rocket did not have enough fuel to leave earth orbit, that the lunar module batteries did not have the capacity to run air conditioning nonstop for three days against an outside temperature of 250 degrees F, and that antique NASA computers, which were one-millionth as fast as a cell phone, did not have the ability to calculate thousands of mile per hour trajectories in real time without inadvertently killing the crews. This is precisely why all of the moon landing equipment, the specifications, the flight data, and the original videotapes, were intentionally destroyed afterwards. This itself is proof of the fraud, because if you spent 175 billion dollars to develop a real technology, the last thing you would do is destroy all of the costly hardware and data afterwards.

Here we are, fifty years later, and instead of space travelers being in another solar system by now, having been to Mars ten years after the moon landing, four decades ago, and with several established moon bases there today, none of which ever happened, NASA can now only send astronauts one-thousandth the distance to the moon, even with five decades of better rockets and computers. If I told you that Toyota, 50 years ago, made a car that could go 50,000 miles on one gallon of gasoline, yet today, with five decades of better technology, their best car can only get 50 miles per gallon, or one-thousandth the distance, you would easily recognize the first claim as the forgery that it was.

If it were not for people’s pride and emotional attachment to this grandiose boast, they too would equally recognize the unrepeatable claim, also with only one-thousandth the capability fifty years later, as the corrupt government fraud that it sadly is. Seeing how it is impossible for technology to go backwards, which it seemingly has, though only in this one instance in the entire history of the world, it can only mean that the 1969 claim was a scientific forgery. It is that simple, and that corrupt.

youtube

The post Did NASA Really Send Astronauts 1000 Times Further Than They Can Today – 50 Years Ago? appeared first on NaturalNewsBlogs.

The post Did NASA Really Send Astronauts 1000 Times Further Than They Can Today – 50 Years Ago? appeared first on Clean Energy Health.

from WordPress https://cleanenergyhealth.com/did-nasa-really-send-astronauts-1000-times-further-than-they-can-today-50-years-ago/

#Health News #Health Products #alt health #alt health news #alternative health #children #health #med

0 notes

heavydemon2012 · 6 years ago

Text

The Emenegger-Sandler UFO Landing Film Conspiracy https://www.ufoinsight.com/the-emenegger-sandler-ufo-landing-film-conspiracy/?fbclid=IwAR3dTyiQr7xphV4h3r21hKFnSz4SXzvr0m1vyLYH3YGlc4LLys4OAg-H8GY

0 notes

omnipotentstudios-blog · 7 years ago

Video

View this post on Instagram

A post shared by Omnipotent Studios (@omnipotentstudio)

instagram

I thought meditation was too woo-woo when it was introduced to me. I thought “there’s no way I’m going to be one of those weirdos that sit silently in temples for hours like the avatar!” 😅 ❃ It isn’t all chanting with monks in the mountains; meditation is a conversation with your higher self to realign your vision and purpose. It can happen any time, anywhere, in whatever medium feels true for you. Hiking, yoga, painting, and talking to myself are my favorite forms of meditation🧘🏾‍♀️ What’s yours? ❃ 🎙This audio is from one of my podcasts that serve to start the conversation with self and lead you back to your authentic state of being. It’s a great way to explore an attainable and realistic approach to meditation. Listen on Apple Podcasts or SoundCloud by searching for Common Ground Yoga Practice. ❃ Familiarize yourself with the practice by joining my beginner meditation and yoga class on May 16 #linkinbio #linkincomments ❃ ❃ A huge thank you to @_monkh_ for the beautiful tunes in this video and podcast episode! ❃ ❃ ❃ #yoga #selflove #selfimprovement #instayoga #yogachallenge #spiritual #yogavideo #class #yogafit #yogaflow #holistichealth #personaldevelopment #yogafun #blackgirlyoga #yogainspiration #yogafam #inspiration #yogamat #blackyogi #motivation #healing #energy #light #yogafamily #yogaart #uplifting #meditation #mindfulness #practiceandalliscoming #blackyogateacher (at Emenegger State Park, Kirkwood, Mo)

0 notes

caveartfair · 7 years ago

Text

Financial Advice for Artists from Four Experts

Photo by NeONBRAND.

When artist Christina Empedocles decided to pursue an MFA at the California College of the Arts in San Francisco, she signed up for expensive tuition payments and an uncertain financial future in one fell swoop. With that in mind, she began asking professors, advisors, and visiting artists what she thought was a straightforward question: “How did you make an art career work financially?”

To her surprise, satisfactory responses were in short supply.

“Nobody really wanted to answer [the question], period,” Empedocles said. “I thought, Why is this subject such a taboo?”

Empedocles, now based in San Francisco, graduated in 2008 in the midst of the biggest financial crisis since the Great Depression, still without a good idea of how to support herself, and her art practice. She knew chances of selling work right out of school were slim. How could she make money without sacrificing her practice? What jobs would allow her enough flexibility and time to make art? And when she did begin to sell work, how should she spend that income?

With her informal survey unanswered, she took matters into her own hands. “I decided that I was going to learn everything I could about money,” she recalled. “Pretty much right after I graduated, I started taking classes about personal finance.”

Today, Empedocles splits her time between making art and working as a certified financial planner, with a focus on guiding people in creative industries. She is one of a number of arts professionals and advisors across the country who have devoted their careers to helping artists better manage their careers and finances, with an eye toward sustaining their art practices.

Artsy spoke to four of them about their strategies for how artists should budget and spend; temper the volatility of multiple and inconsistent income streams; navigate student loan debt; and invest in their practices and career goals.

Be mindful of your expenses

Successfully managing an artist’s finances (or anyone’s) begins with outlining living and working expenses: How much money do you need to live and make your art?

Adding up monthly costs—apartment and, if applicable, studio rent, utilities, credit card and student loan payments, as well as food, art supplies, and other additional necessities or activities (insurance, entertainment, travel, etc.)—allows artists to understand how much money they need to amass in order to fund their basic needs and, simultaneously, their practice. It also helps prioritize payments, identify unnecessary expenses, and free up more money to devote to materials and studio costs.

“The artists who I know who’ve been able to maintain financial stability are mindful of their needs, their costs, and understand what their budget has to be as far as laying out their expenses,” said Sharon Louden, an artist, educator, and author of Living and Sustaining a Creative Life.

Create a budget

With these elements down on paper, design a budget. Don’t be daunted by the term—it’s simply a way of strategically organizing the spending you already do, allowing you to spend smarter.

“Budgets help you identify all the things you need to do with your money,” said Empedocles. “When your money doesn’t have a job and you’re just spending willy nilly on the things that come up on a day-to-day basis, you might find at the end of the month that you didn’t pay that credit card off or you didn’t get your electric bill paid.”

Empedocles also emphasized the importance of a budget for navigating an artist’s fluctuating income, and planning for periods when money isn’t coming in. “It’s very easy to pay all of your bills on that one month out of six when you make a big chunk of money,” she said. “And it’s also super easy to spend the rest and forget that there will be months in the future that aren’t as lucrative.” To temper this inconsistency, Empedocles recommends immediately setting aside living expenses for the next several months, before spending on extras.

For recurring expenses that aren’t going away, like rent, utilities, student loans, and the like, total them up (so you know what you have to have set aside) and set them up on recurring and automatic payments through your bank or credit card. That way you’re budgeting without even thinking about it.

McLean Emenegger, founder of McLean Art Projects, a company offering professional practice guidance to artists, recommends a series of tools that can make budgeting easier, and less time consuming for artists. She advises to begin early and simply: “Start with an Excel spreadsheet. On it, account for what you spend, how much you’re selling work for.” There are also a wealth of free apps that advertise easy budgeting set up and spending tracking, such as BillGuard, Dollarbird, Fudget, and more. Mint illustrates how close you are to overspending with gorgeous infographics that aesthetes will appreciate.

Set goals

Budgeting, according to both Empedocles and Emenegger, is made less arduous and more effective by setting goals. “A budget is not going to work at all without a set of clearly defined goals, because your goals will inspire you to do incredible things that you never thought you were able to accomplish,” says Empedocles. “Once you define your goals, or what you’re trying to save for, you want to put that money away—you want to rein in your spending on stuff that’s not as necessary.”

Emenegger noted that setting career and monetary goals will help define your budget, and funnel money towards the aspects of your life and art career that matter most to you. “Be specific about what your overhead is, what your goals are, and how you’re going to reach them,” she says. “Because if you say you want to make $5,000, well, that’s a nifty amount of money, but how are you going to do that? What will that money go towards? How will it help you reach your goals?” In other words, have a plan for your money so that when you make it, you’ll have a clear idea of how to spend it in a way that furthers your life and professional goals.

Pay down your debts

Wendi Norris, a gallerist with a background in business, works with a group of artists who often use her as a sounding board. If and when they ask her for advice on how to spend the money from art sales, she advises paying down student loans and credit card debt first. “The burden of student loans is so toxic that some people ignore it thinking it will go away, when in fact it won’t,” she said. America’s student debt tab is set to top a trillion dollars this year, and artists have it worse than most: A 2013 Wall Street Journal analysis found that the top three schools with the most student debt load, out of almost 4,000 institutions, were art, music, and design schools.

This past year, when Norris sold work by one of her artists, she immediately paid down that artist’s debt. “When I called her and told her she no longer had debt, she basically dropped her phone in her studio,” she said. “It was just eating away at her.”

Start saving—for both the near future, and the far

After an artist clears their debt, Norris encourages them to begin saving money in different ways. “If you can, you want to have a six-month minimum build-up of savings. That’s just personal finance 101,” she said. Empedocles added for artists, this is especially important, given the inevitable slow periods in an artist’s life between jobs, art sales, or exhibitions. The savings fund, she said, is “a barrier from you going into debt.”

Empedocles also emphasizes the value in saving for the future—whether for long-term goals, or for retirement. “A lot of artists think, ‘I don’t have any money. There’s no purpose in even trying to start saving,’” she explains. “But even small amounts saved on a regular basis, as a habit, can be very powerful over time.” In particular, she recommends establishing a Roth IRA, or a highly diversified retirement account, which invests your money—even amounts as small as $10—so that it will grow over time. On her blog, Empedocles describes the account as “one of the most powerful tools regular people have to get ahead.”

Norris recommends another security guarantee for an artist’s future and legacy: “When I see an amazing body of work come together, even if I know I have a great collector for it, I am insistent that my artists keep one work for themselves. That is their retirement plan.” Norris gleaned this advice from her work with the late Surrealist masters Dorothea Tanning and Leonora Carrington. Tanning, in particular, kept some of her best works for herself, selling some and earmarking others for specific foundations and museums. “It was brilliant, really, because it’s proving to preserve her legacy,” Norris said.

Jennifer Schwartz, Founder/Director of Crusade for Art, 2013. E. Brady Robinson Addison/Ripley Fine Art

An ancillary income or side job can provide stability—but choose wisely

Most artists aren’t able to support their lives on art sales alone, and even established artists have slow sales periods, or encounter moments when they need more money than art sales provide. Another way to counterbalance the volatility of an artist’s finances is to establish multiple income streams. “When your main source of income—say, your creative practice—has a natural cycle to it, perhaps your side gig has a different cycle,” Empedocles notes. “Those two things can balance each other out, so that you can smooth out the volatility a bit—even a lot.”

Alternate income streams can come in many shapes and sizes. Emenegger suggests pursuing a job that aligns with the world you want to be in—in this case, art. “There’s so much opportunity out there to learn about your practice, to learn about the art world, to seize a networking opportunity—and to simultaneously make money,” she said.

In her advisory sessions with artists, she’s recommended securing teaching positions (whether full-time or part-time) within an artist’s medium of choice, or becoming a studio assistant to a more well-known artist—“anything that can help develop the skills, the language, the networking and mentorship opportunities that can also help support their careers,” she continues.

Empedocles adds that side jobs should pay their keep, while simultaneously allowing for time to pursue a practice. “If your side job doesn’t pay you enough to support yourself and your art practice, that side job is working against you,” she explains.

She’s seen artists successfully take on part-time gigs as virtual assistant, using skills they’ve developed to advance their own careers on behalf of others, such as designing Squarespace sites, managing social media strategy (particularly Facebook, Instagram, and Twitter), using Wordpress, or creating marketing assets using their design skills—and, what she calls “the secret sauce”: connecting these tools effectively. “For example, instead of just knowing how to send an email newsletter through Mailchimp, they’re able to put up a blog for their clients, help with image assets, share posts in targeted Facebook groups, which attracts a specific audience whose email addresses are collected into Mailchimp,” she said. She also noted that teaching online courses through established platforms like Skillshare, or courses outside of college or university degree programs, through Airbnb Experiences, for instance, can bolster an artist’s financial stability.

Norris has also observed her artists, who normally support themselves through art sales, also take on teaching gigs, collaborations with design studios, or public art commissions. She described them not just as side hustles but terrific opportunities for artists to get outside of the studio and into new, potentially inspiring contexts. “After a point of working in the studio day in and day out, the law of diminishing returns kicks in,” she said. “Many artists need to free their mind up, and doing other work can be a good way of accomplishing that.”

Advocate for yourself; i.e. don’t forget your artist’s fee

When you do take on a commission, or schedule a show with a gallery, don’t be afraid to advocate for yourself. “Number one, if you have a commission or public art project or something similar, make sure you put aside at least 10 percent for yourself in the budget,” said Louden. “So many artists forget to take care of themselves and put everything back into the work. Take at least a 10 percent artist fee—and make sure that’s clear in the budget.”

If you secure a gallery or representation, Louden also emphasizes the importance of having frank conversations about finances before sales are made. “Make sure you’re part of a conversation, tell them what you need, and don’t be shy about it,” she said. “The artists who I’ve discussed this with first ask the gallery what they can do as a team member—after all, it’s a business partnership. Then they lay out the things that they’d like to steer the sales towards.”

Apply for grants and awards—but be smart about it

Grants and awards can also help navigate slow sales periods, or fund an aspect of your practice or special project. But be aware of the time and effort it will take to apply, and the breadth of grants that are available. Don’t just apply to the most visible, competitive grants.

“There are actually a lot of other under-the-radar opportunities out there,” said Louden. “You’ll need to invest some time and research to find these more accessible opportunities, but it might save you from wasting time over many, many years to apply to the grants that everyone else is applying to.”

Emenegger said to find grants that match your career phase and type of work, such as a grant or residency aimed at supporting emerging artists, like the Lower Manhattan Cultural Council’s residency program, for newer artists. Grants and awards support a wide range of niches, from artistic medium to an artist’s cultural background or ethnicity, so find the one that’s right for you.

There are some resources that aggregate grant opportunities. Empedocles, for instance, has done much of the work for you by compiling a list of over 40 grants and awards on her blog. She’s also included sign-up list that delivers updates via email as new opportunities are added. Cranbrook Academy of Art has also compiled a comprehensive list, organized by niche and region, as has New Blood Art, with a focus on opportunities available to emerging artists.

You’re part of a community: Help and be helped

Louden advises artists to find their own opportunities, and suggests crowdsourcing amongst peers.

“Other people have different experiences and information than you do, so use your community. It’s much harder when you’re operating on an island,” Louden said. “It can be as simple as getting a group of artists together once a week or month to share opportunities, like an inexpensive studio, a grant, or tactics for money saving.”

Artists can help each other “open doors that we don’t even know are even there,” said Empedocles. She administers a public Facebook group called “Artists Making Dollars and Sense,” as part of her financial advisory, Insight Personal Finance. The group doubles as an open forum for artists to ask questions and share opportunities related to their finances, on which Empedocles or other group members can weigh in.

“I always tell artists: Look at your resources, look at who you know, who can you trade with. There is no end of resources out there for you to support you, to answer your questions, to lend advice,” Emenegger said. “You should never feel bereft, there’s plenty of support out there. It’s hard, but it’s not impossible. It just takes planning.”

—Alexxa Gotthardt

from Artsy News

#Artsy News

0 notes