#ET SAA LUOVUTTAA ET VOI LUOVUTTAA

[thatlittledandere]

tagged by @lakanakana​

Rules: List 8 shows for your followers to get to know you better

1. Gonna copy Kana’s and start with the 90s Moomins every Finn born after idk 1991?? has seen them they’re a cultural staple

2. Boueibu

wISH I could say this one is self-explanatory but it’s been too long and now it’s not anymore. I am only very barely exaggerating when I say my entire life revolved around Boueibu and it was the reason for my existence for years. Largely thanks to the fandom; I met many friends through it <3 Granted a magical boy comedy for fujoshi audiences is simply not everyone’s cup of tea but give it a chance. Please. Plaese

3. Dragon Ball GT

I could say the entire franchise (aside from Super which I dropped and haven’t picked back up) but lISTEN GT is SO HATED. I started my fandom life on Facebook of all places and the GT slander was INSANE I made it a point to like it out of spite. If you know jack about DBZ you must know I’m pro-GT. Dragon Ball Good Times. Dragon Ball Gitgud Trunks. Dragon Ball ga- no that one’s too easy. Moving on.

4. Fullmetal Alchemist Brotherhood

Ok so techincally I haven’t seen it but I’ve read the manga and. It’s the same thing- I’m mentioning Brotherhood because the prompt said “show”. Still FMA rewired something in me when I read it as a teen and Akakawa said "Good Guys” Is Not An Objective Position.

Also Riza was my gay awakening. So. There’s that as well

5. I don’t know what else to say here the rest of my Influental Media are games or something else. Free space for this version of Around The World In 80 Days or whatever it was called. I was strangely obsessed with it as a child and INCONSOLABLE after it ended. I was in denial for years. But alas they never did make another season because it was based on a book and they adapted the whole thing :(

EDIT NO THERE IS ANOTHER ONE FROM CHILDHOOD!! Or preteens to be more exact.

6. Huntik: Secrets And Seekers

Ok so I’ve been rewatching it and concluded that it’s uuh KIND OF BAD and I probably only thought it was the coolest thing ever for the opening (WHICH FUCKS TBH. AFTER ALL THESE YEARS.) and/or because I hadn’t seen any preteen action adventure shows beforw :/ Like it’s not very good in its genre but if you’re 13 years old and haven’t seen anything like it? And also can’t really appreciate the intricacies of the execution and only see the premise and the tropes (because you’re 13 years old) (and have a crush on Dante) then yeah obviousy it’s gonna rock your world. I recorded the theme song from the grandma’s TV with my first cell phone that had a recorder and set that very low quality piece of audio as my ringtone.

This is Fuck! :)

I tag YOU 👊 If you want to

[klassinenramputtaja]

Kitaran soiton aloituksen vaikeukset

Olen huomannut, kuinka kitaran soitto on levinnyt laajasti nuorten keskuudessa etenkin sosiaalisessa mediassa. Monet teinit ovat aloittaneet kitaran soiton, koska se on some trendi ja hoksaavat kuinka vaikeata kitaran soitto voi olla. En itse ole käynyt soittotunneilla, mutta olen oppinut kitarataidot itsekseni YouTube videoiden ja kännykkäsovellusten kautta. Se on tietenkin ollut haastavampaa oppia ilman ammattilaista, joka kertoo, kun jokin menee väärin, mutta se on ollut paljon halvempaa, kuin oikeat kitaratunnit.

Ensimmäinen kitarani oli klassinen kitara, jonka sain serkultani. Hän oli soitellut sitä omassa nuoruudessaan ja matkusti Lappiin asti kitara kainalossaan. Serkkuni on nyt melkein kolmekymppinen ja matkustelee jatkuvasti. Kitara oli unohtunut tätini ullakolle ja löysin sen 10-vuotiaana. Innostuin välittömästi sen soitosta, vaikka en tiennyt yhtäkään asiaa kitaroista. Täti antoi kitaran minulle ja vein sen kotiin, jossa se istui soittamattomana monta vuotta ennen kuin päätin tosissani oppia, miten kitaraa oikein soitetaan.

Laulu, jonka päätin oppia ensin, oli Vance Joyn Riptide, koska sitä soitettiin siihen aikaan jatkuvasti. Riptide oli alun perin kirjoitettu ukulele lauluksi, joten klassisen kitaran soinnut tekivät biisistä synkän. Tässä vaiheessa motivaationi katosi, koska soinnut olivat älyttömän vaikeita oppia itsekseen etenkin F-sointu. En kuitenkaan halunnut luovuttaa ja treenasin melkein joka päivä F-sointua ja nyt se tuntuu luonnolliselta.

Jos itse haluat aloittaa kitaran soiton ja et ole koskaan edes koskenut kitaraa ennen, suosittelen tutoriaali videoiden etsimistä. Tärkeintä on ensin löytää sopivin kitara itsellesi kuten sähkö, akustinen tai klassinen kitara. Sitten suosittelen kitaraan tutustumista ensin, ja jos mahdollista tutoriaali videoiden löytämistä ja kitaransoitto sovelluksen hankkimista puhelimeen.

Yksi lempi sovelluksistani on Ultimate Guitar. Sovelluksesta on erittäin helppoa löytää erilaisia biisejä ja niihin käytettyjä sointuja. Ultimate Guitar tarjoaa merkittävän kokemuksen erilaisten tilausten kautta. Saat nyt Ultimate Guitar PRO:n vain 3,33 € kuukausi. Säästät 63 % jos rekisteröidyt heti. Ultimate Guitar myös tarjoaa tuhansia kursseja, joista saa hyvän laatuista opetusta, jotta kitaransoitto voi välittömästi sujua mainiosti. Jos maksat 39,99 € vuodesta, säästät 63 % ja saat älyttömän mainiota opetusta ammattilaisilta. Kiitän yhteistyöstä Ultimate Guitar:in kanssa.

Kun ensin aloitin kitaran soiton, olin aivan pihalla monista asioista. Kitarani oli vanha ja kielet katkesivat nopeasti. Lähdin välittömästi lähimpään musiikkikauppaan ostamaan uudet. Halusin oppia vaihtamaan kitaran kielet, koska minusta se oli hyvä taito hallita ja myös halvempaa tehdä itse. Muistan, kun kävelin kaksi kilometriä lähimpään musiikkiliikkeeseen ja pyysin työntekijältä apua. Hän antoi minulle sopivimmat kielet ja lähdin takaisin kotiin. Kun istuin huoneeseeni vaihtamaan kieliä, minun täytyi hakea netistä ohjeet, joihin ei tarvittu työkaluja. Kielten vaihto ei ollut yhtä vaikeaa kuin luulin ja se sujui suhteellisen nopeasti. Nyt osaan aina vaihtaa kielet, vaikka se on joskus aikamoinen työmaa. Suosittelen oman kitaran hoitamisesta. Kohtele kitaraasi kohteliaasti ja varovaisesti, jottei se hajoa.

Jos haluaa aloitta kitaran soiton, ei tarvitse välittömästi ostaa kalleinta kitaraa tai parhaimpia oppitunteja. Kitaran soittaminen sujuu, kunhan kohtelet kitaraasi varovaisesti ja opit viihtymään sen kanssa.

[iidanen]

Sovinko luovuttajaksi?

Leukemiaa sairastanut serkkuni pelastui veljeltään saamansa kantasolusiirteen avulla. 🙌 Voisitko sinä pelastaa jonkun hengen? 🤔 Kantasolurekisteriin voi liittyä 18‐35-vuotias, perusterve henkilö. Selvitä sopivuutesi verenluovuttajaksi ja/tai kantasolurekisterin jäseneksi. Levitä tietoisuutta asiasta muillekin, vaikka et itse voisikaan luovuttaa verta tai kantasoluja! Kiitos! ☺ 💕

PS. Kun käy verenluovutuksessa, sen jälkeen saa himo hyvää syömistä 🥪 ☕ 🧃 ja karkkia nii paljo ku kehtaa kahmaista. 😋 Marianne-karkit on parasta. 🍬🍬🍬

[syysmasennus]

Hengitys

Tunnet lämpimän kallion selkäsi alla. Kuulet kuinka pienen pieni joki solisee vieressäsi. Pystyt nähdä auringon säteitä lehtien välistä. Tunnet kuinka puristat sormiesi välissä jotain. Nostat jotain huulillesi ja vedät syvään henkeä. Tunnet kuinka kemikaalit täyttävät keuhkosi. Pidätät hetken hengitystä, kunnes päästät kemikaalihöyryt pois keuhkoistasi.

Nostat kätesi vieressä olevan kirjeen silmiesi ulottuville. Luet kirjeen vielä kerran, samaanaikaan kun hengität kymmeniätuhansia kemikaaleja. ”Sori äiti ja isä, mun oli pakko tehä tää. En vaa pystyny enää jatkaa. Rakastan teitä. Tiiän että tää on itsekästä, mutta en voi enää jatkaa. Rakastan teitä aina ja ikuisesti”

Luettuasi kirjeen, nouset istumaan. Heität palavan savukkeen virtaavaan jokeen ja nostat reppusi kalliolle viereesi. Repustasi kaivat pussillisen pillereitä ja viinapullon.

Avaat viinapullon ensimmäisenä ja otat hiukan. Neste tuntu kirvelevältä kurkussasi. Nielaiset sen vaikka sinun tekisi mieli oksentaa se ulos. Tunnet kuinka kitkerä juoma liikkuu kurkustasi alas. Juuri nyt avaat pilleri pussin ja otat yhden pillerin. Laitat pillerin kielellesi ja avaat viinapullon jälleen. Otat suuren kulauksen nestettä ja nielaiset pillerin ja nesteen.

Yhtäkkiä puhelimesi alkaa soida. Päätät vastata.

” Mitä ikinä teetkin, älä tee itelles mitään!”

”Miks en? Mulla ei oo täällä enää mitää syytä elää”

”Sulla on mut”

”Paskat mulla on sua”

”Kyllä on”

”No ei ole”

Lyöt luurin korvaan vedet silmissä. Pääsi alkaa täyttyä ajatuksista. Haluat päästä eroon ajatuksista, joten otat pilleri pussin vierestäsi. Otat viisi pilleriä ja tunget ne suuhusi. Juot sekaan vielä ison kulauksen viinaa.

Sun ajatukset ei vaan lopu. Juot lisää viinaa ja vedät lisää pillereitä. Päihteet ei enään tunnu auttavan, joten kaivat esiin terävän ystäväsi.

Nostat hihaasi ja samantien näet ne sadat arvet. Sinua kuvottaa ajatus, mutta nyt tarvitset ajatuksesi muualle. Laitat terän ihoasi vasten. Sitten painat ja vedät. Näet kuinka ranteessasi olevaan viiltoo alkaa kerääntyä punaisia pilkkuja. Punaiset pilkut suurenevat pikkuhiljaa. Nyt tunnet viiltävän kivun, se tuntuu hyvältä.

Luomesi alkavat tuntua raskailta. Heittäydyt selällesi kalliolle. Annat silmiesi mennä hiljalleen kiinni. Tunnet lämpimän veren valuvat pitkin kalliota. Tunnet myös puhelimesi värinän vieressäsi, mutta raajasi tuntuvat liian raskailta. Tunnet kuinka alat painua enemmän ja enemmän kallioon kiinni. Nyt tunnet suurta lämpöä sisälläsi. Et pysty liikuttamaan raajojasi. Tunnet vain lämpöä.

Yhtäkkiä kuulet tutun äänen. Ääni huutaa nimeäsi. Et pysty liikuttamaan raajojasi vaikka kuinka haluisit. Ääni tulee yhä lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes se on aivan vieressäsi. Tunnet kuinka äänen tekiä ravistelee sinua ja huutaa nimeäsi. Taistelet kaikin voimin jotta saisit silmäsi auki, mutta et saa niitä edes hitusen raolleen.

Huomaat kuinka alat menettämään tajuntaasi. Aistit alkavat hämärtyä. Ei nyt. Nyt et halua luovuttaa vaan yrität taistella vastaan, mutta et voi. Tunnet kuinka irtaannut kehostasi. Näet kuinka ensihoitajat juoksevat ruumiisi luo. Näet myös pojan ruumiisi vieressä. Näet kuinka hän tarttuu sinun ranteesta kokeillakseen pulssiasi. Näet hänen kauhistuneen ilmeen ja kyyneleet hänen silmissään.

Päätät, että et luovuta. Laitat silmäsi kiinni ja toivot. Toivot että pääset takaisin ruumiiseesi.

[suentassu]

Takkutukka lumpeenkukka / yksinäinen päältä jäinen

Hahmot/paritukset: Tyyne/Tassu, Antti

AU: Sijoittuu hahmojen nuoruuteen. Hahmot ovat teini-ikäisiä ja samassa koulussa. Kevät on jo pitkällä.

Varoitukset: Eipä oikein muuta kuin se, etten tosiaan itse mitään murretta puhu, eli annattehan anteeksi jos teen virheitä.

Vastuunvapaus: Tassu ja Antti on Väinö Linnan hahmoja, Tyyne taas on meidän fandomin antama nimi Tassun kirjassa nimettömälle vaimolle. Olen itse luonut Tyynelle luonteen ja ulkonäön. Tykkään ajatella, että Väykkä ois arvostanut sitä mitä teen. En saa tästä fyrkkaa. Otsikon ilmaukset on otettu Maija Vilkkumaan biisistä Hei tie.

Notes: Tästä saattoi tulla hiukan kliseinen ja pitkähkö, mutta mun rakkaus tätä paria kohtaan sai tän ficin elämään täysin omaa elämäänsä. Oh well.

Summary: “Pihalla kisailevat oravat ja Tyynen pitkällä selässä valtoimenaan aaltoilevat kiharat onnistuivat aina varastamaan Tassun huomion ja kiinnostivat päivästä toiseen liitutaulua ja auringon haalistamaa Suomen karttaa enemmän.”

***

Tassu piirteli hajamielisesti maantiedon vihkoonsa ja vilkuili tummahiuksista tyttöä, joka pyöri kuin väkkärä ja jonka suu kävi taukoamatta. Tytöllä oli syvä ja hiukan käheä ääni ja hänen hiuksensa aina joko hulmusivat auki tai olivat sidottuna sotkuiselle sykerölle niskaan. Tällä kertaa tytön hiukset laineilivat vapaana pitkällä selässä ja melkein osuivat Tassun pulpettiin tytön pyöriessä.

Tyttö oli lähes Tassun pituinen ja hänellä oli tarttuva nauru ja täydellisen suorat hampaat, jotka näkyivät hänen nauraessaan. Tyttö oli Tyyne nimeltään, mutta hän oli kaikkea muuta kuin tyyni, hän oli hyvin älykäs, mutta kyseenalaistava, rääväsuinen nuori nainen. Tassu tiesi Tyynestä lähes kaiken, sillä tyttö liikkui samassa kaveriporukassa kuin Anttikin.

Ja siellä missä oli Antti, oli myös Tassu. Hiljaa, huomaamattomana, mutta vääjäämättömän tarkkaavaisena. Tassu nauroi mukana, mutta ei koskaan liian kovaa. Hän tiesi kaikki porukassa kiertävät juorut, mutta koki itsensä aina hiukan ulkopuoliseksi ja Antin jatkeeksi. Antti keksi parhaat vitsit, sai huomiota, oli pitkä ja komea. Jossakin Antin takana piilossa oli hänen vahtikoiransa Tapio Susi, Sus, Tassu, Suen Tassu, hontelo poika eriparisilmineen ja joka suuntaan sojottavine hiuksineen. Kaikki tiesivät Tassun, mutta kukaan ei oikeastaan häntä tuntenut. Tassu ei halunnut pitää meteliä itsestään ja pysytteli mieluummin taka-alalla.

Tunti päättyi ja Tassu yritti pakata salamannopeasti tavaransa, mutta Tyyne oli jo pyyhältänyt kiharat hulmuten hänen näköpiiristään. Tassu oli matkalla pyörälleen, kun joku nykäisi hänet kulman taakse.

“Tassu! Haluisitko sie auttaa minnuu?” Tyyne kysäisi ja hymyili niin, että koko loistavan valkoinen hammasrivi näkyi.

Tassun sydän hyppäsi. “To-tokihan mie. Mis sie apuu kaipaisit?” Hän oli satavarma, että Tyyne suunnilleen pyytäisi häntä tekemään matematiikan tehtävänsä tai jotain vastaavaa. Tassu pärjäsi koulussa hyvin lukemalla kotona, mutta tunnit kuluivat lähinnä joko hänen edessään istuvan Tyynen tai ulkona odottavan luonnon tarkkailuun. Pihalla kisailevat oravat ja Tyynen pitkällä selässä valtoimenaan aaltoilevat kiharat onnistuivat aina varastamaan Tassun huomion ja kiinnostivat päivästä toiseen liitutaulua ja auringon haalistamaa Suomen karttaa enemmän.

“Tota, myöhän joudutaan huomenna tekemään se maantiedon koe? Nii sitä mie vaan että voisinko mie siulta kahtoa niitä vastauksia…” Tyyne meni äkisti hyvin vaikeaksi.

“Siis haluutko sie että mie arvostelen siun tehtävät vielä tänään vai?” Tassu kysyi hämmentyneenä.

“Ei… Tai siis… Ei miul oo mittään tehtäviä. Miun pitää vaan läpästä se koe etten mie jää luokalle.” Tyyne vältteli hänen katsettaan ja keskittyi mieluummin hiustensa näpertelyyn. “Luntata mie haluaisin.” Tassu nielaisi.

“Mie voin tehä siulle jonku palveluksen siitä hyvästä”, Tyyne kiirehti sanomaan.

“Ei ei ei, emmie tarvii siulta mittään”, Tassu tokaisi. Lunttaamisessa avustaminen ei tosiaan olisi mikään ihailtava asia, mutta toisaalta hän pääsisi Tyynen suosioon tyttöä auttamalla. Jos Tassu jäisi kiinni, sillä ei olisi paljoa merkitystä. Hän ei ollut saanut yhtään huomautusta koulu-uransa aikana ja oli Suden perheen mallikelpoisin oppilas. Vanhemmat olivat käytännössä kouluttamattomia, isoveli oli käsittämätön hunsvotti ja perheen iltatähti, 5-vuotias Maire, taas vielä ihan lapsi. Kyllä he ymmärtäisivät.

“Noh, jos mie sitten autan. Miten?”

Hymy palasi Tyynen kasvoille. “Miul on kaik valmiina. Siun tehtävä on antaa miulle lappu mis on vastauksia. Pistät taskuun paperilappuja jotka kirjoitat sit kokeessa. Sie istut miun takana, eikö vaan?”

Tassu tiesi harvinaisen hyvin, missä Tyyne istui. Ikkunan vieressä yksi pulpetti Tassusta eteenpäin. Tassu oli tuijotellut tyttöä kuukausitolkulla ja jäänyt Antillekin kiinni useita kertoja.

“Sie kahtelet Tyyneä nykyää kaik tunnit, Tassu!” oli Antti kiusannut ja pörröttänyt Tassun jo ennestäänkin sotkuisia hiuksia. Tassu oli esittänyt joka kerta ihan yhtä tietämätöntä, mutta se ei ollut mennyt Antille läpi edes ensimmäisellä kerralla.

“Juu, siel mie taijan istuu”, Tassu vastasi muka huolettomasti. “Kyl mie voin auttaa sinnuu.”

***

Tassun sydän hakkasi. Hän ei ollut kertonut suunnitelmasta kellekään, ei edes Antille. Hän halusi oikeastaan vaan luovuttaa koko asian suhteen, tehdä kokeessa parhaansa ja saada hyvän numeron. Hermostuneisuus sai Tassun kädet tärisemään.

Ja paskastihan siinä kävi, kuten Antti kuvaili tapahtumia jälkeenpäin.

Aluksi kaikki sujui, Tassu pelkäsi käsiensä hikoavan hänen hipaistessaan Tyyneä, laput kulkivat ja Tyyne kirjoitti kynä sauhuten.

Sitten jotakin tapahtui ja Kivimäki nappasi Tassua ranteesta juuri, kun Tyyne oli ojentanut kätensä ottaakseen lapun.

“Susi ja Aaltonen, työ tuutte ny tänne!”

Antin ilme Tassun laahustaessa luokasta oli vähintäänkin näkemisen arvoinen.

***

Jälki-istunnon Tassu vietti tuijottaen ilmeettömänä seinää.

Tyyne itki hiljaa.

Tassu ei uskaltanut edes vilkaista hänen suuntaansa.

***

Jälki-istunnon jälkeen Tassu keräsi kaiken rohkeutensa. 

“Mie oon niin pahoillani jos tää oli miun vika”, hän aloitti varovasti. Tyyne nosti katseensa. Hänen silmänsä punoittivat.

“Ei tää oo siun vika, miun vika tää on. Anteeks et sie jouvut ny pulaan”, tyttö sanoi ääni täristen. Tassu ei ollut ikinä uskonut näkevänsä häntä tällaisena. Suulas ja rohkea Tyyne oli poissa.

“Emmie jouvu, elä sie siitä huoli”, Tassu sanoi painokkaasti ja yritti ottaa kasvoilleen mahdollisimman myötätuntoisen ilmeen. Hän olisi halunnut ottaa Tyynen syliinsä ja halata tiukasti, mutta puhuminenkin oli Tassulle tarpeeksi hengästyttävää ja riskialtista.

“Haluisitko sie tulla miun kans vaik… kävelylle?” Tyyne kysyi äkisti ja pyyhkäisi kyyneleitään niin voimakkaasti, että sen oli pakko sattua.

Tassun sydän jätti lyönnin väliin. “Joo, mikä ettei, kylhän mie voin…” hän sai soperrettua.

***

Tyyne oli palannut jo entiselleen. Tassu käveli muutaman askelen hänen perässään ja seurasi, miten tyttö hyppeli sirosti puunjuurien yli, marssi ryhdikkäästi, pyörähti männyn ympäri.

Tyyne rupatteli niitä näitä ja Tassu vastaili sen mitä uskalsi. Yhtäkkiä jostakin varvikosta singahti kettu. Tassu luuli, että Tyyne olisi vähintäänkin huudahtanut ja säikäyttänyt repolaisen matkoihinsa. Vastoin hänen odotuksiaan tyttö hiljeni, jähmettyi paikoilleen ja jäi tuijottamaan ilmestystä. Kettu katsoi heitä ehkä pari sekuntia ja jolkotteli sitten tiehensä.

Tyyne kääntyi Tassua kohti ihastuksissaan. “Näitsie tuon? Se ihan selkiästi kahto minnuu. Ja sinnuu myös.” Tassu hymyili. “Toki mie sen näin. Ketut o hienoja elukoita.” Tyyne istahti mättäälle ja viittoi Tassun istumaan viereensä.

“Olipa outo kohtaaminen”, Tyyne pohti ja näperteli valkovuokkoja.

“Miulle on käyny noin useemman kerran. Kerran mie olin kävelyllä tossa ehkä parin kilometrin päässä ja mie näin leikkiviä ketunpoikia. Ei ne peljänny minnuu, ku mie olin vaa ihan hissuksiin. Tiesitsie et joskus ketut voi vaik muuttaa mäyrän kaivamaan koloon?” Tassu alkoi selittää lempiaiheestaan ja katui saman tien. Ei Tyyneä varmaan voinut vähempää kiinnostaa.

Tassu vilkaisi tyttöä varovasti ja yllättyi toden teolla, kun tämän silmät näyttivät loistavan innostuksesta.

“Oikiasti? Tuota mie en tienny.” Tyyne hymyili niin, että koko helmenvalkea hammasrivi näkyi. Tassuakin alkoi hymyilyttää.

“Niit oli neljä. Siin hyö leikkivät, eivät varmaan ees huomannu minnuu.” Tassu naurahti hiljaa ja pyyhkäisi hiuksiaan otsalta.

“Ketunpojat o varmaan niin suloisia… Sie se tiiät luonnosta kyl ihan älyttömästi”, Tyyne totesi ja vilkaisi hämmentynyttä mutta otettua Tassua, käänsi katseensa hetkeksi puiden latvoihin ja vilkaisi sitten uudestaan.

“Siulla on sitten jännät silimät”, Tyyne tokaisi yhtäkkiä ja Tassusta tuntui, kuin kylmä kivi olisi pudonnut hänen vatsaansa. Hän ei osannut sanoa mitään edes etäisesti järkevää ja jäi tuijottamaan pienen matkan päässä lentelevää sinisiipeä.

Tassu ajatteli taas kerran eri värisiä silmiään, jotka kiinnittivät joka kerta ihmisten huomion. Toinen vihreänruskea, toinen taivaansininen. Antti aina kehotti olemaan niistä ylpeä, mutta Tassu vihasi ihmisten jatkuvia kommentteja ja kummasteluja.

Tyyne ilmeisesti huomasi Tassun ilmeestä, ettei tokaisu ollut sieltä parhaimmasta päästä.

“Eiku, sitä mie vaan… että ne o tosi kauniit.” Tyyne hymyili kuin enkeli. “Mie en oo ikänä nähny kellään tommosia silimiä enkä mie varmaan tuu näkemäänkään.” Tassu helahti kirkkaanpunaiseksi eikä osannut sanoa oikein mitään, lähinnä tuijotti Tyynen vihreisiin silmiin, jotka olivat nauliintuneet Tassun omiin.

“Hei, siulla o havu piäs, annas ku mie….” Tassu aloitti ja kurotti nyppäämään pienen kuusenoksan pois. Se oli kuitenkin takertunut Tyynen kiharoihin ja Tassun ei auttanut kuin yrittää irrottaa se mahdollisimman varovasti. Hän ei voinut käsiensä tärinälle mitään, eikä se jäänyt Tyyneltä huomaamatta. Tyttö nauraa kihersi ja yritti auttaa irrottamisessa, mutta onnistui sotkemaan oksan päähänsä kahta kauheammin.

“Anna mie”, Tassu toisti naurahtaen, mutta Tyyne pysäytti hänet tarttumalla hänen käteensä hellästi mutta määrätietoisesti.

“Mitä sie jännität?” tyttö ihmetteli katsoen Tassua suoraan silmiin. Jos mahdollista, Tassu punastui vielä hiukan enemmän.

“Emmie… jännitä…” hän sopersi hiljaa.

Tyyne sujautti sormensa Tassun sormien lomaan ja hymyili vienoa, tietäväistä hymyään. “Kyl sie jännität. Mut ei se mittää. Kuha siulla o kaik hyvi.”

Tassu ei voinut uskoa koko tapahtumaketjua todeksi. “Enemmä ku hyvi”, hän sai sanotuksi ja hymyili leveästi. “Mut siulla o edellee kuusenoksa piäs.”

Tyyne nauroi makeasti ja Tassusta tuntui, kuin hänen koko sydämensä olisi räjähtänyt tuhansiksi pieniksi palasiksi.

“Ootahan”, Tassu sanoi, kurottautui nappaamaan mättäältä yhden valkovuokon ja laittoi sen kädet edelleen täristen Tyynen korvan taakse.

“Havulle kaveriks”, Tassu sanoi ujosti ja oli huomaavinaan Tyynenkin punastuvan. Vieno hymy oli vaihtunut korvasta korvaan ulottuvaan onnellisuuteen. Leveä hymy sai Tyynen silmäkulmat ja nenän rypistymään ja hän näytti Tassun silmissä joltakin metsänhengeltä tai haltialta.

Tyttö nosti kätensä Tassun poskelle ja silitti sitä hellästi. Tassu ei tiennyt, miten päin olisi. Tyynen käytös oli saanut hänen päänsä täysin pyörälle.

Tassu keräsi kaiken rohkeutensa seuraavia sanoja varten. “Sie oot nii kaunis.”

Pojan saatua ne kieleltään kaikki tuntuikin yhtäkkiä niin kovin helpolta. Tyynen korvat (keijukorvat, Tassu ajatteli) alkoivat punoittaa ja aina niin itsevarma tyttö alkoikin takellella sanoissaan.

“Kiitos, Tassu… Sie… Sie oot nii ihana.” Tyttö pörrötti hänen hiuksiaan hellästi. Tassu painautui huomaamattaan Tyynen kättä vasten ja sulki silmänsä. Kaikki tuntui yhtäkkiä niin luonnolliselta.

Tyynen hiukan käheä ääni havahdutti Tassun unelmistaan. “Saanko mie…?” Tyynen pehmeä käsi oli siirtynyt hänen leualleen ja tytön vihreissä silmissä oli kysyvä katse.

“Saat.”

Tyynen pehmeät huulet Tassun omia vasten. Tassun haparoivat ja ujot otteet. Tyynen kevyt kosketus Tassun leualla. Tassun hellä käsi Tyynen hiuksissa.

Sitten se oli ohi.

Tassu jäi katsomaan hymyilevää tyttöä onnellisempana kuin varmaan ikinä aikaisemmin. Tyynellä oli edelleen havu hiuksissaan ja valkovuokko korvan takana. Tyttö vilkaisi Tassua ilkikurisesti hymyillen, nappasi maasta uuden valkovuokon ja asetteli sen huolellisesti Tassun korvan taakse. Tassu otti Tyynen kasvot käsiensä väliin, hymyili hiljaa ja ihmetteli itsekin äkillistä rohkeudenpuuskaansa. Haparoinnista huolimatta kaikki vain tuntui niin kovin luonnolliselta.

Toiseen suudelmaan ei kysytty lupaa.

[kelkkamonologi]

Mulla on erittäin tylsää ruattin tunnilla nii tässä ois mun ihan eka TS -ficci :D

Kirjoittaja: mä

Vastuuvapaus: Hahmot Linnan

Varoitukset: pakottamista sukupuoliyhteyteen, kuolemaa

Päähenkilöt: Riitaoja ja Lehto

“Saatanan tonttu! Me jäädään muista ja se on sun syytäsi!” Lehto kirosi työntäen Riitaojaa selästä. Konekiväärikomppanialla oli vielä muutama kilometri marssittavana tälle päivälle. He olivat jossain päin Karjalan metsiä.

Lehto näki kuinka muut kookoon miehet kävelivät noin kahdensadan metrin päästä heistä. Koskela piti Hietasen kanssa perää ja Lehto jo mietti juoksevansa heidät kiinni, jättäen Riitaojan oman onnensa nojaan.

Riitaoja vihasi sitä, että hänen piti olla Lehdon parina. Kuka tahansa muu olisi ollut parempi marssipari Jokainen askel oli edellistä raskaampi, Lehdon selästä työnnöt sattuivat ja hän halusi vain nukkua. Oliko edellisestä kerrasta kolme päivää? Hän ei ollut enää varma. Myös hänen mahansa kurni, muona oli loppunut eilen aamulla.

Lehto kantoi omaansa sekä Riitaojan reppua. Hänen oma reppunsa oli selässä ja Riitaojan reppu keikkui etupuolella. ‘Saatanan tonttu, kun ei jaksa mitään!’ Lehdon pää oli täynnä raivoa. “Perkele! Kävele! Ei voida jäädä muista jälkeen!” hän raivosi ja tuuppi Riitaojaa eteenpäin. “Kävelen niin nopeasti kuin vuan voin.” Riitaoja lähes itki. Hän pyyhki kyyneleen silmäkulmastaan. ‘Voi ei, Lehto tappaa miut.’ oli hänen ainoa ajatuksensa.

Koskela katsoi taakseen ja sen jälkeen Hietaseen. “Mee auttamaan Lehtoa. Otat Riitaojan reppuselkään. Se ei tule jaksamaan.” vänrikki sanoi rauhallisesti. “Mää jaksan hän seläs? Luulek iha omias?” alikersantti kysyi ja tumppasi tupakan pakkiinsa, joka roikkui repun hihnasta. “Olet vahvin ja kovakuntoisin meistä. Hyvin se menee. Jätä reppus mulle.” vänrikki rauhoitteli alikersanttia. Hietanen huokaisi syvään, antoi reppunsa Koskelalle ja lähti kävelemään taaksepäin.

‘Hienoa, Koskela lähetti kultapoika Hietasen apuun. Tämä tästä vielä puuttui.’ Lehto oli raivon vallassa. Nyt hänen suunnitelmansa, jättää Riitaoja ja ehkä jopa tappaa, ei tulisi toimimaan.

Hietanen tuli Riitaojaa ja Lehtoa vastaan. “Riitaoja, hyppä mun selkkä. Lehto, sää jäät meijä kans. Koskela sano et hän kävelee yksi loppumatka.” hän sanoi saavutettuaan parivaljakon. Lehto puristi kätensä nyrkkiin ja nopeasti sujautti sen housuntaskuun. “Selvä.” Lehto kiristi hampaitaan. Riitaoja hyppäsi Hietasen selkään ja he aloittivat matkansa, yrittäen saavuttaa muut.

Lehto käveli viitisen metriä Hietasen ja Riitaojan edellä. Nyt tai ei koskaan oli hänen tilaisuuteensa juosta muut kiinni. Eihän matka ollut kuin noin 250 metriä. Lehto harppoi muutaman pidemmän askeleen, josta Hietanen aavisti hänen aikeensa. “Lehto, tu takas! Mää en häippäsisi ny!” Hietanen huusi. Lehto ei ollut kuulevinaan vaan jatkoi, nyt juoksuvauhdissa. Edes kaksi reppua ei haitannut hänen tahtiaan.

“Helvetti minkä teki. Ei viitti itte pitää paristaa hualt.” Hietanen mutisi. Riitaoja keikkui hänen reppuselässään. “Onko alikersantti Lehto sekaisin?” Riitaoja kysyi ja otti tiukemman otteen Hietasen hartioista. “Sitä sää saat kysyy hält. Mää en tiärä yhtikäs.” Hietanen vastasi ärtyneenä.

Lehto hengitti raskaasti saadessaan Koskelan ja muut kiinni. Hän tarrasi Koskelan repusta kiinni ja lähes kaatoi tämän. Koskela horjui, mutta piti tasapainonsa ja kääntyi. “Alikersantti Lehto. Eikö Hietanen kertonut, että olin käskenyt sinun pysyä sen ja Riitaojan kanssa?” hän kysyi, jatkaen kävelyään. “Taisi se jotain mainita.” Lehto heitti.

Koskela tiesi, ettei saisi Lehdon päätä käännettyä, joten hän antoi Lehdolle luvan kävellä hänen vieressään loppumatkan.

Hietanen nosti Riitaojaa paremmin selkäänsä, mutta samalla hän oli vähällä luovuttaa. “No, perkele siin ku Lehto ei voi pitää sust hualt.” hän mutisi ja toivoi ettei Riitaoja kuullut.

Koskela ja muut pysähtyivät. “Määttä ja Lahtinen, kokootte teltan. Sihvonen ja Lehto, teille eka vartiovuoro.” Koskela yritti käskytää joukkuettaan. Kariluoto huuteli omalleen ohjeita.

Koskela kääntyi ja näki noin kahdensadan metrin päässä Hietasen ja Riitaojan. “Kariluoto, otatko joukkueeni haltuusi hetkeksi? Lähden Hietasta ja Riitaojaa vastaan.” Koskela sanoi ja osoitti heidän suuntaansa. “Selvä. Pidä varasi. Sitä ikinä tiedä missä ryssiä piileskelee.” Kariluoto huikkasi Koskelan perään.

Lehto oli vain iloinen, ettei joutunut kärsimään Riitaojan kanssa. Hän istahti kivelle ja sytytti tupakan.

Koskela tuli Hietasta ja Riitaojaa vastaan vähän ennen telttaa. Riitaoja näytti nukkuvan Hietasen selässä. “No?” vänrikki kysyi lyhyesti. “Hän nukahti. Tuplavuaro yäks. Mää otan sit vaikka sen toise häne kans. Kello on jotai ykstoist ni laita hänet koht vahtijaks.” Hietanen vastasi. “Katsotaan, katsotaan.” Koskela sanoi ja he jatkoivat matkaa teltalle.

Teltalla Riitaoja ei enää nukkunut ja Koskela määräsi hänet Lehdon kanssa vahtiin.

“Kuulin urheilusuorituksestas.” Lehto räkätti heidän istuessaan teltan ulkopuolella. Ulkona oli pimeä ja kylmä. “Herra alikersantti...” Riitaoja vastasi epävarmasti ja pelokkaasti. “Herra alikersantti.” Lehto matki ja otti sauhun tupakastaan.

Lehdon teki mieli tappaa tuo pienikokoinen sotamies siihen paikkaan. Mutta ennen sitä… Lehto ei edes halunnut ajatella sitä. Se oli jotain, minkä hän oli tunkenut pitkälle mielensä sopukoihin eikä olisi koskaan halunnut ajatella siitä. Sen ei pitäisi olla mahdollista, mutta jotain hän tunsi tuota sotamiestä kohtaan. Rakkautta? Ei se sitä voinut olla. Vihaa? Sitä hän tunsi jokaista ihmistä kohtaan, joten myös Riitaojaa kohtaan. Sääliä? Ehkä. Isällisyyttä? Ei, ei se sitä ollut. Jotain todella ristiriitaista se oli, eikä hän pystynyt sitä, ainakaan järjellä, selittämään.

Lehto puristi kivääriään. Hän näki kuinka Riitaoja tärisi kylmyydestä vierellään. “Olisi vain pitänyt jättää se oman onnensa nojaan.” Lehto mutisi lähes äänettömästi ettei Riitaoja kuulisi.

Riitaojalla oli kylmä. Hän otti takkinsa pois ja kääri sen itsensä ympäri. Vuoro vaihtuisi kohta, joten lämpöä ja unta saisi pian. Oli vain kestettävä hetki.

Kymmenen minuutin kuluttua parivaljakko meni herättämään Sihvosen ja Vanhalan. “Vuoronvaihto, khihi.” Vanhala hymyili Riitaojalle. Vanhala huomasi, että jotain oli tapahtunut ja hän huomasi sen jopa pimeässä teltassa.

Aamulla Koskela, jolla oli Hietasen kanssa viimeinen vahtivuoro, herätti miehet. “Pojat! Herätys! Tänään on pitkä päivä edessä. Mäkilä tuo puolen tunnin päästä ruokaa. Sitä ennen teltta kasaan.” kuului tämän aamun käsky. “Taas varmaan sellupuuroa.” mutisi Lahtinen.

Riitaoja kömpi ulos teltasta ja Koskela huomasi, että hänen silmänsä oli turvonnut ja melkein muurautunut umpeen. “Koska tämä tapahtui?” Koskela kysyi osoittaen Riitaojan silmää. “Varmaan nukkuessani, herra vänrikki.” Riitaoja sanoi hiljaa. “En usko.” Koskela sanoi tiukasti ja Riitaoja alkoi nyyhkyttää. “Se… oli Lehto, herra vänrikki.” hän sanoi. Koskela jätti Riitaojan Hietasen vahdittavaksi ja lähti etsimään Lehtoa.

Koskela löysi Lehdon läheiseltä tieltä tupakoimasta. Koskela sytytti itselleen tupakan.

“Saatana! Riitaojan silmä on mustana ja se sanoi, että sinä teit sen!” hän lähestyi Lehtoa. “Se sitä kerjäs.” Lehto pyöritti silmiään ja otti sauhun tupakastaan. “Ny kerrot mitä tapahtu.” Koskela korotti hieman ääntään. “No… Se kerjäs. Oltiin vartioissa ja… Se vaa kääri itsensä takkiinsa, kaipa sillä oli kylmä. Saatana kun ei saa ees nuotioo laittaa vartiossa! Sitten minä otin Riitaojan toisesta kädestä kiinni ja kaadoin maahan. Painoin polveni sen rinnan päälle ja löin vapaalla kädelläni sitä silmään.” Lehto valehteli, mutta Koskela ei sitä huomannut. Lehto olisi saanut kuolemantuomion, jos olisi kertonut totuuden.

~~

Lehdon aivot tekivät paljon töitä hyvään keskustelun avaukseen. Hän ei vain voinut sanoa mitä tunsi tuota sotamiestä kohtaan.

“Hei… Meinaan, että olin tänään ehkä vähän kusipää.” Lehto sanoi Riitaojalle anteeksipyytävään sävyyn. “Ei se mitään. Hietanen auttoi.” Riitaoja nielaisi. Lehto sytytti tupakan ja puhalsi savut Riitaojan naamalle. Hän yski ja pelkäsi herättävänsä muut. “Miksi muuten puhutte nyt miulle normaaliin äänensävvyyn, jos suan kyssyä?” hän kysyi ihmeissään. “Kai sitä ny joskus saa puhua, saatana.” Lehto sanoi ärsyyntyneenä ja tumppasi tupakkansa.

Vartiovuoron vaihtoon oli enää viisi minuuttia ja Lehdon aivot alkoivat raksuttaa. “Eikös se joku Hamletin kysymys ollut ‘Suudella vai eikö suudella?’? Ei, ei se voinut olla. Mut kun mieleni tekisi vetää Riitaojaa ja…” hän mietti. Hän teki nopeasti aloitteen riisuen paitansa. Riitaoja lähti perääntymään, mutta Lehto sai hänet kiinni.

“Saatana, tuu tänne! Me jäädytään tänne!” Lehto sanoi kaadettuaan Riitaojan maahan. Lehto asetti huulensa Riitaojan huulille ja pussasi tätä. Sen jälkeen hän löi Riitaojaa silmään. “Tätä ei sitten tapahtunut. Saatana, saadaan kuolemantuomio, jos kerrot. Tarina menee nyt niin, että kerrot mun lyöneeni sua silmään, koska ärsytit. Ymmärrätkö? Silmään lyöminen oli pakollista.” hän sanoi jalka Riitaojan rinnan päällä. “Kyllä, herra alikersantti.” Riitaoja nieleskeli.

~~

Marssimisen jälkeen Hietanen meni Koskelan puheille. “Ook iha varma et Lehto puhu sul totta?” Hietanen kysyi Koskelalta. “Hmm… Lehdosta ei koskaan tiedä. Paree kysyy Riitaojalta.” Koskela raapi leukaansa ja lähti etsimään Riitaojaa. Hietanen meni pelaamaan Määtän kanssa korttia.

Koskela tiesi mistä löytäisi Riitaojan. Jsp:ltä. Sinne hän oli Riitaojan käskenyt menemään päivän marssin jälkeen hoitamaan silmäänsä.

Koskela käveli jsp:lle ja kysyi ulkona olevalta lääkintämieheltä sotamies Riitaojaa. “Teltassa. Silmän turvotus on laskenut.” lääkintämies sanoi ja Koskela nyökkäsi.

Koskela meni teltan sisään ja etsi katseellaan Riitaojaa. Pian kuitenkin Riitaoja näki Koskelan ja käveli tämän luokse. “Herra vänrikki.” Riitaoja sanoi. “Jaaha. Silmäsi näyttää jo huomattavasti paremmalta... Minulla on kahdenkeskeistä asiaa, joten mennään ulos. Tai mitäpä väliä sillä on, jos pysymme sisällä morfiinihuuruissa olevien ihmisten keskellä. Kannatan kuitenkin ulosmenoa.” Koskela sanoi ja lähti ulos Riitaoja perässään.

Koskela selitti lääkintämiehelle, että Riitaojaa tarvittaisiin kookoossa, joten tämän oli lähdettävä. Lääkintämies teki myönnytyksen. Koskela hymyili kuinka helppoa valehteleminen oli hänelle.

“Niin. Hietanen arvaili Lehdon käyttäytymisestä, että tämä ei puhunut aamulla totta mulle. Joten, mitä oikeesti tapahtui teitin välillä viime yönä?” Koskela kysyi hänen ja Riitaojan kävellessä kookoon teltalle. Matkaa oli vielä noin kilometri, joten he pystyivät puhumaan rauhassa.

“Lehto kiels kertomasta.” Riitaoja sanoi pelokkaasti. “Kerro.” Koskela korotti hieman ääntään. “Se-selvä. Hän… riisui paitansa ja lähin kauemmaksi, saavakseni itseni lämpimäksi. Lehto juoksi perääni ja kaatoi miut. Hän…” Riitaoja nyyhkytti. “Hän suutel minnuu. En tiennyt mitään hänen aikeistaan. Sen jälkeen hän painoi jalkansa rintani päälle etten pääsisi karkuun. Hän löi minnuu ja käski kertomaan, jos joku kysyisi mustasta silmästä, että ärsytin Lehtoa ja sitten hän löi minnuu.” Riitaoja pyyhki kyyneleen poskeltaan.

Koskelan oli pakko pysähtyä ja istua maahan. Hän tiesi ettei Riitaoja valehtelisi, mutta… Lehto vihasi ihmisiä ja silti teki noin Riitaojalle. Koskelan oli vaikea ymmärtää sitä. Koskelan oli pakko kertoa Kariluodolle ja Lammiolle.

“Selvä. Kai Lehto kertoi mitä tästä seuraa, jos jää kiinni?” Koskela kysyi jonkin ajan päästä ja nousi seisomaan. “Kyllä, herra vänrikki.” Riitaoja nieleskeli. “Jatketaan matkaa.” Koskela nousi ja pudisteli housunsa neulasista.

Loppumatka sujui hiljaisissa merkeissä.

Teltalle päästyään Koskela etsi Kariluodon. Lammiosta ei ollut tietoakaan. Koskela ja Kariluoto päättivät mennä sivummalle puhumaan.

Koskela kertoi asiansa Kariluodolle. “Ville, oletko aivan varma?” Kariluoto kysyi. “Riitaoja ei uskaltaisi valehdella.” Koskela sanoi ja haroi hiuksiaan. “Se on kyllä totta. Asiasta täytyy ilmoittaa Lammiolle. Vain hän voi panna tästä seuraavan rangaistuksen täytäntöön.” Kariluoto sanoi ja sytytti tupakan. Koskela sytytti myös. “Se on totta. Kaipa Lehto tiesi mitä tästä seuraa, jos jää kiinni.” Koskela sanoi. “Niin. Hyvä sotilas menee taas eikä sankarikuolemalla.” Kariluoto tumppasi tupakkansa. Koskela seurasi perässä. He lähtivät takaisin teltoilleen.

Teltalla Kariluoto sai yllätyksen. Lammio. Mitä hän siellä teki? Ei kai vaan…

“Herra luutnantti.” Kariluoto teki asennon. “Lepo. Kuulin huhua, että teillä ja vänrikki Koskelalla oli kahdenkeskeinen keskustelu.” kuovi kertoi. “Se on totta, herra luutnantti. Jos voisitte tulla vähän sivummalle, voin kertoa asian, josta keskustelimme.” Kariluoto vastasi. “Haemme Koskelan ensiksi.” Lammio sanoi ja miehet lähtivät Koskelan teltalle.

Löydettyään Koskelan, Kariluoto ja Lammio menivät hänen kanssaan sivummalle puhumaan. Koskela kertoi asiansa ja Lammio ei ollut uskoa korviaan. “Pilailetteko?” Lammio kysyi. “En, herra luutnantti. Olen jo monta kertaa todennut sotamies Riitaojan puhuvan aina totta.” Koskela ryki. “Tämä tarkoittaa siis sitä, että alikersantti Lehto ja sotamies Riitaoja saavat kuolemantuomion. Toimeenpanen sen huomenaamulla. Älkää kertoko asiasta joukkueillenne. Se vain pahentaisi asiaa. Asianomaiset tietävät kohtalonsa. Poistukaa!” Lammio käski ja lähti itse komentopaikalle.

Kookoon miehet näkivät Ville Vaiteliaan kasvoista, että jotain oli tapahtunut keskustelussa kuovin kanssa. Lahtinen oli ainoa, joka uskalsi lähestyä Koskelaa. “Kuavi ei tainnu kertoo hyviä uutisia. Voit kertoo meille.” Lahtinen esitti asiansa. “Se nimenomaan käski olemaan kertomatta. Ei sillä, että haluisin totella kuovia, mutta asianlaita on nyt nii, että on paree pitää suu kiinni. Sovimme jo kertomattomuudesta Kariluodon kanssa.” Koskela huoahti. “Asia loppuun käsitelty.” hän vielä lisäsi ja miehet menivät vaiteliaina unille.

Aamulla Lammio tuli pistoolin ja sotilaspoliisin kanssa Koskelan teltalle. Hietanen oli Salon kanssa vahdissa ja he pelästyivät kuovia. “Huament! Mitäs herra luutnantti?” Hietanen tervehti. “Kas, Koskela ei kertonut asiaa.” kuovi vastasi vaisusti, mutta ylimielisesti. “Menkää herättämään hänet. Hän tietää, mitä pitää tehdä.” hän jatkoi ja Hietanen nousi kärppänä ylös. “Ei ka hän ole pulas? Mää voin suaritta häne rangaistukse, jos se vaa o mahollist.” hän vastasi, mutta kävi herättämässä Koskelan.

Koskela herätti koko joukkueen ja pyysi heitä tulemaan ulos. Lammio odotti kärsimättömästi. Salo oli peloissaan, sillä sotilaspoliisi ei yleensä tiennyt hyvää. Ja Hietanen oli jättänyt hänet yksin.

Viisi minuuttia siihen meni, mutta koko joukkue saatiin ulos. “Alikersantti Lehto. Sotamies Riitaoja. Tuomitsen teidät kuolemaan teidän seksuaalisesta kanssakäymisestänne yövartijoina.” sotapoliisi luki paperista. Lehto mulkaisi Riitaojaa. “Saatanan tonttu, menit sitten kertomaan!” Lehto huusi ja oli käydä Riitaojan kimppuun, mutta Hietanen esti.

Sotapoliisi antoi Lammiolle kaksi luotia. Lammio latasi pistoolinsa. “Viimeisiä sanoja?” hän kysyi virne kasvoillaan. “Jos kiduttamatta tapetaan, niin kuinka vaan.” Lehto vastasi. Riitaoja itki ja Lammio päätti ampua tämän ensin. Pian tuo pienikokoinen sotamies makasi maassa luoti otsassaan. Heti perään alikersantti makasi luoti otsassaan hänen vieressään. Heidän sotansa loppui.

Kookoon miehet olivat jopa vähän iloisia tapahtuneesta, sillä parivaljakko oli aiheuttanut pelkkää harmia. Tai no, olihan Lehdolla ollut hetkensä. Tietenkin he olivat myös shokissa, mutta päällimmäinen tunnetila oli ilo.

[mediasoppa]

01.09.2017

Hallitus ilmoitti rajusta keinosta vaikeuttaa paperittomien maahanmuuttajien asemaa terrorismin torjunnan varjolla. Ruskeat Tytöt keräsi neljä konkreettista keinoa, kuinka voit auttaa kaikista hädänalaisimmassa asemassa olevia.

Eilen torstaina Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin) ilmoitti hallituksen budjettiriihen tiedotustilaisuudessa, että hallitus haluaa muuttaa paperittomien maahanmuuttajien majoittamisen ja muun auttamisen laittomaksi. Terhon mukaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista tehdään uhka-arvio ja heidät mahdollisesti otetaan välittömästi kiinni. Aiemmin tällä viikolla maahanmuuttoasioista vastaava sisäministeri Paula Risikko (kok) on ehdottanut lainsäädännöllisiä tiukennuksia paperittomien maahanmuuttajien auttamisen estämiseksi. Ministereiden lausunnot ovat vasta ehdotuksia ja vaativat eduskunnan hyväksynnän sekä mahdollisia perustuslaillisia selvityksiä.

Sisäministeriön ylin virkamies, kansliapäällikkö Päivi Nerg korosti Kalevalle torstaina, että jo tällä hetkellä Suomessa on mahdollista saada rikoslain nojalla sakkoja paperittomien maahanmuuttajien piilottelusta ja auttamisesta. Nergin mukaan oikeusministeriön esitys erillisestä paperittomien maahanmuuttajien auttamisen kriminalisoinnista voisi johtaa jopa vankeustuomioon.

Tavoitteena on lähettää viesti paperittomia maahanmuuttajia auttaneille suomalaisille. Hallitus haluaa nopeuttaa erityisesti kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden poistumista Suomesta.

“On rangaistavaa, jos ihminen yritetään pitää piilossa viranomaiselta”, Nerg kommentoi Kalevalle.

Paperittomat ovat ihmisiä, joilla ei ole voimassa olevaa oleskelulupaa Suomessa pysymiselle. Julkisuudessa näihin hädänalaisiin ihmisiin viitataan usein laittomina maahanmuuttajina, mutta se ei tarkoita näiden ihmisten olevan rikollisia tai tekevän laittomuuksia. Paperittomilla ei vain ole Suomen ulkomaalaissäädösten mukaisia asiakirjoja.

Ruskeat Tytöt kokosi neljä helppoa tapaa, joilla jokainen meistä voi auttaa paperittomia ihmisiä.

1. VAIKUTA POLIITIKKOIHIN JA MUIHIN VALTAAPITÄVIIN:

Kaikki mitä yhteiskunnassa tapahtuu on poliittisesti päätettyä, ja jokaisella kansalaisella on mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin niin äänestämällä kuin pitämällä vaalien jälkeenkin yhteyttä poliitikkoihin. Suomalainen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka on poliitikkojen päättämää, siksi ensisijainen keino vaikuttaa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin on politiikan avulla. Ole siksi yhteydessä asiasta vastaaviin ministereihin. Kaikkien yllämainittujen ministereiden sekä pääministeri Juha Sipilän tiedot löytyvät valtioneuvoston sivuilta.

Voit kirjoittaa vaikkapa näin:

Hyvä [lisää titteli ja nimi]

Suomen hallitus ilmoitti torstaina 31. elokuuta 2017, että paperittomien henkilöiden majoittamisen ja muun auttaminen tulee olemaan jatkossa laitonta, jopa vankeusrangaistuksen uhalla.

Suomen perustuslain §9:n mukaan “Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.”

Suomen perustuslain §19:n mukaan “Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.”

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa , johon Suomi on sitoutunut jo vuosikymmeniä sitten, mainitaan monessa kohtaa jokaisen ihmisen oikeus vapauteen, turvaan, suojaan ja tasavertaisuuteen.

Katson, ettei kansalaisia voi kieltää lailla tai estää rangaistuksen uhalla auttamasta lähimmäisiään ja toteuttamasta kyseisten perusoikeudellisten pykälien ja artiklojen määräyksiä.

Hyvä [titteli ja sukunimi], jokainen ihmiselämä on arvokas ja jokaisella ihmisellä on oikeus suojaan/turvaan. Hallitus on jo kiristänyt turvapaikanhakijoiden oleskelulupien edellytyksiä. Toukokuussa 2016 Suomi lopetti humanitaarisen suojelun antamisen ja vaikeutti toissijaisen suojelun saamisen perusteita. Suomalaisena olen pikemminkin huolissani oikeusturvan puutteet vaarantavat ihmishenkiä.

Suomen kansalaisena pyydän teitä arvoisa ministeri perumaan välittömästi lainsäädäntövalmistelutyön ja lopettamaan pakkopalautukset epävakaisiin ja sotaakäyviin maihin. Myös maahanmuuttoviraston ja tuomioistuinten pitäisi parantaa ratkaisujensa laatua turvapaikka-asioissa ja tarkentaa perustelujaan. Turvapaikanhakijoille pitäisi myös taata aina asiantunteva oikeusavustaja ja ammattilaistulkki turvapaikkapuhutteluun.  Lisäksi pakolaisaseman tai toissijaista suojelua saaneiden perheenjäsenille pitäisi pääsääntöisesti myöntää oleskelulupa perhesiteen perusteella. Paperittomien oleskelulupaprosessia pitäisi helpottaa, erityisesti työ- tai opiskelupaikan löytäneiden osalta.

Ystävällisin terveisin

[nimesi]

Lisäksi voit muokata edeltävää kirjettä ja kertoa mielipiteesi paperittomien ihmisten auttamisen kriminalisoinnista myös omalle kansanedustajallesi, asuinkuntasi kaupunginvaaltutetuille ja esimerkiksi oman seurakuntasi kirkkoherralle.  

Jokaisesta Ruskeiden Tyttöjen

kaupasta

myydystä tuotteesta lahjoitetaan

seuraavan kahden viikon ajan

kolme euroa paperittomien ihmisten hyväksi.

2. LAHJOITA:

Ihmisillä, joilla ei ole voimassaolevaa oleskelulupaa Suomessa, on usein pulaa myös päivittäistavaroista. Suomessa toimii useita eri yhdistyksiä ja verkostoja, joiden kautta voi lahjoittaa niin rahaa, vaatteita kuin aikaa. Näitä ovat esimerkiksi Helsingin diakonissalaitoksen ylläpitämä EU:n liikkuvan väestön päiväkeskus Hirundo, paperittomien terveysasema Global Clinic, Vapaa liikkuvuus -verkosto, Turvapaikanhakijoiden tuki ry sekä Refuhome ry. Lähes kaikkien edellä mainittujen tahojen toimintaan voi osallistua lahjoitusten tekemisen lisäksi myös esimerkiksi liittymällä kannatusjäseneksi tai tarjoamalla vapaaehtoistyövoimaa.

3. MAJOITA:

Talvi on tulossa ja yöt käyvät päivä päivältä kylmemmiksi. Monella paperittomalla ei ole paikkaa missä yöpyä. Jos sinulla on ylimääräinen huone tai patja, voit kysyä kaikilta yllä mainituilta tahoilta, miten apua tarvitsevan ihmisen voi majoittaa luokseen. Sekä yksityishenkilöt että erilaiset organisaatiot voivat majoittaa paperittomia ihmisiä.

4. JOS ET VOI MAJOITTAA MUTTA HALUAT SILTI AUTTAA:

Aina voi kohdata toisen ihmisen ihmisenä, pysähtyä kuuntelemaan ja tarjota ruokaa, vaatteita sekä esimerkiksi hygieniatarvikkeita. Lisäksi voit ohjata paperittoman ihmisen eteenpäin hätämajoitukseen (esim. Helsingissä) ja ruoka-avun piiriin.

[gimlib]

Eikä! Miekkani!

2:00

Vau! Hän ja hänen iskunsa voima ovat aivan eri tasoa. Hän viilsi kivikovan hirviön kuin se olisi ollut tofua. Vau, vau, vau! Kuka hän on? Olen kananlihalla!

Odota! Tappele kanssani, sinä sekalainen Haori! Voitit kahdentoista kizukin jäsenen ja minä votan sinut! Niin olen päättänyt! Jos onnistun, minusta tulee kaikkein voimakkain!

Takaisin koulutuksen pariin, idiootti.

Mitä?

Ei tuo kuulunut kahteentoista kizukiin. Etkö edes sitä tajunnut?

Tajusinpas! Minä en ikinä luullut että tuollainen surkimus kuuluisi kahteentoista kizukiin! Tanjiro se sanoi niin! Toistin vain mitä hän sanoi! Mitä? Sitoiko hän minut? Nopea, hän on niin nopea. Hei, tule takaisin!

Pysy poissa taistelusta, jos et edes tajua kuinka loukkaantunt olet.

En kuule! Äänesi on liian pehmeä ja kävelet liian lujaa! Käskin odottaa! Vapauta minut heti! Hei, hei, heeeei!

…

Haloja, oletko kunnossa?

Ukki.

Ketä kutsut ukiksi?

Ukki ilmestyi äsken ja sanoi, etten saa luovuttaa.

Ahaa, elämäsi taisi vilahtaa silmissäsi. Teorian mukaan tämä tapahtuu juuri ennen kuolemaa siksi, koska ihminen yrittää löytää kenioa välttää kuolemaa käymällä läpi kaikki aikaisemmat kokemukset ja muistot. En ole itse kokenut sitä, joten en osaa sanoa varmaksi. Onnistuit hyvin hidastamaan myrkyn kulkua heingitykselläsi. Jos et olisi tehnyt sitä, olisit muuttunut hämähäkiksi jo aikoja sitten. Annan sinulle nyt vastalääkettä.

Äkkiä, tännepäin!

Saimmeko kaikki?

Olkaa varovaisia.

Kaikki hyvin, kaikki ovat vielä elossa!

…

Miekkani halkesi. En voi uskoa tätä! Ovatko pojan kontrolloimat seitit jopa paksumpia, kuin sen onin vartalo, jota en pystynyt viiltämään? Anteeksi, Urokodaki ja Haganezuka. Kokemattomuuteni takia miekkani hajosi. Nyt ei ole aikaa tällaiseen! Mieti, mieti! Jos en pysty leikkaamaan seittejä, pitää päästä iskuetäisyydelle! Mahdotonta, seiteillä on kuin oma elämä enkä pääse iskujen ohi. Hän on ylivoimainen vaikka ei yritäkään tappaa minua juuri nyt.

No? Joko perut sanasi? Selvä. Siinä tapauksessa viillän sinut suikaleiksi.

En ehdi väistää!

Nezuko! x3 Suojelit minua. Anteeksi.

Laatikosta ilmestyi tyttö, mutta hän on oni.

Onko tuo tyttö sinun sisaruksesi?

Mitä siitä? Haava on todella syvä. Vasen käsi irtoaa. Parane äkkiä x3!

Sisarukset... sisarukset... Sisko on muuttunut oniksi ja silti hän on veljensä vierellä.

Rui?

Pikkusisko suojeli isoveljeään ja vaaransi henkensä. Siinä vasta oikea side! Haluan sen!

Odota nyt! Odota, pyydän! Olen isosiskosi, älä hylkää minua!

Hiljaa!

Kukaan teistä ei ole koskaan onnistunut täyttämään antamaani osaa, ei kertaakaan.

Odota. Enkö ole ollut haluamasi isosisko? Anna minulle vielä mahdollisuus!

Siinä tapauksessa tapa vuorella vaeltavat ihmiset. Annan äskeisen anteeksi, jos teet sen.

Selvä. Menen tappamaan heidät.

Poju. Poju, haluan puhua. Tule esiin.

Poju? Puhua?

Olin todella liikuttunut. Sain vilunväristyksiä siteestänne. Maailmassa ei taida olla riittävästi sanoja kuvaamaan, kuinka liikuttunut todella olin. Mutta enää sinua odottaa kuolema. Se olisi aika surullista, eikö? On yksi juttu, jolla pääset pälkähästä. Pikkusiskosi... Anna pikkusiskosi minulle. Jos luovutat hänet kiltisti, säästän henkesi.

En tajua, mitä höpiset.

Pikkusiskostasi tulee minun pikkusiskoni tästä päivästä alkaen.

Et kai oikeasti luule, että ikinä suostuisin tuollaiseen? Sitä paitsi Nezuko ei ole mikään esine. Hänellä on omat ajatukset ja oma tahto! Hänestä ei ikinä tulisi siskoasi.

Kaikki hyvin, ei tarvitse huolestua. Rakennan välillemme siteen. Olen sinua vahvempi. Tarkoitan kauhun sidettä. Opetan hänelle miten käy, jos uhmaa minua.

Jo riittää tämä hullu sepitys! Perheen välinen side ei tarkoita toisen kahlitsemista pelolla! Et ikinä saa haluamaasi, jos et tajua jotain niin yksinkertaista!

Ärsyttävää. Älä huuda. Emme taida olla samalla aaltopituudella.

En ikinä anna Nezukoa sinulle.

Ei se haittaa. Tapan vain sinut ensin ja otan hänet sitten.

Leikkaan pääsi ennen sitä!

Noin sitä pitää. Antaa tulla vain, jos todella luulet, että voit voittaa kahdentoista kizukin jäsenen. (Alempi viisi)

[kuningasrubiini]

Aivan sama kuinka paljon saa aikaan silloin on kun ihan ok fiilis, koska sit kun masennus palaa ei mikään tunnu enää arvokkaalta tai järkevältä tai yhtään miltään, eikä oo enää yhtäkkiä voimia jatkaa, vaan kaikki se työ menee hukkaan. Tuntuu et pitää joka kerta aloittaa alusta taas kun voi paremmin, ja koska tää toistuu ja toistuu, ja tiedän sen, motivaatio kaiken kasaan raapimiseen vähenee kerta kerralta ja haluisin vaan lopullisesti luovuttaa kokonaan. En nää loppua tälle kierteelle.

[jouniikonen]

Osallistutko arvontoihin tai lähettääkö Facebook puolestasi viestejä?

Lähettääkö Facebook puolestasi mainosviestejä tai tulviiko sähköpostilaatikkosi roskapostia? Syynä tähän voi olla jotain jota olet tehnyt. Koskapa ongelma tuntuu melko yleiseltä, niin mietitään mistä tämä voisi johtua:

Mieti mitä luet Internetistä - kaikki ei ole totta. Vältä ystäviesi saastumista faktapuutoksesta kärsivillä “uutisilla”, eli älä jaa asioita, joiden todenperäisyys tuntuu epäilyttävältä.

Älä anna sähköposti tai luottokorttitietojasi minnekään, jonka luotettavuudesta et ole vakuuttunut. 

Lue ehdot - Lupaatko juuri, että yritys saa lähettää sinulle sähköpostia ja luovuttaa tietosi myös muille yrityksille. Kannattaa myös huomata, että yhteystiedot ovat monessa maassa laillista kauppatavaraa, eikä tietojen kysyjän tarvitse välttämättä kertoa tätä sinulle.

Jos haluat osallistua Facebook-kilpailuun, jossa arvotaan kesämökki mieti:

Onko arvonnan järjestäjä tunnettu? 

Onko taho oikeasti tunnettu vai matkiiko nimi esim. jotain tunnettua brändiä, yritystä tai lehden nimeä? Luotettavuus?

Kannattaako arpovan tahon todella antaa kesämökki? Miksi?

Milloin ja miten palkinto arvotaan? Jos et löydä sääntöjä  - älä osallistu.

Mutta tämä on todella halpa - miksi joku myy sinulle eurolla tai tilauskulujen hinnalla iPhone 11-mallin? Todennäköisyys on iso, että joudut tilausansaan, jossa teet vahingossa kalliin kuukausitilauksen, jonka peruminen on todella vaikeaa tai luottokorttitietosi varastetaan.

Poista epäilyttävät sähköpostit suoraan. 

Tarkista, että sähköpostissa oleva linkki näyttää johtavan oikean organisaation sivulle ja mieluummin kirjoita osoite suoraan selaimeen, kuin klikkaat linkkiä. Jos pankkisi lähettää sinulle sähköpostia tulee siinä olevien linkkejen johtaa pankin sivuille. Esim. https://s-pankki.fi/tiliote, https://www.nordea.fi/kilpailu, https://www.op.fi/. Siis EI KOSKAAN esim. http://osuuspankki.bank.xyz/, vaan osoitteessa pitää  aina olla muotoa https://valinnainen_alku.oman_pankin_nimi.fi/

Asiasta voisi toki sanoa paljon enemmänkin, mutta edellä esittämäni lista on jo nyt liian pitkä useimmille postaukseen törmänneet. Kuitenkin se yksi asia jonka haluaisin kaikkien muistavan - älä usko kaikkea.