mediasoppa

[mediasoppa]

Julkaistu: 22.11. 9:30

MUUNSUKUPUOLISTEN korjaushoidot ovat palautumassa ennalleen Suomessa.

Tampereen yliopistollinen sairaala (Tays) aloitti elokuussa tauon muunsukupuolisten korjaushoidoissa. Tauko on nyt päättynyt ja korjaushoitoja jatketaan.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) puolestaan keskeytti korjaushoidot jo vuoden 2018 alusta oman arvionsa ja selvityksensä perusteella. Myös Husissa tauko on nyt päättymässä. Husin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka ja Taysin trans-poliklinikka ovat ainoita paikkoja Suomessa, joissa annetaan sukupuolenkorjaushoitoja.

HS uutisoi syyskuussa, että Helsingin ja Tampereen transpoleilla on rajoitettu merkittävästi muunsukupuolisten leikkaus- ja hormonihoitoihin pääsyä. Tauolla on ollut ohjaaminen kehoa muokkaaviin hoitoihin kuten hormonihoitoon ja kirurgisiin korjaushoitoihin.

HOITOJA alettiin rajoittaa, koska sairaalat haluavat tietää, mikä on Suomen virallinen kanta muunsukupuolisten korjaushoitoihin. Tällä hetkellä ”muu sukupuoli-identiteetin häiriö”-diagnoosin saaneille muunsukupuolisille ei ole vakiintunutta hoitolinjaa toisin kuin transsukupuolisten kohdalla. Hus on perustellut muunsukupuolisten korjaushoitojen rajoitusta myös sillä, että sen mukaan hoitojen hyödyistä ei ole tarpeeksi kansainvälistä näyttöä. Nyt tutkimusta ollaan käynnistämässä.

TAMPEREELLA päätettiin jatkaa korjaushoitoihin ohjaamista lokakuun puolivälissä. Hoitoa jatketaan pienin tarkennuksin aikaisemman hoitokäytännön periaatteiden mukaisesti. Näin jatketaan, kunnes yhtenäinen kansallinen hoitosuositus valmistuu. Kansallista suositusta valmistelee sosiaali- ja terveysministeriön terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (Palko). Sen on määrä valmistua ensi vuonna.

”Omassa selvityksessämme emme löytäneet sen kaltaista huolta, että olisi perustetta jatkaa taukoa hoitoihin ohjaamisessa. Katsoimme, että jatkamme aiemman menettelytavan mukaisesti, kunnes kansallinen suositus valmistuu. Vaikka näyttö on vielä vaillinaista ja potilasmäärät eivät ole olleet isoja, menemme vakiintuneiden hoitokäytäntöjen ja tulkintojen mukaan”, kertoo Taysin yleissairaalapsykiatrian vastuuyksikön vs. ylilääkäri Riikka Mäkelä.

”Näyttää siltä, että potilaat hyötyvät todennäköisesti enemmän siitä, että jatketaan hoitoon ohjaamista kuin siitä, että taukoa jatkettaisiin.”

Syksyn aikana Tampereen ja Helsingin poliklinikat ovat tiivistäneet yhteistyötään ja ovat yhtenäistämässä käytäntöjään jo nyt, ennen kansallisia hoitosuosituksia.

”Nyt jo yritämme toimia jo mahdollisimman yhtenäisesti Taysin kanssa, jotta potilaat olisivat samanarvoisessa asemassa. Ja että heillä olisi mahdollisuus sellaiseen hoitoon, jota tämän hetkisen tiedon varassa voidaan tarjota riittävällä seurannalla”, sanoo Husin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikan apulaisylilääkäri Katinka Tuisku.

HÄNEN mukaansa tällä hetkellä Husissa on käytännössä sama tilanne kuin Tampereella.

”Loppuvuodesta alamme jo tekemään joitain lähetteitä, mutta käytännössä hoidot alkavat ensi vuoden puolella, koska jonot sukupuolenkorjaushoitoihin ovat kahdesta kuukaudesta eteenpäin”, Tuisku sanoo.

Tähänkin saakka poliklinikalla on otettu potilaita hoidon arviointeihin, ja heitä on ohjattu muun muassa terapeuttisiin hoitoihin. Kehoa muokkaavissa hoidoissa haluttiin tauko, koska Husissa haluttiin odottaa Palkon linjausta. Lisäksi hoidon laatua ja vaikuttavuutta haluttiin alkaa seurata tiiviimmin. Nyt siihen on luotu rakenteita.

”On kyse hoidoista, joista ei ole oikeastaan tutkimusnäyttöä, mutta joita maailmalla kuitenkin toteutetaan. Potilasturvallisuussyistä ja eettisistäkin syistä meillä pitää olla siinä tiiviimpi seuranta. Niitä seurantamittareita on nyt otettu käyttöön ja tutkimusprojekti on käynnistymässä”, Tuisku sanoo.

”Toimimme sen suunnitelman mukaan, josta tiedotimme jo kesällä. Emme ole tehneet muutosta aikaisempaan suunnitelmaan, vaan olemme valmistelleet kesästä saakka vaikuttavuustutkimusta. Se on vienyt aikaa.”

MUUNSUKUPUOLISUUDESSA on kyse siitä, että ihminen ei identifioi itseään naiseksi eikä mieheksi.

Sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia ajavan Trasek ry:n verkkosivuilla kerrotaan, että osa muunsukupuolisista kokee olevansa jotain miehen ja naisen välillä, ja osa taas kokee olevansa jotain muuta. Joku saattaa myös kokea, ettei hänellä ole sukupuolta lainkaan. Osa muunsukupuolisista kokee tarvitsevansa korjaushoitoa, mutta osa ei.

SEKSUAALI- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamista ajavan Seta ry:n pääsihteeri Kerttu Tarjamo sanoo, että tauko on herättänyt ihmisissä hämmennystä ja pelkoa.

”Suomessa on hoidettu muunsukupuolisia jo yli kymmenen vuotta. Meidän käsityksemme mukaan tulokset ovat olleet hyviä. Se on ollut tärkeää ja myös elintärkeää monille”, Tarjamo sanoo.

Tarjamon mukaan Seta on viestittänyt muunsukupuolisia hoitaville yksiköille, että ihmisten on myös tärkeää saada ajantasaista tietoa hoitomahdollisuuksista. Tarjamo toivoo, että ensi vuonna valmistuvissa hoitosuosituksissa tarkastellaan muunsukupuolisten hoitoa mahdollisimman monipuolisesti.

”Ja otetaan huomioon kansainvälisen sairausluokituksen muutokset, joissa linjataan, että ihmisten tulee saada hoitoa kehodysforiaan eli kehoon liittyvään sukupuoliristiriitaan, jota he kokevat.”

[mediasoppa]

29.9.2018

MUUNSUKUPUOLISTEN leikkaus- ja hormonihoitoihin pääsyä on tämän vuoden aikana rajoitettu merkittävästi Helsingin ja Tampereen transpoleilla. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka ja Tampereen yliopistollisen sairaalan trans-poliklinikka tekevät ainoina Suomessa sukupuolenkorjaushoitoja. Hus ja Tays perustelevat hoitojen rajoittamista sillä, että ne haluavat tietää, mikä on Suomen virallinen kanta muunsukupuolisten korjaushoitoihin. Ne haluavat Suomeen yhtenäisen hoitolinjauksen muunsukupuolisille. Tällä hetkellä ”muu sukupuoli-identiteetin häiriö” -diagnoosin saaneille muunsukupuolisille ei ole vakiintunutta hoitolinjaa toisin kuin on transsukupuolisten kohdalla. Lisäksi Hus on perustellut muunsukupuolisten korjaushoitojen rajoitusta sillä, ettei hoitojen hyödyistä ole sen mukaan tarpeeksi kansainvälistä näyttöä. Hus on kertonut tekevänsä myös omaa tutkimusta hoitojen hyödystä. Se on perustellut hoitoihin kohdistuneita muutoksia esimerkiksi elokuussa julkaisemassaan tiedotteessa. ”Tässä on kyse aikalisästä. Haluamme tietää, mikä on valtakunnallisesti virallinen kanta muunsukupuolisten hoitoihin ja mitä yhteiskunnan varoilla tehdään”, toteaa Husin akuutti- ja konsultaatiopsykiatrian linjajohtaja Pekka Jylhä. Jylhän mukaan aivan täysin hoitoihin p��äsyä ei ole estetty, mutta käytännössä niiden osalta käytetään tällä hetkellä todella tarkkaa harkintaa. MUUNSUKUPUOLISUUDESSA on kyse siitä, että ihminen ei identifioi itseään naiseksi eikä mieheksi. Sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia ajavan valtakunnallisen Trasek ry:n verkkosivuilla kerrotaan, että osa muunsukupuolisista kokee olevansa jotain miehen ja naisen välillä, ja osa taas kokee olevansa jotain muuta. Joku saattaa myös kokea, ettei hänellä ole sukupuolta lainkaan. Osa muunsukupuolisista kokee tarvitsevansa korjaushoitoa, mutta osa ei. SAIRAALOIDEN mukaan hoitoon hakeutuvien muunsukupuolisten määrä on viime aikoina kasvanut merkittävästi, minkä vuoksi valtakunnallisia ja selkeitä toimintaohjeita tarvitaan juuri nyt. Husissa lähetteellä hoitoon hakeutui kymmenen vuotta sitten noin 30–40 ihmistä vuodessa, mutta nyt lähetteillä saapuvia on noin 400 vuodessa. Tampereen yliopistollisen sairaalan yleissairaalapsykiatrian vastuuyksikön vs. ylilääkärin Riikka Mäkelän mukaan heillä puolestaan muunsukupuolisten diagnosoitujen määrä on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut kaikkiaan noin 40 potilaassa. Näistä potilaista yksi kolmesta on diagnosoitu ja hakeutunut hoitoon vasta vuoden 2017 aikana tai jälkeen. ”On mahdollista, että osa on ohjautunut Helsingin sijaan meille hoitoon. Potilaiden määrän merkittävä nousu asettaa kuitenkin vaateita hoitosuositusten osalta.” Taysissa hoidot ovat olleet keskeytettynä elokuusta lähtien. ”Silloin ilmeni, että olemme Tampereella tulkinneet eri tavoin potilaiden hoitoonohjausta, ja lisäksi jo diagnosoitujen ja tutkimuksiin hakeutuvien potilaiden määrä oli nousussa. Käymme nyt sisäisesti sekä Helsingin kanssa läpi, miten potilaita jatkossa hoidetaan ja ohjeistetaan. Lokakuun puolivälissä informoimme, miten etenemme”, Mäkelä kertoo. HUS ja Tays ovat viimeksi keväällä pyytäneet Sosiaali- ja terveysministeriön terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvostoa (Palko) ottamaan muunsukupuolisia koskevat valtakunnalliset hoitolinjaukset käsittelyynsä. Palko ei ottanut hoitoihin kantaa, mutta Husin syyskuussa saamien tietojen mukaan asia olisi nyt uudestaan siellä selvitettävänä. Sairaalat haluavat yhtenäisiä linjanvetoja esimerkiksi siitä, miksi muunsukupuolisuuden perusteella potilaalle voidaan tehdä rinnanpoisto eli mastektomia, mutta jollekin toiselle potilaalle ei. ”Esimerkiksi mastektomian kohdalla kysymys on siitä, voiko sitä verrata kauneuskirurgian toimenpiteisiin, joita ei julkisilla varoilla kustanneta”, Jylhä sanoo. Jylhän mukaan yhtenäisiä linjauksia odotetaan myös siksi, että muunsukupuolisille tehdyissä hoidoissa on tullut vastaan myös yksittäisiä tilanteita, joissa hoitoa on myöhemmin kaduttu. ”Jonkin verran on tullut myös katumuksia, emmekä mielellään halua sellaista.” SETAN puheenjohtajan Viima Lampisen mukaan on myös hyvä, että muunsukupuolisia koskevat hoitolinjaukset ovat vihdoin etenemässä Palkossa, mutta hän on aivan eri mieltä sairaaloiden päätöksestä rajoittaa väliaikaisesti hoitoon pääsyä. Hänen mielestään hoitoon pääsyn estäminen on pahempi tilanne kuin se, ettei muunsukupuolisten hoidoille ole yhtenäisiä hoitolinjauksia. ”Tämä on kestämätön tilanne. Kyse on erityisesti nuorista täysi-ikäisistä ihmisistä, joita tämä hoitamattomuus koskee. Hoidon epääminen ei ole potilaiden edun mukaista”, Lampinen toteaa. Setan mukaan hoidontarpeen arviointi pitäisi olla myös yksilöllistä. Se on vedonnut kansainväliseen tautiluokitusjärjestelmään (ICD-11), jossa hoitojen luokittelusta transsukupuolisten ja muunsukupuolisten välillä on luovuttu. ”Hoidon tulee perustua yksilölliseen kokemukseen. Kenenkään kokemus ei ole identtinen jonkun toisen kanssa”, Lampinen sanoo. SAIRAALOIDEN päätökset keskeyttää hetkellisesti korjaushoidot ovat myös saaneet mielenosoittajia liikkeelle. Syyskuussa queer-anarkistiryhmä Pinkkimusta Helsinki järjesti Meilahdessa psykiatrian poliklinikalla luvattoman mielenosoituksen. Sunnuntaina Me muut -kollektiivi puolestaan järjestää Oikeutta muunsukupuolisille! -mielenosoituksen Helsingin keskustassa. Kollektiivi kertoo vaativansa läpinäkyvää ja yksilöllistä hoitoa, joka perustuu yksilön tarpeisiin sukupuolen sijaan. Seta ei ole mielenosoituksien takana, mutta sanoo osoittavansa solidaarisuutta muunsukupuolisille. Husin Pekka Jylhän mukaan on ymmärrettävää, että muunsukupuolisten hoitoihin kohdistuneet muutokset ovat poikineet vastareaktioita. ”Ymmärrän myös, että tämä asia herättää tunteita. Osa kokee, että heidän hoitotasonsa on muuttunut.”

[mediasoppa]

19.6.2018

MAAILMAN terveysjärjestö WHO on poistanut transsukupuolisuuden mielisairausluokituksista uudistetussa kansainvälisessä tautiluokitusjärjestelmässä (ICD-11).

Kansainväliseen tautiluokitusjärjestelmään on lisätty uusi luokka: seksuaaliterveyteen liittyvät terveydentilat (conditions related to sexual health). Uusi diagnoosi on vapaasti suomennettuna nimeltään sukupuoliristiriita (gender incongruence).

Uuden luokituksen toivotaan muun muassa lopettavan transihmisten pitkään jatkuneet ”käännytysterapiamenetelmät”, pakkolääkitykset ja pakkosterilisoinnit, selviää Transgender Europe -järjestön (TGEU) tiedotteesta. Järjestö tavoittelee transihmisten tasa-arvoa Euroopassa. Suomalaisista transihmisten oikeuksia ajavista järjestöistä muun muassa Seta ja Trasek ry ovat TGEU:n jäseniä.

WHO:n mukaan uudistettu kansainvälinen tautiluokitusjärjestelmä esitetään jäsenvaltioiden hyväksyttäväksi Maailman terveyskokouksessa 2019. Luokitus astuu voimaan 1. tammikuuta alkaen vuonna 2022.

LÄÄKÄRILEHDEN MUKAAN uuden luokituksen voimaantulon aikataulu Suomessa on vielä avoinna. Lehden haastattelema Mikko Härkönen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen OPER-yksiköstä sanoo, että uusi luokitusjärjestelmä otetaan käyttöön vasta, kun sote-uudistus on valmis ja toiminnassa. Hallituksen tavoitteensa on saada sote-lait voimaan vuonna 2020, minkä jälkeen niitä aletaan toteuttaa porrastaen. Toisaalta sote voi vielä kaatua kokonaan, jos se mene läpi eduskunnan äänestyksessä tai jos siinä paljastuu perustuslaillisia ongelmia.

Tampereen yliopistollisen sairaalan Trans-poliklinikalla erikoislääkärinä toimivan Teemu Kärnän mukaan olennainen muutos WHO:n luokituksessa on, että diagnostiset kriteerit sukupuoliristiriidan osalta ovat nyt laajemmat kuin ICD 10:ssä.

”Kansallisen arvioinnin kautta mietitään, johtaako tämä diagnoosiuudistus siihen, että sukupuolenkorjaushoitoja tarjottaisi hivenen laajemmalti. Ei ainoastaan transsukupuolisille ihmisille, vaan myös muille sukupuoliristiriidasta kärsiville”, Kärnä sanoo HS:lle.

Nykyisellään sekä fyysisten sukupuolen ominaisuuksien että juridisen sukupuolen korjaaminen vaatii terveydenhuollon ammattilaisten arviota. Kärnän mukaan diagnoosijärjestelmän päivityksestä huolimatta sukupuolenkorjaushoitoja annetaan lääketieteellisen arvioinnin kautta myös jatkossa.

”Sitä, miten tämä vaikuttaa tarjolla oleviin korjaushoitoihin, pitää kansallisesti vielä arvioida”, Kärnä sanoo.

UUTTA luokitusta on kritisoitu Suomessa juuri siitä, ettei se tule nykyisen translain aikana käytännössä vaikuttamaan transihmisten elämään. Sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia ajava valtakunnallinen Trasek ry kirjoittaa WHO:n luokitusuudistusta koskevan Facebook -julkaisunsa kommenttiosiossa uuden linjauksen olevan tästä huolimatta ”tärkeä kansainvälinen suunnan osoittaja”, jolla on mahdollisuus kasvattaa painetta transihmisten oikeuksien parantamiseksi.

Setan puheenjohtaja Viima Lampinen uskoo, että uudistus poistaa stigmaa transsukupuolisten ihmisten ympäriltä.

”Kysehän on vain luokituksen muutoksesta. Uudistuksessa ratkaisevaa ja kaikista tärkeintä on se, että transsukupuolisuus tai sukupuoleltaan moninaiset ihmiset eivät ole millään tavalla mieleltään järkkyneitä. Ei ole kyse mistään mielenterveysongelmasta”, hän sanoo.

Voimassa olevan translain mukaan toisen sukupuolen henkilötunnuksen saaminen edellyttää lääketieteellisen selvityksen esittämistä vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta ja tämän mukaisessa sukupuoliroolissa elämistä, täysi-ikäisyyttä sekä lisääntymiskyvyttömyyttä. Lisäksi sukupuolen korjausta hakevan henkilön on oltava Suomen kansalainen tai hänellä on oltava asuinpaikka Suomessa.

Suomessa translain uudistaminen etenee hitaasti. Uuden lakialoitteen tavoitteena on itsemääräämisoikeuteen perustuva translaki, jossa sukupuolen juridinen vahvistaminen perustuu omalle ilmoitukselle lääketieteellisen prosessin sijaan, ei vaadi todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä ja olisi mahdollinen myös alle 18-vuotiaille.

Lampisen mukaan translaki on muutettava vastaamaan WHO:n linjausta. Hänen mukaansa luokitusuudistus saa aikaan yhä pakottavamman tarpeen translain uudistukselle.

UUTEEN tautiluokitusjärjestelmään tulee muitakin uusia pääluokkia. Seksuaaliterveyden lisäksi myös immuunijärjestelmän sairaudet ja unihäiriöt saavat luokituksessa omat pääluokat.

[mediasoppa]

3.4.

Mistä näitä viestejä tulee?

Näin toimittaja Rebekka Härkönen ajatteli elokuun lopussa sunnuntai-iltana kotonaan.

HÄRKÖNEN OLI KIRJOITTANUT Turun Sanomissa samana päivänä julkaistun jutun Ahmad Hosseinista, 18-vuotiaasta turvapaikanhakijasta, joka oli yrittänyt estää Turun puukkoiskusta syytettyä Abderrahman Bouananenia ja auttanut sen jälkeen uhreja.

Härkönen oli työskennellyt vuosien ajan Turun Sanomissa oikeustoimittajana. Vuonna 2017 hänet palkittiin toimittajien arvokkaimmassa tapahtumassa eli Bonnier-gaalassa vuoden jutusta. Palkittu juttu paljasti, kuinka potilaita oli Turun kaupungin psykiatrisilla osastoilla lääkitty tiedottomiksi, pakkoeristetty laittomasti, nöyryytetty, uhkailtu ja pahoinpidelty.

Härkönen oli heti perjantaina puukotuksen jälkeen tapahtumapaikalla raportoimassa tapahtumista. Samana iltana hän sai vinkin henkilöstä, joka oli nähnyt puukotukset ja auttanut uhreja.

Tuo henkilö oli Hosseini. Hän ei ollut aluksi halukas antamaan haastattelua, mutta muutti mielensä puhuttuaan Härkösen kanssa.

Hosseini kertoi lauantaina Härköselle tarinansa. Hosseini näki puukotukset ja kertoi painaneensa kädellään kasvoihin puukotetun naisen poskessa ammottavaa reikää. Hänellä oli vielä haastattelun aikaan veritahroja hihassaan.

”En ajatellut olevan mitenkään oleellista, että auttaja oli turvapaikanhakija. Olin innoissani, koska olin saanut vinkin henkilöstä, joka oli itse nähnyt tapahtumat. Jutun kirjoittamisen jälkeen mietin, että ’Kai tästä joku voi suuttua’”, Härkönen kertoo.

Härkösellä oli kokemusta siitä, että turvapaikanhakijoista ja maahanmuuttajista kirjoittaminen rikosuutisten yhteydessä aiheutti aina reaktion.

Silti hän ei pystynyt arvaa­maan, mitä jutun julkaisusta seuraisi.

Aluksi näytti siltä, että palaute jäisi tavanomaiseksi. Sähköposteja tuli jonkin verran, suurin osa arvostelusta oli asiallista.

Käänne tapahtui illalla, kun Härkönen oli jo kotonaan. Silloin hänen puhelimensa alkoi hälyttää uusista sähköpostiviesteistä lähes tauotta. Niissä haukuttiin häntä törkeillä sanoilla ja toivottiin hänen kuolemaansa. Viestejä ryyditettiin animaatioilla, joissa ihmistä lyödään naamaan.

Facebookin Messengerissä tulleissa viesteissä viitattiin perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kirjoitukseen.

Kommenttien kautta Härkönen päätyi Halla-ahon Facebook-tilille. Halla-aho oli jakanut valemedia MV-lehden jutun, jossa Turun Sanomia syytettiin valehtelusta.

”Tavoistani poiketen jaan tämän median [MV-lehden] sisältöä, koska jutusta löytyvän kuva- ja videoevidenssin perusteella väitteet näyttävät pitävän kutinsa ja ’vastuullisen median’ eli Turun Sanomien toiminta todella härskiltä”, Halla-aho kirjoitti.

Härkösen mukaan juuri Halla-ahon Facebook-kirjoituksen jälkeen hän alkoi saada niin paljon vihaviestejä, että ne täyttivät hänen sähköpostinsa.

”Olen voimakkaan, Halla-Ahon masinoiman some-hyökkäyksen kohteena. Vihaviestejä tulvii kaikista viestikanavista”, Härkönen kirjoitti.

Halla-aho on kiistänyt Härkösen syytöksen HS:n haastattelussa ja korostanut, ettei ole kehottanut ketään lähettämään vihaviestejä Härköselle. Halla-aho poisti Facebook-kirjoituksensa myöhemmin.

Härkösen saamissa viesteissä häntä syytettiin valehtelusta, koska Turun puukotuksista otetuissa kuvissa näkyi, että yhdessä tilanteessa Hosseini seisoo sivussa, kun toinen henkilö auttaa puukotuksen uhria painamalla kättä tämän kaulalle.

Härkönen toistaa saman minkä aiemminkin: kuva on otettu eri tilanteesta kuin mistä Hosseini puhuu. Hosseini on auttanut toisessa tilanteessa eri uhria peittämällä tämän kasvohaavaa. Hän on nähnyt kuvat.

Härköstä syytettiin myös siitä, että hän oli tietoisesti hakenut haastateltavaksi vain turvapaikanhakijoita. Tässäkin Härkönen toistaa vanhan toteamuksen: hän yritti saada haastateltavaksi muitakin uhreja auttaneita ja kävi erityisesti yhden henkilön kanssa pitkän keskustelun, mutta tämä ei suostunut haastatteluun.

Näillä asioilla ei ollut kuitenkaan enää väliä, koska Härkönen oli joutunut poikkeuksellisen voimakkaan vihaviestittelyn kohteeksi.

”Erityisen hyvin on jäänyt mieleen yksi viesti, jossa uhataan minun ja koko perheeni jäävän auton alle ja johon oli liitetty kuvatiedostoiksi todella rajua pornomateriaalia”, Härkönen kertoo.

Twitterissä Härkönen sai pari tuhatta seuraajaa, paljon myös vastustajia. Pahimmat häiriköt hän esti suoraan.

”Välillä reagointini riippui suoraan sanottuna siitä, miten kireällä hermot olivat. Lähdin pois Twitteristä silloin, jos alkoi kiehua liikaa. En ymmärrä sitä, että vastataan toisille ihmisille liian tunteella.”

Suurin kuohunta jatkui sosiaalisessa mediassa ja Härkösen sähköpostissa muutaman viikon ajan. Sitten tilanne alkoi vaikuttaa hänen arkipäiväiseen elämäänsä.

Härkönen kertoo, että syksyn aikana häntä alettiin esimerkiksi seurata kadulla ja häiriköidä bussissa. Hän alkoi kulkea töihin taksilla, muttei voinut tilata taksia kotiovelleen, koska yksittäinen taksikuski oli ilmoittanut Härkösen työkaverille, että hänellä on ”asioita selvitettävänä Härkösen kanssa”.

Härkönen ei uskaltanut liikkua enää vapaasti kotikaupungissaan, kun hän joutui yksityistilaisuuksien ulkopuolella ahdistetuksi.

Lopulta Härkönen päätti, että hänen on vaihdettava asuinpaikkaansa, koska häirintä Turussa ei loppunut.

Härkönen muutti Helsinkiin. Turun Sanomat järjesti hänelle työpaikan Lännen Median toimituksessa. Vihaviestit eivät ole loppuneet missään vaiheessa. Niitä on tullut hänen mukaansa yhteensä tuhansia. Viime viikkoina niiden määrä on ollut jälleen nousussa sen jälkeen, kun valtakunnansyyttäjä lopetti esitutkinnan Härkösen kunnianloukkauksesta.

Härkönen uskoo, että yksi syy häneen kohdistuneeseen jatkuvaan vihakirjoitteluun on se, että hänet oli palkittu Bonnier-gaalassa.

”Sillä tavalla voidaan kyseenalaistaa samalla koko ala. Miten tällainen ihminen on voitu palkita journalistien omassa tapahtumassa?”

Pitkä ura ja alalta saatu tunnustus vaikuttivat samalla siihen, ettei hän menettänyt uskoaan. Härkönen sanoo, että olisi ollut aivan eri tilanteessa, jos olisi joutunut vastaavaan tilanteeseen uraansa aloittelevana toimittajana. Kaikkein tärkeimpänä asiana hän pitää silti omalta työpaikaltaan ja päätoimittajaltaan saamaa tukea.

Silti häneltä jäi syksyn aikana juttuja kirjoittamatta hyökkäysten vuoksi.

”Aloin vältellä tiettyjä aiheita ja niistä kirjoittamista, koska tiesin, millainen reaktio niistä syntyy. Lopulta vainoaminen meni niin älyttömäksi, että oli enää yksi hailee, mitä kirjoitin.”

Härkönen sanoo, että tiettyjä ihmisiä pidetään tietoisesti tikunnokassa, kun heidät on kerran sinne nostettu.

”Sitten sanotaan, että ’Aina hän valittaa, että aina juuri häntä häiritään’, kun juuri häntä oikeasti häiritään jatkuvasti.”

Härkönen ei ole silti halunnut lähteä Twitteristä tai edes lopettaa kokonaan keskustelua häntä haukkuvien tahojen kanssa. Oleellista on hänen mukaansa ”tuomita teot, ei tuomita ihmisiä”. Toimittajan pitää yrittää säilyttää keskusteluyhteys joka suuntaan.

Lisäksi Härkönen korostaa, ettei hänelle ole väliä, mistä aatteellisesta suunnasta hyökkäykset tulevat. Hän sanoo suhtautuvansa ”kaikkiin äärilaitoihin” samalla tavalla.

”On aina huolestuttavaa, kun ruvetaan määrittämään, mitä saa sanoa.”

Härkösen tarina ei ole täysin ainutlaatuinen.

Naisten kohtaamasta vihapuheesta on tullut jo lähes normaalia, ja siksi Suomessa tehtiin viime syksynä sarjakuva, joka tarjoaa uhreille selviytymiskeinoja.

Toimittaja Johanna Vehkoon ja sarjakuvataiteilija Emmi Niemisen yhdessä tekemässä Vihan ja inhon internet -nimisessä journalistisessa sarjakuva-albumissa yli 20 naista kertoi vastaavasta vihahyökkäyksen kohteeksi joutumisesta.

Albumissa kerrotaan, että syyttäjä on tehnyt törkeistäkin vihaviesteistä esitutkinnan lopettamispäätöksen, vaikka uhri olisi vaatinut rangaistusta.

Härkösen tapaus on erilainen.

Härkösen saamista viesteistä oli jo aloitettu tutkinta, mutta Härkönen veti itse rangaistusvaatimuksen pois lokakuussa 2017.

Hän teki niin, jotta valtakunnansyyttäjä joutuisi linjaamaan, onko hänen tapauksessaan olemassa erittäin tärkeä yleinen etu, jolloin häneen – ja muihin toimittajiin – kohdistuneista rikoksista voitaisiin syyttää ilman henkilön itsensä rangaistusvaatimusta.

Vastaavaa tapausta ei ole Suomessa aiemmin ollut. Erittäin tärkeää yleistä etua ei ole jouduttu pohtimaan toimittajaan kohdistuvissa kuukausia jatkuvissa vihaviestittelyissä.

Valta­kunnan­syyttäjä totesi, että Härkösen tapauk­sessa ei täyty erittäin tärkeä yleinen etu ja lopetti esi­tutkinnan.

Päätös tehtiin poliisille toimitettujen julkisissa keskustelu­ketjuissa olleiden yksittäisten kommenttien perusteella. Loukkaavaksi arvioituja kommentteja oli yhteensä muutamia kymmeniä. Niissä ilmenneet ilmaisut ja uhkaukset eivät olleet niin raskauttavia, että erittäin tärkeä yleinen etu olisi täyttynyt.

Härkösen mukaan poliisille oli päätynyt vain pieni osa kommenteista, eivätkä ne olleet raskaimpia häneen kohdistuneita hyökkäyksiä. Yksityisviestillä Härkönen on saanut törkeitä solvauksia ja uhkauksia.

Valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto Valtakunnansyyttäjänvirastosta korostaa, että erittäin tärkeän yleisen edun täyttyminen olisi todella poikkeuksellista.

Hän ei osaa sanoa tarkalleen, milloin jatkuvissa kunnianloukkauksissa ja laittomissa uhkauksissa voisi täyttyä erittäin tärkeän yleisen edun raja, koska sellaista tapausta ei ole Suomessa ollut.

Pitkään jatkuvaa vainoamistyyppistä törkeän loukkaavaa toimintaa sen pitäisi kuitenkin olla. Koska Härköseen kohdistuneet loukkaavat viestit ovat olleet yksittäisten eri ihmisten lähettämiä, niitä ei ole tarkasteltu yhteisenä vihaviestikampanjana, kuten Härkönen sen on kokenut.

”Olisi eri asia, jos löytyisi selvästi yksi nimenomainen taho, joka mobilisoisi vihakampanjan, rienaisi ja vainoaisi henkilöä pitkähkön ajan. Tässä Härköseen kohdistunut kriittinen ja solvaava viestittely alkoi MV-lehden jutusta, joka oli kohdistettu pikemmin Turun Sanomiin kuin Härköseen”, Metsäpelto sanoo.

Hänen mukaansa tutkinnan kohteena oli kaksi erillistä viestirypästä vuoden 2017 elokuun lopussa ja lokakuun lopussa. Ne olivat ajalliselta kestoltaan varsin lyhyet ja irrallaan toisistaan.

Tutkinnassa ei myöskään oteta huomioon ollenkaan Härkösen henkilökohtaisesti saamia vihaviestejä, koska erittäin tärkeää yleistä etua arvioidaan vain laajaan tietoisuuteen saatettujen viestien osalta.

Härkönen kertoo arvioineensa itsekin, että valtakunnansyyttäjä voi päätyä esitutkinnan lopettamiseen.

Hänestä oli silti tärkeää nostaa asia esille, jotta voitaisiin pohtia, suojeleeko lainsäädäntö riittävästi toimittajia ja lehdistönvapauden toteutumista.

”Journalistin ohjeissa sanotaan, että journalistista päätäntävaltaa ei saa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. Juuri niin kuitenkin uhkaa käydä, kun jatkuvien vihaviestien kohteeksi joutuvat alkavat varoa tiettyjä aiheita.”

Härkönen sanoo, ettei hänelle olisi ollut mainittavaa hyötyä siitä, että kovimpien vihaviestien kirjoittajat olisi tuomittu sakkoihin kunnianloukkauksesta tai laittomasta uhkauksesta. Sakot ovat vain harvalle tarpeeksi kova pelote jättää uhkaus tai kunnianloukkaus kirjoittamatta.

Härkönen haluaa, että vihaviestikampanjoita alettaisiin tutkia samanlaisina kokonaisuuksina kuin esimerkiksi järjestäytynyttä rikollisuutta. Jos toimittajiin kohdistuvaan pitkään jatkuvaan vihaviestittelyyn puuttumista pidettäisiin erittäin tärkeän yleisen edun mukaisena, se antaisi selvän signaalin asian vakavuudesta.

Rinnastus järjestäytyneeseen rikollisuuteen ei ole ollenkaan aukoton, koska jatkuvienkaan vihaviestien taustalla ei todennäköisesti ole järjestäytynyttä ryhmää, vaan joukko yksittäisistä jutuista raivostuneita yksittäisiä henkilöitä.

Valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto sanoo, että nykyisen lainsäädännön aikana paras keino on tehdä laittomista uhkauksista ja kunnianloukkauksista rikosilmoitus ja vaatia rangaistusta. Asianomistajarikoksen oikeuskäsittely ei ole hänen mukaansa yhtään sen raskaampi asianosaiselle, vaikka tämä itse vaatisi rangaistusta.

Härkösen mukaan kyse on enemmänkin suunnasta, mihin ollaan menossa.

Härkösellä ei ole tarjota mitään ilmiselvää ratkaisua, miten laki voisi antaa paremman turvan vihaviestikampanjan kohteeksi joutuvalle toimittajalle. Nykyinen laki ei hänen mukaansa tunnu enää riittävän vihapuheeseen puuttumiseen. Samaa on sanonut muun muassa Johanna Vehkoo.

Yksi oleellinen asia olisi määritellä, missä menee ”normaalin somekirjoittelun” raja.

Syyskuussa rikoskomisario Kimmo Heinonen pohti Ylellä, ovatko Härköseen kohdistuneet kirjoitukset edes normaalista some-kirjoittelusta poikkeavia.

”Tuntuu, että koko yhteiskunta on lamaantunut ja hämääntynyt tästä vihapuheilmiöstä. Ainahan yhteiskunta nostaa kädet pystyyn, kun tulee tällainen uusi aggressiivinen ilmiö. Ei oikein tiedetä, miten pitäisi suhtautua”, Härkönen sanoo.

Järkeen hän haluaa silti vielä uskoa.

”Uskon, että jokainen järjellinen ihminen tajuaa, että helvetin väärin tämä on. Ei voi olla niin, että meillä toimittajat joutuvat muuttamaan kotikaupungistaan.”

[mediasoppa]

3.4.

Etninen profilointi eli ihmisen poimiminen joukosta ihonvärinsä tai rodullisten piirteidensä takia on Suomessa niin yleistä, että se on ongelma.

Tämän toteaa Svenska social- och kommunalhögskolanin kolmevuotinen tutkimushanke Pysäytetyt, jota rahoittaa Koneen säätiön Jakautuuko Suomi? -ohjelma. Se haastatteli 185 ihmistä, joista 145 kuului vähemmistöryhmään, sekä lisäksi 40 poliisia ja muuta asiantuntijaa kuten vartijoita, sosiaalityöntekijöitä ja kauppaliikkeiden työntekijöitä.

Haastatellut vähemmistöryhmiin kuuluvat ihmiset ovat syntyisin yli 20 maasta. Mukana oli paljon suomalaisia, joiden molemmat vanhemmat olivat syntyneet Suomessa.

Haastattelujen lisäksi tutkijat kävivät havainnoimassa kentällä kuten satamissa, puistoissa, kauppakeskuksissa ja metroasemilla. He myös teettivät kaksi puhelinhaastattelua, joihin vastasi yli 300 nuorta aikuista.

Tavallisin tapa kokea etnistä profilointia on tulla pysäytetyksi väkijoukosta henkilöpaperien tarkistamiseksi. Näin tapahtuu etenkin rautatie- ja metroasemilla, lentoasemilla, satamissa ja kauppakeskuksissa.

”Minut pysäytettiin Tikkurilan rautatieasemalla kai siksi, että näytin poikkeavalta, ja kysyttiin suoraan sosiaaliturvatunnusta”, Romaniasta kotoisin oleva nainen kertoo raportissa.

Julkiseksi kaupunkitilaksi mielletty kauppakeskus taas saattaa osoittautua tilaksi, joka ei olekaan kaikille julkinen. Puhelimia pääsevät lataamaan vain suomalaiset, eivät bulgarialaiset tai romanit, Bulgariasta kotoisin oleva romanimies kertoi vartijan sanoneen.

Moni haastateltu kertoi tulleensa poliisiauton pysäyttämäksi, kun ajoi autoa.

”Voi olla, että poliisi vain halusi minun odottavan turhan päiten”, Afrikasta muuttanut mies mietti haastattelussa.

”Tietääkseni normaalisti ei tule pysäytetyksi, jos ei ole tehnyt mitään väärää.”

Suomen romanit kertoivat, että jos autossa on useita romaneja, pysäyttäminen oli todennäköisempää kuin silloin, kun on autossa yksin.

Pysäytykset koettiin suututtaviksi ja nöyryyttäviksi, ikään kuin pysäytettyjä epäiltäisiin rikoksesta. Haastatteluista ilmenee, että ne söivät myös monen luottamusta virkavaltaan, varsinkin kun toiminnalle ei annettu kunnon perusteluja.

Tutkijat näkevät tällä vakavia seurauksia. Epäoikeudenmukaiseksi koettu kontrolli ja pysäyttäminen voivat rapauttaa kykyä luottaa suomalaiseen yhteiskuntaan, he varoittavat.

Etninen profilointi on jo kielletty lailla, mutta poliisien, vartijoiden ja rajavartijoiden toiminnassa on korjattavaa, he suosittelevat. Monella haastatellulla oli kielteisiä kokemuksia etenkin vartijoista:

”Jos menen kauppaan, he seuraavat minua”, Afrikasta muuttanut nainen kertoi.

”Kyse ei ole näkemykseni mukaan palvelusta. Kun tulen kauppaan valkoisten suomalaisten kanssa, kukaan ei seuraa.”

Tutkijoilla on useita ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Koulutusta tarvitaan lisää, mutta ennen muuta pitäisi tunnistaa, että etninen profilointi on ongelma. Jotta pysäytykset ja henkilöpapereiden kysymykset eivät jäisi piiloon, ne pitäisi rekisteröidä avoimesti ja systemaattisesti.

[mediasoppa]

27.3.

Ssuomalaiset sateenkaariperheiden lapset voivat keskimäärin yhtä hyvin kuin muiden perheiden lapset. Perheillä on kuitenkin omanlaisia vahvuuksia ja haavoittuvaisuuksia verrattuna valtaväestöön.

Tämä selviää Väestöliiton ja Sateenkaariperheet ry:n laajasta tutkimuksesta, jossa vanhempien kokemuksia perhesuhteista, tuen saannista ja lasten hyvinvoinnista on selvitetty ensimmäistä kertaa. Aiemmin nelivuotisessa hankkeessa tutkittiin lasten ja nuorten kokemuksia.

Sateenkaariperheellä tarkoitetaan lapsiperhettä, jossa ainakin yksi vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Kyselytutkimukseen vastasi 80 vanhempaa yhteensä yli sadan 7–18-vuotiaan lapsen ja nuoren osalta.

Tutkija Kia Aarnion mukaan vanhempien kertomukset vahvistavat sitä, mitä lapset ovat aiemmin kertoneet. Suurin rasite lasten hyvinvoinnille vaikuttavat olevan ympäristön kielteiset asenteet.

Yli neljä viidesosaa tutkimukseen osallistuneista vanhemmista on pelännyt, että heidän lastaan kiusataan. Puolet heistä arvioi, että lapsi on kuullut loukkaavia puheita perheestään tai ollut huolissaan muiden suhtautumisesta perheeseen.

”Enimmäkseen kyse on porukan ulkopuolelle sulkemisesta tai nimittelystä, kuten homottelusta tai koeputkilapseksi haukkumisesta. Niillä alakouluikäisillä lapsilla, joita kiusataan perheen takia, on surullisin mieliala.”

SUOMALAISISSA sateenkaariperheissä elää arviolta 10 000 lasta. Heistä ainakin 2 000 elää ydinperheen muotoisissa, samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä.

Monet sateenkaariperheiden lapset ovat kokeneet vanhempiensa eron, johon vanhemmat eivät ole tutkimuksen mukaan saaneet tarpeeksi apua. Kyselyyn vastanneista vanhemmista kaksi kolmasosaa oli eronnut lapsen syntymän jälkeen.

Vanhemmista moni oli jättänyt käyttämättä parisuhdepalveluita, koska ei uskonut, että seksuaalivähemmistöihin suhtaudutaan niissä neutraalisti.

”Lapsilla suhteet alkuperäisiin vanhempiin olivat saattaneet kärsiä riippuen siitä, miten ero oli hoidettu. Lapsen kanssa asuva biologinen äiti saattoi kuitenkin kokea lapsen suhteen biologiseen isään huonommaksi, mitä lapsi itse”, Aarnio sanoo.

Myös osa sosiaalisista äideistä kokee jääneensä eron jälkeen syrjään perheestä. Ennen kuin perheen sisäisestä adoptiosta säädettiin vuonna 2009, naisparin perheessä biologisella äidillä on ollut valta päättää, miten lapset tapaavat eron jälkeen toista vanhempaansa.

Jatkossa tilannetta parantaa myös viime kuussa säädetty äitiyslaki.

Sateenkaariperheiden vanhemmilla on perhesuhteistaan sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia. Sekä omiin että puolison vanhempiin heillä näyttää tutkimuksen mukaan olevan keskimäärin etäisemmät suhteet kuin valtaväestön aikuisilla.

Neljäsosalla sateenkaariperheiden lapsista on isovanhempia, jotka suhtautuvat perheeseen kielteisesti. Joka seitsemännellä suhteet ovat katkenneet kokonaan. Kielteisemmin perheeseen suhtautuivat vanhempien omat isät.

”Taustalla vaikuttaa homo- ja transfobia. Isovanhempien sukupolvessa on niitä, joiden on vaikea suhtautua myönteisesti tai neutraalisti seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvaan aikuiseen lapseensa. Sukupolvien välistä apua ja henkistä tukea voi jäädä saamatta, ja se voi heijastua myös perheen lasten hyvinvointiin”, Aarnio sanoo.

Monet sateenkaariperheiden vanhemmat kuitenkin kuvaavat, miten isovanhemmat auttavat esimerkiksi lastenhoidossa ja harrastuksiin viemisessä. Etäisiä sukulaissuhteita kompensoidaan ystävyyssuhteilla.

”Jos välit omiin vanhempiin ovat katkenneet, jouluja ja lasten synttäreitä vietetään enemmän ystävien kanssa. Monet puhuvat ystävistä uutena sukuna tai laajennettuna perheenä, joilta saa tukea.”

Sateenkaariperheiden vanhempien vahvuutena näyttää olevan tyytyväisyys omaan parisuhteeseen. Se taas on tutkimusten mukaan yhteydessä lasten hyvinvointiin, Aarnio sanoo.

”Kolmasosa vanhemmista antoi parisuhteelleen arviointiasteikolla 1–10 täyden kympin ja puolet arvosanan yhdeksän tai kahdeksan.”

Sateenkaariperheiden vanhemmat näyttävät myös paneutuneen vanhemmuuteen. He esimerkiksi kyselevät lapsen koulupäivästä ja auttavat läksyissä useammin, mitä kaikkien viidesluokkalaisten vanhemmille suunnatuissa kouluterveyskyselyissä on havaittu.

Tätä voi kuitenkin selittää se, että vastaajien joukossa on paljon korkeakoulutettuja, Aarnio huomauttaa.

Harva sateenkaariperheiden vanhemmista on kokenut palveluissa suoranaista huonoa kohtelua. Osa toivoo, että koulut huomioisivat sateenkaariperheet paremmin.

Toisten mielestä lapsen tai vanhemmuuden ongelmat saatetaan tulkita aiheettomasti johtuvaksi seksuaalisesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta.

”On vaikka ajateltu, että lapsi on masentunut, koska isät ovat homoja. Tällaista on kohdannut vastaajista joka kymmenes.”

[mediasoppa]

21.3.2018

Keskustelu sukupuolineutraalien matkakorttien tarpeesta nousi julkiseen keskusteluun, kun Turun joukkoliikenteen tarkastaja oli kysynyt bussissa matkustaneelta, vaaleanpunaiseen vaatetukseen pukeutuneelta lapselta tämän sukupuolesta.

– Tarkastaja oli luullut lasta tytöksi. Kun lapsella olikin ollut pojan kortti, tarkastaja oli kysynyt, onko hänellä vahingossa esimerkiksi veljen kortti mukana, sanoo joukkoliikennejohtaja Sirpa Korte.

Hän myöntää, että tapahtuma on ollut opettavainen.

– Olemme oppineet, että ehkä sukupuoli ei ole sellainen asia, jonka pitää näkyä kortilla.

Sukupuolimerkinnällä on yritetty estää väärinkäytöksiä

Matkakorttiin merkitty sukupuoli näkyy Turun joukkoliikenteen Föli-bussien lipuntarkastajalle ja kuljettajalle. Tällä on yritetty estää alennuskorttien väärinkäyttömahdollisuuksia.

– Alennuskorteilla saa jo niin suuren alennuksen, että tälläkin tavalla on haluttu valvoa, että kortti on oikealla henkilöllä. Jos siirrytään sukupuolineutraaleihin kortteihin, täytyy lippuja tarkastaa jatkossa enemmän. Aikuisilla tulee jatkossa olla mukana myös henkilötodistus, sanoo joukkoliikennejohtaja Sirpa Korte.

Matkakortin on kerrottu jo aiemminkin aiheuttaneen ongelmia sukupuolivähemmistöille. Esimerkiksi kaupunkilehti Turkulaisessa sukupuolivähemmistöjen asioita ajavan yhdistyksen turkulainen puheenjohtaja Panda Eriksson kertoi lopettaneensa kokonaan bussikortin käytön(siirryt toiseen palveluun).

Sirpa Korte sanoo, että keskusteluja asiasta käydään nyt eri tahojen kanssa. Hän uskoo, että muutos tulee.

– Asia on varmasti mukana jo kevään aikana lautakunnan päätöksenteossa. Arvaan, että muutos voisi tulla voimaan kesällä, Korte sanoo.

Sukupuolitieto löytyy kortilta Helsingissä ja Tampereella

Asiakkuuspäällikkö Laura Sundell Helsingin seudun joukkoliikenteestä sanoo, ettei Helsingin seudulla kuljettaja näe matkustajan sukupuolitietoa. Sen sijaan tarkastajalle tieto avautuu.

– Tarkastajan laitteelta näkemä sukupuolitieto päätellään nykyisin kortin henkilötunnustiedosta. Tulevaisuudessa asiaa on tarkoitus kehittää niin, että siinä olisi myös muu sukupuoli -tieto mahdollinen, sanoo Laura Sundell.

Myös Tampereen joukkoliikenteessä matkakorttijärjestelmän henkilötiedot tulevat väestötietojärjestelmästä, jossa sukupuolivaihtoehtoina ovat mies ja nainen.

– Tampereella järjestelmä ja käytäntö on hyvin saman tyyppinen kuin Turussa. Tampereella valtaosa lipuista on haltijakohtaisia, jolloin kortin omistajan tiedot eivät ole matkustettaessa oleellisia muuten kuin kenties ikäryhmän osalta, sanoo asiakaspalvelupäällikkö Tanja Lehtonen Tampereen joukkoliikenteestä.

Hän ei ole kuullut, että asiasta olisi ollut Tampereella ongelmia.

Juttuun lisätty kello 13.07 HSL:n asiakkuuspäällikkö Sundellin kommentit ja klo 14.40 asiakaspalvelupäällikkö Lehtosen kommentit.

[mediasoppa]

19.3.

Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas on suomalaisen elokuvan suuri tapaus. Hän on ohjannut myös monia muita varsin menestyneitä elokuvia ja nauttii Suomessa suurta taiteellista arvostusta.

Louhimies on työskennellyt urallaan lukemattomien suomalaisten elokuva-alan ammattilaisten kanssa.  kahdeksan eturivin naisnäyttelijää kertoo kokemuksistaan yhteistyöstä ohjaajan kanssa.

Kaikki he kieltäytyvät jatkossa työskentelystä Louhimiehen kanssa. Näyttelijöiden kertomukset ovat hyvin samantyyppisiä. Niissä korostuvat henkisen ja fyysisen turvattomuuden kokemukset.

Jokainen jutussa Louhimiehen työtapoja kritisoiva näyttelijä on esiintynyt myös lukuisten muiden ohjaajien elokuvissa, teatteriesityksissä ja tv-sarjoissa. Heidän mukaansa Louhimiehen vallankäyttö on poikkeuksellista ja ylittää selvästi yleisesti hyväksytyt rajat. Sen kohteena ovat olleet erityisesti naisnäyttelijät.

Elokuvat syntyvät suljetussa, luovassa työyhteisössä, jossa ohjaajan taiteellinen valta on työryhmässä ylitse muiden.

Yleisö arvioi taiteellisen lopputuloksen. Yleisöllä on kuitenkin myös oikeus tietää, mitä kulissien takana tapahtuu, etenkin jos taiteen nimissä tehdään asioita, jotka vaikuttavat kohtuuttomilta ja ihmisarvoa loukkaavilta.

Louhimies on tunnettu tinkimättömänä ohjaajana, joka haluaa ottaa loputtomasti uusia ottoja ja löytää näyttelijöistä kohtauksiin jotain aitoa heistä itsestään.

Hän perustelee toimintatapaansa sanomalla, että “kyseessä on elokuvaan liittyvä tekemisen tapa, josta on aina sovittu etukäteen näyttelijöiden kanssa”.

Kaikki Ylen haastattelemat naisnäyttelijät ovat tästä eri mieltä. Ylen julkaisemassa verkkojutussa on kerrottu lukuisia tilanteita, joissa näyttelijät kokevat tulleensa epämiellyttävällä ja alistavalla tavalla yllätetyiksi.

Niin sanotut salaiset ohjeet ovat yksi ohjaustyön keino, joita on sallittua käyttää hämmästyksen tai muun aidon reaktion saamiseksi mutta ei pelon luomiseksi tai näyttelijän satuttamiseksi. Tavanomaisissa salaisissa ohjeissa osa näyttelijöistä ei tiedä esimerkiksi toisen repliikkiä etukäteen.

Tänään julkaistuun juttuun on kuultu yhteensä kymmeniä elokuva-alan ammattilaisia ja muita asianosaisia. Heidän kuvauksensa poikkeuksellisista ohjausmenetelmistä on käyty läpi huolellisesti ja tarkasti.

Pitkään kestäneen juttuprojektin aikana kävi selväksi, että Suomen tunnetuimman elokuvaohjaajan metodit ovat keskusteluttaneet pitkään, mutta asian herkkyyden takia moni kuvaustilanteissa mukana ollut ei halunnut esiintyä omalla nimellään.

Eturivin suomalaisten naisnäyttelijöiden päätös puhua Suomen tunnetuimman elokuvaohjaajan toimintatavoista on merkittävä asia. Naisten kertomusten valossa koko ala, ei pelkästään Aku Louhimies, joutuu pohtimaan, millä inhimillisellä hinnalla taide syntyy, mihin raja vedetään.

Elokuvatuotannoissa ohjaajan rooli korostuu: vain harvoin joku työryhmän jäsenistä uskaltautuu kyseenalaistamaan ohjaajan työtavan. Poikkeuksellisen vallan kautta ohjaajan rooliin sisältyy kuitenkin myös poikkeuksellinen vastuu.

[mediasoppa]

19.3.

Kun näyttelijä Pihla Viitala kuvasi Suomen sisällissotaan sijoittuvaa Käsky-elokuvaa, ohjaaja Aku Louhimies pani hänen iholleen torakan toukkia.

Toukat eivät näkyneet vaatteiden alta, mutta niiden tarkoitus oli saada Viitalan olo niin epämukavaksi, että tunne välittyisi katsojille.

Viitala esitti punavankia, jolla oli karu kohtalo: hän virui sellissään, hänet joukkoraiskattiin ja melkein teloitettiin.

Torakat olivat yksi Louhimiehen metodeista. Koska vuonna 1918 selleissä oli vilissyt torakoita, niitä piti vilistä myös Viitalan vaatteissa ja hiuksissa. Ohjaaja opetti, että eläytymällä aidosti roolihahmon nahkoihin näyttelijäsuoritus olisi paras mahdollinen.

Muita metodeja olivat se, että ohjaaja kuiski Viitalan korvaan, kuinka huono tämä oli. Ohjaaja pakotti Viitalan syömään ruokaa, johon tämä oli oksentanut. Hän myös maskeerasi pääosan esittäjäänsä kaatamalla kahvia tämän päähän, sylkemällä tämän tukkaan ja läpsimällä tämän poskia punakammiksi.

Kerran Louhimies jätti naisnäyttelijät yöksi metsään ilman ruokaa ja lämmitystä, jotta nämä näyttäisivät riutuneilta seuraavan päivän joukkoteloituskohtauksessa.

Pahin muisto Viitalalle jäi siitä, kun lapsinäyttelijä juoksi hysteerisenä hänen luokseen. Kävi ilmi, että ohjaaja oli kuiskannut lapselle tämän vanhemman juuri kuolleen saadakseen tämän itkemään.

Käsky oli 24-vuotiaan Pihla Viitalan ensimmäinen kokemus pitkästä elokuvasta. Sen jälkeen hän sanoo olleensa melkein 50 elokuva-, tv- ja teatterituotannossa, eikä ole koskaan kokenut yhtä nöyryyttävää ja alistavaa tapaa ohjata.

Aku Louhimies kiistää asioiden tapahtuneen Viitalan kuvaamalla tavalla.

Hänen mukaansa torakoiden piti näkyä vain kuvissa. Hän kieltää sylkeneensä tai valehdelleensa lapselle vanhemman kuolemasta. Hänen mukaansa kaikista toimintatavoista on näyttelijöiden kanssa sovittu.

Viitala sanoo, että mistään edellä mainitusta ei ollut sovittu. (uutinen jatkuu)

[mediasoppa]

11.3.

KANSALAISALOITE maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta siirtyy eduskunnan käsiteltäväksi. Pelastakaa Lapset ry:n, Vanhempainliiton sekä useiden opiskelija- ja nuorisojärjestöjen käynnistämä kansalaisaloite vaatii eduskuntaa puuttumaan lukion ja ammatillisten opintojen kustannuksiin.

Lakiuudistusta perustellaan sillä, ettei nykyinen toisen asteen ole yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla. Kelan tekemän mittauksen mukaan pääkaupunkiseudulla 1 151 toisen asteen opiskelijaa saa opintotuen lisäksi toimeentulotukea.

LUKIOLAISTEN liiton vuonna 2016 tekemän laskelman mukaan lukiolaisen kulut voivat kasvaa kolmen vuoden aikana jopa 2 600 euroon. Kahden vuoden takaisen laskelman mukaan yksinään paperiset oppikirjat maksavat uusina 1 950 euroa. Digitaalisena hankittujen kirjojen kustannukset ovat Kelan laskelmien mukaan 1 750 euroa.

Oppikirjojen lisäksi kuluja tulee kannettavan tietokoneen hankkimisesta, ylioppilaskirjoitusten maksuista ja muiden opiskeluvälineiden kuten vihkojen hankkimisesta.

Kansalaisaloitteen mukaan tämä asettaa nuoret keskenään eriarvoiseen asemaan ja aiheuttaa paineita vähävaraisten perheiden toimeentulolle.

VUODEN 2018 aikana kolme kansalaisaloitetta on kerännyt aikaisemmin tarvittavat 50 000 allekirjoitusta, jonka jälkeen aloitteet etenevät eduskunnan käsiteltäviksi.

Rajan ovat ylittäneet kansalaisaloitteet kansanedustajien sopeutumiseläkkeen poistamiseksi, niin kutsutun aktiivimallin kumoamiseksi ja vakuutus- ja eläkelaitosten lääkärien lausuntojen ”mielivaltaisuuden” kitkemiseksi.

[mediasoppa]

9.3.2018

Liikenneministeriö kertoi perjantaina tiedotustilaisuudessa Suomesta Jäämerelle kaavaillusta ratayhteydestä ja siihen liittyvästä selvityksestä.

Selvityksen perusteella Jäämerelle yltävä rata olisi järkevintä linjata Rovaniemeltä Kirkkoniemeen menevälle reitille. Ministeriön mukaan jatkoselvitystä tarvitaan vielä paljon, ja jatkossa on mietittävä ratayhteyden vaikutusta muun muassa porotaloudelle. Liikenneministeri Anne Bernerin (kesk.) mukaan ratayhteys voisi olla valmis vuonna 2030.

Suunnitelma aiheutti Twitterissä kipakkaa keskustelua puolesta ja vastaan. Monia huolestutti, miten käy saamelaisalueiden. (uutinen jatkuu)

[mediasoppa]

20.1.2018

Vera Räsänen, 50, hikoilee punttien kanssa naama punaisena kotonaan Kausalassa. Rautaa on tangossa parhaimmillaan sata kiloa. Meneillään on penkkipunnerrustreeni. Harjoittelutilana toimii vanhan rintamamiestalon makuuhuone. Parinkymmenen neliön kokoisessa tilassa on juuri ja juuri tilaa voimanostajan treeneille ja niiden vaatimille välineille. Asuinhuoneesta tilassa muistuttavat muun muassa sänky, sohva ja pieni kirjahylly. Painonnoston harjoitteluun makuuhuone ei sovellu. Tila on liian matala. Kotona harjoitteluun on syynä Räsäsen kokemukset punttisaleilta sukupuolenkorjauksen jälkeen.

– Vuoteen en ole käynyt salilla, koska ihmiset väistelevät ja kiertävät kaukaa.

Räsäsen kokemuksen mukaan entinen mies ja nykyinen nainen on treenisaleilla kummajainen. Hän on harjoitellut yleisillä vuoroilla ja urheiluseurojen vuoroilla.

– Joku saattaa jutella kanssani jonkin aikaa, mutta kun seurassani olleelle tulee muita juttukavereita, niin jään heti yksin.

Omaan harjoitussaliin

Räsäsen kokemukset sukupuoltaan korjanneena urheilijana ovat syynä siihen, miksi hän suunnittelee rakentavansa oman harjoitussalin. Räsänen on tekemässä kauppoja Iitin kunnan kanssa vanhasta kyläkoulusta. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, 1900-luvun alusta peräisin oleva 600-neliöinen rakennus muuttuu Räsäsen kodiksi ja harrastustilaksi alkuvuoden aikana. Koulun hintapyyntö oli 130 000 euroa, Räsänen onnistui tinkimään huutokaupalla hinnasta yli puolet.

– Halpahan se oli, nauraa nainen tyytyväisenä.

– Sinne saa rakennettua voimailutilan, jonne mahtuu painonnostolava. Ja jos huonekorkeus riittää, katosta voi laittaa roikkumaan pressuja ja asentaa lattialle patjoja. Siinä on paikka kuulantyönnön harjoittelulle, Räsänen sanoo.

Hänen yhtenä tavoitteenaan on osallistua kuulantyönnössä ensi kesän Kalevan Kisoihin Jyväskylässä.

Tavoitteena maailmanennätys

Vera Räsäsen kilpailuoikeudet koskevat tällä hetkellä kotimaisia kilpailuja.

Hän haluaisi osallistua myös kansainvälisiin kisoihin – ja nimenomaan voimanostossa. Kansainvälisissä kilpailuissa olisi mahdollista yrittää lajin maailmanennätystä omassa, 50-vuotiaiden naisten sarjassa. Maailmanennätykseksi hyväksytään vain kansainvälisissä kilpailuissa tehty tulos.

– Oma ennätykseni on parin vuoden takainen 107,5 kiloa. Maailmanennätys on 97,5 kiloa.

Räsänen laskee ikääntyvänä urheilijana voivansa harrastaa voimanostoa pitempään kuin painonnostoa tai kuulantyöntöä. Painonnostoa hän harjoittelee, koska siitä on hyötyä kuulantyönnössä tarvittavalle voimaharjoittelulle. Räsäsen kilpaileminen kansainvälisissä kisoissa on kiinni kansainvälisen voimanostoliiton IPF:n luvasta, josta ei toistaiseksi ole päätöstä. Kerran hänelle on jo lupa kansainvälisiin kisoihin myönnetty. Kyseessä olivat Salossa vuonna 2015 pidetyt voimanoston MM-kisat. Kilpailun tulosraja jäi kuitenkin saavuttamatta, joten kisapaikkaa Räsänen ei saanut. Sen jälleen on ollut epäselvää onko lupa voimassa vai ei.

– Normaalisti kansainvälinen kilpailulupa on voimassa toistaiseksi, ja sen myöntää Kansainvälinen voimanostoliitto, kertoo Suomen Voimanostoliiton puheenjohtaja Tero Hyttinen.

Räsäsen lupa ei kuitenkaan tällä hetkellä ole voimassa eikä kukaan tunnu tietävän syytä. Lupaa käsitellään kansainvälisessä voimanostoliitossa. Räsänen itse ja Suomen Voimanostoliitto arvelevat, että kyse on Kansainvälisen Olympiakomitean uudesta ohjeistuksesta, joka koskee sukupuoltaan korjanneiden urheilijoiden kilpailuoikeutta. Ohjeistus on tullut voimaan sen jälkeen kun kansainvälinen lupa Räsäsellä jo oli. Tilanteeseen on kiinnittänyt huomionsa myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia edistämään pyrkivä Seta ry. Se on ollut yhteydessä sekä Vera Räsäseen että Suomen Voimanostoliittoon.

– Yritämme varmistaa, että mitään syrjintää ei syntyisi eikä kilpailulupa jäisi saamatta sen takia. Tarvittaessa harkitsemme yhteydenottoa suoraan kansainväliseen lajiliittoon, lisää Tarjamo.

Treenisalien kummajainen

Nelisen vuotta urheillut Räsänen on huomannut suhtautumisessa vähäistä muutosta parempaan.

– Ehkä naiset suhtautuvat harjoitussaleilla nykyään jo vähän paremmin kuin alussa. Ja myönteisemmin kuin miehet, mietiskelee Räsänen.

Kenties hieman yllättäen Räsänen ymmärtää kohtaamiaan reaktioita.

– Outo ja erikoinen asiahan tämä on, hän sanoo viitaten uraansa sukupuolensa korjanneena urheilijana.

Vaikka Räsänen ymmärtää, huokaisee hän samalla raskaasti, kun miettii saamaansa kannustusta. Tai pikemminkin sen puutetta.

– Hiljainen hyväksyntä on parasta kannustusta, jota olen saanut. Helpompaa varmaan olisi, jos lopettaisin urheilu-uran, mutta joku hulluus minua tässä pitää mukana. En osaa luovuttaa.

Helpointa salilla käyminen Räsäselle on silloin, kun joku on mukana henkisenä tukena.

– Yhden kaverin kanssa olen joskus päässyt käymään, mutta ei meilläkään aina osu aikataulut niin, että päästäisiin säännöllisesti yhdessä treenaamaan.

Urheiluseuroiltakin Räsänen toivoisi enemmän kannustusta.

– Kaipaan, että joku joskus sanoisi , että “hienoa, jatka vaan, kyllä sä pärjäät”. Jotkut tietysti noteeraavat ja hyväksyvät, mutta he ovat vähissä.

Räsäsen kokemukset ovat ilmiönä tuttuja myös Seta ry:lle.

– Aika monella sukupuolivähemmistöön kuuluvalla on iso kynnys osallistua järjestettyyn ja organisoituun liikuntaan. Urheilutoimijat eivät välttämättä ole huomioineet toiminnassaan sukupuolista moninaisuutta, sanoo pääsihteeri Kerttu Tarjamo.

Järjestön mukaan esimerkiksi urheiluseuroilla pitäisi olla yhdenvertaisuussuunnitelmat, joissa on pohdittuna mahdollisuus osallistua urheiluun, muun muassa sukupuolisuuteen katsomatta. Sukupuolisesta moninaisuudesta on lisää esimerkiksi tasa-arvovaltuutetun verkkosivuilla. Esimerkin yhdenvertaisuussuunnitelmasta voi lukea Suomen Painonnostoliiton verkkosivuilta.

Räsänen edustaa tällä hetkellä kahta seuraa, voima- ja painonnostossa Kankaanpään Voimailijoita ja yleisurheilussa Kuusankosken Kisaa. Naisten sarjoissa neljän viime vuoden aikana hän on ehtinyt edustaa myös Elimäen Vauhtia sekä Lahden Ahkeraa. Mahdollista on, että listaan tulee vielä viides urheiluseura.

– Ajatuksissa on käynyt oman urheiluseuran perustaminen. Tähän asti seura ei ole vaihtamalla parantunut, sanoo Räsänen.

Poikajuniori ja veteraani-ikäinen naisurheilija

Vera Räsänen aloitti, jo kolmannen kerran, urheilun vuonna 2014. Silloin hän oli 46-vuotias. Voimanosto, painonnosto ja kuulantyöntö kiehtoivat lajeina. Voimaa vaativat urheilumuodot olivat Räsäselle selvä valinta.

– Oman terveyden kannalta on tärkeää, että ihminen liikkuu. Omasta mielestäni ikääntyvälle voimaharjoittelu on kaikkein parasta.

Urheilua Räsänen on harrastanut jo vuosikymmeniä aiemminkin, tosin ilman suurempaa menestystä. Ensimmäiset kokemuksensa kilpaurheilussa hän hankki poikien ja miesten sarjoissa hiihdossa ja yleisurheilussa. Silloin hänen nimensä oli Vesa. Veteraani-ikäisenä urheilijana Räsänen on menestynyt sen jälkeen,kun hän korjasi sukupuolensa. Rauta on kolissut mitaleiden arvoisesti kahtena vuonna peräkkäin.

– Penkkipunnerruksen Suomen mestaruudet voitin 2015 ja 2016.

Ennakkotapaus ja pioneerityön tekijä

Vera Räsäsen sukupuolen korjaus miehestä naiseksi alkoi hormonihoidoilla kahdeksan vuotta sitten. Hoidot olivat alkua pari vuotta myöhemmin tehdylle korjausleikkaukselle, jonka avulla Räsäsestä tuli nainen. Vuoteen 2014 mennessä Räsäsen sukupuolen korjaus oli edennyt jo niin pitkälle, että hän sai ehdollisen oikeuden osallistua samana vuonna yleisurheilun Suomen mestaruuskisoihin. Kilpaileminen Kalevan Kisojen naisten kuulantyönnössä Kuopiossa varmistui. Oikeudet kansallisiin kisoihin tulivat myös voimanostoon ja painonnostoon. Seuraavan vuoden alussa Suomen Urheiluliitto myönsi jälleen Räsäselle kilpailuoikeuden kansallisiin yleisurheilukisoihin. Tällä kertaa lupa oli pysyvä. Hän on edelleen ainoa sukupuolensa miehestä naiseksi korjannut urheilija omissa lajeissaan Suomessa. Esimerkiksi Urheiluliitolle tulleista tiedusteluista ei voi vielä paljon päätellä, onko Räsänen saamassa seuraajia.

– Muutamia kyselyjä eri liitoilta on tullut, mitä kilpailuluvan myöntäminen sukupuolensa korjanneelle käytännössä tarkoitti, kertoo yleisurheiluun luvan hoitanut Suomen Urheiluliiton toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä.

Räsäsen menestys kuulantyönnössä on ollut vaatimatonta. Esimerkiksi Kalevan Kisoissa hän ei ole yltänyt karsintoja pitemmälle. Tästä huolimatta kilpailullisia tavoitteita on myös tälle vuodelle – ja nimenomaan kuulantyönnössä. Seuraavat mahdolliset kisat ovat Aikuisurheiluliiton SM-hallikisoissa Tampereella helmikuussa. Päätavoite on kuitenkin kesän Kalevan Kisoissa.

– Lähimmät haaveet on, että saisin tulosrajat rikki, jotta osallistuminen olisi mahdollista. Olisihan se hienoa, että vielä viisikymppisenä pystyisi osallistumaan SM-tason kisoihin.

[mediasoppa]

Julkaistu: 18.12. 0:24

POLIISI on tehnyt kotietsinnän Helsingin Sanomien toimittajan Laura Halmisen kotiin sunnuntaina illalla. Halminen asuu Helsingin kantakaupungissa kahdestaan kouluikäisen lapsensa kanssa. Halminen on toinen HS:n lauantaina ilmestyneen, puolustusvoimien Viestikoekeskusta käsittelevän kirjoittajista.

Kotietsintä alkoi noin kello 18.30 ja päättyi noin kello 22.30. Kotietsinnän aikana poliisi vei Halmiselta tämän oman puhelimen, HS:n puhelimen, Halmisen oman tietokoneen, oman Ipadin ja runsaasti muistitikkuja.

Kotietsinnän perusteeksi poliisi kertoi epäilyn turvallisuussalaisuuden ilmaisemisesta. Poliisilla ei Halmisen mukaan ollut tuomioistuimen päätöstä etsinnän tekemiseksi.

NELJÄ paikalla ollutta poliisia tutki esimerkiksi Halmisen kirjahyllyn ja tarkisti myös liesituulettimen sisällön. Kotona paikalla olleen lapsen huonetta poliisi ei sen sijaan tutkinut. Yhteensä Halmiselta takavarikoitiin 19 todistuskappaletta.

Kun Halminen vetosi jonkin poliisia kiinnostavan tallennusvälineen tai paperin olevan lähdesuojan piirissä, poliisi sijoitti tavarat sinetöityihin pusseihin. Lain perusteella määrätty ulkopuolinen etsintävaltuutettu käy nämä tavarat vielä läpi.

”Poliisi käyttäytyi asiallisesti, joskin heillä ei tuntunut olevan kokemusta lähdesuojasta”, Halminen sanoo.

TAPAHTUMAT etenivät kahdessa vaiheessa.

Aiemmin päivällä Halminen kertoo vasaroineensa hallussaan olevan tietokoneen kovalevyä tuhotakseen lopullisesti sen sisältämät tiedot. Tämä aiheutti Halmisen mukaan savua, jonka vuoksi hän kutsui palokunnan paikalle. Palokunnan mukana tuli myös poliisipartio. Poliisipartio kutsui apuvoimia saatuaan selville, kuka Halminen on.

Halmisen työkoneella on lukuisten juttuprojektien materiaalia. Halminen on tietoturvallisuuteen erikoistunut toimittaja, joka on kirjoittanut Helsingin Sanomiin myös esimerkiksi Pohjoismaisesta vastarintaliikkeestä. Hän on ollut töistään myös Bonnier-palkinnon ehdokkaana.

”Halusin koneen tuhoamisella varmistaa lähdesuojan mahdollisimman hyvän toteutumisen”, sanoo Halminen. Halminen uskoo, että tietokone meni täysin korjauskelvottomaksi. HS:n tietojen mukaan koneella ei ole viestintälaki-artikkeliin liittyvää materiaalia.

HALMISEN asianajaja Kai Kotiranta ei pidä erikoisena, että Halminen halusi varmistua arkaluonteisen tiedon turvallisuudesta.

Toimittajan tallennusvälineille voi tallentua arkaluonteista tietoa. Lähtökohta on se, että jokainen saa tehdä mitä tahansa omaisuudellaan”, Kotiranta sanoo.

”TOIMITTAJAAN kohdistuva kotietsintä, vieläpä tällaisessa mittaluokassa, on täysin poikkeuksellinen Suomessa, joka on profiloitunut lehdistönvapauden kärkimaana. Pidän tapahtunutta lehdistön toimintaedellytysten ja lähdesuojan kannalta hyvin huolestuttavana”, sanoo Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

[mediasoppa]

Suomen salaisin paikka

Suomen salaisin paikka Keski-Suomen kallioiden uumenissa saa muun tiedustelulaitoksen ohella oikeuden valvoa internetliikennettä, jos eduskunta hyväksyy tiedustelulait. Kansanedustajat joutuvat päättämään asiasta tietämättä tarkkaan, mitä Tikkakoskella oikein tapahtuu. Helsingin Sanomat kertoo nyt ja lähipäivinä, mitä sotilastiedustelu tekee – ja on tehnyt. 

Laura Halminen HS, Tuomo Pietiläinen HS

Julkaistu:    16.12. 2:00 

Yhdeksäntoista sotilas­tiedustelutyöryhmän jäsentä katseli toisiaan neuvotteluhuone Junttilassa lokakuussa 2015. Oli työryhmän ensimmäinen kokous, läsnäolijat esittäytyivät toisilleen ja vaihtoivat yhteystietoja.

Pääesikuntaan kokoontuneilla sotilailla ja korkeilla virkamiehillä oli tärkeä tehtävä: valmistella tiedustelulaki, joka mullistaa kertaheitolla Puolustusvoimien oikeudet tehdä tiedustelua sekä Suomessa että ulkomailla. Samanlaiset laajat tiedusteluoikeudet on saamassa myös siviilitiedustelusta huolehtiva suojelupoliisi (Supo).

Sana mullistaa ei ole liioiteltu, sillä sotilastiedustelun tehtävistä tai toimivaltuuksista ei ole Suomessa omaa kattavaa lainsäädäntöä. Siksi sotilastiedustelu on kehittänyt itselleen salaisia toimintamalleja, joita ei ole koskaan hyväksytty eduskunnassa eikä avattu ulkopuolisille.

Salainen on myös paikka, johon työryhmä päätti ensi töikseen käydä tutustumassa. Sotilastiedustelutyöryhmä kirjasi heti ensimmäisessä kokouksessaan lokakuussa vierailun ”Puolustusvoimien tiedustelulaitokselle Tikkakoskelle” marraskuussa.

Joku veti punaisella kynällä yli sanan Tikkakoskelle, mutta yliviivattu paikkakunta jäi näkyviin virallisiin pöytäkirjoihin.

Työryhmän yksipäiväiseksi suunniteltu reissu venähti lopulta kaksipäiväiseksi.

Mikä Tikkakoskella, pienessä Jyväskylän taajamassa, niin paljon kiinnostaa?

Lukuisat ulkopuoliset ovat yrittäneet selvittää Tikkakosken salaisuutta. Yleisradion tutkivan journalismin ohjelma MOT valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka, kun toimittajat eivät saaneet perustietojakaan Tikkakoskella toimivasta yksiköstä.

Ylen toimittajat joutuivat tyytymään korkeimman hallinto-oikeuden vuoden 2007 päätökseen, jonka mukaan yksikön organisaatio, toimintasuunnitelma, asiakkaat ja kansainvälinen yhteistyö ovat salaisia.

Poikkeuksen tekivät toimintakertomus ja strategia. Ne ovat erittäin salaisia.

Pääesikunta vetosi kymmenen vuotta vanhaan korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen myös tänä vuonna, kun Helsingin Sanomat pyysi asiakirjoja Viestikoelaitoksen budjetista, henkilöstöstä ja organisaatiosta.

Pääesikunta ei edelleenkään luovuta Viestikoekeskuksesta edes perustietoja, vaikka sille on suunnitteilla uusia ja suomalaisten yksityisyyden suojaa rikkovia tehtäviä. Nyt se kuuntelee ja mittaa viestintää ilmassa, mutta lisäksi Viestikoekeskus saisi oikeuden tietoverkkotiedusteluun eli kaapelien tietoliikenteen seuraamiseen.

Puolustusvoimat on myös tehnyt kaikkensa, jotta kukaan ulkopuolinen ei kiinnostuisi yksikön toiminnasta tai kirjoittaisi siitä mitään. Viestikoelaitoksessa työskennelleet tekevät ikuisen vaitiolositoumuksen, ja tarvittaessa kysyjä saa harhaanjohtavia vastauksia.

Vielä vuonna 1987 Pääesikunta sumutti Helsingin Sanomien toimittajaa vastaamalla, että Viestikoelaitos ja sen sisaryksikkö Sähköteknillinen tutkimuslaitos ”suorittavat tutkimusta ja kokeilua, jotka tulosten osalta ovat salaisia”.

Jo vanhahtava nimi Viestikoelaitos kuulostaa siltä, että yksikön toiminnassa ei ole mitään tiedusteluun liittyvää. Kun Viestikoelaitos yhdistyi vuonna 2014 Puolustusvoimien Tiedustelulaitokseen, yksikkö sai uuden nimen Viestikoekeskus.

Suomen sotilastiedustelun osat – keskukset, laitokset ja osastot – ovat vaihtaneet nimeä niin tiheään, että ulkopuolisten on ollut vaikea ymmärtää muutoksia. Nimet eivät kuitenkaan ole tärkeitä, sillä organisaation tehtävät ovat pysyneet pääosin samoina vuosikymmenestä toiseen.

Nykyinen Viestikoekeskus on pääasiassa signaali- ja kuvaustiedusteluun erikoistunut yksikkö. Se kuuntelee ilmassa liikkuvia viestejä ja harjoittaa elektronista mittaustiedustelua.

Virallisesti yksikkö keskittyy kaikkien ilmansuuntien seuraamiseen, mutta käytännössä kohteena on Venäjä.

Esimerkiksi Puolustusvoimain komentajan neuvottelukunta määritteli 2008, että Viestikoelaitos on ”sotilastiedustelun osana päävastuullinen Venäjän asevoimien seurannasta”.

Rauhanaikana Viestikoekeskuksen tavoitteena on havaita ainakin vanhan Leningradin sotilaspiirin alueella olevien joukkojen liikekannallepano.

Käytännössä Viestikoekeskus sieppaa Venäjän sotavoimien sähkömagneettista säteilyä sekä analysoi ja luokittelee sitä. Näin yksikkö muodostaa elektronisen tilannekuvan, jonka perusteella se arvioi Venäjän alueella olevat joukot, joukkojen tyypit, johtosuhteet, tehtävät ja toiminnan muutokset.

Sotilaskielellä Viestikoekeskuksen vastuulla on luoda vihollisesta elektroninen tiedustelukartta. Tällainen kartta paljastaa vastustajan suunnitelmat, valmiuden, johtopaikat, liikkeen, tulituen, maalitiedustelun, ilmapuolustuksen sekä tukielementtien käyttämät viesti-, tutka- ja telemetrialähettimet.

HS:n haltuunsa saaman asiakirja-aineiston mukaan Tikkakosken tiedustelulaitoksessa työskenteli vuonna 2010 yhteensä 150 henkeä.

Heistä suurin joukko eli noin 70 henkeä työskenteli Viestikoelaitoksen tiedustelukeskuksessa. Se vastasi Viestikoelaitoksen kaikkein salaisimmista asioista, kuten tilannekuvasta, strategisesta ja operatiivisesta analyysistä, salausalgoritmeista, sanoma-analyysistä ja niin sanotuista signaalikirjastoista.

Kun mukaan lasketaan muu Pääesikunnan tiedusteluväki ja silloisen Puolustusvoimien tiedustelukeskuksen ihmiset, Suomen sotilastiedustelun palveluksessa oli vuonna 2010 yhteensä noin 320 henkeä. Se on selvästi enemmän kuin siviilitiedustelua hoitavan Supon 225 hengen vahvuus oli tuolloin.

Salainen muistio vuodelta 2004 kertoo, että Viestikoelaitoksen henkilöstöongelmat olivat yhtä inhimillisiä kuin muissakin organisaatioissa: päälliköitä oli liikaa ja alaisia liian vähän. ”Esikunnan osastopäälliköiden määrä on suuri”, toteaa muistio, joka päätyy ehdottamaan kahdeksan osaston supistamista neljään osastoon ja tiedustelukeskukseen.

Tikkakosken väki saattaa tulevaisuudessa kaksinkertaistua. Puolustusvoimien on tarkoitus investoida kymmenen vuoden aikana kyberpuolustukseen 200 miljoonaa euroa ja palkata 200 henkeä, joista tosin vain nelisenkymmentä keskittyisi tiedusteluun kaapeleissa.

Viestikoekeskus tarvitsee lisää väkeä myös siksi, että uudet tiedustelulait tekisivät sotilasyksiköstä alihankkijan siviilitiedustelulle eli Supolle. Tiedustelulakiesitysten mukaan Viestikoekeskus suodattaisi ja nappaisi internetliikenteestä sen verkkoliikenteen, joka suojelupoliisia kiinnostaa.

Samalla kasvaa myös Supo, sillä se on palkkaamassa ensi vuonna 50 henkeä ja myöhemmin 94 henkeä lisää nykyiseen 320 hengen vahvuuteensa.

Vaikka Viestikoekeskus on sotilasyksikkö, se kertoo salaisissa muistioissaan asiakkaista ja tuotteista kuin mikä tahansa yritys. Yksikön keräämät tiedot menevät ensin Pääesikunnan tiedusteluosastolle, joka yhdistää, analysoi ja toimittaa lopullisen tuotteen asiakkaille.

Viestikoekeskuksen ja muun Puolustusvoimien tiedustelun asiakkaat ovat hyvin valikoituneita. Vuonna 2007 Viestikoelaitos sijoitti heistä ykkösluokkaan muun muassa tasavallan presidentin, pääministerin ja puolustusministerin sekä Puolustusvoimien ylimmän johdon.

Sidosryhmiin eli kakkosluokkaan Viestikoelaitos ryhmitteli ulkoministerin, suojelupoliisin, tavallisen poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin.

Puolustusvoimien tiedustelun sidosryhmiä ovat salaisen muistion mukaan myös Ilmailulaitos, Säteilyturvakeskus, Seismologian laitos, liikenne- ja viestintäministeriö, Suomen Pankki, yliopistot ja korkeakoulut sekä Teknologian tutkimuskeskus VTT.

Ykkösasiakas on tasavallan presidentti. Hän on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö, joka saa kaiken palvelun. Muut asiakkaat saavat palvelua tuotteen mukaan, luokittelee Pääesikunnan tiedusteluosaston salainen muistio vuodelta 2007.

Yritykset pyrkivät myymään tuotteitaan kaikille. Viestikoekeskuksen tuotteet eivät ole vapaasti ostettavissa, vaan laitos pyrkii päinvastoin salaamaan ne tiukasti.

Viestikoelaitoksen diaesitykset alkavat usein muistutuksella siitä, että nyt ollaan salaisessa paikassa ja jokainen kännykkä voi olla mikrofoni:

ERITTÄIN SALAINEN

– ei muistiinpanoja

– sulkekaa gsm-puhelimet

Seuraa esitys Venäjän vuoden 2005 SAR-tutkista, joka on esimerkki analysoiduista raporteista ja tutkimuksista, Viestikoekeskuksen yhdestä päätuotteesta.

Näihin Viestikolaitoksen vuosittain tekemiin päätuotteisiin kuuluivat muun muassa otsikot ”Venäjän asevoimien toiminta”, ”Venäjä uhka-arvio”, ”Elektronisen sodankäynnin uhka-arvio” ja ”Tietoverkkosodankäynnin uhka-arvio”, kertoo joulukuulle 2008 päivätty salainen muistio.

Esitykset sisältävät konkreettisia havaintoja esimerkiksi Venäjän asevoimien johtamisjärjestelmien kehityksestä, lähialueen esikunta- ja johtamisharjoituksista sekä sotaharjoituksista.

”Harjoitusten laatu on parantunut ts. joukkojen suorituskyky lisääntyy”, kertoo vuonna 2007 tehty erittäin salaiseksi leimattu esitys.

Lopuksi Viestikoelaitos esitteli, mitä keskeisiä eroja se on havainnut verrattuna Venäjän tekemiin virallisiin ilmoituksiin rajantakaisista joukoista. Venäjän viestijoukot eivät olleet raportoineet kalustostaan, ja ydinkärkien kuljetusyksikköjä oli jäänyt raportoimatta rajan pinnasta.

Länsimaat ja niiden tiedustelu saavat Viestikoelaitoksen raporteissa hyvin vähän huomiota. Esimerkiksi vuoden 2005 vuosiraportin 43 sivusta on omistettu lännen tiedustelulle ja valvontalennoille yksi sivu. Lähialue eli käytännössä Venäjä saa huomiota 40 sivun verran.

Ylipäätään kaikki Venäjään liittyvä kiinnostaa Viestikoe­keskusta ja muuta sotilas­tiedustelua. Yksi Suomen turvallisuus­viranomaisia huolestuttanut hanke oli Itämeren pohjassa kulkeva maakaasuputki Venäjän Viipurista Saksan Greifswaldiin. Nord Stream -hanke nostatti viime vuosikymmenen loppupuolella kulmia sekä Suomen sotilastiedustelussa että suojelupoliisissa.

Sotilastiedustelu pohti asiaa salaisessa analyysissään ”Venäjän muuttuminen uhaksi” jo loppuvuonna 2006, vaikka putken rakentaminen alkoi vasta vuonna 2010.

Sotilastiedustelu arvioi, että 1 200 kilometriä pitkään kaasuputkeen ja sen huoltotorneihin liittyy sotilaallisia näkökohtia: putkeen on teknisesti mahdollista asentaa erilaisia tiedustelujärjestelmiä. Samoin huoltotorni mahdollistaa jatkuvan pintavalvonnan, läsnäolon ja ”tiedustelulaitteiston asentamisen”.

Sotilastiedustelu päätyi kuitenkin siihen lopputulokseen, että tämä ei ole sotateknisesti, sotilaallisesti eikä taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Se muun muassa edellyttäisi yhteistyötä Saksan kanssa.

Venäjän uskottavuuden rakentaminen ja yhteistyön vaarantuminen Saksan kanssa eivät salli moista turhaa riskiä, sotilastiedustelu päätteli.

Samoja huolia oli vielä myöhemminkin siviilitiedustelusta vastaavalla suojelupoliisilla. Myös Supon tuolloisen arvion mukaan kaasuputkeen liittyy tiedusteluriski.

Supon huolet liittyivät signaalitiedusteluun eli siihen, että lähellä vastarantaa kulkevat putkirakennelmat antaisivat Venäjälle mahdollisuuden tiedustella Viroa. Sotilastiedustelun arvio oli päinvastainen: putken rakennusvaiheessa lisääntyykin länsimaiden tekemä sotilastiedustelu.

Päätuotteiden ohella Viestikoelaitos tarjoili vuosittain 70–120 erillisraporttia. Vuonna 2008 erillisraportit syntyivät muun muassa aiheista ”Venäjän ennakkovaroitus- ja valvontajärjestelmän kehitysnäkymistä”, ”BUK-ohjuksen häirittävyys” sekä ”Arvio Venäjän asevoimien toiminnasta Georgiassa”.

Georgian sotaa on pidetty kansainvälisen politiikan käännekohtana, jossa Venäjä osoitti länsimaille olevansa valmis käyttämään sotilaallista voimaa myös itsenäisiä valtioita vastaan. Venäjä kukisti Georgian armeijan nopealla hyökkäyksellä ja tulenkäytöllä, millä on paljon yhtäläisyyksiä Suomessa kehitettyyn strategisen iskun uhkamalliin.

Toinen Viestikoekeskuksen vähemmän tunnettu tehtävä on tuottaa ja pitää yllä kaikkia Puolustusvoimien signaalikirjastoja ja häirintämenetelmäkirjastoja. Ne ovat Viestikoelaitoksen toinen päätuote, kertoo joulukuussa 2008 päivätty muistio.

Signaalikirjasto on käytännössä tietokanta, jossa on Puolustusvoimien sieppaamaa sähkömagneettista säteilyä.

Tutkat ja radiolaitteet tuottavat säteilyä, joka on kuin sormenjälki. Kirjaston avulla Viestikoekeskus tai taistelujoukot pystyvät tunnistamaan tuhottavia kohteita.

Puolustusvoimat pitää myös yllä kuvakirjastoja hahmontunnistukseen ja niin sanottuja akustisten herätteiden kirjastoja sukellusveneiden tunnistamista varten.

Sotilastiedustelun salainen muistio myöntää, että ilman signaali- tai häirintäkirjastoja monimutkaiset asejärjestelmät eivät ole taistelukykyisiä. Niihin kuuluvat muun muassa F-18 Hornet -hävittäjät, NH-90-helikopterit, useat merivoimien alukset, ilmapuolustuksen passiiviset valvontajärjestelmät, elektronisen sodankäynnin järjestelmät ja niin sanotut elektronisen vaikuttamisen järjestelmät.

”Myös tienvarsipommien häirintäjärjestelmien teho on merkittävästi heikompi ilman signaalikirjastoja”, muistio toteaa kirjaston käytännön hyödyistä. Tienvarsipommien häirintä on tarpeen myös rauhan aikana kriisienhallintaoperaatioissa.

Viestikoekeskuksen erikoisella kirjastolla on vielä yksi tärkeä tehtävä sotilastiedustelun kansainvälisessä maailmassa: se on vaihdon väline. Kuten sotilastiedustelun joulukuussa 2008 tekemä salainen muistio asian kiteyttää:

Signaali- ja häirintäkirjastoja ei voi ostaa ulkomailta, vaihtaminen vaatii vastaavaa materiaalia.

Tiedustelulakien säätämistä onkin perusteltu juuri sillä, että viranomaiset tarvitsevat lisää vaihdon välineitä saadakseen Suomea hyödyttävää tietoa. Esimerkiksi kansanedustajat ovat saaneet usein kuulla tämän perustelun parlamentaarisessa seurantatyöryhmässä, jonka tehtävänä on seurata läheltä tiedustelulakien valmistelua.

Uusin ja salaisin Viestikoekeskuksen ”tuote” tuli valikoimiin vuonna 2008. Se on maalittaminen eli sotilaskielellä ”potentiaalisten kohteiden kartoitus operatiivisen vaikuttamisen kannalta”.

Viestikoekeskus auttaa tarkastelemaan kohteita sen perusteella, kuinka tärkeää niiden vaurioittaminen on. Tähän tarkoitukseen Viestikoelaitos tuotti ensimmäiset ”maalipaketit” vuonna 2008.

Sitä varten Viestikoekeskus vastaa kuvatiedustelusta ilmasta ja avaruudesta. Tätäkin tärkeämpää on elektroninen kuuntelu ja mittaus.

Viestikoekeskus auttaa maalittamisessa kuuntelemalla ja mittaamalla lukuisten sensorien avulla maan pinnalta mutta myös ilmasta. Ilmassa isoin rooli on Puolustusvoimien uudella tiedustelukoneella, joka näyttää ulospäin lähes tavalliselta Casa-rahtikoneelta.

Rahtikoneessa on tarvittavat sensorit ja sisällä siirrettävä kontti täynnä tekniikkaa. Järjestelmään kuuluvat myös maassa sijaitsevat vastaanottimet, jotka ottavat vastaan tiedustelukoneesta lähetetyn ja salatun tiedustelutiedon.

Tiedustelukoneessa ei ole varsinaista aseistusta, mutta sen kyetä pitää suojautumaan esimerkiksi ohjuksilta, Viestikoelaitos määritteli vuonna 2005.

Asejätti Lockheed Martinin valmistaman ilmatiedustelujärjestelmän piti valmistua jo vuonna 2013, mutta Puolustusvoimat kertoi ottaneensa vastaan ”lentokoneeseen asennetun valvontajärjestelmän” toimitukset vasta viime kesänä eli neljä vuotta myöhässä.

Maaleja osoittava ilmatiedustelukone on tärkeä osa Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen huippusalaista Finstar-A-hanketta. Vaikka Puolustusvoimat puhuu ulospäin viattomasta ”valvontajärjestelmästä”, hanke tarkoittaa ilmatiedustelun, valvonnan ja maalinosoituskyvyn kehittämistä uudenlaisen iskukyvyn tasolle.

Rahaa Finstar-A vie vuosina 2008–2020 yhteensä 250–270 miljoonaa euroa, kertoo sotilastiedustelun salainen muistio vuodelta 2007. Se on yli kaksinkertainen summa verrattuna lentävän valvontajärjestelmän 112 miljoonaan euroon, josta Puolustusvoimat kertoi julkisuuteen viimeksi tänä syksynä.

Finstar-A:n tavoitteena on, että kaikki aselajit hyötyvät entistä joustavammin tiedustelukoneen tuottamasta tiedosta. Samalla iskukykyä parantava, tunkeutumiskykyinen tiedustelu ja maalin osoittaminen ilmasta ovat täysin uusia Viestikoekeskuksen tuottamia palveluita Puolustusvoimille.

Myös tekniset vaatimukset ”lentävälle järjestelmälle” olivat jo vuonna 2005 kovat:

Hankittavan järjestelmän tulee pystyä havaitsemaan, paikantamaan ja tunnistamaan sekä samanaikaisesti seuraamaan kohdeorganisaation käyttämiä viesti- ja tutkasignaaleja (1,5 MHz – 40 GHz). Pystyäkseen seuraamaan määritettyjä kohteita lentävän signaalitiedustelujärjestelmän tulee pystyä seuraamaan samanaikaisesti vähintään sataa taajuutta.

Koska kone tai sen osia voidaan lähettää myös kriisinhallintaoperaatioon, järjestelmän pitää olla Nato-yhteensopiva, huomautti joulukuulle 2005 päivätty asiakirja. Suomen sidoksista länteen kertoi myös vaatimus:

Uuden lentävän signaalitiedustelujärjestelmän tulisi olla jo jonkun EU-maan tai Yhdysvaltojen asevoimissa käytössä olevaa kalustoa ja mielellään testattu todellisessa taistelutilanteessa.

Tuorein ja kasvava osa Viestikoekeskuksen työstä liittyy elektroniseen sodankäyntiin. Se tarkoittaa, että sotilaat käyttävät hyödykseen sähkömagneettista energiaa vihollista vastaan.

Viestikoelaitoksen salainen sisäinen muistio vuodelta 2006 kertoo, että yksikkö vastaa elektronisen sodankäynnin tuesta. Tuki oli muun muassa Viestikoelaitoksen antamaa koulutusta elektroniseen sodankäyntiin, jossa päävastuu oli maavoimilla.

Viestikoelaitoksen signaali- ja kuvaustiedustelu on kallista ja antaa vain vähän kaikesta tiedustelutiedosta. Hintavuus johtuu siitä, että erityisesti kuunteluun tarvittava tekniikka maksaa paljon.

Pääesikunnan tiedusteluosasto arvioi salaisessa tiedustelunkehittämisesityksessään tammikuussa 2002, että Viestikoelaitos tuottaa noin 5–10 prosenttia kaikesta käytetystä tiedustelutiedosta. Saman verran eli 5–10 prosenttia tulee Pääesikunnan tiedusteluosaston muista salaisista lähteistä.

Julkisten lähteiden osuus on ylivoimaisesti suurin, 80–90 prosenttia, tiedusteluosasto arvioi. Sotilastiedustelun vuonna 2005 laatima muistio toteaakin, että avoimista lähteistä saatava tieto on perustavaa laatua ja tarjoaa ”näköaloja salaiselle raportoinnille”.

Puolustusvoimat käyttää paljon rahaa ja aikaa salaiseen tiedonhankintaan kuitenkin siksi, että saadut tiedonmuruset voivat olla viimeinen pala monimutkaiseen ja hahmottomaan mosaiikkiin.

Kuten Viestikoelaitos sisäisessä muistiossaan joulukuussa 2005 totesi:

Suhteellisesta kalleudestaan huolimatta signaalitiedustelu on välttämätön ja monipuolisin kaikkiin tiedustelun päätehtäviin tietoa tuottava, joskin rauhan aikana visusti salassa pidettävä ja julkisuudessa näkymätön tiedustelulaji.

Joulukuun 2017 alussa Tikkakosken maisema näyttää värittömältä, lähes mustavalkoiselta. On kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun sotilastiedustelulakia valmistellut työryhmä kävi täällä tutustumassa huippusalaiseen toimintaan.

Työryhmä pääsi sisälle Tiedustelulaitoksen tontille ja tiloihin, mutta sotilaspoliisit, suo ja sotilaskoira pitävät ulkopuoliset nyt aiempaa loitompana. Viestikoelaitoksesta ja sen naapurista Ilmavoimien esikunnasta näkyy vain antenneja ja tornikupoli.

Ainakaan vielä Tikkakosken tiedustelijoilla ei ole pääsyä kaapeleissa liikkuvaan – muun muassa Venäjältä tulevaan – tietoliikenteeseen.

Tiedustelulakiluonnosten toinen versio on valmistunut, ja lakipaketti saattaa mennä eduskuntaan ensi vuoden alussa. Jos kansanedustajat hyväksyvät lait, alkaa Tikkakosken luolissa uusi, näkymätön kuhina.

Tästä on kyse: Tiedustelulait sallisivat internetin viestien suodatuksen

Siviili- ja sotilastiedustelulait antaisivat Viestikoekeskukselle eli entiselle Viestikoelaitokselle oikeuden suodattaa ja avata maan rajat ylittävää internet-liikennettä.

Oikeus antaisi tähän luvan kansallisen turvallisuuden nimissä, vaikka varsinaista rikosepäilyä ei ole.

Viestikoekeskus olisi suojelupoliisin Supon alihankkija eli se suodattaisi Supon tilaamaa viestintää.

Supo avaisi saamansa siviilitiedustelun viestiliikenteen, Puolustusvoimat taas avaisi itse sotilastiedustelun viestit.

[mediasoppa]

9.10.2017

Henkilötunnusten uudistamista pohtiva työryhmä aloittaa työnsä tällä viikolla. Työryhmä pohtii myös vaihtoehtoa, jossa kaikkien henkilötunnukset vaihtuisivat.

Henkilötunnuksia pitää uusia, koska nykyiset tunnukset alkavat käydä vähiin. Uuteen henkilötunnukseen voidaan liittää myös biometrinen tunniste.

Henkilötunnukseen liittyy nykyisin tietoa myös ihmisen iästä ja sukupuolesta. Esimerkiksi transsukupuoliset ihmiset ovat kokeneet ongelmallisena sen, että vaikka he voisivat vaihtaa hetun vastaamaan uutta sukupuoltaan, vanha sukupuoli näkyy esimerkiksi työ- ja koulutodistuksissa.

Työryhmän välimietintö valmistuu ensi syksynä. Siinä käydään läpi vaihtoehtoja ja ehdotetaan, mihin suuntaan lähdetään. Tämän jälkeen valittua vaihtoehtoa ryhdytään valmistelemaan. Uudistuksen pitäisi valmistua vuoden 2019 loppuun mennessä.