digiblogi123

[digiblogi123]

DIGISANASTO

Tätä blogia kirjoitellessa ja digimaailmaan tutustuessa on tullut vastaan paljon eri digimaailman sanoja ja lyhenteitä, joista osasta olen koostanut tähän pientä sanastoa.

API

Rajapinta mahdollistaa tiedon koneellisen hakemisen toisesta palvelusta. Esimerkiksi Suomen valtio jakaa avoimen rajapinnan kautta dataa Suomen rataverkolla kulkevien junien aikatauluista, sijainneista, kokoonpanoista sekä täsmällisyydestä. Tätä tietoa voi hyödyntää mobiilisovelluksissa ja verkkosivuilla. Lyhenne API tulee englannista: Application Programming Interface.

Blogi

Verkkosivu tai -sivusto, johon yksi (tai useampi) henkilö tuottaa omaa sisältöä säännöllisesti. Blogin kirjoittaja on bloggari tai bloggaaja.

 Botti

Lyhenne robotista. Ohjelma, joka hoitaa ihmisen puolesta esimerkiksi toistoa, päivystystä tai suuren tietomäärän käsittelyä vaativia tehtäviä. Sosiaalisessa mediassa bottitili on automatisoitu tili, joka pyrkii esiintymään oikeana ihmisenä.

 Digitalisaatio

Digitalisaatio tai digitalisoituminen tarkoittaa digitaalisen tietotekniikan yleistymistä arkielämän toiminnoissa. Sen voidaan katsoa alkaneen 1980-luvun kotitietokoneiden käyttöönotosta. Lisäksi yhteisöllisyyden ja kansalaisdemokratian vaikutuskanavat ovat laajentuneet. Digitalisaatio on poistanut aikaan, tilaan, tiedonsaantiin ja osallistumiseen liittyviä rajoituksia kansalaisten vuorovaikutuksesta ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

 D2D

Device-to device eli laitteiden välinen suora kommunikointi eli D2D-viestintä

 NFC

Lyhyen välimatkan langaton tiedonsiirtoteknologia, jota käytetään muun muassa älypuhelimissa ja pankkikorttien lähimaksuissa. Lyhenne tulee englannin sanoista Near Field Communication.

 Ohjelmointi

Tietokoneelle annettavia konekielisiä toimintaohjeita ja käskyjä.

 RPA (Robotic Process Automation) / Ohjelmistorobotiikka

Teknologia, jonka avulla automatisoidaan rutiiniprosesseja tietotyössä. Ohjelmistorobotti voi perustua konfiguroituun standardoituun työnkulkuun tai tekoälyn avulla toteutettuun itseoppivaan ohjelmistoon.

 Sovellus / Äppi / Appi

Ohjelma, ohjelmisto tai toiminto, joka ladataan älylaitteeseen tai tietokoneeseen. Puhekielessä äppi viittaa useimmiten puhelimella, tabletilla tai äly-tv:llä käytettävään sovellukseen.

 Suoratoisto

1. Puhelimen tai tabletin median toistamista toisella ruudulla, kuten televisiossa. Suoratoistossa mobiililaite toimii “kaukosäätimenä” ja "äly" sijaitsee lisälaitteessa (joita ovat esimerkiksi Chromecast tai Apple TV). Termi casting tarkoittaa käytännössä samaa. Arkikielessä puhutaan myös heijastamisesta.  

2. Laitteen käyttäjä kuvaa ja äänittää itseään muille netin käyttäjille. Käytössä varsinkin videopelaajien kesken.

 Tekoäly, AI, keinoäly

Tietokoneohjelma, joka kykenee tekemään älykkäinä pidettäviä toimintoja. Tekoäly ei ole selkeä joko-tai-käsite. Tekoälyä on useita muotoja. Tekoälyyn perustuvat esimerkiksi itseajavat autot tai kasvojentunnistus. Tekoälylle on kaksi tyypillistä ominaisuutta: Autonomisuus eli kyky suorittaa tehtäviä monimutkaisessa ympäristössä ilman jatkuvaa käyttäjän ohjausta. Adaptiivisuus eli kyky parantaa suorituskykyä oppimalla kokemuksesta.

 VPN

Virtuaalinen erillisverkko, joka salaa dataliikenteesi muodostamalla sille eräänlaisen tunnelin. Voit käyttää VPN:ää esimerkiksi nettiselauksen suojaamiseen avoimissa wifi-verkoissa tai oman laitteen sijainnin salaamiseen. Tarjolla on maksullisia ja ilmaisia VPN-palveluja. Lyhenne tulee englannin sanoista Virtual private network

 Älypuhelin

Kännykkä, jolla pääsee internetiin ja jolla voi käyttää sovelluksia.

Äänikirja

Äänikirja on kuunneltavaksi tarkoitettu äänimuotoon tallennettu kirjallinen teos. Äänikirjassa voi olla joko ihmisen tai puhesyntetisaattorin puhuman tekstin lisäksi muita äänitehosteita. Toisin kuin kuunnelmassa, äänikirjassa tekstiä ei kuitenkaan ole dramatisoitu, toisin sanoen yksi tai useampi lukija lukee teoksen kaikkien henkilöiden repliikit, mukaan lukien tekstin, alkuperäisessä tai lyhennetyssä muodossaan.

Lähteet: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/25/mita-ovat-selain-kayttis-ja-wifi-laaja-digisanasto-selittaa-sanat-selvalla

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Etusivu

https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/16385

 Kuva: diego_cervo / Getty Images

[digiblogi123]

Älyavain

Nykyään jopa avaimissa on älyä. Taloyhtiöömme uusittiin hiljattain lukitus ja uudeksi lukitusjärjestelmäksi valikoitui iLOQ.

Oman haasteensa operaatioon lisäsi koronakriisi, jonka takia asennusta ja avaintenluovutusta piti miettiä uudemman kerran välttääkseen ihmiskontakteja.

Suhteellisen uudessa taloyhtiössä on ilmeisesti uusittu lukitusta jo muutamaan otteeseen, huoltoyhtiön hävitettyä heidän käytössään olleita avaimia. Ja jotta lukitusta ei tarvitsisi uusia aina kun avaimia katoaa, päädyttiin iLOQ-lukitusjärjestelmään, jossa avaimet voidaan tarvittaessa mitätöidä.

Omavoimainen digitaalinen pääsynhallintajärjestelmä

Nykyään ei enää puhuta lukituksesta tai lukitusjärjestelmästä, vaan omavoimaisesta digitaalisesta pääsynhallintajärjestelmästä. iLOQ:in kotisivuilla pääsynhallintajärjestelmästä kerrotaan seuraavasti: ”iLOQ hyödyntää digitalisaation ja esineiden internetin tarjoamia uusia mahdollisuuksia tuottaessaan merkittävää lisäarvoa asiakkailleen. Uuden sukupolven iLOQ S5:n tarjoamat uudet ominaisuudet ja edut tuovat rakennusten omistajille, käyttäjille ja avainten haltijoille turvallisuutta sekä varmistavat ylivertaisen helpon pääsynhallinnan, kilpailukykyiset elinkaarikustannukset ja merkittävät säästöt.”

 Mitä tämä sitten tarkoittaa ja miten se toimii?

Kaikki avaimet ovat mekaanisesti identtisiä ja pääsyoikeudet ohjelmoidaan avaimeen ja niitä voidaan muuttaa tarpeen mukaan. Avainten kopiointisuojaus ei perustu patentin voimassaoloaikaan, vaan vahvaan elektroniseen salaukseen. Avain toimii ilman paristoja tai kaapelointia, koska lukkosylinterit saavat energiansa avaimen työntöliikkeestä lukkosylinteriin. Avaimeen on myös upotettu NFC-siru ja avain toimii osana D2D-verkkoa. NFC (Near Field Communication) mahdollistaa tiedonsiirron D2D-verkossa (Device-to-device), jossa avain toimii tiedon vastaanottajana ja tiedon jakajana. Tämän verkon avulla voidaan seurata lokitapahtumia, poistaa kadonneita avaimia ja tehdä kulkualuemuutoksia nopeasti ja helposti.

 Lukkosylinterit saavat niin ikään energiansa avaimen työntöliikkeestä lukkosylinteriin, eikä siten myöskään tarvitse paristoa tai kaapelointia. Lukko toimii osana D2D-verkkoa tiedon vastaanottajana ja tiedon jakajana. Lukkoon voidaan ohjelmoida estolista yksittäisille kadonneille avaimille ja lukkoon jää myös lokimuisti avaukselle ja avausyrityksistä.

 Asuntoihin pääsee avaimilla, mutta ulko-oviin on asennettu myös ovilukija, jolla ovi avautuu avainta näyttämällä.

 Avaimia ja lukkoja hallinnoi, ohjelmoi ja ylläpitää isännöitsijä, tietokoneelle asennettavan ohjelmiston avulla.

 Etuina tässä uudessa digitaalisessa lukitusjärjestelmässä ovat ehdottomasti avainten mitätöinti, jos ne sattuisivat hukkumaan, sen sijaan että lukitusta jouduttaisiin joka kerta uusimaan. Toisena etuna näen myös sen, että avaimen käytöstä jää loki. Tämän voi olla tarpeen silloin, jos yhteisessä käytössä olevissa tiloissa tehdään ilkivaltaa, tai jos ulkovarastosta varastetaan esimerkiksi pyöriä.

Huolenaiheena voisi pitää sitä, että kun on kyseessä digitaalinen ratkaisu, on olemassa aina teoreettinen mahdollisuus sille, että järjestelmään murtauduttaisiin ja kaikki avaimet esimerkiksi mitätöitäisiin.

Lähteet: https://www.iloq.com/fi/

https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/16385

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/25/mita-ovat-selain-kayttis-ja-wifi-laaja-digisanasto-selittaa-sanat-selvalla#NFC

Kuva: iLOQ

[digiblogi123]

API selitettynä (erilaisilla ja jopa erikoisilla) esimerkeillä

Application Programming Interface, eli tuttavallisemmin API tai ohjelmointirajapinta on itselle tuttu työelämän kautta, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa ja mitä sillä tehdään? Termi on monelle tuttu, jopa siinä määrin, ettei sen merkitystä enää tässä vaiheessa kehtaa kysyä. Kysymisen sijaan siitä voi kirjoittaa blogitekstin. Tadaa!

 Wikipedia selittää API:n seuraavasti: ”Ohjelmointirajapinta (engl. Application programming interface, API) on määritelmä, jonka mukaan eri ohjelmat voivat tehdä pyyntöjä ja vaihtaa tietoja eli keskustella keskenään. Esimerkki rajapinnasta on käyttöjärjestelmän rajapinta, jolla ohjelmat voivat käyttää keskusmuistia sekä tiedostoja.”

 Voisiko tämän kuitenkin selittää jotenkin maanläheisemmin?

  Törmäsin tähän esimerkkiin API:sta Taija Björklundin blogissa ja mielestäni se oli hyvinkin osuva ja selkeä. Alla olevassa Tweetissä API on selitetty niin, että kuvitellaan ravintolaa.

Jos menet ravintolaan asiakkaana, et saa mennä keittiöön vaan sinun täytyy tietää mitä on tarjolla. Sitä varten sinulla on ruokalista, josta valitset ruoka-annoksen ja annat tarjoilijalle tilauksen. Tarjoilija toimittaa tilauksen keittiölle, joka sitten valmistaa ja pyydetyn ruoka-annoksen. Tarjoilija voi ainoastaan toimittaa sen minkä keittiö pystyy valmistamaan.

Kuinka tämä sitten liittyy API:in? Tämä tarkoittaa, että tarjoilija on API ja sinä olet henkilö, joka pyytää palvelua. Toisin sanoen sinä olet API asiakas tai kuluttaja. Ruokalista on dokumentaatio, joka kertoo sinulle mitä voit pyytää API:lta. Keittiö on esimerkiksi serveri, joka käsittää vain tietyntyyppistä dataa – sitä mitä omistaja on aineksia ostanut ja mitä kokki on päättänyt, että tarjotaan sekä mitä kokki osaa valmistaa.  

 Taija Björklund antaa myös toisen esimerkin, miten API:ta voisi selittää. Tässä käytetään esimerkkinä kenkäkauppaa. Sellaista kenkäkauppaa, jossa esillä on vain yksi koko per malli. Sinun täytyy siis pyytää myyjältä sinun kokoista kenkää, jonka jälkeen myyjä tarkistaa varastosta jos heiltä löytyy pyytämääsi kokoa. Asiakasta, eli sinua ei päästetä varastoon. Tarkistuksen tehtyään myyjä joko tuo sinun pyytämän kengän tai ilmoittaa ettei sitä löydy. Tätä API tekee myös, ilmoittaa virheestä, tuotetta ei löydy.

Jarkko Moilanen selittää API:n siltoina. Joen molemmin puolin on teitä ja jotta autot voivat ylittää joen toiselle puolelle, tarvitaan silta. Jos sinulla on silta, joudut ehkä rajoittamaan liikenteen määrää sillalla niin, että päästät sillan yli vain tietyn määrän autoja tunnissa. Ja koska sillan rakentaminen on kallista, saatat haluta ottaa sillan ylityksestä tullimaksua. Tämä koskee myös API:a. Sinun täytyy kontrolloida dataliikennettä jotta serveri ei jumitu ja haluat mahdollisesti myös ansaita rahaa API:si liikenteestä.

Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ohjelmointirajapinta

https://medium.com/apinf/apis-for-non-techies-like-myself-259f60042ba

Tweetti: https://twitter.com/AarthiD/status/413766666145644544

Kuva: Imagentle // shutterstock.com

[digiblogi123]

Äänikirjojen maailma

Olen äänikirjojen suhteen myöhäisherännäinen, eli olen kuunnellut niitä vasta vuoden verran. Luen kirjoja epäsäännöllisen säännöllisesti, useimmiten lomilla tulee ahmittua kirjoja ja muina aikoina en lue kirjoja lähes ollenkaan, joten olin pitkään skeptinen sen suhteen, että äänikirjat sopisivat minulle. Päätin kuitenkin kokeilla.

Alku oli hieman tahmeaa, vaati yllättävän paljon keskittymistä siirtyä äänikirjamaailmaan ja olinkin luovuttamassa moneen otteeseen. Fyysisen ja äänikirjan välinen ero on yllättävän suuri ja huomaan edelleen, että keskittymiseni ei ole samanlaista kuin fyysistä kirjaa lukiessa, vaikka yrittäisin olla tekemättä mitään muuta. Huomaan vaipuvani helposti omiin ajatuksiini ja hetken päästä mietinkin jo mitä edellisessä kappaleessa tapahtuikaan. Eniten kuuntelen äänikirjoja autossa ja lenkillä. Äänikirjat ovat lähes kokonaan korvanneet radion kuuntelun autossa ja tämä onkin se paikka, jossa todennäköisesti pystyn parhaiten keskittymään kirjaan. Lenkillä osittain, mutta huomaan kyllä usein keskittymisen herpaantuvan.

 Kirjoja olen kuunnellut aika laidasta laitaan, dekkareista self help -opuksiin ja romaaneista tietokirjoihin. Välillä eteen tulee runsaudenpula ja tallennan kirjoja lukulistalle enemmän kuin mitä ehdin kuuntelemaan kohtuullisessa ajassa ja aloitan useampaa kirjaa kerralla. Huomaan myös olevani kärsimättömämpi äänikirjojen kanssa. Jos tarina ei heti niin sanotusti lähde, tai lukijan ääni tai artikulointi ei miellytä, jää kirja herkemmin kesken. Sama efekti kuin jos joku nettisivu ei lataudu tarpeeksi nopeasti tai jos joku video on liian pitkä. Hyppään yli. Samaa ei tapahdu fyysisten kirjojen kanssa, joita jätän vain äärimmäisissä poikkeustilanteissa kesken.

 Äänikirjan lukijan äänen miellyttävyydessä ja artikuloinnissa olen huomannut olevan paljonkin eroa. Kirjaa on todella haastavaa kuunnella loppuun asti, jos ääni tai artikulointi ei miellytä ja vastaavasti huonompikin tarina saa uuden mahdollisuuden, jos lukija on hyvä. Eri kielisten kirjojen välillä on myös havaittavissa suurta eroa. Englanninkielisissä kirjoissa lukija eläytyy useasti paljon enemmän itse tarinaan ja käyttää paljon monipuolisemmin ääntään. Suomenkielisissä kirjoissa korostuu monesti suomen kielen monotonisuus.

 Viimeisen vuoden aikana olen kuunnellut moninkertaisesti enemmän äänikirjoja kuin olen yleensä lukenut fyysisiä kirjoja. Olen ostanut kolmisen fyysistä kirjaa, joista olen tähän mennessä aloittanut yhden. Voi siis sanoa, että keskittymisen herpaantumisesta huolimatta, suosin nykyään äänikirjoja.

 Lopuksi vielä oma mielipiteeni äänikirjojen plussista ja miinuksista:

+ helppous, voi tehdä muun toiminnan ohella

+ helppo kuljettaa mukana

+ kirjojen suurkuluttajalle (joihin en välttämättä lukeudu) halvempaa kuin fyysisten kirjojen ostaminen

+ kirjan saa heti luettavaksi, ei tarvetta tilata tai hakea kirjakaupasta

- keskittyminen kärsii ja monesti voi mennä jokin kohta kirjasta kokonaan ohi

- äänikirjat eivät tuoksu kirjoille

- kaikki kirjat eivät ole välttämättä saatavilla tai niistä ei löydy äänitettä

Kuva: Jutta Aaltio

[digiblogi123]

Etäkahvitauot

Tein ihmiskokeen – sain suosituksen etäkahvitaukojen pitämisestä nyt kun suuri osa ihmisistä tekevät etätyötä ja päätin kokeilla miten tämä toimisi meillä. Laitoin avoimen Skype-kutsun meidän yrityksessä kaikille heille, joiden tiesin tekevän kokonaan tai osittain etänä työtä. Nimesin tapahtuman Virtuaalikahvitunniksi, kerroin kutsussa, että ei toki ole tarkoitus tuntia siellä viettää, mutta kunhan hetki rupatellaan vaikka jostain muusta kuin työstä. Jäin mielenkiinnolla ja hieman jännittyneenä odottamaan työkavereiden reaktioita ja vastauksia kutsuun.

Ensimmäiset hyväksymiset tulivat aika nopeasti. Ok, so far so good. Yksi ehkä. Ehkä hän kuitenkin osallistuu, vaikka nyt just ei osaa päättää. Kutsu on voimassa toukokuun loppuun ja sijoittuu arkipäiville klo 14:00.

 Ensimmäinen etäkahvitauko sujuu hyvin, osallistujia on viisi, kutsuttuja on tässä kohtaa noin 15-20, joten ihan hyvä saldo. moni välttää puhumasta työasioista, kutsussa kun olin maininnut, että muustakin voisi puhua. Etätyö on meillä tässä kohtaa vasta alkanut, joten puheenaiheina on sopeutuminen siihen omaan etätyöskentelyyn, työvälineiden toimivuus tai toimimattomuus, maailman tilanne ylipäätänsä ja ”kuinka me nyt tähän näin yhtäkkiä jouduttiinkaan”. Idea saa kiitosta ja huokaisen helpotuksesta. Olin itse aika skeptinen idean kuultuani, mutta päätin kuitenkin kokeilla ja hyvä niin, useampi arvostaa.

 Useamman henkilön siirryttyä etätyöskentelemään, laajenee myös kutsuttujen lista sitä mukaan. Tämä ei kuitenkaan osallistujamäärää valitettavasti näytä nostavan, vaikka virtuaalikahvituntia mainostetaan ja siitä muistutetaan. Kuulen jopa kommentteja, että ”ei me uskalleta siihen mennä, kun siellä on se meidän lakimieskin”. Oho! Tätä en osannut odottaa, itse kun en koe häntä millään tavalla pelottavana, vaan päinvastoin, oikein rempseä tyyppi lakimieheksi.

Ymmärsin, että kaikkia en tule saamaan mukaan, joten olen ehdottanut omien virtuaalikahvituntien muodostamisen, vaikka sitten omissa tiimeissä, jos se tuntuu mukavammalta ja turvallisemmalta.

 Nyt kolme viikkoa myöhemmin etäkahvitauot ovat vielä voimissaan, aika lailla samalla kokoonpanolla kuin aloittaessa, mutta selkeästi näille on kuitenkin tarvetta ja kysyntää. Muutama ”ehkä”-tyyppi on ajoittain osallistunut ja onpa siellä jo ensimmäinen YouTube -videokin jaettu. Vitsejä jo useampia ja olemme myös hulluteltu ajatuksella, että joku päivä laitetaan kamerat päälle, että myös nähdään toisemme. Hui.

 Voin siis suositella muillekin yrityksille. Tämä on ollut yksi työkalu millä pitää työyhteisöä ainakin jollakin tapaa voimissaan ja hengissä. Muita pitää tässä etäillessä vielä kehitellä.

Kuva: i am that geek/WordPress

[digiblogi123]

KIVRA - Laskujen uusi aikakausi?

Vastikään Suomeen rantautunut Kivra tarjoaa uudenlaisen digitaalisen vaihtoehdon vastaanottamaan, maksamaan ja arkistoimaan laskuja. Mikä tämä on ja miten tämä sitten eroaa jo olemassa olevista sähköisistä laskutusmahdollisuuksista?

Olemme tottuneet e-laskuihin, joita kaikki suureet pankit pääsääntöisesti tarjoavat asiakkailleen. E-laskun erottaa tavallisesta paperilaskusta lähinnä vain toimitusmuoto, eli saat laskun sähköisessä muodossa omaan verkkopankkiisi. Jokaisen laskun kohdalla pitää ensin kerran tehdä e-laskutustoimeksianto, jonka jälkeen se tipahtaa omaan verkkopankkiin kuukausittain. Vaihtoehtoisesti laskun voi käydä joka kerta itse hyväksymässä tai pankille voi myös antaa suoraveloitusvaltuutuksen, jolloin laskun summa veloitetaan tilitä automaattisesti eräpäivänä.

Netposti on vuonna 2001 avattu sähköinen postilaatikko, johon on voinut vastaanottaa sähköisiä kirjeitä yrityksiltä, yhteisöiltä ja viranomaisilta, vastaavaa paperikirjettä nopeammin. Muuta toimintoa tällä palvelulla ei sitten juuri ollutkaan, joten suosio ei yltänyt kovinkaan suureksi. Viime vuoden kesäkuussa Netpostin käyttöliittymä korvautui OmaPostilla. OmaPosti on Postin kesäkuussa 2018 julkistettu mobiilisovellus. Posti ilmoittaa, että Netpostilla on viime vuonna ollut yli miljoona rekisteröitynyttä käyttäjää. Heillä on ollut mahdollisuus kirjautua uuteen OmaPostiin Netpostin tunnuksilla, mutta aktiivisia kuukausittaisia käyttäjiä OmaPostilla on kuitenkin vain vajaa neljännes tästä, eli 250 000. OmaPosti-palvelulla voi vastaanottaa ja arkistoida kirjeitä, maksaa laskuja pankista riippumatta, seurata ja ohjata verkko-ostoksia sekä lähettää paketteja.

 Mikä sitten on Kivra? Kivra on alkujaan Ruotsista lähtöisin oleva yritys, joka on aloittanut toimintansa naapurimaassa vuonna 2011. Ruotsissa Kivralla on yli 3,5 miljoonaa käyttäjää ja sen kautta lähettää viestejään yli 20 000 yritystä ja julkista organisaatiota. Kivra ilmoittaa olevansa ensimmäinen palveluntarjoaja Suomessa, joka on ottanut käyttöönsä EU:n uuden maksupalveludirektiivi PSD2:n mukaisen pankkitililtä maksamisen ja ilmoittaa panostavansa luonnonvarojen säästämiseen siirtämällä paperilaskut digitaalisiksi. Rekisteröitymisen jälkeen henkilö saa automaattisesti kaikkien Kivrassa mukana olevien yritysten laskut, jotka on aiemmin tulleet kirje- tai sähköpostitse. Jokaiselta laskuttajalta ei siis tarvitse tilata digitaalisia Kivra-laskuja erikseen, nii kuin esimerkiksi e-laskuja.

Kivran tarkoituksena on siis saada mahdollisimman kattavasti toimijoita mukaan, jolloin palvelu asiakkaille paranee. Yksi iso on jo mukana – nimittäin Kivran osaomistajan toimiva Telia, joka varmasti tuo näkyvyyttä.

 Kuka sitten tulevaisuudessa menestyy ja minkälaisia palveluja meille kuluttajille on tulossa laskujen maksun suhteen? Mielenkiinnolla jään ainakin seuraamaan Kivran tarinaa Suomessa.

Kuva:  Unsplash

Lähteet: https://kivra.fi/

 https://www.posti.fi/private-news/tiedotteet/2019/20190514_omaposti_korvaa_netpostin.html

[digiblogi123]

Viekö robotit meidän kaikkien työpaikat?

Pitäisikö olla huolissaan siitä, että robotit tulevat ja vievät mennessään meidän työpaikkamme? No ei ehkä kuitenkaan, varsinkaan kaikkien. Tulevaisuudessa tarvitaan ainakin edelleen robottien ohjelmoijia ja johtajia.

Kävin viime vuonna mielenkiintoisessa, Ilmarisen järjestämällä ”Tulevaisuuden työelämä haastaa jokaisen työkykyä, johtamisen täytyy muuttua” -luennolla, jonka piti Hertta Vuorenmaa, Tutkijatohtori ja Tutkimuspäällikkö, Future of Work, Aalto yliopiston kauppakorkeakoulusta.

Teolliset vallankumoukset

Luennolla Hertta kävi läpi työelämän muutoksia, aloittaen 1700- ja 1800 -lukujen vaihteeseen alkaneesta ensimmäisestä teollisesta vallankumouksesta lähtien, jolloin työ mekaanistui ja siirryttiin palkkatyöhön. Toisessa teollisessa vallankumouksessa, joka alkoi 1800-luvun lopussa, siirryttiin taylorismiin ja tehokkuusajatteluun. Tällä hetkellä elämme 1900-luvun lopulla alkanutta kolmatta teollista vallankumousta, jossa siirryttiin tietotyöhön. Seuraavana on vuorossa, tai osittain se on jo alkanut, eli neljäs teollinen vallankumous. Neljänteen vallankumoukseen voisi ainakin sanoa kuuluvat tekoäly ja tuottavuus, mutta paljon on varmasti vielä kysymysmerkkejä ilmassa, siitä mitä se muuta tuo tullessaan.

Luennolla käytiin läpi mikrotason toiminnallisia muutoksia, jossa kognitiivinen työ eriytyy ajasta, paikasta ja työsuhteesta. Siinä haastettiin vanhaa käsitystä, jonka mukaan työtä tehdään aina työpaikalla tiettyyn kellonaikaan, monesti klo 8-16 välisenä aikana. Nykykäsityksen mukaiset vakituiset työsuhteet näyttävät myös olevan katoava luonnonvara, kun siirrytään enemmän projekti- ja kausiluonteiseen työhön. Makrotason rakennemuutoksessa suorittava työ katoaa asteittain robottien, tekoälyn ja automatisaation myötä.

Mitä työtä sitten enää tarvitaan 2020 ja tästä eteenpäin? World Economic Forumin 2016 julkaistussa ”Top 10 skills in 2020” -listassa työt liittyvät pitkälti kommunikaatioon, tunneälyyn, neuvottelutaitoihin, johtajuuteen ja luovuuteen. Näillä pitäisi siis pärjätä.

Tekoäly – uhka vai mahdollisuus

Moni varmasti kokee tekoälyn uhkana, koska väistämättä suorittava työ tulee katoamaan asteittain. Tekoäly tuo myös mukanaan paljon eettisiä haasteita, esimerkiksi kuka päättää siitä ketä itseohjautuvan auton tulee väistää onnettomuustilanteessa.

Robotit eivät kuitenkaan kykene kaikkeen. Niiltä puuttuu muun muassa empatia- ja vuorovaikutuskyky, kyky luovaan ajatteluun ja kyky joustavaan, eri asioiden ymmärtävään ajatteluun.

Onko siis tekoäly uhka vai mahdollisuus? Mielestäni molemmat. Automatisointia tarvitaan, jotta ihmiset voivat keskittyä enemmän ajatustyötä vaativiin tehtäviin ja olisihan se hienoa nähdä lentäviä autoja tai jopa itse ajaa sellaista! Uhkana näen eettisen puolen, kuka meillä tulee tekemään päätöksiä ja ohjeita robottien ohjelmointiin liittyen silloin kun mukana on tekoäly? Sen verran tieteiselokuvia on kuitenkin tullut katsottua, että asia mietityttää.

Lopuksi vielä otsikossa esitettyyn kysymykseeni palatakseni ja Hertan sanoja lainatakseni ”Työ ei muutu. Sitä on aina – se muuttaa muotoaan”.

Lähteet: ”Työ muuttuu, johtamisen täytyy muuttua”, Hertta Vuorenmaa, Tutkijatohtori ja Tutkimuspäällikkö, Future of Work, Aalto yliopiston kauppakorkeakoulu.

Wikipedia

World Economic Forum

Kuva 1: REUTERS/ Sergei Karpukhin

Kuva 2: Future of Jobs Report, World Economic Forum

[digiblogi123]

Tartuntavaara!

Tartun aiheeseen, koska ei sitä voi oikeastaan enää välttää. Nimittäin koronavirukseen (COVID-19), viralliselta nimeltään SARS-CoV-2. Viruksen nimi (SARS-CoV-2) kuulostaa pahemmalta kuin taudin nimi (COVID-19), jota se aiheuttaa. Siihen on varmasti syynsä, miksi mediassa puhutaan ennemmin koronaviruksesta kuin SARS:sta.

 Kaikki virukset ovat lähtökohtaisesti huonoja, mutta voisiko tästä löytyä jotain hyvääkin? Lentomatkustus on ainakin vähentynyt merkittävästi, josta luonto varmasti kiittää. Tämän lisäksi villieläinten kauppa on pysähtynyt Kiinassa, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Kärsivätkö kaikki yritykset pandemiasta, vai voisiko koronavirus myös synnyttää uusia liikeideoita tai antaa lisäpotkua jo olemassa oleville ideoille?

 Teollisuudelle on selvää, että positiivisia uutisia ei ole luvassa koronaviruksen myötä, niin kauan kun siellä tarvitaan ihmisiä tehtaisiin töihin, sekä raaka-aineita valmistamaan. Lääketehtaat sen sijaan luulisi porskuttavan, varsinkin se niistä, joka keksii lääkkeen ja rokotuksen koronavirukseen ensimmäisenä. Miten sitten digitaalisilla palveluilla elävät yritykset, onko tässä heille markkinarako? Matkustusta kun rajoitetaan, voisi Jaajo Linnonmaan perustamasta VirtualTravelerista tulla isompaakin kysyntää. Matkakuumeiselle se toisi ainakin hetken helpotusta, ja nyt meitä matkakuumeisia alkaa varmasti olemaan jo kasvava määrä.

Karanteenissa oleville ruokapalvelut tulevat tarpeeseen, kyse on ehkä enemmän siitä, miten laajasti ruokaa pystytään toimittamaan. Tällä hetkellä ruokapalvelut toimivat lähinnä isoimmissa kaupungeissa, sujuvien liikenneyhteyksien varrella, joten syrjäseudulla asuvat eivät voi tätä nykytilanteessa hyödyntää. Mitä karanteenissa olevat muuta tarvitsevat? Netflix ja muiden suoratoistopalveluiden tilausten määrän kuvittelisi myös nousevan, kun joutoaikaa kotona on enemmän. Koiranulkoiluttajia? Elämme maailmassa, joka on jo digitaalinen, mutta mitä me emme ole vielä keksineet?

 Arto Tirkkonen kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa (Arto Tirkkonen, 3.4.2020, ”Nyt on hyvä aika harjoitella etäkokoontumisia”, Helsingin Sanomat) kuinka nyt on hyvä aika harjoitella etäkokoontumisia, ja miten meillä Suomessa on erinomaiset valmiudet etätyöskentelyyn. Laitteistoja myyvillä ja virtuaalityöskentelytiloja suunnittelevilla yrityksillä voisi siis tässä olla markkinapaikka. Voisiko tässä olla myös harkinnan paikka tulevaisuutta ajatellen? Jos me nyt epidemian tai jopa pandemian aikana opetellaan sujuviksi etäkokoontumisissa, niin voisiko ajatella, että tätä jatkettaisiin ainakin isommassa määrin kuin ennen?

 Niin tai näin, virus näyttää leviävän ja vaikka se tuo mukanaan paljon huonoa, niin ainakin se tuo myös edes jotain hyvääkin. Vaikkakin näitä hyviä asioita olisi mukavampi harjoitella ja kehitellä ilman pakkoa ja viruksen uhkaa.

Kuva 1: All Over Press

Kuva2: Reaseheath College

[digiblogi123]

Robotiikkaa vai laastarointia?

Olen törmännyt siihen, että vaikka robotiikan ajatus oli kuinka jalo ja hieno tahansa, niin se voi myös mennä pieleen. Varsinkin silloin kun robotteja käytetään korvaamaan järjestelmässä olevia ongelmia ja puutteita. Kutsun sitä itse laastaroinniksi. Termiä saa vapaasti käyttää.

Työskentelen yrityksessä, jossa meillä on käytössä robotteja sekä cobotteja. Ei, ne eivät kulje meillä vapaasti puhumassa robottikieltä ja törmäilemässä meihin ja toisiinsa, vaan ne ovat tietokoneelle asennettuja ohjelmistoja. Oikealta nimeltään, Wikipedian mukaan, ohjelmistorobotiikkaa eli RPA (Robotic Process Automation).

Yksinkertaisesti sanottuna ohjelmistorobotiikalla automatisoidaan rutiiniprosesseja. Robotit sen mukaan kuinka niitä on ohjelmoitu erillisellä tietokoneella ja cobotit napinpainalluksesta sovelluksena työntekijän koneella. Roboteilla voidaan siis automatisoida laajojakin kokonaisuuksia, siinä missä cobotit hoitavat osan prosessista. 

Ohjelmointi toimii silloin kun vastaus, lopputulos tai rutiini on aina sama. Kyseessä ei siis ole keinoäly, jossa ohjelma kykenisi tekemään omia päätelmiä. Tämä on siis aina se lähtökohta kun mietimme minkä prosessin voisimme automatisoida robotiikan avulla.

  Robottien tarkoitus on vähentää työntekijöiltä tylsiä, yksitoikkoisia ja aikaa vieviä tehtäviä, jotta työntekijä voisi keskittyä enemmän mieluisimpiin, ajatustyötä vaativiin työtehtäviin. Paina X aina kun rivillä on numero 54 ei varmasti ole pitkässä juoksussa kenellekään mielekästä ja vaikuttaa negatiivisiesti motivaatioon ja työhön sitoutumiseen. Näitä napinpainallustehtäviä kuitenkin vielä löytyy roppakaupalla, myös meillä. On ollut hienoa nähdä, miten meilläkin on voitu tehostaa työskentelyä robotiikan ansiosta ja samalla tehdä työstä mielekkäämpää.

Robotiikalla automatisoinnissa olen kuitenkin huomannut, että ajatus menee herkästi siihen laastarointiin, eli korvataan robotiikalla asioita mitkä pitäisi korjata järjestelmässä. Nähdään vain kaikki mahdollisuudet mihin robottia voisi käyttää. Robotiikalla saadaan ”helposti” tehtyä quick fix, joka näyttää siltä, että prosessi olisi sujuva, vaikkei se sitä olekaan. Siinä voi mennä myös ansaan ja ajatella että kaikkea voisi korjata roboteilla. Niin ei kuitenkaan ole, vaan joskus ongelman juurisyytä pitää myös pystyä tarkastelemaan. Aikaisempi esimerkkini X:stä ja numerosta 54 voisi olla järkevämpi ratkaista sillä, että järjestelmä itse tunnistaa numeron 54 ja lisää siihen X:n. Silloin ei robotille tai cobotille olisi edes tarvetta.

  Ihannetilanne olisi siis se, että järjestelmään liittyvät ongelmat korjattaisiin lähtökohtaisesti järjestelmässä ja jos tämä ei ole mahdollista, käytettäisiin robotteja ja cobotteja apuna. Eikä toisinpäin. Tällaisia tuulimyllyjä vastaan taistelen omassa työssäni harva se päivä, eli kuulumme vahvemmin siihen toisinpäin -vaihtoehtoon. Toivoa paremmasta en ole kuitenkaan menettänyt. Ainakaan vielä.

Kuva1: Besjunior

Kuva 2: lifewire.com, serverpress.com

[digiblogi123]

Mitä sovellusta ilman en voisi (enää) elää – aikuisten oikeasti

Keksin kysymyksen ihan itse – ei kai kukaan normaali ihminen tänä päivänä edes tule ajatelleeksi, että sovellusten määrää pitäisi rajata, saatikka ettei niitä enää olisi. Se olisi utopiaa ja yhtä todennäköistä kun se että Donald Trump valittaisiin Yhdysvaltojen presidentiksi. Hetkinen – se taisikin tapahtua, my bad.

Leikitään kuitenkin ajatuksella, että sovelluksia voisi olla vain yksi tai korkeintaan kolme. Olen elänyt aikaa ennen matkapuhelimia, joten tiedän että sekin on mahdollista. Muistaakseni se oli myös ihan mukavaa elämää. Mitkä sovellukset sinä valitsisit?

Minun eniten käyttämiä sovelluksia ovat Instagram, LinkedIn ja Whatsapp. Jos näkymän vaihtaa kategorioiksi, näyttää top kolme jo yhteiskunnallisesti hyväksyttävämmiltä; sosiaalinen viestintä, hyöty ja lukeminen sekä tiedonhaku.

Puhelimestani löytyy reilut 80 appia, joilla helpotan omaa elämääni. Appien kautta hoituu muun muassa lentoliput ja hotellivaraukset, pankkiasiat, yhteydenpito, sometus, äänikirjojen kuuntelu, viiniarvostelut, uhkapelit, karttanavigointi, viihde, terveyspalvelut, herätykset (!), kanta-asiakkuudet, pysäköinnit, kuvanmuokkaukset sekä tiedostojen ja kuvien tallennus pilvipalveluissa. Ja ilmeisesti myös moottorisängyn ohjaus, jos sovellus toimisi ja olisi kytketty juuri minun sänkyyni. Tästä sovelluksesta tosin olen valmis luopumaan ensimmäisenä.

Mitä enemmän selaan puhelimessa olevia sovelluksia, sen vaikeammaksi valinta muodostuu. Ajatuksesta yhden sovelluksen valinnasta olen jo luopunut, mutta yritän rajata valinnan kolmeen tärkeimpään sovellukseen.

Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyn näihin kolmeen; Whatsapp – sillä hoituu yhteydenpito niin ystävien, perheen kuin työporukan kanssa. Ei voisi luopua. Toisena Instagram – se on tällä hetkellä ainoa some-kanava jota käytän, enkä ole valmis luopumaan kissavideoista. LinkedIn:ä miellän työkaluksi. Kolmas oli hankala, mutta päädyin Nexstoryyn. Olen tutustunut äänikirjoihin viime vuoden aikana, enkä ole enää valmis luopumaan kirjojen kuuntelusta työmatkoilla tai lenkkipoluilla. Niukasti neljäntenä olisi ollut OP-mobiili, jota käytän lähes päivittäin, mutta koska pankkiohjelmaa voi käyttää tietokoneella ja äänikirjaa ei, niin Nexstory otti voiton.

Vaikka ennen oli kaikki asiat paremmin, on asiat hyvin myös nyt. Ainakin arvostan sovelluksiani tänään taas hieman enemmän, enkä pidä niitä itsestäänselvyytenä. Ainakaan hetkeen.