#valtimo

[ylapihantila-blog]

The Ylapiha Farm Finland celebrates Christmas to Nuutinpaiva which is 13th January. Miss Harmitus Mitsupissi wonders what language the lady of the house is speaking. We at the Ylapiha Farm Finland protect old fields, meadows and other rare agricultural areas to keep alive our anchesters heritage. We don't forest them even it promises lots of financial income. In this video we visit old field which has been cut down of the trees to rehabilitate it back to a meadow. Thank you Stora Enso and S. Kuittinen co-operation. The farm protects rare swallows and other little birds for example feeding them at winter time. We wish that we could get a new contractor to help us to the agricultural work. And The Pirtti has still its Christmas decorations. You can help Ylapiha Farm in this rare restoration project by donating to the account Ylapihan Tila FI40 3939 0057 0842 95 SBANFIHH. All other valuable environmental sites in our village are forested. Thanks for your support!

[sivakkaphotos]

The bird cherry

[ainomirjami]

Puukarin pysäkki 25.6.2021

Valittiin muuten Glorian ruoka & viini -lehdessä vuoden 2022 matkailukohteena. Ansaitusti!

[valtionrautatiet-official]

Lyhyehköt selitykset jokaisesta rataosasta lue lisää -linkin alla. Ehdottomasti saa mainostaa rebloggauksissa itselleen tärkeitä paikkakuntia jotka saisivat matkustajajunaliikenteen takaisin!

Short-ish explanations for each route under the cut. Advertising towns that are important to you that would regain passenger connections are encouraged!

Tuomioja–Raahe

Raahen asema/Raahe station. Santeri Viinamäki, Wikimedia Commons

Raahen rautatie, eli sivurata Pohjanmaan radan Tuomiojan asemalta Raaheen, avattiin yksityisen rautatieyhtiön toimesta vuonna 1899. Rautatie myytiin Valtionrautateille vuonna 1926. Matkustajaliikenne radalla lopetettiin vuonna 1966; tavaraliikenne jatkuu edelleen. Rata sähköistettiin vuonna 2001. Raahe on ainoa merkittävä asutuskeskus joka tulisi raideliikenteen piiriin.

Raahe railroad, a spur line from the Pohjanmaa line's Tuomioja station to Raahe, was opened by a private company in 1899. The line was sold to Valtionrautatier in 1926. Passenger services were closed in 1966. Freight services continue on the line to this day. The line was electrified in 2001. Raahe itself is the only notable town along the line.

Jyväskylä–Haapajärvi

Potmon rautatiesilta Kannonkoskella/Potmo railway bridge at Kannonkoski. Kotivalo, Wikimedia Commons

Jyväskylän ja Haapajärven välinen rata rakennettiin useissa osissa; ensimmäinen osa Jyväskylästä Suolahdelle avattiin jo vuonna 1898, mutta viimeinen osio (Varanen–Keitelepohja) avattiin vasta vuonna 1960. Matkustajaliikenne Saarijärveltä pohjoiseen lakkautettiin jo vuonna 1968, Äänekosken ja Saarijärven välillä matkustajaliikenne lakkautettiin 1978 ja radan loppuosalta vuonna 1987. Tavaraliikenne jatkuu edelleen. Rataa ei ole sähköistetty. Äänekoski, Saarijärvi ja Pihtiputaa ovat merkittävimmät asutuskeskukset radan varrella joille ei tällä hetkellä ole rautatieliikennettä.

The line between Jyväskylä and Haapajärvi was built in numerous phases; the first, Jyväskylä to Suolahti, was opened alreay in 1898, but the final segment between Varanen and Keitelepohja only in 1960. Passenger services north of Saarijärvi were terminated in 1968, north of Äänekoski in 1978 and finally between Jyväskylä and Ääneskoski in 1987. The route is not electrified, but freight services continue. Ääneskoski, Saarijärvi and Pihtiputaa are the most notable habitations along the route with no passenger train services.

Lahti–Heinola

Vierumäen asema/Vierumäki station. Psl10i, Wikimedia Commons

Lahden ja Heinolan välinen rautatie avattiin vuonna 1932. Matkustajaliikenne lakkautettiin vuonna 1968. Rata on edelleen tavaraliikenteen käytössä, mutta sitä ei ole sähköistetty. Vierumäki ja Heinola ovat ainoat merkittävät asutuskeskukset joihin raideliikenne palautuisi.

The line between Lahti and Heinola was opened in 1932. Passenger services ended in 1968, but the route is still used in freight services; it has not been electrified. Vierumäki and Heinola itself are the only notable towns along the route that would regain passenger train services.

Joensuu–Ilomantsi

Ilomantsin asema/Ilomatsi station. Suomen rautatiemuseo

Pitkään suunniteltu Ilomantsin rautatie avattiin liikenteelle vuonna 1967. Matkustajaliikenne loppui jo seuraavana vuonna. Rahtiliikenne jatkuu edelleen, mutta rataa ei ole sähköistetty. Ilomantsi on ainoa asutuskeskus radan varrella.

The long-planned line to Ilomantsi was opened in 1967, but passenger services were closed already the next year. The line remains in freight use, and it is not electrified. Ilomantsi itself is the only town along the route.

Lahti–Loviisa

Loviisan asema/Loviisa station. Suomen rautatiemuseo

Rautatie Loviisaan rakennettiin alkujaan yksityisomisteisen Loviisa–Wesijärvi-rautatien toimesta kapearaiteisena vuonna 1900. Valtionrautatiet osti radan vuonna 1956, ja se leveäraisteistettiin vuonna 1960. Matkustajaliikenne loppui vuonna 1970. Rahtiliikenne on nykyään vähäistä ja rataa ei ole myöskään sähköistetty. Orimattila ja Loviisa ovat ainoat varsinaisesti radan varrella olevat asutuskeskukset jotka saisivat matkustajajunayhteyden.

The railway to Loviisa was originally build as a narrow-gauge line by the privately owned Loviisa–Wesijärvi railroad, opened in 1900. Valtionrautatiet bought the line in 1956, and it was rebuilt in the 1524 mm gauge in 1960. Passenger services ended in 1970. Freight services have largely ceased too, and the line is not electrified. Orimattila and Loviisa are the only towns actually along the line that would regain a passenger train connection.

Kerava–Porvoo

Porvoon asema/Porvoo station. Mikkoau, Wikimedia Commons

Kerava–Porvoo-rautatie on yksi alkujaan yksityisvaroin rakennetuista rautateistä. Se avattiin liikenteelle vuonna 1874 ja siirtyi Valtionrautateille 1917. Matkustajaliikenne radalle päättyi vuonna 1981, ja tavaraliikenne Ollin liikennepaikan ja Porvoon välillä vuonna 1990. Keravan ja Ollin välinen rata on sähköistetty ja sitä käyttävät tavarajunat Sköldvikin öljynjalostamolle. Ollin ja Porvoon välinen osuus on sähköistämätön ja sitä käytetään vain museoliikenteessä. Radan varrella suurimmat taajamat ovat Nikkilä, Hinthaara ja Porvoo. Rata näin lähellä Helsinkiä mahdollistaisi myös uusien asutuskeskusten rakentamisen aseman ympärille.

The Kerava–Porvoo line is another route built by private investors. It was opened in 1874 and sold to Valtionrautatiet in 1917. Passenger services ended in 1981 and freight services between Olli and Porvoo ceased in 1990. The line between Kerava and Olli is electrified, used by freight trains to the Sköldvik oil refinery. The segment between Olli and Porvoo is non-electrified and used only by museum trains. Nikkilä, Hinthaara and Porvoo are the biggest villages/towns along the line, though the vicinity to Helsinki would also make construction of entirely new towns around a new station possible.

Hyvinkää–Karjaa

Lohjan asema/Lohja station. Eelisp, Wikimedia Commons

Hyvinkään ja Karjaan välinen rata avattiin osana yksityisomisteista Hyvinkään ja Hangon välistä rautatietä vuonna 1873. Yksityisrata ei kannattanut ja se ostettiin valtiolle jo kaksi vuotta myöhemmin. Henkilöliikenne Hyvinkään ja Karjaan välillä lopetettiin vuonna 1983 (Karjaalta Hankoon matkustajaliikennettä ei koskaan lopetettu, joskin juuri nyt liikennettä ei ole sähköistystöistä johtuen), tavaraliikenne jatkuu edelleen. Sähköistys valmistuu vuonna 2024. Lohja, Nummela ja Rajamäki ovat tärkeimmät asutuskeskukset radan varrella jotka saisivat matkustajayhteyden takaisin.

The track between Hyvinkää and Karjaa was opened as a part of the longer, privately owned Hyvinkää–Hanko railroad in 1973. The line was not a success and was taken over by the state already in 1975. Passenger services between Hyvinkää and Karjaa ceased in 1983 (Karjaa–Hanko passenger services were never closed, although they are currently suspended due to electrification works), freight services continue to this day. Electrification is due to be completed in 2024. Lohja, Nummela and Rajamäki are the biggest towns along the route that would have passenger services restored.

Kokemäki–Rauma

Rauman asema/Rauma station. Mikkoau, Wikimedia commons.

Rauman ja Kokemäen välinen rautatie on sekin alkujaan yksityisomisteinen: sen rakensi Rauman kaupungin omistama Rauman Rautatie vuonna 1897, ja se oli Suomen ainoa kunnallinen rautatieyhtiö (kunnan omistamia ratoja on ollut muuallakin). Kaupunkin myi rautatieyhtyön Valtionrautateille vuonna 1950. Henkilöliikenne päättyi vuonna 1988, mutta tavaraliikenne jatkuu vilkkaana. Rata sähköistettiin vuonna 1998. Kiukainen ja Rauma ovat ainoat merkittävät asutuskeskukset radan varrella jotka tulisivat matkustajaraideliikenteen piiriin.

The Rauma–Kokemäki line was originally the only municipally owned railway company in Finland; the line was built in 1897 (there have been other municipally owned lines, but Rauma Railroad was the only railway company owned by a municipality). The City of Rauma sold the railroad to Valtionrautatiet in 1950. Passenger services ceased in 1950, but freight services remain busy to this day. The line was electrified in 1998. Kiukainen and Rauma are the only population centres of note along the line that would regain a passenger connection.

Siilinjärvi–Viinijärvi

Juankosken asema/Juankoski station. Timo Lappi, Suomen rautatiemuseo.

Siilinjärvi–Viinijärvi-rata yhdistää Savon radan pohjoisosan Pieksämäki–Joensuu-rataan. Rata rakennettiin osissa; vanhin osuus avattiin vuonna 1927, mutta koko yhteys valmistui vasta vuonna 1970. Matkustajaliikennettä radalla oli vain vuosina 1984-89, tavaraliikenne jatkuu edelleen. Rata on sähköistämätön. Matkustajaliikenteen aloittamista Kuopion ja Joensuun välillä hyödyntäen Siilinjärvi–Viinijärvi-rataa on selvitetty 2013 ja 2020, mutta ilman tuloksia. Juankoski, Kaavi ja Outokumpu ovat suurimmat taajamat radan varrella.

The Siilinjärvi–Viinijärvi line connects the northern part of the Savo line to the Pieksämäki–Joensuu route. The connection was built in segments; the oldest part was opened in 1927, the newest in 1970. Passenger services were only operated briefly in 1984-89, freight services continue. The track is not electrified. (Re)starting passenger services between Kuopio and Joensuu using the Siilinjärvi–Viinijärvi line has been studied in 2013 and 2020, but with no concrete results. Juankoski, Kaavi and Outokumpu are the largest population centres along the route.

Nurmes–Kontiomäki

Vuokatin asema/Vuokatti station. Museovirasto.

Nurmeksen ja Kontiomäen välinen rata on osa Karjalan radan pohjoista jatketta Joensuusta Kontiomäelle. Rata valmistui osissa vuosina 1910–1929. Matkustajaliikenne Nurmeksesta pohjoiseen lopetettiin vuonna 1993; Joensuun ja Nurmeksen välillä liikennöidään edelleen. Nurmeksen ja Kontiomäen välillä on vähäistä tavaraliikennettä. Koko rataosa on sähköistämätön. Merkittävät rautatieliikenteen piiriin tulevat taajamat olisivat Valtimo ja Vuokatti.

The Nurmes–Kontiomäki line is a part of the northern extension of the Karelia line from Joensuu to Kontiomäki. The route was built in segments between 1910 and 1929. Passenger services north of Nurmes were discontinued in 1993, but continue of the southern part of the line. There is limited freight service on the Nurmes–Kontiomäki segment, and the whole route is not electrifies. Valtimo and Vuokatti are the largest population centres that would regain a rail connection.

Turku–Uusikaupunki

Kalarannan seisake Uudenkaupungin keskustassa / the Kalaranta halt in central Uusikaupunki. Mikko Ahvenlampi, Suomen rautatiemuseo.

Rautatie Turusta Uuteenkaupunkiin avattiin liikenteelle vuonna 1924. Matkustajaliikenne radalla päättyi vuonna 1993. Tavaraliikenne jatkuu edelleen ja rata sähköistettiin vuonna 2022. Matkustajaliikenteen palautusta on ajoittain väläytelty julkisessa keskustelussa, mutta mitään konkreettista asiassa ei ole tapahtunut. Raisio, Masku ja Uusikaupunki olisivat suurimmat matkustajaliikenteen piiriin palaavat taajamat. Raisio tosin saattaa saada matkustajaliikenteen takaisin jo aiemmin, sillä VR suunnittelee Helsinki–Turku-junien reitin jatkamista Naantaliin (Naantalin rata eroaa Uudenkaupungin radasta Raision aseman pohjoispuolella).

The railway from Turku to Uusikaupunki was opened in 1924. Passenger services terminated in 1993, but freight services continue and the line was electrified in 2022. Restoring passenger services had been a subject to public discussion, but nothing concrete has happened to date. Raisio, Masku and Uusikaupunki would be the largest population centres to regain passenger connections. Raisio may get their passenger connection restored soon, as VR are planning to extend the route of Helsinki–Turku passenger trains to Naantali (and the spur to Naantali branches off the Uusikaupunki line just north of Raisio station).

[nurmesiandesign]

[methpring]

The best bois accompanied me in our vacation at Valtimo! #憂国のモリアーティ #moriartythepatriot #williamjamesmoriarty #sherlockholmes #sherliam #bestmanga #yuukokunomoriarty #yuumori (paikassa Valtimo) https://www.instagram.com/p/CgAFXk0InQw/?igshid=NGJjMDIxMWI=

[europatripmv]

Jours 53 et 54

Au matin nous traversons avec un ferry l'immense lac d'Oulu pour arriver sur l'île de Manamansalo. On y pose le van et on attaque une rando en pleine forêt résineuse sur des pistes de ski de fond quand il y a de la neige. C'est très joli grâce aux couleurs automnales et aux mousses très claires au sol. On rencontre une femelle élan qui a fui très rapidement dès qu'elle nous a entendu. Pour déjeuner, on se cale dans une cabane mise en place par le parc naturel ou on y fait un feu 🔥 délicieux pour nous réchauffer. On termine ensuite la rando au bord du lac. En fin d'après midi, on se dirige vers la ville de Kajaani. Un dimanche en fin d'après midi, on ne trouve rien d'ouvert ou de visitable alors on reprend vite la route en direction du sud ou on trouve un spot pour la nuit à Valtimo.

Le jour 54, réveil sous la pluie et en plein vent. On file vers la ville de Lieksa ou l'on s'arrête pour déjeuner. On prend place dans un restaurant de campagne très typique où il n'y a que des finlandais. On y déjeune très correctement pour seulement 11€/personne. Très proche de la frontière, on a l'impression d'être en Russie. Dans l'après midi, on roule vers le parc de Koli. Là, on grimpe jusqu'aux fameux pitons rocheux d'où on a une vue magnifique sur le lac en contrebas. Le vent souffle très fort en haut alors on ne s'attarde pas. On se pose en fin d'après midi au pied du parc naturel pour passer la nuit.

[lesavantetlechimpanze]

Tänään hyvästelin lähimpien kesken äitini matkaan, tuonne jonnekin äärettömyyteen, ikuisuuden sineen horisonttien taakse. Itku on ollut herkässä ja sydämeen on sattunut valtavasti. Kun viimeisen kerran näin Anja-äitini elossa, olivat lapseni mukana. Hän oli jo heikossa kunnossa silloin, mutta en oikein ymmärtänyt tapaamisemme jäävän viimeiseksi. Lähtiessäni kiitin äitiä ja silitin hänen hiuksiaan. Hän kurottautui suutelemaan poskeani. Sanoi ”kunnon pojaksi”. Katsoin vielä kerran ovelta taakseni ja yritin hymyillä rohkaisevasti. Kun sitten tulin lasteni kanssa Malmilta junalla Helsingin keskustaan yllätyin melkoisesti nähdessäni valkoisen siivekkään hahmon, ohittabvan meidät siinä junalaiturilla. Se oli vieläpä se sama laituri, jota joskus kuljimme yhdessä äitini kanssa, kun kävin pikkupoikana allergiatesteissä. Vasta rakkaan äitini kuoleman jälkeen ymmärsin, että näin tämän enkelin samana päivänä kun jätimme hyvästit tässä maailmassa. Tämä on pieni hassu sattuma, tarina, joka antaa lohtua ja voimaa minulle. No tämäpä ei pääty tähän, yllätyin uudestaan löytäessäni äitini kirjoituksista lyhyen enkeliin liittyvän muiston lapsuudesta. Maaningalla, mummon mökin ikkunan kanssa sattui vakava onnettomuus. Äitini löi vahingossa kätensä ikkunan läpi. Kuin ihmeen kaupalla valtimo ei auennut. Anja uskoi suojelusenkelin olleen tuolloin häntä varjelemassa. Hän oli nimittäin nähnyt myös oudon valoilmiön aivan pienenä tyttönä. Äiti kertoili tästä valosta muutamaan otteeseen, mietimme joskus, olisiko se voinut olla pallosalama. Kerroin papille joitakin päiviä sitten tämän tarinan kaikkine kulmineen ja hän pyysi saada nähdä ottamani valokuvan tästä ”enkelistä”. Hengenmies nyökytteli, hymyili mietteliäästi. Sitten hän sanoi vähän varovaisesti ja melkein anteeksipyydellen, mielestäni hyvin osuvasti, ”sehän on kuin äitisi suojelusenkeli lähdössä matkalle.” Niinpä. Aika tuli täyteen. Tehtävä tuli täytettyä. Oli aika lähteä. #enkeli #angel #angels #restinpeace #lepää #igershelsinki #ripmother https://ift.tt/2YG6RFZ

[tuomomanninen]

Valtimo, Finland; Le Voyage au centre de la Terre #streetshooter #rsa_streetview #jj_streetshots #jj_streetphotography #jj_streetsense #outofthephone #mobilemag #street_series #youmobile #infamous_family #ampt_community #urbanromantix #folkgood #2instagood #photooftheday #nofilter #iphoneonly #featuremeinstagood #finallynoticed #morethanmobile #urbanexploring #proshooters #instaaaaah #chasinglight #youmobile #outofthephone #visualsoflife #visualgang #shotoniphone https://www.instagram.com/p/Ci2Rk95tYzb/?igshid=NGJjMDIxMWI=

[kptnt]

Nurmes moments, including Valtimo visit with Markku, Maarit, Arto and Matti, even.

[ylapihantila-blog]

Let's sing summer songs at the event organized by Nurmes ev.lut Christian Congregation at Hannes Hakkinen's family farm in Hakkilä Ylapiha Farm Finland 27.7.2023 at 6 pm. Volunteer payment for coffee.

[sivakkaphotos]

May Day

[arirapo]

#photodiary #ricohthetaz1 #cocococococo #allshots #all_shots #allshots_ #_allhots #dark #photooftheday #photodiary2020 #photodiarist #instadaily #instagood #indieartist #indie #artgallery #photoart #belovedfutures #nothingisordinary #wabisabi #instaprints #Finland #photodiaryguru #photoaday #autumn #ontheroad #Valtimo https://instagr.am/p/CFnDziyhY8N/

[nurmesiandesign]

Murtovaara, Valtimo

Ulla Korkatsu

Museo koostuu 16 hirsirakennuksesta eri vuosisadoilta, vanhin vuosiluvulla merkitty on 1700-luvulta oleva "Ikäpirtti". https://fi.wikipedia.org/wiki/Murtovaaran_talomuseo

[lesavantetlechimpanze]

Tänään hyvästelin lähimpien kesken äitini matkaan, tuonne jonnekin äärettömyyteen, ikuisuuden sineen horisonttien taakse. Itku on ollut herkässä ja sydämeen on sattunut valtavasti. Kun viimeisen kerran näin Anja-äitini elossa, olivat lapseni mukana. Hän oli jo heikossa kunnossa silloin, mutta en oikein ymmärtänyt tapaamisemme jäävän viimeiseksi. Lähtiessäni kiitin äitiä ja silitin hänen hiuksiaan. Hän kurottautui suutelemaan poskeani. Sanoi ”kunnon pojaksi”. Katsoin vielä kerran ovelta taakseni ja yritin hymyillä rohkaisevasti. Kun sitten tulin lasteni kanssa Malmilta junalla Helsingin keskustaan yllätyin melkoisesti nähdessäni valkoisen siivekkään hahmon, ohittabvan meidät siinä junalaiturilla. Se oli vieläpä se sama laituri, jota joskus kuljimme yhdessä äitini kanssa, kun kävin pikkupoikana allergiatesteissä. Vasta rakkaan äitini kuoleman jälkeen ymmärsin, että näin tämän enkelin samana päivänä kun jätimme hyvästit tässä maailmassa. Tämä on pieni hassu sattuma, tarina, joka antaa lohtua ja voimaa minulle. No tämäpä ei pääty tähän, yllätyin uudestaan löytäessäni äitini kirjoituksista lyhyen enkeliin liittyvän muiston lapsuudesta. Maaningalla, mummon mökin ikkunan kanssa sattui vakava onnettomuus. Äitini löi vahingossa kätensä ikkunan läpi. Kuin ihmeen kaupalla valtimo ei auennut. Anja uskoi suojelusenkelin olleen tuolloin häntä varjelemassa. Hän oli nimittäin nähnyt myös oudon valoilmiön aivan pienenä tyttönä. Äiti kertoili tästä valosta muutamaan otteeseen, mietimme joskus, olisiko se voinut olla pallosalama. Kerroin papille joitakin päiviä sitten tämän tarinan kaikkine kulmineen ja hän pyysi saada nähdä ottamani valokuvan tästä ”enkelistä”. Hengenmies nyökytteli, hymyili mietteliäästi. Sitten hän sanoi vähän varovaisesti ja melkein anteeksipyydellen, mielestäni hyvin osuvasti, ”sehän on kuin äitisi suojelusenkeli lähdössä matkalle.” Niinpä. Aika tuli täyteen. Tehtävä tuli täytettyä. Oli aika lähteä. #enkeli #angel #angels #restinpeace #lepää #igershelsinki #ripmother https://ift.tt/2YG6RFZ