#tummaihoinen

[kivikunnas]

Rasismipoliisit iskivät paikalle - tummaihoinen Molybros ei kelvannut ma...

[enkeliseepra]

Olen alkanut karsastamaan nukkumaan menoa sillä minulla on jokainen yö varsinainen liskojen yö. Näen aivan helvetillisiä painajaisia ja koen pelkotiloja. Varmaan masennuslääkkeiden lopetus on syypää tähän.

Nousin tänä aamuna, otin aamulääkkeeni aamiaisen kanssa, kävin suihkussa. Pesin tukkani ja laitoin siihen hoitonaamion. Deodorantti on loppu ja shampootakin pitää ostaa ensi viikolla.

En viitsinyt mennä Taiteiden Yöhön. Menin käymään Majakassa ja tapasin siellä Erkin, jutteimme henkeviä ja sitten lähdin kaupoille.

Istuin penkillä kauppakeskuksen ulkopuolella, ja sinne tuli kaksi romaninaista kerjäämään rahaa, ja yksi tummaihoinen mies osoitti sylissään olevaa teddykarhua ja sanoi minulle suomeksi "Täs on sun miehes". Menin katsomaan yhtä toritapahtumaa, jossa valkoihoinen mies sanoi 5- vuotiaalle aasialaiselle tytölle "Sit kun sä kasvat, susta tulee mun muijani!"

Matkustin bussilla kauemmas ja menin katselemaan vaatteita. Palasin kotiini junalla.

Perillä kotona otin iltalääkkeeni ja rasvasin kasvoni. Menin nukkumaan.

Huomenna ostan viikon ruuat, tilaan kaverilleni syntymäpäivälahjan, ja maksan suoraveloituxet eli BritBox, Spotify, ja Geocaching.

Lauantaina siivoan kotonani; vien roskat kierrätykseen, puleeraan kylpyhuoneen, imuroin ja moppaan lattian, vaihdan pyyhkeet ja lakanat.

Aamusella menen puistojuhliin, jonka järjestää paikallinen demokraattijärjestö.

Sunnuntaina menen elokuviin katsomaan ”Borderlands”, sen jälkeen menen museoon, ja sen jälkeen vanhemmilleni.

[gosamiand-blog]

Afrikkalainen puukotti koiranulkoiluttajaa Vantaan Ilolassa - Partisaani

[huonottekstitykset]

LBJ televisiossa: "Every American citizen must have an equal right to vote. Yet the harsh fact is that in many places in this country men and women are kept from voting simply because they are Negroes." Televisiota katsova hovimestari: - "Negroes? Since when did he start calling us "Negroes"? That nigger uses the word "nigger" more than I use it." Vielä 60-luvulla ‘negro’ oli Yhdysvalloissa sävyltään neutraali. Hovimestari ihmettelee kohtauksessa, että LBJ käyttää kyseistä ei-halventavaa termiä puheessaan, vaikka LBJ:n ajatellaan yleensä käyttävän pikemminkin 60-luvullakin halventana pidettyä sanaa ‘nigger’.  Tekstittäjä ei ole tässä huomioinut LBJ:n 1960-luvulla pitämän puheen sanavalinnan merkitystä, vaan suomentanut ei-halventavan termin halventavaksi.

[starlene]

(Ei tarvii julkaista tätä askia, mutta siis:) Kiitos paljon teille uusimmasta podcast-jaksosta! Etenkin keskustelu seksuaalivähemmistöjen "voimaantumistarinoista" on jotain mitä oon itekin musikaalifanina ja lesbona miettiny paljon ja on hienoa että joku sanoitti tän paremmin kuin ite osaisin :) Hienoa työtä!

Toivottavasti ei haittaa, että julkaisen tämän, haluan nimittäin kiittää sinua palautteesta. Ihan mahtavaa kuulla, että jaksosta oli sinulle iloa, kiitos sinulle kun kuuntelet!

Olen itsekin iloinen siitä, että saatiin juuri tuo voimaantumisasia mukaan jakson keskusteluun. Kukin tietysti voimaantuu mistä on voimaantuakseen, sitä en voi enkä haluakaan estää! Mutta henkilökohtaisesti minua ovat viime vuosina ärsyttäneet etenkin Kinky Boots -tyyliset voimaantumishenkiset musikaalit, joissa normista poikkeava päähenkilö saapuu vapauttamaan kaikki homofobian kahleista ja saarnaamaan suvaitsevaisuuden ilosanomaa. Paitsi että tämä on väsynyttä itsessään, näissä vielä usein kritiikittä toistetaan joitain muita normeja. Kinky Bootsin tapauksessa esim. en itse juurikaan voimaannu siitä, miten Lola ja tämän enkelit ovat kaikki kovin timmissä kunnossa ja muutenkin konventionaalisella tavalla kauniita (ja vielä pisteenä perihärmäläisen Ä:n päälle vitivalkoisia siinä, missä Lola on alun perin tummaihoinen hahmo).

Tietenkään yhdenkään yksittäisen teoksen ei voi olettaa ottavan aiheeseensa kaikkia mahdollisia näkökulmia tai olevan joka tavalla edistyksellinen, mutta kuten jaksossa pohdittiin, toivottavasti suomalaisten teatterien musikaaliohjelmisto kehittyy tästä edelleen kohti aidosti moniulotteista ihmiskuvaa.

Kiitoksia vielä sinulle, ihana saada tällaista palautetta! :)

(Kyseinen jakso Spotifyssa ja Soundcloudissa.)

[enkelipoeka]

Jaoin saman tekstin Facebookissa, jaan täälläkin. En osaa artikuloida ajatuksiani hyvin enkä ole mikään mestarikirjoittaja, mutta rodullistettuna suomalaisena rasismi on asia, jota näen päivittäin ja etenkin viimeaikaisten tapahtumien takiaon ollut tavallista enemmän mielessä. Joten,

Puhutaan rasismista.

Being Black in the EU 2018 tehdyn tutkimuksen mukaan 63% tutkimukseen vastanneista tummaihoisista suomalaisista ovat kokeneet rasismia Suomessa. 63%. Luku on huomattavasti suurempi muihin tutkimuksiin osallistuneisiin maihin verrattuna. Miksi siis niin moni valko-ihoinen suomalainen jaksaa inttää, ettei Suomessa ole rasismia? Saan kuulla valkoisilta suomalaisilta, ettei nykyajan Suomessa rasismia ole. Rasismi on viime vuosikymmenen ongelma, miksi siitä pitää puhua ja miksi tasa-arvoisuudesta pitää vaahdota. Rasismia mitätöidään ja rasismia kokeneiden kokemuksia vähätellään. Valkoinen suomalainen ei näe ja kohtaa rasismia joka päivä samalla tavalla, kuinrodullistettu suomalainen, joten ongelmaa ei hänen mielestä ole olemassa.  

Moni valkoinen suomalainen ei tunnista rasismia. Rasismi on todella laaja käsite, ja sitä vastaan taistelemisessa pitää ensin oppia tunnistamaan mitä se on. Rasismi tulee monessa muodossa, joista arkipäivän rasismi ovat helpoiten näkyvissä omassa elämässäni. Arkipäivän rasismi on ilmiö, johon törmäämme päivittäin arkielämässä. Luen Facebook –kommentteja, eikä ole varmaan ollut päivääkään, jolloin en näe rasistisia kommentteja. Arkipäivän rasismin kanssa joudun kasvokkainpäivästä toiseen. Se on kuormittavaa. Ihmiset solvaavat maahanmuuttajia, vähättelevät ihonvärin perusteella, heittävät ihonväriin ja etnisyyteen liittyviä halventavia nimityksiä, puolustelevat mustaksi huumoriksi verhottuja rasistisia vitsejä ja rodullistettuja sekä värillisiä ihmisiä loukkaavia karikatyyrisiä piirroksia. Valkoisen suomalaisen mielestä jos hän ei koe asiaa loukkaavana, miksi pitäisi kenen muunkaan? Enemmistön jäsenen on helppo puhua vähemmistön puolesta.Rodullistettuja ihmisiä ei kuunnella ja heidän puolestaan päätetään, mistä he saavat loukkaantua ja mistä eivät.  

Valkoisen suomalaisen paikka ei ole päättää, mistä rodullistettu tummaihoinen saa loukkaantua. Valkoiset ihmiset eivät saa puhua eri väristen ihmisten päälle, koska he eivät halua kuulla heidän omien rasististen näkökulmiensa haastamista. Valkoisten ihmisten pitää oppia kuuntelemaan ja heidän pitää oppia olemaan parempia. Parempia ihmisiä, parempia liittolaisia taistelussa rasismia vastaan ja rodullistettujen tukemisessa.

Miksi valkoinen ihminen loukkaantuu, kun hänelle puhuu rasismista? Miksi hän ei jaksa kuulla asiasta ja ajattelisi mieluummin, että aihe kuuluu menneisyyteen? Valkoiselle ihmisille riittää pieninkin huomautus, että jokin saattaa olla rasistista – ei tarvitse edes sanoa tätä valkoisen kammoksumaa r-sanaa, kun alkaa aggressiivinen puolusteleminen ja hyökkäys. Enhän minä ole rasisti! Miten voit haukkua minua noin kamalalla sanalla! Heti pitää syyttää ja rasistiksi kutsua! Useasti pehmeästi huomautettuani jonkin asian rasistisuudesta täytyy valkoisen suomalaisen päästä inttämään, tappelemaan ja puolustelemaan. Miksi valkoisten ihmisten tunteen ovat tärkeämpiä, kuin minun ja muiden rodullistettujen oikeus olla tulematta loukatuksi ihon värimme ja etnisen taustamme perusteella? Miksi meiltä vaaditaan jatkuvaa valkoisten ihmisten opettamisen työtä, oman hyvinvointimme ja mielenterveytemme nojalla tullaksemme kohdelluksi tasavertaisesti arkipäivässä?

Rasismilla on vaikutus tummaihoisten ja rodullistettujen mielenterveyteen. Moni rodullistettu kärsii sisäistetystä rasismista, josta on vaikea päästä eroon. Yhteiskunta kertoo jatkuvasti median kautta, miltä “kaunis” ja “hyvä” ihminen näyttää. Lapsuudessani tummaihoisia hahmoja vaikkapa televisiossa oli vähän, ja lapsen mielessä ihonväristä jatkuvasti kiusaamisen kohteeksi joutuessa oli helppoa hyväksyä yhteiskunnan kertoma viesti faktana: koska olin tumma, en ollut yhtä hyvä, kun valkoihoiset luokkatoverini. Koska minulla oli afrikkalaisille tyypillisiä piirteitä, en voisi ikinä olla yhtä kaunis, kuin valkoiset ikätoverini. Ihonvärini ja etnisen taustani takia en ollut samanarvoinen muiden, “parempien”, valkoihoisten kanssa. Kun minua kiusattiin, se oli oma vikani, koska erotuin joukosta. On äärimmäisen tärkeää puhua rasismista lapsille ja ehkäistä rasismiin liittyviä kiusaamistilanteita. Lapset eivät ole “liian nuoria” keskusteluun rasismista. Nuoret rodullistetutlapset joutuvat oppimaan jo nuorina, miksi heitä syrjitään ja kohdellaan huonommin. He joutuvat oppimaan jo varhaisessa iässä, että heidän nimensä, etninen taustansa ja ihonvärinsä luovat heille eri mahdollisuudet elämään. He eivät saa muuta vaihtoehtia, kuin oppia asiasta nuorena.  

Rasismi on aihe, josta pitää puhua. Siitä ei saa hiljentyä. Rasismi ei lähde sitä peittelemällä ja siitä vaikenemalla. Se ei riitä, että ei ota aktiivisesti osaa rasismiin, tai että ei tee rasistisia vitsejä. Rasismin vähentämiseksi siihen puutuminen on imperatiivi. Rasismille ei pidä antaa tilaa, ei vitseille, ei huuteluille, ei rasistisille kommenteille netissä. Valkoisia ihmisiä kuunnellaan enemmänrodullistettuihin verrattuna, jopa rasismista puhuessa. Käyttäkää valkoista etuoikeuttanne ja olkaa aktiivisesti rasismia vastaan. Älkää vaatiko rodullistettuja opettamaan teitä tai tekemään työtä teidän puolestanne. Tehkää tutkimusta aiheesta ja kehittäkää itseänne. Auttakaa rakentamaan Suomesta turvallisempi maa kaikille, ihonväristä riippumatta.

Välineitä itsensä kehittämiseen: https://docs.google.com/document/d/1M48v50LLrmFowzHmMKgHy1UlGMtphnXhzpLLtQ8BGnM/edit

[paavi123]

Tehtävä 3. Mainos

Doven mainos loukkaa tummaihoisia ihmisiä. Mainos viestittää, että vaaleampi nainen on “puhtaampi” kuin tummaihoinen nainen. Mainos on todella loukkaava ottaen huomioon historian ja tummien ihmisten sorretun aseman.

[ruttotohtori]

Ku hyppäät kyytii vanhalta, tutulta pysäkiltä, jonka kautta ei kulje ku se yks linja ja bussin reitti ja numero on muuttunu, ja sit viel kuskina ei olekkaan keski-ikäne valkone suomalaisukko naama norsunvitulla, vaan nuori, tummaihoinen mies, joka tervehtii iloisesti (se kuski oli kyl mukava yllätys 😊), kaikki oli ihan erilailla ku sillo ööö 7 vuotta sitten? ku viimeks matkustin bussilla 🚌

Onko mikään pelottavampaa ku se et bussi on yhtäkkiä vaihtanu reittiä?

[lukupiirileikki]

Suunnittelijan vaikutteet

Puheenjohtajana Paju, kirjurina Lauri

Toisen lukupiiritapaamisen tarkasteltavat tekstit ovat: Pater, Ruben 2016: Luku “Image and Photography”. Julkaistu teoksessa Pater, Ruben.The Politics of Design. A (Not so) Global Manual for Visual Communication. BIS Publishers. sekä Mazé, Ramia, 2009: Critical of What? 
(Julkaistu teoksessa Ericson et al. (ed.) 2009. Iaspis Forum on Design and Critical Practice: The Reader. Stockholm: Iaspis and Berlin: Sternberg Press.)

Kirjan "The Politics of Design. A (Not so) Global Manual for Visual Communication luvussa "Image and Photography" käsitellään muun muassa kuvanlukutaidon suhteellisuutta kulttuurien välillä, sensuuria, representaatiota sekä epäoikeudenmukaisia sukupuolirooleja. Kirjan on kirjoittanut Ruben Pater vuonna 2016. Pater asuu Amsterdamissa ja on opiskellut siellä myös graafisen suunnittelun maisterin. Pater työskentelee suunnittelijana, opettajana sekä journalistina tai kirjailijana. Hänen nettisivuillaan "untold stories" Pater kuvailee itseään "suunnittelijaksi ajassa jossa design on viimeinen asia mitä maailma tarvitsee". Hän painottaa eettisyyden olevan itselleen tärkeä arvo.

Teksti käsittelee niin monta aihetta että niiden käsittely ja yhteenveto tuntuu haastavalta. Mielestäni loppujen lopuksi tekstissä esiintyvät ilmiöt alleviivaavat sitä, kuinka iso merkitys kriittisyydellä on kuvan tulkinnassa. Mitä kriittisempi ja tietoisempi katsoja on, sitä enemmän kuvasta ja kuvan tekijän motiiveista saa irti.

Karkeasti ensimmäinen puolisko tekstiä puhuu kuvan tulkinnasta. Pater kuvailee, kuinka kuvanlukutaito on kulttuurisidonnaista. Hän kertoo kuinka mm. 60-luvun etelä-afrikkalaiset tulkitsivat piirroksen perspektiivin eri tavalla, kuin länsimaalaiset ja kuinka eri kulttuureissa muotokuva voidaan tulkita joko yksinäisyytenä, tai yksilöä nostattavana, riippuen millaisia arvoja kulttuureissa ilmenee. Opimme lukemaan ja tekemään kuvaa siten, miten ympärillämme kuvaa luetaan ja tuotetaan. Kulttuurin tapa lukea kuvaa ei vaikuta tekijän älykkyyteen tai teoksien taiteelliseen arvoon. Kulttuurierot voivat luoda väärinymmärryksiä kuvan tulkinnassa. Suunnittelijan vastuuseen kuuluu tiedostaa tämä ja tehdä kotiläksynsä sen perusteella.

Jälkimmäinen puolisko käsittele kuvankerrontaa ja siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Tekstissä on pätkä sensuurista ja kuvanmuokkauksesta. Sensuuri on manipulointia ja sitä on käytetty politiikassa ja propagandassa mm. poistamalla ei-haluttuja henkilöitä kuvasta tai rajaamalla kuvaa niin, että kuvan merkitys muuttuu. Merkittävien henkilöiden, kuten Mao Zedong, ulkonäköä on editoitu että henkilö vaikuttaisi miellyttävämmältä ja näin vetäisi ihmisiä puoleensa. 

Naiskuvaa käytetään edelleen esineellistävänä ja hyperseksuaalisena mainoksissa. ”Nainen” ja ”mies” assosioidaan eri tavoin kuvituksessa; mies vahvana ja aktiivisena tekijänä, nainen passiivisena ja visuaalisena esineenä. Kolikon kääntöpuolella naisen kehoa sensuroidaan enemmän kuin miehen, esimerkkinä Utahilainen koulukuva ja Saudi Arabian Ikea-kuvasto.

Pater ei mainitse oikeastaan mitään muunsukupuolisista tai muunsukupuolisten representaatiosta kuvan keinoin ja hän puhuu vain miehistä ja naisista. 

Pater käy napakasti läpi kulttuurisen omimisen, joka on lähivuosien aikana tullut valtavaksi keskustelun aiheeksi. Hän kritisoi kuinka yritykset rakentavat mielikuvaa diversiteetistä toistuvien stock-kuvitusten avulla tai Photoshoppaamalla eri värisen ihmisen kuvaan. Jos yrityksen kuvituksessa on esim. tummaihoinen ihminen, on todennäköisempää että tummaihoiset asiakkaat kokevat enemmän samaistumista kuin jos kuvituksissa olisi vain valkoihoisia. Tämä on keino jota isot firmat käyttävät kalastellessaan asiakkaita erilaisista etnisistä taustoista. Diversiteettiä ei luoda pelkillä kuvilla, vaan luomalla oikeita mahdollisuuksia, työpaikkoja ja tasa-arvoa ihmisille.

Masaai-heimoon liittyvä osio mielestäni alleviivaa sen, että ihminen on aina ainutlaatuinen yksilö, oli sitten missä kulttuurissa tai ihmisryhmässä hyvänsä ja haluaa tulla tunnustetuksi sellaisena.

Huomasin tekstiä lukiessani, etten oikeastaan ollut kauhean kriittinen missään vaiheessa. Teksissä oli saatavilla kaikki lähteet, paljon nimiä ja vuosilukuja, poliittisia ja kulttuurisia tapahtumia, joista minulla itselläni ei ole faktatietoa. Ne lukukokemukseeni suoraan niin, että luin tekstiä sinisilmäisesti alusta loppuun. Palan halusta tietää nousiko muilla jotain kritiikkiä tekstiä kohtaan, joka on minulta mennyt ohi.

Ramia Mazen luennosta kirjoitettu pätkä ��Critical of What?” Käsittelee  ”critical practise” lähestymistapaa suunnittelussa. Maze on professori Ruotsissa sijaitsevassa Konstfack University College of Arts Crafts and Design-koulussa. Hän on opiskellut arkkitehtuuria mutta on erikoistunut nykyään kriittiseen lähestymiseen muotoilun saralla, josta hänen luentonsakin kertoo. Critical practise pitää sisällään ajatuksen siitä, että suunnittelija ei pelkästään tee työtä tilauksesta vaan suunnittelijan ajatuksilla on rooli vaikuttajana ympäröivään maailmaamme. Luin tekstin muutamaan otteeseen, ennenkuin oikeastaan ymmärsin mistä siinä on kyse. Tekstin kieli oli hyvin akateemista ja ajatus katkeili välillä vaikeiden englannin kielisten sanojen lomassa.

70-luvun arkkitehtuuri perustui manifesteille ja ns. suurille nimille. Työ oli jaoteltu suoraan niin että historioitsijat tai filosofit saivat tehdä kaiken kriittisen ajattlun arkkitehtuuria kohtaan ja ammatinharjoittajat (practitioner) vain toteuttivat sen perusteella. Nykyään ajatellaan niin, että ammatinharjoittajalla on valta kriittisessä ajattelussa (criticism from within). Tämä ajattelumalli on levinnyt suunnittelun kaikille osa-aloille, enkä oikeastaan omalta kohdaltani tiedä muusta kuin siitä että käyn itse suunnittelijana keskustelua jatkuvasti työni kanssa, eikä sitä mikään ulkopuolinen taho pureskele minulle valmiiksi. Tämä osa oli ehkä hankala hahmottaa 2020-luvun suunnittelijana, sillä en ole harjoittanut ammattiani missään muussa ajassa.

Maze kuvailee kolmea eri kritiikin tyyppiä suunnittelussa: 1. Sisäänpäin osoitettu kritiikki, miksi teet ja miten ja mitä haluat sillä saavuttaa? 2. Kritiikki itse muotoilua kohtaan alana, kuten suunnitteluun muodostuneiden konventioiden kyseenalaistamista. 3. Suunnittelun ja itsesi ulkopuolista kritiikkiä mitä maailmassa tapahtuu ja miten voit sitä kommentoida suunnittelijana.

Maze haluaa suunnittelijoiden olevankin kriittisiä. Hänen mainitsemillaan tavoilla aikaisempia Paterin tekstissä esiintyviä epäkohtia voisi mahdollisesti korjata ja välttää tulevaisuudessa. Paterin teksti käsittelee menneisyyttä ja Mazen teksti tulevaisuutta mutta ne kaluavat samaa aihetta. Pater raportoi konkreettisia esimerkkejä, miten ajattelu on vaikuttanut eri tavalla kuvan tekemiseen, antamatta sen kummempia ratkaisuja. Maze taas tavallaan antaa ratkaisuja suunnittelijalle, jotka hän voi (ehkä) löytää omasta itsestään kriittisen ajattelun kautta.

Pohdittavaa: - Mitä ajatuksia tekstit aiheuttivat? Olitko jostain eri mieltä? - Miten kulttuurierot (tai niistä johtuvat väärinkäsitykset) tulisi huomioida suunnittelussa? - Miten kriittinen ajattelu näkyy suunnittelutyössäsi ja siinä miten tarkastelet muiden töitä?

- Paju Kaitajärvi

[ruttotohtori]

Siis värilliselle filmille kuvattu, en vastusta sitä, että mahdollisesti joskus uudelleenfilmatisoinnissa Palmua näyttelisi tummaihoinen näyttelijä

Värillinen Komisario Palmu näyttää niin väärältä :/ en tykkää

[tuskanniki]

tää on jonkunsortin valoa pimeydessä keissi: olin tulossa kaupasta kun mut pysäytti nuori tummaihoinen enkkua puhuva mies. hän totesi että tykkää tyylistäni, mulla kun on vaaleanpunainen huppari ja turkoosit hiukset. totesin hämilläni että kiitos, mistä moinen kommentti. hän vain sanoi että nykypäivinä ihmisten pitäisi olla kiltimpiä toisilleen. muut eivät olleet kuulemma juuri vaivautuneet puhumaan hänen kanssaan, varsinkaan eilisen jälkeen. jäimme sitten hetkeksi juttelemaan ja hetken päästä aloin epäillä, kun hän niin vuolaasti kehui ulkonäköäni että hänellä on taka-ajatuksia. kysyin sitten suoraan että onko hän kiinnostunut minusta ja totesin samassa että oon homo. hän sanoi että ei sen väliä mitä olen, vaikutan silti hyvältä tyypiltä, ystävämielessä. toivoi vielä että näkisimme uudemman kerran kun hän on vielä helsingissä. en tiiä, mun mielestä maailma tarttis lisää tämmösiä satunnaisia kohtaamisia ihmisten välillä, niin ehkä se pelko kaikesta vieraasta hellittäisi.

[vaniljainen-vadelma]

sorry but i have to write this in my mother language.

törmäsin taas postaukseen, jossa sanottiin, että marti jätetään usein pois isak paralleleista. tein aikamoisen virheen ja kirjotin hakukentään 'isak v*ltersen'. yhdessä kaikista eniten noteja saaneessa gifsetissä ei ollu martia, mutta kaikki muut isakit, joilla on jo tähän mennessä ollut/on tällä hetkellä menossa oma kautensa. tää saa mut tuntemaan tosi pahalta, koska marti on TODELLA tärkeä isak ja mun lemppari. monet väittää, ettei lisää martia koska ei oo 'into' sk*m italiaan. mut musta tuntuu, että suurin osa ei oo ees oikeestaan antanu kunnon tilaisuutta tälle kaudelle ja että niiden mielipiteen taustalla vaikuttaa monia ennakkoluuloja, koska sk*mit on saanu tosi paljon vihaa osakseen. jotkut ihmiset ei vaan kykene muodostamaan kunnolla omaa mielipidettään ilman siis muiden mielipiteiden vaikutusta.

oon nyt täysin reheellinen tästä asiasta ja tää saattaa saada mut vaikuttamaan joidenkin silmissä typerältä ja jopa rasistilta. mut rasisti en ole todellakaan, oon AINA tasa-arvon puolella, oli asia mikä hyvänsä. mutta tosiaan, nykyään monet ihmiset ottaa jotkut asiat liian vakavasti ja tekee niistä liian suuren jutun. yleensä nää asiat liittyy just rasismiin ja samantyyppisiin asioihin. en itse kuulu vähemmistöryhmään (paitsi seksuaalisuuteni suhteen), mutta omasta mielestäni jonkun roolin näyttelijä voi kuka tahansa kunhan hän vain kunnioittaa roolihahmoaan. hetero voi näytellä homo, joten miksei ei-muslimi voisi näytellä muslimia? muslimi voisi ihan hyvin näytellä ei-muslimia. n-sana on tietenkin erittäin kontroversaali aihe, eikä sitä todellakaan tulisi käyttää missään yhteydessä (joillei itse ole tummaihoinen). en aio puolustella sanan käyttöä, mutta sanon kuitenkin muutaman pointin, jotka mielestäni lieventää tämän sanan merkitystä kyseisessä kontekstissa, sillä omasta mielestäni tästä asiasta tuli liian suuri juttu ja moni lopetti katsomisen vain tämän pienen yksityiskohdan vuoksi, eikä edes antanut myöhemmille jaksoille tilaisuutta. ensinnäkin, n-sana on todella amerikkakeskeinen. itse tosiaankin asun suomessa, enkä tiennyt, että kyseisellä sanalla on NÄIN suuri negatiivinen painoarvo ennen tämän clipin katsomista. se oli siis itellenikin suuri järkytys kun asia paisui näin suureksi, eikä tumblrista muusta puhuttu clipin jälkeen. en itse edes huomanut, että tämä sana ylipäätään sanottiin. itse rakastin tätä clippiä ja vihaan sitä, kuinka tämä pilasi koko tunnelman clipin jälkeen. nämä ongelmat on hyvä ottaa esille ja keskustella niistä, mutta on hyvä myös osata antaa anteeksi eikä 'cancel' koko ohjelmaa kyseisen lipsahduksen vuoksi. italiassa ei todellakaan tiedetä tästä negatiivisesta merkityksestä niin paljon kuin amerikassa. toiseksi, jollen oo ihan väärässä, sana oli kohtauksessa soineen laulun sanoituksessa. tämä lieventää sanan käyttöä, koska ni vaan kuunteli omaa lempimusiikkiaan.

tällä postauksella halusin vaan sanoa, että sk*m italiaa kohtaan on liian paljon ennakkoluuloja, joiden vuoksi moni ei edes anna sille tilaisuutta. kaikki vaan aattelee sen olevan se rasistinen remake. voi kuinka ihmiset jää paljosta paitsi, mutta loppujen lopuksi se on vaan heidän oma ongelmansa :) sk*mit on mun lempi remake eikä kyllä mitkään negatiiviset mielipiteet tuu sitä muuttamaan. hyviä puolia siinä on paljon enemmän kuin huonoja puolia. ja sitä paitsi, jokaisella remakella on omat ongelmansa. mikään ei ole täydellinen. pakko itekki tunnustaa, etten tällä hetkellä nauti dr*ckista niin paljon mitä oisin odottanu. sk*mit s2 oli parhaita aikoja elämässäni, ihan sama mitä muut tästä kaudesta ajattelee.

[nahkaninja]

Turinatuokio #5

"onneks oli kuulokkeet"

Tossa vuosi 2018-2019 olin töissä Koulunkäyntiavustajana yläasteella ja siinä aamusta heräsin ja huomasin että Discordissa on tähän aikaan porukkaa ja menin sinne höpäjämään. Katsoin jonkin ajan päästä kelloa ja totesin että perhana töihinhän sitä tuossa pitää lähtee. Nappasin mukaan PS4:n mukana tulleen nappikuulokkeen koska käytin sitä Handsfreenä. Pääsin sisälle ja ajattelin että tänään mennään portaita (henkilökunnalla oli myös hissi) noh yksi Discordissa olleista pelasi jotain ja yks kaks kuului "Vitun *N-Sana*!!! " ja eikös mua vastaan tullut juuri tummaihoinen kaveri.

[turkinuutiset]

Jos sinä näet Turkissa tummaihoisen kaverin niin hän voi olla Afro turkkilainen

Jos sinä näet Turkissa tummaihoisen kaverin niin hän voi olla Afro turkkilainen

Turkin afro turkkilaiset

Olen kasvanut länsi-Turkissa Aydınissa. Minulla oli lapsena muutamaa afro turkkilainen tuttu kaveri. Heitä kutsuttiin “arap” silloin. Sana tarkoittaa tummaihoinen ja arabi. Se on turkkilaisten käyttämä kutsumanimi kaikille vähänkin tummalle ihmiselle. Ja minä kuulin ensimmäinen kertaa että heitä nykyään sanotaan afro turkkilainen. Se on kiva sana. Mutta minä valitsen…