#trainspottingin

[mistosworld]

Lou Reedin Perfect Day menee tähän kans. Jossai on ollu sen lyriikoit sillee "ah ihana päivä<3" vaik se on vitu surullinen biisi, ja myös... Emt, Trainspottingin yliannostuskohtaus on ikuisesti muuttanut sitä :D

Anteeksi ylimielisyyteni, mutta jessus kun ihmiset on typeriä. Biisihän kertoo vanhastapojasta, joka ei koskaan mene puhumaan kiinnostuksensa kohteelle, mutta siltikin rakentaa tälle talon ja kantaa sormusta taskussaan, odottaen vuosia että tyttö tajuaisi jättää puolisonsa.

?????

[frankfurt-limousines]

Wo der Verstand uns aus dem Gleise wirft, hilft uns das Gefühl oft auf die richtige Bahn zurück. #gleise #zug #bahn #train #eisenbahn #railway #schienen #bahnhof #germany #deutschebahn #trainspotting #deutschland #trainspotter #frankfurt #railways #kunstwerk #gleis #waggon #offenbachammain #güterwaggon #photography #db #skulptur #tracks #trainspottingin #nature #trains #mainufer #lostplaces #doppelhelix (hier: Offenbach am Main) https://www.instagram.com/p/CNp_vbbBtAJ/?igshid=sqbmfob86dsf

[insuranceautolawnews]

Draama

T2 Trainspotting

Ohjaus Danny Boyle. Pääosissa Ewan McGregor, Ewen Bremner, Jonny Lee Miller ja Robert Carlyle. 118 min. K16. ★★★★

Kulttileffojen jatko-osat ovat nitroglyseriiniä: erittäin räjähdysherkkää tavaraa.

Faneilla on niin vahva tunneside alkuperäisen elokuvan maailmaan, hahmoihin ja tunnelmaan, että vain harvat ja valitut voivat niitä edes jäljitellä saatikka keksiä niihin uutta kulmaa tai tasoa.

On siis enemmän kuin kohtuullista, että mustan huume- ja rikoskomedian Trainspottingin jatko-osan tekijöiksi on saatu alkuperäinen työryhmä. Ilman tuttuja näyttelijöitä, ohjaaja Danny Boyleahttp://ift.tt/2kZaQIa tai kirjailija Irvine Welshia http://ift.tt/2kEAfDWprojekti olisi jäänyt lähtötelineisiinsä.

T2 Trainspotting on saumatonta ja loogista jatkoa edeltäjälleen. Nuoruuden huuruja ei voi (onneksi) enää läpikäydä sellaisenaan, mutta niitä muistellaan samalla kun pohditaan, mistä sitä nyt taas saisi. Rahaa nimittäin.

Kumpaakin elokuvaa yhdistää överiksi vedetty ankeus, välistävedot ja väkivallan uhka, josta jälkimmäisestä pitää huolen kaveripiirin moniongelmaisin hahmo Begbie (Robert Carlylehttp://ift.tt/2hlfGOS).

Ensimmäisen elokuvan tapahtumista on kulunut 20 vuotta.

Huijattuaan kavereiltaan huumekaupan yhteydessä 20 000 puntaa Mark Renton (Ewan McGregorhttp://ift.tt/2hw8xJk) valitsi elämän: pakeni, hankki koulutuksen ja meni kunnon töihin.

Nyt olosuhteet ajavat hänet takaisin Edinburghiin. Kuten arvata saattaa, vastaanotto on jäätävä. Vähitellen välit lämpenevät.

Hedonistista kamanvetoa nähdään elokuvassa vähän – Renton saa houkuteltua jopa Spudin (Ewen Bremnerhttp://ift.tt/2kZee62) lenkille. Silti eletty elämä saa Rentonin puuskahtamaan: ”Olen 46-vuotias ja kusessa.”

On siis vielä kerran valmistauduttava suureen puhallukseen.

T2 Trainspotting ei ole varsinaisesti mikään juonielokuva.

Boyle kasaa kohtauksia peräkkäin, mutta ne sattuvat viemään tiettyyn suuntaan. On tuskin sattumaa, että siinä on samaa logiikkaa kuin muutenkin päihdeongelmaisten pudokkaiden arkipäivässä.

Päähenkilöiden huumetaustoilla voi selittää sitä, etteivät he ole ihmisinä ihmeemmin kasvaneet. Silti on vähän kummallista, että 20 vuotta ilman herskaa porskuttanut Renton solahtaa alta aikayksikön vanhoihin ympyröihinsä. Luulisi päivätöistä jotain tarttuneen luonteeseen.

Hahmoja toki syvennetään.

Sick Boysta (Jonny Lee Millerhttp://ift.tt/2kEOrNd) on tullut alkuperäisten Muumi-kirjojen kaltainen Nipsu: touhukas yrittäjä, jonka kaikki viritykset eivät kestä päivänvaloa.

Begbien identiteettisolmut avautuvat katsojalle kohtauksessa, jossa potenssilääke alkaa toimia vasta kun Beg on hakannut miespuolisen ystävänsä.

Kohottavinta on kuitenkin se, kuinka Spudille käy. Toisaalta lähtötaso on matala: jo alkuteksteissä hän on riistämässä henkeä itseltään.

Jos kulttiteoksen jatko-osan tekemisessä on ollut paineita, se ei näy mitenkään.

Vaikka alkuperäisen Train­spottingin ensimmäisen katselukokemuksen toisintaminen on mahdotonta ja kotiinpaluuteema on lähtökohtaisesti lälly, Boylen ohjaus on joutuisaa.

Elokuvan maailmaa tunteville isketään silmää: monet ensimmäisen elokuvan yksittäiset kuvat tai kohtaukset päivitetään uuteen elokuvaan. Jopa Trainspottingin loppukohtauksen choose life -monologin uusi versio on tehty viitseliäästi.

Oikeastaan ainoa asia mitä elokuvasta jää kaipaamaan, on ykkösosasta tutut musiikkikappaleiden ympärille rakennetut kohtauskavalkadit. Mutta toisaalta tällä kertaa fokus ei ole huumeiden vetämisessä vaan selviytymisessä.