#tekijänoikeus

[toverivoetkylae]

Tää on hankala kysymys. Joltain isoja osinkoja maksavalta pörssikonsernilta pölliminen ei henk.koht. haittaa ollenkaan, niillä olis tarpeeks rahaa, jos ne laittais siitä enemmän takas firmaan investointeina. Ja lisäks joku disney hehheh on käytännössä nykyään laatinut USA:n tekijänoikeuslait ja lobbaa niiden muuttamista aina, kun se on disneylle kätevää. Hyvällä menestyksellä.

Mun omassa moraalissa kävis järkeen, että tekijänoikeus olis voimassa alkuperäisen luojan elämän ajan ja raukeais sitten.

Tää toki edellyttää, että että tekijänoikeus on ihmisellä, ja homma monimutkaistuu heti, kun ruvetaan sekaantumaan yhtiöihin eli myymään/lisensoimaan oikeuksia. Tätä lain on hankala navigoida järkevällä tavalla niin, etteikö rahakas yhtiö löytäisi porsaanreiän pitää hiirihahmonsa holvissaan ikuisuuksiin.

aina ku nään anti copyright -postauksii, mietin et mihin ne vetää sen rajan. jos ne ite tekee taideteoksen, saako kuka vaan ottaa kopioita siitä ja tehä sillä rahaa? ei kai ne semmosta toivo. mikä sit on se raja, et kenellä ei oo enää tekijänoikeuksia? kenen työn saa piratoida?

[ooc-sohvikset]

[kapitaali]

David Bollier: Omistusoikeudet, eriarvoisuus ja yhteismaa

kirjoittaja: David Bollier

Puhuin hiljattain konferenssissa ”Property and Inequality in the 21st Century”, jonka isäntänä toimi The Common Core of European Private Law -järjestö, joka on useimmiten eurooppalaisille oikeusoppineille vuosittain järjestettävä tapaaminen. Minulta kysyttiin, miten yhteisomaisuus voisi vähentää eriarvoisuutta. Alla on puheenvuoroni ”The Commons as a Tool for Sharing the Wealth”. Konferenssi pidettiin Göteborgin yliopistossa Ruotsissa 12.-13. kesäkuuta 2015.

Kiitos, että kutsuitte minut puhumaan tänään omaisuuslainsäädännön ja eriarvoisuuden välisestä suhteesta — aiheesta, joka saa aivan liian vähän huomiota. Tämän ei pitäisi olla yllättävää. Nyt kun vapaiden markkinoiden ideologiasta on tullut oletusarvoinen maailmankatsomus ja poliittinen konsensus kaikkialla maailmassa, yksityisomaisuutta pidetään synonyyminä vapaudelle, talouskasvulle ja inhimilliselle edistykselle.

Ai niin, onhan tässä vielä tämä ikävä sivuseikka, joka tunnetaan nimellä eriarvoisuus. Occupy-liikkeen kaltaiset tyytymättömät ja Thomas Pikkettyn kaltaiset luopiotaloustieteilijät ovat tuoneet tämän ongelman esiin vuosien laiminlyönnin jälkeen. Heidän menestyksensä on ollut melkoinen saavutus, koska vuosien ajan epätasa-arvon olemassaolo on esitetty onnettomuutena, poikkeavuutena, salaperäisenä ja hämäräperäisenä vieraana inhimillisen edistyksen suurilla juhlaillallisilla.

Haluan väittää, että nälkä, köyhyys, riittämätön koulutus ja terveydenhuolto sekä ihmisarvon ja ihmisoikeuksien loukkaukset eivät ole järjestelmän vikoja. Ne ovat ominaisuuksia. Markkinaideologit väittävätkin usein, että tällaiset puutteet ovat välttämätön kannustin ihmisten yritteliäisyydelle ja talouskasvulle; köyhyyttä muka tarvitaan, jotta ihmiset pääsisivät pakoon työmoraalin ja yrittäjyyden avulla.

Omistusoikeudet ovat tämän dynamiikan ytimessä, koska ne ovat elintärkeä väline yksityisen varallisuuden rajojen määrittelyssä ja valvomisessa sekä väistämättä epätasa-arvoisten tulosten oikeuttamisessa. On siis tärkeää, että keskitymme omistusoikeuksien rooliin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden synnyttäjänä — unohtamatta kuitenkaan monia muita voimia, kuten sosiaalisia käytäntöjä, kulttuuria ja politiikkaa, joilla on myös tärkeä rooli.

Haluaisin keskittyä nykyaikaisissa teollisuusyhteiskunnissa vallitsevaan pakkomielteeseen omistaa kaikki, myös itse elämä, ja käyttää lakia välineenä markkinoiden ja yksityisomistuksen yhteiskuntajärjestyksen mahdollisimman laajamittaiseen toteuttamiseen. Tämä kulttuurinen refleksi tunnetaan nimellä ”yhteismaan aitaaminen”. Termi kuvaa sitä, miten omistajat vaativat laajoja oikeuksia — usein hallitusten aktiivisella myötävaikutuksella — keinona anastaa kollektiivisesti omistettuja resursseja yksityisen hyödyn saamiseksi.

Voimme nähdä tämän dynamiikan nyt käynnissä olevassa kansainvälisessä maaomaisuuden kaappauksessa, jatkuvissa yrityksissä yksityistää pohjavettä ja kunnallisia vesijärjestelmiä, tekijänoikeus- ja patenttilainsäädännön irvokkaassa laajentamisessa tieteellisen tiedon ja kulttuuriteosten yksityistämiseksi sekä maapallon ilmakehän käyttämisessä saastuttajien ilmaisena kaatopaikkana. Maailman yksityistämisvimma on saavuttanut niin äärimmäisen vaiheen, että jopa aineetonta rikkautta, kuten julkisia tiloja, mikro-organismeja, geneettisesti luotuja nisäkkäitä, keinotekoisesti luotua nanomateriaalia ja itse ihmisen tietoisuutta, vaaditaan yksityisomaisuuslainsäädännön alaisuuteen.

Valitettavasti perinteinen omistusoikeus perustuu valitettavan vanhentuneeseen maailmankatsomukseen ja vanhentuneisiin taloudellisiin lähtökohtiin ihmisistä sekä sosiaalisista ja ekologisista realiteeteista. Se näkee kaikki nämä omistusoikeuden laajennukset vaurauden luomisen muotona – vaikka todellisuudessa kyse on usein vaurauden tuhoamisesta (luonnon rahaksi muuttaminen), varojen uudelleen jakamisesta vähäosaisilta varakkaille tai jonkin asian luontaisen käyttöarvon muuttamisesta vaihtoarvoksi (hinnaksi). Siinä oletetaan, että arvoa luovat vain yksilöt, jotka käyvät kauppaa markkinoilla, ja näkymätön käsi tekee taikojaan.

Varallisuuslainsäädännössä ei yleensä tunnusteta sitä todellista arvoa, joka syntyy sosiaalisesta yhteistyöstä, monimutkaisista luonnonjärjestelmistä sekä perityistä tiedoista ja kulttuurista. Se on sokea ei-taloudellisille suhteille, kuten lahjataloudelle, epävirallisille suhteille, sosiaalisille yhteisöille ja hoivatyölle. Voisi sanoa, että omaisuuslainsäädäntö ei yleisesti ottaen yksinkertaisesti tunnusta yhteisvaurautta ja sen merkittävää roolia arvon tuottamisessa.

Mitä tarkalleen ottaen tarkoitan yhteisvauraudella? Konservatiiviset ideologit ja taloustieteilijät ovat kahden viime sukupolven aikana myrkyttäneet termin niin pahasti, että ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen, kun mainitaan sana ”yhteismaa”, on yhteismaan tragedia. Sallikaa minun nopeasti luopua tästä ärsyttävästä häiriötekijästä.

Biologi Garrett Hardin käytti tragediavertausta, kuten minä sitä kutsun, kuuluisassa artikkelissaan Science-lehdessä vuonna 1968. Hardin sanoi: ”Kuvitelkaa laidunmaa, jota kuka tahansa voi käyttää ja jossa kenelläkään yksittäisellä viljelijällä ei ole rationaalista kannustinta pidättäytyä sen käytöstä.” Hardin julisti ilman mitään empiiristä näyttöä, että jokainen yksittäinen viljelijä tietenkin laittaa laitumelle niin monta lammasta kuin mahdollista. Tämä johtaa väistämättä laitumen liikakäyttöön ja tuhoutumiseen ja tuottaa yhteisten hyödykkeiden tragedian.

”Tragediavertausta” pidetään niin taloudellisena totuutena, että siitä on tullut kulttuurinen klisee — ajatus, joka rummutetaan jokaisen opiskelijan päähän. ”Vapaiden markkinoiden” puolestapuhujat ovat vedonneet tragediameemiin juhliakseen yksityisiä omistusoikeuksia ja niin sanottuja vapaita markkinoita — ja taistellakseen hallituksen sääntelyä ja kaikkia kollektivistisia vaihtoehtoja vastaan.

Ainoa ongelma on se, että Hardin ei kuvannut yhteisöä. Hän kuvasi avoimen pääsyn järjestelmää, jossa ei ole sääntöjä, rajoja tai yhteisöä. Tämä ei ole yhteisomistus. Se on vapaata riistaa. Yhteismaa on resurssien hallintaan tarkoitettu sosiaalinen järjestelmä, jossa on rajattu yhteisö, erityiset säännöt resurssien käytölle, mekanismit käytön valvomiseksi ja vapaamatkustajien rankaisemiseksi ja niin edelleen. Itse asiassa Hardinin kuvaama tilanne — jossa vapaamatkustajat voivat ottaa resursseja haltuunsa tai vahingoittaa niitä haluamallaan tavalla — on oikeammin kuvaus rajoittamattomista markkinoista. Voisi sanoa, että Hardin kuvasi markkinoiden tragediaa.

Edesmennyt professori Elinor Ostrom Indianan yliopistosta kumosi voimakkaasti koko yhteisomaisuuden tragediaa koskevan tarun vuonna 1990 ilmestyneessä uraauurtavassa kirjassaan Governing the Commons: The Evolution of Institutions for Collective Action. Hänen kenttätyönsä ja luova teoriansa osoittavat, että yhteisöillä on täysin mahdollista hallita luonnonvaroja yhteisinä hyödykkeinä hyödyntämättä niitä liikaa.

Yhteisöt voivat siis todella toimia ja toimia hyvin. Miten se voi olla mahdollista? Toisin kuin Hardinin vertauksessa ja sen monissa vangin dilemman muunnelmissa, tosielämässä ihmiset yleensä puhuvat toisilleen. He neuvottelevat säännöistä suojellakseen yhteisön etuja. He rakentavat järjestelmiä, joiden avulla he tunnistavat ja rankaisevat vapaamatkustajia. He vaalivat voimakkaita kulttuurisia arvoja ja normeja. Ja niin edelleen.

Yhteisvauraus on itse asiassa kaikkialla maailmassa kukoistava itsehankintajärjestelmä, joka toimii enimmäkseen markkinoiden ja valtion ulkopuolella. Hämmästyttävä fakta: arviolta kaksi miljardia ihmistä on riippuvaisia erilaisista luonnonvaroista, jotka ovat yhteisiä jokapäiväisen selviytymisensä kannalta — viljelysmaasta, kalastuksesta, metsistä, kasteluvedestä ja luonnonvaraisesta riistasta. Taloustieteilijät jättävät kuitenkin suurelta osin huomiotta tämän yhteisomaisuuden roolin, koska yhteisvaurauden itse tuotanto tapahtuu perinteisten markkinoiden ulkopuolella, ja siksi sitä pidetään arvottomana. Raha ei vaihda omistajaa, BKT ei kasva. Miten näissä yhteisissä voisi tapahtua mitään arvokasta?

Professori Ostrom — Indianan yliopiston valtiotieteilijä, joka on uransa aikana tutkinut resurssien hallinnassa tehtävän tehokkaan yhteistyön dynamiikkaa — sai työstään Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 2009. Hän oli ensimmäinen palkinnon saanut nainen. En usko, että tämä oli sattumaa. Toisin kuin hänen (miespuoliset) taloustieteilijäkollegansa, jotka käsittelevät omaisuutta vain esineinä, joita voidaan siirrellä, Ostrom avasi keskustelun tutkimalla sosiaalisten suhteiden ja yhteistyön rikkaita mahdollisuuksia tarpeiden tyydyttämisessä.

Mutta tässä kohtaa tarina alkaa muuttua mielenkiintoiseksi. Viime vuosina Ostromin innoittamista akateemisista tutkijoista riippumatta on syntynyt kasvava kansainvälinen tavallisten kansalaisten liike, joka rakentaa omaa yhteisvaurauttaan — ja haastaa yritykset sulkea heidän yhteinen rikkautensa. Tämä eklektinen ja laajalle levittäytyvä liike on paljon laajempi kuin Ostromin tutkimat pienet luonnonvarojen yhteisöt globaalissa etelässä. Liike koostuu ruoka-aktivisteista, jotka yrittävät rakentaa uudelleen paikallista maataloutta muun muassa permakulttuurin, yhteisömaatalouden, Slow Foodin ja osuuskuntien avulla. Siihen kuuluu myös teknikkoja, jotka kirjoittavat ilmaisia ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, jotka ovat nykyään vakioelementtejä useimmissa kaupallisissa ohjelmistoissa. Siihen kuuluu yliopistoja ja tiedemiehiä sekä akateemisia tieteenaloja, jotka ovat sitoutuneet jakamaan tutkimustaan ja tietojaan avoimilla digitaalisilla alustoilla, usein Creative Commons -lisensseillä.

Yhteisvauraus näkyy Intiassa siementen jakamisessa viljelijöiden kesken, jotka haluavat välttää muuntogeenisiä viljelykasveja ja harjoittaa eräänlaista open source -maataloutta. Yhteisöllisyys näkyy avoimen suunnittelun ja valmistuksen räjähdysmäisessä kasvussa — eli tuotesuunnittelussa, joka on globaalisti jaettua mutta paikallisesti valmistettua ja edullista, modulaarista ja kaikkien saatavilla, avoimen lähdekoodin ohjelmistojen tapaan. Tämä liike on tuottanut Wikispeed-auton, joka kulkee 100 mailia polttoainegallonalla…. Farm Hack -yhteisön, joka on tuottanut kymmeniä kohtuuhintaisia maatilalaitteita…., sekä lukuisia hackerspaces- ja Fablab-tiloja, jotka ovat osa Maker-liikettä.

Yhteisöllisyys näkyy uusissa hankkeissa, joissa rakennetaan ”jaettavia kaupunkeja”, joissa kaupunkilaisilla on merkittävä rooli puistojen ja vesijärjestelmien, päiväkotien ja kaupunkisuunnittelun hallinnassa. Yhteisöllisyys toimii kaupungeissa, joissa järjestetään osallistavia budjetointiprosesseja, joissa tavalliset ihmiset voivat keskustella budjetista. Se toimii myös vaihtoehtoisissa valuutoissa, kuten Keniassa käytössä olevassa Bangla-Pesassa, joka on mahdollistanut sen, että slummien köyhät ihmiset voivat vaihtaa arvoa keskenään.

Mikä yhdistää näitä hyvin erilaisia yhteisöjä? Ne kaikki edustavat erilaista arvomaailmaa. Niillä kaikilla on yhteinen perussitoutuminen tuotantoon käyttöä varten, ei markkinavaihtoa varten. Ne puolustavat yhteisöjen oikeutta osallistua itseään ohjaavien sääntöjen laatimiseen. Ne haluavat oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta hallintoon. Ja tavallisina kansalaisina ne vaativat vastuuta toimia resurssien pitkäaikaisina hoitajina. Yhteisvaurauteen kuuluu myös tietynlainen etiikka — sitoutuminen suojelemaan kaikkea sitä, mitä perimme tai luomme yhdessä, jotta se voidaan periytyä vahingoittumattomana tuleville sukupolville.

Yhteismaa ei ole ”tragedia”, vaan se olisi ymmärrettävä elinvoimaisena sosiaalisena ja poliittisena järjestelmänä, jossa jaettua vaurautta hallitaan. Se on itsehallintojärjestelmä, jossa korostetaan osallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja kestävyyttä. Se antaa tavallisille ihmisille vaikutusmahdollisuuksia ja välttää samalla lamauttavaa riippuvuutta markkinoista tai valtiosta. Tiedämme, miten markkinat sen sijaan — ainakin globaalisti integroituneissa, erittäin keskittyneissä ja sosiaalisesti irrallisissa ja moraalittomissa muodoissaan — pyrkivät muuttamaan asiakkaat riippuvaisiksi vasalleiksi.

Historiallisesti useimmat yhteismaat eivät ole tarvinneet eivätkä pyrkineet saamaan muodollista lain suojaa. Niiden itseorganisoituneet tavat ja suhteellinen eristäytyminen ulkopuolisesta pääomasta ja markkinoista ovat riittäneet ylläpitämään niitä. Tilanne on kuitenkin muuttunut dramaattisesti viimeisten kolmenkymmenen tai neljänkymmenen vuoden aikana, kun maailmanlaajuinen kaupankäyntiteknologia ja perinteinen omistusoikeus ovat laajentuneet hellittämättä ja asettaneet markkinoiden logiikan ja arvot lähes jokaiseen luonnon ja yhteiskuntaelämän osa-alueeseen.

Yhteinen omaisuutemme on haavoittuvainen, koska valtiolla ei yleensä ole muodollisia, selkeitä omistusoikeuksia, jotka suojelisivat sitä. Valtiolla ei ole juurikaan intressiä myöntää tai selventää yhteisiä omistusoikeuksia, koska se mieluummin tekee yhteistyötä sijoittajien ja yritysten kanssa yksityistääkseen tämän yhteisen varallisuuden. Kuten tavallista, valtio olettaa tragediavertaukseen vedoten, että vain yhteisen rikkauden yksityinen haltuunotto ja rahaksi muuttaminen voi tuottaa vaurautta ja inhimillistä edistystä. Laajat yksityiset omistusoikeudet ovat ratkaisevia välineitä tämän prosessin edistämisessä. Ja eriarvoisuus, kuten Pikketty ja muut ovat osoittaneet, on väistämätön seuraus.

Haluan siksi ehdottaa, että — joidenkin eilen mainittujen uudelleenjakostrategioiden lisäksi — yhteisöt ovat elintärkeä väline, jolla varmistetaan rikkauksien oikeudenmukaisempi jakautuminen kaikille. Näin ollen commons tarjoaa kestävimmän ja rakenteellisesti tehokkaimman tavan varmistaa, että ihmisten perustarpeet tyydytetään — ja tämä puolestaan edistää suurempaa poliittista tasa-arvoa. Kansalaisille on taattava oikeudellisesti niiden resurssien saanti ja käyttö, joita he tarvitsevat selviytymisensä, ihmisarvonsa ja kulttuuri-identiteettinsä kannalta.

Jos todella haluamme puuttua epätasa-arvoon, meidän on löydettävä keinoja vallata yhteisöt takaisin ja keksiä yhteisaluelaki uudelleen. (Uudelleen)keksiminen saattaa kuulostaa kunnianhimoiselta, mutta ajattelepa tätä: 1200-luvun ihmisillä oli kiistatta vahvemmat lailliset oikeudet toimeentuloon ja selviytymiseen kuin nykyään. Magna Cartan ja siihen liittyvän asiakirjan, Metsän peruskirjan, ansiosta ihmisillä oli taattu laillinen oikeus päästä metsään keräämään polttopuita, juoma- ja istutusvettä, tammenterhoja sioilleen, oikeus metsästää luonnonvaraista riistaa ja kerätä hedelmiä ja paljon muuta.

Tavallisilla kansalaisilla oli laillinen oikeus tuotanto- ja toimeentulovälineisiin, mikä on enemmän kuin nykyiset markkinat ja monet valtiot ovat nykyään valmiita takaamaan. Jos sinulta ei löydy ”do re mi”, kuten Woody Guthrie asian ilmaisi, olet onneton.

Miten pääsy yhteisvaurauteen vähentäisi eriarvoisuutta? Ensinnäkin se auttaisi ihmisiä irtautumaan riippuvuudesta saalistavista markkinoista auttamalla heitä purkamaan jokapäiväistä olemassaoloaan. Tämä on nähtävissä monissa nykyaikaisissa yhteisissä hyödykkeissä:

��� Linux-käyttäjien ei tarvitse maksaa Microsoftille, vaan he voivat hallita omaa ohjelmistoinfrastruktuuriaan ja välttyä pakollisten päivitysten aiheuttamalta omistajaverolta.

– Paikallisten kuluttajien ei tarvitse kärsiä muuntogeenisistä elintarvikkeista ja teollisesti jalostetuista elintarvikkeista aiheutuvista kustannuksista ja riskeistä.

– Ihmiset, jotka asuvat yhteisömaarahastojen omistamissa asunnoissa, voivat välttää avoimien asuntomarkkinoiden korkeat vuokrat ja spekulatiiviset hinnat.

– Opiskelijat ja tutkijat, jotka käyttävät avoimia oppimateriaaleja ja avoimesti saatavilla olevia tieteellisiä lehtiä, voivat välttyä kaupallisten lehtien kohtuuttomilta hinnoilta, kalliilta maksumuureilta verkkosivuilla ja tekijänoikeuksista luopumiselta.

– Osuustoiminnallisen rahoituksen ja vaihtoehtoisten valuuttojen käyttäjät voivat yhteisöllistää jaettua varallisuuttaan ja välttää kaupallisten pankkien ja yksityisesti luodun fiat-rahan saalistuskäytännöt.

– Kaupunkilaiset, jotka ovat riippuvaisia kunnan omistamista yleishyödyllisistä palveluista tai yhteisiin vesijärjestelmiin perustuvista järjestelmistä, voivat päästä eroon kalliista riippuvuuksista sijoittajien omistamista monopoleista ja kehittää ekologisempia vaihtoehtoja.

Perusjohtopäätös, jonka teen tässä yhteydessä, on tämä: Yhteiset takaavat elintärkeiden resurssien ja palvelujen rakenteellisen saatavuuden markkinoiden ja valtion ulkopuolella. Ja näin tehdessään yhteisvauraus auttaa varmistamaan suuremman tasa-arvon yhteiskunnissa. Yhteisvauraus auttaa ihmisiä vähentämään kustannuksiaan, vahvistamaan taloudellista riippumattomuuttaan ja vahvistamaan poliittista suvereniteettiään.

Osallistuminen yhteismaahan edellyttää toki myös tiettyjä velvollisuuksia ja aloitteellisuutta — sekä henkilökohtaisia että sosiaalisia — jaetun rikkauden suojelemiseksi. Mutta tämäkin on hyvä asia, koska se merkitsee vapautumista tuottajan ja kuluttajan välisistä suhteista, joilla on taipumus vieraannuttaa ihmiset toisistaan, edistää kulutuskeskeisyyttä ja aiheuttaa ympäristölle ikäviä ”markkinoiden ulkoisvaikutuksia”. Yhteisen rikkauden hoitajina kommonereilla on taipumus hallita resursseja kokonaisvaltaisemmin, pitkäjänteisemmin ja kollektiivisemmin. Yhteisöt tarjoavat uskottavan pakotien kestämättömän kasvutalouden patologioista.

Mutta tässä on keskeinen kysymys: Millainen rooli omaisuuslainsäädännöllä pitäisi olla tässä kaikessa? Jos yhteisvauraus on rikkaasti tuottava järjestelmä ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi, omistusoikeuden pitäisi varmasti ottaa tämä huomioon. Valitettavasti, kuten aiemmin mainitsin, perinteinen omistusoikeus ei yksinkertaisesti tunnusta yhteisomaisuuden todellista arvoa.

Olen kuitenkin iloinen voidessani kertoa, että jo nyt on meneillään valtava määrä juridisia innovaatioita, joilla suojellaan yhteisvaurautta käyttämällä omistusoikeuksia ja muita oikeudellisia muotoja. Kunnianhimoinen haasteemme on mielestäni keksiä uusi yhdistetty tutkimusala, jota kutsun nimellä Yhteismaan laki.

Tämä on monimutkainen haaste lähinnä siksi, että nykyaikainen liberaali yhteiskunta ja perinteinen oikeus ovat filosofisesti vihamielisiä yhteisille hyödykkeille. Yksilön oikeuksiin, yksityisomaisuuteen ja talouskasvuun keskittyvä oikeusjärjestelmä ei ole erityisen vastaanottavainen yhteisomaisuuden paradigmalle. Useimmat kohtaamani yhteisvaurauteen perustuvat juridiset innovaatiot ovat pelkkiä hakkerointeja — eli ne ovat nerokkaita kiertoteitä ja luovia kiertoteitä valtiollisen oikeuden vakiomuotoihin.

Juuri näin Richard Stallman ja vapaiden ohjelmistojen liike tekivät keksiessään General Public Licencen eli GPL:n, joka tarjosi tärkeän oikeudellisen perustan vapaiden ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehitykselle. Larry Lessig ja hänen kollegansa tekivät samoin keksiessään Creative Commons -lisenssit, toisen tekijänoikeuteen perustuvan lisenssin, joka kääntää tekijänoikeuslain päälaelleen ja tekee luovista teoksista automaattisesti jaettavissa olevia eikä automaattisesti yksityisomaisuutta.

Haluan tarkastella nopeasti joitakin merkittävimpiä yhteisiin varoihin perustuvan lainsäädännön muotoja, joita tavalliset kansalaiset ovat nykyään esittäneet.

Globaalissa etelässä jotkut alkuperäiskansat ovat kokoontuneet yhteismaatoimeentulon turvaamiseksi ”biokulttuuripöytäkirjoiksi” kutsutun oikeudellisen välineen ympärille, jonka eteläafrikkalainen Natural Justice -ryhmä on kehittänyt. Pöytäkirjoja pidetään keinona suojella alkuperäiskansoja markkinoiden aitaamisilta, joka muutoin sallittaisiin kansainvälisissä kauppasopimuksissa, julistamalla agroekologiset ja kulttuuriset käytännöt kielletyiksi markkinoilta ja kaupalta.

Siitä lähtien, kun Intian korkein oikeus virallisesti tunnusti vuonna 2012 antamassaan käänteentekevässä tuomiossa yhteisvaurauden, intialaiset ovat yrittäneet selvittää kaikenlaisten yhteisten, kuten metsien, viljelysmaan ja veden, hallinnan oikeudellisia ja poliittisia vaikutuksia. On myös kiehtovia oikeudellisia innovaatioita, kuten Perussa sijaitseva Perun perunapuisto, joka antaa Cuscon lähellä asuville alkuperäiskansoille oikeuden hallinnoida ”agroekologista perintömaisemaansa”.

Sidosryhmäsijoitukset ovat juridisten innovaatioiden uusi ulottuvuus erityisesti Yhdysvalloissa. Kyseessä ovat osavaltioiden perustamat trustit, joiden tehtävänä on kerätä, hallinnoida ja jakaa luonnonvaroista, kuten öljystä, vedestä, mineraaleista ja metsistä, saatavia tuloja. Suuri ennakkotapaus tästä on Alaskan pysyvä rahasto, joka tuottaa noin 1 000 Yhdysvaltain dollaria vuodessa jokaiselle Alaskan asukkaalle — harvinainen tavallisten ihmisten palkattomien tulojen lähde. Commons-tutkija Peter Barnes on laajentanut tätä ajatusta koskemaan monia muita yhteisiä varoja kirjassaan Liberty and Dividends for All ja yrittänyt puuttua eriarvoisuuteen konkreettisesti ja suorilla käteismaksuilla.

Myös uudenlaiset digitaaliyhteisten juridiset puitteet ovat vankka innovaatioalue. Tekijänoikeuksiin perustuvia lisenssejä pyritään nyt ylittämään avoimilla alustoilla, kuten GPL- ja Creative Commons -lisensseillä, jotta digitaaliset yhteisöt voisivat säilyttää luomansa lisäarvon itsellään. Michel Bauwens P2P Foundationista on ehdottanut commons-pohjaisia vastavuoroisuuslisenssejä — joita hän kutsuu CopyFairiksi — sen varmistamiseksi, että digitaaliyhteiset voivat saada kaupallisilta käyttäjiltä kaiken mahdollisen rahallisen hyödyn sisällöstään ja että ei-kaupalliset käyttäjät voivat edelleen käyttää teosta ilmaiseksi. Samaan tapaan on nyt pyritty kehittämään siementen jakamislisenssejä, jotta viljelijät voivat suojella siemeniään kolmansilta osapuolilta, jotka saattavat ottaa ne haltuunsa ja patentoida ne.

Lohkoketjujen kirjanpito, jonka uranuurtajana on Bitcoin, saattaa olla yksi vallankumouksellisimmista innovaatioista yhteismaan laissa. Tämä teknologia on merkittävä, koska se mahdollistaa digitaalisen identiteetin todentamisen ja varojen turvallisen siirron ilman kolmannen osapuolen takaajia, kuten pankkeja tai hallituksia. Vaikka Bitcoin on käyttänyt lohkoketjun kirjanpitoa tavanomaisiin libertaristisiin, kapitalistisiin tarkoituksiin, erityisesti keinotteluun, teknologiaa voidaan käyttää sosiaalisen yhteistyön helpottamiseen radikaalisti uusilla tavoilla — käytännössä siirtämällä laki suullisesta ja kirjallisesta mediasta digitaaliseen mediaan.

Yksi tärkeä osa-alue, jonka parissa monet ”laskennalliset lakimiehet” työskentelevät, on älysopimukset, algoritmipohjaiset teknologiat, jotka mahdollistaisivat uudenlaiset verkkopohjaiset sopimukset, joista voitaisiin neuvotella lennossa verkossa ilman tavanomaisia kirjallisia sopimuksia ja laiskaa tuomioistuinjärjestelmää. Tämäkin on tärkeä osa uudenlaista yhteisöpohjaista oikeutta.

Osuustoimintaoikeus on toinen yhteismaaoikeuteen perustuvan oikeuden muoto, joka elvyttää monia vähän käytettyjä historiallisia malleja ja kehittää samalla uudenlaisia hallintotapoja. Esimerkiksi Italiassa ja Quebecissä on monia monien sidosryhmien osuuskuntia, jotka menevät työntekijä- ja kuluttajaosuuskuntamalleja pidemmälle ja antavat kolmansille osapuolille mahdollisuuden osallistua esimerkiksi vanhustenhoitoon ja sosiaalipalveluihin.

Kalifornian Oaklandissa sijaitseva Sustainable Economies Law Center tutkii uusia osuuskuntien hallintotapoja, joiden avulla jäsenet voivat lisätä vaikutusmahdollisuuksiaan. Vanhat muodot, kuten yhteisölliset maaomistussäätiöt ja ”puutarhakaupungit” — joissa kaupunki omistaa vesijärjestelmät, maan ja muun infrastruktuurin, jonka se jakaa yhteiseksi kaikkien hyödyksi — ovat elpymässä.

Kaupunkien yhteisessä käytössä on monia tärkeitä kokeiluja, joista monet edellyttävät oikeudellisia innovaatioita. Yksi merkittävimmistä on Italian Bolognassa toteutettu Bologna-asetus, joka uudistaa paikallishallintoa kutsumalla tavallisia kansalaisia ja asuinalueita järjestämään itse omia hankkeitaan — kaupunkiviljelyä, julkisten tilojen hoitoa, vanhempien ylläpitämiä päiväkoteja, ”sosiaalisia katuohjelmia” — joita kaupunki sitten auttaa. Kaupungilla on nyt yli 90 ”yhteistyösopimusta” itse nimettyjen ryhmien kanssa kolmella aihealueella: ”yhdessä eläminen, yhdessä kasvaminen ja yhdessä tekeminen”.

Samansuuntaisesti San Franciscossa toimiva Shareable-niminen ryhmä on laatinut sarjan asiakirjoja, joissa hahmotellaan Shareable Cities -politiikkaa, jonka tarkoituksena on auttaa kaupunginhallituksia kehittämään yhdessä asukkaiden kanssa ”jakamishankkeita” autojen yhteiskäytöstä työkalujen yhteiskäyttöön ja lähipalveluihin. Useat kaupungit, kuten Linz Itävallassa, avaavat uraauurtavia avoimia digitaalisia alustoja kaupunkien uudistamiseksi, kun kaikenlaista tietoa on saatavilla verkossa ilmaiseksi.

En ole vielä maininnut monia uusia juridisia aloitteita, joilla pyritään vahvistamaan paikallista itsemääräämisoikeutta, lähinnä yhteisöasetusten ja niin sanottujen yhteisön peruskirjojen avulla. On myös uusia organisaatiomuotoja, kuten ”omni-commons”, jotka tarjoavat hallinnollista, verotuksellista ja juridista apua, jolla autetaan pienyrityksiä hautomaan yhteisötoimintaan suuntautuneita yrityksiä.

Vielä laajemmalla tasolla on meneillään monia juridisia aloitteita, joilla pyritään hahmottamaan hallinto uudelleen yhteisten periaatteiden mukaisesti. Joissakin näistä aloitteista pyritään ympäristölainsäädännön public trust –periaatteen avulla puolustamaan tavallisten ihmisten etuja, kuten useissa oikeudenkäynneissä, joilla pyritään pakottamaan hallitukset käsittelemään ilmastonmuutosta. Toiset, kuten joidenkin italialaisten juristien hanke, pyrkivät luomaan ihmisille ihmisoikeuden päästä käsiksi yhteisiin ja käyttää niitä, mikä suojaa niitä markkinoiden aitaamisilta. Vain muutama kuukausi sitten ranskalaiset oikeusoppineet järjestivät konferenssin yhteisvaurauteen liittyvistä eurooppalaisista juridisista strategioista.

Olemme nähneet huomattavan luovuuden puhkeamisen uusien juridisten rakenteiden löytämiseksi — sopimusoikeudessa, trusteissa, osuuskuntaoikeudessa, kunnallishallinnossa, tekijänoikeuksissa ja patenteissa, organisaatioiden peruskirjoissa ja monissa muissa asioissa — yhteistekemisen sosiaalisten käytäntöjen ja niiden edustamien arvojen suojelemiseksi.

Mistä tässä loppujen lopuksi on kyse? Kyse on siitä, että kunnioitetaan ihmisten itsemääräämisoikeutta kehittää omat hallintomuotonsa, jotka vastaavat heidän tarpeitaan ja paikallisia olosuhteita. Kyse on alhaalta ylöspäin suuntautuvien aloitteiden ja osallistumisen sekä avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden merkityksestä. Kyse on siitä, että ihmisten tarpeisiin vastataan turvautumatta byrokratian toimimattomiin muodollisuuksiin, markkinoiden ja valtiovallan duopoliin tai markkinoihin liittyvään sosiaaliseen epätasa-arvoon.

Kun otetaan huomioon juridisen luovuuden räjähdysmäinen kasvu vanhojen ja uusien yhteismaiden luomisessa, ylläpitämisessä ja suojelussa, minulla on suuria toiveita siitä, että tämä uusi juridiikan tutkimusala, yhteismaan laki, auttaa meitä pääsemään tavanomaisen lainsäädännön, hallinnon ja byrokratian rajojen yli. Pohjimmiltaan yhteismaan laissa on kyse sellaisten sosiaalisten normien, poliittisten rakenteiden ja institutionaalisten käytäntöjen vaalimisesta, jotka voivat auttaa ihmisiä kukoistamaan. Tutkimusta, luovaa teoretisointia ja aktivistien kokeiluja on vielä tehtävä paljon, mutta uskon, että yhteisöllistäminen, joka mahdollistuu uudelleen keksityn yhteisaluelain avulla, auttaa ratkaisemaan joitakin aikamme kiireellisimpiä ekologisia, sosiaalisia ja poliittisia ongelmia.

  Lähde: https://www.bollier.org/blog/property-rights-inequality-and-commons

https://kapitaali.com/david-bollier-omistusoikeudet-eriarvoisuus-ja-yhteismaa/

[nounisback]

Oppimistehtävä 3 - CC ja tekijänoikeus

Taide on ollut minulle aina tärkeää ilmaisu tapa, kuten on monelle muullekkin. Perinteinen taide saa kuitenkin nykypäivänä digitaalisessa maailmassa uusia sävyjä tekoälyn avulla. Lahden Uusi Kipinä -galleriassa oli näkyvillä heinäkuussa 2023 taiteilija Alex Markwithin ja tutkija Jori Grymin yhteistyönä syntyneitä teoksia, joissa ihmisen ja tekoälyn välinen vuorovaikutus on keskiössä. Tämä herätti mielenkiintoisia kysymyksiä siitä, kuina tekoäly vaikuttaa taiteilijoiden työhön ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia se tuo mukanaan, sekä miten tekijänoikeudet tässä yhteydessä toteutuvat. Markwithin ja Grymin projekti tarjoaa kiehtovaa pohdittavaa tekoälyn roolissa, kun luodaan taidetta. Heidän lähestymistapansa oli iteratiivinen tekoälyprosessi, jossa tekoäly analysoi alkuperäisen maalauksen ja tuotti siitä uusia versioita, joiden pohjalta lopullinen taideteos syntyi. Tämä prosessi avaa ovia uusille luovuuden ulottuvuuksille ja tuo esiin tekoälyn potentiaalin tarjota uusia näkökulmia taiteen kentälle. Vaikka tekoälyn käyttö taiteessa avaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia, se tuo myös mukanaan haasteita. Tekoälyn on vaikea työstää monimutkaisia ja abstrakteja elementtejä yhteen, mikä voi rajoittaa taiteellisen ilmaisun monimuotoisuutta. Lisäksi tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset voivat olla monimutkaisia, kun taide luodaan yhteistyössä tekoälyn kanssa. On tärkeää selvittää, kuka lopulta omistaa oikeudet teokseen ja miten ne jaetaan projektin osapuolten kesken.Vaikka tekijänoikeudet ovat tärkeitä, on myös olennaista tarkastella tekoälyn vaikutusta taiteeseen laajemmin. Tekoäly tarjoaa taiteilijoille uusia työkaluja ja näkökulmia, jotka voivat inspiroida luovuutta ja auttaa luomaan jotain ennennäkemätöntä. Samalla on tärkeää muistaa, että tekoäly ei korvaa ihmisen luovuutta ja tahtotilaa taiteen luomisessa. Ihmisen läsnäolo ja päätöksenteko ovat edelleen keskeisiä tekijöitä taiteellisen prosessin kannalta.

Oman näkökulmani mukaan se on ehdottomasti aihe, joka ansaitsee huomiota ja keskustelua. Olen samaa mieltä siitä, että tekoälyn läsnäolo taiteessa haastaa perinteisiä käsityksiä taiteen luomisesta ja tekijyydestä. Olen myös sitä mieltä, että aidossa taiteessa on aina ihmisen jälki, vaikka tekoäly olisi osallisena.

Olen huolissani siitä, että tekoälyn laaja käyttö voi johtaa siihen, että taiteilijat menettävät tunnustuksen ja kunnian työstään, kun tekoäly käyttää muiden luomaa materiaalia hyväkseen ilman asianmukaista krediittiä. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa tekoäly käyttää netistä löytyvää aineistoa ilman lupaa tai kunnioitusta alkuperäisiä taiteilijoita kohtaan. Tämä voi vaarantaa taiteen tekijöiden oikeudet ja kannustimet luovuuteen. Jos taiteilija itse antaa taiteensa tekoälyn käyttöön tai tekee yhteistyötä sen kanssa, tilanne muuttuu. Tässä tapauksessa taiteilija valjastaa tekoälyn työkalukseen, ja tekoäly voi toimia inspiraation ja uusien näkökulmien lähteenä. Tällainen yhteistyö voi tuoda uutta syvyyttä ja monimuotoisuutta taiteeseen, ja se voi olla hedelmällinen tapa luoda jotain ennennäkemätöntä.

Yhteenvetona uskon, että tekoälyn rooli taiteessa on monimutkainen kysymys, joka vaatii hienovaraista tasapainottelua. On tärkeää arvostaa ja tunnustaa ihmisen luovuus ja työ taiteen luomisessa, samalla kun hyödynnetään tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia. Tekoälyn ja ihmisen välinen yhteistyö voi avata uusia ovia taiteelle, mutta samalla on tärkeää varmistaa, että taiteilijoiden oikeudet ja tunnustus säilyvät.

On tärkeää kehittää selkeitä käytäntöjä ja sääntöjä, jotka huomioivat kaikkien osapuolten oikeudet ja edut taiteen luomisessa ja jakamisessa.

Viite: Markwithin, Alex & Grym, Jori. "Tekoälyn ja taiteilijan yhteistyö paljasti yllättäviä asioita: hallitun kaaoksen luominen on tekoälylle vaikeaa, kasvojen tekeminen ei." Lahden Uusi Kipinä -galleria, 26.7.2023, https://yle.fi/uutiset/3-13135697

[kuroisback]

Oppimistehtävä 3 - CC ja tekijänoikeus

Piirtäminen on inspiroiva ja hyvä tapa ilmaista itseään ja tutkia erilaisia maailmoja, joita voikaan keksiä! Piirtämiseen ei tarvita mitään erikoista taitoa, jokainen voi ottaa kiinni kynästä ja toteuttaa itseään paperille taikka tietokoneelleen piirtopöydän avulla. Piirtämisen taitoa toki voi harjoittaa, ja voit kehittyä nopeastikin pienellä aikavälillä, kunhan tutkit omia virheitäsi ja parannat kykyjäsi seuraavaan työhösi! Piirtämistä on helppo harjoittaa vihkoihin piirtämisellä. Pienet kuvatkin mitä piirrät auttavat tulevaisuudessa, miten voisit sitten vaikkapa nenän piirtää jollekin hahmolle omalla tyylilläsi! Piirtäminen voi tuoda iloa ja rauhallista tunnetta kaikille ihmisille, iästä riippumatta.

Olen aina tykännyt piirtämisestä, mutta pari vuotta taaemmas mietin liian paljon minkälainen piirrustustyylini pitäisi olla ja kuinka piirrustustyylini ei ole tarpeeksi ”hieno”. Kaikilla on omat tyylinsä ja tapansa toteuttaa työtään paperille, ja se on ok ja sitä haluammekin. Piirtäminen on myös hyvä tapa saada itsensä keskittymään ja harjoittamaan kädentaitoja.  

Internetistä löytää helposti erilaisia ohjeita ja videoita, miten voisit piirtää minkäkin asian, mutta itse katson paljon Sinix Design:in videoita YouTubesta. Hänellä on hyviä erilaisia videoita esimerkiksi, miten piirtää anatomiaa. Ja toinen hyvä nettisivu on https://drawabox.com/.

[mcrmadness]

Miulle tuli Instagramin puolella vastaus molempien tilien kautta sähköpostiin alle minuutissa. Molemmissa tasan sama viesti, eli ilmeisesti riittää tosiaan lähes mikä tahansa teksti vaikka siinä sanotaan, et "perustelut saatetaan hyväksyä", mut ei ehkä silti kannata heittää jotain keysmashiä syistä mitkä edellä jo mainittiin.

Ite taidetilillä mainittin myös sen et miun taiteen tekijänoikeus kuuluu meikäläiselle enkä anna lupaa miun taiteen käyttöön tekoälyn kouluttamiseks yms.

TÄRKEÄÄ ASIAA

Tää tuli mulle ihan randomilla instassa postauksena vastaan: Meta aikoo kuun lopussa ottaa kaikki Metan tilit käyttöön tekoälyn kehittämiseen. Eli siis juuri sinun instakuvat päätyy tekoälyn ruoaksi.

Tätä on mahdollisuus vastustaa. Mene omalta tililtä sinne valikkoon, jonka kuvake on kolme palkkia (oman sivun oikea yläreuna). Scrollaa alas, kunnes tulee Tietoja. Sieltä valitse Tietosuojakäytäntö. Sieltä ilmestyy teksti tästä asiasta. Siellä tekstissä on maininta mahdollisuudesta vastustaa, ja se on linkki. Klikkaa linkistä, ja päädyt lomakkeeseen. Se lomake täytyy täyttää.

Laita pakolliseen tekstikenttään jotain tyyliin että "pidätän kaikki tilini sisällön tekijänoikeudet itselläni, enkä anna lupaa tilini sisällön käyttämiseen tekoälytarkoituksiin", tai mitä nyt ikinä haluat laittaa. Mut ole selväsanainen ja kiellä erikseen vielä kaiken nykyisen ja tulevan sisällön käyttäminen.

Ja levitäpä sanaa, Meta sitä tuskin tekee.

[digiliiketoimint-blog]

Vesileimanlukijat pian jokaiseen älypuhelimeen?

Vesileimat ovat tulleet lähes kaikille tutuksi seteleistä tai digitaalisista valkokuvista, mutta harva tuskin on kuullut audiosignaalin vesileimaamisesta. Audiosignaalin vesileimalla tarkoitetaan kaiuttimen toistamaan ja mikrofonin tunnistamaan muutaman sekunnin mittaista ääntä. Leiman tarkoituksena on auttaa esimerkiksi tietokoneita tunnistamaan tekijänoikeuksilla suojattua materiaalia. Tarkoituksena on, ettei ihmiskorvalla pystyisi vesileimaa havaitsemaan.

Amazonin Alexa-kaiuttimen kehittäjät uskovat tehneensä läpimurron audiosignaalin vesileimaamisessa. Tähän mennessä vesileiman lukeminen on tuottanut vaikeuksia laitteiden mikrofoneille taustamelun ja ympäristön kaikumisen takia, mutta Alexa-kaiuttimen kehittäjätiimi kertoo löytäneensä ratkaisun tähän ja esittelevänsä keksintönsä myöhemmin toukokuussa. Algoritmeihin perustuvalla vesileimaustekniikalla onnistuttiin tunnistamaan ääni täydellisesti jopa kuuden metrin etäisyydeltä.

Audiosignaalin vesileimaamisella pyritään estämään tekijänoikeusrikoksia ja varmistamaan, että tekijät saavat korvauksen tuottamastaan materiaalista. Materiaalin ostajan tiedot siis sisällytetään esimerkiksi musiikkitiedostoon ja estää musiikkitiedostojen laitonta levittämistä. Tämä on mielestäni kehitys positiiviseen suuntaa ja tulisi ehdottomasti saada osaksi jokaista älypuhelinta ja tietokonetta. Uuden tekniikan kerrotaan olevan kevyt prosessinen, joten se voitaisiin sisällyttää jopa bluetooth-kuulokkeisiin.

Lisää audiosignaalien vesileimaamisesta voit lukea Tivin sivuilta.

[kokopahkina]

Shannon, öljyväreillä toteutettu muotokuva

Halusin tehdä barokkimaisen muotokuvan, mutta nykyaikaisemman. Otin itsestäni kuvan & muokkasin kasvoja, jotta sitä ei tunnistettaisi niin helposti, ajattelin säästyä tekijänoikeus jutuista aiheutuvasta päänsärystä.

Kangas & hiukset onnistuivat mielestäni parhaiten.

Kasvot & kädet eivät niin hyvin, en ole taitava ihon värittämisessä.

Tätä työtä oli kiva tehdä samalla kuunnellen Harry Pptter äänikirjaa. Öljyvärit ovat toinen lempi maalaus mediumeista. Öljyväreissä pidän niiden kuivumisajan hallittavuudesta. Pidän siitä, kun saan blendata värejä ilman kiirettä.

[kaatuvatorni]

Kuvallinen ilmaisu ja havainnointi

TEHTÄVÄ 2 Lista asioista:

- Eri menetelmiä ja työvälineitä, joilla havainnoida ja toteuttaa kuvia. Huomioi tila ja valo vaikutelma sekä  värisommittelu - Tavoitteiden mukaiset työt - Ota vastaan palaute ja keskustele - Kolmiulotteinen tuotos ja siihen sopivat työvälineet - Dokumentointi eri vaiheissa ja ratkaisut, ammattisanasto - Vastuullinen ja omatoiminen toiminta, joka kehittää ammattiosaamista - Yhteistyökyky, huomioi muut - Tekijänoikeudet, tietoturvallisuus - Aktiivinen omatoiminen tiedonhaku - Eettisyys - Arvioi itsesi realistisesti

 Epäselvyydet: Miten värisommittelu näkyy kurssin toteutuksessa? Osaamiset: Koen oppineeni edellisiltä kursseilta jo paljon mainituista asioista. Olen tutustunut eri välineisiin ja menetelmiin toteuttaa töitä ja asettanut itselleni tavoitteita ja pysynyt omissa aikatauluissani. Olen tottunut ottamaan vastaan palautetta ja ottamaan niistä oppia itse työhön. Dokumentoin ja kuvaan töitäni, kirjoitan blogia. Koen olevani vastuullinen ja yhteistyökykyinen ja ammattisanastoni olevan kunnossa. Tekijänoikeus ja tietoturvallisuus asiat on opittu. Haen itsenäisesti tietoa todella usein.

Kehitys: Tavoitteeni ovat vieläkin itselleni turhan korkeat toisinaan, ja pelkään epäonnistumista. En aina jaksa keskittyä samaan asiaan intensiivisesti ja hermostun helposti itselleni. Itse töissä haluan oppia enemmän valonkäytöstä ja 3D työn tekeminen tulee olemaan erilaista kuin mihin olen tottunut, vaikka ideoita siihen riittääkin. Tieto: Tulen hakemaan eniten apua valon ja perspektiivin kanssa. Myös erilaiset kynän käyttö tyylit kiinnostavat minua paljon.

[jimdaggerworld]

Learn Copyright in Two Minutes - the basics

Learn Copyright in Two Minutes – the basics

Agreements are needed when these rights are used. Copyright arises upon creation of the work. First, ownership rests with the author or co-authors unless an exception concerning employment applies. An author is defined as a natural person. Related rights arise for performers and for producers of sound or film recordings. Performers are also defined as natural persons.

https://m.youtube.com/watch?…

[piraattipuolue]

Tänään alkanut Pelastetaan internet -tiedotuskampanja pyrkii levittämään suomalaisille tietoa EU:n tekijänoikeusdirektiivistä.

[homorummutus]

Heii osaatko yhtään auttaa, onko näissä eurovaaleissa puolueella mitään vaikutusta siihen, kannattaako ehdokas vai vastustaako tätä uutta tekijänoikeus-lakia? Eli siis mitä puoluetta voi äänestää jos vastustaa sitä artikla 13/17/tekijänoikeus/sensuuripaskaa?? Oon aika pihalla näistä jutuista. D: kiitos jos autat🙏

Mun on nyt kyl pakko myöntää tietämättömyyteni eurovaalien suhteen, en oo niin asiantuntija tässä asiassa et uskaltaisin heittää vaa jotai yleispäteviä vinkkejä muuten ku et ÄÄNESTÄKÄÄ.

Suosittelen kuitenki selvittämään vähän et mitkä puolueet kuuluu mihinkin poliittiseen ryhmään siellä europarlamentissa ja et millasia asioita mikäkin ryhmä suunnilleen ajaa. Lista niistä poliittisista ryhmistä löytyy kätevästi Wikipediasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Euroopan_parlamentin_ryhmist%C3%A4

https://saveyourinternet.eu/ on sivusto johon kannattaa tutustua jos noi sensuurijutut huolettaa. Suomi on siellä niiden maiden joukossa, jotka äänesti sitä vastaan, mut se ei tarkota etteikö näissä vaaleissa kannata silti edelleen olla tarkkana siitä et äänestää sinne ihmisiä, jotka on samaa mieltä tosta asiasta edeltäjiensä kanssa. https://saveyourinternet.eu/fi/ löytyy lista siitä, miten kukin aikasempi MEP äänesti ton asian suhteen, joten jos aikoo jotain niistä äänestää, kannattaa katsoa kyseistä listaa. Nopeesti kun vilasin niin puolueella on ollut jonkin verran väliä, toki tossa on otantana vaan ne muutamat mepit, jotka Suomea edusti, eli jos haluat äänestää jotain joka ei ollut meppinä niin kannattaa ottaa selvää, mikä juuri hänen kantansa on tähän.

Yleisesti europarlamenttivaaleista voi lukea https://vaalit.fi/europarlamenttivaalit

https://yourvotematters.eu/en/ löytyy testi, jolla voi katsoa, miten omat näkemykset sopii yhteen eri puolueiden ja ryhmien kanssa.

Noilla linkeillä pääsee ainakin alkuun. En tosiaan kerkee nyt just etsimään tarkempia tietoja, mut lukekaa läpi noita linkkejä ja pohtikaa omia valintojanne. Tärkeintä olis et mahdollisimman moni kuitenkin äänestäis, jotta ne Suomen edustajat oikeasti edustaisivat suomalaisia eikä vaan niitä muutamaa, jotka viitsivät vaaleissa äänestää.

[anninalindqvist-blog]

Social media map

Google Hangouts

Google Hangouts, on Googlen perustama pikaviestien lähettämiseen ja videopuheluihin tarkoitettu ohjelma. Google Hangoutsia on mahdollista käyttää oman tietokoneen kautta, mutta sitä on myös mahdollista käyttää puhelimella. Ohjelmassa on mahdollista lähettää pikaviestejä, aloittaa ryhmäkeskusteluja, soittaa videopuheluita ja jakaa tiedostoja ystävien tai esimerkiksi työkavereiden kanssa. Videopuheluissa voi olla mukana jopa 10 henkilöä samaan aikaan. Keskusteluihin on myös mahdollista laittaa hymiöitä, jotka elävöittävät keskustelua ja ohjelma toimii myös suomen kielellä.

Yritykset voivat käyttää Google Hangoutsia päivittäin, helpottaakseen esimerkiksi yrityksen sisäistä viestintää. Jos työpaikka on iso tai kaikki työntekijät eivät työskentele samassa toimipaikassa on helpompi ottaa työkaveriin yhteyttä Google Hangoutsin välityksellä, eikä aikaa mene liikkumiseen paikasta toiseen. Videopuhelut mahdollistavat kokousten pitämisen etänä, eikä välttämättä tarvitse lähteä toiseen kaupunkiin pitämään kokousta, jos osallistujat ovat eri paikoissa. Osallistuminen kokouksiin omalta tietokoneelta helpottaa yrityksissä myös niin, että yrityksissä ei tarvita enää niin paljon kokoustiloja, jolloin yritykset pärjäävät hyvin pienemmissäkin tiloissa.

Vimeo

Vimeo on englanninkielinen videopalvelu, joka toimii internetissä. Vimeon käyttäjät saavat lisätä palveluun vain sellaisia videoita, joihin heillä on tekijänoikeus. Rekisteröityminen ja videoiden katseleminen on palvelussa ilmaista, mutta Vimeo on avannut myös maksullisen palvelun. Maksullisia palvelupaketteja on neljä erilaista: Plus, Pro, Business ja Premium, jotka tarjoavat käyttäjilleen esimerkiksi enemmän tallennustilaa. Vimeon avulla, voit esimerkiksi lisätä omille verkkosivuillesi videoita muiden nähtäville. Vimeo mahdollistaa myös videotiedostojen tallentamisen omalle koneelle.

Yritykset voivat hyödyntää Vimeota esimerkiksi omilla verkkosivuillaan lisäämällä sivuille videoita, jotka haluavat jakaa asiakkailleen. Myös yrityksen sisäisessä käytössä Vimeon käytöllä on hyötyä, jos halutaan esimerkiksi jakaa työntekijöille sisäisissä kanavissa koulutusvideoita tai muita henkilöstölle suunnattuja videoita.

Wordpress

Wordpressin avulla voidaan luoda verkkosivuja, blogeja ja sovelluksia avoimen lähdekoodin avulla yksityishenkilöille tai yrityksille. Myös Wordpress tarjoaa eri hintaisia palvelupaketteja käyttäjilleen: Personal, Premium ja Business -paketit. Wordpress tukee tuhansia kolmannen osapuolen ohjelmia ja teemoja, joita on helppo yhdistää esimerkiksi verkkosivuille. Yritykset voivat hyödyntää Wordpressia monella tavalla, esimerkiksi luomalla oman näköiset verkkosivut yritykselle tai perustamalla blogin.

Lähteet:

Chrome, 2018. Google Hangouts. 

Vimeo, 2018. Features. 

Wordpress, 2018. 

[paskanmarja]

apua onko toi sensurointijuttu jo nyt heti toiminnassa mua pelottaa

Jos huolestuit kun katoit tätä postausta, niin ei, kyseessä on shitpostaus. Vielä ei tarvii olla hädissään.

Tekijänoikeusdirektiivistä on tulossa vielä neuvotteluja EU:n parlamentin, komission ja neuvoston kesken ja sen jälkeen vielä jokasen EU-maan pitää integroida se niiden omaan lainsäädäntöön. Suomessa se meinaa sitä, että se menee eduskunnan käsittelyn kautta ennen ku se saadaan täällä voimaan. 

Kannattaa myös pitää mielessä, että tän direktiivin seurauksena vastuu tekijänoikeusrikkomuksesta siirtyy sille palveluntarjoajalle. Esim. jos lataat youtubeen videon, jossa on vaikka musiikkia johon sulla ei oo käyttöoikeutta, niin youtube on vastuussa sun rikkomuksesta. Eli siitä ei tarvii olla huolissaan, että sulle tulis jotain kamalia seuraksia siitä että postailet meemejä. 

Se jää vielä nähtäväks, kuinka nopeasti tää saadaan runnottua läpi siellä EU:ssa, mutta ilmeisesti tää homma haluttais saada nopsaan etenemään. 

Täs vielä linkki (nyt kun niiden laittaminen on vielä sallittua hah hah) Helsingin Sanomien artikkeliin, mitä käytin faktojen tsekkaukseen:

EU äänesti kohutun tekijänoikeus­direktiivin puolesta – Näin ”linkkivero” ja ”meemikielto” voivat vaikuttaa yrityksiin ja tavallisiin ihmisiin

Oon nii impressed täst mun omasta vastauksesta, selvästi jotain hyötyy siitä et käyn sitä perkuleen pakollista yhteiskuntaopin kolmoskurssia. 

[blogsofiaaiello-blog]

Mitä on digitaalinen liiketoiminta?

Elämme yhteiskunnassa, jota ympäröi erilaiset digitaaliset laitteet. Lähes jokainen omistaa älypuhelimen, tietokoneen ja monen monta muuta digitaalista välinettä. Se on normaalia, se on tätä päivää. Löytyykö enää edes henkilöä, joka ei omistaisi jotain digitaalista laitetta tai löytyykö työpaikka missä ei hyödynnettäisi liiketoiminnassa digitalisaatiota. Yhä useammat yritykset siirtyvät pelkästään verkkoon ja perinteiset kivijalkakaupat katoavat. Verkkokaupan kirjo on jo laaja, lähes mitä vaan pystyy ostamaan verkosta ja uusia mahdollisuuksia avautuu koko ajan.

Digitalisaatio on väistämättä vaikuttanut liike-elämään ja sillä on suuri merkitys yritysten liiketoimintaan. Se luo mahdollisuuksia, mutta myös erilaisia uhkia. Digitaalisessa liiketoiminnassa kaikki on globaalia, ajasta ja paikasta riippumatonta sekä tiedonkulku nopeaa. Se luo mahdollisuuksia muun muassa uusille palvelukanaville, yhteistyökumppaneille ja erilaisille työkaluille, kuten esimerkiksi tekoälylle, pilvipalveluille ja hakukoneoptimoinnille. Digitalisessa liiketoiminnassa voidaan saavuttaa merkittäviä etuja automatisoimalla erilaisia prosesseja, esimerkiksi myynnissä ja markkinoinnissa. Näitä hyödyntäen yritys voi tuottaa entistä laajempaa sisältöä, nopeasti ja vaivattomasti sekä olla jatkuvassa yhteydessä omien sidosryhmiensä kanssa. Myös digitaalisen markkinoinnin merkitys on tärkeä ymmärtää ja hyödyntää. Tässä yritys voi käyttää apunaan esimerkiksi. vaikuttajia, bloggareita ja muita henkilöitä, joilla on vahva näkyvyys erilaisilla alustoilla. Tämänkaltaisia sovelluksia on esimerkiksi Facebook, Instagram, Youtube ja blogiportaalit, jossa vaikuttajamarkkinointia hyödynnetään aktiivisesti. Jokaisella yrityksellä pitäisi olla markkinointibudjetin yhtenä osana vaikuttajamarkkinointiin suunnattu siivu. Kaikki yritykset eivät kuitenkaan ole vielä tajunneet vaikuttajamarkkinoinnin merkitystä. Se on tänä päivänä yksi merkittävä markkinoinnin osa-alue ja siinä on valtava potentiaali. Tähän kannattaa satsata!

Minkälaisia uhkia digitaalinen liiketoiminta voi puolestaan kohdata? Käytännössä me olemme käytettävissä 24/7 ja 365. Digitaaliset laitteet ympäröivät nyky-yhteiskuntaamme ja olemme jatkuvasti vuorovaikutuksessa niiden kanssa. Tämä saattaa luoda liike-elämässä myös ylirasitusta ja johtaa pahimmillaan työuupumukseen, kun töistä ei osata irrottautua ja laitteet pirisevät ympäri vuorokauden. Ja koska kyse on digitaalisista laitteista, elektroniikasta ja internetistä, ei niihin voi aina täysin luottaa. Nekin pettävät välillä ja voivat tuottaa liiketoiminnalle hallaa. Myös erilaiset tekijänoikeus rikkomukset ja tietovuodot ovat uhkia, jotka jokainen yritys tulee tiedostaa ja ottaa huomioon.

Digitaalisen liiketoiminnan mahdollisuudet ovat valtavat, ne pitää vain tiedostaa, tunnistaa ja hyödyntää tehokkaasti – rohkeasti kohti uusia innovaatioita!

[erdariel]

Suomen laki (ja käsittääkseni EU taitaa ainakin osittain määrätä tekijänoikeuslaeista, eli vähintään muualla EUssa lain pitäs olla suht koht sama, toki sitten voi olla että esim Ison Britannian tai Yhdysvaltojen laki on osittain erillinen) sanoo asiasta näin:

"Sanoitetun sävellysteoksen, jota varten sekä sanoitus että sävellys erityisesti luotiin, tekijänoikeus on voimassa kunnes 70 vuotta on kulunut viimeiseksi kuolleen sanoittajan tai säveltäjän kuolinvuodesta, riippumatta siitä, onko nämä henkilöt nimetty sanoitetun sävellysteoksen tekijöiksi."

Nimenomaan tietystä tallenteesta (esimerkiksi siis CD-levystä) ja tallenteen tuottajan suojasta siihen laki sanoo näin:

"Äänilevyä tai muuta laitetta, jolle on tallennettu ääntä, ei tuottajan suostumuksetta saa, ennen kuin 50 vuotta on kulunut tallentamisvuodesta:

1) siirtää laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa;

2) esittää julkisesti esitystapahtumassa läsnä olevalle yleisölle;

3) välittää yleisölle johtimitse tai johtimitta, mihin sisältyy myös tallennetun aineiston välittäminen yleisölle siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada se saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana;

4) levittää yleisön keskuuteen."

Eli siis kyllä, musiikilla on tekijänoikeusrajat siinä missä kirjoillakin, ja tekijänoikeuden kesto on sama kuin kirjoilla, eli tekijänoikeussuoja päättyy 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen, ja jos tekijöitä on useita, se lasketaan viimeisenä kuolleen tekijän kuolemasta eteenpäin

Lähde sitaatteihin: Finlex

Does the copyright expiration thing also apply to musical records?

Man, the music world is going to explode into unforeseen splendor if modern musicians can just do whatever they want with songs from a 100 years ago.