#tapaamisia

[kinuskikakku]

Olen rampannut koko Lokakuun sen kanssa kun oon tehnyt yleisiä terveystarkastuksia.

Vielä on sairaanhoitajan tapaamisia yksi ja sen jälkeen vielä kenties jotakin, mutta ikäni (33), elopainoni (135) ja perheen terveystaustan huomioiden olen yllättävän terve!

Ainoa asia on, että on mahdollinen diabetes, joka tosin ei yllätä. Ja kunhan lääkityksen saa niin eiköhän se siitä.

(Kävin myös sukupuolitautitesteissä ja sieltä kaikki tulokset negatiivisia, joka erinomaista sekin!)

[blue-village]

Kun Maria ei halunnut muuttaa pois miesystävänsä luota, vanhemmat pyysivät viranomaisia arvioimaan, voisiko tämän määrätä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.

Tahdosta riippumaton erityishuolto on äärimmäinen toimenpide, jonka avulla voidaan rajata ihmisen perusoikeuksia ja vapautta.

Tällaisen ihmisen tapaamisia ja liikkumista voidaan rajoittaa ja häntä voidaan esimerkiksi pakkolääkitä.

--

Rautiaisen mukaan Mariaa on kohdeltu Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisesti, koska hänelle ei ole ollut mahdollisuutta viedä päätöstä tahdosta riippumattomasta erityishuollosta ulkopuolisen asiantuntijatahon, kuten lääkärin, tarkasteltavaksi.

Rautiainen pitää erittäin todennäköisenä, että Marian tapaus ei ole ainoa laatuaan.

– On vahvoja viitteitä siitä, että tahdonvastaisen erityishuollon oikeussuojamekanismit eivät toimi. Tämä ei ole välttämättä ollenkaan yksittäistapaus, Rautiainen sanoo.

[kaukopartiomiehet]

palomaa lupailee et hänen kämppäänsä kyl mahtuu sit asumaan ku vapaaks pääsee. hänen kaverillaan vois olla heikinarolle töitä. sen vankikaverit siel on ihan et ??? mikä suhun juhani on tullu. miten nii et enää rahasta hakkaakaa tota pellee. ne yrittää palomaan kaa järkkää kahenkeskeisiä tapaamisia niin usein ku vaan voi.

palomaa käyttäytyy vankilassa muuten ihan hyvin mut se nauttii siit vallan tunteesta jonka sen maine sille suo. mä haluisin istua just tähän paikalle, nouse. ja se joka siinä istuu, nousee, menee toiseen pöytään mutisemaan tosta saatanan kukkoilijasta. se käy päässään läpi niitä murhiaan joita se nyt istuu, jokasen kohalle ajattelee heikinaron. toivoo et ois tavannu heikinaron aikasemmin jo… haaveilee siitä mitä tapahtuu ku se pääsee vihdoin vapaaks. haluukse elää heikinaron kanssa vai…

palomaa saa erektion siitä ku heikinaro leikittelee sen veitsen kanssa, ne panee sen jälkee ku heikinaro on merkannu sen ja verta on joka puolella. palomaa nuolee sen kaiken heikinaron kehosta pois. todellaki änkeis samaan petiin, nukkuis kummatki ihan huonosti mut sen toisen kehosta ei saa tarpeekseen. palomaa kuljettaa sormeaan heikinaron keholla, kuvittelee mitä kohtia se veitsellä viiltäis.

ehkä ne selviäis palomaan tuomion loppuun saakka, siihen sit ku se pääsee johonki koevapauteen. se muuttaa heikinaron luo. jatkaako heikinaro töissä. ei se varmaan vois puhua palomaasta kenellekään, osaisko se olla esitelemättä sen uutta rakkautta..

leffa alkaa koht mut pakko sitä ennen. ruumis-heikinpalo au:sta inspiroituneena. heikinpalo au missä toinen niistä on joku murhaaja ja sit toinen niist sellane siihen ralastunu fani………….

[ilmanehtoja]

Jos olet vailla pientä seikkailua ja haluat tutustua uusiin ihmisiin Espoon alueella, Ilman Ehtoja on juuri oikea deittisivusto sinulle. Tapaa uusia ystäviä ja kenties jotain vakavampaakin

https://ilmanehtoja.fi/blog/vinkkeja-suhteen-loytamiseksi-espoossa/

[kahvikuppikakku]

HS pääkirjoitus 17.8.2022 Ystävyys voi käydä köyhälle liian kalliiksi

Tuloeroilla on usein iso merkitys ystävyyksien hiipumisessa. Ilmiötä vastaan kannattaa taistella.

Vapaa-ajasta on tullut 2000-luvulla entistä kulutuskeskeisempää. Ystävien kanssa sovitaan yhä useammin tapaamisia kahveille, ravintoloihin, pelaamaan tai matkoille. Kun ystävien kesken tuloerot voivat olla suuria, ystävyydet saattavat omien kulutustapojen takia muuttua, arvioi sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta (HS 15.8.).

Pienituloisella ystävällä ei ehkä olekaan varaa osallistua kaveriporukaan rientoihin. Toiselle 200 euroa illanvietosta on pikkuraha, toiselle valtava meno. Sen tuominen julki voi olla vaikeaa.

Varallisuus- ja kulutuserojen muuttuessa käy helposti niin, että paljon rahaa vapaa-ajallaan kuluttavat eriytyvät entistä selkeämmin omaksi ryhmäkseen – ja samalla näkökulma maailmaan kaventuu. Köyhät ystävät saatetaan liki hylätä kiusallisten tilanteiden välttämiseksi.

Ystävyys ei ole rahasta kiinni, ja toisen huomioiminen vaatii pelisilmää. Kannattaa lisätä kohtaamisia, joissa yhdessäolo on kuluttamista keskeisempää.

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009006785.html

[eksopolitiikka]

Avaruusolennot keskuudessamme

Avaruusolennot keskuudessamme

Vol 1:4 (lokakuu 2006): 284-300. ISSN 1938-1719

Michael E. Salla, PhD

Johdanto

Useista riippumattomista lähteistä on saatu hämmästyttäviä todisteita siitä, että ‘ihmiseltä näyttävät’ vierailijat Maan ulkopuolelta ovat jo integroituneet ja eläneet suurimmissa asutuskeskittymissä, ja tämän tietävät useat valtioiden virastot ja armeijan osastot. Liuta erittäin salaisia valtiondokumentteja ja armeijan ohjelmia antaa tälle ilmiölle uskottavuutta, kuten monet sisäpiiriläiset ovat paljastaneet. Komentajamajuri Robert Dean, esimerkiksi, väittää, että huippusalainen hänen omin silmin näkemä NATOn dokumentti vuodelta 1964 kuvaa miten korkea poliittinen ja sotilaallinen johto on kokenut vierailuja ja olleet tekemisissä ‘ihmisiltä näyttävien’ avaruusolentojen kanssa, jotka helposti sulautuvat ihmisyhteiskuntaan. Se mikä todella huoletti NATO-johtajia, Deanin mukaan, oli että avaruusolennot saattavat käyskennellä keskeisten poliittisten ja sotilaallisten instituutioiden käytävillä. Sisäpiirin todistusten lisäksi useat yksityishenkilöt ovat väittäneet kohdanneensa avaruusolentoja, jotka esiintyivät tavallisina kansalaisina monissa planeettamme suurkaupungeissa.

George Adamski oli ensimmäinen, joka kirjoitti ihmispopulaation keskuudessa elävistä avaruusolennoista. Toisessa tietokirjassaan Inside the Flying Saucers, joka kuvaa avaruusolentokontaktikokemuksia, Adamski käsittelee sitä miten ihmisiltä näyttävillä avaruusolennoilla on läsnäolo ihmispopulaatiossa. He ilmeisesti näyttävät niin paljon meiltä, että he kykenivät hankkimaan töitä, elämään naapurustossa, ajamaan autoa ja he sulautuivat muihin ihmisiin helposti. Adamski kirjoitti siitä, miten he ottivat häneen yhteyden pitääkseen tapaamisia jotka johtivat hänen kuuluisiin lentoihinsa avaruusolentojen aluksilla. Vaikka Adamskin kontaktikokemuksista ja hänen uskottavuudestaan käytävä debatti edelleen jatkuu, Adamskin UFO-havainnot ja kontaktit avaruusolentoihin saivat tukea huomattavalta määrältä silminnäkijöitä, valokuvia ja elokuvia, joista useat riippumattomat tutkijat ovat sanoneet niiden olevan aitoja. [1]

Adamskin todistus tarjoaa tärkeitä näkökulmia siihen miten avaruusolennot voivat elää incognito ihmispopulaatiossa. Sen jälkeen kun olen käsitellyt Adamskin tapausta ja sen tärkeimpiä todisteita, käsittelen toisia kontaktihenkilöitä, jotka ovat samalla tavalla väittäneet kohdanneensa tavallaisen kansalaisen tapaan käyttäytyviä avaruusolentoja. Lopuksi tarkastelen useita tietovuotajia, jotka väittävät todistaneensa dokumentteja ja tapahtumia mitkä vahvistavat virallisen valtion tiedon siitä, että avaruusolennot elävät tavallisten kansalaisten keskuudessa.

Kontaktihenkilöiden todistuksia avaruusolennoista keskuudessamme

Adamskin kuuluisalla Desert Center -tapaamisella avaruusolennon kanssa, joka astui esiin ‘partioaluksesta’ marraskuun 20. päivänä 1952, on kuusi silminnäkijää, jotka kirjoittivat kirjallisen vahvistuksen Adamskin kertomukselle tapahtumista hänen sen jälkeen ilmestyneessä kirjassaan The Flying Saucers have Landed (1953). Itse asiassa neljä silminnäkijää välittömästi raportoi sen mitä oli tapahtunut lähimmälle sanomalehdelle, Phoenix Gazettelle, joka julkaisi jutun marraskuun 24. päivänä valokuvien ja piirrosten kera. Desert Centerin kohtaaminen oli Adamskin niiden avaruusolentojen tapaamista koskevien väitteiden joukossa, jotka UFO-tutkija Timothy Goodin mukaan olivat “tarkkaan raportoitu” ja “järkeviä ja varmistettavia”. [2] Ottaen huomioon selvät tukevat todisteet Adamskin ensimmäiselle tapaamiselle partioaluksessa matkanneen avaruusolennon kanssa, kannattaa tarkastella lähemmin hänen väitteitään sen jälkeen tapahtuneista tapaamisista Maassa asuvien avaruusolentojen kanssa.

Ensimmäisessä kirjan Inside the Flying Saucers kappaleessa Adamski käy uudelleen läpi tapaamisensa kahden avaruusolennon kanssa hänen istuessaan Los Angeles Hotellin aulassa helmikuun 18. päivä 1953.

Katsoin rannekelloani ja näin sen osoittavan puoli yksitoista. Illan myöhäisyys, kun mitään merkittävää ei ollut tapahtunut, lähetti lävitseni pettymyksen aallon. Ja juuri sillä masennuksen hetkellä kaksi miestä lähestyi, joista toinen kutsui minua nimeltä. Molemmat olivat minulle täysin vieraita, mutta heidän lähestymisessään ei ollut epäröintiä, eikä mikään heidän ulkomuodossaan kertonut heidän olevan muuta kuin nuoria keskivertoliikemiehiä… Huomasin molempien miesten kehon suhteet tasapainoisiksi. Yksi oli hieman yli kuusi jalkaa pitkä ja hän näytti olevan iältään kolmissakymmenissä. Hänen ihonsa oli punakka, silmänsä tummanruskeat, sellaisella kimalluksella joka viittaa suureen nautintoon elämästä. Hänen katseensa oli poikkeuksellisen läpitunkeva. Hänen mustat hiuksensa aaltoilivat ja ne oli leikattu tyylimme mukaan. Hänellä oli tummanruskea liikepuku, mutta ei hattua. Lyhyempi mies näytti nuoremmalta ja arvioin hänen korkeutensa olevan noin viisi jalkaa, yhdeksän tuumaa. Hänellä oli pyöreät poikamaiset kasvot, vaalea ihonväri ja harmaansiniset silmät. Hänen hiuksensa, myös aaltoilevat ja tyylimme mukaiset, olivat hiekkaväriä. Hän oli pukeutunut harmaaseen pukuun eikä hänelläkään ollut hattua. Hän hymyili, kun hän kutsui minua nimeltä. Kun tunnustin tervehdyksen, puhuja ojensi kättään ja kun se kosketti omaani, suuri ilo täytti minut. Signaali oli sama, jonka oli antanut mies, jonka olin tavannut autiomaassa tuona ikimuistoisena päivänä 20. marraskuuta 1952. (Kuvailtu kirjassa Flying Saucers Have Landed.) [3]

Merkittävää Adamskin kuvaukselle on se miten kaksi avaruusolentoa voivat esittää liikemiehiä. Läpitunkevan katseen lisäksi mikään heidän ulkomuodossaan ei vaikuttanut epätavalliselta. Adamski jatkaa selittämällä miten hän lähti heidän mukaansa heidän autoonsa kulkeakseen kaukaiseen erämaapaikkaan:

Yhdessä lähdimme aulasta, minä heidän keskellään kävellen. Noin korttelin päässä pohjoiseen hotellista he kääntyivät parkkipaikalle, jossa heillä oli auto odottamassa. He eivät sanoneet mitään tänä lyhyenä aikana, ja kuitenkin sisäisesti tiesin, että nämä miehet olivat todellisia ystäviä. En tuntenut pakkoa kysyä minne he aikoivat viedä minut, eikä se näyttänyt omituiselta että he eivät tarjonneet mitään informaatiota. Apupoika toi auton, ja nuorempi mies sujahti kuskin paikalle, viitaten minua hänen viereensä istumaan. Toinen istui myös etupenkille meidän kanssamme. Auto oli neliovinen musta Pontiac sedan. Mies, joka oli ottanut kuskin paikan näytti tietävän tasan tarkkaan minne hän oli ajamassa, ja hän ajoi osaavasti. En ole tietoinen kaikista uusista valtateistä, jotka Los Angelesista vievät pois, joten minulla ei ollut ideaa minne suuntaan olimme menossa. Me ajoimme hiljaisuudessa ja pysyin täysin tyytyväisenä odottaessani kanssamatkustajiani identifioimaan itsensä ja selittämään syyn tapaamiselleni. [4]

Tässä merkittävää on, että kahdella avaruusolennolla oli auto hallussaan ja he tiesivät miten navigoida juuri valmistuneilla Los Angelesin valtateillä. Tämä ei ole mitenkään helppoa ja viittaa siihen, että avaruusolennot olivat käyttäneet aikaa opetellakseen liikennessäännöt ja sen miten navigoida Los Angelesissa. Seuraava kappale on varsin häikäisevää Adamskin paljastamaa informaatiota:

Valot ja asunnot hälvenivät meidän poistuessamme kaupungin ulkopuolelle. Pidempi mies puhui ensimmäistä kertaa ja hän sanoi, “Olet ollut erittäin kärsivällinen. Me tiedämme miten paljon sinä pohdit sitä keitä me olemme ja minne me viemme sinua.” Tunnustin, että tottakai olen pohtinut, mutta lisäsin vielä että olin täysin tyytyväinen odottamaan tätä informaatiota kunnes he sen valitsivat minulle antaa. Puhuja hymyili ja viittasi kuskiin. “Hän on planeetalta jota te kutsutte nimellä Mars. Minä olen planeetalta jota te kutsutte nimellä Saturnus.” Hänen äänensä oli pehmeä ja englantinsa täydellistä. Huomasin, että nuorempi mies myös puhui pehmeästi, vaikka hänen äänensä oli hieman korkeampi. Aloin pohtia miten ja missä he olivat oppineet puhumaan kieltämme niin hyvin. [5]

Adamskin havainnossa tässä on kiinnostavaa, että kaksi avaruusolentoa kykenivät puhumaan englantia niin hyvin ilman mitään viitettä aksentista. Seuraava kappale on todella huikea sen paljastaessa sen laajuuden, jolla avaruusolennot todella ovat sulautuneet tavalliseen ihmispopulaatioon.

Ajatuksen lipuessa mielessäni, he tunnistivat sen välittömästi. Marsilainen puhui nyt ensimmäistä kertaa hotellitapaamisemme jälkeen. “Me olemme teidän termein ‘Kontaktihenkilöitä.’ Me elämme ja teemme työtä täällä, koska, kuten tiedätte, on Maassa on tarpeen tienata rahaa jolla ostaa ruokaa, vaatteita ja monia muita asioita joita ihmisillä pitää olla. Me olemme eläneet planeetallanne nyt useita vuosia. Aluksi meillä oli pieni aksentti. Mutta se on voitettu ja, kuten näet, meitä ei tunnisteta muiksi kuin Maan ihmisiksi. Työssämme ja vapaa-ajallamme me tapaamme ihmisiänne täällä Maassa, emmekä koskaan kerro salaisuutta että me olemme muiden planeettojen asukkeja. Se voisi olla vaarallista, kuten hyvin tiedät. Me ymmärrämme teitä ihmisiä paremmin kuin suurin osa teistä tuntee itsensä ja voimme helposti nähdä ne syyt niihin moniin epäonnisiin olosuhteisiin, jotka teitä ympäröivät.“ [6]

Tämä kappale on mitä merkittävin, sillä se kuvaa sen miten avaruusolennot ovat asuneet Maassa jo vuosia, opiskellen kieltämme, hankkien duuneja ja sekoittuen ihmispopulaatioon. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ihmisten keskuudessa elävät avaruusolennot saattavat työskennellä pareittain, eräänlaisessa työparijärjestelmässä joka olisi järkeenkäypää turvallisuuden ja kotimaailmaan lähetettävän kommunikaation mielessä jos koskaan sattuisi hätätila. Jos Adamski on muistoissaan tarkka ja avaruusolennot kertovat totuuden, silloin vaikuttaisi siltä että avaruusolentoja voisi olla merkittävä määrä, jotka elävät salaa normaalin populaation keskuudessa planeetan suurimmissa kaupungeissa. Toisia kontaktitapauksia ja tietovuotajien todistuksia tarkasteltaessa todellakin vaikuttaa siltä niinkuin asia olisi näin.

Adamski ei ollut ainoa kontaktihenkilöistä, joka väitti että avaruusolennot sulautuvat ihmispopulaatioon. Howard Menger myös väitti, että avaruusolennot ovat ottaneet häneen yhteyden ja esiintyneet tavallisina ihmisinä kun hän kouluttautui avaruusveljiemme edustajaksi. Eräässä tapauksessa avaruusolento esitti kiinteistövälittäjää ja pyysi Mengeriä mukaansa avaruusolentojen autoon, jossa hänet vietiin uuteen kontaktipaikkaan kohtaamaan tiettyinä aikoina avaruusolentojen aluksia. Menger kuvaa tapausta seuraavasti:

Syksyllä 1947 nuori mies, komeasti syysvaatteisiin puettu, astui liikkeeseen. Vaikka hän sanoi olevansa kiinteistövälittäjä, hänessä oli jotakin outoa. Ja hän ei käyttäytynyt kuin muut ekstrovertit, toisia selkään taputtelevat kiinteistövälittäjät joita tunsin… Hän kertoi minulle, että hän ajatteli laittaa joitain “Myytävänä”-kylttejä Pleasant Grove -nimisen paikan lähettyville, noin kahdeksan mailia kaupasta, ja haluaisi jotain neuvoja…. Suostuin lähtemään hänen matkaansa. Hän ei esitellyt minua nuorelle neidolle joka odotti autossa… Puolimatkassa keskustelu lakkasi ja tuli hiljaisuus. Erittäin yhtäkkisesti mies vaihtoi aihetta. “Howard, me tiedämme että pidät yhteytesi veljiimme salassa niinkuin sinulle on annettu ohjeeksi.” En tiennyt pitäisikö minun esittää yllättynyttä vaiko ei sillä olin havainnut jotain omituista heti alusta lähtien…. “Ai, te OLETTE…” ja minä naurahdin. Hän yksinkertaisesti otti leveän hymyn ja ajoi muutaman sata metriä sanomatta sanaakaan. ”Katsos, Howard, minulle on opetettu paljon kiinteistöistä, mutta ei paljoakaan näyttelemisestä.” [7]

Mengerin Maan ulkopuoliset ystävät kuvasivat salaisen sijainnin jossa he myöhemmin tapaisivat avaruusolentojen aluksia ennaltamäärättyinä aikoina. Mengerin kontaktikokemukset ja UFO-havainnot saavat tukea riippumattomilta silminnäkijöiltä, valokuvista, filmeistä ja jopa väitetystä Kuussa kasvatetun perunan tieteellisestä analyysista. Timothy Good teki läpikotaisen tutkimuksen Mengeristä ja tuli tulokseen, että jotkut hänen avaruusolentokontaktikokemuksensa ja valokuvat/filmit olivat aitoja. [8]

Se tapa jolla Mengeriin saatiin yhteys vuonna 1947 on se mikä herättää meidät avaruusolentojen sulautumiseen ihmispopulaatioon. Avaruusolennot olivat oppineet kiinteistönvälitystä, ajoivat tavallisia autija, ja heidän mukanaan oli nainen. Molemmat avaruusolennot olivat ottaneet kiinteistönvälittäjän identiteetin ja sillä tavoin voisivat välttää paljastumasta, samalla kun he oppivat ihmisyhteiskunnasta. Jälleen kerran, kuten myös Adamskin tapauksen kaksi avaruusolentoa, he työskentelivät pareittain mikä viittaa työparijärjestelmään.

Eräässä Howard Mengerin ‘kokouksista’ hänen kotonaan huhtikuussa 1957 kolme vierailijaa Venukselta väitetään valokuvatun. Useat valokuvista annettiin tri. Frank Strangesille, joka näytti valokuvia hänen UFO-luennoillaan. Eräällä näistä luennoista joulukuussa 1959 tri. Stranges väitti, että Pentagonin viranomainen oli lähestynyt häntä, joka tarjosi hänelle mahdollisuutta tavata erään näistä venuslaisista. Tri. Stranges sitten kuvaa yksityiskohtaisesti turvajärjestelyjä, jotka hänen oli läpikäytävä, sekä hänen tämän jälkeistä tapaamistaan Valiant Thorin kanssa Pentagonissa 30 minuutin ajan. Thor oli ilmeisesti USA:n hallituksen vieras kolmen vuoden ajan, ja hän toistuvasti tapasi ylempiä virkamiehiä, mm. presidentti Eisenhowerin ja varapresidentti Nixonin. Tri. Stranges väittää, että hänelle sanottiin ettei hän saa koskaan paljastaa mitä tapahtui. Hän kuitenkin tästä huolimatta kirjoitti kirjan avaruusolentokohtaamisistaan, Stranger at the Pentagon (1967). Hänen kirjassaan sekä tämän jälkeisissä haastatteluissaan hän kuvaa maailmanrauhan ja henkisyyden viestiä, jonka Thor heille ja amerikkalaisille viranomaisille välitti.

Arvattavasti Strangesin väitteitä pilkattiin laajalti UFO-tutkijoiden keskuudessa hänen todisteiden puutteestaan että sellainen tapaaminen olisi koskaan pidetty. Kuitenkin tri. Strangesin tausta poliisivoimissa, hänen koulutuksensa sekä hänen nimekkyytensä evankelisena teologina kaikki viittaavat henkilöön, jonka nuhteeton suoraselkäisyys ei antaisi myöden kehitellä päästään tällaista kusetusta. Jos tri. Strangesin kredenssit ja rehellisyys hyväksytään, silloin vaikuttaa siltä kuin Pentagonilla olisi ollut vierailija Venukselta kolmen vuoden ajan, jonka väitetään tavanneen korkeampia viranomaisia ja joka kykeni matkaamaan UFO-tapaamisiin kuten Mengerin oma. Voidaan todeta, että Valiant Thor (ja hänen kumppaninsa) kykenivät olemaan yhteydessä laajalti eri yksityisiin kansalaisiin tämän kolmen vuoden täälläolonsa aikana, tiedustelupalvelut valvoivat näitä interaktioita tarkkaan, ja henkilöitä patistettiin vannomaan salaisuuden puolesta.

Toinen kontaktihenkilö, joka on väittänyt tavanneensa avaruusolentoja, jotka esiintyvät tavallisina siviileinä, liittyy Mexicon yliopistion lääketieteellisen professoriin joka oli myös samalla Meksikon atomienergiakomission ylempi jäsen. Professori käytti pseudonyymiä ‘Prof Hernandez’ ja työskenteli meksikolaisen journalistin, Zitha Rodriguezin, kanssa kertoakseen hänen uskomattoman tarinansa. [9] Hän puhui siitä miten erittäin houkuttelevan näköinen avaruusolentonaaras, Elyense (professori kutsui häntä nimellä ‘Lya’), Andromedan tähtikuviosta esiintyi opiskelijana ja vieraili hänen luennoillaan useaan otteeseen vuosina 1972-1974. Tajutessaan että hän ei ollutkaan yksi tämän oppilaista, hän lopulta kohtasi tämän ja kysyi miksi hän tulee luennoille. Usean keskustelun jälkeen, joissa hän näytti omaavan uskomattomat tiedot fysiikasta sekä paranormaaleista kyvyistä, Hernandez lopulta sai kuulla Lyalta että hän on toisesta maailmasta. Vuonna 1975 tapahtuneiden lisätapaamisten jälkeen Lya sai puhuttua hänet mukaan toiseksi pilotiksi hänen avaruusalukselleen. Tämä on se miten Hernandez kuvaa tapausta 22. huhtikuuta 1975 hänen päiväkirjassaan:

Olin osallistunut konferenssiin anestesian tehokkaiden neutralisoijien aiheesta. Tuona iltapäivänä tunsin oloni erityisen väsyneeksi…. Kävellessäni parkkipaikalle, hätäisesti kuvittelin että Lya odotti minua autossa… “Hei”, hän sanoi tervehtien… “Oletko kiireinen?” “En, haluan vain levätä”, sanoin. “Haluaisitko tulla toiseksi pilotikseni?” … “Tänään on ollut erityisen raskas päivä… voisiko joku toinen päivä?” kysyin melkein anoen. “Se on tärkeää, en voi taata että sinulla on toista tällaista tilaisuutta….” “Olkoon….” sanoin lukitessani oven, “jos se ei ole liian kaukana, niin hyväksyn….” [10]

Tässä kohtaa Hernandez ajoi autonsa etäiseen paikkaan, jonka Lya osoitti. Sitten hän kuvaa sen miten he astuivat Lyan alukseen ja lähtivät Maan ilmakehästä.

Pyöreä kappale, enemmän tai vähemmän kolme metriä läpimitaltaan, oli edessämme. Lya otti metallisen laitteen joak oli kuin pieni tupakkarasia ja painoi nappia. Sillä hetkellä aluksen ovi avautui alapuolella, ja hän meni sisälle pienistä tikkaista… Hän kosketti pientä kahvaa jossa oli nappeja ja painoi yhtä. Alus nousi hiljalleen ilmaan…. Maapallo vetäytyi enemmän ja enemmän ja näin saatoin pohtia iltaa, tähtiä ja kymmeniä satelliitteja, jotka kaikki kiersivät Maata. [11]

Hernandezin tarinaa tutki everstiluutnantti Wendelle Stevens, joka kävi kirjeenvaihtoa Zitha Rodriquezin kanssa. Stevens löysi monia samankaltaisuuksia toisten kontaktitapausten kanssa, vaikka Hernandez ei olisi voinut olla kaikista näistä tietoinen. Hän päätti kääntää Rodriquezin kirjan Hernandezin kokemuksista ja lopulta tuli päätelmään, että Hernandez oli uskottava. Kuten Adamskin ja Mengerin tapauksissa, Hernandez paljastaa että avaruusolentokontakti kykeni helposti sulautumaan meksikolaisten keskuuteen. Adamskin ja Mengerin tapausten vastaisesti Lya oli yksin eikä hänellä näyttänyt olevan työparia. Vaikka hänellä ei ollutkaan autoa, hän tiesi miten navigoida Mexico Cityn tiejärjestelmää varmistaakseen, että Hernandez voisi saavuttaa hänen lentävän aluksen määränpäänsä. Hänen kykynsä kohdata Hernandez kaupungin eri paikoissa ja tietonsa siitä miten matkata maaseudulla, jälleen, viittaavat siihen että hän tiesi natiivin populaation paikoista ja tavoista. Kontaktihenkilöt eivät ole ainoita jotka ovat puhuneet keskuudessamme elävistä avaruusolennoista, on myös todistuksia erittäin uskottavilta sisäpiiriläisiltä, jotka ovat tehneet samanlaisia väitteitä.

Sisäpiiriläisten todistuksia keskuudessamme elävistä avaruusolennoista

Kontaktihenkilöiden väitteet siitä, että avaruusolennot elävät keskuudessamme, saivat merkittävän vahvistuksen majuri Robert Deanin todistuksesta. Dean työskenteli NATOn päämajassa vuosina 1963-1967, ja tänä aikana hän teki töitä operaatiokeskuksessa Cosmic Top Secret -turvaluokituksella. Hän väittää nähneensä salaisen NATOn tutkimuksen, joka analysoi UFOjen uhkaa NATOn operaatioille Itä-Euroopassa. Salaisen raportin otsikko oli “An Assessment: An Evaluation of a Possible Military threat to Allied Forces in Europe.” Se keskittyi UFOjen vaaroihin, jotka erehdyksessä identifioidaan Neuvostoliiton ballistiseksi ohjushyökkäykseksi. Dean väitti, että NATOn tutkimus identifioi neljä erilaista avaruusolentojen sivilisaatiota, jotka vierailivat Maapallolla. Hän sanoi, että se mikä NATOn johtoa todella huoletti oli, että jotkut vierailijoista näyttivät paljon meiltä, niin että heitä ei käytännössä voisi erottaa. Dean sanoo, että NATOn kenraalit olivat paranoideja siitä mahdollisuudesta, että jotkut Maan ulkopuoliset vierailijat voisivat kävellä NATOon tai Pentagonin käytävillä, tai jopa itse Valkoisen Talon. Haastattelussa hän sanoi:

Oli ihmisten ryhmä joka näytti paljon meiltä, jotka todella ajoivat amiraalit ja kenraalit hulluuden partaalle, koska heidän mielestään, ja he olivat nähneet heitä usein, heillä oli ollut kontakti heihin… Nämä tyypit näyttivät niin paljon meiltä, että he voisivat istua vieressäsi lentokoneessa tai ravintolassa etkä tietäisi siitä mitään. Ja kenraalit ja amiraalit, koska he olivat armeijassa ja koska he olivat pääosin paranoideja, olivat tästä varsin huolissaan. Se seikka,että nämä älykkäät olennot voisivat olla tekemisissä kanssamme, kävellä SHAPEn ja Pentagonin käytävillä. Voi Jumala, pari näistä tajusi, että he saattaisivat olla jopa Valkoisessa Talossa! Tottakai, kuten sanoin, noiden vuosien paranoia sekoitti asioita hieman. [12]

Deanin todistus on keskeinen etsittäessä totuutta keskuudessamme elävistä avaruusolennoista. Hänen todistuksensa näyttää sen, että armeijan ja valtion virastojen viranomaiset ovat tietoisia tästä mahdollisuudesta, ja itse asiassa epäilemättä olisivat kehittäneet strategioita sellaiselle tapahtumalle. Vaikka NATO piti keskuudessamme eläviä avaruusolentoja, salaisen UFO-arvioinnin kontekstissa, potentiaalisena turvallisuusuhkana, perustuen kontaktihenkilöiden todistuksiin, vaikuttaa siltä että Maan ulkopuoliset vierailijat sulautuvat joukkoomme oppiakseen ihmispopulaatiosta. Ihmisten arvoista ja sivilisaatiosta oppimisen lisäksi vaikuttaa siltä kuin vierailijat antaisivat ruohonjuuritason koulutusta edistääkseen tietoisuutta heidän läsnäolostaan rajatulle määrälle yksittäisiä ‘kontaktihenkilöitä’.

Toinen tärkeä sisäpiiriläisen todistus keskuudessamme elävistä avaruusolennoista on Ingo Swann. Swann oli ensimmäinen meedio, joka oli CIA:n vuonna 1975 alkaneessa kaukokatseluohjelmassa Project Star Gate. Swannin osuessa oikeaan niin useasti hänet palkkasi vuoteen 1975 mennessä valtion salainen operatiivi, “Mr Axelrod”, vakoilemaan avaruusolentoja. Swann kaukokatseli avaruusolentoja Kuussa, joilla oli tukikohtia pimeällä puolella. Myöhemmissä haastatteluissa ja hänen kirjassaan Penetration Swann väitti, että hän oli katsellut erilaisia rakenteita pinnalla ja havainnut avaruusolentoja niiden lähellä, jotka kykenivät hengittämään ilman apuvälineitä, mikä viittaa siihen että Kuussa on ilmakehä. [13] Axelrod vahvisti Swannin kaukokatselun, joka lähetti Swannille George Leonardin kirjan, joka kuvaa samanlaisia rakenteita joita hän kaukokatseli analysoimalla NASAn valokuvia. [14] Swannin ja Project Star Gaten menestys tarkan kaukokatselutiedon keräämisessä tiedustelupalveluille nopeasti johti siihen, että armeijan eri virastot pyysivät Swannia kehittämään tarpeelliset protokollat sotilaskaukokatselijoiden kouluttamiseksi. [15] Swannin mukanaolo “Mr Axelrodin” salaisissa tehtävissä tarjoaa arvokasta todistusaineistoa keskuudessamme elävistä avaruusolennoista.

Eräässä tapauksessa Swann kuvaa sitä miten Axelrod vei hänet kaukaiseen paikkaan, Alaskalta näyttävään, jossa he matkasivat järvelle katselemaan UFO-aktiviteettia. Swannin tavoitteena oli psyykkisesti saada informaatiota siitä mitä avaruusolennot tekivät siellä olleessa mitä ilmeisimmin salaisessa UFO-tutkikohdassa. Swann kuvasi yksityiskohtaisesti tapauksen, jossa UFO nousee järvestä, vetää sisään järven vettä, ja kasvaa suuremmaksi kooltaan pienestä pisteestä suureksi kolmioalukseksi. Hän antoi tiedot Axelrodille ennen kuin he nopeasti lähtivät alueelta jotteivat paljastuisi UFOlle. Swannin Axelrodille työstään antaman todistuksen huomattavin tapaus on supermarket-tapaus, jossa hän kohtasi häikäisevän hyvännäköisen naisen, jonka hän psyykkisesti aisti olevan avaruusolento.

Swann väittää, että hän oli kaupoilla Los Angelesissa supermarketissa, kun hän havaitsi erittäin puoleensavetävän, hyvinpukeutuneen naisen. Hän väittää, että häne kehonsa alkoi fyysisesti surista häne katsellessaan tätä silmäkulmastaan ja intuitiivisesti saadessaan informaatiota siitä, että nainen oli avaruusolento. Ensin hän sivuutti idean, mutta hän sai riippumattoman varmistuksen naisen identiteetistä tarkkailemalla naista kun Axelrodin operatiivit seurasivat tätä, jotka myös olivat supermarketissa. Axelrodin operatiiveista pelästyneenä Swann nopeasti lähti pois paikalta, sillä hän pelkäsi sitä mitä saattaisi tapahtua. Viimeisin varmistus siitä, että nainen oli avaruusolento, seurasi pian tämän jälkeen kun Axelrod soitti Swannille puhuakseen siitä oliko avaruusolentonainen telepaattisesti kommunikoinut hänelle. Hänen kaksi operatiiviaan olivat kertoneet Axelrodille, että Swann oli ollut avaruusolennon läheisyydessä, ja että tämä oli mahdollisesti kommunikoinut naiselle. Axelrod oli huolissaan tästä mahdollisuudesta ja Swann vakuutti hänelle, että mitään telepaattista kommunikaatiota ei ollut tapahtunut. Tutkiva journalisti Garry Bekkum kuvaa tapahtunutta:

Seuraava puhelinsoitto Axelrodilta ei ollut mitenkään tavallinen. Ensin Swann sai mystisen puhelinsoiton naisoperatiivilta, joka ohjasi hänet toiseen puhelimeen. Puhelu loppui hiljaisuuteen, mikä viittasi siihen että puhelinlinja oli leikattu poikki ja jokin muu oli tullut väliin. Kun hän pääsi osoitetulle puhelimelle, Swann kävi salatun keskustelun Axelrodin kanssa, joka kysyi häneltä seksikkäältä naiselta supermarketissa. Axelrod varoitti, ”Tunnen velvoitetuksi kertoa sinulle, että hän on todella vaarallinen.” Ilmeisesti Swann uskoi, että Axelrodin varoitukset olivat vahvistaneet hänen pahimmat pelkonsa. Avaruusolentoja oli ei ainoastaan Kuussa, vaan niillä oli operatiiveja myös täällä Maassa, tavallisen kansan keskuudessa. Jos Axelrodia oli uskominen, heitä tulisi välttää kaikin mahdollisin keinoin. [16]

Axelrodin yritykset tarkkailla avaruusolentonaista, hänen huolensa Swannin telepaattisesta yhteydestä naiseen, sekä hänen varoituksensa siitä että hän oli vaarallinen viittaisivat siihen, että Axelrodin yritykset olivat osa virallista linjausta jolla estää kaikkia tavallisia siviilejä veljeilemästä avaruusolentojen kanssa.

Ylläoleva supermarket-episodi auttaa vahvistamaan Deanin, Adamskin, Mengerin ja Hernandezin todistukset siitä, että avaruusolennot elävät ihmispopulaation keskuudessa. Vaikka he normaalisti ovat erittäin puoleensavetäviä, he voivat sulautua kansaan ilman että he pistävät sieltä pahemmin silmään. Yhtä kaikki, vaikuttaa siltä kuin varjohallituksen virastot kykenisivät identifioimaan heidät, jotka ilmeisesti yrittävät tarkkailla keskuudessamme eläviä avaruusolentoja. Swannin episodi näyttää, että avaruusolennot eivät ainoastaan sulaudu yleisesti populaatioon, vaan salaiset valtion virastot näkevät paljon vaivaa valvoakseen avaruusolentoja, ja estääkseen yksityisiä kansalaisia olemasta tekemisissä avaruusolentojen kanssa.

Toinen huomionarvoinen aspekti Swannin kohtaamisessa avaruusolennon kanssa on, että naista seurasi kaksi Axelrodin salaista operatiivia. Tämä auttaa vahvistamaan sen, että kansan keskuudessa käyskentelevät avaruusolennot joutuvat salaisen palvelun valvonnan kohteeksi, joita otetaan palvelukseen erilaisista erikoisjoukoista armeijassa ja tiedustelupalveluissa. Toinen tietovuototapaus, joka auttaa meitä kuvaamaan erikoisjoukkojen käyttöä tällaisessa valvonnassa on todistus väitetyltä entiseltä Britannian erikoisjoukkojen henkilöltä, joka tänen työssäoloaikanaan joutui pidättämään kaksi naista, joiden hän uskoi olevan avaruusolentoja. Näin hän sanoi kolmannen osapuolen muistinvaraisen keskustelun mukaan UFO-tutkijoiden luottamuksellisessa kokoontumisessa:

Hän väitti joskus olleensa S.B.S.:ssä, eli ’Special Boat Servicessa’, joka on vähemmän tunnettu tiedustelupalvelu kuten S.A.S. Britanniassa. Hänen käskettiin matkata Lontoon metrolla, South Kensingtonin asemalle, jos muistan oikein. Hän nousi metroon, ja hänen mukanaan ollut esimies näytti hänelle kaksi naista metrossa, jotka hänet komennettiin pidättämään. Nämä naiset olivat pitkiä, blondeja ja sinisilmäisiä, ja he näyttivät kaksosilta. Hän kuvasi heillä olevan varsin korkea otsa, ja että he olivat mitä kauneimpia naisia hän oli koskaan nähnyt, täydellisellä ulkomuodolla. Hän kuvasi sitä miten kaikki muut metrossa tuntuivat olevan jonkinlaisessa transsissa, eivätkä he reagoineet millään tavalla kahden ihmisen viemiseen julkisesta kulkuvälineestä. Hänelle ei kerrottu miksi heidät vietiin, ja häntä huoletti heidän turvallisuutensa. Hänen viedessään heidät mukanaan hän sanoi, että heistä heijastui turvallisuudentunne hänelle. Mies sanoi olleensa huolissaan siitä, että hän olisi saattanut olla epäsuorasti vastuussa näiden kahden naisen saattamisesta vaaraan. Noin viikon tai parin jälkeen hän istui ravintolassa Lontoon Canary Wharfissa, ja toinen hänen pidättämistään naisista tuli hänen pöydän luokse ja hymyili hänelle, ja yleisesti välitti hänelle tunteen siitä että naiset olivat turvassa eikä hänen tarvinnut huolehtia heistä. [17]

Ylläoleva tapaus antaa arvokkaan esimerkin siitä miten eri tiedustelupalvelut tarkkailevat keskuudessamme eläviä avaruusolentoja, mm. erikoisjoukkojen henkilöstö. Ilmeisesti avaruusolentoja voidaan ottaa haltuun saamaan heidän aktiviteeteista tiedustelutietoa, ja sen jälkeen vapauttaa. Sellainen linjaus viittaa siihen, että vastuulliset valtion auktoriteetit ovat päättäneet, että vaikka avruusolennot itsessään eivät ole uhka kansalliselle turvallisuudelle, heidän läsnäolonsa luvaton paljastaminen olisi turvallisuusuhka. Toisen naisista käyttäytyminen, joka vakuutti hänet pidättäneelle tiedusteluhenkilölle olevansa turvassa, auttaa kuvaamaan keskuudessamme elävien avaruusolentojen hyväntahtoista luonnetta ja sitä miten ne eivät ole suoraan kansallisen turvallisuuden uhka.

Axelrodin huoli avaruusolentonaisesta, joka oli saanut yhteyden Swanniin, viittaa siihen että avaruusolentoja on ohjeistettu olemaan kertomatta todellista alkuperäänsä yksityisille kansalaisille. Lisäksi Axelrodin ‘äärimmäinen huoli’ siitä että Swann oli saanut telepaattisen yhteyden kertoo siitä että ketä tahansa henkilö, joka saa selville avaruusolentojen oikean identiteetin, voidaan viedä kuulusteltavaksi tai muihin pakkokeinoihin. Täten on hyvä puhua valtion lakien ja säädösten tärkeydestä kun käsitellään kansalaisia, joilla on laiton kontakti avaruusolentoihin.

Extraterrestrial Exposure Law

Vuonna 1969 NASA saattoi voimaan liittovaltiollisen lain, joka liittyi “Maan ulkopuoliselle altistumiseen”. Laki maan ulkopuoliselle altistumisesta tarjoaa laillisen ennakkotapauksen kenen tahansa henkilön pidättämisestä ja määräajattomasta vangitsemisesta, joka kohtaa avaruusolentoja. [18] Kaikkein relevanteimmat kohdat käsittelevät NASAn johtajan, tai hänen nimittämänsä henkilön, valtaa tehdä seuraavaa:

Määrittää onko tietty henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto altistunut Maan ulkopuoliselle ja laittaa sellainen henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto karanteeniin. Karanteeni voi perustua ainoastaan määritykseen, joko kuulusteluilla tai ilman, siitä että on todennäköinen syy uskoa, että sellainen henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto on altistunut Maan ulkopuoliselle. [19]

Kaikkein häiritsevintä tässä liittovaltion laissa on se, että sellaisesta eristyksestä ei voi valittaa juridisen oikeusprosessin avulla, joka voitaisiin evätä kansalaisilta “todennäköisen syyn” perusteella että he ovat altistuneet Maan ulkopuoliselle. Ottaen huomioon sen, että yleisö ja valitut edustajat eivät ole tietoisia Maan ulkopuolisesta läsnäolosta, tämä NASAn säädös antaa vihreää valoa Maan ulkopuolisen altistuksen käytänteille ja päätöksille, jotka eivät kuulu kongressin tai median valvonnan alaisuuteen. Vaikka Laki Maan ulkopuoliselle altistumisesta “virallisesti kumottiin” ja laitettiin reservistatukselle vuonna 1991, yhtä kaikki se luo ennakkotapauksen jossa minkä tahansa valtion viraston tai armeijan haaran lakiosasto voi esittää mahdollisia pakkokeinoja henkilöitä vastaan, joilla on kontakti avaruusolentoihin. NASAn säädökset ja samankaltaiset lait tai säädökset toisissa maissa ovat tehokas keino hiljentää henkilöt, jotka kohtaavat populaatioon sulautuneita avaruusolentoja. Olennaisesti kuka tahansa, joka kohtaa sellaisia avaruusolentoja, voidaan pidättää määräämättömän pituiseksi ajaksi ilman lainsuojaa. Tämä ei ainoastaan estäisi sellaisia henkilöitä paljastamasta interaktioitaan avaruusolentojen kanssa, vaan se myös estäisi avaruusolentoja paljastamasta alkuperäänsä tavallisille kansalaisille.

Yhdysvalloissa ja muualla voimaansaatetut lait ja säädökset voidaan ottaa käyttöön juridisina keinoina pakottaa yksityisiä kansalaisia, jotka saavat selville keskuudessamme elävien avaruusolentojen todellisen identiteetin. Jos hyväksymme todisteet siitä, että avaruusolentoja valvotaan tarkasti ja että salaiset palvelut ovat vastuussa tämän informaation pitämisestä poissa kansalta, johtopäätöks on, että yksityiset kansalaiset ovat suuressa vaarassa jos he saavat yhteyden ja valtion virastot haluavat estää tämän. Yksityisiltä kansalaisilta voidaan evätä heidän perustuslailliset oikeutensa huolimatta sellaisten lakien tai säädöksien, jotka kieltävät luvattoman kontaktin avaruusolentojen kanssa, hyllyttämisestä ja reservistatukselle siirrosta.

Loppusanat

Yllä esitetyt todisteet eri kontaktihenkilöiden ja sisäpiiriläisten todistusten muodossa viittaavat siihen, että Maan ulkopuoliset vierailijat, jotka ovat käytännössä erottamattomissa ihmisistä, elävät keskuudessamme. Nämä Maan ulkopuoliset vierailijat vaikuttavat olevan puoleensavetäviä ulkoisilta piirteiltään, ja avaruusolentonaisia kuvataan mitä kauniimmiksi naisiksi joita mieshavaitsijat ovat koskaan nähneet. Avaruusolennot näkevät suuren vaivan oppiakseen heidän ympäröimänsä kulttuurin alkuperäisen kielen, oppiakseen miten ajaa ja navigoida valtateillä, ja ottaessaan perusduuneja useiksi vuosiksi. Se seikka, että nämä avaruusolentovierailijat joutuvat valvonnan kohteiksi ja jopa pidätetään ennen vapauttamistaan kertoo suuresta salaisesta valvontajärjestelmästä.

Keskuudessamme elävät avaruusolennot vaikuttavat operoivan taivaallisten rauhanjoukkojen tapaan heidän sulautuessaan kulttuuriimme. He oletettavasti haluavat oppia Maan kulttuurista ja tavoista; ja mahdollisesti avustaa informaationvälityksessä tietyille henkilöille. Se seikka, että näitä avaruusolentoja valvotaan ensin pidättämistä viittaa siihen, että vastuulliset valtion virastot ovat tehneet päätöksen sietää sellaista avaruusolentojen läsnäoloa. Valiant Thorin tapaus kertoo siitä, että tällainen valvontajärjestelmä ulottuu jopa VIP-statuksen antamiseen ja sallii toistuvasti tavata korkeampia virkamiehiä. Voidaan todeta, että sellaiset avaruusolennot eivät ole suora uhka kansalliselle turvallisuudelle, vaikka tieto heidän alkuperästään tulkitaan sellaiseksi, jolloin henkilöitä vannotetaan pysymään hiljaisina. Tämä tarkoittaisi suurta vaikeutta saada informaatiota avaruusolennoista, jotka ovat sulautuneet kansaan, kun otetan huomioon korkea turvallisuusluokitus, joka tähän ilmiöön liittyy.

Mitä “Maan ulkopuolista altistusta” koskeviin kansallisiin lakeihin ja säädöksiin tulee, ainoa tapa varmistaa ykstyisten kansalaisten suojelu jos he kohtaavat avaruusolentoja on, että heidän oikeutensa olla tekemisissä avaruusolentojen kanssa tunnustetaan muodollisesti. Vaikka tietoisuus tarpeesta tällaiselle oikeudelle kasvaakin, joka perustuu lopulta valtion tunnustukseen UFOjen olemassaolosta ja niiden avaruudellisesta alkuperästä, se voi vaatia yhteistyötä kansalta saada tämä oikeus taattua itselle. Tätä tavoitetta kohden on edistytty hieman kun Hawaiilla kesäkuun 11. päivänä 2005 tehtiin “Julistus Rauhallisista Suhteista Maan Ulkopuolisten Sivilisaatioiden Kanssa”, joka viittaa eksplisiittisesti sellaiseen oikeuteen. [20] Julistuksen kolmas artikla sanoo, että me allekirjoittajat ja tukijat: “Vakuutamme kaikilla kansalaisilla olevan luonnollinen oikeus avoimeen kontaktiin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden edustajien kanssa kaikissa tapauksissa, ja osallistua epäviralliseen diplomatiaan.” Toinen aloite esittää Yhdysvaltain kongressin hyväksyttäväksi lakiluonnoksen Laiksi Kontaktista Avaruusolentojen Kanssa, joka suojelisi kansalaisia, jotka altistuvat Maan ulkopuoliselle. [21] On todennäköistä, että samanlaisia lakeja jossain kohtaa esitetään useimmissa kansallisissa parlamenteissa.

Se seikka, että useat avaruusolennot ovat valinneet sulautua kansan keskuuteen, tulee olemaan suuri yllätys monille jotka edelleen ovat epävarmoja UFO-ilmiön todellisuudesta ja avaruusolentohypoteesista. Vielä hämmentävä on mahdollisuus sille, että avaruusolentovierailijoille annettaisiin VIP-status ja että he tapaisivat USA:n korkeita virkamiehiä. Ihmisten kieliä, kulttuuria, politiikkaa ja tiedettä hiljaksiin tutkivien avaruusolentovierailijoiden läsnäolo tulee antamaan monille suuren vakuutuksen siitä, että ihmiskuntaa hiljalleen avustetaan valmistautumaan tulevaan avoimeen kontaktiin avaruusolentojen kanssa. Monille muille mahdollisuus löytää avaruusolentoja keskuudestamme motivoi ihmisiä hiljalleen tutkimaan tätä mahdollisuutta ystävien tai tuttavien kanssa, joiden käytös voi olla vihje toismaailmallisesta alkuperästä.

***

Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.

Lähdeviitteet

[1] Adamskin tapauksen tasapuolinen käsittely löytyy Lou Zinsstagin ja Timothy Goodin kirjasta George Adamski- The Untold Story (Ceti Publications, 1983).

[2] Timothy Good, Alien Base: The Evidence for Extraterrestrial Colonization of Earth (Avon Books, 1998) 154-55.

[3] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[4] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[5] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[6] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[7] Howard Menger, From Outer Space (Pyramid Books, , [1959] 1974) 49-50.

[8] Timothy Good, Alien Base, 194-95.

[9] Tapaus on tiivistetty verkossa: http://www.beyond-the-illusion.com/files/New-Files/20000430/elyense_extraterrestial.txt ja kirjan kappale: http://groups.yahoo.com/group/exopolitics/message/213 .

[10] Zitha Rodriquez Montiel & R.N. Hernandez, UFO Contact from Andromeda, kpl. 3 julkaistu teoksessa Ultimate UFO Series: Andromeda, ed., Robert Shapiro, 2004, 193-95

[11] Zitha Rodriquez Montiel & R.N. Hernandez, UFO Contact from Andromeda, kpl. 3 julkaistu teoksessa Ultimate UFO Series: Andromeda, ed., Robert Shapiro, 2004, 193-95

[12] Bob Hieronimus, “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996,” julkaistu verkossa: http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html ; haastattelu http://www.21stcenturyradio.com/index.html

[13] Ingo Swann, Penetration: The Question of Extraterrestrial and Human Telepathy (Ingo Swann Books, 1999) ja tri Bob Hieronimuksen haastattelu, 28 February, 1999.

[14] Leonard, Somebody Else is On the Moon (Pocket Books, 1977).

[15] Kts. Gary Bekkum, “To the Moon and Back, With Love,” American Chronicle, Aug 3, 2006. Verkossa: http://www.americanchronicle.com/articles/viewArticle.asp?articleID=12104

[16] Garry Bekkum, “To the Moon and Back, With Love,” American Chronicle, August 3, 2006, http://www.americanchronicle.com/articles/viewArticle.asp?articleID=12104

[17] David Hughes Narborough kuvasi kertomuksen ja postasi verkkoon, http://groups.yahoo.com/group/prepare4contact/message/4624

[18] Informaatiota Extraterrestrial Exposure -laista: http://www.abovetopsecret.com/pages/etlaw.html ja http://groups.yahoo.com/group/exopolitics/message/187

[19] Title 14 National Aeronautics and Space section 1211.102 A3

[20] Kts.: http://www.etworldpeace.com

[21] Kts.: http://www.contactact.org/eca_bill.htm   Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolennot-keskuudessamme/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[digiooa]

Digitaaliset elämäntavat

4 Verkkopalvelut ja SEO -tehtäväpaketti 

 DNA on tilannut tutkimuksen suomalaisten kuluttajien puhelimen käytöstä, digitaalisesta asioinnista ja tulevaisuuden käytöstä NEPA:lta. NEPA on  Tukholmassa perustettu markkinakäyttäytymistä tutkiva yritys, joka tarjoaa konsultointi palveluita muille yrityksille. 

Luin tutkimusraportin, silmäilin läpi diagrammit sekä taulukot. Tutkimuksen ilmaisevat tulokset eivät niinkään yllätteet minua. Ne olivat hyvin itsestäänselvät minulle, nuoret kokevat digitaaliset palvelut ja asioinnin digikanavissa arkea helpottavina eivätkä lainkaan pelottavina kanavina, toisin kuin vanhempi väestö. Keski-ikäiset hyväksyvät ja käyttävät jokapäivä enemmän gidikanavia ja palveluita, jotta pysyvät “ajan hermoilla”. Usein keski-ikäisiltä kuulee etteivät halua pudota työelämästä pois ja sen vuoksi on pysyttävä digimaailmassa mukana. Yli 65 vuotiaat suosivat ajanvarauksia, ftf -tapaamisia ja ylipäätään asiointeja kivijalkakonttoreissa.

Tutkimuksessa ilmeni, että eniten ihmiset hoitavat mobiilissa ja verkossa pankkiasioitaan. Suurimman muutoksen tällä vuosituhannella on tosiaan kokenut pankit, toimintamalli on muuttunut täysin. Aihe kiinnostaa minua erityisesti, koska työskentelen itse pankissa. Pankki oli ennen paikka, johon ihmiset tulivat smartcasual asuissaan tapaamaan neuvojia haeten heiltä apuja talouden asioiden hoitoon kuten lainan maksumuutoksissa, laskujen maksuissa, palkan nosto tehtiin joskus käteisenä kirjekuoreen...voi noita aikoja. Pankit ovat muuttaneet asioinnin entistä enemmän digitaalisemmaksi. Lähes kaikki pankkiasiat voi hoitaa tällä hetkellä verkossa tai mobiilisti. Sen vuoksi konttoreita suljetaan ja iäkkäämpi sukupolvi kokee, ettei heidän tarpeitaan asiakkaina oteta enää huomioon... 

Nuoret 16-24 vuotiaat kokevat digitaaliset kanavat ja asioinnin mobiilisti ja verkossa helpottavan arkea. Luonnollisesti, he olivat syntyneet digitaaliseen maailmaan. 90-luvun lapset muistavat enää vain millaista oli omistaa vanha NOKIA puhelin tai laatikkotietokone, joka latasi sivua yli 10 s. Tuo diginuoriso, on nopeasti oppivat, omaksuva, heitä ei tiheästi tapahtuvat muutokset maailmassa hetkauta koska he ovat syntyneet päivitysten ja viikottain vaihtuvien ohjelmistopohjien maailmaan. Jos digiasiointi ei olisi mahdollista, voisiko olla että nuoriso ei osaisi hakeutua oikeisiin paikkoihin hoitamaan asioitaan, koska ovat tottuneet hoitamaan kaiken Internetissä?

Tutkimusraportissa ainoa asia, jota hämmästelin oli lähinnä se, että liikunta suoritusten jakaminen sosiaalisessa mediassa oli prosentuaalisesti hyvin pieni. Minusta tuntuu, että Instagramissa, jota käytän päivittäin, on tavattoman paljon urheilusuoritus videoita/kuvia/päivityksia/stooreja liittyen fitnekseen ja urheilutrendi kulttuuriin. Uskallan olettaa, että luku varmasti tulee nousemaan tulevaisuudessa.

[saltsunblogg]

Ohjelmallinen ostaminen

(Kuva: https://stopad.io/blog/programmatic-advertising)

Ohjelmallinen ostaminen tarkoittaa mainostilan ostamista ja myymistä automatisoidusti digitaalisilla alustoilla. Osto tapahtuu eri markkinapaikkojen kautta ilman välikäsiä. Ohjelmallinen ostaminen mahdollistaa tehokkaan mainonnan, sillä sen avulla mainokset kohdennetaan oikealle segmentille tiettyyn aikaan ja oikeassa ympäristössä. Mainokset on mahdollista saada suosittujen medioiden mainospaikoille ilman, että myyjä tuo erikseen lisähintaa mainonnalle. Myös hinnoittelusta tulee läpinäkyvämpää, sillä mainonnasta näkee selkeästi, mihin rahat on käytetty. Samalla ostoprosessi nopeutuu, ja siten mainoskampanjan suunnitteluun jää enemmän aikaa. (Salonen. 21.11.2018.)

Yritykselle itselleen voi olla vaikea hahmottaa, missä ja milloin heidän kannattaa mainostaa saavuttaakseen valitun kohderyhmänsä. Onneksi ohjelmallinen ostaminen sopii monelle erityyppiselle yritykselle juuri siitä syystä, että mainonta löytää kohderyhmät heille suosituilta alustoilta. Automatisointi vähentää yrityksen painetta löytää asiakas, sillä ohjelmisto analysoi ja etsii potentiaaliset asiakkaat. Asiakas ohjaa ostoprosessia kiinnostumalla tuotteesta tai palvelusta, eikä yrityksen välttämättä tarvitse käyttää aikaa aktiiviseen myymiseen automatisaatiota käytettäessä. Automatisointi helpottaa myös mainonnan saavuttavuuden analysointia, jolloin yritys saa kattavan datan siitä, mikä mainonnassa toimii ja missä olisi kehitettävää. Data kertoo myös siitä, tuottaako mainonta hyvin suhteessa siihen, paljonko siihen käytetään rahallisia resursseja.

Markkinoinnin automaatio on markkinoiden prosessien automatisointia siten, että rutiininomaiset ja säännölliset prosessit poistuvat tehtävälistalta. Sen tehtävänä on myös luokitella ”liidejä” ja pitää yllä potentiaalisten asiakkaiden mielenkiintoa. Automatisaatio ei kuitenkaan vaikuta vain markkinointiin, vaan myös myynnin prosesseissa tulee tapahtua muutoksia. Myynnin ja markkinoinnin tulee olla lähtötilanteessa yhtenäinen kokonaisuus, jolloin viestintä voidaan ajoittaa tarkasti ja samalla pitää sisältö yksilöitynä asiakkaan mukaan. (Sales communications, 24.1.2019.) (Suomen digimarkkinointi, 2019)

Yrityksille prosessien uudistaminen on aina investointi. Missä ajassa markkinoinnin automaatioon investoitava raha maksaa itsensä takaisin? Uusille sekä nykyaikaisille yrityksille automatisointi ei vaadi niin paljon uudistuksia, jolloin ne pääsevät hyötymään tehokkaasta mainonnasta ja siten myynnin kasvusta nopeasti. Kun taas yrityksille, joiden prosessit ovat vanhanaikaisia, automatisointi voi olla vaivalloinen ja kallis projekti. Silloin automatisaation hyödyt realisoituvat pidemmän ajan kuluessa.

Vaikkakin automatisointi tehostaa mainontaa ja siten myyntiä, vähentääkö se oikeasti yrityksellä olevaa työmäärää? Yrityksen sosiaalisia medioita ja nettisivuja tulee edelleen pitää ajan tasalla, sähköpostimäärä ei vähene, eikä mainonta poista fyysisiä tapaamisia ja kontaktien luomista. Työmäärästä voi olla montaa mieltä. 

Automatisoinnin päällimmäisenä tarkoituksena ei ole vähentää työn määrää, vaan tehostaa työntekoa.

Lähteet:

Suomen digimarkkinointi, 2019. Markkinoinnin automatisaatio – Mitä sillä tarkoitetaan ja miten se toimii meille osana markkinoinnissamme? Luettavissa: https://www.digimarkkinointi.fi/blogi/markkinoinnin-automaatio-mita-silla-tarkoitetaan-ja-miten-se-toimii-meilla-omassa-markkinoinnissamme

Salonen, Sonja 21.11.2018. Mitä on ohjelmallinen ostaminen ja miten se toimii? Luettavissa: https://www.tulos.fi/artikkelit/mita-ohjelmallinen-ostaminen-ja-miten-se-toimii/

Sales communications, 24.1.2019. Mitä Markkinoinnin automaatiolla tarkoitetaan? Luettavissa: https://www.salescommunications.fi/blog/mita-markkinoinnin-automaatiolla-tarkoitetaan

[positiivisuudenrusetti-blog]

Mitä on digitaalinen liiketoiminta?

Maailma kehittyy tällä hetkellä nopeammin kuin koskaan. Tuotamme ja kulutamme yhä enemmän materiaa – samalla kuitenkin hyödynnämme yhä laaja-alaisemmin hankittua tutkimustietoa. Miten olemme onnistuneet kaikessa tässä materian ja datan hallinnassa samalla, kun maapallon väestö on kasvanut eksponentiaalisesti?

Uudenlaiset haasteet tuottavat aina uudenlaisia ratkaisuja, yksi näistä on ollut digitalisaatio. Se on tarjonnut mahdollisuuden vastata modernin ihmiskunnan tarpeisiin.

Oletko ikinä ajatellut, miten ja milloin törmäämme digitaaliseen liiketalouteen, millä tavalla se kietoutuu lähes jokaisen ihmisen päivittäiseen arkeen ja minkälaisen digitaalisen jalanjäljen jätämme jälkeemme?

Annan aamu alkaa aamupalalla, kännykällä saa käynnistettyä kahvinkeittimen ja samalla selattua uusimmat uutiset. Jos Anna ei ole ostanut verkkojulkaistua lehteä, hän törmää auttamatta hänelle suunnattuihin mainoksiin. Kohdistetut mainokset pyrkivät tarjoamaan Annalle erityisesti hänen kiinnostuksen kohteidensa ja tarpeidensa mukaisia ratkaisuja sekä ehdotuksia. Yrityksen kannalta liiketoiminnan digitalisaatio tarjoaa uudenlaisen ikkunan asiakkaiden tuntemiseen ja kohtaamiseen. Asiakkaan kulkemat digitaaliset polut ja asiakaskokemus on suunniteltu ja jopa räätälöity ennen näkemättömällä tarkkuudella asiakkaan jalanjälkeen perustuen.

Töissä Anna kirjaa tiedot asiakastapaamisesta CRM-järjestelmään, jossa hän pystyy suunnittelemaan omaa toimintaansa sekä järjestelemään tulevia tapaamisia ja myyntiaktiviteetteja. Tämän jälkeen hän kirjaa tilaustiedot ERP-järjestelmään, jossa tiedot menevät varaston henkilökunnalle ja taloushallintoon laskutukseen.

Tänään Anna käy ostamassa uuden kevättakin töiden jälkeen. Ostoksia tehdessään Anna vertailee tuotteita ja hintoja netissä etukäteen, sekä tekee arvosteluja kivijalkaliikkeessä vierailun sijaan. Hakukoneoptimointi ohjaa Annan toimintaa netissä. Yrityksien sivuilla Anna keskustelee chat-palvelussa joko fyysisen asiakaspalvelijan tai tarkoitusta varten suunnitellun botin kanssa, selvittääkseen haluamiaan asioita.  

Annalle sattuu pieni henkilökohtainen onnettomuus ja hänen puhelimensa putoaa maahan, niin ettei se enää käynnisty. Illalla Anna tekee vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle. Anna säilyttää kuitit ja vakuutusyhtiössä botti tekee päätöksen hetkessä. Rahat ovat Annan tilillä jo seuraavana päivänä.

Kaikessa edellä kuvatussa Annan toiminnassa näkyy digitaalinen liiketoiminta. Yritykset säästävät henkilökustannuksia ja mahdollistavat etätyön työntekijöilleen. Digitaalisilla alustoilla toimivien yritysten on kuitenkin panostettava laadukkuuteen, jotta työt sujuvat mutkitta, kuluttaja toteuttaa ostopäätöksensä ja loppukuluttaja saa tarvitsemansa palvelun. Tässä kohdin palvelumuotoilu ja hyvin suunnitellut liiketoimintamallit nousevat arvoon arvaamattomaan.

Ajatuksia herättävää on, mitä jäljelle jää, jos Annan elämästä poistetaan digitaalinen liiketoiminta?

Kirjoittajat: Anu Henttonen, Miia Kulmala, Mira Lintunen, Minea Mariani-Cerati, Martiina Suli

[syystranscends]

Transpoliittinen toimintaviikko

Transpoliittinen toimintaviikko tulee taas!

Joka päivä ohjelmaa, työpajoja, tapaamisia! Pinkkimusta Helsinki järjestää jälleen Transpoliittisen toimintaviikon ke-la 12.–15.6. teemalla lepoa cismaailmasta. Toimintaviikko huipentuu Transvallankumous-bileisiin lauantaina 15.6. klo 18 Ulrikassa (Leppäsuonkatu 11). Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme. ♥ Pääsääntöisesti tapahtumat ovat avoimia kaikille - transihmisille ja liittolaisille. Kuitenkin tietyt erikseen ilmoitetut tapahtumat on suljettu cisihmisiltä. Tiloissa noudatetaan turvallisemman tilan politiikkaa. (kts. ohjelman alla)

OHJELMA KESKIVIIKKO 12.6. Sabluuna- ja banderollityöpaja klo 13–17 Oranssi Muunsukupuolisten vertaisryhmä klo 15-17 Museum of Impossible Forms Taidenäyttelyn avajaiset   klo 18–22 Loukko TORSTAI 13.6. Itsepuolustustyöpaja klo 14–15.30 Oranssi Butoh-tanssityöpaja klo 16–17.30 Oranssi Hengailupäivä klo 14–16 Loukko Elokuvanäytös klo 18–22 Loukko PERJANTAI 14.6. Transfeminiinien vertaisryhmä klo 14–16 Loukko Transvallankumous nyt! -mielenosoitus klo 17 Rautatientori Piknik Paikka varmistuu myöhemmin LAUANTAI 15.6. Kehohuoltotyöpaja klo 13 Loukko, 75 min Rodullistaminen 101 -luento, Maija Baijukya klo 16–18 Ulrika Transvallankumous 4ever -bileet klo 18–00 Ulrika Lisää tietoa ohjelmasta, tapahtumapaikoista ja esteettömyydestä päivitetään tapahtumaan.

[debaattimedia]

Ministeri Tuppuraisen Bratislavan vierailulla korostui Euroopan vastuu kriisien aikana

Ministeri Tuppuraisen Bratislavan vierailulla korostui Euroopan vastuu kriisien aikana

Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen vierailun ohjelmassa Bratislavassa 3. kesäkuuta oli osallistuminen Globsec Bratislava 2022 Forumiin, joka kuuluu Euroopan johtaviin turvallisuuspoliittisiin konferensseihin. Lisäksi ohjelmassa oli useita korkean tason tapaamisia. ”Suomeen kohdistui Bratislavassa paljon kiinnostusta Nato-hakemuksemme ja myös tuoreen jääkiekon…

[aaltohelsinki]

How did we do everything so far?

Now it is almost summer, so we will look back a little bit to see how far we have come with our idea. 

We started the brainstorming of ideas very early on and had a few sessions where we just discussed different topics that had been suggested. We did an anonymous inbox where everyone could send their idea, and there were no restrictions on how detailed or refined the idea had to be. After a few weeks, we wanted to narrow it down to 3 main ideas to do a bit more research on them. We also divided our team into three groups, so the workload could be manageable with still having courses and other school projects on the side. We wanted to present our ideas also to our PI’s and advisors to get feedback on what they thought would be the best or most feasible topic. Our three main ideas in this stage were biofilms, antibody production, and energy-generating bacteria. At the meeting with our PIs and advisors, the idea of combining two of the ideas was introduced. And as antibody production and biofilm were the more popular topics, we also consulted professor Alexander Frey about the antibody idea. From this meeting, we got the idea of designing a DARPin, which stands for designed ankyrin repeat proteins. After narrowing it even more down to combining the antibody idea with the biofilm idea, we did some more research on DARPins and tried to come up with an idea on how to make it a feasible project. We came up with the idea of building a biosensor to better see the impact of our designed DARPin on the signalling system between the bacteria who make the biofilm, and for this, we also consulted Ph.D. candidate Christopher Jonkergouwn, who had experience in building a biosensor for AHL signalling system bacteria. At this point we also divided our team again into two separate groups, one would focus more on the DARPin design while the other would focus on planning the biosensor for the project. 

As an iGEM team, we usually want to tackle a world-scale problem, but unfortunately, we only have limited time to actually do the project. So, we always need to keep that in mind, and so far our planned project looks very good and is manageable in our time frame. However, the bigger background story of our project with the DARPin and biofilm is based on chronic wounds that are a common struggle specifically for diabetes patients. Chronic wounds are often hard to keep clean, and bacteria can gather very easily at the wound and form a biofilm. This biofilm can then prevent for example antibiotics from accessing the bacteria, which then can lead to a severe infection. We hope that we could form a proof of concept at the end of summer, to show how our designed DARPin could prevent the signalling between the bacteria, and thereby also prevent the biofilm formation. The idea could then also potentially be evolved further into a business idea, and be a solution for patients who suffer from chronic wounds.

Throughout the whole project so far we have found that splitting up the work has been quite successful and this way no one has had to gather all the information and overwork themselves. We have also selected one person to be responsible for each subgroup regarding for example collaborations, programming, writing, etc. This has worked well and it ensures that everything gets done. However, It has definitely been a challenge now during the springtime to combine the research work for this project with a lot of other schoolwork, but I think our team has done a great job and we are close to starting the actual testing and experimenting in the lab soon! 

------------------------------------------------------------------------------

Nyt on kohta kesä, joten katsotaan hieman taaksepäin, kuinka pitkälle olemme edenneet projektin kanssa.

Aloitimme ideoimisen hyvin varhain ja meillä oli muutamia tapaamisia, joissa keskustelimme  erilaisista ehdotetuista aiheista. Teimme anonyymin tiedoston, johon jokainen sai lisätä ideansa, eikä ollut mitään rajoituksia sen suhteen, kuinka yksityiskohtainen tai valmis idean piti olla. Muutaman viikon kuluttua halusimme rajata ideat kolmeen pääideaan tutkiaksemme niitä hieman paremmin. Jaoimme myös tiimimme kolmeen ryhmään, jotta työtaakka ei olisi liian suuri kellekkään koska suurimmalla osalla oli vielä kursseja ja muita kouluprojekteja vielä käynnissä. Halusimme esitellä ideat myös PI:llemme ja neuvonantajillemme saadaksemme palautetta ja saada heidän näkemyksensä mikä olisi  toteuttamiskelpoisin aihe. Kolme pääideamme tässä vaiheessa olivat biofilmit, vasta-aineiden tuotanto ja energiaa tuottavat bakteerit. Tapaamisessa saatiin myös ajatus kahden idean yhdistämisestä. Ja koska vasta-aineiden tuotanto ja biofilmi olivat suosituimpia aiheita, keskustelimme myös professori Alexander Freyn kanssa vasta-aine ideasta. Tästä tapaamisesta saimme idean suunnitella DARPin molekyylin, joka tarkoittaa suunniteltuja ankyriinitoistoproteiineja. Rajattuamme sitä vielä enemmän vasta-aineidean yhdistämiseen biofilmi-ideaan, teimme lisää tutkimusta DARPinsista ja yritimme keksiä idean siitä, kuinka tehdä siitä toteuttamiskelpoisen projektin. Keksimme biosensorin rakentamisen nähdäksemme suunnittelemamme DARPinin vaikutuksen biofilmin tekevien bakteerien väliseen signalointijärjestelmään, ja tätä varten konsultoimme myös tohtori ehdokasta Christopher Jonkergouwn, jolla oli kokemusta biosensorin rakentamisesta AHL-signalointijärjestelmän käyttäville bakteereille. Tässä vaiheessa jaoimme myös tiimimme jälleen kahteen erilliseen ryhmään, joista toinen keskittyisi enemmän DARPin-suunnitteluun ja toinen biosensorin suunnitteluun projektia varten.

iGEM-tiiminä haluamme yleensä keksiä ratkaisun maailmanlaajuiseen ongelmaan, mutta valitettavasti meillä on vain rajoitetusti aikaa toteuttaa projekti. Joten meidän on aina pidettävä tämä mielessä, ja toistaiseksi suunniteltu projektimme näyttää erittäin hyvältä ja on ajassamme hallittavissa. DARPin- ja biofilmiprojektimme isompi taustatarina perustuu kuitenkin kroonisiin haavoihin, jotka ovat yleinen ongelma erityisesti diabeetikoille. Kroonisia haavoja on usein vaikea pitää puhtaana, ja bakteerit voivat kerääntyä haavaan erittäin helposti ja muodostaa biofilmin. Tämä biofilmi voi sitten estää esimerkiksi antibioottien pääsyn bakteereihin, mikä voi johtaa vakavaan infektioon. Toivomme, että voisimme loppukesästä todistaa, joka näyttää kuinka suunnittelemamme DARPin voisi estää bakteerien välisen signaloinnin ja sitä kautta myös biofilmin muodostumisen. Idea voisi myös kehittyä edelleen liikeideaksi ja olla ratkaisu potilaille, jotka kärsivät kroonisista haavoista.

Koko projektin aikana olemme havainneet, että töiden jakaminen on onnistunut varsin hyvin, eikä kenenkään ole tarvinnut kerätä kaikkea tietoa ja tehdä ylityötä itse. Olemme myös valinneet yhden henkilön jokaiseen alaryhmään vastuuhenkilöksi esimerkiksi yhteistyön, ohjelmoinnin, kirjoittamisen jne. osalta. Tämä on toiminut hyvin ja varmistaa, että kaikki tulee tehtyä. Haaste on kuitenkin ollut nyt kevään aikana ehdottomasti yhdistää tämän projektin tutkimustyö moneen muuhun koulutyöhön, mutta mielestäni tiimimme on tehnyt hienoa työtä ja olemme lähellä varsinaisen testauksen ja pästään labraan pian!

[ilmanehtoja]

Flirttailu Vantaalla on nyt entistä helpompaa kiitos uuden sosiaalisen verkoston Ilman Ehtoja.fin. Tämän nettisivuston kautta tapaat tuhansia tyttöjä ja poikia kaupungistasi muutamassa minuutissa

https://ilmanehtoja.fi/blog/vinkkeja-suhteen-loytamiseksi-vantaalla/

[blogsofiaaiello-blog]

1. Digitalisaatio ja digitalous

Ensimmäinen video on Microsoft's Concept - Future vision 2020, joka käsittelee tulevaisuuden arkipäivää, teknologian aikakautta. Tässä videossa kaikki on yhteydessä teknologiaan ja digitaalisuuteen ja tulevaisuus vuonna 2020 näyttäisi hyvin erilaiselta. Videossa on käytetty emotionaalisia piirteitä, kuvataan perhettä, musiikki on tunteita herättävä ja videon toteutus hyvin visuaalinen ja laadukas.

Videossa keskityttiin tulevaisuuden tuomaan tehokkuuteen ja tuottoisuuteen, jonka teknologia ja tekoäly mahdollistavat. Vihkoja, papereita ja kirjoja ei käytetä enää kouluissa eikä työpaikoilla, sen sijaan kaikki toimivat kosketuksella ja asiat heijastetaan seinään, pöytään tai muihin mahdollisiin pintoihin. Myös lentoliput oli muutettu täysin digitaalisiksi, kahvikuppi heijasti paljonko kahvia on kupissa jäljellä, sanomalehdissä oli liikkuvaa kuvaa ja ”swaippaamalla” sivulle, sai artikkelin jutun auki lehden kanteen. Lentokoneissa toimi moitteettomasti internet ja jokaisella oli käytössään tietokoneen kaltainen teknologinen lasinäyttö, josta pystyi esimerkiksi seuraamaan mitä lapsi opiskelee juuri nyt koulussa ja mitä tapaamisia oli merkitty tälle päivälle.

Teknologian rooli yhteiskunnassa on merkittävä. Oikeastaan kaikki pyörivät sen ympärillä ja jos teknologiaa ei osaa käyttää, tekee se elämästäsi hyvin hankalaa. Toisaalta se luo valtavasti mahdollisuuksia ja helpottaa arkea. Microsoftin videossa tulevaisuuskuva on mielestäni positiivinen, mutta toisaalta hieman ”harmaa” ja hyvin pelkistetty. Itse sain hieman koneenkaltaisen kuvan meistä ihmisistä ja onko elämämme tarkoitus olla vain mahdollisimman tuottavia ja tehokkaita. Ottaako teknologia vallan meistä vai hallitsenko me sitä?

Toinen video on Hyper-reality, jossa kuvataan tulevaisuutta hieman provosoivasti pelin tai animaation kaltaisena. Fyysiset ja virtuaaliset realiteetit ovat yhdistyneet ja kaikki tapahtuu ”appin” kautta. Video on kuvattu sillä tyylillä, että henkilöllä olisi virtuaalilasit päässä. Kyseessä on siis video virtuaalitodellisuudesta.

Videossa on paljon ääniä, värejä, merkkejä, ilmoituksia – ihan kuin jossain pelissä. Henkilön näkökentälle ilmestyy jatkuvasti uusia ohjeita, viestejä, käskyjä yms. joita hän suorittaa. Kaupassa hänelle ponnahtaa digitaalinen kauppalista ostoskärryjensä eteen ja bussissa, kun hän juttelee puhelimessa ystävänsä kanssa työpaikoista, hän saa ilmoituksia uusista mahdollisista työpaikoista. 

Koko yhteiskunta on sisällä pelissä ja ihmiset ovat tämän pelin hahmoja. Teknologialla on valtaa, sen kautta eletään ja hoidetaan kaikki päivittäiset askareet. Mielestäni tämän videon tulevaisuuskuva on kuitenkin enemmän negatiivinen kuin positiivinen. Hahmot turvautuvat kaikessa teknologian tarjoamaan tekoälyyn ja elävät ”kuplassa”, jossa kaikki ratkaisut tulevat valmiina nenän eteen. Itseäni kyseinen peli-maailma ei niinkään kiinnosta, jonka vuoksi koen sen melko sekavaksi ja ehkä hieman jopa ahdistavaksi.

Molemmissa videoissa teknologia on suuressa roolissa ja sen ympärillä eletään. Siinä on kuitenkin ero, käytetäänkö teknologiaa apuna elämämme työ- ja opiskeluaskareissa ollaksemme entistä tuottavampia, vai elämmekö jatkuvasti virtuaalitodellisuudessa, jossa olemme pisteitä ja tehtäviä kerääviä hahmoja. Sinä päätät, kumpaan genreen haluat kuulua.

Linkit videoihin:

Microsoft's Concept - Future vision 2020 https://www.youtube.com/watch?v=ozLaklIFWUI

Hyper-Reality

https://vimeo.com/166807261

[enkeliseepra]

💕 Yritin väkisten korjata unirytmiäni, etten missaisi kaikkia kivoja tapaamisia univelkojen vuoksi. Olen missannut jo yhden keikan ja kolme joulujuhlaa.

🌌 Näin edellisenä yönä niin masentavia unia että oli pakko nousta jo klo 10 aamulla.

On outoa kuinka unessa on tietty skene, ja siitä jää ihan päinvastaiset vibat.

🌲 Pesin 3 koneellista pyykkiä, aika hyvä suoritus.

🧼 Kävin suihkussa, pesin tukkani ja hoidin 12- vaiheisen kauneudenhoitorutiinin.

🎠 Kävin tänään vanhemmillani, sitten menin ääniä kuulevien ryhmään.

🍏 Olen miettinyt että menisin ensi vuonna laserhoitoon poistamaan kainalo- ja leukakarvani, niin minun ei tarvitse jatkuvasti sekoilla höylien ja voiteiden kanssa.

[eksopolitiikka]

Grant Cameron: Välähdyksiä UFO-paljastuksesta

Grant Cameron: Välähdyksiä UFO-paljastuksesta

Grant Cameron X-Conference 2004 – First Annual Exopolitics Expo huhtikuu 17-18, 2004

Aina ufologian modernin alan alusta vuodesta 1947 lähtien on ollut useita tapauksia jolloin ihmiset, jotka edustavat eri valtion segmenttejä, ovat lähestyneet ihmisiä mediassa ja UFO-yhteisössä. He ovat tarjonneet selkeitä väläyksiä informaatiosta, joka viittaa siihen että UFO-ilmiö on Maan ulkopuoleista alkuperää ja että valtio on tiennyt siitä aina aivan alusta lähtien. Näiden valtion lähestymisten tärkeys on siinä että valtiota ei ole vaadittu sellaista tekemään. He yksinkertaisesti olisivat voineet jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aion käyttää hetken aikaani pohdiskellen mahdollisia valtion motiiveja näille välähdyksille. Aikeeni on yksinkertaisesti listata esimerkkejä ja sallia niistä kiinnostuneiden ihmisten puhua niistä myöhemmin. Mahdollisiin syihin sille mitä oikeasti tapahtuu kuuluu:

•         Tutkijoiden harhaanjohtaminen totuudesta;

•         Aiheen ja tutkijan uskottavuuden pilaaminen;

•         Tutkijan ja UFO-vuotojen virtauksen kontrollointi, tai kontrolloitu tapa julkistaa totuus ilmiöstä samalla kun pysytään kontrollissa.

Lopuksi, ennen kuin aloitan, haluaisin mainita että mielestäni ne ovat kaksi eri valtion käyttämää menetelmää saada informaatio julkisuuteen. Demokraatit tuntuvat vaikuttavan dokumenttien ja tarinoiden julkistuteen suorasti. Republikaanit, toisaalta, vaikuttavat käyttävän takaoven peitemenetelmiä tehdäkseen asioita julkisiksi. Siirtykäämme nyt paljastuksen välähdyksiin, joita alkoi ilmaantua Trumanin kauden lopulla ja Eisenhowerin kauden alussa.

Ensimmäinen henkilö, joka läheisesti oli yhteydessä valtioon, joka sai välähdyksiä siitä mitä oikeasti oli käynnissä oli kuuluisa kontaktihenkilö George Adamski. Hän väitti kokeneensa useita tapaamisia valtion sisäpiiriläisten kanssa, jotka auttoivat häntä “tekemään yhteistyötä valokuvien keräämisessä omituisesta aluksesta joka liikkui avaruudessa.” Adamski listasi joukon valtion kontakteja ja erikoisia valtion lupia, joita hänelle oli annettu.

•        Yhteys neljään USA:n valtion tieteentekijään Point Loman laivaston elektroniikkalaboratoriossa.

•        Yhteys samanlaiseen tieteentekijöiden ryhmään Pasadenassa.

•         Adamskin tärkeä kontakti USA:n ulkopuolella oli entinen tiedustelupalvelu-upseeri Britannian armeijassa.

•        Jacques Valleen lähteen mukaan Australiassa Adamski matkasi passilla, jossa oli samanlaisia erikoisoikeuksia.

• Adamski väitti, että hänellä oli passi jolla pääsee sisään Valkoiseen Taloon.

Erittäin selvästi mukana tässä varhaisessa paljastusaloitteessa oli elokuvatuottaja Walt Disney. Tarinan tapauksesa kertoi eräs hänen tärkeimmistä animaattoreistaan, Ward Kimball.

Vuoden 1979 MUFONin UFO-symposiumissa San Fransiscossa Kimball kertoi, miten Amerikan hallitus oli lähestynyt Walt Disney’ä ennen Neuvostoliiton Sputnik-laukaisua, tehdäkseen UFO-dokumentin. Disneylle sanottu syy UFO-dokumenttiin oli auttaa siedättämään amerikkalaisia todellisuuteen avaruusolennoista.  Kimball esitti puheessaan, että joskus vuosina 1955 tai 1956 ilmavoimat ottivat yhteyden Walt Disney’n. He pyysivät häntä tekemään yhteistyötä UFOista kertovan dokumentin parissa. Osana diiliä ilmavoimat tarjosivat hänelle oikeaa UFO-filmiä, jota sallittaisiin käyttää Disneyn filmissä.

Kimballin tapahtumakuvauksen mukaan Disney toteutti ilmavoimien suunnitelmaa, joka ei ollut kauhean epätavallista. Walt Disneyn piirrettyjen käyttäminen oli ollut jo vuonna 1953 CIA:n Robertsonin UFO-paneelin ehdotus osana kansansivistyskampanjaa, jossa massamediaa käytettäisiin ”riistämään Tunnistamattomilta Lentäviltä Esineiltä niiden erikoisstatus, joka niille on annettu, ja mystisyyden aura, jonka ne valitettavasti ovat saaneet.” Kun Walt Disney oli lopettanut tapaamisen ilmavoimien kanssa, hän alkoi työstää häneltä pyydettyä kansalle tarkoitettua UFO-dokumenttia. Hän pyysi animaattoreitaan miettimään sitä miltä avaruusolento näyttäisi. Sillä aikaa hän odotti ilmavoimien lupaamaa UFO-filmiä. Jonkin ajan kuluttua ilmavoimat ottivat Disney’n uudelleen yhteyttä ja sanoivat, että tarjous vedetään pois. Luvattua kuvamateriaalia UFOista ei annettaisi.

Kimball kertoi tutkija Stanton Friedmanille, että kun hän oli saanut selville että UFO-filmiä ei toimitettaisi, hän henkilökohtaisesti puhui ilmavoimien everstin kanssa, joka sanoi hänelle, “On todellakin paljon kuvamateriaalia UFOista, mutta ei Ward eikä kukaan muukaan saa siihen pääsyä.” Tämän johdosta Disney lopetti UFO-dokumenttiprojektinsa.

Viimeaikaiset informaatiot viittaavat siihen, että Disney on saattanut oikeasti saada käsiinsä jotain kuvamateriaalia muttei hän käyttänyt sitä. Tämä tarina tulee julki tunnetulta brittiläiseltä valokuvaajalta Mike Maloneylta. Mike Maloney on johtava valokuvaaja Mirror Group -sanomalehdille, joka on mukana sekä Royal Photographic Societyn että British Institute of Professional Photographersin työssä. Maloney on voittanut monta palkintoa, 96 erään laskelman mukaan, mm. vuoden lehtikuvaajan palkinnon kolme kertaa.

1970-luvulla Maloney oli syömässä Disneyn johdon ja neljän alkuperäisen Disney-animaattorin (joita oli yhdeksän) kanssa matkallaan Disneyn studioille Los Angelesiin. Tämän ollessa käynnissä Maloney tutustutettiin erääseen henkilöön, joka erään kertomuksen mukaan oli ”hyvin tunnettu Disneyn työntekijä.”

Mies tarjoutui näyttämään Maloneylle jotain epätavallista kuvamateriaalia hänen kotonaan. Kun Maloney näki sen, hän kuvasi sitä ”vanhaksi UFO-filmiksi” ja ”kahdeksi olennoksi joiden hänelle sanottiin olevan avaruusolentoja.”

UFO-tutkija Georgina Bruni haastatteli Mike Maloney’a hänen 1970-luvun alkupuoliskon tapaamisestaan Disneyllä. Hän kuvasi sen mitä Maloney kertoi hänelle filmillä näytetyistä avaruusolennoista:

Yksi, joka näyttä kuolleelta, makasi pöydällä — tai tasolla, toinen selvästi oli elossa ja liikkui lattialla. Hänelle ei annettu informaatiota kuvamateriaalin lähteestä, jonka hänelle kerrottiin olevat ”huippusalaista”, mutta hän ei epäillyt etteikö se olisi ollut aito vanha filmi. Mike kuvasi sen olevan samanlainen kuin avaruusolennon ruumiinavausfilmi joka oli näytetty televisiossa. Missään kohtaa hän ei sanonut sen olevan sama, ainoastaan samankaltainen. Hänen henkilökohtaisesti näkemästään kuvamateriaalista hän sanoi: ‘Jos tuo filmi jonka näin oli feikki, se oli loistava feikki.’

Juuri samaan aikaan kun Disneylle tarjottiin UFO-filmiä dokumenttiin, ilmavoimat olivat kädet täynnä hommaa auttaessaan Clarence Greenea ja Russell Rousea tuottamaan 92-minuuttisen dokumentin nimeltään ”UFO”, joka julkaistiin toukokuussa 1956.

Kolme ilmavoimien korkeaa upseeria, Albert M. Chop, majuri Dewey J. Fournet, kapteeni Edward Ruppelt, antoivat teknistä apua Greenelle ja Rouselle. Kolmella upseerilla oli monta tapaamista tuottajien kanssa. Greene kertoi tutkija Robert Barrowille:

”Yhdessä me tutkimme pitkästi ja läpikotaisesti raportteja, eri dokumentteja ja allekirjoitettuja todistuksia UFO-havainnoista ja tutka-asiantuntijoiden raporteista, jotka yhdessä joidenkin erittäin salaisten värielokuvien kanssa, lentävistä lautasista, muodostavat elokuvan perustan.”

Kaikkein tärkeimpänä Greene ja Rouse saivat kaksi UFO-filmiä. Kaksi filmiä, joista molemmissa näkyy UFOja lentämässä päiväsaikaan, olivat kuvattu Great Fallsissa (Montanan filmi jossa oli kaksi esinettä) ja Tremontonissa (Utahin filmi jossa oli 12 esinettä). Filmit oli analysoitu ja esitetty CIA:n Robertsonin paneelille tammikuussa 1953 parhaina valokuvatodisteina, joita ilmavoimilla on UFOihin liittyen. Näiden tullessa julki Robertsonin paneelissa ilmavoimat päättivät pitää kaksi filmiä salaisina. Juuri ennen dokumentin julkaisua filmit yhtäkkiä tehtiinkin julkisiksi.

Nixonin hallinto

Sallikaa minun pohjustaa tilannetta. Joulukuussa 1969 USA:n valtio virallisesti vetäytyi pois UFO-tutkimuksesta lopettamalla Project Blue Bookin. Ilmavoimille, joka oli pyörittänyt tutkimuksia, se oli loppu kaameimmille PR-ongelmille joiden kanssa he olivat joutuneet kamppailemaan. Joka kerta kun lehdet kirjoittivat UFO-jutun, ilmavoimien edustajan piti mennä median mikrofonien eteen ja tehdä lausunto jostain uudesta ja omituisesta ilmiöstä jolla selittää raportoitu UFO. Se oli jotain mikä kuumotti ilmavoimia.

Everstiluutnantti Hector Quintanilla Jr., entinen Project Blue Bookin johtaja, oli kirjoittanut käsikirjoituksen päivistään UFO-tutkijana ilmavoimissa. Hän antoi sille otsakkeen “UFOt: Ilmavoimien Dilemma.” Hän olisi halunnut antaa sille nimeksi “UFOt: $20,000,000:n Fiasko.”

Ilmatekninen tiedustelukeskus (Air Technical Intelligence Center, ATIC) käsitteli todellisia teknisiä ongelmia, joita heillä oli kansallisen turvallisuuden parissa. Heidän teknikkonsa ja tieteentekijänsä olivat huippuluokkaa ja erittäin ylpeä ryhmä. Paljosta he eivät tienneet kun pseudotieteellinen projekti olisi kohta tippumassa heidän syliinsä… pitemmällä aikavälillä katsottuna se osoittautui jättiläismäiseksi päänsäryksi kaikille komentajille… joskus se oli vain pelkkää helvettiä… ATIC:n komentajat kiristelivät hampaitaan kuullessaan termin ”Lentävä lautanen”.

Kun projekti lakkautettiin, tämä PR-painajainen oli ohi. Koskaan enää ilmavoimia ei pakotettaisi selittämään UFOja tuomalla upseeri median mikrofonien eteen kertomaan viimeisimmästä raportoidusta havainnosta. Jos he halusivat tutkia UFOja, he voisivat tehdä niin absoluuttisessa salassa epähalutulta julkisuudelta.

Kanadassa valtio virallisesti lakkautti tekemisensä UFOjen parissa noin samoihin aikoihin kuin USA. Pihaustakaan ei ole kuulunut asiasta sen jälkeen. UFO-tutkija, joka etsii UFO-vastauksia Kanadan valtion tiedoista ei edes tietäisi mistä aloittaa. Joten on äärimmäisen tärkeää huomata, että Pentagon VIRALLISESTI oli ollut yhteydessä tuottajiin Robert Emenegger ja Allan Sandler vuonna 1973 tehdäkseen dokumentin UFOista. Pidän Emeneggerin tarinaa kaikkein tärkeimpänä tapauksena ufologialle. Tämä Pentagonin lähestymistapa oli äärimmäisen tärkeä koska heidän ei ollut pakko tehdä sitä. Se on äärimmäisen tärkeä koska niin tekemällä heillä oli riski päätyä median mikrofonien eteen jälleen selittämään kiinnostustaan ja mukanaoloaan UFOjen parissa.

Miksi vuoden 1969 UFO-painajaisesta irtipääsyn jälkeen valtio hyppäsi takaisin molemmin jaloin vuonna 1973? Vuoden 1973 tapaus alkoi, kun Emenegger työskenteli Grey Advertisingin sisältöpäällikkönä Los Angelesissa. Hän ja hänen partnerinsa Allen Sandler kutsuttiin Nortonin ilmatukikohtaan puhumaan sarjasta dokumenttielokuvia kehittyneistä tutkimusprojekteista. Neuvottelujen jatkuessa kävi selväksi, että kaksi armeijan upseeria halusi yhden niistä olevan dokumentti UFOista.

Me menimme Nortonin ilmatukikohtaan puhumaan muista asioista, mm. liikkuvasta 3D-hologrammista, laserista ja syövästä, kaikenlaisesta tutkimus&kehitystoiminnasta — ARPAn tyyppisistä projekteista, ja UFO-asia vain tuotiin meille, jota en vain voinut uskoa, mutta sanoin, “Noniin meidän varmaan täytyy mennä sen mukana.” Yksi keskustelu johti toiseen, ja kontaktiin Pentagonin kanssa. Kukaan ei olisi voinut olla avoimempi siitä mitä me teimme. Kaikki olisi voitu kyseenalaistaa, ja he sanoivat — ja odotin heidän sanovan, “Niinkun — mistä hitosta te oikein puhutte.

Vuoden 1988 UFO-dokumentissa “UFO Cover-up Live” Emenegger sanoi, että Paul Shartle, audiovisuaalisen ohjelman turvallisuuspäällikkö, oli sanonut että tukikohta oli ensimmäinen joka kuvaili elokuvaa filmatusta kohtaamisesta avaruusolentojen ja tukikohdan viranomaisten välillä Hollomanin ilmatukikohdassa. “Puhuessaan useiden henkilöiden kanssa UFOt tulivat aiheeksi. Paul tässä kertoi meille avaruusolentojen aluksesta Hollomanin ilmatukikohdassa kertovasta filmistä kolme vuotta aiemmin.”

Shartle kuvaili sitä mistä filmi kertoi hänen esiintyessään dokumentissa,

Shartle: Näin kuvamateriaalia kolmesta levynmuotoisesta aluksesta. Eräs aluksista laskeutui ja kaksi meni pois.

 Kysymys: Miksi se laskeutui?  Shartle: Se vaikutti olevan pulassa koska se heilui koko matkan alas maahan. Se kuitenkin laskeutui kolmelle tukijalalle. Liukuovi avautui. Ramppi laskettiin maahan ja ulos tuli kolme avaruusolentoa.  Kysymys: Miltä ne näyttivät? Shartle: No, ne olivat ihmisen kokoisia, niillä oli hassu harmaa habitus ja korostunut nenä. Niillä oli ihonmyötäiset asut, ohut päähine joka näytti kommunikaatiolaitteelta, ja niiden kädessä oli tulkkauskone, minulle sanottiin. Hollomanin tukikohdan komentaja ja muut ilmavoimien virkamiehet menivät niitä tervehtimään.

Emeneggerille ja Sandlerille tarjottiin filmiä ilmatukikohdan avaruusolentokohtaamista vastalahjaksi dokumentista, joka heidän pyydettiin tekemään Pentagonille. Seurasi neuvottelut ja tapaamisia Pentagonissa, joihin Emeneggerin ja Sandlerin ei edes tarvinnut erikseen kirjautua sisään. Emenegger kuvasi tilannetta vuoden 1994 esityksessään Teksasissa Electric Viewpointille.

Me menimme Pentagoniin ja kävelimme rakennukseen — muistan meidät kaksi, ja jostain syystä meitä paimensi kaksi siviilivaatteista miestä kapeaan halogeenivalaistuun huoneeseen ja muistan vain, että joku mies istui tiskin takana ja hän osoitti meitä ja sanoi “Meitä huolettaa kovasti se, että te otatte UFO-aiheen esille. Hän sanoi sen aiheutuvan kun teidänlaiset ihmiset laittavat näitä asioita ilmaan — että se katkaisee puhelinlinjat. Se ei kuulu meidän tehtäviimme, meidän kansalliseen puolustukseemme”, ja niin edelleen ja niin edelleen. Olin näiden halogeenivalojen alla katselemassa näitä siviilivaatteisia miehiä. Ja mietin että kuolen kohta.

Mutta onneksi kaverillani oli järkeä päässä sanoa “Heh! Herra Hatch, eversti Coleman kutsui meidän,  ja hän sanoi “Okei, se oli vain varoitukseksi.” Hän meni tapaamaan eversti Colemania. Hän näyttää kovasti Hemmingwaylta partoineen kävellessään E-ringia Pentagonissa. Ensimmäiseksi hän sanoi meille, “Kai tiedätte, että jos teille tulee vastaan informaatiota tai teknologiaa joka on vastoin kansallisen puolustuksemme etuja, voitte saada sakkoa ja vankeutta.” Joten se oli ikäänkuin varoitus #2. Sitten me menimme hänen sisätoimistoonsa, ja tapahtui omituinen asia. Hän sanoi, “Noniin pojat. Istukaa. Kerron teille jotain.”

Jokainen näissä Pentagonin tuotantotapaamisissa sai mahdollisuuden protestoida ideaa, mutta kukaan ei tehnyt niin. Emenegger selittää,

No, he kaikki saivat tilaisuutensa. Itse asiassa, yksi meidän sopimuksistamme oli käydä läpi käsikirjoitus Pentagonissa, ja jos oli jotain kysymyksiä mihinkään liittyen, heillä oli oikeus kysyä siitä. Omituista kyllä, kukaan ei koskaan kysynyt koko laskeutumisesta Hollomanin ilmatukikohtaan — ihan kuin se olisi, “No olkoon.”

Se kaikki tapahtui. Yksi kaveri soitti toiselle. Esimerkiksi Coleman sanoi, “Odottakaa” siinä kun istuimme hänen toimistossaan. Hän soitti (kenraali) Georgelle (Weinbrenner) ja sanoi, “Haluatko puhua näille jätkille?” Päivää myöhemmin me menimme bunkkeriin, ja siellä oli George. Mielestäni hän oli varsin suorasukainen. Ensimmäinen kysymykseni oli, “Entäpä laskeutuminen Hollomanin ilmatukikohtaan.” Hän vain sanoi, “No, kerron sinulle.”

Miehille kerrottiin filmistä, joka oltiin kuvattu Hollomanin ilmatukikohdassa kun avaruusolennot laskeutuivat sinne. Avaruusolento astui ulos aluksesta ja tapasi viranomaisten kanssa tukikohdassa. Ryhmä sitten siirtyi tukikohdan rakennukseen.

Emeneggerille luvattiin kilometrin pituudelta filminauhaa hänen elokuvaansa, jota voitaisiin käyttää dokumentissa kertomaan ihmisille siitä faktasta, että UFOt ovat olemassa ja että virallisia tapaamisia on ollut valtion ja avaruusolentojen välillä. Emeneggerille ja Sandlerille tarjottiin toista UFO-filmiä dokumenttiin. Eräs esimerkki oli huippusalainen filmi, jossa laukaistiin ohjus Vandenbergin ilmatukikohdasta, jota UFOt seurasivat.

Meille annettiin filmi — huippusalainen, joka on edelleen huippusalainen, Quintanillan nimi oli siinä — Vandenbergin tukikohdan laukaisusta jossa kolme kameraa seurasi yhden ohjuksen laukaisua. Sen edellä näkyi kaksi valkoista, jotka näyttivät läpinäkyviltä kuilta jotka vain seurailivat sitä, jokaisessa kamerassa, huolimatta asemasta ja suunnasta, joten se ei ollut heijastus. Meillä Bob Baker oli kaveri joka oli ollut mukana Robertsonin paneelissa. Bob Baker oli erittäin tunnettu tuohon aikaan. Joten hän tuli ja analysoi ja sanoi sen olevan yksi miljoonasta jos se on yhtään mitään mutta — se ei ole Venus — se ei ole heijastus, se on tämä, sitä ei tiedetä mikä se on.

Dokumentti ja kirja edistyivät mutta erään liikkeen myötä, josta tulisi kaava kaikille tuleville paljastuksen välähdyksille, Hollomanin filmi vedettiin pois viime minuutilla. Coleman veti filmin pois, ja mies pakotettiin ajamaan filmiä pitkin maata autollaan. Emenegger ja Sandler pakotettiin käyttämään toisintoja puhuessaan mahdollisesta kohtaamisesta valtion ja avaruusolentojen välillä.

Carterin hallinto

Carter, kuten mahdollisesti kaikki tässä huoneessa tietävät, näki UFOn ennen kuin hänestä tuli Georgian kuvernööri. Vuonna 1976 National Enquirer haastatteli Carteria tapauksesta, ja siitä mitä hän tekisi UFOille jos hänet valittaisiin Valkoiseen Taloon. Carter teki lupauksen julkaista kaikki havaintodata.

Enquirer: Kuvernööri, kun näitte UFOn. Jos olisitte presidentti, käynnistäisittekö UFO-tutkimuksen uudelleen?  

Carter: No — En, se mitä tekisin olisi tuoda se informaatio, mikä meillä on, saataville kansalle, ja antaa heidän päättää. En koskaan ole yrittänyt identifioida sitä mitä näin. Se oli — tiedäthän — valo länsitaivaalla. Se oli erittäin uniikki. En ollut koskaan nähnyt sitä ennen. Meitä oli noin 20 jotka näkivät sen. Kukaan meistä ei kykenyt sanomaan mikä se oli. Mielestäni se ei ollut mitään kiinteää. Ne näytti vain valolta. Se oli kiintoisa aberraatio. En pilkkaa ihmisiä jotka ovat nähneet tunnistamattomia esineitä taivaalla.  Enquirer: Yhdysvalloilla oli ennen UFO-tutkimuselin. Se lakkautettiin. Käynnistäisittekö sen uudelleen?  Carter: En tiedä vielä.

Paljastus vaikutti olevan vain muutaman hetken päässä. Presidentti istui Valkoisessa Talossa, joka oli kokenut ilmiön, ja joka uskoi hyvin asioista perillä olevalla kansalla olevan oikeus tietää. Se mitä monet eivät tajua on, että Carter asetti joitain ehtoja UFO-lupaukselleen.

En näe mitään syytä pitää tuollaista informaatiota salassa, mutta voi olla jotain UFO-informaation aspekteja joista en tiedä mitään, jotka voivat liittyä jonkinlaisiin kokeisiin joita me teemme kansalliseen turvallisuuteemme liittyen — asejärjestelmämme. Sellaista en todellakaan julkistaisi. Mutta jos se olisi jotain joka ei liittyisi kansalliseen turvallisuuteemme, mielipiteeni on presidenttinä että julkistaisin sen. En näe siinä mitään väärää.

Monet kuulemani kertomukset UFO-tahoilta, jotka ovat puhuneet Carterin hallinnosta, ovat sanoneet että Carter pyörsi puheensa hänen lupauksestaan paljastaa asiat eikä tehnyt UFOille mitään Valkoisessa Talossa. Se ei ole ollenkaan totta. Carter puski kovaa eteenpäin paljastusta ja hän saavutti paljon.

Jimmy Carter aloitti puskemaan UFO-asiaa ennen kuin hän oli presidentti. Kun hänet oltiin valittu jo presidentiksi muttei vielä ollut astunut virkaansa, hän sai briiffauksen presidentti Fordin CIA-johtajalta George Bushilta, jolta Carter vaati tietoja UFOista.

Bush sanoi Carterille ettei hän voinut antaa vaadittuja dokumentteja. Hän sanoi ettei Carterilla ollut “tarvetta tietää” ja että mielenkiinto presidentin taholta ei olisi riittävä syy saada tietoja UFOista. Ronald Pandolfi, jonka huhutaan pyörittävän omitusta pestiä CIA:ssa, on ilmaissut epäilyksensä siitä, että George Bush olisi koskaan evännyt UFO-tietoja presidentiksi valitulta johtuen siitä, että hän olisi saanut potkut tällaisesta tempusta. Asian pihvi on kuitenkin, että Carter antoi potkut Bushille. Itse asiassa Bush ei palvellut päivääkään presidentti Carterin alaisuudessa keskustiedustelun johtajana.

Päästyään virkaansa Carter jatkoi UFO-paljastuksen ajamista. Ne, jotka hänet valitsivat, eivät unohtaneet UFO-lupausta koska Valkoinen Talo sai 9000 UFO-kirjettä. Carterin lupaus julkistaa informaatio jumiutui muustakin syystä kuin pelkästään hänen puheistaan kansallisesta turvallisuudesta. Se rajautui siihen kuka Carter oli. Carter oli pyrkinyt presidentiksi Washingtonin ulkopuolisena. Hän oli kampanjoinut kevyesti idealla, että hän oli perusjätkä joka pyrki kansakunnan korkeimpaan virkaan. Carter oli Washingtonin piirien ulkopuolella kisaamassa Washingtonin sisäpiiriläisiä vastaan, jotka kontrolloivat UFO-tietoja. Hänen ei olisi pitänyt yllättyä siitä, että hän ei saanut tukea UFO-paljastusaloitteelleen. Hän astui virkaan aikana, jolloin Churchin komitea paljasti CIA-skandaalin yksityiskohdat vuonna 1976. CIA oli huonossa asemassa, ja kun Carter astui virkaan, hän potki pihalle satoja CIA-agentteja. He eivät nyt enää luottaneet häneen, ja kaikki hänen mahdollisuutensa paljastaa tarkoin varjellut salaisuudet olivat menneet.

Carter ajautui myös pulaan sotateollisen kompleksin kanssa, jonka usein huhuttiin olevan kontrollitekijä UFO-salailussa, leikkaamalla $5 miljardia puolustusbudjetista. Hän myös peruutti B-1 -pommikoneen, laittoi neutronipommin säppiin, äänesti ydinasekantoalusta vastaan ja purki jo rakennetut mallikoneet. Lopussa hänen ylitseen käveltiin. Carter teki paljon hommia vavisuttaakseen liittovaltion virastoja kaikista heidän UFO-tiedoistaan, tai kaikista heidän salaisista järjestelmistään joilla koordinoitiin UFO-informaatiota. Hänen luottohenkilö Jody Powell ryhtyi tähän hommaan. Powell otti yhteyttä virastoihin kuten FBI ja NASA.

FBI sanoi ettei heillä “ole mitään valtuutusta tai syytä tehdä mitään tutkimuksia tästä aiheesta” ja että he olivat antaneet kaiken ilmavoimille “tekemättä asialle yhtään mitään.” NASA tiesi, että UFO-aihe oli tilanne jota ei voitaisi voittaa, ja se olisi raskas riippakivi budjetissa, jota Carter oli juuri leikannut. He sopivat vastaavansa Valkoiseen Taloon lähetettyyn UFO-mailiin ja tutkivansa kaikkia “bona fide fyysisiä todisteita uskottavista lähteistä”.

Carterin hallinto teki paljon enemmän UFO-paljastuksen eteen kuin mistä se on saanut tunnustusta. Iso määrä julkiseksi tehtyjä hallituksen dokumentteja, jotka meillä on nykyään käsissämme, julkaistiin Carterin hallinnon alaisuudessa. Neljän Carterin vuoden aikana noin 3000 sivua julkaistiin, mm. iso liuta dokumentteja CIA:lta, FBI:lta ja NSA:lta. Carter avoimesti tapasi UFO-persoonia kuten Grenadan pääministerin Eric Garyn. He tapasivat Valkoisessa Talossa, ja NRC:n muistiinpanoista käy ilmi että he puhuivat tapaamisessa UFOista.

Asianajaja Daniel Sheehanin tarinoiden mukaan näkyi selvästi, että Jimmy Carter pyysi suurta määrää UFO-informaatiota kun hänestä tuli presidentti. Sheehan, joka on nimekäs ihmisoikeuksien asianajaja, oltiin kutsuttu konsultiksi kahteen tutkimukseen tehtäväksi presidentille. Yksi tutkimus kosketti UFOja, ja toinen Maan ulkopuolista älyä. Sheehan kuvaa sitä miten häneen otettiin yhteyttä Vatikaanin kirjaston UFO-tietojen saamiseksi raporttiin.

 Marcia Smith otti minuun yhteyttä, joka on tiede- ja teknologiaosaston johtaja kongressin tutkimuspalvelussa, selvittääkseen kykenisinkö minä USA:n jesuiittapäämajan kansainvälisen toimiston neuvoston päämiehenä pääsyn Vatikaanin Roomassa sijaitsevan kirjaston osastoon, jossa oli tietoja Maan ulkopuolisesta älystä ja UFOista. Suostuin tekemään niin kongressin tutkimuspalvelun erikoiskonsulttina.

Osana tätä työtä Sheehan pyysi Marcia Smithia käymään läpi Project Blue Bookin salaista osastoa. Joku korkealta auttoi Marcia Smithiä, kongressin kirjaston raporttien kirjoittaja, ja Sheehania pyydettiin menemään Madison Buildingiin käymään läpi papereita. Sheehan kuvaa tapahtunutta,

Joskus vuonna 1977 kun minua pyydettiin osallistumaan kongressin kirjaston erikoiskonsulttina tutkimusryhmän analyysiin presidentti Carterille, minulle annettiin pääsy Project Blue Bookin tietoihin — salattuun informaatioon valmistellessani seminaaria joka minua oli pyydetty pitämään viidellekymmenelle huipputiedemiehelle Kalifornian Jet Propulsion Laboratoryssa SETI-ohjelmassa. Siinä kohtaa minulle sallittiin käydä läpi salaisia osioa Project Blue Bookista. Minulle tuli vastaan absoluuttisen selviä kuvia — valokuvia — UFOsta joka oli maassa. Se oli ilmeisesti haaksirikkoutunut. Se törrötti penkan reunalla. Lunta oli ympäriinsä valokuvissa, ja kuvissa oli USA:n ilmavoimien henkilökuntaa mittaamassa alusta — ottamassa siitä valokuvia.

Niitä näki useassa valokuvassa. Sitten siellä oli aitoja lähikuvia eri aluksen suunnita, ja niissä oli itse asiassa merkkejä aluksen sivuilla joista oltiin otettu lähikuvia. Joten kun näin tämän, siinä kontekstissa, joka minulle oli sallittu tässä huoneessa kongressin kirjaston uuden siiven alakerrassa jota kukaan ei ollut edes avannut. Tämä oli aivan uunituore rakennus. Heillä oli isoja erikoishuoneita alakerrassa. Ilmavoimien vartijat olivat ovilla. Kun näin näitä valokuvia tiedoissa, ajattelin “Noniin, nyt olen nähnyt ätmän ja tiedän että USA:n ilmavoimilla on näitä valokuvia — että heillä on tämä alus. Selvästikin heillä on tämä. Siitä on nämä valokuvat.

Sheehan raportoi lisäksi, että Carter sai kaksi raporttia ja että niissä oli huikeaa informaatiota.

Hän jatkoi eteenpäin ja valvoi kahta tutkimusta. Ensimmäinen tutkimus pääsi lopputulokseen — tämä oli USA:n valtion kongressin tutkimuspalvelun virallinen raportti, jota valmisteli kongressin tutkimuspalvelun tiede- ja teknologiaosasto, ja se lähetettiin edustajainhuoneen tiede- ja teknologiakomitealle, joka sitten edelleen lähetti sen presidentille. Tässä raportissa he tulivat tulokseen, että oli kahdesta kuuteen — ainakin — kahdesta kuuteen erittäin kehittynyttä älykästä sivilisaatiota muita kuin omamme omalla planeetallamme meidän galaksissa.

Ja toisena he valmistelivat täyttä raporttia UFO-ilmiöstä. Itse asiassa siinä oli diagrammeja kaiken muotoisista UFO-aluksista joita oli, ja itse asiassa se ennusti niiden ilmaantuvat tietyissä tapauksissa, ja että niistä käy ilmi että 5-6%:ssa näistä tapauksista — näistä havainnoista — ei ollut mitään muuta rationaalista selitystä näille ilmiöille, ottaen huomioon sen kaliiperin silminnäkijät, havaintojen ympärillä tehdyn yhteistyön laajuus, kuin päästä lopputulokseen että ne itse asiassa näyttivät tulevan yhdestä tai useammasta näistä kahdesta kuuteen Maan ulkopuoleisesta sivilisaatiosta galaksissamme.

Toinen viite siitä, että Carter sai tietoa UFO-ilmiön todellisesta luonteesta ja yritti paljastaa sen, on peräisin tarinasta jonka näyttelijä Shirley MacLean kertoi. MacLean vastasi UFO-tutkija Art Greenfieldin hänelle esittämiin kysymyksiin Larry Kingin ohjelmassa. Kysymys perustui siihen mitä näyttelijä Nicholas Cage oli esittänyt David Lettermanin ohjelmassa pari viikkoa ennen.

Kysymys: Heippa, hyvää iltaa Larry ja Shirley, noin kaksi viikkoa sitten Nicholas Cage oli Lettermanin show’ssa ja sanoi Shirleyn kertoneen presidentti Carterille, että hän oli nähnyt haltuun saadun avaruusolentojen aluksen hangaarissa. Voitteko kertoa minulle mitä presidentti Carter tasan tarkkaan sanoi? 

Shirley: ”Hän ei sanonut minulle sitä, mutta hän sanoi monta kertaa minulle kun ensin kirjoitin kirjaa ”Out On A Limb”, että hän tukisi minua, että se oli totta, että siellä oli sisällä olentoja. Miksi me olisimme ainoita ihmisiä universumissa? Hän halusi valaista tiedustelulakeja, paljastaakseen sen, nähdäkseen miten ihmiset reagoisivat, mutta hän ei kyennyt eikä halunnut, niinkuin hän minulle selitti.”

Grant Cameron tuli mukaan avaruusolentoihin liittyvien ilmiöiden tutkimukseen toukokuussa 1975 henkilökohtaisesti nähtyään aluksen Carmanissa, Manitonassa 25 mailia pohjoiseen USA:n ja Kanadan väliseltä rajalta. Seuraavan 18 kuukauden ajan raportoitiin satoja havaintoja, ja Grant käytti kuukausia valokuvatessaan useita omituisia esineitä ja haastatellessaan satoja mukana olleita silminnäkijöitä. Näin alkoi 28 vuoden sitoutuminen aiheeseen. Kun hän oli kirjoittanut käsikirjoituksen vuosien 1975-76 havainnoista, hän siirtyi tutkimaan legendaarisen Wilbert B. Smithin työtä. Smith johti Kanadan hallituksen lentävien lautasten tutkimusta, joka tunnetaan nimellä Project Magnet, joka pyöri vuosina 1950-1954. Smithin tutkimuksen aikaan Grant sai kuulla entisestö Penn Staten yliopiston rehtorista tri. Eric Walkerista, jonka tri. Robert Sarbacher identifioi keskeiseksi henkilöksi salailussa. Cameron löi hynttyyt yhteen T. Scott Crainin kanssa tutkiakseen ja kirjoittaakseen UFOista, MJ-12:sta ja valtiosta MUFONille. Cameron sen jälkeen suuntasi tutkimuksensa USA:n presidenttien suhteeseen avaruusolentoihin. Hän teki 13 reissua USA:n kansallisarkistoihin ja presidenttien arkistoihin etsiäkseen relevantteja dokumentteja. Hänen työnsä suuri kontribuutio on tietopyynnön lähettäminen Valkoisen Talon tiede- ja teknologiakomiteaan, joka tuotti yli 1000 sivua paljastusdokumentteja Clintonin hallinnolta. Hän on luennoinut Kanadassa ja USA:ssa vuosien 1975-76 Manitoban havainnoista, Wilbert Smithista ja presidenttien UFO-yhteyksistä. Hän elää Winnipegissa, Manitobassa. Verkkosivu: www.presidentialufo.com  

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

http://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/grant-cameron-valahdyksia-ufo-paljastuksesta/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_