#taloudellisesti

[sun-spice]

Haluan mennä suomeen mut mun pitää säästää raha... Ei auta, että mun työtunteja viikossa on paska juuri nyt.

[neodyymi]

Viherkasvien keväthuolto check, laajennetun perheen pääsiäisruokinta check, kissan tutustuttaminen ekaa kertaa omaan pihaan valjaissa check, häpeämätön törsääminen retro- ja vintagemessuilla check, Stardew Valleyn pelaaminen aamuun asti check.

Tämmösiä neljän päivän vapaita tarvittaisiin joka viikko.

[hirmuripuli]

Kysely siitä, miksi ihmiset eivät äänestä.

Jos olet äänioikeutettuna äänestänyt vain joissakin vaaleissa, voit halutessasi vastata sen mukaan, mikset äänestänyt muissa vaaleissa.

[ruttotohtori]

Taloudellisessa ahdingossa olevia auttavan Takuusäätiön toimitusjohtajan Juha Pantzarin mukaan nykyisen hallituksen ajamat sosiaaliturvan leikkaukset tulevat heikentämään monen jo valmiiksi taloudellisesti vaikeassa tilanteessa olevan pärjäämistä.

– Leikkaukset iskevät rajusti lapsiperheisiin, yksinhuoltajatalouksiin sekä opiskelijoihin, Pantzar listaa.

---

Takuusäätiön Juha Pantzar puolestaan muistuttaa, että pienituloisilla työssäkäyvillä lapsiperheillä ei ole useinkaan mahdollisuutta esimerkiksi lisätä työtuloja tai muuttaa toisaalle halvemman asunnon perässä.

---

Pantzarin mukaan opiskelijoiden kohdalla leikkausten vaikutukset tulevat hyvin todennäköisesti näkymään pidentyneinä opiskeluaikoina. Opiskelupaikat sijaitsevat usein paikkakunnilla, joissa vuokrataso on korkea ja asumistuen leikkaus vaikuttaa suoraan käytettävissä oleviin tuloihin.

– Jo valmiiksi pienituloisilla opiskelijoilla ei ole useinkaan muita mahdollisuuksia kuin pyrkiä hankkimaan työtuloja elinkustannustensa kattamiseksi. Tämä tulee hyvin todennäköisesti pidentämään valmistumisaikoja, Pantzar painottaa.

---

[anna6anana]

Eei. Pitää vaan olla cheat code nimeltään henkilökohtainen sossu.

kela: mee opiskelemaan, jotta saat töitä

myös kela: et saa tukia opiskeluun. mee töihin, jotta saat rahaa :)

[hiidenneiti]

Miksi sitten tällaisia tilanteita ei löydy yhtä paljon uuden ajan huumorista? Voisi ajatella, että miesten vieraissa käynti oli kuitenkin niin tavallista ja ennen kaikkea vallitsevan patriarkaalisen järjestyksen oikeuttamaa, ettei siitä löytynyt helposti koomisia ulottuvuuksia. Petetyksi tullut nainen ei ollut kovin huvittava vaan ennemmin säälittävä, tai jopa ylen tavallinen. Jo valmiiksi alemassa asemassa olevia naisia ei voinut radikaalisti alentaa lisää, vaikka heidän aviomiehensä juoksivatkin vieraissa. Aina heillä ei myöskään ollut varaa pilkata miestään avoimesti, sillä naiset olivat usein taloudellisesti miehestään riippuvaisia. Niinpä suomalaisetkin miespuoliset huorintekijät saivat havaita petettyjen vaimojensa kyynelsilmin anelevan heille lievempiä tuomioita käräjillä ja selittävän heidän petollisuuttaan parhain päin.

Kiusan henki. Sukupuoli ja huumori uuden ajan alussa. Anu Korhonen. Otava, 2016.

[blue-village]

Amerikkalainen pikaruokajätti McDonald's ja kahvilaketju Starbucks kertovat kokeneensa ”merkittävää taloudellista haittaa” Gazan sodan seurauksena.

-

McDonald'sin toimitusjohtaja Chris Kempczinski kertoi ravintolajätin tappioista ensi kertaa kantaa torstaina Linkedin-viestissään.

-

Hamasin hyökkäystä seuranneiden viikkojen aikana McDonald's kuitenkin jakoi tuhansia ilmaisia aterioita Israelin armeijan jäsenille.

-

Palestiinalaismyönteinen Boycott, Divestment and Sanctions (BDS) -liike vaati tällä viikolla McDonald's-brändin boikotoimista virallisesti.

-

BDS ilmoitti boikotistaan sen jälkeen, kun McDonald's Malaysia haastoi Malesian BDS -liikkeen oikeuteen ja vaati noin 1,3 miljoonan euron korvauksia kunnianloukkauksesta ja liiketoiminnan vahingoittamisesta.

Myös amerikkalaisomisteinen kahvilaketju Starbucks on kertonut taloudellisista haasteistaan Lähi-idän markkinoilla Gazan sodan syttymisen jälkeen.

[vesku56]

SPR: "Ruoka-avussamme käy jopa lapsia ilman aikuista, ja heillä on silmin nähden nälkä" - Ruoka-apu - Turun Sanomat

[gosamiand-blog]

Portugalin lakimuutos: Työnantajat ovat taloudellisesti vastuussa maahanmuuttajatyöntekijöistä – myös rikos- ja karkotuskustannuksissa

[eksopolitiikka]

Ei-inhimillisen älykkyyden kynnyksellä

Ei-inhimillisen älykkyyden kynnyksellä

kirjoittanut Jacques Vallee

Maailmanuutisten myllerryksessä ei ole vaikea löytää aihetta huoleen. Kuitenkin kaksi uutta aihetta on myös noussut esiin, ja kumpikin niistä on herättänyt huolta lähtien Piilaakson huipputekniikan laboratorioista aina kongressin saleihin. Ne liittyvät tekoälyn mahdollisuuteen tehdä ihmisistä tarpeettomia ja UFOjen salaperäisyyteen sisältyvään maailmanlaajuiseen uhkaan, vaikka ne muotoiltaisiinkin vähemmän pelottavaksi ”UAP:ksi”, kuten Pentagon-puristit mieluummin sanovat.

Todellinen ongelma on se, että nämä kaksi asiaa liittyvät läheisemmin toisiinsa kuin kukaan oli osannut ennakoida, ja niiden yhdistetty voima häiritä sosiaalista, liiketoiminnallista ja ehkä jopa hengellistä todellisuutta uhkaa muuttua hallitsemattomaksi, vaikka näillä kahdella äänestäjäkunnalla on vain vähän yhteistä.

Tekoälyongelma on yllättävän yksinkertainen kuvata. Kalifornialaisen voittoa tavoittelemattoman startup-yrityksen OpenAI:n (jolla on voittoa tavoitteleva alayritys) johtavat työntekijät varoittivat nimettömänä viime vuoden lopulla, että heidän yrityksensä lähestymistapa ”keinotekoiseen yleiseen älykkyyteen” (AGI) oli päästämässä valloilleen ”järjestelmiä, jotka suoriutuvat ihmisiä paremmin useimmissa taloudellisesti arvokkaissa tehtävissä”. Oli olemassa salaperäinen hanke nimeltä Q*. Ilmiantajat eivät kuitenkaan paljastaneet itseään, eikä yksityiskohtia annettu ennen toimitusjohtaja Sam Altmanin paluuta viime kuussa.

Samaan aikaan, kun nämä tapahtumat sekoittivat tekoäly-yhtiön, sen Microsoft-sijoittajien ja kilpailijoiden tilannetta, Washington DC:ssä oli samanlaista draamaa: Suuren yleisön ja tiedemaailman äänekkään osan innokkaasti odottama muutosehdotus massiiviseen puolustusmäärärahoja koskevaan lakiesitykseen ammuttiin alas tai ainakin haavoitettiin syvästi, kun senaatti hautasi UFOjen paljastamisen käsitteen vielä muutamaksi vuodeksi. Republikaanipuolueen vaikutusvaltaiset voimat olivat puuttuneet asiaan myöhään muuttaakseen, minimoidakseen tai poistaakseen senaattori Schumerin esittämän kielen.

Muiden kiistanalaisten säännösten lisäksi siinä olisi vaadittu takavarikoimaan väitetyt Maan ulkopuoliset materiaalit tai alukset, joita Pentagonin erikoisyksiköt olivat tiettävästi kaapanneet lähes tusinan verran. Viime vuosina tällaiset alukset olivat leikkineet piilosta Tyynenmeren laivaston parhaiden hävittäjiemme kanssa. Niiden alkuperän ja luonteen selvittämiseen tähtäävällä tieteellisellä työllä oli kuitenkin paljon pidempi historia, joka on suurelta osin salattu. Tässäkin suurin osa ilmiantajista pysyi turvallisesti piilossa.

Kuten Q*:n kohdalla, eksoottisen teknologian todellisuuden ja potentiaalin täydellisen tunnustamisen ajatellaan uhkaavan ihmiskuntaa. Tämä viittaa siihen, että tarvitaan historiallista siirtymävaihetta, jotta voimme valmistautua elämään rinnakkain monimutkaisessa tulevaisuudessa, jossa meistä ihmisistä saattaa tulla tarpeettomia ja kykenemättömiä hallitsemaan planeettaa tai edes omaa selviytymistämme. Kuten tekoäly, myös UAP-kysymys on tullut maailmaamme ilman mitään helposti vertailukelpoista historiallista ennakkotapausta.

Nämä kaksi huolenaihetta — tekoälyn uhkaavuus ja todisteet UAP:den olemassaolosta — kiinnostavat minua sekä erikseen että yhdessä. Sain Northwesternissä vuonna 1967 yhden hyvin varhaisista tekoälyn tohtorintutkinnoista ohjelmassa, jossa käsiteltiin englanninkielisiä kysymyksiä suuresta tähtitieteellisestä luettelosta. Se tuotti laskentatuloksia muutamassa minuutissa, ilman työlästä koodaamista ja yön yli kestävää tietokoneajoa. Seuraavina vuosina teollisuus kehitti toisen sukupolven ohjelmia, jotka toivat kehittyneitä ohjausjärjestelmiä muun muassa autoihin ja lisäsivät tuottavuutta rautateillä ja ilmailussa. Tämä vaihe oli kuitenkin näkymätön. Tuskin tietoisena meneillään olevasta vallankumouksesta useimmat meistä nauttivat tästä kehityksestä tuottavuuden odotettuna palkkiona.

Vuonna 1985 julkaisin demon tekoälyavustajasta, joka ohjasi ihmisanalyytikkoa kymmenien hypoteesien läpi tutkittaessa raporttia monimutkaisesta UFO-tapahtumasta, mikä helpotti sen selittämistä tai dokumentoi sen valinnan henkilökohtaista seurantaa varten (kts. Vallée, J.F.: ”Towards the use of artificial intelligence techniques in the screening of reports of Anomalous Phenomena”). American Institute of Aeronautics and Astronautics (AIAA). Los Angeles, 19. huhtikuuta 1986).

Se, mitä näemme tänään, on valtava edistysaskel, tekoälytieteen luonnollinen jatke, joka on kaunopuheinen, näkyvä, tunkeileva, kattava ja laaja; toisinaan myös hullu tai hauska, mutta aina paljastava. Mikä tärkeintä, uusi muoto ei ole enää pelkkä palvelija, vaan pelottava kumppani, jolla on kyky sulattaa Pyhä Augustinus tai Kierkegaard samassa heuristiikassa. Se lannistaa useimmat käyttäjät haastamasta sen tuomioita. Tässä piilee tietysti vaara: absurdius on tervetullutta rutiinia, kun päättelystä tulee kerroksellista ja sen logiikka ankkuroituu moitteettomien predikaattien näennäiseen ketjuttamiseen. Se antaa periksi kriittiselle analyysille vasta, kun palataan tietojen lähteelle ja lävistetään deduktiivisen kudoksen verho… mutta kenellä on siihen aikaa?

Vaikutukset tutkimukseen ja teollisuuteen ovat syvälliset. Ne liittyvät suoraan sellaisten ongelmien analysointiin, jotka ovat liian monimutkaisia rajallisiin inhimillisiin hankkeisiin. Ohjelmistojen viisaus ei ole enää sidottu deduktiiviseen alaspäin suuntautuvaan virtaukseen. Voidaan ottaa massiivinen UFO-tietojen varasto, jollaisen (joka on edelleen salainen) suunnittelin Advanced Aerospace Weapons Systems Application Program (AAWSAP) -ohjelmaa varten, ja altistaa sen noin 260 000 selittämätöntä tapausta testeille, joissa tutkitaan paitsi sisäistä johdonmukaisuutta etsien jotakin vaikeasti lähestyttävää avaruusolentojen logiikkaa, myös sen ennustavia ominaisuuksia. Ja jos pystyt siihen, voit pyytää tekoälyä haastamaan sen, tutkimaan sen rakennetta tai pakottamaan sen paljastamaan itsensä. Tämänkö vuoksi kongressi ei ole poistanut amerikkalaisten maksaman UAP-tietovarannon luokitusta?

Tieteellisen älykkyyden kaksi erinomaisen haastavaa aluetta: Q*:n kaltaisten ohjelmien rajattomat mahdollisuudet ja selittämättömän yhteydenpidon arkistojen pelottava syvyys. Erikseen tarkasteltuna molemmat merkitsevät mahdollisia läpimurtoja ja tuntemattomia vaaroja. Yhdessä tarkasteltuna ne piirtävät valtavan tulevaisuudenkuvan, jossa tiede voi avata uusia tutkimusmuotoja: ne ovat ankkuroituneempia tietojen todellisuuteen ja palkitsevampia löytöjen rikkauden ansiosta. Molemmat käsittelevät ei-inhimillistä älykkyyttä, joka täydentää omaa älykkyyttämme mutta haastaa sen samalla.

Esiin nousevat yhtäläisyydet ovat merkittäviä: molemmissa tapauksissa hälytyksen antajat ovat niin peloissaan, että he kokevat tarpeelliseksi pysyä nimettöminä. Molemmissa tapauksissa eloonjääminen on mahdollisesti vaarassa, ja molemmissa kehityskulkuissa on ristikkäistekijä: kumpikin edellyttää toista käytännön, loogisilla ja sosiologisesti tärkeillä tavoilla, mikä tuo meidät takaisin UFO-paljastukseen.

Kolme etenemismahdollisuutta on jätetty käyttämättä:

Jos Yhdysvaltain viranomaiset olisivat kertoneet totuuden selittämättömistä UFO-tiedoista jo 50-luvun puolivälissä — kuten olisi voinut tapahtua — ongelma olisi jäänyt maailman parhaiden tiedemiesten ratkaistavaksi, ja heillä olisi ollut hyvät valmiudet tarkistaa tiedot ja käsitellä niitä. Näin ei kuitenkaan tehty.

Jos totuus (jota tuhannet hyvin ymmärretyt kohtaamiset ovat juuri puskuroineet) olisi kerrottu 60- tai 70-luvun lopulla, olisi syntynyt poliittinen kuohunta, joka olisi ohittanut tiedemiehet, jotka oli jätetty huolehtimaan itsestään. Asia olisi ylittänyt yhteiset asiat, ja sen vaikutus olisi tuntunut kaikkialla maailmassa, mutta se olisi ollut vielä hallittavissa. Mitään ei kuitenkaan tehty: Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen vastustus teki tyhjäksi YK:n poliittiselle komitealle vuonna 1978 esitetyt voimakkaat esitykset.

Entä kolmas laiminlyönti kertoa totuus, kun otetaan huomioon päättäväisten toimien puute Washingtonissa viime kuussa?

Tällä myöhäisellä hetkellä kaikki paljastamisyritykset voivat järkyttää uskonnollisia herkkyyksiä, mikä on suurempi riski yhteiskunnalliselle vakaudelle kuin aiempien vuosikymmenten tieteelliset tai poliittiset vaarat, kun otetaan huomioon maailmaa jakavat konfliktit. Uuden sukupolven tekoälytutkijoiden, jotka haluavat innokkaasti vapauttaa uusia älykkyyden muotoja, ja Pentagonin ”tietovarastoriidoista” selvinneiden voi olla viisasta pysyä nimettöminä: kynnyksen yläpuolella kaikki alkukantaisista algoritmeistamme mahdollisesti löytyvä viisaus on todellakin hyvin haurasta.

Riippumatta siitä, mikä päätös tehdään, sen vaikutukset ovat voimakkaita ja koskettavat arkaluonteisia aloja tiedepolitiikasta (kuinka paljon tutkimusta pitäisi pitää salassa?) uhkien arviointiin puolustuksen alalla ja kansainvälisiin suhteisiin sellaisten maiden kanssa, jotka eivät ole ystävällismielisiä mutta joilla saattaa olla olennaisia tietoja.

Vaara voi tällöin piillä alkuperäisten päätösten seurauksissa, jotka estävät tai yliarvioivat kykymme hallita tulevien toimien monimutkaisuutta. Tähän tehtävään mikään nykyinen tekoäly ei ole valmis.

  Artikkelin julkaissut The Debrief

http://eksopolitiikka.fi/ufot/ei-inhimillisen-alykkyyden-kynnyksella/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[0depositbonus]

Voiko uhkapelaamisella tehdä tiliä?

Suomessa eletään ankaria aikoja ainakin taloudellisesti. Omakin asuntolaina on ollut kohta vuoden 5 % korolla, jauhelihapaketti maksaa 7 euroa ja dieselistä saa maksaa vajaa 2 euroa litraa kohden. Samaan aikaan palkka ei ole noussut senttiäkään.

Pakko se on myöntää, että erilaiset rikastumiskeinot ovat käyneet mielessä. Yksi mieleen ponnahtanut asia on uhkapelaaminen eli nettikasinot. Onko uhkapelaaminen validi tapa rikastua tai tehdä vaikkapa hieman taskurahaa joka kuukausi?

Pohdin tässä tekstissä tuota kysymystä tarkemmin. En ole kasinon edustaja enkä tee salapoliisityötä Veikkaukselle. Olen vain pelaamisesta kiinnostunut 30-vuotias mies, joka kuumeisesti etsii keinoja hankkia lisätienestiä.

Yleistä perustietoa uhkapeleistä

Heti alkuun tulee murskata suurimman osan unelmat muutamalla faktalla. Fakta numero yksi on kasinopelien palautusprosentit, jotka ovat aina alle 100-prosenttia. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että säännöllisellä pelaamisella pelaa ei voi koskaan jäädä voitolle.

Fakta numero kaksi on melkoinen sanahirviö: satunnaislukugeneraattori. Sen kautta kaikki panostukset ovat täysin tuuripeliä. Et voi tehdä mitään voittaaksesi hedelmäpeleistä yhtään enemmän, kuin mitä pelinvalmistaja on suunnitellut.

Kolmas fakta on se, että suurimmalla osalla pelaajista loppuu rahat ennen kuin ruudulle tulee oikeasti suuri voitto. Niinhän sitä sanotaan, että “suuri voitto osuisi juuri rahojen loppumisen jälkeen”, tai jotain tuollaista se oli.

Erilaisia uhkapelejä

Kun disclaimer on käyty alta pois, voidaan miettiä erilaisia uhkapelivaihtoehtoja. Netissä voi pelata muun muassa:

Kasinopelejä, kuten livekasinopelejä tai videokolikkopelejä

Nettipokeria

Urheiluvedonlyöntiä

Lottopelejä (ja muut onnenpelit)

Nettibingoa

Todennäköisyyksien valossa kannattaa opetella vedonlyönti ja/tai nettipokeri. Nämä ovat ainoat pelit, joissa voitollinen pelaaminen voi olla mahdollista. Sekin vaatii tuuria, mutta myös vankkaa osaamista ja oikeanlaista strategiaa.

Huonoimmat pelit voittamista ajatellen ovat lottopelit ja raaputusarvat. Eli kyllä, juuri ne pelit, joita suomalaiset tuppaavat pelaamaan. Niissä vain sattuu olemaan umpisurkeat palautusprosentit verrattuna muihin uhkapeleihin.

Missä uhkapelejä voi pelata?

Suomalaiset voivat pelata uhkapelejä entisen RAY:n eli nykyisen Veikkauksen pelipisteillä sekä netticasinoilla. Myös Veikkaus tarjoaa nykyään nettikasinon.

Voittamisen kannata pelipaikaksi kannattaa valita ulkomaalainen kasinosivusto. Niillä on merkittävästi korkeammat palautusprosentit Veikkaukseen verrattuna. Veikkauksella on tunnetusti noin 70–80 % keskimääräinen palautusprosentti, kasinoilla se on 95 %.

Olipa pelipaikka kumpi tahansa, on talolla aina etu! En mainosta tai hehkuta kasinoita, koska ne haluavat imeä pelaajan rahat siinä missä Veikkauskin.

Voiko uhkapeleistä voittaa miljoonia euroa?

Valitettavasti tähän kysymykseen tulee vastata kyllä. Uhkapeleistä voi ihan oikeasti voittaa jopa kymmeniä miljoonia euroja. Tuollaisen voiton todennäköisyys on kuitenkin paljon pienempi, kuin joutua suomalaisena hain hampaisiin. Tai joutua salaman iskemäksi.

Luin lehdestä jokunen kuukausi takaperin, että Suomessa on yli 3 500 lottovoittajaa. Tuo luku kuulostaa valehtelulta, mutta mikäs minä olen sitä sanomaan. En ole vain koskaan kuullut edes tutuntutuntuttua, joka olisi voittanut lotosta mitään järkevää. Oletko sinä kuullut?

Minun tärkein neuvo – älä pelaa!

Tähän loppuun tulee antaa oma neuvoni, eli älä pelaa uhkapelejä. Ne eivät ole validi keino tienata rahaa. Rahaa saa paremmin haalittua pulloja keräämällä, sivutyöllä, freelancerina, kirpputorimyynnillä sekä myymällä vanhoja tavaroita Torissa.

Jos päätät pelata, niin suosi nettipokeria tai vedonlyöntiä. Valitse pelipaikaksi nettikasino korkeiden palautusprosenttien toivossa.

On tärkeää määritellä uhkapelaamiseen tietty euromääräinen budjetti. Voit antaa onnenkantamoiselle vaikkapa 50 euron sauman joka kuukausi. Jos sillä ei tule megavoittoa, niin ei se tule myöskään 100 eurolla tai 500 eurolla.

[kapitaali]

Kuplien puhkaisua, osa 3 - Kansalaisten johtama globaali talouden siirtymä

Kirjoittanut Jay Tompt

Olemme mahdollisesti kaikki samaa mieltä siitä, että nykyinen talousjärjestelmä on se ongelma. Eli, tottakai kyseessä on yleistys, jota voitaisiin loputtomasti setviä ja selventää. Mutta jos meitä huolettaa ilmastonmuutos, biosfäärille aiheutunut vahinko, eriarvoisuus jne., planeetan kokoinen elefantti huoneessa niinsanotusti on valloillaan oleva talousjärjestelmä, joka pyörii fossiilisilla polttoaineilla joka perustuu loputtomaan kulutukseen ja kasvuun. Se on tehokkuusperustainen ja keskittävä järjestelmä, joka keskittää taloudellista ja poliittista valtaa oligarkkien ja autokraattien käsiin, mikä tarkoittaa että muutos ei tapahdu helpolla.

Ehkäpä nyt myös me tiedämme, että muutos tulee tapahtumaan tavalla tai toisella. Asiantuntijat varoittavat, että meidän tulee nopeasti valmistautua vähentämään materiaalien ja energiankulutusta globaalissa talousjärjestelmässä kymmenen potensseilla tulevina vuosina, tai kohdata vakavat seuraamukset, mm. monenlaiset romahdusskenaariot. Nämä seuraamukset iskevät todellisiin ihmisiin todellisissa yhteisöissä kaupungeissa, kylissä ja ympäröivillä alueilla. Tämän perusteella tarvitaan radikaalin uudelleenmietinnän lisäksi radikaalia omien tarpeidemme uudelleenjärjestelyä.

Ainakin osittain ratkaisuun kuuluu vaihtoehtojen kehittäminen nykyjärjestelmälle — vaihtoehtojen, jotka ovat oikeudenmukaisia, inklusiivisia, taloudellisesti viisaita ja sosiaalisesti regeneroivia, monimuotoisia ja resilienttejä. Näiden vaihtoehtojen tulisi olla myös desentralisoivia ja siirtää taloudellista ja poliittista valtaa takaisin yhteisöille ja demokraattisille instituutioille. Kaikki tämä dramaattisesti pienemmän energian ja materiaalin kuluttamisen kontekstissa, samalla kuin jollain tavalla pidetään yllä kaikkien hyvinvointia. Suurempaa innovaatiohaastetta ei ole, miten ikinä sitten innovaatiota haluat miettiäkään.

Jos me haluamme tämänkaltaisia vaihtoehtoisia talousjärjestelmiä, meidän tulee toimia niiden luomiseksi. Meidän tulee luoda olosuhteet uuden talouden toimijoiden, suhteiden ja mallien synnyttämiselle, leviämiselle ja kukoistamiselle. Tämä propositio kutsuu meitä ajattelemaan systeemisestä. Paikalliset ja alueelliset talousjärjestelmät, vaikka ne ovatkin monimutkaisia, ovat tyypillisesti ihmisten mittakaavassa ja intuitiivisesti tajuttavissa. Logiikka on suoraviivaista ja ohjailevaa, mikä viittaisi niitä koskevaan muutoksen ja kehityksen teoriaan.

Voisi kysyä ‘entäpä olemassaolevat toimijat — eikö niiden pitäisi myös muuttua?’ Ilmiselvästikin pitäisi. Sääntely, lainsäädäntö, oikeusprosessit, boikotit, kampanjat ja moraaliset argumentit voivat olla reittejä muutoksen aikaansaamiseksi. Kaikki ovat tervetulleita ja tarpeellisia toimia. Vihreät ja eettiset kuluttajaliikkeet tarkoittavat sitä, että paremmilla kuluttajavalinnoilla tarjotaan markkinainsentiivejä tuottajille, jotka rationaalisesti vastaisivat muuttumalla vihreämmiksi ja eettisemmiksi. Se on synnyttänyt yritysvastuun ja yrityksen kestävän kehityksen alat, joissa työskentelee tuhansia. Walmart on esimerkki tällaisesta korporaatiosta. Mutta edistys tällä rintamalla, vaikka se on myös tarpeen, on liian vähän ja liian hidasta. Monien suurten korporaatioiden, kuten Walmart, liiketoimintamallit ovat olennaisesti epäkestäviä ja mahdollisesti myös epäeettisiä.

Tämä tuo meidät takaisin taloudellisiin vaihtoehtoihin sekä yhteisöjen ja kaupunkien tarpeeseen ryhtyä hommiin nopeasti siirtyäksemme uusiin malleihin. Uudet mallit ja ihmissuhteet? Aivan erityisiä ja käyttökelpoisia konsepteja löytyy runsaasti, joista monet ovat jo käytössä jossain muualla — osuuskunnat, yhteismaa, yhteiskunnallinen yrittäjyys, paikalliset yrittäjäfoorumit, keskinäiset luottojärjestelmät ja valuutat, kiertotalous ja teollinen symbioosi, biomimiikka, permakulttuuri, argoekologia, yritysten kestävyysarvioinnit, maanomistusyhteisöt, Green New Deal, hiiliverot, bruttokansanonnellisuus. Uusista malleista, jotka saattaisivat olla vaihtoehtoihin käyttkelpoisia, ei ole pulaa.

Vaikka jotkut näistä vaihtoehdoista vaativat muutoksia makro- ja valtiotasoilla, kansalaiset kaikkein laajimmassa ja olennaisimmassa sanan merkityksessään joutuvat ja heidän tulee toimia paikallistasolla muillakin tavoilla kuin pelkästään käydä äänestämässä. Nykyisen järjestelmämme negatiiviset vaikutukset vaikuttavat reaalielämän ihmisiin — meihin. Meillä on oikeus olla olemassa, ja oikeus henkilökohtaiseen ja kollektiiviseen hyvinvointiin. Rooleissamme kansalaisina meillä on sisäsyntyinen oikeus työskennellä yhdessä positiivisten muutosten aikaansaamiseksi elämässämme siellä missä kotimme on. Jos me radikaalisti vähennämme hiilipäästöjämme ja pienennämme hiilijalanjäljen ja ekologisen jälkemme vaikutusta (arviolta 80% seuraavien vuosikymmenten aikana asiantuntijoiden mukaan) samalla kun sopeudumme massiivisiin muutoksiin tulevaisuudessa, useimmat ratkaisut löytyvät paikallisesta ja alueellisesta mittakaavasta. Tämä tarkoittaa, että systeemisesti yhdessä työskentelevät ihmiset saavat muutoksen aikaan. Kaupungit, kunnat ja alueet edustavat taloussiirtymän innovatiivista reunatilaa.

Mitä jos yhteisöt muuttuisivat uusien ratkaisujen hautomoiksi omiin ongelmiinsa, alkaisivat ottaa omiin käsiinsä taloudellisen kohtalonsa, viedä eteenpäin siirtymää kohti uusia tapikallisia ja alueellisia talousjärjestelmiä, joilla kaikilla olisi niitä piirteitä joista puhumme? Tekemällä asioita seuraavilla neljällä osa-alueella kansalaiset voivat luoda olosuhteet uuden talouden toimijoiden, suhteiden ja mallien syntymiselle ja kukoistamiselle:

siirtymäsuuntautuneen yrittäjäkulttuurin katalysointi — jos me haluamme uusia toimijoita, suhteita ja malleja, yrittäjät joutuvat saamaan tämän aikaan. Ihmiset joutuvat perustamaan uusia yrityksiä ja aloittamaan uusia projekteja, olivatpa ne sitten osuuskuntia, solidaarisuus- tai yhteismaaprojekteja, vertaistoimintaa, yhteiskunnallisia yrityksiä, kommandiittiyhtiöitä, yhdistyksiä jne; olipa tavoite sitten merkityksellinen elinkeino nuorille tai irroittautuminen korporaatioiden toimitusketjuista; olipa se sitten markkinajärjestelmässä tai sen ulkopuolella. ‘Yrittäjä’, ‘sijoittaja’, ‘pankkiiri’, ‘inkubaattori’ ovat kulttuurillisia konstrukteja, joten meidän tulee asianmukaisesti määritellä uudelleen ‘yrittäjyys’, ‘sijoitus’, ‘pankkitoiminta’ ja ‘yrityshautomo’, sekä sosiaaliset normit ja tarinat, jotka natavat merkityksen näille prosesseille, sekä myös roolit joita vaaditaan näiden pyörittämiseen. Paikallisten yrittäjäfoorumien, yhteiskunnallisten yrittäjien illat, elokuvaillat, työpajat, uutiskirjeet ja blogit ja muut tämänkaltaiset projektit voivat kaikki auttaa tekemään näkyväksi siirtymäorientoituneiden aloitteiden perustamisen, niihin sijoittamisen, niiden tukemisen ja niistä positiivisten tarinoiden kertomisen.

paikallisen ja alueellisen sosiaalisen ja rahoituspääoman liikkeellepano — melkein kaikkialla on ihmisiä, joilla on osaamista, tietotaitoa ja rahaa. Näiden varojen liikkeellepano paikalliseen ja alueelliseen taloudelliseen siirtymään ei välttämättä riitä kaikkien tavoitteiden saavuttamiseksi pitkässä juoksussa, mutta se on tarpeen saada hommat liikkeelle, ottaa yhteisö mukaan, rakentaa yhteisön vaurautta, saada aikaan paikallista tilivelvollisuutta ja luoda olosuhteet houkutella lisää resursseja useammasta lähteestä, kuten säätiöiltä, impaktisijoittajilta tai valtiolta. Projektit kuten paikallisyrittäjien foorumit, paikallisen sijoitustoiminnan verkostot, Slow Money -verkostot, hackathonit ja mentorointi sekä juridiset mallit kuten osuuskunnat, kolmannen sektorin toimijat sekä kolmannen sektorin rahoittajat ovat polkuja, joiden avulla järjestää sosiaalinen ja rahoituspääoma tukemaan yhteiskunnallista yrittäjyyttä. Kun paikalliset henkilöt nähdään investoimassa itseensä paikallisissa yrityksissä ja projekteissa, se auttaa myös kulttuurisiirtymässä.

tukevien ja regeneratiivisten ‘yrittäjäekosysteemien’ rakentaminen — siirtymäsuuntautuneiden yritysten perustaminen eri toimijoiden tukemisen kontekstissa — verkostot, co-working ja hautomotilat, koulutusohjelmat, pankit ja rahoitustahot, paikalliset viranomaiset jne. Sellaisten tilojen, instituutioiden ja rakenteiden verkosto — niiden perustaminen, siellä missä niitä tarvitaan — muodostaa ekosysteemin, joka tarjoaa konkreettisia, käytännöllisiä polkuja uusille yrityksille kerätä tarvitsemiaan resursseja päästä alkuun. Se luo myös olosuhteet, jotka tekevät näkyväksi ja mahdolliseksi siirtymäsuuntautuneen yrittäjyyden ja paikallisen sijoittamisen idean, mikä vahvistaa kulttuurillista muutosta. Katalyyttiprojektit kuten paikalliset yrittäjäfoorumit, hackathonit, paikalliset sijoittajaverkostot jne voivat muodostaa siemenen sellaiselle ekosysteemille.

eri alueet ylittävien monimuotoisista henkilöistä ja organisaatioista koostuvien ‘konvergenssiverkkojen’ yhteenkutominen — horisontaalisten verkostojen rakentaminen, jotka koostuvat erilaisista toimijoista taloudellisten vaihtoehtojen maisemassa, on olennaisen tärkeää, jotta voidaan luoda edellytykset ihmisten, resurssien ja ideoiden yhdistämiselle, innovaatioiden syntymiselle ja leviämiselle, solidaarisuuden harjoittamiselle ja liikkeiden kehittymiselle. Devon Convergence on esimerkki alueellisesta verkostosta, joka tarjosi kipinän, jolla autettiin perustamaan South West Mutual -osuuspnkki.

Tämä viitekehys tarjoaa systeemin tasolla olevan konseptuaalisen kartan, joka voi ohjata kansalaisten strategiankehitystä ja toimintaa, toimivatpa he yrittäjien, sijoittajien, permakulturistien, yhteisöorganisaattorien tai ekosysteemin rakentajien  ominaisuudessa, tai sitten epävirallisen ryhmän, kolmannen sektorin organisaation, paikallisviranomaisten tai jonkin muun organisaation sisällä. Tämän viitekehyksen ohjaamana kansalaiset kaikenlaisissa ryhmissä ja organisaatioissa voivat alkaa luoda olosuhteita regeneratiivisen järjestelmän synnylle, joka johtaa monenlaiseen vaihtoehtoiseen yllä kuvattuun paikalliseen ja alueelliseen talousjärjestelmään.

Kansalaisten menestyksekkäästi vetämistä aloitteista on monia esimerkkejä, jotka voidaan ymmärtää tämän viitekehyksen kontekstissa. Totnes REconomy Project on ollut mukana projekteissa viimeisen seitsemän vuoden ajan kaikilla neljällä osa-alueella — paikallisissa yrittäjäfoorumeissa, projektisuunnitteluhackathoneissa, REconomy Centressa ja Devon Convergencessa. Olen maininnut paikallisyrittäjäfoorumin usein, koska se ‘ruksaa kaikki kohdat’, niinsanotusti, ja se voi olla katalyyttiprojekti, joka avaa tiloja ja houkuttelee osallistujia tekemään uusista projekteista mahdollisia. Totnesin tulokset ovat olleet positiivisia ja rohkaisevia.

Muita esimerkillisiä aloitteita, jotka sopivat osittain tai kokonaan tähän viitekehykseen, ovat Calderdale Bootstrap, Berkshares, Boston Impact Initiative, Cooperation Jackson, Cooperativa Integral Catalana, ja ‘Clevelandin malli‘ sekä ‘Prestonin malli‘, jotka esittelevät monenkirjavasti kansalaisvetoista talousmuutosta.

Tässä kohtaa voi kuulostaa siltä kuin näitä esimerkkejä olisi pilvin pimein ja joka paikassa, mutta asia ei ole niin. Nämä positiiviset esimerkit eivät saa muuttua fetissiksi, vaan ennemminkin nämä innovaatiot — sekä muut jotka tuottavat positiivisia tuloksia — tulisi ymmärtää, ottaa käyttöön, jatkokehittää ja kopioida kaikkialle missä on järkevää niin tehdä. Meidän mielestä tämä viitekehys voi olla käyttökelpoinen ja tuottava tässä mielessä, auttaa toimijoita siellä missä tätä ei vielä tapahdu ymmärtämään mistä aloittaa ja minne he ovat mahdollisesti menossa. Ja siellä, missä jotkut tämän viitekehyksen aspekteista ovat jo käytössä, ymmärtämään mitä tehdä seuraavaksi muiden aspektien kehittämiseksi ja kehittämään systeemilähtöinen lähestymistapa taloudelliseen muutokseen.

Transition Towns -liikkeeseen kuuluu satoja kyvykkäitä paikallisyhteisöjä kymmenistä maista, jotka voisivat alkaa työskennellä tarkoituksenmukaisemmin taloudellisen siirtymän hyväksi. Totnes REconomy Project on osa Transition Town Totnesia ja tarjoaa esimerkin, jota muut kopioivat. REconomy Community of Practice on saamassa kansainvälistä mainetta, mikä auttaa levittämään innovaatioita verkostomaisesti Transition-liikkeen ulkopuolelle.

Laajalle levinnyt permakulttuuriyhteisö, joka tunnetaan sen ‘systeemiajattelusta’, on hyvässä asemassa kollektiivisten hihojen käärimiseksi, ottamaan tämä viitekehys käyttöön ja laajentamaan permakulttuuriajattelua ja -käytänteitä ottamaan mukaan paikallistason taloudellisen siirtymän suuremmalla painoarvolla.

‘Prestonin malli’ Britanniassa ja ‘Clevelandin malli’ Amerikassa ovat luoneet mielenkiintoa ja kiinnostusta paikallishallinnon toimijoita sekä muita ‘ankkuri-instituutioita’ kohtaan, joista voi tulla tuottavia partnereita taloussiirtymän tukemiseen siirtämällä fokus ostotoiminnasta yhteiskunnallisiin paikallisyrityksiin. Tämä viitekehys täydentää ajattelua näiden ‘yhteisön varallisuuden kasvattamisen’ lähestymistapojen taustalla ja osoittaa suunnan laajemmalle toimintakentälle.

On monia muitakin verkostoja ja yhteisöjä, joita tämä viitekehys voisi auttaa kiihdyttämään ja koordinoimaan heidän toimintaansa ja tapoja luoda taloudellista muutosta ruohonjuuritasolla, mm. degrowth, solidaarisuustalous, yhteiskunnalliset yritykset ja talouden kehittäminen yhteisöllisesti, muutama mainitakseni. Ja näiden kaikkien muutoksentekijöiden kollektiivien välillä on massiivinen potentiaali yhteistyölle. Tämä viittaa tarpeeseen risteyttää näitä sekä mahdollisesti purkaa siiloja ja päästä yli lukkiutuneista identiteeteistä, mikä on jotain mitä ‘konvergenssiverkostot’ kuten CtrlShift Emergency Summit for Change Britanniassa ja kansainvälinen Wellbeing Economy Alliance saattaisivat ratkaista.

Viitekehys on hyvä alku, toivottavasti, yhtenäisemmälle ja käytännöllisemmälle tavalle ajatella taloudellista siirtymää paikallisella ja alueellisella tasolla, mutta vieläkin tärkeämpänä se on lähestymistapa, jolla saada aikaan tarvitsemiamme nopeita muutoksia. Tämä postaus on lyhyt ja tästä lähestymistavasta on paljon sanottavaa, minkä toivon tekeväni ja pyydän niin tekemään myös muita.

  Lähde:

https://enterprisingecosystems.org/2018/10/27/cultivating-home-grown-economic-change/

https://kapitaali.com/kuplien-puhkaisua-osa-3-kansalaisten-johtama-globaali-talouden-siirtyma/

[b-galleria]

Turun Anikistit: Pysähtynyt Elämä B-gallerian Projektitila 28.03.–14.04.2024 Avajaiset ke 27.03.2024 klo 18–20

Turun Anikistien luomassa motorisoidussa asetelmassa pysähdytään mummonmökin taianomaiseen hetkeen, jossa aika on menettänyt merkityksensä ja henkiin heränneet pöydän antimet ovat jääneet toistamaan askareitaan loputtomasti.

Pysähtynyt elämä leikittelee klassisen maalaustaiteen pöytäasetelmalla ja muuttaa sen kolmiulotteiseksi liikkuvaksi teokseksi. Teos sisältää kuoleman ja katoavaisuuden symboliikkaa, mutta sen hahmot vaikuttavat nauttivan vaarallisista tilanteista. Tietävätkö ne jotain mitä me emme tiedä? Teoksessa yhdistyvät keskenään reaalimaailman esineet sekä perinteinen nukkeanimaatio ja automaton-tekniikat.

Näyttely nähtiin alunperin Galleria Jäniksen ikkunassa vuonna 2022. Se luotiin osana Turun Anikistien mekaanisen animaation hankekokonaisuutta, jonka toteutuksen SKR ja AVEK mahdollistivat. Yhteisteoksen tekijöinä ovat Turun Anikistit ry:n jäsenet Sade Lahti, Lauri Järvenpää, Frida Lindholm, Tommi Juutilainen, Reetta Halkosaari, Antti Laakso ja Mirka Raasakka. Yhdistys on tullut tunnetuksi aikaisemmin yhteisöllisesti luoduista animaatioteoksistaan kuten mm. Animaatiohalauksia (2023), Näytönsäästäjä (2020) ja Pink Phantom (2016). Toiminnallaan yhdistys pyrkii edistämään taloudellisesti riippumatonta animaatiotaidetta Varsinais-Suomessa.

[hiidenneiti]

Tätä pientä ryhmää kutsuttiin rälssiksi, joskus jo aateliksi. Rälssi (ru. frälse) merkitsi yksinkertaisesti vapautta veroista. Tämän oikeuden saaneella väestöryhmällä oli parhaat asemat yhteiskunnassa niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Joukko oli pieni ja se omisti Suomen alueella alle 1000 tilaa, mikä oli noin kolme prosenttia maatilojen kokonaismääristä. Suomen 1500-luvun rälssi ei kuitenkaan vastaa mielikuvia linnansaleissa karkeloivista ylhäisistä neidoista tai kullan ja loiston keslellä loikoilevista ylimyksistä. Elämä oli maanläheistä ja kiinni harmaahirhisen kartanotalouden arjessa. Rälssinaiset johtivat karjataloutta ja huolehtivat ylläpidosta, vaatetuksesta ja ruokahuollosta, rälssimiehet taas palvelivat kuningasta ratsusotilaina hankalissa kenttäoloissa, väijyttäen vihollisen joukkoja ja ryöstäen heidän maaseutuaan. [...] Rälssillä oli hallussaan maan parhaat viljelypaikat, tuottoisimmat lohikosket ja rikkaimmat turkismetsät. Ne myös sijaitsivat parhaiden kulkureittien varressa vesistöjen äärellä. Siten tilojen vähäinen määrä ei kerro koko totuutta rälssin maaomistusten arvosta eikä niiden tuotosta.

Soturiaatelin aika Suomessa. Arvid Tawastin perheen elämä 1500-luvulla. Ulla Koskinen. Into, 2022.

[blue-village]

MAAHANMUUTTAJIEN kotoutumisrahoitus vähenee ensi vuoden alusta lähtien, mikäli eduskunta hyväksyy hallituksen lakiesityksen. Hallitus lähetti esityksen torstaina eduskunnan käsiteltäväksi.

-

Hallitus haluaa lyhentää niin sanotun laskennallisen korvauksen maksuaikaa. Valtio maksaa laskennallista korvausta kunnille ja hyvinvointialueille pakolaistaustaisten henkilöiden kotoutumista edistävien palveluiden järjestämisestä.

Nykyinen kiintiöpakolaisista maksettava neljän vuoden laskennallinen korvausaika lyhennettäisiin kolmeen vuoteen. Muista pakolaistaustaisista maksettava kolmen vuoden korvausaika lyhennettäisiin kahteen vuoteen. Tähän ryhmään sisältyvät myös tilapäistä suojelua saavat, joilla on kotikunta.

Korvausta maksetaan muun muassa palvelutarpeen arvioinnista, kotoutumissuunnitelman laatimisesta ja tulkitsemisen kuluista.

-

Lakiesityksen perusteluissa on lueteltu useassa kohdassa riskit, joita hallituksen esittämään tiukennukseen liittyy.

Riskinä on, että säästöt jäävät odotettua vähäisimmiksi, koska esimerkiksi nuoret voivat leikkauksien takia tarvita enemmän muun muassa aikuissosiaalityön, mielenterveyspalveluiden tai opiskelijahuollon palveluita.

”Riskinä on, että mikäli kotoutuja-asiakkaat ja muut maahanmuuttajat eivät saa valtion maksamien korvausten vähetessä riittävästi tarvitsemiaan kotoutumista ja työllistymistä edistäviä palveluita maahanmuuton alkuvaiheessa, heidän palvelutarpeensa kasvaa. Jos palveluihin pääsy vaikeutuu, se voi myös passivoida henkilöä esimerkiksi työnhaussa. Tutkimukset viittaavat esimerkiksi siihen, että pitkittynyt työttömyys passivoi työnhaussa, mikä osaltaan vaikeuttaa työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa”, esityksen perusteluissa sanotaan.

MYÖS kymmenet lakiesitystä kommentoineet asiantuntijat sanovat, että yleensä nimenomaan varhainen kotouttaminen on taloudellisesti tehokasta ja siitä säästäminen voi lisätä muita julkisia menoja.

[timotynkkynen]

Digitaalinen valuutta on täydellinen orjuuttamisen väline

Digitaaliseen valuuttaan siirtymistä hivutetaan kulissien takana hiljaa ja huomaamatta eteenpäin. Digitaalisen euron markkinointikikkana käytetään perinteistä “ilmaisten ämpärien” taktiikkaa, digitaalinen euro olisi siis ilmaista käyttää euroalueella. 

Tästä valuutasta ollaan julkaisemassa jo älypuhelinsovellusta ja se olisi aluksi käytettävissä entisten maksukorttien tilalla, mutta pian kuitenkin hivutettaisiin maksukortit pois käytöstä, onhan pankit jo olleet jonkin aikaa huolissaan niiden aiheuttamasta “muovisaasteesta” ja käteisen rahan hiilijalanjäljestä. 

Digitaalisen euron olisi tarkoitus olla eräänlainen uusi vaihtoehto käteisen käytölle, mutta todellinen tarkoitus on digitaalisen valuutan avulla lakkauttaa kokonaan käteinen raha. 

Vihreää siirtymää ja ilmastonmuutosta käytetään ainoastaan pelotteluvälineenä ja keinona toteuttaa näitä suunnitelmia. 

Keskuspankki uskottelee, että digitaalinen euro toimisi maksuvälineenä ilman, että mitään “maksujälkiä” jäisi ja se olisi käteiseen verrattavissa oleva raha. 

Käteistä vastaavaa anonyymiä valuuttaa digitaalisesta ei pysty kuitenkaan mitenkään vääntämään, koska digitaalinen lompakkosovellus vaatii käyttäjänsä digitaalisen tunnistautumisen.

Digitaalista valuuttaa on puolusteltu sillä, että sen avulla pystyttäisiin valvomaan rahanpesua ja rikollisuutta, mutta kolikon kääntöpuolella on keskusjohtoinen hallinto, joka haluaa kontrolloida ja hallita väestöä. 

Uuteen digilompakkoon voitaisiin sisällyttää kaikenlaisia tietoja, kuten ajokortti, vakuutukset, suoritetut tutkinnot, matkustusoikeudet ja rokotustodistukset sekä muut henkilökohtaiset tiedot. 

Digitaalisesta lompakosta halutaan antaa mahdollisimman houkutteleva kuva, että sinne voisi jokainen laittaa sellaisia asioita, mitä itse haluaa. Mutta kun halutaan esimerkiksi matkustaa, vaaditaan siihen matkustusoikeus ja silloin on oltava myös ajantasaiset “rokotustodistukset” mukana.

Viranomaiset ja hallinto pystyisivät seurailemaan kenen tahansa kansalaisen lompakon sisältöä ja kaikkea ostoskäyttäytymistä. Heillä olisi mahdollisuus seurata kaikkea, mihin raha liittyy ja mitä sen avulla teemme, kenen kanssa toimimme, minkälaisiin asioihin käytämme rahamme, ylitämmekö “hiilijalanjälkemme”, suosimmeko rahankäytöllämme “agendan” vastaisia asioita.

Kun tällainen digitaalinen valuutta tulee kaikkine lompakkosovelluksineen, tilimme voidaan jäädyttää milloin mistäkin syystä, jos emme miellytä hallintoa ja viranomaisia. 

Lisäksi valvontakamerat kasvojentunnistusohjelmineen tekoälyn ohjaamina yhdistettynä näihin digilompakoihin varmistavat sen, että viimeinenkin raha menee nopeasti ja mutkattomasti ahneen eliitin taskuun. 

Asia voidaan varmistaa sillä, että annetaan ihmisille mahdollisuus omistaa vain tietyn verran rahaa ja säädetään sille voimassaoloaika, jonka jälkeen siitä tulee käyttökelvotonta.

Digitaalinen valuutta on siis täydellinen orjuuttamisen väline. 

Ja kostona niille ihmisille, jotka eivät halua suostua digitaalisen valvonnan orjuuteen, on varattu sulkeminen yhteiskunnan ulkopuolelle, jolloin heillä ei ole mahdollisuutta enää tulla taloudellisesti toimeen. 

Kun keskushallinto haluaa vielä suojella kaiken mahdollisen luonnon ja kriminalisoida puun käyttämisen, on selviytymisen mahdollisuudet minimaaliset. 

Timo Tynkkynen