#tää tapaus jäi mun mieleeni niin elävästi

[aitohuuhaakopio]

Edustushomot puistossa

Kävi tässä pari vuotta takaperin tilanne, että oltiin tyttöystävän kanssa kävelyllä puistossa sunnuntai-iltapäivänä ja kuten yleensä, käveltiin käsi kädessä. Siitä ei oo koskaan tullut sanomista eikä kukaan yleensä ees kiinnitä huomiota, paitsi tällä kertaa ohi menee joku vanhempi nainen pyörällä ja tulee heti hetken päästä takaisin ja pysäyttää meidät kohteliaasti.

- Anteeksi kun häiritsen, en ole aiemmin törmännyt naispariin - vai olenko väärässä, oletteko te vain ystäviä tai siskoksia?

- Ei, ihan pariskunta ollaan, olette oikeassa.

Rouvan silmissä välähtää. Esittäytyy ja kertoo olevansa opettaja ja kuuluvansa johonkin naisasiaseuraan, ja ovat kuulemma siellä puineet useasti “tätä asiaa”.

- Kun minä olen aina sitä miettinyt, että jos nainen ei ole kiinnostunut miehistä vaan haluaa seurustella naisen kanssa, niin kyllä silloin miehissä täytyy olla jotain vikaa!

Rouva kuulostaa tuohtuneelta ja odottaa selvästi jotain kliseistä vastausta tyyliin “miehet on sikoja”. Menen tapani mukaan ihan sanattomaksi. Tuijotan naista ällistyneenä ja onnistun takeltelemaan jotain tähän tyyliin:

- Siis, no... ei miehissä mitään vikaa ole, ei mulla ole koskaan ollut huonoja kokemuksia tai mitään, mutta en vain oo koskaan rakastanut mieheen.

- Mutta miten se voi toimia niin, että nainen tykkäisi naisesta jos miehissä ei ole vikaa? Tai siis rakastanhan minäkin siskojani ja naispuolisia ystäviäni, mutta en minä silti heidän kanssaan seksisuhdetta haluaisi.

Homma on menossa metsään äänennopeudella ja haluan vain pois ahdistavasta tilanteesta - rouva haluaa selvästi vain haastaa riitaa.

- Niin, no, niin se nyt vaan menee minun kokemukseni mukaan, minä sanon ja naurahdan hermostuneesti. - Jos ainoa kriteeri seurusteluun jonkun kanssa olisi se, ettei hänessä ole mitään vikaa, niin kaikki heteronaisetkin kelpuuttaisivat ihan kenen tahansa miehen vai kuinka?

- No mutta se nyt on ihan eri asia!

- Ei nyt oikeastaan, rakkaudestahan siinä vain on kyse.

- Mutta ei naista voi rakastaa samalla tavalla kuin miestä. Minä ja minun mieheni ainakin päläpäläpälä...

Mieleni tekee kysyä, että rakastaako rouva aviomiehensä haaroväliä vaiko persoonaa, mutta jätän sanomatta. Rouvan kiihtymystaso jatkaa nousuaan ja vaikka yritän päästä tilanteesta pois ja jatkamaan kävelylenkkiämme, hän puhua pälpättää niin paatoksella, ettei väliin saa sanottua mitään. Tilanne jatkuu varmaan vartin verran ja esiin vedetään kaikki tyypilliset argumentit adoptiosta ja lasten oikeuksista. Sanon väliin useampaan otteeseen, ettei meillä ole lapsia emmekä ole lapsia hankkimassa, joten en voi kommentoida asiaa muiden naisparien puolesta, mutta juttu vain kiihtyy eikä rouva kuuntele.

Lopulta saan tarpeekseni: puolisoni ei puhu suomea, ulkona on 10 astetta pakkasta ja palelen kylmässä tuulessa kaiken paikallaan seisomisen jälkeen. Vituttaa. Totean, että alkaa tulla kylmä ja haluamme vain jatkaa rauhallista sunnuntaikävelyämme, ja toivotan rouvalle hyvät päivänjatkot. Hän yrittää vielä mussuttaa jotain väliin, joten totean jääkylmällä äänellä:

- Me olemme vain tavallinen pariskunta päiväkävelyllä, emmekä mitään Setan kouluttajia tai aktivisteja. En valitettavasti ole kiinnostunut sivistämään satunnaisia vastaantulijoita homojen oikeuksista sunnuntai-iltapäivänä keskellä kävelylenkkiä. Netistä löytyy lisää tietoa, jos sitä kaipaatte. Hyvää päivänjatkoa.

Rouva vaikuttaa suivaantuneelta, mutta myöntää tappionsa ja polkee tiehensä.

Tästä jäi todella ahdistava fiilis jälkikäteen. Mä ymmärrän, että ihmiset on uteliaita ja houkutus pommittaa ekaa tapaamaansa nais/miesparia kysymyksillä on varmasti suuri, jos ei ole ketään, jolta muuten kysyä, mutta. MUTTA. Me ollaan myös ihan tavallisia ihmisiä, jotka saa olla väsyneitä ja joiden ei tarvitse olla sanavalmiita ja kiinnostuneita sivistämään ketä tahansa vastaantulijaa ilman mitään ennakkovaroitusta jossain keskellä katua. Mä en itse tykkää puhua näistä asioista randomeille tyypeille, koska en vain ole kovin hyvä puhuja. En ole sanavalmis, menen lukkoon vieraiden ihmisten kanssa ja artikuloin muutenkin tosi huonosti suullisesti mun puhevian takia, joten vaikka mulla olisikin hyviä argumentteja mielessä, en saa niitä sanotuksi kasvotusten tilanteessa kuin tilanteessa. Mitä aggressiivisempi ihminen, sitä enemmän mä jäädyn.

tl;dr: Myös meillä vähemmistön edustajilla on oikeus kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin ja oikeus olla huonoja puhujia ja jäätyä yllättävissä tilanteissa. Ei me kaikki olla supliikkisankareita tai koulutettuja valistajia, jotka osaa vastata kysymyksiin vaikka kolmelta aamuyöstä. Me ollaan ihmisiä, tavallisia, tumpeloita, osaamattomia ihmisiä.