#sisälle ja ulos

[roguegrouse]

Varisten lisäksi meidän pihalla vierailee usein myös Päivi

Tämän vuoden harakanpoikanen joka joutui kiipeliin heti lähdettyään pesästä ensimmäisen kerran

Koska eräs

Yritti syödä hänet suihinsa.

Päivin vanhempia Alfonsoa ja Mariaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla koko loppupäivänä

Kun ilta alkoi hämärtyä ja tämä pieni pälli vailla itsesuojeluvaistoa tuli uudestaan ja uudestaan ulos piilosta jonne paimensin sen piiloon variksilta (jotka yhä partioivat alueella) eikä vanhempia näkynyt missään

Tein varsin kyseenalaisen ja hieman vastuuttoman ratkaisun ja toin sen sisälle yöksi.

Samalla tutkin hänet ja selvisi että Kyllikki oli kynsillään raapaissut Päivin kaulaan naarmun.

Onneksi se ei ollut kovin vakava ja sain puhdistettua haavan huolellisesti.

Hän kakkasi matolle koska hyvänä siistinä lintuna hän ei halunnut kakata nukkumapaikkaansa ja olin erittäin ylpeä hänestä <3

Päivi nukkui läpi yön nätisti, minä valvoin (kunnes nukahdin silmät auki, koko ajan vahtien Päiviä

Aamulla kuului vanhempien kutsuääniä, joten vein päivin ulos ja he tulivat viimein huolehtimaan lapsestaan <3

Vaikka pelkäsin hirveästi ettei se selviäisi, kaikki kääntyi parhain päin. Nykyään Päivi on oikein iso ja reipas.

Eikä varishyökkäys jonkin ihmeen kautta aiheuttanut Päiville traumoja

Päivi omakätisesti lopetti alueen varisten ja harakoiden välisen sodan itsepintaisesti ystävystymällä varistenpoikasten kanssa.

Päivi ja Chicago ovat hyviä ystäviä <3

Kyllikki edelleen vihaa Päiviä mutta se nyt oli odotettavissa rouva ammattivihaajalta

Olen iloinen että hän on yhä täällä päivää piristämässä <3

(ps välttäkää villeihin linnunpoikasiin koskemista elleivät ne ole välittömässä vaarassa, ja silloinkin varovasti. Juuri pesästä lähteneet vauva Päivin näköiset poikaset ovat yleensä ok, vanhemmat ovat lähistöllä ja palaavat pian takaisin kunhan kaikki vaarat ovat poistuneet lähistöltä. Jos poikanen on loukkaantunut, on parasta ottaa yhteys ammattilaiseen, jos vain mahdollista. Älkää kaapatko linnunpoikasia luonnosta omaksi huviksenne! Olkaa vuorovaikutuksessa luonnon kanssa vastuullisesti jookosta <3 )

[destroyalovesu]

rakastan et pienet lapset käyttää sanaa "no niin" niinku loitsua. yks meiän ryhmän pienimmistä, 1 vee, on alkanu sanoo "no niin" aina kun se haluu jotain (esim. pois syöttötuolista, ulos/sisälle, apua pukemisessa ym). se toistaa sitä niin kauan kunnes saa haluamansa, enenevällä epätoivolla ja desibeleillä

[ruttotohtori]

Viimeöisessä unessa oli kesä ja kävelin mettässä ja saavuin jonku isohkon kesämökin luo. Siellä kesämökissä oli mun lapsuudenaikanen kaveri Jaana (nimi muutettu). Se kerto, et se on tehny Trumpin kanssa sellasen sopimuksen, et se pitää mua siellä mökissä siihen asti, kunnes Trumppi tulee sinne mökin luo, ja sit se siirtää mut sen mökin saunapuolelle ja sit Trumppi yrittää ampua mut oven tai ikkunan kautta (se ei jostain syystä pystyny tai halunnu mennä sisälle).

Tajusin, et se kesämökki on se Maralago tai mikä vittu sen Trumpin kartanon nimi olikaa, iha sama.

Jaana sai tiedon, et Trumppi o tulosssa ja siirs mut sinne saunapuolelle (saunan pukkariin mentiin eri ulko-ovesta sisään) ja se pesutila oli jaettu kolmeen pieneen huoneeseen, eka oli pukkari, sit peseytimistila ja viimesenä sauna.

Siellä oli myös yks Kaarina (nimi muutettu), joka oli yks niistä tytöistä, jotka kiusas mua koulussa, ja sen tehtävänä oli vahtia, et mä en karkaa. Yritin kyl koko ajan miettiä jotai pakosuunnitelmaa (ny ku miettii ni Jaanalla ja Kaarinalla ei ees ollu ollenkaa mitää aseita eikä ne ees käyttäny väkivaltaa ni e tiiä et miks mä siin unes sit aattelin, et e voi vaa juosta ovesta ulos ku ne ovet ei ees ollu lukossa??? Ja se oli metän keskel ni sinnehä ois helppo kadota?????).

No sit Trumppi oliki jo siel ja näin ku se katteli pienestä saunan ikkunasta sisää (siin ikkunas ei ollu jostain syystä lasia) ja sit se työn haulikon piipun siit ikkuna-aukost sisää ja koitti tiirailla, et missä mä oon.

Täs kohtaa mä muistin, et mullahan on taskussa mun vanha Nokia X2-00, ei muuta se se kätee, kamera auki ja asetuksista salama päälle, sit osotin sillä kameralla Trumppia ja painoin kuvausnappia, ja kännykästä lähti voimakas lasersäde (vakiovaruste MI6:n matkapuhelimissa), joka osu Trumpin haulikkoon aiheuttaen pienen räjähdyksen. Sit heti perää kaks samanlaista osumaa Teumpin kasvoihi.

Trumppi katos ikkunasta ja mä juoksin äkkiä ulos ja sukelsin järveen (se mökki oli tietysti järven rannalla) ja uin veden alla vastarannalle ja sit lähin juoksee mettää.

[ketsuppia]

Törmäyksiä

Jonnen ja Veetin tarina, osa 1

Veeti oli jo sopivasti puoli tuntia myöhässä tunnilta. Megaforcen osto lähikaupasta oli tärkeämpää kuin opiskelu tällä hetkellä. Pakko oli kuitenkin paikalle mennä, ettei isä taas suuttuisi.

Aina senkin valitusta sai kuunnella, joku oli aina pielessä. Jos jotain teki, se tehtiin väärin. Ja jos jätti tekemättä, niin auta armias..

Ei sitä aina jaksa tehdä mitä käskee.

Saisi vain jonkun paperin, että pääsis vaikka saikulle taas..

Nyt hän oli ärtynein mielin matkalla luokkaansa, hiljaista käytävää pitkin, samalla kun katsoi säröiseltä puhelimen näytöltään TikTokkia. Katsomatta yhtään eteenpäin.

Yhtäkkiä hänen matkansa keskeytyi, kun joku käveli häntä päin. Tai pikemminkin, hän käveli jotakuta päin.

Veeti horjahti ja läikytti Megiksensä öljystä tahriintuneen hupparinsa päälle, ennenkuin tölkki putosi kolahduksella lattialle ja tyhjeni kokonaan.

"Vitun homo, eksä kattele yhtään minne kävelet??"

Veeti nosti katseensa suoraan kohti sen törmääjän silmiä. Se oli joku nuori mies, viiksivallu. Sitä katsoessa tuli mieleen joku elokuvan sotilas..

"Ai, oho. Oota tuon paperia."

Veeti katsoi, kun tämä poika reippaasti käveli sopivasti vieressä olleelle vesipisteelle, otti käsipaperi automaatista muutamia papereita, ja sitten käveli takaisin.

Hän yritti pyyhkiä Veetin hupparia, mutta Veeti punastui kuin tomaatti ja repäisi paperit hänen käsistään pyyhkiäkseen megikset itse.

Toinen poika vain katsoi kummissaan, sitten hymyili.

"No siis.. voin mie siule ostaa uuven juoman tuosta lähikaupasta, jos vuan halluut."

Veeti vilkaisi häntä sivusilmällään, ja meni äkkiä työntämään paperit roskiin.

"Mene jo vittuun."

"Selevä."

Ja niin tuo tuntematon poika jatkoi rennosti matkaansa, nähtävästi ulos päin. Veeti pudisteli päätänsä ja jatkoi myös kävelyä, miettien miten Wilmassa oli varmasti jo punainen merkintä.

'Ei vois paskemmin päivä mennä' hän ajatteli, kun vihdoin pääsi kotiluokkansa ovelle.

Hän koputti oveen ja odotti, hieman ajatuksissaan äskeisestä. Kun ovi aukesi, hän säpsähti ja katsoi edessään seisovaa opettajaa.

"Että sitä ollaan myöhässä taas? Nuori herra Veeti?" Kysyi silmälasipäinen mies, ei yhtään yllättyneenä.

"Minähän se, kuten aina. Ja ei se kello viel nii paljoo hei oo."

"Mikäpä on nuorella herralla myöhästymisen syy?"

"Jäin bussista, piti oottaa seuraavaa. Tiiäthän sä."

"Tiedänkö? Nyt marssippa omalle paikalles, istu, ja kuuntele."

Mies astui sivuun ja Veeti käveli käskystä sisälle luokkaan. Hän vilkuili kävellessään muita luokassa olevia. Nähtävästi tunnille oli lisätty muidenkin alojen opiskelijoita.

Hiljaista naureskelua kuului tämän sisääntulon seurauksena, muttei siitä kukaan tiuskinut.

Veeti käveli satunnaisen pulpetin luo ja istahti nopeasti alas. Miesopettaja alkoi selittämään jotain ryhmälle, mutta se meni hieman ohi. Hän ei jostain syystä voinut lopettaa tuon oudon pojan miettimistä. 'oli sillä kyllä saatana otsaa'.

---~~~---

Koulupäivä oli noin puolessavälin.

Veeti ei ollut kuunnellut lauseen lausetta tuntien aikana, vain sen, että nyt alkoi ruokatauko. Ja ruokailuun hän oli menossa.

Hän muisti hämärästi tutustumis käynniltään missä se oli.

Käytävillä oli paljon ihmisiä, eri näköisiä ja ikäisiä. Hän yritti olla katsomatta kehenkään päin.

Ruokalaan päästessään, Veeti katsoi ymmissään miten täynnä ruokasali oli. Ei yhden yhtä tyhjää pöytää. Kaipa se oli pakko mennä joidenkin kanssa istumaan.

Veeti meni ruokajonoon ja otti ilmaisruokansa, maittavia raaoiksi jääneitä perunoita ja mautonta kastiketta. Sitten hän katsoi ympärilleen, yrittäen löytää äänen keskeltä edes yhden tyhjän paikan.

Hän käveli hitaasti pöytien vieriä pitkin, yrittäen löytää tyhjää penkkiä mikä ei olisi ollut keskellä tuntemattomia kaveriporukoita.

Sitten hän huomasi, kun joku käveli hänen rinnalleen.

"Moro moro nuori herra Veeti. Tuukko istuu meidä pöytää?"

Veeti katsoi viereensä tullutta henkilöä. Hän muisti, että poika oli yksi niistä, jotka olivat samassa ryhmässä hänen kanssaan. Hän hymähti tämän kommentille.

"Ois se jees jos istuu pääsis."

"Hyvä. Seuraa ni meikä näyttää tien nuorelle herralle."

Veeti pyöräytti silmiään ja seurasi tätä virnuilevaa poikaa.

Poika johdatti heidät ruokalan laidalla olevalle pöydälle ja istui alas. Pöydässä oli muutama muukin, joita Veeti ei tunnistanut.

"Nii joo, meikä on Topias. Ja sää olit Veeti. Eiks joo?"

"Joo näin se oli." Veeti istui hitaasti tyhjälle paikalle.

"Täs on meikän frendit, Matias, Samuel ja Venla. Mut ei kandee yrittää iskee, se on kato lepa-"

Topias sai kämmenestä naamaansa.

"Pie poika turpas tukossa ja käytä oikeita ilmasuja." Venla tokaisi, katse värähtämättä ruoasta, saaden muut nauramaan.

Topias nauroi myös, ja katsoi Veetiä.

"Näätkö? Ei kannata."

"Selvä.."

Veeti alkoi syömään perunoitaan, ja yritti sulkea äänekkään taustamelun ympäriltään.

Hän näki silmäkulmassaan, kun joku käveli pöytää kohti. Ei hän sen suuremmin katsonut. Ajatteli, että se oli kävelemässä ohi. Mutta katse kuitenkin nousi, kun tuo ohimenijä asetti avaamattoman Megaforcen hänen tarjottimelleen.

Taas se sama poika. Hymy huulillaan.

"Tuossa, korvaus. Kato seuraavan kerran mihin oot mänössä eiks vuan?"

Kukaan ei sanonut mitään.

"..kyllä vuan. Törmäillään."

Ja sitten hän käveli pois, jättäen Veetin hieman hämilleen. Myöskin muun pöydässä istuvan porukan. Topias oli ensimmäinen joka kyseenalaisti.

"Öö.. miks see toi sulle ton?"

Veeti vilkaisi Topiasta, ja sitten katsoi taas megistä.

"Se öh, törmäs muhun aamulla ja pudotti mun tölkin. Kai tää on anteekspyyntö sit. Ei kyl hajua kuka se on."

Venla nosti äänensä kuuluviin.

"Se on Jonne, se on logistiikalla mun kaa. Se on vissiin töissä jossain siellä kaupungin isolla kone firmalla, tuli tänne täydentää tietojaan."

Veeti katsoi Venlaa ja otti megiksen käteensä.

"Väliä kuka se o.. Ny se ei sentää saa turpaan." Tölkki avautui kevyen sihauksen saattelemana.

"Töissä? Siellä? Miten? Eiks se paikka oo tosi kysytty?" Topias älähti.

"Se on vissiin jonku sen sukulaisen omistama."

"Vittu miten onnekas jätkä.."

---~~~---

Muutama tunti oli taas kulunut. Veeti oli kuunnellut muutamia lauseita sieltä täältä, jotain työturvallisuudesta ja sääntöjen noudattamisesta työmaalla. Ei hän kuullut mitään, mitä ei jo tietäisi.

Mutta vihdoin koitti aika mennä kotiin. Mutta Veetiä ei kiinnostanut mennä kotiin raatamaan. Onneksi ei ainakaan tarvinnut kiirehtiä, kun opettaja oli päästänyt luokan kotiin hieman etuajassa.

Veeti käveli ulos ammattikoulun lasisista ovista lämpimään ulkoilmaan. Näytti siltä, että kohta sataisi.

'Voi vittujen vittu' hän ajatteli, ja veti farkkujensa taskusta puhelimen, katsoakseen sääennustuksen. Hän ei ehtinyt edes avata sovellusta, kun ensimmäiset vesipisarat osuivat näytölle.

Veetiä kiinnosti vielä vähemmän mennä kotiin sateessa.

No, ei siinä muu auttanut kuin mennä, ei vaihtoehtoja ollut.

Veeti alkoi lampsia eteenpäin, hiljalleen kovenevan sateen alla. Hän veti hupun päähänsä ja katseli jo valmiiksi edessäpäin olevaa kauppaa, joka oli vain toisen sadan metrin päässä. Jos vaikka menisi sinne istumaan ja katsoisi sääennustetta, toivoen että sade olisi vain lyhyt kuuro.

Autoja ajoi ohi ees ja taas hänen ohitseen. Renkaista lentävä sade- ja kuravesi ei auttanut kuivana pysymisessä.

Onneksi jo hetkessä hän oli kaupan liukuovista sisällä.

Hän paineli suoraan ostamaan itselleen lisää Megaforcea.

Juomahyllyjen välissä, Veeti kurotteli kylmäkaapin perälle ottaakseen uudemman tölkin. Kun hän nappasi sen, hän näki kun toinen käsi kurotti myös hyllyjen perälle, jotain toista juomaa ottaen.

Veeti pudisti päätään samalla kun veti itsensä pois kylmäkaapista, ja kääntyi kävelemään pois. Ei ollut hänen asiansa kuka lie kurottelija oli. Nyt vain maksamaan tämä ostos.

Ei hän pitkälle päässyt. Heti kääntyessään hän törmäsi johonkin. Johonkuhun.

"Hei, taas sie! Eikö yks tölkki riittänyt? Voin mie toisenki osttaa."

Veeti melkein raivostui tuon äänen kuullessaan. Hän otti nopeasti muutaman askeleen taakse, pois tämän, "Jonnen" alueelta. Oliko se sen nimi?

"Taas sä! Miks sä seuraat mua?!"

"Seuraan? Enhän mie. Kauppaan vuan tulin ennen kotiin mänöä."

"Seli seli oot koko päivän ollu edessä!"

"Ollaan nähty kahesti. Tää on kolomas kerta.."

"Ihan vitun sama!"

"Selevä.."

...

Hetken oli hiljaista.

He vain tuijottivat toisiaan. Veeti vihaisena ja Jonne hämillään. Kunnes hän taas nosti hymyn huulilleen.

"...jhoo. Kolomas kerta hei toden sannoo, nimi on Jonne. Mikäs siun?"

"Ei kuulu sulle."

"..Selevä. No. Törmäillään!"

"Toivottavasti ei!"

---~~~---

Jonne käveli ulos kaupasta ja korkkasi ee vitosensa hyräillen. Hän huomasi siinä samalla, että oli alkanut satamaan. No, onneksi oli Volvo.

Hän kantoi ostoksensa autoon ja hyppäsi kuskin penkille. Ei vain vielä käynnistänyt, vähän aikaa kuunteli pisaroiden ääntä.

Muistutti siitä ajasta, kun oli kotona, rajan pinnassa. Yläkerran peltikattoa vasten kuului aina kauhea ropina sateella.

...

Ei se kyllä kauhean hyvä muisto ollutkaan. Auto käyntiin.

Onneksi autokin oli nyt oma. Hän sai keväällä myytyä vanhempien antaman auton pois, ja töistä saaduilla, pienillä ylimääräisillä rahoilla osti vähän kalliimman.

Eiku vain radiosta rokki soimaan ja menoksi.

Tai, melkein.

Jonne jäi katsomaan, kun tuo vaaleahiuksinen poika käveli ulos kaupasta. Miten sähköinen tapaus. Parempi oli kai pitää etäisyyttä.

Permatukkapoika vilkuili sateessa ympärilleen, ja niin vittuuntuneen näköisenä lähti kävelemään, että Jonnea nauratti.

Kyytiä voisi tarjota, mutta Jonne veikkasi, ettei tuo ollut kiinnostunut moisesta.

Hän lähti ajamaan kohti kotia.

Rivitaloalueen pihalla oli lapsia leikkimässä kuravaatteet päällä. Leluja oli levinnyt pitkin pihaa, muutamille pihoille asti.

Jonne ajoi autonsa oman asuntonsa eteen ja astui ulos, ottaen samalla ostoksensa toiselta penkiltä. Pian pihan leikkipaikalta kantautui lasten ääniä.

"Jonne!! Tule katsoo miten syvä kuoppa me kaivettiin, siitä pääsee kohta Kiinaan!!"

"En mie nytten, pitää ostokset laittaa ja syömistä tehä!"

"No höh!!"

Jonne naurahti ja käveli ovelle, käänsi avaimen lukossa ja käveli sisään.

Oli hiljaista. Radio soi hiljaa keittiössä ja kello raksutti seinällä.

Ostokset kaappiin laitettuaan hän meni etsimään kämppäkaveriaan.

"Missäs oot? Jätkä?"

Ei kuulunut äänen ääntä. Ehkä se oli nukkumassa.

"Jätkää? Kis kis kis.."

Sitten makuuhuoneesta kuului muutama naukaisu, ja pian pieni kolmijalkainen yksisilmäinen kissa hyppelehti esiin.

"No siinähän sinä pikku Jätkä.. oliko kiva päivä? Tylssää varmaan.. laitettaan vähän syömistä.."

Jonne otti mustan kissan syliinsä ja rapsutti varovasti sen päätä keittiöön mennessään.

Hän laittoi kissan kuppiin ruokaa ja alkoi sitten tehdä itselleenkin syötävää.

Illan hämärtyessä Jonne katseli televisiota ja leikitytti pientä kissaansa.

Niihin aikoihin kun Jonne oli tänne muuttanut, oli hän löytänyt tämän pienen ja loukkaantuneen kissan ulkoa.

Omistajaa ei löytynyt, joten hän vei sen itse hoitoon ja maksoi kulut.

Hänelle sanottiin, että olisi helpompaa päästää kissa tuskistaan, vaikutti siltä, että auto oli törmännyt siihen.

Mutta hän ei luovuttanut. Maksoi kaiken ja teki kaiken. Ja kissa parantui. Hän antoi sille nimeksi Jätkä, koska kissa oli yks helevetin kova jätkä.

Hallaa se teki pankkitilille. Palkka oli kyllä hyvä, mutta ei meinannut silti riittää.

Kaikki kyllä selviäisi vielä.

Ja ehkä tulevaisuudessa, näillä tiedoilla ja taidolla, hän voisi auttaa jotakuta muutakin, jolla ei ollut enää mahdollisuuksia, joka oli sairas ja loukkaantunut, jonkin sortin törmäyksistä.

Kielikuvat ovat outoja..

[karvoja]

Löysät pinkopahvit seinissä on kyllä unelma.

Kun ottaa seinästä vähän tukea, niin toisessa päässä huonetta samaan seinään nojaava pyykkiteline kolisee. Rouva kummitus, sinäkö se olet? Mayhaps.

Vanhoissa taloissa on kyllä sitä jotain. Ei ole rakentamisen laatu kuten ennen. Asunnotkin koostuu tylsän suunnikkaista huoneista. Huoneet ei ole toisesta päästä 20 senttiä leveämpiä. Nykyään on talotkin niin olevinaan. On ilmanvaihdot ja kaikki, kyllä oven ja ikkunoiden raosta tulee ihan tarpeeksi raikasta ilmaa. Ja alaulko-oven välistä talvisin lunta sisälle, ja sitten se ovi jäätyy kiinni, eikä väkivalloitta pääse aamulla ulos, tai illalla sisälle. Kyllä en uuteen taloon muuttaisi. Elämä olis ihan liian ennalta-arvattavaa.

[kattiperkele]

Jos kukaan muu ei pidä tota lähintä k-markettia pystyssä niin minä pidän.

Ahdistaa niin julmetun paljon mennä ulos, niin oon woltannut ruoka-ostoksia sieltä (yli kuukauden), ettei vaan tartte poistua kotoa.

Musta tuntuu et oli virhe muuttaa tänne, koska oon vaan jämähtänyt sisälle, kun ei oo turvaihmistä. Vähän niinku on niitä tukielukoita, ni tarviin turvaihmisen. Elukka ei riitä.

Ja kyllä, on naurettavaa olla yli 30v katti, joka ei pysty menee yksin apteekkiin, koska ei oo ollut juuri tuossa kyseisessä apteekissa koskaan ennen. Tiedetään.

[eksopolitiikka]

UFO-havainto Iowasta

UFO-havainto Iowasta

Ames, Iowa, rauhallisista maisemistaan ja elinvoimaisesta yhteisöstään tunnettu kaupunki, todisti poikkeuksellista tapahtumaa, joka on saanut sekä asukkaat että UFO-harrastajat innostumaan. Illalla 11. joulukuuta 2023 noin kello 18.00 paikallinen asukas koki pohjoisella taivaalla hyytävän ja epätavallisen havainnon, joka herätti laajaa uteliaisuutta ja keskustelua.

Silminnäkijä, joka oli juuri astunut ulos autostaan, ihastui välittömästi epätavalliseen muodostelmaan taivaalla. Kokemusta kuvaillessaan havaitsija totesi: ”Nousin autostani ja näin tämän taivaalla matkalla sisälle. Se nosti karvat pystyyn, rehellisesti sanottuna.” Silminnäkijä oli tottunut näkemään alueella sotilashelikoptereita, ja hän tarkisti nopeasti lentotutkan, jotta hän löytäisi sille tavanomaisen selityksen. Yllättäen yhtään lentokonetta ei havaittu, mikä syvensi mysteeriä. ”Näen ne yleensä tutkalla, mutta tällä kertaa ei näkynyt mitään. Se oli outoa”, silminnäkijä lisäsi.

Tämä havainto erottuu edukseen ainutlaatuisuutensa vuoksi. Tähtitieteellisiä ilmiöitä, kuten Starlink-satelliitteja, tunteva havaitsija totesi itsevarmasti: ”Olen nähnyt Starlinkin ennenkin, ja tämä ei todellakaan ollut sellainen.” Kuvaus viittaa muodostelmaan tai kohteeseen, joka ei ole tyypillinen lentokoneiden tai tunnettujen taivaankappaleiden kaltainen, mikä lisää tämän tapahtuman kiehtovuutta.

UFO-havainnot ovat jo pitkään kiehtoneet ihmisten mielikuvitusta kaikkialla maailmassa, eikä Amesin viimeisin kohtaaminen ole poikkeus. Selkeän näkyvyyden ja uskottavan silminnäkijän yksityiskohtaisen kertomuksen ansiosta tämä havainto lisää selittämättömien ilmailmiöiden kasvavaa luetteloa.

Sekä UFO-harrastajat että skeptikot ovat kiinnostuneita näistä salaperäisistä tapahtumista ja pyrkivät ymmärtämään selittämätöntä. Olivatpa nämä havainnot sitten välähdys maan ulkopuolisista vierailuista tai yksinkertaisesti väärinymmärrettyjä luonnonilmiöitä, ne kiehtovat ja hämmentävät edelleen.

🌌Unexplained #UFO Sighting in Ames, #Iowa! 🛸

Date: December 11, 2023 Witness report: "Just stepped out of my car and witnessed THIS! No aircraft on the radar, not even the usual military helicopters. It's not Starlink either. What could it be? 🤔👽Gave me real chills." pic.twitter.com/kqjqhysy7D

— LUFOS (@LatestUFOs) December 13, 2023

  Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

http://eksopolitiikka.fi/ufot/ufo-havainto-iowasta/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[futurecantbereal]

Tulee se tulva

Ne luulivat, että se oli vuosisadan pahin rankkasade, mutta oikeasti kyseessä oli suruni. Suruni siitä, että olin itselleni valehdellen aiheuttanut sinulle tuskaa. Suruni siitä, etten ymmärtänyt aiemmin kuinka syvällä olin ja kuinka olisin vetänyt sinutkin kuopan pohjalle. Kaivoin kuopan seinämiin paljain käsin reikiä joita pitkin voisin kiivetä ylös, kunnes käteni olivat verillä. Veri sekoittui mutaan joka kirveli haavoissa ja teki minut sairaaksi. Haavani vuosivat tuhatjalkaisia, joiden jalat olivat selityksiä ja tekosyitä vuosien varrelta. Rumia pieniä otuksia. Ne purivat minua terävillä hampaillaan kaikkialle pyrkiessään ulos maailmaan ja takaisin sisälle. Hutkin verta, mutaa ja tuhatjalkaisia kuopan pohjalle tehdessäni hidasta nousua pitkin murenevaa seinämää, kohti yläpuolellani häämöttävää lemmikinsinistä taivasta. Ja minä itkin.

Itkin niin, että kyyneleeni täyttivät Näsijärven ja Pyhäjärven välisen kaistaleen. Pian pinnan yläpuolella pilkotti vain Pyynikin näkötornin huippu ja tornin huipulla pidit sydäntäni panttivankina. Nouseva vesi kannatteli minua. Jokainen kyynel nosti minut hieman ylemmäs. Sumeiden silmieni takaa en kyennyt näkemään miten taivas tuli lähemmäksi ja lähemmäksi. Ei enää lemmikinsininen vaan metallinharmaa, mutta taivas yhtä kaikki.

Ennen pitkää minussa ei ollut enää kyyneleitä mitä itkeä. Suruni ei ollut kadonnut minnekään, mutta se oli muuttunut kehoani hallussaan pitävästä demonista pieneksi surkeaksi päästäiseksi, joka peloissaan käpertyi rintalastani alle ja uikutti kuin emoaan kaipaava koiranpentu. Kykenin uimaan näkötornille nyt kun kehoni oli minun. Toivo siitä, että pian näkisin sinut ja voisin tehdä kaiken paremmaksi antoi minulle voimaa kauhoa suolaista vettä raakileiksi rievotuilla käsilläni. Jätin jälkeeni verisen vanan. Hait ja jättiläishauet haistoivat veren, lähtivät perään. Kirin vauhtia kun tunsin kuinka ne alkoivat näykkiä jalkojani. Potkin niitä vimmatusti päähän. Viimein kosketin punaista tiiltä ja kiipesin näköalatasanteelle. Huhuilin sinua, mutta kukaan ei vastannut. Ilma oli edelleen raskas ja kostea. Oli täysin hiljaista. Vesi oli hukuttanut alleen kaiken elävän. Edes linnut eivät päästäneet ääntäkään, roikkuivat vain harmaata taivasta vasten kuin marionetit.

Hiivin sisään torniin ja näin sydämeni kylmällä kivilattialla tallottuna ja ruhjottuna. Sinä et sitä pidellyt. Sen vieressä lepäsi sikiöasennossa pieni polkkatukkainen lapsi, tuskin kuutta vuotta vanhempi. Hän nyyhkytti kasvot käsiin haudattuina, hauras keho nytkähtäen jokaisella hengenvedolla. Istuin hänen vierelleen ja silitin sileää, ruskeaa tukkaa. Lapsi kääntyi puoleeni ja silloin näin hädän hänen silmissään ja ammottavan aukon rinnassaan. Hän laski päänsä syliini ja itkimme yhdessä. Kyyneleet pisaroivat lattialle kauniina helminä jotka keräsin taskuuni. Nostin sydämeni lattialta ja puhalsin siihen ilmaa kunnes se muistutti taas itseään. Asetin sydämeni lapsen rintaan ja suutelin ammottavan aukon kiinni. Lapsi hyppäsi selkääni. Lupasin uida meidät kotiin.

[oliiviolivia]

Tw: häpeä, raiskaus

Olin saapunut Helsinkiin. Ylläni minulla oli toppatakki ja vedin mukanani matkalaukkua.

Olin musiikkigaalassa. Se pidettiin paikassa, joka muistutti koulun auditoriota. Gaalan juonsi Matti Rönkä.

Olin eteisessä, jossa oli muitakin ihmisiä. Ihmisiä seisoi pienissä ryhmissä ja ilman täytti puheensorina. Päätin mennä jo sisälle auditorioon. Päälläni minulla oli toppatakki ja vedin mukanani matkalaukkua.

Matkalla sotkeuduin isoihin, paksuihin samettiverhoihin. Sellaisiin joita näkee teatterissa esirippuina. Olin jumissa verhoissa, en löytänyt tietä takaisin eteiseen, enkä auditorioon. Yritin liikkua eteenpäin ja työntää raskasta verhoa pois tieltä, mutta se oli niin iso, että se vaan jatkui ja jatkui. Yhtäkkiä minusta tuntui, etten ollut yksin sotkeutuneena verhoon. Joku oli huomannut hätäni ja päätti käyttää hyväkseen. Olin kuin perhonen juuttuneena hämähäkin verkkoon.

Yhtäkkiä olin istumassa penkillä auditorion sisällä. Gaala oli alkanut ja lavalla juonsi Matti Rönkä. Kaiuttimista kuului musiikkia.

Huomasin istuvani alasti. Minua hävetti suunnattomasti alastomuuteni. En kuitenkaan voinut nousta ylös ja poistua auditoriosta, koska silloin kaikki muut olisivat huomanneet minut ja sen että olin alasti. Käännyin katsomaan muita ihmisiä. Oliko joku jo huomannut alastomat olkapääni. Kukaan ei katsonut minuun.

Paitsi yksi. Maireasti, petollisesti hymyilevä mies. Tajusin, että hän oli raiskannut minut verhojen varjossa ja nyt nautti häpeästäni.

Käännyin katsomaan eteenpäin. Tunsin pulssini nousevan ja ahdistukseni samalla. Minun olisi päästävä pois hänen luotaan. Tunsin hänen katsovan vieläkin minua. Minun oli pakko päästä pois, joten nousin ylös. Mitä väliä vaikka muut huomaisivat alastomuuteni, häpeäni.

Lähdin kävelemään ulos auditoriosta. Yhtäkkiä minut pysäytti Mies, jolla oli lempeät ruskeat silmät. Hän kysyi onko minulla kaikki hyvin ja että haluaisinko tanssia. Sanoin kyllä.

Hän otti minua kädestä ja kietoi toisen käden vyötärölleni. En ollut enää alasti. Tunsin olevani turvassa. Leijuimme tanssien ilmassa kuin Disneyn elokuvissa.

[ruttotohtori]

Mä olin joskus 20v sitte vanhempien kanssa opastetulla kierroksella vanhassa Raumassa ja sillo se opas sano just toiste päin, et ku kissat kattoo ulos ni isäntä o merillä ja sit ku se o kotona ni kissat kattoo sisälle taloon :o

This display of traditional bobbin lace-making is in the Kirsti Home Museum in Old Rauma, Finland. The two porcelain cats on the window sill are facing outward to indicate that the residents are home.

[ruttotohtori]

Näin unta, jossa olin jonku porukan kanssa laivalla (Ruotsin/Tallinnan laivan tyylinen). Me huomattii, et jotai o vinossa, ku siel laivassa ei näy ketään muita meiän lisäks, ei muita matkustajia eikä henkilökuntaa, joka paikas o autiota ja hiljasta. Sit jostain tuli joku mies, joka osas neuvoa meitä ja me lähettii sit sen mukana kulkemaa jonnekki, ja jotenkin me siinä matkan aikana päädyttiin ihan toisen laivan kyytiin, vaik vaa käveltii laivan käytäviä pitkin. Ja sit tultiiki sellasee tilaa, jossa oli isot ikkunat (tai lasiseinä?), joista näki ulos. Siellä paikassa oli myö paljon muita ihmisiä. Kauhukseni huomasin, että laivan kyljestä on noussu joku iso portti auki (se näky hyvin siitä isosta ikkunasta) ja siitähän se merivesi sit pääs virtaamaa laivan sisää. E muista, et miten mä tän tiesin, mut siel laivan keulassa oli kans joku portti auki et sieltäki pääs vettä sisää. Ja sit mä tajusin, et se meitä auttamaa tullu mies oliki oikeesti tarkotuksella tuonu meiät sinne, et me hukuttaisiin ku se laiva uppoo. E muista yhtää, et mitä siinä seuraavaks tapahtu et mite mä pääsin pois sieltä uppoovasta laivsta, mut muistan, et sanoin niille mun porukkaa kuuluville, et pitäis päästä ulkotiloihi ja ettii pelastusvene.

Seuraavassa kohassa olinki yhen mun lapsuudenaikasen kaverin kotona sitä kaveria tapaamassa (siinä unessa sen perhe asu vielä niitten vanhassa talossa, kaveri asu venhempiensa kanssa ja se koko talo oli sisältä ihan eri näkönen ku miltä se oikeesti näytti, mut siinä unessa mä kuitenki muistin sen sellasena, ku se oli siinä unessa). Menin niitte olkkarii ja siellä oli senän vieressä pitkä ja matala laatikosto ja lattialla laatikoston edessä sikin sokin kaiken maailman lehtiä, kortteja, sun muita paperilappusia. Se mun kaveri istu siinä lattialla. E muista et mitä me puhuttii, mut sit mun kaverin piti poistua siitä huoneesta (sen vanhemmilla tais olla jotai asiaa). Mä jäin tutkimaa niitä lattialla olevia papereita ja siinä oli vaikka mitä mistä muistin, et joskus lapsena kaverin kanssa katottii niitä samoja.

Siellä talossa oli tosi hieno ja kalliin näköne sisustus (paljon koukeroisia/koristeellisia kultajuttuja (esim. laatikoitten vetimet, lampun jalat) ja valkosta.

Sit mun pitiki lähteä mut ennen lähtöä päätin käyä vessassa. Vessaki oli tosi tyylikkään näkönen. Vessasta poistuessani kaverin isovanhemmat, jotka oli yhtäkkiä olohuoneessa, halus jutella mun kanssa. E muista, et mitä asiaa niillä oli, mut e millää meinannu päästä lähtemää.

Seuraavaks mä meninki äitin kanssa käymää mun enon luona. Enon pihalla oli vanha ja melko huonokuntonen pieni puutalo, joka toimi lähinnä varastona ja sattunnaisesti pitempään kylässä olevat vieraat saatto nukkua siellä. Siellä enon luona oliki jo pieni joukko mun kavereita ja menin niitten kanssa sinne huonokuntoseen taloon sisälle. Meillä oli sellanen pikku ongelma, et me oltiin tapettu Leatherface ja sen ruumis oli ny siel talossa. Ja se ruumis piti tietenkin saada hävitettyä. Ne muut ei ollu tehny sille mitää, ku piti saada koko porukka kasaan et yhessä päätetään, et miten se hävittäminen tapahtuu. Mä olin kai vähä niinku sen porukan pomo ja päätettii tehä sillee niinku mä ehotin, et leikataa sen nenä, huulet, korvat, sormet ja varpaat ja laitetaa ne viemärii ja liuotetaa ne sinne Kodin putkimiehellä ja sit loput haudataa mettää. Uni ehti loppua siinä vaiheessa, ku eka osa eli huulet oli leikattu irti.

[karvoja]

Kuumottavinta vähään aikaan, kun ikkunan viereisessä seinässä mönkii joku pieni otus ja liikkuu. Ehkä ulos, enkä sisälle?

[painajaisnainen]

sisältövarotuksena vaikka korona ja sen vaikutukset nuoriin ja aikuisten suhtautuminen asiaan

miksi meen aina lukee kommentteja uutisista, jotka käsittelee nuorten jaksamista korona-arjessa? joka kerta tulee vaan paha olo, ku lukee miten aikuiset vähättelee meidän kokemuksia ja luulee, että me halutaan vaan baariin. well jokes on you ne vitun baarit on ollu lähes koko ajan auki mutta me vaan halutaan lähiopetukseen, luennoille ja tutustumaan meidän opiskelukavereihin ja kampusalueeseen. 

“naurettavaa, kun puhutaan vain viikkojen tai joidenkin kuukausien rajoituksista” jaa vai onko? kun me ollaan oltu suunnilleen vuosi etäopetuksessa? viikot ja kuukaudet ei enää merkkaa yhtään mitään. aika ei merkkaa enää mitää

“ei tarvitse linnoittautua neljän seinän sisälle” mä tuskin pääsen sängystä ylös välillä. jotku ei pääse ollenkaa. työmäärä kasvaa ku vastuuta sysätään yhä enemmän meille. millä ajalla ja energialla me mentäis ulos? iso osa meistä on uupumuksen partaalla jo valmiiksi ja tää tilanne ei auta yhtää

“kavereita voi nähdä ulkosalla!” mitä vitun kavereita? tulin landelta kaupunkiin ja tuskin tunnen ketään. ja pk-seudulla suositellaan kaikkien talouden ulkopuolisten kontaktien välttämistä.

“ainahan nuoret voi mennä kotiin niin on tilaa ja seuraa talossa!” no eikä voi. kaikilla meillä ei oo kotia, jonne mennä. jotkut ei muuten vaan voi mennä sinne. mä ite voin paljo pahemmin siellä, kun täällä mun kahdentoista neliön soluhuoneessa. tartten sitä paitsi luotettavan nettiyhteyden, jota ei kyllä landelta löydy

“no jos kotosalla vituttaa makoilla nii mieti miltä tuntuis makoilla hengityskoneessa” no sitä mä jumalauta mietinki! sen takia mua ärsyttää, että tää tilanne aiheuttaa mussa tämmösiä tunteita. ku tiiän, että kaikkien parasta tässä ajatellaan. tää on myös se syy, miks oon ollu joidenki mielestä jopa liianki varovainen. se on myös se syy, miksen oo menny niihin avoimiin baareihin vielä vetämään niitä kuuluisia perseitä, joita opiskelijat niin kaipaa.

“minun nuoruudessani loin lehmänpaskaa enkä nähnyt kavereita ainakaan kymmeneen vuoteen” ok kivat sulle mutta tarkottaako se, että me ei saatais nyt kärsiä tästä tilanteesta? ps. loin myös lehmänpaskaa nuorena eikä se tehny musta immuunia tälle paskalle

jos tänne asti luit niin rakastan sua ja me selvitään kyllä ja kaikki tunteet, mitä korona herättää sussa on okei. voimia toveri <3 kiitos ja anteeksi

[kaukopartiomiehet]

ihan varmasti junailis. miten suomen vankiloissa toi vierailu toimii, onks niil joku huone missä ne tapaa vai yleinen tila…. palomaa kävelee suoraan heikinaron luo, koskettaa ensimmäisenä sen kasvoja. sit sen käsiä, kuvittelee ne omalle kaulalleen, kalulleen. liu’uttaa kätensä heikinaron etumukselle. se ei voi uskoa että viimein se voi koskettaa juhania.

ja palomaa runkkaa niille kirjeille, tahrii ne omalla siemennesteellään. lähettää yhden sellasen heikinarolle takasin. palomaasta on ihanaa et heikinaro lupaa tollasia asioita. se sanoo et jos heikinaro ei säästä itteään sille niin seuraava kenet se tappaa ei ookaan heikinaro. se kirjottaa heikinarolle siitä miten se sen tappais, mitä se sille ennen sitä tekis. se antaa muiden vankien panna sitä, panee iteki välillä jotakin. mutta mikään ei vedä enää vertoja sille fantasialle missä heikinaro panee sitä ja samaan aikaan palomaa leikkii veitsellä sen ihoa vasten, ja heikinaron tullessa vetää siltä kaulan auki niin että veri roiskuu sen päälle samalla kun siemennesteet räjähtää sen sisälle. palomaa tulee.

vankilan väki ois varmaan tyytyväisiä siihen jos pääsis niistä eroon… joo, heikinaro rettelöi jo ihan vaan siks ettei se haluu päästä vankilasta ulos niin paljon ennen palomaata. joo palomaa tuskin on kauheen suosittu siellä muiden vankien keskuudessa… se on liian sellanen. kylmä ja itsetietonen, ylimielinen. palomaa antaa heikinaron omistaa sen, koska se tietää kuitenki että halutessaan se voi hallita tilannetta. haaveilee kaulapannasta tai tatuoinnista jossa lukis juhanin. se haaveilee heikinaron tappamisesta mutta ei ainakaan vielä sellasella konkreettisella tasolla, enemmän fantasioissaan. toivoo et ois tuntenu heikinaron jo vapaana ollessaan nii uhrejaan tappaessaan ois voinu kuvitella sen olevan heikinaro.

also sellanen au mis palomaa on vanki ja heikinaro vanginvartija. niin

leffa alkaa koht mut pakko sitä ennen. ruumis-heikinpalo au:sta inspiroituneena. heikinpalo au missä toinen niistä on joku murhaaja ja sit toinen niist sellane siihen ralastunu fani………….

[violasmirabiles]

Rules: List the first lines of your last 20 stories (if you have less than 20, just list them all!). See if there are any patterns. Choose your favorite opening line. Then tag 10 of your favorite authors! okei en jaksa tägää ketään mutta copypastettaminen on mukavan toistavaa tekemistä juuri tähän hetkeen

kiitos @tinuvielwrites tägistä! vastaan suomeksi, koska vieläkään (vieläkään) en ole julkaissut muilla kielillä mitään :')

1. Ei mene kauaa, että he huomaavat käyvänsä Leppäsellä molemmat. Mikäpä siinä erikoista olisikaan. Leppäsellä käyvät monet. (Kotkanlento)

2. ”Sinun ei olisi tarvinnut puhua vanhalle emännälle sillä tavalla”, Lauri huokaa. (Vapaudesta)

3. ”Herra Jumala”, äiti ähkäisee vilkaistuaan ikkunasta. Kämmen nousee suun eteen, kun hän puoliksi istuu ja puoliksi putoaa tuvan penkille. Isäkin kalpenee silminnähden, kun hän katsoo pihalle. (Keltainen)

4. ”Katto sää vähän noitten perään täälä”, Oskari nykäisee olkapäällään ikkunaan, jossa on hehkunut valo läpi koko tämän viimeisen yön. Muorin parkumista ei ole voinut paeta kuin ulos. Äijänkin valvomisessa on jotain raskasta. (Taisto)

5. Se takertuu Valentin ajatuksiin muiden uusien sanojen mukana ja piiloutuu hänen tajunnanvirtaansa niin kuin nuppineula mattoon. (Runoilija)

6. ”Haah… sinä olet sitten…”, Aunelta pääsee, kun Oskari nostaa hänet Leppäsen saunan ylälauteelle ja vie kätensä hänen jalkojensa väliin, hamekangasta kahmimaan. (Hameissa)

7. Kätilön mentyä Alma ei vielä laske Akselia sisälle taloon. Elina on kyllä saatu jo kuntoon, ja lapsikin on pesty ja kapaloitu, mutta Almalla on tapana ”laitella paikat” ennen kuin muu perhe tulee takaisin tällaisen tapahtuman jälkeen. (Tytär)

8. Kolmannen Amerikan-vuoden alkaessa Valenti on oppinut käyttämään varojaan säästeliäästi. On ollut pakko, kun suurin osa niistä menee hänen pikkuruisen asuinhuoneensa vuokraan. (Beloved)

9. Jussi ajattelee lumien sulaessa, ettei hänellä enää paljon semmoista ole, että kukaan sitä voisi viedä. Vaikka lehmätkin veisivät. Lopunkin maan ympäriltä, viimeiset rahat ja hiljalleen lahoavat työkalut. (Rusko)

10. Valenti hyvä.

Joutsenen yksinäinen törähdys kaikuu järvellä. Aleksi koettaa hakea huutajaa katseellaan, mutta se taitaa olla jossakin metsän takana. (Juhannusaattoilta)

11. Sinä iltana luutnantti Henrik Lammio on helvetin huonolla tuulella kotiin saapuessaan. Totta kai ensimmäisen saapumiserän juuri hänen valmistuttuaan täytyy koostua juuri sellaisista räkänokkaisista, näsäviisaista kakaroista, joilla ei ole minkäänlaista selkärankaa tai edes auttavaa asennetta asevelvollisuuttaan kohtaan, ja jotka pahimmillaan tuntuvat vakaasti pyrkivän suoraan konfliktiin ylempiensä kanssa ilmeisesti vain nähdäkseen, mitä siitä seuraa. Lammio ei ole niin naiivi, että odottaisi alokkailta yhtä innokasta asennoitumista kuin hänellä itsellään aikanaan oli, eikä kaikkien tarvitsekaan pyrkiä aliupseerikoulutukseen ja sieltä reserviupseerikouluun, ei tietenkään, mutta luulisi sentään perusasioista jokaisen suoriutuvan irvistelemättä ja kanssaolijat huomioon ottaen. (Luutnantti)

12. Eräänä joulukuun yönä Alma naurahtaa yhtäkkiä ääneen. Pirtin hiljaisuus on tiivistynyt ja käynyt unisen raskaaksi, ja sen äkillinen katkeaminen saa Jussin hätkähtämään Alman vierestä hetkessä puolinukuksista liikavalppaaksi. (Alku)

13. On kaksi jälleennäkemistä, joita Valenti etukäteen jännittää kotikylälle palatessaan. (Muuttolinnuista)

14. ”Seuraavat.”

Koskelat lähtivät tuomittujen rivistä, Aleksi, vanhempi, lamaantuneena kuin unissakävelijä, ja Akusti, nuorempi, riuhtoen eteenpäin kainalosauvan varassa, joka sillä oli ollut jo silloin, kun niitä mentiin hakemaan kotoaan. (Aamuvarhain)

15. Rahikainen ei nykyään liikematkoilta palatessaan useinkaan jaksa kävellä kotiin asti, jos kello näyttää paljoa. Yleensä hän kehottaa kyytiään jättämään hänet kaupan eteen tai torin laidalle. Kaikkien ei tarvitse tietää hänen tarkkaa osoitettaan. Hänen bisneksensä ovat ainakin toistaiseksi pysyneet harmittomalla tasolla, mutta ikinä ei voi olla liian varovainen. Koskaan ei voi tietää, mitä muutoksia tulevaisuudella on kenenkin varalle mielessään. Sen Rahikainen on oppinut tässä vaiheessa kivuliaan hyvin. (Sitkeydestä)

16. ”Eppäs tullukkan Hollonkulmalle lauvantaina”, Osku tokaisee ohimennen, kun Kivivuoren rakennukset jäävät puiden taa. Hänen äänensävynsä on niin kepeä, että Akselin hartiat kohoavat kuin vaistomaiseksi puolustukseksi sitä vastaan, mitä hänellä mielessä onkaan. (Vihreä)

17. Elina päästää hiuksensa vapaaksi ja sammuttaa viimeisen valon. (Takasin)

18. Työväentalon avonaisesta ikkunasta kantautuu huudahtelua ja posliinin kilinää. Juhlat ovat loppusuoralla; aurinko on painumassa koko ajan syvemmälle puiden latvojen taa, ja suurin osa vieraista on lähtenyt jo tunteja sitten. Jäljellä on enää niitä, joilta ei koskaan lopu puhe, ja niitä, jotka ovat tunnelman vapautuessa alkaneet ottaa viinaa. (Hyvästeistä)

19. ”Ja Lehto oli kuallu vai?”

Hietasen ääni on kylmä. Se saisi Rahikaisen ihon nousemaan kananlihalle, ellei hän tärisisi alkusyksyn sateesta jo valmiiksi. Vanhala hänen vieressään punastuu ja siirtelee jalkojaan. (Syyllinen)

20. verisenä kiristorstaina jyrisivät tykit taukoamatta… noin… pitkiä talojonoja paloi poroksi… ja noin… tu… tu…

Tuhannet kiväärit.

Sielä minäkin olin. Verisenä kiirastorstaina mitä tämä tässä kertoo. Se oli juur siinä lähellä kun veljes synty. (Punainen)

juu elikkäs. aika paljon miun alotukset on sitä, että establishaan että jotakin Olennaista on juuri tapahtunut, tai muuten mennään keskelle kohtausta suoraan. toisinaan on sellainen "picture the scene" aloitus, kuvataan missä ollaan tai esitellään päähenkilön mielenmaisema. pari kertaa oon ottanut suoran canonlainauksen ja lähtenyt siitä sitten jatkamaan. noista sanosin melkein että runoilija ja rusko on miun lempparialotukset. :')

[nuketar]

16.12. Our Generation Well Traveled Luggage Set

Pääsin avaamaan viimein marraskuun löytöä! Nähdessäni tämän, innostuin heti siitä, että tämä voisi sopia SmartDollsieilleni koon puolesta.

Lentokoneen ruokasetti näyttää ihan hyvältä koon puoelsta, vanukkaat tosin hieman pieniltä :D

“Muikku!”

“Onko tässä kaikki tarpeellinen? Aurinkorasva.. Shampoo ja hammasharja..”

“Matkapäiväkirja ja maailmankartta. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka saisi lisää äkkilähtöjä!”

“Kyllä tässä varmasti on kaikki mukana! Ei kun menoksi!”

Vetolaukun sisälle ujutin kynän, jonkinlaisia crackersejä, karkkia ja purukumia, jonka sisältä saa liuskan ihan ulos :D

Paperia riittää! Ylhäällä tarroja, joita en vielä liimaillut, lentolippu ja se maailmankartta.

Matkapäiväkirja on sisältä ihan vain viivoja ja kynäsymboli vasemmassa yläreunassa. Passissa on valmiiksi kuva ja nimi, joten sitä ei kannata kauheasti näytellä, ainakaan Hanyanen!

Ja maailmankartan toisella puolella on euroopan kartta ja ilmeisesti nähtävyyksiä.

Ja loppuun hieman joulutunnelmaa! Ja peruukki, se on uusi, ihanan värinen, mutta olen hieman epävarma onko se oikea Hanyanelle.. Olen kokeillut tälle ruskean lisäksi sinistä, mikä ei ollut hyvä, nyt tätä, joka.. no, ehkä tähän tottuu? Se ei ole täydellinen mätsi ja se harmittaa..