#rumpali

[ninevehsage]

Thumper 1 & 2 from yesterday evening 💜🐰💜🐰💜

Thumper 1 (eating from the cup in almost every photo) went straight to the cup and started eating. Thumper 2 is more chary of these two and she seems to be submissive to Thumper 1. I assume that they are sisters, since they are so friendly with each other and often run/ eat together. 🥰🥰🥰

[niini5]

Since Yuletide is almost here, I wanna share three of my favourite songs 🫶 🇫🇮 ☃️

Finnish version of Little Drummer Boy, I love the piano in this! And the singers are two of my favourite Finnish heavy metal singers, Tony Kakko and Jarkko Ahola 🫶

❄️❄️❄️

Silent Night in Finnish, metal version too. This makes good chills run down my spine every time. It is so beautiful and calm.

I heard this live once and it was incredible. I felt it in my soul.

❄️❄️❄️

Original song from Ahola. The lyrics tell about not needing gold or trinkets for presents, only wishing for a moment to breathe and a peace of mind. That he wishes just for the magic of Christmas, that his heart would be carefree for a while, and that Christmas would bring a moment of hope 🫶

Genuinely beautiful song and a lovely reminder about what is truly important ❤️

❄️❄️❄️

[pantomeemitaiteilija]

[laulaja säätää vielä]

Rumpali: ooksä valmis?

Laulaja: [säätää] joo oon soittakaa vaa!

[ruttotohtori]

Iskä sano, et Australian rumpali o niinku

[maaninenpyromaani]

David: "I love Joonas, Joonas is my homie"

when asked how well they know the Blind Channel guys David said "we kisses each other" (the text is translated wrong, it says 'we kiss when we meet' "

the interviewer asked if there was anything they can tell about the BC guys that we don't already know and Nico said that "they always try to be the most beautiful men on earth"

also they said that BC guys taught them some finnish words but the only one they can say publicly is "kippis" (it means cheers when you for example make a toast)

and Darude had said that he was honored that David is covering sandstorm live (David got scared when the interviewer said that sandstorm is kind of our national anthem and now he has to play it two times to us)

the video interview (posted 02.04.2023) can be found here:

[uinuvien]

A long, long time ago, when I was still a toddler, my family had pet bunnies, Rumpali (Thumper), Rontti (Scoundrel) and Kasperi. Rumpali was both the first and the last, and losing it was a big blow, especially us kids.

Sometime later, we were visiting my mom's uncle in the countryside. My great uncle was a hunter, and it was the 90's economic depression, so he and his wife naturally wanted to help out their niece's family by giving us some of the meat he had hunted.

The problem is, my great aunt offered rabbit meat for mom, while me and my brother were within earshot. It didn't go well.

Not only did we protest loudly at the moment, we apparently were highly suspicious of everything we suspected had meat for months, and nearly swore of eating meat altogether.

I was already in my thirties when I finally got over my aversion of rabbit meat, only to discover I don't like the taste at all 😂

[kivikunnas]

Raskasta Joulua - Pieni Rumpali @ Peurunka Areena, Laukaa 17.11.2023

[totuushq]

Tykitellään!

[no-dead-fish]

Leo tietää mistä kummitäti tykkää 😍😘 #godson #muusikko #rumpali #musicismypassion #mostimportantperson #love #parastyyppi #rytmiveressä #äitiinsätullu #rhythm #drums #littledrummerboy (paikassa Salo, Finland) https://www.instagram.com/p/B9gV2bLhKuv/?igshid=icvyttgu77ox

[ninevehsage]

Thumper (Rumpali) 1 & 2 🥰🥰🥰

These two are just adorable! I call them Thumpers (Rumpalit) from the Disney movie 'Bambi'. I think that they might be siblings, since they eat so nicely together, without either of them bossing the other. Such darlings both of them! 💜🐰💜🐰💜

There's also a video of them eating the oat grains on my youtube:

https://youtu.be/V4ASYIZVw64?si=zpKJYOnumKI00xXl

[radnewworld]

Mutations are going to take a while to renovate, so here’s a picture of the fuzzy asshole I live with.

[ryo-maybe]

This delightful game has already paid great Smile dividends, so today I shall invest more in the hopes of a better RoI. Today you get four words. Steel, Magnified, White, European.

Dear Calford,

I hope my letter finds you in good health, although, if you would allow but a speck of pragmatic honesty, for you to find it at all would suffice to hearten me. For if these words are now a score for the voice playing inside your mind, rather than the crackle and pop of the embers smoldering in my fireplace, it can only mean that I have succeeded in my endeavor. Yes, indeed I have! Oh, how I delight in imagining the strokes of surprise painted across the incredulous canvas that is your visage!

Be reassured, my friend, that I do not begrudge the doubts you repeatedly expressed in regards to what was going to be my future accomplishment. I am well aware that they were born out of genuine concern and with due respect in mind for our bond of friendship, unlike the envious scorn leveled by the boorish members of that circus which dares to call itself a "scientific community". Buffoons, the lot of them! How I pity them. So enamored with the glint of the very steel which weighs their dreams down, barring them from casting their ambitions any higher than the pavements of their smoke-billowing factories. I ask you, dearest Calford, what progress can there be in the predictability of a machine? The immovable precision of the cog and the hydraulic pump? You can but shape a coffin with them, inlaid with the stagnating dullness of mass production and running on the oiled wheels of profit-minded capitalism. Our "colleagues" have lost their appetite for the magnificent pliability of the European stoat, for which no nook, corner nor cranny is beyond a thorough cleaning; the myriad shades of white sported by the bellies of the Oceanian sharks, which we have to thank for the depth of color of modern-day moving pictures; and how could we imagine a world without Bell's Bat, by dint of whose sonority we became able to deliver sound across the world as we once did writings with the noble pigeon? They would sooner grind to a fine paste centuries of meticulous selective breeding within the roaring bellies of their fancy new automated steeds, if it meant seeing their names crammed into the tiny appendix of an European journal that features one too many umlauts in its title.

Ah, but I am above such concerns now. In most literal fashion! Forgive my silliness, dear Calford, but I can scarcely contain my jolly spirits at the impending inevitability of my success. As you may well know from our conversations on the topic, it has taken much time, and twice the amount of effort, to find the subject which best embodies the characteristics I require for my endeavor to bear fruit. I first laid eyes on the South African sharp-nosed frog, but its diminutive size left it wanting for sitting space and sturdiness. The Chinese kangaroo provided difficulties in the exact opposite direction, but it also brought my perspective some much needed enrichment. I next turned a particular breed of French cheetahs found in the Lyonnaise Alps, positing that with the right angle I may have succeeded in leaping, rather than jumping, my way through the planet's gaoling atmosphere, but my attempts went nowhere - as did the cheetah, which also proved far less apt at sticking a landing from several hundred of meters in the air than its feline countenance would have suggested. My resolve was beginning to dim, oppressed as I was by the lingering stench of failure and animal viscera, but my persistence at long last bore fruit when I found it. A creature excelling in maneuverability, speed, fluffy comfort and, above all else, jumping ability: the Rumpali Rumped Bunny.

This letter, my dear friend, marks the conclusion of my preparations. Upon penning the last of these words, I will board my hairy steed, a veritable gem of traditional genetic manipulation, and leap through the skies until the yoke of gravity is no more. In accordance to the Theorem of Rotational Chronologicity I developed in spite of the scientific community's refusal to acknowledge it, while time will continue to progress in tandem with the planet's axial turning, me and my steed's newfound freedom in the empty vacuum of space will immunize us to the deleterious effects of planetary chronological progression, leaving us effectively locked in time while the world you inhabit marches on towards whatever future it has in store. Until such time as I deign ripe for descent back to our roots, I have considered settling on a nearby celestial body - the Moon, with its ripe peaks of cheese and milky lakes, seems like a particularly appealing option at the moment.

Do not bemoan my departure, dear Calford. In truth, I am confident I shall miss little from this world of ours, beside our friendship and the delightful crunch of fried vulture wings. I have tired of it all: of the strife and the prejudice, of the blindness that leads the voter's hand to gift another term of tyranny to the monster that beguiles him with hateful diversions from the truth. Newsies bellow tragedies for a dime at the corner of the street, pawing newspapers indistinguishable from gory penny dreadfuls. The streets which once played a delightful orchestra of clops and croaks now abound with the deafening cacophony of steam engines and squeaky wheels. Children now ask their parents to buy faceless automatons, rather than a sweet buffalo or friendly elephant. And I would rather not think of what will be of the loyal tapir, after seeing how enthusiastic the response was to Von Popper's newly patented devilry - the "vah-voom sweeper", or some such.

No, I wash my hands of it all, dear Calford. The ugliness of this planet seems only magnified because we are so deeply submerged in its stifling miasma. Thus, I elect instead to behold it from afar, like the appraiser of a gemstone no bigger than the tip of his finger, burdened by no more than the pleasurable glint of its surface. I shall wait: for a better tomorrow to come, or for a worse one to wipe the slate clean, that a better beginning may make the eventual return so much more appealing. Do not mourn nor miss me, dear friend. I would rather you spent your efforts keeping the hamster well-fed in my absence. I trust dear Kommissar will fare better in your care than he would in the care of hands too busy steering away from traitorous meteorites and comet trails.

Yours,

Prof. Barnaby Norwell Uther Uther Yallop

[mr-double-downer]

Taxation without, uh, being there is uhhhhhhhhhhh BAD!

This is Rumpali. He enjoys the taste of expensive USB charger cables and hates everything you love.

[11thstreetgirl]

Summary: Razzle on kuollut ja bändin jätkien maailma keikahtanut ylösalaisin. Todellisuus on kovin harmaa, eikä Samin ja Annan tuleva lapsi yhtään helpota tilannetta. Andy yrittää lohduttaa.

AN: Kas tässäpä taas yksi vanha pikku pätkä! Teiniangstin haistaa tästä läpi, mut toivottavasti täst on ees jotain iloa jollekin :D I’m working on all the requests!

Musta tuntu et missään hotellissa ei ikinä ollut ollut niin hiljaista kun nyt oli. Ei yhtään ääntä mistään. Mä vaan kuuntelin huminaa päässäni, ehkä se olikin se mikä peitti kaiken alleen. Ihan hiljaista. Eikä koskaan missään ollut ollut näin kylmä tai harmaata. Ihan jäätävää, eikä värejä missään. Ja mä sentään olin syntynyt Suomessa, vittu. Aikakin oli varmaan pysähtynyt. Mulla ei ollut hajuakaan kuinka monta tuntia mä olin siinä sängyllä istunut, tai mitä kello oli. Tai kuinka monta askia mä olin polttanut. Tumpeista tuhkakupissa saattoi päätellä että aika monta. Sakea savu täytti huoneen ja kirveli jopa mun silmiä, se antoi hyvän tekosyyn päästää muutama kyynel poskelle valumaan. Mun teki mieli vetää jotain, ihan mitä vaan, teki niin saatanasti mieli vaan unohtaa kaikki hetkeks, mutta en päässyt edes ylös sängyltä.

Joku koputti oveen, ja tuli sisälle ennen kun edes kunnolla havahduin, saati sitten annoin lupaa. Samin pörröinen pää kurkisti ovenraosta, ja basisti laahautui huoneeseen. Ei hän jaksanu edes jalkojaan kunnolla nostella. Arkana Sammy istui mun viereen, ja kyynelehti vähän. Näin et sen silmät oli itkusta punaiset ja näytti niinku koko mies ois entisestään kutistunu. Piilotteli takkuisen tukkansa takana. Mä vaan katsoin häntä aikalailla tunnottomana. Mä tiesin mitä Sami puuhas mun gimmafrendin kaa, mut just nyt sillä ei ollu mitään merkitystä. Mulle oli ihan sama.

Ihan yhtäkkiä Sami purskahti hysteeriseen itkuun. Se vaan tärisi ja itki ja itki, niin et muakin alkoi itkettää ja enhän mä sille mitään voinut. Pillitettiin siinä sitten molemmat.

- Ei vittu mikä kusipää mä oon! Mä tiedän et sä tiedät musta ja Annasta! Sami vaikeroi ja itki aina vaan.

- Ja vittu meiän rumpali on kuollu... ja sun tyttöystävä saa mun lapsen... Samin ääni katosi hysteerisen itkun alle. Mä vedin sen syliini ja miten nyt siinä sitten pystyin sitä lohduttamaan, heijasin sitä edes takaisin.

- Shh... Se on ihan okei, en mä enää välitä siitä...

Samin itku vain yltyi jos mahdollista. Hän repi ittensä pois mun otteesta, nousi seisoon ja katto mua kun hullua. Näytti se itekin aika mielipuoliselta.

- Älä sano noin! Älä... Kuitenkin vaan siks et mun tulis parempi olo... Sami puristeli käsiään nyrkkiin ja näytti ihan hurjistuneelta. Mä tiesin et munkin kasvoilla valu kyyneleet mut en jaksanu välittää.

- Nyt vittu Sami istut alas ja rauhotut!

Mä revin sen pakolla takas viereeni ja halaukseen, yritin rauhottaa sen ennen kun se hysteerisyys tarttuis muhunkin. Sami ei enää vastustellut, itki ja vaikeroi vaan. Mä pidin sitä niin tiiviisti itteeni vasten kun pystyin.

- Shhh...

- Mutta kun Razzle on kuollu..! Samin sanoista sai hädintuskin selvää hysteeriseltä itkulta.

- Shh...

Pikkuhiljaa Sami alkoi rauhottua. Itku laantui satunnaisiks nyyhkäisyiks. Sami nosti katseensa muhun. Se näytti niin pieneltä, ihan lapselta vasta, sellanen sen katse oli. Ja niin eksyksissä.

- Eihän mun tarvii mennä omaan huoneeseen nukkuun? se kysyi ihan hiljaa.

- Ei, tuut mun viereen nukkuun ainaki täks yöks.

Huokaisten Sami kävi makaamaan sängylle. Mä kävin sen viereen ja vedin peiton meiän päälle.

Sami kääntyi kohti mua, äänettömät kyyneleet valui taas sen kasvoilla. Mun tuli sellanen fiilis et mun piti taas halata sitä, joten mä vedin sen itseeni kiinni.

- Sami pieni... Älä oo niin kauheen peloissas, mä pidän susta huolta.

En mä tienny mistä ne sanat tuli mut ne vaan tuli. Mä silitin Samin hiuksia ja Sami oli ihan kippurassa mua vasten.

- Mä tiedän...

Tuli taas ihan hiljaista. Tuo olento mun käsien välissä mun rintaa vasten tuhisi ja niiskutti ja itki kai edelleen.

- Tiäkkö en mä tiedä miks mä sekoilin Annan kaa, en mä tunne sitä kohtaan oikeestaan mitään...

- Sami mulle on ihan sama mitä sä oot tehny, mä en oo rakastanu sitä naista enää pitkään aikaan...

Meidän kummankaan ääni ei ollut kuiskausta kovempi. Samin ääni oli itkusta käheä.

- Mä välitän just nyt vaan siitä et sä oot siinä.

Samin sanat tuli ihan varoittamatta ja sai mut vähän hämilleen. Mutta ne lämmitti mua tavalla jolla Samin sanat ei olleet koskaan mua lämmittäneet.

- Mä oon aina tässä ...sua varten, mä kuiskasin takaisin. Sami hymähti.

- Mä tiedän...

Ja taas hiljaisuus otti vallan. Samin hengitys rauhoittui, mä silitin edelleen hänen hiuksiaan.

Hitaasti Sami nosti kasvonsa ja katsoi mua silmät suurina ja pelokkaan hämmästyneinä.

- Andy...

- Shh, ollaan nyt vaan näin.

Mä painoin Samin takaisin syliini ennen kuin hän ehti sanoa mitään. Sami painoi ihan pienen suukon mun kaulalle, huokaisi syvään ja tuntui nukahtavan. Mä silitin sen hiuksia niin kauan et olin varma et se nukkui.

[smile11]

Kirjoitushaaste day 18

20.8.2022

Minun julkkisihastukseni:

Yksi nimi Danny Wagner. Minun julkkisihastukseni. Rumpali Greta Van Fleetin. Syntynyt 29.12.1998. Meillä on vain 1 vuosi ja 5 kuukautta ikäeroa. Kotipaikkakunta Frankenmuth, Michigan. Nykyinen asuinpaikka Nashville. Mustat pitkät kiharat hiukset. Pitkä ja lihaksikas.

Yksi maailman parhaista rumpaleista. Voisin kuunnella hänen soittoaan ikuisuuden. Rumpu soolojen kuuntelu vie toiseen ulottuvuuteen. Rumpumerkki Ludwig. Puhe ääni kuin jumalan. Haluaisin nähdä Greta van fleetin niin kovasti. Haluaisin ottaa valokuvan Danny Wagnerin kanssa.

Koko nimi Daniel Robert Wagner. Perheeseen kuuluu pikku sisko, äiti ja isä. Harrastukset golf. Liittyi Greta van fleettiin 2013. Osaa soittaa rumpuja sekä kitaraa. Aloittanut kitaran soitolla. Itse oppinut soittamaan rumpuja.

Välittää faneista oikeasti. Hymy kuin enkelin. Dannyn nauru on kuin musiikkia korville. Tyttöystävä Mackenzie Anthony. Söpö pari. Daniel Wagner on 180 cm pitkä. Omistaa kullan ruskeat silmät. Tyyliltään todella siisti. Tietää mitä pukee päälleen. Tyylikäs mies. Sopii mikä vain hiustyyli. Yleensä sivujakaus. Rumpuja soitaessa yleisesti puoliponnari.

Omistaa korvakorut. Yjo, mutta itsevarma mies. Puhuu vähän, mutta ajattelee paljon. Nauraa paljon. Ihanaa katseltavaa. Olen ehdottomasti Danny girl.❤️

X Veera

[nytsoi]

Sacrilegious Impalement - II - Exalted Spectres

Lahtelaispossen toka täyspitkä. Täydellisen debyytin jälkeen on aina perkeleen paha paikka onnistua. Kakkoskiekolle myös vokaalit ja rumpali vaihtuneet. Edelleen messevää bläkyä mutta kuten todettua, vaikea laittaa edellistä paremmaksi. Biisit jää hieman ontoiksi ja kovapintaisiksi. Tsekkaa Blessed to Resist, Abyss Absolute (Enter Godhood), Wolves of the Black Moon ja Omnipotens Aeterne.

Lätty julkaistu toukokuun 30, 2011. Spotify.