#regeneratiivinen suunnittelu

[kapitaali]

Kuplien puhkaisua, osa 2 - Yhteistekeminen ja globaalin talouden uudelleensuunnittelu

Nenad Maljković: Tämä on kutsu ja toimintakutsu henkilökohtaisesti sinulle — pelkkä sisällön “tarkkailu” ja “kuluttaminen” ei riitä…

Toinen osa Popping Bubbles -työpajasarjassa.

REconomy-harjoittajat on virtuaaliyhteisö regeneratiivisille yrittäjille ja yhteisön organisaattoreille. Meitä kiinnostaa planeetan terveys ja elävöittäminen.

Meitä on kaikkialla maailmassa.

Me teemme juttuja siellä missä asumme, ja me olemme yhteydessä paikkariippumattomasti ja globaalisti hyötyäksemme vertaistuesta, sosiaalisesta oppimisesta ja koordinoidusta toiminnasta. Me teemme niin pääosin virtuaalisesti, matkaamme tapaamaan toisiamme vain kun se on tarpeen tai kun mahdollista (suurimman osan ajasta meillä ei ole rahaa matkustaa muutenkaan, ja jos meillä olisi rahaa, me mieluummin käyttäisimme sen johonkin käyttökelpoisempaan). Se on yksi tapa lisää pienentää henkilökohtaista hiilijalanjälkeä — me haluamme tehdä tämän pointin selväksi itsellemme ja muille.

Transition-liikkeestä nousseena ylikansallisena, hajautettuna projektitiiminä (vuonna 2013, historia löytyy täältä) me käynnistimme hiljattain oman siirtymämme kohti itseorganisoitua harjoittajien yhteisöä. Omille jäsenillemme ja Maapallolle hyödyllisenä pysyminen tarkoittaa, että meidän tulee tehdä NYT kaksi asiaa: meidän tulee mennä eteenpäin yhteistekemisen prosessissa ja me tarvitsemme bootstrappingia rahoittamaan toimintaamme.

Mitä tarkoitan yhteistekemisellä?

Jotkut meistä ymmärtävät yhteistekemisen ilmiselväksi ja luonnolliseksi asiaksi, ja toiset taas ovat edelleen hämmentyneitä siitä miten sitä tehdään liike-elämässä tai harjoittajien virtuaaliyhteisössä. Percolabin perustaja Samantha Sladen TEDxTalk saattaa selventää joitain yksityiskohtia.

Yhteistekeminen meidän kontekstissamme on tätä: mitä tahansa virtuaaliyhteisössämme tehdäänkin, se kuuluu ihmiskunnalle ja Maapallon elämälle. Se ei kuulu kenellekään meihin assosioidulle henkilölle tai oikeussubjektille. Me kehitämme virtuaaliyhteisöämme digitaalisena yhteisvaurautena, tavallaan — koska käyttämämme verkkopalvelut ja työkalut eivät ole yhteisvaurautta, verkostomme on — mutta asia on niin vain jos me edelleen käymme keskusteluja, jotka rakentavat oppimisen ja toiminnan suhteita.

Meidän tekemämme asiat ovat aina jonkun yksityishenkilön tai kontribuuttorien ryhmän tekemiä ja virtuaaliyhteisön kautta fasilitointi vaatii paljon aikaa ja osaamista, sekä frontti- että bäkkäripuolella. Yksinkertainen totuus on: minkään merkityksellisen saavuttaminen meidän työmme kontekstissa (Maapallon ekosysteemien regenerointi ilmastonmuutoksen aikoina) vaatii koordinoitua, jatkuvaa tiimityötä. Eteenpäin meno vaatii, että luomme ja rahoitamme tätä tiimiä (itseni mukaanlukien). Kuukausittainen €1250:n budjetti vaikuttaa hyvältä lähtökohdalta ja me emme halua muna-kana -tilannetta: kun rahat on kerätty, me menemme eteenpäin. Jotkut stipendit työllemme saattavat löytyä lopulta, mutta me emme voi luottaa siihen. Itseorganisoituvana ja korkean luottamuksen systeemimuutosverkostona meidän on luotettava itseemme.

Ja me olemme aika hyviä bootstrappingissa 🙂

Bootstrapping on luonnollinen REconomy-lähestymistapa — koska se on totta jokaiselle todelliselle yrittäjälle. Eri kielissä on eri ilmaisuja sille (tietääkö kukaan mitä bootsrapping on ranskaksi tai ruotsiksi?).

REconomy-yritykset ovat normaalisti yhteisöjohtoisia ja usein ovat saaneet alkunsa yhteisön toiminnasta (mikä ei ole sama asia kuin joukkoistaminen, koska yhteisö ei ole ihmisjoukko, eikä se ole tarkalleen samaa kuin triple F -rahoitus koska mukana ei ole hölmöjä ja kaikki on tarkoituksellista). REconomy-harjoittajien keskuudessa on käytäntö kokoontua paikallisten yrittäjien foorumeille, jossa Community of Dragons etsii keinoja tukea regeneratiivista yrittäjyyttä paikallisesti. Meidän tulee nyt replikoida tämä omalle virtuaaliyhteisöllemme käyttäen kanavia, jotka mahdollistavat ylikansallisen yhteistyön —  fiat-valuutasta lisää täällä:

Jos yllä kirjoitettu kuulostaa järkevältä, tässä on pyyntöni teille:

vieraile Open Collective -sivuillamme ja ryhdy lahjoittajaksi

jos et ole jo, liity valitsemasi verkkoalustan REconomy-harjoittajiin

  Lähde: P2P Foundation Blog

https://kapitaali.com/kuplien-puhkaisua-osa-2-yhteistekeminen-ja-globaalin-talouden-uudelleensuunnittelu/

[kapitaali]

Mitä on hajautettu valmistus?

Säilyttääksemme ja tuodaksemme takaisin elävän planeetan, ei riitä (tai ole tarpeen, tai suotavaa) ottaa haltuun olemassaolevia tuotantovälineitä. Sen sijaan meidän tarvitsee keksiä tuotantovälineet ja tavat tuottaa uudelleen. Suunnittele Globaalisti, Valmista Lokaalisti (Design Global, Manufacture Local ,DGML) on tuotantotapa, joka yhdistää digitaalisen tietoyhteisvaurauden käytön paikallistuotantoon ja automaatioteknologioihin.

Jos ensimmäinen Yhteisvaurausperustainen Vertaistuotannon aalto oli pääosin digitaalisesti tuotettu ja verkossa jaettu, me näemme toisen aallon siirtyvän yhä enemmän fyysiseen tilaan. Avoimet design-yhteisöt tuotetaan Fab Labeissa, hakkeritiloissa ja yhteisön verstaissa. Commons on tullut täyden ympyrän: Elinor Ostromin kuvaamasta luonnon resurssipohjaisesta yhteisvauraudesta yhteisvaurauspohjaiseen vertaistuotantoon digitaaliyhteisöissä ja edelleen hajautettuun, lokalisoituun valmistamiseen. Toisin sanoen, yhteistekeminen alkoi materiaalisesta maailmasta, laajeni hallitsemaan digitaalisia resursseja virtuaalitiloissa ja on nyt palannut fyysiselle tasolle, jossa digimaailma on työkalu uudenlaiselle isännöinnin, tuotannon ja jakelun muodoille.

Me kutsumme tätä jälkimmäistä prosessia Suunnittele Globaalisti, Valmista Lokaalisti (Design Global, Manufacture Local, DGML). Se on tulevaisuuden tuotantomuoto, joka perustuu digitaalisen tiedon, softan ja designin yhteisvaurauden sekä paikallisen valmistamisen ja automaattiteknologioiden yhdistämiseen. Nämä teknologiat usein sisältävät 3D-tulostimia ja CNC-koneita, sekä matalan teknologian käsityökaluja ja asianmukaista teknologiaa — usein toisiaan täydentäen. Homman ydin: se mikä on “kevyttä” (tieto) on globaalia, ja se mikä on “raskasta” (fyysinen valmistus) on lokaalia. DGML ja sen uniikit ominaisuudet auttavat avaamaan potentiaalin uusiin, kestäviin ja inklusiivisiin tuotannon ja kuluttamisen muotoihin.

Kuvittele prosessi, jossa designit luodaan yhdessä, tarkastetaan ja uusitaan osana globaalia yhteisvaurautta (eli universaalisti saatavilla oleva yhteinen resurssi). Samaan aikaan itse valmistus tapahtuu lokaalisti, usein yhteisten infrastruktuurien kautta lokaalit biofyysiset olosuhteet mielessä pitäen. Prosessi, jossa tehdään jotain yhdessä yhteisönä, käsi kädessä, luo uusia ideoita ja innovaatioita, jotka voivat kytkeytyä takaisin design-yhteisvaurauteen josta ne ovat peräisin. Tämä sykli kuvaa radikaalisti demokratisoidun tavan käsittää ja valmistaa tuotteita, joilla on suurempi kyky innovaatioon ja resilienssiin.

  DGML esittää ekologisesti mahdollisen tuotantomuodon, jolla on kolme keskeistä aihetta:

1) Voittoa tavoittelematon: kappaleet on suunniteltu optimikäyttöön, ei luomaan jännitteitä kysynnän ja tarjonnan välille. Tämä eliminoi suunnitellun vanhenemisen tai pakotetun konsumerismin modulaarisista, kestävistä ja käytännöllisistä sovelluksista.

2) Paikallinen: fyysinen valmistus yhteisöpajoissa, joilla on paikallisiin tarpeisiin räätälöity valmistus. Nämä ovat mahdollisuuksien talouksia (economies of scope), ei skaalatalouksia (economies of scale). Tarvittaessa suoritettu paikallinen tuottaminen ohittaa tarpeen suurille satsauksille pääomiin ja siitä johtuvaan tarpeeseen pitää ”pyörät pyörimässä” yötä päivää sijoittajien odotusten tyydyttämiseksi. Logistiikkakulut — olivatpa ne sitten rahallisia tai ekologisia — katoavat, kun taas ylläpito, varaosien valmistus ja jätteidenkäsittely hoidetaan paikallisesti.

3) Yhteinen: yhteisö identifioi ja jakaa joutilaat resurssit. Nämä voivat olla aineettomia ja globaalisti yhteisiä (piirustuksia, yhteistyöprotokollia, ohjelmistoja, dokumentaatiota, juridisia lomakkeita), tai materiaalisia ja aikallisesti hallinnoituja (yhteisötilat, työkalut ja koneet, hackathonit). Mitään kalliita patentteja tai immateriaalioikeusregiimejä ei ole pakottamassa keinotekoista niukkuutta. Valta on yhteistä ja jaettu autonomisesti, mikä luo ”Jakamistalouden” joka on nimensä väärti.

Tämänhetkisiä esimerkkejä DGML-lähestymistavasta ovat Wikihouse, voittoa tavoittelematon säätiö modulaarisen asunnonrakentamisen malleille; OpenBionics, 3D-tulosteiset proteesit jotka maksavat murto-osan (0.1:sta 1%:n) perinteisten proteesien hinnoista; L’Atelier Paysan, pienten ja keskisuurten maanviljelysten teknologista asemaa parantava open source -osuuskunta; Farm Hack, open source -knowhow’ta maatalouden tee-se-itse -innovaattoreille jakava farmivetoinen yhteisöverkosto; ja POC21, DGML-projekteja yhteisöatmosfäärissä kehittävä innovaatioleiri.

Säilyttääksemme ja tuodaksemme takaisin elävän planeetan, ei riitä ottaa haltuun olemassaolevia tuotantovälineitä; itse asiassa, sellainen ei välttämättä ole tarpeen tai edes suotavaa. Sen sijaan meidän tarvitsee keksiä uudelleen tuotantovälineet ja tavat tuottaa; radikaalisti miettiä uusiksi tapa jolla tuotamme. Meidän tulee myös yhdessä päättää mitä ei tuoteta, ja milloin suunnata tuotantokapasiteettimme kohti ekologiaa eheyttävää työtä ja luonnonjärjestelmien isännöintiä. Tähän kuuluu myös tarpeelliset toimet kuten permakulttuuri, maaperän entisöinti, regeneratiivinen suunnittelu ja uudelleenvilliinnytys (rewilding).

Nämä maailmoja muuttavat pyrkimykset eivät voi syntyä ja asemoitua elleivät kansalaiset ole vapaita ottamaan osaa, ja tämä tarkoittaa kestävien rahoitusmenetelmien löytämistä, jotka voivat vapauttaa aikaa tai pääomaa näitä kontribuutioita kehittämään. Yhtä ongelmallista on mahdollisuus kaapata ja aidata avoin design-yhteisvauraus, joka sitten muutetaan liikevoittovetoiseksi P2P-hybridiksi (joka yllä kuvattiin) ja joka pitkittää pääoman niukkuusmaailmankuvaa.

Tämän välttämiseksi tuottajayhteisöt voivat valita luovansa generatiivisia elinkeinoja ja solidaarisuusmekanismeja ylläpitääkseen itseään ja mittaamattoman arvokasta työtä jota he tekevät. Tämä on Avoimen Osuustoiminnan rooli, jota tarkastelemme myöhemmässä osuudessa.

Commons Transition Primer: Design global, manufacture local: a new industrial revolution?

Commons Transition:Peer to Peer and the Commons: A matter, energy and thermodynamic perspective; Open Design Commons and Distributed Manufacturing. Stories on Building the Open Source Circular Economy

P2P Foundation Blog: Cosmo-localism and the futures of material production. Stories on Building the Open Source Circular Economy; Distributed Manufacturing and P2P Manufacturing

Commons Transition Wiki: For distributed manufacturing see our Design and Manufacturing categories

P2P Foundation Wiki: For more resources on “Design Global, Manufacture Local” approaches, see our sections on Manufacturing and Sustainable Manufacturing

Video: Introductions to Wikihouse and POC21

Lähde:

  from WordPress http://bit.ly/2HbrCxQ via IFTTT