#rakentamassa

[hiidenneiti]

Keuhkopuiden uni (2024) luettu:

Synkkää, intohimoista fantasiaa.

Kirjan henkilöt ovat eräänlaisia keijuolentoja (sanaa keiju ei käytetä), metsänväkeä, jotka ovat vuosisatojen kuluessa kehittäneet itselleen sivistyksen: kirjoitustaidon, muodin, taiteen, historian, työnteon, luokkayhteiskunnan. He ovat unohtaneet lentokykynsä mutta joutuvat vielä kiipeämään nukkumaan jokainen omaan kotipuuhunsa yöksi. Vastakohtana on luonnonläheinen, vanhauskoisten "keijujen" ryhmä, jotka elävät eristyksissä ilman suurempia mukavuuksia.

Päähenkilö Katica on seurapiirien suosikki, röyhkeä ja itsevarma nuori nainen, joka yrittää suojella unelmoivaa veljeään kontrolloivalta tohtorimarkiisilta aavistamatta tekonsa seurauksia. Katica joutuu karmean rangaistuksen kohteeksi ja ryhtyy punomaan omaa kostoaan.

Hahmojen maailma on vahvasti 1700-luvun historian värittämää, on dekadentteja hovitanssiaisia ja huumehöyryistä aatelistoa rakentamassa symmetrisiä kulissipuutarhoja. Annetaan se anteeksi, että kirjan kannessa on 1800-luvun korsetti (muistelen myös sitä uutista Gummeruksen tekoälyllä luoduista kansista. Tämänkään kirjan kohdalla ei ole minkäänlaista mainintaa kannen suunnittelijasta, hmm).

Katican ja Seran romanssi (wlw!!!) ei ole kirjassa pääosassa, mutta heidän suhteensa on silti kutkuttavaa ja menee ihon alle. Sera, voimakastahtoinen taidemesenaatti, on loistava pari Katicalle. Romanssiin liittyy bdsm-vivahde, mutta siihenkään ei juuri panouduta lukunottamatta muutamaa loppupuolen intensiivistä lukua.

Kirjan kantavia aiheita ovat luontosuhde, ympäristöstä vieraantuminen ja prometheusmainen tiedon tavoittelu: kelle tieto kuuluu, kun puusta ollaan nyt kerran pudottu, onko pakko yrittää kavuta sinne takaisin? Kertoja lyö pöytään mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että villin ja sivistyneen väliin ei voi jäädä norkoilemaan vaan on tehtävä valinta kahden välillä; osaan kuvitella, että toisen kirjailijan teoksessa hahmot olisivat lopulta kaikki päätyneet takaisin luontoäidin syliin ja puunoksille lentelemään. Tässä käy vähän toisin.

Ja silti: onko kirjassa loppujen lopuksi kyse ympäristökysymyksistä ollenkaan? Ehkä paremminkin liikutaan varhaismodernissa maailmassa (joo tiiän, nyt lähden vähän laukalle) jossa yksilöllisyys ei ollut itsestäänselvyys ja yhteisöstä eriytyminen oli usein raaka, pakon edessä tehty päätös. Olin näkevinäni yhteyksiä kirjapainotaidon kautta leviävään tietoon ja merkantilistisen pikkumaisuuden synnyttämiin rajoituksiin.

Trauma on myös vahvasti läsnä tarinassa: kertoja tarttuu samaan kysymykseen oman kehon koskemattomuudesta kuin kirjailijan aiemmassa romaanissa Josir Jalatvan eriskummallinen elämä (2017). Spoilereita vältellen: trauma kirittää ja ajaa hahmoja eteenpäin, erään henkilön kohdalla se saa uhrinsa vahingoittamaan muita suorasti ja epäsuorasti - kyse ei ole enää pelkästä kostosta, vaan siitä, että uhri toistaa väkivaltaa omaksuen tiedostamattaan samat ajatusmallit.

Verrattuna Josir Jalatvaan (josta pidin kovasti) samalta kirjailijalta, tässä teoksessa on ihastuttavaa terävyyttä. Kirja on vain vajaa 300 sivua, eikä paikalleen jäädä jauhamaan. Ainoastaan loppu tuntui ehkä hieman jähmeältä, kuin kaikkien juonilankojen yhteenpunominen olisi kuitenkin osoittautunut hieman haasteelliseksi. Silti äärimmäinen kaunis fantasiaromaani.

[karvoja]

Tokio–Karkkila–Tokio

Kun ryhmä japanilaisia Aki Kaurismäki -faneja saapuu pakettimatkalle Karkkilaan, tavoitteena on nähdä niin paljon Kaurismäki-kohteita kuin mahdollista – sekä toivon mukaan itse fanituksen kohde.

JOSSAIN täällä Irma kävi miehen kanssa sieniretkellä.

Kello on kahdeksan aamulla, ja ryhmä japanilaisia turisteja tähyää alas Ruuhilammen näköalapaikalta Karkkilassa.

Samoissa metsissä on kuvattu kohtaus Aki Kaurismäen elokuvaan Mies vailla menneisyyttä, jossa Pelastusarmeijan sotilas Irma ja muistinsa menettänyt mies kohtaavat ja rakastuvat.

Parikymmentä vannoutunutta Kaurismäki-fania on saapunut Tokiosta pakettimatkalle Karkkilaan.

Ensimmäinen etappi on aamukävely ja piknik Ruuhilammella. Kävellessä on maisteltu mustikoita ja kuultu Kaurismäen avohakkuuvastaisuudesta.

Matkaopas on karkkilalaisen Kino Laika -elokuvateatterin omistaja Mika Lätti. Elokuvateatterin toinen omistaja on itse Aki Kaurismäki, mutta hän ei ainakaan vielä näyttäydy faneilleen.

Ohjaaja on rakentamassa samana iltana aukeavaa Kaihon kultamaa -valokuvanäyttelyä elokuvateatterin tiloihin.

Mutta näyttelyavajaiset kuuluvat pakettimatkan ohjelmaan. Ehkä Kaurismäki vielä löytyy. "Kaikenlaista hienoa tulee tapahtumaan tänään, lupaan sen", Lätti sanoo matkaajille.

MENEILLÄÄN on ensimmäinen matkatoimiston järjestämä Kaurismäki-teemainen matka Karkkilaan. Reissun hintalappu on 468 000 jeniä eli noin 2 700 euroa. Pakettimatkaa järjestävän Fintourin nettisivuilla japanilaisten Kaurismäki-fanitus on nimetty Aki-maniaksi.

Japanilaisten erityisen innokkaan fanituksen puolesta puhuvat muun muassa Japaniin perustetut Kaurismäki-teemaiset kahvilat ja ravintolat sekä Kuolleille lehdille omistettu nettisivu.

Kaurismäen Japani-suosio on näkynyt Kino Laikassa Mika Lätin arvion mukaan noin puolentoista vuoden ajan.

Hän kertoo, että Karkkilassa käy lähes viikoittain yksittäisiä japanilaisia Kaurismäki-faneja. "Kun ne näkevät Akin, ne meinaavat pökrätä."

Laikassa on vieraillut esimerkiksi kiotolaisen Suomi-baarin pitäjä.

Hän toi tuliaisena Helsingin metroreittejä muistuttavan kartan, jossa pysäkkien nimet on korvattu Kaurismäen elokuvien suomen- ja japaninkielisillä nimillä.

TÄLLÄ nelipäiväisellä matkalla kierretään Kaurismäen elokuvien kuvauspaikkoja niin Karkkilassa kuin Helsingissäkin.

Matkalaisille on tehty myös "Laika-bingo". Siihen on listattu Kaurismäen elokuvista tuttuja kasvoja, joihin saattaa törmätä pakettimatkan aikana. Kärjessä on Aki Kaurismäen nimi, mutta myös esimerkiksi Lätti löytyy bingosta, koska hän vilahtaa Toivon tuolla puolen -elokuvassa.

Pakettimatkailijoiden aikataulu on tiukka.

Bussi on kuljettanut HelsinkiVantaan lentokentälle laskeutuneet japanilaiset Karkkilan Tehtaan hotellin pihaan jo aamukuudeksi.

Wakana Sekiyama kertoo, että lentokoneessa vietetyn yön aikana ei juuri nukuttu. Väsymys on kuitenkin vähäistä innostuksen rinnalla. Hän odottaa eniten kuvauspaikkojen näkemistä.

Mikä Kaurismäen elokuvissa on hänestä parasta? "Tunnen oloni onnelliseksi", hän vastaa.

Kun pakettimatkalle osallistuvalta Ko Murakamilta puolestaan kysyy parasta Kaurismäen elokuvaa, hän kaivaa puhelimeltaan esiin kuvan Suomi-baarin pitäjän Karkkilaankin tuomasta metrokartasta ja osoittaa suunnilleen Tapiolan kohtaa. Tällä kartalla pysäkin nimi on Varjoja paratiisissa.

Murakami on roskakuski – niin kuin elokuvan päähenkilö Nikanderkin.

Murakamin kumppanin Kazuyo Kusumin suosikkielokuva löytyy metrokartasta Siilitien suunnilta: Kauas pilvet karkaavat. Se tuo kuulemma toivoa.

RUUHILAMMEN näköalapaikalla raparperipiirakat ja laatikollinen mansikoita pitävät matkailijoiden nälän kurissa.

Piknikviltin välittömään läheisyyteen istahtanut Yoshito Shimamura on syömisen lisäksi keskittynyt valokuvaamaan tarjoiluja. Hän omistaa Japanissa leipomon.

Shimamuraa on auttanut leipomon perustamisessa ystävä, joka omistaa Tokiossa kahvipaahtimon nimeltä Tatjana. Paikka on nimetty Kaurismäen Pidä huivista kiinni, Tatjana -elokuvan mukaan.

Sanojensa painoksi Shimamura kaivaa kassistaan paahtimon nimellä ja logolla varustetun huivin.

OSA japanilaisista on ihaillut Kaurismäkeä vuosikymmeniä, Leningrad Cowboys -elokuvista ja Kauas pilvet karkaavat -leffasta asti, mutta matkalla on mukana myös faneja, joiden ensimmäinen Kaurismäki-kokemus on ollut Kuolleet lehdet viime talvena.

Muutama sanoo fanittavansa ennen kaikkea elokuvien musiikkia.

Matkan tulkkina ja oppaana toimiva Etsuro Endo kertoo olleensa fani jo ainakin 30 vuotta. Suomessa asuva Endo on opetellut aikoinaan suomea pitkälti Kaurismäen elokuvien avulla. Nyt hän tulkkaa niiden herättämiä tuntemuksia vaivatta vuoroin suomesta japaniksi ja päinvastoin. "Akin elokuvat on aika surullisia, mutta jossain on aina pieni toivo ja lämpö", hän kuvailee.

Endo on ollut mukana japanilaisen Aki-faniyhteisön toiminnassa ja hän tulkkasi Alma Pöystiä Kuolleiden lehtien Japaninkiertueella. Lisäksi Endo on näytellyt avustajaroolin Toivon tuolla puolen -elokuvassa – siksi hänestäkin saa merkinnän bingoon.

PALUUMATKALLA näköalapaikalta turistibussi karkkilalaisen metsän reunalla herättää ohikulkijoissa jonkinasteista ihmetystä.

Jos Karkkila on japanilaisturisteille jokseenkin erikoinen nähtävyys, niin on myös japanilaisten matkailijoiden ryhmä karkkilalaisille. Etsuro Endon mielestä Karkkilalla olisi potentiaalia suurempaankin turistivirtaan. "Akin maailman vetovoima on ihan uskomaton. Karkkila on suuri mahdollisuus."

Ainakin Aki-maanisesta näkökulmasta Karkkilassa tuntuu tosiaan riittävän nähtävää. Sen huomaa, kun ohjelmassa on vuorossa Karkkilan ympäriajo.

Tavalla tai toisella Aki Kaurismäkeen liittyviä maamerkkejä putkahtelee bussimatkustajien silmien eteen jatkuvalla syötöllä. Ensimmäisenä nähdään Kaurismäen These Boots -musiikkivideosta tuttu hyppytorni Pyhäjärven uimarannalla.

Mika Lätti kertoo, että rannan viereisellä tenniskentällä on vastikään pelattu valurautapannutenniksen MM-kullasta, mikä herättää bussissa hilpeyttä. Voittajaksi julistettiin Jukka Rautiai- nen, joka on näytellyt pieniä rooleja useammassa Kaurismäen elokuvassa.

Sitten ohi vilahtaa omakotitalo, jonka piha näkyy Mies vailla menneisyyttä -elokuvassa.

Jaloittelemaan noustaan Myllykoskella, jonne Shemeikka ja Maria menevät kesäretkelle elokuvassa Juha. Myöhemmin kierroksella turistibussi huristelee Turuntietä, jota Pidä huivista kiinni, Tatjanan avauskohtauksessa ajetaan moottoripyörillä.

Bussista kuuluu jatkuvasti oivaltavia äännähdyksiä. Tutulta näyttää.

YMPÄRIAJO päättyy lounaan jälkeen Kino Laikan elokuvasaliin.

Siellä esitetään Tulitikkutehtaan tyttö sekä Kaurismäen lyhytelokuvia. Salin punaisilla penkeillä turistiryhmä alkaa myös olla fanituksensa kohteen välittömässä läheisyydessä, sillä Lätti on juuri nähnyt yhä illan näyttelyavajaisia valmistelevan Kaurismäen vilaukselta.

Vaikka Tulitikkutehtaan tyttö ei ole esimerkki erityisen toiveikkaasta elokuvasta, pakettimatkailijat tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että nimenomaan toiveikas tunnelma puhuttelee Kaurismäen tuotannossa.

Kun Ryosei Murabayashi näki Kuolleet lehdet elokuvateatterissa, hänelle jäi mieleen ennen kaikkea sen onnellinen loppu. Kielimuurinkin takaa hän pystyy tarkentamaan, miksi: "Love, love, love." Rakkaus, rakkaus, rakkaus.

PERIMMÄINEN syy japanilaisten Aki-maniaan on Mika Lätin mukaan mysteeri Kaurismäelle itselleenkin. Ilmiö otetaan kuitenkin lämmöllä vastaan.

Lähes 8 000 kilometrin matkan päästä saapuviin faneihin on Laikassa varauduttu: elokuvateatterin nettisivut ovat nykyään saatavilla osittain japaniksi.

Karkkilassa toivotaan, ettei ensimmäinen pakettimatka jäisi ainoaksi.

Kenties japanilaisessa faniyhteisössä haaveillaan samasta – ainakin kun neitsytpakettimatkailijat palaavat Japaniin Kaurismäen nimikirjoitukset mukanaan.

Elokuvanäytöksen jälkeen fanit nimittäin kohtasivat idolinsa valokuvanäyttelyn avajaisissa. Bingo!

[eksopolitiikka]

Hiljennetyt totuudenpuhujat: Phil Schneider

Philip Schneider oli entinen valtion rakennusinsinööri, joka oli mukana rakentamassa maanalaisia sotilastukikohtia eri puolilla Yhdysvaltoja, ja hän oli yksi kolmesta ihmisestä, jotka selviytyivät vuonna 1979 tapahtuneesta välikohtauksesta harmaiden avaruusolentojen ja Yhdysvaltain armeijan joukkojen välillä Dulcen maanalaisessa tukikohdassa. Elämänsä kahden viimeisen vuoden ajan Schneider piti luentoja hallituksen salailusta, mustista budjeteista ja UFOista. Schneider ei koskaan pystynyt […] https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/hiljennetyt-totuudenpuhujat-phil-schneider/

[eviannaester]

Mediasiltoja rakentamassa: Kulttuurisensitiivisen ylisukupolvisen mediakasvatuksen edistäminen-hanke, Mediametka ry (2023)

[debaattimedia]

:LUE ESITTELY: Vihreiden puheenjohtajaksi valittu Sofia Virta

Puoluekokous valitsi puheenjohtajan jäsenäänestyksen perusteella lauantaina. Jäsenäänestyksessä äänensä antoi 58,6 % äänioikeutetuista jäsenistä. – Olen kiitollinen vihreiltä saamastani luottamuksesta. Tulen tekemään nöyrästi mutta lujaa töitä yhdessä tänään valittavan puolueen johtotiimin sekä koko kenttäväen kanssa, jotta yhä useampi suomalainen seisoo jatkossa meidän riveissämme rakentamassa…

[punalippulaiva]

Tämä on kyllä erittäin ajankohtainen nyt, kun Turkuun ollaan rakentamassa uutta rautatieasemaa parkkihalliin.

[avovaimoke]

Onko itsekästä sanoa, että terroristit pilaa kaiken?

Sisko, puutarhakaupassa kemikaaliostoksilla

[kaamosnoita]

Karjalaiset Nuoret ŠuomeŠŠa ry

Lähteitä ja lisälukemista:

Martti Penttonen, Karjalazil očkil (2014)

Anneli Sarhimaa, Vaietut ja vaiennetut karjalankieliset karjalaiset Suomessa (2017)

Virpi Kivioja: Olli Kleemola ja Louis Clerc (toim.) Sotapropagandasta brändäämiseen. Miten Suomi-kuvaa on rakennettu? (2015)

Outi Fingerroos & Häyrynen Maunu (toim.) Takaisin Karjalaan (2012)

Pirjo Lyytikäinen ”Suomalaiset syntysanat. Suomen kirjallisuus suomalaisuutta kirjoittamassa.” Teoksessa Tuomas M.S.Lehtonen (toim.) Suomi, outo pohjoinen maa. Näkökulmia Euroopan äären historiaan ja kulttuuriin (1999)

Antti Laine, Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941-1944 (1982)

Hannes Sihvo, Karjalan kuva - Karelianismin taustaa ja vaiheita autonomian aikana (1973)

Pekka Suutari (toim.), Karjala-kuvaa rakentamassa (2013)

Helena Pilke, Propagandaa Itä-Karjalaan - Heimokansan suomalaistajat 1941-1944 (2017)

[taivastelia]

1. Pastori vai paimen - ja muita esikuvallisia kielikuvia

Nämä viisi tulevaa tekstiä olen laatinut teologianopintojeni tehtävän annon vuoksi. Aiheena on ollut pastoraalityö ja hyppään suoraan aiheeseen. Koen, että nykyään tehdään liikaakin pesäeroa paimen- ja pastorikäsitteiden kanssa. Sillä, kun katsoo pastori-sanan etymologiaa huomaamme, että sen latinankielinen kantasana pastor tarkoittaa itse asiassa paimenta[1]. Kuitenkin historian saatossa olemme käyttäneet sanaa pastori ja ehkä menettäneet  sanan alkuperäisen tarkoituksen ymmärtämisen. Nykyään pastori tarkoittaa enemmänkin saarnaajaa  ja liitämme sen myös seurakunnan työntekijän virkaan, emmekä niinkään sanan alkuperäiseen taustaan eli paimenuuteen. Voidaksemme ymmärtää paimenuuden konkreettista merkitystä ja tehtävän luonnetta meidän on hyvä tutustua asiaan vähän syvemmin.

Opiskelen tällä hetkellä teologiaa ja tunneilla olemme käyneet läpi pastoraalityön raamatullisia perusperiaatteita. Onkin tärkeää pastorin virkaa ja tehtäviä määritettäessä pohjata raamatullisiin tietoihin. Stitzinger aloittaa Vanhaa testamenttia lainaamalla "Herra on minun paimeneni[2]", joka kuvailee Jumalan pastoraalista roolia kansansa parissa. Tämä kuvaus viittaa siihen, että pastorin tehtävät vaativat auktoriteettia, hellää hoitoa, tiettyjä tehtäviä, rohkeutta ja uhrauksia. Jumalan paimenelliseen huolenpitoon ja rakkauteen liittyy Hänen kurinpitonsa ja vastuuvelvollisuutensa niitä kohtaan, joita Hän rakastaa.[3]

Paimenen tehtävää raamatun ajan maailmassa on kuvattu suojelijana ja taistelijana vaaroja vastaan laumansa edestä sekä ruoan ja juoman hankkijana. Hän oli vastuuvelvollinen jokaisesta lampaasta niiden omistajalle. Hän käytti tehtävänsä hoidossa erilaisia työvälineitä. Sauvaa käytettiin tasapainon pitämiseen  ja lampaiden ohjaamiseen sekä merkitsemiseen. Laukku sisälsi ruokaa ja ruokopillin. Linko ja nuija olivat puolustautumista varten. Lammastarhassa eläimet pidettiin yöaikaan turvassa ja lampaita vartioitiin koko ajan. Tällainen tiivis yhteys paimenen ja lampaiden välillä merkitsi sitä, että paimen tiesi katraansa yksilöllisetkin tarpeet. [4] Edellä ilmaistu on hyvin esikuvallista paimenen huolenpidon merkityksestä ja tämän myötä voimme hahmottaa mitä se merkitsee nykyisten seurakuntavirkojen hoidossa.

Mielestäni hyvin tähän päivään tuotuna nuo paimenellisen esikuvan tehtävät toteutuvat meille tunneillakin käsitellyssä Cahalanin pastoraalisen palvelutyön jaottelussa a) opettamiseen, laukussa oleva leipä b) saarnaamiseen, sauvalla ohjaaminen c) huolenpitoon, vastuuvelvollisuus omistajalle ja lammastarha, joka antaa suojaa  d) rukoukseen ja palvontaan, laukussa oleva ruokopilli e) sosiaaliseen laupeuteen ja oikeudenmukaisuuteen, linko, nuija ja ruoan hankkijana toimiminen sekä f) johtamiseen ja hallintoon, sauva, jolla paimen piti tasapainoa itselleen ja ohjasi lampaita. [5]

Paimenuuden tehtävän monipuolisuus ja lahjojen määrä kuvaavat mielestäni sitä, ettei tehtävään yksin pysty kuin ainoastaan Jumala itse. Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta jälleen kerran kertoo se, että Hän on ripotellut näitä lahjoja eri ihmisille. Kysymys ei niinkään ole siitä mitä nimeä seurakunnan johtajasta tai johtajista käytämme vaan se, että Jumala antaa tarvittavia taitoja seurakunnan vastuunkantajille, jotta tehtävät tulisivat hoidettua. Huolenpitoa on myöskin se, ettei palkatun pastorin tarvitse yksin revetä tekemään kaikkia näitä tehtäviä vaan vastuu on kollektiivinen ja vapaaehtoisiakin tarvitaan. Toisaalta jokainen voi antaa oman panoksensa omalla osaamisalueellaan ja toisaalta yhteisöllisyys kasvaa jaettaessa työt. Tässä näen seurakunnan Kristus-ruumin jäsenien nivoutuvan hienolla tavalla kiinni toisiinsa.

Lähteet:

Cahalan, Kathleen A. 2010             Introducing the Practice of Ministry. Collegeville, Minnesota:  Liturgical Press.

Gower, Ralph 1990             Raamatun ihmisten maailma. Keuruu: Ristin Voitto.

Petts, David 2007             Armolahjat seurakuntaa rakentamassa. Keuruu: Aikamedia.

Stitzinger, James F. 1995            "Pastoral Ministry in history". TMSJ 6/2 (Fall 1995) 143-80. Internet-lähde: https://tms.edu/m/tmsj6f.pdf. Viitattu 28.2.2021.

[1] Petts 2007, 83.

[2] Ps. 23:1.

[3] Stitzinger 1995, 147.

[4] Gower 1990, 134-140.

[5] Cahalan 2010, 69–98.

[digisprint]

Digitaalinen liiketoiminta – mitä se on?

Kurssi: Digitaalinen liiketoiminta RDI1LH101-3029 Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Ennakkotehtävä

Näen digitalisoitumisen janana, jonka toisessa päässä ovat täysin digitaaliset tuotteet tai palvelut ja toisessa kevyesti Facebook-sivujaan päivittelevä kivijalkaliike. Melkein jokainen yritys, yhdistys ja yhteiskunnan palvelu on jollain tavoin digitalisoitunut. Kuluttajalle näkymättömiä ydinprosesseja automatisoidaan kaiken aikaa. Mutta kun tehdään digitaalista liiketoimintaa, digitaalisuus liittyy olennaisena osana yrityksen ansaintalogiikkaan.

Kuka sitä tekee ja kenelle

Digitaalista liiketoimintaa tehdään sekä B to C että B to B -puolella. Arjessa tulevat helposti tutuiksi kuluttajille suunnatut, pelit, applikaatiot, markkinapaikat ja alustat. Myös yrityksille tai muille organisaatioille suunnattuja toimistotyötä ja organisointia helpottavia digitaalisten palveluiden tarjoajia on runsaasti.

Perinteisille toimialoille on ilmaantunut yrityksiä, jotka ovat kääntäneet vanhat toimintatavat ylösalaisin digitalisaation avulla. Kilpailuetuna ei välttämättä ole enää materiaalinen pääoma, vaan innovaation ja tietotaidon pääoma – ei ole enää väliä, kuinka monta taksia omistat, vaan sillä, kuinka fiksun välitysjärjestelmän ja ansaintalogiikan pystyt kehittämään. Pienelläkin pääomalla ja tiimillä voi päästä pitkälle.

Digitalisaatio mahdollistaa myös sektorien välisen yhteistyön aivan uudella tavalla. Olen ollut mukana rakentamassa joukkorahoitusalustaa, josta tuli mieleeni tämä esimerkki: pankki voi ylläpitää alustaa, jonka kautta yritykset voivat kerätä yksityistä rahoitusta ja jonka avulla voidaan mahdollistaa myös julkista rahoitusta match fundingin avulla (match funding: julkinen rahoittaja katsoo mitkä yritykset tuovat paikallisen strategian mukaista hyvinvointia ja lupaa esimerkiksi tuplata joukkorahoituksessa kerätyn pääoman.)

Digitalisaatio ja globalisaatio

Digitalisaatio mahdollistaa globaalit markkinat. Palveluun tai tuotteeseen pääsee käsiksi silmänräpäyksessä mistä tahansa päin maailmaa tietoliikenneyhteyksien niin salliessa. Kivijalkaliikkeitä ei välttämättä enää tarvita, kun verkkokauppa mahdollistaa asiakaspalvelun suoraan suurista varastoista tai tehtaalta. Yrityksen on tehtävä paljon sen eteen, että näkyy digitaalisilla, globaaleilla markkinoilla. Siksi onkin syntynyt kauppapaikkoja kuten Amazon, Etsy tai Verkkokauppa.com, jotka toimivat digitaalisina alustoina B to C -markkinoilla.

Kuinka digitalisaatio vaikuttaa yrityksen menestykseen?

Valtavat mahdollisuudet. Digitalisaatiolla voi olla erittäin suuret vaikutukset yrityksen menestykseen. Se voi avata uusia markkinoita tai antaa mahdollisuuden markkinan valtaamiseen aivan uuden ratkaisun kautta. 

Viisaus investoidessa. Kilpailu on kovaa ja digitaalisen palvelun tai tuotteen kehittäminen vie aikaa ja rahaa – on tiedettävä mitä tekee. On myös osattava lanseerata digitaalinen tuote oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, aivan niin kuin ennen digitalisaatiotakin.

Muiden mukana on pakko. Olemassa oleville yrityksille digitalisaatio saattaa olla välttämättömyys. Jos koko toimiala siirtyy muuttaa muotoaan, on seurattava perässä tai muuten… näin on käymässä esimerkiksi taksi- ja kirjanpitoaloille, sanomalehdille ja postipalveluille.

Kuinka olen kokenut digitaalisen liiketoiminnan omassa arjessani?

Käytän päivittäin digitaalisia palveluita, kuten Spotify tai HBO ja ostan tuotteita verkkokauppojen kautta, vuokraan satunnaisesti asuntoani AirBnB:ssä tai otan auton DriveNow:sta. Olen maksanut Facebookille näkyvyydestä harrastukseni yhdistystoimintaan liittyen. Luen uutiset digilehdestä. Pankkipalvelut ovat jo aikaa sitten digitalisoituneet. Pidän siitä, että voin seurata S-ryhmän ostosteni hiilijalanjälkeä suoraan puhelimestani. Tykkään harrastajakoodarin tekemästä VR:n apista, jonka avulla lipun ostaminen on vihdoinkin helppoa. Odotan innolla esimerkiksi kunnallisen hammashoidon ajanvarauksen digitalisoitumista. Harmittaa, että Postin kehittyminen on ollut niin hidasta, eikä paperikirjeen perillemenoon voi enää luottaa.

Digitalisaation ”kartalla” on vielä paljon valkoisia kohtia. Esimerkiksi kiertotalouden myötä esiin yhä enemmän nousevat (toivottavasti) myös vuokraamiseen liittyvät alustat – perinteisesti tuotemyyntiin perustuva liiketoiminta voi digitaalisuuden avulla siirtyä ”kirjastotyyppiseen” tuotteiden pienvuokraukseen tai materiaalin kiertokulkua edistävään liisaamiseen. Myös keinoäly tuo aivan uusia ulottuvuuksia digitaalisen liiketoiminnan maailmaan – mitä jos esimerkiksi kirjan kääntäminen tai sairauksien ennaltaehkäisy olisi digitalisoitu?

[marienordstrom-blog]

Наша "деревня" активно застраивается в последнее время. Tesoma kasvaa! #omatesoma #rakentamassa #myregion (at Tampere, Finland)

[heyyourgoldfishsucks]

sisko (puhuu penkkariasusta): ku mä haluisin olla sellanen geneerisempi spurgu

äiti (kävelee ohi): MITÄ

[teologinajatuksia-blog]

Helluntaiseurakuntien ehtoolliskäytänteistä

Ensimmäisillä pastoraalityön tunneilla käytiin läpi pastoraalityön historiaa, miten pastorin työ on ymmärretty ja miten se on muuttunut aina varhaisen kirkon ajoilta nykyhetkeen asti. Varhaisen kirkon aikana pastori nähtiinkin laumansa huolehtijana, mutta suuntaus oli jo menossa kohti aikaa, jolloin maallikot ja papisto alkoivat eriytyä toisistaan. Tämä kahtiajako kasvoi keskiajalla, johon vaikutti eritoten latinankieliset saarnat sekä sakramentit, joita papisto saattoi evätä ja näin ”estää” henkilön pääsy taivaaseen.

Helluntaiseurakunta on usein mielletty melko vapaana erilaisista sakramenteista, kaavoista ja kaikkien jäsenien pappeutta on korostettu erillisen papiston sijaan. Mallina ollaan pidetty alkukirkon aikaa, jolloin henki johdatti yksittäisiä uskovia, jotka viettivät jumalanpalveluksia yleensä toistensa kodeissa aterioiden ja palvellen toinen toisiaan. Suunta nyky-helluntaiseurakunnissa on kuitenkin menossa yhä kirkollisempaan suuntaan, jossa jumalanpalveluksen eri osiot on tarkalleen mietitty etukäteen. Alku tai loppubiisejä on korkeintaan viisi, rukoukselle on joku toivottu minuuttimäärä, myös saarnalle. Ja sakramenttejakin meillä on jo kaste sekä ehtoollinen.

Vaikka paheksuisimme varhaisen kirkon tapaa evätä joiltakin sakramentteja, tulisi meidän helluntailaisiana katsoa peiliin, sillä edelleenkään jossain seurakunnissa ei tarjota ehtoollista, ellei kyseinen henkilö ole käynyt aikuiskasteella. Tämän käytännön perustana on pidetty Raamatunkohtaa, jossa kielletään syömästä Herran ehtoollista kelvottomasti. Mielestäni tällainen ehdollinen ehtoollinen voi tehdä kuitenkin seurakuntalaiselle enemmänkin hallaa kuin rakentaa, sillä jos henkilö haluaa syödä ehtoollista, eiköhän hänen aikomuksensa liene tarpeeksi hyvä, jotta voisi myös syödä sen kelvollisesti? Muistan vieläkin erään luterilaisen iäkkään naisen, joka tuli pieneen helluntaiseurakuntaamme, ja oli tottunut kirkossaan osallistumaan ehtoolliselle, niin voi sitä mielipahaa ja ulkopuolisuuden tunnetta kun hän ei ehtoollisleipää muiden mukana saanutkaan vaan joutui jäämään ilman. Voitte vain arvata tuliko tuo nainen uudestaan kyseiseen seurakuntaan.

Mielestäni seurakunnissa tulisi olla keskiössä ihmisten kohtaaminen ja Jeesuksen rakkauden osoittaminen käytännössä. Alkuseurakunnassa Jeesus aterioi opetuslastensa kanssa samassa pöydässä rukoillen ja kiittäen. Onhan ehtoollinen yhteysateria. Toivottavasti voisimme mennä tulevaisuuden johtajina enemmän kohti alkukirkon aikaa ja olla rakentamassa yhteyttä ihmisten lisää rikkomisen sijaan.

[unipaivakirja]

28.9.2012

Olemme rakentamassa kotia suurelle shakkilaudalle. Meitä vainoaa jokin. Yhdessä vaiheessa näen kuinka takaovi on itsessään auki ja menee kiinni. Kerron tästä äidille. Vainoaja on tullut sisälle. Näen sen itse varjoissa/pimeässä. Se on musta varjo. Äiti ei näe sitä. Huudan “Jumalan nimessä mene pois” ja se menee, mutta palaa pian takaisin. Huudan “Adonain nimessä mene pois” ja se menee vielä tehokkaammin, mutta ei lähde kokonaan, vaan jää taloon. Jotain siis puuttui. Äiti tulee pimeään huoneeseen kanssani kun yritän näyttää kuinka hänen tulee ajaa paha pois, mutta hän ei kerkeä ja hänelle käy huonosti.

[roswind]

Lumienkeleitä

Lyyti/Antti fluffinpätkää

Antti oli edellisenä iltana palannut sotasairaalasta. Perheen keskuudessa oli vallinnut epätoivo jo pitkään, kotitila oli jäänyt rauhansopimuksessa Venäjän puolelle ja Antti oli haavoittunut. Tavaraa oli vain sen verran, kun mitä hevoskärryissä oli saatu mukaan. Osa oli vielä jouduttu jättämään matkan varrelle, kun juniin ei mahtunut kaikkea. Eniten kuitenkin kirvisteli Antin haavoittuminen. Lyyti oli viettänyt monia unettomia öitä, kunnes sotasairaalasta oli saapunut tieto Antin todennäköisestä selviämisestä. Ei se ollut kuin lapaan osunut, kuulemma. Lyytiä huoletti silti, heidän pitäisi kohta rakentaa uusi kotitalo ja tehdä lisää peltoa. Kiersi tieto Karjalan evakoille luvatuista asutustiloista, maapalasista joilla voisi päästä taas elämän alkuun. Eihän se varmasti niin hyvä olisi kuin koti, jota he vuosikaudet olivat rakentaneet, mutta tärkeintä nyt oli perheen ruokkiminen. Evakkona Lyyti vielä pystyi työskentelemään isäntäperheelle, jotta saisi osittain hyvitettyä heidän majoittamisensa ja ruokkimisensa, mutta taloa ja maatilaa hän ei yksin saisi pystyyn. Antin täydestä työkyvystä ei ollut mitään takeita. Lyyti rukoili hiljaa iltaisin, että Antti tulisi taas täyteen kuntoon. Totta kai sota ja kaikki vastoinkäymiset olivat muuttaneet Anttia myös henkisesti. Sen Lyyti oli huomannut jo sodan aikana. Eihän Lyyti osannut toisen tuskaa ottaa pois, eikä hän pystynyt ymmärtämään niitä hirveyksiä, joita Antti oli joutunut näkemään ja varmastikin myös tekemään. Hän kuitenkin yritti ilmentää kiintymystään ja rakkauttaan niin kuin kykeni, välillä halaten ja suudellen, välillä kuulumisia kysellen. Ei Antti halunnut kaikista sodan tapahtumista puhua, eikä Lyyti niistä kaikista olisi halunnut tietääkään, mutta jos Antti saisi hiemankin kevennettyä sydäntään, ehkä se nostaisi toivoa. Antti kun oli ollut välillä aika apaattinen ja tapaansa kuulumattoman vakava, ja Lyyti toivoi sen tavallisen virnistelevän, iloisen Antin lymyävän siellä sotamuistojen alla.

Lumi putoili hiljaa taivaalta, ja saunarakennuksen piipusta kohosi harmaa savu. Talon emäntä kehotti Anttia ja Lyytiäkin käymään saunassa, hän huolehtisi lapsista sillä välin. Lyyti kiitti, ja kaivoi laatikostaan pyyhkeet ja puhtaat vaatteet. Sitten hän meni herättämään Anttia. Tuo nukkui olohuoneen laverilla, unet kai olivat jääneet kahtena edellisyönä lyhyiksi. Lyyti kyykistyi toisen viereen ja sipaisi Antin karkeaa poskea.

"Rakas, lähteäänkö myö saunaan?"

Pirtti oli hämärä ja hiljainen, eikä Lyyti halunnut pitää sen enempää ääntä. Nuorimmainen oli jo nukkumassa omassa puukehdossaan. Antti korahti ja aukaisi sitten silmänsä.

"Kyllähän myö, jos se vaan lämmin on."

Antti tuijotti vähän aikaa Lyytiä silmiin kuin onnellisena siitä, että pääsi vielä noita silmiä katselemaan. Sitten tuo päästi pienen, anttimaisen virnistyksen ja nousi seisomaan. Lyyti suukotti Anttia poskelle ja löi saunavarusteet tuolle käteen. "Oot sieki kans yks", Lyyti virnisti ja suuteli tuota sitten. Antti otti eteisestä takkinsa ja huopasaappaansa ja jäi odottamaan Lyytiä. Saappaansa Antti oli tuonut rintamalta, mutta Lyyti ei tarkemmin tiennyt niiden alkuperästä. Eipä se oikeastaan ollut väliksikään, hyvät saappaat kuitenkin näyttivät olevan, ja sellaisista oli pula. Lyyti veti takkinsa päälle, otti Anttia kädestä kiinni ja lähti ulos. Lumisade ei ollut lakannut, ja pihaa peitti jo täysin koskematon lumikerros.

"Sääli, että myö näin koskematon lumi pannaan pilalle."

"Ohan tämä kaunista. Vaikka polkuloita myö kyllä aamulla tänne tehhään, ku lehmiä mennään lypsämmään", Lyyti sanoi kohauttaen olkiaan.

"Miksei myö tehtäis lumienkeleitä, kun kerran lumi ne aamuksi peittellöö?"

"Voijaanhan myö tehä. Vaan tultaisko myö löylyistä tekkeen niitä? Ei tulis niin kylmä."

Antti nyökkäsi ja avasi saunarakennuksen oven. Sisältä tulvahti vastaan lämmintä. Lyyti meni nopeasti Antin perässä sisälle, pakkanen oli jo ehtinyt alkaa kipristelemään poskia ja käsiä. He riisuutuivat hiljaisuudessa ja kipusivat sitten lauteille. Antti heitti muutaman kerran löylyä samalla kun Lyyti vastoi.

"Muistatsie ku myö saunottiin ensimmäisen kerran yhes? Silloin oli kesä, kannas oli vielä meillä ja myö tehtiin heiniä", Lyyti sanoi varoen hetken hiljaisuuden jälkeen. Puhe kannaksesta saattaisi harmittaa Anttia, olihan se juuri menetetty verisen sodan jälkeen, mutta Lyyti halusi nyt kaiken kurjuuden keskellä muistella iloisia asioita.

"Muistanhan mie. Sillon oli kovin helteinen kesä ja myö oltiin ihan hikisiä. Sauna kyllä teki hyvvää", Antti vastasi hymynkare huulillaan.

Muistot tulvivat Lyytin mieleen, ja saunan lämpö ikään kuin vahvisti vielä mielikuvia. Oli melkein kuin Lyyti olisi taas ollut isänsä rakentamassa saunassa, tuore rakkaus rinnassa hulmuten ja pieni puna poskillaan. Saunan jälkeen he olivat suudelleet ensimmäisen kerran. Siitäkin oli jo vuosikymmeniä aikaa.

"Ja myö suukoteltiin sen jälkeen, muistatsie sen? Myö alettiin olemaan yhes sen jälkeen. Ja mie oon onnellinen, että sie oot vielä tässä, usotsie sen?", Lyyti sanoi ja nosti katseensa Antin silmiin.

"Kyllä mie uson. Mieki oon onnellinen, että sie oot tässä."

"Mie rakastan sinnuu", Lyyti kuiskasi. Eivät he yleensä rakkautta toisilleen verbaalisesti osoittaneet, kyllähän he tiesivät rakastavansa toisiaan, mutta nyt Lyytistä tuntui sen olevan aiheellista.

"Mieki rakastan sinnuu", Antti sanoi ja halasi Lyytiä. Kyllä he selviäisivät, talo saataisiin pystyyn ja pellot viljelyyn. Ruokaa saataisiin pöytään ja he voisivat elää taas itsenäisinä.

"Lähetäänkö myö tekkeen niitä enkeleitä?" Lyyti naurahti ja irroittautui halauksesta.

"Lähetäähän myö."

Antti ja Lyyti hipsivät ulos saunarakennuksen taakse saunan ikkunan alle. Valo kajasti siihen himmeästi, sen verran että juuri näki toisen. Lumihiutaleita tipahteli Antin pellavaisiin hiuksiin, ja Lyyti kurottui pyyhkimään niitä pois. Antti istahti lumeen ja kaatui siitä selälleen käsiään ja jalkojaan edestakaisin vaakatasossa heilutellen. Lyyti naurahti ja teki perässä. Tuntui hyvältä taas pitkästä aikaa hassutella Antin kanssa, edellisestä kerrasta oli jo vuosiakausia. Ehkei Antti ollut ihan kokonaan kovettunut, ehkä sillä oli vielä se sama hupsu sydän tallella. Antti kierähti Lyytin kylkeen kiinni, ja otti kädestä. Siinä he makasivat hiljaa, tuijotellen pimeälle taivaalle, kunnes kylmä alkoi hätyytellä takaisin sisälle.

"Lähetään takasin saunaan", Lyyti sanoi nousten istumaan ja pyyhkäisten lumihiutaleet kasvoiltaan. Antti nyökkäsi ja nousi, vetäen Lyytin myös seisomaan.

Tultuaan saunasta Lyyti ja Rokka ripustivat vaatteensa kuivumaan ja astelivat pirttiin. Emäntä oli jo laittanut viimeisetkin lapset nukkumaan. Pirtissä kuului vain kellon tikitys ja lasten hiljainen tuhina. He asettuivat laverille vieretysten, kiinni toisissaan. Hetken aikaa Lyyti silitteli Antin hiuksia, kunnes he molemmat nukahtivat.

[tyohyvinvointisos]

Henkinen työhyvinvointi

Henkinen hyvinvointi työpaikalla koostuu monesta eri osatekijästä. Sitä ovat rakentamassa työntekijä itse, työyhteisö ja tarpeen tullen myös työterveyshuolto. Keskeisesti henkisen hyvinvoinnin rakentamisesta vastaavat esimiehet, johto ja henkilöhallinto, mutta myös lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa henkiseen työhyvinvointiin. Työn hallinta, sekä ammattitaito ovat työntekijälle tärkeimmät henkistä työhyvinvointia tukevat tekijät. Työn tulisi olla laadullisesti ja määrällisesti hyvin järjestettyä, mielekästä ja sopivan haastavaa ja työtehtävien sellaisia, joista työntekijä tuntee selviytyvänsä. Työpaikan tehtävä on kannustaa työntekijöitään ylläpitämään ammattitaitoaan ja kehittämään uusia taitoja. Työntekijän puolestaan tulisi olla avoin oppimaan uutta ja kehittymään. Avoimuus parantaa työntekijän valmiuksia siirtyä tarpeen tullen uusiin tehtäviin alati muuttuvassa työelämässä. (Klemelä 2006, 8, 11)

 Työn imu

Työn imulla tarkoitetaan myönteistä motivaatio- ja tunnetilaa työssä. Työn imua kokeva työntekijä lähtee aamulla mielellään töihin, nauttii työstään ja kokee sen mielekkääksi. Työn imuun yhdistetään kolme hyvinvoinnin ulottuvuutta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppotuminen. Tarmokkuudella tarkoitetaan kokemusta energisyydestä, halua panostaa työhön ja sinnikkyyttä myös vastoinkäymisten edessä. Omistautunut työntekijä kokee merkityksellisyyttä, innokkuutta, ylpeyttä, inspiraatiota ja haasteellisuutta työssä. Uppoutuminen taas tarkoittaa keskittymistä ja paneutumista työhön ja siitä nauttimista. Työn imulla on yhteys työntekijän hyvään työsuoritukseen ja terveyteen, sekä yrityksen taloudelliseen menestykseen. (Työterveyslaitos)

Suomessa työn imua ovat hieman useammin kokeneet naiset, kuin miehet. Lisäksi vanhemmat ja määräaikaiset työntekijät kokevat työn imua useammin kuin nuoret ja vakinaisessa työsuhteessa olevat. Työn imu on arvokas osa hyvinvointia. Työntekijä kokee tarmokkuutta ja tyydytystä saadessaan paneutua tehtäviinsä ja pitää työtään omistautumisen arvoisena sen sijaan, että olisi esimerkiksi uupunut tai kyllästynyt työhönsä. Sen lisäksi, että työn imulla on positiivinen vaikutus työntekijään itseensä sekä organisaatioon, jossa hän työskentelee, vaikuttaa se positiivisesti myös hänen perheeseensä. Työn imua kokevat voivat tartuttaa sen myös kollegoihinsa ja työn imun positiiviset vaikutukset voivat kantaa ja olla näkyviä vielä vuosienkin päästä. Työn imuun voi vaikuttaa esimerkiksi työoloilla ja hyvällä johtamisella. (Hakanen 2011, 40-42)

 Työstressi ja uupumus

Stressi on tilanne, jossa työntekijä ei koe selviytyvänsä häneen kohdistetuista vaatimuksista ja odotuksista. Työstressin syntymiseen vaikuttavat sekä työntekijään itseensä, että työhön liittyvät tekijät. Ihmisten stressiherkkyys vaihtelee ja samakin ihminen voi reagoida stressiin eri tavalla esimerkiksi eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa. (Työterveyslaitos) Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena syntyvä tila. Työuupumukseen liittyy muun muassa kyynistynyt asenne, heikentynyt ammatillinen itsetunto ja uupumusasteinen väsymys. Työuupumus ei ole sairaus, mutta sen seurauksena on riski sairastua esimerkiksi masennukseen ja uni- tai päihdehäiriöihin. Työuupumuksessa ihmisen voimavarat vähitellen ehtyvät, eikä tavoitteiden saavuttamiselle ole enää riittäviä edellytyksiä. Tästä seuraa kokonaisvaltainen väsymys, jota ei pysty korjaamaan normaalilla levolla vapaa-ajalla. (Ahola et al.  2018)

Lähteet:

Ahola, K. Rossi, H. Tuisku, K. 2018. Duodecim Lääkärikirja. Työuupumus (burnout). Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 24.11.2021.

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00681

Hakanen, J. 2011. Työn Imu, 40-42. Työterveyslaitos. Helsinki. Viitattu 24.11.2021

https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2018/09/TTL_tyonimu.pdf

Klemelä, R. 2006. Henkinen hyvinvointi työpaikalla. Yhteinen etu. 8, 11. Suomen Mielenterveysseura. Painoprisma Oy, Lieto. Viitattu 24.11.2021.

http://www.mentalhealthpromotion.net/resources/henkinen_hyvinvointi_tyc3b6paikalla.pdf

Työterveyslaitos. Työn Imu. Viitattu 24.11.2021.

https://www.ttl.fi/tyontekija/tyon-imu/

Työterveyslaitos. Stressi ja työuupumus. Viitattu 23.11.2021

https://www.ttl.fi/tyontekija/tyostressi-ja-uupumus/