#portlandin | Explore Tumblr posts and blogs

kapitaali · 8 years ago

Text

Kapitalistisen demokratian disruptointi

Kirjoittanut Oliver Sylvester-Bradley

Teknologia disruptoi vanhentuneita teollisuudenaloja ennennäkemättömällä tahdilla. Neoliberaalin mallin gyroskooppisten vaikutusten lähtiessä lapasesta Paul Mason ilmoittaa kapitalismin lopun alkaneen ja jopa IMF kyseenalaistaa onko heidän kapitalistinen agendansa ollut 30-vuotinen virhe. Tämä artikkeli analysoi sitä miten alustayritykset disruptoivat teollisuudenaloja ja väittää, että uudet teknologiat ja omistusmallit tuovat mukanaan perustavanlaatuisesti uuden, demokraattisen talouden.

Disruptiivisten alustojen nousu

Uberista on tullut kaikkien aikojen arvokkain startup ja se on täysin disruptoinut taksialan jokaisessa maassa joka on ollut sen kohteena. Samalla tavoin Airbnb on disruptoinut hotellimarkkinoita tehden suuria voittoja lappaamalla asiakkailta ja toimittajilta maksuja tuottamatta mitään konkreettista tuotetta tai omistamatta ollenkaan fyysistä infrastruktuuria. Mitkä ovat niiden menestyksen avaintekijät?

Teollisuudenalan disruptoimiseen ei riitä että julkaisee applikaation puhelimeen, täytyy poistaa kipupiste, parantaa palvelua tai yksinkertaisesti parantaa perinteistä transaktioprosessia. Uber ja Airbnb ovat tehneet tämän pröystäilevästi. Uber ei ainoastaan ole parantanut perinteistä taksinbuukkausprosessia, vaan se on myös siirtänyt maksuprosessin fyysisestä digitaaliseen maailmaan. Kaukana ovat päivät jolloin piti taistella löytääkseen taksin numeron, miettiäkseen tuleeko se ollenkaan ja löytääkseen sopivasti käteistä rahaa samalla kun sählää matkalaukkujen kanssa. Uberin kanssa sanotaan vain kiitos ja kävellään pois.

Samalla tavoin kämpän tai huoneen vuokraaminen on aina ollut maksuprosessin hapattama. Aivan sama kuinka paljon luotat toisiin ihmisiin, siinä on aina jotain ”likaista” pyytää muita ihmisiä maksamaan sinulle. Airbnb:n maksu tapahtuu etukäteen verkossa, joten isäntä voi yksinkertaisesti lyödä avaimet kouraan luottavaisena siitä että maksu on jo tapahtunut.

Ihmiset pitävät yksinkertaisista asioista. Nämä uudet, disruptiiviset startupit ovat yksinkertaistaneet ihmisten elämää hyödyntämällä teknologiaa, joka on auttanut niitä kasvamaan eksponentiaalisesti.

Disruptio toimii. Ja se toimii varsin hyvin kun kohteena oleva teollisuudenala on kypsä, mutta hieman ”kalkkeutunut”. Hieman ”vanhanaikainen” ja täynnä ihmisiä jotka eivät tajua mitä on tapahtumassa kunnes on liian myöhäistä; siinä vaiheessa kun uusi ratkaisu on jo hyvällä mallilla syrjäyttämässä vanhaa.

Mikä saa minut ajattelemaan Whitehallia.

Mistä muualta voisi löytää niin erinomaisen ryhmän vanhanaikaisia, umpimielisiä kapitalisteja, jotka ovat hieman ”kalkkeutuneita”? Mistä muualta voi löytää teollisuudenalan joka toimii täysin mooseksenaikaisten ja törkeän epätehokkaiden prosessien avulla jotka hyötyisivät pikkaisesta disruptiosta?

Kapitalismi on alistanut demokratian ja tehnyt siitä teollisuudenalan

Me emme elä todellisessa demokratiassa. Ihmiset väittävät että elämme, mutta ei ole mitenkään mahdollista että se on totta. Jos me eläisimme demokratiassa, meillä olisi sanavaltaa ainakin osaan niistä päätöksistä jotka meitä koskettavat. Mutta meillä ei ole, ei oikeastaan, ei siten kuin meillä olisi demokraattisessa yhteiskunnassa. Aivan sama miten kovaa yritämme. Aivan sama miten paljon osallistumme. Aivan sama miten monta kertaa kirjoitan kansanedustajille, tai twiittaan heille, mielipiteelläni ei ole mitään merkitystä kentän kovalle todellisuudelle. Sosiaalinen paradigma jossa elämme on suuryritysten intressien dominoima. Kapitalismi on alistanut demokratian.

Antakaa kun annan esimerkin. Kuinka, demokratiassa, jotain sellaista kuin TTIP voisi yleensäkään olla mahdollinen? Niille jotka ovat elänet kiven alla viimeiset kaksi vuotta, TTIP on paras esimerkki ahneesta neoliberalismista joka tekee parhaansa saadakseen lisää valtaa planeetalla. Idea on voimaannuttaa jättiläiskorporaatioita antamalla niille oikeus haastaa hallituksia oikeuteen niiden lainsäädännöstä aiheutuneiden liikevoittojen menetyksistä. Fakta on, että tämä “idea”, joka vaikuttaa kaikkiin sillä se yrittää saada valtaa syrjäyttää minkä tahansa ympäristölainsäädännön joka on “vapaakaupan” esteenä, on globaalin eliitin suljettujen ovien takana käytyjen keskustelujen aiheena, ja se näyttää kuinka epädemokraattiseksi asiat ovat muuttuneet. Mitä tapahtui meidän äänellemme? Mitä tapahtui miljoonien ja miljardien ihmisten äänille joihin tämä lainsäädäntö vaikuttaa? Ihmisten äänet eivät ole tervetulleita suuryritysten ”omistamaan” keskusteluun.

Näyttääksemme kuinka pitkälle olemme tässä kehityksessä tulleet, tarkastelkaamme kuinka suuryritykset pelaavat sikaa. Suuryritykset käyttävät kaikkia saatavilla olevia keinoja saadakseen läpi mitä ne haluavat ja lobbaaminen on yksi niiden lempityökaluista. Neal Gorenflo kuvaa kuinka “kuolemantähtialustat” kuten Uber ja AirBnb yhdistävät lobbaamisen muihin vaikuttamisstrategioihin taivutellakseen markkinat tahtonsa valtaan:

Uberin David Plouffe, entinen presidentti Obaman kampanjamanageri, kirjaimellisesti saartoi Portlandin pormestarin, lopulta pakottaen hänet luomaan suotuisat pelisäännöt. Bloombergin “This is How Uber Takes Over a City” kuvaa valaisevasti Uberin pakkokeinotaktiikkaa. Tätä kirjoitettaessa Airbnb pyörittää $8.3 miljoonan kampanjaa voittaakseen San Fransiscon ehdotuksen (Prop F) joka on suunniteltu rajoittamaan Airbnb:n negatiivista vaikutusta kaupungin raketoiviin asumiskustannuksiin. Tämä lobbaustoiminta on vain jäävuoren huippu. Uber ja Airbnb käyttävät hyvän osuuden yli $10 miljardin kollektiivisesta sotarahastosta palkatakseen globaalin lobbaajien armeijan. Heidän kielellään sanottuna he ovat panneet ”saappaat maahan satoihin kaupunkeihin.”

Rajoittamattoman neoliberaalin kaptelismin moderni maailma on kaukainen asia niistä kylämarkkinoista mitä se joskus oli… Gorenflo kuvaa uuden aallon ”ammattilaisia” jotka käyttävät kollektiivisia kykyjään luomaan startuppeja “rynnäkköyrityksiksi” joissa sääntöjä rikotaan, rajoja venytetään ja kirjoitetaan uusiksi kapitalismin hyväksi!

Se on aivan kuin 1+1=10. Mitä enemmän rahaa Kuolemantähtialustat saavat markkinoilta, sitä enemmän palstamillimetrejä ja asiakkaita ne saavat. Mitä enemmän ne rikkovat sääntöjä, sitä enemmän palstamillimetrejä ja asiakkaita ne saavat, joka mahdollistaa niiden taas hankkia muutamat lainat lisää markkinoilta. Taksikuskien lakko? Lottovoitto! Ja sykli toistaa itseään. Se on salamasotaa. Se on rynnäkköyrittämistä. Se on uuden hegemonian valtaannousun ääni.

Demokratia ei välttämättä ole perinteinen ”teollisuudenala”, mutta kampanjalahjoitusten ollessa ennätyssuuria, se on sitä nyt enemmän kuin koskaan. Demokratia siten kuin se oli ennen ja tulisi vieläkin olla määritelty, ei enää toimi niinkuin sen pitäisi. Se ei ole enää ”kansan valta, kansan kautta, kansan hyväksi”, se on enemmänkin ”kansan valta, eliitin kautta, suuryritysten hyväksi”, jossa yksi ”ääni” tyynnyttää äänestäjiä kerran muutamassa vuodessa, ja se on jotain minkä me voimme disruptoida.

Kuinka disruptoida kapitalistinen demokratia?

Kuten olemme nähneet Uberin ja Airbnb:n esimerkeistä, onnistunut disruptio vaatii perustavan tasoisia muutoksia sekä allaoleviin sopimuksiin (käyttöehdot joita et koskaan lue mutta jotka hyväksyt ennenkuin voit käyttää heidän alustojaan) sekä prosesseihin ja transaktioihin (se mitä saat tehdä applikaatiossa ja mitä tapahtuu fysikaalisessa maailmassa) teollisuudenalalla.

Koko taloutemme, itseasiassa koko rahan käsite itsessään, ei ole muuta kuin sopimus. Sanat ”lupaan maksaa velanhaltijalle summan…” jotka ovat edelleen Britannian sterling-puntaan printattuna kiteyttävät sen mille koko taloutemme perustuu. Voisin jauhaa vaikka miten paljon siitä kuinka pankit ovat juosseet karkuun tuon idean kanssa mutta kaksi perusideaa on silti jäljellä: raha on sopimus. Jos haluamme uuden rahajärjestelmän, meidän tulee perustaa se uudenlaisille sopimuksille, kuten esimerkiksi Bitcoin.

Samalla tavoin, yritykset perustuvat sopimuksille, ja vuoden 1976 jälkeen osakeyhtiöiden sopimuksiin on kuulunut olennainen tavoite ”maksimoida osakkeenomistajien voitto”, joka on pääasiallinen ongelma koko sopimuksessa. Tämä on syy korporaatioiden psykoosille joka manifestoituu ympäristön tuhoutumisena ja hyväksikäyttönä samalla kun kasvatetaan eriarvoisuutta.

Kapitalistisen demokratian disruptoimiseksi meidän tulee luoda uudenlaisia sopimuksia jotka kaappaavat nykyiset taloudelliset ja bisneksen omistusmallit JA parantavat prosesseja joilla ”kansa” on interaktiossa näiden systeemien kanssa, jotta tehtäisiin niistä kiinnostavampia, responsiivisempia ja käyttäjäystävällisempiä kuin mitä tällä hetkellä on tarjolla.

Kun ihmiset voivat saada suurimman osan tarvitsemistaan tavaroista ja palveluista demokraattisesti omistetuilta ja hallinnoiduilta organisaatioilta, hajautettujen kryptovaluuttojen avulla tai joillain muilla keinoin, helpommin kuin miten he nykypäivänä pääsevät käsiksi niihin, kapitalismista tulee menneen talven lumia. Siksi siis osuuskunta ja sen digitaalinen isoveli, alustaosuuskunta.

Mikä on alustaosuuskunta?

Osuuskunnat perustuvat vakiintuineisiin Rochdale-periaatteisiin, jotka ovat luonteensa mukaan avoimia, inklusiivisia ja jäseniensä demokraattisesti hallinnoimia. Ne tulevat monissa eri muodoissa, ja ne ovat monin eri tavoin järjestetty, mutta yksi olennainen piirre erottaa ne täysin ”normaaleista” yrityksistä: jäsenomisteinen hallintorakenne. Osuuskunnat voidaan rakentaa myös usean sidosryhmän hallinnoimiksi, jolla taataan se että kaikilla joilla on suhde organisaatioon (esim. työntekijät, asiakkaat, toimittajat, sijoittajat) saavat aidosti sanavaltaa siihen miten organisaatio toimii.

Alustaosuuskunnat ovat verkko-organisaatioita, normaalisti mukaa on virtuaalinen markkina- tai tapaamispaikka jotka, aivan kuten osuuskunnat, ovat niiden jäseniensä omistamia ja hallinnoimia.

Osuuskunnat eivät ole mitenkään erityisen vallankumouksellisia, ne ovat olleet olemassa jo 1800-luvulta asti. Mutta sem ikä on uutta on kiinnostus osuuskuntamallia kohtaan ja miten sitä voidaan soveltaa verkossa toimiviin alustoihin. Olemme nähneet miten hyvin open source -ohjelmistot ovat kaapanneet suljetun lähdekoodin vaihtoehdot ja kuinka nyt alustaosuuskuntamalli, joka itsessään on open sourcea, synnyttää joukon uusia, verkossa toimivia, jäseniensä omistamia ja demokraattisesti hallinnoimia organisaatioita joiden tarkoitus on kaapata alustat korporaatioiden ”kuolemantähtien” tieltä.

Kuinka alustaosuuskunnat voivat disruptoida kapitalistisem demokratian?

Avainsana tässä on ”omistus”. Kuten Marjorie Kelly huomauttaa kirjassaan Owning our future, “Omistus on se painovoimakenttä joka pitää talouden kiertoradallaan”. Perinteisesti välistä vetävät pörssiyhtiöt ovat edustaneet 80% globaalista tuotannosta, mutta niitä hallitsee vain 10% yhteiskunnasta. Eliitin omistamat organisaatiot sallivat niiden vetää välistä vaurautta joka kuuluu meille.

Alustaosuuskunnat toisaalta, jotka tulee aina olla demokraattisessa omistuksessa, ovat omistusvallankumouksen rakennuspalikoita joissa valta siirtyy harvalta enemmistölle. Alustaosuuskunnilla on luonnollinen rahoituslähde joukoissa joista verkostot koostuvat, ovat luonteeltaan generatiivisia, ja ne ottavat huomioon toiminnassaan yhteiset arvot. Niiden tarkoitus on hyödyttää yhteisöjä.

Kaikilla jäsenillä on sanavaltaa siihen miten alustaosuuskuntia johdetaan, ja täten, sillä mitä osuuskunnat tekevät on vaikutusta heihin. Kuvittele paikallinen koulu, kauppa, pubi tai ravintola jotka kaikki ovat osuuskuntia ja sinä olet osa niitä. Sinun tulisi voida vaikuttaa asioihin jotka vaikuttavat päivittäiseen elämääsi tavoilla jotka tällä hetkellä ovat mahdottomia olemassaolevassa ”demokratiassa”. Sinun ei tarvitsis kirjoittaa kansanedustajallesi turhien toiveiden kera vastausta odotellen. Kykenisit esittämään ideoita, keskustelemaan muiden ideoista ja äänestämään suoraan ideoista jotka koskettavat sinua, saaden aikaan todellista muutosta paikallisyhteisössäsi sekä elämänlaadussasi.

Osuuskunnat kannustavat myös yhteisvaurauden kehittämiseen siirtämällä tietoa yksityisestä julkiseen omistukseen. Katso vaikka miten Wikipedia tuhosi Encyclopaedia Britannican ja miten WikiHouse on mahdollistanut open source -asumisen, tai miten WikiSpeed pyrkii valmistamaan open source -autoja. Nämä muutokset ovat perustavanlaatuisia talouden rakenteille. Tietoa ei ikinä voida siirtää takaisin yksityisiin käsiin sen jälkeen kun se on open sourcea. Tämä on yhteisvaurauspohjaisen talouden ensimmäinen elementti, tiedon ja ideoiden keskinäistäminen.

Vain suunnittelemalla uudelleen omistusmallit organisaatioille, joilta me ostamme, joiden leipiin me työskentelemme ja joihin me luotamme, alamme todella disruptoida perinteistä kapitalistista mallia. Kuten Mason huomauttaa:

Looginen postkapitalismin tukijoiden fokus on rakentaa vaihtoehtoja systeemin sisään; käyttää hallituksen voimaa radikaalilla ja disruptiivisella tavalla; ja suunnata kaikki toimet siirtymää kohti — ei puolustaa vanhan systeemin satunnaisia elementtejä. Meidän tulee oppia mikä on kiireellistä ja mikä on tärkeää…

Omistusmallien muuttaminen ei riitä

Kuten Uberin ja Airbnb:n esimerkeissä, disruptio vaatii yhdistelmän uusia sopimuksia ja muutoksia prosesseihin sekä teollisuudenalan transaktioihin. Osuustoiminnallinen omistusmalli on toimiva vaihtoehto ”sitoumuksille” joihin suurin osa yrityksistä perustuu, mutta uudet sitoumukset yksin eivät riitä disruptioon. Teollisuudenalan todellinen disruptio, erityisesti yhtä monimutkainen ja salakavala kuten kapitalistinen demokratia, vaatii myös sen tavan muuttamista miten bisnestä tehdään, tehdä osuustoimintamallista oletus poikkeuksen sijaan.

Jotta disruptio todella toimisi, osuuskuntien perustaminen ja pyörittäminen tulee olla paljon helpompaa. Teknologiaa voidaan käyttää ja sitä käytetäänkin, mutta silti on paljon työtä tehtävänä jotta saadaan uberinkaltainen käyttökokemus joka kannustaa massoja siirtymään pois osakeyhtiöistä ja tekemään osuuskunnista vallitsevan organisaatiomallin.

Niinkin vakiintuneesta järjestelmästä poiskehittyminen ei tule olemaan helppoa, ja moninaiset haasteet vaativat useita teknisiä innovaatioita. Tämän takia “avoin applikaatioekosysteemi”, toistensa kanssa yhteen toimivat open source -appit jotka ovat suunniteltu helpottamaan hajautettua yhteistyötä. Avoin applikaatioekosysteemi ei ole vielä kunnolla olemassa, mutta Sandstorm on hyvä esimerkki tämänhetkisestä kehityksestä ja useita muita appeja joilla pyöritetään osuustoiminnallisia organisaatioita on jo olemassa muualla verkossa. Otetaan esimerkiksi vaikka Loomio, Enspiral:n kehittämä päätöksentekojärjestelmä, joka sallii satojen tuhansien ihmisten tehdä kollektiivisia päätöksiä verkon kautta yksinkertaisen käyttöliittymän avulla. Se on vain yksi applikaatioiden kokonaisuus jota tarvitaan pyörittämään alustaosuuskuntia. Yhdistä Loomio samanlaisten ”avoimien” projektinhallintatyökalujen, kirjanpito-ohjelmistojen, verkkosivujen, ostoskärryjen ja lahjoitusjärjestelmien kanssa, ja osuuskunnan pyörittäminen olisi paljon enemmän ubermaisempaa. Mutta se ei siltikään disruptoisi niitä.

Loomio päätöksistä äänestämiseen.

Osuuskunnille ja alustaosuuskunnille kaikkialla läsnäolevaksi muuttuminen, sekä startupien oletusmallin muuttaminen maailmanlaajuisesti, edellyttää byrokratian riisumista ja juridisten esteiden purkua. Lisäksi osuuskuntien rahoittamisesta pitää tehdä yhtä helppoa kuin taksin tilaaminen. Suurin este yhteistyötä tekevien henkilöyhtiöiden muodostamiselle on lähinnä aina ollut sopimusprosessi. Kuinka monta kertaa oletkaan nähnyt hyvän idean ystävien kesken muuttuvan rämpimiseksi ”yhteisyrityksen” tai ”kumppanuussopimuksen” vaiheessa? Me tarvitsemme prosessin jolla konvertoidaan uudet ideat oikean elämän yhteistyöprojekteiksi jotka eksplisiittisesti välttävät omistusongelmat ja voitonjaon, jotka ovat yleensä suurimmat esteet yhteistyölle.

Jotta tämä voisi toimia, meidän tulee yhdistää idea One Click Co-ops:n taustalla

joukkoon mukautuia ja helposti ymmärrettäviä organisaatiovaihtoehtoja. Loppujen lopuksi hyviä voitonjakomalleja on vain muutama; jaetaan voitot sidosryhmien kesken, ajan suhteen ja/tai investoitujen resurssien suhteen, joten mallien tulisi toimia suurimmalle osalle organisaatioita heti alussa. Avoimen arvon verkostot tarjoavat toisen varteenotettavan mallin voitonjaolle jossa ”arvokirjanpitojärjestelmä” laskee oman pääoman suhteessa omiin hommiin automaattisesti, mikä poistaa voitonjaon prosessissa olevan kipupisteen.

Kapitalistisen demokratian disruptoimiseksi osuuskunnan perustamisen ja pyörittämisen tulee olla yhtä helppoa kuin:

Kirjautuminen verkkopalveluun tai applikaatioon ja sidoryhmien sekä perustajajäsenten määrittäminen

Sen määritteleminen haluatko tehdä voittoa, hankkia pääomaa tai tehdä jonkin muun rahoitustoimenpiteen

Organisaation nimeäminen

Applikaatioiden kustomointi ja asentaminen (verkkosivu, varainhankinta / maksaminen, projektien / työtehtävien / ihmisten ohjaus, päätöksenteko, palkkiojärjestelmät jne) uudelle organisaatiolle

Ylläolevan prosessin tulisi mahdollisesti olla myös ilmainen. Ylläoleva saattaa tuntua haaveelliselta listalta, mutta yksimielisen open source -yhteisön panoksen ja/tai sopivan sponsorin avulla se voitaisiin mahdollisesti toimittaa paljon nopeammin kuin kuvittelemmekaan.

Visio

Joten, sanotaanko että meillä on teknologia, joka sallii meidän perustaa ja pyörittää uusia organisaatioita, jotka perustuvat uusiin sopimuksiin, miten tämä sitten aikoo disruptoida kapitalistista demokratiaa? Tähän visioon liittyy muutamia yksinkertaisia elementtejä, jotka alustaosuuskunnat luovat.

Desentralisoidut hajautetut valuutat (samalla tavoin kuin sisäiset valuutat joita monikansalliset yritykset käyttäät siirtämään varoja yritysten ja valtioiden välillä jotta vältyttäisiin tulleilta ja veroilta) muuttavat sitä tapaa jolla taloutemme toimii suuntaamalla pääomavirtoja toisella tapaa. Esimerkiksi, jos voisin ansaita “osuustoimintakolikoita” yhdessä osuuskunnassa ja käyttää niitä toisessa, osuuskunnan jäsenenä minulla olisi insentiivi tehdä niin, sillä saisin osuuteni liikevoitosta.

Yhteisvaurauden luominen kannustaa siirtymään niukkuudesta yltäkylläisyyteen. Pääsy informaatioon on muuttumassa halvemmaksi, ellei jopa ilmaiseksi, mikä muuttaa yhteiskuntamme luonnetta, mutta alustaosuuskunnat mahdollistavat myös materiaalin kehittämisen (jaetut tavarat) sekä taloudellisen yhteisvaurauden (jaettu pääsy rahoitukseen). Esimerkiksi jos ammatinharjoittamista osuuskunnassa verotettaisiin (demokraattisesti sovitulla asteella) jotta ”yhteisvaurausrahaston” perustamiseksi, johon jäsenet voisivat liittyä, meillä voisi olla demokraattisesti kontrolloitu rahoituslähde uusilla osuustoiminnallisille palveluille.

Delegoiva demokratia muuttaa tapaa jolla yhteisöjä hallitaan, lokaalista globaaliksi.

Koska osuuskuntien jäsenet ja alustaosuuskunnat äänestävät kaikesta ja mistä tahansa mikä niitä koskettaa, yhteisö, jossa jäseninä on erilaisia osuuskuntia, tarjoaa vaihtoehtoisen poliittisen järjestelmän. Kuvittele että sinulla on mahdollisuus äänestää, digitaalisesti, mistä tahansa joka sinua kiinnostaa. Tämä loisi radikaalisti erilaisen interaktiivisen yhteisön ja takaisinkytkennän ”yksi ääni kerran muutamassa vuodessa”-ideaan ”demokratiasta” joka meillä nykyään on. Jos et pidä äänestämisestä, jos sinulla ei ole aikaa tai jos et ole perillä käsiteltävistä asioista, ei hätää, voit vain delegoida äänesi jollekin toiselle johon luotat tai jollekin jolla on hyvä maine käsiteltävän aiheen piirissä.

Osuuskuntien osuuskunta voisi suorittaa organisationaalisia tehtäviä millä tahansa skaalalla, samalla kun varmistetaan demokraattinen hallinto tuomalla päätökset alimmille mahdollisille tasoille. Jos tämäntyyppisiä organisaatioita olisi olemassa, olisi vaikeaa kuvitella miksi tarvitsisimme nykyistä edustuksellista demokratiaa, jos olisi helpompaa nähdä osuustoiminnallisen järjestelmän äänestysten tulokset, mihin tarvitsemme nykysysteemiä ollenkaan?

Kaiken huipuksi osuuskuntia ei aja välistä vetävä, liikevoittoa maksimoiva motiivi, mikä tekee niistä vähemmän alttiita suhdannevaihteluille. Sen sijaan ne ovat normaalisti suunniteltu hyödyttämään yhteisöjä pitkäaikaisilla elämää ylläpitävillä ja hyvinvointia kasvattavilla tavoitteilla, jotka sallivat elämän kukoistaa kestävyyden ja reiluuden arvojen kautta.

Visio on yksinkertainen sovellus nykyteknologiasta vanhentuneeseen teollisuudenalaan joka on kypsä disruptiolle. Mutta ainoa tapa saada se toteutumaan on jos me lakkaamme väittelemästä, valittamasta ja kampanjoimasta nykysysteemiä vastaan ja käärimme hihat uuden teknologian suunnittelemiseksi ja rakentamiseksi. Sopimukset, prosessit ja omistusmallit generatiivisessa taloudessa kaipaavat yksimielistä yhteistyötämme.

Lähde:

http://ift.tt/2iKYmjf

from WordPress http://ift.tt/2l8t6PA via IFTTT

#kapitalismi #kapitalismikritiikki #talous #talouspolitiikka #Finnish #solidaarisuustalous #jakamista

0 notes