#paradisenation | Explore Tumblr posts and blogs

insuranceautolawnews · 8 years ago

Link

Uuden musiikin kilpailun pääpalkinto on sadan miljoonan katsojan yleisö. Se on suunnilleen saman verran kuin Super Bowlia katsotaan.

Niin suurelle yleisölle pitää löytää riittävän suuri yhteinen nimittäjä.

Jos Suomen 100-vuotisjuhlan uudenvuodenesiintyjäksi ainoa järkevä valinta on Darude, niin Euroviisujen tai maailman suurimpien urheilutapahtumien, jotka keräävät sata miljoonaa katsojaa aivan erilaisista kulttuureista, on pakko vetää riittävän yli.

Popkriitikko Simon Reynoldshttp://ift.tt/2jhGr95 twiittasi vuonna 2012 Olympialaisten loppuseremoniaa katsellessaan likimain, että kitsch on maailman yleiskieli.

Jos Uuden musiikin kilpailun osanottajia katsotaan kitschin kautta, niin mukana kaksi ja puoli selvää euroviisua: Emman Circle of Light ja Club La Perséen My Little World.

Ne selvisivät hyvän ja huonon maun, coolin ja campin rajoille – jonne päästäkseen täytyy tarvittaessa kyetä olemaan valtavan tyylitajuinen ja taitava.

Puolikas oli Norma Johnin pianoballadi Blackbird, jonka kaltaisia dramaattisia slovareita on totuttu näkemään niin ikään Euroviisuissa.

Se ei ole cool eikä camp vaan pikemminkin uskoo siihen, että jonkinlainen universaali tyylitajuisuus olisi tavoitettavissa.

Usko riitti nostamaan kappaleen voittoon, UMK:hon tänä vuonna mukaan tulleiden kansainvälisten raatien ja suomalaisäänestäjien selväksi suosikiksi.

HS:n ennakkojutussa euroviisufanien Viisukuppilan päätoimittaja Kaisa Iivonenhttp://ift.tt/2k4vi8N sanoi toivovansa, että Uuden musiikin kilpailuun voitaisiin viimein suhtautua ensisijassa euroviisukarsintana.

Siltä ei kuitenkaan tunnu. Karkeasti ottaen UMK:ssa nähtiin kolmenlaisia artisteja: niitä, jotka haluavat euroviisuihin, niitä, joilla ei ole kuin voitettavaa ja niitä, joilla ei ole hävittävää.

Ensimmäisenä esiintynyt Emma meni ensimmäiseen kategoriaan. Viime kevään Voice of Finland -kokelas lähti Uuden musiikin kilpailuun ennakkosuosikkina. Hän voitti ennakkoäänestyksen ylivoimaisesti ja palkittiin kilpailuiltana myös Viisukuppilan suosikkina, mutta jäi lopulta kolmanneksi.

Emma lietsoi Espoon Metro-areenan täydet alakatsomot taputtamaan alle puolessa minuutissa. Syystä, sillä Circle of Light tuntui täysin viisut mielessä tehdyiltä: tulisadetta, pocahontasta ja kuin haltiakielisenä viisuenglannin väliin huljahtava ”rakas”.

Toisin sanoen eurooppalaista pop-musiikkia. Kuten The New Yorker -lehdessä vuonna 2010 kirjoitettiinhttp://ift.tt/1Oqk9GC: pop-musiikki ei oikeastaan koskaan saapunut Eurooppaan. Belgioissa, sveitseissä ja slovenioissa kuunnellaan koko ajan euroviisukelpoisia kappaleita, oli sesonki tai ei.

Keskieurooppalainen pop-estetiikka, venäläisestä ja balkanilaisesta puhumattakaan, on edelleen aivan erilaista, johon Suomessa, Pohjoismaissa ja Britanniassa on totuttu.

Ideasta saa kiinni miettimällä vaikkapa sveitsiläisiä, italialaisia tai romanialaisia poptähtiä ja huomaamalla, että eurodancentäyteisen 1990-luvun jälkeen juuri kenestäkään ei ole Suomessa kuultu.

Emman ohella illan suurimmat aplodit kirvoitti Club La Persé. Se on suomalaisten muotiammattilaisten nimimerkkien taakse piiloutuva kollektiivi, ja se, että illan puhtaimman viisuesityksen yhteydessä viisukommentaattori Mikko Silvennoisenhttp://ift.tt/2k4nKCT piti erikseen mainita, ettei kyseessä ole vitsi, kertoo paljon UMK:n luonteesta. Club La Perséen My Little World -kappaleessa oli riittävä tittidiididi-koukku, mutta toisin kuin illan muilla esiintyjillä, show ja tyyli olivat etusijalla, ei kappale.

Muuten Uuden musiikin kilpailu tuntuu kuitenkin etsivän kappaletta, joka innostaisi Suomessa, jonkinlainen YleX-ystävällinen versio Syksyn sävelestä siis.

Sävellyksenä tarjokkaista paras oli Alva, jonka Arrows-kappale oli tyylipuhdas ja moderni poplaulu, jollaisia on saapunut Ruotsista Pohjanlahden yli kiihtyvällä tahdilla. Se voisi kyllä houkutella viisuissa ruotsalaisteinien äänet, mutta muuten Alva oli aivan liian skandinaavista poppia Eurooppaan. (Euroviisujen naapurimaapolitiikka toimii kuitenkin niin, että ruotsalaiset tuskin hylkäisivät Suomea, vaikka lähettäisimme Kiovaan millaisia juicemäisiä laskuhumalavirsiä tai pukisimme viisuedustajamme Teemu Selänne -naamareihin.)

Alvan lisäksi muista ehdokkaista, joilla ei ollut kuin voitettavaa, Anni Saikunhttp://ift.tt/2jhwZTb Reach Out for the Sun, Lauri Yrjölänhttp://ift.tt/2k4lzit Helppo elämä, Zühlken toiseksi sijoittunut Beautiful Villain olivat pohjimmiltaan enemmän toiveita musiikkiurasta Suomessa kuin viisuedustajuudesta.

Tavallaan tähän kategoriaan kuului myös voittaja Norma Johnin Blackbird-balladi. Norma John on julkilausunut aiemmin, että teini-iästä toisensa tunteneen kaksikon vuonna 2008 perustetun ”terapiabändin” on tullut aika yrittää omaa työhuonetta pidemmälle, mutta lähtökohtaisesti Blackbird on kaikkea muuta kuin soittolistaradioiden kosiskelua.

Duon show luotti maata lipovaan savuun, ja kappale tavoitti toisaalta viisupompösiteetin, toisaalta 1980-lukulaisen suruindien, Cocteau Twinsin kaltaisten yhtyeiden aavemaisuuden. Korvamato se ei todellakaan ole, mutta harvemmin slovarit, edes viisuvoittajiksi nousseet, ovat.

Toinen UMK:n pitkäaikainen artistityyppi ovat ne, joilla ei ole mitään hävittävää.

23 vuotta toiminut autotallirockyhtye Knucklebone Oscar pahoinpiteli itseironisesti rock-uskottavuutta sätkiessään maassa ja tuhotessaan kitaransa Caveman-kappaleen päätteeksi.

Kaksi albumia julkaissut My First Band on sekin tullut tunnetuksi ”PMMP:n livebändin sivuprojektina”. Yhtye oli sikäli oikeassa paikassa, että sen Coldplayn ja Maroon 5:n sukuisen Paradisen voisi ihan hyvin kuvitella pärjäävän Keski-Euroopassa, jossa on ihan omat trendinsä verrattuna anglosaksiseen pop-maailmaan. Siellä My First Band on jo ehtinyt kiertää Sunrise Avenuen lämppärinä. UMK-esityksen aikana yleisö kuitenkin innostui kappaletta enemmän yleisöön ammutusta konfetista.

Välimuodoksi ja välinputoajaksi euroviisukitschin ja nykypopin väliin jäivät eurodancen virallinen betauros, 2000-luvun alun jättihitit Teeny Weeny String Bikinin ja Touch Men tehnyt ruotsalainen Günther ja hänen kanssaan esiintynyt porvoolainen Daniel Sanzhttp://ift.tt/2jhtsUP.

Uuden musiikin kilpailua on vuodesta toiseen haukuttu keskinkertaisesta tasosta ja tähtien puutetta. Sillä saralla uutta ei ole.

Lista on tyrmäävä:

Yksi X Factor -kolmonen vuodelta 2010.

Yksi Idols-finalisti vuodelta 2013.

Yksi Voice of Finland –finalisti vuodelta 2014.

Kaksi Voice of Finlandin 28 parhaan joukkoon päässyttä vuodelta 2016.

Ja bonuksena: molemmat tulevat Bumtsi-Bum-kapteenit, toinen voittajayhtye Norma Johnissa ja toinen My First Bandissa.

Yhtä kaikki: peräti puolilla Uuden musiikin kilpailun tämän vuoden ehdokkaista on kokemusta jostain viime vuosien kykykilpailuista. Heistä Norma John -duon toinen puolisko, Leena Tirronenhttp://ift.tt/2jhAAQR teki X Factor -menestyksensä jälkeen vuonna 2010 yhden albumin nimellä Leena Ihmemaassa.

Nykyisen kilpailun nimi voitaisiin saman tien vaihtaa Sibelius-viulukilpailua ja Mirjam Helin -laulukilpailua mukaillen Saara Aalto -kilpailuksi euroviisukarsintojen kaksinkertaisen veteraanin ja kansallissankarin Saara Aallon mukaan. Sellainen poptähtipyrkyreiden loppusijoituspaikka siitä on tullut.

UMK:n tarjoamat kolme julkisuusminuuttia eivät ole tähän asti tarjonneet suuria, edes voittajille, eikä tämä vuosi liene poikkeus.

Karua kieltä kertovat Spotifyn soittoluvut. Ennen finaalin alkua kilpailijoista soitetuin, Zühlken Perfect Villain oli kuunneltu marraskuun lopun jälkeen Spotifysta noin 97 000 kertaa. Se on tulos, jolla pääsisi Suomen tämän päivän Spotify-listalla kolmanneksi.

Suunta on kuitenkin ainakin paperilla parempaan. Yle oli saanut houkuteltua mukaan joukon Suomen keskeisiä biisintekijöitä ja tuottajia.

Emman Circle of Lightia olivat olleet tekemässä Robinia ja Jannika B:tä tuottanut Jonas Olssonhttp://ift.tt/2k4lviO sekä Antti Tuiskunhttp://ift.tt/2jhAUiJ ja Kaija Koon kaltaisille suuruuksille kappaleita tehneet Aku Rannilahttp://ift.tt/2k4xpJH ja Saara Törmähttp://ift.tt/2jqHijA. Club La Perséen tuottaja oli Jaakkohttp://ift.tt/2k4w5Gz ”JS16” Salovaarahttp://ift.tt/2jhEBF8 ja My First Bandin taustalla toimi Antti Tuiskun siivellä huipputuottajastatukseen noussut Jurek Reunamäkihttp://ift.tt/2k4xrkM, jonka viimeisin tyylinäyte on kilpailun päätteeksi kuultu Jenni Vartiaisenhttp://ift.tt/2jhCykj uusi Turvasana-single.

Lauluntekijöiden kannattaa kokeilla jo siksi, että jo UMK-voittajalle on tarjolla vähintään kohtuullinen määrä tekijänoikeusrahaa.

Radio Suomen viime vuoden soitetuin kappale oli Sandhjan viisuehdokas Sing It Away ja kolmanneksi soitetuin Einin UMK:ssa seitsemänneksi jäänyt Draamaa. Ja siihen sitten YleXin soitot päälle.

Jos luotetaan esimerkiksi Anssi Kelanhttp://ift.tt/2iQExKR taannoiseen arvioon, pelkästään Teosto-rahaa tippuu yhdestä soitosta Ylen radioissa tekijöiden jaettavaksi parikymmentä euroa, gramexeja suunnilleen toinen mokoma.

Puhumattakaan, että sattuisi voittamaan itse Eurovision laulukilpailun. Ylellä UMK:ta tuottavan Anssi Autionhttp://ift.tt/2jhxJrh mukaan biisintekijä voi silloin ”marssia suoraan autokauppaan”.

Toisaalta Autio sanoo, että ehdokastarjonnassa näkyy auttamatta se, että kolmesta suuresta levy-yhtiöstä vain Sony vaivautuu edes lähettämään tällä hetkellä ehdokkaita UMK:hon. Warner ja Universal ovat ”vetäneet oven kiinni”.

Mikäli Uuden musiikin kilpailu jatkuu ensi vuonna, tarkoituksena on Aution mukaan alkaa järjestää avoimen haun lisäksi biisileirejä ja ”parittaa” biisintekijöitä ja tuottajia artisteille, joilta taustatekijät vielä puuttuvat.

Parikymmentä minuuttia tuloksen ratkeamisen jälkeen Norma Johnin Leena Tirronen ja Lasse Piirainenhttp://ift.tt/2k4s0Cg seisovat toimittajaruuhkan takana green roomissa. Konfettien keskellä, kukkapuska kourassa ja vettä muovimukeissa.

”Hyvä Leena!” huudetaan katsomon yli jäähallin aulabaarista.

Tirronen ja Piirainen sanovat, että ensin heillä oli kappale. Siinä on Piiraisen mukaan kansainvälinen tarina ja kansainvälinen tunne, sillä jokainen joskus menettää jonkun ihmisen.

Sitten tuli ajatus lähteä kokeilemaan Uuden musiikin kilpailua.

”Me ollaan molemmat ihailtu UMK:ta aina siitä, että se antaa mahdollisuuden artisteille, joilla ei oo levytyssopimusta”, Tirronen sanoo.

Entä se euroviisupuoli? Tuntuiko yhtyeestä, että he ovat tehneet euroviisun vai ihan vain hyvän biisin?

”Meillä on hyvä biisi. Lähtökohta on, että voidaan seistä sen biisin takana”, Tirronen sanoo.

”Todellakin näin”, Piirainen jatkaa.

Sitten he jäävät toimittajaruuhkaan. Ihan mahtavaa. We were doing our own thing. Tosi innoissaan. This is big thing for us. Great honour. Parhaamme mennään tekemään, annamme kaikkemme, tehdään hieno show, ollaan omia itsejämme.

Ikään kuin Suomessa olisi joskus muuta odotettu, oli laji mikä tahansa.

#IFTTT #Blogger

0 notes