#outoa

[valejaloittelija]

välillä on tosi vaikea uskoa, miten pitkälle on päässy

mä olin enemmän tai vähemmän vaikeasti masentunut koko kaksikymppiseni. välillä pystyi opiskelemaan ja tekemään oheisduunia, joitakin vuosia ei pystynyt muuhun kuin istumaan sängyssä koko päivän. olin jumissa psykiatrian jonoissa ja tuntui toivottomalta marssia ännännen mielenterveysammattilaisen puheille, kun ei siitä aiemminkaan ole ollut apua

(laskin että kaikkiaan tuli käytyä ainakin 26:n eri psykiatrian sairaanhoitajan tai lääkärin, psykologin tai terapeutin puheilla)

ja sitten yhtäkkiä mä vaan valmistuin. ja sain alan töitä. mä olin 31, ja aivan vakuuttunut siitä etten koskaan olisi työkykyinen. mutta seinät ei ole kaatuneet päälle vaikka olen ollut töissä toista vuotta. mulla, joka kaikissa harjotteluissaan sai ahdistuskohtauksia, tärisi ja itki harjoitteluvalvojan nähden.

äsken raahasin pyykkitupaan kolmatta satsia pyykkiä etätyötauolla ja portaikossa kolistellessani pysähdyin ja hämmästelin taas asiaa. mä olen töissä. mä pidän itsestäni huolta. mä olen arvostettu osa työyhteisöä ja ystäväpiiriä. vaikka masennus ja ahdistushäiriö söi mun elämästäni kymmenisen vuotta ja elämän piti olla jo pilalla ja kaiken liian myöhäistä

mut kaipa niin pitkään kuin elämä jatkuu, ei ole liian myöhäistä

[harmaanoita]

.

[kinuskikakku]

Katson Salkkareita ja tää on niin jännää miten kaikki Helsingin ulkopuolella vois yhtä hyvä olla Marsissa.

Nella harmittelee kuinka outoa on, ettei ole nähnyt pikkuveljeään Magnusia, maailman kypsintä 8-vuotiasta, sen jälkeen kun tämä oli vauva.

Magnus on asunut kaiken tämän ajan Espoossa.

On tavallaan Nella oma vikasi jos et oo nähnyt sitä. Lähijunalla mitä 20 minuuttia?

[paskanmarja]

helvetin outoa nähä tuolla joku muu kuin tarja tai sale

[laulujaparatiisista]

Rupesin kuuntelemaan et mistä tulee jotaki outoa ääntä ja päättelin aluksi et tiktoks videon taustalla kuuluu linnunlaulua. Hetken päästä tajusin et mun nenä vaan vinkuu ku se on niin tukos😭

[halipula-aika]

Problemaattisista historiallisista ihmisistä puheen ollen, rupesin vähän aikaa sitten kuuntelemaan Respect the Dead podcastia ja koin todella jännän kulttuurishokin niiden Tom of Finland jaksossa. Koska tottakai siinä keskityttiin paljon siihen että Tom of Finland taisteli toisessa maailmansodassa natsien puolella.

Niinku... joo se oli suomalainen mies jatkosodassa mitä muutakaan se ois tehny? Kai se tulee monille yllätyksenä jos ei tiedä just Suomen historiasta paljoa. Silti todella outoa kuunnella ihmisten puhuvan siitä niinku natsien puolella sotiminen ois ollut todella harvinainen asia Touko Laaksosen sukupolvelle.

[verirosvous]

On suomalaiset kyllä pirun outoa sakkia netissä

Yks tyyppi tekkee pienen runon jossa sanoo että jois liimaa että pääsis juohmaan kupin kahvia mun kanssa

Ja toinen alkaa haukkuhmaan pohjosen juntiksi jolla on "pakkas psykoosi" ja käskee olehmaan hiljaa ko näkkee minut puhumassa kavereitten kanssa siitä että tykkään kylmistä keleistä

[ketsuppia]

Syksyn kiekot

Jonnen ja Veetin tarina, osa 3

Kuukausi jos toinen vierähti äkkiä eteenpäin. Monitunteisen mökkireissun jälkeen, Jonne ja Veeti näkivät toisiaan useammin koulussa ja sen ulkopuolella. Ystävystyminen oli vähän kankeaa. Ei oikein ollut mistä puhua, mitään samaa kiinnostuksen aihetta ei tuntunut löytyvän, ja autot olivat turhan selvä vastaus ongelmaan. Jonnen suuripuheisuus ei myöskään auttanut asiaa.

Pikkuhiljaa, selvitettiin toisen kiinnostuksia ja harrastuksia. Tai ainakin Veeti yritti selvittää. Ei tuo ES:sän suurkuluttaja paljoa sanonut.

Mutta sentään se suutaan sen verran avasi, että ehdotti frisbeegolfin pelaamista. Veeti ei ollut koskaan pelannut sitä, ei ollut aikaa kokeilla.

Veeti odotteli tällä hetkellä urheiluhallin takana, josta rata alkoi ja jatkui metsään. Syksy oli tehnyt tulonsa, koivut olivat keltaisia ja vaahterat punaisia. Kylmenevä tuulenvire kahisutti lehtiä kevyesti, ja loi Veetin selkää pitkin muutaman kylmän väreen.

Veeti työnsi kätensä syvemmälle taskuihin. Oli tässä jo seisottu, mikä ihme kestää näin kauan.

Toisella puolen hallia, parkkipaikan puolella, eräs Volvon kuski epätoivoisesti etsi vapaata parkkipaikkaa. Kuka olisi arvannut että juuri tänään, juuri nyt olisi meneillään jokin urheilukerhojen tapaaminen...

Tuossa! Ei siinä on mauto... Perse.

Jonne puri hampaitaan yhteen. On sitä tässä hieno mies, vihdoin uskaltautuu kysyä mutta sitten jättää tulematta. Ääh.

Tuolla!

Kaasu pohjaan ja siihen parkkiin. Jes!

Ulkoilma oli viileä, kohta lehdet putoaisivat puista ja lumi peittäisi maan. Täällä päin lumi ei kuitenkaan niin herkkään tullut, ainakaan kun vertasi.. ei sen väliä. Auto lukkoon ja etsimään kylmävää heittokaveria.

Nopeasti tuo onneksi löytyi. Veeti oli jo kävelemässä pois hallin takaa, kun turhan kylmä alkoi tulla.

"Veeti! Anteeks anteeks mie oon myöhässä-"

"Täh- äh! Ootin varmaa puol tuntia, mene yksin heittää kiekkojas!"

Veeti käveli Jonnen ohi kun tämä tuli vastaan.

"Nooh.. Lähtö vähän myöhästy ja mie en parkkipaikkaa löytänä. Elä nyt vielä mäne, mie korvaan myöhemmin."

"Iha sama. Mul on muutenki kylmä."

"Heitellessä tulloo lämmin!"

"Äh.."

Ei tuolle hymylle voinut sanoa ei.

Jonnella oli omat kiekot, joita lainasi Veetille. Ne näyttivät vähän joiltain tie-dye paidoilta värien puolesta. Ihan nättejä.

Jonne katseli karttaa radan infotaulussa.

"Niin sie et oo ikinä heitelly?"

Veeti vilkaisi Jonnea hieman, sitten taas katsoi värikkäitä kiekkoja.

"Oon ehkä kerran heittäny frisbeen jossain sukujuhlissa."

"Noniin! Sittenhä myö lähetään ihan nollasta!"

"No voi kiitos."

Pieni opettelu ensin. Jonne näytti oivaa esimerkkiä kunnollisesta heittotaktiikasta, käsien liikkeestä ja miten osua maaliin, selittäen kuin kaikkitietävä mestari.

Veeti vain kokoajan meitti, ettei ollut ennen kuullut jätkän puhuvan näin paljoa. Ihme hyperfixaatio frisbee kiekkoihin tyypillä.

Sitten tuli hänen vuoronsa kokeilla. Jonne ohjeisti tarkasti, selittäen kaiken uudestaan mutta hieman eri tavalla. Ja lähempää. Vituttavan läheltä. Mutta, ei se haitannut.

Sitten heitto.

Päin persettä.

"Tosi hyvä! Kokkeile vuan uuvvestaa, keikkoja riittää."

"Tuoha oli ihan paska heitto."

"Eikä ollu. Ihan mahtava jos et oo ikinä enne heittänä!"

"Pitäs se silti onnistua pikkuse paremmi."

"Ei kukkaa oo seppä syntyessään."

"Aha."

Oli outoa, että joku kehui. Ei se tuntunut oikealta.

Mutta, samalla, se tuntui ihan mukavalta.

(extra)

[eksopolitiikka]

Kolmio-UFO Iowassa

Kolmio-UFO Iowassa

Ames, Iowa, rauhallisista maisemistaan ja elinvoimaisesta yhteisöstään tunnettu kaupunki, todisti poikkeuksellista tapahtumaa, joka on saanut sekä asukkaat että UFO-harrastajat innostumaan. Illalla 11. joulukuuta 2023 noin kello 18.00 paikallinen asukas koki pohjoisella taivaalla hyytävän ja epätavallisen havainnon, joka herätti laajaa uteliaisuutta ja keskustelua.

Silminnäkijä, joka oli juuri astunut ulos autostaan, ihastui välittömästi epätavalliseen muodostelmaan taivaalla. Kokemusta kuvaillessaan havaitsija totesi: ”Nousin autostani ja näin tämän taivaalla matkalla sisälle. Se sai ihon kananlihalle rehellisesti sanottuna.” Silminnäkijä oli tottunut näkemään alueella sotilashelikoptereita, ja hän tarkisti nopeasti lentotutkan, jotta hän löytäisi sille tavanomaisen selityksen. Yllättäen yhtään lentokonetta ei havaittu, mikä syvensi mysteeriä. ”Näen ne yleensä tutkalla, mutta tällä kertaa ei näkynyt mitään. Se oli outoa”, silminnäkijä lisäsi.

Tämä havainto erottuu edukseen ainutlaatuisuutensa vuoksi. Tähtitieteellisiä ilmiöitä, kuten Starlink-satelliitteja, tunteva havaitsija totesi itsevarmasti: ”Olen nähnyt Starlinkin ennenkin, ja tämä ei todellakaan ollut sellainen.” Kuvaus viittaa muodostelmaan tai kohteeseen, joka ei ole tyypillinen lentokoneiden tai tunnettujen taivaankappaleiden kaltainen, mikä lisää tämän tapahtuman kiehtovuutta.

UFO-havainnot ovat jo pitkään kiehtoneet ihmisten mielikuvitusta kaikkialla maailmassa, eikä Amesin viimeisin kohtaaminen ole poikkeus. Selkeän näkyvyyden ja uskottavan silminnäkijän yksityiskohtaisen kertomuksen ansiosta tämä havainto kasvattaa selittämättömien ilmailmiöiden luetteloa.

Sekä UFO-harrastajat että skeptikot ovat kiinnostuneita näistä salaperäisistä tapahtumista ja pyrkivät ymmärtämään selittämätöntä. Olivatpa nämä havainnot sitten välähdys Maan ulkopuolisista vierailuista tai yksinkertaisesti väärinymmärrettyjä luonnonilmiöitä, ne kiehtovat ja hämmentävät edelleen.

🌌Unexplained #UFO Sighting in Ames, #Iowa! 🛸

Date: December 11, 2023 Witness report: "Just stepped out of my car and witnessed THIS! No aircraft on the radar, not even the usual military helicopters. It's not Starlink either. What could it be? 🤔👽Gave me real chills." pic.twitter.com/kqjqhysy7D

— LUFOS (@LatestUFOs) December 13, 2023

  Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

http://eksopolitiikka.fi/ufot/kolmio-ufo-iowassa/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[sw-x-rm]

rakastan outoa vaimoani

[guanomole]

Jaahas

[seksilelulaatikko]

En koskaan oikeastaan ollut 1D fani ja Liam oli moraalisesti arveluttava persoona monin tavoin, mutta tätä en osannut odottaa ja järkytyin tästä tiedosta hieman. En usko, että kukaan halusi Liamin elämän päättyvän näin. Toivoin, että hänellä olisi ollut mahdollisuus parannukseen. Mahdollisuus parantua ja päästä irti päihdeongelmasta.

On lisäksi jotenkin aina outoa kuulla, että joku omanikäinen on kuollut. Varsinkin, kun kyseessä on tunnettu henkilö, jonka uraa on seurannut sivusta. Toivon, että perheellä, varsinkin Liamin pojalla, on kaikki tarvittava tuki.

Osanotto myös kaikille entisille ja nykyisille faneille, tälläset riipaisee aina niin kovaa. Ihan sama millanen tyyppi on, jos oot kerran katsonu jotain ihmistä ylöspäin, sen ihmisen menettäminen tai menehtyminen tuntuu aina pahalta. Vielä enemmän, kun kyseessä on nuori ihminen ja odottamaton onnettomuus.

Loppuu vielä sanottava, että fuck TMZ, joka julkaisi tapahtumapaikalta kuvia, jollaisia kellekkään ei pitäisi edes tulla mieleen julkaista.

Pahoittelut vuodatuksesta, oli pakko päästä purkaa tää asia johonkin.

[puolimieli]

Meksikolainen kaveri kyseli mitä me tehdään itsenäisyyspäivänä, ja lähetin sille Tiktok-videon, jossa selitetään et suomalaiset istuu ja kattoo tv:stä 3 tuntia ku porukka kättelee presidenttiä. Sen reaktio oli "toi on outoa" ja "säki kattot sitä??" 😭😭

[kinuskikakku]

Olin tänään äidin luona lounaalla ja puoliksi vitsillä kysyin äidiltä et kun se oli lapsi niin oliko sen kotiseudulla tarinoita et siellä ois joskus ollut noita. Kun täällä Jämsän seudulla oli ammattiaan harjoittava noita vielä 1920-luvulla niin olisiko äiti lapsena 50- ja 60-luvun Lapissa kuullut omalla seudullaan moista ja…

Äiti: Itse asiassa kun olin lapsi ja mummoni oli sairauden jäljiltä niin, että toinen puoli kehosta oli ihan halvaantunut ja se ei pystynyt edes oikein kävelemään niin me autolla ajettiin mummo paikallisen noidan luokse. Siellä mummo vietiin noidan kammariin, jossa ne viipyi tunnin ja mummo käveli sieltä aivan terveenä ulos.

Minä: … 😐

Äiti: No joskus myöhemmin se noita-äijä sitten hirtti itsensä pajunoksaan, mutta outoa oli kun löydettäessä sillä oli vain köysi kaulan ympärillä ja köyden toista päätä ei oltu sidottu mihinkään kiinni. Jotkut sanoi, että noita oli kutsunut pirun hirttämään itsensä.

Minä: … no ainahan joku oli voinut sen noidan käydä murhaamassa?

Äiti: Ei, kaikki paikalliset piti siitä ukosta eikä kellään olisi ollut mitään syytä.

Minä: … 😐

[sipelius]

Juma miten hienot, paljon oot jaksanut ommella! Mulla on hirvee minigrip-pussillinen ompelemattomia merkkejä, pitäis ehkä tää ilta käyttää sorvin ääressä

en just käyttäny viikonloppuna yli 70€ haalarimerkkeihin integraatiofesteillä vaikka budjetti oli 30€ shhhhh jos vaan en kato mun tilin saldoa niin sille ei oo voinu tapahtua pahuuksia

[hiidenneiti]

Hirvenhiihtäjät (1832, 2001) luettu:

Runoteos suomenkielisen maalaisrahvaan elämästä muutaman talvipäivän aikana. Yhdeksän toisiinsa kietoutuvaa laulua. Kartanonisäntä komentaa Pekan mukaan hirvenmetsästykseen. Leskeksi jäänyt Matti päättää kosia Henna-piikaa. Venäläiset (tai karjalaiset) kulkukauppiaat ryyppäävät kartanon tuvassa. Kerjuri-Aaro kertoo traagisen tarinansa. Itse sitä hirvenhiihtoa on kertomuksessa lopulta hyvin vähän.

Tässä painoksessa toisella sivulla juoksee alkuperäinen ruotsinkielinen teksti, toisella uusi suomenkielinen käännös. Pidin tästä järjestelystä valtavasti, sillä oli aina mukava vilkaista miltä mikäkin kiinnostava kohta näytti alkukielellä.

Teoksen loppupuoliskolla on osio, jossa avataan runoelman taustoja, Runebergin ajatusmaailmaa ja vaikutteita erityisesti antiikin Kreikan ja Rooman runoudesta (Homeros & Vergilius muun muassa). Tämä oli ehdottomasti lukemisen arvoinen osuus. Itselleni jännä oivallus oli se, että Runeberg paitsi tunsi klassisen tuotannon todella hyvin, hän myös osasi suhtautua siihen huumorilla ja viljeli tekstissään myös ironisia viittauksia — antiikin eeppiset sotakuvaukset ja jumalaiset henkilöt muuttuvat arkisemmiksi metsästyskohtauksiksi sekä suomalaisiksi talonpojiksi.

Lisäksi kääntäjä nostaa esiin kohtia, joissa Runeberg on nimenomaan käyttänyt silmiinpistävän suomenruotsalaisia tai suomenkielisiä ilmaisuja. Nämä olisivat menneet itseltäni ohi, niin helposti ne uppoavat muun tekstin joukkoon. Ylipäätään on ehkä vähän outoa ajatella sitä, että henkilöhahmojen on tarkoitus olla nimenomaan suomenkielistä sisämaan rahvasta, ja sellaisena aikalaislukijat sen ymmärsivät... Niinku jotenkin kun vertaa tätä Hannaan, niin Hirvenhiihtäjien ihmiset ovat enemmänkin kuin näyttelijöitä lavasteissa. Aito elämän henkäys puuttuu, ulkopuolinen tarkkailija seuraa rahvaan elämää sivusta. Mutta luontokuvaus on vahvaa ja aina kun Runeberg lähtee leikittelemään vaivattomasti huumorilla, mielikuvilla ja tunteilla, myös nykylukija nauttii.

Venäläisten tai karjalaisten kulkukauppiaiden kuvaaminen päiväperhoina, jotka välittävät suurimman osan ajasta vain ulkonäöstä ja materiasta sekä ahdistelevat rehellistä hämäläistä naista oli vaivaannuttavaa seurattavaa.

Mitä tulee käännöksen ansioihin tai ongelmiin... mietin tietysti etukäteen pitäisikö sittenkin vain lukea joku Hirvenhiihtäjien "klassisista" suomennoksista, kuten se Otto Mannisen käännös (siitä näyttää olevan radiokuunnelma Yle Areenassa, että ehkä kuuntelen sen sieltä). Teen tässä nyt saman tempun kuin Vänrikin ja Jumalaisen näytelmän kanssa, että olen päätynyt lukemaan paljon uudemman ja vähemmän ikonisen suomennoksen. Ehkä vähemmän yleissivistävää, mutta pidän niin paljon moderneista käännöksistä!! Eikä ne vanhat katoa mihinkään, niihin voi palata myöhemmin. Sitten joskus. Mutta ylipäätään suomennos oli helppolukuinen, kieli kaunista jos ei erityisen mieleenpainuvaa.