#otto karvonen

[skrubu]

The Helsinki Central Library (22) by Pekka Nikrus Via Flickr: In album Oodi / Ode

[vintage-russia]

Ten-year-old Olga Karvonen,Kesten'ga/Kiestinki village (1915)

Photo by Armas Otto Väisänen (1890-1969)

[hevoslinja]

Vuotalon "Sea Change" tapahtuman puitteissa testattiin kaupunkiympäristön soveltuvuutta hevosliikkumiseen. Alustavien tulosten perusteella Mustankivenpuistossa voi laiduntaa kolme hevosta. Oheinen video, kuvassa vilahtava loimi ja aiheeseen kuuluvaa hevostarviketta on esillä osana Otto Karvosen kokoamaan Sea Change näyttelyä Vuotalossa. Hevosista vastasi Etelä-Espoon ratsastustalli (Kiitos Arja Sulin & Jenni), hevosmittauksen suunnittelutyöstä ja toteutuksesta Eero Yli-Vakkuri sekä Susanna Airaksinen.

Hevoset Emppu ja Lumikki pääsivät matkan aikana ensimmäisille laitumille.

[mugoki]

[ 5 March — 14 March, 2021 ]

1K Pages Readathon wrap-up

Here are all the books i read for #1kpagesmarch challenge! 💗

Total pages read: 1104 / 1000 (if my math is correct)

Here are my book reviews:

The Old King in His Exile (2017) by Arno Geiger

Arno Geiger tell in great detail of his father's slow change into dementia, how his strange behavior and mannerism suddenly isn't made to fit in their everyday life, as if he'd been put in exile. But also of his father's childhood, in a way to explain the new ideas and needs the illness put in the old man's head. Beautiful story of a man struggling to chase his memories as the world around turn stranger. 180 pages 🌟 4/5 stars

- - - - -

Diary (1956) by Olof Lagercrantz

Went into this book blind, don't think i've read this author's books before. Idk, i couldn't get into it. The text doesn't feel 100% genuine, feels written specifically for an audience instead of personal journal and even if the language is poetic - is like uninteresting smalltalk. Olof lives near a graveyard, and when he isn't thinking deeply about death and life, he mention cute women he has seen during the day. I dropped this book at 55 pages read (out of 159 pages), giving it 1/5 stars 🌟

- - - - -

111 Ways to Save the Planet (2019) by Jonna Karvonen and Marie Schjulström

111 listed ways to save the environment as a single human being! First the book tell of the bigger picture, if each person change their old ways and educate, we are bound to make a difference. If not for everyone else, at least do it for the animals.

I haven't read much environmental books but after some severe signs of our dying earth lately, i felt i wanted to do something but had no idea what. Found myself incredibly inspired by this book! Many of the points speaks to different kind of people: like the regular joe or the broke student or the business owner or a parent. Like the book have something that everyone can do within their own restrictions and boundaries.

I used post-its to remember a few points that spoke to me. 92 pages and 5/5 stars 🌟

- - - - -

Aniara (1956) by Harry Martinson

Tried reading this sci-fi novel after watching a super interesting youtube movie review, but the language of the book made me too impatient to continue. The concept sound insanely good though! The spaceship Aniara on its way to Mars suddenly end up off course and hover indefinitely waiting for an asteroid to help turn them back, but as the years go by, the passengers grow more desperate and crazier.

When reached chapter 15 (out of 200) i felt frustrated, like "i can't go on like this". Got myself through only 32 pages out 188 pages before calling it quits. 2/5 stars 🌟

- - - - -

Homework (1989) by various authors*

Anthology short stories about childhood school memories from early 1910s up to 1960s. Very interesting how school looked, worked and felt like during those days - more god praising and physical punishment than i far expected. But every story had something i enjoyed reading. 223 pages, 4/5 stars 🌟

*Bengt Anderberg, Mats Arvidsson, Sun Axelsson, Jonas Gardell, Lotten Gustafsson, Staffan Göthe, Cecilia Hagen, P. C. Jersild, Nina Lekander, Bodil Malmsten, Agneta Pleijel, Margareta Strömstedt, Maarja Talgre, Karl Vennberg, Claire Wikholm, Herta Wirén and Pia Zandelin. Editor: Lena Persson.

- - - - -

Desperate Characters (1970) by Paula Fox

Sophie and Otto are a married couple in their 40s. She is a bit naive or at least timid while he is cynical and bad at showing emotions.

Sophie gets bitten pretty severely by a wild cat, and for some reason she doesn't want medical attention. I think it's because the bite is the most exciting thing happening to her life since forever, or maybe she just doesn't want to be a bother? So she let it become infected spreading up her arm, but with the pain, her personality changes from being someone passive - to being able to argue, angry and be loud.

Meanwhile Otto has a problem of his own. His longtime business partner and friend Charlie has decided to start his own lawyer company. Charlie manipulate their customers to turn their back on Otto and join his new company. At first Otto is very cold about this, as if he doesn't care but as the story progresses he slowly open up how betrayed and hurt he feels about the whole ordeal.

Other stuff happen in between, memories of when Sophie had a secret romance with someone else, their house get vandalized, they go to dinner parties.

All the other characters speak in this weird similiar manner btw - they hold monologues about something that leads to another topic that leads to another, then back to the first one. It reminds me of the theater somehow. 182 pages and 3/5 stars 🌟

- - - - -

It is Strange Nowadays (2009) by Karin Flygare

Birgitta cares for her mother who slowly succumbing to dementia. It's ugly and tragic and frustrating, but also beautiful. When suddenly becoming a mother for her own mother, Birgitta finds herself struggling to maintain her own identity and life to care for a woman who is rude, reluctant and downright bothersome towards her with constant need for attention. I quote "Even though i'm worried, i'm angry over the fact that she's ruining my day." and i can't help feeling frustrated with her. Every waking moment, always calling, taking care of everything and still get no recognition. But also a child's love for their parent, staying through everything despite getting hurt. I can relate so much with my own life situation.

I know this is fiction but it all sounds so realistic, and even the care-home process feel well researched. At one point, the agent of a low quality home tries to sign themselves as their legal guardian for her mother, but luckily she is quick to notice and makes herself present. Good job! Also, good book! 207 pages and 5/5 stars 🌟

- - - - -

The Sea-man (2012) by Carl-John Wallgren

A big sister witness how some guys at school drench a cat in gasoline and sets it on fire, killing it. This leads to the bullies to daily harass her little brother who has slight intellectual disability. One day they get jumped, the brother is forced to eat dirt and the big sister get a branch shoved up her rear (no joke, wtf). Then another classmate shows up and bargain to leave them alone in exchange for something. The bullies want $100. The big sister and classmate start stealing clothes from shops to resell them. I only read to page 106 out of 287, when the sea creature finally gave an appearance. But by then they had already payed the bullies and gotten rid of the conflict. I felt exhausted and unmotivated to continue. 1/5 stars

- - - - -

In the Grip of the Lindworm (2014) by Hans Ohlsson

One of many horror stories from his novel collection called Stranger, Intruder. The story tells of a grandfather taking his granddaughter on a three day hike through mountains and forest, as a pick-me-up after a recent accident took both her parents. She is bitten by a snake during her pee break and start getting really sick. We feel stressed with grandfather as he tries to find help before it's too late. It's based on a Swedish mythological creature called Lindworm, which could bring both luck or misfourtune. Never heard of it causing illness but wish he would have filled in some info instead of relying on the reader to automatically know. I'm definitely going to continue reading this collection though! 4/5 stars and 27 pages 🌟

[beeldsharan]

Otto Karvonen

[benmccullochspace]

Urban Intervention: A reclaimed parking spot.

Otto Karvonen and Jon Irigoyen.

Green corner is a spatial artwork consisting of lawn that is installed on a parking space. The lawn is equipped with some comfortable garden furniture, to provide a relaxing break in the middle of the hectic urban space. The work raises questions about public space in general; to whom it belongs and what can be done with it. […] The project functions also as an invitation to a workshop taking place in June. The workshop explores the public spaces in Kallio [a neighborhood in Helsinki] and the future prospects of the area.

[insuranceautolawnews]

Draama

Peer Gynt Ryhmäteatterissa. Käsikirjoitus Henrik Ibsen, suomennos Otto Manninen ja Juha Kukkonen, ohjaus ja sovitus Juha Kukkonen, lavastus Janne Siltavuori, pukusuunnittelu Ninja Pasanen, valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen, koreografi Panu Varstala, maskeeraus Riikka Virtanen. Rooleissa Santtu Karvonen, Minna Suuronen, Robin Svartström, Laura Halonen, Aarni Kivinen, Usva Kärnä ja Ville Mäkinen.★★★

Henrik Ibsenin symbolistinen seikkailunäytelmä Peer Gynt (1867) avaa 50-vuotisjuhlavuottaan viettävän Ryhmäteatterin näytäntökauden. Se sopiikin kuvaan siinä mielessä, että kun teatteri juhlii keski-ikään pääsyä, kohtaa näytelmässä myös ikääntyvä Peer elämänvalintojensa seuraukset viimeisessä tienhaarassa.

Tämä onkin ohjaaja Juha Kukkosenhttp://ift.tt/2k9L7KB sovituksen ydin: jo alkukohtauksesta asti katsojalle tehdään selväksi, että äärettömän egonsa perässä maailmaan ääriin juoksevan Peerin on lopulta nöyrryttävä. Tulkinnassa on vääjäämättömän läsnäoloa, jota korostaa uudelleenkirjoitettu loppu. Synkeä ei seikkailu silti ole.

Keveyttä tuo Otto Mannisenhttp://ift.tt/2jOKHNj vuonna 1911 tekemän suomennoksen lyriikka, joka soljuu näyttämöllä luontevasti kuin kirkas vuoristopuro. Näyttelijät latelevat ensi-illassa tekstiä vaivattomasti kuin olisivat syntyneet säkein puhumaan.

Tähän asti Ryhmäteatterissa keskeisimmässä roolissaan nähtävä Santtu Karvonenhttp://ift.tt/2jm5zrv on Nummisuutarin Eskon tapaan räyhäkkäästi tuhoon tuomitulle kosiomatkalle lähtevä Peer. Omiin satuihinsa sotkeutuva aikapoika, jota äiti, tarkan roolityön tekevä Minna Suuronenhttp://ift.tt/2jOOlXN, vuoroin hyysää ja toruu. Isän ryyppäämisestä köyhtyneet Peer ja äiti-Åse on asetettu tulkinnassa asumaan asuntovaunuun, valkoisen köyhälistön henkiseen ja ­aineelliseen jamaan.

Klassikkotarinaa ei ole pakkomodernisoitu, vaan pienin keinoin siihen on nykyaikaistettu Peerin maailman ääriin sijoittuvien seikkailujen yksityiskohtia. Esimerkiksi Peerin rikastuminen Afrikan orjakaupalla on muuntunut tekstiilityövoiman hyväksikäyttämiseksi Bangladeshin hikipajoissa. Tulkinta on pakoton ja helppo seurata, joskin ehkä myös hieman liian varovainen.

Hieman hämmennystä herättää se, että Peerin hahmo on puettu epookinomaisesti pitkään paituliin ja nahkasaappaisiin, kun taas muut kyläläiset on puettu ajattoman moderniin asuun. Näyttämöllä tiuhaan vaihtuvat sadunomainen fantasiamaailma ja ajaton nykyaika lyövät kättä, mutta ihan aina lopputulos ei näytä tulkinnan sisältä motivoidulta. Klassisen ja komean äärelle päästään Dovren-ukon hovissa.

Santtu Karvonen ilmentää hyvin Peerin luonteen opportunismia: heikko tyhjännaureskelija kiertelee vastuuta ja pyrkii olemaan kylliksi vain itselleen.

Lopussa seisoo sitten se kaikkein suurin: rakkaus ja Solveig (herkkä Laura Halonenhttp://ift.tt/2k9T4zf).

Mutta riittääkö se Peerin pelastukseksi?

[hyvatpahatjakuvat]

Otto Karvonen - Alert! Installation of signs and a banner SKOR Foundation for Art and Public Domain Amsterdam 2011

The exhibition space of SKOR is covered with colourful signs with texts, written in different languages (all non-latin alphabet). The signs have a rather aggressive appearance: their aesthetics resemble signs from demonstrations and political actions. For those who cannot read the texts it will remain a mystery what kind of messages are being communicated. But behind the perhaps misleading visuals there is a simple and friendly meaning. On each sign the same sentence is written in a different language: “funny little cottage”.

The work refers to the Western news media that depict a world primarily through means and visuals of conflict. According to the artist, looking through this ‘lens of conflict’ blurs our view to the everyday realities and personal stories behind everything. Certain combinations of colors and alphabets might create a disturbing effect for us, without having a clue of what is really being communicated.

-Yael Messer, curator, SKOR

[capturesofjoy]

Kaupungin juuret (City roots) by Otto Karvonen. Public art at Kamppi metro stop in Helsinki.

[skrubu]

(A Part Of) Dedication by Pekka Nikrus Via Flickr: By Otto Karvonen

[hevoslinja]

Raportti Tromsø takakehitys seminaarista.

“Agency for De-development in Tromsø” seminaarissa tunnusteltiin hevosten roolia tulevaisuuden yhdyskuntakehityksessä. Kutsun Vårscenefestivaalille järjestettyyn ohjelmaan esitti kuraattori Jussi Koitela, joka on vuosien saatossa vaikuttanut Hevoslinjaan liittyviin tapahtumiin ja koonnut toimintaa esitteleviä näyttelyitä. Koitelan kanssa tapahtumaa toteutti Poste Restante kokoonpano, jonka jäsenistö ja paikalta värväämät esiintyjät vastasivat ympäri kaupunkia sijoittuneiden keskustelutapahtumien ohjaamisesta.

Kaksipäiväinen ohjelma käynnistyi hevostalleille, jossa parikymmentä vierasta tutustui 18-vuotiaaseen norjanvuonohevoseen. Yleisö kokoontui maneesissa taiteilija Valentina Karga ohjeiden mukaan kootulle kalakujetuslattikko katsomolle ja seurasi hevosohjelmaa keskittyneenä. Esitelmän aikana kuvailtiin hevosten käytöstä ja esiteltiin eläimen ohjaamisessa sekä vuorovaikutuksessa käytettäviä tekniikoita. Puheenvuorossa nostettiin esiin mm. rauhallinen hengittäminen kommunikoinnin edellytyksenä, hevosen osaaminen ihmisten käsittelijöinä sekä oman liikkumisen ennakointi, jonka myötä hevosen on helpompi aavistaa ihmisten toimintaa. Johdannon jälkeen vieraat pääsivät kokeilemaan taluttamista ja lopulta yksi yleisöstä pääsi lyhyelle talutusratsastukselle.

Taluttelun jälkeen hevoselta riisuttiin riimu ja tämä sai käyskennellä maneesissa omalakisesti. Eläin tuli pian ihmisryhmän luokse, jolloin seminaariväki kerääntyi kokoon rupattelemaan ja rapsuttelemaan hevosta. Muutamat ottivat ahkerasti horselfietä. Tilaisuuden piti jatkua kahvittelulla ja hevonen kiinnostui pöydälle nostetuista teepusseista. Kun teet saatiin siirrettyä syrjään niin hevonen nappasikin maitotölkin ja puraisi sen halki niin että maidot purskahtivat. Hevonen jätkähti ja jäi naureskelemaan ihmisten kanssa. Seminaari-interventio loi hyvän vireen loppupäivän ohjelmalle.

Talutin hevosen pihattoon jolloin huomasin sen valmistelemat vuonomaisemat. Pihaton aidat oli jyrsitty siten, että ne paljastuivat vuoristoiksi. Kiittelin hevosta ja palasin ohjelman pariin. Svein Anders Noer Lienin puheenvuoro pohti kuinka kehitys ja kaipuu ovat yhteensitoutuneita. Tämän jälkeen käytiin palautekeskustelu, jonka aikana vieraat purkivat oppimaansa. Hevoslinjaa koskevassa palautteessa nousi esiin mm. hevosten ja luokan välinen suhde.

Ohjelma jatkui reippaalla kävelyllä keskustaan. Kävelyn aikana käydyissä keskusteluissa paljastui mm. että Tromsøssä järjestetään turistimatkoja, joihin sisältyy “revontulivakuutus”. Vakuutus takaa että turistin matka jatkuu niin pitkään että revontulet varmasti näkyvät. Tämä kirvoitti idean koota vakuudet revontuli-rahastoon ja käydä revontulivakuutus-futuuri kauppaa. Rahaston kautta revontuli-kokemusta voisi käyttää maksuvälineenä!

Kävely päättyi kaupungintalon aulaan. Kalakuljetuslaatikot koottiin Kargan ohjeita noudattaen, jonka jälkeen luettiin tutkija María Iñigo Clavon tilaisuutta varten luonnostelemia tekstejä ja pohdittiin “epistemodiversity” käsitettä (kirjomaailmankuvallisuus). Keskustelu tunnusteli alkuperäiskansojen tietämyksen, maailmankuvallisen osaamisen sekä akateemisen tutkimuksen suhdetta. Kirjomaailmankuvallisuutteen saa tuntuman Clavon Modernity vs. Epistemodiversity (2016) artikkelista. Osa Clavon tekstistä pohti pohjoinen-etelä / itä-länsi jaotteluiden muuttumista globaalin muuttoliikkeen vaikutuksessa.

Seminaaripäivän viimeisenä etappina oli vanha satamarakennus, jossa kuultiin tutkija Anniken Førden puheenvuoro turismista kulttuurillisena muutosvoimana. Førden esitteli paikallisen saamelaisperheen järjestämää turismiohjelmaa, joka hyödynsi turismin synnyttämää taloudellista ja sosiaalista liikettä jakaakseen edelleen saamelaiskulttuuriin kuuluvia perinteitä sekä ajaakseen saamelaisten oikeuksia. Puheenvuoro pohdiskeli ekoturismin mahdollisuuksia ympäristönsuojelun editämiseksi. Pohjois-Norjan kasvava turismiteollisuus on Førden mukaan sangen halukas kehittämään toimintaansa ekologisesti ja kulttuurisesti kestävämmäksi.

Seminaarin toinen päivä järjestettiin Tromsø Kunstforeningissä. Poste Restanten ohjaama tilaisuus tunnusteli mitä de-develloptement (takakehitys) käsiteenä tarkoittaa ja kuinka edellisenä päivänä kuullut syötteet siihen liittyivät. Pienryhmissä käydyissä keskusteluissa pohdittiin de-developmentin ja dekolonisaation suhdetta (jolloin de-development näyttäytyi anteeksipyytämisen teknologiana). Toisissa keskusteluissa mietittiin eläimiä luovan luokan edustajina. Mm. Valas-turismi perustuu eläinten esiintymisiin ja esitysten työllistävä vaikutus korvaa teollisuudelta katoavia työpaikkoja. Pohdinnassa oli myös ristiriita kulttuurisen monimuotoisuuden ja luokka käsitteiden välillä sekä geoismi (eli egoismin maantieteellisenä politiikkana). Jossainvaiheessa heitettiin ilmoille poikkitelainen näkökulma kehitykseen, jonka mukaan jokainen uusi kokemus on menetetty mahdollisuus.

Päivän kiinnostavinta antia oli kuulla Poste Restantessa esiintyvän Majula Drammerin kuvaus käytännöistä joilla Malmön kautta liikkuneita turvapaikanhakijoita oli majoitettu. Seminaarivieras Farshad Tamin kertoi vastavuoroisesti kokemuksistaan vastaanotto-neuvonnan järjestämisestä Oslossa ja kaupunkiin päätyneiden nuorten turvapaikanhakijoiden tilanteesta (White Galaxy Boys). Risteilevästä keskustelusta ollaan kokoamassa yhteenvetävää asiakirjaa joka julkaistaneen piakkoin.

Seuraavat julkiset Hevoslinja toimet nähdään Vuotalolla 12.5 (11:00-15:00), jolloin Hevoslinja tukenaan ohjaaja Susanna Airaksinen osallistuu taiteilija Otto Karvosen luotsaamaa Sea Change taidetoimintaan. Sea Change osallistuu Vuosaaren asemakaavaa koskevaan kehityskeskusteluun taidetoiminnan kautta. Hevoslinja-toimintaa esiteltiin myös Hollo instituutin “Abstrakteja utopioita ja muita käyttökelpoisia simulaatioita” seminaarissa kulttuuritalo Gloriassa (20.4). Lyhyen esitelmän aikana pohdittiin itseohjautuvan oppimisen muutoksia ja kerrattiin Dosentti Toivotun Pojan opetustyötä Teatterikorkeakoulun hevostaito kursseilla (Hollo instituutin puheenvuoron muistiinpanot verkossa).