#opiskelija elämää

[pantomeemitaiteilija]

”Aina pitää siirtää rahaa tilille et pääsee syömään”

- kuultu koulun käytävällä

[hapatus]

Nukkumisen määrät ja eri vaiheet Hapatuksen tapaan

Montako tuntia olet nukkunut:

+12 tuntia: Olen muumio. Ja tänne jään. Muumioitumaan.

11 tuntia: Lähes muumio

10 tuntia: Tätä kutsutaan sunnuntai-aamuksi ja se on silloin tällöin erittäin mukavaa

9 tuntia: ihanaaaaa ❤

8-7 tuntia: suositeltu nukkumismäärä, herää silti aamulla pikku tokkurassa.

6 tuntia: silmät on rähmässä mutta kyllä päivän pärjää ihan mukavasti

5 tuntia: kipurajoilla, keskittymiskyky heikkenee

4 tuntia: kenelläkään ei ole kivaa, kukaan ei ole tyyväinen tilanteeseen

3 tuntia: voi luoja miksi tämä tapahtuu en jaksa ketään enkä mitään enään ikinä koskaan

2 tuntia: söin jääkaapin tyhjäksi ja katson youtubesta kymmenettä kertaa samaa kissavideota

1 tuntia: söin jääkaapin valon ja oven ja mietin olemassaoloani universumissa

0 tuntia: HEI EI TÄÄ OO NIIN PAHA MÄ MAISTAN MILTÄ VÄRI YHDEKSÄN TUOKSUU MUN KORVISSA!!!

Tarinan opetus: ajoissa nukkumaan ❤

[sepastian-ahoey]

Minä, yhteiskuntaopista eximian kirjoittanut, kolme vuotta oikeustieteen kursseja käynyt yliopisto-opiskelija googlaamassa tuleeko EU-asetus sellaisenaan voimaan vai vaatiiko se kansallista täytäntöönpanoa. Tää on asia mikä tässä vaiheessa elämää pitäis tietää saakeli.

[homospeksuaali]

@hanhan156 tägäs ☺️ Toki kesti teatterikiireiden takia sata vuotta vastailla, mutta nyt nekin loppu muutamaks kuukaudeks. Tägään takaisin @mikaroyhkeys @neroushalvaus @pikku-myy @paljonkaikenlaista @koskela-on-ihana

1. Do you ever make your bed?

Hahaa en ikinä. Ainoastaan jos tiedän jonkun tulevan kylään.

2. What’s your favorite number?

42. Kyllä, liikaa Linnunradan käsikirjaa 😁

3. What’s your job?

Opiskelija tällä hetkellä.

4. If you could go back to school, would you?

Tuli mentyä juu 😄 Mut peruskouluun en ikinä. Lukioon ehkä voisinkin, mutta vain ja ainoastaan kääntämällä aikaa takaisin. Jos olisin ikuinen 17v kuten Edward, niin opiskelisin ainoastaan kiinnostavia asioita kuten arkeologiaa ja viemärien asennusta, en yleissivistävää uudestaan.

5. Can you parallel park?

En osaa edes ajaa autoa. Osaan kyllä peruuttaa traktorin peräkärryineen joten oppisin varmaan taskuparkinkin.

6. A job you had that would surprise people?

Tää on vähän suhteellinen kysymys. Toisaalta oon tehnyt ihan käsittämättömiä duuneja, mut toisaalta en tiedä tuleeko se yllätyksenä kenellekään mua tuntevalle. Ehkä yksittäinen erikoisin oli polttopuiden pussittaminen.

7. Do you believe aliens are real?

Uskon täysin että maailmassa on (älyllistä) elämää muuallakin kuin meidän pallolla, kyllä. Mutta en usko että meidän planeetan asukkailla on vielä ollut kontaktia muihin elämänmuotoihin.

8. Can you drive a manual car?

Katso ylempi, mutta osaan ajaa käsivaihteista traktoria, etukuormaajaa, bobcatia ja ruohonleikkuria.

9. What’s your guilty pleasure?

En osaa tuntea syyllisyyttä noloimmistakaan ilonaiheistani, mutta sen myönnän että Tuntsa-shippaamisesta ei ihan joka seurassa viitsi puhua. Ei häpeilyn takia mutta kun voipi tulla sanomista.

10. Tattoos?

Onhan näitä, kahdeksan yhteensä. Kaikki muut paitsi kaksi käsivarsissa. Rakastan tatuointeja ja haikailen jatkuvasti lisää.

11. Favorite color?

Violetti, ihan absurdiuteen asti 😄 Pidän kovasti myös narsissinkeltaisesta ja neonväreistä.

12. Things people do that piss you off?

Kaikenlaiset vähemmistösyrjinnän muodot ärsyttää mua ihan hirvittävästi. Ja yleinen toisten ihmisten huomioimattomuus.

13. Any phobias?

Jonkinnäköinen ihmissuhdekammo vaan, semmoinen mitä nyt keskittymishäiriön sivutuotteena tulee.

14. Favorite childhood sport?

Olin ja olen vieläkin läpeensä heppatyttö, mutta jos ihan koululiikuntatyyppisiä mietitään niin luistelu.

15. Do you ever talk to yourself?

Silloin tällöin saatan puhua itsekseni, mutta kaneille tulee selitettyä vaikka mitä kaikkea. Ne on hyviä kuuntelijoita.

16. What movie do you adore?

The Heat, Spy ja Tammy on sellaisia joita tulee katsottua ihan puhki asti, mun suosikki elokuvagenreni tuntuu olevan ”Melissa McCarthy päästetään irti” 😁 But I’m a Cheerleader on myös suuri suosikkini. Pan’s Labyrinth on upea sekä visuaalisesti että tarinaltaan, Nightmare Before Christmas on ehkä vanhin kestosuosikki. Paistetut vihreät tomaatit on vaan kaikin puolin ihana.

Ja tietenkin suuri rakkaus joka saa mut kuolemaan henkisesti joka kerta eli -85 Tuntsa. -17 versiosta sarjaleikkaus peittoaa elokuvaleikkauksen 6-0, joten en laske sitä tähän kategoriaan.

17. Do you like doing puzzles?

Palapelit on parasta. En tiedä lasketaanko ristikot myös tähän, mut niistäkin tykkään.

18. What’s your favorite kind of music?

Pop-punk, indie-henkinen rock, kasaripoppi, huumorimusiikki jolla on jotain sanottavaa, elektroninen pop, queerpunk, musikaalit.

19. Tea or coffee?

Kahvi on tie, totuus ja elämä. Juon mä kyllä teetäkin.

20. First thing you remember wanting to be when you grow up?

Hevosenhoitaja tai ratsastuksenopettaja se taisi olla.

[brandbusinesskey-blog]

1001 Brand Stories | Lotus Speech 莲花演说

//

writen by ZHOU Junjun

第一个故事

男人拖着疲倦回到家，妻子问：“怎么这么晚回来？是不是外面有人了？”男人忽然感到非常愤怒地对妻子说：“你怎么这么不理解我？”第二天，他们去民政局换了一本证……

Ensimmäinen tarina

Kun mies tuli kotiin väsyneenä, hänen vaimonsa kysyi: "Miksi olet palannut niin myöhään? Onko täällä joku?" Mies äkillisesti oli erittäin vihainen ja kysyi vaimonsa: "Miksi et ymmärrä minua niin paljon?" Seuraavana päivänä he menivät siviiliasioiden toimistoon. Vaihdettu varmenne ...

 第二个故事

课后，老师对学生说：“如果再是这个成绩，我会劝你转校了，跟上你会很吃力。”回家，母亲拿着试卷恨铁不成钢地指责孩子说：“再过一年高考了，你看你该怎么办，你看考得上哪个学校，你看你将来该怎么办！怎么这么不争气呢。”晚间补习，补习老师说：“怎么教了这么多遍，你就是做不对呢？”当晚，学生从补习老师家一跃而下，当场死亡，他才十六岁……

Neljäs tarina

Kolmas tarina

Kymmenen vuoden kovan opiskeluajan jälkeen hän oli tunnettu opiskelija. Kuuluisien yritysten työmessuilla haastattelija sanoi hänelle: "Esittele itsesi." Hän sanoi: "Ah ... um ... minä ... olen ..." Haastattelija sanoi: "Anteeksi, kiitos." Kun hän astui ulos ovesta, hän rypistyi seinää vasten repiäkseen jatkamisensa ...

 第三个故事

十年寒窗苦读，他是有名的学霸，名企招聘会上，面试官对他说：“介绍下你自己。”他说：“啊……嗯……我……我叫……”面试官说：“对不起，请下一位。”走出门，他靠着墙蹲下，把简历撕得粉碎……

Itan kẹta

Lẹhin ọdun mẹwa ti ikẹkọ lile, o jẹ ọmọ ile-iwe ti a mọ daradara. Ni ibi itẹ iṣẹ fun awọn ile-iṣẹ olokiki, oniroyin naa wi fun u pe, ṣafihan ara rẹ. Oniroyin naa sọ pe, “Jọwọ, jọwọ.” Nigbati o jade kuro ni ẹnu-ọna, o tumọ si ogiri, o n bẹrẹ iṣẹ rẹ ...

 第四个故事

团队准备整整一月，精心编制各种节目，终于迎来了万众期待的年会。董事长在员工热情的掌声中缓步走上讲台，举起话筒方才发觉演讲稿落在座位上，他望着台下黑压压的人群，一双双亮晶晶的眼睛，忽然觉得呼吸急促，头冒冷汗，双脚发抖……他不禁往讲台中间挪了挪，这一挪，却不小心把话筒掉到了地上，台下一下子热闹起来，传来闷声的笑声。他完全慌了神，已不记得演讲稿的内容，有些尴尬地弯下腰捡起话筒咳了两声说：“哈哈，大家，吃好，喝好！谢谢！”然后像逃荒般地窜下台回到座位，连忙拿起纸巾擦拭满头汗水，剧烈的心跳声在耳畔久久不能散去……

Neljäs tarina

Ryhmä valmistautui koko kuukauden, laati huolellisesti erilaisia ohjelmia ja ohjattiin lopulta odotettuun vuosikokoukseen. Puheenjohtaja käveli hitaasti palkintokorokkeelle työntekijöiden lämpimin suosionosoituksin ja nosti mikrofonin ennen kuin tajusi, että puhe putosi istuimelle.Ha katseli lavan alla olevaa väkijoukkoa, hänen silmänsä ja äkkiä tunsi hengästyneisyyttä ja kylmää hikeää päätään. Hänen jalkansa vapisivat ... Hän ei voinut liikkua korokkeen keskelle, mutta tämä pudotti vahingossa mikrofonin maahan, ja yleisö räjähti jännitykseen hiljentyneellä naurulla. Hän oli täysin paniikkissa eikä voinut muistaa puheen sisältöä. Hän kumartui hieman hankalasti, otti mikrofonin ja yskii kahdesti: "Haha, kaikki, syö hyvin, juo hyvin! Kiitos!" Sitten hän astui takaisin pakolaisuutena. Kun pääsin istuimelle, nosin nopeasti paperipyyhe ja pyyhitin hiki. Voimakasta sykettä ei voinut levittää pitkään ...

 第五个故事

商业路演现场，他拿着一个团队整整一个月不眠不休做出的商业计划书，已经有20万高粘度粉丝，信心十足。当话筒递到他手上，投资人说：“请用三句话说明你的项目。”他说：“呃……我们做的是……是……”投资人说：“谢谢，请下一位。”他黯然坐下，合作伙伴们都黯然低下了头，拍了拍他的肩膀，起身离去……

Viides tarina

Kaupallisessa näyttelyssä hänellä oli joukkue liiketoimintasuunnitelmia, joita hän oli työskennellyt koko kuukauden, ja hänellä oli 200 000 erittäin viskositeettista fania suurella luottamuksella. Kun mikrofoni siirrettiin hänelle, sijoittaja sanoi: "Selitä projekti kolmessa virkkeessä." Hän sanoi: "Eh ... mitä me teemme ... on ..." Sijoittaja sanoi: "Kiitos, kiitos. Yksi. "Hän istui surullisesti, kumppanit kaikki kumarsivat päätään surullisesti, taputtivat hartiaan, nousivat ylös ja lähti ...

 第六个故事

古有贾诩一句话引起百年战乱，亦有张仪三寸不烂之舌抵百万雄狮。历史由人演绎，社会由人诠释，生活由人改变。今天，当我们面对各种繁琐，各种误解，各种质疑，各种矛盾，各种委屈，我们都说，这是人造成的。蓦然回首，三省吾身，这是——沟通——造成的！

Kuudes tarina

Muinaisina aikoina Jia Yin sanat aiheuttivat sadan vuoden sodan, ja Zhang Yin kolmen tuuman ei-mätä kieli saapui miljoona urosleijonaan. Ihmiset tulkitsevat historiaa, ihmiset tulkitsevat yhteiskuntaa ja ihmiset muuttavat elämää. Tänään, kun kohtaamme kaikenlaisia tylsiä, kaikenlaisia väärinkäsityksiä, kaikenlaisia epäilyksiä, kaikenlaisia ristiriitoja, kaikenlaisia valituksia, sanomme kaikki, että tämän syyn�� ovat ihmiset. Yhtäkkiä taaksepäin, kolme provinssia ovat ruumiini, tämä on viestinnän aiheuttama!

 第N个故事

..........

Nth story

..........

 “莲花演说”源自“舌灿莲花，口吐莲花”，主要形容人口才好，口齿伶俐，能言善道，有如莲花般的美妙。莲花，也有纯洁，正直，吉祥之意。古月今心取“莲花演说”，意其一是人若有纯洁正直的心，逢人多说吉祥的话，这样人们便会心生欢喜，人事顺利，性格也就乐观包容，命运也就更加舒顺。意其二，公众演说，能够能言善道，犹如莲花般的美妙。

"Lootuspuhe" on peräisin "kielen lootuksesta, sylkelootosta". Se kuvaa pääasiassa populaatiota, on artikuloitu, osaa puhua hyvin ja on yhtä kaunis kuin lootus. Lotus tarkoittaa myös puhtautta, eheyttä ja suotuisuutta. Gu Yuejin piti "lootuspuheen". Yksi syy siihen, että jos ihmisillä on puhdas ja pystyssä oleva sydän ja sanovat joka kerta lupaavia sanoja, ihmiset iloitsevat sydämestään, asiat ovat sujuvia, heidän persoonallisuutensa on optimistinen ja suvaitsevainen ja kohtalonsa vielä enemmän. Shushun. Toiseksi julkiset puheet voivat puhua ystävällisesti, kuten lootuskukka.

 在这个科技日新月异的时代，移动互联网深入到我们生活的方方面面，改变了我们的社交方式，看似缩短了人与人之间的距离。恰恰相反的是，而今“人际交往”却成为大家津津乐道的话题，人们热衷学习“情商”，“智商”，“处理人际关系”。

Tässä nopeasti muuttuvassa tekniikan aikakaudella mobiili Internet on tunkeutunut jokaiseen elämämme osaan, muuttanut seurustelua ja näyttää lyhentävän etäisyyttä ihmisten välillä. Päinvastoin, "ihmissuhdeviestinnästä" on tullut aihe, josta kaikki puhuvat. Ihmiset haluavat oppia "EQ", "IQ" ja "käsittelemään ihmissuhteita".

 古月今心说，从他帮助的几千位因公众演说有障碍的学员，他发现经常用正确的方式进行演说训练，不仅让更多的人成功的解决了公众演说障碍，还更加提高了沟通和谈判能力，连同日常人际关系也有积极改善。而今，古月今心已经帮助几千人因为沟通，因为演说问题而遇���困惑的人。而今，莲花演说遍布全国多个一线城市，成为中国极具影响力的互动演说训练机构，收获学员大量赞誉。

Gu Yuejinxin kertoi tuhansista harjoittelijoista, joilla on vaikeuksia julkisen puhumisen kanssa, hän huomasi, että usein oikealla tavalla tapahtuva puhekoulutus ei vain lisää ihmisiä ratkaisemaan julkisen puhumisen esteitä, vaan parantaa myös Kommunikaatio- ja neuvottelutaitot sekä päivittäiset ihmissuhteet ovat myös parantuneet. Tänään Gu Yuejin Xin on auttanut tuhansia ihmisiä, jotka ovat hämmentyneitä kommunikaation ja puheongelmien vuoksi. Nykyään Lotus-puheet ovat levinneet moniin ensisijaisiin kaupunkeihin eri puolilla maata, ja niistä on tullut Kiinan vaikutusvaltaisimpia interaktiivisia puheenharjoittelulaitoksia, jotka ovat saaneet paljon kiitosta opiskelijoilta.

 古月今心过去十二年，把自己的全部心血和精力专注于沟通、演说事业，未来，��将一如既往……他只是希望能够帮更多人解决沟通问题，让他们不会再因为沟通问题失去家庭，不会因为沟通问题失去机会，不会因为沟通问题失去自信，不会因为沟通问题铸就大错后悔终生。

Viimeisen 12 vuoden ajan Gu Yuejinxin on omistautunut kaikkensa ja energiansa viestinnän ja puhumisen syylle. Jatkossa hän jatkaa kuten aina ... Hän vain toivoo auttavansa enemmän ihmisiä ratkaisemaan viestintäongelmia, jotta viestintäongelmat eivät heihin vaikuttaisi. Jos menetät perheen, et menetä mahdollisuuksia viestintäongelmien takia, et menetä luottamusta viestintäongelmien takia, etkä tule katumaan elämääsi viestintäongelmien takia.

 沟通，让你学会怎么好好生活；沟通，让你学会怎么面对他人；沟通，让你学会怎么认识自己；沟通，让你学会怎样把握机会；沟通，改变命运，演讲，改变人生……古月今心说：人一生，学会好好说话，你会发现满是惊喜 。 提升演讲，做一个懂得一对多、一对一沟通的人。

Viestinnän avulla voit oppia elämään hyvin; viestinnän avulla voit oppia kohtaamaan toiset; viestinnän avulla voit oppia tuntemaan itsesi; viestinnän avulla voit oppia tarttumaan mahdollisuuksiin; viestintä, muuttuu kohtalo, luennot, muuttaa elämää ... Gu Yue Jinxin sanoi: Opi elämässäsi oppimaan puhumaan hyvin, löydät sen täynnä yllätyksiä. Paranna esitystä ja ole henkilö, joka ymmärtää viestintää monille ja henkilölle.

[koyhaopiskelija]

Nyt kun yhteishaut on menny niin voi kertoa teille että jos kuvataidetta satutte opiskelemaan niin asetelmia saa piirtää hiilellä litoposterille ihan kyllästymiseen asti Kuvassa tämän kertainen omiata romuista kasattu räpellys

[eksopolitiikka]

Billy Graham Raamatusta ja avaruusolennoista

Billy Graham Raamatusta ja avaruusolennoista

Billy Graham kuoli 99 vuoden kypsässä iässä. Hän oli ehkäpä suurin evankelista, jonka maailma on koskaan nähnyt. Lisäksi hän oli helluntailaisen perikuva, saarnamies jonka pääasiallinen fokus oli aina ja ikuisesti Evankeliumi, ensimmäisen korinttolaiskirjeen 2:2 ruumiillistuma:

Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.

On ehkä yllättävää joillekin, että hän uskoi että ulkoavaruudessa on elämää.

Kappale 22 hänen vuoden 1960 kirjasta My Answer sisältää seuraavan kohdan (joka on identtinen hänen marraskuun 17. päivänä 1955 samannimiseen kolumniin verrattuna):

“Olen fyysisten tieteiden opiskelija. Jotkut kollegoistani ovat taipuvaisia uskomaan, että toisilla planeetoilla on elämää. Jos siellä on ihmisiä, jotka asuvat näillä planeetoilla, mitä se tekee meidän uskollemme Evankeliumiin? Voiko olla niin, että Jumala on pääosin kiinnostunut tästä planeetasta? Raamatun tutkimuksistani en löydä mitään mikä muuttaisi olennaista uskoa Evankeliumiin jos me löytäisimme elämää toisilta planeetoilta. Raamattumme selvästi on suunniteltu tätä planeettaa varten vastaamaan ihmisen synnin aivan erityiseen ongelmaan. Kun me havaitsemme tämän seikan, me olemme turvallisella maalla. Se ei ole osa Raamatun viestiä kertoa meille mitä Jumala tekee muualla. Sen viesti on keskittynyt maassa asuviin, heidän alkuperäänsä, syyhyn heidän olemassaoloonsa, syyhyn heidän surkeuteensa ja suunnitelmaan pelastaa langennut rotu. Olen varma, että jos toisilla planeetoilla on asukkaita, ne joko eivät ole synnin ongelmassa mukana, tai sitten Jumala on sovittanut sen heille tyydyttävällä tavalla. Universumin Jumala on on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala. Hän on täysin kykenevä tukemaan koko luomakuntaa ja täysin kykenevä hallitsemaan sitä vanhurskaudella.”

Graham sivusi tätä kysymystä useita kertoja vuosien mittaan (katso tämän postauksen loppu), mutta hänen vastauksenssa pysyy yhdenmukaisena.

Raamattu ei maininnut elämää ulkoavaruudessa

Maan ulkopuolinen elämä ei ole osa Raamatun viestiä

Mikään Maan ulkopuolisen elämän löytymisessä ei uhkaisi kristinuskon mitään olennaista elementtiä

Hän henkilökohtaisesti uskoi, että Maan ulkopuolista elämää on olemassa

Vaikka hän aluksi salli mahdollisuuden Jumalalle olla tehnyt tyydyttävä sovitus langenneille enkeleille, hän lopulta päätti, että ainoastaan ihmiskunta oli langennut universumissa, siksipä:

Avaruusolennot eivät tarvitse pelastusta, ja

Ihmiskunta on universumin erityisen huomion kohteena

Se mikä hänen mielipiteissään on merkittävää, on että vaikka monet avaruusolentojen vastaiset kriitikot väittävät, että Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuus jollain tapaa uhkaa Evankeliumia, Evankeliumi oli kiistämättä Billy Grahamin ajattelun eturintamassa.

Tässä on vain muutama monista esimerkeistä joissa Billy Graham otti kantaa kysymykseen Maan ulkopuolisesta elämästä:

  Artikkelin julkaissut exotheology.org

http://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/billy-graham-raamatusta-ja-avaruusolennoista/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[idiadia]

Some-identiteettikriisi

Sosiaalinen media korostaa individualismia ja luo käyttäjälleen tarinaa. Onko tämä tarina, jonka erilaisten applikaatioiden avustamina luomme, kuitenkaan meidän oma, vai jonkin opitun mallin toisintamista?

Suhteeni sosiaaliseen mediaan on ristiriitainen. Rakastan ja vihaan sitä, se inspiroi ja ahdistaa. Olen seilaillut somessa jo vuosia ja huomioinut, että monet tuntuvat rakentavan siellä itselleen kokonaan omanlaista identiteettiä. Olen kokenut ihmisen minuuden siirtyneen osin virtuaalimaailmaan. Olemme esillä sosiaalisessa mediassa ja saatamme esiintyä siellä tavallaan myös itsellemme. Elämä saattaa oikeasti tuntua olevan paremmin hallinnassa, jos se näyttää siltä somessa.

Tällainen mielestäni etenkin aikuisille somettajille tyypillinen some-käyttäytyminen voi liittyä ihmisen tarinallistamisen tarpeeseen. Harmoninen Instagram-feed kauniine kuvineen luo elämän tarinaan johdonmukaisuuksia: kerronnallistaa, merkityksellistää ja romantisoi elämää.

Sellaiseen me ihmiset olemme taipuvaisia: rakentamaan omaa elämäntarinaamme, luomaan merkityksiä ja yhteyksiä elämän mielivaltaisten ja satunnaisten sattumien välille.

Lapsesta saakka olemme tottuneet kuulemaan tarinoita, jotka etenevät loogisesti ja joilla on näennäisesti onnellinen loppu. Sellaista tarinaa rakennamme itsellemmekin. Toisinaan mietin, voivatko kuulemamme, lukemamme ja näkemämme sadut, romaanit ja elokuvat olla osasyy tarpeeseemme luoda tällaisia tarinoita myös omasta elämästämme. Vai onko tarinoiden kaipuu vaan jotakin ihmiselle niin luontaista, että se synnyttää myös romaaneja, elokuvia ja kenties muitakin luovia tuotoksia? Kumpi tuli ensin, tarina ihmisestä vai tarinankertojaihminen?

Voisi myös kysyä, onko some-identiteetti ja elämäntarinan rakentaminen sen kautta hyvä vai huono asia. Minä ainakin toivoisin, ettei mikään some-tilini koskaan menisi minun itseni edelle, siis että se kertoisi enemmän minusta kuin minä itse. Toisaalta, minähän kirjoitan paremmin kuin puhun. Ja toisekseen, hyvin suuri osa elämästä tapahtuu nykyään virtuaalisesti. Tunnen ihmisiä, joiden parhaat ystävyyssuhteet tai esimerkiksi parisuhde perustuu hyvin pitkälti vain virtuaaliseen viestittelyyn. Onko se sitten vähemmän aitoa tai todellista?

Missaanko jotakin aivan olennaista ystävistäni, jos en seuraa heitä Instagramissa?

Voinko edes tuntea heitä kokonaan, jos en tunne tätä puolta heistä? Kertooko tarina, jota he itsestään ja elämästään somessa rakentavat, jotain perustavaa heidän aivan aidoimmasta itsestään? Mitä jos some-minäni onkin enemmän minä kuin minä itse? Mikä edes on tämä minä itse? Miten ylipäätään voi päästä lähelle aitoa, omaa itseään?

En tiedä vastausta näihin kysymyksiin. Ongelmallisuus lähtee jo siitä, ettemme oikeastaan voi edes tietää, mikä meissä on aidointa ja vilpittömintä minuutta: omaa itseämme ja omaa ajatteluamme. Ajattelen meidän olevan joka tapauksessa kuin omaa aikaamme, kulttuuriamme ja ympäristöämme toisintavia ja heijastelevia peilejä, joihin kohdistuu ja joista heijastuu vain hyvin rajallinen määrä informaatiota.

Tämä on haastavaa yksilökeskeisessä maailmassa, jossa yksilöllisyyttä ja aitoa individuaalisuutta ihannoidaan; siihen kannustetaan ja siihen pyritään. Täytyisi olla oma itsensä, löytää oma juttunsa. Kuitenkin ihmiset ovat reaktiivisia: ulkoiset tekijät ohjaavat ihmisten tunteita, unelmia, ajatuksia ja päätöksiä. Yhteiskunnan asettamat normit, mallit ja säännöt vaikuttavat meihin kaikkiin, vähintäänkin alitajuisesti. Myös ihminen itse, puheensa, tekojensa ja olemisensa kautta, vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Näin ihmisen toiminta, kuten ihminen itsekin, on jotakin performatiivista.

Vaikka toivoisin edellisten kappaleiden olevan vain minun aidon itseni omaa ajattelua, on minun myönnettävä, että niissä on paljon vaikutteita podcast-jaksosta, jonka hiljattain kuuntelin. Kirjailija Miki Liukkonen puhuu podcast-ohjelmansa Miki Liukkosen maailma jaksossa nimeltä Omien unelmien tavoitteleminen ei välttämättä ole aitoa juurikin näistä teemoista hyvin samaan malliin. Ja ihmisen ympäristöään heijastelevaksi peiliksi vertaaminenkin taitaa olla jonkun muun ajatus alun perin. Ainakin Jaan Kaplinski puhuu siitä teoksessaan Olemisen avara hiljaisuus. Tarinallistamisen käsitteeseen tutustuin eräällä kirjallisuuden luennolla, jossa käsiteltiin kuuluisien eksistentialistien, kuten Jean-Paul Sartren esille tuomia näkemyksiä.  Ajatus koko inhimillisen maailman ajallisesta, paikallisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta rakentumisesta on olennaisessa osassa sosiaalisessa konstruktivismissa, joka on keskeinen tieteenfilosofinen suuntaus kulttuurintutkimuksessa, jota olen koko tämän syksyn opiskellut. Noh, niinpä.

Kuvaa pidetään usein todisteena tapahtumista. “Pics or it didn’t happen.”

Olen monta kertaa saanut itseni kiinni kadehtimasta jonkun ihmisen täydellisen idylliseltä ja harmoniselta vaikuttavaa elämää, ainakin some-kuvan perusteella. Kuitenkin ajatus valokuvasta neutraalina ja objektiivisena todellisuuden peilinä on ongelmallinen. Kaikkihan sen tietää ja tiedän minäkin. Huomaan rakentavani itsestäni tietynlaista kuvaa julkaisujeni perusteella, osin sen tiedostaen, mutta enimmäkseen tiedostamatta. Tiedän myös itse jättäväni some-kuvastani tietyt asiat pois, ehkä ne epäimartelevimmat.

Toisaalta eräänlaisen vilpittömyyden ja rumuuden estetiikan voisi myös ajatella olevan trendikästä. Julkisuuden henkilöt avautuvat henkilökohtaisista ongelmistaan, omaa tavallista arkeaan kuvaavat tubettajat keräävät valtavasti seuraajia ja tosi-tv on suosituin tv-formaatti. Arjen karuuden ja ironian näyttäminen voi siis olla myös valittu tyyli.

Myönnän itsekin usein some-postauksissa korostavani tiettyjä haasteita elämässäni. Olen ehkä ajatellut sillä rikkovani jotakin idyllisen somekuvan normia ja rohkaisevani muitakin rehellisempään viestintään. Kuitenkin omaa toimintaa reflektoituani olen todennut, että myös tämä toisinaan jopa ”inhorealistinen” some-viestintä on aivan yhtä kuratoitua. En todellakaan kerro koko totuutta.

Olen sinut niiden haasteiden kanssa, jotka jaan muille. Kipeimmistä asioista en kerro.

Suosituimpia some-tilejä selaillessa voisi päätellä, että jonkinlainen tasapainottelu karun ja kurjan arjen, sekä ihanan lattekahvia-leveällä-ikkunalaudalla -elämän kuvaamisen välillä on some-suosion perusta. Mukana on hyvä olla niin ”autenttisuutta”, kuin filttereitä ja silottelua sopivassa suhteessa. Yleisö haluaan ihailla ja samaistua.

Kirjoittaja on 31-vuotias kulttuurintutkimuksen opiskelija Itä-Suomen yliopistosta, joka ei uskalla alkaa käyttämään Instagramia, vaikka onkin tehnyt sinne tilin (@karkkiida) varmistaakseen, ettei kukaan vie hänelle mieluisaa nimimerkkiä.

[kaustisenkirjasto]

Uutuudet vko 37/2019

Kaustisen kirjastoon 9.-15.9.2019 saapuneita uutuuksia! Tervetuloa tutustumaan, lainaamaan ja varaamaan!

Tietokirjallisuus

Guinness world records 2020 03

Maailman myydyin tietokirja!

Mielenkiintoista tietoa, kiehtovia kuvia, tajunnan räjäyttäviä julistesivuja - ja ennen kaikkea ällistyttäviä ennätyksiä maailman joka kolkalta. Mukana mm. robotit kautta aikojen sekä netin huikeimmat ja hauskimmat urheiluklipit. 

Vuoden 2020 GWR:n ulkoasu on entistäkin hohdokkaampi. Kirjan parissa viihtyy koko perhe!

Kinnunen, Saara Äidin ikävä : mielen sovintoon suhteessa äitiin 17.3

Äiti kulkee aina mukana - tai äidin ikävä.

Äiti on läheisin ihminen, johon lapsi kiinnittyy joko turvallisesti tai turvattomasti. Siksi täyttymätön äidin ikävä jättää erityisen syvät jäljet käsitykseen itsestä ja omasta arvosta. Äitisuhteen kivut vaikuttavat lähisuhteisiin. Äiti sitoo lapsensa tahattomalla ja tiedostamattomalla tavalla itseensä. Joskus jopa kuollut äiti vaikuttaa päätösten tekoon ja aiheuttaa syyllisyyttä tai häpeää.

Äidin ikävää voidaan työstää ja päästää irti traumatisoivasta menneisyydestä. Mahdollisuus elämään omana itsenä on olemassa. Jumala, jonka hoivassa on sekä isän että äidin ominaisuuksia, haluaa lääkitä läsnäolollaan äidin ikävässä haavoittunutta mieltä. Jeesus Messias tuli katkaisemaan kahleita ja vapauttamaan vangittuja. Lupaus koskee myös äidin ikävän vankilassa eläviä.

Äidin ikävä on tarkoitettu sielunhoito- ja terapiatyötä tekeville ja itsensä kanssa työskentelemisestä kiinnostuneille. Kirjan tavoitteena on auttaa mielen sovintoon ja parempaan elämänlaatuun sekä suhteessa omaan äitiin että äidin suhteessa omiin lapsiinsa. Kirjan aineksina on psykologinen tutkimustieto, terapiatyön antamat kokemukset ja aikuisten lasten ja äitien tarinat. Punaisena lankana on tietoisuus Jumalan luomistyöstä, lankeemuksen todellisuudesta ja lunastuksen uudeksi luovasta voimasta.

Fil. ja valtiotieteen maisteri Saara Kinnunen on sosiaalipsykologi psykoterapeutti. Hän on julkaissut useita teoksia ja luennoinut laajasti mm. parisuhteeseen, perheeseen ja sielunhoitoon liittyvistä teemoista. Hänen aiempia kirjojaan ovat mm. Kun tiet eroavat, Sovintoon elämän kanssa sekä Isän kaipuu (Perussanoma 2010, 2013 ja 2016). Saara Kinnunen sai Suomen tietokirjailijoiden palkinnon vuonna 2010.

Vähäsarja, Juha Keskelle elämää : hartaus Raamatun jokaisesta kirjasta 23

Jumalan sana on vaatimattomiin kapaloihin kätketty, mutta se kantaa sisällään suurinta aarretta maan päällä, koska se kantaa sisällään Kristuksen. Kristittyinä me tahdomme pitäytyä jumalan sanaan silloinkin, kun elämänkokemus pyrkii todistamaan jotakin sen vastaista. Evankeliumi on Jumalan voima, johon meitä kutsutaan uskomaan näkemättä ja luottamaan tuntematta. Sen varaan saamme laskea koko elämämme.

Kun ahjo kuumenee, kirkastuvat lupaukset aivan uudella tavalla. Sellaisetkin, joita on saattanut kuulla satoja kertoja. Kun me ripustaudumme heikkoina sanan lupausten varaan, paljastuu pian, että me emme pidä kiinni sanasta, vaan sana kantaa meitä.

Pimeydessä yksikin Jumalan sanan lupaus voi pitää ihmisen elämässä kiinni.

Juha Vähäsarjan uusimpaan kirjaan on koottu jakeita ja hartauksia jokaisesta Raamatunkirjasta. Niiden äärellä pohditaan Jumalan armon syvyyttä arjen elämän keskellä.

Cymbala, Jim Pelastettu : seitsemän ihmeellistä kertomusta 23.31

Seitsemän ihmistä, seitsemän ihmeellistä kertomusta

Wall Streetin pörssimeklari, biletyttö, opiskelija, koditon mies, narkomaani, teiniäiti, huumekauppias. Heidän kaikkien elämä oli syöksykierteessä. He olivat epätoivoisia, heillä oli parantumattomia haavoja. Sitten jotain odottamatonta tapahtui, joka muutti täysin heidän elämänsä.

Tässä kirjassa on koskettavia tositarinoita miehistä ja naisista, joiden elämä oli hyvää vauhtia menossa kohti surullista loppua. Heidän kertomuksensa yllättävät, mutta samalla antavat uutta toivoa. Onko sinulla tai läheisilläsi surua ja vaikeuksia, ylivoimaisilta tuntuvia haasteita? Tiedätkö, että Hyvä Jumala hallitsee koko maailmankaikkeutta - ja Hän välittää myös sinusta. Lue nämä ihmeelliset elämäntarinat ja koe sinäkin pelastus omassa elämässäsi.

Kralj, Svetlana Montenegro : matkaopas 2020 46.835

Montenegro on monien mielestä Euroopan kaunein maa. Upeat uimarannat, jylhät vuoret, jyrkät rotkot ja vuolaat vesiputoukset sekä lukuisat historialliset nähtävyydet ovat kuitenkin vain pieni osa tämän ainutlaatuisen matkakohteen lumosta.

Montenegro matkaopas 2020 auttaa jokaista Adrianmeren rantavaltioon suunnistavaa matkailijaa. Kirja kertoo, mistä löydät parhaat kansallispuistot, luostarit, kauppakeskukset, ravintolat ja majapaikat.

Mukana on myös runsaasti hyödyllistä tietoa paikallisista perinteistä, ruokalajeista, liikenteestä ja muista matkailijan kannalta olennaisista aiheista.

Saarni, Saija Kiviä taskussa : koko perheen kivikirja 55.2

Missä on Suomen vanhin kivi? Miksi täältä ei löydy dinosaurusten fossiileja?

Ensimmäinen suomalaisiin kivilajeihin keskittyvä tietokirja sisältää valokuvia kivilajeistamme ja neuvot kivikokoelman perustamiseen. Kirjassa on ideoita retkikohteiksi ympäri maan.

Tiesitkö, että Suomessa on ollut tulivuoria? Puijon tornin paikalla on ollut Himalajaa korkeampi vuoristo, ja Kolin rotkolaakso on syntynyt valtavassa maanjäristyksessä. Suomi on käynyt päiväntasaajalla, ja Lapin Tervolassa on loiskunut trooppinen meri. Kallioperästämme löytyy kultaa, hopeaa, timantteja, rubiineja, safiireja ja topaaseja!

Lähde mukaan seikkailuun. Jännittävät löydöt odottavat ulkona pihallasi!

Junker, Tara Syö hyvä mieli 59.34

Syö Hyvä Olo -kirja oli yksi Cozyn myyntimenestyksistä syksyllä 2018. Ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun, eikä suotta.

Suolistofloora tutkimuskohteena kasvaa ennätysvauhdilla: suurin osa tutkimuksesta on alle 3 vuotta vanhaa. Paljon on siis ehtinyt tapahtua Anna Sarmannon ja Tara Junkerin ensimmäisen kirjan, Syö Hyvä Olon, ilmestymisen syksyllä 2018 jälkeen. Uudessa teoksessaan he kertovat jo tutulla, helposti lähestyttävällä tavalla nykyisestä tutkimustilanteesta. Nyt fokuksessa ovat entistä enemmän suoli-aivoakseli ja mielenterveys.

Syö Hyvä Mieli on käsikirja siitä, miten ja miksi sinun pitäisi lisätä suolistoflooran monimuotoisuutta, ja miten sen myötä vaikutat sekä fyysiseen että henkiseen terveyteesi. Näiden lisäksi opus on oodi palsternakalle, purjosipulille ja juurisellerille. Valitsemalla monipuolisesti kotimaisia vihanneksia vihannesosastolta, voit vaikuttaa suolistoflooraasi merkittävästi. Ratkaisu on siis lähempänä kuin olet ehkä kuvitellut, ja kirjan 80 reseptiä, lyhyine ostoslistoineen ja valmistusaikoineen, ovat täällä parantamassa suolistofloorasi!

Kärkkäinen, Vappu Girl trip 65.42

GIRL TRIP on ompelumatka, jolle aloittelijakin uskaltaa lähteä. Itse ompelemalla saat itsesi näköisiä vaatteita ja kirjasta löydät kaavat vaikka koko vaatevarastoon. Kaavojen koot ovat 32-56 ja lisäksi pienemmille tytöille löytyy kaksi mallia. Mukana on myös asusteita, kaksi ihastuttavaa vintage-tyylistä lelua ja paljon ompeluvinkkejä ja tietoa! Kirjan välissä on 4 kaksipuolista kaava-arkkia.

Kotkavalkama, Sarita Vilukissan sukka-aarre : pinta- ja kirjoneuleiden näyttävät yhdistelmät 65.43

Uusia taidokkaita sukkamalleja toiseen painokseen ehtineen Vilukissan villasukat -kirjan tekijältä

Vilukissan sukkamallit ovat nyt vielä entistäkin houkuttelevampia. Tällä kertaa mukana on malleja, joissa kirjoneuleeseen on yhdistelty taidokkaasti erilaisia pinta- ja palmikkoneuleita.

Värikkäät kirjoneulekuviot yhdessä vaihtelevan neulepinnan kanssa antavat sukille aivan uuden ilmeen.

Kirjan ohjein syntyvät esim. kaksivärisin palmikoin koristellut sukat tai uudella tekniikalla tasoneuleena toteutettavat palmikkosukat.

Muutamassa mallissa kuviot on tehty kokonaan kerrosrivinousuna, joka on näyttävyydestään huolimatta kirjoneuletta osaamattomalle aloittelijallekin helppo tekniikka.

Kirja sisältää ohjeet 14 erilaiseen sukkamalliin.

Kirjan sukat on neulottu kokoon 38/39. Kirjasta löytyy myös sukkien kokotaulukko, jonka avulla löytyy jokaiselle sopiva terän pituus.

Sarita Kotkavalkama on Helsingissä asuva neulekirjailija ja freelancer-toimittaja. Aiemmin häneltä ovat ilmestyneet neulekirjat Neuleita tumpeloille, Vilukissan villasukat sekä Vilukissan kirjosetti. Saritan neuleohjeita on julkaistu myös Kauneimmat Käsityöt -lehdessä, jossa Sarita pitää Vilukissan villit kuviot -nimistä palstaa. Neulekirjojen ja toimittajanhommien lisäksi Sarita tekee yhteistyötä D-oom Productsin kanssa, jossa on myynnissä hänen suunnittelemiaan ja valmistamiaan roolipelituotteita. Lisäksi hän tekee neule- ja ompelutöitä tilauksesta.

Salovaara, Reija Marttojen parhaat villasukat 65.43

Villasukat ovat parhaita itse tehtyinä!

Marttojen parhaat villasukkaohjeet kirjaksi koottuna. Pitsiä, kuvioita, palmikkoja ja perinteiden uudelleen tulkintaa. Mallit sopivat niin aloittelijalle kuin pitempään neuloneille. 30 uutta ohjetta.

Martat ovat sukankudonnan konkareita! 120 vuotta täyttävän Marttaliiton juhlavuoden sukkakilpailuun lähetettyjen ohjeiden parhaimmisto on nyt yksissä kansissa. Moderni marttahenki ja käsityöperinteet ympäri Suomen kohtaavat näissä kauniissa ja valloittavissa villasukissa. Toimivat ja selkeät ohjeet antavat onnistumisen elämyksiä niin ensikertalaiselle kuin taitavalle puikonheiluttajalle.

120 vuotta täyttävä Marttaliitto on kansalaisjärjestö, joka toimii kestävän arjen puolesta. Sen toiminnan periaatteena on arjen taitojen tukeminen, kädentaitojen lisääminen ja osallisuuden vahvistaminen kotitaloustaitoja opettamalla.

Kirjassa on valitettavasti muutama virhe. Näet tarkennukset täältä: https://www.wsoy.fi/kirja/marttojen-parhaat-villasukat/9789510440063

Sibley, Emma Kaktukset ja muut mehikasvit 67.331

Kaktukset ja mehikasvit ovat helppo tapa aloittaa viherkasviharrastus ja tuoda pala luontoa omaan kotiin. Tämä kirja tarjoaa tärkeimmät ohjeet 60 eri kasvilajin hoitoon ja vinkit yleisimpien ongelmien ja tuholaisten taklaamiseen. Selkeä ulkoasu, kauniit kuvat ja lukijaystävällisesti jaotellut neuvot tekevät kaktusten ja mehikasvien hoidosta mahdollisimman yksinkertaista. Tutustu kätevästi niin tuttuihin kuin harvinaisiinkin lajikkeisiin!

Emma Sibley on ollut pienestä pitäen kiinnostunut kasveista, ja nykyään hänellä on kasvava startup-yritys, joka tarjoaa työpajoja ja tekee sommitteluja yksityishenkilöille sekä yrityksille. Lisäksi Sibleyllä on Lontoossa kauppa, jossa myydään viherkasveja sekä puutarhatarvikkeita.

Tiensuu, Maija Talvikirja : inspiroidu ja nauti talvikuukausista 68.2

Anna mielen levätä ja kääriydy talven tunnelmaan!

Talvikirja on hurmaava teos, jonka äärellä on mukava rauhoittua, antaa ajatusten levätä, tehdä asioita kiirehtimättä ja keskittyä olennaiseen. Kirjan sivuilla nautitaan talven tunnelmista ja tuoksuista. Leivotaan, askarrellaan, ulkoillaan, tehdään jää- ja lumilyhtyjä, paistetaan makkaraa ulkona, juodaan kuumia juomia ja lämmitellään varpaita takkatulen ääressä vilttiin kietoutuneina.

Elämme nykyisin hyvin kiireistä aikaa. Välillä on hyvä muistaa rentoutua, laittaa puhelin ja tietokone kiinni ja vain nauttia olemisesta ja tekemättömyydestä. Ihailla lumihangesta nousevia talven törröttäjiä, nauttia kynttilöistä ja takkatulesta, yhdessäolosta ja yksinolosta. Tunnelmallinen Talvikirja kehottaa arvostamaan arjen pieniä hetkiä ja luonnon kauneutta. Kirjan ydinajatus kiteytyy lauseeseen less is more - vähemmän on enemmän.

Maanläheisen kirjan sivuilta löytyy myös helppoja ja edullisia leivonta- ja askarteluvinkkejä talvipäivien iloksi. Nautitaan pienistä ilonaiheista, elämän onnellisuuden tuojista.

Talvikirja on sisustustoimittajanakin työskennelleen visualisti Maija Tiensuun ja valokuvaaja Annabelle Antasin toinen yhteinen kirja. Keväällä 2018 ilmestyi ensimmäinen teos Rakas rintamamiestalo (Docendo).

Autokoulun mopo- ja mopoautokirja 69.62

Autokoululiiton uudistunut, virallinen painettu Mopo- ja mopoautokirja (AM120 ja AM121) ajokorttiluokkiin. Oppikirja toimii tehokkaana itseopiskelun työkaluna matkalla vastuulliseksi kuljettajaksi.

Kirjassa kerrotaan moposta ja mopoautosta, ennakoinnista, riskeistä ja niiden välttämisestä, ajoneuvon hallinnasta, ajovarusteista, liikennesäännöistä ja risteysajosta.

Virtanen, Leena Ellen! : taiteilija Ellen Thesleffin elämä ja villit värit 70.92

Ellen on vasta nuori nainen, mutta hän tietää jo, että hän haluaa olla taiteilija. Ellen tietää myös, että hän on siinä hyvä. Että kukaan muu ei näe maailmaa niin kuin hän.

Taulun nimeksi tulee Kaiku. Kun sitä katsoo, voi melkein kuulla tytön kirkkaan äänen, joka palaa kaikuna takaisin hänen luokseen. Tyttö sulautuu maisemaan kuin olisi sen sylissä.

Ellen! on kuvitettu elämäkerta suomalaisesta taiteilijasta ja naisesta, joka eli itsenäisen elämän ja toi suomalaiseen kuvataiteeseen uudet värit. Kirjassa Ellen kalastaa miesten vaatteissa Muroleessa kosken rannalla, istuu Firenzen kahvilassa ja matkustaa sodan jaloista Euroopan läpi. Kirja on jatkoa Suomen supernaisia -lastenkirjasarjalle, jonka ensimmäinen osa kertoi Minna Canthista. Sen on kuvittanut Sanna Pelliccioni ja kirjoittanut Leena Virtanen. Minna! -kirja valittiin yhdeksi vuoden 2018 kauneimmista kirjoista.

Tervo, Jari LOIRI. 77.492

Kirjailija Jari Tervon laaja elämäkerta taiteilija Vesa-Matti Loirista

Pitkään ja hartaasti mietittyäni päätin kertoa Jarille kaiken. Kenenkään muun mukaan en olisi lähtenyt. Vesku

Röyhkä, Kauko Marjatan poika : muistelmat 1 78.8911

Röyhkän odotettujen muistelmien avaus!

Marjatan poika tuli! hihkaisee äidin työkaveri, kun astelen sisään SOK:n aluevaraston konttoriin. Minulla on kädessä levykassi. Olen säästänyt rahaa ja ostanut Lou Reedin uusimman. Minun pitää tulla äitiä vastaan, kun hän pääsee töistä, koska meidän on yhdessä raahattava tukkuhintaan hankittua tavaraa - kahvia, appelsiineja, säilykkeitä - joululahjoja sukulaisille. Tavaroiden raahaaminen on se, minkä parhaiten muistan nuoruudestani.

Tässä kirjassa kerron poikavuosistani 1960-70-lukujen Oulussa ja Pellossa: siitä, miten leikin yksiön lattialla, kun auringonvalo kimalteli äidin Sarpaneva-maljakoissa ja matkaradio soitti Sinatraa ja Beatleseja, miten luin läpi suuren osan Pellon kunnankirjaston kirjoista ja soutelin paikallisten poikien kanssa usvaisilla tulvaniityillä ja veden valtaamissa metsissä. Kerron siitä, miten pummasin koulusta, ja kavereistani, joiden kanssa löysin musiikin, ja siitä, millaista oli olla epätoivoisessa bändissä, joka ei osannut soittaa mutta jolla oli alusta asti hyviä biisejä.

Ja miten minusta tuli friikki, joka leikkasi itselleen sänkitukan ja alkoi käyttää kirpputorilta ostettua 60-luvun pukua ja kravattia. Miten pelottavan tosissani olin musiikkini ja kirjoittamiseni kanssa. Miten surkealta se kaikki näytti toisten silmissä ja miten sädehtivän kaunista se oli minun mielestäni. Tyttöystävä antoi minulle kenkää, ja aloin ajautua erilleen kaveriporukasta, joka halusi bailata ja olla kuten normaalit nuoret. Kerron siitä, miksi minun oli pakko häipyä kotikaupungistani ja miten vuotta myöhemmin olin jo kuuluisa.

Hyvää päivää, olen uusi rock-idolinne Kauko Röyhkä. En ole suunnitellut mitään, sanat tulevat kuin itsestään. Tiedän, etten saa olla ujo enkä epävarma. Heikko esitys kahdeksantuhannen ihmisen edessä voisi pilata koko urani. Tiedän, ettei keikasta näin epämääräisen kokoonpanon kanssa tule suurta musiikin juhlaa. Emme ole yhtenäinen, vakuuttava bändi. Joten ainoa mahdollisuus on esiintyä niin röyhkeästi, että edes jotain jäisi ihmisten mieleen.

Kemppainen, Jaakko Pelisuunnittelijan peruskirja 79.81

Kokonainen sukupolvi on jo varttunut tietokonepelien kiehtovassa maailmassa. Moni on saanut uudesta vapaa-ajanviettotavasta kestävän luovan harrasteen, ja yhä useampi on ryhtynyt itsekin suunnittelemaan pelejä - jopa ammatiksi asti. Ensimmäinen suomeksi kirjoitettu alan teos Pelisuunnittelijan peruskirja on tarkoitettu opastukseksi jokaiselle tietokonepelien suunnittelusta kiinnostuneelle. Kirja myös valottaa pelisuunnittelun suhteita muihin luovan tekemisen muotoihin, muun muassa elokuvaan ja musiikkiin. 

Kirjan kirjoittaja Jaakko Kemppainen on itse käynyt läpi pitkän tien innokkaasta harrastajasta alan täysiveriseksi ammattilaiseksi. Juho Juntusen sarjakuvat elävöittävät herkullisen värikylläisellä tavalla. Teoksessaan Kemppainen käy läpi rohkaisevassa hengessä läpi yrityksensä ja erehdyksensä matkallaan kohti luovuuden hetkillä koittavaa riemuntunnetta. Kemppainen aloitti helmikuussa 2019 työnsä Suomen ensimmäisenä pelialan läänintaiteilijana.

Itkonen, Juha 7+7 : levottoman ajan kirjeitä 86.2

Banaanilaatikkonostalgiasta aikamme riidanaiheisiin - avointa ja syvälle menevää ajatuksenvaihtoa elämän keskeltä.

Keväällä 1997 nuori toimittaja Juha Itkonen haastatteli menestyskirjailija Kjell Westötä ja elätteli omia kirjoitushaaveitaan. 

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kaksi kirjailijaa pohtii kirjeissään muistin olemusta, isyyttä, kulttuurista omimista, #metoota, hiihtoa, ilmastonmuutosta, musiikkia, kaikkea maan ja taivaan väliltä. 

Kirjeenvaihdon edetessä sävy muuttuu yhä avoimemmaksi ja luottamuksellisemmaksi. Käsittelynsä saavat myös kirjailijan työn varjopuolet, kateus, pettymykset ja pelot. Mutta myös sen onni: se on vapaata liikkumista ajassa, tilassa ja ihmismielessä.

Porrasmaa, Raisa Auringonjumalattaren tyttäret : naiskohtaloita muinaisesta Japanista 98.184

Mitä tiedämme Japania tuhat vuotta sitten hallinneista naiskeisareista? Miten synnytys järjestettiin Edo-kauden Japanissa? Millaiset säännöt ohjailivat 1600-luvulla Yoshiwaran ilotalokeskittymässä asuvien naisten työtä? Entä kuka kirjasi keskiajalla happamasti muistiin: Jos pohditaan, mikä naisista tekee niin erinomaisia, että miehet heidän vuokseen näin arkailevat, huomataan, että naiset ovatkin luonteeltaan perin juurin paatuneita.

Auringonjumalattaren tyttäret luotaa kiehtovasti Japanin naisten historiaa sekä heidän suhdettaan valtaan, avioliittoon, arkeen, uskontoon ja seksuaalisuuteen. Kirjassa kohdataan niin hovinaisia, imettäjiä, nunnia, prostituoituja kuin kansannaisiakin.

Usein naisten elämänpiiriä koskettaneet aiheet ovat jääneet historian marginaaleihin. Auringonjumalattaren tyttäret avaakin uudenlaisia ikkunoita naishistoriaan. Japanissa naiset johtivat ja politikoivat, kirjoittivat ja rukoilivat, mellakoivat ja taistelivat. Joidenkin tulkintojen mukaan naisilla olisi ollut paljonkin vaikutusvaltaa varhaisessa japanilaisessa yhteiskunnassa. Mutta oliko näin?

Japanologi Raisa Porrasmaa (s. 1981) viimeistelee Japanin klassista kirjallisuutta käsittelevää väitöskirjaansa. Tutkimustyönsä lomassa hän luennoi Helsingin yliopistossa ja suomentaa japaninkielistä kaunokirjallisuutta. Aiemmin hän on kirjoittanut tietokirjat Japani pintaa syvemmältä ja Temppelin hämärästä matsurin vilinään.

Brantberg, Robert Hitler : koko tarina 99.1

Kirjassa kiinnitetään erityishuomio Suomen ja Saksan suhteisiin ennen sotia ja sotien aikaan. Miten suomalaiset suhtautuivat 1930-luvulla natsismiin, Hitleriin ja Kolmanteen valtakuntaan? Miksi Saksa ei tukenut Suomea talvisodassa? Mikä johti siihen, että Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon Saksan rinnalla kesäkuussa 1941?

Suomi irrottautui presidentti Gustaf Mannerheimin johdolla sodasta syyskuussa 1944 ja sitoutui karkottamaan saksalaiset Suomesta. Tyrmistynyt Hitler ei suostunut joukkojensa poisvetämiseen. Monelle suomalaiselle vastenmielinen Lapin sota alkoi.

Itävallassa syntynyt Adolf Hitler (1889-1945) oli kotikylänsä koulupoikien johtohahmo. Myöhemmin hän toimi harrastajatason kuvataiteilijana Wienissä ja Münchenissä. Ensimmäisen maailmansotaan hän osallistui vapaaehtoisena Saksan riveissä. Kirjassa on mm. kirjeisiin ja arkistoihin perustuvaa tuoretta tietoa Hitlerin sotakokemuksista Saksan länsirintamalla. Loistavana puhujana tunnettu Hitler johti 1923 kansallissosialistien epäonnistunutta Münchenin olutvallankaappausta. Hänet tuomittiin vankilaan, jossa hän kirjoitti teoksen Mein Kampf. Suomeksi kirja julkaistiin vasta 1941.

Presidentti Paul von Hindenburg nimitti Hitlerin sekasortoisen Saksan valtakunnankansleriksi 1933. Hitler julisti Versaillesin rauhansopimuksen mitättömäksi ja aloitti jälleenvarustelun. Maaliskuussa 1938 Hitler liitti Itävallan Saksaan. Vuotta myöhemmin saksalaiset marssivat Prahaan.

Molotov-Ribbentrop -sopimus syntyi elokuussa 1939. Suomi joutui Neuvostoliiton etupiiriin. 1. syyskuuta Hitler marssi Puolaan, jonka seurauksena Englanti ja Ranska liittyivät sotaan. Juutalaisvainot alkoivat täydellä teholla. Stalin hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta. Puna-armeijan joukot marssivat Saksan pääkaupunkiin huhtikuussa 1945. Hitler teki puolisonsa Eva Braunin kanssa itsemurhan Berliinin bunkkerissa 30.4.

Kirjassa on ainutlaatuista kuvamateriaalia muun muassa Saksan valtion kuva-arkistosta.

Feldscher, Ulla Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti : perustuu tositapahtumiin 99.1

Kun kumppani ei ole sitä, mitä luulit

Tositarina naisesta, joka rakastuu hurmaavaan herrasmieheen. Julma totuus miehestä alkaa paljastua häämatkan jälkeen ja uhkaa hajottaa naisen henkisesti kappaleiksi. Haluaako hän tietää totuuden rakastamastaan miehestä?

Ulla Feldscher (s. 1984) on yrittäjä, luokanopettaja ja kahden koululaisen äiti. Hän matkustelee Suomen ja Kanarian välillä, tanssii salsaa ja haaveilee pysyvästä kodista aurinkoisella saarella. Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti on hänen esikoiskirjansa.

Felscherinow, Christiane V. Huumeasema Zoo 99.1

12-vuotiaana hän poltti hasista, 13-vuotiaana hän kokeili berliiniläisessä diskossa heroiinia - ja tuli riippuvaiseksi. Aamupäivisin hän kävi koulua, iltapäivisin hän meni Zoon metroasemalle hankkimaan prostituutiolla rahat heroiinia varten. Melkein kahteen vuoteen Christianen äiti ei tajunnut tyttärensä viettävän kaksoiselämää. Christiane F. kertoo yksityiskohtaisesti ja järkyttävän avoimesti huumenuorten elämästä. Lasten ja nuorten vaikeudet tajutaan liian myöhään, vasta sitten kun he ovat ottaneet tappavan annoksen heroiinia. Tämä alunperin vuonna 1979 ilmestynyt muistelmateos on saavuttanut sittemmin kulttiteoksen maineen. Se on alansa eurooppalainen klassikko.

Lignell, Raakel Älä sano että rakastat 99.1

Nuori, kunnianhimoinen ja elämännälkäinen viulisti lähtee Berliiniin rakentaakseen soittotekniikkansa uusiksi. Viulunsoiton lisäksi mullistuu koko elämä.

Hylättyään lapsuutensa ahtaan uskonnollisen piirin, klassisen musiikin ehdottomuuden ja poikaystävänsä, hän ahmii kokemuksia ja elämää. Sitten tapahtuu se, mitä ei koskaan pitänyt tapahtua: raskaus. Alkaa syöksykierre ihmissuhteeseen, joka vaikuttaa alkuun unelmalta, vie Berliinistä Beniniin, mutta vähitellen nakertaa itsekunnioituksen ja itsemääräämisoikeuden. Hyväily muuttuu väkivallaksi ja halu häpeäksi.

Seikkailunhaluinen, peloton mieli murtuu ja lopulta on helpointa hylätä itsensä.

Uimonen, Risto Tulos tai ulos : Juha Sipilän myrskyisä pääministerikausi 99.13

“Pannaan ukko vaihtoon, jos tulosta ei tule." Juha Sipilä

Sote-uudistus. Valtataistelu ay-liikkeen kanssa. Pakolaiskriisi. Ilmastonmuutos. Sipilän hallituksen kiivaat vuodet pääministerin omasta näkökulmasta kerrottuna.

Juha Sipilän kausi pääministerinä on myrskyisin sitten Esko Ahon lamahallituksen 1990-luvun alkupuoliskolla. Sipilä muodosti rohkeasti porvarihallituksen, otti siihen Perussuomalaiset ja jätti SDP:n oppositioon, vaikka tiesi, että Suomen talouden suunnan korjaamisesta tulee poliittisesti raskas urakka.

Hänen aikanaan talous on kääntynyt nousuun, työllisyys lisääntynyt ja velkaantuminen hidastunut. Tämän kaiken hinta on ollut kova, ja politiikan ulkopuolelta tullut Sipilä on välillä törmäillyt politiikanteon käytäntöjen kanssa.

Risto Uimonen käy kirjassaan läpi Juha Sipilän pääministerikauden keskeisiä tapahtumia ja paljastaa, mitä kulisseissa on tapahtunut. Sipilä on antanut haastatteluja kirjaan pitkin matkaa, ja hallituksen toiminnasta kertoo myös joukko muita politiikan avainhenkilöitä.

Risto Uimonen (s. 1947) on työskennellyt viimeksi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana, Kalevan päätoimittajana sekä Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajana ja kolumnistina. Hän on julkaissut kaksi kirjaa Sauli Niinistöstä ja kirjat muun muassa Iiro Viinasesta, Esko Ahosta sekä Per-Erik Lundhista.

Talvitie, Liisa Valoa ja varjoja : Jukka Jokiniemi, sokean elämäntarina 99.16

Sisukkuus on avain menestykseen

Jokiniemen tarina osoittaa, miten valtavista vastoinkäymisistä huolimatta on mahdollista säilyttää elämänilonsa. Jokiniemi luo uskoa ja toimii inspiraation lähteenä.

Toimitusjohtaja Jukka Jokiniemi sai nuorena tekniikan opiskelijana kuulla sairastavansa silmänpohjarappeumaa. Hänestä tulisi sokea. Jokiniemi vei opintonsa loppuun, perusti menestyksekkään designvalaisimia valmistavan Innojok-yrityksen ja väitteli tohtoriksi. Yksityiselämässä avioero, auton alle jääminen ja oman lapsen kuolema loivat varjoja Jokiniemen elämään. Kaikesta huolimatta Jokiniemi on se sama innostunut ja rohkea pikkupoika, joka eli vilkkaan lapsuutensa Helsingin Roihuvuoressa. Siellä hän aloitti myös purjehduksen, joka on Jokiniemelle edelleen rakas harrastus.

FM Liisa Talvitie on Apu-lehden toimittaja. Hän on kirjoittanut aiemmin elämäkerrat Sinikka Sokasta, Asko Sarkolasta, Matti Eskosta ja Ilkka Heiskasesta.

Kaunokirjallisuus

Kuusela, Anne-Maria Pieni kirja tunteista 82.2

Räyhäämistä, karjumista, lelut lentää vaan. Kulmakarvat kurtistuvat, on kaikki kamalaa... Joko arvaat, mikä tunne Räyhä Ravulla on nyt?

Perheen pienimmätkin oppivat nimeämään tunteita kuvien ja lorujen avulla. Tunnesanojen osaaminen mahdollistaa sen, että lapsi voi oppia säätelemään omia tunteitaan. Tunnetaidot auttavat tulemaan toimeen muiden kanssa ja tukevat monin tavoin lapsen hyvinvointia. Aikuisille annetaan vinkkejä tunteiden sanottamisesta arjessa.

Pieni kirja tunteista linkittyy Ympyräiset-satukirjoihin tuttujen hahmojen kautta, mutta se toimii myös itsenäisenä tunnetaitojen harjoituskirjana.

Andersson, Claes Seuraavaksi Jätkäsaari Oton elämä 3 84.2

Henkilökohtainen romaani elämästä, ystävyydestä, ikääntymisestä, Helsingistä

Ovatko kirjoittaminen ja psykoterapia lopulta sama asia?

Kirjailija, jazz-pianisti, psykiatri ja entinen poliitikko Otto muuttaa Espoosta Helsinkiin uuden kerrostalon kahdeksanteen kerrokseen. Yhtäkkiä ihmisiä on kaikkialla, ja milloin tahansa voi törmätä vanhoihin tuttuihin. Surullista vain, ettei pitkäaikainen, läheinen ystävä enää halua pitää yhteyttä.

Kun Otto kirjoittaa, ajatus lentää nykyisessä ja menneessä, suurissa kysymyksissä ja yksittäisissä hetkissä: miten poissaoleva isä hän olikaan, mistä hän keskusteli Paavo Väyrysen kanssa saunassa ja miten idea suuresta keskustakirjastosta syntyi 20 vuotta sitten. Kylpyhuoneen peilistä tuijottavat ajan patinoimat kasvot, ja Ottoa mietityttää yhä enemmän elämän rajallisuus - pidot, jotka itse kullakin voivat loppua millä hetkenä minä hyvänsä.

Seuraavaksi Jätkäsaari on Claes Anderssonin (s. 1937) kolmas omakohtainen Otto-romaani. Otto-sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet romaanit Oton elämä (2011) ja Hiljaiseloa Meilahdessa (2016).

Atwood, Margaret Testamentit Gilead 2 84.2

The Handmaid's Tale -tarina jatkuu syksyn odotetuimmassa kirjatapauksessa.

On kulunut 15 vuotta Orjattaresi-romaanin loppukohtauksesta. Tarinan kertojina on kolme naista. Atwoodin innoituksena ovat olleet lukijoiden kysymykset Gileadin valtiosta sekä maailma, jossa elämme. Mitä Gileadissa on tapahtunut näinä vuosina - ja mitä se kertoo meille omasta ajastamme?

The Handmaid's Talesta on tullut symboli taistelulle naisten oikeuksien puolesta maailmassa, jossa Atwoodin purevaa näkemystä tarvitaan yhä - ehkä enemmän kuin koskaan.

Benn, Amelie Pikkukeijun taikakoe 84.2

Pieni keijutyttö Lii haluaisi vihdoinkin oman taikasauvan. Keijukuningatar järjestää kokeen, ja Liin tehtävänä on tuoda kultatukkaisen jättiläisen hius ja kimalletta yksisarviselta. Tällainen haaste ei voi onnistua ilman ystävien apua!

Brallier, Max Maailman viimeiset tyypit. 2, Zombiparaati Maailman viimeiset tyypit 2 84.2

Naura aivosi pihalle!

Maailman viimeiset tyypit saavat vastaansa entistä suuremman hirviöhaasteen. Jokin tuntematon viekas voima kutsuu zombeja kokoon. Se mikä hallitsee zombeja, kykenee ihan mihin vain...

Jack Sullivan osaa katsoa maailmanloppua myönteisestä kulmasta: jos mukaan ei lasketa eloonjäämiskamppailua hirviöitä ja zombeja vastaan, elämä on letkeää hauskanpitoa. Lisäksi hänellä on seuranaan kolme parasta kaveriaan - todennäköisesti myös maailman viimeiset elossa olevat ihmiset - sekä Turre-hirviö lemmikkinä.

Sitten zombit alkavat kadota. Kuka haalii itselleen zombiarmeijaa?

Maailman viimeiset tyypit -sarja on ollut huima menestys, kirjoja on myyty maailmanlaajuisesti jo kaksi miljoona kappaletta. Kirjoihin perustuva Netflix-sarja lanseerataan syksyllä 2019.

Max Brallier on yhdysvaltalainen kirjailija ja Douglas Holgate australialainen kuvittaja. Yhdessä he ovat luoneet yllättävän karmivan hilpeän maailmanlopun maailman, josta on tekeillä myös animaatiosarja Netflixiin.

Chirovici, E. O. Pahaa verta 84.2

Miten selvittää totuus, kun muistoihin ei voi luottaa? Huippusuositun Peilien kirjan tekijän hyytävä uutuustrilleri siitä, miten vähän lopulta tiedämme itsestämme.

Psykologi James Cobb luennoi menetettyjen muistojen palauttamisesta. Hänen puheilleen tulee kuolemansairas mies, jolla on synkkä pyyntö. Neljäkymmentä vuotta sitten mies heräsi hotellihuoneessa, jossa oli murhatun naisen ruumis. Miehellä ei ole muistikuvia tapahtuneesta. Nyt hänen on saatava tietää, oliko hän viaton sivullinen - vai tappaja.

James alkaa selvittää mysteeriä, mutta jokainen tapaukseen liittyvä kertoo erilaisen tarinan. Kun Jamesin omat salaisuudet alkavat nousta pintaan, hän alkaa epäillä jonkun haudanneen totuuden niin syvälle, ettei se koskaan paljastu.

Cleveland, Karen Totuuden tuolla puolen 84.2

Stephanie Maddox on tottunut tekemään päätöksiä. Työ FBI:ssä pitää hänet kiireisenä, mutta yksinhuoltajaäidin tärkeysjärjestys on selvä. Ykkössijalla on hänen teini-ikäinen poikansa Zachary, joka odottaa malttamattomana kutsua collegeen.

Maailma suistuu raiteiltaan, kun Stephanie löytää Zacharyn huoneesta aseen. Heti perään ovelle ilmestyy kollega FBI:stä ja lausuu pysäyttävät sanat: Asia koskee Zacharya.

Onko Zachary sekaantunut johonkin rikolliseen. Eikö äiti tunne poikaansa lainkaan? Ja jos epäilyt pitävät paikkansa, mikä on Stephanien velvollisuus: Suojella Zacharya? Vai suojella muita?

Raja oikean ja väärän välillä sekoittuu, kun syyttävä sormi osoittaa omaa lasta kohti. Stephanien on myös viimein kohdattava menneisyys, jonka hän on kaikin tavoin yrittänyt unohtaa. Alkaa piinallinen matka totuuden tuolle puolen.

Ferrante, Elena Amalian rakkaus 84.2

Napoli-sarjan kirjoittajan esikoisromaani Amalian rakkaus on vahva kertomus äidin ja tyttären suhteesta, perheiden salaisuuksista, miehen ja naisen välisestä vallankäytöstä.

Äitini hukkui syntymäpäivänäni, toukokuun 23. päivän yönä, vain muutaman kilometrin päässä Minturnosta sijaitsevan Spaccaventon edustalle mereen.

Delian syntymäpäivänä hänen äitinsä Amalia hukuttautuu. Amalian kuolema ja siihen johtaneet tapahtumat ovat yhtä arvoituksellisia kuin hänen elämänsä. Delian saavuttua Napoliin järjestämään äitinsä hautajaisia väkivallan varjostamat muistot heräävät eloon. Kotikaupungin tutuilla kaduilla menneisyys alkaa pala palalta hahmottua kokonaisuudeksi, josta Delialla itsellään on siihen asti ollut vain paha aavistus.

Amalian rakkaudessa Ferrante osoittaa taituruutensa niiden samojen teemojen käsittelyssä, jotka tulivat tutuiksi hänen maailmanmenestykseen nousseessa Napoli-sarjassaan. Siinä on myös samaa vimmaa ja tasapainoilua kauniin ja ruman, nautinnon ja tuskan välillä.

Elena Ferrante on Italian merkittävin nykykirjailija, joka on noussut Napoli-sarjallaan kansainväliseen suurmenestykseen. Ferrante kätkeytyy salanimen taakse, ja vaikka moni on tarmokkaasti yrittänyt selvittää Napolissa syntyneen kirjailijan henkilöyttä, ainoastaan hänen kustantajansa tietää sen varmasti. Kirjailija vaikenee ja antaa romaaniensa puhua.

Ferranten esikoisteos Amalian rakkaus ilmestyi jo parikymmentä vuotta Napoli-sarjan avausosaa (Loistava ystäväni) aiemmin. Vuonna 2005 suomennettu teos julkaistaan nyt uutena laitoksena. Suomentanut Taru Nyström.

García Márquez, Gabriel Sadan vuoden yksinäisyys 84.2

Nobel-palkitun maagisen realismin mestarin pääteos vie lukijan matkalle ihmeelliseen Macondoon.

Kolumbian rakastetuimman ja omintakeisimman kertojan pääteos Sadan vuoden yksinäisyys on Macondon maagiseen kylään sijoittuva Buendiojen sukukronikka, jossa fantasian lomasta erottuvat maan verisen lähihistorian ääriviivat. Viime vuosisatojen Latinalaisen Amerikan sodat ja sadut kietoutuvat mielikuvitukselliseen kerrontaan, joka on hurmannut lukijoita yli 35 kielellä; romaania on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.

Gabriel Garcia Marquez (1927-2014) oli kolumbialainen kirjailija ja yksi 1900-luvun kunnioitetuimmista kertojista, joka kirjoitti romaaneja, novelleja ja työskenteli journalistina. Hän oli maagisen realismin tienraivaaja, jonka teoksissa traaginen kohtaa koomisen ja tarkat yksityiskohdat koristavat massiivisia juonikaaria. Hän sai arvostetut Neustadt- ja Romulo Gallego -palkinnot vuonna 1972. Vuonna 1982 Garcia Marquez palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla.

Griffiths, Elly Kadonneet ja kuolleet Ruth Galloway 6 84.2

Suosikkiarkeologi kadonneiden lasten jäljillä.

Tunnelmallisen sarjan kuudes osa vie viktoriaanisen ajan haudanryöstäjien ja murhaajien maailmaan. Juuri sopivan jännittäväksi kehutun sarjan sielu on terävä arkeologi Ruth Galloway.

Ruth Galloway on kenties järkyttävimmän tapauksensa äärellä, kun hän uskoo löytäneensä viktoriaanisen lapsenmurhaajan haudan. Kaivaukset Norwichin linnassa tuovat menneisyyden kauhut päivänvaloon, ja Ruthin ammatillista innostusta laimentaa vain paikalle saapuva tositelevisioryhmä. Kaikki ei ole hyvin nykyhetkessäkään, sillä Harry Nelson joutuu tutkimaan ensin järkyttävää kuolemantapausta ja sitten lapsikaappausta. Voivatko tapaukset liittyä yhteen? Kun yksi poliiseista joutuu uhriksi, Ruth ja Nelson yhdistävät voimansa kilpajuoksussa aikaa vastaan.

Elly Griffiths (s. 1963) on englantilainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten arkeologi Ruth Gallowaysta kertovasta suositusta dekkarisarjasta. Hän on aiemmin työskennellyt kustannusalalla. Idea sarjaan syntyi lomalla Norfolkissa, kun kirjailijan aviomies oli juuri vaihtanut alaa arkeologiksi. Sarjan suomentaja Anna Kangasmaa on myös koulutukseltaan arkeologi.

Hirvonen, Elina Punainen myrsky 84.2

Tämän tiedän: kaikkialla maailmassa yksinäisimpiä ovat lapset, jotka kantavat raskaimpia salaisuuksia.

Punainen myrsky on ajankohtainen ja universaali romaani maailmasta, jossa lapset tekevät mitä vain saadakseen aikuisen hyväksynnän.

Äiti, sanon, kun myrsky on ohi. Mitä kulta? Tietääkö kukaan, että me olemme täällä? Missä? Täällä aavikolla. Tällä leirillä. Miksi sinä sitä mietit? Jos myrsky vie meidät, tietääkö kukaan, että me olimme olemassa?

Maailma, 2015. Isiksen nousu horjuttaa maailmaa Irakista ja Syyriasta Eurooppaan. Kolme ihmistä matkustaa Suomesta Irakiin etsimään ratkaisuja. Yhdelle heistä matka merkitsee myös matkaa maailmaan, jonka on kerran joutunut jättämään taakseen.

Poika syntyy Irakissa perheeseen, jossa on paljon rakkautta ja suuri salaisuus. Hänen isänsä toimii Saddam Husseinin hirmuhallintoa vastustavassa vastarintaliikkeessä ja on jatkuvassa vaarassa. Väkivallan, pelon ja pakenemisen keskellä äiti luo lapsilleen tilan, jossa kaiken läpäisee rakkaus. Perhe pakenee Irakista Saudi-Arabian kautta Suomeen. Kasvaessaan poika etsii tapaa kasvaa kokonaiseksi ihmiseksi ympäristöissä, joissa hän on aina erilainen kuin muut, ja jossa tärkeimmistä asioista ei koskaan uskalla puhua.

Elina Hirvonen (s. 1975) on helsinkiläinen kirjailija, journalisti ja dokumentaristi, jonka teoksia on käännetty yli kymmenelle kielelle. Punainen myrsky on hänen neljäs romaaninsa. Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman oli Finlandia-palkintoehdokas. Toisesta romaanistaan Kauimpana kuolemasta Hirvonen sai Kalevi Jäntin palkinnon. Edellisestä romaanistaan Kun aika loppuu Hirvoselle myönnettiin Nuori Aleksis -palkinto.

Hyyrynen, Otto Murtumispiste 84.2

Älä pakene paikkaan, josta et pääse pois.

Murtumispiste on nerokkaasti punottu, klaustrofobialla ja vainoharhoilla herkutteleva psykologinen trilleri.

Kaksi toisiaan kyräilevää miestä Jäämerellä sijaitsevalla tutkimusasemalla. Kalle on tullut saarelle unohtaakseen, ei viihtymään. Boris on ollut täällä aina. Kumpikin on varma toisen pahoista aikeista. Tunnelma eristäytyneellä saarella ei ole hyvä, mutta vaaralliseksi se muuttuu, kun rantaan ajautuu mykkä pikkutyttö.

Otto Hyyrysen psykologinen trilleri vie lukijan klaustrofobiseen maailmaan, jossa ei voi luottaa edes itseensä.

Tampereella asuva Otto Hyyrynen (s. 1987) työskentelee it-alalla. Vapaa-ajallaan hän kirjoittaa lyriikoita ja soittaa bassoa Obligaatiot-bändissä. Hyyrynen vaikuttaa myös tuotantoyhtiössä CusPas Productions, joka julkaisee taidetta eri muodoissa, paraikaa on suunnitteilla ensimmäinen kokopitkä elokuva. Ihmisten välisistä jännitteistä kiinnostunut kirjailija ei pelkää koetella lukijaa järkyttävillä kokemuksilla.

Jägerfeld, Jenny Comedy queen 84.2

Hauskin surullinen kirja, jonka koskaan luet

Sasha on juuri täyttänyt 12 vuotta, ja hänestä tulee koomikkojen kuningatar, vaikka mikä olisi. Sashan äiti ei nimittäin ollut yhtään hauska, hän itketti ihmisiä eläessään ja itkettää näitä yhä kuoltuaan. Sasha päättää, että hän tekee kaiken toisin kuin äiti, eikä hän aio koskaan itkeä. Sen sijaan hän ottaa tehtäväkseen naurattaa ihmisiä - ja ehkä kaikki harmit katoavat sen myötä. Jopa kyyneleet, jotka uhkaavat sittenkin tulvia silmistä.

Vaikuttava kertomus surusta ja sen käsittelemisestä.

Kivelä, Anneli Tasaista tahtia, Katajamäki 84.2 [CD-äänikirja, kuuntelu vaatii mp3-tiedostoja toistavan laitteen]

Kotitalousopettaja Lilja Ketonen päättää leskeksi jäätyään miettiä elämänsä uutta suuntaa ja muuttaa sen tähden kirkonkylältä Katajamäelle - ihan tapahtumien polttopisteeseen, kyläkaupan yläkertaan! Katajamäkeläisten uteliaisuutta herättää myös pari muuta uutta tulokasta, jotka asettuvat asumaan koululle. Toinen on uusi opettaja Severi Jansson, toinen nuori lääkäri Ilse Ketonen. Ilse on Liljan tytärpuoli, ja Lilja on kerrassaan kauhuissaan, sillä miesvainajan lapset eivät ole koskaan oikein hyväksyneet häntä. Kyläläisten silmissä tilanne on herkullinen, ovathan naiset melkein samanikäisiä ja Severillä näyttää olevan silmää molemmille... Riiuuasioissa riittää enemmänkin juorunaihetta, mutta samaan aikaan ihmisiä askarruttaa kuitenkin myös kylällä sattunut kauhistuttava asevarkaus sekä tulossa olevat Katajamäen 120-vuotisjuhlat, joiden suunnitteluun jokaisen täysverisen kylän asukkaan pitää osallistua. Jopa Liljan, joka alkaa vähitellen pitää itseään niin katajamäkeläisenä, että tekee ratkaisevan päätöksen, joka sitoo hänet lopullisesti Katajamäelle.

Anneli Kivelän rakastetusta Katajamäestä on jo tullut lukemattomille ihmisille toinen kotipaikka, jossa tavataan tuttuja ja jonka kuulumisia kuulostellaan. Tiivis kyläyhteisö on turvallinen mutta ei tylsä, ja sen huomaan on aina yhtä hauska palata. Nyt jo neljännentoista kerran.

Anneli Kivelä on kotoisin Tampereelta ja tehnyt ennen eläkkeelle jäämistään pitkän uran kustannustoimittajana. Anneli Kivelä asuu nykyisin Hattulassa Vanajaveden rannalla.

Koiranen, Mikko Nauhoitettava ennen käyttöä 84.2

Nauhoitettava ennen käyttöä on perusankeaan kerrostalolähiöön sijoittuva hurja ja mieltä kutkuttava tarina aikamatkailusta, sen vaaroista ja omituisuuksista sekä siitä, mitä kaikkea aika voi meille tehdä.

Ehkä mää menneessä jotaki muuttasin jos voisin, mutta kannattaako nykyaikaan koskia jos se on ihan hyvä?

Kaverin isän kanssa suoritetun kiusallisen pyöränkorjausoperaation jälkeen Miro Alavus, 16-vuotias yh-äidin poika, haluaa vihdoin saada selville, kuka hänen oma isänsä on. Hän kysyy asiasta äidiltään, mutta tämä menee vaikeaksi ja pitää Miroa liian nuorena ymmärtämään monimutkaista juttua. Liian nuorena? Onko isä elinkautisvanki tai edes jotain muuta kuin kolmekirjaiminen sana?

Myöhemmin Miron sattumalta yhyttänyt Heikki, pienen digitointipuljun pitäjä, kertoo omistavansa kaukosäätimen, jonka avulla on mahdollista päästä vanhojen kotivideoiden kuvaushetkiin. Pettyneenä äitinsä salailuun Miro päättää tarttua Heikin pähkähulluun ideaan ja matkustaa ajassa vuoteen 2002 löytääkseen isänsä, mutta menneisyydestä löytyykin jotain muuta. Jotain, mikä laittaa koko Miron elämän täysin uusiksi.

Mikko Koiranen (s. 1987, Oulu) on liminkalainen 3D technical artist ja kolmen pojan isä. Silloin, kun hän ei ole töissä, touhua perheen parissa tai kirjoita, hän melko todennäköisesti soittaa ukulelea. Nuorille suunnattu Nauhoitettava ennen käyttöä on hänen esikoisteoksensa.

Kähkönen, Sirpa Muistoruoho Kuopio-sarja 8 84.2

Käsittelemättömät asiat periytyvät polvesta toiseen - rakastettu Kuopio-sarja jatkuu.

Kesällä 1972 Vietnam-uutisointi herättää Idan tukahdetut muistot Sortavalan sotatoimialueelta. Raju ahdistuminen pakottaa hänet palaamaan menneeseen. Nuori Ida palveli matkustajakodissa 1942-43 ja joutui väkivallan uhriksi. Hän synnytti pojan, joka ei tiedä isästään.

Anna on muuttanut miehensä kanssa keskustan puutalosta lähiön elementtitaloon. Miehen kuoltua hän suree aatteen ahmaisemaa yhteistä aikaa. 

Anna ja Ida ovat pienen Hillan mummoja. Hilla on yksinäinen lapsi, jonka vanhemmat ovat aina menossa. Turvanaan hänellä on mielikuvitusystävänsä. Myös pioneerileiri tuo elämään kaivattua järjestystä.

Kökkö, Hanna Rocky, Rauha ja rakkaus 84.2

Uusi nuortendekkari geokätköilysarjan kirjoittajalta!

Ysiluokan kevät on koittanut, eikä koulu oikein maistu iittalalaiselle Rockylle. Sen sijaan hän törmää kylällä outoon tyttöön ja rakastuu välittömästi.

Rauhan mukana Rocky pääsee tutustumaan lasitehtaaseen, erääseen naivistitaiteilijaan sekä Rauhan suvun tragediaan, mutta ennen kaikkea tyttöön itseensä. Mitä Rauha salailee? Onko heidän orastava suhteensa yhtä ihmeellistä tytölle kuin Rockylle itselleen?

Kun Rocky ja Rauha tunkeutuvat luvatta lasitehtaan tyhjään varastoon kaveriporukan kanssa, he tekevät karmean löydön. Nuoret alkavat seurata erilaisia johtolankoja selvittääkseen mysteerin, joka samalla valaisee Rauhan nuorena kuolleen tädin kohtaloa.

Rocky, Rauha ja rakkaus on nuorille suunnattu cosy crime -dekkari, jossa on kihelmöivää jännitystä ja vieläkin kihelmöivämpää rakkautta - kuitenkin turvalliseen kodikkuuteen käärittynä.

Köngäs, Heidi Mirjami : romaani Sandra 2 84.2

Muista minua, hän sanoi vetäessään asetakin ylleen - Sotavuosien hullu rakkaus uhmaa järjen ääntä.

19-vuotias Mirjami on Sandran tyttäristä keskimmäinen ja muistuttaa eniten äitiään. Hän työskentelee ompelijattarena ja valmistaa lumipukuja. Talvisodan syttyminen merkitsee pelkoa, puutetta ja raatamista myös kotirintamalle. Mirjami rakastuu palavasti ja järjettömästi, vanhempien vastustuksesta välittämättä. Eikä hän peräänny, vaikka suhde vie hänet kuolemanvaaraan. Niin lujassa on poikkeusolojen rakkaus.

Sotavuodet muokkaavat kolmea sisarta, Annikkia, Mirjamia ja Soilia. Kun on tehtävä valintoja, joiden merkitystä ei tapahtumahetkellä voi tajuta. Kun tulevaisuus on pelkkää epävarmuutta.

Larsen, Britt Karin Finnskogen, taivaankarhun metsä Finnskogen 2 84.2

Britt Karin Larsenin vangitseva historiallinen romaanisarja kertoo Norjan ja Ruotsin rajametsien etnisestä vähemmistöstä, metsäsuomalaisista.

Elämä Suomalaismetsissä 1800-luvulla on kovaa, leipä tiukassa ja koettelemukset määrättömiä. Mustamäen torppa on palanut. Verityöstä etsitty Mustamäen Taneli antautuu virkavallalle ja joutuu Kristianiaan istumaan tuomiotaan. Linan on selvittävä yksin lasten kanssa. Torpparit kamppailevat tulevaisuudestaan olosuhteissa, jotka harvoin ovat heidän puolellaan.

Britt Karin Larsen kuvaa kaikkea tätä vangitsevasti, herättäen henkilöhahmot ja historiallisen ajanjakson eloon lähes maagisella tavalla.

Lehtinen, Tuija Pensionaatti Huojuva talo 84.2

Löytyykö onni kallioiselta majakkasaarelta? Valloittavassa viihderomaanissa etsitään uutta suuntaa elämälle.

Mariannen elämä on sekaisin. Mies on jättänyt hänet tekstarilla, mutta kiireinen Marianne ei ole tajunnut asiaa aikoihin. Kaikki tutut kyllä näyttävät olleen asiasta perillä, eikä Marianne kestä heidän vahingoniloaan. Hän päättää pyyhkiä taulun puhtaaksi, hylätä somen ja Art Deco Angelika -bloginsa ylläpidon ja vaihtaa maisemaa.

Pieni majakkasaari kaukana kaikesta tuntuu oivalliselta paikalta järjestellä elämänkuvioita uudelleen. Saari ei kuitenkaan ole sellainen paratiisi kuin Marianne on kuvitellut. Itse kullakin on salaisuutensa, eivätkä kaikki toivota tulijaa tervetulleeksi.

Levi, Primo Aselepo 84.2

Mestarillinen taidonnäyte uusintapainoksena

Primo Levin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Auschwitzin keskitysleirikokemuksia dokumentoinut kirjailija joutui leirille 24-vuotiaana ja oli yksi kahdestakymmenestä hengissä selvinneestä italianjuutalaisesta.

Aselepo kertoo Auschwitzista pelastuneiden italialaisten vaiheikkaasta vaelluksesta takaisin kotiin. Se on täynnä tarkkanäköisiä havaintoja ja huumoriakin, mutta ennen kaikkea inhimillisyyttä ja uhrautuvaa lähimmäisenrakkautta.

Mackintosh, Clare Lopun jälkeen 84.2

Elämässä joutuu väistämättä joskus tienhaaraan, jossa ei osaa valita oikeaa polkua vaan toivoo, että voisi kulkea molempia, nähdä mihin ne vievät. Tässä kirjassa voi.

Max ja Pip ovat vahva pari. He rakastavat toisiaan valtavasti mutta pientä poikaansa vieläkin enemmän. Tämän sairastuttua vakavasti Max ja Pip joutuvat tekemään yhdessä elämänsä isoimman ja vaikeimman päätöksen. He ovat eri mieltä.

Mahdottoman valinnan seuraukset uhkaavat tuhota heidät molemmat, eikä mikään ole enää niin kuin ennen.

Mutta mitä vaan voi tapahtua lopun jälkeen...

Clare Mackintoshin uutuusromaani on koskettava tarina mahdottomista valinnoista, rakkauden voimasta ja hauraudesta, surusta ja toivosta.

Nicholls, David Suloinen suru 84.2

Sinä päivänä -bestsellerin kirjoittajan surullisen hauska romaani ensirakkauden hämmästyttävästä voimasta.

16-vuotias Charlie Lewis on se poika, jota kukaan ei muista koulukuvista. Kesä alkaa nihkeästi: kokeet ovat menneet huonosti ja Charlie joutuu paimentamaan isäänsä, vaikka sen kuuluisi olla päinvastoin. Silloin jostain kummasta tupsahtaa ihana Fran Fisher, ja Charlie näkee valon tunnelin päässä. Mutta saadakseen Franin itselleen, Charlien täytyy tehdä asioita, joita hän ei olisi koskaan voinut kuvitella tekevänsä.

Suloinen suru on terävä, sielukas romaani monimutkaisesta matkasta aikuisuuteen ja kesästä, joka muuttaa kaiken.

Paretskoi, Jyri K15 – lupauksia K15 4 84.2

Huumoria, suoraa puhetta ja ystävyyttä. Riemastuttavan sarjan neljäs osa.

Roni ei erityisesti pidä muutoksista, mutta yhtäkkiä hänen elämässään on roppakaupalla uusia asioita: pinkki mopoauto, isä ja sisaruksia.

Kun Ronin isä päättää järjestää äijjäilyviikonlopun tutustuakseen paremmin poikaansa, tiedossa on pieruhuumoria, värikuulasotaa ja yllättäviä keskusteluja. Lupauksia tehdään, rikotaan ja kadutaan, ja Roni saa huomata, ettei kaikki todellakaan ole aina sitä, miltä näyttää.

Paretskoi, Jyri Shell's Angles : viimeinen riskiretki Shell’s Angles 5 84.2

Tuttu mopojengi on aikuisuuden porteilla. Hannasta ja Rudista on tullut pienen Aikku-tytön vanhempia, Milla käy erikoislukiota Kuopiossa ja Henrinkin ajatukset vakavoituvat. Päättyykö Shell's Anglesin taru viimeiseen kesään ennen ajokortteja? Vielä on kuitenkin aikaa yhteiselle kesäiselle moporeissulle, hassuttelulle ja kommelluksille! Shell's Angles - Viimeinen riskiretki on suositun Shell's Angles -sarjan viides ja viimeinen osa.

Jyri Paretskoi on iisalmelainen kirjailija ja opettaja, joka tunnetaan nuorten lukemisen puolestapuhujana ja aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana. Hänen esikoisromaaninsa Shell's Angles voitti Topelius-palkinnon ja sarjan myöhemmät osat ovat olleet ehdolla Finlandia Juniorille ja Topelius-palkinnolle.

Riordan, Rick Palava labyrintti Apollon 3 84.2

Miltä tuntuu olla jumala tavallisen teinipojan ruumiissa? Taattua seikkailua Percy Jackson -faneille!

Tultuaan syöstyksi maahan teinipoika Lesterinä Apollon-jumala on joutunut toinen toistaan vaarallisempiin koettelemuksiin. 

Nyt synkkä ennustus vie Apollonin ajan ja paikan lakeja uhmaavaan labyrinttiin etsimään kolmatta oraakkelia. Paha vain, että samassa labyrintissä majailee pahoja voimiaan vuosisatoja kasvattanut vihollinen ja sanoinkuvaamattomia hirviöitä. Ja Lesterin on selvittävä tehtävästä ilman jumalallisia voimiaan, seuranaan oikukas 12-vuotias puolijumala ja oppaanaan eksyilevä satyyri...

Rönnbacka, Christian Majakka Antti Hautalehto 7 84.2

Antti Hautalehdon odotettu comeback!

Porvoon ulkosaaristossa karulla kalliosaarella on jäljellä vain muutama punainen rakennus, joita ylväänä vahtii 150 vuotta vanha Söderskärin majakka. Majakan valo sammui lopullisesti kolmekymmentä vuotta sitten.

Porvoolainen komisario Antti Hauta­lehto ottaa pari päivää vapaata hektisestä työstään ja lähtee saunomaan ystävänsä Larsin kanssa Bodön saareen.

Yllättäen pimeänä ja autiona vellovan meren ylle syttyy valo. Söderskärin majakka on jälleen päällä. Majakan valokeila paljastaa meressä kelluvan kasvottoman ruumiin.

Kuolema on jättänyt kylmäävän käyntikorttinsa, jonka suolaisia jälkiä porvoolaiset poliisit seuraavat rantaan ja sieltä takaisin hyytävälle merelle.

Majakka on Christian Rönnbackan seitsemäs rikosromaani. Antti Hautalehto -sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Operaatio Troijalainen (2011), Julma (2012), Rakennus 31 (2014), Kylmä syli (2015), Kaikki mikä kiiltää (2016) ja Tuonen korppi (2017).

Stoltz, Lina Valoisia öitä 84.2

VALOISIA ÖITÄ on maahanmuuttajateemaa käsittelevä nuorisokirja. ”Sam ja hänen perheensä pakenevat Syyriasta Ruotsiin. Syyriassa he asuivat isossa kaupungissa ja muuttavat Pohjois-Ruotsin pieneen kylään. Täällä talvi on kylmä ja pimeä ja kaikki on uutta ja outoa. Talot ja puut ja ilma... kaikki tuntuu niin erilaiselta. Oppivatko he viihtymään täällä?

Samilla ja hänen perheellään kaikki on hyvin uudessa maassa. Kesä on saapunut vihdoinkin Pohjois-Ruotsiin. Mutta aurinko ei laske edes yöllä!

Myöhään iltaisin Sam ja hänen kaverinsa ajelevat mopolla, Sam haluaisi myös saada oman mopon. Mutta hänellä ei ole rahaa eikä hän tiedä, miten saisi töitä, Silloin hän saa kuulla metsän kullasta ja hän tekee päätöksen. ”

LINA STOLTZ on syntynyt 1974 ja asuu Ruotsin Luulajassa. 1998 ilmestyneen esikoisteoksensa jälkeen hän on kirjoittanut seitsemän kirjaa, enimmäkseen lapsille ja nuorille. Hän sai marraskuussa 2012 NLL:n taiteen ja kulttuurin kehitysapurahan Rubus Arcticus ja samana vuonna Överkalixin kunnan kulttuuristipendin. Häneltä julkaistuja kirjoja: Quenas konung; Minna och Mirakelmannen; När inte ens lärarna vet; Kalevala berättad för alla åldrar; Vilma ska till dagis / Vilma lähtee taakikseen; Imorgon är allt som vanligt; Du föll och jag för dig.

Hänen kirjojaan on käännetty venäjäksi, tanskaksi, suomeksi, englanniksi, espanjaksi ja meänkielelle.

Tudor, C. J. Paluu pimeästä 84.2

Pienin peloista on kuolema.

Selkäpiitä karmiva kuvaus englantilaisen kaivoskaupungin pinnan alla kytevistä salaisuuksista Stephen Kingin tyyliin.

Kauhean hyvä, jokaisessa merkityksessä. - Lee Child

Pohjoisenglantilaista kaivoskylää järisyttää tragedia. Lapsensa tappanut äiti jättää jälkeensä vain verellä kirjoitetun viestin.

Uutinen surmatyöstä ajaa opettaja Joe Thornen palaamaan tuohon lapsuutensa kylään ja vuosikymmenten takaisiin muistoihin - siihen, kuinka hänen pikkusiskonsa Annie katosi. Ja kuinka takaisin tuli joku, joka ei ollut Annie.

Mitä tapahtui niiden tuntien aikana, kun Annie oli kadoksissa? Mitä kylän pinnan alla kytee - ja miksi hautausmaalta puuttuvat lasten haudat?

Liitu-ukon kirjoittaja C. J. Tudor tarjoilee jälleen täyslaidallisen karmivaa jännitystä. Valot päälle ja ovi lukkoon!

Englantilainen C. J. Tudor toimi vuosia copywriterina, tv-juontajana, ääninäyttelijänä ja koiranulkoiluttajana. Nyt hän on valtavan innoissaan voidessaan kirjoittaa kokopäiväisesti eikä varsinaisesti kaipaa rämpimistä koirien perässä kuraisilla pelloilla. Hänen kohuttu esikoisromaaninsa Liitu-ukko myytiin 40 maahan. Tudor asuu Nottinghamissa kumppaninsa ja pienen tyttärensä kanssa.

Wetzel, Maike Tyttö joka löytyi 84.2

Hyytävä psykologinen trilleri kaipauksen pimeästä puolesta

Elly on 11-vuotias, kun hän katoaa jälkiä jättämättä. Neljä vuotta myöhemmin tyttö yllättäen löytyy elossa ja pahasti traumatisoituneena. 

Onko tyttö joka löytyi todella Elly? 

Kipeät ja kalvavat kysymykset murentavat perhettä vähä vähältä ja paljastavat ihmisen heikoimmillaan.

Graire, Virginie Maailma ja minä 85.22

Katsele kuvia ja koskettele jännittäviä pintoja! Kirja esittelee luontoaihisia sanoja aihepiireittäin. Sanat on kirjoitettu isoilla kirjaimilla.

Kuusela, Anne-Maria Pelokas Pingviini ylittää itsensä 85.22

Pelokas Pingviini on saanut mahtavan idean. Se lähtee esittelemään keksintöään Poutapilven toiselle laidalle, mutta matkan varrelle osuu pelottava pimeä tunneli. Perillä Pingviiniä odottaa vielä suurempi haaste, kun keksinnöstä täytyy kertoa isolle joukolle Flamingoja.

Tunnetaidot: Pelottavien asioiden kohtaaminen Ujouden tunne Omien esteiden voittaminen

Kuusela, Anne-Maria Siro Saparon iso moka 85.22

Avaruusalus vie Ympyräiset jännittävään seikkailuun! Pikkutarkka Siro Saparo ei malta olla säätämättä muutamaa vipua ohjaamossa... Voi ei, Ympyräisten alus kääntyy väärään suuntaan! Joskus moka voi kuitenkin kääntyä onnenpotkuksi. Kenties nytkin, sillä raketti päätyy yllättävään paikkaan.

Tunnetaidot: Harmituksesta toipuminen Ongelmanratkaisutaidot Yhdessä tekeminen

Lestrade, Agnès de Pikku prinssi 85.22

Antoine de Saint-Exuperyn ajaton kertomus on saanut uuden asun; se on uudelleenkerrottu tiiviimmässä muodossa, pienemmillekin lukijoille sopivassa muodossa. Silmiä hivelevän kuvituksen on luonut Argentiinassa syntynyt Valeria Docampo. Tässä kirjassa tapaat pikku prinssin, joka on täynnä kysymyksiä ystävyydestä, rakkaudesta ja elämän tarkoituksesta.

Salomon, Emiliana Misse ja Lapin taikayö 85.22

Lähde Missen mukana matkalle tarunhohtoiseen Lappiin!

Tutustu Lapin lumoaviin maisemiin ja kauniisiin eläimiin iloisen ja mielikuvitusta herättelevän sadun parissa. Opettavainen, positiivinen ja mielenkiintoinen iltasatu ilahduttaa niin pientä kuin isompaakin lukijaa.

Jokaisesta myydystä kirjasta lahjoitetaan 1 euro hyväntekeväisyyteen luonnon hyväksi. Lue lisää: www.hillcottage.fi

Shin, Yujin Lohikäärme 85.22

Nouse kiltin Inna-lohikäärmeen selkään ja lähde sen kanssa taianomaiselle matkalle!

Shin, Yujin Pikkunoidat 85.22

Opettele pikkunoitien kanssa uusia taikoja ja liidätä heidän luutansa lentoon.

Shin, Yujin Yksisarvinen 85.22

Astu Arvi Yksisarvisen kiehtovaan maailmaan! Liikuteltavat kuvat herättävät taikametsän eloon.

Goscinny Saattue Uuteen Meksikoon 85.32

Lucky Luke -sarjakuvan kulta-ajan seikkailu vuodelta 1965. Lucky Luke saa tehtäväkseen kuljettaa paatuneen rikollisen, Billy the Kidin, Teksasista Uuteen Meksikoon vastaamaan rikoksistaan tuomioistuimen edessä.

Lise Nemi : asenne ratkaisee! 85.32

Asennetta. Sitä Nemillä riittää, eikä räväkän gootin asenne horju. Ei, se pysyy vakaana joka tilanteessa - ja siksi Nemi joutuukin ajoittain hankaluuksiin. Vaikeudet eivät häntä tosin lannista, sillä jyrkän asenteen lisäksi hänellä on roppakaupalla jääräpäisyyttä. Muut muuttakoon mielensä.

Takeuchi, Ryosuke Patriootti Moriarty. 4 Patriootti Moriarty 4 85.32

Kaikkien tunteman etsivätarinan kääntöpuoli!

Oletko koskaan miettinyt, mikä motivoi Sherlock Holmesin arkkivihollisena tunnettua Moriartya?

Mestarietsivä Holmesin sijaan tämän tarinan pääosa on varattu hänen vaarallisimmalle vastustajalleen. James Moriarty ei ole pelkkä nerokas rikollinen, vana hänellä on suurempia tavoitteita... Hänen toimiensa taustalla on juoni, joka onnistuessaan muuttaa maailmaa. Tervetuloa kovaksikeitettyjen konnien synkkään seuraan! Ikäsuositus: 15+

Hikaru Miyoshin piirrosjälkeä saatiin ihailla sarjassa "Tarkastaja Akane Tsunemori". Käsikirjoittaja Ryosuke Takeuchi puolestaan osallistui teoksen "All You Need Is Kill" tekoon

[magnificentladytheorist-blog]

1.1 Digitalisaatio muuttaa yhteiskuntaa

Mitä oli ennen 1990-luvun alkua? Miten ihmiset olivat yhteydessä toisiinsa ja miten asioita ennen hoidettiin? On se ollut kummallinen maailma silloin. Aikuiset ovat joutuneet lähtemään ulos kotoaan ihmisten ilmoille maksaakseen laskut ja lapset ovat joutuneet menemään kotiovelle asti pyytämään kaveria ulos leikkimään. Aika on kuitenkin tuonut mukanaan huikean kehityksen ja digitaalinen murros näkyy kotitalouksien uusien välineiden ja tieto- ja viestintä palveluiden yleistymisellä. Juha Nurmelan ja Rauli Kohvakan mielenkiintoinen artikkeli kertoo, miten pitkälle suomi on kehityksessään mennyt kohti verkkoyhteiskuntaa. Vielä 1990-luvun puolivälissä tieto- ja viestintä välineet olivat vielä uutuustuotteita, joiden käyttö vaati paljon osaamista. Nykypäivään verrattuna on harppaus todellakin suuri. Nykyään ihmisille on itsestäänselvyys, että kaikilla on tietokoneet ja puhelimet, ja että niiden avulla voidaan hoitaa lähes kaikki elämän asioinnit. Mitä tapahtuisikaan jos nykypäivän lapsilta ja nuorilta otettaisiin kännykät ja tietokoneet pois? Oppisivatko he pärjäämään, niinkuin 25 vuotta sitten pärjättiin? Nykyään kouluissa ihan alaluokilta asti on käytössä ainakin joissain määrin tietokoneet. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat siirtyneet lähes täysin toimintaan tietokoneilla ja verkossa, lukuisia kursseja lukuun ottamatta. Mihin tulevaisuus on meitä vielä viemässä? Kuinka paljon esimerkiksi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen digitaalisuus voi vielä kehittyä?

Digiajan mullistuksen lähtötilanne oli 1990-luvun puolivälissä, kun pöytäkoneet ja matkapuhelimet tulivat markkinoille. Ja tuolloin vain noin 10% kotitalouksista omisti kännykän ja tietokoneen. Nämä kuitenkin yleistyivät tiuhaan tahtiin ja kasvu pysyi tasaisena aina vuoteen 2002 asti. Nykyään lähestulkoon kaikilla, lukuunottamatta pienimpiä lapsia, on olemassa omat henkilökohtaiset puhelimet. Osa “vanhan ajan kansasta” on vielä edelleenkin lähes tulkoon kokonaan vanhan ajan tyylisessä toiminta tavassaan. He hoitavat asioinnin muualla, kuin internetissä ja puhelinkin on vain puhumista varten. Puhelimien ja tietokoneiden yleistyminen onkin johtanut palvelun tarjonnan kasvuun internetissä. Nykyään kaiken voi hoitaa internetissä ja vaikka ihan omalla puhelimella olit sitten missä tahansa. Laskut, työt, yhteydenpito, shoppailu.. Halleluja! Kaiken voi hoitaa omalta sohvalta. Myös sosiaalinen media, kuten Facebook, Twitter, Youtube ovat tulleet isoksi osaksi monien ihmisten elämää. Nykyään monella tasolla, jopa häiritsevästi, kun internet on omassa puhelimessa aina mukana. Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti jopa oppimiseen ja keskittymiseen koulussa. Kuitenkin opiskeluissa nykypäivänä käytetään paljon nettiä, ja töitäkin tehdään tietokoneella. Niinkuin aikaisemmin mainitsin alakouluissa tietokoneiden ja internetin käyttö opiskelussa on vielä vähäistä, mutta miten tietokoneet ja internet on otettu haltuun ja hyödynnetty esimerkiksi yliopistossa?

Yliopistot ovat jo hyödyntäneet digitalisaatiota huomattavasti ja sen tärkeys tulee tulevaisuudessa vielä enemmän korostumaan jokaisessa yliopistoissa. Yliopistot ovat mm. tehneet jo taktista tehostamista ja panostaneet kustannustehokkaampaan toimintaan. Nykyään jokaisessa yliopistossa on käytössä jo jonkinlaiset sähköiset alustat, joissa esimerkiksi lomakkeet ovat sähköisinä ja itsepalveluita on lisätty. Opiskelijapalvelut löytyvät kaikki sähköisenä ja ovat helposti opiskelijoiden saatavilla ympäri vuorokauden. Tälläisen systeemin avulla prosessit ovat sujuvia ja paperityöt on vähennetty minimiin. Digitalisaatiota hyödynnetään yliopistoissa myös operatiivisesti. Tämä tarkoittaa, että yliopistot ovat jo kehittäneet palveluita, mitkä sujuvoittavat opiskelijoiden toimintaa, ja näin opiskelijat saavat hyvän asiakaskokemuksen. Tälläinen palvelu on esimerkiksi “mynet”, josta löytyy kaikki opiskelijalle tärkeät asiat, niin kurssi ilmoittautumisista aina sähköpostiin ja opinto-oppaaseen. Opiskelija pystyy tätä kautta hoitamaan opiskelujaan, juuri silloin kun hänelle itselleen sopii. Strategisesti yliopistot voivat taas hyödyntää tätä mullistusta esimerkiksi tarjoamalla koulutuksia ja tutkimuksia verkon yli. Tällöin tavoitteena voi olla esim. toiminnan radikaali laajentaminen tai vaikkapa rakenteellinen uudistaminen. Digitalisaatio on vahvaa ja se onkin megatrendi, mikä näkyy nykypäivän yliopistoissa. Digitalisation avulla voidaan olla avoimia, yhteisöllisiä, sosiaalisia ja sen avulla voidaan jakaa informaatiota. Näkyvimpänä on juurikin erilaiset alustat digitaaliseen opetukseen, oppimateriaalin jakamiseen ja julkaisujen julkistamisee.

Mihin suuntaan digitlisaatio sitten vie yliopistoja tulevaisuudessa? Nyt jo muutos on kova, kun vertaa vaikkapa kahdenkymmenen vuoden takaiseen meininkiin yliopistoissa. Suunta on hyvä, mutta voiko digitalisaation kuitenkin vetää yliopistoissa överiksi? Yhä enemmän yliopistoissa tulee tulevaisuudessa olemaan kursseja, jotka suoritetaan vain verkossa. Nykyään jo tentit, harjoitukset ja kurssimateriaalitkin löytyvät verkosta. Tarvitaanko fyysistä opetusta tulevaisuudessa sitten enää ollenkaa? Onko verkossa opiskelu kuitenkaan se paras tapa oppia? Yliopistojen tulee pitää puolensa digitalisaation vielä mennessä pidemmälle. Paras tapa pitää puolensa tässä asiassa yliopistoilla on se, että yhdistetään verkko-opintoja laadukkaan fyysisen opettamisen kanssa. Toinen hyvä puolustuskikka on viihtyvyys. Yliopistot, kuten esim. Aalto yliopisto on jo vaikuttanut, voivat vaikuttaa kampuksen viihtyvyyteen ja saada opiskelijoiden olon kampuksella sellaiseksi, että sinne paikan päälle halutaan tulla. Yliopistoilla on suuri paine digitalisaatiosta ainakin jollain tasolla, sillä opiskelijat olettavat ja ovat jo tottuneet ajantasaisiin laitteisiin ja ajantasalla olevaan viestintään. Mielenkiintoista on jäädä seuraamaan, kuinka yliopistot ja koko muu verkkoyhteiskuntamme kehittyy entisestään. Tuo digitalisaatio tulevaisuudessa mukanaan sitten mitä tahansa, it`s time fo change!

Lähteet:

http://suomidigi.fi/wp-content/themes/suomidigi/assets/attachments/digitaalinen-suomi-1995-2015/osa1/11%20Kotitaloudet%20digikotitalouksiksi.pdf

http://suomidigi.fi/wp-content/themes/suomidigi/assets/attachments/digitaalinen-suomi-1995-2015/osa2/51%20_%20Tulevaisuuden%20digitaalinen%20yliopisto.pdf

[pantomeemitaiteilija]

”Mulla oli bisse kesken sen takii olin myöhässä”

- Luokkalaiseni kevätjuhlan jälkeen

[mzunguseikkailee]

Etelä-Afrikasta ja Sambiasta

“Home is always home” Näin totesi kovaa koti-ikävää poteva kongolainen taksikuski, joka heitti mut juuri Cape Townin lentokentälle. Mies oli paennut 10 vuotta sitten palavasta kodistaan sodan keskeltä rekan kyydissä Etelä-Afrikkaan. Nyt kun oon ollu reippa 4kk reissun päällä, niin pakko sanoa että olen kongolaisen kanssa samaa mieltä, South-Africa is nice but home is always home. Koti-ikävä nimittäin iski aika kovasti tossa uudenvuodenaattona. Syynä luultavasti hyvinkin eurooppalaisen oloinen, kehittynyt, siisti ja kaunis Kapkaupunki. Tultiin suomalaisen vaihtarikaverin Auran kanssa tänne Cape Towniin viettämään joululomaa, ja täytyy myöntää että aika nappiin meni! En ymmärrä miksi Kapkaupunkia ei hehkuteta enempää meillä päin!!?? Sehän on siis aivan tajuttoman upea paikka. Ja tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia kaikenlaiseen lomailuun, myös meille budjettimatkailijoille. On täydellisiä hiekkarantoja, aaltoja joilla surffata, (haita on myös, että niitten seassa sit surffataan..) vuoria joilla kiipeillä, (me kiivettiin Lion’s Headille ja Table Mountainille, Signal hilillä käytii kattoo auringonlaskua joulupäivänä) historiaa, (mainittakoon ihan nyt näin muutama juttu: apartheid, Mandela, district six) halpoja-hyviä-suloisia ravintoloita, jättimäisiä kauppakeskuksia shoppailuun, yö-elämää, uber-taksi!, hevosia, pingviinejä, hylkeitä, kuulemma delfiinejäkin mut niitä me ei nähty. No nyt tosiaan kentällä matkalla takas Lusakaan, jossa siis oon nyt viettäny jo melkein 2kk. Hektistä on ollut. Opiskelijaviisumin saamiseen meni kuukausi, jonka aikana kävin immigrationissa 3 kertaa, joista toisella kertaa mut heitettiin ulos sieltä koska mulla oli shortsit.. En jaksa ees puhua enää koko opiskelijaviisumista koska sen saaminen oli niin järkyttävän rankka prosessi, mutta sanonpahan vaan että jos olisin tienny totuuden etukäteen, en olisi ehkä edes tullu tänne. Tarttes lähes parikymmentä erilaista dokumenttia eri ihmisiltä ja voitte kuvitella millasta se on maassa jossa kaikki tapahtuu huomenna. Opiskelijaviisumi on nyt mun elämän tärkein esine, jos se varastetaan ni tuun heti kotiin, en todellakaan aio käydä samaa rumbaa läpi uudestaan. Nojoo se siitä. Mulla toi eka kuukausi oli vähän sellanen vastoinkäymisten kuukausi. Mut mm. pidätettiin kun ostin pyörän, joka osoittautu sit muutaman tunnin jälkeen varastetuksi pyöräksi. Istuin 5h poliisiasemalla vihaisten sambialaisten kanssa, muutamat itkut väänsin ja mietin että otanko yhteyttä suurlähetystöön vai en. No siitäkin selvittiin. Asun nyt UNZA:n opiskelija-asuntolassa Marshlandsissa. Jaan huoneen Japanilaisen tytön, Rihon, kanssa, joka kans vaihtari. Meitä suomalaisia on yhteensä 3, kaikki tyttöjä, kaikki tosi kivoja. Vettä saadaan aamulla/iltapäivällä, tulo loppuu joskus klo 15 maissa, sit sitä varastoidaan ämpäreihin joita meillä on kylppäris ja huoneen puolella. Sähköä on vaihtelevasti, joskus sunnuntaisin ei ollenkaan. Suomitytöt asuu yhessä viereisessä asunnossa. Niillä on ollu vähän torakka- ja vesiongelmia.. Torakoita sikiää niillä joka nurkasta ja vettä tulvii vessan seinästä??!! Teen täällä maisterivaiheen kursseja ja siks mulla opiskelut alko jo. Muilla tytöillä kävi vähän kehnosti, kun 2 päivää ennen niitten kandikurssien alkua ilmotettii et yliopisto aukee vasta tammikuussa opiskelijoiden mielenosotusten vuoksi. Nää tekee vähän äkillisiä päätöksiä täällä välillä. Sama tapahtu nimittäin 2 päivää ennen joululoman alkua, luennoitsija vaa ilmotti erään luennon aluksi että “Btw Christmas break is cancelled”. Otin 4 eri kurssia, Critical Pedagogy, Community Education and Development, Training of Trainers ja University Extension Education. Luennoitsijota on yhteensä kaksi, nainen ja mies, miehen nimi sambialainen ja tarkottaa suomeks myrkkyä. Nais luennoitsija on kiva ja osaava, Myrkky on järkyttävä, itserakas, täysin epäpätevä öykkäri. Se on pitäny hakee sinne sen omalle luennolle 3 kertaa kun se on unohtanu tulla paikalle, sillon kun se muistaa ni se on 20min myöhäs. Luennot koostuu pääsääntösesti meidän opiskelijoiden esitelmistä, joita on siis jatkuvalla syötöllä. Mä oon kerenny pitää jo 5 esitelmää tän ekan kuukauden sisällä ja nyt joululoman jälkeen on taas yks. On Lusakassa muuten tosin paljon hyvääkin! :D Ruokakaupasta saa ihan mitä ikinä keksit haluta, on elokuvateattereita, ravintoloita, uima-altaita, kauniita halpoja kankaita ja paikallisia naisia jotka ompelee niistä kivoja vaatteita. Yliopiston kampusalue on kiva ja rehevä, siellä on kaks lampea joiden ympärillä ihmiset chillaa ja opiskelee. Townissa on city-market eli paikallinen tori josta saa hedelmiä tosi halvalla ja sit aivan kaikkea mitä ikinä keksit hakea. Ihmiset on mukavia, mitä nyt minibussikuskit yrittää repiä mzungu hintoja joka ikinen kerta. Tosi turvallinen olo on ollu kaiken kaikkiaan. Ainii ja sit siin lähel meitä East Park Mallilla on aivan huikee kuntosali, missä aircon ja steam room!!! Siellä käyn suihkussa kun kotona ei vettä. Poikaystävä kävi kahden viikon visiitillä Sambiassa joulukuun alussa. Oli jo pikkusen ikävä, kun syyskuun alussa oltiin viimeks nähty! Me reissattiin se 2 viikkoa ympäri Sambiaa, oli tosi kivaa! Käytiin mm. South Luangwuan National parkissa 2 safarilla, ja nähtiin leijonia, elefantteja, seeproja, kirahveja, villisikoja, apinoita, krokotiileja, virtahepoja ja kaiken huippuna leopardi ja pyyttoni! Yövyttiin Marula Lodge nimisessä paikassa, voin suositella, hintansa väärti, virtahevot hengas siel meidän teltan ympärillä ja niiden meteli kuulu siitä viereisestä joesta läpi yön, oli tosi siistii! Sit käytiin tyttöjen kanssa pohjois Sambiassa Kasankan national parkissa kattomassa hedelmälepakoiden vuosittaista vaellusta Kongosta Sambiaan. 10 miljoonaa niitä oli yhteensä! Sit käytiin vielä Livingstonessa Victoria Fallseilla. Se oli huikeeta, uitiin Devil’s Pool nimisessä luonnon “uima-altaassa”, joka on siis siellä putousten päällä, aivan siinä reunalla. Livingstone oli muutenki tosi kiva, ja halpa verrattuna Lusakaan. Mutta joo, pitää nyt yrittää vähän aktiivisemmin päivitellä tätä blogia. Se vaan on vähän vaikeeta ku Lusakassa pääsen nettiin vaan yliopistolla ja siellä netti maailman surkein, ja jos ukkostaa (mitä tapahtuu nyt sadekaudella lähes päivittäin) ni se ei toimi ollenkaan. Mutta lupaan yrittää. Hyvää uutta vuotta kaikille tasapuolisesti!

[booksfilmsandmusicaltheatre]

This is me (& my blog) - Minä (& blogini)

I am 45, a struggling student with no job nor a social life to speak of. I do have a family that I love dearly, but my spouse works a lot and has his own hobbies that keep him busy, and my children have their own lives that rarely intertwine with mine.

Outside my family I don't really have any friends. I do have acquaintances, mostly relatives and former and present-day fellow students, but none who regularly keep in touch or actively seek my company. I feel like an outsider even among my own extended family, as I don't really get invited anywhere, I just find out later that there was a gathering of one kind or another, or that there will be, but I wasn't even asked or considered. Each time that happens, I die inside a little bit more. Do I confront them because of this? Heck, no. I am too afraid that I will either have my worst fears confirmed by finding out that they find me worthless and repulsive or that I'll anger and offend them and they'll abandon me completely.

So why don't I go and meet new people, make new friends? That is too complicated a question to answer thoroughly in this introduction. Let's just say that I am an awkward, insecure, obese introvert with no self-esteem, who is convinced that no-one would ever find her even slightly interesting, but all the more repulsive. I have had best friends, but I am pretty certain that no-one ever has considered me their best friend (spouse does not count, it's different).

I am a student (yes, at this age). I went back to the university to pursue my dream. All went really well the first two years, but last year and this year: not so much. I still want to achieve these degrees (BA and eventually MA), yet I can't seem to get enough done. One thing that may be keeping me back is the nagging feeling that I will never find a job, regardless of a university degree, because who would hire someone like me.

I really should try harder to get a part time job, because I have no income and all the financial burden is on my spouse at the moment. It's not like I haven't tried at all. I have sent applications every now and then. But... see above. I am pretty convinced that I am unemployable, that nobody will have me. Besides, I am horrible at writing job applications. There is also the fear that if I'd manage to get a job, I wouldn't have any energy left for my studies. So, I am left feeling like a useless piece of shit, a good-for-nothing loser, a parasite.

Thus, for all the reasons listed above and some others, there seems to be very little substance in my life these days, and this is a blog about those few things, the things that keep me afloat: books and reading; good films, especially musicals and Disney's animated films; theatre, once again especially musical theatre; good music; and occasionally good television. Of course, if I happen to get a rare period of enthusiasm towards something else, like pursuing my bachelor's (and after that my master's) degree, I will not hesitate to include it in my posts.

* * *

Olen 45-vuotias työtön kompuroiva opiskelija ilman mainitsemisen arvoista sosiaalista elämää. Kyllä minulla perhe on, joka on minulle erittäin rakas, mutta puoliso on jatkuvasti joko töissä tai omissa harrastuksissaan ja lapsetkin ovat jo aikuisia, ja elävät omia elämiään, joissa minulla ei ole kovinkaan kummoista osaa.

Perheen lisäksi minulla ei ole oikeastaan lainkaan ystäviä. On minulla tuttavia, lähinnä sukulaisia ja entisiä sekä nykyisiä koulu- ja opiskelukavereita, mutta kukaan heistä ei pidä säännöllisesti yhteyttä eikä aktiivisesti hakeudu seuraani. Tunnen itseni ulkopuoliseksi jopa oman sukuni keskuudessa: minua ei juuri kutsuta mukaan mihinkään, vaan saan myöhemmin jotain kautta tietää, että oli joku tapaaminen, tapahtuma tai kokoontuminen, tai että sellainen on tulossa, mutta minua ei ollut pyydetty mukaan tai edes ajateltu. Aina kun näin käy, osa minusta kuolee. Otanko asian heidän kanssaan puheeksi? En helkkarissa. Pelkään joko pahimpien pelkojeni toteutuvan, kun paljastuisi, että he pitävät minua täysin kelvottomana ja vastenmielisenä, tai että saan heidät suuttumaan ja loukkaantumaan niin, että he hylkäisivät minut lopullisesti.

Miksen sitten tapaa uusia ihmisiä ja solmi uusia ystävyyssuhteita? Kysymys on liian monimutkainen, jotta voisin vastata siihen tyhjentävästi tässä esittelyssä. Sanottakoon vaikka, että olen sosiaalisesti kömpelö, epävarma, sairaalloisen ylipainoinen introvertti, jolla on lähes olematon itsetunto, ja joka on vakuuttunut siitä, että ei ole lainkaan kiinnostava, mutta sitäkin luotaantyöntävämpi, muiden silmissä. Minulla on ollut parhaita ystäviä, mutta olen melko varma siitä, että minä en ole koskaan ollut kenenkään toisen paras ystävä (puolisoa ei lasketa, se on eri asia).

Olen opiskelija (kyllä, tällä iällä). Palasin yliopistolle tavoittelemaan unelmaani. Ensimmäiset kaksi vuotta sujuivat oikein hyvin, viime vuosi ja tämä kuluva eivät sitten niinkään. Edelleen tahdon suorittaa tutkinnot (HuK ja myöhemmin FM), mutta en vain tunnu saavan tarpeeksi asioita aikaiseksi. Yksi asia, mikä pidättelee minua on tunne, etten kuitenkaan tule koskaan saamaan töitä korkeakoulututkinnosta huolimatta, koska kuka nyt minunlaistani palkkaisi.

Minun kyllä pitäisi oikeasti yrittää kovemmin löytää osa-aikaista työtä, koska minulla ei ole tällä hetkellä mitään tuloja ja taloutemme lepää täysin puolisoni harteilla. En ole ollut täysin toimeton työnhaun suhteen, olen lähettänyt hakemuksia silloin tällöin. Mutta... katso yllä. Olen vakuuttunut olevani mahdoton työllistettävä, että kukaan ei huoli minua töihin. Enkä osaa edes kirjoittaa kunnon työhakemuksia. Lisäksi pelkään, että jos löytäisin työpaikan, ei energiani riittäisikään enää opiskeluun. Täten tunnen itseni hyödyttömäksi paskakasaksi, mihinkään kelpaamattomaksi epäonnistujaksi, loiseksi.

Ylläluetelluista ja muista syistä elämäni on hyvin tyhjää näinä päivinä, ja tämä on blogi niistä harvoista asioista, jotka tuovat sisältöä elämääni ja pitävät minut pinnalla. Tämä on blogi kirjoista ja lukemisesta; hyvistä elokuvista, etenkin musikaaleista ja Disneyn animaatioelokuvista; teatterista, jälleen erityisesti musikaaleista; hyvästä musiikista ja satunnaisesti hyvistä TV-sarjoista. Tietenkin, mikäli sattuisin yllättäen ja tilapäisesti taas innostumaan jostain muusta, kuten opiskelusta ja tutkintojen tavoittelusta, en epäröi sisällyttää sitäkin kirjoituksiini.

[fannikblr-blog]

Ryhmä 1: Innovaatio Oonaroosalle

Tavoiteltavat asiakassegmentit ja heidän ongelmansa

Tavoiteltavaan asiakassegmenttiin kuuluvat sosiaaliset ja taloudellisesti itsenäistä elämää aloittelevat nuoret aikuiset. He haluavat jakaa yhteisiä kuluja lähipiirinsä kesken helposti, ja saada hauskalla ja vaivattomalla tavalla säästettyä rahaa jotain tärkeää tavoitetta varten.

Ostajapersoonamme Oonaroosa on tavallista vaativampi asiakas. Hän on 20-vuotias viestinnän opiskelija ja osa-aikainen kahvilatarjoilija. Hän on superkiireinen ylisuorittaja ja tarkka imagostaan. Hänellä on motivaatiota menestyä elämässään ja hänen suurin pelkonsa on julkinen epäonnistuminen. Oonaroosa on muuttamassa omilleen ensimmäistä kertaa ja hänellä on selkeä visio siitä, miltä oman kodin tulisi näyttää ja missä sen tulisi sijaita. Hänellä on paljon unelmia ja rahankäyttökohteita, mutta ei tarpeeksi rahaa niihin. Matkat, merkkivaatteet ja -laukut, terveellinen ja puhdas ruoka, dinnerit ystävien kanssa – kaikki vaativat säästämistä ja kulujen jakamista. Oonaroosa on yksikertaisesti tottunut elämään aina hieman paremmin kuin hänellä olisi oikeasti varaa.

Blinkyn tarjoamat ratkaisut ja uniikit arvolupaukset

Blinkyn tarjoamat kolme parasta ratkaisua Oonaroosan ongelmaan ovat säästämisen kontrolli ja selkeys, verkostolta saatu kannustus sekä Blinky-kreditit. Esimerkkinä säästämisen kontrollista; työnantaja voi pidättää osan sovelluksen käyttäjän palkasta, ja tämä osa menee suoraan Blinky-tilille käyttäjän valitsemia eri säästökohteita varten. Selkeyttä tuovat harkittu visuaalinen ulkoasu, säästökohteiden kategorisointi ja säästämisen etenemisen havainnollistaminen. Verkostolta saadun kannustuksen mahdollistamiseksi Blinkyyn voi luoda osittain julkisen profiilin, jossa voi jakaa omat tavoitteensa, seurata niiden edistymistä, ja saada kannustusta sekä kommentointia muilta. Palkintona saavutetuista tavoitteista käyttäjä saa Blinky-kreditejä, joilla saa erilaisia etuja, esimerkiksi alennuksia yhteistyökumppaneilta.

Blinkyn arvolupauksena toimii “Kontrolloi ja seuraa säästämistä palkitsevasti, havainnollisesti ja hauskasti!”

Kanavat

Paras tapa lähestyä näin rajattua kohderyhmää on näkyä siellä missä he eniten viettävät aikaa: sosiaalisessa mediassa. Yhteistyökumppaneiksi valitaan suurimmat kohderyhmän seuraamat Instagram-vaikuttajat ja tubettajat. Lisäksi sovellusta havainnollistavaa kuva- ja videomainontaa pyöritetään tehokkaalla yhden kuukauden kestoisella kampanjalla Instagramissa, YouTubessa ja Facebookissa.

Nämä kanavat valitsemalla optimoidaan kampanjan tehokkuus siten, että potentiaaliset Blinkyn käyttäjät näkisivät mainontaa vähintään yhdessä, mutta mieluiten useammassa kanavassa.

Kulut ja tulovirrat

Blinkyn suurimmiksi kuluiksi muodostuvat mainostamis- ja kehityskulut. Mainoskulut jakautuvat eri kanavien välille seuraavasti:

YouTube: Kokeillaan eri mainontatapoja (esikatseluvideo ennen varsinaista videota) ja bannerit. Budjetti 100 € / päivä eli yhteensä 3100 €.

Instagram: Yksi klikkaus vaatii Blinkyn asiakaskohderyhmässä noin 1,03 €. Lähdetään tavoittelemaan 8000 klikkausta, joten kuluja tulee noin 8200 €.

Facebook: Yksi klikkaus vaatii noin 0,23 €. Lähdetään tavoittelemaan 10 000 klikkausta, joten kuluja tulee 2300 €.

Kehityskuluja on hyvin haastava arvioida ilman, että tutustuisi enemmän Blinkyn tämänhetkiseen suunnitteluun ja koodiin. Kehittämämme tuote eroaa merkittävästi nykyisestä Blinkyn prototyypistä, joten voidaan arvioida, että uuden prototyypin suunnittelu, kehittäminen ja testaus on useamman (2) kuukauden prosessi. Mukana kehittämässä on varmasti vähintään 1 arkkitehti, 2 kehittäjää ja 1 testaaja. Näiden henkilöiden kulut työnantajalle (palkkakulut * 1,5) kolmen kuukauden ajalta ovat noin 63 000 €.

Tulovirrat pohjautuvat pääasiassa mainontaan ja lisäosien myyntiin. Yksi suunniteltu maksullinen lisäpalvelu on sijoituskohde- ja hyväntekeväisyystilien perustaminen, mikä toimisi yhtenä tulovirtana yritykselle.

Avaintekijät ja ylivertainen etu

Ylivertaisena etuna ovat Blinky-kreditit, joita kerätään saavuttamalla tavoitteet. Niitä voivat olla esimerkiksi säästämisen toteutuminen tai lainan takaisin maksu ajallaan. Säästettyä rahaa voi myös vaihtaa krediteiksi. Ansaittuja Blinky-kreditejä käytetään yhteistyökumppaneiden tarjoamiin tuotteisiin ja palveluihin. Yhteistyökumppanit voivat tarjota alennuksia tuotteistaan kreditejä vastaan tai erikoisetuja, mikä muille asiakkaille ei ole mahdollista. Yhteistyökumppaneiden määrän kasvaessa tarjonta mahdollisten kreditien käyttöön on laaja-alaista ja vastaa ostajapersoonan kiinnostuksenkohteita. Yhteistyökumppanimalli on myös osa yrityksen tulovirtaa.

Kaikki ryhmästä 1 osallistuivat blogikirjoituksen tekemiseen

[aadolfiina-blog]

Ryhmä 1: Innovaatio Oonaroosalle

Tavoiteltavat asiakassegmentit ja heidän ongelmansa

Tavoiteltavaan asiakassegmenttiin kuuluvat sosiaaliset ja taloudellisesti itsenäistä elämää aloittelevat nuoret aikuiset. He haluavat jakaa yhteisiä kuluja lähipiirinsä kesken helposti, ja saada hauskalla ja vaivattomalla tavalla säästettyä rahaa jotain tärkeää tavoitetta varten. Ostajapersoonamme Oonaroosa on tavallista vaativampi asiakas. Hän on 20-vuotias viestinnän opiskelija ja osa-aikainen kahvilatarjoilija. Hän on superkiireinen ylisuorittaja ja tarkka imagostaan. Hänellä on motivaatiota menestyä elämässään ja hänen suurin pelkonsa on julkinen epäonnistuminen. Oonaroosa on muuttamassa omilleen ensimmäistä kertaa ja hänellä on selkeä visio siitä, miltä oman kodin tulisi näyttää ja missä sen tulisi sijaita. Hänellä on paljon unelmia ja rahankäyttökohteita, mutta ei tarpeeksi rahaa niihin. Matkat, merkkivaatteet ja -laukut, terveellinen ja puhdas ruoka, dinnerit ystävien kanssa – kaikki vaativat säästämistä ja kulujen jakamista. Oonaroosa on yksikertaisesti tottunut elämään aina hieman paremmin kuin hänellä olisi oikeasti varaa.

Blinkyn tarjoamat ratkaisut ja uniikit arvolupaukset

Blinkyn tarjoamat kolme parasta ratkaisua Oonaroosan ongelmaan ovat säästämisen kontrolli ja selkeys, verkostolta saatu kannustus sekä Blinky-kreditit. Esimerkkinä säästämisen kontrollista; työnantaja voi pidättää osan sovelluksen käyttäjän palkasta, ja tämä osa menee suoraan Blinky-tilille käyttäjän valitsemia eri säästökohteita varten. Selkeyttä tuovat harkittu visuaalinen ulkoasu, säästökohteiden kategorisointi ja säästämisen etenemisen havainnollistaminen. Verkostolta saadun kannustuksen mahdollistamiseksi Blinkyyn voi luoda osittain julkisen profiilin, jossa voi jakaa omat tavoitteensa, seurata niiden edistymistä, ja saada kannustusta sekä kommentointia muilta. Palkintona saavutetuista tavoitteista käyttäjä saa Blinky-kreditejä, joilla saa erilaisia etuja, esimerkiksi alennuksia yhteistyökumppaneilta. Blinkyn arvolupauksena toimii “Kontrolloi ja seuraa säästämistä palkitsevasti, havainnollisesti ja hauskasti!”

Kanavat

Paras tapa lähestyä näin rajattua kohderyhmää on näkyä siellä missä he eniten viettävät aikaa: sosiaalisessa mediassa. Yhteistyökumppaneiksi valitaan suurimmat kohderyhmän seuraamat Instagram-vaikuttajat ja tubettajat. Lisäksi sovellusta havainnollistavaa kuva- ja videomainontaa pyöritetään tehokkaalla yhden kuukauden kestoisella kampanjalla Instagramissa, YouTubessa ja Facebookissa. Nämä kanavat valitsemalla optimoidaan kampanjan tehokkuus siten, että potentiaaliset Blinkyn käyttäjät näkisivät mainontaa vähintään yhdessä, mutta mieluiten useammassa kanavassa.

Kulut ja tulovirrat

Blinkyn suurimmiksi kuluiksi muodostuvat mainostamis- ja kehityskulut. Mainoskulut jakautuvat eri kanavien välille seuraavasti:

YouTube: Kokeillaan eri mainontatapoja (esikatseluvideo ennen varsinaista videota) ja bannerit. Budjetti 100 € / päivä eli yhteensä 3100 €.

Instagram: Yksi klikkaus vaatii Blinkyn asiakaskohderyhmässä noin 1,03 €. Lähdetään tavoittelemaan 8000 klikkausta, joten kuluja tulee noin 8200 €.

Facebook: Yksi klikkaus vaatii noin 0,23 €. Lähdetään tavoittelemaan 10 000 klikkausta, joten kuluja tulee 2300 €.

Kehityskuluja on hyvin haastava arvioida ilman, että tutustuisi enemmän Blinkyn tämänhetkiseen suunnitteluun ja koodiin. Kehittämämme tuote eroaa merkittävästi nykyisestä Blinkyn prototyypistä, joten voidaan arvioida, että uuden prototyypin suunnittelu, kehittäminen ja testaus on useamman (2) kuukauden prosessi. Mukana kehittämässä on varmasti vähintään 1 arkkitehti, 2 kehittäjää ja 1 testaaja. Näiden henkilöiden kulut työnantajalle (palkkakulut * 1,5) kolmen kuukauden ajalta ovat noin 63 000 €.

Tulovirrat pohjautuvat pääasiassa mainontaan ja lisäosien myyntiin. Yksi suunniteltu maksullinen lisäpalvelu on sijoituskohde- ja hyväntekeväisyystilien perustaminen, mikä toimisi yhtenä tulovirtana yritykselle.

Avaintekijät ja ylivertainen etu Ylivertaisena etuna ovat Blinky-kreditit, joita kerätään saavuttamalla tavoitteet. Niitä voivat olla esimerkiksi säästämisen toteutuminen tai lainan takaisin maksu ajallaan. Säästettyä rahaa voi myös vaihtaa krediteiksi. Ansaittuja Blinky-kreditejä käytetään yhteistyökumppaneiden tarjoamiin tuotteisiin ja palveluihin. Yhteistyökumppanit voivat tarjota alennuksia tuotteistaan kreditejä vastaan tai erikoisetuja, mikä muille asiakkaille ei ole mahdollista. Yhteistyökumppaneiden määrän kasvaessa tarjonta mahdollisten kreditien käyttöön on laaja-alaista ja vastaa ostajapersoonan kiinnostuksenkohteita. Yhteistyökumppanimalli on myös osa yrityksen tulovirtaa.

[parempielama-blog]

Alku

Tätä blogia kirjoittaa parikymppinen naispuolinen opiskelija. Aloitin kirjoittamisen motivoidakseni sekä itseäni että muita kohti parempaa elämää. Parempi elämä on käsitteenä hyvin subjektiivinen ja tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Itselleni se tarkoittaa kokonaisvaltaisesti terveellisempää, inspiroivampaa ja aktiivisempaa elämää. Se on elämää, jossa koen kehittyväni jatkuvasti, saavuttavani tavoitteitani ja nauttivani tästä kehityksestä ja kulkemisesta tavoitteitani kohti. Ihminen tarvitsee tavoitteita motivoituakseen. Motivaatio on uskoa omaan voimiseen ja luo pohjaa tavoitteiden saavuttamista varten. Minulla on tavoitteita. Minulla on myös suunnitelmia niiden toteuttamiselle. Myös jonkin verran motivaatiota löytyy. Tunnen kuitenkin itseni sen verran hyvin, että tiedän, ettei motivaationi aina kestä kovin kauaa. Siksi tarvitsen motivaation tueksi välineitä. Tämä blogi tulee toivottavasti olemaan motivaatiotani ylläpitävä, ehkä jopa lisäävä tekijä. Aion kirjoittaa viikkokohtaisista tavoitteistani liikunnan, ruuan ja hyvinvoinnin suhteen. Aion myös kertoa, kuinka ne sujuivat. Elämäni on hyvin epäsäännöllistä, aikatauluni vaihtelevat erittäin paljon ja kuljen paljon kahden eri kaupungin välillä. Uskon kuitenkin siihen, että huolellisella suunnittelulla voin onnistua. Lopuksi on varmaan hyvä vielä mainita, että tämä ei ole laihdutusblogi. Olen normaalipainoinen ja sellaisena aion pysyäkin. En myöskään tavoittele minimaalista rasvaprosenttia tai valtavia lihaksia. Ensisijainen ja kaikista tärkein tavoitteeni on kokonaisvaltainen hyvinvointi niin henkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisesti - onhan ihminen psykologian mukaan psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Uskon, että terveellisemmät elämäntavat ja liikunnan lisääminen tukevat näitä kaikkia. :-)