#niin hyviä ajatuksia

[varahai]

- Senshi syö mämmiä ja tervan makuisia kurkkupastilleja no problem. Tekee ite kotona landella koivun mahlasta eri nameja ja syö ketunleipää. Hän tietää kuule tasan mitä lehtiä ja varpuja metsästä saa syödä. Ja sieniä. Tietysti.

Tää ihan 100 %!

Onks Chilchuckilla tällänen? :D

Oon myös sitä mieltä, että saunakulttuuri istuis aika hyvin tyrmäsyöminkien maailmaan

Morso, kerro sun Dungeon Meshi -ajatuksia!

Headcanons ask game SUOMEKSI EDITION

(tai ainaki oletan että tää liittyy siihen, mut heittelen sulle boonus ideoita koska tarviin epätoivoisesti jonku suomalaisen dunmeshi kaverin jolle jäpättää näitä)

- Laios on se kaveri joka laulaa kesällä aina Mikä kesä, Suvivirttä ja Vielä on kesää jäljellä joka mahdollisuuden tullen ja kaikkien mielestä se on ärsyttävää. Paitti Falinin tietenkin. Se laulais mukana jos muistais sanat kunnolla joten se paikkaa taustalaulajana. Laios oikeesti tykkää näistä biiseistä eikä tajua mikä muita ärsyttää

- Chilchuck on mulle se tyyppi joka alkuillasta halveksii sitä porukkaa joka on rellestämässä kännissä pihalla mut loppuyöstä on ite grillin pihassa kyykkyjuoppo joka ölisee jotain sekavaa ja pummaa ranskalaisia

- Senshi vetää nyrkkiä suuremman lihapiirakan alta aikayksikön. Menee suurinpiirtein kolmella haukkauksella. Hänelle se on normaalia mutta kuitenkin soosottelee että älkäähän rakkaat ahmiko ruokaa kun siitä pitää nauttia

- Senshillä on iha varmasti ollu pari kertaa ruokakoju torilla. Laios tulee autteleen välillä

- Marcille on se tyttö jolla on fjallraven kånken reppu..

- Falin pitää krokseja suunnattoman usein ja Marcille ei kehtaa valittaa koska hän tykkää valita niihin söpöjä kroksikoruja. Marcillen mielestä kroksit on silti aika plääh.

- Chilchuck on vähän taikauskoinen, tyyliin tietää mitä tarkoittaa jos mikäkin aterin tippuu lattialle. Ei suostu myöntämään että sen hössötys johtuu myös siitä, ettei tykkää kun tiputellaan ruokailutavaraa lattialle..

- Senshi syö mämmiä ja tervan makuisia kurkkupastilleja no problem. Tekee ite kotona landella koivun mahlasta eri nameja ja syö ketunleipää. Hän tietää kuule tasan mitä lehtiä ja varpuja metsästä saa syödä. Ja sieniä. Tietysti.

- Senshi on myös se joka rakentaa linnunpönttöjä paikallisille siivekkäille. Ja kyllä hän on myös se joka tekee kahvipaketeista kassin.

- Chilchuck taas on muuten se tyyppi joka tekee oluttölkkien kyljistä kudotun hatun (en tiiä onko tää niinku Juttu Juttu™, mun sedällä oli tämmönen. Siinä siis oli kudottu lankaosuus myös, se reuna ja katto, mut hatun kyljet oli tölkeistä. Kiehtova luomus)

Tässäpä näitä!

[aau-2023]

Ajatuksia

20.4.

Vuorikuvat postaus 2: comeback

Parhain tapa saada hyviä kuvia vuorista on näköjään bussista tai junasta kaupunkien välillä. Tai sit... ei ison autotien varrelta bussipysäkiltä :D

Välimatkat menee paljon nopeemmin täällä ku en tuijota puhelinta koko matkan ajan. Mun silmät on ihan liimattuna ikkuunnaan jos mä oon junassa tai bussissa matkalla jonnekin ku ne näkymät on vaan ✨️niin kivoja✨️

[neroushalvaus]

päivää. tuntsakyssäreihin 5, 20 (Lahtinen), 28, 33 (mutta haasteen vuoksi et saa vastata Lehto ja Riitaoja), 40 (Lahtinen taas), 68, 101

Hyvää päivää ja suurimmat pahoitteluni tästä viivyttelystä, joulupa se veikin pahemman kerran mennessään. Nyt on kuitenkin voimat kerättynä ja vastaukset valmiina.

Alla mm. valtava avautuminen Lahtisen uskonnollisuudesta, jonka kirjoittaminen pakotti minut iloisiin riemunkierroksiin huoneessani, sekä vahingossa syntynyt Sirkka Kariluoto -ficlet.

*

5. Laadi 5 kappaleen soittolista koko teokselle

Ohhh boy tää tekee mut iloiseksi... Kaksi ekaa enemmän symbolisia, kolme viimeistä... Aika selviä. Ja mua ei saa roastata Hectorin määrästä, mitä muuta mä voisin tällaisen hippiromaanin soittolistalle laittaa.

Hector - Kadonneitten lasten marssi “He loukkaavat pienet jalkansa / ja kätensä polttavat / He tuulessa haavat saa kasvoihinsa / mut marssiaan jatkavat”

Juice Leskinen - Klovni heittää veivin “Ja elämä, joka vain on pelkkää show’ta / ei mitään, ei edes pahaa mieltä jää”

Hector - Tuntematon sotilas “Nyt olen itsenäinen kansalainen itsenäisen maan / ihan itse nöyryytykset kestää saan”

Civil War Musical - Judgement Day “I write to mothers of their sons / and say they were the bravest ones / Then I pour a drink and sleep”

Hector - Suomi-neito (American Pie) “Hei, hei, Suomi-neitonen hei / paljon siedät, vaikka tiedät, ketkä neitsyytes vei / Nyt vain miehet nuo viskin huoneissaan juo / ja laulaa ‘Siunattu on ruumiisi tuo’“

*

20.  Mikä on hahmon x [Lahtinen] ruuanlaittobravuuri tai hänen lempiruokansa?

Vaikka mä uskon Lahtisen olevan melko näpsäkkä kodinhoidollisissa hommissa, mä uskoisin jonkinlaisen askeettisen ylpeyden tulevan tielle, jos se meinaisi laittaa ruuaksi mitään hienompaa. Varmaan se lähinnä keittelee puuroa, mikäli saa itse valita. Uskon kuitenkin, että Lahtisella on tiettyä kekseliäisyyttä ruuanlaitossa ja se on tosi taitava hyödyntämään kaiken ruoka-aineksen niin, että vain hyvin vähän jää käyttämättä, ja se saa yllättävistä aineksista tehtyä ihan kelvollisen makuista ruokaa. 

Modern au:ssa voin nähdä, että Lahtinen turvautuisi aika paljon nopeisiin ja helppoihin ruokiin kuten mikropitsoihin ja vastaaviin (toisin kuin Lehto, se käyttäisi ne aina mikron kautta, Lahtinen ei ole mikään eläin). Se kuitenkin mieluummin aina tekee ruuan itse kuin menee esimerkiksi pikaruokalaan. Vaikka se osaa laittaa ruokaa, nään sen vähän näinä ihmisinä, jotka paistaa jonkun kanankäntyn tai pihvin ja paloittelee kasvikset siihen viereen ja voilà, siinä on hänen herkkuruokansa. 

Kokatessaan muille ihmisille mä uskon Lahtisen olevan aika tarkka ruokaympyrästä ja siitä, että lautaselle pistettävää on useampaa sorttia. Se ei välttämättä tarkoita mitään hienoa terveyspommia tai gourmet-illallista, mutta kun Lahtinen ei syö yksin, uskon lautasille päätyvän lihan/muun proteiinin ja kasviksien lisäksi myös kastiketta ja perunaa.

*

28. Kenen hahmon kanssa haluaisit viettää päivän? Miten viettäisitte sen?

Ooo tämä on jännä... Niin paljon kuin haluaisinkin sanoa “Lehdon kanssa terapiassa”, ehkä se ei ole nyt tähän hyvä vastaus.

Tähän postaukseen tulee nyt n��emmä paljon höpinää Lahtisesta, koska varmaan mä viettäisin päivän Lahtisen kanssa. Musta tuntuu, että meillä voisi olla yhdessä ihan mukavaa, kumpikaan ei varmaan haluaisi tehdä mitään liian seikkailullista ja kumpikin mielellään varmaan äityisi välillä saarnaamaan.

Ei me varmaan tehtäisi mitään ihmeellistä, lorvittaisiin ja puhuttaisiin politiikkaa sillä tavalla, miten ihmiset puhuu kahvihuoneissa ja kommentoi keskustelun loppuun sarkastisesti “no niin, taas korjattiin maailman ongelmat”. Mä olisin tosi kiinnostunut kuulemaan Lahtisen mielipiteitä muutamiin asioihin ja mä uskon, että siitä voisi olla mukavaa päästä jupisemaan oikein kunnolla niin, ettei joku heti alkaisi vääntää vitsiä. 

Ehkä iltaa vasten mä hakisin kaapista lootallisen punaviiniä, me kaadettaisiin sitä kahvikuppeihin ja sitten alkaisi se todellinen marina. En tiedä, musta se, että Lahtinen saisi olla ihan vain turvallisessa ympäristössä marmattamassa on jotenkin tosi puhdassydäminen ajatus ja siksi se on vastaukseni.

*

33.  Mikä hahmojen välisistä suhteista on mielenkiintoisin?

Miten sä KEHTAAT tolla “ei Lehto ja Riitaoja” -rajotuksella. Ei vaiskaan, olet ihana.

Mun on pakko myöntää, että tää kysymys oli mulle ihan valtavan vaikea, koska Lehto ja Riitaoja on mulle niin ilmiselvä vastaus ja kaikki muut mahdolliset vastaukset tulee kymmenen kilometriä jäljessä. Toki mä tykkään esimerkiksi ihan hirveästi niistä ajatuksista, mitä mulla itelläni saattaa olla vaikka Määtän ja Lahtisen tai Määtän ja Lehdon suhteista, mutta ne ei ole canon, niin niitäkään ei voi sanoa. Mutta pähkäiltyäni jäljellä on vain yksi suhde, joka voisi olla vastaus tähän ja se on Rahikaisen ja Hietasen välinen suhde. Tai ainakin se potentiaali, mikä siinä on.

Koska tavallaan Rahikainen ja Hietanen on molemmat sellaisia iloluontoisia poikia, että mun on tosi helppo nähdä, että sodan ulkopuolella ne voisi olla parhaita kaveruksia. Mutta kun yhtälöön heittää sodan, me nähdään kaksi tosi erilaista suhtautumista. Hietaseen sota vaikuttaa tosi vahvasti ja Rahikainen, niin kiero mies että nukkuu kulmasohvassa, tuntuu vain lunkivan vihellellen sen läpi. Vaikka totta kai sota oikeasti vaikuttaa molempiin. Kuitenkin se pettymys, joka Hietasen puolelta kohdistuu Rahikaiseen esimerkiksi Lehdon kuoltua, on vain niin kiinnostavaa ja niiden hahmot korostaa niin paljon molempien hahmojen erikoispiirteitä. Just esimerkiksi Petroskoi, Rahikaisen... touhut verrattuna Hietasen pelonsekaiseen kunnioitukseen Veraa kohtaan. Ne on molemmat loistavia hahmoja ja siksi valitsen niiden suhteen tähän.

Eli kyllä, jos en saa valita lempivastinparejani, valitsen nämä toiset.

*

40. Pohdi jonkin hahmon [Lahtinen] suhdetta uskontoon tai hengellisyyteen. Onko hänellä pyhää paikkaa tai asiaa? 

*hieroo pieniä homokäsiään yhteen* No nyt puhutaan asiaa.

Okei siis. Mistä mä edes lähtisin. Mun headcanon-höpinöitä kuunnelleet tietää, että mä uskon Lahtisen äidin olleen uskovainen ja uskoneen Jumalan lisäksi myös erinäisiin taikoihin ja enteisiin. Ja tästä syystä ajattelen, että Lahtista pienestä pitäen opetettiin rukoilemaan ja turvautumaan Jumalaan, koska sen äidistä olisi tuntunut julmalta olla opettamatta pojalle sitä asiaa, mikä toi sille itselle lohtua ja rohkaisua. Ja mä uskon Lahtisen uskon olleen lapsena melko vahva, koska ajattelisin sen kehittyvään arvomaailmaan sopineen tosi hyvin Jeesuksen opetukset lähimmäisenrakkaudesta ja yhteiskunnan heikoimpien auttamisesta. 

Taikoihin virallisesti uskominen sillä saattoi jäädä aika varhain, koska luulen ihmisten sen ympärillä suhtautuneen niihin paljon enemmän hassuna hupsutuksena, kuin kristinuskoon. Silti ajattelen Lahtiselle jääneen tietyt uskomukset ja enteet jollain tavalla selkäytimeen, ja vaikka se ei kuunaan myöntäisi uskovansa niihin, äidin höpinät tulevat sille mieleen aina välillä, kun jotain enteellistä tapahtuu. Tästä esimerkkinä kirjassa se, kun aserasvan tirinä tuo Lahtisen mieleen äidin puheet kuolinsanomista. Mä uskon, että Lahtista voisi oikeastaan olla aika helppo kiusata tuollaisilla asioilla, koska se vähän suuttuu itselleen noiden asioiden tullessa mieleen, mutta ei kuitenkaan voi tukahduttaa noita ajatuksia ja esimerkiksi pahat enteet saa sen pelokkaaksi ja vainoharhaiseksi (ulospäin tää näkyy vain tavallista vahvempana ärtyneisyytenä).

Kuten kirjasta tiedämme, Lahtisen kohdalla uskonto jäi rippikouluun ja mä uskon sen olleen sille tietynlainen kriisin paikka, vaikkei se sitäkään sallisi itsensä myöntää. Lahtisen luontoon kuuluu kyseenalaistaminen ja oppositiossa oleminen ja voin uskoa, että jos oppien haastamiseen ei suhtauduttu rippikoulussa hyvin, se varmasti löi monta naulaa Lahtisen uskon arkkuun. Tää on silleen surullista, koska ajattelisin Lahtisella olleen tosi paljon hyviä ajatuksia ja pohdintoja kristinuskosta, mutta että sille ei tarjottu tilaa, jossa se olisi saanut tuoda pohdiskelujaan julki ilman ilkeämielistä kritiikkiä ja tuomitsemista.

Toinen syy sille, miksi Lahtisesta tuli rippikoulussa ateisti, on varmaan se, että mun headcanonissa se alkoi niihin aikoihin lukemaan enemmän ja oikeasti tutustua esimerkiksi siihen, miten uskontoa ollaan käytetty pahaan maailmalla ja millaisia asioita Raamatulla oikeutetaan (sivuhuomio tähän mutta jos mennään homo!Lahtinen-headcanonilla, sen seksuaalisella heräämisellä on myös pieni rooli tässä). Lahtisen arvomaailma alkoi myös rajautua sille näihin aikoihin selkeämmin ja varmasti sillä oli hyvin selkeä tarve vetää raja itsensä ja “kansan oopiumin” välille. 

Joku toinen voisi ehkä tehdä eron poliittisen uskonnollisuuden ja oman henkilökohtaisen hengellisyyden välillä, mutta Lahtisen mä uskon olevan aivan liian ehdoton sellaiseen. Se ei suhtaudu mihinkään leväperäisesti, sille tää kysymys on kaikki tai ei mitään. Mä luulen, että se ei edes rintamalla “alennu” rukoilemaan, koska se kokisi siten jotenkin pettävänsä periaatteensa. Eli musta tuntuu, että tunteakseen olevansa oikeassa (ja mikä Lahtiselle olisi tärkeämpää), se ei voi elätellä mitään hengellisyyden kipinää sielussaan. Se ei usko kuolemanjälkeiseen elämään tai siihen, että ihmisellä oikeastaan olisi mitään sielua, joka olisi erillään ruumiillisesta maailmasta. Vahingossa se saattaa ylikompensoida tätä asiaa olemalla vähättelevä ja ehkä jopa tarkoituksettoman julma puhuessaan muiden ihmisten uskosta. Se itse ajattelee sen olevan oikein ja rehellistä, koska pitää uskontoa ja muuta turhan toivon elättelyä pelkkänä harhautuksena nykytilanteesta, jota ilman ihmisen ehdottomasti on parempi.

Musta tuntuu, että lähimmäs “pyhää” Lahtisen ajatuksissa pääsee sen oma ajatusmaailma ja nimenomaan sen omat periaatteet. Sillä on sen käsitys siitä, miten maailman pitäisi toimia ja miten sen itse pitää toimia, ja mä uskon niiden käsitysten olevan sille pyhiä. Ja tinkimättömyys niistä omista arvoista. Siksi se on aina ehdottoman rehellinen ja ehdottoman tunnollinen, se tuskin tunnistaisi itseään, jos saattaisi tinkiä omasta moraalistaan. Ja se ehdottomuus lopulta koituu sen kohtaloksi.

*

68. Mitä Railille, Veralle tai Sirkalle tapahtui sodan jälkeen? Entä sotaa ennen?

Sirkan perhe oli todella tyypillinen ylemmän kastin perhe. Poissaoleva isä, vaativa äiti, kaksi siskoa ja pikkuveli. Sirkka ei koskaan oikein tuntenut kuuluvansa perheeseensä, hänen molemmat siskonsa olivat aina taitavia kaikessa, mihin ryhtyivät, toinen oli valtavan kaunis ja toinen terävä kuin partaveitsi. Sirkka oli siskojensa rinnalla aina vähän nukkavieru, pisamien kukittama nenännypykkä ja kömpelöt raajat, jotka eivät koskaan tuntuneet asettuvan sellaisiin asentoihin, että häntä olisi mukava katsella. Sirkan äidillä oli tapana huokailla hyvin tietyllä tavalla aina, kun hän näki tyttärensä ja antaa pisteliäitä huomautuksia tämän olemuksen ollessa perheen standardeilla riittämätön tai jos vatsaa ei ollut vedetty riittävästi sisään ja ryhtiä korjattu. Myös Sirkan unohtelevaisuus ja sosiaalinen taitamattomuus kävivät usein muun perheen hermoille.

Sirkka tapasi Jorman seitsentoistakesäisenä, eikä sitä voinut kutsua rakkaudeksi ensisilmäyksellä kuin toisen heistä osalta. Jorma tuntui jumaloivan Sirkkaa ja jaksoi aina luetella tämän avuja ja hyveitä. Sirkasta kuitenkin aina vähän tuntui, ettei hän ollut Jorman ihailun arvoinen. Jorma tuntui löytävän hänestä piirteitä, joita Sirkka ei kokenut itse omistavansa. Eivät hänen silmänsä hohtaneet kuin tähdet eikä hänen naurunsa ollut kaunis, ei ollenkaan, vaikka Jorma kuinka mokomia valheita suustaan päästi. Sirkka koki kuitenkin mahdottomaksi sen, ettei olisi ottanut Jorman ihailua vastaan, sillä ihailua hän ei ollut liiemmin elämässään saanut. Jorman mielestä hän oli kaunis, vaikka Sirkka oli vakuuttunut sen johtuvan vain hänen kalliista vaatteistaan ja ammattilaisten muotoilemista kampauksista. Sirkan hukatessa tai unohtaessa jotain, sellaisessa tilanteessa, jossa Sirkan äiti olisi nähnyt “huolimattoman tytönheitukan”, Jorma näki “suloisen hupsun”. Olkoonkin, että Jorman innokkuus joskus säpsähdytti hänet ja että Sirkasta tuntui, ettei tämän perhe pitänyt hänestä, Sirkan oli mahdotonta olla rakastumatta saamaansa huomioon.

Ja ehkä, joskus sen kömpelön hääyön jälkeen, jolloin Jorma oli yrittänyt niin kovasti antaa Sirkalle kaiken, mitä tämä halusi ja epäonnistunut siinä, hän olisi voinut rakastua itse Jormaan. Tai ainakin siihen idealistiseen kultatukkaiseen pojannulikkaan, joka tämä oli ollut vain muutama vuosi aiemmin.

Mutta sota vie mitä vie ja Sirkka jäi. Hän suri Jormaa ja tunsi syyllisyyttä sitä, että tämän mukana hän suri sitä, ettei kukaan enää koskaan pitäisi häntä kauniina, hurmaavana ja haluttavana.

Sukulaiset puhelivat Sirkasta sellaista tarinaa, ettei hän olisi koskaan päässyt yli Jormasta. Eihän hän koskaan mennyt uudestaan naimisiin, heittäytyi vain puuhakkaaksi, kutoi vinoja ja ruttuisia kaulahuiveja köyhille ja järjesti teekutsuja tutuilleen. Kävi teatterissa katsomassa ruotsiksi lauleltuja operetteja ja käveli valaistun Esplanadin läpi katselemaan pilvien kertymistä sataman ylle. Mikäli hänellä oli mukanaan seuralainen, he kävelivät pitkin sitä viivaa, jossa kivi kohtasi veden, ja mikäli seuralainen oli joku hänen miespuolisista ystävistään, he kenties pistäytyivät kupposella auki olevassa kahvilassa. Muuten seuralainen saattoi Sirkan asunnolleen, koska toki hän asui nykyään yksin, antoi poskisuudelman ja toivotti hyvää yötä. Kotonaan Sirkka lueskeli rakkausrunoja ja alleviivasi suosikkikohtansa, jotta saattaisi lukea niitä ääneen ystävättärilleen, jotka kikattaisivat kauhuissaan, mikäli Sirkka oli alleviivannut jotain pahennusta herättävää. Hän yritti opetella leipomaan huonolla menestyksellä ja piinasi toveruksiaan aina uusilla kakkuviritelmillä, jotka romahtivat korttitalon lailla, elleivät päätyneet parempiin suihin ennen tuhoaan. Sirkka sai pikkuveljeltään lahjaksi valkoturkkisen kissanpennun ja hän lelli tuon pörröisen pirulaisen aivan piloille. Naapurien lapset sitä mielellään kävivät myös paapomassa ja jos Sirkka oli sillä tuulella, hän kutsui lapset pöytään leipäsille - jotka oli ostettu leipomosta, sillä Sirkka ei sentään ollut niin julma, että olisi altistanut viattomia ihmisen poikia omille leipomuksilleen -. Ajoittain Sirkka avasi piironkinsa laatikon ja luki Jorman kirjeitä, ja silloin hän hymyili. Niin paljon kauniita sanoja, joista kirjeen kirjoittaja oli tarkoittanut jokaista. Niin paljon rakkautta häntä kohtaan oli mahtunut erään Jorma Kariluodon sydämeen. Kerran kirjeitä lukiessaan Sirkan silmät osuivat peiliin ja hän huomasi, että hänen silmissään oli sama tuike kuin iltatähdissä.

Totisesti, kuinka kurjaa olikaan lesken elämä.

*

101. Kerro jostain omasta projektistasi, josta olet ylpeä tai johon haluaisit ihmisten tutustuvan. Vaihtoehtoisesti kerro jostain ideastasi.

[insert bottom-emoji] Nyyh...

Mun vanhemmista projekteista alkaa olla sen verran kauan aikaa, että mä en tiedä, viitsiikö niitä enää mainostaa... Edelleen olen kuitenkin ylpeä tästä Lehto/Riitaoja -fixitistä, sen kirjoittaminen oli mulle tosi tärkeää ja toivoisin, että saisin sitä joskus vielä jatkettua. Toi ficci on mulle rakas (vaikka se nyt luettuna aiheuttaa välillä pieniä päänpudisteluja, pitäisi joskus uudelleenkirjoittaa se AO3:a varten tai jotain), koska tein mielestäni ihan hyvää työtä noiden kahden suhteen kehittämisessä ystävyydeksi. Toinen vanhempi projekti, johon mulla on läheinen suhtautuminen, on Lahtisen homoseikkailuficci (annoin mä sille nimenkin, Yksinäisyydestä). Se oli mulle aikoinaan niin henkilökohtainen, että fyysisesti tärisin julkaistessani sen, siinä on mulle rakkaita kiinnostuksenkohteita käytetty hyväksi ja muutenkin tosi rakkaita headcanoneja.

Uudempia ficcejä mulla ei liiemmin (vielä) ole, mutta olen kyllä ylpeä siitä, että sain tämän ficin Lahtisen äidistä julkaistua. Se on pyörinyt mun pöytälaatikossani vuosia ja sisältää asioita, joita oon tässäkin kyselymeemissä sivunnut.

Mutta! Jos saan kertoa ideastani, olen tässä kirjoitellut uutta ficciä, jossa pieni kookoon poikien joukko (no joo, omat luottoherrani eli Lehto, Riitaoja, Määttä, Lahtinen ja Rahikainen) löytävät rötöstelijöiden evakuoimasta kylästä vauvan, siispä he päättävät adoptoida sen ja lähteä livohkaan. Vaikka lähtökohta on epärealistinen ja ehkä vähän hassu, oon aika täpinöissäni siitä, miten oon jo tässä vaiheessa päässyt tutkimaan noiden hahmojen suhtautumista toisiinsa tässä uudenlaisessa ryhmädynamiikassa mutta myös niiden suhtautumista pienen lapsen hoitamiseen. Erityisen herkullista musta on ollut kirjoittaa vuorovaikutusta Lahtisen ja Rahikaisen (shhhh ei sillä tavalla) ja Lahtisen ja Lehdon välille, jälkimmäiset kun ovat molemmat ryhmänjohtajia hyvin erilaisilla johtamistyyleillä ja lyövät paksut kallonsa yhteen melko nopeasti. Lehto on tässä ficissä niin kiinnostava kirjoittaa, koska vauvan läsnäolo nostaa sillä pintaan asioita, joita se ei ole ainakaan mielellään miettinyt vuosiin. Plus revin mielelläni huumoria irti siitä, kun pojat eivät saa vauvaraasua nimettyä, vaikka kuinka yrittävät. 

Sellaista minulla! Toivon, että saisin vauvaficin alun hiljalleen sellaiseen muotoon, että saisin ensimmäisen luvun julkaistuksi, toivon todella, että siitä pidetään ☆

[super-petra-universe]

Hakusanat ja avainsanat

Hakusanan kirjoittaminen hakukoneeseen ja sen jälkeen oikealle nettisivulle päätyminen ei ole sattumankauppaa. Taustalla on usein nettisivujen ylläpitäjän tarkkaan suunnitellut sanavalinnat, joiden tarkoituksena on johdattaa juuri oikeat hakijat tälle sivulle. Avainsanojen määrittäminen helpottaa nettisivujen ylläpitäjää saamaan vierailijoita sivuille sekä helpottaa hakukoneen käyttäjiä löytämään oikean tiedon.

Hakusanat voidaan lajitella kolmeen luokkaan

Hakusanoilla tarkoitetaan niitä sanoja, jotka kirjoitetaan hakupalvelun haku-kenttään. Suomen digimarkkinoinnin nettisivujen mukaan on olemassa kolmenlaisia hakuja: tekemiseen liittyviä, tiedon lisäämisen sekä liikkumiseen liittyviä. Tekemiseen liittyvät haut kohdistuvat ostamiseen, lataamiseen ja tilaamiseen. Tiedon lisäämiseen liittyvät haut keskittyvät tietenkin tiedon hakemiseen. Ja liikkumiseen liittyvät haut koskevat liikkumista paikasta A paikkaan B tai mistä jokin paikka löytyy.

Hyvillä avainsanoilla löytää perille

Avainsanoilla tarkoitetaan niitä sanoja, joita nettisivulla esiintyy. Kun hakukoneeseen kirjoittaa jonkun näistä sanoista, hakukone ehdottaa hakutuloksissa nettisivuja, joissa juuri haettua avainsanaa esiintyy. Ei ole yhdentekevää minkälaisia avainsanoja verkkosivustolle sijoittaa. Kun määritellään hyviä avainsanoja, joita ripotellaan omille nettisivuille, on tärkeää ymmärtää mitä hakukoneen käyttäjän pään sisällä tapahtuu. Etsiikö hän lisää tietoa vai haluaako hän ostaa netistä? Ilman tätä ymmärrystä ei hakija löydä oikealle nettisivulle.

Oikeilla työkaluilla iso verkkonäkyvyys on mahdollista

Avainsanatyökaluista löytyy niin ilmaisia kuin maksullisiakin versioita. Tunnetuin avainsanatyökalu on Google Ads ja monet muut työkalut perustuvatkin tähän työkaluun. Muita avainsanatyökaluja ovat esimerkiksi: Ahrefs, SEMrush, KeywordTool.io, Long Tail Pro ja Ubersuggest. Työkalut näyttävät muun muassa avainsanaideoita ja mainostajien välisen kilpailun eri avainsanojen kohdalla.

Mitä ajatuksia tällainen hakijan “ohjailu” sinussa herättää? Onko se hyvä asia, että hakijaa johdatellaan tietyille sivuille hakusanojen perusteella? Voiko tällainen johdattelu johtaa hakijaa harhaan? 

Kuvat: Pexels

Lähteet: https://www.digimarkkinointi.fi/blogi/hakusanat-mita-asiakkaasi-etsivat

https://mikaeljukarainen.com/vertailussa-avainsanatyokalut/

[mieoleahvena]

Itsenäisyyspäivän 2018 ficcihaaste à la mieoleahvena

Tässä kävi nyt sellainen juttu että hyvästä ideasta huolimatta en oikein saanut aikaiseksi kirjoittaa kunnollista ficciä itsenäisyyspäiväksi, joten tässä on nyt noin 700 sanaa huonoa laatua TPTA:n tapaan. Nauttikaa tästä lyhyestä väkerryksestä, jossa Koskelan Elina pohtii poikiaan ja Suomen tulevaisuutta. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! *** Koskelan Elina puisteli pakkasen muodostaman kuuran ulkovaatteistaan, avasi ikkunan pielessä majailevan vanhan radion ja istahti keinutuoliin hetken tauon saadakseen. Pian pitäisi presidentti itsenäisyyspäivän puheensa, ja sen tahtoi Elina kuulla, vaikka sisällön arvaaminen ei liikoja vaatinutkaan. Elina ei oikein tiennyt, miksi siitä huolimatta halusi kuulla noita sotajuttuja enemmän kuin oli tarpeen, miksi olisi halunnut suoda rintaman tapahtumille ajatuksiaan muutenkin kuin jälkikasvustaan ja heidän tulevaisuudestaan huolehtien. Ei Elina poliitikkojen yksinkertaisimmistakaan puheista yleensä mitään käsittänyt, mutta kai hänellä joku sellainen äidinvaisto oli, halu päästä lähelle sotaan lähteneitä rakkaita poikiaan keinolla millä hyvänsä, ja ellei se onnistunut siinä nimenomaisessa elinpiirissä, jota hän juuri nyt asutti, ainakin Jumala voisi varmasti kantaa hänen hellät aatteensa ja muistamisensa perille asti. Jumalaan Elina luotti epävarmassa maailmassa eniten aivan kuten äitinsäkin. Sinä vuonna Koskelassa vietettäisiin itsenäisyyspäivää vaisuissa merkeissä, jos heidän vaatimatonta tapaansa viettämiseksi voi ylipäätään kutsua. Yleensä tuo päivä heidän taloudessaan oli melko mitäänsanomaton muutenkin ollut – eihän siitä heillä sillä tavalla tehty numeroa, sellaisesta lahtarien juhlasta, kuten Koskelan Akseli oli sen vankeudesta vapauduttuaan muotoillut, ei silloin kun puoli sukua oli entisiä punikkeja, joita edelleen muistutettiin siitä, ettei mitään toimivaa Suomea heidän arvoillaan olisi rakennettu. Ei itsenäisyyspäivä ollut sellaisia varten, jotka eivät valkoisten mielestä sitä olleet avittaneet, ei ihan vielä. Siten ne sisällissodan muistot ja leimat valitettavasti tahrasivat edelleen oikeanlaatuisen ilon itsenäisen Suomen olemassaolosta, vaikka kansakunnan unohdus ja suoranainen vaikeneminen olivat toki ehtineet jo pitkälle, eikä kansalainen kansalaista vastaan tullut onneksi enää ihan joka mutkassa ilmi. Koskelassakaan nuorimmat perheenjäsenet eivät olleet edes eläneet aikaa ennen itsenäisyyttä, ja heidän syntyessään maa oli jo jotenkuten seissyt kahdella jalalla. Parempi kyllä niin, Elinakin myönsi itselleen. Ehkäpä vielä jonakin päivänä Jumalan rakkaus voittaisi kaiken pahan, kuten usko lupasi. Mutta joulukuussa 1939 uskolla, toivolla tai sen paremmin rakkaudellakaan ei juuri ollut sijaa, ja itsenäisyyden juhliminen tuntui suurimmasta osasta koko kansaa vain pelkältä uhkakuvalta, itsepäiseltä todellisuuden kieltämiseltä, vaikkei vielä koskaan aiemmin yhtä rautaisella otteella ollutkaan niitä ajatuksia suuressa ja piskuisessa maassa saanut aikaan. Ja kyllä Koskelassakin arvostettiin vapaata kansaa ja omaa maata, mutta Suomen pysyminen sellaisena kuin he sen tunsivat oli pahasti vaakalaudalla. Oli sota, eikä sodassa milloinkaan käynyt hyvin. Sellainen tuntui olevan luonnonlakeja vastaan. Elina keinui rauhassa tuolissaan ja kuunteli radiota puolella korvalla pirtin ikkunasta lumiseen maisemaan uneliaasti katsellen. Kaikki tuntui niin epätodelliselta, eikä mistään olisi arvannut, että käynnissä oli parhaillaan hyökkäys suomalaista elämäntapaa vastaan. Oli vain erityisen kylmää ja nietokset kohosivat uljaina, ja jossain kaukana ne varmasti koskettivat taivaanrantaa ja sen tummaa, myrskyä enteilevää pilvipeitettä viileällä, puhtaalla hunnullaan. Sinne asti ei Elina itse kuolevaisen ruumiillaan nähnyt, mutta hänen mielikuvituksensa sen sijaan näki. Kyösti Kallion puheessa näitä myrskypilviä ei suoranaisesti mainittu, koko voipuneella äänellä lasketeltu litania oli oikeastaan yhtä tyhjän kanssa, tavanomaistakin turhempi. Ja silti Elinakin nuo tuntemansa vaarat ihollaan aisti, sen kylmän uhkan ja raivostuttavan veren maun suussaan. Varmasti presidentin lohdutuksia joku myös rintamalla kuunteli, ehkäpä jopa pojat olivat saaneet mahdollisuuden istahtaa hetkeksi alas, jos hengissä olivat. Ja jotkut varmaankin välttivät visusti kuulemasta sanahelinää niin kuin Akseli, jolle enää vain teot merkitsivät mitään. Olihan sitä jollakin kieroutuneella tavalla hassua ajatella, kuinka Suomen sotilaasta oli jo viikon taisteluiden jälkeen ehditty maalata kiiltokuvia. Suomen sotilas ei kaihda kuolemaa. Suomen sotilas marssii viikon veden ja leivän voimalla, tarkemmin ajateltuna yhtä hyvin ilmankin. Suomen sotilas ei uhoa isommalleen turhasta vaan tarpeesta, eikä varsinkaan koskaan valita. Lisäksi Suomen sotilas on reipas ja vikkelä ja muutenkin kaikin puolin täydellinen Jumalan luoma ihmisolento. Sen johdosta vääntyi Elinankin suu kummalliseen itkun ja naurahduksen sekaiseen asentoon. Vilho, Eero ja Voitto olivat kukin omalla tavallaan kaukana ihannesotilaasta. Vilho ensinnäkin oli liian rauhallinen, sellainen hiljainen sankari, jonka muut helposti unohtivat, kuten Eerokin. Voitto taas sanoi negatiivisetkin tuntemuksensa suoraan, ja luultavasti valitti sekä nälkää että kylmää juuri silläkin hetkellä. Mutta hyviä poikia he olivat kaikki kolme, vanhempiensa mielestä niitä isänmaan parhaita punaisesta sukurasitteesta huolimatta. Puhe päättyi mahtipontisin sanoin, ja radiosta alkoi heti perään soida Jumala ompi linnamme. Elinakin hyräili mukana. Jotenkin virsi sai hänen koko polkunsa tuon Jumalan luo kirkastumaan mielen syövereissä, ja ensimmäistä kertaa hänen yhä kaikkien vuosien tuoman elämänkokemuksenkin jälkeen nuori ja naiivi asenteensa käsitti kunnolla sekä hänen omansa että puolisonsa vanhuuden ja elämänkulun vääjäämättömän päättymisen. Elina toivoi hartaasti, ettei se polku päättyisi yhdeltäkään heidän kolmesta pojastaan ennen kuin maa olisi ensin hänet ja Akselin nielaissut tuntemattomiin syövereihinsä, sillä ilman nuoria miehiä näytti paitsi Koskelan tilan että myös koko valtakunnan asema mahdottomalta. Yksikin tappio olisi liikaa.

[ailleboust-blog1]

Suurin menetelmiä löytää rakastava kumppani verkossa

Tehdä, voit jo tiedustella oman itsensä jos olet ehdottomasti haluavat tunnistaa henkilö, kautta online dating? Web dating ei ole peli osallistua, jos haluat yksilöiden kahva olet todella jälkeen, että olla 1. yksi esittää aitoutta.

Tiedostan joukko parit, jotka löydettiin niiden hyvää kautta dating internet-sivustot. En voi väittää, selailu soulmate verkossa ei huono ehdotus. Miten ymmärtää, jos yksi olet todella vaihtamalla ajatuksia ja tunteita on todella merkittävä?

Anna tiimimme nähdä, miten löytää todellinen yksilöiden sekä tyttöjen verkossa.

1. Hakea henkilö, joka aina päivittää kuvia.     seksia.net

Kuva kuva tilillesi dating sivustot ovat itse asiassa varsin tärkeä. Vain huolehdittava siitä, että henkilö olet todella menossa pois online hankittu lisää kuvia lähetetty tyypillisesti se on mahdollista, että he käyttävät muut henkilöt on kuva.

Mielessä on olemassa joukko huijareita verkossa, joka käyttää vain internet dating nautittavaa. Niin paljon kuin mahdollista tiedustella päivämäärä ladata kuvia hänen/hänen perheenjäsenet, hyviä ystäviä sekä työtovereiden, se tarkoittaa, että olet varmasti tietää, että tämä henkilö on todellinen.

2. Valitse yksi, joka haluaa sinut.

Enemmän tämä yksilö puhuu itsestään/itseään, mutta harvoin kysyä kysymyksiä, paljon enemmän se osoittaa, että hän/hän ei oikeastaan ole vaikea tunnistaa sinulle paljon parempi. Valitse yksi, joka kysyy, työsi, perheesi, aiemmista suhteista, tykkää, ja paheksuntaa.

3. Tiedä yksi, joka sisältää hänen/hänen tulevia ohjelmia.

Henkilö, joka on varmasti jatkuvasti myös sinulle hänen/hänen tulevaisuuden strategioita ehdottomasti luoda kuva hänen/hänen ajatuksia on sinun ikuisesti. Se on merkki siitä, että hän/hän haluaa sinun olevan osa hänen/hänen elämäntapa.

Löytää sopiva kumppani käyttäen menossa ulos internet-sivustoja ei ole niin helppoa kuin 1,2,3. Kaikki sinun täytyy suorittaa on todella päättämään paras web-sivuston että voisi markkinoida funktio ottaa, että henkilö yksittäisiä ansaitsit. Vain tehdä tiettyjä luoda erinomainen profiilin ottelu teidän hyvät aikomukset.

Oletko jo tiedustella oman itsensä jos todella kaipaavat tunnistaa yksittäisen online dating? Tehdä, voit vain rekisteröityä dating sivustoja vain todella tuntea jännitystä sekä jännittävä? Online dating ei oikeastaan ole video peli pelata, jos todella haluat yksilöitä kohdella olet todella siinä vaiheessa olla ensimmäinen esittää vakavuudella.

Tunnen paljon naimisissa olevia pariskuntia, jotka löydettiin niiden elämän kautta dating internet-sivustot. Vain löytää se, että yksilö olet dating verkossa on saatu lisää kuvia toimitettu tai muuten on mahdollista, että he ovat todella hyödyntämällä eri muut ihmiset on kuva.

[loiseau23-blog]

Löytää rakkaus dating sivustolla on todella vähemmän monimutkaista kuin voi olettaa

Tehdä, voit jo tiedustella oman itsensä jos et varmasti haluaisi tietää yksilön kautta online dating? Sinä vain rekisteröityä dating sivustot vain tuntea jännitystä ja nautittavaa? Tai edes sinä, että yksittäistä syytä tunnustaa? Jos haluat oikeesti puhua teille vakavasti, että kohta on itse asiassa alkuperäisen yksi näyttää avoimesti, internet dating ei ole toimintaa osallistua.

Ymmärrän joukko paria, jotka löysivät ikuisesti dating web-sivustoja. Voisin sanoa tutkia soulmate verkossa on todellakaan ole huono ehdotus. Vielä täsmälleen miten tietää, jos olet kaupankäynnin tuntemuksia sekä ajattelun ja tunteet on merkittävä?

Salli meidän löytää juuri miten laskea totuudenmukainen pojat ja tytöt verkossa.

1. Etsi henkilö, joka aina päivitykset valokuvat.    seksia.net

Kuva kuva tilillesi dating sivustot ovat varsin merkittäviä. Se on, jos yksilöitä on hankittu pieni vihje, mitä olet todella osaksi, tavallaan, harrastukset sekä kunto elämäntapa. Sama kohta kuin voit lisäksi tarvitsee tietää lisää henkilöstä sinua kuin jos. Vain varmista, että yksittäisen olet todella dating verkossa on saatu lisää kuvia julkaistaan yleensä se on mahdollista, että he ovat todella hyödyntämällä ihmisten kuva.

Pitää muistaa on todella joukko huijareita verkossa, että yksinkertaisesti käyttää internet dating nautittavaa. Niin paljon kuin mahdollista, pyydä kumppani julkaista kuvia yhdessä hänen/hänen rakkaansa, hyviä ystäviä ja myös associates, että tekniikka aiot ymmärtää, että tämä henkilö on todellinen.

2. Valita yksi, joka on kiinnostunut sinusta.

Lisää tämä henkilö puhuu, jotka koskevat itse/itsensä vielä joskus puhua koskee, extra se osoittaa, että hän/hän ei oikeastaan ole suurta tuntemaan sinut paremmin. Valitse yksi, joka on menossa kysymään, jotka koskevat työ, kotitalous, aiemmista suhteista, tykkää, sekä paheksuntaa.

3. Tiedä yksi, joka sisältää hänen/hänen tulevaisuuden strategioita.

Yksilön, joka on varmasti johdonmukaisesti ominaisuus hänen/hänen tulevaisuuden strategioita ehdottomasti kehittää kuvan hänen/hänen ajatuksia on kerran ja kaikille. Se on merkki siitä, että hän/hän haluaa sinun tulla osa hänen/hänen elämänsä.

Löytää oikea kumppani käyttää soitimella sivustot on oikeastaan ole niin nopeaa ja helppoa kuin 1,2,3. Kaikki sinulla hallussaan tehdä, on valita tehokkain web-sivuston joka voisi mainostaa tavoitteena on, että henkilö oli arvoinen. Vain varmista, kehittää hyvä tili vastaamaan erinomainen tavoitteita.

Onko sinulla tällä hetkellä kysyä itse, jos todella haluat tietää yksilön kautta online dating? Sinä vain ilmoittautua dating sites vain todella tuntea jännitystä ja hauskaa? Online outdating ei oikeastaan ole video peli osallistua, jos et halua ihmiset kohtelevat sinua hyvin vakavasti sitten olla todella alkuperäisen yksi näyttää vilpittömyyttä.

Tunnistan paljon paria, jotka sijaitsevat niiden pysyvästi avulla dating sivustot. Vain katsoa sitä, että henkilö olet menossa ulos online saada enemmän kuvia toimitetaan tyypillisesti, se on oikeastaan toteutettavissa, että he käyttävät muut henkilöt on kuva.

[corette56-blog]

Hienoin kohta koskien internet dating on todella määrä vaihtoehtoja

Oletko jo kysyä itseltäsi, jos todella tarvitset tietää henkilön kautta online dating? Tehdä, voit vain ilmoittautua dating sivustot vain tuntea seikkailu sekä hauskaa? Tai edes sinä, että joku syytä tunnustaa? Online dating ei todellakaan ole toiminnon käyttö, jos haluat, että ihmiset lievittää teille hyvin vakavasti, että kohta on itse asiassa ensimmäinen paljastaa avoimesti.

Ymmärrän, että on paljon pareja, jotka löysivät pysyvästi dating sivustot. Voisin huomauttaa, tutkia soulmate verkossa on itse asiassa ole negatiivinen kärki. Miten ymmärtää, jos yksi olet itse vaihtaa tuntemuksia ja myös ajatuksia on todella merkittävä?

Salli meidän joukkue tarkkailla, miten luoda vilpitön miehet sekä tytöt verkossa.

1. Hakea henkilö, joka säännöllisesti päivityksiä valokuvat.  http://seksia.net/

Kuva gallerian profiilisi dating sivustoja ovat uskomattoman olennainen. Se on todella, jossa yksilöt saivat pieni ehdotus, mitä olet todella in, tykkää, toimintaa, ja myös tilan elämässä. Täsmälleen sama asia kuin sinulle samoin haluaa ymmärtää lisää siitä, yksilö kuten. Vain varmistaa, että henkilö olet todella menossa pois online-saatu lisää kuvia lähetetty tyypillisesti on mahdollista, että he ovat todella hyödyntämällä muut ihmiset on kuva.

Muista aina, siellä on todella paljon huijareita verkossa, se vain käyttää internet dating jännittävä. Niin paljon kuin mahdollista tiedustella kumppani julkaista kuvia, joissa hänen/hänen perhe, hyviä ystäviä ja myös associates, että tekniikka olet varmasti tietää, että tämä henkilö on todellinen.

2. Valita yksi, joka on kiinnostunut sinusta.

Paljon enemmän tämä henkilö puhuu, jotka koskevat itse kuitenkin harvoin puhua tiedustelut, paljon enemmän se esittelee, että hän/hän ei ole vaikea tunnistaa paremmin. Valitse yksi, joka on menossa kysyä, työ, rakkaansa, edellisen kumppanuuksia, tykkää, ja inhoaa myös.

3. Tiedä yksi, joka tarjoaa sinulle hänen/hänen tulevaisuuden strategioita.

Henkilö, joka johdonmukaisesti sisällyttää sinut hänen/hänen mahdollisia strategioita ehdottomasti tehdä kuvan hänen/hänen ajatuksia, että olet lopullisesti. Se on itse asiassa osoitus siitä, että hän/hän haluaa sinun tulla osa hänen/hänen elämäntapa.

Paikallistamiseen oikea kumppani kautta dating sivustoja ei todellakaan ole niin helppoa kuin 1,2,3. Kaikki sinun täytyy suorittaa on valita tehokkain web-sivuston joka voisi varmistaa, teidän tavoitteena on, että yksi henkilö pitäisi olla. Vain tehdä tiettyjä kehittää suuren profiilin vastaamaan suuria tarkoituksia varten.

Onko sinulla tällä hetkellä tiedustella oman jos todella haluat tietää jonkun online dating? Tehdä, voit vain ilmoittautua internet dating sivustoja vain kokea jännitystä sekä hauskaa? Web outdating ei oikeastaan ole video peli pelata, jos kaipaat ihmiset puhua vakavasti sitten olla todella 1. yksi paljastaa aitoutta.

Ymmärrän paljon aviopareja, jotka löysivät ikuisesti kautta dating sivustoja. Vain nähdä se, että yksilö olet todella dating verkossa on saatu lisää kuvia lähetetty tyypillisesti on mahdollista, että he käyttävät muut henkilöt on kuva.

[damiane-stuff-blog]

Tutustu online dating yhdessä meidän yleiskatsaus

Suorittaa jo kysyä itse, jos todella haluat tietää henkilön kautta online dating? Sinä vain ilmoittautua internet dating sivustoja vain kokea seikkailu sekä hauskaa? Vai haluatko, että joku kannattaa tietää? Jos todella haluamme, että ihmiset onnistuvat todella siinä vaiheessa olla aivan ensimmäinen näyttää vilpittömyys, web outdating ei ole toimintaa pelata.

Ymmärrän paljon pariskuntia, jotka löysivät hyvän keinoin dating sivustot. En voi väittää, etsivät soulmate verkossa on itse asiassa ole negatiivinen kärki. Miten tunnistaa, jos olet todella kaupankäynnin ajatuksia ja tuntemuksia on todella suuri? http://seksia.net/

Salli meidän löytää miten luoda rehellinen pojat ja myös tytöt verkossa.

1. Etsiä joku, joka jatkuvasti päivittää kuvia.

Kuvagalleria tilisi dating sivustot ovat itse asiassa hyvin tärkeää. Vain nähdä se, että henkilö, olet todella menossa ulos online hankkinut lisää kuvia julkaistaan muuten se on saavutettavissa, että ne ovat hyödyntämällä muut ihmiset on kuva.

Mielessä on todella paljon huijareita verkossa, joka vain hyödyntää on-line dating hauskaa. Niin paljon kuin mahdollista tiedustella mielitietty julkaista kuvia, jossa hänen/hänen perheenjäsenet, ystävät ja myös kollegat, tällä tavalla, olet varmasti tietää, että tämä henkilö pitää paikkansa.

2. Valitse yksi, joka on kiinnostunut sinusta.

Kun haluat jonkun, se on tavallista kysyä paljon tiedusteluja koskien häntä/häntä. Paljon enemmän tämä henkilö puhuu, jotka koskevat itse/itsensä, mutta tuskin koskaan kysyä kysymyksiä, paljon enemmän se paljastaa, että hän/hän ei ole merkittävää tietää paljon paremmin. Kun he kuuntelevat tarkkaan, ihmiset paljasti paljon korkoa. Siten päättää yksi, joka varmasti kysyä heiltä työsi, perheesi, aiemmat yhteydet, lajitella ja paheksuntaa.

3. Tiedän yhden, joka sisältää hänen/hänen mahdollisia ohjelmia.

Yksilö, joka jatkuvasti ominaisuus hänen/hänen mahdollisia plannings varmasti luoda kuva hänen/hänen mielessään, jolla voit täysin. Se on merkki siitä, että hän/hän haluaa sinun olevan osa hänen/hänen elämänsä.

Löytää ihanteellinen kumppani läpi menee ulos kanssa web-sivustot, on oikeastaan ole niin kovin helppoa kuin 1,2,3. Kaikki sinun täytyy suorittaa on todella päättämään tehokkain web-sivuston joka voisi markkinoida toimintaa on, että ihmiset yksittäisten ansaitsit. Yksinkertaisesti tehdä tiettyjä perustaa hyvän tilin vastaamaan hyviä tavoitteita.

Onko sinulla tällä hetkellä kysyä itse, jos haluat todella ymmärtää henkilö, jolla on online dating? Oletteko yksinkertaisesti rekisteröityä dating sivustot vain tuntea jännitystä sekä nautittavaa? On-line dating on varmasti ole videopeli osallistua, jos kaipaat ihmiset puhua vakavasti, kun se itse asiassa 1. yksi esittää vilpittömyys.

Tiedän paljon pareja, jotka löysivät hyvän kautta dating sivustoja. Vain katsella, että henkilö olet soitimella verkossa saada jopa enemmän kuvia julkaistaan yleensä on mahdollista, että he ovat todella hyödyntämällä muiden ihmisten valokuva.

[thigh-kink]

Ajatuksia itsemurhasta

(Mulla on ollut tänään taas niin itsetuhoisia fiiliksiä, että päätin ihan vaan aikani kuluksi (ja itsemurhan lykkäämiseksi) kirjoittaa omatoimisen esseen tästä aiheesta. En kai mä mitään menetäkään, jos julkaisen sen tänne)

Elämä on toisinaan todella ahdistavaa. Vaikka mikään ei ois periaatteessa huonosti, niin toisinaan tuntuu myöskin ettei mikään ole hyvin. Ja noina hetkinä sitä muutenkin keskittyy vain kaikkeen negatiiviseen, kaikkeen mikä on pielessä, ei näe mitään positiivista elämässä nyt tai välttämättä enää koskaan. Ei osaa ajatella niin pitkälle, että ehkä tästä vielä selvitään ja kaikki lopulta kääntyykin hyväksi. Sitä on sokea sille mahdollisuudelle, että elämä tästä paranisi.

Ja tottakai sen tiedostaa että se on vain aivojen ja masennuksen kehittämä valhe, mutta on vaikeaa kun tuntuu että se ajatus valtaa koko mielen. Tulee tunne, ettei koskaan enää ole onnellinen, ettei elämässä ole mitään “kunnollista” syytä elää. Tulee tunne, että miksi pitäisi herätä huomenna? Ihan yhtä huono päivä huominenkin on kuin tämä päivä, eikö? Ei välttämättä. Huominen on mahdollisuuksia täynnä. Voi olla että se on parempi päivä, tai voi olla että se on entistä huonompi.

Mutta masentuneena ja etenkin kun on vaipunut siihen oloon että millään ei ole mitään väliä, niin sitä ei vaan osaa ajatella rationaalisesti. Negatiiviset tunteet valtaa mielen ja helpotuksen haluaa heti. Ja tämän takia tulee itsetuhoisia fiiliksiä. Toisinaan ihmettelen, miten en ole vieläkään päätynyt tekemään itsemurhaa, mulla on kuitenkin ollut tämä tunne niin usein. Tuntuu että elämä on vain täynnä pahuutta ja sitä on muutenkin yksin näiden fiilisten kanssa.

Lähetät ystävälle viestin - eikä hän vastaa pariin tuntiin. Mitä johtopäätöksiä teet tästä? Ehkä hän on kyllästynyt sun seuraan. Ehkä häntä ei kiinnosta, mitä sulle kuuluu. Oikeastaan, ehkä hänkin haluaisi, että vaan tappaisit itsesi? - Tässä on esimerkki, kuinka irrationaalisia ajatuksia masentunut mieli voi luoda, nimimerkillä kokemusta on.

Ja aina kun vaipuu siihen masentuneeseen tilaan, nii tulee sellainen “aijaa, taas” ikäänkuin siitä ei pääsisi ikinä yli, ollaan taas lähtötilanteessa, ei ole mitään väliä vaikka kaikki kääntyisikin vielä hyväksi, kun jossain vaiheessa se kaikki hyvä kääntyykin taas päin helvettiä. Ja se on todella musertava tunne, ihan oikeasti. Tunne siitä, että vaikka olisi miljonääri, vaikka olisi kaikki aivan loistavasti, niin silti aina on mahdollisuus, että masennut ja päädyt itsemurhaan. On vaikea olla ajattelematta sitä, varsinkin jos juuri on vähänkään taipumusta itsetuhoisiin ajatuksiin. Tulee tunne, että noh, kannattaako edes yrittää? Kun ei väliä mitä tekee, vaikka kaikki unelmasi kävisivätkin toteen, niin aina on kuitenkin mahdollisuus, että masennut uudelleen.

Ja lähes pahin juttu on, etten vieläkään, (tämän yli viiden vuoden aikana kun mulla on aika säännöllisesti ollut näitä masisjaksoja) ole oppinut, miten voisin psyykata itseni pois tästä aivan äärimmäisestä masennustilasta. Jos rehellisiä ollaan, niin mua ihan oikeasti pelottaa että joku päivä se ei menekään ohi, ja silloin päätän lopettaa elämäni lopullisesti siihen.

Masennus on luonut muhun sellasen lähes pysyvän negatiivisen ajatuksen, jonka voisi pukea sanoiksi näin: “elämä on ihan kivaa, mutta kivempaa olisi, ettei tarvitsisi huolehtia yhtään mistään, ei niin hyvästä eikä pahasta, enää koskaan” ja varmaan tyhmempikin ymmärtää, mitä tällä tarkoitetaan. Masentuneena tulee niin vahva tunne äärimmäisestä pahuudesta, että mieluummin sitä vaan ei koe enää ikinä mitään tunnetta, kuin että kokisi sekä hyviä että huonoja fiiliksiä. Sitä ei vaan halua kokea mitään. Tulee tunne, että ehkä elämä ei oo mun juttu, ja sitten vielä hakemalla hakee syitä, että miksi elämä ei oo mun juttu. 

No, elämä ei oo mun juttu koska kaikki mun läheiset vielä kuolevat joku päivä. Elämä ei oo mun juttu, koska saatan saada potkut mun työpaikasta. Elämä ei oo mun juttu, koska toi yks tuttava sanoi mulle rumasti enkä pysty lopettamaan sen ajattelemista. Elämä ei vaan oo mulle. Liikaa negatiivisuutta - mun herkkä mieli ei kestä sitä. Näin masentunut ajattelee. Tai ainakin minä, kun oon masentunut. Ja niinä hetkinä kun ei ole yhtä masentunut, huomaakin helposti sen eron. Alkaa lähes naurattaa. “Miksi ihmeessä halusin kuolla? Elämähän on välillä aika ihanaa!”

Mutta niin kauan kun on masentunut, kaikki tuntuu helvetiltä. Niin pienet kuin isot asiat. Ei pysty ajattelemaan selkeästi - ei pysty ajattelemaan muuta, kuin sitä, miten paljon haluaisi vain tämän henkisen kivun päättyvän.

Ja siitähän itsemurhan ajattelussa on kyse - nimenomaan kivun päättymisestä. Samalla tavalla kuin kärsivä eläinkin lopetetaan, aivot haluavat vain lopettaa kärsimyksen - näin ajateltuna, itsemurha on oikeastaan loppujen lopuksi aika järkeenkäypä ajatus, eikö vain?

Mutta ei kai tähän voi muuta sanoa, että en tiedä. Mä en vain tiedä. Mä todellakin toivon, että vielä jonain päivänä pääsisin lopullisesti yli masennuksesta, mutta voi olla, ettei niin tule koskaan tapahtumaan. Voi olla, että kymmenen tai parinkymmenen vuoden päästä totean, että ei, nyt mä en ihan oikeasti jaksa enää, ja teen itsemurhan. Kuka tietää, vaikka kymmenen tai parinkymmenen vuoden päästä mun elämä olisikin aika täydellistä, ja itsemurha-ajatukset olisivat kaukana takanapäin.

Ei voi tietää. Jos voisi - mä en olisi tässä kirjoittamassa tätä.

[paulakaasalainen]

[VAELTAJA]                                                                                    26.10.2011

Vaikka autot virtaavat allani,yhä tältä mäeltä aukeaa erämaa,yhä tiet odottavat kulkijaa.

[TAKIAINEN]                                                                                  27.10.2011

Olen takiainen,karhea,ruma,kerään kaiken itseeni matkan varrelta,tartun kiinni jokaiseen,joka hipaisee minua.

Ota tai jätä,aina olen kiinni sinussa.Ehkä aika kietoo minut untuvapalloon ja pääset minusta eroon.

[SIUNATTU NUORUUS]                                                                27.10.2011

Moottoripyörät kiitävät suviyössä mustalla asfaltilla yhä vielä,vaikka ajajina on monesko sukupolvi,ah nuoruus elät yhä.

[SATEET SAAPUVAT]                                                                       4.11.2011

Tämä erämaa ei ole saanut vettä vuosiin,maa on valkea pöllyävä luuranko,kuuma aurinko porottaa ilmeettömältä taivaalta päivä toisensa jälkeen,yö hiipii arkana,peittää maan hiljaiseen hämärään.                                     Tämä on mieleni erämaa,hidas,tapaukseton.

Mutta myrsky tulee vielä kerran kostuttaen korvat,hiukseni,ihoni,lämmin vesi herättää aistini,enkä muista mennyttä tappion aikaa,aurinko välkehtii kosteilla kulmillani,elän,tunnen.

[TÄHTI]                                                                                           4.11.2011

Vaikka olen väärässä koko ajan ––luuletteko,etten sitä tiedä ––– on tämä kaikki muu oikeassa ja minä olen osa sitä tuikkien linnunradallani avaruuden virrassa matkaten aina kohti aamua.

[VASTAANOTOLLA]                                                                        4.11.2011

Satu meni saunaan,pisti lakkins naulaan,satu tuli saunasta,otti lakkis naulasta –– hetkinen ––näinkö yksinkertaista se onkin.

Seuraava potilas !!!!!!!!!!!!!!

[ENSILUMI]                                                                                     4.11.2011

Niin koskemattomina ovat viuluni kielet olleet,etten kyennyt vastaanottamaan punatulkkuparvea,vaan tappoivat minut siihen paikkaan,tai ainakin melkein.

[KUNINGATTAREN KUOLEMA]                                                      5.11.2011

Saattoväki jättää vanhan naisen hautakummun.Päivät pakenevat.Tuuli on poiminut kuihtuvat kukat.Vain yksi ruusu hehkuu rakkautta kuningattaren haudalla rakkauden kuningattaren haudalla.

[MUSTA RUUSU]                                                                         10.11.2011

Kenen on tuo musta ruusu,nuoruudenko,ei                                                            hehkuvien huulienko,ei                                                                                            pois nukkuneenko,ei                                                                                                vaan naisen kauneimman parketilla elämän

[HÖYHEN]                                                                                   10.11.2011

Kurjan sieluni luo leijuit höyhen,annoit unen valkean,ilon kevyen.                          Pieni olet,paljon et paina,et paina sydäntäni koskaan.

                                                                                     [MINÄ POLOINEN]                                                                     21.11.2011

Näytit minulle matkat maailman ääriin ja matkat pienuuden syvyyksiin,jätit minut vaille vastausta.

Löysin lumihiutaleet talojen yllä ja löysin metsien syvän rauhan ja löysin kaupunkiemme sykkeen,bensaa tuoksuvat kadut ja löysin ihmisen kasvot,hymyn,kyyneleet,ilon.Löysin myös pelon ja tuskan ja löysin nousun tuhkasta,aina uuden hellittämättömän,uskovan,luottavan.Löysin myös lämpimän viltin,levon,rauhan.

Minä poloinen halajan kaikkia näitä,liikaa luulen niin,mutta kun on niin vaikea unohtaa,vaikea rauhoittua.

[SILUETTI]                                                                                 22.11.2011

Mustina nousee matkaajien hiljaiset hahmot,mustat on hevoset,musta on rattaan pyörä,mustat pylväät reunustavat tietä.                                                      Hopeana välähtää hevosen kenkä,hopeana sataa sumu.

Aika on pysähtynyt,jättänyt matkaajat tielle,kauas on jo aika kulkenut.

[SYDÄNKÄPY]                                                                          25.11.2011

Sinä tyttö nuori näit syksyn värisevät haavat,sammalten kätkemät kaukaiset kummut ja näit tuulen riipimät hiekkarannat,näit ulapalla kimmeltävän kaukaisen maan.

Tuli kesän leppeä tuuli.                                                                                            Tuli syksyn korkea metsä.                                                                                        Tuli talven valkea taika.                                                                                            Tuli kevät kaikkein kaunein.

[MERELLÄ]                                                                              25.11.2011

Laivani uppoaa,kaikkensa antoi,mukana seison,meren kuohun vielä näen,myrskylinnut taivaan peittää risaisin siivin.

Mutta varma olen,tämä on minun tieni,mitä syvemmälle vedet vajoavat.

[AMATSONIT]                                                                          25.11.2011

Vihreä on maa elämän juomaa täynnä.

Ylväinä säihkyvin sulin lentävät amatsonit.

Yö ei timanttisilmiä sulje.

Paletti koskematon värinsä antoi kaikkein kirkkaimmat.

[KUMMITUS]                                                                            4.12.2011

Jonglööri nukkuu,on kevät,aamuaurinko kolistelee ikkunassa,jonglööri herää,ravistelee pölyt päältään.

Aurinko alkaa jo heittää renkaita ilmaan,jonglööri loikkaa ulos maailmaan ja katoaa heti.

[PAKO]                                                                                     14.2.2012

Olet syytetty,olet syyttäjä,olet puolustus,olet valamiehistö.

Totta kaikki,mutta eikö tämä jo riitä,pitääkö minun vielä olla vankilakin.

Hyvä on,ehkä se jo sitten riittää,hyvä on ehkä pieni kukka puhkeaa,tulee kevät ja ilmapallot nousevat taivaalle sankoin joukoin tuulien vietäviksi ja hymyni vangitsee minut.

[TIET]                                                                                        27.2.2012

Jo kauan sitten kuulin kaiut menneiltä päiviltä,esi-isieni kaiut noilta hiekkaisilta teiltä,kuusimetsien kätköistä,ajoilta ennen minua.Ne matkallani aina ovat mukana.

Kun tieni viimeinen kaarre jo näkyy,ne kaiut luovutan eteenpäin,en hellitä,pois niitä en päästä.

Teitä tuulet ja sateet piiskaa,aurinko asfaltilla palaa,minä olen jo mennyt,mutta teitä eteenpäin jatketaan,ruskeana palaa työmiehen selkä,asfaltti uusi höyryää.

[PIENI KALA]                                                                               6.3.2012

Olen pieni onnellinen kala vain,tällä rannalla vain.                                                   Allani hiekka kultainen kimaltaa,kirkas sini ympärilläni lempeänä velloo.               Olen pieni onnellinen kala tällä läikehtivällä rannalla.                                             On niin hyvä olla,tulkaa mukaan.

[AURINGON AIKA]                                                                     7.3.2012

Tämä uimaranta on kovin kuuma,sillä tämä on täynnä kansaa,täynnä ihmisäänien porinaa,lokkien kirkunaa,siipien suhahduksia,täynnä auringon polttamia ajatuksia,päivästä toiseen koko kuuman kesän.

[PERINTÖ]                                                                                 9.3.2012

Veistos,hymysi tunnen,näin sinut jo lapsena.Yhä vieläkin hymyilet sama nuoruus huulillasi.Olet hymyillyt täällä jo ammoin meille matkalaisille.Jäätkö tänne vielä vai tuletko jo mukaani,annetaan tilaa uudelle kuvanveistäjälle.

[KERJÄLÄINEN]                                                                      10.3.2012

Vain murusen sain tästä leivästä,ja tuuli jo tarttuu siihenkin.Olen kerjäläinen täällä kerjäläisten joukossa,elämän kerjäläinen niin kuin me kaikki.                        Mutta kun valo aurinkosta ampaisi,ei kerjännyt se,loi elämän,ei kerjännyt se.       Mistä se kerjäläinen tähän väliin tuli,ehkä vain ihminen onkin kerjäläinen.

[HUIJARI]                                                                                  1.4.2012

Kuka olet sinä kaikessa naisellisuudessasi.Olet kehittänyt itsestäsi viehkeän,totisesti miestä miellyttävän pehmon,kehräävän kissanpoikasen.Ruokit hyvin miehen mieltä ja vatsaa,olet siis äiti,mitä parhain.

Enkö minä ole tällainen,en totisesti,ei ole edellytyksiä,ei suloisuutta,ei pehmeitä kaaria,eli tottahan sitä elää edellytystensä mukaan.

Oletko naurettava,ehkä,mutta silti olet onnistunut ja sehän on tärkeintä ja onhan tämä vielä jotain mitä miehet eivät lainkaan osaa.

Tosin kun jatkat tätä ehostusta vielä vanhanakin,alkaa rappaus vähän repsottaa,mutta niinhän meille käy kaikille.

Kirkon penkillä olet varmaan vähän vaikeuksissa,ketä rukoilet,en tiedä,tiedätkö sinä.Tosin olisin itsekin vaikeuksissa kirkon penkillä.

Oletko huijari,ehkä,niinhän me kaikki.

[ELÄMÄN KOSKETUS]                                                              1.4.2012

Musta rautainen porttini,odotatko minua vielä,vanhat männyn oksat hiljaa tuulessa keinuu,odotatteko minua vielä.Tulin tervehtimään teitä,hyviä olitte,mutta en jää,matka jatkuu.

Pihat paljaina vielä odottaa,linnut eivät ole vielä täällä,sateet eivät ole vielä saapuneet.Jääkää tänne hyvillä mielin,matkani jatkuu,uusi on huomen,kirkkaana soi sen laulu.

[ellasofiawilhelmiina]

15.7.2018

sun kanssa meillä oli yhteiset haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat. meil oli kaikki mietittynä valmiiks, sä kuitenkin kusit kaiken. ja oon niin onnellinen siitä.

vaikka sä kusitkin kaiken mahollisimman paskalla tavalla, ilman sitä en ois löytänyt itteäni.

sun kanssa mun kaikki ajatukset ei ollu omia. sä laitoit ne unelmat mun päähän. en mä halunnut muuttaa toiseen kaupunkiin sun perässä. en ees oo varma halusinko asua sun kanssa.

mä puhuin tänään yhen tytön kanssa ensirakkaudesta. ja mä en rakastanut sua. väitin itelleni niin, mut ei se ollut rakkautta. onneks.

mä kuitenkin löysin itteni tän kaiken paskan avulla.

mä oon Ella.

kun mä rakastan, mä rakastan helvetisti. joskus niin paljon, että se sattuu. mun rakkaus on niin kauan rajatonta, kunnes satutat mua jollain tavalla.

mä etin jokasesta ihmisestä jotain hyvää. mä etin sustakin niitä hyviä puolia, vaikka teitkin kamalasti. mä etin mun isästä hyviä puolia. mä etin siitä jätkästä, joka käyttää mua vaan hyväkseen. mä etin ihmisistä hyvää, koska en suostu uskomaan et ne ihmiset ois pohjimmiltaan pahoja.

mä oon tosi tunteellinen.

kun oon surullinen itken huutoitkua ja makaan mun sängyssä tunnista toiseen.

kun oon vihanen raivoan ja paiskon tavaroita.

kun oon onnellinen mä tanssin ja hymyilen. mä loistan mun onnellisuudella.

mut mä myös ajattelen tosi paljon. mä käyn mielikuvituskeskusteluja ihmisten kanssa. mä mietin miten asiat vois mennä. mä mietin mitä joku ajattelee musta, ja mitä ne ihmiset puhuu musta.

mä oon tosi varauksellinen ihminen. en luota kovin helposti. oon kokoajan varautunut siihen, että mun läheisimmät ihmiset lähtevät. mä ajattelen et jokasella ihmisellä on jotain taka-ajatuksia.

nyt on kulunut reilusti yli vuos sun teosta. oon viimein valmis avaamaan mun sydämen ja näyttämään mun tunteet. oon viimein valmis tuntemaan ensirakkauden.

mut mulla ei oo mitään hätää, vaikka en tuntisi sitä seuraavan kymmenen vuoden aikana.

mä oon viimein löytänyt sen Ellan, joka luotiin elämään.

[lintujasukissa]

Lintumamma rakas, osaatko antaa rohkaisevia sanoja? Tänään jäi joku junan alle ku olin ite vastakkaiseen suuntaan matkustamassa junalla ja liikenne pysähty tietty kokonaan ja kun päästiin jatkaa matkaa siinä seuraavalla asemalla näky ku sen ihmisen kappaleita kerättiin enkä tietenkää osannu olla kattomatta ja pelottaa et saan painajaisii ku pelkään junia ja oon ennenki nähny painajaisia junan alle jäämisestä :/ Oli tosi ihana asia nähdä omana synttärinä (toivottavasti sul on mahti päivä tho

Kauheeta, oon pahoillani :( Jos tästä on yhtään lohtua, niin järkyttyminen on vain hyvä asia. Olisin hyvin huolissani, jos tuollainen ei tuntuisi missään. Yritä olla ajattelematta sitä, mitä ihmisparan fyysiselle olemukselle tapahtui, vaan keskity lähettämään hyviä ajatuksia sen sielun tai vastaavan perään, jos sellaiseen uskot. Siitä ihmisestä varmasti olisi lohdullinen ajatus, että joku tuntematon on siitä huolissaan.

[muffintrapnano2010]

3.9 Kurpitsa

"Mindy, minun täytyy sanoa että ihailen ahkeruuttasi, mutta eikö sinun pitäisi pitää välillä taukoa?" "Ihan kohta", Mindy sanoi raapustaen ainetta kovaa vauhtia. Jessie katsoi häntä huolestuneena ja siirtyi huokaisten omien läksyjensä pariin. Opettajat eivät tosiaan säästelleet heidän vaivojaan ja läksyjä oli tullut suorastaan roppakaupalla. Monet muut tekivät ne jotenkuten ajatellen lukevansa tarkemmin ennen kokeita, mutta Mindy näytti ottaneen asiakseen tehdä kaiken heti ja kunnolla heti alusta lähtien ja oli pitänyt tasonsa yllä jo kuukauden ajan. Ainoa tauko koulunkäynnissä oli ollut kun eräänä lauantaina Mindy oli ilmestynyt heidän oleskeluhuoneeseensa tytön kanssa, jolla oli kaulassaan Rohkelikon tupasolmio. "Mitä tuo Rohkelikko tekee täällä?", oli yksi vanhempi Puuskupuh huudahtanut ja kiinnittänyt kaikkien huomion. "Hän on minun ystäväni Ginny", Mindy oli julistanut. "Cedric sanoi että voin tuoda hänet katsomaan." Mindyn tuoma punatukkainen tyttö oli näyttänyt tajuavan tilanteen nopeasti ja Mindy ehti vain näyttää hänelle heidän huoneensa ennenkuin tyttö oli houkutellut Mindyn kirjastoon. Myöhemmin selvisi että Mindy oli puolestaan käynyt Rohkelin huoneessa ja lyhyeksi jääneen vierailunsa aikana ehtinyt nähdä että heidän huoneensa oli korkea tornihuone, jossa oli punaiset tapetit ja korkeat ikkunat. Suurin osa Rohkelikoista oli kuitenkin ollut sitä mieltä että vieraat eivät olleet sallittuja ja Mindy oli päättäväisesti osoitettu ulos. Malfoyn suhteen oli käynyt kuten Jessie oli varoittanut. Tämä heitti hänen suuntaansa uhkauksia ja herjoja aina jos ei päässyt Potterin kimppuun. Marleena, Claire ja Mindy puolustivat Jessietä raivokkaasti, mistä hän tunsi olevansa samaan aikaan pahoillaan ja kiitollinen. Jessie katsoi taas Mindyä ja tämän aherrusta. Jessie oli huolissaan ystävästään myös siksi että tämä ei ollut saanut loitsutunneilla tai muodonmuutoksissa vielä mitään aikaan kovasta yrittämisestä huolimatta. Jessie aavisteli pahinta ja oli lukenut luokkatovereidensa ja opettajien katseista että hän ei ollut ainoa. Lipetit suhtautui asiaan tyynesti ja yritti rohkaista Mindyä ja ylisti tämän aineita ja teoreettista tietämystä. McKarmiva puolestaan alkoi menettää hermonsa tyttöön, joka ei saanut edes nappia vaihtamaan väriään, vaikka muut saivat jo muutettua ne rahoiksi ja muiksi samankokoisiksi esineiksi. Kukaan ei ollut sanonut sitä Mindylle suoraan, mutta sana tuntui roikkuvan kaikkien huulilla. Onneksi Malfoy ei ollut heidän kanssaan näillä tunneilla. Hän olisi varmasti iskenyt kiinni samantien. Mindy oli mitä oli, mutta kukaan ei voinut kiistää hänen olevan yksi parhaista oppilaista ensimmäiseltä vuodelta. Eräällä tunnilla Sinistra oli verrannut häntä jopa legendaariseen Hermione Grangeriin, joka Jessien kuuleman perusteella vaikutti jonkinlaiselta yli-ihmiseltä. Samaan aikaan Brightonissa Alicia luki Mindyn toista kirjettä. Mindy kertoi olevansa kovin kiireinen, mutta tekevänsä parhaansa kun hänellä oli mahdollisuus olla tässä hienossa koulussa. "Siellä hän on ja ostaa minulle aikaa paljastumisensa uhalla", Alicia kirjoitti päiväkirjaansa. "Miten minä pystyn kertomaan hänelle että koko juttu on jo ollutta ja mennyttä kun hän tulee joululomalla takaisin? Hän luultavasti vain nauraisi", Alicia lopetti hymyillen ja katseli ulos. Hänen koulunsa meni edelleen alamäkeä mutta onneksi vanhemmat eivät olleet vielä panikoineet. Hän tunsi itsensä kireäksi ja ärtyi pienestäkin asiasta. Ja tällä hetkellä pienikin ärtymys tuntui rikkovan jotakin hänen lähellään. Aliciasta tuntui usein että hänen täytyi purkaa voimiaan tai ne purkautuivat itse. Juuri eilen hän oli ilmoittanut lähtevänsä ulos ja oli mennyt bussilla kaupungin laidalle, missä oli Sussexin yliopisto. Sen ympärillä oli laajat metsiköt joissa kukaan ei yleensä liikkunut. Alicia laittanut laakean kiven päälle riviin tyhjiä oluttölkkejä ja kiviä ja kohdistanut voimaansa niihin. Hänen tarvitsi vain suuttua johonkin tai muistella jotakin ikävää ja outo tunne valtasi hänet nousten vatsanpohjasta. Kun tunne kihelmöi hänen sisällään hän vain tuijotti kohdetta joka välittömästi lennähti monta metriä tai rypistyi kasaan. Mutta ei aina. Alicia oli onnistunut kerran siirtämään itsensä seisomaan kiven päälle ja kerran koko kivi oli hypähtänyt ilmaan ja tippunut alas lennättäen multaa ja soraa ympäriinsä. Voiman käyttäminen tuntui oudolta mutta sen jälkeen Alicia tunsi itsensä rennommaksi. Jos tämä on se mitä minun täytyy tehdä estääkseni lisää Emilian tapaisia asioita tapahtumasta, niin en näe muuta vaihtoehtoa, hän ajatteli matkallaan takaisin kaupunkiin. Mutta pystynkö koskaan olemaan normaali? En aina voi estää tapahtumia ja ihmiset huomaavat pakosti lopulta? Entä huomaavatko ne velhot minut pian ja koko juoni paljastuu? Alician tietämättä sama ajatus oli usein myös Mindyn mielessä. Viikot kuluivat ja Mindystä tuntui että hänen esittämisensä kävi yhä epätoivoisemmaksi. Hän suorastaan helpottui kun koulua riivaava flunssa tarttui häneen ja antoi hänelle tekosyyn olla huonovointinen muodonmuutostuntien aikana. Lokakuu lähestyi sateista loppuaan ja Tylypahkassa puhuttiin kovasti kuun viimeisenä lauantaina pidettävistä kurpitsajuhlista. "Dumbledore kuulemma on hankkinut tanssivia luurankoja", Marleena kertoi heille juhlaa edeltävän torstain illallisella. "Minä kuulin että haarniskat esittävät kuoronumeron", vastasi Claire. Siitä ei kuitenkaan ollut epäilystä että juhlat jäisivät pieniksi. Seuraavana päivänä taikaolentojen hoidon tunnillaan he näkivät Hagridin kasvattamat valtavat kurpitsat. "Ne ovat upeita", Mindy sanoi ja Hagrid hymyili hänelle. "Tänään illalla alan kaivertaa niitä, sitten näette kuinka upean kurpitsasta saa." Tunti päättyi ja Mindy ystävineen kulki kohti linnaa kohti viikon viimeistä koitosta, taikuuden historian tuntia. Kirjasto oli osoittautunut tuntien tehokkaaksi korvikkeeksi ja he olivat sopineet että Marleena kirjoittaisi ylös mistä Binns puhui ja he muut pystyivät keskittymään läksyihin etuajassa. Mindy istui pulpettiinsa ja alkoi kaivaa tavaroitaan esille kun Marleena tökkäisi häntä kylkeen. "Kuunteletko sinä? Professori Binns sanoo että sinun täytyy mennä Dumbledoren toimistoon." "Ahaa, sanoiko hän missä se on?", Mindy kysyi hätääntyneenä. Hän ei edelleenkään pystynyt näkemään heidän opettajaansa. "Hän sanoi että toisessa kerroksessa. Dumbledore odottaa sinua. Olisi parasta mennä heti." Mindy keräsi äkkiä tavaransa ja pinkaisi ulos. Kylmä hiki tuntui valuvan hänen poskillaan hänen harppoessaan suuret portaat ylös ja juostessaan pitkin toisen kerroksen käytäviä. Hänellä ei ollut aavistustakaan missä Dumbledoren toimisto oli. Mindy kääntyi kulman ympäri ja löi jarrut pohjaan nähdessään rehtorin seisovan käytävällä. "Ahaa, neiti Spinnet oletan. Vedä rauhassa henkeä, en usko että sinulla on valtava kiire takaisin tunnille." "Kiitos -puuh- rehtori." Mindy huohotti ja koitti koota ajatuksiaan. Dumbledore jos kuka saisi hänet selville minuutissa. Mindy valmistautui henkisesti pahimpaan. "Olen valmis rehtori." "Erinomaista, tännepäin." Dumbledore kääntyi ja asteli seinällä olevan kultaisen patsaan luokse. "Piparminttupuuro", Dumbledore sanoi rauhallisesti ja patsas hypähti sivuun paljastaen itsestään pyörivät kierreportaat. Dumbledore ja Mindy astuivat portaille ja ne nostivat heidät kerrosta ylemmäs isolle ovelle. Dumbledore avasi oven ja he kävivät sisään ihmeelliseen huoneeseen. Mindy jäi seisomaan keskelle lattiaa ja katseli seiniä jotka olivat täynnä eläviä maalauksia parrakkaista miehistä ja tiukkailmeisistä naisista. Seinillä oli puusta tehtyjä koristeellisia kaappeja ja huoneen keskellä oli Dumbledoren työpöytä. Sen päällä oli joukko hopeisia kojeita, jotka kilisivät hiljalleen ja yksi niistä päästeli pieniä höyrypilviä. "Ole hyvä ja käy istumaan", Dumbledore sanoi ja kiersi pöydän toiselle puolelle. Mindy istuutui varovasti puiseen tuoliin ja Dumbledore istuutui häntä vastapäätä korkeaselkäiseen tuoliin ja risti sormensa eteensä. Pitkään aikaan Dumbledore ei sanonut mitään vaan ainoastaan tuijotti Mindyä kirkkaansinisillä silmillään. Mindy katseli pöydällä olevia koneita ja yritti olla liikkumatta tuolissaan. "Haluaisin ensiksi helpottaa oloasi ja kertoa että en ole antamassa sinulle jälki-istuntoa", Dumbledore sanoi ystävällisellä äänellä. Mindy vilkaisi rehtoriin ja hymyili varovasti. "Päinvastoin, olen saanut opettajakunnaltani sinusta varsin hyviä arvioita", Dumbledore sanoi ja otti pinon papereita pöydältä ja luki niitä lasiensa läpi. "Pyydän tällaista arviota kaikista oppilaistani nähdäkseni miten he ovat edistyneet. Sinä näytät pärjänneen erinomaisesti monissa aineissa ja jopa taikajuomien opettajamme Kalkaros listaa puutteesi hyvin lyhyesti - asia, jota olen saanut todistaa hyvin harvoin urani aikana." Mindy uskaltautui hymyilemään enemmän mutta ei sanonut mitään. "Mutta professorit Lipetit ja McKarmiva kirjoittavat olevansa huolestuneita siitä että et ole vielä onnistut käyttämään taikuutta. Lipetit uskoo että olet hidas lämpeämään, mutta McKarmiva uskoo sinun kyllä pystyvän siihen jos haluaisit." Dumbledore laittoi paperin syrjään ja katsoi taas Mindyä. "Joillakin meillä taikuus ei pääse esiin jonkin menneisyydessä tapahtuneen asian takia. Ottaen taustasi huomioon tämä on täysin mahdollista. Haluaisitko kertoa minulle onko sinulle tapahtunut jotakin, ehkä liittyen taikuutesi aikaisempiin purkauksiin?" "En herra rehtori. Minä olen yrittänyt kovasti mutta en saa mitään aikaan. Olen pahoillani." "Ei syytä huoleen. Kukaan ei ole pakottamassa sinua tekemään taikuutta jos se ei luonnistu sinulta nyt. Minä luotan että se tulee kyllä aikanaan. Ja koska selvästi olet tunnollinen oppilas, kuten puuskupuhilta voikin odottaa, olen valmis odottamaan ja uskon että McKarmiva on samaa mieltä kanssani." Mindy katsoi rehtoria hetken suu auki kunnes tajusi sulkea sen. He katsoivat toisiaan ja Mindyn mielessä risteili valtavasti nopeita ajatuksia. Dumbledore hymyili edelleen ja katseli häntä. "Herra rehtori, voinko kysyä jotakin?" "Tottakai?" "Mikä on surkki?" "Surkiksi, mikä on varsin ikävä nimitys, kutsutaan sellaista noitaa tai velhoa, jonka taikavoimat eivät riitä tuottamaan näkyvää taikuutta. He ovat hyvin harvinaisia ja se että olet jästiperheestä puhuu hyvin vahvasti sitä varsin ymmärrettävää ajatusta vastaan, että sinä olisit yksi heistä." Mindy mietti hetken ja jatkoi: "kuulin eräiden oppilaiden puhuvan sellaisista, en ollut varma tarkoittivatko he minua." "Se on ymmärrettävää. Jokaisen velhoperheen pelko on että heidän lapsensa paljastuisi surkiksi. Etenkin vanhojen velhoperheiden." "Voiko sen jotenkin selvittää onko joku surkki?" "Sitä ei voi selvittää, jotkut surkit pystyvät pieneen taikuuteen ja jotkut eivät. Hekin ovat kaikki erilaisia." "Mitä surkeille tapahtuu? Saavatko he opiskella?" "Tylypahkan säännöt eivät suoraan kiellä sitä, mutta monet vanhemmat eivät kestä tilannetta vaan ottavat lapsensa kotiopetukseen tai pienempään velhokouluun. Mutta surkin on silti mahdollista olla osa velhojen yhteisöä. Mutta haluan tähdentää että en usko sinun olevan surkki ja vaikka olisinkin, minä olisin silti viimeinen joka lähettäisi sinut pois tästä koulusta. Ja olen myös varma että en ole mielipiteessäni yksin." "Miten voitte olla varma?", Mindy kysyi. "Koska", Dumbledore sanoi ja otti pöydältä toisen paperin, "olen saanut alaikäisten taikuuden valvonnan ja säätelyn osastolta useita raportteja että joku alaikäinen velho harjoittaa taikuutta Brightonissa. Heidän tarkkailunsa mukaan hallitsematonta, kouluttamattoman velhon taikuutta on tapahtunut useita kertoja sinun entisessä koulussasi sekä sinun kodissasi. Tämä on erikoista, sillä maaginen kynämme, joka kirjoittaa kaikkien syntyneiden velholasten nimet, ei ole koskaan erehtynyt, eikä sinulla siten pitäisi olla nuorempia sisaruksia. Voisitko sinä Alicia ehkä valaista asiaa jotenkin." "Jäin kiinni!", Mindy ajatteli silmät suurina ja tarttuen pöytään uskaltamatta kohdata Dumbledoren katsetta. "Ja tämän takia ette usko että olen surkki", Mindy sanoi hiljaa. "Kyllä, tarvitaan voimakasta velhoutta olla kahdessa paikassa samanaikaisesti ja tehdä hallitsematonta taikuutta kykenemättä tekemään sitä täällä. Toivon että voisit kertoa asiasta kaiken mitä tiedät. Kaikki mitä sanot jää meidän kahden väliseksi, ellet itse halua toisin." Mindy tuijotti käsiinsä ja etsi paniikissa pakotietä tilanteesta. Hän ei keksinyt yhtäkään ja Mindy tajusi että joku toinen rehtori olisi heittänyt hänet ulos koulusta samantien. Dumbledore ansaitsi kuulla totuuden ja Alicia oli toivottavasti saanut näiden seitsemän viikon aikana asiansa hoidettuna. Mindystä tuntui kuin kaikki hänen salaisuutensa olisi yhtäkkiä kerääntynyt taakaksi hänen harteilleen eikä hän voinut enää pitää sitä pystyssä. Dumbledoren kuunnellessa Mindy kertoi hänelle kaiken tapahtuneen siitä hetkestä alkaen kun Alicia oli ilmestynyt hänen ovelleen kirje kädessään. Miten he olivat käyneet noitakahvilassa ja kuinka onnekkaasti Mindy oli päässyt Tylypahkaan. "Meidän ei ollut tarkoitus vahingoittaa ketään. Lupaan että en koskaan kerro kenellekään tästä. Ja minä todella pidän tästä koulusta ja ystävistäni, mutta ymmärrän jos minun pitää lähteä", Mindy lopetti lopulta. Dumbledore ei sanonut mitään vaan loihti Mindylle lasin kurpitsamehua. Mindy otti sen varovasti käsiinsä ja kostutti puhumisesta kuivunutta kurkkuaan. "Mitä minulle tapahtuu nyt?" Dumbledore nousi nojautui taaksepäin ja katseli Mindyä puolikuun muotoisten lasiensa yli. "Velhoyhteiskunnan salassapitämiseksi on yleisenä toimenpiteenä pyyhkiä kaikkien niiden jästien muisti, jotka ovat joutuneet kosketuksiin kanssamme." Mindy meinasi puhua mutta Dumbledore jatkoi: "mutta sitä ei tule tapahtumaan sinun tapauksessasi. Olet tänä aikana saanut niin monta voimakasta ja tärkeää muistoa, että loitsu saattaisi vahingoittaa sinua vakavasti. Ja minusta olisi suorastaan rikollista tehdä niin tietäen että teit kaiken ystäväsi vuoksi." Dumbledore piti tauon ja jatkoi: "lisäksi olisi hyvin kiusallista myöntää että käytännöllisesti katsoen kävelit läpi kaikista jästienvastaisista varotoimistamme ja olit tässä koulussa monta viikkoa ansaiten ylistystä opettajakunnalta." Ihmeekseen Mindy näki hymyn leviävän Dumbledoren kasvoille. "Veikkaisin kuitenkin että lajitteluhattu huomasi sinut?" "Kyllä", Mindy sanoi ja painoi päänsä. "Mietin koko ajan milloin se kertoo jollekulle. "Mitä sanottavaa sinulla on puolustukseksesi?", Dumbledore oli kääntynyt puhumaan hyllyllä olevalle vanhalle velhonhatulle, jonka Mindy tunnisti lajitteluhatuksi. "Lajittelin minkä lajittelin. Tyttö oli oiva Puuskupuh ja täynnä tarmoa. Tylypahkan perustajat antoivat minulle älyni ja tapani, eivätkä he ole täällä puolustelemassa tekojaan", hattu vastasi ylpeänä. Dumbledore kääntyi takaisin Mindyn puoleen. "Ja mitä salaisuuden paljastumisen mahdollisuuteen tulee, ymmärrät varmaan minun tilanteeni jos koulun kaksitoista rahoittajaa saavat selville että he ovat maksaneet jästin kouluttamisesta. Varsinkin Lucius Malfoy voisi olla hyvin pettynyt, käyttääkseni lievää ilmaisua." "Lupaan että en kerro. Kaikki ovat olleet minulle niin ystävällisiä täällä." "En epäile sanaasi hetkeäkään, Minnie. Luotan lajitteluhattuun ja siihen että se valitsee Puuskupuhiin ihmiset jotka ovat rehellisiä ja arvostavat ystäviään." Mindy ja Dumbledore istuivat jälleen hiljaisuudessa. Pieni hopeinen kone puhkusi muutaman pienen pilveen pöydän ylle. "Uskoisinpa että on sittenkin mahdollista että jästiperheeseen syntyy surkki", Dumbledore sanoi lopulta. "Mitä tarkoitatte?", Mindy kysyi odottaen yhä joka hetki että Dumbledore taikoisi hänet kotiin. "Tarkoitan että jos kerron opettajakunnalleni keskustelleeni kanssasi ja sinun kertoneen että et muista koskaan tehneesi vaistomaisesti taikuutta, he ymmärtävät kyllä. Riippuen vanhemmistasi saat jatkaa opintojasi täällä parhaan kykysi mukaan." Mindy ei ollut uskoa korviaan. "Tarkoitatteko todella että - että saan jäädä?" "Muut vaihtoehdot herättäisivät luultavasti ikäviä kysymyksiä ja varmasti suurta surua sekä menettäisin yhden parhaista oppilaistani. Uskon että tämä järjestely on kaikkien parhaaksi." "Entä jos paljastun? En pysty näkemään aaveita enkä edes tylypahkaa jos olen portin ulkopuolella?" "Onneksi ja epäonneksi surkkien usein ajatellaan vastaavan kaikilta osin jästejä enkä usko kenenkään ajattelevan enempää. Uskon myös että ystäväsi pystyvät ottamaan tiedon hyvin vastaan." "He ovat upeita ihmisiä, uskon että heille on tärkeämpää kuka minä olen kuin mihin pystyyn." "Sitten sinulla on onni tuntea todellisia ystäviä", Dumbledore hymyili. "Mutta meidän on vielä ratkaistava toinen ongelma", Dumbledore sanoi ottaen esiin taikaministeriön raportin. "Ennemmin tai myöhemmin ystäväsi jää kiinni ja selviää että on kaksi Alicia Spinnettiä. Mikä taas olisi sinulle vahingoksi." "Mitä voimme tehdä?" "Voimme toivoa että ystäväsi on muuttanut mieltään koulumme suhteen ja että ystäväsi ja muut oppilaat pystyvät ottamaan vastaan tiedon sinun oikeasta nimestäsi ja teostasi." "Ei kai sitä tarvitse kertoa?" "Luulenpa että se on välttämätöntä. En usko että on järkevää että esiinnytte toisinanne loppuelämänne. Totuus on aina lopulta paras, ja sen välttely vain kasvattaa tuskaa." "Ymmärrän", Mindy sanoi voipuneena. "Mitä me teemme Alician suhteen." "Katsotaanpa" Dumbledore katsoi seinällä olevaa koristeellista kaappikelloa. "Tunti on juuri loppumassa ja toivon että sinulla ei ole mitään peruuttamatonta tekemistä ennen nukkumaanmenoaikaa." "En ole, miten niin." "Ajattelin että voisimme mennä tapaamaan Aliciaa ja hänen vanhempiaan. Toivon että sinun tapaamisesi ja kertomuksesi koulusta voisivat näyttää hänelle Tylypahkan myönteisemmässä valossa." "Lähtisimmekö me samantien?" "Jos se vain sinulle sopii." Dumbledore oli puhuessaan noussut seisomaan ja katsoi Mindyä kysyvästi. "Ei kai Alicia saa mitään rangaistusta?" "Luulenpa että seitsemän viikon opetuksen kiinni kuromisessa on tarpeeksi rangaistusta." Mindy nousi myös seisomaan. Hän tunsi olonsa paljon kevyemmäksi kuin tullessaan Dumbledoren toimistoon. "Minä olen valmis." "Taetu siis käteeni." Dumbledore ojensi kaapuun verhottua käsivarttaan ja Mindy tarttui siihen lujasti. Samassa hän tunsi miten hänet nykäistiin taaksepäin, mutta jalat pysyivät yhä paikallaan. Aivan kuin hänet olisi survottu liian pieneen tilaan, joka samassa antoi myöten. Mindy sulki vaistomaisesti silmänsä. Tuntemus kesti vain pari sekuntia joiden jälkeen Mindy tunsi leudon tuulenvireen pyyhkivän kasvojaan. "Voit avata silmäsi. Olemme Alician kodin lähellä." Mindy huomasi puristavansa yhä Dumbledoren kättä ja päästi nopeasti irti. Hän katsoi ympärilleen ja näki tutun talon. He seisoivat varjoisessa kohdassa muutaman talon päässä siitä. Muita ihmisiä ei näyttänyt olevan liikkeellä. "Minä voin näyttää tietä", Mindy sanoi ja lähti kävelemään Dumbledore perässään kohti Alician taloa. He kävelivät hiljaisuuden vallitessa kunnes olivat ulko-oven edessä. Dumbledore nyökkäsi ja Mindy soitti ovikelloa. Sisältä kuului pian askelia ja ovi avattiin. Mindy tajusi tuijottavansa suoraan Alician kasvoihin ja hymyili epävarmasti. Alicia puolestaan tuijotti Mindyn ohi ja ylöspäin ja hänen silmänsä laajenivat kauhusta. Alicia kääntyi ja lähti juoksemaan portaita ylös. "Alicia, odota, se olen minä. Ei mitään hätää." Mindy astui sisään mutta Dumbledoren käsi tarttui häntä olkapäästä ja veti hänet takaisin. Eteisen lattia, jolle Mindy oli ollut astumassa räjähti palasiksi ja säleiset puunpalat syöksyivät kohti häntä ja Dumbledorea. Mindy suojasi päänsä mutta mikään ei iskenyt häneen. Hän kurkisti sormiensa lomasta ja näki Dumbledoren viuhtovan ilmaa sauvallaan. Puunpalaset kieppuivat ja asettuivat rauhallisesti takaisin lattiaksi. Dumbledore astui hitaasti sisään ja katsoi ylös portaikkoon. Mindy seurasi hänen perässään ja näki Alician katoavan kulman ympäri. Silloin Alician äiti ilmestyi keittiöstä. "Mitä täällä tapahtuu?!" "Marie, se olen minä, Minnie. Tämä on rehtori Dumbledore siitä koulusta." Dumbledore kumarsi Marielle joka katsoi heitä varuillaan. "Me tultiin tapaamaan Aliciaa. Emme aio hänelle mitään pahaa", Mindy selitti nopeasti ja astui lähemmäksi. Marie nyökkäsi hänelle ja katsoi Dumbledorea. "Kuulin räjähdyksen ja rätinää, mikä se oli?" "Ne voimat, jotka mainitsin ensimmäisessä kirjeessäni, ovat alkaneet voimistua tyttäressänne. Hän on myös oppinut hallitsemaan niitä, mikä on ihailtavaa, mutta mahdollisesti sangen vahingollista." Marie kykeni vain nyökkäämään, mutta ei väistynyt heidän tieltään. "Mitä te haluatte Aliciasta?" "Emme mitään, tahdomme vain puhua hänen kanssaan ja kertoa että Tylypahka ottaa hänet edelleen ilomielin oppilaaksi. Minnie tässä on urhoollisesti kertonut koko asian minulle ja minusta hänen toimintansa on ollut esimerkillistä. Harras toiveeni on että tyttärenne on myös itse huomannut kasvaneet voimansa ja suostuu kuuntelemaan minua." "Ei hänellä ole mitään voimia, tai jos onkin hän pystyy hallitsemaan niitä täysin." "Lattianne oli juuri äsken toista mieltä. Haluamme kuitenkin vain keskustella ja tyttärellänne on nyt ja aina täysi valta päättää toimistaan. Voisitteko pyytää hänet alas?" "Voin yrittää", Marie sanoi ja perääntyi portaikkoon ja katosi kulman taakse. "Meidän lienee sopivinta odottaa olohuoneessa" Dumbledore sanoi. Mindy ja Dumbledore istuutuivat sohvalle. Mindy katseli tuttua huonetta hermostuneena. Tylypahkan jälkeen se näytti oudolta. Hän oli kuulevinaan yläkerrasta puhetta ja oven paukahduksen. Askeleet laskeutuivat portaita ja Marie ilmestyi oviaukkoon. "Hän haluaa puhua sinun kanssasi, Minnie." Mindy katsoi Dumbledoreen joka nyökkäsi. Mindy nousi sohvalta ja käveli yläkertaan. Alician huoneen ovi oli kiinni. Mindy koputti varovasti, "minä täällä." Sisältä ei kuulunut mitään vastaukseksi ja Mindy meni sisään. Alicia istui sängyllä pää painettuna käsiinsä. Mindyn tullessa sisään hän kohotti katseensa. "Hei" "Hei", Mindy sanoi ja kävi varovasti istumaan Alician viereen. Hän tajusi etäisesti että hänellä oli yhä päällä tylypahkan univormu ja musta koulukaapu. "Dumbledore sai kaiken selville", Mindy sanoi hiljaa. "Minä kerroin hänelle kaiken tänään ja lähdimme samantien tänne. Hän ei aio rangaista sinua mitenkään ja sanoi että minäkin saan jatkaa koulussa." Alicia ei vastannut mitään ja Mindy jatkoi. "Hän sanoi että taikaministeriö on huomannut sinut. Jos he saavat tietää koko jutun, minun muistini kai pyyhittäisiin." Alicia oli hiljaa. "Miten Anthonyn kanssa meni?" Mindy kysyi hyvin hiljaa. "Surkeasti, hän oli täysi idiootti", Alicia vastasi itkunsekaisella äänellä. "Sinä puhuit hänelle?" "Jos sitä nyt voi puhumiseksi kutsua" "Se oli rohkeasti tehty, minä en olisi uskaltanut", Mindy myönsi ja katsoi Aliciaa, joka istui edelleen lohduttomana sängyn reunalla. "Sitten tapahtui kaikkea - kauheaa. Minä tein pahaa taikuutta, Mindy." "Älä huoli. Dumbledore kertoi että taikaministeriö on huolehtinut niistä. Sinua ei syytetä mistään." Alicia niiskutti. "Mindy." "Hmm?" "Minun on ollut ikävä sinua." Mindy säpsähti ja tunsi syyllisyyttä sillä hän ei ollut kauheasti ehtinyt ajatella Aliciaa kaiken koulutyön keskellä. "Anteeksi että en kirjoittanut useammin. En ollut varma tarkkailtiinko kirjeitä." "Odotin aina innolla kirjeitäsi. Täällä on ollut niin - tylsää." "Ikävä kuulla." Mindy katseli jalkojaan ja mustaa viittaansa. Mitä hän voisi sanoa saadakseen Alician ymmärtämään. "Haluaisitko puhua Dumbledoren kanssa? Hän on tosi reilu ja kiltti. Hän sanoi että minä varmaan voin jäädä tylypahkaan." "Entä jos hän valehtelee?" "En usko sitä." "Jos sinä niin sanot." Alicia nousi ja otti pöydältä paperinenäliinan ja kuivasi sillä naamansa. "Onko hän vielä täällä?" "On, hän jäi odottamaan olohuoneeseen." Alicia kääntyi Mindyyn päin ja katsoi tätä päästä varpaisiin. "Tämä on minun koulupukuni. Minä lähdin tänne kesken taikahistorian tunnin", Mindy sanoi epävarmasti. "Se on hieno. Sinä olit Puuskupuh, eikö vain?" "Niin olen. Kaikki siellä tuntuvat tosi mukavilta." "Voinko minäkin olla puuskupuh, jos tulen sinne?" "En tiedä varmasti. Siellä on se lajitteluhattu, mutta varmaan se ymmärtää." Alicia hymyili hiukan. "Minä olen harjoitellut jo vähän. Taikuutta siis, kiviin ja tölkkeihin. Taiotteko te siellä paljon?" "Muut taikovat", Mindy sanoi ja katseli kenkiään. "Minä en voi, olen vain hyvä kaikessa muussa." "En tarkoittanut pahalla." "Ei se mitään." Alicia käveli ovelle. Mindy katseli häntä hämärässä huoneessa ja nousi myös itse. "Haluatko mennä alas?" "Jos menen, niin pitääkö minun lähteä heti?" "En ole varma. Mutta hän sanoi että ei pakota sinua lähtemään jos et halua." "Hmm-mmm." Alicia veti syvään henkeä ja avasi oven. "Kai häntä pitää mennä tapaamaan, ei hän varmaan koko iltaa jaksa odottaa." Mindy ja Alicia kävelivät portaat alas alakertaan. Dumbledoren ääni kuului hiljaisena olohuoneesta. Alicia vinkkasi päällään Mindyä menemään ensin. Mindy astui sisään ja näki Dumbledoren puhuvan Alician äidin kanssa. "...monien muiden jästiperheiden lapset ovat sopeutuneet hyvin ja heitä on paljon. Ah, siinähän te olette." Dumbledore kääntyi hymyillen Mindyn ja Alician puoleen näiden tullessa varovasti sisään. "Herra rehtori, tässä on Alicia." "Hauska tutustua Alicia" Dumbledore sanoi ja nousi seisomaan." "Hei", Alicia sanoi ujosti ja istui äitinsä viereen. Dumbledore istui takaisin alas ja Mindy meni istumaan hänen viereensä sohvalle. Kului pitkä tovi hiljaisuudessa, jota säesti kadulla ajavien autojen ääni. "Pitääkö minun lähteä nyt heti?", Alicia kysyi lopulta pienellä äänellä. "Ei missään tapauksessa" Dumbledore sanoi. "Ymmärrän että sinun täytyy tehdä valmisteluja ja hyvästellä ystäväsi. Siis siinä tapauksessa että haluat tulla kouluumme. Mikään ei pakota sinua eikä kukaan voi saada sinua tulemaan vasten tahtoasi." "Entä jos en halua tulla?" "Siinä tapauksessa täytyy järjestää joku joka opettaa sinulle yksinkertaista voimien hallintaa. Tunnen monia erinomaisia opettajia. Hallinnan oppiminen ei kestä kauaa, eikä vaikuta muuhun elämääsi." "Minä luulin että kaikki menevät tylypahkaan." "Koulumme on suurin ja tunnetuin, mutta on aina niitä jotka valitsevat lapsilleen mieluiten yksityisen opettajan." Alicia nyökkäsi ja istui hiljaa. "Kuinka kauan voin miettiä?" "Niin kauan kuin pystyt olemaan tekemättä taikuutta. Ministeriö on jäljilläsi ja ei kestä enää kauan ennen kuin he paikallistavat sinut. Lisäksi tämän kuun viimeisenä lauantaina pidämme suuren kurpitsajuhlan ja olisi todella ikävää jos se jäisi sinulta näkemättä." "Mitä Mindylle käy kun selviää että hän ei olekaan minä?" "Empä uskoisi että mitään vakavaa. Hän on ollut kaiken aikaa oma itsensä ja käyttänyt omaa nimeään lempinimenä." "Tarkoitan että mitä tapahtuu kun muut saavat tietää että hän... " "Jästi? Toivon hartaasti että kukaan ei saa tietää sitä. Sen sijaan uskon että hän on yksi etevimpiä surkkeja joka on koskaan opiskellut tylypahkassa. Surkkien tukijärjestö on varmasti asiasta myös mielissään ja toivottavasti ihmiset ymmärtävät että henkilön taikuuden voimakkuus ei kerro kaikkea." "Häntä ei siis rangaista?" "Annan siitä sanani." He istuivat jällen hiljaa ja Mindy ihmetteli Dumbledoren rauhallisuutta. Alician äiti laittoi kätensä tyttärensä olalle ja puhui hiljaa. "Mitä jos menet katsomaan mitä mieltä olet siitä paikasta. Minnie näyttää viihtyvän hyvin. Ja ainahan voit tulla takaisin, eikö vain?" Viimeinen kysymys oli osoitettu Dumbledorelle joka nyökkäsi syvään. "Minun täytyy hyvästellä Laura", Alicia sanoi äkkiä ja nousi seisomaan. "Sinä siis tulet?!" Mindy huudahti voimatta enää pidätellä jännitystään. "En tahdo enää vahingoittaa ihmisiä, tai että joku ministeriö tulee pidättämään minut kesken koulupäivän", Alicia sanoi hiljaisella äänellä tuijottaen lattiaan. Kaavun kahahdus kertoi Mindylle että myös Dumbledore oli noussut seisomaan. "Minä käyn hyvästelemässä Lauran", Alicia sanoi ja pinkaisi eteiseen pukemaan takkia päälleen. Kukaan ei ehtinyt sanoa mitään ennenkuin ulko-ovi kävi ja Alicia oli mennyt. "Ystäväsi teki vaikean päätöksen", Dumbledore sanoi hiljaa. "Sen takia voinemme päästää illallisen ohitsemme tällä kertaa." "Minä olin juuri tekemässä ruokaa, siitä on kyllä teillekin", Mindyn äiti sanoi ja meni keittiöön. Palatessaan Alicia löysi kaikki kolme sekä isänsä istumassa keittiöstä. Hänen isänsä puhui Dumbledorelle. "... ja sen takia emme uskoneet niitä kirjeitä. Olemme pahoillamme." "Ei se mitään. Olen ottanut opikseni tästä ja muista vastaavista tapauksista ja ensi kerralla kun jästiperheeseen syntyy velho tai noita aion varmistaa että joku käy selittämässä asian henkilökohtaisesti." Alicia tuli sisään keittiöön. Mindy ponkaisi ylös ja tuli hänen luokseen. "Mitä Laura sanoi?" "Tiedäthän sinä Lauran. Käski tuomaan matkamuistoja. Kerroin hänelle että menen sittenkin sinun kanssasi siihen taikatemppukouluun, kun vapautui vielä yksi paikka lisää." "Mitä nyt tapahtuu?", Mindy kysyi kääntyen teetä hörppivään Dumbledoreen päin. "Alicia tarvitsee kaikki tarvikkeet mitä sinäkin. Ehdotan että lähdette aamulla Viistokujalla ja hankitte kaiken tarpeellisen. Sen jälkeen hänellä on hiukan aikaa tutustua kirjoihin ennenkuin saavun noutamaan häntä." "Tulenko suoraan juhliin?" "Se olisi parasta. Voimme lajitella sinut samantien ja kaikki näkevät sinut." Alicia nyökkäsi ja Dumbledore joi teensä loppuun ja nousi seisomaan. "Teit vaikean päätöksen ja aion tehdä kaikkeni että et joudu katumaan sitä. Mutta varoitan että muut ovat päässeet sinua jonkin verran edelle ja joudut kirimään." "Ei se haittaa, voin pyytää Mindyltä apua. Kerrankin näinkin päin." "En minä niin huono oppilas ollut." "Nnin, mutta nyt olet kuulemma paras." "Enhän." "Niin minä kuulin." Mindy nauroi. Alicia oli yhä oma itsensä. "Pärjäätte varmasti hyvin. Näemme lauantaina", Dumbledore sanoi hymyillen ja viimeisteli teensä. Dumbledore kiitti Alician vanhempia ja katosi silmänräpäyksessä pienen räsähdyksen myötä. "Opinko minä tekemään tuon?", Alicia kysyi. "Varmasti aikanaan, mutta tällä hetkellä me olemme vasta kutitusloitsussa."

[cirjacerho-blog]

CIRJACERHO Loppuraportti - tunnelmia cirjacerholaisilta

ANNA

Suunnittelijan vaikutteet tuntuvat olevan tiukasti kiinni ajan ilmiöissä, trendeissä ja kulttuurisissa konventioissa. Voimmeko siis perustella, että oma kädenjälkemme näkyy uniikilla tavalla työssämme? Vai onko oma kädenjälki kuitenkin erotettavissa vaikutteistamme? Minkä takia konventioita pidetään tärkeinä? Entäpä millä tavoin on perusteltua rikkoa niitä?

Vaikutteista puhuttaessa syntyi keskustelua erityisesti suunnittelun eettisyydestä ja poliittisuudesta. On kiinnostavaa huomata, että maailma on menossa suuntaan, jossa suunnittelijan täytyy paremmin perustella valintansa (kuten photoshopattujen vartaloiden muokkauksen). Toisaalta graafisiksi suunnittelijoiksi hakeutuu yhä enemmän ihmisiä, jotka haluavat tehdä maailmasta lempeämmän paikan ja nostaa yhteiskunnassa vaikuttavia voimia läpinäkyvämmiksi – parantaa kommunikaatiota.

Kriittinen lukupiiri oli kurssina erittäin hyödyllinen, koska pääsimme vihdoin kunnolla tutustumaan graafisen suunnittelun alan diskurssiin. Saimme suoraa päätä muodostaa omia ajatuksia luetuista teksteistä. Kysymyksiä ja ihmettelyn aiheita nousi valtavasti. Kurssin parasta antia olivat keskustelut, joissa sai jakaa näitä ihmetyksiä. Jakamisen myötä näistä itseä mietityttäneistä kysymyksistä saattoi syntyä jopa oivalluksia, mikä oli aivan ihanaa. Suhtaudun tähän alaan nyt paljon luottavaisemmin ja tunnen, että voimme saada muutosta aikaan. Lukupiirin pitäminen pienessä ryhmässä loi lämpöisen ja avoimen ilmapiirin, jossa uskalsi kertoa ajatuksistaan rohkeasti. Kiitos siitä kuuluu teille ihanille!

SAARA

Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen etääntynyt lukemisesta ja kirjoista. 

Olen just se tyypillinen nykyihminen, jonka aivojen rakenne on muuttunut, enkä enää pysty keskittymään pidempiin teksteihin. 

Siksi jännitin lukupiiriajatusta hieman etukäteen. 

Pelkoni osoittautuivat vääriksi: osittain siksi, että tekstit olivat juuri sopivan mittaisia modernin maailman muuttamille aivoilleni. 

Huomasin kurssin edetessä kykenemään myös jäsentämään tekstejä ja löytämään yhteyksiä niiden välillä. Tai no, jos en itse löytänyt, niin joku muu ryhmässä takuulla löysi. Ja se olikin oikeastaan koko kriittisen lukupiirin hienoin asia: Tietojen / kokemusten / oivallusten täydentäminen. Opin arvostamaan kunkin ryhmäläisen tapaa ajatella ihan eri tavalla kuin ennen. 

Nautin myös tapaamisten kiireettömyydestä. Luulin aina olleeni se tyyppi, joka haluaa tulla johonkin johtopäätökseen - ja mielellään nopeasti. Nyt huomasin nauttivani ajatusten ja käsitteiden pyörittelemisestä ja analysoimisesta. 

CirjaCerho toimi - etenkin loppua kohti osin myös jonkinlaisena terapiapiirinä, jossa saimme jakaa omia turhautumisen hetkiämme sekä pelkojamme suunnitteluun ja tulevaisuuteen sekä nykyisyyteen liittyen. Oli myös lohdullista huomata teksteistä, ettei ollut yksin samojen ongelmien ja haasteiden edessä: joku saattoi jo 1950-luvulla kamppailla samojen asioiden äärellä suunnittelijana. 

Mitä itselleni jäi ehkä päällimmäisenä mieleen, oli suunnittelijan yhteiskunnallinen rooli ja vastuu. Siihenhän ei ole mitään yksioikoista, kaikkia kulttuureita kattavaa vastausta, mutta koen, että sain hyviä työkaluja ja innostavia ajatuksia tulevaan! Uskoisin suhtautuvani tulevaisuuteen vähemmän ahdistuneesti tämän kurssin jälkeen. 

Kiitos vielä kaikille cirjacerholaisille ❤️

LUMI

Missä ja millainen on suunnittelijan paikka? Onko suunnittelijan tehtävä olla “neutraalina” yhteisön palvelijana taka-alalla vai tuleeko persoonan näkyä työssä? Kuinka voi kritisoida rakentavasti? Mikä oikeuttaa toisen mielipiteen olevan toista parempi? Miten suunnittelu tulisi toteuttaa siten, että se tavoittaisi mahdollisimman suuren yleisön haluamallaan tavalla? Tuleeko kaiken suunnittelun olla lähtökohtaisesti kriittistä? Voiko suunnittelija ylipäätänsä olla neutraali vaikka niin haluaisi?

Kriittinen lukupiiri oli mielestäni todella kehittävä ja mielenkiintoinen kurssi. Onnistuimme ryhmänä jokaisella kerralla luomaan syvää keskustelua teksteistä. Oli mukavaa oivaltaa aina jotakin uutta. Ryhmänä teksteistä löytyi aivan uusia puolia, joita itsekseen ei olisi tullut ajatelleeksi. CirjaCerhossa on kummallista voimaa. 

Vaikka tekstit tuntuivat välillä haastavilta, löytyi niistä aina selkeä idea. Mielestäni oli todella hyvä, että kurssilla piti lukea valmiiksi valikoituja, laadukkaita alan tekstejä. En lue omalla ajallani tarpeeksi, joten on hyvä, kun joku “pakottaa” siihen. Tuntuu, että ymmärrän nyt suunnittelijuutta kokonaisuutena paremmin, tai ainakin osaan ottaa paremmin huomioon kaikkea sitä, mitä alaan liittyy. Kerrassaan ihania aivopähkinöitä!

CirjaCerho oli mielestäni erittäin mukava ryhmä! Keskustelimme rauhallisissa, mutta innostavissa merkeissä. Vaikka kysymyksiä nousi paljon, emme välttämättä aina löytäneet niihin vastauksia. Se ei ollut tarpeellista, sillä riitti, että keskityimme hedelmällisiin keskusteluihin. CirjaCerho ja Kriittisen lukupiirin kurssi olivat hyviä esimerkkejä siitä, miten muutamme alaa paremmaksi sisältä käsin. Opettelemalla kriittisyyttä suunnittelijuudessa ja elämässä sen ulkopuolella sekä yhdessä keskustelemalla, pohtimalla, kyseenalaistamalla ja ideoimalla. Kiitos toverit<3

IISA

Kurssille tullessa mielessä oli pyörinyt valtavasti se, mikä on suunnittelijan rooli yhteiskunnallisena vaikuttajana. Keskustelua siitä on ollut kurssin aikana paljonkin, ja vastaus tuntuu edelleen melkein yhtä hämärältä, muttei ehkä yhtä ahdistavalla tavalla.

Ongelma koko kysymyksen asettelussa on se, että näin sanallistettaessa ihminen eli suunnittelija nähdään hyvin kapealla alueella toimivana tekijänä. Ikään kuin muutos pitäisi saada aikaan puhtaasti tunnetuilla tavoilla  (päällimmäisimmällä tavalla ymmärtää suunnittelu) työskennellen.

Alan kirjallisuuden lukeminen on vuoroin avannut ja sulkenut sitä, millainen rooli suunnittelijalle suodaan. Samalla myös suunnittelijan vaikuttamisen mahdollisuudet ovat teksteissä vaihdelleet. Tämä liike ei niinkään hämmennä kuin se helpottaa. Mitä enemmän mielipiteitä, sitä enemmän valmiiksi raivattua liikkumavaraa. Sitä ei silti toki ole vielä ainakaan itselleni läheskään tarpeeksi: ”suunnittelijuus” tuntuu itselleni edelleen usein omituisen ahtaalta ja etäiseltä identiteetiltä.

Vaikuttamisen lisäksi ehkä eniten keskustelua CirjaCerhossa herätti se, miten paljon suunnittelijan oma tyyli ja persoona saa näkyä työssä. Oli mukavaa, että aihetta käsiteltiin useammissakin teksteissä. Oli myös kiinnostavaa, että mielipiteet author-tyylisen tittelin tarpeesta vaihtelivat ryhmässä, jossa mielipiteet tuntuivat muuten melko yhteneviltä.

Lisäksi kulttuurierot nousivat isoksi, useammalla kerralla käsitellyksi aiheeksi. Tarkastelimme tätä usein etenkin suunnittelijoiden muodostaman ammatillisen kulttuurin näkökulmasta, mutta myös ns. maantieteellisemmällä tasolla.

Parasta meidän CirjaCerhossa oli ehdottomasti ilmapiiri, jossa jokainen uskalsi tuoda ilmoille erikoisiakin mietteitä ilman painetta siitä, että ajatusten pitäisi olla aina valmiita. Kiitos siis cirjacerholaisille ihanan avoimista kokoontumisista!

CIRJACERHO KIITTÄÄ KURSSISTA 🌸

[garconintheworld-blog]

Innovoinko vai luonko uutta

Innovaatio sanana on peräisin latinan uutta tarkoittavasta sanasta “novus”, josta muodostuu verbi “innovare”-uudistaa ja substantiivi “innovatio”-uudistus. Oxfordin sanakirjan mukaan innovoida on kutakuinkin “tuoda muutoksia johonkin vakiintuneeseen”.

Eli innovaation perimmäinen ajatus on uuden luominen, olemassaolevan kehittäminen, jonkin esittäminen uudessa valossa. Näin miten itse sen selitän itselleni, kun mietin sanaa ja sen merkitystä.  Innovaatio on sanana yleistynyt ja sitä käytetään mielellään joka paikassa, missä vain tilaa sanalle on (tai ei ole). Tuntuu, että innovaatio sanana on menettänyt merkityksen, joka sillä on alunperin ollut. Sen merkitys on jo niin arkipäiväinen, että sitä käytetään määrittämään jopa itseään.

Ehkä olen liian ankara sanan käytölle. Minusta innovaatio sanana on mukava ja innovointi kivaa puuhaa. Mutta tosiasia on, että sana on kärsinyt inflaatiota. Pohditaan hieman sen käyttöä. Innovaatio yhdistetään pääsääntöisesti yrittäjyyteen ja liike-elämään. Yritykset käsittävät pääsääntöisesti innovaation lisäarvon tuomisena yritykselle. Uuden kehittämistä, uusia ideoita, olemassaolevan hyödyntämistä ennen ajattelemattomalla tavalla. Kaikki mahdollinen kehitys tai muutos on innovointia. Tilastokeskuksen määritelmä kuvaa tätä yrityksen hyödyntämänä uutena tai parannettuna prosessina. Jokaisella yrityselämän henkilöllä on varmasti oma määritelmänsä sanalle ja sen merkitykselle. Ehkä sekin on innovaatiota, että jokainen pyrkii keksimään innovaatiolle oman määritelmänsä.

Suomessa kehoitetaan yrittäjyyteen ja kansalaisia innovoimaan urakalla. Innovointiin satsataan. Tai ainakin kovasti puhutaan, että innovaatioon tulisi sijoittaa ja innovointia rahoittaa. Teknologiateollisuus kehoittaa hakemaan reippaasti rahoitusta innovaatioihin, periaatteella “epäonnistuminen tuo parempia innovaatioita”. Jos ei kokeile, ei voi onnistua. Eli luen tämän: ei sillä väliä mitä yrität kunhan yrität. Jos vaikka yksi sadasta onnistuisi. Rahoitus ensin ja sitten innovointi.

Innovaatiota hoetaan kovasti joka suunnassa. Se on kuin mantra, jota tasaisesti toistamalla saavutetaan haluttuja tuloksia. Kun kaikki rupeaisivat innovoimaan niin saadaan Suomi nousuun. Tosiasia on, että innovaatiota ei voi pakottaa. On hyviä ideoita ja on huonoja ideoita. On hyviä suunnitelmia ja huonoja toteutuksia. Fiksuja tekijöitä sekä tyhjäpäisiä toimijoita. Minusta on selkeää, että jos haluaa tukea innovointia, niin tulisi tukea koulutusta. Koulutuksen kautta pystytään vahvistamaan ajatuksia, nostaa esille vahvuuksia ja tekijöitä. Tulisi järjestää mahdollisuuksia tavallisille kansalaisille. Kursseja, pajoja, mahdollisuuksia ihmisten löytää uskon itseensä. Todellista innovointia on sijoittaa tulevaisuuteen sijoittamalla ihmisiin.