#niin aito

[gopisgirl]

Siis Morso on kyllä yks aliarvostetuin tuntsa hahmo

[suomiplorpoturnaus]

Suomiplorpoturnaus: Kierros 1 • Äänestys 27

Propaganda leikkauksen alla...

x

Tiina Lehtola (Tiina-kirjat)

“Anni Polvan hahmo Tiina Lehtola (tai Koskela? jos muistan oikein niin sukunimi riippuu vähän kirjasta :D) oli lapsuuden lempparihahmoja ja nyt aikuisenakin kun nostalgialukee Tiina-kirjoja niin arvostus pysyy. Todella kiltti ja hyvä ihminen. Rohkea ja aito oma itsensä. Ansaitsee parempaa kuin Juha. Ansaitsee voittaa suomitumblrin plorpokisan ykköspokaalin. Hän pelastaa kaltoinkohdeltuja kissoja ja puolustaa aina heikompia. Kun hän tekee mielestään jotain väärin niin tunnustaa sen rehellisesti ja joskus rankaisee itseään virkkaamalla. Ei koskaan valehtele. Feministi-ikoni, pärjää isommillekin pojille tappelussa ja urheilussa, ja jos ei pärjää niin yrittää ainakin aina parhaansa. Auttaa mummoja tien yli ja antaa köyhille jätskirahansa.” – nimetön

x

Tuttiritari (Tuttiritari)

“Tuttiritari on high concept fantasiahahmo, soft masculinity King, sekä Freudin pahin painajainen. Hahmona Tuttiritari on romantiikan ajan ihanne: urhea, rakastava ja samalla vaatimaton. Tuttiritari on kuva suojeliasta, joka ei häpeile vastaanottaa hoivaa kuin lapsi, samalla rikkoen maskuliinisuuden ja feminiisyyden välisiä rajapintoja leikin voimalla. Vilpittömällä rehellisyydellään ja leikillisyydellään tämä häpeämätön ja innovatiivinen uudelleenkuvitelma ritarigenrestä ylittää cringen rajat ja lentää aavan meren tuolle puolen satumaahan.” – @lunar-system

[hiidenneiti]

Sitten äidinkielen opettaja vei luokkamme Kansallisteatteriin katsomaan Hamletia. Pääosassa oli Martti Katajisto. En ollut koskaan nähnyt kauniimpaa miestä, paksut vaaleat hiukset ja haaveellinen sininen katse. Illalla sängyssä uni ei tullut, kuvittelin millaista olisi näytellä Katajiston kanssa. Paras tyttökaverini oli rakastunut Rock Hudsoniin. Kaarinan huoneen seinällä oli Hudsonin valokuva nimikirjoituksineen. Minun kuvassa Katajiston nimikirjoitus oli aito, niin ainakin uskoin. Kerran Martti Katajisto käveli vastaani Rautatientorilla. Mikä hetki! Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Rock Hudson kuoli, ja sitten kuoli Martti Katajisto. Kaarina soitti minulle ja ehdotti muisteluhetkeä Seurahuoneella. Nautimme punaiset vermutit. Sitten kävelimme Rautatientorin kulmalle, missä oli ollut elokuvateatteri Rea. Siellä Kaarina oli nähnyt Rock Hudsonin ensimmäisen kerran. Jatkoimme Kansallisteatterin eteen. Näin mielessäni Martti Katajiston laskeutuvan portaita ja hymyilevän minulle. Miten me kaipasimmekaan heitä, miehiä jotka olivat rakastaneet miehiä.

Jukka Pakkanen: Martti Katajisto. Teoksessa 50-luvun sanakirja. Like, 2012.

[demonfowl]

1-Tuntematon

Aloin väsäämään Inktoberia tämän pohjalta (kiitos @neroushalvaus) koska kyllä, Inktober on ovella mutta vain Tuntsa inspiroi. (95% mun viimesen vuoden aikana tekemästä taiteesta on liittyny jotenkin Tuntsaan, tää taitaa olla kroonista...)

Törmäsin joskus sellatteeseen teoriaan et se koko kirjan aito tuntematon sotilas on lukija itse ja koko kerrontatyyli pakottaa just näkemään niitten kaikkien hahmojen piirteet itessään ja niin edelleen. Hyvin metaa emt :/

Toi naama on hopeamusteella tehty just peiliä imitoidakseen.

Tää musta on ihan perus tussimustetta, hopea akryylipohjasta ja punanen vesivärimustetta (se on mustetta hyssss se lasketaan).

[haavemaailmassain]

Muumipeikko ja pyrstötähti p. 12-15

kissanpojan -> kissanpoika / kitten

tassutteli -> tassutella / to pad (to walk softly, quietly or steadily)

yksinään / alone, by oneself

läikkäinen / spotted, spotty, splotchy

häntä / narrow tail

sojotti -> sojottaa / to stick out

pystyssä / upright, erect

väläytti -> väläyttää / to flash

olkansa -> olka / shoulder

tasapainotteli -> tasapainotella / to balance

ulkonemaa -> ulkonema / projection (something which sticks out)

pauhasi -> pauhata / to thunder

jalkoja -> jalka / foot, leg

pompotti -> pompottaa / to bounce

kiivaammin -> kiivaampi -> kiivas / hotheaded; passionate, eager; intense, powerful, violent, fierce, hard, strong; rapid, fast

ryömimään -> ryömiä / to crawl, creep

oi / O, oh

eläessään / in one's life, ever

seinämä / wall

pidätti -> pidättää / to hold back, restrain; to suppress; to delay, hold up

juovaan -> juova / streak (irregular line)

kaivan -> kaivaa / to dig, dig up

kadonnut -> kadota / to disappear, vanish; to be lost, go missing

paluumatka / return trip, "way back", "journey back"

ei kai / probably not, I guess not; (colloquial) not even; don't tell me

kasa / heap, pile, mass, stack

löydön -> löytö / discovery; find; bargain

edespäin / forward

ja niin edespäin / and so on

ikioman -> ikioma / very own, completely own

kiihdyksissään -> kiihdyksissä / upset, agitated

tuskin / hardly; barely; probably not, likely not; (interjection) doubt it, I doubt it

ainakin / at least

aidommiksi -> aidompi -> aito / real, authentic, genuine

makasivat -> maata / to lie down, lie; to be lying

selällään / on one's back; wide open (f.e. of a door, window, eyes)

räiskähti -> räiskähtää / to splash once

silloin tällöin / every now and then, once in a while

pärskeitä -> pärske / spindrift (sea spray blown from the tops of waves by the wind)

leveämmäksi -> leveä / wide

teki mieli -> tehdä mieli / to feel like, to would like, to fancy (SUBJ = GEN/PART)

kuistille -> kuisti / porch, veranda

hyvänen aika / oh my goodness, good heavens

vadillisen -> vadillinen / dishful

joka ainoa / every single one

huokaisi -> huokaista / to sigh

iltapäivä / afternoon

pitkällä / far (in distance); far (in time)

illansuu / nightfall

illansuussa / at dark (during nightfall)

vasta- / new-, freshly, just, recently; counter-, anti-

kukkapenkkien -> kukkapenkki / flowerbed

Hän kiipesi kiipeämistään märkää jyrkkää kalliota ja huuteli koko ajan kissa. He climbed and climbed the wet steep rock and shouted the whole for the cat.

Nielköön sinut syvyys ja niin edespäin, sille ei nyt ole aikaa, koska minä olen löytanyt luolan! May the deep swallow you and so on, there's not time for that now, because I've found a cave!

Nipsun teki kovasti mieli kertoa kissanpojasta. Nipsu really felt like telling about the kitten.

[nyhti]

Some headcanons about Jerry's early years at Arkham plus a little about Cornelius Stirk and Professor Milo. Tried to write this in English, but just couldn't.

Ennen kun Alan Grant keksi luoda Jeremiahin, niin DC-kirjottajat ei näimmä ollenkaan pitäny sitä tarpeellisena, et Arkhamin ylilääkäri on ihan oikee, vakituinen hahmo, jolla on nimi ja kaikki. Niinä aikoina aina kun Brucen piti jostain syystä tavata Arkhamin ylilääkäriä, niin se oli joka kerta joku täysin uus nimetön hahmo, joka oli luotu siltä istumalta ihan vaan tätä yhtä tarinaa varten. Mä oon ottanut tän osaksi mun tarinoita siten, että siinä Amadeuksen kauden jälkeen ja ennen Jeremiahin kautta, Arkhamilla oli oikeesti uus ylilääkäri varmaan joka toinen vuosi, koska kukaan ei kestäny siinä virassa kovin pitkään. Jotkut sanoo, et se on vaan niin stressaava homma, ettei ihmekkään, jos uupahtaa jo parin vuoden jälkeen ja toiset taas pitää sitä pestiä kirottuna. Ettei kukaan muu kuin aito Arkham pärjää siinä roolissa ja ne Arkhamitkin... No, ei nekään kovin vankkaa tekoa loppujen lopuksi ole, kuten historia näyttää.

Mua häiritsee aina, et vaikka Jeremiah päätti jo 16-vuotiaana, että siitä tulee Arkhamin ylilääkäri, niin silti se popsahti Arkhamiin vaan yks päivä naamasta päätellen jo nelikymppisenä. Vois luulla, että jos tää on ollu se unelmahomma jo noin pitkään, niin se ois ollu siellä painamassa hommia jo vuosikymmeniä.

On kuitenkin ymmärrettävää, miks se vaan ilmesty tolleen, koska mitä muutakaan Grant olis voinu tehdä? Ei se voinu kääntää aikaa taaksepäin 70-luvulle sillon, kun Arkhamin parantola ensikertaa ilmesty kuviohin numerossa Batman #258 ja pistäny pikku-Jerryä sinne.

Onneksi mä voin kuitenkin väännellä ja käännellä aikaa mun tarinoissa ihan miten lystään ja niissä Jeremiah on ollut Arkhamissa paljon kauemmin. Heti kun se pääs lääkikseen parikymppisenä, se oli Arkhamissa suunnilleen joka viikonloppu auttelemassa missä vaan voi ja muutenkin oppimassa paikan tavoille. Jokasen harjottelujakson ja kandikesänsä se vietti siellä kans, tehden varmaan jotain perus terveystarkastuksia potilaille ja toteamassa korvatulehduksia yms. Koska se oli jo päättäny, että se haluaa nimenomaan psykiatriksi, niin se lähti heti erikoistumaan, kun se valmistu lääketieteen lisensiaatiksi noin 26-vuotiaana. Viikonloppusin ja kesäsin se oli aina Arkhamissa, mutta vaan työntekijänä. Se ei halunnu vielä ottaa ylilääkärin pestiä vastaan, vaikka se olis voinu, koska sillä oli kuitenkin sen verran hommaa vielä koulun kanssa.

Sil oli totta vie isoja suunnitelmia miten se aikoo uudistaa Arkhamia ja miten siitä tulee niiiiin pätevä psykiatri, että sairaalta loppuu kohta potilaat yms. yms. Eniten kaikesta se kuitenki halus tehä pesäeroo sen setään ja sen koko sukuun, jonka huono maine oli aina saanut ihmiset epäilemään sen kykyjä ja mielenterveyttä ihan vaan siksi, että on samaa verta. Se vaan halus todistaa ihmisille, että se osaa ja ettei se oo setänsä.

Mulla on oma aikajana, että millon hahmot on syntyny ja millon mitäkin isoja asioita tapahtuu ja missä ja miten asiat menee erilailla, kun kaanonissa. Se ei oo tietenkään mitenkään lukkoon lyöty, et asiat liikkuu siellä miten mun mieli tekee, mutta ainakin tällä hetkellä Jeremiahilla ja Cornelius Stirkillä on ikäeroo 12 vuotta ja Corneliushan lähetettiin Arkhamiin 16-vuotiaana, joten Jeremiah oli sillon 28 ja toiminu yleislääkärinä Arkhamissa jo pari vuotta. Se tapas Corneliuksen sillon heti kun se oli tuotu sinne. Grant ei sanonu oliko Cornelius koskaan hoidossa ennen Arkhamiin joutumista, mut mä tykkään ajatella, että oli, sillä kenekä ensimmäinen ajatus on lähettää 16-vuotias poika kaupungin kuumottavimpaan psykiatriseen sairaalaan, jossa ei edes oo lastenosastoa, vaikka tapaus olis kuinka vaikee. Kuullostaa myös oudolta, et Corneliuksen monet ongelmat olis alkanu tyhjästä just 16-vuotiaana. Ei, mä tykkään, et Corneliuksella on ollu ongelmia pitkään ja niitä on yritetty hoitaa monessa laitoksessa, mutta turhaan ja Arkham oli se vihoviimeinen vaihtoehto.

(Corneliuksen ekassa esiintymisessä kerrotaan, ettei kukaan Arkhamissa tienny sen psyykkisistä voimista ja niillä se huijas lääkäreitä luulemaan, et se on parantunut. Grant ei myöskään näimmä laittanu mitään rajoja Corneliuksen voimille. Mun versiossa kuitenkin 1. Arkhamin henkilökunta ties sen voimista heti kättelyssä ja 2. mä oon rajottanut sen voimia niin, ettei sen edes olis mahdollista huiputtaa niin monta ihmistä noin.)

Mä aattelen, et Jeremiah piti sitä aina silmällä, koska se oli niin erikoinen, kuin myös surullinen tapaus. Se tuli aina juttelemaan sille kun näki sitä käytävillä, et: ”Hei, miten menee?” Kuitenkin, kuten niissä edellisissä laitoksissa jossa Cornelius oli, ei ne Arkhamissakaan pysty sitä parantamaan. Musta se vois olla Jeremiahille nuorena lääkärinä se ensimmäinen kerta, kun on oikeesti tultava sinuiksi sen kanssa, ettei kaikkia voi parantaa. Että joskus on tyydyttävä vaan oireiden lievittämiseen. Tähdättävä siihen, että sairaudesta huolimatta voi elää mahdollisimman mielekästä elämää.

Toinen hahmo joka pitää sysätä tähän on professori Milo. Mun aikajanassa se sen Arkhamin kaappaaminen (Batman #326-327) tuli ennen niitä muita sen pre-crisis tarinoita, koska musta se olis varmaan sille helpointa keplotella ittensä ylilääkäriksi sillon, kun se ei vielä ollu tunnettu rikollinen. Mä tykkään kuvitella, et se oli Arkhamissa niinä aikoina tutkijana. Arkhamissa tehdään paljon tutkimusta ja siellä on hyvät tilat tutkijoille. Jeremiah oli silloin noin 30 ja sil oli vielä pari vuotta koulua jäljellä. Ne oli sopinu sillosen ylilääkärin kanssa, että se eläköytyy siinä kun Jeremiah valmistuu. Se sillonen ylilääkäri tosiaan odotti eläkkeelle, koska se ei oikeesti kestäny Arkhamissa enää.

Kaikki Arkhamissa totta kai ties, et Jeremiahista tulee ylilääkäri. Ne ties sen sillä sekunnilla, kun Jeremiah pääs lääkikseen, että siinä on meidän tuleva pomo. Milokin ties tästä, vaikka se ei henkilökuntaa olekaan. Se ties, ettei sen suunnitelma onnistuis, kun Jeremiah on siellä, joten se odotti sellasta hetkeä, jona Jeremiahalla oli tosi kiire koulun kanssa tai oli tosi sairas, eikä voinut käydä Arkhamissa hetkeen. Kuitenkin, joku päivä Jeremiah vaan kuulee joltain tutun tutun tutulta, et Arkhamilla on uus ylilääkäri ja se on silleen: ”ETTÄ MITÄ ETTÄ?!”

Siinä vaiheessa kuitenkin Bruce, joka vasta suunnilleen edellisenä vuonna ensikertaa veti viitan niskaan, on jo asiaa oikomassa. Mä en oo vielä ihan päättäny millanen rooli Jeremiahilla on tässä koko sopassa, mut tuskin kovin iso. Se menee salee aikalailla miten se meni kaanonissa. Kuitenkin tän jälkeen se sillonen ylilääkäri, josta Milo oli tehny potilaan, oli saanu tarpeekseen. Se ei enää suostunu viettää Arkhamissa sekunttiakaan ja niin Jeremiahin oli pakko ryhtyä ylilääkäriksi nyt ja heti, vaikka sil oli koulut vielä kesken, eikä se ollut yhtään valmistautunu siihen ollenkaan.

Se halus puhdistaa Arkhamin maineen ja tehdä siitä uudenaikasen ja arvostetun sairaalan, josta se vois olla ylpee ja näyttää kaikille, jotka piti sitä kyvyttömänä ja hulluna pelkän sukunimen perusteella, että ne on väärässä ja nyt kuitenkin sen ylilääkärin kausi alko paisuttelevin lööppiotsikoin siitä miten Arkhamissa on taas asiat niin leväperällä.

[fisutikut]

Pääsin Torkkeliin!!! Onko jotain vinkkejä, miten kannattaa valmistautua juuri sinne, ja mitä muuta olisi hyvä ottaa huomioon??

ensinnäkin onnittelut!! oot nyt aito pikkutorkkeli

torkkelissa ei oikeestaan tarvii muuta kun avoimen mielen ja arvostuksen toisia ihmisiä ja niitten luomuksia kohtaan, siellä on omasta kokemuksesta hyvä ilmapiiri ja tosi mukavaa ja avointa porukkaa. oo ihan kuka oot, torkkelissa löydät porukan joka hyväksyy sut, ja ainaki omalla kohalla oon myös edelleen kavereita monen fellow ex-tossun kanssa :]

taiteilijoita on siellä monen tasosia ja monilla eri tekniikoilla työskenteleviä. älä koskaan anna toisten taitojen lannistaa, vaan inspiroidu niistä ja tähtää kehittämään omaa tyyliäs suuntaan joka sua oikeesti innostaa!

opiskelusta sen verran että suosittelen haalimaan mahollisimman paljon taidekursseja lukujärjestykseen, kun niitä kerran koulusta saa! kävin ite yli 20 taidekurssii torkkelin aikana, mm. valokuvausta, keramiikkaa, animaatioo, tekstiilitaidetta, ja ihan perus maalausta ja piirtämistäkin. suosittelen kokeilee myös kursseja joiden tekniikoiden kanssa et oo niin tuttu! varsinki elävän mallin piirtokurssi oli yks itelle merkittävimmistä kursseista siellä, sitä ei kannata missaa! siitä oppii ihan sairaan paljon jokainen taiteilija, anatomian kunnollinen ymmärrys on laadukkaan tyylittelyn pohja!

torkkelissa saa puolittaa joitain lukuaineita että niitten tilalle voi ottaa taidekursseja, joten tää kannattaa myös muistaa hyödyntää, esim. kävin ite vaan 3 kurssia lyhyttä matikkaa kun normi minimioppimäärä olis 5. kurssivalinnoista muuten, kaikki tulee olemaan ihan yhtä paniikissa kun ekat kurssivalinnat hittaa. meiän ekoissa kurssivalinnoissa se sivu KAATU ja reksi laitto meille pahotteluviestin wilmassa... jos et saa heti kursseja jotka halusit niin älä panikoi, sulla on vielä monta mahollisuutta päästä kursseille jotka sua kiinnostaa!

joitain parhaita ja lemppari opeja joitten kursseja kannattaa pitää silmällä on mm. skyttä (ruotsi), jalle (bilsa), tikka (kuvis), heikki (kuvis), sallinen (matikka), vanhanen (filsa), nopsanen (äikkä) ja loviisa kangas (valokuvaus). opet on torkkelissa ylipäätään tosi ymmärtäväisiä ja haluu oikeesti auttaa, niin ei kannata pelätä kertoa jos on ongelmii kurssitehtävien tekemisen kanssa tms.

opiskelijakulttuurista vielä sen verran et kaikkiin ryyppybileisiin ei oikeesti tarvii eikä myöskään välttämättä kannata mennä, mut on myös paljon tapahtumia jotka on ihan menemisen arvosia missä pääsee hengaamaan ja tutustumaan toisten oppilaitten kanssa. torkkelissa on kuuleman mukaan myös yleistyny mehudiskot ja muut koulun järjestämät tapahtumat, jotka on ilmeisesti ollu aika suosittuja! avoimiin oviin, penkkareihin, open mic iltoihin jne kannattaa osallistuu reippaasti!

oho, tulipa nyt selitettyä :'D toivottavasti tästä nyt oli jotain hyötyä, ja onnea ja menestystä seuraavalle kolmelle-neljälle vuodelle torkkelissa!

[eksopolitiikka]

Travis Walton muistelee sieppauskokemustaan

Travis Walton muistelee sieppauskokemustaan

Marraskuun 5. päivänä 1975 Apache-Sitgreavesin kansallismetsän rauhallisissa maisemissa Arizonassa sattui tapahtuma, josta tuli yksi UFO-historian kiistellyimmistä ja kiehtovimmista mysteereistä. Tänään, 48 vuotta myöhemmin, Travis Waltonin sieppaus on edelleen arvoituksellinen kertomus, jota niin harrastajat kuin skeptikotkin ovat analysoineet, kritisoineet ja ihmetelleet.

Laskeva aurinko heitti kultaisia sävyjään tiheän arizonalaisen metsän ylle, kun Travis Walton ja hänen kuusi metsuritiiminsä jäsentä päättivät jälleen yhden rankan työpäivän. Kotimatkalla heidän huomionsa kiinnittyi epätavalliseen hehkuun. Ryhmä näki, mitä Travis aluksi piti UFOna, ja näky oli niin outo, ettei hän voinut vastustaa vetoa lähestyä sitä. Seuraavaksi seurasi kirkas, sinivihreä valonsäde, joka silminnäkijöiden mukaan osui Waltoniin ja lennätti hänet taaksepäin.

Muu porukka pakeni paniikissa paikalta. Kun he kuitenkin palasivat paikalle, Travisia ei löytynyt mistään. Tästä alkoi viisi päivää kestänyt etsintä, jossa miehistöä syytettiin rikoksesta.

Viisi tuskallista päivää myöhemmin Travis löydettiin tien varresta. Hän oli hämmentynyt ja traumatisoitunut ja kertoi kokemuksestaan, joka kuulosti suoraan scifi-romaanista. Hän kuvaili olleensa tuntemattomassa huoneessa, jossa kolme erikoisen näköistä olentoa tarkkaili häntä. Näillä olennoilla oli Waltonin mukaan suuret, ruskeat silmät ja oranssit haalarit, ja ne olivat vain noin metrin pituisia, ja niiden päät olivat epäsuhtaiset. Kertomus sai uuden käänteen, kun Travis kuvaili, että hänet siirrettiin toiseen huoneeseen, joka näytti planetaariolta, jossa häntä kohtasi kaksi eri olentoa ennen kuin hän menetti tajuntansa.

Travisin katoamiseen liittyvä mysteeri herätti UFO-harrastajien uteliaisuuden, mutta myös epäilijöiden mielenkiinnon. Monet tekijät lisäsivät skeptisyyttä: Waltonin perheen taipumus kepposiin, aiempi kiinnostus UFOihin ja valheenpaljastuskokeisiin liittyvät keskustelut. Myös National Enquirer -lehden uutisointi tapahtumasta, jossa joidenkin mielestä kaunisteltiin kertomuksen keskeisiä epäjohdonmukaisuuksia, joutui tarkastelun kohteeksi.

Travisin kertomus poikkesi myös tyypillisistä ”avaruusolentojen sieppauksista” kertovista kertomuksista, joiden suosio kasvoi 1980-luvulla. Travis ei kertonut unihalvauksen kaltaisista kokemuksista tai palautuvista muistoista, jotka olivat yleisiä muissa kertomuksissa. Tämä ja tapahtumaan liittyvät kiistat pitivät keskustelun elävänä ja kiihkeänä.

Waltonin kokemus ikuistettiin vuoden 1993 elokuvassa Fire in the Sky, vaikka elokuvassa otettiinkin huomattavia luovia vapauksia, jotka poikkesivat Travisin omasta kertomuksesta hänen kirjassaan The Walton Experience. Vaikka tarinaa on usein pidetty rahan ansaitsemiskeinona tai suoranaisena huijauksena, Travisin tarinan pysyvää vaikutusta UFO-tarinoiden historiaan on vaikea kiistää.

Vuosikymmeniä myöhemmin Waltonin tapaus on edelleen osoitus tuntemattoman kiehtovuudesta. Olipa kyseessä aito kohtaaminen, väärin muistettu kokemus tai hyvin järjestetty huijaus, Travis Waltonin sieppaus kutsuu meidät pohtimaan inhimillisen ymmärryksen rajoja ja kosmoksen valtavia salaisuuksia.

Kun tästä hämmentävästä tapahtumasta tulee kuluneeksi 49 vuotta, meitä muistutetaan maailmankaikkeuden äärettömistä ihmeistä ja arvoituksista sekä Travisin kaltaisista tarinoista, jotka saavat meidät aina katsomaan tähtiin.

  Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

http://eksopolitiikka.fi/ufologia/travis-walton-muistelee-sieppauskokemustaan/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[suomitoimittaja]

Ella Kanninen – Hänen Elämänsä, Pituutensa ja Painonsa Lyhyesti

Ella Kanninen on monelle suomalaiselle tuttu televisiosta ja sosiaalisesta mediasta. Hän on valloittanut katsojat huumorillaan, aitoudellaan ja positiivisella asenteellaan. Vaikka Ellan ura on monivaiheinen ja täynnä mielenkiintoisia kokemuksia, monet ovat kiinnostuneita myös hänen henkilökohtaisista tiedoistaan, kuten hänen pituudestaan ja painostaan. Tässä artikkelissa tarkastelemme Ella Kannisen elämää, hänen pituuttaan ja painoaan, sekä pohdimme, kuinka nämä tekijät vaikuttavat hänen julkisuuskuvaansa.

Ella Kanninen – Kasvu Julkisuuteen

Ella Kanninen on suomalainen televisionkasvo, joka on tullut tunnetuksi erityisesti televisio-ohjelmista ja somevaikuttajana. Hänen uransa nousi nousi nopeasti, ja hän on saanut laajaa huomiota huumorillaan ja aidolla persoonallaan. Ella on esiintynyt useissa ohjelmissa, ja hänellä on suuri seuraajakunta niin perinteisissä medioissa kuin sosiaalisessa mediassa. Hänen tavaramerkikseen on muodostunut aito ja rento asenne, joka on saanut monet katsomaan häntä esikuvana.

Vaikka Ellan uran keskiössä on ollut hänen esiintymistaitonsa ja persoonansa, ei julkisuuden henkilöiden ulkonäkö koskaan ole täysin jäänyt huomiotta. Monille katsojille on kiinnostavaa tietää, kuinka pitkä ja painava heidän suosikkihahmonsa on, ja myös Ella Kanninen ei ole poikkeus. Tämä artikkeli käsittelee hänen pituus ja paino -tietojaan ja pohtii, miten nämä tekijät liittyvät hänen julkisuuskuvaansa.

Ella Kanninen Pituus ja Paino – Mitä Tiedämme?

Ella Kanninen pituus ja paino ovat monien uteliaisuuden kohteena. Vaikka hän ei ole koskaan tehnyt näistä asioista suurta numeroa, media on käsitellyt niitä satunnaisesti. Ellan pituus on noin 170 cm, mikä on keskimääräistä korkeampi naiselle Suomessa. Tämä pituus ei kuitenkaan ole ollut hänen uransa keskiössä, vaan hän on tullut tunnetuksi nimenomaan esiintymistaitojensa ja energiansa kautta. Ellan pituus on juuri sopiva hänen rooleihinsa, mutta hän ei ole koskaan keskittynyt siihen liikaa.

Ellan paino on asia, jonka hän on pitänyt omana tietonaan. Hänen ulkonäkönsä ei ole ollut hänen uransa tärkein osa, vaan hän on rakentanut itselleen julkisuuskuvan, joka keskittyy hänen kykyihinsä ja persoonallisuuteensa. Vaikka ulkonäkö saattaa herättää huomiota, Ella on aina korostanut, että tärkeintä on olla oma itsensä ja elää terveellisesti ilman, että antaa ulkoisten tekijöiden määrittää elämäänsä. Tämä asenne on saanut paljon kiitosta ja hän onkin monelle suomalaiselle roolimalli omassa itsessään olemisessa.

Aitous ja Positiivisuus Ellan Julkisuuskuvassa

Ella Kanninen on tunnettu siitä, että hän ei ole pelännyt näyttää itsestään myös haavoittuvaisia puolia. Hänen aitoutensa on yksi syy siihen, miksi hän on saanut niin suuren suosion. Vaikka ella kanninen pituus ja paino saattavat kiinnostaa joitakin katsojia, hän ei ole antanut niiden määrittää itseään. Hän on aina pysynyt rehellisenä itselleen ja keskittynyt siihen, mitä tekee parhaiten – viihdyttämään katsojia ja olemaan esikuvana, joka ei pelkää olla oma itsensä.

Ella on myös puhunut usein kehopositiivisuuden puolesta ja painottanut, kuinka tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tämä asenne on saanut hänet erottumaan monista muista julkisuuden henkilöistä, jotka saattavat keskittyä enemmän ulkonäköönsä kuin sisäisiin arvoihinsa. Ellan rohkeus olla oma itsensä ja näyttää luonnollinen kauneus on saanut monet nuoret katsomaan häntä inspiraationa.

Miksi Ella Kanninen On Esikuvana?

Ella Kanninen on esimerkki siitä, kuinka tärkeää on olla oma itsensä julkisuudessa. Hänen uransa ei ole rakentunut pelkästään ulkonäön tai fyysisten mittojen ympärille, vaan hänen persoonallisuutensa, kykyjensä ja aitoutensa ympärille. Hänen julkisuuskuvansa on vahva, koska hän on pystynyt luomaan itselleen paikan, jossa hän ei pelkää olla haavoittuva, ja jossa hän ei anna ulkonäön tai yhteiskunnallisten paineiden määrittää itseään. Tämä on monelle suomalaiselle tärkeä viesti: ole oma itsesi ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.

FAQ

Mikä on Ella Kannisen pituus?

Ella Kanninen on noin 170 cm pitkä. Tämä on keskimääräistä korkeampi pituus naiselle Suomessa, mutta pituus ei ole ollut Ellan uran keskeinen tekijä, vaan hänet tunnetaan enemmän esiintymisistään ja persoonastaan.

Onko Ella Kanninen puhunut painostaan?

Ella ei ole antanut tarkkoja tietoja painostaan, mutta hän on puhunut avoimesti terveellisten elämäntapojen ja kehopositiivisuuden puolesta. Hänen uransa ei ole keskittynyt ulkonäköön, vaan hänen kykyihinsä ja aitouteensa.

Miten Ella Kanninen suhtautuu ulkonäköpaineisiin?

Ella on sanonut, että ulkonäköpaineet eivät saisi määrittää sitä, kuinka ihmiset kokevat itsensä. Hänen asenteensa on ollut esimerkki siitä, kuinka tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, ilman että ulkopuolisten paineiden antaa vaikuttaa omaan hyvinvointiin.

Miten SuomiToimittaja seuraa Ella Kannista?

SuomiToimittaja seuraa Ella Kannisen uraa ja hänen vaikutustaan suomalaisessa mediassa. Ella on esimerkki siitä, miten julkisuuden henkilö voi menestyä ja inspiroida muita keskittymällä itseensä, eikä pelkästään ulkoisiin tekijöihin kuten pituuteen ja painoon.

Ella Kanninen pituus ja paino ovat saattaneet herättää keskustelua, mutta hänen uransa ja julkisuuskuvansa perustuvat hänen aitouteensa ja kykyihinsä. Ella on esimerkki siitä, kuinka tärkeää on olla oma itsensä ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Hänen esimerkkinsä rohkaisee meitä kaikkia olemaan aitoja ja rehellisiä omille arvoillemme, riippumatta siitä, mitä muut meistä ajattelevat.

[tears-of-boredom]

on vitun ärsyttävää ku uutiset ei ikinä sano vaan Hamas, vaan niitten on ihan pakko sanoo "äärijärjestö Hamas" joka ikinen kerta. en oo kuullu sanakaan Israelin äärioikeistolaisuudesta. ja ku puhutaan Libanonista niin vaikka uutiset kyllä ite erottelee kansan ja Hizbollahin, nii ei mitään mainintaa siitä että Israel ei vitut välitä onko niitten tappamat Hizbollahia vai ei. eikä varsinkaan sanaakaan siitä että Hizbollahin jäsenissä on lukuisia siviilejä.

sanotaan vaan et joo surullista ku on sotaa mutta Gazahan on äärijärjestö Hamasin alainen, nii kyllä Israel saa pommittaa sitä 24/7.

tä on siis täsmälleen saman kuulonen ku se vitun "demokratian levittäminen" mitä USA teki kylmän sodan aikaan. eihän sil oo välii jos diktaattorit pääsee valtaan, kunhan ne ei vaan pukeudu punasiin.

selittäisivät ees että Hamas ei hyväksy aselepoja kun ne on nii paskan verosia ehtoja mitä Israel ehottaa. olishan se ihan kauheeta jos sota oikeesti loppuis. Israelhan oon niin useesti sanonu haluavansa sen loppuvan rauhaan permanenttisesti. eikä todellakaan avoimesti toitota joka päivä vastoin.

vitut ku Suomen pitää olla tällänen centristi valtio. itse asiassa molemmat puolet on väärässä joten ei me tehä mitään kansanmurhan lopettamiseksi. eihän me voia toisen valtion oikeuksia tolleen riistää. oikeuksia harjottaa kansan murhaa avoimesti liittolaistensa kanssa. nehän on Olympialaisissakin! eihän Israel voi tehä kansanmurhaa kun se on Aito ja Tunnustettu Valtio. vielä tasavaltakin.

vittu mitä paskaa

[evigtlivihimlen]

Jumalan Kohtaaminen!

JUMALAN KOHTAAMINEN!

Monet, joista tulee Jeesuksen tosia, aitoja opetuslapsia ja jotka kasvavat uskossa, heillä on aito, todellinen Jumalan kohtaaminen… 1 Tess 1:5: “Meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella"…

On erittäin ratkaisevaa elää uskon elämää sekä Jumalan Sanassa että Jumalan Voimassa, Pyhässä Hengessä. Raamattu sanoo myöskin että “Kirjain tappaa mutta Henki antaa elämän”…Raamatun kohta puhuu Lain tehtävästä, toiminnasta Vanhassa Liitossa; Mutta kuten Room.7:6 sanoo: “mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa"…

Meidän on siis koko ajan seurattava Jumalan lakeja kuten Kymmenen käskyä Vanhan Testamentin ajoilta jo ilmoittaa, mutta me olemme vapaita esimerkiksi rituaalilaeista, jota koskevat Temppelipalvelusta Vanhassa Testamentissa. Me palvelemme Jumalaa Pyhän Hengen antamassa voimassa ja kyvyssä. Uudessa Hengen toimessa. Apostolien teot on yksi pitkä kertomus ja kuvaus tehtävästämme Pyhässä Hengessä. Ja juuri näin tulisi Seurakunnan toimia myös tänään tässä ajassa… Paavali sanoo 1 Kor 2:4: "ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan"… Tämä raamatunkohta puhuu siitä, mitä me tarvitsemme uskossamme, Kokemus Jumalan voimasta…

On paljon uskovia, jotka pitävät todella tiukasti kiinni Jumalan Sanasta, mikä on aivan oikein, niinhän meidän tulee tehdä jotta selviämme hengissä ja pystymme toimimaan elämässä, Mutta mikä heiltä puuttuu, on Pyhän Hengen elämä, ja seurasta siitä on, että ovat kuin kuivat, narisevat saranat rautaovissa joissa ei ole öljyä…

Mitenkä saamme öljyä lamppuihimme? Kuinka koemme käytännössä Jumalan voiman, Jeesuksen läsnäolon elämässämme? Kaikki tämä vaikuttaa Jumalasuhteeseemme.

Kuningas Daavid huudahtaa Psalmissa 42:3: “Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa! Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?"…Pietari vastasi Jeesukselle, kun tämä kysyi häneltä kenen Pietari ajatteli Hänen olevan: "Sinä olet Messias Kristus, Elävän Jumalan Poika!"…On aivan selvää, että Jumala elää. Raamattu ilmoittaa sen hyvin selvästi. Ja mikä meitä koskettaa erittäin paljon on se fakta, tosiasia, että Jumala haluaa yhteyttä meihin omiin ihmisiin, jotka Hän on luonut, eli siis sinuun ja minuun! Esimerkiksi 1 Kor 1:9 sanotaan näin: "Jumala on uskollinen, Hän, jonka kautta te olette kutsutut Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen".

Tarkoitus on siis, että meidät luotiin siten, että meistä jokaisella olisi lämmin ja läheinen Yhteys Jumalaan. Jumala on Henki, joten tämä Yhteys toimii hengellisesti. Kun ihminen kapinoi Luojaansa vastaan syntiinlankeemuksessa, oli Jumalan aivan ensimmäinen kysymys ihmiselle: "Missä olet?"…Synnin kautta tulivat itsekkyys, pahuus ihmiseen niin että hengellinen yhteys Jumaalaan katkesi. Tottakai Jumala tiesi tasan tarkkaan missä ihminen oli fyysisesti, Mutta hengellinen yhteys katkesi…Voimme tuntea voimallisesti Jumalan kivun Hänen äänessään kun Hän kysyy: "Missä olet?"…

Isä Jumala ikävöi niin suuresti tätä Yhteyttä Ihmiseen että Hän itse tuli meidän tykömme Jeesuksen Kristuksen kautta. Ja ristillä kuoli ja kärsi Jumala puolestamme rakkaudesta ja kaipuusta sinuun ja minuun…Jeesus otti Ristillä pois sen mikä aiheutti eron Jumalan ja ihmisen välillä. Hän poisti ihmisen synnin. Sen joka oli estänyt meiltä yhteyden Jumalaan. Jokainen joka antaa kutsuun “vastauksen” Jeesukselle ja pelastukselle Hänessä, voi tulla Jumalan tykö ja kuulua taas uudestaan Jumalan Perhekuntaan.

2 Kor 13:4-5 sanoo: "Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta"… Sanottiin “Elää yhdessä Hänen kanssaan Jumalan voimasta jonka te voitte saada Tuntea" ruotsalaisen käännöksen mukaan. Suomalaisessa käännöksessä: "Mutta me elämme Hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan!".

Rakkaat ystävät, Jumalan tahto on siis että me tunnemme Jumalan voiman! Elämä Kristuksessa Jeesuksessa ei ole vain jonkinlaista elämänfilosofiaa vaan se on elämä yhdessä Elävän Jumalan kanssa Hänen valtavassa voimassaan! Jos ei meillä uskovilla ole ollut elämää täysin muuttavaa kohtaamista ja yhteyttä Hengessä Jumalan kanssa, meidän kristillinen elämämme on vain elämää vailla olevia tapoja ja traditioita, ainoastaan uskonnollista elämänkatsomusta… Jos me uskovina emme ole oppineet päivittäin elämään ja tekemään yhteistyötä Pyhän Hengen kanssa niin me eksymme hyvin nopeasti. Kun luet Raamattua et ymmärrä lukemaasi Sanaa oikein sillä vasta Pyhä Henki avaa Jumalan Sanan totuuksia, jotka pitävät sinut oikealla tiellä ja antavat valoa juuri siihen mitä luet. Tämä heikkous on juuri se mikä tekee meistä helppoja liberaaliteologian uhreja sekä myös lankeamme helposti muihin eksytysten oppeihin.

Meidän saarnamme, meidän todistuksemme ei saa olla vain ihmisviisautta, siis tarkoitan että se olisi ainoastaan hienosti inhimillisesti ilmaistu, kauniisti puhuttu, mutta silti vain joten kuten hämärästi Raamattuun perustuen! Ei suinkaan, saarnan ja todistuksen tulee olla ehdottamasti täysin Raamattuun ankkuroitu, perustettu ja myös selkeä esiin tuleva, näkyvä ilmaisu Jumalan Hengestä ja voimasta! Näin juuri Jeesus toimi sekä myös opetuslapset sekä niin se on aina ollut herätysten aikoina satoja vuosia, sillä Jumala vahvistaa Sanansa teoilla ja ihmeillä joissa on Jumalan Hengen läsnäolo ja voima.

Mark 16:20: "Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta"… Parasta herätyskokouksessa taitaa itse asiassa olla se niin sanottu “jälkikokous”, kun saarna on saarnattu joka on avannut tien ihmisten sydämiin että he voisivat kohdata Jumalan. Ehkä se onkin juuri silloin että ihmiset voivat viimeinkin todella kokea Elävän Jumalan, saada apua ja Hengen täyteyttä, rauhaa, iloa ja uuden voiman, kohdata Jumalan rakkauden, muuttua täysin. Ehkä jälkikokouksessa onkin raivattava pois esteitä jotka estävät toimivan Jumalayhteyden kuten kivet kaivossa estävät veden virtaamisen; synti, haaleus, maailmallisuus, eksytys; kaikki voit jättää Ristille ja Jeesukselle. Hän puhdistaa sinut ja vapauttaa sinut, kun tunnustat syntisi ja jätät synnin! Ja Jumalan Henki tulee ja täyttää sinut Jumalan kirkkaudella ja pyhyydellä, Jumalan Läsnäolo, mikä on ehdottamasti kaikkein ihaninta mitä on olemassa nyt ja aina!

Kääntyminen kaikenlaisesta kapinallisuudesta ja tottelemattomuudesta Jumalaa vastaan on siis ratkaisevaa sinun omalle hyvinvoinnillesi; et voi siis elää samanaikaisesti kapinassa Herraa ja hänen tahtoaan vastaan ja vaatia Häneltä vaikka mitä…

Se oli se Jumalan voima, kohtaaminen Elävän Jumalan kanssa, mikä sai minut uppiniskaisen suomalaisen oppineen älykön luovuttamaan ja ottamaan vastaan Jeesuksen ja Hänen pelastuksensa. Aito kohtaaminen, Jeesuksen läsnäolevan rakkauden täyttymisellä, elämä Hengessä, sai minut täysin vakuuttuneksi; sekä että myös ymmärsin Evankeliumin, ilosanoman merkityksen. Kun annat uskosi olla sekä ymmärtämistä järjelläsi että päivittäistä kokemusta ja elämää Hengen voimassa, se saa aikaan sen ettet anna lihalliselle luonnollesi sijaa…

Luetaan Room 8:5-9, 12-14: “Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha, sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alla, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. MUTTA te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa. Niin siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman, mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Sillä kaikki joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia"…

Sana selittää melkein liiankin selvästi että se on Jumalan Hengen kautta, Hengen elämä ja voima, joka saa aikaan että voimme elää ja elämme puhtaasti ja pyhitettyinä, tottelevaisina ja Jumalalle antautuneina. Yksi viimeisistä asioista mitä Jeesus sanoi ennen kuin Hän jätti maanpäällisen elämän ja meni Taivaisiin, oli se että uskovat saisivat Voiman kun Pyhä Henki tulee meidän päällemme. Luetaanpa Apost 1:4-5, 8: ”Ja kun Hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski Hän heitä ja sanoi: Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen. ..Vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin TE SAATTE VOIMAN ja tulette olemaan Minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".

Kun menet ihmisten luokse ja evankelioit eli kerrot Ilosanomaa, niin Jumalan lupaus sinulle on Pyhästä Hengestä tuleva voima ja kyky eli osaaminen. Se oli Jumalan Henki joka oli aktiivinen Voima Luomistyössä. Se oli Pyhä Henki joka herätti Jeesuksen ylös kuolleista. Kun todistat sinulla on käytettävissä suurempi voima kuin kaikki maailman atomipommit yhteensä!! Mutta se on se ero että Jumalan Henki saa aikaan elämää eikä kuolemaa… Kun vastaanotat Jeesuksen Pelastajana, sinusta tulee niinkuin Raamattu sanoo hengellisesti uudestisyntynyt ja uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa, kaikki vanha on mennyt, jotakin uutta on tullut sen tilalle. Tämä on sinun uusi identiteettisi pelastettuna; Olet anteeksiannettu ja olet sovitettu Jumalan kanssa, olet oikeassa suhteessa Jumalaan, olet Jumalan lapsi, olet rakastettu ja olet hyväksytty. Jeesus on syntisi sovittanut ja pyyhkinyt pois Ristillä; olet vapautettu ja olet armahdettu, sinulla on iankaikkinen elämä Taivaassa. On siis aivan uusi ihmeellinen alku koko sinun olemuksellesi nyt ja ikuisesti. Tämä on Perustus, Pelastus. Mutta sitten tulee jatkoa, eli siis elämä yhdessä Jumalan kanssa; sinä olet Jeesuksen opetuslapsi joka seuraat Jeesusta elämässäsi, annat Hänen pitää huolta sinusta ja sinun elämästäsi. Juuri tätä uutta elämää varten tarvitset Hengen kasteen, aivan kuten luimme Apt 1:8 ja josta nimenomaan Helluntaipäivässä on kysymys! Ja tästä tapahtumasta Apt 2 kertoo…

Ero siinä mikä on ainoastaan syntynyt uudestaan ja kastettu Pyhällä Hengellä on se että olet saanut ihka uuden Bemarin, olet saanut auton lahjaksi aivan ilman maksua Jumalan armosta, se kiiltää ja tuoksuu hyvälle, nahkaistuimet, uusi v8 moottori, on kaikki huipputekniikka sun muuta! Istut autoon ja nautit, käännät avainta että voisit ajaa pienen mutkan mutta mitään ei tapahdu! Olet jämähtänyt paikalle. Auto voisi aivan saman tien seisoa pysäköitynä koko ajan kunnes se ruostuu. Autostahan puuttuu bensiini! EI ole polttoainetta! Mahdollista toki on että pyydät muutamia ystäviä työntämään autoasi että voit ohjata ainaskin muutaman metrin… Kun sinut kastetaan Pyhällä Hengellä niin sinut täytetään Jumalan Voimalla, sellaisella Jumalan Läsnäololla että synnin kiusaukset voitat, semmoisella Jumalan Voimalla että sinä voit saarnata ja todistaa ei vain omin avuin ja kyvyin vaan Jumalan yliluonnollisin kyvyin. Senpä vuoksi Pietari ja Johannes lähetettiin Filippuksen luokse Samariaan kun herätys puhkesi (Apt 8:14-17). Filippus saarnasi Evankeliumia, Ilosanomaa, merkein ja ihmeitä tapahtui, parantumisihmeitä ja vapautumista. Ja kansa Samariassa otti vastaan pelastuksen, he tulivat hengellisesti uudestisyntyneiksi ja heidät jopa vedessä kastettiin. MUTTA he eivät olleet kastettuja Hengen kasteella. Ja siksi nämä apostolit tulivat ja välittivät heille Pyhän Hengen kasteen, niin että herätys siellä jatkuisi ja olisi syväluotaavaa eli kestävää…

Nyt on jälkikokouksen aika, rakkaat ystävät; Haluatteko Jumalan polttoainetta tässä ja nyt? Jos olet jo saanut Pyhän Hengen kasteen silti tarvitset koko ajan päivittäin Jumalan Hengen uudelleen täyttämistä, Hengen tankki täyteen joka päivä!! Apt 4:31 ja 13:52 sanotaan että opetuslapset tulivat täytetyiksi Pyhällä Hengellä, eli siis aika pitkän aikaa sen jälkeen kun jo oli ollut Helluntaipäivä ja Hengen kaste… Olette tarpeeksi kauan ajaneet “autollanne”, yrittäneet joten kuten selvitä itse kaikesta; niin että tarvitsette uudelleen täyttymistä Pyhässä Hengessä. Ja mehän tarvitsemme joka ainoa päivä uudelleen täyttymistä, vuorokauden ympäri että jaksamme, että selviämme tässä pimeässä maailmassa, joka on menossa kohti lopullista tuhoaan. Kuten Ef 5:18 sanoo: “Älkääkä täyttykö viinistä, sillä siitä tulee irstas meno. Vaan TÄYTTYKÄÄ HENGELLÄ”!! Kun Luoja Jumalamme tuskaa täynnä esitti kysymyksen ensimmäisille ihmisille syntiinlankeemuksen jälkeen: "Missä Sinä olet?" Niin Jeesus jatkoi samaa kysymystä kun Hän riippui verisenä Ristillä…Aivan kuin valtavankokoinen megafooni on Risti valtava huuto Jumalan Sydämeltä meille jokaiselle ihmiselle: "Missä sinä olet?!"…Mutta, HALLELUJA! Ristillä Jeesus myöskin suureen ääneen huutaa: "SE ON TÄYTETTY!" Hän myös julistaa ja sanoo meille itse kullekin: "Tässä Minä Olen. Tulkaa Minun tyköni! Minä olen sinut sovittanut! Olet saanut anteeksi. Olet vapaa"… Kaikki esteet on poistettu…Ja kolmantena päivänä Jeesus nousi ylös kuolleista! HÄN ELÄÄ ja me Hänessä.

Jos janoat ja uskot, Jeesus on juuri täällä, juuri nyt tässä. Anna hänen täyttää sinut Jumalan rakkauden läsnäololla, Jumalan Hengellä. Saat todellisen yhteyden Jeesuksen kanssa, voit ilman pelkoa vastata Jumalan kysymykseen “Missä sinä olet? Voit sanoa: "TÄSSÄ minä olen, HERRA! Minä uskon. Otan Sinut vastaan.TERVETULOA PYHÄ HENKI!"… amen

[hiidenneiti]

Gastronomian maailmasta (1968):

Pakinakokoelma ruuasta, ruokailusta ja ruokakulttuureista vuodelta 1968.

Kirjan alkupään pakinoissa esitellään kerrallaan yksi vieras ruokakulttuuri: "kolme suurta" eli ranskalainen, venäläinen ja kiinalainen, sekä italialainen, kreikkalainen, saksalainen, englantilainen, wieniläinen, meksikolainen sekä amerikkalainen keittiö.

Kaikki listatut maat esitetään positiivisessa valossa — jopa ehkä vähän yllättäen: amerikkalaista ruokakulttuuria käsittelevä pakina alkaa sen harhaluulon tyrmäyksellä, että amerikkalaiset eivät osaisi kokata ja söisivät vain purkkiruokaa(!). Tämä oli virkistävä puolustuspuhe, sillä itse ainakin odotin pahinta ja jonkinlaista perus antiamerikkalaista lyttäystä roskaruokamainintoineen. Pientä kritiikkiä toki kohdistuu jenkkien "valtaviin" annoskokoihin.

Tietysti nykylukijaa kiinnostaa varmaan eniten se, miten vuonna 1968 arvotettiin eurooppalaisia ruokakulttuureita suhteessa muuhun maailmaan. Kiinalaisesta ja meksikolaisesta ruokakulttuureista puhutaan kauniisti ja kannustetaan lukijoita rohkeasti kokeilemaan niitä; minkäänlaisia perinteisiä halpoja kommentteja koirien syömisestä jne. ei esiinny, luojan kiitos. Miltä ei säästytä on yleistävä sävy; KAIKKI meksikolaiset syövät AINA näin ja kiinalaiset ovat IKUISESTI syöneet näin.

Tietysti klassisen gastronomian ulkopuolelta katsottaessa tuntuu oudolta, että jotkut ruokakulttuurit nostetaan "kiistattomasti" maailman parhaiksi — varsinkin nykypäivänä. Toisaalta nykyäänkin arvottamista tapahtuu, vain hienovaraisemmin: kuinka usein törmääkään lehtijuttuihin ja videoihin, joissa luvataan kertoa miten aito pariisilainen syö ja juo.

Kirjassa ojennetaan tomerasti suomalaista kansaa siitä, että emme arvosta omaa ruokaamme vaan kohtelemme sitä pelkkänä polttoaineena. Onhan suomalaisen mateen mäti yhtä hyvää kuin kaviaari ja täysjyväleipä voittanut kansainvälisiä vertailuja!! Toisaalta kirjoittaja antaa täyden luvan ostaa tuontihedelmiä ja -vihanneksia ympäri vuoden sesongista riippumatta, onhan se "nykypäivänä" mahdollista.

Sivistyneen alkoholinkäytön puolustuspuhe käy raivoraittiutta vastaan, mutta myös suomalaisten kännääminen tuomitaan. Ylipäätään sävy on isämäisen valistava, mikä on tyypillistä tämän aikakauden ruokateksteille. Välillä pöytätapakasvatus menee niin pitkäpiimäiseksi, että täytyy epäillä (toivoa?) kirjoittajan puhuvan pilke silmäkulmassa.

1960-luvulle (ja sitä ympäröiville vuosikymmenille) oli tyypillistä pakkomielteinen ravintoarvokeskustelu. Se on mukana tässäkin teoksessa, mikä istuu huonosti yhteen kulinarististen arvojen kanssa; lukijana haluaisi nauttia makuelämyksien kuvauksesta keskeytyksettä eikä kuulla siitä, paljonko valkuaisaineita leivässä on.

Itse pakinat ovat tasoltaan vähän köykäisiä ja pahimmillaan pelkkien ruokalajien listauksia. Opettavainen sävy on päässyt liian niskan päälle nokkelan kynäilyn sijasta. Voin suositella vain aikakaudesta kiinnostuneille.

[lyhytkertomus]

Keitttiöhurmio (2000) kertoo Rosa-nimisestä naisesta 50-luvun Italiasta. Nuoruuden romanssi päättyy ikävästi ja Rosa pakenee kotikylästään suureen kaupunkiin, jossa hän elää onnettomana, kunnes tapaa elämänsä rakkauden. Välissä kokkaillaan, sillä Rosa rakastaa hyöriä keittiössä. Alussa kirjassa onkin ihana tunnelma, kun kuvaillaan erilaisia italialaisia ruokia ja kuinka niitä valmistetaan. Ruoka onkin isossa roolissa kirjassa. Mieleen tuli Joanna Harrisin Suklaapuoti. Keittiöhurmion kirjoittaja on tosin englantilainen, joka asuu Lontoossa, joten en tiedä miten ”aito” kirjan italialainen tunnelma oikein on. Kuvaus tuntui aika stereotyyppiseltä ja väliin viljeltiin satunnaisia italialaisia sanoja. 🇮🇹🍝 Luin tästä puolet kunnolla, loput harppoen, koska tarina muuttui niin limaiseksi. Rosan rakastettu salailee asioita ja on muutenkin ällö, naapurin mies stalkkaa Rosaa ikkunasta ja lapsuuden ahdisteleva pappi tekee vielä paluun kirjan lopussa. Eniten ihmettelin sitä, kuinka rumasti seksuaalisesti aktiivisista naisista puhutaan kirjassa, jossa päähenkilö löytää itsensä seksin kautta. Rosan työkaverit ovat ”hutsahtavia” ja Rosaa itseään huoritellaan jatkuvalla syötöllä. Ylipäätään ärsytti, että Rosasta ei ole mihinkään, ennen kuin hän Löytää Itselleen Miehen. 🤯 Aika väsynyttä. Kuka haluaa lukea tällaista? ”Kun nonno Fiore kuoli, hänetkin nostettiin perinteen mukaan pöydälle, ja hautajaisaamuna minä syötin vainajalle tuoretta panellea, vastapaistettuja kahvihernejauhoista tehtyjä herkkupaloja joita osasin laittaa oikein hyvin, luulin nimittäin että saisin niillä nonnon heräämään henkiin.”

[margaregtez]

Parhaat Vedonlyönti kasinot sekä niiden valikoima on tällä hetkellä erittäin runsas - joskus voi olla vaikea päättää mikä on vedonlyöntibonus sinulle. Kaikki riippuu kokemuksestasi.

[howling-harpy]

Sanoisin, että ei oo tuhoon tuomittua, eteenkään jos naisia etsii! Tiedän ihmisiä jotka on löytäny pitkäaikasen kumppanin ja jopa aviopuolison tinderistä.

Itsehän siis myös latasin sekä tinderin että bumblen tänä keväänä ekaa kertaa ja lähdin lepakkojahtiin.

Sanoisin että pari hyvää ohjetta on: Tee just sellanen profiili kuin haluat. Ei tarvi "osata" mitään tiettyä, ei se oo mikään äikän essee josta saat arvosanan, vaan mieti miten just sä haluat ilmasta itseäs ja mitä toivoisit että uusi ihana ihminen susta näkee. Sitte vaan vertauskuvallinen kynä kauniiseen käteen ja tekstiä ruutuun. Sanoisin et pyri ainakin kertomaan selvästi mitä oot etsimässä ja sit itestäs jotain keskeistä ja tärkeetä. Esim. Elämätapa, harrastukset, sulle tärkeet arvot ja millasista ihmisistä tykkäät. Mieti sitä profiilia viestinä jonka lähetät sille sun unelmatyypille. Muista että oot aika hyvässä perusturvassa: jos et matchaa jonkun kanssa, se ei voi puhua sulle, eli ei kannata turhaan ujostella tai teeskennellä niiden väärien tyyppien takiaa. Meikäläinenhän iski heti pöytään esim et oon intohimonen animangafani, koska se tulee heti ilmi muutenkin ja jos se on jostain noloa nii hän on hyvä ja svaippaa ohi.

Puskaradio kertoo, että siihen profiiliin ois hyvä laittaa ainaki kolme kuvaa. Mahollisimman uusia tietty, mut myös persoonallisia. Kaikilla on joku perusselfie, mut mieti mitä muuta haluat näyttää. Onko susta esim kuvia harrastuksen parissa, lemmikkien kanssa, tai tekemässä jotain ihan hullua? Laita se kuva.

Kannattaa kans profiilia kirjottaessa välttää kuluneita latteuksia ja sutkautuksia. Oon selatessa lukenu muutamat tietyt replat tosi monta kertaa. Ei siihen myöskään oo tarkotus mahduttaa sun koko elämää. Kyllä kaikki tietää että ihmisessä on muutakin, joten mieti sitä johdantona äläkä haaskaa merkkejä ainakaan siihen että kerrot, ettet osaa kertoa mitään tai että tila ei riitä.

Sit ihan ehdoton yleisimmän tindersynnin välttäminen: Alota keskustelu.

Otin ite sen periaatteen, että kun tulee match niin mä meen ja alotan keskustelun. Oon alottanu noin kymmenen ketjua ja saanu vastauksia neljältä naiselta, joista yhtä tapailen nyt.

Ota kans heti jotain puheeks, pelkkä "moi" yksinään ei kauheesti auta sitä toista, jota varmaan sitäki jännittää. Eteenki naiset on mun ja parin mun bissekaverin kokemuksella ujoja, joten ole sinä se joka alottaa keskustelun ja lämmittelee teille jotain puhuttavaa.

Toinen tindersynti on, että jumitutaan viestittelyyn eikä nähdä koskaan. Jos siis viestittely sujuu ja kiinnostus kasvaa, niin ole myös rohkea ja pyydä treffeille. Livenä huomaa äkkiä, synkkaako teillä oikeesti.

Sit viiminen pointti, et kaikki nää kysymykset siitä, että mitä saa tehdä ja miten on tapana ja voiko tapailla montaa kerralla, pitää vaan puhua selväks. Oletus on, että jos ei olla erikseen sovittu että nyt me tapaillaan vaan toisiamme, niin jokanen on vapaa tekemään mitä lystää. Moni tosiaan juttelee useiden matchien kanssa ja käy ehkä treffeilläkin, joten asia pitää vaan ottaa puheeks.

Sitte vaan menoks. Pyri olemaan mahdollisimman aito ja oma itses, ja valmistaudu kommunikoimaan selvästi. Älä myöskään ota turhia paineita. Ihmisiä ne muutkin vaan on, ja deittisovellus on vaan yks paikka missä niitä tapaa.

Onnea matkaan!

Tinder, vertaistukea kaivataan, tilanne on sos ja sitä rataa 🫡🏳️‍🌈

Myönnetään heti alkuun, etten itsekään tiedä mihin tää postaus on menossa, kuhan kirjoittelen ajatuksiani tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Oon ensimmäistä kertaa elämässäni siinä tilanteessa, että nyt taitais olla aika pistää tinder laulamaan. Jotenkin oon aina ennen onnistunut puolivahingossa löytämään ihmisiä ja päätymään suhteisiin tai mitä mielenkiintoisimpiin situationshippeihin. Nyt en kuitenkaan uskalla luottaa tuuriini, joten taitaa olla viimein aika kokeilla ~✨️deittisovelluksia✨️~

Kun oon tässä edes teoreettisella tasolla pohtinut tällaista hurjaa nettideittailua, oon tajunnut, miten auttamattoman pihalla oon aivan kaikesta tähän liittyvästä. Aloitetaan klassisesta: en tiedä mitä kirjoittaa profiiliin, miten kertoa tarpeeksi muttei kuitenkaan liikaa. Toisaalta en tiedä, onko yleisenä tapana treffailla vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan vai voiko treffeillä käydä saman aikajakson sisällä useamman kanssa, jos mitään sitoumuksia ei ole vielä tehty. Onko näin homona (oon afab muusu ja kiinnostunut naisista) kuitenkin parempi käyttää jotain muuta sovellusta kuin tinderiä, vai onko kaikki muut sovellukset ihan kuolleita? Onko ylipäätään tuhoon tuomittu yritys etsiä tinderistä tai muusta deittisovelluksesta elämänkumppania, sitoutumista ja parisuhdetta? Miten voikin pieni ihminen olla näin pihalla. Auttakkee.

Saa kertoa rohkaisuksi hyviä kokemuksia tinderistä, heittää vinkkivitosia, vertaistukea tai vaikka viedä mut treffeille 😭💐

[eksopolitiikka]

Äärettömien mahdollisuuksien maailma

Äärettömien mahdollisuuksien maailma

∞9D Arcturuksen Neuvosto, Kanavoinut Daniel Scranton

“Tervehdys. Me olemme Arcturuksen Neuvosto. Me olemme mielissämme saadessamme yhteyden kaikkiin teihin.

Me huomioimme kaikki ne tavat, joilla te elätte elämäänne, keräätte kokemuksia, muistoja, energioita, ajatuksia ja uskomuksia. Muodostatte uskomuksenne kokemuksienne ympärille, ja omissa kokemuksissanne on jotain voimakasta. Toisin sanoen, me mieluummin haluaisimme, että uskoisitte omiin kokemuksiinne kuin jonkun toisen kertomiin uskomuksiin.

Teidän tulee luottaa omiin tunteisiinne. Teidän on katsottava resonoiko joku asia itsenne kanssa vai ei, eikä teidän ole pakko uskoa jonkun toisen sanomisia vain sen takia, että he sanovat heidän todellisuutensa olevan ‘aito’ todellisuus. On olemassa monia eri todellisuuksia, monia eri aikalinjoja, ja jopa monia eri menneisyyksiä siihen nykyhetkeen, jossa nyt istutte. Vaikka onkin hyvä, että luotatte omiin kokemuksiinne enemmän kuin jonkun toisen sanomisiin, ei kuitenkaan kannata rajoittaa itseään omien menneiden kokemusten vuoksi.

Toisin sanoen, jos olette tehneet jotain useita kertoja ettekä ole saaneet haluamaanne lopputulosta, se ei tarkoita että olette tehottomia tai että teette jotain väärin. Ehkäpä nyt ei vain ole sopiva aika, tai ehkä teidän on tarkoitus kasvaa tuon epäonnistumisen kokemuksen kautta. Ehkäpä muututte paremmaksi jossain joka kerta kun niin teette, ja toisto siten palvelee teitä. Ei kuitenkaan kannata kehittää uskomusta, joka sanoo, että ‘Tämä on toivoton tilanne; en voi tehdä tälle mitään.’

Sen tyyppisistä uskomuksista kannattaa päästää irti, jotka kehittyvät omien kokemusten pohjalta, ja kannattaa myös tunnustaa, että kun joku toinen on kokenut jotain, he luovat itse kokemuksen itselleen. Se ei tarkoita, että sama kokemus tapahtuu kaikille. Kun kuulette tarinoita siitä miten joku on saanut syövän ja joku toinen on joutunut kamalaan auto-onnettomuuteen, ei kannata uskoa, että sellainen tapahtuu itselle. Lähettäkää rakkautta, parannusta, myötätuntoa ihmisille, jotka sellaisessa tilanteessa ovat, ja tunnustakaa, että se mitä olette juuri kuulleet on valinta, mutta sen ei tarvitse olla sellainen valinta minkä itse teette.

Joskus kuulette jostain, joka on sattunut jollekulle muulle, ja haluatte käyttää sitä keinona näyttää itsellenne mikä on mahdollista. Toisin sanoen, ‘Jos hän pystyy siihen, niin pystyn minäkin.’ ‘Jos hän voi mennä eläkkeelle nelikymppisenä, niin pystyn minäkin.’ Jos jollain on ihana kokemus hänen tavatessaan avaruusolentoja ja mennessään avaruusalukseen, niin minäkin voin kokea sellaista. Jos hän kykenee kanavoimaan, niin kykenen minäkin.

Nämä ovat asioita, joista kannattaa sanoa itselleen kykenevänsä siihen kun kuulee jonkun toisen kokevan jotain minkä itse haluaa kokea. Kannattaa tunnustaa, että nuo kokemukset ovat olemasssa äärettömien mahdollisuuksien maailmassa, ja te valitsette sen maailman mahdollisuuksista itsellenne mitä koette seuraavaksi. Joten toivottavasti, kun kuulette jonkun toisen hyvästä menestyksestä, tajuatte että kuulette informaatiota siksi, että uskotte sen olevan mahdollista itsellenne myös.

Navigoitte äärettömässä maailmassa. Navigoitte kaikissa mahdollisuuksissa. Saatte itse päättää mikä teille on totta, mikä on todellista teille ja mitä haluatte kokea. Te päätätte itse mihin keskitytte, päätätte itse mikä on aikeenanne. Päätätte sen yksinkertaisesti haluamalla kokea sen. Tuo halu on olemassa syystä. Se on olemassa, jotta voisitte keskittää huomionne siihen suuntaan, ja voitte aina, huolimatta siitä miten kaukaahaettua jokin teille on, keskittyä siihen siinä missä olette nykytodellisuudessa.

Kaikki todellisuudet ovat tosia, kaikki ovat saavutettavissa niille, jotka ovat halukkaita tekemään uskonloikan ja uskomaan haluamaansa todellisuuteen, että se on heille faktaa. Me rohkaisemme jatkuvasti teitä uskomaan itseenne ja kykyihinne.

Me olemme Arcturuksen Neuvosto, ja me olemme nauttineet yhteydestä kanssanne.”

http://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/aarettomien-mahdollisuuksien-maailma/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_