#mutta eh

[pesukarhujeesus]

siis mun isä on alankomaista, ja sen ala-asteen maantiedon opettaja uskotteli sille ettei Lapissa oo mitään elämää. No me eletään täällä

ja sit on kans pari kertaa käyny silleen, et ku meillä on käyny joitaki isän vanhoja kavereita alankomaista, nii sit ku isä on selittäny et kui kaukana me eletään napapiiristä nii ne on ollu sille et mitä vittua se on nii lähellä?? mut sit ku me sanotaan et oikeestaan me ollaan napapiirin yläpuolella, nii ne ei osaa prosessoia sitä

Oudoin harhaluulo, jonka olen koskaan kuullut Suomesta on se, että suomalaiset eivät suutele. Ikinä.

Mitä outoja harhaluuloja te muut olette kuulleet?

[takapuolikuu]

Mitä kannattaa tehä jos haluaa saada aikaan jotain konkreettista?

Alkaa betoni hommiin

[airenyah]

oh the blessing and the curse of having an education in something

[pupunu]

Sori pätö, mut kummassakaan ei ole perässä glottaaliklusiilia vaan persoonapronominin joka sisätulennossa jonne on perässä loppukahdennus, joka lausutaan glottaaliklusiilina jos sitä seuraa vokaali.

Ootteko koskaan huomannu että "Jonne" (nimi) ja "jonne" (adverbi) lausutaan eri tavalla?

[karvoja]

Kuten vanha sananlasku kuuluu: Apinan tuntee kaikki, mutta apina ei tunne ketään.

Minä, töissä = Apina

Ihminen käytävällä, nro 1: Meillä on probleemi Ihminen käytävällä, nro 2: Karvoja tietää, kysytään siltä! Ihminen käytävällä, nro 3: Joo, se kyllä tietää Ihminen käytävällä, nro 1: Ja sieltä se jo tuleekin Apina vähän matkan päässä: Hmm, oletan teidän olevan töissä täällä, mutta näytätte kovin vierailta enkä tiedä nimiänne tai edes mistä päin taloa olette, mutta kuinka voin auttaa?

Vastaantulija A: Hei, nyt kun Karvoja satut olemaan siinä, niin kysyn äkkiä pääsetkö käymään mun toimistolla jossain kohtaa aamupäivästä? Mulla on nyt kauhee kiire ja pitää rientää, mutta jos vaikka kympin jälkeen? Mulla ois asiaa aiheista X ja W Apina: Joo, käyhän se Vastaantulija A: Jes! *kiiruhtaa pois* Apina: Mutta kuka olit ja mistä!!? Apina: eh!... Apina kysyy myöhemmin työkaverilta: Tiiätkö yhtään kenellä vois olla asiaa aiheesta X ja W?

[fortunetellersdilettante]

Noudatin neuvoasi ja tuhosin Jätä minut itselleni, jätä minut itselleni Noudatin neuvoasi ja tuhosin Jätä minut itselleni, jätä minut itselleni Voi, minut tehtiin elämään ilman sinua Mutta en tule koskaan ymmärtämään, en koskaan ymmärtämään Voi, synnyin elämään ilman sinua Mutta en tule koskaan ymmärtämään, en koskaan ymmärtämään Pidä minua ikuisissa käsivarsissasi Katsoin ylös, täynnä pelkoa, loukussa alas menevän kattokruunun alla Mietin asiaa ja vedin esiripun Jätä minut itselleni, jätä minut itselleni Hyräilin "Dies Irae" -kappaletta, kun soitit Hallelujaa Jätä minut selliini, minut selliini Jos sinut olisi tehty palvelemaan mestaria Olisit peloissasi avoimesta kädestä, pelästynyt kädestä Voisiko minut saada palvelemaan mestaria? No, en tule koskaan ymmärtämään, en koskaan ymmärtämään Pidä minua ikuisissa käsivarsissasi Katsoin ylös, täynnä pelkoa, loukussa alas menevän kattokruunun alla Pidä minua ikuisissa käsivarsissasi Katsoin ylös, täynnä pelkoa, loukussa alas menevän kattokruunun alla Pidä minua sinussa

J’ai suivi ton conseil et je suis arrivé à la ruine Laisse-moi à moi-même, laisse-moi à moi-même J’ai suivi ton conseil et je suis arrivé à la ruine Laisse-moi à moi-même, laisse-moi à moi-même Oh, j’ai été fait pour vivre sans toi Mais je ne comprendrai jamais, je ne comprendrai jamais Oh, je suis né pour vivre sans toi Mais je ne comprendrai jamais, je ne comprendrai jamais Tiens-moi dans tes bras éternels J’ai levé les yeux, plein de peur, coincé sous un lustre qui est en train de s’effondrer J’y ai réfléchi et j’ai tiré le rideau Laisse-moi à moi-même, laisse-moi à moi-même J’ai fredonné le « Dies Irae » pendant que tu jouais l’Alléluia Laissez-moi dans ma cellule, moi dans ma cellule Si vous aviez été fait pour servir un maître Vous seriez effrayé par la main ouverte, effrayé par la main Pourrais-je être amené à servir un maître ? Eh bien, je ne comprendrai jamais, je ne comprendrai jamais Tiens-moi dans tes bras éternels J’ai levé les yeux, plein de peur, coincé sous un lustre qui est en train de s’effondrer Tiens-moi dans tes bras éternels J’ai levé les yeux, plein de peur, coincé sous un lustre qui est en train de s’effondrer Serre-moi dans ton

J’ai pris vos conseils et je suis venu à la ruine Laissez-moi à moi-même, laissez-moi à moi-même J’ai pris vos conseils et je suis venu à la ruine Laissez-moi à moi-même, laissez-moi à moi-même Oh, j’ai été fait pour vivre sans toi Mais je ne vais jamais comprendre, jamais comprendre Oh, je suis né pour vivre sans toi Mais je ne vais jamais comprendre, jamais comprendre Tenez-moi dans vos bras éternels Leva les yeux, pleins de peur, piégés sous un lustre qui descend J’y ai réfléchi et j’ai tiré le rideau Laissez-moi à moi-même, laissez-moi à moi-même J’ai fredonné le « Dies Irae » pendant que vous jouiez à l’Alléluia Laissez-moi à ma cellule, moi à ma cellule Si vous aviez été fait pour servir un maître Vous seriez effrayé par la main ouverte, effrayé par la main Pourrais-je être obligé de servir un maître ? Eh bien, je ne vais jamais comprendre, jamais comprendre Tenez-moi dans vos bras éternels Leva les yeux, pleins de peur, piégés sous un lustre qui descend Tenez-moi dans vos bras éternels Leva les yeux, pleins de peur, piégés sous un lustre qui descend Tenez-moi dans votre

Tomei o teu consello e vin arruinar Deixádeme a min mesmo, déixame a min mesmo Tomei o teu consello e vin arruinar Deixádeme a min mesmo, déixame a min mesmo Ah, fíxenme vivir sen ti Pero nunca vou entender, nunca entendo Nacín para vivir sen ti Pero nunca vou entender, nunca entendo Mantéñame nos teus brazos eternos Mirou cara arriba, cheo de medo, atrapado baixo un candelabro que está a baixar Pensei que acabou e debuxei o pano Deixádeme a min mesmo, déixame a min mesmo Humedei o "Dies Irae" mentres tocabas o Hallelujah Deixádeme á miña cela, eu á miña cela Se te fixeras para servir a un mestre Estarías asustado pola man aberta, asustado pola man Podería facerme para servir a un mestre? Ben, nunca vou entender, nunca entendo Mantéñame nos teus brazos eternos Mirou cara arriba, cheo de medo, atrapado baixo un candelabro que está a baixar Mantéñame nos teus brazos eternos Mirou cara arriba, cheo de medo, atrapado baixo un candelabro que está a baixar Agarrádeme no teu

[harmaanoita]

Ahh! Satama saa vihdoin respectiä!

Ite oon tässä fiilistelly tota "Valmiit" biisiä ja voisin vaikka itkeä. Kerran sadassa vuodessa on myös surullinen omaan korvaan. Joku heitti Jodelissa että Valmiit ois Juna-aseman prequel ja mun pää ei kestä.

Satama vaan iskee niin kovaa ja lujaa, se on jotenkin kipeä kappale ja siinä on hyvä melodia ja rakastan sitä "jingleä" siinä taustalla 😍

Ah, kuuntelenkin tuota Valmiit biisiä nyt uudestaan ja tämäkin on kyllä niin kaunis ja herkkä, surumielinen. Juna-asema prequel! Voisi olla!

Ehe, Suuren päivän ilta kyllä nyt tahtoo töniä Sataman pois lempibiisin paikalta, mutta se on nyt hyvänä kakkosena ehkä kuitenkin.

[karvoja]

En halua tulla inisemään, mutta tää ei vaan tee mitään järkeä.  Ei sillä, että vitsien pitäis aina olla järjellisiä.

Mutta miksi poliklinikalla tarjottais lounasta? Ja joo, sisätauteihin voi liittyä sisäelimet, mutta eh... Itse ehkä suuntaisin kirurgian puolelle etsimään niitä maksoja.

Oon vaan ihan tosi tylsä, sori. Yrityksestä ja asenteesta pisteitä kuitenkin 4/5. Laadussa kuitenkin ois parannettavaa. Ja ehkä muussakin, jos sisätautien poliklinikalla on käymässä.

[peilinsirpale]

Mitä mun pitäis tehdä: Opiskella

Mitä mä haluaisin tehdä: Katsoa elokuvaa

Mitä mä teen: Selaan Tumblria

[vilijonne]

Jatkokertomus 9

Jatkokertomuksen kauan odotettu jännittävääkin jännittävämpi yhdeksäs osa! Kiitos @violasmirabiles asiantuntija-avusta kirjurin vaiheiden jäljittämisessä.

Muut osat löytyy blogistani tägillä jatkokertomus.

Sotamies Ilmari Lehtinen tiesi upseerien pitävän häntä naurettavana ja muun miehistön kaksin verroin, mutta minkä hän sille mahtoi, että oli aina pitänyt kauniista esineistä. Piti hän muistakin asioista, jotka eivät työmiehen pojalle sopineet. Asema komppanian kirjurina oli ollut eräänlainen onnenpotku, sillä siinä pääsi seurustelemaan upseeriston kanssa ja olihan se keskustelu sentään henkevämpää kuin kotipuolessa, vaikka Lehtinen usein joutuikin tyytymään sivustakuulijan asemaan.

Useimpina päivinä sota tuntui olevan jossakin muualla, vaikka miten oltiin etulinjassa. Eihän se huoltojoukkueen mukana kulkiessa juuri tuntunut. Näkiväthän he haavoittuneita tottakai ja melkein jokainen yö jostakin tuntui kuuluvan tulitusta tuulen vaietessa, mutta sen saattoi unohtaa kun vain tarpeeksi tarkkaavaisesti ajatteli muita asioita.

Vääpeli Korsumäen kuolema muutti sen. Ilmari Lehtinen oli ottanut vastaan kuittauksia, kun Korsumäki jakoi miehille päivärahoja, mutta lähtenyt pikaisesti tiehensä, kun toimitus oli tehty. Oli sattunut sellainen päivä, että hän tunsi miehistön haveksunnan melkein ruumiillisena tunteena, ja vaikka sellaisen ajattelu sai hänet tuntemaan itsensä hysteeriseksi akaksi, ei sitä estääkään voinut.

Korsumäki oli jäänyt juttelemaan Koskelan kanssa, kun koneet tulivat. Ilmahyökkäys! Jostakin syystä hän oli jäänyt telttojen keskelle juuri pahimpaan paikkaan ja siinä hän nyt lepäsi erään sotamiehen vieressä eikä mitään enää ollut tehtävissä, kun Ilmari koneiden lähdettyä palasi.

– Minä olin lähellä, Ilmari huomasi sanovansa ääneen. – Jos olisin jäänyt vääpelin kanssa... Yhtäläisesti tämä on etulinjassa oloa, vaikka onkin töpinässä.

Sanoi Ilmari varmasti muutakin. Korsumäen kuolema oli saanut hänet tolaltaan ja hän höpötti vauhkoontuneena: lähellä, etulinja.

Olihan Korsumäki oikeastaan jo vanha mies, mutta jollakin tapaa se teki asiasta surullisemman. Lehtinen oli siinä määrin romantikko ja nationalistisen aatteen vallassa, että saattoi ajatella nuoren miehen kuoleman rintamalla olevan jotenkin kunnikasta ja ylevää, suorastaan niin kuin asioiden piti olla. Vanhan ukon olisi kuitenkin pitänyt saada mennä omassa mökissään perheen ympäröimänä.

Ilmari ei ollut edes pitänyt vääpeli Korsumäestä, tämä kun avoimesti arvosteli luutnantti Lammiota, jota Ilmari syvästi ihaili. Se oli kuitenkin samanlaista vastenmielisyyttä, jota saattoi tuntea setääntä tai vanhaa isäukkoaan kohtaan, siinä määrin Ilmari oli Korsumäen läsnäoloon jo tottunut. Ja nyt mies oli kuollut.

Ilmahyökkäyksen jälkeen jäi lepoaikaa ja Ilmari vaelteli huvikseen pitkin polkuja, jotka lukuisat jalat olivat jo näinkin lyhyessä ajassa ehtineet tallata. Hän tarvitsi jotakin tekemistä, ihmistä vierelleen.

Jo aamulla päivärahojen jaossa Ilmari oli kiinnittänyt huomiota alikersantti Lehtoon, tai oikeammin tämän komeaan kiharatukkaiseen toveriin, joka kaupitteli kynsienhoitovälineitään. Tai eiväthän ne miehen omat olleet, sellaisia olivat suomalaiset sotamiehet, että varmaankin ne oli joltakin kaatuneelta venäläisupseerilta evakuoitu.

Rahikainen oli siinä joukossa omanlaisensa tapaus. Miehellä oli kaunis ääni jolla hän lauleskeli vuoroin virsiä, vuoroin rivoja renkutuksia. Illalla pysähtyessä Lammio oli kehottanut miehistöä käyttämään ajan hyväkseen ja kerrankin peseytymään ja ajelemaan leukansa, mutta jo sitä ennen oli Rahikainen näyttänyt siistiltä. Mies oli laiska ja pinnari, mutta piti sentään ulkonäöstään huolen. Mitään kiinnostusta Ilmari ei kuitenkaan Rahikaiseen tuntenut, kunhan katseli. Olihan tunnettu asia, että sotamies Rahikainen oli naistenmies.

Toisin oli Rahikaisen toverien laita. Miehet olivat päivärahojen jaossa käyttäytyneet kuin mitkäkin sankaririkolliset. Rahikainen, Lehto ja se pieni... niin, Määttä. Ilmari oli tiennyt Lehdon ennestään. Kapteeni Kaarna oli hänestä puhunut. Kaarna oli maininnut Lehdon ankeasta lapsuudesta ja toivonut nuorukaisen pääsevän ylenemään armeijassa.

Alikersantti Lehdossa oli jotakin pelottavaa: kylmää ja ulkopuolista, mutta Ilmari tunsi ulkopuolisuuden hyvin. Sitä paitsi Lehto oli hiljainen, urhoollinen ja puhui aina moitteetonta yleiskieltä. Sellaista miestä Ilmari ymmärsi. Olihan hän itsekin lähtöisin vaatimattomista oloista ja päättäväisesti raivasi tietään eteenpäin maailmassa. Ehkä heistä olisi toisilleen avuksi. Ja ehkä heillä oli muutakin yhteistä kuin kurja menneisyys ja haave loistavammasta tulevaisuudesta. Alikersantti Lehdon uhmakkaassa raivossa oli jokin sellainen särmä, jonka kirjuri Ilmari Lehtinen tunnisti. Tunsi tietysti, sama uhma sai hänet asettelemaan hiuksiaan aamuisin peilin edessä upseeriston huvittuneisuudesta huolimatta.

Miehet olivat käyneet ryöstöretkellä. Keksiä ja marmeladia. Se oli tietysti sotilaskurin nimissä tuomittava, ymmärsihän sen, mutta oli sentään liikuttavaa että nuo rötöstelijäpojat olivat olleet varastamassa muonaa omalle joukkueelleen. Korsumäkeä se oli suorastaan naurattanut ja varsinkin se, miten Lammio oli heille määrännyt kaksi tuntia kovennetun seisomista rangaistukseksi.

– Pysyy ainakin tili taskussa kauemmin.

Nuo kolme olivat seisoneet kovennettunsa loppuun pommien ujelluksen keskellä ja sen ansiosta muuttuneet jonkinlaisiksi sankareiksi upseeristonkin mielessä. Ilmari oli ohikulkiessaan kuullut majuri Sarastien puhuvan Lehdosta kehuvaan sävyyn. Ja äkkiä mies oli siinä, taputteli taskujaan tupakka huulessa synkkä ilme kasvoillaan.

– Otatko tulta, Ilmari tarjosi. Mies vain kumartui kohti liekkiä mitään sanomatta.

Aukio, jolla he olivat, ei ollut suuren suuri ja sen laidoilla kohosi rajakarjalainen metsä yhtä synkeänä kuin toisellakin puolen rajaa. Oman kuolevaisuutensa tuomassa rohkeudenpuuskassa Ilmari nyökkäsi kohti metsänrajaa: – Tuletko?

Lehto seurasi häntä yhä hiljaisena ja jurona.

– Tänne enää kukaan näe, Lehto sanoi äkkiä ja pysähtyi. Helpotus valahti Ilmarin yli. Toisen miehen hiljaisuus oli jo saanut hänet epäilemään itseään, mutta oltiin tässä sentään yhteisymmärryksessä.

– Sinä... te seisoitte koko pommituksen ajan? Ilmari sanoi jotakin nyt sanoakseen.

– Senkö tähden täällä ollaan?

– Eh... ei. Sopinee sinutella?

– No en kai minä miltään herralta näytä?

– Et kai, Ilmari sanoi keimailevasti ja kosketti varovasti toisen paidankaulusta. Hänen pitäisi olla pehmeä, Ilmari ajatteli. Tuollaiset vihaiset pojat pitivät siitä. Silloin niiden ei niin tarkkaan tarvinnut ajatella mitä ne itse olivat.

Ilmari asetteli kasvoilleen hymyn, huulet puoliavoimina: – Jos haluat niin...

– Tuhlaat aikaasi, Lehto sanoi äkisti ja työnsi hänet syrjään.

Ilmari Lehtinen jäi tuijottamaan poistuvan alikersantin perään. Miehen hartiat olivat vihaisessa kyyryssä, mutta ei suinkaan tämä loukkantunut ollut tai pahempaa, matkalla kertomaan tapahtumista esimiehelleen. Lehtinen veti syvään henkeä ja yritti hälventää huolensa ja loukatun ylpeyden piston. Hän suoristi takkinsa ja lähti palaamaan omia jälkiään aukealle.

– Her... herra alikersantti, kirjuri kuuli säikähtäneen äänen pensaikon takaa ja Lehdon sähähdyksen: – Älä herroittele siinä.

[brandbusinesskey-blog]

1001 Brand Stories | Lotus Speech 莲花演说

//

writen by ZHOU Junjun

第一个故事

男人拖着疲倦回到家，妻子问：“怎么这么晚回来？是不是外面有人了？”男人忽然感到非常愤怒地对妻子说：“你怎么这么不理解我？”第二天，他们去民政局换了一本证……

Ensimmäinen tarina

Kun mies tuli kotiin väsyneenä, hänen vaimonsa kysyi: "Miksi olet palannut niin myöhään? Onko täällä joku?" Mies äkillisesti oli erittäin vihainen ja kysyi vaimonsa: "Miksi et ymmärrä minua niin paljon?" Seuraavana päivänä he menivät siviiliasioiden toimistoon. Vaihdettu varmenne ...

 第二个故事

课后，老师对学生说：“如果再是这个成绩，我会劝你转校了，跟上你会很吃力。”回家，母亲拿着试卷恨铁不成钢地指责孩子说：“再过一年高考了，你看你该怎么办，你看考得上哪个学校，你看你将来该怎么办！怎么这么不争气呢。”晚间补习，补习老师说：“怎么教了这么多遍，你就是做不对呢？”当晚，学生从补习老师家一跃而下，当场死亡，他才十六岁……

Neljäs tarina

Kolmas tarina

Kymmenen vuoden kovan opiskeluajan jälkeen hän oli tunnettu opiskelija. Kuuluisien yritysten työmessuilla haastattelija sanoi hänelle: "Esittele itsesi." Hän sanoi: "Ah ... um ... minä ... olen ..." Haastattelija sanoi: "Anteeksi, kiitos." Kun hän astui ulos ovesta, hän rypistyi seinää vasten repiäkseen jatkamisensa ...

 第三个故事

十年寒窗苦读，他是有名的学霸，名企招聘会上，面试官对他说：“介绍下你自己。”他说：“啊……嗯……我……我叫……”面试官说：“对不起，请下一位。”走出门，他靠着墙蹲下，把简历撕得粉碎……

Itan kẹta

Lẹhin ọdun mẹwa ti ikẹkọ lile, o jẹ ọmọ ile-iwe ti a mọ daradara. Ni ibi itẹ iṣẹ fun awọn ile-iṣẹ olokiki, oniroyin naa wi fun u pe, ṣafihan ara rẹ. Oniroyin naa sọ pe, “Jọwọ, jọwọ.” Nigbati o jade kuro ni ẹnu-ọna, o tumọ si ogiri, o n bẹrẹ iṣẹ rẹ ...

 第四个故事

团队准备整整一月，精心编制各种节目，终于迎来了万众期待的年会。董事长在员工热情的掌声中缓步走上讲台，举起话筒方才发觉演讲稿落在座位上，他望着台下黑压压的人群，一双双亮晶晶的眼睛，忽然觉得呼吸急促，头冒冷汗，双脚发抖……他不禁往讲台中间挪了挪，这一挪，却不小心把话筒掉到了地上，台下一下子热闹起来，传来闷声的笑声。他完全慌了神，已不记得演讲稿的内容，有些尴尬地弯下腰捡起话筒咳了两声说：“哈哈，大家，吃好，喝好！谢谢！”然后像逃荒般地窜下台回到座位，连忙拿起纸巾擦拭满头汗水，剧烈的心跳声在耳畔久久不能散去……

Neljäs tarina

Ryhmä valmistautui koko kuukauden, laati huolellisesti erilaisia ohjelmia ja ohjattiin lopulta odotettuun vuosikokoukseen. Puheenjohtaja käveli hitaasti palkintokorokkeelle työntekijöiden lämpimin suosionosoituksin ja nosti mikrofonin ennen kuin tajusi, että puhe putosi istuimelle.Ha katseli lavan alla olevaa väkijoukkoa, hänen silmänsä ja äkkiä tunsi hengästyneisyyttä ja kylmää hikeää päätään. Hänen jalkansa vapisivat ... Hän ei voinut liikkua korokkeen keskelle, mutta tämä pudotti vahingossa mikrofonin maahan, ja yleisö räjähti jännitykseen hiljentyneellä naurulla. Hän oli täysin paniikkissa eikä voinut muistaa puheen sisältöä. Hän kumartui hieman hankalasti, otti mikrofonin ja yskii kahdesti: "Haha, kaikki, syö hyvin, juo hyvin! Kiitos!" Sitten hän astui takaisin pakolaisuutena. Kun pääsin istuimelle, nosin nopeasti paperipyyhe ja pyyhitin hiki. Voimakasta sykettä ei voinut levittää pitkään ...

 第五个故事

商业路演现场，他拿着一个团队整整一个月不眠不休做出的商业计划书，已经有20万高粘度粉丝，信心十足。当话筒递到他手上，投资人说：“请用三句话说明你的项目。”他说：“呃……我们做的是……是……”投资人说：“谢谢，请下一位。”他黯然坐下，合作伙伴们都黯然低下了头，拍了拍他的肩膀，起身离去……

Viides tarina

Kaupallisessa näyttelyssä hänellä oli joukkue liiketoimintasuunnitelmia, joita hän oli työskennellyt koko kuukauden, ja hänellä oli 200 000 erittäin viskositeettista fania suurella luottamuksella. Kun mikrofoni siirrettiin hänelle, sijoittaja sanoi: "Selitä projekti kolmessa virkkeessä." Hän sanoi: "Eh ... mitä me teemme ... on ..." Sijoittaja sanoi: "Kiitos, kiitos. Yksi. "Hän istui surullisesti, kumppanit kaikki kumarsivat päätään surullisesti, taputtivat hartiaan, nousivat ylös ja lähti ...

 第六个故事

古有贾诩一句话引起百年战乱，亦有张仪三寸不烂之舌抵百万雄狮。历史由人演绎，社会由人诠释，生活由人改变。今天，当我们面对各种繁琐，各种误解，各种质疑，各种矛盾，各种委屈，我们都说，这是人造成的。蓦然回首，三省吾身，这是——沟通——造成的！

Kuudes tarina

Muinaisina aikoina Jia Yin sanat aiheuttivat sadan vuoden sodan, ja Zhang Yin kolmen tuuman ei-mätä kieli saapui miljoona urosleijonaan. Ihmiset tulkitsevat historiaa, ihmiset tulkitsevat yhteiskuntaa ja ihmiset muuttavat elämää. Tänään, kun kohtaamme kaikenlaisia tylsiä, kaikenlaisia väärinkäsityksiä, kaikenlaisia epäilyksiä, kaikenlaisia ristiriitoja, kaikenlaisia valituksia, sanomme kaikki, että tämän syynä ovat ihmiset. Yhtäkkiä taaksepäin, kolme provinssia ovat ruumiini, tämä on viestinnän aiheuttama!

 第N个故事

..........

Nth story

..........

 “莲花演说”源自“舌灿莲花，口吐莲花”，主要形容人口才好，口齿伶俐，能言善道，有如莲花般的美妙。莲花，也有纯洁，正直，吉祥之意。古月今心取“莲花演说”，意其一是人若有纯洁正直的心，逢人多说吉祥的话，这样人们便会心生欢喜，人事顺利，性格也就乐观包容，命运也就更加舒顺。意其二，公众演说，能够能言善道，犹如莲花般的美妙。

"Lootuspuhe" on peräisin "kielen lootuksesta, sylkelootosta". Se kuvaa pääasiassa populaatiota, on artikuloitu, osaa puhua hyvin ja on yhtä kaunis kuin lootus. Lotus tarkoittaa myös puhtautta, eheyttä ja suotuisuutta. Gu Yuejin piti "lootuspuheen". Yksi syy siihen, että jos ihmisillä on puhdas ja pystyssä oleva sydän ja sanovat joka kerta lupaavia sanoja, ihmiset iloitsevat sydämestään, asiat ovat sujuvia, heidän persoonallisuutensa on optimistinen ja suvaitsevainen ja kohtalonsa vielä enemmän. Shushun. Toiseksi julkiset puheet voivat puhua ystävällisesti, kuten lootuskukka.

 在这个科技日新月异的时代，移动互联网深入到我们生活的方方面面，改变了我们的社交方式，看似缩短了人与人之间的距离。恰恰相反的是，而今“人际交往”却成为大家津津乐道的话题，人们热衷学习“情商”，“智商”，“处理人际关系”。

Tässä nopeasti muuttuvassa tekniikan aikakaudella mobiili Internet on tunkeutunut jokaiseen elämämme osaan, muuttanut seurustelua ja näyttää lyhentävän etäisyyttä ihmisten välillä. Päinvastoin, "ihmissuhdeviestinnästä" on tullut aihe, josta kaikki puhuvat. Ihmiset haluavat oppia "EQ", "IQ" ja "käsittelemään ihmissuhteita".

 古月今心说，从他帮助的几千位因公众演说有障��的学员，他发现经常用正确的方式进行演说训练，不仅让更多的人成功的解决了公众演说障碍，还更加提高了沟通和谈判能力，连同日常人际关系也有积极改善。而今，古月今心已经帮助几千人因为沟通，因为演说问题而遇到困惑的人。而今，莲花演说遍布全国多个一线城市，成为中国极具影响力的互动演说训练机构，收获学员大量赞誉。

Gu Yuejinxin kertoi tuhansista harjoittelijoista, joilla on vaikeuksia julkisen puhumisen kanssa, hän huomasi, että usein oikealla tavalla tapahtuva puhekoulutus ei vain lisää ihmisiä ratkaisemaan julkisen puhumisen esteitä, vaan parantaa myös Kommunikaatio- ja neuvottelutaitot sekä päivittäiset ihmissuhteet ovat myös parantuneet. Tänään Gu Yuejin Xin on auttanut tuhansia ihmisiä, jotka ovat hämmentyneitä kommunikaation ja puheongelmien vuoksi. Nykyään Lotus-puheet ovat levinneet moniin ensisijaisiin kaupunkeihin eri puolilla maata, ja niistä on tullut Kiinan vaikutusvaltaisimpia interaktiivisia puheenharjoittelulaitoksia, jotka ovat saaneet paljon kiitosta opiskelijoilta.

 古月今心过去十二年，把自己的全部心血和精力专注于沟通、演说事业，未来，他将一如既往……他只是希望能够帮更多人解决沟通问题，让他们不会再因为沟通问题失去家庭，不会因为沟通问题失去机会，不会因为沟通问题失去自信，不会因为沟通问题铸就大错后悔终生。

Viimeisen 12 vuoden ajan Gu Yuejinxin on omistautunut kaikkensa ja energiansa viestinnän ja puhumisen syylle. Jatkossa hän jatkaa kuten aina ... Hän vain toivoo auttavansa enemmän ihmisiä ratkaisemaan viestintäongelmia, jotta viestintäongelmat eivät heihin vaikuttaisi. Jos menetät perheen, et menetä mahdollisuuksia viestintäongelmien takia, et menetä luottamusta viestintäongelmien takia, etkä tule katumaan elämääsi viestintäongelmien takia.

 沟通，让你学会怎么好好生活；沟通，让你学会怎么面对他人；沟通，让你学会怎么认识自己；沟通，让你学会怎样把握机会；沟通，改变命运，演讲，改变人生……古月今心说：人一生，学会好好说话，你会发现满是惊喜 。 提升演讲，做一个懂得一对多、一对一沟通的人。

Viestinnän avulla voit oppia elämään hyvin; viestinnän avulla voit oppia kohtaamaan toiset; viestinnän avulla voit oppia tuntemaan itsesi; viestinnän avulla voit oppia tarttumaan mahdollisuuksiin; viestintä, muuttuu kohtalo, luennot, muuttaa elämää ... Gu Yue Jinxin sanoi: Opi elämässäsi oppimaan puhumaan hyvin, löydät sen täynnä yllätyksiä. Paranna esitystä ja ole henkilö, joka ymmärtää viestintää monille ja henkilölle.

[pelihomppaa]

Eldarya jakso 28

ML:n ansiosta uskalsin alkaa pelaamaan tätä jaksoa ilman luntteja ja missasin toki suurimman osan kuvista, mut eipä tuo juurikaan häirinnyt - näkeehän ne sitten netistä. Olikin ihanan vapauttavaa pelata kun en välittänyt kuvista ja stressannut oikeista repliikeistä vaan sain puhua mitä mieli teki, kivaa. Varmaan ensikertaa pelaamisen jälkeen katsoin sit suoraan kaikki kuvat, eipä tarvitse enää niidenkään vahinkonäkemistä stressata.

Edellisen jakson yllättävien kuolema/loukkaantumistapausten jälkeen oon alkanut pelatessa huolehtia melkein jokaisen vastaantulijan hengen puolesta ja odotan aina valmiiksi pahinta. Olin esim. varma että Feng Zifu kuolisi verensiirrosta/rituaalista huolimatta, mut ilmeisesti hän oisi nyt toipumaan päin, mikä on hyvä koska jostain syystä oon hirveen kiintynyt Feng Zifuun. x-3 Aattelin myös että veteen hyppääminen koituisi Alajean kohtaloksi mikä nyt jälkeenpäin vaikuttaa tosi hölmöltä, vesihän on kuitenkin hänen elementtinsä. Turha kai tässä on ylipäätään etukäteen pelätä kuka mahdollisesti tulee menehtymään, sillä kaikki kuolemat on tapahtuneet tosi odottamatta ilman aiempaa vihjailua asiasta, joten tulkoot jos on tullakseen.

Innostuin hirveästi kun Ezarel ehdotti että kun kaikki kriisit on saatu ratkaistua voitaisi kahdestaan vaihtaa maisemaa; Ezarel haluaisi tulla käymään hahmon maassa ja yrittää keksiä kumouksen unohdusloitsulle, jotta hahmon vanhempien muisti palaisi. Suoraan sanottua mulle on yhdentekevää muistaako hahmon vanhemmat tytärtään vai ei, mut ois ihanaa tutustuttaa Ezarel meidän maailman käytäntöihin! Jos luvassa on mahdollinen kakkoskausi Eldaryaan niin tää idea houkuttelis kyllä!! Ehdin jo itekseni miettiä miten he päätyisivät jollekin ihan eri mantereelle ja sit heidän pitäisi aluksi kerätä rahaa matkustamiseen yms. Ja Ezarel tarttis ehdottomasti vähemmän huomiota herättävät vaatteet, pieni tyylimuutos ois tosi jees. Juu, eipäs innostuta vielä liikaa... x-)

Hahmon voimat aktivoituivat taistelutilanteessa, ja valinnasta riippuen sai kuvan hahmosta mustien tai valkoisten siipien kanssa. Päästin raivon valloilleen (koska translatekäännös näytti toisen vaihtoehdon jotenkin outona enkä ollut ihan varma mitä sillä tarkoitettiin) ja hahmollani aktivoitui sitten “pahat voimat”, mikä kököttää vähän, oisin halunnut hänestä hyvän. Noo, toivottavasti tällä ei ole tarinan kannalta mitään vaikutuksia (kuten että pahishahmoni pakotetaan Lancen matkaan tai jotain muuta julmaa). Joskus aikaa sitten jaksoissa oli muistaakseni paljonkin valintoja, joissa hahmo sai tehdä joko hyviä tai huonoja tekoja ja aattelin että niiden pohjalta hahmo vähitellen ohjattaisi joko Elkaartin puolella tai sitä vastaan, ja oon aina ollut kaartille uskollinen, joten kököttää nyt jos tämä valinta johdattaakin tulevaisuudessa pahoille teille... 

Jaksossa oli paljon vaikeita valintoja, joista ehdottomasti pahin oli kun piti päättää kertooko Leiftanista muille va ei. Leiftanin paljastaminen kaikkien edessä tuntui väärältä, varsinkin kun hän on aina auttanut ja tukenut hahmoa, mut en vaan enää jaksanut pitää totuutta pimennossa kun sen julkistamiseen tuli viimein tilaisuus. Leiftan myönsi sitten vankityrmässä todellisen luontonsa - sekä paljasti että hahmo on hänen kaltaisensa ja painotti että he kaksi ovat sielunkumppaneita ja että Leiftan rakastaa häntä ja antoi puolet voimistaan pelastaakseen hahmon hengen aiemmin, oumaigaaad. x-s Kökötti että totuus hahmon voimista paljastui poikaystävälle tällä tavalla, varsinkin kun oon jo monen jakson ajan toivonut että pääsisin ite kertomaan asiasta. Ezarel oli ymmällään asian takia, mut vielä enemmän minä olin ymmälläni kun seuraavaksi poikaystävän kanssa seurasi hutainen pakotettu seksikohtaus, olin silleen mitä ihmettä, ei tämä sovi tähän ollenkaan, teidän ois pitänyt keskustella eikä mitään tuollaista tehdä huoh.... Ylipäätään jännä et parissa viime jaksossa nää makkarikohtaukset on olleet automaattisia eikä ole saanut tehdä valintaa niihin liittyen. Näin joskus todettavan että Eldarya-hahmolla on vain kaksi mielentilaa: “sad/horny”, ja tämän jälkeen alan olla väitteen kannalla. xD

Chrome heräsi viimein ja tuntui hyvältä nähdä hänet jälleen jalkeilla, ryntäsin innostuksissani halaamaan häntä vaikka Chrome ei tainnutkaan arvostaa elettäni, ehe... x-) Chrome sit rehellisesti tunnusti työskennelleensä Leiftanin ja Lancen kanssa kaartia vastaan mut oikeestaan kukaan ei tuntunut olevan hänelle vihainen asian takia ja olin itekin iloinen pikkuhukan saadessa uuden mahdollisuuden. Söpöä et Chrome toivoi hahmon olevan paikalla hänen kertoessa totuuden Karennille ja edes tämä tyttö ei vaikuttanut järkyttyneen vaan ryntäsi suukottamaan rakastaan, Chrome pääsi melkein liian vähällä..!

Ykharin hautajaisten “ei enää salaisuuksia” / “totuuden puolesta” sanomasta inspiroituneena laitoin hahmon lopulta julkisesti kertomaan kaikille hänen olevan eangel, jotenkin tuo teema sopi pelaamiseeni liiankin hyvin kun oikeestaan kaikissa tilanteissa lauoin vaan suoraan totuuksia vaikka salailukin olisi ollut mahdollista. .-D Hautajaisten jälkeen oli sit ihana kohtaus missä hahmo huoneelle palatessaan näki hänen ja Ezarelin kumppanieläinten nukkuvan vieretysten ja hetken päästä Ez tuli hahmon viereen ja entiiämiks, jotenkin kohdasta tuli itelle sellainen ihanan raukea olo kuin he olisivat katselleet yhteisiä lapsiaan nukkumassa, apua ku mulle iskee vauvakuume täällä Eldaryan puolella..! x-o Olin jo valmiiksi liikkismielellä hahmon kavereiden tullessa hänen luokseen hautajaisten paljastuksen jälkeen, mut tässä kohtaa oli pakko tirauttaa kyynel:

Just noita sanoja kaipasin, tuntui hyvältä “saada hyväksyntä” Ezarelilta sen jälkeen kun hän sai tietää hahmon eangel-taustasta. Ezarel myös pahoitteli mustasukkaisuuskohtaustaan (mitä mulla ei kyllä pelatessa jostain syystä tullut vastaan mut ilmeisesti joillekin tuli?) Vähän jäi kyllä harmittamaan miten pienesti tätä hahmon eangel-asiaa käsiteltiin ottaen huomioon kuinka merkittävä seikka se on tarinan kannalta.

Sit reissattiin jälleen Memoriaan ja luvassa oli vihdoin kahdenkeskistä aikaa with Valkyon, joka saatiin siis aiemmin pelastettua Lancen vallan alta. Oli ilo huomata Valkyonin olevan edelleen oma itsensä ja oikeestaan yllätyin miten helposti hän oli valmis siirtymään taas kaartikavereidensa puolelle. Valkyonin näkökulmasta saatiin vähän viitteitä hänen ja Lancen pakomatkasta mut siinä ei juuri selvinnyt mitän kovin erikoista, joko pelintekijöillä ei ollut kiinnostusta keksiä siihen juonta tai sit käänteitä säästellään mahdolliseen spin-offiin huoh. Oisin toivonut veljesten välille jotain kunnon keskustelua missä olisi puhuttu kaikki asiat halki ison riidan kera. Ihanaa että Valkyonkin pääsi näkemään vanhempansa muistomatkan kautta, harmi ettei hänen äitinsä oikeasti puhunutkaan hänelle...

Lopuksi Leiftan meni sitten kuolemaan puhuessaan hänen ja Lancen suunnitelmista mykistysloitsusta huolimatta. Sääli että sen piti mennä näin, mutta ainakin tämä todisti aidosti Leiftanin halun auttaa, ja mielestäni sulan muuttuminen valkoiseksi symboloi hienosti sitä että jollain tasolla Leiftan “vapautui pimeydestä” aimmista raaoista teoistaan huolimatta. Monet tuntuvat uskovan Leiftanin tekevän paluun mikä ois kaiken tämän jälkeen vähän nääh ratkaisu, jotenkin kuolleista heräämiskäänteet eivät ole yhtään mun juttu... Mut oishan se aika brutaalia tapattaa lopullisesti yksi deiteistä, vaikkakin Leiftanin reitti on aina ollut varsin omalaatuinen muihin pelin kundeihin verratessa. NIIJAHEI, en nyt tiiä sotkenko tähän mukaan Moonligt Loversia vai miks muistelen että Leiftanin tehdessä “sielujenlinkitysloitsun” hänen ja hahmon välille siinä mainittiin että jos jompikumpi kuolee toinen seuraa perässä? Vai oonko kuvitellut/sekoittanut ML:n Chalice-juttuja tähän? xD

Oon kirjoittanut jaksofiiliksiä jo ennätyspitkästi (muistaa kummasti paremmin kun jutut kirjoittaa ylös heti pelaamisen jälkeen eikä vasta kuukauden päästä xD) mut tähän loppuun höpötän vielä jotain yleisesti. Jakso ei ollut erityisen kiinnostava, mut jostain syystä jaksoin pelata sen läpi melkeinpä yhdeltä istumalta (mulla meni n. 7 tuntia, tiedän olen hidas xD), isommat käänteet piti mielenkiintoa yllä ihan hyvin ja varmaan silläkin oli vaikutusta että innosti pitkän tauon jälkeen päästä taas pelaamaan (oikeesti Eldaryasta voitaisi mun puolesta karsia kaikki tapahtumat yms. jos se edistäisi jaksojen tiheämpää julkaisutahtia). Peliin oli lisätty musiikkeja jotka vaihteli aina tapahtumapaikan mukaan, tykkäsin eniten Fenghuan-temppelin ja Elkaupungin ulkotilojen taustamusiikeista! Poikaystävän kanssa oli harmillisen vähän hempeilyhetkiä ja ne meni tosi nopeasti ohi, kun esim. ML:ssä tilanteita kuvaillaan tosi yksityiskohtaisesti useammalla lauseella, ja täällä Eldaryassa se menee tyyliin: “Suutelin Ezarelia.” ja sit koko kohtaus on jo ohi... Tosin tää tuntuu olevan BV-peleissä tosi yleistä, miks parisuhdejaksojen alkamisen jälkeen romanttisista kohtauksesta kirjoitetaan tosi tylsiä? Sit en tiiä onko tää vain omaa kuvitelmaani mut pelatessa ilmassa vaikutti olleen jotenkin “lopunmeininkiä”, eihän kristallikriisiä vielä ratkaistu ja Lance on jälleen vapaalla jalalla valmistelemassa uutta siirtoaan yms. mut jäi silti sellainen vaikutelma että peli olisi lähestymässä loppuaan. Tai sit vaan toivon näin koska intoilen suunnitelmistani mahdolliselle kakkoskaudelle. .-DD

Anyway, tämän jakson pelaaminen nostatti kivasti vähän hukassa ollutta Eldarya-innostustani, mikä on tosi jees (eiköhän se into tosin ehdi laantua ennen seuraavan jakson julkaisua...) .-)

[mehuonmehua]

Tänään esittelemme nuoren tytön rakkaustarinan. Lyhyesti, “tyttöjen jutun”. Tapahtumat sijoittuvat vuoden 2018 kesään. Juna-asemalla, joka voisi olla missä tahansa, seisoo kolme lukiolaistyttöä. Tyttö1: “Yuhane! Tänään sinun täytyy kertoa tunteistasi silmälasipäiselle pojalle!” Tyttö2: “Ei käy! Enhän tiedä hänestä mitään muuta, kuin että hänellä on lasit.” Tyttö3: “Mutta etkö olekin rakastunut?” T2:“Olen!” T1: “Rakkauden huomioimatta jättänen on nuoruuden hukkaan heittämistä!” T3: “Hukkaamista!” T2: “Mutta silmälasipojalla saattaa olla tyttöystävä!” T3: “Mutta etkö olekin rakastunut?” T2: “Olen!” Tuolta lähestyy kilpailijoita! Kaksi hienostunutta neitiä ilmestyy näkyviin. Neiti1: “Päivää~” Neiti2: “Shimakura-san, näyttäisi siltä että ehdimme ajoisa junaan.” N1: “Onkohan silmälasipäinen poika tänäänkin täsmällisesti junassa?” Tytöt: “......silmälasipäinen poika?!” T3: “Voiko olla, että tämä neiti on yhdessä hänen kanssaan?” N1: “Ah, eikö hänen junansa vieläkään saavu...” T2: “Taistelutahtoni on mennyttä! Minusta ei ole vastusta noin hienostuneelle tytölle...” T1: “Ei, voit vielä voittaa tämän taiston!” T2: “Mitä?” T1: “Todellinen hienostunut neiti ei kulje ruuhkajunalla.” T2&3: “Oh...” Tyttö4: “Ah, silmälasijuna on saapunut!” Tytöt: “Eh?” Tyttö5: “Ugh, minulla on paljon kilpailijoita...” Tytöt: “Huh?!” T1: “Älä jää jälkeen! Nouse junaan!” Tänäänkin lähijuna on täyteenahdettu. Mutta se ei haittaa! Sillä samassa vaunussa, samassa kohdassa, voit aina tavata pojan josta olet kiinnostunut! Poika, jonka nimeä et edes tiedä, silmälasipäinen poika!

[notskam]

Good for Cengiz, Mutta and Adam for having steady jobs at NRK. Not so shabby, eh?

[drinking-coke-in-hell]

7. Syyskuuta. 2019 (2/3)

“There’s mich to catch on. Would you like to tell me.” Till said to Alex, holding out his hand to be grapped on. Nea wondered if it is the same thing that Alex did to her in the classroom yesterday.

“I don’t think it’s tolerant to do this here.” Alex answered. Till gave him a hard look.

“Last time i did this to Nea the convulsion was pretty hard. I haven’t really been active on my powers.” Alex told. “She is a regular human so no wonder. I can also go in and read.”

“No way. Okay. No hiding, everything out.” Alex said and took Till’s hand. Nobody paid attention to them. It was casual to close friends to vaihtaa kuulumiset this way if they hadn’t seen in long time. Nea waoted for the same show that happened in class. This time only eyes went black and veins were slighty seen black. Again it was over in matter of seconds.

“What the hell…” Till breathed out. He had worried, almost scared expression on his face.

“Wow. You’ve had a nice few years.” Alex smiled, it seemed fake but she said that in true means.

“What the fuck did they do to you?” Till asked.

“Don’t wanna talk about physically nor by mind so yeah. Mind getting me a drink?” Alex answered brushing it off. Till shrugged and went to get himself a shotnand Alex some lemonade.

“Mitäs vittua?” Nea hämmästeli. “Onks tää joku julkimo meet and greet.”

“Ei. Mähä selitin sulle eilen sen*. Mä ja Till ollaan tunnettu vuosia iha privaatissaki ja Codynki.” Allu selitti.

*Mitä julkkiksista sanottiin introssa

Till came back with the drink and handed it to Alex who thanked in Deutsch.

“Waait.. Are you and Till like you know…” Cody tried to hold back a laugh with a smile, “Or like have been. I mean like no shame I can totally see you two being that because you both are so damn wicked but like holy shit that size differense.” Cody rambled but quit smiling as Alex looked at him with black eyes.

“Just that.. Krhm…” Cody viittasi siihen kuinka Tillin (omg tilli) kösi oli Allun lantiolla.

“Oh well yeah there has been few encaunters with me and Alex by those me-”

“None of any of yours business okay.” Alex was getting red herself and punched half play fully Till’s thigh for saying too much.

“You two seem like a couple eh?” Till said looking at Nea and Cody.

“We just met but thank you.” Cody smiled and put his hand on nea’s shoulder, Nea blushed and looked down.

“Krhm! May I have your attention please!” A tall man in expensive suit said in strickt voice. Everyone quieted down and turned to look at him.

“It’s amazing to see all of you here. And I’m happy that more of you have taken your loved one with you. My name is Mr Quinton. I am your host this weekend. (nyt on siis perjantai). I’d like to clear out our schedule if I may.” Quinton said and took a folded paper from his pocket and opened it.

“Tonight will it be free for all of you. It is always good to catch up with friends and collagues am I right. Just a slight reminder with pure love to everyone new in these circles to follow our etiquette outside your private rooms and respect the fact that these walls aren’t soundproof.” The man gave out a small laugh and almost everyone chuckled too, other’s bit embarassed by the note.

“Saturday, 8.30 is breakfast privately in canteen for an hour. Ten o’clock we all, comapnions including, will meet in conferense room three, for 45minutes. 11 o’clock the Elite will meet in said room for two hours. Other members and companions can spend their time in hotel’s spa, here in this room or in your own hotel rooms. 13.30 Will be lunch privately in canteen. 15.15 to 18.00 will be Elite and other members meeting in room 3. 18.15 will be dinner again privately in canteen. Then rest of the evening is free, but don’t drink yourself to hangover. We will discuss sunday’s schedule tomorrow. You will have a copy of dresscodes and schedule in your rooms. I would like to thank you all for your time and wish you a glad evening.” Mr. Quinton ended his speech and the room filled with soft applaus.  

“Onks toi niiku joku iso pomo? Ja mikä määrittelee Eliitin ja muut jäsenet.” Nea kysyi hämillään, Cody ja Till vaihtoivat sanojaan heidän vieressä.

“Ei ole. Quinton on ‘Iso Pomon’ oikea käsi, joka toisin sanoen esittää pomon asiat ja niin edelleen. Iso pomo ei ikinä näyttäydy ja ketään ei tiedä kuka se on. Paitsi...No ite oon kerran tavannu sen codyn kaa. Ja siis se ei oo saatana. Pikemminkin saatanan läheisin maanpäällä tallaaja.” Allu selitti nealle joka nyökkäili vieressä ja otti allun juomalasin hörpäten siitä.

“Eliitti on nimensä mukaisesti Eliitti. Siihen kuuluu vaikutusvallaltaan ja ‘voimaltaan’ vahvimmat. Toisin sanoen viisi maailman vaikutusvaltaisinta liikemiestä, Quinton, kolme vahvinta ‘demonia’ ja sitten lol antikristukset minä ja cody.” Allu naurahti sanalle.  

“No mites sit ne muut jäsenet ku tääl on aika paljo porukkaa. Eiks Lindemann oo eliittiä?” t nea nyt vttu

“Ei ole. Muut jäsenet on ns. Sielunsa myyneitä elämässä paljon saavuttaneita porhoja, julkiksija jotka omaa demonisia voimia ja ovat tärkeitä avaimia pelastukseen. Till on itseasiassa top 5 voimakkainta demoo mutta ei silti eliitissä. Ja siis näitä voimia omaavia on itseasiassa aika vähän. Ja satun henkilökohtasesti tuntemaan ne kaikki.” Allu selitti ja sanoi viimeisen lauseen nauraen.  

“Okei. Aika hankalaa. Mut kiintoisaa.” Nea hymäili. Allu otti lasinsa takaisin ja joi loput, ojentaen sen ohi kulkevan tarjoilian tarjottimelle.  

“Anyone interested to kidnap few bottles of wine and soda (looks at alex and nea) and go to one of ours room to, talk bit more loosely.” Till asked. Cody agreed and Alex laughed at Till’s correction/add.  

The four took a bottle of vintage wine bottle (only one) and sixpack of coca-cola from under the buffet table. Dammit allu.

They all went to Till’s room and sat down on the couch. Till and Alex automatically undressing out of the top formal wear and sighing as they threw them on the bed and sat down too.  

“Mikäs se oli!?” Nea said laughing as she and allu openeed their cola cans. The men looking at each other and shrugging.   “we all gotta seemingly have our own secret language.” Cody laughed.  

“Yeah totally. Me and nea have finnish, with Till I have Deutch, Cody and Till have their alpha language (vitullinen nauru kohtaus kaikille).” Alex said

“And- And Cody and Nea will have the unspoken language of love am i right.” Till alkaa vituulisen räkätyksen allun kaa ja nea on vitun awkward ku cody vaa hymyilee ja siemailee wiiniä kattoen neaa.

Allu- Huomaa codyn katseen neaa kohti. “Till can i sleep here tonight.” allu nauro viitaten että nuorella parilla ois villi yö

Till- “Oh yess you can i won’t mind a bit.” naurua ja wannabe flirtti ääni

Nea- “why couldn’t i be in cody’s room tho.” nea sano viattomasti katsoen allua ja tilliä (fhoewjgow äää) kuin heidän välillään ei missään nimessä voisi olla mitään.

Cody- “Because I'm sharing a room with my close actor friend.” Taas perus hymy vittu mies sä oot mysteerinen.

“oh” nea said and drank cola. “Till I'm still a lazy bastard do you have any pants i could borrow for a while, these leather ones arent the most comfortable pair.” Alex asked already standing up.

“I like them on you. I mean they aren’t really most comfortable to me neither if ya know what i mean. “ And till slapped alex butt. It was hared slap than a person woud jokingly give to other but it was till and alex so it was verrattavissa to small pet on butt. Alex slapped till on the back of his head and went to go thru his luggage.

Cody- “Is it always like that?” Cody asked half seriously but still laughing too

Till- “Well... Yes kind of.”

Allu tuli takaisin itseasiassa pelkällä isolla t-paidalla takaisin.

“are you fucking serious you iterally dont have any manners.” Till said and checked alex out.

Allu: “Well all your pants were like bed sheets for me. Nea has seen me in my underwear million times even as i was literally vomit drunk so doesn’t matter.”  

Till- “Yes but there is a another male in this room. Who happens to be almost as powerful as you.” Somehwat jealousy and a need to own someonedrpped thru his voice.

Allu- “key word Almost. And he doesn’t have time to look at me with AnOtHeR wOmAn in this room.” ouuuuuu

Nea gave alex a glare. “Hei mä yritän vaan saada sulle munaa dont blame me.” Allu sanoi ja nea ei pystynyt edes esittämään vihaista.

Nyt venyy kyllä jo kolmi osaseks huhuh...

[karvoja]

Miks kaikki kodinkoneet on niin rumia?

Vedenkeittimet, hyi. Leivänpaahtimet, pyh. Mikrot, yök. Liedet, ääh. Imurit, eh. Pyykkikoneet, plääh. Jääkaapit, pöh. Kahvinkeittimet, meh. Tiskikoneet, yhhh. Vatkaimet, hyh. Silitysraudat, ei.

En osaa sanoa mikä asioista tekisi vähemmän rumia, mutta sen tiedän, että ne on rumia. Ne voi näyttää ihan kauniilta ja kivoilta, mutta tarkempi katselmus vapauttaa niiden rumuuden, eikä sitä saa enää piiloon. Kivan näköisten liika yrittäminen paistaa usein läpi. Ne yrittää turhan innokkaasti olla olematta rumia, mikä tekee niistä vastenmielisiä pikkusievistelijöitä. Ongelma tietenkin saattaa olla minussa, mutta sitä vaihtoehtoa en aijo valituksessani ottaa huomioon.