#makkaraa makkaraa lisää makkaraa | Explore Tumblr posts and blogs

borisartamonovblog · 7 years ago

Text

Arvoituksellinen naisen ryöstäjä. Luku 8.

1985 vuosi oli kulumassa. Kesä sattui tuona vuonna lämmin, kuiva ja ei hyvin kuuma. Kaikissa elämän puolissa suunniteltiin muutokset, josta useimmat ihmiset eivät arvanneet, joskin he halusivat sitä. Jopa ympäristössä ei kaikki ollut tyyni. Ymmärrettiin, että tuleva ilmaston muutos on väistäm��tön. Tiedemiehet vain eivät täsmänneet suhteen komentosarja, kuin se aikoi tapahtua. Ja Etelämanteren ylle aukko ostonikerroksen hahmottui uhkaamassa. Tämä vuosi oli asettanut alkua lopun epäinhimillisen ideologian, joka ei tuonut millekään maalle luvatut onnellisuutta ja rikkautta, mutta sijaan niiden - nälkää, sotaa, verta, ilkeyttä ja petosta, ja se kaikki oli perusti korvatakseen luonnollisten uskonnollisten tunteiden, jotka ovat ominaiset jolle ihmishengelle, pakollisella formaalilla ja sydämettömällä palvonnalla väärien idolia ja epäjumalia. Se on mahdollista, että jostakin avaruudesta, vaan luultavammin, että muista tuntemattomista meille dimensioista, tappava virus tunkeutui totalitarismin tulipunaisen pedon vartaloon, joka oli vielä vahva ei mitään epäillyt, joka hyvin piti hauskaa kahdenkymmenen vuosisadan verisessä juhlassa, joka oli murhannut kymmenlukua prosenttien väestön eräissä maissa, muuttaessaan muut zombeiksi, jotka tanssivat hänen paholaismaisen pillin säestyksellä. Kypsyttiin sen olemassaolon elinkelpoisenin ja tekopyhän muodon lopun alkua, toisin sanoen, kommunismin, joka oli kestänyt kovin kilpailua fasismin kanssa. Fasismi oli ilmiö pienempi elinkelpoisimpia, kuitenkin sekin oli punaisen lipun alla. Käyttämällä nämä liput, molemmat nämä ideologiaa olivat todistaneet profetiaa Johanneksen ilmestyksen noin tulipunaisesta pedosta. Tämän kaiken vuosisadan aikana, kuten korttipakassa, ja sotkettiin ja sekoitettiin ihmiselämänkohtalot. Kuin kuvitteellisen valtameren "Solaris" pinnalla, yhteiskunnassa treenattiin outoa häiriötä, arvoituksellista virtausta, valmistamalla muutosten suurta aaltoa. Aistimassa hänen loppua, haavoittunut peto vastusteli, tuhoamassa ihmiselämää ja saavuttamassa ajallista voittoa, mutta kaikkiaan kuolema ei voi voittaa elämän, samalla mitalla kuin pimeys ei voi voittaa valon. Kaikkiaan ei kuolema, mutta elämä aina voitti ja tulee voittamaan. Tarkalleen yksi tällainen voitto tapahtuipa tässä autiossa metsässä, ikuisesti vetäisemällä kuolleen yhteiskunnan luisevista käpälöistä, yhteiskunnasta, joka ei tietänyt rakkautta, joka ei tietänyt kevättä, yhteiskunnasta, jossa jopa "ei ollut seksiä", vapautettiin yksi ihmissielu. Hänen opettaja tajusi, että se oli tärkeämpi kuin istuttaa puun. Se oli tärkeämpi kuin rakentaa talon. Se oli jopa tärkeämpi kuin synnyttää ihmisen, jos tämän ihmisen kohtalonsa ei koskaan tulisi yksilöksi, jäämällä oman elämän loppuun asti kykenemättömänä ajatella itsenäisesti. Tämä kesä tuli kuin kauniina helmenä hänen biografian ornamenttiin, joka oli rauhaton ja täynnä taisteluun. Tuosta suurista, mitä hän on auttanut tapahtumaan, hän sai palkintoa nyt ja täällä: Inga oli tullut hänen rakastajattareksi, kykeneväksi oppilaaksi, sovittelevaksi ja uskolliseksi orjattareksi. Hän jatkoi antamista piiskaa hänelle säännöllisesti jopa pienistä takaiskusta jokaisessa aineessa, että hän häntä opetti, mutta nyt Inga oli kykenevä miehekkäästi, alistuvasti ja jopa iloisesti kohdata rangaistukset, ilman ääntä, räpyttämättä. Vain ihmiset, jotka hyvin tunsivat häntä, jos he sen näkisivät, sitten he voivat arvata hienovaraisesta muutoksesta värin tai ilmeen hänen kasvojensa, mitä kipua Inga tunsi näinä momentteina. Rangaistukset olivat edelleen vakavat, ja tyttö pelkäsi henkisesti näiden edessä, joskin näyttämättä sitä. Nämä asiat ja hänen ajattelunsa, jotka jo oli vapaa väen ennakkoluuloista, kaikki tämä myötävaikutti Ingan opetuksen prosessin voimakasta kiihdyttämistä. Ja hän opetti häntä itäisiin taistelulajeihin ja ninjan tieteeseen ja tämän kanssa myös hän häntä opetti työskennellä henkisesti. Olemassa hänen kanssa, Inga on tuntenut paljon asioita nautintojen tieteestä. Kankeasti, mutta hän on menestynyt antaa hänelle mahdollisuuden arvioida tantran seksin edut, kuitenkin sen jälkeen hän on varoittanut Ingaa: -Jos näet sinulla jonkinlaiset epätavallisen kyvyt, älä kerro kenellekään koskaan sitä, jopa minulle tai lähisukulaisille tuossa maailmassa. -Onko se, jotten menettäisi nämä kyvyt? - Inga katsoi opettajan silmiin ja ymmärsi, että ei erehtynyt. Hän oli hiljaa pitkään ja lausui viimein: -Hyvin menee. Tosiasiallisesti, nyt Inga menestyi kaikessa, mukaan lukien itsensä-ruoskinnassa. Nyt hän pystyi piiskaamaan itseä herkimpiin paikkoihin, ja oikea ja vasen käsi noudattivat hänelle ilman hankaluuksia kahdenkymmenen iskua aikana. Olemalla kaikki juomuissa, mutta iloisena, Inga vilahti metsässä, kuin uskollisena orjattarena tälle miehelle, mutta ylpeänä kuningattarena kohti kaikkea muuta maailmaa. Joskus, kun opettaja katsoi häntä ja oivalsi sen täysin, mitä Inga oli ja nyt mitä hän muodostui, ilon kyynelet nousivat jostain sisimmällä. Mitä hän on tehnyt hänestä? Nyt se oli tai amatsoni, tai vakoilija, ja se on luultavasti, hän voisi kilpailla jopa Mata Harin kanssa. Inga tuli tällainen, että voisi tunkeutua, mihin näennäisesti mahdottomasti tunkeutua; tekisi työnsä, jonka näennäisesti olisi tehdä käsittämätöntä. Ja katoaisikin huomaamattomasti, jättämässä vastustajaa täydellisessä tietämättömyydessä tai inspiroimassa hänelle taikauskoista kauhua, riippuen tehtävästä. -Etkö valmistele minua ryöstääkseen pankkia? -Kaiken minun elämän aikana, arvokkain asian, että varastin, se oli kaksi kilogrammaa makkaraa supermarketista. En ollut nälkäinen ja rahaa oli minulla, mutta ainoastaan olin vihainen näille kaupan nenäkkäille työntekijöille, jotka järjestivät sikamaista jonoa seisoakseen kaksi tuntia, vaikka oli mahdollista ilman tätä, ja epäilen, että tahallaan. Siten nämä Brezhnevin aikakauden hölmöt nauttivat demonstroinnista heidän imaginaarista paremmuutta. Vaan tarvitsin vain psykologista vastuuvapautta. Sanoa tulevaisuudesta, mitä tahansa voi tapahtua, mutta joka tapauksessa en haluaisi sinua lavastaa. Lähtökohtana on, että minä olen auttanut sinulle tulemaan vapaaksi ja onnelliseksi, ja nyt on suojattava lujasti sinun vapautta. Muistatko, kuin pelkäsit, olemassa yksin, mennä vastaan kaikkia? Nyt ei mitään ole hirveää sinulle, koska tiedät, kuinka sen tehdä. Koskaan älä saavu päätös ajattelemattomasti. Tiedä, että jokainen voi erehtyä. Olemassa täällä sinun kanssa, minä tein yhden virheen. -Sinä matkit Vysotski, kun lauloit. -Tämä on nerokas arvaus! Ja muista: et saa koskaan ketään matkia, vain hätätilanteessa, jopa niin, anna tällainen tilanne ei jatkuisi pitkään. Teinkö virhettä lisää? -Ei. -Kuitenkin jo kuukautena sinulla on tällaista taitoa, että jopa villisika ei aina voi tuntea sinua, puhumattakaan minä. Voisit paeta, ja jopa jos otin sinua, sitten ei tiedetä, kuka on vahvempi nyt. -Tiesit, että jo rakastan sinua kahden kuuta aikana. Todennäköisempää, että lammaskoira karkaisi pois hänen omistajasta. -Nyt muista: et koskaan palaa maailmaan, jossa asuit varhempi. Tällä kertaa Inga ei ole arvannut: -Onko, että yöt ovat tulleet pitkiksi, lehdet ovat tulleet keltaiseksi ja linnut lentävät pois etelälle? -Ei. Palaat Moskovaan, mutta et tunnistaisi sitä. Nyt on täysin erilainen kaupunki, täysin erilaiset ihmiset. -Mutta kuunteletpa radiota. Sinä sanoi, että jos muutokset aikovat, sitten viisi vuotta myöhemmin, ei varhempi. -Se ei ole Moskova, joka on muuttunut. Se on, että sinä olet muuttunut. -Ja entä sinä? -Minulle mennä tuohon on mahdotonta. Minne aion lähteä, se ei ole etelässä. Jos en tee sitä nyt, ehkä tämä tilaisuus ei tarjoutuisi enää koskaan minulle. Rukoile puolestani. Tämä aikoo olla vaikeampi, kuin siepata likat. -Matkustat Karjalaan. Nyt oli hänen vuoronsa avatakseen suuta yllätyksestä. Hän malttoi, mutta jos voisi katsoa hänen sieluun, tuolla se oli ikään kuin pommi laukesi. -Uskon sinua! Tällainen mies, kuin olet, onnistuisi siinä. Kuitenkin, siltä varalta tiedä: minulla ja minun suvuilla ei ole kukaan ulkomailla. Jos lähetät kutsun, kun jo sinulla kaikki on lutviutunut tuolla, minä tiedän keneltä se olisi ja tulisin sinulle. Aiotaanko alkaa vapauttaa ulkomaahan? Hän ei vastannut pitkään, koska hän ei voi herätä pyörryksistä nopeasti: nyt Inga voi lukea ajatukset. Viimein hän vahvisti: -Kaikki menee niin. -Ja kun mennään tästä? -Huomenna aamulla. -Joten, onko se, että kaikki loppuu? -Muistatko, kuin opetin sinua, että kaikki muuttuu? Ja on mahdotonta paeta tästä asiasta. Minne menisit, mitä kehittäisit, tuolla muutokset tapahtuvat. Yhtäkkiä Inga pudotessaan polvistui ja pillahti itkuun, halaamassaan hänen jalkojansa. -En halua! En halua erota sinusta! En koskaan enää kohtaa tällaista miestä, tämä on harvinaisuus, tällainen asia ei toistu! -Inga, ryhdistäydy, näytät heikkoutta. Älykäs vihollinen ei koskaan menettäisi käyttämistä tätä hetkeä. -Täällä ei kukaan paitsi meitä. -Mutta mieti tätä tulevaisuudelle. Ja nyt sano itselle: "Ensisijaisesti olen ninja". Tämä hyvin innostaa. -Mutta en ole ninja. Ja en syntynyt Japanissa. Ja harjoittelen ei syntymästä alkaen, mutta kahdestakymmenestä vuodesta alkaen. Vaikka menestyn, mutta tätä ei ole tarpeeksi. -Jossain ei ole tarpeeksi, mutta jossain se on parempi, kuin ninja. He olivat sokeina palvelijoina. Heillä oli velvollisuus, he palvelivat jotakuta, vaan olet vapaa kaikista tästä. Olet vahva itsenäinen yksilö. Vain sinä kaiken punnitset ja ratkaiset. Olen sinun valmentaja, opettaja, mutta en ole komentajaa sodassa. Inga alkoi rauhoittua vähän. -Minä itseni en halua erota sinusta. Nouse, - hän alkoi halata ja hyväillä häntä. - mutta ymmärrä. Jos huomenna me panemme poikki, sitten se on hyvin paljon mahdollisuuksia tavatakseen muutaman vuoden kuluttua varmemmassa tilanteessa. Tiedän kaikki perinpohjin Karjalan ja Suomen rajalla. Mutta jos me jatkamme nyt, sitten se on mahdollista, että emme koskaan enää kohtaa. Täällä minulla maa on polttava jalkojeni alle. Moskovassa... sinä tietäisit kaiken. -Jo pitkään et ruoskinut enää julmasti minua, kuin pakoyrityksestä, tai kun minä annoin itse sinulle ensimmäistä kertaa. Sido minua, järjestä mulle julman selkäsaunan hyvästiksi, muuten huomenna meillä ei olisi aika. Olkoon kolmen päivää aikana satuttaisi istumaan, sitten näinä päivinä voisin selvemmin muistellakseni sinusta ja kaikesta tästä, - ja Inga on tehnyt ympyränmuotoinen liikkeen kädellään. -Minun rakas metsän ystävä! Rakastan sinua ja aion tyydyttää sinun pyynnön. Ota nuoraa ja menkäämme. Viimein Inga hymyili. -Tiedätkö sen? Tänään en ole peloissani ollenkaan, - Inga on töllistellyt hänelle ja ikään kuin lauloi hänen lempilauseen tälle tapaukselle: -Oho, mitä nyt aikoo olla minulle. -Olet mahtava tyttö, jopa en haluaisi ruoskia, kuitenkin meidän rakkaus on vaikka julma, mutta kaunis, koska rakkaus on kaunis kaikissa muunnelmissa. Ja mennääs noudattamaan hänen sääntöjä. -Mihin asentoon minun täytyy seisoa? -Hyvästit valitse sinä yksi kertaa. Inga ajatteli. Ensiksi, kuten tavallista Inga halusi nousta kontilleen, mutta palauttaessa mieleen hänen fantasian teloituksesta aukiolla, erikoispaikalla, raippa on pyövelin kädessään, joka on pukeutunut punainen huppu kolojen kanssa silmien varten, viimein hän on tehnyt päätöksen: -Mennääs seisomassa puun luona, kuten tuolla kerralla, tämän puun luona, - ja Inga kädestä osoitti vanhaa isoa kuusta. -Olkoon se on sinusta, - Inga toi köysiä ja hän alkoi panna liekaan tyttöä. - on mahdollista, yritän turhaan. Nyt minulla sinä olet kuin raudasta. -Mutta jos sidotaan, se on kiintoisampi. -Olkoon se on sinusta. Valmistelu teki loppuun, Inga jo oli viritetty, puristi huulensa, laski silmänsä. Tässä jo menettely alkoi, mutta tyttö todellisesti seisoi, ikään kuin olemalla raudasta. Kuin spartalainen, tyttö sieti kipua, joka tuntuisi sietämättömäksi enemmistölle. Ensimmäiset kirkas arvet veripisaroiden kanssa päissä, joiden vastaan kalpenivat vanhat arvet, jo ovat koristelleet houkuttelevat kaarevuutensa, mutta kasvot eivät muuttuneet, vain hieman punastui ja julman pelin jälkien määrä tuli yhä enemmän. Se jatkoi pitkään. Kuitenkin, sitten kun perse oli piiskattu perusteellisesti, jokin alkoi muuttua kasvoillansa, ja se oli vaikea selittää sanoilla, erityisesti arvata, mitä vielä tapahtui hänen kanssa. Inga ... laukesi, mutta yritti näyttää tuomatta julki ulospäin kipua tai himoa. Vitsa vihelsi enemmän pitkään, ja Inga laukesi kaksi kertaa lisää. Kun kaikki keskeytti ja hän tuli vapauttaakseen häntä, jollain muututtavalla äänellä Inga sanoi: -Ja nyt hankaa suolalla, - äänensävy oli epätavallinen. Tällaista hän hänestä ei koskaan kuullut. -Olisiko se liian paljon sinulle? -Olen sanonut: hankaa! - äänensävy oli määräilevä suoranaisesti. - minä kaiken kestän, - nämä sanat oli äännetyt jonain fanaattisena ilona. Hän meni pois ja pian palasi nuoskan suolan kourallisen kanssa ja alkoi heti hangata häntä. Yksi kyynel vierähti tämän nyt urhean tytön silmältä ja hän hymyili. Oli mahdotonta ymmärtää, mitä oli täällä enemmän, kärsimystä tai autuutta. -Nyt minä rakastan sinua enemmän. Ja aina, kun minulla on haikeasti, aion muistella, mitä oli ollut täällä nyt. Tämä hurja kipu tulee minun lohdutukseksi kauaksi aikaa. Ja nyt haluan antaa itseä sinulle, ollessaan sidottava. He molemmat laukesivat pian ja samanaikaisesti ja juuri nyt, ikään kuin, menivät poikki johonkin sadunomaiseen maailmaan. Tästä lähin, tämä viimeinen päivä tulee kiiltämään kuin kirkkaana valonheittimenä etäiseen tulevaisuuteen asti. Tästä lähin, jokainen heistä voi vakuuttaa varmasti, ilman jotakin epäilyä, että ELÄMÄN ONNELLISUUS ON OLEMASSA. Vain on osattava vetääkseen sen ulos syvyydestä oman "minä". Tässä metsässä he olivat tiedostamassa onnellisuuden katsomatta ulkoa, vaan kokeilemalla sitä heistä itsestä, tutkimalla sen kummallisten puolten suurta joukkoa, huomaamalla sen mahdollisuuden suurta joukkoa, ylivertaisen ja ehtymättömän. Ja puut olivat hiljaa. Se ei ollut yksinkertaista hiljaisuutta. Ne vaikenevat jostakin, että ei käännetä ihmiskieleksi. Ja puut vaikenevat, kuin kerran joku tuntematon sanoi, kadotetusta paratiisista, jossa Adam ja Eva asuivat. Erilaiset kirkot tulkitsivat eri tavoin, mikä on syntiinlankeemuksen olemus, mutta he missasivat pääkohdan. Miksi he, jotka sanoivat niin paljon rakkaudesta Herraamme Jeesusa Kristuta, mutta eivät hyödyntäneet Hänen opetuksesta: tuntea puuta sillä hedelmästä. Vaan mitä oli ensimmäinen syntiinlankeemuksen hedelmä? Tällainen, että Adam ja Eva alkoi hävetä ja pukivat lannevaatteet. Yleinen mielipide ilmaantui, se on "mitä ihmiset sanoisivat"; esimerkki kirjallisuuden: "Mitä aikoo olla ruhtinattaren Marian Alekseevnan sanomansa!" (Griboyedov "Voi mistä Wit"). He eivät voineet hävetä Jumalaa, Joka oli luonut heitä tällaisiksi, kuten he ovat, mies ja nainen. He alkoi hävetä yhteiskuntaa, jonka he panivat Jumalan paikalle. He alkoi hävetä tätä maailmaa, jonka ruhtinas on saatana itse. Ja ei ole väliä, kuinka paljon oli heitä, kaksi tai kaksi tuhatta. He olivat luoneet heidän maailman, jota nimesivät "sivistynyt", mutta heidän ei tarvitse ottaa konformisuuden vaiston heidän kanssa, joka pelasti alkuihmiset onnettomuuksista, mutta täällä se tuli herkin paikka perkeleen juonilta. Mutta ihmiskunta tulee palaamaan kadotettuun paratiisiin. Kaikki historia kehittyi parhaan skenaarion mukaan kaikista mahdollisista, riippumatta tuosta, mitä kauheana tai tyrmistyttävänä sen erilliset hetket näyttäisivät meille. Jo kirjoitettiin ensimmäisten palanneiden etsijöiden nimet kultaisilla kirjaimilla historiaan. Se ovat Jeesus Kristus, Siddhartha Gautama, Muhammad, Krishna, myös tällä kontrastien vuosisadalla se oli Osho Rajneesh. Jo toiset kurottautuvat heidän jäljessään, tehden suuren ponnistelun, he riistävät senttimetrin senttimetriltä pimeydestä. Ihmiset olivat menettäneet Eedenin puutarhat, koska he eivät voineet arvostaa ne. Vain tuo, joka on tuntenut vankilan, voi tietää vapauden arvon. Vain nuo, jotka on läpäissyt pimeyden ja ylittänyt vaikein esteet paetakseen pois siitä, vain hän voi rakastaa ikuista valoa täysin vilpittömästi. Tässä miksi tämä pimeys ja nämä kärsimykset olivat tarvitun. Kaikki tämä on palvellut hyväksi, jotta ihmiskunta palaisi kadotettuun maailmaan taas, mutta nyt jotta se olisi tullut kypsäksi, uuden tiedon kanssa, jonka olisi mahdotonta saada teoreettisesti, mutta vain kärsien kunkin omasta kokemuksesta, ylittäen kaikki esteet, mennen kaikki tie loppuun. Nyt meidän sankarit molemmat menivät tällä tiellä. Olemalla seurauksena kohtalolle, arvoituksellinen ryöstäjä lähti matkaan ensimmäisenä, kaappasi karkeasti tyttöystävänsä, jota hän rakastui ja joka nukkui historian kaatopaikalla, karkeasti herätti häntä ja avasi silmänsä hänelle. Tästä lähin Inga tuli valmis olemaan menevä tiellä yksin ja hän ei tule koskaan enää palaamaan tälle kaatopaikalle. -Kuinka aiomme hyvästellä? - Inga kysyi seuraavana aamuna. -Täällä yksi matala paikka on joessa, aion auttaa kahlaamaan. Sitten aion puhua sinun kanssa ja perääntyä, kunnes lakkaamme kuulla toisensa, ja sitten jokainen meistä menee omilla tiellä. Mihin mennä, minä piirsi sen, koilliseen, kuitenkin olisi parempi löytää pientä polkua. Tuolla mene seitsemän kilometriä bussipysäkille asti. Bussi kulkee useita kertoja päivässä kaupunkiin, joka aikoo olla nimeltään Sergiev Posad. -Vaan kuin nyt? -Zagorsk. -Vau, mihin olemme saapuneet Rogachevosta! Vaan missä ylitimme me kanaalin? -Muistatko, sinä ihmettelit, että yöllä minä johdin sinua sokkona jollakin asfaltilla? Niin me olimme ylittämässä sillan kylässä Morozkissa. -Ja aiot mennä Dmitrovoon? -Olet arvannut. Tuolla hitain juna kulkee Pietariin asti, mutta aion sivuuttaa Pietaria ja päästä junasta asemalla Mga. Hän keräsi asiat, antoi hänelle kaksi pussia, yhteen sirotteli pähkinää, muuhun misisientä, jotka he olivat keränneet, riisui pois saappaat, toi olkapäillä Ingan itärantalle joen ja palasi länsirantalle taas. Yhtäkkiä Inga muisti: -Odota! Älä mene pois! En kysynyt tärkeintä. Miten sait selville minusta, että olen olemassa tässä maailmassa? -Kuusi vuotta sitten työskentelin kentillä geodeettisilla töillä. Peruutettiin työmatka kaupunkiin Volzhsky, joka on Volgograden lähellä. Me luuhasimme, ja suunnattiin meidän työjoukko pannaksemme toimeen päiväntilauksen Moskovassa, sinun kujalla, kaupunginosassa Sokol. Kun taas minun kollega piirsi, minä seisoin sinun talon kulmassa ja olin kuullut, miten piiskattiin sinua. Mikä hyvää huumausta sain tuolla kerralla! Minä päätin katsoa tätä tyttöä välttämättä, ainakin etäältä. Se ei ollut vaikea. Sinä osoittauduit minun makuuni... Sanoa niin ei olisi riittävästi... Minun unelmani! Kuitenkin olit vielä liian nuori, huolimatta että olit muodostuttu jo silloin. "Kasva nopeammin, minun kaunotar, ja aion kidnapata sinut" - se oli minun ratkaisu. Minulla oli paljon tekemistä, mutta aikaa oli enemmän kuin tarpeeksi hyvin suunnitellakseni ja valmistaakseni operaatioita jotta siepata sinua. -Joten tämä epäonninen päivä, kun piiskattiin minua kunnolla, osoittautui onnellisin? Mitä ihme se on! Kuin tapahtuu toisinaan! Mutta olit nuorempi tänä aikana. Oliko, että näin sinut ulos ikkunasta? -Et huomannut kylliksi. Pipo oli vedetty melkein silmille salatakseni rypyt otsalla, jotka olivat jo tuona aikana, ja minun ruumiinrakenne aina oli hoikkana. Toisinaan jopa nyt voidaan kutsua minulle: "Hei, jätkä!" Katsahdan taakseen, ja pyydetään anteeksi. Inga seisoi iloitsemassa. Nämä tiedot lisäsivät uutta aaltoa hänen oivallukselle oman onnellisuuden. He alkoivat irrota hitaasti, perääntyessään takasin ja jatkaessaan keskustelua. -Ymmärränhän, mitä olet tehnyt minulle. Ilman sinua eläisin äärimmäiseen vanhuuteen asti, ikään kuin silmät ummessa. Miten voin kiittääkseni sinua? -Kiitä Häntä, - hän nosti etusormen ylös. - ja älä unohda rukoilemasta, jottei joutuisi kukaan meistä piikkilangan takana. Et mitään ole velvollinen minulle. Olet vapaa. Vapaa ehdottomasti. -Jopa pettää sinua? -Et voi pettää minua. Ei ole mahdollista pettää ihmisen, tekemällä aviorikoksen koiran kanssa. Noiden kanssa, joita sinä tavaisit, jopa jos heidän sukupuolinen suuntautuminen olisi sama, kuin sinulla, mitä tahansa sinulla ei olisi mitään tekemistä heidän kanssa, paitsi seksin. Anna kaikkensa avataksesi heidän silmät, mutta älä unohda helmistä ja sioista. Myös nuo ovat mustasukkainen, jotka pelkäävät tulla huonompi kuin muita. Vaan minä en pelkää sitä. Mä tiedän minun arvoa. -Hyvästelemässä, sano, kuten nimesi on? -Olen ihminen planeetalta maapallolta. Minun sukunimi symboloi vanhuuden ja, on mahdollista, viisaus, vaikka ei mitään ole oppiakseen täkäläisistä vanhuksista. He ovat tyhmät, kuin joukot hevoset, kiitos neuvostovallalle. Minun nimeni on sanasta "elämä" ja minun isännimi on sanasta "ihminen". Käymällä Moskovassa opit sen. -Mikä? -Käymällä Moskovassa opit sen, - hän jo puhui huutaessaan, jo olemalla joen korkealla törmällä. -Millä tavalla?! Varovasti he menivät takaperin ja jo lakkasivat kuulemasta toisensa. Ja sitten Ingan rakastettunsa keräsi kaikki voimat ja huusi: -Näkemiin, Inga, minun rakkaani! -Näkemiin rakastettu! Ole varovainen! Minä hyvin tarvitsen sinua! -Tavataan! Tapaamme jälleen ehdottomasti! - nämä sanat kaikuivat kaiulla kaikkeen metsään.

Alkuperäinen texti Venäjäksi

The same in English

1 note · View note

ninnnuli · 7 years ago

Photo

Don’t let teardrops fill your eyes

Ilma on kuuman kostea, baarissa on seisova ja trooppinen tunnelma. Hikipisarat valuvat stetsonien alta, kuppilan kulmassa värivalot vilkkuvat mauttomassa pelikoneessa. Hihattomien ruutupaitojen alta paljastuu tatuoituja käsivarsia, hikiset kämmenet puristavat kylmiä olutkolpakoita. Nojatuolissa makaa sunburst-väritetty akustinen kitara ja tuolin yläpuolella TV:ssä pyörii joku B-luokan jenkkileffa. Ovensuussa lappuhaalareihin ja trucker-lippikseen pukeutunut mies soittaa Pabst Blue Ribbon -oluttarroilla varustettua pystybassoa, lavan reunassa toinen raastaa lusikoilla vanhanaikaista pyykkilautaa. Yksi parrakas mies rämpyttelee banjoa, toinen kitaraa ja kolmas viulua. Komeissa bootseissa pyörätuolissa istuva nainen laulaa silmät kiinni tarinoita syvästä etelästä.

Missä ollaan?

Ollaan Hämeenkadun länsipäässä, ravintola Rotwallissa Suomen Tampereella.

Tampereen musapiireissä parasta on loputon monimuotoisuus. Toisin kuin moni, yleensä ei-tamperelainen, haluaa ajatella, Manse on aika paljon muutakin kuin Mustajärveä ja mustaa makkaraa. Täältä löytää oikeastaan ihan kaikkea jos haluaa. Kuten esimerkiksi syvää etelää, americanaa ja vanhaa kantria tavallisena sateisena heinäkuun tiistaina. Olen paasannut aiemminkin yllä kuvaillusta Doggone Conifersista (syystä), enkä lakkaa ihastelemasta sitä, että Tampereelta löytyy tämmöistäkin. Suomalaisia suofolk-roots-americana-bluegrass-bändejä ei ole montaa, ja saattavat näissä maailman kolkissa olla vähän yksinäisiä ne muusikot, jotka ovat innostuneet erityisesti vaikkapa pyykkilaudasta (joka by the way, on fantastinen soitin). Doggone Conifers on kuitenkin lauma lowfi-kantriin päin kallellaan olevia soittajia, jotka ovat onneksi löytäneet toisensa, ja yleisön joka tuntuu rakastavan bändiään syvästi ja stetsoneitaan ihailtavan ei-ironisesti.

Doggone Conifersin jälkeen lavalla nähtiin sekä sooloina että duona lisää americanaan ja singer-songwriter-taiteiluun erikoistuneita artisteja; saksalainen Philip Bradatsch ja amerikkalainen James Hunnicut. Surumielisiä kappaleita ja ilomielisiä miehiä, kuten singer-songwriter-keikoille tuppaa usein kuulumaan. Miehiä maailman eri laidoilta, jotka kiertävät ja soittavat yhdessä ihan puhtaasta musiikin ja soittamisen ilosta. Keikan jälkeen toinen myy levyjään, toinen itse tekemiään puuhelmiä. Elämää ja musiikkia puhtaimmillaan, ilman stressiä siitä ollaanko soittolistoilla tai onko tuhatpäisiä stadion-yleisöjä.

Niin parasta kuin Provinssissa taas olikin, ai hitto että oli upeaa palata ihan sinne juurille, sinne missä musiikki kaikessa yksinkertaisuudessaan on kauneimmillaan. Marssia pienen pubin nurkkaan juomaan kylmää lonkeroa, kuunnella yksinäisen laulajan äänen hiljaista sointia, ostaa demoja bändiltä joka ei ole Spotifyssa ja maksaa keikan pääsyliput omantunnon mukaan baarissa kiertävään tippituoppiin. Sen jälkeen kun on saanut pommeja ja tulipylväitä naamalleen eräiltäkin Profeetoilta, on akustinen kitara kauneinta maailmassa.

1 note · View note

blenderit · 6 years ago

Text

Sopivan yleiskoneen valinta

youtube

Yleiskone vaivaa, vispaa ja vatkaa puolestasi. Mahdollisten lisävarusteiden ansiosta sen avulla loihdit pöytään myös kotitekoista makkaraa, jälkiruokamoussea ja jäätelöä. Yleiskone helpottaa kotikokin ja -leipurin arkea, sillä se vapauttaa kokin kädet esimerkiksi tiskaamaan, pilkkomaan toiseen ateriaan tulevia aineksia tai vaikka ruokkimaan lasta. Kone hoitaa leipurin puolesta myös pitkäveteisen vispaamisen tai raskaan taikinan vaivaamisen. Monikäyttöisen yleiskoneen saa halvimmillaan alle sadalla eurolla, mutta laadukkaimmista yleiskoneista voi joutua pulittamaan jopa seitsemänsataa euroa.

Mitä kaikkea yleiskoneella voidaan valmistaa? Ainakin taikinoita. Munasokerivaahtotaikinoita, valkuaisvaahtotaikinoita, rasva-sokerivaahtotaikinoita. Munasokerivaahtotaikinasta tehdään kääretorttuja ja esimerkiksi täytekakkupohjia. Valkuaisvaahtotaikinasta syntyy ihania marenkeja, ja rasva-sokerivaahtotaikinasta tehdään muun muassa kahvikakkuja ja pikkuleipiä. Hiivataikinankin vaivaat kuohkeaksi yleiskoneella. Mikään ei voita kotona tehtyä leipää tai tuoretta pullaa! Surauttelet yleiskoneella myös suklaamoussen, tai salaatinkastikkeen. Lisäosien avulla teet vaikka hedelmäsmoothieta suoraan kannuun, saat lihasta tuoretta jauhelihaa, jauhat kahvipapuja, valmistat jäätelöä, raastat porkkanaa tai rouhit pähkinöitä.

Mitä pitää ottaa huomioon yleiskoneostoksilla?

Yleiskoneelta pitää odottaa helppokäyttöisyyttä, käytännöllisyyttä ja tehokkuutta. Pienitehoisesta koneesta ei juuri ole iloa, jos pitää tehdä isoja taikinoita kerralla. Teho saisi mielellään olla 900 W. Iso, ruostumattomasta teräksestä valmistettu kulho on parempi kuin muovinen. Kulhoja saisi mielellään olla kaksi, sillä monessa keittiössä yleiskone on päivittäisessä käytössä, ja sitä tarvitaan useampaankin otteeseen saman päivän aikana. Toisaalta kulhoja saa yleensä ostettua lisää. On makuasia, onko kulhossa kahva vai ”korvat”.

Koneissa on yleensä mukana vispilä, vatkain ja taikinakoukku. Lankavispilä on hyvä kermavaahdon vispaamiseen. Vatkainta tarvitset kakkutaikinan valmistamiseen. Jos vatkain pyörimisen ohella myös kiertää, ja on kaikin puolin tukeva, onnistuu sillä kakkutaikinan teko kerrassaan erinomaisesti. Hiivataikinaa, eli pulla- tai leipätaikinaa varten tarvitset taikinakoukun. Mieti, mihin kaikkeen yleiskonetta tarvitset, ja mitä kaikki kodinkoneita sinulla jo on. Lisäosien takia ei kannata maksaa koneesta ylimääräistä, jos sinulla on jo laitteita, millä raastaa vihannekset, murskata jäät ja pähkinät tai valmistaa greippimehua. Jos koneen mukana on paljon lisäosia, se vie paljon säilytystilaa. Jos huomaat tarvitsevasi jotain erityistä, esimerkiksi kahvipapujen jauhamiseen tai monisilppuria tahnojen ja mausteseoksien valmistamiseen, kannattaa valita yleiskone, missä nämä osat ovat joko vakiovarusteina tai edullisina lisävarusteina ostettavissa. Osien konepesunkestävyys on monelle ratkaisevan tärkeä asia.

Laitteen pohjassa olevat imukupit tai kumimatto pitävät yleiskoneen hyvin paikallaan myös sen vaivatessa taikinaa. Muuten kannattaa sijoittaa esimerkiksi märkä pyyhe koneen alle. Digitaalinen vaaka ja käyttövalo kiinnitysvarressa ovat käytännöllisiä yksityiskohtia, joiden ansiosta yleiskonetta on ilo käyttää. Onko käyntiäänen voimakkuudella sinulle merkitystä? Et ehkä halua, että koko talo herää, kun haluat yllättää perheesi tuoreella leivällä aikaisin sunnuntaiaamuna.

Kannattaa ottaa huomioon myös koneen koko, paino ja sijoittelu. Moni yleiskone painaa noin 10 kiloa. Kätevintä olisi, jos yleiskoneen voisi sijoittaa pysyvästi esimerkiksi keittiön työtasolle, eikä sitä tarvitsisi edes yrittää mahduttaa kaappiin tai vetolaatikkoon. Esimerkiksi Boschilla ja KitchenAidilla on esteettisesti viehättäviä yleiskoneita, mitkä sopivat useimpiin sisustuksiin. On virtaviivaista kromia ja herkullista, pyöreämuotoista pinkkiä. Onko virtajohto tarpeeksi pitkä? Kokkausnautintoa vie, jos joutuu sähläämään jatkojohtojen kanssa.

Kolme hyvää yleiskonetta

Kolme hyvää yleiskonevalmistajaa ovat Bosch, KitchenAid ja Kenwood.

Bosch MUM6N20A1 -yleiskone

Tästä laadukkaasta yleiskoneesta saa maksaa noin 270 euroa. Yleiskoneessa on todella tehokas moottori – 1000 wattia! Tämä tehopakkaus jaksaa siis käsitellä suuretkin määrät hiivaleipätaikinaa kerralla. Boschin yleiskoneessa on myös suuri kulho, yli 6 litraa. Reilun kuuden litran tilavuus ei kuitenkaan tarkoita, että siihen voisi kaataa 6 litraa vettä. Taikinassa saa olla maksimissaan 1,5 litraa vettä, jotta se ei läiskyisi yli.

4 nopeussäätöä ja mahdollisuus laajentaa useilla eri lisävarusteilla tekevät Bosch MUM6N20A1 -yleiskoneesta joka kodin korvaamattoman pikku apulaisen. Lisävarusteiden ansiosta toimii tämä sama laite niin tehosekoittimena, viipalointikoneena kuin vaikka vilja- tai lihamyllynä.

Mainittakoon vielä toinen yleiskone Boschilta. Bosch MUM5 CreationLine on niin ikään 1000-wattinen, mutta painoa on vain 6,4 kiloa, joten se on huomattavasti kevyempi siirrellä kuin monet muut yleiskoneet. 7 nopeusastetta, turbo-asetus, ja hieman alle 4 litran teräksinen kulho kuuluvat myös tähän yleiskoneeseen. Kestävä ja useilla lisäosilla laajennettava Bosch-yleiskone maksaa noin 250 euroa, ja sitä löytyy markkinoilta myös ihanana pinkkinä.

KitchenAid Classic yleiskone

Elegantisti muotoiltu KitchenAid Classic -yleiskone maksaa noin viisisataa euroa. Rahalla saa kuitenkin kestävän ja huippulaadukkaan laitteen, millä pyöräyttää tuossa tuokiossa jälkiruoat ja kakut pöytään. 10 eri nopeusasetusta ja kaikkiin suuntiin liikkuva sekoitusrata varmistavat käyttömukavuuden ja leivosten erinomaisen lopputuloksen. Tämä kone miellyttää alan ammattilaistakin. KitchenAid Classic -yleiskoneen paino on tosin hieman yli 10 kiloa, mutta tämä laite on paikkansa keittiön työtasolla ansainnut myös ulkonäkönsä puolesta. Mukaan tulee teräskulho, vatkaimet ja taikinakoukut. 4,3 litran kulhoon menee kerralla 1,7 kiloa leipä- ja 2,5 kiloa kakkutaikinaa. Luonnollisesti myös KitchenAid tarjoaa yleiskoneeseen monia lisäosia. KitchenAid on luottomerkki – ensimmäinen KitchenAid-yleiskone rakennettiin vuonna 1919!

Kenwood Prospero KM282 yleiskone

Kenwood Prospero KM282 yleiskone maksaa vain noin 140 euroa, eli se tässä yhteydessä esitellyistä yleiskoneista ehdottomasti se halvin. Kenwood Prospero -yleiskone on varustettu kotikäyttöön riittävän tehokkaalla 900 watin moottorilla ja ruostumattomalla teräskulholla, mikä vetää hieman yli 4 litraa. Kenwood Prosperon mukana tulee hintaansa nähden poikkeuksellisen paljon ilmaisia lisäosia: lasinen tehosekoitin, monitoimiosa silppuamiseen ja raastamiseen, sitruspuserrin, K-sekoitin, pallovispilä ja taikinakoukku. Painoa tällä moniottelijalla on alle 4,5 kiloa, mikä on monen mielestä varsin positiivinen asia sen edullisen hinnan lisäksi. Miinusta Kenwoodin yleiskone saa melko kovasta käyntiäänestä.

The post Sopivan yleiskoneen valinta appeared first on Blenderi.fi.

Klikkaa ja lue lisää http://bit.ly/2CiMznV

#blenderit #suomessa

0 notes

portfoliokokkailuun · 4 years ago

Text

Party like it’s 2020 -kaatomenu

Ranskalaispannu (2-3 hengelle) (G)

500 g pakasteranskalaisia 100 g voita 400 g vapaavalintaista makkaraa pilkottuna

100-200 grammaa juustoa maun mukaan (esimerkiksi mozzarella, cheddar tai sinihome) Mustapippuria Suolaa Sipulijauhetta 2-3 kananmunaa Chilimajoneesia

Kuumenna mahdollisimman suuri paistinpannu keskilämmöllä. Lisää pannulle voi ja anna sen sulaa ja ruskistua. Lisää pannulle ranskalaiset. Paista ranskalaisia pannulla n. 10-15 min kunnes ne alkavat ruskistua ja ovat hieman pehmenneet.

Lisää pannulle pilkottu makkara, nosta lämpö korkeaksi. Mausta pippurilla, suolalla ja sipulijauheella. Paista kunnes kaikki on tasaisesti paistunutta. Lisää juusto. Paista ja sekoita, kunnes juusto on tasaisesti sekoittunut kaikkialle ruokaan.

Pyyhkäise ruoka pannulta kulhoon tai lautasille. Samalla pannulla jolla teit ruuan, paista 2-3 kananmunaa. Mausta myös nämä suolalla ja pippurilla.

Lapa majoneesia koko annoksen päälle ja syö, yksin tai yhdessä.

Vegaaninen nachopelti (2-4 hengelle) (V)

400g nachoja 200g Påmackanin aurinkokuivatulla tomaatilla maustettua tuorejuustoa 1 prk tulista salsakastiketta

1-2 pkt nyhtökauraa, vapaavalintainen maku

200-300 g vegaanista juustoa Paahdettua sipulia

Esilämmitä uuni 175 asteeseen. Lado uunivuokaan n. puolet nachoista. Lisää päälle puolet tuorejuustosta ja kolmannes juustosta.

Lisää vuokaan toinen kerros nachoja. Lapa päälle nyhtökaura, salsakastike sekä loppu tuorejuusto. Lisää viimeiseksi kerrokseksi loput juustosta.

Paista uunissa, kunnes juusto on sulanut ja pinta on alkanut ruskistua. Ripottele päälle runsaasti paahdettua sipulia.

Molemmista ateriavaihtoehdoista saa kevyemmän ja vähärasvaisemman vähentämällä juuston ja maitotuotteiden sekä lisukkeiden määrään. Gluteenittoman vegaanisesta annoksesta saa vaihtamalla nyhtökauran gluteenittomaan varianttiin. Muistathan tarkistaa, että paahdetussa sipulissa ei ole vehnägluteenia! Voit myös tehdä annoksille kaveriksi esimerkiksi salaattia tai patonkia.

Jälkiruoka!

Kaatovanukas

Kaatovanukkaan salaisuus on aina ollut valmis vanukaspohja, joka sekoitetaan maitoon ja tarjoillaan. Koska valmisjauhe ei ole monelle tavallinen ostos, neuvon nyt tavallisen suklaavanukkaan ohjeen!

Suklaavanukas kaadon tapaan (4-5 hengelle) (G)

1 l täysmaitoa

0,75 dl perunajauhoa 0,75 dl leivontakaakaojauhetta 1,5 dl sokeria Vaniljasokeria, tuoretta vaniljaa tai vaniljauutetta

Sekoita kattilassa 8 desiä maitoa, kaakaojauhe, sokeri sekä vanilja. Lämmitä keskilämmöllä.

Kulhossa tai mukissa sekoita yhteen 2 desiä kylmää maitoa sekä perunajauho sileäksi.

Kun kattilan neste on höyryävän kuumaa, lisää perunajauho-maitoseos ohuena nauhana voimakkaasti vispaten kattilaan. Ole tarkkana sekoittamisen kanssa, ettei seos pala pohjaan.

Jatka sekoittelua, kunnes vanukas sakenee ja pulpahtelee hiukkasen. Siirrä pois lämmöltä ja maista. Jos vanukas on liian kitkerää, lisää sekaan lisää sokeria.

Kaada vanukas tarjoilukulhoon.

Anna vanukkaan viilentyä ensin huoneenlämmössä, ja sen viilettyä tarpeeksi siirrä se jääkaappiin kylmenemään. Sekoittele vanukasta tasaisin väliajoin, ettei siihen muodostu tahmeaa kuorta.

Vegaaninen pullavanukas (n. 4 annosta) (V, G)

500 g gluteenitonta vaaleaa leipää

4 dl omenasosetta

4 dl kaurajuomaa

250 g sokeria

3 tl kanelia

1 tl kardemummaa

Esilämmitä uuni 150 asteeseen.

Sekoita kulhossa leipä, omenasose, kaurajuoma, 200 grammaa sokeria sekä mausteet. Sekoittele kunnes sinulla on muhjuinen, kostea kasa leipää. Seoksen ei tarvitse olla sileää. Jos muhju tuntuu liian kuivalta, lisää kaurajuomaa puoli desiä kerrallaan.

Kaada seos uunivuokaan paksuksi kerrokseksi. Sirottele päälle loppu sokeri ja halutessasi ylimääräistä kanelia.

Paista uunissa n. 30min, kunnes vanukas on kiinteytynyt eikä tunnu enää liian kostealta.

Tarjoile kuumana esimerkiksi vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

0 notes

101tapaavalmistaaperuna · 6 years ago

Text

Tapa 4

Takaisin yläkouluun

Saksan koulujärjestelmä eroaa Suomen koulujärjestelmästä hyvin paljon. Minun käsitykseni mukaan 10-vuotias lapsi valitsee kolmesta vaihtoehdosta, joista yksi on Gymnasium. Se sisältää luokat 5-12. Minut on sitten pistetty Gymnasiumiin luokalle 10. Jos haluat lisää tietoa Saksan koulujärjestelmästä tämä lienee lyhyin mutta yksinkertaisin esitys siitä.

On totta puhuen ehkä hieman alien olo luokassa, johon minut on pistetty. Johtunee ehkä siitä, että luokka on ollut yhdessä viidennestä luokasta asti ja sitten sinne pamautetaan kaksi vaihtaria. Luokan ikähaarukka on -02 ja -03 (suurin osa luokasta).

Koulussa ja luokassani meno on kuin yläkoulussa: luokasta pitää poistua välitunniksi (vaikka välitunnit ovat viisiminuuttisia + yksi 20 minuutin tauko, jolloin voi syödä, ja luokka olisi sama seuraavalla tunnilla), luokka ei vaihdu, mutta luokkahuone vaihtuu ja omat kurssit ”saa valita”, mutta ne sijoitetaan suoraan lukujärjestykseen. Kurssit valitaan tietyistä vaihtoehdoista ja tietyllä tavalla, joten todellisuudessa valinnanvaraa oli lähinnä taide- ja taitoaineissa sekä muutamisen muun aineen välillä. Filosofian ryhmää ei ollut kuulemma tullut, mikä oli suuri pettymys :( Lukujärjestykseeni kuitenkin valitsin mm. historian, biologian ja kuviksen.

Ruokaa meille ei koulussa tarjota, mitä oikestaan odotin. Ruokaa, lähinnä leivoksia ja erilaisia leipiä, voi ostaa koululta tai vaihtoehdoisesti oppilas voi tuoda omat eväät. Koulupäivät ovat 7.45-14:35 tai 7.45-13:05, joten minun mittapuullani koulupäivät ovat lyhyitä, ja koulupäivän jälkeen voi sitten syödä muutakin kuin leipää. Tuntien pituus on 45 minuuttia, mikä tuo taas suomalaisen peruskoulun mieleen. Tuntien ollessa 45-minuuttisia päivässä on enemmän eri aineita kuin suomalaisessa lukiossa.

Toistaiseksi minulla ei ole kummempaa mielipidettä luokasta, vaan ensivaikutelma. Luokka vaikuttaa mukavalta, vaikkakin tavallaan toivoisin näkeväni koulussa muitakin kuin samat 17 naamaa. Välituntien ollessa kovin lyhyitä, tämä on lähes mahdottomuus. Ainoastaan muutamalla tunnilla on muiden luokkien oppilaita. Toisaalta onko koulu paras vaihtoehto kavereiden saamiseen vai harrastukset koulun ulkopuolella? Koulun järjestämät ’kerhot’ vaikuttavat kuitenkin olevan koulupäivän aikana??? (ainakin koulun nettisivun mukaan)

Koulua on kuitenkin käyty vasta muutama päivä. Opiskelen myös italiaa tajuamatta tunnista oikeastaan mitään, koska en ole koskaan opiskellut italiaa tai mitään sen kaltaista kieltä. Sain myös kohdata taas koululiikunnan, jota en todellakaan kaivannut. Toistaiseksi vaikuttaa, ankaran googlaamisen ja tunnilla kököttämisen jälkeen, että suurin osa aineista, joita ’valitsin’ ovat sisällöltään yläkoulun ja ehkä osaksi lukion ensimmäisten kurssien tasolla mutta vielä katselen tilannetta ja odottelen opettajien vastauksia siitä, mitä ‘kursseilla’ aiotaan käydä tänä vuonna.

Historian ja englannin tunnit vaikuttavat onneksi lupaavilta. Biologiassa solubiologia menee yllättävän hyvin myös saksaksi. :D Saksan (äidinkielenä saksa) tekstit sopivat hyvin kääntämisharjoituksiin lainaamieni (sain kirjastokortin jo toisena päivänä!!!!! Paras asia ikinä!) kirjojen ohella. Google on saksalaisessakin koulussa oiva ystävä. (source)

Koulussa vaihtareille asioiden tiedotus on ollut .. tönkköä. Kuitenkin jos asiasta pääsee kysymään oberstufesta vastuussa olevalta opettajalta, hän jaksaa avuliaasti kertoa, missä mikäkin luokka sijaitsee jne. :-) Kukaan ei kuitenkaan ole kertonut koulun säännöistä… Suurin kulttuurishokki lienee se, että koulussa kelloja ei ole missään. Yhdessäkään luokassa ei ole kelloja. Ulkona ei ole kelloja. Missään ei vain ole kelloja. Kelloa ei näe mistään. Elämme äänten perusteella. Kun tietty melodia soi koulun käytävillä, kellon täytyy olla se, mitä lukujärjestyksessä lukee.

Perunaa on kokeiltu muutamassa eri muodossa, makkaraa ja lihaa sitäkin enemmän. Olen myös ehtinyt maistaa erilaisia saarlandilaisia ruokia – tai lähiympäristön ruokia. Maultaschen saa ehdottomasti Paras Legenda -palkinnon. Kuulemma munkit söivät niitä päivinä, jolloin ei saanut syödä lihaa: ”Jos liha ei näy minulle, ei Jumalakaan sitä näe.” Muutama kuva toisen vaihtarin host-perheen tyttären syntymäpäivien grillituokiolta:

Minua odottaa muutto ensimmäiseen ’official’ host-familyyn todennäköisesti tänä perjantaina.

++++ Kuva koko kylän hienoimmasta asiasta---

Sankt Wendelin freibad, jossa on uhrattu itseä auringon armottomalle paahteelle ja vilvoiteltu ihanaisessa viileissä vedessä, joka puhdistaa mielen ja--

Vesiliukumäki on myös ehdottomasti valtava plussa. :D

Kuva täältä

0 notes

arikuosmanen · 7 years ago

Text

Koskettavat seppeletalkoot yhdistivät pälkäneläisiä (Sydän-Hämeen Lehti)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Seppeletalkoot täyttivät kesätorin lauantaina.

Seppeletalkoiden organisoinnin hoitanut Hanna Al-Saedi jakoi kaikille hommia.

Väristyttää, mutta syynä ei ole Niitty-Seppälän peltoaukeiden poikki puhaltava länsituuli, vaan kesätorin katoksen alle sulloutunut väkijoukko. Näky nostattaa ihokarvat pystyyn.

Marraskuisessa tihkusateessa parkkipaikalla seisoo autoja kuin mansikan parhaalla satokaudella. Lähes sata kuntalaista on kuullut kutsun ja saapunut Hanna Al-Saedin pikavauhdilla kokoamiin seppeletalkoisiin.

Pöytien äärelle kumartuneet hahmot sitovat havuoksia rautalangalla pajunoksista väänneltyyn pyöreään pohjaan. Palokuntanuoret kiikuttavat lisää oksia seppeleiden sitojille ja vievät valmiit havuseppeleet peräkärryyn.

Havuseppeletalkoot konkretisoivat sitä, miten rankasti sodat verottivat Pälkänettä ja Luopioista. Seppeleitä tarvittiin 350, jotta sellainen saadaan jokaisen kotikunnan multiin haudatulle sankarivainajalle.

Pikavauhdilla pystytetyt talkoot

Ismo Auraneva, Martti Soininen ja Bahaa Alsaaidi pitivät huolen, että Pälkäneen ja Luopioisten sankarihaudoille valmistuu oikea määrä havuseppeleitä.

Suomi 100 -juhlavuoden sykähdyttävimmät hetket Pälkäneellä koettiin jo reilut pari viikkoa ennen varsinaista juhlapäivää. Seppeletalkoot yhdistivät miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia, Suomessa syntyneitä ja tänne muualta muuttaneita. Isänmaalliset laulut soivat taustalla, kun seppeleen sitojat muistelivat sodassa kaatunutta sukulaista ja pienen maan jättiuhrausta.

Tapahtuman koskettavuutta korosti spontaanius, jolla se syntyi. Vain reilua viikkoa aiemmin Hanna Al-Saedi alkoi huudella Facebook-ryhmässä talkooväkeä koolle. Isännät lähtivät karsimaan metsäautoteille ja koneurille kurkottavia kuusenoksia. Yrittäjät lahjoittivat rautalankaa ja talkooevästä. Paikalliset nuoret ryhtyivät puolaamaan rautalankaa ja talkoojoukon ydinporukka taivutella pajun oksista ensimmäisiä mallikappaleita.

Heidi Lindholm-Nuuttila sekä pienimmät talkoilijat Lempi ja Kerttu tekivät yhteistyötä.

Suuresta innostuksesta huolimatta suurin huoli loppuun saakka oli se, saadaanko kokoon riittävästi materiaalia ja väkeä. Talkoopäivän aamu osoitti huolen turhaksi: autot eivät meinanneet mahtua Niitty-Seppälän parkkipaikalle ja sateelta suojaava katos täyttyi nopeasti seppeleen solmijoista.

Pontevan työnjohdon ansiosta tehtävät saatiin jaettua nopeasti ja seppeleitä alkoi syntyä sellaista tahtia, että parin tunnin päästä tuotantoa piti jo jarrutella. Väki vitsaili, että samallahan olisi tehty seppeleet Kangasallekin, sillä käyttämättä oli vielä toista kärryllistä hyviä havuja.

Kuhmalahden seppeletalkoot maanantaina

Jukka Ollikkala ja Vesa Mellavuo pätkivät havuja sopivan mittaisiksi.

Talkoilla tehtyihin havuseppeleisiin kiinnitetään vielä sinivalkoinen ruusuke ennen kuin ne lasketaan jokaiselle Pälkäneen ja Luopioisten sankarihaudalle. Pälkäneellä laskun hoitavat Kostian koululaiset yhdessä reserviläisten kanssa itsenäisyyspäivän aattona. Luopioisissa havuseppeleet lasketaan sankarivainajien haudoille lauantaina 2.12. kello 11.

– Seppeleiden lasku tapahtuu Luopioisissa Joulunavaustapahtuman yhteydessä. Seppelenauhoja kiinnittämään ja seppeleitä laskemaan kutsutaan kaikki vapaaehtoiset joulunavaukseen osallistuvat kuntalaiset, Luopioisten Reserviupseerikerhoa johtava Jaakko Ahola sanoo.

Luopioisten seppeleidenlaskua ovat järjestämässä Kukkia-Seura, Reserviupseerikerho ja Reserviläiset. Tilaisuuden yhteydessä Luopioisten torille sytytetään joulutulet ja laskutilaisuuden jälkeen tarjolla makkaraa ja lämmintä mehua.

Kuhmalahden 85 sankarihaudalle tehdään seppeleitä maanantaina 27.11. kello 18 alkaen kirjastolla. Väen lisäksi talkoisiin tarvitaan havuja.

Seppeletalkoiden organisoinnin hoitanut Hanna Al-Saedi jakoi kaikille hommia.

from WordPress http://ift.tt/2iJWpGI via IFTTT

#IFTTT #WordPress

0 notes

tomminherkut-blog · 7 years ago

Photo

TULINEN JAMBALAY (Meksiko)

Pilko 2 isoa sipuli, 1 punainen ja 1 vihreä paprika.. Kypsnnä kaikki öljysssä paistinpannulla kyksäksi ja pehmeäksi. Siirrä sivuun odottamaan. Kypsennä 400g broilerisuikaletta pannulla kypsäksi, pilko 200 g jotakin voimakasta makkaraa - toki tavallinen lenkkimakkarakin kelpaa. Ruskista niitäkin pannulla. Laita kattilaan 1 kanaliemenkuutio ja 5 dl kiehuvaa vettä, lisää kattilaan kiehumaan 3 dl riisiä. Kun riisi on kypsä ja neste haihtunut lisää mukaan kypsät sipulit, paprikar, makkarat ja broilerit. Lisää mukaan 400g tomaattirurskaa, sekä mausteet 1 tl chilijuhetta, 1 tl inkiväärijauhetta. 1 tl pippuria, 1 tl suolaa ja 1 tl valkosipulijauhetta. Sekoita huolella ja anna kiehua hitaasti 6 min, Lopuksi lisää joukkoon 100 g sulatettuja katkarapuja. Koristele pilkotulla persiljalla.

0 notes

iltasatujaafrikasta-blog · 8 years ago

Text

Lohikäärmevuoret

Tofolla me mentiin snorklausretkelle suomalaisen Liquid sukelluskeskuksen järkkäämänä. Syklonin jäljiltä meri oli vielä jonkin verran samea, eikä retken päätähtiä eli valashaita tällä kertaa löytynyt, mutta meillä oli oikein hauska veneretki Tofon lähivesille. Rantaan palatessamme Saara otti vauhdikkaan ilmalennon veneessä, mutta selvisi loukkaantumatta. Liquidin suomalaistyyppien kanssa oli mielettömän kiva jutella kaikkea miten hommat toimii (tai lähinnä ei toimi) Mosambikissa ja mitä kaikkea he olivat kokeneet. Kaikkea hyvää koko porukalle!

Yhtenä iltana mä ja Sami saatiin joku erikoinen ihoreaktio. Olimme koko porukalla eli mä, Sami, Aki ja Saara syömässä, ja kaikilla oli sama tonnikala-curry-riisi ateria. Ruuan jälkeen mulle tuli tosi heikko olo, makoilin raflan lattialla jalat ylhäällä. Kun päästiin takaisin majoitukseen, mä olin lähes kokonaan tulipunainen, ihan kun olisin palanut tosi pahasti. Outoa oli, että ihoreaktiota oli myös boksereiden sisäll��, ja mä olin ollut housut jalassa rannalla… Samanlaiset oireet tuli myös Samille, mutta nämä kaikki ohittuivat parissa tunnissa, ja Saara ja Aki ei saaneet mitään. Otettiin allergialääkkeet vielä varmuudeksi ja aamulla oli täysin normaali olo. Epäilen, että ravintolan mamalla oli osuutta asiaan, liekö tehnyt loitsuja meidän päiden menoksi, sen verran hermostunut oli kun mä makasin ravintolan lattialla. En lähtenyt mukaan kostonkierteeseen, joten jätin pahat henget lähettämättä hänen peräänsä.

Mosambik oli pitkään yksi Afrikan kurjimpia maita. Entinen Portugalin siirtomaa itsenäistyi 1975. Portugali jätti maan oman onnensa nojaan todella nopealla aikataululla, eikä paikallisväestöllä ollut mitään käsitystä miten valtiota edes pyöritetään. Kaksi vuotta myöhemmin se syöksyi raakaan sisällissotaa, joka jatkui aina vuoteen 1992, ja jonka arvet edelleen repeävät ajoittain levottomuuksiksi maan keskiosissa. Maasta löytyy runsaasti mineraaleja ja öljyä, mutta tulot menevät pienen eliitin taskuihin, valtaosa maan väestöstä elää maanviljelyllä ja millä tahansa kehitysmittarilla mitattuna Mosambik on yksi maailman köyhimpiä maita. Naiset synnyttävät elämänsä aikana keskimäärin 6 lasta, eliniänodote on 51 vuotta, puolet väestöstä on lukutaidottomia, 100 000 asukasta kohti maassa on 4 lääkäriä ja 45% koko kansasta on alle 14 vuotiaita. Villieläimet pitkälti syötiin sisällissodan aikana, ja ihmisiä on muuttanut valtavina virtoina Etelä-Afrikkaan paremman elämän toivossa. Surkeata luettavaa. Viime vuosina maan talous on kuitenkin ollut yksi Afrikan nopeimmin kehittyviä, ja etenkin turismi on kovassa huudossa, Mosambikin rannat kun ovat ihan maailmanluokan kohteita. Valtaosan esimerkiksi Tofon majoituksista omistavat kuitenkin ulkomaalaiset, lähinnä valkoiset etelä-afrikkalaiset.

Viikon jumituksen jälkeen koitti päivä jolloin meidän täytyi jatkaa matkaa. Sanottiin Akille ja Saaralle heipat ja suunnattiin autolla kohti etelää. Oli lauantai ja tien varret täynnä poliiseja nopeuskameroidensa kanssa. Kertaakaan meitä ei pysäytetty. Mosambikissa, niinkuin koko eteläisessä Afrikassa, on kulttuuri väläyttää pitkiä valoja tai hätävilkkuja jos tiellä on jotain hasardia, eli esimerkiksi poliiseja, lehmiä tai kolari… Ajopäivä oli ihan järjettömän pitkä, startattiin aamuseiskalta ja koska päätie 1 kulkee vielä suoraan Maputon eli pääkaupungin läpi, oltiin Swazimaan rajalla joskus klo 18 aikoihin… Rajanylitys oli helppo, Mosambikin puolella virkailija halusi katsella passejamme vartin verran ennen kuin sai lyötyä leimat niihin, mutta Swazimaassa koko prosessi autoa myöten oli ohi parissa minuutissa. Meidän Tofon majoituksen house boy oli aamulla pessyt automme niin hyvin, että tavaratilan lukot eivät lähteneet rajalla auki. Puomivirkailija (jokaisella rajalla on ollut mies, jonka tehtävänä on ruinata rahaa, tarkastaa auto ja nostaa rajapuomi ylös) hyväksyi selityksen ja päästi meidät maahan ilman tarkastuksia. Totta puhuen, tarkastuksia ei ole ollut juuri millään rajalla.

Swazimaa on pieni kuningaskunta ja me ajeltiin siellä Hlane National Parkiin leireilemään yöksi. Päätie menee osaksi puiston läpi ja meinattiinkin ihan oikeasti törmätä kirahviin kun se juoksi pusikosta suoraan auton eteen. Hlanen henkilökunta oli todella ystävällistä ja Swazeista jäi yhden yön kokemuksella todella positiivinen kuva. Nälkäkuoleman partaalla saimme melkoiset herkkuannokset impalan pihviä ja gnu-makkaraa, tiedä häntä olivatko puiston eläimistä tehtyjä. Illalla kaukaisuudessa kuuluin leijonan karjuntaa ja nukahdettiin telttaan hyvillä fiiliksillä, kunnes alkoi järjetön tuuli ja sitten ukkosmyrsky. Meillä oli jälleen teltta hieman väärin koottuna joten oviaukon päältä tuli pienenä purona vettä sisään ja puolet patjasta kerkesi kastua ennen kuin saimme ongelman korjattua. Loppuyö meni kiemurassa vesialuetta väistellen.

Aamulla jatkettiin matkaa ja melko nopeasti saavuimmekin Etelä-Afrikan rajalle. Siellä oli bussilastillinen muitakin, joten jonossa meni kauemmin kuin millään rajalla koko reissussa. Onneksi emme olleet menossa Swazimaahan päin, sillä sen puolen jono oli useita satoja metrejä. Etelä-Afrikka tuntui kuin olisi palannut kotiin. Tie kohti Durbania oli valtavan hyvässä kunnossa, nopeusrajoitus 120km/h, hitaat ajoneuvot väistivät liikenteessä ja tien antamisesta jopa kiitettiin. Richardsbayssa kävimme syömässä ja ostoksilla, se oli hämmentävän länsimainen kaupunki. Kun motarin laidat täyttyivät valtavista slummeista, tiesimme tulleemme Durbaniin. Me ei kuitenkaan jääty sinne, vaan ajettiin vielä pari tuntia sumussa Underbergiin, pieneen kaupunkiin vuorien juurelle. Kun me lähdettiin reissuun, periaatteena oli “ei pimeällä ajoa, eikä dormimajoituksia”… Tona päivänä me saavuimme perille klo 21, ja hetken harhailun ja soittelun jälkeen ainut vapaa majoitus oli dormihuoneesta.

Aamulla me suuntasimme kohti vuoria. Olimme siis Drakensbergissä, joka tarkoittaa afrikaansiksi lohikäärmevuoria. Tie nousi ylös Sani pass-solaan, joka vie Lesothoon. Tie on soraa, ja aivan järjettömän jyrkkä nousu ylös. Meillä oli päällä neliveto, mutta auto hyytyi silti jyrkän osuuden mutkiin. Mä olin ratissa, ja kieltämättä pienessä paniikissa. Onneksi eräs mies tuli neuvomaan ja kertoi, että laittakaa low 4 päälle (me ajettiin high 4), jonka jälkeen ylös olikin varsin sujuvaa ajaa. Solan huipulla on Lesothon raja. Saatiin jälleen lisää leimoja passiin ja majoituimme campingiin lähelle vuorien reunaa. Majoituksen isännän ohjeistuksella suuntasimme muutaman tunnin retkelle vuorille. Määränpää oli Hudgsons peaks, 3247 metriä meren pinnan yläpuolella. Nousua kylästä tuli korkeutena 400 metriä, etäisyyttä edestakaisin reilu 10 kilometriä ja matkaan kului noin pari tuntia per suunta. Mitään varsinaista polkua ei ollut, mutta Lesothossa ei näyttänyt kasvavan puun puuta joten suunnistaminen vuorilla oli helppoa, niin kauan kun pilvet eivät hävittäneet näkyvyyttä, joka tapahtui onneksi vasta juuri ennen kuin palasimme kylään.

Maisemat olivat mielettömät, paljasta nummea ja valtavasti lampaita, sekä muutama vihainen koira jotka saivat melkoisia tykytyksiä aikaan, onneksi eivät hyökänneet. Ohut ilma pisti puuskuttamaan aika tavalla ja ainakin itselläni myös jonkinlaisen päänsäryn/huimauksen tunteen. Huippulla katselimme vain haltioituneina joka suuntaan ja otimme muutaman sata kuvaa… Illalla kylänkin korkeudella mua puuskutti aika hyvin kaikki rasitus, kävimme Afrikan korkeimmalla sijaitsevassa baarissa syömässä melkoisen buffetin ja kömmimme telttaan nukkumaan. Yöllä lämpötila laski +8 asteeseen ja aamulla heräsimmekin kylmästä kohmeisina.

Sinäkin päivänä ajoimme järjettömiä määriä kilometrejä. Ensin edessä oli laskeutuminen samaa Sani passia alas, sen jälkeen vuoristosta vähitellen kohti Etelä-Afrikan rannikkoa. Huomasi erittäin hyvin, missä päin maata asuu paljon valkoista väestöä (esim. Underberg, järjestelmällinen ja ympärillä rehevät viljelysmaat) ja mitkä ovat mustan väestön valta-alueita (esim. Mthatha, hyvin afrikkalainen, kuivaa ja huonot laidunmaat). Ajokulttuuri tuntui huomattavasti aggressiivisemmalta tuolla Eastern Capen alueella kuin mitä Durbanin ja Swazimaan välillä oltiin koettu. Illan hämärtyessä ajoimme nälkäisinä East Londonin MacDonaldsin drive-iniin ja söimme hampurilaiset autossa ovet lukossa, kaupunki kun näytti aivan autiolta ja monien kaupunkien keskustat muuttuvat täällä pimeällä hieman kyseenalaisiksi. Ajettiin vielä pieni matka Port Alfrediin, jossa me majoituimme vanhan valkoisen pariskunnan kotona pitämässään majatalossa. Todella herttaisia ihmisiä ja kertoilivat paljon maasta ja historiasta.

Eilen edessä oli “vain” kahden tunnin ajo Jeffreysbayhin, Etelä-Afrikan surffikeskittymään. Samin epäonneksi täällä on vaan ollut todella huonot olosuhteet eilen ja tänään, toivotaan että huomenna olisi parempaa :) Tänään tuli hyvä muistutus maan valtavista tuloeroista, kun kauppaan ajaessamme käännyimme kai risteyksestä väärin ja tupsahdimme keskelle townshipia eli slummia, joka on vielä ihan tuossa tämän ns. luksusalueen vieressä. Tällästä tänne, reissua on jäljellä viikko ja final destination eli Cape Town onneksi jo aika lähellä. Ollaan kuulolla!

Timo

#africa #southafrica #afrikka #minunafrikka #reissu #afrikkaan #africaby4x4 #letsgosomewhere #travelgram #destinationunknown #lesotho #swaziland #4x4offroad #roadtrip #reissukuume #mihinseuraavaks

0 notes

juhopiikki · 8 years ago

Text

Kuinka Mihail Gorbatsov (tuhoksi Neuvostoliiton) valheellisen ruokapulan!?!

Kuten Gorbatshov loi keinotekoisen ruokapula. Siten olosuhteet luotiin murhasta Neuvostoliiton28.1.2017 (2017-01-28)

Lähde: adonaris.livejournal.com aikana uudelleenjärjestely maan tarkoituksella tehty niin, että tuotteet ovat myönnetty kuponkeja. Ruoka - tärkein strateginen voimavara. Turvallisuus ja puolustus kykyä maan riippuvaisia sekä läsnäolosta ydinaseita. Mutta tänään, vuonna televisioidaan keskusteluissa keskustella yksi asia: on sota vai ei, ja jotka hyökkäävät meitä - Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Herra, niin kauan sitten olimme hyökättiin! Mutta emme kuule sanaakaan tilanteesta kotirintamalla päivän - tuonnin korvaaminen maataloudessa ja elintarvikealalla. Tämä ei ole sattumaa.

Nyt kotimaisten tuotteiden muodostavat 55 prosenttia ruokaostoksista väestöstä. Pre-Gorbatshov Neuvostoliitossa oli yli 95 prosenttia. Elintarvikkeiden turvallisuutta valtion katsotaan taattava 80 prosenttia. Jos luku on alle 50, niin vihollinen voi ottaa maahan paljain käsin.

Kyllä, neuvostoaikana, hedelmällinen vihreät herneet, makkaraa, makkaraa tai juustoa alueella puuttui lihan kohtuuhintaan, vaikka oppilailla oli seisomaan jonoihin. Mutta ostaa markkinoilla tai "saada" tiskin alta Kaksinkertaisen kolminkertainen hinta voi olla melkein mitä tahansa. Paitsi että ananas, banaanit ja muut hedelmät ulkomailla.

Jopa vuonna 1987, elintarvikkeiden tuotanto kasvoi nopeammin kuin väestön kasvu ja palkkojen numeroita. Tuotannon lisäys verrattuna 1980 lihateollisuuden oli 135 prosenttia, voita-juusto - 131, kala - 132, jyrsintä - 123. Keskipalkka nousi 19 prosenttia.

Kaikki elintarviketeollisuuden täystyöllistettyinä ja keskeytyksettä. Mutta myöhään 1988 jopa Moskovassa, jossa asukkaat lähikaupunkeihin ja lähetetyt ihmiset otti kaiken he voisivat "saada", ilmestyi kuponkeja. Pian jo heitä ostamaan jotain kävi lähes mahdotonta. Ihmiset olivat töissä yötä päivää linjassa, kolmen tunnin välein järjestämällä roll. Lähes taisteli ja ihmetteli: Missä ovat yhtäkkiä on saanut, jopa tupakan?

Johtopäätöksenä voi tehdä vain: puutos on luotu keinotekoisesti, ei tuotantovaiheen ja jakelun. Ja paras todiste: 01 tammikuu 1992 alkoi Gaidarin n "shokki terapia" ja tammikuussa 2 ruokakauppaan hyllyt ovat täynnä. Tuotteita tuli kalliimpia päivä päivältä joskus yli 30 prosenttia.

Ruoka huijaus

On asiakirjan suorituskykyä tulevaisuudessa ensimmäisen pormestari Gavriil Popov on alueiden välinen varakonsernijohtaja, jossa hän sanoi, että on tarpeen luoda tilanne ruokaa liikkeeseen kuponkeja, - sanoi Juri Prokofyev , ensimmäinen sihteeri Moscow City Party komitean 1989-1991. - Että se on närkästynyt työntekijöitä ja vastustavansa neuvostohallinnon.

Juri Luzhkovin , sitten "nachprod" Moskova selitti alkanut keskeytyksiä niin. Kuten, "liha Moskovassa voisimme tarjota paljon enemmän, jotta täysin vastaamaan kysyntään, mutta edessä purkamisen kylmässä kohdissa ei salli. Sillä ei riitä tiet, jääkaapit eivät ehdi purkaa. "

Demokraatit-popovtsev koskettaa bredyatina tämä: pelkästään byrokraattinen sabotaasin ja provokaatio, helmikuussa 1917 liberaalit keinotekoisesti luotu pulaa Petrogradin kaataa Nikolai II . Nyt Moskovassa perustaa komiteoita torjumiseksi sabotaasi. Naiivi harrastajat meni niille yksinkertainen viesti: jääkaapissa osio jäädytetyn lihan voidaan syöttää suoraan teiden Moskovan jättiläinen tehtaissa. Esimerkiksi raketti ja tilaa niitä. Khrunichev, jonka palveluksessa on noin 80000 työntekijää ja metallurgisen tehtaan "sirppi ja vasara" ja "Moskvich" ja 20-vahvat joukkueet ja muut. Kaikki ay jaettaisiin, työntekijät puretaan, mutta ei. Tässä järjestelmässä ei kilo lihaa ei päästä jälleenmyyjille. Mutta työntekijät eivät tienneet: tämä on uusi luokka kauppiaiden-tenevikov vaalittava perestroika.

Kuponkeja rakenneuudistuksen vihan ja epäsopua. Tällaisen rajoitukset tarkoituksella paloi separatistisia tunteita. Ihmiset kerrottiin, että kaikki heidän ongelmia, koska naapurit

Kun televisio-ohjelma "600 sekuntia" vuonna 1989 -1991 vuotta säännöllisesti osoitti, kuinka maasta alueita sisäänkäyntien sekä pääkaupungeissa upottaa sen "kuponkeja" Tuotteet ojassa, koska niitä ei ole päästetty kaupunkiin.

- Tuli koostumuksia lihaa, voita. Mene kaverit purkaa, kuten aina, opiskelijat. He sanovat matkalla:

"On sinulle rahaa, ulos että olit edes lähelle" ,

- Muistutti Nikolai Ryzhkov puheenjohtaja Neuvostoliiton ministerineuvoston 1985-1990. Hän oli ensimmäinen luokitus kuin hoppu kohti yhden miehen sääntö , Boris Jeltsin , jotta häpäistä hänen kilpailijansa Gorbatshovin , yksi päivä pysähtyi "korjattavaksi" 26 tupakka tehtaat 28 nykyisten! Koska savukkeita katosi maassa.

- Päätöslauselma hallituksen hankintaa varten tuotujen tavaroiden pudotti kultavarannot Neuvostoliiton - näyttää Mikhail Poltoranin , entinen paina ministeri ja kiihkeä kannattaja Jeltsinin, josta tuli varapuheenjohtaja hallituksen. - Gold virtasi ulkomaille, ja varjolla "zabugornogo" usein ulos "alkuperäinen". Esimerkiksi satamissa Leningrad, Riikaan tai Tallinnassa aluksia ladattu halpa maissijauho, skirted meritse Kreikka ja Espanja tuli Odessa kanssa "tuodaan" ruokaa vehnä 120 $ tonni.

Jälleenmyyjät wielded avoimesti. Ihmiset alkoivat poistua neliö vaatien loppua ryöstely maan. Juuri tämä reaktio, ja koko uudelleenjärjestely demokraattien haetaan.

Luzhkovin ja Popov piilottaa tuotteita moskovalaisten ja tavarataloja. Kuva: RIA "Novosti"

Koska romahtaminen talouden

* 01 tammikuu 1987 - päivä käsitys puolueen nomenklatuuraan liiketoimintaa. Aiemmin monopolioikeuksia valtion komitean ulkoministeriön kauppaa ja taloussuhteiden on vienti-tuonti toiminnot saada välittömästi 20 ministeriöt ja 70 suurten yritysten. Johtajuutta ja esiintyjät ovat tilassa.

* 28 tammikuu 1987 alkaa luomista "Komsomolin taloutta." Eri puolilla maata, johdolla on Komsomolin muodostunut keskusten tieteellisen ja teknisen luovuuden nuorten (TSNTTM). Ongelma - uusien teknologioiden kaikilla aloilla kansantalouden. Se oli Klondike voittoa. Alle kuusi kuukautta, laki valtion liikelaitoksista (Association) valtuutettu, jonka toiminta olisi ammuttu ensin: konversio kuin käteistä käteisellä. Yksinoikeus lunastaminen antoi sen TSNTTM. Tulevaisuudessa rikastuminen kahden ryhmän tulevan liiketoiminnan eliitin: hallinta valtionyhtiöiden ja luovia keskuksia itse.

Huoltoa varten kesti 18-33 prosenttia, josta viisi prosenttia vähennettyjä koordinointineuvoston kaupungin komitean puolueen. Sen toiminta, "Komsomol" mukana sukulaisten ja ystävien järjestämistä varten kuvitteellisen väliaikainen keskuksia, kun otetaan huomioon "korko" johtajien. Näin alkoi kehitys korruptio järjestelmiä. Ajoi TSNTTM "Menatep", johtaa Mihail Hodorkovskin . Hänen kumppaninsa oli Leonid Nevzlin ja uppoamaton kanssa Jeltsinin aikakausi , Vladislav Surkov , nyt avustaja Venäjän presidentti. Kilpailijat - Vladimir Preobraženskin , tulevaisuuden johtaja Inkombanka ja "VimpelComissa", "Wimm-Bill-Dann Foods", Sergei Lisowski , kuuluisa "tapaus laatikon kopiokoneesta" kanssa $ 538 miljoonaa euroa käteisenä. Monet omistajat joukkotiedotusvälineiden ja maanomistajia.

* 26 toukokuu 1988 laki "yhteistyöstä Neuvostoliiton" ja mahdollistaa olla varajäseniä alalla muodostaa osuuskunnille ja yhteisyrityksen ulkomaalaisia. Lähinnä tuotteiden vienti ulkomaille kartuttamiseksi valuuttaa. On ensimmäinen teneviki joukossa omistettu päät sääntelyvirastoja OBKHSS, KGB ja muut turvallisuusjoukot liittyvä rikollinen maailmaan. Mutta maiden SEV, ja että Neuvostoliitto, Puola, Tsekkoslovakia, Unkari, Romania, Bulgaria, Saksan demokraattinen tasavalta, Mongolia, Vietnam, Albania, Kuuba, kansainväliset maksut tehtiin siirrettävissä ruplaa. Yhden hinnalla oli 0.987412 grammaa puhdasta kultaa. Se oli sellainen maailman ensimmäinen virtuaalinen kovaa ylikansallinen valuutta, eivät kuulu lunastettaessa.

* Vuonna 1990 Gorbatshovin ja Ryzhkov pakko SEV päättää, että kauppa toteutetaan vain dollareita. SEV mailla ei ole dollaria. "Kuiville" IMF: n ja Maailmanpankin kanssa. Luomalla kysyntää amerikkalainen raha, Gorbatšov riisuttu kotimaassaan markkinoille suunnitellun tuloja ja siirrettiin US valvoa koko vaikutusalueella Neuvostoliiton. Mikä vaikutus elintarvikemarkkinoilla. Uusi porvaristo alkoi viedä varastoistamme kaikki - voista, kalaa ja lihaa viljaan, maitotiiviste, sokeri ja kuivatut hedelmät. Eikä vain maissa SEV - Saksassa, esimerkiksi ulkomaille ja valuutta Bashkiria lihan ajoi junissa, mutta myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ei okuchennye Neuvostoliiton maita Afrikassa ja Intiassa.

* 26 joulukuu 1991 Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Seuraavana aamuna oli laki "On kiireellisten toimenpiteiden toteuttamista maareformi VSFNT." Alkoi massa pakotettiin nopeutettu de-kollektivisointia ja istutus kylässä rikollisen ja oligarkkisten kapitalismi.

vieraassa maassa

Siitä kuinka Jeltsin viimeisteli maataloudessa ja poistaa maan elintarvikkeiden turvallisuutta, meille kerrotaan, että materiaali , "Jeltsin petti kotimaa ja sen ihmisiä" .

Lisää on tosiasia: mukaan asiantuntija-arvioiden, ulkomaalaisten kautta ehdokkaat vuonna 2013 ostettu noin 3 miljoonaa hehtaaria parasta maatalousmaan maassamme. Kaukoidässä, on pitkään isännöi Kiinan ja muun Venäjän, noin miljoona hehtaaria peltoa ohjataan tai omistuksessa eurooppalaisten ja Kazakstan. Vaikka virallisesti myynti ja osto peltoa - ultraboundary rikoksen.

Koska Putin tuli valtaan maataloustuista kasvoi hieman. Pidetyssä kokouksessa maatalouspolitiikasta 19 toukokuu 2008 valtionpäämies sanoi, että Venäjä pitäisi tulla merkittäväksi globaalissa elintarvikemarkkinoilla. Ja suojautua voimakkaaseen vaihteluun elintarvikkeiden hintoihin. Mutta asiat ovat siellä.

Velan kokonaismäärä maatalouden - yli kaksi triljoona ruplaa. Vaikka se on yksinkertainen, ilman suoria sijoituksia, tarjonta traktoreiden ja muiden kalliita laitteita Venäjän talonpojat, mukaan johtaja "tilan heille. Lenin " Paul Grudinina eivät selviydy tehtävänä tuontia korvaavien elintarvikealalla. Sillä, 25 prosentin verokantaa voidaan ratkaista vain hullu viettää kylvöä velkarahalla lainojen.

Maa- myönsi, että vuonna 2015 talonpojat massiivisesti kieltäytyä luottoa, mutta lopussa helmikuun kausityöhön on antanut 33 prosenttia vähemmän rahaa kuin aikaisemmin. Ostaa lannoitteita, siemeniä, kasvinsuojeluaineiden ja muiden komponenttien kylvön kampanja mitä tahansa. Mutta mitään ohjelmaa suhdetta viljelijöiden hallitus ei. Valtio tukee ei talonpoikia, mutta vain pankkeja. Tilassa ohjelman kehittämiseen kylä vuoteen 2020 sanoo, että meidän täytyy vielä varmistaa, että palkat maatalousalalla osuus jopa puolet palkasta teollisuudessa. Kuka nuorten mennä kylään työskentelemään kovasti rahaa? Kysymys on retorinen.

Klo sisäänkäynnin suurkaupunkien olivat junat ruoan kanssa, mutta ne eivät saa purkaa. protestit kärjistyä

eloquent luvut

* Vuonna 1990, kustannuksella valtion Reserve kattaa 50 prosenttia ruoan väestön tarpeisiin tuetun puolilla maata. Viettänyt vuoden varastossa on verrattavissa neljä vuotta Suuren isänmaallisen sodan. Tämä estää sosiaalinen räjähdys. Tällä hetkellä valtion Reserve kantoja voi tarjota jokaisen maassaa kaikki tarvittavat kolme kuukautta.

* Vuonna 1992 Venäjällä virallisesti tuli yksi puoli-ruokittu maissa. Keskimääräinen kansalainen maamme, "söi" vain 2040 kaloria päivässä. EBM rate - 2600 kcal. Mukaan luokittelu Maailman Catering 2150 kcal tarkoittaa pysyviä aliravitsemuksesta. Neuvostoliitossa, taso kulutus henkeä kohti on 2590 kcal, USA - 3350.

Gaidarin nälässä maa

* Jegor Gaidar oli hyvin ylpeä siitä, että vuodesta 1992 on ollut hyllyiltä kaikki. Samaan aikaan, vuoteen 1999 mennessä, kulutus lihan ja lihatuotteiden on vähentynyt verrattuna "nälkäinen" 1990 44 prosenttia, maito ja maitotuotteet - 47 kalaa - 51 prosenttia. Tulos - kipeä sukupolvi lapsia, joiden lapsuudesta samaan aikaan vuotta uudistuksen.

0 notes

vesku56 · 2 years ago

Text

Hyvää vappua, rakkaat ihmiset! Happy First of May!

Perunasalaatti

- perunoita

- suolaa

- 1-2 porkkanaa

- 1 kirpeä omena

- sipuli (itse suosin punasipulia, muutkin käyvät)

- mustapippuria

- pieni ripaus cayanne-pippuria tai chilijauhetta

- 1-2 rkl valkoviinietikkaa (tai sitruunamehua)

- puolikas kurkku

- 1 suolakurkku

- kinkkukuutioita (tai kanakuutioita tai makkaraa)

- pieniä kapriksia

- hapankermaa (tai hapankermaa + majoneesia)

Keitä perunat ja porkkanat suolatussa vedessä ja kuori, kun ne ovat jäähtyneet. Huomaa, että porkkanat kypsyvät perunoita nopeammin, poimi ne siis kattilasta ennen perunoita. Pilko pieniksi kuutioiksi ja mausta seos suolalla ja pippurilla. Lisää etikka (tai sitruunamehu). Anna maustua yön yli tai ainakin hetken. Valuta suolakurkku ja kuori tuore kurkku, poista sisus. Pilko ainekset ja lisää salaattiin. Sekoita joukkoon hapankerma tai hapankermaa ja majoneesia. Kasvisversiossa liha jätetään pois, erinomaista yhtä lailla.

In English

I'm making potato salad for the First of May -celebrations. This potato salad is kind of Estonian version, a classic, but everybody has their own recipe. In Finland potato salad is a very popular dish for the First of May.

Potato salad

- potatoes

- 1-2 carrots

- ½ fresh cucumber

- 1 pickled cucumber

- 1 Granny Smith -apple

- some capers

- salt

- ground black pepper

- pinch of cayanne pepper

- ham cubes (or chicken cuber or sausages)

- some white wine vinegar (or lemon juice)

- 1 onion (I prefer red onion, but all onions are ok)

- sour cream (or sour cream and mayo)

Boil potatoes and carrots until tender. Note that carrots are ready before potatoes are, so remove them from the pot before potatoes. Let them cool and after peeling cut them into small cubes. Season the mixture with salt, ground black pepper and add some vinegar. Put the salad in the fridge (over night, if possible). Drain the pickled cucumber. Peel and seed the fresh cucumber. Cut all ingredients into small cubes and add to the potato salad. Add the sour cream or sour cream and mayo. For the vegetarian version skip the ham. Great also with soy sausages.

#potatosalad.#perunasalaatti

0 notes

insuranceautolawnews · 8 years ago

Link

Lähi-idässä asuminen saattaa muuttaa estetiikan tajua. Minimalistisista sisustuksista nauttinut huomaakin yhtäkkiä haaveilevansa kirjavan koukeroisista, värikkäistä matoista ja paksuista, raskaista verhoista. Bling bling -tyylinen puhelimen kuori tai pikku ”timangeilla” täplitetyt rantasandaalit – ei ollenkaan huono idea!

Ruokamakuani Lähi-itä ei ole juurikaan muuttanut. Rakastin hummusta ja sumakkia jo ennen Abu Dhabiin muuttamista, ja rakastan niitä edelleen. Vasta täällä olen kuitenkin päässyt kunnolla za’atar-maustesekoituksen ystäväksi.

Za’atarista tehdään monenlaisia versioita. Pysyvät elementit ovat yleensä seesaminsiemenet, oregano ja sumakki, mutta mukana voi olla timjamia ja meiramia, usein myös juustokuminaa.

Za’atarin yrttinen ja hivenen kirpeä aromi kuuluu olennaisesti Arabian niemimaalla suosittujen manakish-leipien kuorrutukseen. (Arabian kielessä manakish on näiden leipien monikkomuoto, yksikkö on man’ousheh.) Nykyisin aina, kun kaipaan arkisen salaatin tai keiton viereen jotakin hemmottelevan hyvää, haen läheisestä leipomosta manakishia – tai jos on aikaa, valmistan niitä itse.

Kuten za’atar-seokset, myös manakish-leivät ovat täällä monin tavoin varioituja. Yksinkertaisimmillaan päällä on vain za’ataria, mutta usein leipä tukevoitetaan juustolla – joko tavallisilla juustoraasteilla, tai esimerkiksi halloumilla. Päälle voi laittaa myös vaikkapa mausteista makkaraa tai sieniä.

Oma suosikkini on za’atarin ja juuston sekoitus. Arabit syövät manakish-leipiä aamu- ja välipalaksi sekä aterialla osana meze-lajitelmaa. Labneh-juusto, erilaiset tahnat, oliivit ja tuore kurkku sopivat manakish-leipien seuraan loistavasti.

Manakish-leivät

4 kpl

Valmistusaika 30 min + kohotusajat 2 h

Taikina:

7½ dl vehnäjauhoja

1½ tl kuivahiivaa

1 tl suolaa

1 rkl oliiviöljyä

3½ dl lämmintä vettä

Za’atar-mausteseos:

2½ rkl vaaleita seesaminsiemeniä

2½ rkl oreganoa

1½ rkl sumakkia

1 tl jauhettua juustokuminaa

½ tl suolaa

¼ tl mustapippuria

2 rkl oliiviöljyä

Päälle:

150 g juustoraastetta

Valmista taikina. Mittaa vehnäjauhot kulhoon, ja sekoita niihin kuivahiiva ja suola. Lisää oliiviöljy ja lämmin vesi.

Vaivaa käsin noin 10 minuuttia tai yleiskoneella noin 5 minuuttia, kunnes saat kimmoisan taikinan. Anna kohota leivinliinan alla 1½ tuntia.

Ota taikina työlaudalle ja vaivaa hieman. Jaa neljään palaan, ja taputtele palat kahdelle leivinpaperilla vuoratulle pellille noin ½ cm:n paksuiksi, halkaisijaltaan noin 20-senttisiksi ympyröiksi. Jätä kohoamaan 30 minuutiksi.

Valmista sillä välin za’atar-mausteseos. Paahda seesaminsiemeniä hetki kuivalla, kuumalla pannulla. Siirrä kulhoon.

Yhdistä sumakki ja oregano morttelissa, hiero hetki. Kaada seesaminsiementen joukkoon. Lisää juustokumina, suola, mustapippuri ja oliiviöljy, sekoita.

Painele kohonneita taikinaympyröitä sormilla niin, että niihin tulee kuoppia. Levitä päälle juustoraaste, ja jaa sen pinnalle za’atar-seos.

Paista 200-asteisen uunin alaosassa 15–17 minuuttia, kunnes leipä on kypsää ja kuohkeaa, ja juusto on sulanut ja saanut hieman väriä.

Tarjoa manakish-leivät kuumana tai lämpimänä oliivien, hummuksen ja/tai muiden meze-herkkujen kanssa, tai lisäkkeenä vaikkapa salaatille tai kasvissosekeitolle.

#IFTTT #Blogger

0 notes

arikuosmanen · 7 years ago

Text

Punajuuri on urheilijoiden ja nautiskelijoiden superjuures – Tässä reseptit risotolle, borssille, sipseille ja paistokselle (Tamperelainen)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Ohjeet ovat neljälle henkilölle.

Punajuuri-vuohenjuustopaistos

750 g (tuoreita) punajuuria

0,5 dl hienonnettuja tuoreyrttejä: timjamia, rosmariinia, basilikaa

2 pientä hapokasta omenaa

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

150 g vuohenjuustoa (pehmeää chevreä)

2 dl ruokakermaa

suolaa, mustapippuria

vuoan voiteluun pullomargariinia

Kuori punajuuret, halkaise ja leikkaa melko ohuiksi viipaleiksi. Poista omenista siemenkodat, puolita ja leikkaa viipaleiksi. Kuori ja hienonna sipulit. Viipaloi juusto, ellei se ole valmiiksi viipaloitua.

Voitele laakea uunivuoka ja lado pohjalle kerros punajuuriviipaleita eli noin puolet punajuurista. Ripottele päälle yrtit, lisää omenaviipaleet ja hienonnettu sipuli. Murenna vuohenjuusto päälle tasaiseksi kerrokseksi. Lisää pinnalle loput punajuuriviipaleet limittäin.

Rouhaise kermaan suolaa ja pippuria ja kaada kerma vuokaan tasaisesti.

Kypsennä 200-asteisessa uunissa tunnin ajan. Tarkista punajuurten kypsyys ja jatka tarvittaessa kypsentämistä 175 asteessa noin 15 min.

Borssi

1 valkokaali (à 600g)

5 punajuurta

2 porkkanaa

1 palsternakka

pala juuriselleriä

2 sipulia

2 rkl rypsiöljyä

1 l vettä

2 kasvis- tai lihaliemikuutiota tai kasvis- tai lihafondia

1 laakerinlehti

1 valkosipulinkynttä

mustapippuria myllystä

2 rkl tomaattisosetta

1 rkl väkiviinaetikkaa

2 tl sokeria

tuoretta, hienonnettua persiljaa

Lisäksi

400 g pannulla paahdettua jauhelihaa tai makkaraa (jos haluat)

Suikaloi puhdistettu kaalinkerä. Kuori ja raasta karkeaksi raasteeksi punajuuret, porkkanat, palsternakka ja selleripala. Kuori ja lohko sipulit.

Kuumenna öljy isossa kattilassa ja kuumenna ensin punajuuri- ja selleriraasteita parin minuutin ajan. Lisää kaalisuikaleet, palsternakka- ja porkkanaraasteet sekä sipulilohkot.

Lisää vesi ja muut keiton ainekset. Keitä 30–40 minuuttia. Lisää keittoon halutessasi kypsää, maustettua jauhelihaa tai paahdettua, paloiteltua makkaraa, esimerkiksi nakkeja. Tarkista maku. Lisää pinnalle tuoretta persiljaa.

Punajuuririsotto

3 dl risottoriisiä

3 rkl rypsiöljyä

3 punajuurta

2 punasipulia

2 valkosipulinkynttä

4 dl kuivaa valkoviiniä

5 dl kanalientä fondista

suolaa

pippuria

100 g maustamatonta tuorejuustoa

50 g sinihome- tai vuohenjuustoa

1 rkl hienonnettua timjamia

Kuori ja raasta punajuuret. Kuori ja hienonna puna- ja valkosipulit.

Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa tilkka öljyä ja kuullota siinä risottoriisi. Lisää joukkoon punajuuriraaste ja hienonnetut sipulit. Sekoittele, kunnes kasvikset kuumenevat.

Lisää valkoviini koko ajan sekoitellen.

Kun viini on imeytynyt risottoon, jatka lisäämällä kanalientä vähin erin sekoitellen. Keitä noin 15 minuuttia. Lopputuloksen tulee olla notkeaa ja valuvan löysää.

Mehevöitä risotto tuorejuustolla ja mausta sinihome- tai vuohenjuustolla sekä timjamilla. Tarkista maku.

Juureslastu

2 punajuurta

2 palsternakkaa

3 porkkanaa

0, 5 dl rypsiöljyä

suolaa

Kuori juurekset ja leikkaa kaikki ohuiksi lastuiksi mieluiten sähköisellä, esimerkiksi monitoimikoneen vihannesleikkurilla. Voit kokeilla myös ns. mandoliinia.

Taputtele juuresviipaleet kuiviksi talouspaperin avulla. Palsternakka sopii hyvin kuivattavaksi, koska sen kuiva-ainepitoisuus on suuri. Taputtele punajuurisiivuja huolellisesti, koska punajuuri on hyvin mehukasta.

Nosta ohuet juuresviipaleet kukin juures erikseen kulhoihin ja valuta joukkoon tilkka öljyä. Kääntele, jotta öljy sekoittuu tasaisesti.

Levitä juureslastut leivinpaperoiduille pelleille niin, että viipaleita ei ole päällekkäin. Kiertoilmauuniin voit laittaa samalla kertaa useamman pellillisen ja tavalliseen vastusuuniin pellin kerrallaan.

Paista juuresviipaleita 225-asteisessa uunissa kunnes reunat hieman käpristyvät ja ruskistuvat. Palsternakka kuivuu nopeimmin, noin 10 minuutissa, porkkana vie hiukan enemmän, mutta viipaleen kokokin vaikuttaa. Punajuuri vaatii ainakin 15 minuuttia.

Uunista ottamisen jälkeen mausta lastut ripauksella suolaa ja anna niiden kuivua vielä huoneenlämmössä ainakin vuorokauden ajan leivinpapereiden päälle levitettyinä.

Siirrä lastut mieluiten paperipusseihin ja tarjoa sellaisinaan naposteltaviksi.

Reseptit: Kotimaiset Kasvikset ry

from WordPress http://ift.tt/2zrCNOJ via IFTTT

#IFTTT #WordPress

0 notes