#kutistuminen

[ruttotohtori]

---

Jos kirjallisuuden arvonlisäveroa nostetaan, valtion osuus myydystä kirjasta on jo suurempi kuin se, jonka kirjailija saa.

---

Kirjailijoille jo entuudestaan pienten korvausten kutistuminen on ollut järkytys. – Muutos tuli niin äkkiä, että tekijänoikeudet jäivät siinä jalkoihin. Tämä systeemi on aivan keskeneräinen. Olisi kohtuullista, että kirjailijatkin saisivat myynnistä muutakin kuin pennosia, tietokirjailija Johanna Frondelius sanoo.

---

Myyntituloillakaan eivät juhli kuin bestseller-kirjailijat. Tietokirjailijan osuus myydystä kirjasta on keskimäärin kolme euroa. Äänikirjan kohdalla kirjailijan osuus putoaa alle euroon. Tietokirjailijan myynnistä ja tekijänoikeuskorvauksista saama mediaanitulo oli vuonna 2022 koko vuoden ajalta vain 606 euroa.

---

Nyt koko kirja-ala jännittää, miten käy hallituksen esityksen nostaa kirjojen arvonlisäveroa kymmenestä neljääntoista. – Se voi tuntua pieneltä, mutta kun on kyse jo ennestäänkin pienistä summista, nousu on merkittävä, Tossavainen toteaa. Veronkorotuksen jälkeen valtion nappaama osuus myytyä kirjaa kohden olisi suurempi kuin se, minkä kirjailijat saavat.

---

[tissitwiitit]

Kausi 8, jakso 19/22 

Jokke

Thainuussa Aarne kasvoi Jape kutistui. #tisuomi

Tomppen

Aikamoisia kasvutarinoita tässä ilmoilla #tisuomi

Tempparilla

Kestääkö parit bileiden houkutuksen, riittääkö rakkaus hiljaisiin koti-iltoihin? #tisuomi

satusivu

kaikkea kanssa #tisuomi

[rami-virtanen]

Keskiluokan kutistuminen

Olen henkilökohtaisesti asiasta huolissani ja kirjoitin siitä pienen artikkelin. 

https://rami-virtanen.medium.com/keskiluokan-kutistuminen-e1a6cc2fd33c

[kolmasruumis]

Meille tarjotaan betonia, vaikka haluaisimme puita

Kirjoitin Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan valituille jäsenille (niille, joiden uskoin tällaisia perusteluja ymmärtävän) tällaisen viestin koskien Itä-Helsingin Vuosaareen suunniteltua rakentamista, joka hävittäisi suuret määrät asuinalueen metsistä. Isoimman metsäalueen paloittelusta päätettiinkin luopua, mutta edelleen aluetta aiotaan tiivistää siten, että viheralueet pienenevät ja osin poistuvat.

Tämä kirjelmä koskee tätä nimenomaista tapausta, mutta alempana pohdin asiaa vähän laajemminkin.

"Hyvät lautakunnan jäsenet vetoan, että otatte mm. oheisessa artikkelissa mainitut asiat huomioon päätöksissänne koskien Vuosaaren rakentamista. Viherympäristön merkitys ihmisen terveydelle on tutkittu asia ja tämä tulisi kaavoituksessa huomioida. Vuosaaren kohdalla nostaisin erityisesti vielä esiin sosioekonomiset erot, joita lähiluonto tasoittaa. Vuosaaressa asuu varakkaita ihmisiä, joilla on ympärillä omaa puutarhaa ja sellaista luontoa, jota ei uhkaa rakentamisen alle jääminen. Samoilla ihmisillä on luultavasti helpoin pääsy myös etäämpänäkin sijaitseviin luontokohteisiin ja mahdollisesti kesämökki tai vastaava. Vuosaaressa asuu kuitenkin myös suuret määrät pienituloisia ihmisiä ja viheralueiden kutistuminen koskee heitä paljon enemmän. Monelle lähiluonto on ainoa realistinen virkistys- ulkoilu- ja liikuntapaikka ja samalla ainoa säännöllinen kosketus terveyshyötyjä tuovaan elävään luontoon. Sosioekonomisten erojen tasoittamisen lisäksi tällä on kansanterveydellistä merkitystä mielenterveys- ja autoimmuunisairauksien osalta. https://www.apu.fi/artikkelit/metsa-rauhoittaa-aivot-vihrealueet-vahentavat-kuolleisuutta" Tässä linkatussa artikkelissa tutkijat pääsevät ääneen luonnon hyödyistä ihmiselle. Tuo köyhien hyvinvointikin tulee esiin.

Lisää näkökulmia kaupunkirakentamisen tiiviyteen ja viheralueisiin tuo Vieraskynä-kirjoitus Helsingin Sanomissa 24.4.2021 https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007938445.html Kirjoittaja Harri Hautajärvi on lehden mukaan arkkitehti, tekniikan tohtori ja arkkitehtuurin tutkija. Hautajärvi nostaakin esiin kiinnostavia tietoja rakennusten ympäristöystävällisyydestä. Ymmärrän sen, että kaupunkiin halutaan lisää asuntoja. Ymmärrän myös sen usein esiin nostetun ajatuksen, että hyvässä kaupungissa asunnot olisivat tiiviisti rakennettu ja viheralueita olisi sitten jossain etäämmällä keskitetysti ja sinne kenties mentäisiin julkisilla kulkuneuvoilla tai pyörillä. Tässä ajatuksessa luontoa säästyisi, kun ihminen asuisi yhtäällä ja luonto olisi sitten rauhassa toisaalla.

Kuten ylläolevasta voimme todeta, tämä ajatus ei tuo hyvinvointia ihmiselle. Mutta tuoko se sitä luonnolle? Ihan ensin: kuinka realistinen on ajatus, että ihminen lähtisi luontoon virkistäytymään julkisilla kulkuneuvoilla? Kun korona alkoi, luontoalueiden parkkipaikat pursuivat yli äyräiden. Näin on suosituilla alueilla ilman koronaakin. Polkupyöräily pidemmän matkan päähän on jo retki itsessään, eikä sen päälle välttämättä jakseta eikä ehditä kovin kummoista luontoretkeilyä. On kovin eri asia voida käydä sunnuntai- tai iltakävelyllä lähimetsässä, kuin varta vasten lähteä sinne muutaman kymmenen kilometrin päähän. Todennäköisyys, että näillä keskitetyillä luontoalueilla liikkuisi yhä suuremmassa määrin lähinnä keskiluokkaisia lienee suuri. Juuri ne, joille lähiluonnolla on eniten merkitystä, kuten vaikkapa pienituloisten perheiden lapsille monipuolisena leikkipaikkana, harvemmin näihin luontokohteisiin pääsisivät.

Toisekseen, kaupungeissa asuu paljon eri kasvi- ja eläinlajeja. Kaupunkimetsissä saattaa olla sellaista vanhaa puustoa, joka Suomessa on käynyt jo harvinaiseksi. Kaupunkiluonnon merkitys linnustolle olisi hyvä nostaa esiin. Ajatus niin kutsutuista viherkäytävistä tai vihersormista on Helsingissäkin periaatteessa olemassa. Seuraavassa on Ylen artikkeli muutaman vuoden takaa tutkijoiden näkemyksistä viheralueiden nakertamisen suhteen https://yle.fi/uutiset/3-9215772 Luonnon monimuotoisuutta ei voi suojella jossain keskitetysti, sitä on suojeltava kaikkialla. Huomioitava on myös keskitettyjen alueiden kuluminen. Mitä suurempi käyttöpaine on samalle pläntille, sitä enemmän kasvillisuus kärsii, polut levenevät, tehdään uusia polkuja ja niin edelleen. Hajauttaminen ympäri kaupunkeja pienempiin paikkoihin jakaisi myös käytön aiheuttamaa kulumista.

Aiheesta olisi lisääkin sanottavaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen tuomiin vaikutuksiin varautumisen ja sopeutumisen näkökulmasta, mutta pidetään kirjoituksen pituus kohtuullisena. Aiheeseen voi palata. Myös se, miksi minusta tuntuu, että tätä asiaa on vakuutettava, hieman ironisesti nimenomaan vihreille kunnallispoliitikoille, ja onko tälle tuntemukselle perusteita, ansaitsisi oman blogikirjoituksensa. Katsotaan, saisinko sellaisen syntymään jossain vaiheessa.

[arikuosmanen]

Kommentti: Yliarvostetun Mikko Koivun palkka romahtaa yli kolmanneksen (Tamperelainen)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Jääkiekkoilija Mikko Koivun ja NHL-seura Minnesota Wildin välinen uusi sopimus asettaa Koivun arvokkuuden vihdoin oikeisiin mittasuhteisiin. 

Wild tiedotti maanantaina tehneensä Koivun kanssa jatkosopimuksen, joka takaa pelaajalle kahden vuoden aikana keskimäärin 5,5 miljoonan dollarin palkan. Summa on suuri, mutta NHL:n nykymittapuulla varsin tavanomainen.

Vielä alkavalla kaudella Koivu kuittaa bonuksineen 9,2 miljoonaa. Palkkanauhan kutistuminen on siis melkoinen.

Koivun yliarvostus on ollut sekä rahallinen että pelillinen. Hänen nykyinen sopimuksensa on ajalta ennen kammottavaa vuoden 2012 työsulkua. Eli yksi juuri niistä rahailluusion vallassa tehdyistä pahveista, jotka työsulun aiheuttivat. Kulujen – erityisesti palkkojen – paisuminen oli niin kestämätöntä, että uuden työehtosopimuksen laatiminen söi kolme kuukautta kaudesta 2012–2013.

Minnesota Wild on pelannut Koivun aikakaudella monta hyvää runkosarjaa. Stanley Cupin pudotuspeleissä ei ole sen sijaan syntynyt tulosta (Koivu ei ole koskaan tehnyt yhtenä pudotuspelikeväänä seitsemää pistettä enempää). Esitysten valtava heittely kertoo nimenomaan henkisistä ominaisuuksista ja johtajuudesta. Ja niistä kapteeni Koivu kantaa todella suuren vastuun.

Asettuminen oikeille urille alkoi viime kaudella. Wild sai vihdoin aidon johtajan ja ykkössentterin, Eric Staalin. Koivu pääsi kakkosketjussa keskittymään enemmän omaan pelaamiseensa ja Mikael Granlundin avittamiseen.

Koivu ei ole sadan pisteen teholinko, vaan ahkera kahden suunnan hyökkääjä, jolla on aito tahto auttaa joukkuettaan. Hän on varmasti itse ensimmäinen, joka tämän myöntää. Vertaaminen tämän päivän johtaviin, joukkueensa menestykseen vieviin ykkössenttereihin – Jonathan Toewsiin, Anze Kopitariin, Sidney Crosbysta puhumattakaan – onkin täysin perusteetonta. Ja se näkyy nyt myös palkassa.

Kun sekä pelillinen rooli että palkkaus alkavat olla kohdillaan, tuntuu jotenkin hyvältä. Koivu on vihdoin siinä tilanteessa, jossa hän voi edistää joukkueensa menestymistä kaikkein parhaiten. Yli- ja alivoimaa pelaavien kakkossentterien sarjassa hän voi lukeutua NHL:n tärkeimpiin vielä keväällä 2020, uuden sopimuksensa loppuessa.

Pasi Tuominen, New York

from WordPress http://ift.tt/2xMEvMG via IFTTT