#kun ekan kerran luin vanhoista kummitusjutuista niin juuri verta valuvat katot jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen

[hiidenneiti]

Siitä on yli kolmekymmentä vuotta, kun Korpilahdella eräässä torpassa satoi verta. Kun syksyllä eräänä torstai-iltana torpan väki oli illallisella, alkoi laipiosta eli sisäkatosta tippua verta pöydälle. Kun torpassa hyyryllä asuva mies pisti kätensä sille kohdalle, mihin verta tippui, alkoi sitä tulla yhä tiheämmin. Tästä säikähtäneinä miehet nousivat vintille katsomaan, olisiko siellä jokin josta verta tippuu, mutta laipion päällys oli tyhjä ja ihan kuiva. Tupaan jääneet naiset alkoivat huutaa: "Joutukaa, täällä sataa verta!" Kun miehet tulivat sisälle, oli veriläikkiä permannolla, seinissä ja muurissa. Verentulo lopulta taukosi sinä iltana, ja torpan väki sai viettää unettoman yön kauhun vallassa. Saman viikon lauantai-iltana, kun torpan väki oli kylpemässä saunassa, lähti emäntä viemään lasta sisälle tupaan. Laskettuaan lapsen kehtoon alkoi verta sataa lapsen päälle ja vakun ympärille. Emäntä juoksi saunaan takaisin ja huusi lauteilla oleville miehille: "Joutukaa, verta sataa lapsen päälle!" Isäntä hyppäsi lauteilta alas ja alkoi laittaa paitaa päälleen, mutta emäntä huusi: "Nyt sataa verta päällesi!" Isäntä tämän huomatessaan lähti juoksemaan sisälle, verisateen seuratessa mukana. Hän sieppasi mennessään koivusta viikatteen. Sisälle päästyään hän alkoi huimia viikatteella ympäri huonetta karkoittaakseen verenruiskijan. Viikate osui muuriin ja meni tuhannen sömöksi ja verentulo äityi. Lattialla oli lehtiä kuivamassa, ne alkoivat kuohua verisuihkusta. Isäntä sieppasi seinällä olevan pitkän hevosentappopuukon (isäntä oli vanha hevosentappaja) ja alkoi lyödä ja kirota siihen paikkaan, missä lehdet verestä kuohuivat. Tämä olikin pätevä ase, sillä verentulo lakkasi, eikä sitä enää sen jälkeen näkynyt. Sillä aikaa yksi lauteilla olleista miehistä oli lähtenyt juoksemaan kirves kädessä naapuritaloista apua hakemaan. Naapureille, jotka olivat juuri nukkumaan laittamassa, oli tämä kauheata, kun pimeänä syysiltana kauhusta vapiseva mies seisoi ovella kertoen, mitä tänä iltana oli tapahtunut, edellisestä olivat jo kuulleet. Naapurit lähtivät miehen seuratessa juoksemaan torppaan. Kun tulivat sisälle, olivat siellä ihmiset kauhuissaan ja verta joka paikassa – eniten pöydän alla, saunassa ja saunatien varrella. [...] Tapaus on tosi, juttu oli Jyväskylän lehdissä.

Korpilahti 1936. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto, siteerattuna teoksessa Pieni kummituskirja. Tarinoita vuosien takaa. Kati Lampela (toim.). SKS, 2006.