#kristillinen

[kinuskikakku]

Luin Juha Nirkon teoksen Joulu joutui - Juhlatietoa, joka sisältää yleisesit tietoa Suomen Joulusta, vähän sen historiasta ja erinäisiä tarinoita ja lehtileikkeitä ynnä muuta kivaa.

Ja huomioita lukemastani:

Hauskasti täällä oli muunmuassa 1400-luvulla kirjoitettu suomalaista kansanrunoutta tyylillisesti mukaileva kristillinen runo, jossa jouluevankeliumin tarina oli lokalisoitu. Siinä Maria oli avioton nainen, joka tuli raskaaksi syötyää puolukan ja kulki sitten kylään jonka majatalo käski tätä talliin "kuten muutkin portot" (koska avioton, raskaana oleva nainen...) jossa sitten synnytti Jeesuksen.

Erinäisistä vanhoista joulunajan lehtimainoksista oli itselleni niin hupaisaa mainokset ajalta kun puhelimet oli kai melko tuore asia Suomessa, kun jonkun liikkeen mainos lopussa toteaa "puhelinnumeromme on 8!"

Myös mainoksissa näkyi tietty selvä kielellinen luokkaerottelu 1800-luvulla, jossa suomenkieleksi painettu lehtimainokset oli selvästi köyhemmälle väestölle ja ruotsinkieliset mainokset vuorostaan varakkaammalle väelle.

1800-luvulta tulleista teksteistä myös ilmeni muunlainenkin luokkaero, eräässä jutussa varakkaampi perhe jouluna ei ylistänyt vain Jumalaa vaan myös suurruhtinas Aleksanteria.

"Vuonna 1963 isäni teki itsemurhan dynamiitilla." enkä anna muuta kontekstia.

Koen, että menetimme jotain kun Joulupukki länsimaalaistui ja enään ei ole sarvipäistä nahkaan ja taljoihin pukeutunut hahmo.

[mehilaiselokuva]

Word list: religion part 1, christianity

(I'm reading for my finals. I'm doing an exam on religion, so I thought why not make this post about some religion-related vocab.)

Jumala - God Evankelis-luterilainen - Evangelical Lutheran Uskontokunta, uskonto - religion Helluntailainen - Pentecostal Synkretismi - syncretism Kantauralilainen - proto-uralic Pyhä - holy Sielu - soul Pappi - priest Tuonpuoleinen - otherworldly, afterlife Ortodoksinen - Orthodox Kristillinen - christian (or related to christianity) Kirkko - church Arkkipiispa - archbishop Katolilainen - Catholic Kardinaali - cardinal Piispa - bishop Käännynnäinen - a convert Jumalanpelko - the fear of God Jumalanpalvelus - service, worship Rippi - confession, confirmation, communion Uskonnonvapaus - freedom of religion Lähetystyö - mission (going abroad)

[hiidenneiti]

Epäilyksetöntä on, että kataarilaisuus eli albigenssiläisyys oli kristillinen harhaoppi. Sen kannattajat katsoivatkin olevansa "tosi kristittyjä" ja "kunnon kristittyjä" erotukseksi virallisesta katolisesta kirkosta, joka heidän mukaansa oli pettänyt oikean apostolien opin. Samalla kataarilaisuus erosi selvästi perinteisestä kristillisestä monoteistisesta opista. Kataarien — kuten manikealaistenkin — mukaan oli olemassa kaksi vastakkaista prinsiippiä, jumaluutta, joista toinen edusti hyvää ja toinen pahaa. Toinen oli Jumala, toinen Saatana; toisella puolen oli valo, toisella pimeys; toisella puolen henkinen maailma, joka oli hyvä, toisella maallinen, lihallinen, ruumiillinen, turmeltunut maailma. [...] Kataarilaisuuden perustana oli jako "puhtaaseen" eliittiin (josta käytettiin nimityksiä perfecti, 'täydelliset', boni homines, 'hyvätmiehet' tai heretici 'kerettiläiset') sekä tavallisiin 'uskoviin', credentes. "Täydelliset" saivat tämän kunniakkaan arvonimen sitten kun he olivat kokeneet initiaation, albigenssien kastesakramentin, jota ei toimitettu veden vaan kirjan ja sanojen avulla. [...] Sen jälkeen kun "täydellinen" oli käynyt läpi tämän toimituksen, hänen oli säilyttävä puhtaana pidättäytymällä lihansyönnistä ja pysyttelemällä erillään naisista. (Tämän uskonlahko ei siis suhtautunut naisiin erityisen suopeasti, vaikka ei suorastaan vihamielisestikään) [...] Tavalliset uskovat saivat vastaanottaa consolamentumin eli "kerettiläistämisen" vasta kuolinvuoteellaan, kun loppu oli jo selvästi näkyvissä. Tämä järjestely salli heidän viettää melko miellyttävää elämää, joka ei ollut moraalin kannalta liian tiukasti säännösteltyä.

Montaillou. Ranskalainen kylä 1294-1324. Emmanuel Le Roy Ladurie. Suomennos Marja Itkonen-Kaila. Otava, 1984.

[eksopolitiikka]

Kosminen Kristus

Kosminen Kristus

Fransiskaanisella mystiikalla on ainutlaatuinen paikka maailmassa sen ehdottoman Kristuskeskeisen linssin ansiosta, vaikka fransiskaaninen painotus ei itse asiassa ole enempää eikä vähempää kuin koko evankeliumi itsessään. Useimmat kristityt tietävät Jeesus Nasaretilaisesta, mutta hyvin harvat tietävät Kristuksesta, ja vielä harvemmille on koskaan opetettu, miten nämä kaksi yhdistetään (mitä me yritämme tehdä näissä mietiskelyissä). Monet näyttävät edelleen ajattelevan, että Kristus on Jeesuksen sukunimi. Julistamalla uskoni Jeesukseen Kristukseen olen tehnyt kaksi uskon tekoa, yhden Jeesukseen ja toisen Kristukseen. Ajat vaativat meiltä nyt tätä täyttä evankeliumia.

Vaikka se on päällekkäinen monien ei-kristillisen mystiikan näkökohtien kanssa — kuten luontomystiikan, islamilaisen sufimystiikan (ekstaasi ja ilo), hindumystiikan (ykseystietoisuus ja askeesi), buddhalaisuuden (väkivallattomuus ja yksinkertaisuus) ja juutalaisten profeetallisten oraakkelien kanssa — fransiskaaninen mystiikka on samanaikaisesti sekä syvästi henkilökohtaista että kosmista/historiallista. [1] Meidän on tiedettävä, että fransiskaanisuus ei ole ensisijaisesti Franciscus Assisilaisesta. Kyse on Jumalasta ja Jumalan täydellisestä ruumiillistuneesta saatavuudesta. Itse asiassa, kun jotkut kiinnittyvät Franciscukseen ja Clareen liian pitkään, heidän hengellisyydestään tulee poikkeuksetta sentimentaalista, halpaa ja harmitonta. Fransiskaanisessa mystiikassa on kyse intuitiosta Jeesuksesta, joka on samanaikaisesti sekä ruumiillistunut ihminen että ikuinen kosminen Kristus. (Kosmisen Kristuksen syvällisemmästä tutkimisesta katso meditaatioitani aiemmin tänä vuonna).

Iankaikkisen Kristuksen ensimmäinen ja kosminen inkarnaatio, aineen ja Hengen täydellinen yhteenkuuluvuus (Ef. 1:3-11), tapahtui alkuräjähdyksessä 13,8 miljardia vuotta sitten. Kristityt uskovat, että Jeesus Nasaretilainen oli tuon saman Mysteerin inhimillinen inkarnaatio vain 2 000 vuotta sitten, jolloin olimme ehkä valmiita tähän ilmestykseen. Kristus ei ole Jeesuksen sukunimi, vaan hänen historiallisen ja kosmisen tarkoituksensa nimi. Jeesus esittelee itsensä ”voideltuna” tai kastettuna, joka oli inhimillinen ja jumalallinen yhdistyneenä yhteen ihmisruumiiseen — meidän esikuvamme ja esimerkkimme. Pietari näyttää ymmärtävän tämän ainakin kerran (Matt. 16:16), mutta kuten suurin osa kirkosta, hänkin näyttää taantuvan. Kristus on meidän oikotie-sanamme ”Jumalan ruumiille” tai ”materialisoituneelle Jumalalle”. [2] Tämä Kristus on paljon suurempi ja vanhempi kuin Jeesus Nasaretilainen tai kristillinen uskonto, koska Kristus on aina, kun aineellinen ja jumalallinen ovat rinnakkain — mikä on aina ja kaikkialla.

Ilia Delio kirjoittaa: ”Einsteinin erityinen suhteellisuusteoria, joka osoitti, että aine itsessään on energian muoto, muutti fyysisen maailman tavanomaista visualisointia. . . . Kaikissa käytännöllisissä tarkoituksissa energia on ’todellinen maailma’”. [3] Siinä se on: tiede paljastaa, että kaikki on sekä ainetta että energiaa/henkeä, jotka ovat yhtä ja samaa; tämä on kristikeskeinen maailma. Tämä oivallus muuttaa kaiken. Aineesta on tullut pyhä asia, ja aineellinen maailma on paikka, jossa voimme mukavasti palvoa Jumalaa vain kävelemällä aineen päällä, rakastamalla sitä ja kunnioittamalla sitä. Kristus on Jumalan aktiivinen voima fyysisen maailman sisällä. [4]

Delio jatkaa: ”Teilhard löysi Kristuksen läsnäolon koko kosmoksessa, pienimmästä aineen hiukkasesta koko ihmisyhteisöön. ’Inkarnaatio’, hän julisti, ’on kaikkien maailmankaikkeuden voimien ja voimien uudeksi tekemistä’. Henkilökohtainen jumalallinen rakkaus on sijoitettu elimellisesti koko luomakuntaan, materian sydämeen, yhdistäen maailman.” [5] Teilhard de Chardinia jäljitellen minulla oli monta vuotta tapana päättää kirjeeni hänen omaan täydentävään loppusanoihinsa,

”Kristus on aina suurempi!” Tällä ei ollut juurikaan tekemistä toiveideni kanssa järjestäytyneen kristinuskon laajenemisesta, ei sillä, että siinä olisi mitään väärää. Luulen, että meidän kaikkien on surullista myöntää, että järjestäytynyt kristinusko on usein vastustanut ja vastustanut Kosmisen Kristuksen todellista tulemista. Kosmisen Kristuksen tulemus ei ole sama asia kuin kristinuskon kasvu. Se on kaikkien asioiden yhdistymistä.

Portti hiljaisuuteen: Kehittyminen kohti rakkautta

Lähdeviitteet

[1] Mukailtu Richard Rohrin teoksesta ”Franciscan Mysticism: Radical Grace, Vol. 25, No. 1 (Center for Action and Contemplation: 2012). Voit lukea koko artikkelin CAC:n uutiskirjeen The Mendicant syksyn 2015 numerosta.

[2] Lainattu teoksesta Richard Rohr, Immortal Diamond: The Search for Our True Self (Jossey-Bass: 2013), 77.

[3] Ilia Delio, The Unbearable Wholeness of Being: God, Evolution, and the Power of Love (Orbis Books: 2013), 24-25.

[4] Lainattu teoksesta Richard Rohr, Christ, Cosmology, and Consciousness (Center for Action and Contemplation: 2010), MP3 download.

[5] Delio, The Unbearable Wholeness of Being, 127.

  Artikkelin julkaissut Center for Action and Contemplation

Kosminen Kristus

Pierre Teilhard de Chardin kutsuttiin kerran Roomaan ja häntä pyydettiin selvittämään tiettyjä hänen opetuksiinsa liittyviä kysymyksiä. Eräässä vaiheessa häneltä kysyttiin: ”Mitä te yritätte tehdä?” Hänen vastauksensa kuului: ”Yritän kirjoittaa kristologiaa, joka on riittävän laaja sisällyttääkseen Kristuksen. Kristus ei ole vain antropologinen ilmiö, jolla on merkitystä ihmiskunnalle, vaan Kristus on myös kosminen tapahtuma, jolla on merkitystä koko planeetalle.”

Raamattu on samaa mieltä. Kristus on enemmän kuin vain historiallinen henkilö, joka kulki maan päällä 33 vuotta, vaikka hän sitä onkin. Hän on muutakin kuin suuri opettaja, ihmeidentekijä ja poikkeuksellinen moraalinen esimerkki, vaikka hän sitäkin on. Itse asiassa Kristus on jopa enemmän kuin Jumala-ihminen, joka kuoli syntiemme tähden ja nousi kuolleista, vaikka se onkin olennainen osa hänen identiteettiään. Kristus on, kuten pyhät kirjoitukset kertovat meille, myös joku ja jokin itse kosmoksen rakenteessa, siinä mallissa, jonka pohjalta maailmankaikkeus on suunniteltu, rakennettu ja nyt kehittyy.

Kuten Kolossalaiskirjeessä sanotaan: Sillä hänessä on luotu kaikki taivaassa ja maan päällä … kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.” Kolossalaiskirjeessä sanotaan: ”Kristus on koko luomakunnan [fyysisen ja hengellisen] esikoinen. Hän on ennen kaikkea, ja hänessä kaikki pitää yhtä.”

Tämä käsite haastaa mielikuvituksen, sillä se merkitsee paljon, paljon enemmän kuin tavallisesti uskallamme ajatella. Se kertoo meille muun muassa, että Kristus ei ole vain hengellisyyden ja moraalin, vaan myös fysiikan, biologian, kemian ja kosmologian perusta. Tällä on monia seurauksia:

Ensinnäkin se tarkoittaa, että henkinen ja aineellinen, moraalinen ja fyysinen, mystinen ja hormonaalinen, uskonnollinen ja pakanallinen eivät ole vastakkain, vaan ne ovat osa yhtä asiaa, yhtä mallia, kaikki yhden ja saman hengen läpäisemiä, kaikki samaan päämäärään tähtääviä, samalla hyvyydellä ja merkityksellä varustettuja. Yksinkertaisesti sanottuna sama voima on vastuussa sekä painovoiman laista että vuorisaarnasta, ja molemmat ovat sitovia samasta syystä.

Kaikki todellisuus, olipa se sitten hengellistä, fyysistä, moraalista, matemaattista, mystistä tai hormonaalista, on luotu ja muotoiltu yhden ja saman mallin mukaisesti, ja kaikki (olipa se sitten itse maailmankaikkeus, joka huristelee avaruuden halki, atomien sokea vetovoima toisiinsa nähden, kasvien hellittämätön kasvupyrkimys, hyttysen vaistonvarainen verenmetsästys) on yhtä ja samaa, vauvan automaattinen impulssi laittaa kaikki suuhunsa, murrosikäisen eroottinen lataus kehossaan, nuoren äidin kiihkeä suojelevuus, taiteilijan pakkomielle luoda tai pyhimyksen nöyristely rukouksessa tai epäitsekkyys) on viime kädessä osa yhtä ja samaa asiaa, luomakunnan kehittymistä Kristuksen kuvaksi luoduksi ja näkymättömän Jumalan paljastajaksi.

Se, että Kristus on kosminen ja että luonto on muovautunut hänen kaltaisekseen, merkitsee myös sitä, että Jumalan kasvot ovat kaikkialla näkyvissä. Jos fyysinen luomakunta on mallinnettu Kristuksen mukaan, meidän on etsittävä Jumalaa muutenkin kuin vain pyhistä kirjoituksistamme, pyhimyksistämme ja kirkoistamme, vaikka nämä muokkaavatkin Jumalan rajatonta luontoa ja energiaa periaatteiksi ja dogmeiksi tavalla, joka antaa meille mahdollisuuden omaksua ne jotenkin luotettavina ja normatiivisina. Jos Kristus on kuitenkin myös se malli, jonka mukaan itse maailmankaikkeus kehittyy, silloin se, mikä on hyvää ja mikä on Jumalan sisällä, ilmenee jollain tavalla myös fyysisen raa’assa energiassa, väreissä ja kauneudessa, olipa kyseessä sitten auringonlaskun tai sinfonian kauneus, jonka voimme helpommin tunnustaa uskonnolliseksi, tai olipa kyseessä moraalisesti kaksijakoisempi mutta kiistaton kauneus, joka ilmenee elokuvatähden ruumiissa, poplaulajan äänessä tai kulttuurin sisällä kuplivassa värikkäässä ja elävässä seksuaalisessa energiassa. Selkeää tai ristiriitaista, kaikki heijastaa samaa kaavaa.

Lopuksi, jos Kristus on itse kosmisen maailmankaikkeuden rakenne, kysymys Kristuksen normatiivisuudesta pelastuksen kannalta (”Ei ole muuta tietä pelastukseen kuin Kristuksen kautta.”) asettuu eri tavalla. Kuuluisassa varhaiskristillisessä virressä Efesolaiskirjeessä puhutaan ”suunnitelmasta, joka on määrä toteuttaa ajan täyteydessä, jotta kaikki tulisi yhdeksi, Kristuksessa”. Tässä vihjataan muun muassa siihen, että Kristus on historiallisia kirkkoja suurempi, toimii historiallisen kristinuskon ulkopuolella (vaikka hän toki toimii sen sisällä) ja että hänellä on vaikutteita ennen itse ihmishistoriaa ja sen ulkopuolella. Se on Kristus, näkyvä ja näkymätön — persoona, henki, voima ja mysteeri — joka vetää kaiken, fyysisen ja hengellisen, luonnollisen ja uskonnollisen, ei-kristillisen ja kristillisen, yhteen. Kuten Kenneth Cragg asian ilmaisee: ”Tarvitaan kaikki maailman uskonnot, jotta koko Kristus saisi täyden ilmaisun.”

Teilhard oli oikeassa. Tarvitsemme riittävän laajan kristologian, joka kattaa koko Kristuksen, ja mielikuvituksemme on vielä venytettävä.

  Artikkelin julkaissut ronrolheiser.com

Kristuksen lähetystehtävän mystinen alkuperä

KUN JOHANNES saapui Palestiinaan, hän esiintyi julkisuudessa mitä vaatimattomimmissa vaatteissa ja suurella nöyryydellä. Hänen tehtävänään oli ilmoittaa nöyrien ja nöyrän mielen keskuudessa suuren Lunastajan tulosta. Hän esitti täysin uudenlaisen ajatuksen sikäli, että hän saarnasi oppia kasteesta lunastusta tai uudistumista varten.

Tässä yhteydessä on ehkä paikallaan todeta, että kasteen eli veteen upottamisen ja veden käyttämisen puhdistamiseen symbolisessa tai kosmisessa mielessä otti Egyptin Suuren Valkoisen Veljeskunnan riitteihin ja seremonioihin mukaan eräs El-Moria -niminen henkilö. Hän oli yksi suurista avataroista organisaatioiden alkuaikoina, ja hän oli oppinut meditaation ja kosmisen valaistumisen kautta, että vesi puhdistaa sekä kosmisessa että fyysisessä mielessä. Hänen oppineiden keskustelujensa ansiosta, joita hän kävi järjestön korkean neuvoston edessä tästä asiasta, otettiin käyttöön puhdistetun veden altaat jokaisen alttarin eteen Egyptin ja muiden maiden mysteeritemppeleissä.

Juuri tämä sama suuri avatara otti ensimmäisenä käyttöön julkisen kasteen henkistä uudistumista varten pitämällä tällaisia seremonioita Moeris-järvellä Egyptin Fayumin alueella, jonka ympärille keskittyi yksi Egyptin varhaisimmista kehittyneistä sivilisaatioista.

Tein hiljattain matkan tähän paikkaan yhdessä muiden veljeskuntamme jäsenten kanssa. Siellä näin kauniin järven, joka on yhä mysteeri niille, jotka ovat yrittäneet löytää sen kauniin veden lähteen kaukana Niilistä ja aivan autiomaiden sydämessä. Täällä monet meistä näyttelivät äärimmäisen ylevästi uudelleen kasteen varhaisen muodon ja juhlistivat symbolisesti muinaista riittiä. Ruusuristiläisjärjestön tietojen mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun kymmenet miehet ja naiset yhdistyivät yhdeksi kunnioittavaksi seurueeksi osallistuakseen tähän seremonialliseen riittiin sitten Kristusta edeltäneiden päivien, ja tietysti se oli ensimmäinen kerta maailman historiassa, kun tällainen joukko Amerikasta tulleita henkilöitä sai kasteen Moeris-järven rannalla. Eurooppalaiset tai amerikkalaiset turistit eivät ole satoihin vuosiin käyneet tällä kauniilla järvellä, ja tuhanteen vuoteen sen historia ja sen yhteys kristilliseen kastamisriittiin on pysynyt tuntemattomana paitsi ruusuristiläisjärjestöön kuuluville ja Tiibetissä, Intiassa ja Egyptissä toimiville Suuren Valkoisen Veljeskunnan korkeisiin haaroihin kuuluville.

Juutalaiset pitivät Johannesta yhtenä Juudan vahvasta suvusta. Koska hän tuli erämaasta heidän keskuuteensa hurskaissa vaatteissa, he pitivät häntä askeettina. Hänen kamelinkarvainen viittansa oli katumuksen symboli, ja hänen sanansa olivat muinaisen profeetan sanoja. Johannes valitsi Jordanin rannat erityiseksi alueekseen työtä varten, jota hän halusi tehdä. Koska hän vetosi, kuten hän aikoi, alhaisiin ja nöyriin, hän herätti ihmisjoukkojen huomion, jotka tuntuivat juovan hänen sanojaan ja löytävän toivoa hänen julistuksistaan.

Valitessaan Jordanin laakson hän oli valinnut paikan, joka näytti olevan erillään muusta maailmasta ja täynnä kauhistuttavia vastakohtia muuhun Palestiinaan nähden. Ympärillä oli karua maata, jossa oli vulkaanisia muodostelmia ja vulkaanista tuhoa. Itse asiassa Johanneksen valitsema osa rannasta tunnettiin nimellä Yksinäisyyden meri, mutta juuri täällä essealaiset olivat alun perin pitäneet niin ihania seremonioita ja perustaneet yhden ensimmäisistä yhteisöistään. Se oli Johannekselle todella pyhää maata.

Johanneksen sanoma oli se, jonka useimmat juutalaiset olivat toivoneet kuulevansa elinaikanaan — Messiaan tulo. Hän kuitenkin varoitti heitä siitä, että heidän on valmistauduttava tähän tulemiseen ja valmistauduttava siihen aidossa parannuksen hengessä. Hänen vakavuutensa ja se voima, jolla hän julisti, että vain katuvaiset, puhdistetut ja kaikesta synnistä puhdistetut näkisivät Messiaan, järkytti pyhiä ja suututti tiukasti ortodoksiset.

Kaikkialta Palestiinasta tuli ihmisiä, jotka halusivat kuulla Johanneksen sanoman ja todistaa hänen outoja seremonioitaan joen vedessä. Samoihin aikoihin muilta mailta kantautui sana, että muut profeetat ennustivat Messiaan tuloa. Yhä uudelleen toistettiin muinaista ennustusta, jonka mukaan Egyptin maasta tulisi Jumalan Poika.

Järven ympärille rakennettiin leirejä, joihin vakavat sielut jäivät viikoiksi, ja monet heistä toivoivat Messiaan ilmestyvän tuhansien sinne juhlapäivinä kokoontuneiden ihmisten keskelle. Jotkut pyysivät lupaa muodostaa ryhmä, joka ryhtyisi Johanneksen työhön ja palvelisi hänen alaisuudessaan pyhän sodan alussa. Huhut tästä suunnitelmasta kantautuivat Palestiinan hallitsijoille, ja Jerusalemin papit alkoivat tuntea levottomuutta kansan kiihtymyksen vuoksi. Muut olosuhteet Palestiinassa näyttivät viittaavan siihen, että suuri kriisi oli käsillä. Tiberius, joka oli nyt seitsemänkymmentäneljä vuotta vanha, harrasti Caprilla sellaista irstailua, joka nopeutti nopeasti hänen kuolemaansa. Pontius Pilatus jatkoi juutalaisten vainoamista ja raivostui yhä enemmän. Näiden olosuhteiden keskellä Jeesus Kristus palasi hiljaa ja huomaamatta Galileaan ja tervehti äitiään, veljiään ja sisariaan heidän pienessä kodissaan. Hän odotti kärsivällisesti hetkeä, jolloin ensimmäinen viesti oli määrä antaa. Jeesukselle tuli kertomuksia Johanneksen tekemästä työstä ja siitä, kuinka Johannes vaati, että kaikki, jotka olivat uudistumisen ja lunastuksen arvoisia, oli kastettava vedellä. Lopulta Jeesus päätti, että hänen olisi näytettävä suurta esimerkkiä Galilean pakanoiden keskuudessa menemällä Jordanille ja alistumalla Johanneksen kasteeseen.

Ja niin Jeesus astui Jordanin rannalla seisovien ihmisten joukkoon, jotka kuuntelivat Johanneksen saarnoja. Täällä hän kuuli Johanneksen äänen jyrisevän: ”Tehkää parannus, valmistakaa Herran tie, tehkää hänen tiensä suoraksi.” Kun hän kastoi jokaista hakijaa, hän lausui kuuluisan profetiansa Messiaan tulemisesta sanoen: ”Minä kastan teidät vain vedellä, mutta hän kastaa teidät tulella.”

Jeesus astui esiin, ja hän ja Johannes kohtasivat toisensa ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun he olivat tavanneet eräässä Egyptin konklaaveista. Johannes tiesi heti, että hän oli Kristuksen läsnä, ja hän taittoi kätensä rintakehänsä yli, oikea käsi sydämensä päällä ja vasen käsi oikean rintakehänsä päällä, ja teki eessealaisten keskuudessa tavallisen tervehdyksen. Jeesus vastasi tekemällä samanlaisen merkin. Johanneksen ja Jeesuksen välillä käytiin sananvaihto, jotka on kirjattu eri tavoin, mutta jotka muodostivat Johanneksen muodollisen tunnustuksen, joka kuului suurelle Mestarille hänen edessään. Sitten Jeesus astui veteen ja suostui vapaaehtoisesti kasteeseen. Kuten edellisessä luvussa todettiin, tämä teko osoittaa selvästi, että Jeesus tunnusti muodollisen valmistautumisen ja seremoniallisen menettelyn tarpeellisuuden, vaikka hän tiesi messiaanisuutensa jumalallisesta, kosmisesta määräyksestä.

Yksi Suuren Valkoisen Veljeskunnan tärkeistä opeista on, että henkinen valaistuminen ja Kosminen Tietoisuus tulevat olemukseemme vasta, kun olemme siihen valmiita. Itämaan mystisiin opetuksiin perustuva ikivanha uskomus on, että kun kukin yksilö on valmis Mestarin tuloon, jonka on määrä opastaa ja opastaa häntä elämän korkeammissa asioissa, Mestari ilmestyy. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin painotettava valmiutta, johon sisältyy arvokkuus ja tarkoituksen vilpittömyys. Ellei ihminen ole todella valmis ja asianmukaisesti valmistautunut opastuksen, ohjauksen ja henkisiin lakeihin perustuvaan prosessiin sisältyvän avun avulla, ei Mestari ilmesty, ei sisäisen Kosmisen Tietoisuuden purkautuminen tule näkyviin eikä tule mitään suurta transsendenttisen valon valaistusta. Kelpoisuus on saavutettava, valmius tehtävä ilmeiseksi ja valmius ansaittava vapaaehtoisella ponnistuksella.

Aivan kuten Johannes lähetettiin edellä valmistelemaan tietä, aivan kuten menneisyyden suuret avatarit pitivät tarpeellisena saarnata ja opettaa valmistellakseen monia hengelliseen uudistumiseen, ja aivan kuten Jeesus opetti opetuslapsiaan ja monia muita, jotta he voisivat henkisesti ymmärtää ja hengellisesti käsittää hengelliseen heräämiseen johtavat lait ja periaatteet, niin myös mysteerikoulujen opettajat ja Mestarit kaikissa maissa ovat pitäneet yllä opetusjärjestelmiä ja valmistelumenetelmiä, jotka ovat osoittautuneet riittäviksi ja tehokkaiksi. Jumalallisen säteilevyyden ja kosmisen tietoisuuden etsijä, joka yrittää odottaa Mestarin tuloa ja valaistumisen kirkkautta opiskelematta ja valmistautumatta ja liittoutumatta niiden kanssa, jotka ovat yhtä lailla päteviä auttamaan ja avustamaan, viivyttää suuren päivän tuloa ja usein sulkee oven Mestarin tulemiselta. Juuri tämä seikka antaa oikeutuksen kirkkojen perustamiselle ja ihmiskunnan hengelliseen valmistautumiseen omistautuneiden salaseurojen ja -järjestöjen ylläpitämiselle.

Niinpä Jeesus astui veteen ja upotti ruumiinsa siihen, kun Johannes seisoi vieressä valmiina antamaan hänelle nöyrän siunauksen. Kun Jeesus nousi pystyssä veteen ja ennen kuin Johannes ehti puhua, taivaalta laskeutui suuri valo, joka ympäröi Jeesuksen ja pysyi hänen luonaan upeana, häikäisevänä, hohtavan valaistuksen aurana. Johannes astui taaksepäin enemmänkin valon kirkkauden pelossa kuin hämmästyksestä, ja väkijoukko seisoi tyrmistyneenä, sanattomana ja lumoutuneena heidän silmiensä edessä olevasta näystä.

Sitten taivaasta laskeutui alas suuri, valkoinen, valovoimainen kyyhkynen, joka oli kirkas kuin sulaa hopeaa ja yhtä loistava kuin Kristuksen ruumista ympäröivä hengellinen valo. Kyyhkynen valaisi Jeesuksen olkapään, ja kun kaikki seisoivat hiljaa ja liikkumatta, heidän huomionsa keskipisteestä kuului ääni, joka oli melodinen, mutta joka kuulosti pasuunan kaltaiselta ja julisti: ”Tämä on minun rakas Poikani!” Johannes tiesi, samoin kuin muutkin sinne kokoontuneet essealaiset, että Pyhä Henki oli laskeutunut Marian päälle ja luonut Jeesukseen uuden olennon — jumalallisen olennon, joka oli kristityn ja Jumalan Pojan, kuten se oli luonut Mariaan uuden olennon ja Jumalan Pojan.

  Artikkeli on 13. luku H. Spencer Lewisin kirjassa The Mystical Life of Jesus

http://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/kosminen-kristus/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[evigtlivihimlen]

ARMO, VANHURSKAUS ja PYHITYS?!

Vanhurskautus uskon ja Jumalan armon kautta on ehdoton kristillinen perusta, jota pitää jatkuvasti saarnata ja opettaa. Tämä perusta erottaa kristinuskon kaikista muista uskonnoista ja ymmärrys vanhurskaudesta antaa uskovaiselle oikean omanarvontunnon ja itsetunnon, jossa jäykkä tai kuollut uskonnollisuus (farisealaisuus) ei enää voi kiduttaa uskovaista aiheuttaen syyllisyyttä ja hylkäämisen tunteita. Enää eivät lainalaiset tai ”kirkolliset” teot voi määrättyjen velvollisuuksien tai vaatimusten mukaan olla tie tai suoda ansiota ikuiseen elämään taivaassa. Sillä uskon kautta me olemme pelastetut ja se on vapaa armon lahja Jumalalta. Ei kukaan voi hyvien tekojen tai kirkollisien velvollisuuksien kautta tulla pelastetuksi, sillä me saamme ”selvät paperit” ja oikean aseman Jumalan kanssa, kun me uskomme Jeesukseen ja hänen Sovintokuolemaansa Ristillä. Tämä vanhurskaus antaa uskovaiselle vankan perustan hänen elämässään, jossa hän kokee Jumalan hyväksymisen ja rakkauden, ja se antaa myös oikean ja kestävän identiteetin Kristuksessa: se joka on Kristuksessa, on uskovaisena ihanasti vapahdettu, anteeksiannosta osallinen ja sovitettu.

Okei, tämä on aivan selvä asia. Mutta viime aikoina on tullut opetusta uskovaisten keskelle, jossa tämä vanhurskaus on pantu vastakohtaisuuteen pyhityksen kanssa ja Kristuksen seuraamiselle tottelevaisuudessa. Yhtäkkiä sanotaan että tottelevaisuus ja pyhitys ovat lainalaista farisealaisuutta eli kuollutta uskonnollisuutta? Kahden tuhannen vuoden kristillisyydessä on pyhitys ja kuuliaisuus Kristukselle ja Hänen sanalleen (raamatussa) ollut vankka perusta kristinuskossa, mutta nyt kuuluu toisenlaisia ääniä. On tärkeätä ymmärtää, että elämme lopun aikoja ennen Jeesuksen takaisin tuloa ja silloin kuuluu asiaan sekin, että kristillisyydessä tulee suuri luopumus.

Valitettavasti on niin, että vanhurskautuksen opetus ja Jumalan armo väärennetään, kun sanotaan että pyhitystä ja tottelevaisuutta ei tarvita uskovaisen elämässä. Ja lisäksi sanotaan, että uskovainen voi elää luopumuksessa, synnissä ja maailmallisuudessa ja kuitenkin olla pelastettu ja menossa taivaaseen. Sanotaan että ”normaalissa” uskovaisen elämässä jatkuvasti tehdään syntiä, enemmän tai vähemmän, ja että tämä synti on väistämätöntä. Mutta nämä käsitykset ovat täysin epäraamatullisia. Päinvastoin Jumalan sana opettaa meille laajasti ja selvästi, että uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen kasteen jälkeen uskovainen elää sekä pyhityksessä että kuuliaisuudessa Jumalaa ja Hänen sanaansa kohtaan, ja että on olemassa tottelemattomuutta ja syntistä elämää, joka vie ihmisen kadotukseen riippumatta siitä, kuinka paljon tämä ihminen uskoo ja julistaa, vaikka samanaikaisesti elää tottelematonta ja syntistä elämää.

Totuus on, että uskovaisen elämä ei ole omien voimien varassa, vaan hän elää Jumalan voimassa ja Pyhän Hengen yhteydessä. Tämä elämä Jumalan kanssa Pyhässä Hengessä tekee pyhityksen ja tottelemisen mahdolliseksi. Mutta nyt esitetään käsityksiä, jotka riistävät uskovaisten mahdollisuudet pysyä Kristuksessa ja Hänen elämässään. Tämä vanhurskauden väärennös estää uskovaisia elämästä voittoisasti uskonelämässään. Jumalan voima ja Hengen elämä vapautuu, kun uskovaiset toimivat uskossa, mutta miten he voivat uskoa pyhitettyyn ja puhtaaseen kristilliseen elämään, jos heille sanotaan, että uskonelämä ei toimi sillä tavalla? Että Pyhän Hengen voima ja elämä eivät riittäisi voittoon synnin ja tottelemattomuuden yli? Asiaan kuuluu kyllä, että uskovainen voi poikkeuksellisesti tehdä syntiä, mutta tämä on siis poikkeus muuten pyhitetyssä elämässä. Mutta siitä Jumalan Sana sanoo näin:

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1.Joh.1:9). Ja Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte (Jaak.5:16).

Mutta tämä Jumalan armon ja vanhurskauden väärennös ja väärinkäyttö antaa monelle uskovaiselle puolustuksen, selityksen ja tekosyyn elää jatkuvassa synnissä ja maailmallisuudessa. Ei tämän uskovaisen tarvitsekaan totella Jumalaa juuri mitenkään, näinhän kristillinen elämä sujuu sen saarnan ja opetuksen mukaan, minkä hän on kuullut. Synti ja pyhitys tulevat sellaisiksi huolettomiksi ja helpoiksi asioiksi, joista ei tarvitse välittää. Ja siten ovat monet jo alkaneet kulkea sitä laveaa tietä, joka vie kadotukseen. Tämä on traagillista, sillä synti ja tottelemattomuus sulkevat ja estävät jumalayhteyden ja Hengen elämän - juuri siis sen, mikä saisi aikaan, että nämä uskovaiset voisivat elää pyhityksessä ja totella Herraa. Jos vain nämä uskovaiset saisivat raamatullisen ymmärryksen näistä asioista, niin he voisivat kääntyä, tehdä parannuksen, saada apua ja tulla takaisin ihan niin kuin se tuhlaajapoika, josta Luukaksen 15:ta luku kertoo. No, nyt tässä ainakin joku saa kuulla ”totuuden, joka tekee vapaaksi”.

Miksi jotkut saarnaajat väärentävät opetuksen vanhurskautuksesta? Vastaus: He pelkäävät, että uskovaiset eivät tulisi enää heidän kokouksiinsa. He ajattelevat, että uskovaiset saisivat kokea syyllisyyden ja hylkäämisen tunteita, vaikka sellaiset tunteet ovat aina seuraus, kun tekee syntiä - vastaus ja apu löytyvät juuri pyhityksen opetuksesta. Ehkä heillä itsellä on syntinen tai maailmallinen elämäntyyli ja he haluavat selityksen ja puolustuksen. Ehkä maailman vaatimukset, joiden mukaan kirkon täytyy hyväksyä maailmallisen elämän tyylit ja ajatukset, on tuottanut kompromissin ja mukautumisen maailmaan.

Rakas saarnaajaveli, onko 99% sinun raamatustasi jollain tavoin kadonnut ja ainoastaan muutama jae jäänyt luettavaksi? Eikö Jumalan sana sano paljon totuuksia, jotka antavat kokonaiskuvan evankeliumista, sellaisen kokonaiskuvan, mihin mahtuu ja sisältyy sekä vanhurskautus että pyhitys ja kuuliaisuus Jumalaa ja Hänen sanaansa kohtaan - ynnä paljon muuta, mikä kuuluu kristinuskon perusteisiin? Etkö ymmärrä, että ei Jumalan armo katoa sen kautta, jos julistus on suolaista ja väkevää? Sanahan on yhteistyössä armon kanssa, niin että ihmiset tulevat Jumalan armoon sisälle sen ehtojen mukaisesti, Jumalan tavalla. Sitten kun ihmiset ovat saaneet apua sanasta ja totuudesta, niin he kääntyvät ja tekevät parannuksen, ja silloin Herra sovittaa ja puhdistaa heidät ja antaa Pyhän Hengen voiman pyhityksessä elämiseksi. Nyt, kun Jumalan armo on ollut toiminnassa, nyt on Jumalan armo aktivoitu näitten ihmisten ylle! Toisin sanoen Jumalan armo ei ole jonkinlainen ”peite” jatkuvan synninteon ylle eikä se ole jonkinlainen automatiikka, jossa ihminen on poistettu kaikesta osallistumisesta. Jumalan armo aktivoituu, kun sinä menet Jeesuksen tykö syntiesi kanssa, tunnustat ja jätät syntisi ristin juurelle: Silloin Herra antaa anteeksi, sovittaa ja puhdistaa sinut, silloin sinä tulet vapaaksi, ja silloin voit antaa Jumalan Hengen virkistää sinut, parantaa sinut ja täyttää sinut Jumalan voimalla ja elämällä, niin että voit elää pyhityksessä ja yleensä hengellisessä elämässä mukana.

Jos joku menee raamatullisen opetuksen ulkopuolelle väärentäen ja väärinkäyttäen opetusta vanhurskautuksesta ja Jumalan armosta, hän menee liberaaliseen teologiaan ja sen epäraamatulliseen uskonnollisuuteen. Näin sanoo Jumalan Sana: Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen (Juud.1:4).

Jumalan sana ilmaisee aina asiat parhaiten, joten luetaanpa vielä muutama Raamattupaikka:

Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika (2.Joh.1:9). Ja vielä: ”Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen. Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen. Jos joku tulee luoksenne ja julistaa TOISTA JEESUSTA kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin TOISEN HENGEN kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai TOISEN EVANKELIUMIN kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte (2.Kor.11:2-4).

Ja, seuraava Raamattupaikka todella puhuu suoraan mistä tässä on kyse, 2 Piet.2:17-22:

”Nuo ihmiset ovat vedettömiä lähteitä, sadepilviä, jotka tuulenpuuska hajottaa. Heille on varattuna synkin pimeys. Heidän puheensa ovat suurellisia mutta tyhjänpäiväisiä, ja ruumiinsa halujen vallassa he koettavat vietellä irstauteen niitä, jotka juuri ovat pääsemässä eroon eksyksissä vaeltavista. He lupaavat näille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia: kenen voittama ihminen on, sen orja hän on. Jos he ovat päässeet eroon maailman saastasta tullessaan tuntemaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen mutta sitten taas vajoavat siihen ja joutuvat sen valtaan, heidän tilansa on lopussa pahempi kuin alussa. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi lainkaan oppineet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että he sen opittuaan kääntävät selkänsä pyhälle käskylle, jonka ovat vastaanottaneet. Heidän on käynyt juuri niin kuin sananlaskussa sanotaan: »Koira palaa oksennukselleen», ja: »Pesty sika rypee rapakossa”…

Jätän tässä vielä muutaman raamatun paikan avuksi sinulle tästä aiheesta, mistä nyt olemme puhuneet: 2.Tim.4:2-5, Kol.2:8, Gal.5:19-21, Room.6:1-18, 8:5-14, Ef.5:3-7, 1.Kor.5:11-13, 1. Joh.3:6-10, Mark.9:47-48, 2 Kor.6:14-17, 2.Kor.5:17, Tit.3:3-6, 1. Piet.1:15-16, 1 Kor.3:16, Hepr.10:26-31.

Jeesuksen rauha ja rakkautta sinulle, Sydämmellisesti: Pekka Kujala

[vesku56]

Sinä et, elukka, tiedä mitä kristillinen tarkoittaa. Eivätkä taida maailma ja kuvakaan tuttuja olla.

[exexcatholic]

Totuus katolilaisuudesta

(1) Vain katolinen kirkko voi jäljittää juurensa takaisin Kristukseen.

(2) Eukaristia – Kristuksen todellinen läsnäolo – ei löydy protestanttisista kirkoista.

(3) Toisin kuin muut kristityt, katolisilla on täysin sakramentaalinen ymmärrys Jumalan pelastavasta toiminnasta.

(4) Kirkon opetuslaitoksen ansiosta katolilaisilla on varmuus siitä, että heidän uskonsa ovat Jumalan ilmoittamia totuuksia, eivät ihmisten tulkintoja ja mielipiteitä.

(5) Katolinen kirkko, enemmän kuin mikään muu, antaa sopivaa kunniaa Jumalan äidille.

(6) Katolisuus ottaa Raamatun vakavasti enemmän kuin mikään muu kristillinen uskonto.

(7) Kirkko on säilynyt ja jopa kukoistanut lähes kaksituhatta vuotta, kaikesta vainosta, vastustuksesta ja vaikeuksista huolimatta.

(8) Kaikista kristillisistä uskonnoista katolilaisuudella on tarkin ja täydellisin käsitys ihmisluonnosta.

(9) Katolisuus heijastaa taivaan luonnetta tarkemmin kuin mikään muu uskonto.

(10) Koska kirkko on juurtunut aikaan ja historiaan, mutta myös ylittää sen, se pystyy auttamaan jäseniään löytämään Jumalan muuttumattoman totuuden ja elämään sen mukaan.

Lähde: Christian Kyllä, mutta miksi olla katolinen? (Catholic Answers -artikkeli), kirjoittanut Fr. Joseph Esper

[timotynkkynen]

Uskovan mielen rakennelmat

On hyvin tavallista, että kun ihminen tulee uskoon, mieli muokkautuu monella tavalla. Aluksi puhdas lapsenusko valloittaa mielen, elämä hymyilee, usko on niin voimakasta, että sen avulla pystytään jopa ihmeisiin.

Sitten alkaa pikkuhiljaa kasautua kaikenlaista ylimääräistä mieleen. Ihmisen mieli on vaan sellainen, että se alkaa rakennella kaikenlaisia turvavarusteluja ja varmistuksia siitä, että tie jolle ollaan lähdetty, olisi varmasti se oikea. 

Herkistynyt mieli löytää vähitellen pahuutta joka paikasta ja tilanteesta. Tuota pahuutta aletaan torjua, usein jopa niin voimakkaasti, että kaikki mikä vähänkin viittaa siihen suuntaan, asetetaan omaehtoisesti boikottiin.

Koetaan asia niin, että nuo tuollaiset pahuuteen viittaavat symbolit ja asiat voisivat alkaa murentamaan omaa uskoa, pahuuden voimaa siis pelätään. Moni luopuu kuuntelemasta mielimusiikkiaan, jos artistin taustoista löytyy vihjeitä vapaamuurariuteen, hylätään sellaiset ohjelmat ja elokuvat, joiden tuottajien kytkennöistä salaseuroihin ollaan saatu vihiä.

Moni löytää myös kaikenlaisia salaisia koodeja, kun käännellään ja pyöritellään numeroita, käännellään kuvia, kuunnellaan musiikkia ja puhetta takaperin. Ajatellaan herkästi, että kaikki tuo on ehdottoman tarkoituksellista pahuutta, vaikka useissa tapauksissa voisi olla ihan tavallinen luetteloinnissa kohdalle sattunut numero. 

Tai ääni, joka takaperin kuultuna voi kuulostaa ihan miltä tahansa, mutta herkkä mieli hakee sellaista merkitystä, jonka se haluaa löytää. 

Myös erilaiset juhlapyhät voivat aiheuttaa ristiriitaisia tunteita monissa uskovissa. Moni miettii, onko soveliasta ollenkaan toivottaa hyvää vappua tai ystävänpäivää, koska ne eivät ole uskonnollisia juhlia. Toisaalta kuitenkin toivotamme hyvää joulua, hyvää juhannusta ja hyvää pääsiäistä, vaikka näillä juhlilla on myös ei-kristillinen merkitys tutumman kristillisen perinteen lisäksi. 

Moni uskovainen haluaa kertoa uskostaan ja julistaa Herran Sanaa. Monet haluavat myös soittaa ja laulaa hengellisiä lauluja. Usein ikävä kyllä unohdetaan panostaa esityksen musiikilliseen puoleen kun Sanan julistaminen vie kaiken huomion. Hengellistä sanomaa pidetään sen verran tärkeänä, että musiikin ei haluta vievän huomiota sanomalta. Moni voi nähdä jopa uskolle haitallista kunnianhimoa hienoissa sävelteoksissa.

Kuitenkin kokonaisuus jää vajavaiseksi. Sanan julistaminenkin tarvitsee vapaata mielikuvitusta ja luovuutta, että se tavoittaisi paremmin ja enemmän ihmisiä. Musiikki on kuitenkin myös Jumalan luoma ihmeellinen kieli, jota maailman kaikki ihmiset ymmärtävät. Siksi musiikilliseen ilmaisuun kokonaisuutena olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota myös hengellisessä työssä. Arvokas asia tarvitsee arvoisensa kehykset. 

Yksi yleinen ongelma on se, että monelle tulee jossakin vaiheessa sellainen oman paremmuuden brobleema, jolloin koetaan itse olevamme oikeassa ja nähdään aina toisten uskon elämässä virheitä. Pelätään jopa kuulla toisilta ohjeita, koska oma usko ei todellisuudessa ole vielä kyllin vahvaa ja koeteltua. 

Sama toimii myös toisinpäin, eli koetaan monet saarnaajat ja heidän olemuksensa sellaisina, että he ovat meitä parempia ja oikealla tiellä ja me muut huonompia, varsinkin jos he jatkuvasti meitä nuhtelevat. Monelle se voi olla jopa esteenä hengellisen elämän vastaanottamiselle, koska emme koe olevamme riittävän hyviä heidän kaltaiseen seuraansa. 

Yleistäen voisi sanoa, että monella uskovaisella nousee epäilys kaikkea sellaista kohtaan, joka ei ole pyhää tai muuten hyvä asia. Kaikesta löydetään pahuutta ja kaikkea luullaan valheeksi, koska pohjimmiltaan mieli on ohjautunut juuri hakemaan näitä asioita. 

Olemme oppineet jo lapsena, että maapallo on pyöreä ja kiertää aurinkoa, kaikki laskelmatkin sen osoittavat, samoin sen voi myös omin silmin havaita, kun nousee kyllin korkealla. 

Mutta sitkeästi toiset haluavat mieluummin uskoa litteään maahan, jonka päällä kaartuu taivaan kansi ja planeetat ja aurinko kulkevat taivaankannessa. Tämä tällainen uskomus juontuu Raamatun luomiskertomuksesta, joka kirjaimellisesti halutaan nähdä juuri sellaisena, että maa on kaiken keskipiste ja muut taivaankappaleet kiertävät sitä. 

Raamattu ei ole helppo kirja, vaan siinä on monenlaista tulkinnanvaraa. Tuhat vuotta on Jumalalle kuin yksi päivä, ja tätä on syytä ajatella myös maailman luomisen tapahtumasarjassa.

Perusajatus on kuitenkin se, miten me itse näemme asian. Näemmekö me asian niin, että olemme vähäpätöinen planeetta muiden joukossa, jolla ei ole mitään sen suurempaa tarkoitusta minkään muunkaan taivaankappaleen rinnalla, vai osaammeko ajatella, että myös heliosentrisessä maailmankatsomuksessa olemme juuri se yksi ja ainoa planeetta, jossa Jumala on suurenmoisen suunnitelmansa toteuttanut, vaikka samaan aikaan taivaanmekaanisena kokonaisuutena kierrämmekin avaruudessa jotain suurempaa keskipistettä. 

Tiede ei ole koskaan pystynyt selittämään koko maailmankaikkeurra, joka näyttää jatkuvan äärettömiin ja jossa on valtavia massiivisia keskittymiä. Mikäli tiede hyväksyisi jumalallisen suunnitelman tässä kaikessa, asia muuttuisi helpommaksi ymmärtää, mutta samalla se tekisi tieteen monet selitykset tyhjiksi. 

Ongelma on siitä, että koska maailmankaikkeus vaikuttaa niin suurelta, peräti äärettömältä, ja koska kierrämme avaruudessa muiden taivaankappaleiden joukossa aina jotain isompaa keskittymää, ihmisen on vaikea osata sijoittaa maapalloa maailman keskipisteeksi, vaikka jumalallisesta perspektiivistä sen voisi hyvinkin tehdä juuri niin. 

Asian ydin on siis se, miten me näemme ja koemme asian, eikä se, miten taivaanmekaniikka toimii. 

Timo Tynkkynen

[alkoholisminalkeet]

Ei mitää hajua?? Ne aina alottaa sillä että on opiskelijoita Koreasta, kummallakin kerralla oli nuoria naisia. Onko niillä joku kristillinen yliopisto siellä josta ne lähettää Suomeen opiskelijoita saarnaamaan tai jotai? Saako muut maat saman kohtelun vai näkeekö että Suomi on liian ateistinen 🤔🤔

Onko muille tullu Helsingissä vastaan korealaisia opiskelijoita jotka tulee kysyy sulta jos sulla olisi aikaa kuunnella niiden esitelmä, joka on aina sitten Raamatusta? Mulle tullut nyt kaks kertaa vastaan ja mietin et mikä tää juttu on??? :D

[painajaisnainen]

HEI SINÄ KIRKON JÄSEN!

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys on käynnissä 6-10.11.2018! Varsinainen vaalipäivä on 18.11.2018. 

Äänestää voi jokainen 16-vuotias kirkon jäsen - rippikoulua tai konfirmaatiota EI vaadita. Muista ottaa henkkarit mukaan äänestyspaikalle!

www.seurakuntavaalit.fi sivustolta löydät mm. äänestyspaikat ja muuta hyödyllistä tietoa. 

Ehdokkaasi voit etsiä esimerkiksi tekemällä kirkon vaalikoneen www.seurakuntavaalit.fi/vaalikone.

Näissä vaaleissa valitaan luottamushenkilöt, jotka suunnittelevat seurakuntasi toimintaa, mutta myös äänestävät myös kirkolliskokousvaaleissa. Kirkolliskokous päättää mm. kirkon oppiin liittyvistä asioista.    

Joten jos sinulle on sydämen asia esimerkiksi sukupuolineutraali avioliitto kirkossa, muunsukupuolisten huomioon ottaminen kirkossa, ympäristö- ja ilmastoasiat, eutanasia... - äänestä! 

[kinuskikakku]

Oon miettinyt laulun “Kolme yötä Jouluun” sisäistä narratiivia. 

Oletusarvoisesti narratiivi kai osuisi Joulukuun 21. päivään, koska laulu ei ole kristillinen ja aattohan on se oleellisempi päivä meille suomalaisille, ja 21. päivästä olisi se kolme yötä aattoon. 

Mutta lauluhan alkaa, että “laskin aivan itse EILEN-” eli kertoja laski kolme yötä Jouluun edeltävänä päivänä jolloin laulun nykyhetki on 22. päivässä, josta eilisenä olisi ollut kolme yötä Jouluun. 

[muuminoita]

vitun valo kristillinen deittisovellus vittu "arvojesi mukaista seuraa" ok mun arvoihin kuuluu lesboseksi että tota en nyt tiiä siitä. joka jumalan (heh) päivä näen tän mainoksen youtubessa en JAKSA enää.

[returquoise]

Kristillinen deittipalvelu Valo voi heittää mainontansa kankkulan kaivoon, koska deittailu kiinnostaa yhtä paljon ku kilo paskaa.

Ja sitä voi ees käyttää lannotteena.

[mitamajr]

Ihanan kristillinen aloite taas kerran.

[finnish-art-gallery]

Manifestation Procession, Henry Ericsson, 1931, Finnish National Gallery

Jean Boldt (1865-1920), tolstoilainen kristillinen anarkisti, oikeutensa menettänyt asianajaja, joka johti omaa vallankumoustaan Senaatintorilla kesällä 1917.

http://kokoelmat.fng.fi/app?si=C+VI+2582

[evigtlivihimlen]

Avaa Sydämmesi Yksinäiselle!

AVAA SYDÄMMESI YKSINÄISILLE!

Yksinäisyys! Pelkkä sana saa meidät vapisemaan, ja silti tätä kutsutaan laajalle levinneeksi kansantaudiksi.

Itselläni oli noin kaksi vuotta kestänyt ajanjakso, jolloin erilaisten opiskelupaikkojen ja muiden pakanaelämäni olosuhteista johtuen itse kärsin pahasti yksinäisyydestä. Se oli kuin musta, toivoton monttu johon pudota, itse olemassaoloni tuntui kyseenalaiselta. Ei, en koko ajan niin, minulla oli perhejäseniä ja ystäviä, mutta he eivät olleet lähellä eivätkä aina tavoitettavissa.

Tiedätkö, vain sellainen asia että pystyy soittaa useammalle ihmisille milloin tahansa ja voi heti tehdä jotain sosiaalista yhdessä. Sellaista ei ollut olemassa tänä hirvittävän yksinäisyyden aikana.

Kun Jeesuksen tavasin, tulin uskoon ja siten astuin välittömästi laajaan kristilliseen yhteisöön. Silloin yksinäisyys katosi pysyvästi, varsinkin kun Jeesus tuli sydämeeni ja elävä Jumalan yhtenäisyys täytti sisimpäni. Hänen rakkauden läsnäolo täytti sisäisen tyhjyyden. Loppujen lopuksi naimisiinmeno ja elämäkumppanin löytäminen oli ehdottomasti "kuolemanisku" yksinäisyyden hirviölle. Mutta rakkaat ystävät, meidän ympärillämme, yhteiskunnassa on tuskallisen monet siinä "mustassa montussa".

He ovat tavallisia kuten sinä ja minä, kaikenlaisia, mutta he ovat kärsineet yksinäisyydestä eri olosuhteiden vuoksi. He tulevat kotiin töiden jälkeen ja kun ovi sulkeutuu, tyhjyys ja yksinäisyys kaikuu heidän ympärillään kuin hauta. He istuvat siellä yksin ajatusten ja tunteidensa kanssa; ei ketään jonka kanssa jutella, jakaa ja kertoa päivän tapahtumista, ei ketään jonka kanssa tehdä asioita. Tuntuu kuin he ei olisi olemassa. Vielä pahempaa, jos heillä ei ole edes työpaikkaa tai muuta touhua missä ihmisiä tavata, täydellisen eristäytymisen riski on suuri ja vaarallinen.

Ystävät, me jotka satumme olla "aurinkoisella puolella" pimeiden syvyyksien yläpuolella, on löydettävä heidät, autettava heitä. Ja se on tehtävä tavalla, jossa heidän ei pakoteta tuntemaan olevansa "epänormaaleja" tai epäonnistuneita. He eivät tietenkään ole, mutta heillä luultavasti on sellainen itsetunto siinä eristyksessä, yksinäisyydessä.

Kristillinen seurakunta on itse asiassa paras paikka sellaiseen apuun, avoin sylein vastaanottamaan heidät; seurakuntaelämässä, kodeissamme ja kahviloissa ja niin edelleen. Meidän on toivotettava heidät tervetulleiksi. Se on elämästä ja kuolemasta kysymys, tuplasti. Pelastus Taivaaseen ja pelastus matkalla sinne.

Nykyisen yhteiskuntamme kirous on nimenomaan se, kuinka se on luonut tämän kaiken tuhoavan yksinäisyyden hirviön. Sydämeni vuotaa verta kaikkien niiden puolesta, jotka ovat joutuneet yksinäisyyteen. Ja rukoukseni Herralle, kaiken lohdutuksen Jumalalle on, että Hän voisi käyttää meitä uskovaisia löytääkseen heidät, auttaakseen heitä. Kyllä, tietysti myös johdaten heidät Jeesuksen ja ikuisen pelastuksen luo, koska siinä kaikki kirous murtuu.

Me, jotka olemme turvassa, ystäviä ja sukua runsaasti joka päivä. Me emme aina ymmärrä, emme näe sydämellämme tämä pimeyden meri ympärillämme, täynnä ihmisiä syvässä kärsimyksessä, jotka hukkuvat yksinäisyyteensä. Meistä tulee helposti tyytyväisiä ja mukavia ja itse asiassa itsekkäitä, kun unohdamme "lähimmäisemme". Näitä ihmisiä meidän siis tulee Jeesuksen sanojen mukaan rakastaa kuin itseämme. Jeesus sanoo myös, Matt.11:28-30: “Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä”.

Joten anna meidän, puhun yhtä paljon itselleni, löytää ja pelastaa kaikki yksinäisyyteen vangitut. Olemme Jeesuksen kädet ja jalat. Yksinäiset odottavat epätoivoisesti, he ovat unohdettu “lähetyskenttä”.