#kannatetaan

[debaattimedia]

Eurobarometri: EU:n toimia energiakriisin ratkaisemiseksi kannatetaan, suomalaisten tuki Ukrainalle vankkaa

Eurobarometri: EU:n toimia energiakriisin ratkaisemiseksi kannatetaan, suomalaisten tuki Ukrainalle vankkaa

Uuden Eurobarometri-tutkimuksen mukaan suurin osa EU-maiden asukkaista suhtautuu myönteisesti EU:n viimeaikaisiin toimiin energiakriisin ratkaisemiseksi. Yli kahdeksan kymmenestä vastaajasta (82 %, suomalaisvastaajista 93 %) oli sitä mieltä, että EU:n olisi jatkettava toimenpiteitä, joilla vähennetään riippuvuutta Venäjän fossiilisista polttoaineista. EU:n toimia Venäjän Ukrainaa vastaan käymän…

[studentround2-blog]

Digi 1.3 Liiketoiminnan muutoksesta ja robofrendeistä

Tiedon tutkimuksen mukaan (Kauppalehti 25.6.2017) seitsemän kymmenestä pohjoismaisesta johtajasta uskoo, ettei oman alan liiketoimintamallit muutu lähivuosina, vaikka muiden uskotaankin muuttuvan. Uskaltaisin väittää, että näissä vastauksissa on mukana suurehko annos toivoa, koska oman toimialan ennustaminen ja samalla sen kehittäminen on tällä hetkellä äärettömän vaikeaa. Digi-innovaatioita pitäisi kehitellä aloille, joille ne eivät äkkiseltään ajateltuna sovellu, ja ajatus lyö tyhjää. Ennen digiaikaa syntynyt ja opiskellut johtaja kohtaa väistämättä ongelmia digi-innovoinnissa ja organisaationsa digikehittämisessä. Toivossa ei ole enää kohta hyvä elää ja kovaa kansallista digipotentiaalia pitäisi saada siirtymään yritysten käytännöiksi.

Samalla kun muutos tiedostetaan, halutaan ehkä vielä jotenkin pitäytyä hetki vanhassa, vaikka aika kuluu ja uuteen tulisi jo kovaa vauhtia valmistautua. Näin Tiedon tutkimuksen tuloksia voisi ainakin äkkiseltään tulkita. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vaikka oman alan muutokseen ei uskotakaan, digin haltuunottamiseen ollaan valmiita. Enää puuttuu sitoutunut toteutus. 

Toinen kiinnostava tulevaisuuden kehittämisen osa-alue on robotiikka (Kauppalehti 22.6.2017) ja sen tuleminen erilaisiin töihin. Toisaalta robotiikkaa kannatetaan ja siihen uskotaan, mutta ei ehkä kuitenkaan lopultä täysin uskota sen uudistavaan ja työn määrään liittyvään vaikutukseen. Toisaalta myös sanotaan, että työ ei katoa vaan muuttuu luovemmaksi, mutta samalla herää kysymys siitä, kuinka monelle luovaa työtä lopulta tulee riittämään. Toivottavasti monelle, mutta sama ongelma on jo nyt, vaikka robotiikka ei ole vielä siirtynyt todellisuudeksi kovinkaan monelle alalle. Lopulta robotiikan tavoitteena on joka tapauksessa yrityksen resurssien säästäminen, joten miten voidaan ajatella, etteivät ihmisten työt ja työllisyys sen hyödyntämisen kautta vähene? Hyvä jos eivät, mutta kysyn vaan.

Edellisellä en toki tarkoita, että kehityksen tulisi tästä syystä pysähtyä, mutta ei pidä uskotella itselleen asioiden pysyvän entisellään, ei liiketoiminnassa kuten ei yksittäisten uudistustenkaan kohdalla. Voi tietysti olla, että suuri osa ihmisten (inhimillistä vahvuutta vaativista) työpaikoista siirtyy lopulta esimerkiksi hoiva-aloille (joille robotiikan ei pääsääntöisesti kovin hyvin katsota soveltuvan). Näille aloille ehkä vapautuu resursseja tehdas- ja toimistotöistä yms. tehtävistä, joita voidaan helpommin siirtää robottien hoidettaviksi. Joka tapauksessa jonkinlaista siirtymää työllisyydessä, vaikkakin sitten alojen välillä, tulee väistämättä tapahtumaan. Kuten on jo monesti havaittu, kerran hankittu koulutus ei myöskään enää välttämättä kovin pitkälle työelämässä vie, vaan henkilökohtainen uudistuminen on tosiasia.

[incorrect-tuntematon-quotes]

Rahikainen: Lehto mie rakastan sinnuu. Pro homo.

Lehto: Tarkoitatko "no homo"?

Rahikainen: En. Tämä on nykyaikaa. Myö kannatetaan homoja nyt, Lehto.

[prklbrln]

POLEEMINEN TEKSTI TRUMPETISTEISTA JA KLOVNERIASTA

“Ihmisten pitkä vuoropuhelu on vaiennut. On luonnollista, että pelkää ihmistä, jota ei saa uskomaan sanojaan. Ihmisten ympärille, jotka eivät puhuneet, koska he pitivät sitä hyödyttömänä, syntyi näin suunnaton hiljaisuuden salaliitto, joka yhä laajenee, sillä sen hyväksyvät ne, jotka vapisevat, mutta jotka kaikin tavoin yrittävät kätkeä vapinansa itseltään, ja sitä lietsovat ne, joiden etujen mukaista se on. "Ette saa puhua Venäjän taiteilijapuhdistuksistä, koska siitä olisi vain hyötyä taantumuksellisille.” “Teidän on pidettävä suunne kiinni siitä, että Englanti ja Amerikka kannattavat Francoa, koska siitä olisi hyötyä kommunismille.” En sanonut syyttä, että pelko on tekniikkaa.” - A. Camus

Demokratia ei ole pettänyt ihmisiä, ihmiset ovat pettäneet demokratian. Me petämme demokratian tänäkin päivänä. Ei sellainen voi kutsua itseään demokraatiksi, joka huutaa demokratian kriisiä vain ja ainoastaan silloin, kun oma näkemys jää tappiolle tai joka ymmärtäessään kansanvälisen demokratian todellisen merkityksen kietoutuu kansakuntansa lippuun uskoen, että muuta ryhmät ja kansakunnat ulossulkeva, eksklusiivinen demokratia olisi aitoa kansanvaltaa. Jo se, että suostumme kutsumaan epädemokraattisia järjestelmiä demokratioiksi, on demokratian halventamista ja sen pettämistä.

Jos Obama olisikin ollut se muutos, mikä hän lupasi olla, voisin kokea hieman surua USA:n vaalituloksesta maailmankin puolesta, mutta jatkuvat siviiliuhrit lennokki- ja pommi-iskuissa ympäri maailmaa, Patriot Actin ja siten vahvan valvontayhteiskunnan jatkaminen, 2012 vaalikampanjan rahoittaneen Wall Streetin pankkiirien pälkähästä päästäminen ja antamalle heidän sanella 2010 Dodd-Frank-lain ja Volcker-säännön tekstit samalla muistaen, että yhä finanssilaitokset käytännössä valvovat itse itseään, pyöröovi pankkien ja valvojien välillä pyörii tiuhaan, ja niin, se Guantanamon vankilakin on yhä toiminnassa, todistavat toista. “Yksi ihminen ei voi kaikkea tehdä” sanoo joku. Muistakoon sen myös sitten Trumpin kohdalla.

Aika rajuja liikkeitä on Donald onnistunut tekemään muutamassa päivässä. Ainakin Rasmussen Reportin mukaan Trumpin kannatus todennäköisesti äänestävien amerikkalaisten keskuudessa nousee tasaisesti: 57% heistä hyväksyy Trumpin toimet ja 38% on sitä mieltä, että maa on nyt menossa oikeaan suuntaan, paras lukema neljään vuoteen. Samaa tuntuvat viestivän erilaiset NYSE:n pörssi-indeksitkin, eli markkinatkin pitävät Trumpista, ainakin toistaiseksi. Ehkä kyse on sittenkin vain halusta, ei kyvystä.

Ai niin, runnoihan Obama läpi sairasvakuutusuuudistuksen, jolla kansalaiset pakotetaan ja toisaalta vähävaraiset subventoidaan vakuutusyhtiöiden yksityisasiakkaiksi. Toki Obama teki paljon hyvääkin, hän oli tyylikäs ja hyväkäytöksinen, mutta kyse on lähinnä koristelusta, jos samanaikaisesti annetaan demokratian rapistua. Kaiketi rakastettava huijari aina nilkin voittaa, vaikka molemmat pettävät, ehkä meidän tulisi olla tyytyväisiä, jos johtajamme valehtelevat vain vähän… Yhä lobataan, yhä vaalikampanjoihin käytetään miljoonia ja taas miljoonia, yhä “gerrymanderoidaan”, yhä voi tulla valituksi, vaikka saisi vähemmän ääniä. Yhä miljonääriuutistenlukijat lukevat samoja uutisia telepromptereistaan hieman erilaisin äänenpainoin ja samat mainostajat mainostavat tuotteitaan niistä äänenpainoista välittämättä. Mainos on kaupallinen uutinen ja uutinen on poliittinen mainos. Totuus on mielipide ja mielipide on totuus.

“Show must go on.” Kummalla oli enemmän yleisöä virkaanastujaisissa? Valkoisen Talon tiedottaja löi öljyä laineille (vai pitäisikö peräti laittaa, että trollasi) sanomalla, että “[Trumpin] virkaanastujaisissa oli isoin yleisö ikinä, piste.” Väitteen totuudellisuudella ei ole merkitystä, vaan sen voimalla luoda spektaakkelia ja nostattaa tunteita. Keskustelu virkaanastujaisten yleisömäärästä nousi uudelle tasolle, ja siten ahmaisi monta aidosti merkityksellistä poliittista ongelmaa ja ratkaisua pois silmistä. Trumpin viestintäalanammattilaiset taisivat ymmärtää, ettei Nobel palkintoa tai jotakin siihen verrattavaa ole odotettavissa, joten sirkushuvit on luotava itse ja jos sellainen tulee pyytämättä, niin antaa mennä, kaasu pohjaan. Pääasia on, että pysytään keskustelun ohjaimissa, ja mitä hämmentävämpi, mitä pinnallisempi aihe on, sitä parempi. “Nyt ku meni CIA käynti kivasti, ni voitais lämmittää syntynyttä keskustelua siitä, et Donaldilla oli kannattajia taputtamassa CIA-puheensa aikana” - näin ei voi yksikertaisesti hävitä, jos vyörytyksen annetaan jatkua. Yhtenä päivänä Trump lyttää CIA:ta ja rakentaa muuria, toisena kehuu ja sanoo muurin olleen vitsin, lehdistösihteeri valehtelee ja puhuu totta, tämähän on Putinilta tuttua teflonretoriikkaa, josta ei saa edes kiinni, koska ei voi olla varma, että mitä oikeasti kannatetaan ja mitä ei. Pääasia on, että yleisö hämmästelee, vaan ei toimi, ilmaisee tunteensa muttei tee asialle mitään muuta, nyt “ohdearismi” suunnataan omaan peilikuvaan. Hämmästellessämme oireita, unohdammeko hoitaa itse sairautta?

Hämmentävän vähän on eroa reaktoissa verrattuna 2008 Obaman voittoon ja nyt tähän – ainoastaan juhlijoiden ja surijoiden roolit ovat vaihtuneet. Silloinkin presidentiksi valitun kannattajilla oli vahva tunne muutoksesta ja USA:n erinomaisuudesta. Silloinkin uutta presidenttiä kehuttiin kilpaa häntä kannattavissa medioissa ja vastustajien leirissä törkeästi lytättiin. Samoin edellistä presidenttiä ikävöitiin tai sitten hänelle pilkallisesti naureskeltiin, riippuen median ja henkilön asenteesta. Pilkka-aseiksi kelpaavat niin aidot kuin “valeuutiset” ja valokuvat. (Tuli ihan konsensus-ajan Suomi mieleen, jossa kolme puoluetta kilpailivat hallituspaikasta ja hävinnyt jätettiin oppositioon, hallitus- ja oppositiopolitiikan muuttumatta.) Nyt “liberaalit” ottavat sujuvasti teekutsuliikkeeltä ja Fox Newsilta tuttuja propagandametodeja kikkapussiinsa, esim virkaanastujaisista on käytetty kuvaa, joka on otettu kun ihmiset vasta saapuvat paikalle, jotta yleisömäärä näyttäisi pienemmältä, ymmärtämättä, että siinä taistelussa he ovat tuomittuja häviämään. Jo se, että kriittisyys on saatu merkitsemään samaa kuin suvaitsemattomuus, on suuri voitto ilmausten hegemoniassa – liberaalit, jotka nyt kovimpaan ääneen kritisoivat Trumpia tuntuvat suvaitsemattomilta jääriltä, olivat he oikeassa tai eivät.

Vuosia jatkunut höllä ja ajoittain jopa valheellinen ote poliittisesta liturgiasta puree nyt demokraattisiksi itsensä kokevia voimia ahteriin. Huumeidenvastainen sota, joukkotuhoaseet Irakissa, yhteistyö erilaisten diktatuurien kanssa, YK:n turvallisuusneuvosto eli kansainvälisen diktatuurin aika, saman järjestön Ihmisoikeusneuvoston jäsenyyksien, mm USA, Venäjä, Kiina, Irak, Saudi-Arabia, Kuuba jne, kyseenalaisuus tai vaikkapa Zimbabwen diktaattori Robert Mugaben saama YK-asema maailman turismin edistäjänä, tämä ja kaikki muut esimerkit, joissa länsimaat ovat sujuvasanaisesti saaneet kansanvallan ja vapauden vastaiset, epäoikeudenmukaiset tekonsa ja rikoksensa ihmisioikeuksia vastaan sopimaan omakuvaansa “liberaaleina demokratioina” vaikka sitten valehtelemalla. Ei tästä ole paljoakaan aikaa, kun CIA, siis kautta maailman raakoja sissi- ja terroristijärjestöjä rahoittanut, vallankaappauksia ja poliittiisia salamurhia järjestänyt Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu oli harmissaan, että vieras valta yrittää vaikuttaa USA:n poliittisiin valtarakenteisiin ja toisaalla taas autoritaarinen toimittajia vankilaan heittävä ja murhauttava tai ainakin sellaisen hiljaa hyväksyvä Putin sormi ojossa ja naama perusbotoxlukemilla kritisoi epäinhimillisiä käytäntöjä Guantanamon vankilassa. Tuskin tarvitsee avata noiden ulostulojen ironiaa ja absurdisuutta sen enempää.

Nyt saamme tuta, miten vähän tosiasioilla onkaan enää merkitystä, kun olemme retoriikallamme alistaneet maailman tosi lauseet talutusnuoraamme ja aika ajoin sen talutusnuoran saa käteensä holtiton demagogi. Olemme myös alistuneet isolle datalle, sen nurjalle puolelle, jossa psykometriikan keinoin netissä troolataan erilaisia demografioita ja meille luodaan valeuutisten, propagandan ja pimeän viestinnän keinoin rinnakkaisia todellisuuksia, jotta meidän kulutus- ja nyt siis äänestyskäyttäytymistämme voi tehokkaammin manipuloida. Aivopesusta on tullut yhä isompaa bisnestä, markkinat ovat puhuneet.

Siinä missä Putinilla on trollitehtaansa, meillä länsimailla on suurkorporaatioitten ja poliitikkojen käytössä mitä erilaisimpia pr-, markkinointi- ja viestintäalan toimistoja ja niiden alihankkijoita, jotka suoltavat milloin tupakkateollisuutta puolustavia, milloin erilaisia energiamuotoja vastustavia, milloin ilmastonmuutosta väheksyviä valeuutisia, hämytilastoja, huuhaagraafeja ja pseudotiedettä, ja milloin silkkaa yhden linjan poliittista propagandaa ja jopa mitä käsittämättömämpiä satuja ja salaliittoja. Koska algoritmit sanovat, että niin-ja-niin monta prosenttia ihmisistä reagoi niihin “suotuisasti”, se on kustannustehokasta ja lisää voittomarginaalia, joten se on vain ja ainoastaan oikein. Olemme kaiken tämän hiljaa hyväksyneet, koska olemme ajatelleet siitä hyötyvämme tai haitan olevan mitätön suhteessa saavutettuun hyötyyn – onhan sosiaalisen median ja luottokorttien ja tietoliikenteen käyttö katevää ja mukavaa, miksei siitä voisi “maksaa” niinkin vaivattomasti kuin luopumalla yksityisyydestään? Oikeuksista ja vapauksista luopuminen on toki helppoa, aluksi riittää että klikkaa ruutuä “hyväksyn ehdot”, mutta lopulta niiden takaisin saaminen onkin sitten työn, vaivan ja taistelun takana. Utilitarismin kova ydin alkaa näkyä – tosiasioillakaan ei ole merkitystä, ainoastaan päämäärällä. Niin kauan kuin olemme valmiita kohtelemaan omia poliittisia vastustajiamme epäoikeudenmukaisesti ja ylimielisesti ja puolustamaan omia ihanteitamme valhein ja jopa niistä ihanteista luopumalla, emme voi vaatia muilta sen parempaa käytöstä.

Spektaakkelia vastaan voi kamppailla vain vilpittömyydellä, vinksahtanutta hyötyetiikkaa vastaan voi käydä vaikkapa hyveillä, muttei milloinkaan osallistumalla spektaakkeliin katsojana. Tästä huolimatta yhä mieluummin ilmaisemme tunteitamme; hämmennystä ja ihmetystä, vihaa ja raivoa, epätoivoa ja surua, kuin alkaisimme dialogin siitä, mitä nyt tulisi tehdä. “Miltä minusta nyt tuntuu” on yhä merkityksellisempää kuin se, että “mitä mielestäni nyt tulisi tehdä”, ja se on vaivattomampaa - tunnetilaa ei tarvitse sen kummemmin perustella. Asiapitoinen vuoropuhelu hukkuu itkuun ja hammastenkiristelyyn, somen “wtf!?” tulvaan, ja vaihtoehtoisesti toisella puolen silmänkääntötemppuihin, rummunpäristykseen ja henkselienpaukutteluun.

Eikä asiassa helpota kommunikaatiomme riippuvuus teknologiasta, joka toki auttaa saaavuttamaan yhä laajempia ihmisryhmiä, mutta dialogin laadun kustannuksella. Ensin opimme “tekemään töitä koneen ääressä ja rakastamaan puhelimen välityksellä”, ja nyt osaamme jo osoittaa kiitollisuutta ja onnea yksinkertaisilla symboleilla ja lyhenteillä. Aito vuoropuhelu on häviämässä, sen tilalle olemme hyväksyneet kanssakäymisen illusion, jossa harha syntyy irrallisten iskulauseiden lähes sattumanvaraisesta ketjusta. Ehkäpä kyseessä on vain kivulias siirtymävaihe – niin ainakin uskallan toivoa - emme vielä osaa tarpeeksi tai teknologiamme on kuin onkin vielä lapsenkengissään. Olemmehan vasta kaksi vuosisataa nauttineet sähköisestä viestinnästä. Ehkäpä kitinä ja housujen repiminen riittävät ja opponenttimme kaatuu omahyväisyyteensä, kuten itsellemme taisi käydä näinä “historian lopun” ja liberalismin “lopullisen voiton” jälkeisinä vuosina, joilloin “katosivat”, ainakin meidän silmistämme, poliittiset jakolinjat ja merkittävät kertomukset, ja ideologiaamme tarkentamaan pyrkineet kysymyksetkin muuttuivat “turhanaikaiseksi russutukseksi”.

Todellista demokratiaa ei kuitenkaan saavuteta valheilla ja/tai lähtökohtaisesti vastarannankiiskenä tentterehtimällä. Se rehellisen ja vilpittömän vakuuttelun tarve valheiden valtameressä tekee kamppailusta nyt äärimmäisen vaikean – ainoastaan vilpittömyys, silmästä silmään, kasvoista kasvoihin, voi kaataa spektaakkeliyhteiskunnan, joka tänään vaikuttaa lähes ylivoimaiselta vastustajalta. Mitä sitten neuvoksi, jääkö meille tosiaankin vain käsien puristelu ja voivottelu osaksemme?

Ainoastaan kansanvalta ilman valheita ja illusioita, jota voi myöskin rehelliseksi populismiksi kutsua, voi kaataa valheellisen sadun suuruudesta, luja ylpeys, joka sanoo, ettei maailma ole vain yhtä kansaa varten, ei edes omaamme. Sillä myytitkin, tarinat suuruudesta ovat kauniita, jos ne ovat aitoja ja sisältävät meidät kaikki. Kyllä kansanparantajistakin on maailmanparantajiksi, eihän lääkärikään potilastaan parantaessaan toivone pahaa toisten potilaille. Siksi häntä, joka lupaa tehdä kansakunnastaan suuren, ei tule moittia, mutta vain jos hän ymmärtää, ettei se saa tapahtua muiden ihmisryhmien kustannuksella. Siksi ei myöskään tule naureskella maailmanparantajille, jotka haluavat suurenmoisen ihmiskunnan, sillä siihen me kuulumme kaikki.

Maltillisen keskustapolitiikan aika on auttamasti ohi – paluu menneeseen status quohon ei ole ratkaisu. Internationalismi, kansainvälinen demokratia, on asetettava sekä nationalismia että globalismia vastaan. On kieltäydyttävä murhasta. Emme voi antaa rikollisvaltioiden toimia maailmanpoliiseina ja ihmisoikeusrikoksiiin syyllistyneiden istua ratkomassa ihmisoikeuskysymyksiä. Meidän tulee taistella kansanvälistä diktatuuria vastaan, jotta kansainvälinen demokratia olisi mahdollinen. Ja se demokratia on esitettävä mahdollisimman avoimesti ja selkeästi, että mitä sillä tarkoitetaan. Sitä, että on oltava yksi kansanvälinen laki, eikä yksikään valtio voi asettua sen yläpuolelle.

Niin kauan kuin näin ei ole, meidän tulee vastustaa nykyistä diktatuuria kaikin sellaisin keinoin, jotka eivät ole ristiriidassa omien ihanteidemme kanssa. Jos se onkin ylivoimaista, niin yhtä ylivoimaista ja yhtä turhaa on yrittää saada Trumpia, Putinia tai muita maailman mahtavia lopettamaan valehtelunsa, sotansa ja murhansa, orjuutuksensa ja epäoikeudenmukaisuutensa nasevilla kommenteilla – ei pidä sekoittaa taktiikkaa, strategiaa, taistelua ja päämäärää toisiinsa. Sillä hyvä hallinto takaa järjestyksen, se ei ole koskaan päinvastoin. Kysykää tänään itseltänne, “haluanko että minut murhataan, haluanko itse murhata tai että joku toinen murhaa sijasenani?” ja sitten valitkaa puolenne.

Niin kauan kuin Trumpia tai Brexitiä tai sen semmoisia kohdellaan yhteiskunnallisena sairautena eikä vakavan demokratian puutteen vielä suhteellisen lievinä oireina, ei tapahdu mitään merkittävää edistystä. Pahimmassa tapauksessa käy päinvastoin ja pian kutsumme totalitarismiakin demokratiaksi, kuten edesmenneissä bolshevistisissa kokeiluissa konsanaan. Ehkä sitten olemme viimein tyytyväisiä, kun virkaanastujaisten seuraaminen on pakollista kaikille tasapuolisesti. Jos rauhanaika ei ole ikuinen, lohduttautukaamme sillä, ettei mikään ei ole ikuista, eivät dktatuurit, ei edes USA:n liittovaltio ja toivon totisesti, että sen hajoaminen olisi Neuvostoliiton loppuun verrattuna rauhallisempi. Muutos on historiallinen tosiasia, edistyksestä voimme sitten kiistellä.

Tänä vuonna demokratiaa koestetaan vaalein mm Hollannissa, Ranskassa ja Italiassa. Moni tulee tuntemaan tänäkin vuonna demokratian pettäneen heidät, tunne saattaa olla kovinkin voimakas. Mutta demokratia ei kuulu vain minulle tai kaltaisilleni. Se tulee kuulua kaikille. Jos tämä on hullun uni, joka tulee meille kalliiksi, niin kaikki mikä ei ole sitä, on painajaista, joka ei ainoastaan tule vieläkin kalliimmaksi, mutta varastaa meiltä mahdollisuuden uneksia.

Me emme ehkä voikaan muuttaa maailmaa, mutta voimme antaa tukemme hyveille, vapaudelle ja oikeudenmukaisuudelle, eli tasa-arvolle lain edessä, puolustaa niitä ylpeydellä, ajattelumme ja tunteemme yhteisvoimalla ja luonteemme lujuudella.

"Mutta missä ovat älyn ja hengen voittavat voimat? [Sama] Nietzsche on luetellut ne raskashenkisyyden verivihollisina: luonteenlujuus, varma maku, "maailma", klassillinen onni, luja ylpeys, viisaan kylmä vaatimattomuus. Nämä voimat ovat nyt tarpeellisempia kuin koskaan ja jokainen voi valita niistä itselleen sopivan. Kun ajattelemme tehtävämme suuruutta, niin on selvää, ettei ainakaan luonteenlujuutta pidä unohtaa. En minä tarkoita sitä, jota vaalipuhuja tarvitsee kurttuisen otsansa ja uhkauksiensa ohella, vaan sitä, joka kestää kaikki merituulet vain valkoisten kukkien ja ydinmehun voimaan turvautuen. Se luonteenlujuus kypsyttää maailman talvessakin hedelmän." - A Camus (1940)

[insuranceautolawnews]

Hallituksen historialliseksi mainostama ammattikoulutuksen uudistus siirtää opintoja ja myös niiden arviointia yhä enemmän työpaikoille.

Nyt ihmetellään, miten yrityksissä selvitään urakasta, jos eri-ikäisiä harjoittelijoita ja koulutussopimusoppilaita tulee vastedes ovista ja ikkunoista.

Nykyinen tutkintoon kuuluva työssäoppiminen on määrä korvata uudella koulutussopimuksella, jota on moitittu epämääräiseksi. Perinteisestä oppisopimuksesta se eroaa ainakin siten, ettei oppilas ole työsuhteessa ­eikä saa palkkaa.

Koulutusta ja työelämää lähentävää reformia sinänsä kannatetaan. Jo tehtyjen mittavien ammattikoulutuksen rahoitusleikkausten lisäksi kysymyksiä on herättänyt se, onko elinkeinoelämä valmis ottamaan vastaan kymmeniätuhansia opiskelijoita suorittamaan tutkinnon osia tai jopa koko kolmivuotista tutkintoa. Myös osaamisen näytöt tulisi antaa vain ”oikeissa töissä”. Näyttöjen määrä voi kasvaa satoihintuhansiin.

”Luulen, ettei kovinkaan monella meistä työnantajien edustajista ole vielä minkäänlaista käsitystä siitä, miten työpaikan ohjausrooli muuttuu, mitkä ovat reformin kustannusvaikutukset työpaikoilla ja ennen kaikkea miten varmistetaan laadukas oppiminen työpaikoilla”, tunnustaa henkilöstöjohtaja Antero Levänenhttp://ift.tt/2lmjbn6 HOK-Elannosta. Siellä työssäoppimisen koordinointi ja organisointi vievät jo nyt melkein yhden kokoaikaisen ihmisen työpanoksen.

Nykyisin työssäoppimista eli harjoittelua on vähintään 30 osaamispistettä yhteensä 180 pisteen tutkinnosta, mutta sen korvaavalle uudelle koulutus­sopimukselle ei ole lakiluonnoksessa määritelty vähimmäis- tai enimmäismäärää. Suuntaus on kuitenkin se, että työpaikalla opiskelu lisääntyy ja koulutus­sopimusta voisi seurata varsinainen oppisopimus.

Uusi ammattikoululaki on poliittisessa valmistelussa. Esitys py­ritään antamaan eduskunnalle maaliskuussa. Voimaan laki tulisi vuonna 2018. Luonnos keräsi yli 200 lausuntoa, joissa työpaikkaopiskelun säädösten epämääräisyys sai kovaakin kritiikkiä.

Monet palkansaajien järjestötkin ovat huomauttaneet, että työnantajilta on unohdettu kysyä, ovatko ne valmiita isoon uudistukseen. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) havainnollistaa, että vastedes samalla työpaikalla tekisivät samankaltaisia työtehtäviä rinnakkain oppisopimus­oppilaat, koulutussopimusopiskelijat ja työnantajan omat työntekijät. Heidän oikeutensa ja velvollisuutensa poikkeavat merkittävällä tavalla toisistaan.

Koulutussopimusopiskelija voisi tehdä palkatta työtä työnantajalle jopa kolmen vuoden ajan. Kun häntä eivät koskisi työaikalain säännökset, töitä voitaisiin teettää jopa seitsemänä päivänä viikossa ilman vastiketta eikä omille osa-aikatyön­tekijöille tarvitsisi tarjota ensin töitä, TEM maalaa uhkakuvia.

Se ehdottaa, että koulutus­sopimuksen kestolle samalla työnantajalla pitäisi säätää esimerkiksi vuoden enimmäisraja. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK esittää, että yli puoli vuotta kestävä työssäoppimisjakso tulisi tehdä oppisopimussuhteisena.

Ylijohtaja Mika Tammilehto http://ift.tt/2lHCtWUopetusministeriöstä sanoo, että uudistusta on nyt valmisteltu vuoden verran ja myös työelämän edustajia on kuultu. Hän lupaa, että säännöksiä vielä viilataan ja esimerkiksi juuri koulutussopimuksen kestoa mietitään.

”Palkattoman työn teettäminen opiskelijoilla ei lisää työllisyyttä”

Tammilehdon mukaan tässä taloustilanteessa ei ole odotettavissa, että yrityksissä olisi intressejä työpaikkaoppimisen räjähdysmäiseen lisäämiseen. Uusi lainsäädäntö luo kuitenkin mahdollisuudet siihen, että jokaisen opinnot henkilökohtaistetaan ja niitä suoritetaan tarpeen mukaan oppilaitoksissa tai työpaikoilla, Tammilehto sanoo.

SAK:n tuoreen luottamusmieskyselyn mukaan monilla työpaikoilla ollaan jo nyt melko tiukoilla työssäoppijoiden kanssa.

”Työpaikkaohjaajat kokevat tilanteen kuormittavaksi. He eivät saa työhön koulutusta eivätkä eri korvausta. Jotta oppiminen työpaikalla on laadukasta, pelisääntöjen pitää olla kunnossa”, sanoo koulutusasioiden päällikkö Mikko Koskinen http://ift.tt/2iNggWsSAK:sta.

Hälyttävä tieto kyselyssä oli Koskisen mukaan se, että lähes kolmannes kertoi työssäoppijoita käytetyn korvaavana työvoimana. ”Palkattoman työn teettäminen opiskelijoilla ei lisää työllisyyttä”, hän muistuttaa.

Paneelissa oli mukana yli 900 luottamusmiestä.

”Yritykset päättävät itse myös jatkossa, ottavatko opiskelijoita. Reformin tavoite on asiakaslähtöisyys, ja sen tulee toteutua myös työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa. Yritysten mahdollisuudet tarjota oppimismahdollisuuksia vaihtelevat”, muistuttaa asiantuntija Mirja Hannulahttp://ift.tt/2hV6UoF Elinkeinoelämän keskusliitosta (EK).

EK on ehdottanut vastuu­kouluttajamallia, jossa jokaisen opiskelijan kohdalla tulee sopia, onko vastuukouluttaja koulutuksen järjestäjän eli koulun vai työpaikan nimeämä henkilö.

Lainsäädännön tulee Hannulan mukaan mahdollistaa yrityksille maksettavat koulutuskorvaukset myös ei-työsopimussuhteisessa koulutussopimuksessa.

Samaa mieltä korvauksesta on johtaja Veli-Matti Lamppu http://ift.tt/2lmiEllSuomen Yrittäjistä (SY). Muuten Lamppu näkee uudessa lainsäädännössä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Se ei ole ihme: koulutussopimus on pitkälti SY:n ideoima.

[petricederlof]

Luotan Puolustusvoimiin ja Yleen

Mieti: Yle ja Puolustusvoimat - kummallakin vahva kansalaisten luottamus ja tehtävä palvella kansakuntaa ja valtiota, ei erityisesti puolueita ja poliitikkoja.

Äskettäin upseerien sananvapautta julkisessa mielipiteenilmaisussa rajattiin. Nykyinen Puolustusministeri Jussi Niinistö (PS) on sitä esittänyt jo aiemmin.

Toinenkin epämääräisyydessään outo osio (julkisiin tilaisuuksiin osallistumisesta) sorvattiin palvelusohjesääntöön.

Sitä ei luonnollisesti kerrottu, ketkä ja miksi vaikuttivat asiaan. Mutta ei ole vaikea todeta millä politiikan lohkoilla sellaista menneeseen paluuta kannatetaan.

Juuri ennen kohua kaksoiskansalaisuudesta Seura julkaisi jutun asiakirjoista, jotka todistavat poliitikkojen tavallisen käytännön vaikuttaa Yleen.

Minusta se on väärin. Yle on jo lakisääteisesti koko eduskunnan valvonnassa, ei erillisten poliittisten intressien asialla.

Tietyt piirit haukkuvat Yleä voimakkasti mm. valemediaksi, puolueista tyypillisimmin populististen perussuomalaisten joukosta.

Tämän kohun alettua haukuttiin selvemmin PS-poliitikkojen, myös minusteri Jussi Niinistön taholta. Harvoin koko muussa puoluekentässä sellaista ilmenee. Onneksi, koska se on sopimatonta ja kuvottavaa.

Myös Perustuslakia on halvennettu. Jokainen voi lukea sieltä, minkä oikeuden olisi valmis poistamaan itseltään ja läheisiltään tai tutuiltaan, ja tietämättä missä asemassa olisi. Ilman kykyä tällaiseen näkökulmaan ei voi sitä ymmärtää saati kommentoida järkevästi.

Puolustusvoimat nojaa myös Perustuslakiin, lakiin ja oikeuteen ja sen tehtävä on suojellakin Perustuslakia, joka määrittelee valtion ja yhteiskunnan järjestyksen.

Yhteiskunnallemme vihamielinen pitää Perustuslakia suoraan esteenä tavoitteilleen ja siksi sitä on myös puolustettava.

Tuoreen kaksoiskansalaisuus-kohun aihe on kypsynyt jo pitkään, liian pitkään, koska päättäjät, poliitikot, ovat vältelleet sitä.

Puolustusvoimissa asia varmasti puhututtaa yhä enmmän ja olisi outoa, jos se ei missään muodoissa olisi myös ilmennyt. Tämä on seurausta paineesta, jota ei olisi, jos asiaa olisi käsitelty poliitikkojen ja hallinnon toimesta.

Tämä tuotiinkin esille Puolustusvoimien edustajan haastattelussa (Yle 1.2.2017). Siitä sai hyvän kuvan, joka kuitenkin rikkoutui Puolustusvoimien viralliseen tökeröön tiedotukseen: siinä vaadittiin Yleä oikaisemaan pääuutinen, jossa asian ilmenemistä käsiteltiin.

Ihan kuin Persujen puoluetoimistosta. Kuka lienee se ministerin tai Persujen käskyläinen Puolustusvoimien tiedotuksessa?

Yleisesti huolestuttavaa tässä on se, että politiikka pyrkii työntymään hallintoon. Se että upseereja vaiennetaan, tarkoittaa että Puolusvoimiin on poliitikoilla enemmän vaikutusvaltaa.

Vuoden 2016 Sisäisen turvallisuuden selonteossa Hallituksen yhteenveto ilmaisee myös, että Poliisin tehtävien priorisoinnista päättämistä siirretään eduskunnalle.

Myönteistä tässä kaksoiskansalaisuus -kohussa on se, että asia liikahti nyt eteenpäin Valtiovarainministeriössä. Puolustusministerin idea perustuslain vastaisesta kansanryhmää leimaavasta säädöksestä onneksi hiipunee, mutta sen esillepano kohun keskellä oli hyvin rumaa.

Harva on myöskään huomioinut sitä, mitä osa suomenvenäläisistä tai venäläistaustaisista, erityisesti naisista ja lapsista saa kohun seurauksena kuulla nykypäivän Suomessa.

Jotkut Trumpin ja ehkä Putininkin innoittamat populistit saattavat Suomessakin tehdä mitä tahansa ja aiheuttaa mitä tahansa sekä kieltää vastuunsa mihin tahansa.

Kohusta ja ministereistään on vastuussa koko hallitus ja viime kädessä pääministeri. Mutta useimmat nukkuvat omissa haaveissaan. Ongelmasta vastuussa on Vladimir Putin, jonka toimet tekevät jokaisesta muualla asuvasta venäläisestä potentiaalisesti epäilyttävän.

Ei vastaavaa ole useimmilla kaksoiskansalaisuuksilla. Mutta kai me täällä ilman Putinia osaamme asiat ratkaista, myös kohtelematta jokaista venäläistaustaista putinistina.

Putinia ja nyt myös Trumpia ihailevia on myös suomalaisissa ja voisin sanoa minne he voisivat muuttaa.

Mutta luotan sekä Puolustusvoimiin että Yleen itsessään ja kokonaisuudessaan, mutta en lainkaan niihin, jotka ideologisin ja aaattellisin, polittisin tavoittein ja mielipitein pytkivät muotoilemaan insituutioita omikseen. Voin suoraan sanoa vastustavani heitä.

[insuranceautolawnews]

Sdp:n puoluekokous kävi Lahdessa sunnuntaina kipakan keskustelun siitä, miten työeläkkeitä pitäisi vuosittain nostaa. Kokous päätyi lopulta siihen, ettei Sdp kannata nykyisen työeläkeindeksin muuttamista.

Sen sijaan puoluekokous päätti, että Sdp:n pitää laatia toimenpideohjelma eläkeläisköyhyyden vähentämiseksi ja eläkeläisten toimeentulon turvaamiseksi. Erityishuomio pitää antaa ikääntyneille naisille ja pieniä työeläkkeitä saaville.

Kokouksessa oli esillä aloite, että työeläkeindeksiä muutettaisiin palkkapainotteisemmaksi.

Suomessa on nykyään käytössä indeksi, joka ottaa huomioon 80-prosenttisesti hintojen muutoksen ja 20-prosenttisesti palkkojen muutoksen.

Tämä on aloitteen tekijöiden mielestä väärin, koska heidän mielestään eläkkeet jäävät jälkeen palkkojen tasosta.

Asiasta on myös kansalaisaloite eduskunnassa. Sen puuhamies, Sdp:n ex-kansanedustaja Kimmo Kiljunen, http://ift.tt/2gEKgj4,oli paikalla myös puoluekokouksessa, vaikka ei tullutkaan valituksi puoluekokousedustajaksi.

Kiljunen muun muassa kävi asiantuntijan ominaisuudessa kuultavana aloitetta käsitelleessä Sdp:n valiokunnassa.

Valiokunnan jäsen Nelli Nurminen http://ift.tt/2kaaw6Asanoi puoluekokoukselle, että Kiljunen puhui muunneltua totuutta. Puolueen nuoriin kuuluva Nurminen toivoi faktantarkistajia puoluekokoukseen.

”Kiljunen esittää tilastotietoa valikoiden ja laskelmoiden”, Nurminen sanoi.

Nurminen ja muutkin nuoret kävivät puhujapöntössä haukkumassa aloitteen epäoikeudenmukaiseksi nuorille sukupolville.

”Jos haluatte lisätä palkkapainotteisuutta, te kannatte vastuun eläkejärjestelemän romuttamisesta”, Nurminen sanoi puoluekokoukselle.

Kiljunen kävi puhujapöntössä ilmoittamassa, että pitää ehdotusta toimenpideohjelmasta hyvänä.

Asian lykkääminen toimenpideohjelmaksi tarkoittaa tosin sitä, että puhe indeksin muuttamisesta ei lopu, vaikka puolueen johto varmaan niin toivoisi. Kiljunenkin väläytti mahdollisuutta lisätä eläkkeiden euromääräisiä korotuksia prosenttikorotusten sijaan.

Sdp hyväksyi sunnuntaina myös lukuisia muita jäsenyhdistysten tekemiä aloitteita. Hyväksytyt aloitteet muuttuvat puolueen mielipiteiksi.

Sdp kannattaa uuden linjauksen mukaan apteekkialan kilpailun lisäämistä.

Puoluekokous ei ole aiemmin ottanut asiaan kantaa, mutta nyt puolueen mielestä terveen kilpailun periaatteita voi edistää myös apteekkialalla.

Linjauksella on merkitystä tulevia hallitusneuvotteluita ajatellen.

Muista puolueista keskustakin kannattaa periaatteessa kilpailun lisäämistä, mutta on huolissaan siitä, riittääkö apteekkeja myös syrjäseuduille. Kokoomus on jo tehnyt puoluekokouspäätöksen, jossa kannatetaan sääntelyn vähentämistä ja apteekkilupien määrän lisäämistä.

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila http://ift.tt/2hT5nBI(ps) sanoi tammikuussa, että apteekkien vapauttamista voidaan tarkastella tietyin osin, kun alueellinen kattavuus turvataan.

Sdp:n puoluekokous ei lämmennyt Sosialidemokraattisten opiskelijoiden aloitteelle, jonka mukaan Sdp:n pitäisi edistää erillisen lihaveron käyttöönottoa.

Vero voisi olla kevyempi eettisesti ja ympäristöystävällisesti tuotetulle lihalle, opiskelijat ehdottavat.

Puoluekokous linjasi, että Sdp ”yhtyy aloitteen henkeen” laaja-alaisen kansalaiskeskustelun käymiseksi ruuantuotannon vaikutuksista, mutta ei kannata erillistä lihaveroa.

Puoluekokouksessa käytettiin useita puheenvuoroja, joissa oltiin huolissaan lihaveron vaikutuksista suomalaiselle maataloudelle. Opiskelijoiden mielestä on populistista pelotella työpaikkojen menetyksellä, koska myös eri kasviproteiinien tuotanto työllistää.

Jo aiemmin hyväksytyssä aloitteessa Sdp kannatti lihalle vaihtoehtoista eläinproteiinia, sillä se päätti suhtautua myönteisesti hyönteisravintoon. Puolue lupasi parantaa edellytyksiä hyönteisravinnon tutkimukselle ja tuottamiselle Suomessa.

Joukossa on myös ilmeisen huumorimielessä tehtyjä aloitteita, jotka saavat saman käsittelyn kuin muutkin.

Yhdessä aloitteessa esitettiin, että puolue ei kestävän kehityksen nimissä jakaisi ilmapalloja tulevissa kuntavaalikampanjoissa. Puoluekokous päätti, että ilmapalloissa päätösvalta annetaan piiri- ja kunnallisjärjestöille, puolueosastoille ja ehdokkaiden tukiryhmille.